tämän kirjan omistaa:
mitalikunnossa
Ensimmäinen painos
© 2025 Disney Enterprises, Inc. Tammi, 2025
Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki
Alkuteokset:
Donald Learns a Lesson. Suomentanut Pirkko Jokinen, 1991. Goofy’s Big Race. Suomentanut Hannele Salminen, 1993. Wise Grandma Duck. Suomentanut Maisa Laakso 1992.
Tarinat on julkaistu aikaisemmin suomeksi erillislaitoksina Lasten Oman Kirjakerhon Disneyn satulukemisto-sarjassa vuosina 1991–1993.
Suomennokset tarkistettu 2025 / Tammi.
Kansi: Laura Lyytinen Painettu EU:ssa. ISBN 978-952-04-7177-4
Tuoteturvallisuuteen liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@tammi.fi
mitalikunnossa
TAMMI • HELSINKI
Aku ja Iines Kuntokoe
Aku Ankka nukkui. Hän uneksi viettävänsä aurinkoista kesäpäivää purjeveneen kannella lekotellen.
Yhtäkkiä jostain kuului kummallista kopsahtelua. Mitä se mahtoi olla?
Aku aukaisi silmänsä. Hän pettyi huomatessaan olevansa kotona eikä hienossa veneessä.
Unesta oli jäljellä vain auringonpaiste – ja kopsahtelu kuului yhä.
Haukoteltuaan hyvän tovin Aku nousi vuoteesta ja kurkisti ikkunasta ulos. Ääni kuului Iineksen lenkkitossuista! Hän hölkkäsi pitkin jalkakäytävää Tupu, Hupu ja Lupu kannoillaan.
– Iineksestä on tullut mahdottoman innokas kuntoilija, Aku mutisi. – Häneltä ei enää nykyisin liikene minulle aikaa ollenkaan. Täytyypä kysyä, mistä mokoma johtuu, Aku päätti.
Sitten hän pukeutui ja meni ulos.
Tupu, Hupu ja Lupu näyttivät olevan kovin ihastuneita tätinsä uuteen, reippaaseen tyyliin.
– Olet hurjan hyvä! Tupu huudahti.
– Kun kuntoilemme kanssasi, meistä tulee yhtä vahvoja kuin sinä, Hupu ja Lupu jatkoivat.
– Kuulkaahan nyt, Aku naurahti. – Ei kunnon kohentamiseen juoksemista tarvita. Olenhan minäkin vahva.
– Et yhtä vahva kuin… Tupu aloitti.
– …Iines-täti. Päivänselvä juttu! jatkoi Lupu.
– Hän osaa huolehtia kunnostaan, Hupu selitti.
– Pyh! sanoi Aku. – Hölkkääminen on hölmöä ja hyödytöntä hommaa.
Mutta Iines ja pojat eivät kuunnelleet häntä, vaan juosta pyrähtivät tiehensä.
Myöhemmin päivällä Aku lähti kävelylle. Eipä aikaakaan, kun hänen korviinsa kantautui ääni, joka muistutti vieterin vingahtelua. Hän jatkoi matkaansa äänen suuntaan. Se voimistui: POJONG! POJONG! POJONG! Kas kummaa, se tuntui kantautuvan Iineksen pihalta.
Totta tosiaan! Siellä Iines pomppi trampoliinillaan kerta kerralta korkeammalle. Kaiken huipuksi hän teki komean voltinkin!
– Upeaa, Iines-täti! Tupu, Hupu ja Lupu hihkuivat, ja Iines jatkoi hyppelyä heidän mielikseen.
– Pojilla on suuret luulot sinun voimistasi, Aku ilkkui. – Mutta minä pystyn parempaan. Ja aion todistaa sen teille!
Sehän sopii! Iines innostui. – Järjestetäänkö pyöräilykilpailu heti ensi viikolla?
– Sopii minun puolestani, Aku suostui enempiä miettimättä. – Voisimme samalla hyppiä kilpaa trampoliinillakin.
– Ethän ole koskaan edes kokeillut sitä lajia, Iines muistutti. – Se ei ole niin helppoa kuin miltä näyttää.
– Ei se voi olla vaikeatakaan, Aku väitti. – Ei ainakaan minulle!
