Kaarla, Riina ja Sami - Vacklin, Anders: Papu. Lemmikkifrendit 3 (Tammi)

ANDERS VACKLIN

RIINA & SAMI KAARLA

LEM

MIKKIFREND

IT

PAPU

..

MIN A

JASPER A

MI

I

KIN K I M

LEM

7

Ki

rj

e ky

y h ky Ä

N A AP U RI NI

SUURIN TOIVEENI Lentolupakirja

ELÄINYSTÄVÄ NI

Bitti ja Moo Moppi di Papu

Kati-e • Tietää kaiken lemmikeistä • Asuu myös katolla • Osaa koodata

ÄIDIN N JA ISÄ T I AMMAT

ja Etologi ologi Ant rop

HARR ASTU Korip KSENI a

ll Linnu o t Kou Majo lun lehti jen r aken telu

ROBOTTIDROONI - Osaa lentää - Osaa kuljettaa viestejä

LEM

MIKKIFREND

KK R E H

IT

U

PI urkut elä M k E L uola anim S hap kki i a K

ERITY ISKYK Alley-o o

p donk

LEMPIVU

Y

kaus

ODENAIK

A

TALVI LEMPIVIDEOPELEJÄNI:

I

ÄR V I P

N M LE SININE

• Siivekkäät ja pyrstökkäät: Linnunsilmälentosimulaattori • Donkkaavat koriskoirat: WUF-Legendaliiga • Salamaja Tykooni: Rakennusseikkailu

DONKKAUS ON KUIN LENTÄISI ILMAN SIIPIÄ!

PAPU

Lennä korkeuksiin!

© RIINA JA SAMI KAARLA, ANDERS VACKLIN JA TAMMI, 2023 TAMMI ON OSA WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖTÄ ISBN 978-952-04-5168-4 PAINETTU EU:SSA

ANDERS VACKLIN

RIINA & SAMI KAARLA

LEM

MIKKIFREND

IT

PAPU

O T N A N NIME T A L H JU Lisa käveli aurinkoista katua reppu selässä ja rasiallinen mansikoita sylissä. Hän meni sisään Kati-en taloon, nousi hissillä ylimpään kerrokseen ja kiipesi vielä portaat katolle.

9

– Hei Ri-bot! Lisa tervehti Kati-en tekemää robottia. Kaksi edellistä olivat hajonneet, mutta niiden osista Kati-e oli rakentunut vielä hienomman. – Mitä touhuilet?

– Pomppaan ja mittaan, robotti sanoi. – Testaan, mikä tyyli vie pisimmälle. Haluatko kisata?

Annan sinun voittaa.

Ri-bot pomppasi korkealle ja jäi ilmaan leijumaan päässään pyörivän propellin avulla.

– Ehkä myöhemmin, Lisa naurahti.

– Miten voin palvella? Ri-bot kysyi. – Olen palvelu- ja apurobotti eli taitava ja avulias.

– Hyvä on, kerro onko Kati-e hereillä, Lisa pyysi.

10

– Nukkuu, mutta saan hereille, Ri-bot ilmoitti ja alkoi pitää kovaa herätyskellomaista meteliä.

– Ei! Stop! Lisa huusi ja robotti hiljeni.

– Haluan yllättää Kati-en.

– Osaan lentää, robotti leuhki, kohosi ilmaan ja teki suuria silmukoita. Sitten se ojensi lintumaisen robottijalkansa kohti Lisaa.

– Tule, voin lennättää sinut Kati-en luo.

Lisaa nauratti.

– Kiitos, mutta taidan mennä ihan vain portaita pitkin.

11

Lisa ihasteli kierreportaita, jotka johtivat Kati-en tankkikotiin. Se muistutti jo paljon taloa.

Tai no, olihan se aika hassu taloksi: neljän jalan varassa oleva pyöreä metallipönttö. Mutta katto oli korjattu, ja ovi sekä ikkunat olivat paikoillaan. Ovi ei ollut lukossa, joten Lisa meni sisään. Kati-e nukkui lattialla patjalla neljän koiranpennun keskellä.

Ri-botkin surahti avoimesta ikkunasta, laskeutui ja sammutti päässään pyörivän potkurin.

– Onko sinulla kylmä tai kuuma? se uteli.

– Voin sulkea ikkunan tai jättää sen auki.

12

– Kaikki hyvin, Lisa kuiskasi ja lueskeli työlistaa, jonka Kati-e oli kirjoittanut liidulla seinään: – Veski, suihku, parvi…

– Parvet ovat mainioita, Ri-bot totesi. – Etenkin varpusparvet.

– …seinien eristys, levytys, maalaus, lattiat…

Lisa jatkoi.

– Asensin kattoikkunat, Ri-bot tuuttasi ja lensi ulos katselemaan söpöjä pilviä.

13

14

Pennut heräilivät haukotellen ja kömpivät unisina tervehtimään. Niillä oli pulleat massut ja isot tassut. Ne tuntuivat kasvaneen taas viime näkemästä.

– Olettepas te sööttejä, Lisa kehui ja silitti jokaista.

Kesyrotat Bitti ja Moodikin tunkivat kuonojaan häkkinsä pinnojen välistä. Lisa silitti niiden vaaleanpunaisia vipattavia neniä. Sitten hän veti häkistä heinänkorren ja kutitteli sillä nukkuvaa Kati-eta.

– Kuti, kuti.

Kati-e pyyhkäisi kämmenellä nenänpäätään.

– Kuti, kuti, kuti.

Kati-e aivasti, raotti silmään ja hymyili yllättyneenä. – Sinä senkin!

– Toin aamiaista, Lisa kertoi ja avasi reppunsa.

– Pullaa! Kati-e ilahtui, ponnahti istumaan ja nappasi yhden. Se oli vielä lämmin, tuoksui ihanalle ja sillä oli pupun korvat, silmät sekä nenä rusinoista.

– Leivoin itse, Lisa kertoi.

– Ja mansikoita! Kati-e hihkui.

15

Lisa tiesi, että mansikat olivat Kati-en herkkua.

– Halusin ilahduttaa. Remontissa ja pentujen hoidossa on niin kova homma.

– On, Kati-e huokaisi. – Ja rottiksetkin haluavat seuraa.

Ri-bot pöristeli sisään ja hyytyi patjalle. Kati-e kiinnitti sen latauspiuhaan. Tytöt herkuttelivat ja pennut tunkivat heidän syliinsä. Niitäkin kiinnosti kovasti pulla.

– Saako pennuille antaa? Lisa kysyi.

– Pienet palaset, lupasi Kati-e. – Ri-bot ei tarvitse. Se syö vain sähköä.

Pennut nassuttivat pullaa innoissaan ja nuolivat huuliaan.

– En meinaa uskoa, että sain oman koiran, Kati-e riemuitsi ja nappasi pörröisimmän pennun syliinsä. – Tämä pesumopin näköinen pullukka on minun.

Sen nimi on – yllätys yllätys – Moppi.

– Mitähän tuo lutunen luulee näkevänsä?

Lisa ihmetteli ja osoitti valkoista pentua, jolla oli mustat korvat, hännänpää ja hauskat laikut kyljissä. Pentu katseli ulos pää kallellaan.

– Se rakastaa seurailla Jasperin kyyhkyjä tuolla vastapäisellä katolla, Kati-e kertoi.

– Sen nimi voisi olla Kyyhky, Lisa keksi.

18

– Koira nimeltä Kyyhky, Kati-e nauroi suu täynnä herkkuja.

– Nuo kaksi muutakin ovat hurjan söpöjä!

Lisa huokaisi. – Keksitään niillekin nimet.

Valkoruskea pentu juoksi Lisan syliin, nosti käpälät olkapäille ja nuoli pullanmurut hänen suupielistään.

– Se haluaa aina syliin, Kati-e kertoi.

– Se on sitten Hali, Lisa keksi.

LEM

MIKKIFREND

IT

. ia, Kati-e kuiskasi – Ollaan varovais kuulemma tulla – Kakadut voivat s ne kokevat aggressiivisiksi, jo a. olevansa uhattuin

I K U I STA N O S Y EN i K YSTAVY S E K N E M M I KKI MYOS LE Kati-e saa loistavan idean! Hän päättää rakentaa robotin, joka osaa puhua eläimille.

Robotin avulla hän voisi etsiä hyvät kodit Jojo-koiran pennuille. Eivätkä lemmikkitehtävät lopu vielä tähän. Saako Lisa pupun?

Entä mitä käy papukaijalle, joka tuntuu jääneen oman onnensa nojaan?

Lemmikkifrendit on kansainvälisesti suositun Pet Agents -sarjan uusi rinnakkaissarja, jossa selviää, kuinka eläinrakas agenttiryhmä sai alkunsa.

Sarjan seuraava osa MIR julkaistaan syksyllä 2023.

9 789520 www.tammi.fi

L84.2

451684

ISBN 978-952-04-5168-4