Tikkanen, Märta: Vuosisadan rakkaustarina (Tammi)

M ÄR TA T IK KANE N

VUOSISADAN R AKK AUSTARINA

Tammi

Märta Tikkanen VUOSISADAN RAKKAUSTARINA

Suomentanut Eila Pennanen

Ruotsinkielinen alkuteos Århundradets kärlekssaga ja sen suomennos julkaistiin ensimmäisen kerran 1978 © Märta Tikkanen 1978-2018 Esipuhe © Liv Strömquist Esipuheen suomennos © Hannu Harju ISBN 978-952-04-0283-9 Painettu EU:ssa

Saatteeksi Olin ehkä 22- tai 23-vuotias ja asuin tilapäisesti siskoni luona Nobelvägenillä Malmössa. Eräänä päivänä hän tuli kotiin kirjastosta, josta oli summanmutikassa poiminut mukaansa Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinan. Kirja ei ollut meille entuudestaan tuttu, mutta avattuamme sen olimme hypnotisoituneita, käänsimme sivun toisensa jälkeen, täysin tekstin lumoamina.

Monet kirjan runot olen lukenut niin monasti että osaan ne ulkoa. Ne ovat selkäytimessä, kuin refleksit. Pidä ruususi!

Mikä meitä oikein tässä 70-luvun Suomeen sijoittuvassa, suomenruotsalaisen pikkulasten äidin tuhoisan alkoholisti­liiton kuvauksessa niin syvästi liikutti? Me itse elimme elämäämme vailla pienintäkään vastuuta taloudenpidosta ja kodista, emme koskaan siivonneet, tapasimme harvoin poikia ja olimme hädin tuskin kohdanneet jonkun lapsen. Vietimme päivämme erilaisissa lesboporukoissa, turkoosiseinäisissä intialaisissa heavy­ baareissa istuen ja vitsejä heitellen, suurimpana huolena se, mistä raapia kasaan rahat seuraavaan röökiaskiin.

Silti tunnistimme itsemme. Silti tuntui siltä, että se koski myös meitä. Kun luen kirjaa tänään, tunnen samoin. Istun ja huomaan vapisevani. On pakko pitää pieniä taukoja. Mennä makuulle ja hengittää. Kyseessä on loistava teksti. Ilmiömäinen.

Mikä tekee siitä niin mielettömän vahvan?

Ensinnäkin kirja on vallankumouksellinen kertoessaan avoimesti joistain suurimmista tabuistamme – riippuvuudesta, heikkoudesta, epäonnistumisista, tuhoisista ihmissuhteista –

kaikesta sellaisesta, mikä pidetään salassa, mitä hävetään ja yritetään kätkeä, mutta josta lähes kaikilla on kokemusta.

Mutta kirja käsittelee myös kaikkien naisten elämää, naisten jotka elävät nyt, naisten jotka elivät ennen meitä. Runoudesta pitävä nainen ei ehdi kirjoittaa sitä runoa, jota hän mielessään laulaa, koska hänen täytyy kuoria perunoita, hakea lapset päiväkodista, keskeyttää tappelu, ahdistua kehostaan, googlata dieettejä, tehdä liikaa töitä, odottaa että vuokratyöfirmasta soitetaan. Se kertoo naisista, joilla kirjan päähenkilön tapaan ei ole kirjoituspöytää jolla kirjoittaa, vaan heidän täytyy istua kirjoituskone sylissään. Kyse on naisten luomistyön ja elämän edellytyksistä sukupolvia ennen meitä, ja edellytyksistä, jotka ovat totta monille meistä tänäänkin. Märta Tikkanen kirjoittaa todistajalausunnon vuosisatojen rakkaustarinoista. Naisten elämästä vuosisatojen ajan. Meidän sisartemme elämistä.

Mutta tekstiin mahtuu myös haaveita, kykyä nähdä eteenpäin, ajatella utopistisesti, olla kaukokatseinen.

Se visio on tasa-arvoinen rakkaus. Unelma – oikeasti – jaetusta vastuusta koskien kotia ja lapsia. Unelma siitä, että voisi elää yhdessä samoin ehdoin ja saada yhtä suuri tila taiteelliselle luovuudelle. Leikki, lepo, luovuus, velvollisuus, vastuu.

Unelma siitä että voisimme seisoa rinta rinnan, tasa-arvoisina.

Kuten Märta Tikkanen kirjoittaa: Minulle täytyy rakkauden aina olla taistelua rinta rinnan joukossa – myös sinä ja minä – pystypäin ja keskellä elämää Liv Strömquist

*9789520402839* www.tammi.fi

84.2

ISBN 978-952-04-0283-9

Kansi Anders Carpelan Kansikuva Š Tuomas Kolehmainen Kirjailijakuva Š Stefan Bremer