Tillander-Godenhielm, Ulla - Poutasuo, Tuula: Suomalainen koru (Tammi)

S U O M A L A I N E N KO RU

Helena Pahlman Lars Pahlman Tuula Poutasuo Päivi Ruutiainen Ulla Tillander-Godenhielm Esko Timonen

KORU SUOMALAINEN

T A M M I

KORU SUOMALAINEN

Helena Pahlman · Lars Pahlman · Tuula Poutasuo Päivi Ruutiainen · Ulla Tillander-Godenhielm · Esko Timonen

KustannusosakeYhtiÖ Tammi · Helsinki

© Kirjoittajat ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2016 Graafinen suunnittelu ja taitto Jukka Aalto · Armadillo Graphics isbn 978-951-31-9103-0 Painettu EU:ssa

SISÄLLYS

9 Johdanto

15 Kultaseppänä

Suomessa

Esko Timonen

Onko suomalaisella korulla tunnusmerkkejä?

Helena Pahlman, Esko Timonen

15 Mestarin opissa 24 Fabergé-biennaalit

Kantajansa näköinen koru

28 Työhuoneet ja verstaat taidon ylläpitäjinä

Päivi Ruutiainen

30 Teollisuus valtaa alaa 32 Koruja verstailta ja työhuoneilta 36 Kalevala Koru 37 Kameetaiteilija Eva Gyldén 38 Sodan ajasta uuteen alkuun 40 Korukiviä kotimaasta 42 Spektroliitin löytötarina 44 Tekniikka vaikuttaa muotoon 45 Koruja maailmalle 50 Teollisuuden työpajat 56 Kaksi mestaria 59 Vuoden kultasepät 60 Union Design – alku monelle yritykselle 69 La Hest -studio

73 Jalokivisepänliike

A. Tillander

Ulla Tillander-Godenhielm

77 Oskar Pihl 82 Jatkokoulutus ja markkinointi 83 Muutto vielä kerran 84 Kolmas sukupolvi

119

Matkalla modernismiin Tuula Poutasuo

120 Kukkasia, lehtisiä ja ruusukkeita 122 Kalevala Korun myymälä, Finland House, New York

85 Designkoruja

123 Avantgardistit tulevat

88 Hanna Siegfried

124 Artekin korunäyttely keväällä 1958

90 Hyviä aikoja

125 Kansainvälisille areenoille

92 Työhuoneet

125 Kertomuksia modernin korun pioneereista

94 Sota-aika 99 Sodan jälkeiset vuodet

135 Taiteilijat kotimaisia korukiviä metsästämässä

100 Maineikas yritys

168 Meidän aikamme Kalevala Koru

103 Korvaamattomia avustajia

177 Meidän aikamme Lapponia-korut

110 Työhuonekulttuuri

187 Neljä tarinaa yrittäjyydestä

113 Kultaseppä R. Nieminen jatkaa traditiota

195 Korutaiteemme edistäjiä

116 Atelier Torbjörn Tillander

197

Nykykorun alkuvuodet Helena ja Lars Pahlman

198 Olli Tamminen 201 Eila Minkkinen

247

Suomalainen nykykoru ilmiönä Päivi Ruutiainen

251 Suomalaisen nykykorun opettajia ja kansainvälistäjiä

205 Juhani Heikkilä

255 Nuoremman sukupolven rajojen kokeilua

208 Eeva Wornell

272 Elämää ja työtä kansainvälisissä

210 Harri Syrjänen 212 Matti Mattson

ympäristöissä 281 Käsityötekniikoita ja muunlaista kokeilua

215 Kaarin Bonde Jensen 218 Ari Turunen

300 Suomalaisen korun vuosisata

221 Koru ylittää taiteen ja käsityön rajoja

304 Lähteet ja kirjallisuus

223 Arkkitehdit koruntekijöinä

309 Henkilöhakemisto

223 Kuvataiteilijat ja koru

311 Koruhakemisto

236 Koru keraamikon silmin nähtynä 241 Tekstiilitaiteilijat korun taitajina 245 Metalli ja puu taipuvat koruksi

JOHDANTO

Onko suomalaisella korulla tunnusmerkkejä?

Helena Pahlman, Esko Timonen

S

uomalainen koru sai vaikutteita itse-

vuonna 1918. Kolme vuotta myöhemmin liike siirtyi

näisyyden alkuvuosina vahvasti Ruot-

A. Tillanderin omistukseen. Liikkeen yhteydessä

sista ja Pietarista. Runsaan viiden

toimineet verstaat kokosivat ympärilleen lahjak-

vuosisadan ajan kultaseppämme saivat

kaita kultaseppiä, hopeaseppiä ja kaivertajia, joista

ammattioppinsa ja vaikutteensa Ruot-

useat olivat työskennelleet yrityksen palveluksessa

sista, lähinnä Tukholmasta. Kun Suo-

jo Pietarin-aikana. Tillanderilla oppinsa saaneet

mesta vuonna 1809 tuli Venäjän keisarikunnan

kultasepät perustivat myöhemmin omia yrityksiä

alainen suuriruhtinaskunta, kultaseppien koulu-

ja toimivat opettajina Kultaseppäkoulussa ja siirsi-

tus ja kisällivaellus suuntautuivat Pietariin. Itsenäi-

vät näin pietarilaista ammattitaitoa ja työetiikkaa

syytemme alkuvuosina Pietarin vaikutteet näkyivät

seuraaville sukupolville.

vahvasti. Nekin kultasepät, jotka eivät opiskelleet

Samalla tavoin kuin arkkitehtuuriin, taidekä-

siellä, omaksuivat pietarilaisen tyylisuunnan. Siinä

sityöhön ja taideteollisuuteen tuli koruihinkin vai-

näkyivät klassiset kertaustyylit ja koristeelliset,

kutteita jugendin aikana Keski-Euroopasta, vaikka

yleiseurooppalaiset muodot.

niin jugend- kuin art deco -korut jäivät Suomessa

Venäjän vallankumouksen jaloista Suomeen

varsin vähälle huomiolle. Kiinnostus suomalaiseen muinaiskoruun sekä suomalaiseen kuvatai-

sen vastaanoton. Heidät koettiin kilpailijoiksi mutta

teeseen ja arkkitehtuuriin vaikutti uutena ilmiönä

myös tervetulleiksi ammattityöntekijöiksi. Erikois-

korujen muotoon ja ornamentiikkaan. Museoiden

osaamiselle ei aina löytynyt kysyntää, ja monet

kokoelmissa olevat kivi- ja pronssikautiset meri-

joutuivat tekemään toisarvoista työtä alkeellisissa

pihkariipukset ja pronssisoljet kertovat vilkkaasta

olosuhteissa. Moni liikkeen perustanut epäonnistui

kulttuurivaihdosta Itämeren ja Baltian alueen asuk-

yrityksessään. Ennen pitkää muutamat emigrantti-

kaiden kanssa. Vanhinta suomalaista korumuotoi-

kultasepät sijoittuivat kuitenkin avainpaikoille kul-

lua edustavan tasavartisen soljen veistosmaisen

tasepänalan teollisuuteen ja yritystoimintaan.

keskiosan viistepinnat ja varsien poikkiuurteiset

Jalokiviseppä A. Tillander onnistui saamaan

la Koru Oy syntyi vuonna 1935 vietetyn Kalevalan

Suomalainen koru · Johdanto

paenneet kultasepät saivat kotimaassaan ristiriitai-

juhlavuoden jälkimainingeissa vaikutusvaltaisten

9

raidat tuovat mieleen suomalaisen nykykorun.

jalansijan Helsingissä, jossa hän aloitti liiketoimin-

1920–1940-luvuilla lama ja toisen maailman-

nan yhdessä kultaseppä Viktor Lindmanin kanssa

sodan materiaalipula sekä jalometallien käyttö-

A.Tillander, P ietari, kaulakoru, art nouveau -tyyliä, 1890-luku, kulta, hopea, akvamariinit, timantit. Yksityiskokoelma.

KUVA KATJA HAGELSTAM / HAGELSTAM & CO.

rajoitukset näkyivät voimakkaimmin juuri korujen valmistuksessa. Suomalaisen korun ikoni Kaleva-

naisten ansiosta. Sen menestykseen vaikuttivat rat-

mutta eivät juurikaan toisistaan. Jos Pohjoismai-

kaisevasti metallitaiteeseen perehtynyt taiteilija

den välillä oli eroja, ne liittyivät lähinnä varalli-

Germund Paaer sekä useat kultasepänalan yritykset,

suuteen. Ruotsi ja Tanska olivat tuolloin maailman

jotka toteuttivat Paaerin piirtämät museokorujen

rikkaimpia maita, joissa näkyi erityisesti varakkaan

luonnokset. Kalevala Koru Oy oli toisen maailman-

keskiluokan lisääntyminen. Ruotsin ja Tanskan kes-

sodan jälkeen avaamassa tietä modernille suoma-

kiluokka halusi hankkia monenlaisia luksusesineitä,

laiselle korulle. Se on ollut yksi merkittävimmistä

kun taas Suomessa keskiluokka oli melko pieni ja

suomalaisen korun uudistajista jo lähes kahdeksan-

suhteellisen köyhä. Ruotsissa ja Tanskassa korut

kymmenen vuoden ajan.

tilattiin yksilöllisesti suunniteltuina pienistä työ-

Vuonna 1937 tehtiin ensimmäiset Kalevala

pajoista ja studioista, joita oli paljon. Tällaiset työ-

Korun korut, joille oli ominaista karkea muoto. Or-

pajat siirsivät ammattiosaamistaan sukupolvelta

namentiikassa oli viitteitä sekä idästä että lännestä.

toiselle. Suomesta vastaavat työpajat puutuivat.

Materiaalina oli pronssi. Sota-ajan kurimuksessa ei

Suomessa Pentti Sarpaneva, Björn Weckström,

ollut juuri muita kuin kalevalakoruja. Kalevalako-

Jorma Laine ja Seppo Tamminen elvyttivät prons-

rut on koettu erittäin suomalaisiksi siitä huolimat-

sin käytön tuotannossaan. Näistä kansainvälisesti

ta, että samankaltaisia malleja löytyy niin Ruotsista

tunnetuimman Weckströmin veistokselliset korut

kuin Venäjältäkin. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa

edustavat monelle ulkomaiselle korualan asian-

toimivat vastaavanlaiset yrityksetkin, mutta niillä ei

tuntijalle suomalaisuutta, vaikka niiden muotokieli

ollut samanlaista asemaa omassa maassaan kuin Ka-

onkin yleispohjoismaista. Luonto koetaan usein ko-

levala Korulla Suomessa. Sotien jälkeiselle ajalle oli

rujen vaikutteiden antajaksi. Se näkyy myös Björn

ominaista, että koru oli jotain kansainvälistä tyyliä

Weckströmin Lapponia-koruissa. Korut luovat mie-

jäljittelevää halpaa massatuotantoa. Pröystäillä ei

likuvia vedestä ja jäästä. Weckström kuitenkin antoi

sopinut. Jokainen kunnon kansalainen oli luopunut

useille koruille nimiä, jotka viittasivat esimerkik-

kalleuksistaan sotien keräysten hyväksi. Isänmaa

si Italiaan, ja siksi hänen ideoidensa taustalla voi

tarvitsi kultaamme enemmän kuin me itse.

nähdä pikemminkin eurooppalaisen modernismin

Sodasta toipuminen vei koko 1940-luvun. Vasta

kuin suomalaisen luonnon. Norjassa myytiin valta-

1950-luvun modernien kokeilujen myötä kotimai-

via määriä Björn Weckströmin hopeakoruja. Niistä

nen koru alkoi elää omaa elämäänsä. Moderni

syntyi selvästi eräänlainen korusuunnittelun trendi.

suomalainen koru sai alkunsa sodanjälkeisten

Myös muiden suomalaisten korumuotoilijoiden

poikkeuksellisten olosuhteiden luoman yrittäjyy-

teoksia on usein ulkomailla tulkittu luonnon kautta.

den, materiaalipulan ja yhteen hiileen puhalta-

Suomalaisten luontosuhde nähdään vahvana ja sen

misen tuloksena. Kotimaiset korukivet, ennen

vaikutukset koruun selkeinä.

Turkulaisten yritysten vuonna 1960 aloittama koruvienti moninkertaistui hopeaseppä Pekka Ant-

sivat Elis Kauppi, Bertel Gardberg, Paula Häiväoja,

tilan perustaman Lapponia Jewelry Oy:n alkaessa valloittaa Eurooppaa ja kaukomaita Björn Weck­

Seuraavaa sukupolvea edustanut korutaiteen

strömin, Juhani Linnovaaran, Poul Havgaardin,

monipuolinen tulkitsija Eila Minkkinen on hyödyn-

Zoltan Popovitsin ja Christophe Burger’n suunnit-

Suomalainen koru · Johdanto

kaikkea spektroliitti, saavuttivat suuren suosion 1950-luvulla. Korumuotoilun edelläkävijöiksi nouEero Rislakki, Börje Rajalin ja Björn Weckström.

noilla ensimmäisen selvän kansainvälisen erottau-

Vuosituhannen loppua sävyttivät vilkas näytte-

tumisen erityisesti korutaiteessa. Maiden korut

lytoiminta ja kansainväliset tapahtumat. Kehitys

10

alkoivat poiketa eteläisen Euroopan koruista,

alkoi 1980-luvulla, jolloin Matti Mattssonin, Juhani

tänyt töissään vanhoilta mestareilta oppimaansa

telemilla koruilla. Kolmekymmentä vuotta jatku-

metallinkäsittelytaitoa.

nut koruviennin kasvu pysähtyi ja kääntyi laskuun

Ruotsi, Tanska ja Suomi kokivat 1950-luvun tie-

1990-luvulla.

Heikkilän, Helena Lehtisen ja Eija Mustosen uniik-

maisesta identiteetistä ja siten käsityksestä, että

kikorut ja opetusmetodit herättivät kiinnostusta

pohjoismaisessa tyylissä olisi jotakin ainutlaa-

opiskelijoiden ja taideteollisuusväen keskuudessa.

tuista. Niin taide- kuin korutaidemaailmakin on

Korumuotoilun, korutaiteen ja kultasepäntyön

tullut globaaliksi. Taiteilijat liikkuvat paikasta toi-

raja-aitoja rakennettiin ja purettiin. Nuorten ryh-

seen ja työskentelevät monessa maassa. Eniten vai-

mästä nousi useita muotoilun ja taiteen tekijöitä,

kutteita Suomeen ovat antaneet nykykorun vahvat

joista tunnetuimpia ovat Kirsti Doukas, Vesa Nils-

maat Hollanti ja Saksa.

son, Toni Granholm, Inni Pärnänen, Terhi Tolvanen

Kansallisuus on jäänyt sivuosaan – nykyään keskiössä on korutaiteilija tai käsityöläinen. Koru

ja Janna Syvänoja.

2000-luvun alussa suomalainen koru näyttäytyy

on intiimi taideteos, joka tällä tavoin ilmaisee jota-

entistä monimuotoisempana kultasepäntyön,

kin käyttäjästään. Suomalaisuus oli koruissa vah-

muotoilun ja korutaiteen mosaiikkina kultasepän-

vimmillaan 1950-luvulla ja 1960-luvun alkupuolella.

verstaissa, uuden tekniikan studioissa, teollisuuden

Silloin suomalainen design oli luovaa ja suomalai-

työstökeskuksissa ja korutaiteilijoiden työhuo-

set muotoilijat menestyivät kansainvälisissä kil-

neissa. Taidekoru sanoutuu irti perinteisestä koru-

pailuissa sekä näyttelyissä. Muotoilijat korostivat

suunnittelusta ja lähenee taidetta. Tänä päivänä

suunnittelussa kansallista identiteettiä ja käyttivät

käsitteellisyys näyttää vahvistuvan kaikkialla maail-

sitä luomisvoimansa lähteenä. Nykyisin luovuutta

massa ja olevan kaikkialla samanlaista: eroavuuksia

ja ideoita etsitään maailmalta ja samalla koroste-

tekijöiden tai kulttuurien väliltä on vaikea löytää.

taan omaa identiteettiä. Kyse ei ole kansallisuu-

Kansainvälistyminen on heikentänyt kansallista tunnetta tai tunnetta yhteisestä pohjois-

desta, mutta kylläkin traditioista, koulutuksesta, arvostuksista ja ammattitaidosta.

Kantajansa näköinen koru

K

Päivi Ruutiainen oru ei ole vain koristava esine –

den tunnukset, kuten kruunu ja valtikka, ovat olleet

sillä on erilaisia merkityksiä ja

ja ovat yhä vallan symboleja. Organisaatioiden

funktioita niin korun kantajalle

tunnukset, kuten yliopiston rehtorin käädyt, ovat

kuin korun katsojalle. Koru mää-

yhteiskunnallisen vallan ja aseman osoittajia. Nämä

rittää identiteettiä: kuka minä

korut ansaitaan koulutuksella tai osaamisella.

Jotkin korut saadaan syntyperän ansiosta. Tällaisten korujen kantamiseen liittyy usein sere-

voidaan julistaa suuresti tai vihjata pienesti.

moniallisia rituaaleja, ja niitä nähdään yleensä

käsityksistä. Koruilla on kerrottu niin yksityisestä

sella. Tunnus voi olla järjestöaktiivisuuden merkki,

Suomalainen koru · Johdanto

olen, mitkä asiat ovat minulle tär-

keitä, mitä haluan kertoa itsestäni? Näillä viesteillä

kuin julkisesta sosiaalisesta asemasta. Hallitsijoi-

tai se voi kertoa jotain kantajansa habituksesta.

11

Korun ensisijaisina funktioina pidetään koris-

juhlatilaisuuksissa. Sosiaalisesta asemasta ker-

tamista ja koristautumista. Varsinkin taiteen läh-

rotaan myös yksilötasolla: vihkisormus ilmoittaa

tökohdista tehtyjen korujen kauneuskäsitykset

aviosäädyn. Ammattistatusta voidaan osoittaa sor-

poikkeavat vahvastikin perinteisen korun kauneus-

muksella ja ryhmään kuulumista ryhmätunnuk-

Koruilla voidaan kertoa myös mausta. Metallimusii-

kulttuuriin vaikka korun saamelaisrummun kuvioi-

kin kannattajilla on omat vakiintuneet tunnuksensa:

den kautta.

kalevalakoruista on tullut suomalaisen folkmetallimusiikin kannattajien tunnuskoruja.

Korujen taloudellinen arvo on ollut huomattava, koska korut on usein tehty kallisarvoisista mate-

Koruihin liittyvät uskonnolliset tai maagiset

riaaleista. Korut ovat olleet vaihtotavaraa ja varsin-

merkitykset ovat osin huomattavan arkipäiväisiä,

kin nomadikansoilla, kuten saamelaisilla, mukana

koska korun merkitykset liittyvät tapakulttuuriin.

kulkevaa omaisuutta. Merimiesten korvakoru on

Länsimaisessa kulttuurissa risti on symboli, joka ei

ollut se valuutta, jolla heidät on saatettu kunnialli-

välttämättä kerro kantajansa uskonnollisuudesta.

sesti hautaan. Koruihin on sitoutunut myös kulttuu-

Kantajansa spiritualistista suuntautumista koros-

rihistoriallisia merkityksiä, jotka liittyvät korujen

tavat monet muut uskonnolliset symbolit, kuten

aiempiin omistajiin. Tällöin korujen taloudellinen-

uuspakanallinen pentagrammi tai esikristillisyy-

kin arvo yleensä kasvaa.

teen liittyvä vasara. Koruihin liittyvät uskomukset

Erilaisten merkitysten takia koruista myös

voivat olla kansallisia tai suvussa kulkeneita, kuten

puhutaan eri tavoin: korut ovat kiehtovia kal-

se, että kultaketju suojaa reumatismilta. Maagisia

lisarvoisia esineitä, vallan symboleita, rakkaita

merkityksiä liitetään varsinkin kiviin: kivien usko-

muistoja, talismaaneja tai keräilyn ja intohimon

taan suojaavan, parantavan tai edistävän toivottuja

kohteita. Nykyään korujen kirjo on niin laaja, että

asioita.

kantajat erottuvat sillä, suosivatko muotoilijan tai

Koruihin liittyy henkilökohtaisia muistoja,

kultasepän tekemiä vai taiteen lähtökohdista teh-

jolloin korut toimivat muistamisen vahvistajina.

tyjä koruja. Käsitykset korusta vaihtelevat: yhdelle

Koruja on saatu tai hankittu henkilökohtaisen

koru on kallisarvoinen, jaloista materiaaleista tehty

tapahtuman, kuten avioitumisen, merkkipäivän,

keholle ripustettava esine, toiselle lapsen askarte-

koulutuksen tai aseman saavuttamisen, vuoksi.

lema riipus tai rakas Kalevala Koru. Jollekulle koru

Koruissa on myös arkkityyppistä symboliikkaa,

on muuttunut enemmän taiteeksi ja vähemmän

kuten sydän rakkauden symbolina ja rakkaudesta

ripustettavaksi. Suomalainen koru elää vahvana.

muistuttajana. Koru voi olla myös muisto kuolleesta

Eläköön sen monimuotoisuus!

ja side tähän. Koruja on valmistettu ja valmistetaan

Suomalainen koru · Johdanto

myös matkamuistoiksi. Suomalaisessa kulttuurissa

12

Tämä teos perustuu osittain vuonna 2014 julkais-

matkamuisto voi olla suomalaista marjaa esittävä

tuun numeroituun arvoteokseen Itsenäisyyden ajan

korvakoru tai korun aihe voi liittyä alueelliseen

suomalainen koru.

Janna Syvänoja , rannekoru Should I leave or should I stay, 2001, puu, sulat, 21 cm × 12 cm × 11 cm.

Pahlman-kokoelma.

KUVA RAUNO TRÄSKELIN / PAHLMAN. © KUVASTO 2014.

KULTASEPPÄNÄ SUOMESSA Esko Timonen

K

ultasepänalan ammatit ovat aina

keilla yli 500 suomalaista kulta- ja hopea-alan työn-

vaatineet pitkän ja monipuolisen

tekijää. Osa heistä oli mestareita, suurin osa kisällejä

koulutuksen. Siitä huolimatta suo-

ja oppipoikia. Autonomian aikana alkoi myös suo-

ritetut tutkinnot ja opinnäytteet

malaisen korun ensimmäinen nousukausi. Sen joh-

ovat, kuten akateemikko Bertel

tohahmoina olivat Nyköpingissä Ruotsissa syntynyt

Gardberg toteaa Kultaseppäkou-

Roland Mellin (1803–1871) ja hänen poikansa Otto

lun 50-vuotishistoriikissa, ”vasta valmistautumista

Roland Mellin (1834–1904), jotka loivat Helsingissä

siihen mitä tuleman pitää”.

näyttävän uran taitavina kultaseppinä, yrittäjinä

Ensimmäiset kultasepät tulivat hansakaupan

ja yhteiskunnallisina vaikuttajina. 1905 perustettu

mukana Turkuun 1300-luvun loppupuolella. Viipu-

Suomen Kultaseppien Liitto ryhtyi tarmokkaasti

ri sai ensimmäiset kultaseppänsä seuraavalla vuo-

ajamaan kultaseppien yhteistyötä ja alan koulutuk-

sisadalla. 1500-luvulla kultaseppiä oli jo Helsingis-

sen kehittämistä.

sä, Raumalla, Porissa, Tammisaaressa ja Porvoossa.

Hyväksi todettu vuosisatainen mestari–oppi-

Ruotsin vallan aikana vuoteen 1809 asti suomalaiset

poika-koulutus sai rinnalleen 1900-luvulla ripauk-

kultasepät pitivät läheistä yhteyttä Tukholman kul-

sen taideteollista kuorrutusta, mutta pysyi tiukasti

taseppien ammattikuntaan.

ammattikunnan käsissä aina 1970-luvulle saakka,

Autonomian aikana (1809–1917) kultasepänalan

jolloin vanhojen mestareiden ote vähitellen her-

painopiste siirtyi Turusta Helsinkiin ja suunnan-

posi ja koulutus mukautui yleiseen käsi- ja taide-

näyttäjäksi tuli Venäjän keisarikunnan pääkaupunki

teollisuuden koulutuksen valtavirtaan.

Pietari, jossa työskenteli 1800-luvun puolivälin paik-

na 1861 ja samaan aikaan alkanut teollistuminen

Suomalainen koru · Kultaseppänä Suomessa

MESTARIN OPISSA

toivat muutoksia käsityöläisten koulutukseen ja

15

Kultaseppien koulutus on ammentanut elinvoi-

taitoa vaativat työt, kuten hopeaesineiden hiomi-

mansa käsityöläisten ammattikuntaperinteestä.

sen hohkakivellä ja hiilellä sekä sahaus-, ketjunjuo-

Siinä oppipoika otettiin tavallaan perheenjäse-

tos- ja takomistyöt. Neljästä kuuteen vuotta kestävä

neksi. Oppipoika asui mestarin taloudessa ja osallis-

oppiaika oli muiden käsityöläisammattien oppiai-

tui työpajassa tehtävien aputöiden lisäksi perheen

kaa pidempi. Suurin osa oppilaista sai aikanaan

kotitalous- ja karjanhoitotöihin. Verstaassa oppi-

kisällikirjan ja lähti kisällivaellukselle hakemaan

pojat joutuivat tekemään likaisimmat ja vähiten

lisäoppia muiden mestarien verstaista aina ulko-

Johan Akseli Tarkiaisen kisällikirja 1911. Tarkiaisen Viipuriin vuonna 1916 perustama kultasepänliike jatkoi toimintaansa sodan jälkeen Helsingissä.

KUVA J. A. TARKIAINEN OY.

mailta saakka.

Ammattikuntalaitoksen lakkauttaminen vuon­

korkeakouluun vuonna 1995. Samana vuonna koruja esinemuotoilu sai oman koulutusohjelmansa.

Muotoiluinstituutissa aloitettiin vuonna 1993 Suomalainen koru · Kultaseppänä Suomessa

kultaseppäartesaanien koulutus, joka siirrettiin pari

20

vuotta myöhemmin koulutuskeskus Salpaukseen.

Uudet opettajat, kultaseppämestarit Immo Lahtela ja Hannu Huovinen, hopeaseppämestarit Arto Tikkunen ja Pekka Koponen sekä kultaseppä-gemmo-

Olli Auvinen, jalokivisormus, kulta ja Lapin almandiinigranaatit, 1967. Valmistus Maire Maijala.

Opinnäytetyö, Kultaseppäkoulu. Yksityiskokoelma.

KUVA KATJA HAGELSTAM.

Niko Vakkuri, riipus, valkokulta, etelänmerenhelmi  14 mm, timantit, 48 mm × 21 mm, 2013.

Koulutuskeskus Salpaus, Lahti. Osa opinnoista kultaseppämestari Raimo Niemisen työhuoneella Helsingissä. Yksityiskokoelma. KUVA KATJA HAGELSTAM.

logi Sinikka Maskonen ja korumuotoilija Maija Pitz, toivat uutta osaamista kouluyhteisöön. Yliopetta-

tuli Lahteen opiskelemaan korumuotoilua. Yhtey-

jina toimivat vuosina 1995–2000 Kirsti Doukas ja

det Ruotsiin ja Norjaan tiivistyivät 1990-luvulla.

Esko Timonen.

Tukholmalaisen taidekorkeakoulun Konstfackin

Monen opiskelijan ohjelmaan kuului 1980-

metallitaiteen professori Christer Jonsson ja Tallin-

luvun lopulta alkaen opintojakso ulkomaisessa

nan taideyliopiston metallitaiteen professori Kadri

korkeakoulussa Euroopassa, Yhdysvalloissa tai

Mälk olivat yhteistyön aktiivisia ylläpitäjiä.

Japanissa. Vastaavasti Lahti vastaanotti vaihto-opis-

Vuosina 2000–2006 korumuotoilun yliopetta-

kelijoita kyseisistä maista. Moni islantilainen nuori

jana toimi hopeaseppä-muotoilija Taina Seitsara.

Suomalainen koru · Jalokivisepänliike A. Tillander

80

Oskar Pihl / A. Tillander, kaulakoru, 1930-luku, platina, helmet, timantit. Yksityiskokoelma.

Tämän luksuskorun esikuva löytyi Pariisin suurten jalokiviseppien Boucheronin ja Cartier’n samanaikaisesta tuotannosta. Tillander, joka oli ollut Boucheronin jälleenmyyjä Pietarissa, sai paljon vaikutteita tunnetuilta pariisilaiskultasepiltä. KUVA PER ÅKE PERSSON.

Oskar Pihl / A.Tillander, kaulakoru, 1930-luku, kulta, ametistikuulat, helmet, timantit, emali. Yksityiskokoelma.

landerille tekemiä koruja on suunnaton määrä.

olevia korukokeiluja, jotka lähenivät sitä, mitä

Suomalainen koru · Jalokivisepänliike A. Tillander

KUVA PER-ÅKE PERSSON.

Hänen piirustuksensa ovat jäljellä: työpiirrustuksia,

nykyään pidämme suomalaisena designina.

81

Oskar Pihlillä on jalokivisepän verta suonis-

luonnoksia ja sommitteluja kauniisti väritettyinä

saan. Hänen äitinsä isä August Holmström aloitti

ja sievästi kansioihin liimattuina. Oskar Pihl kantoi

Pietarissa tällä saralla 103 vuotta aiemmin, ja hänen

piirustusvihkonsa, kynänsä, liitunsa ja siveltimensä

isänsä Knut Oskar Pihl, joka oli syntynyt Pohjassa,

mukanaan kaikkialle. Vapaa-aikanaan hän teki hie-

tuli oppiin August Holmströmin luo ja työsken-

noja hiilellä piirrettyjä muotokuvia ystävistä ja tut-

teli jonkin aikaa Moskovassa. Oli jokseenkin selvää,

tavista, mutta ennen kaikkea hevosista.

että Oskar Pihl nuorempi valitsisi kulta- ja koru-

Pihlin monipuolisuus oli ällistyttävää. Hänen

sepän alan, varsinkin kun hän ja hänen sisarensa

tehtävänsä oli suunnitella kallisarvoisia jalokiviko-

Alma Pihl olivat saaneet opetusta piirtämisessä.”

ruja kullasta ja platinasta – A. Tillanderin ”tapuli-

Oskar Pihlin 34-vuotisen uransa aikana A. Til-

tavaraa”–, mutta samalla hän teki aikaansa edellä

pien seuran Gesellschaft für Goldschmiedekunstin kultainen kunniasormus. Seuraavana vuonna tuli pohjoismainen Lunning-palkinto.

Kun alkuaikojen korut olivat melko askeettisia, niin kuusikymmenluvulla ne olivat kuin saaneet tuulta purjeisiin. Purjevenettä muistuttavan kaulakorun ”runko” on kultaa ”merenään” pyriitti, ja kultainen lentävä lehtokurppa kantaa nokassaan ”siementä”, vuorikristallia. Kekseliäitä ovat kaulakorut, joissa vaihdettavat kivet lukkiutuvat hopeavanteeseen.

Gardberg asui perheineen Irlannissa vuodet 1966–1971, sillä hänet oli kutsuttu neuvonta- ja opetustöihin Kilkenny Design Workshopin käsityöverstaille ja nimitetty pian koko yrityksen taiteelliseksi johtajaksi. Verstailla valmistettiin hopea- ja metallitöitä, tekstiilejä, keramiikkaa ja puuesineitä.

Gardberg edisti etenkin vaativien käsityöesineiden tekoa ja teollista tuotesuunnittelua. Irlannin vuodet vaikuttivat Gardbergin tuotantoon. Hän keräsi Atlantin rannoilta meren hiomia kiviä teostensa tarveaineiksi kotimaassa.

Pajassaan Pohjan pitäjässä Gardberg ryhtyi käyttämään koruissa epäaitoja kiviä ja teki niistä myös pienoisveistoksia. Koruihin ovat saaneet muotokuvansa muun muassa sudenkorento ja kyyhkynen ja veistoksiin neidonkorento ja koppakuoriainen.

Elämä luonnon parissa oli Bertel Gardbergille tärkeää. Kotipihallaan hän tapasi ruokkia pikkulintuja pitäen siemeniä kämmenellään. Siitä lintuset Suomalainen koru · Matkalla modernismiin

niitä nokkivat. Näky tuo mieleen luonnon ja eläin-

128

ten suojeluspyhimyksen Franciscus Assisilaisen.

Elis Kauppi (1921–2004) oli modernin sarjatuotantokorun pioneeri, jolla oli suuri vaikutus hopeakorujen menestykseen kotimaan markkinoilla.

Metallikaivertaja Elis Kauppi perusti Kupittaan Kullan vuonna 1945 kotikaupunkiinsa Turkuun yhdessä kultaseppien Jorma Nurmen ja Pekka Kivi-

Elis Kauppi luomistyössä 1950-luvun alkupuolella.

Kaupille myönnettiin vuonna 1970 Pro Finlandia -mitali. KUVA YKSITYISARKISTO. (viereinen sivu vasemmalla)

Elis Kauppi , kaulakoru, 1965, kulta ja savukvartsi,  3,5 cm, Kupittaan Kulta.

KUVA MATIAS UUSIKYLÄ / BUKOWSKIS.

(oikealla ylhäällä)

Elis Kauppi , Tunturipuro, kaulakoru ja rannerengas, 1960-luku, hopea, spektroliitti, vuorikristalli, riipuksen pituus 120 mm, Kupittaan Kulta. Tunturipuroon on tullut vaikutteita Kaupin Lapin-matkoilta.

KUVA RAUNO TRÄSKELIN / DESIGNMUSEO.

Elis Kauppi , rannerengas, 1958, hopea ja spektroliitti, lukkolaitteessa tekninen jousi-idea, Kupittaan Kulta.

Rannerengas oli esillä modernin korun läpimurtonäyttelyssä Artekissa Helsingissä vuonna 1958.

KUVA MATIAS UUSIKYLÄ / BUKOWSKIS.

Elis Kauppi , rannerengas, 1965, hopea ja kultatopaasi, Kupittaan Kulta. KUVA MATIAS UUSIKYLÄ / BUKOWSKIS.

puron kanssa. Yritys erikoistui kulta- ja hopeako-

Kupittaan Kullan tuotteiden suunnittelija, sillä hän

ruihin tavoitteenaan korkealaatuinen sarjatuotanto.

oli saanut taideoppia. Hän oli käynyt 1930-luvulla

Tosin valmistus oli käsityövoittoista, kuten muil-

Turun piirustuskoulun, jatkanut saksalaissyntyi-

lakin Suomen taideteollisuuden aloilla vielä

sen taidekäsityöläisen Willy Baerin ohjauksessa ja

1950-luvunkin ajan. Elis Kauppi oli itseoikeutetusti

lisäksi hankkinut kaivertajan taidot turkulaisessa

Suomalainen koru · Koru ylittää taiteen ja käsityön rajoja

FranCesCa MasCitti Lindh, kaulakoru, noin 2005, agaatti, ruusukvartsi, hopea, Pahlman-kokoelma. KUVA KATJA HAGELSTAM.

238

KRisTiNa RisKa (s. 1960) tunnetaan isoista, vaa-

lementit on kiinnitetty vierekkäin nauhaksi metal-

teliaista keramiikkaesineistään, jotka lähestyvät

livaijerilla.

abstrakteine muotoineen veistoksia. Elementit ovat miellyttävän kevyitä ja ohuita. Monesti töissä

AuNE SiiMEs (1909–1964) kouluttautui mallipiir-

on reikiä, jotka tuovat mukanaan valoa ja varjoa ja

täjäksi. Lisäksi hän opiskeli posliininmaalausta

rikkovat suljettuja muotoja. Riskan teoksissa pin-

ja keramiikkaa Taideteollisessa korkeakoulussa.

tarakenteet ovat rikkaita ja vivahteikkaita. Hän on

Siimes aloitti keraamikon uransa 1932 Arabian teh-

suunnitellut myös sarjatuotantoa Arabian tehtaalle.

taalla ja työskenteli sen taideosastolla 1937–1964.

Kristina Riska on tilaustyönä tehnyt muuta-

Hän suunnitteli ja toteutti myöhemmin pää-

man korun. Kirjan kuvan koru on tehty vuonna

asiassa hienostuneita astioita, vaaseja, kulhoja ja

2009. Siinä voi havaita vaikutteita Riskan tekemältä

kuppeja sekä uniikkikappaleina valmistettua koris-

Afrikan-matkalta. Korussa on enemmän väriä kuin

tekeramiikkaa. Siimes lisäsi toisinaan saveen väriai-

yleensä Riskan töissä. Punainen väri antaa pikan-

netta ja sai niin aikaan ruutuja tai raitoja lähes mu-

tin vastakohdan veistoksellisen korun mustille ja

nankuorenohuisiin esineisiinsä. Aune Siimes osasi

valkoisille pinnoille. Ohuet erikokoiset posliinie-

taidokkaasti hyödyntää materiaalin läpinäkyvyyttä.

Kristina Riska, kaulakoru, 2009, posliini, värimetalli, metallivaijeri. Pahlman-kokoelma.

KUVA RAUNO TRÄSKELIN / PAHLMAN.

Eero Lintusaari , kaulakoru/objekti Greed, 2014, kulta, hopea, meripihka, rubiinit, pituus noin 2 m.

KUVA TEEMU TÖYRYLÄ. © KUVASTO 2014.

lapsenlapsia. Tilaustöiden tyylilajit vaihtelevat

ja haluttomuudesta ottaa vastuuta. Sanoja kääntää

asiakkaan mukaisesti. Lintusaaren työt voivat olla

kristillisesti toisen posken, koska ei halua kohdata

vakavia, leikkisiä tai eroottisia, ja skaala on laaja.

ongelmaa. Korun perinteisten kauneusarvojen rin-

Suomalainen koru · Suomalainen nykykoru ilmiönä

Lintusaaren taiteellinen puoli tulee esille näyt-

292

telytoiminnassa. Näyttelyihin hän tekee sellaisia

nalle Lintusaari onkin nostanut elämän vakavia ja satuttavia kysymyksiä.

töitä, jotka eivät muutoin olisi mahdollisia. Siinä

Lintusaaren työskentelyssä teemat ovat pitkiä

korostuu erityisesti Lintusaaren yhteiskunnalli-

ja ne kestävät usein muutaman vuoden. Hän käsit-

suus mutta myös hulvattomuus. Yksityisnäyttelyn

telee monenlaisia aiheita, vaikka varsinaiset kuval-

nimeen Eihän tässä näin pitänyt käydä liittyy paljol-

liset aiheet liittyvät usein luontoon, tyylittelyyn ja

ti hänen kokemuksiaan siitä, miten erilaisia ihmisiä

ornamentiikkaan. Koska hän käyttää monenlaisia

kohdellaan Suomessa. Lintusaaren kehitysvammai-

materiaaleja, kierrätystä on paljon varsinkin tilaus-

nen poika on avannut hänen silmänsä erilaisuuden

töissä. Lintusaaren arkipäivää on ollut materiaalien

kohtaamiseen: saavatko kaikki samanlaista palvelua.

hankinta: kuolleiden kärpästen keräämistä omasta

Lintusaaren koruissa on narratiivisuutta. Enkeli,

pihasta tai kuolleiden perhosten etsimistä ullakolta.

jolle on käynyt huonosti, tai kultaista omenaa tavoit-

Rasiamainen koru I have nothing to do with that sisäl-

televa enkeli ovat metaforisia kuvia ja helposti au-

tää kuolleita kärpäsiä muoviin valettuina. Äidilleen

keavia narraatioita. Osin näiden korujen taustal-

Lintusaari teki korun Unohdus, jossa on myös iso

la pilkistää kristillistäkin vertauskuvaa: korun nimi

kärpänen. Koru viittaa monimielisesti muistojen ja

I have nothing to do with that kertoo ­tekopyhyydestä

elämän hajoamiseen ja vähittäiseen hiipumiseen.

Jaakko Vasko, esine/riipus Jean d’Arc, 2006, puu, metalli, lasi, 110 mm × 80 mm × 30 mm.

KUVA JAAKKO VASKO.

JaaKKO VasKO (s. 1969) ei tullut korumaailmaan intohimosta koruihin tai joihinkin korumateriaaleihin, vaan sattuman kautta. Opiskelupaikka avautui Taideteolliseen korkeakouluun teolliseen

Jaakko Vasko, esine/riipus Ganesha, 2005, ready-made, pronssi, 125 mm × 110 mm × 15 mm.

KUVA JAAKKO VASKO.

muotoiluun. Oppilaitoksen vapaaehtoiskurssit kasvattivat kiinnostusta eri materiaaleihin ja niiden työstämiseen. Vaskoa eivät ole sitoneet perinteisesti koruun liitettävät asiat, kuten koristautuminen ja kehosuhde. Korun kehosuhdetta ja korun käytettävyyttä voi katsoa muista näkökulmista.

Vasko tekee myös käytettävää korua, mutta riippuu siitä, mihin hän on tekemässä korua, millainen teoksesta tulee.

Vasko käyttää monia materiaaleja: vuolee puuta, hitsaa yhteen, yhdistää erikoisia materiaaleja, istuttaa helmiä. Kuitenkin hänen tekemisensä perustana on vahva pohjatyö:

populaarikulttuurista. Vasko on ollut kiinnostunut

Suomalainen koru · Suomalainen nykykoru ilmiönä

hän piirtää runsaasti luonnoksia, niin että

merenelävistä, aseista, luonnosta ja ajan kulumi-

293

kun varsinainen työprosessi alkaa, koko koru on jo valmiina mielessä. Vaskon työskentelyn yksi kiinnostava piirre on se, että hän tekee koruja yleensä näyttelyitä varten. Kehon läsnäolo ja poissaolo eivät kiinnosta, koska näyttelytila on se paikka, johon korut tai tilateokset asettuvat. Näyttelyissä korut voivat saada melkein millaisen tilan tahansa ja niiden mittakaava voi olla mitä vain.

Vasko tekee samaa teemaa usean vuoden ajan.

Hänelle on tärkeää, että työt on tehty tiettyyn tematiikkaan, riippumatta siitä, mihin näyttelyyn ne ovat menossa. Hän ammentaa innostusta ja aiheita

sesta. Flora & Fauna on yksi osa suurempaa sarjal-

tuotetta; helmethän kasvavat simpukoissa simpu-

lista kokonaisuutta, mutta hän on käsitellyt myös

kan puolustusmekanismina.

miehisyyttä ja ampumista niin välineiden, pistoo-

Peipon tapa työstää pistaasipähkinän kuoria

lien kuin maalitaulujen ja sotilaiden kautta. Sar-

on hidas ja työläs. Hän on työntänyt luonnon luon-

jassa 40 päivää kesää Vasko teki pieniä rakennuksia,

nollisuuden kauas värjäämällä kuoret kirkkailla

joiden sisällä oli pieniä luonnonesineitä, kasveja tai

väreillä tai siten, että niissä on luonnolle ominaisia

eläimiä. Nämä korumaiset teokset toimivat päivä-

murrettuja sävyjä. Peippo ei kuitenkaan julista eko-

kirjana ja kuvauksena ajan kulusta luonnossa.

logista sanomaa koruillaan. Pikemminkin hänen korunsa ovat osa nykykorun valtavirtaa, jossa suo-

Tre kronor koostuu kolmesta käytettävästä kul-

sitaan materiaalien kierrätettävyyttä.

latusta kypärästä ja teoksena on monimielinen.

Teoksessa on ruotsalaisuuden symboli nimenä ja

Peippo on tehnyt massiivisia kaulakoruja, esi-

kultainen kypärä viittaa jääkiekkoon. Vaskon töissä

merkiksi Ajopuusydän on melkein kaksi metriä pitkä.

on erittäin harkittuja viittauksia ja helposti avautu-

Toisin kuin voisi kuvitella, ei pistaasipähkinän kuo-

vaa intertekstuaalisuutta. Tämä teos naljailee ruot-

resta tule jäykkää korua, vaan Peippo saa sen las-

salaisten sotamenestyksestä.

keutumaan pehmeän villamaisesti. Käätymäinen

Suomalainen koru

tai huivimainen koru on kuin vaate – tosin haute couturenkin pukujen käytettävyys on kyseen-

ANu PEippO (s. 1974) tunnetaan erityisesti luonnon materiaalien käyttäjänä, vaikkakin hänellä on

alaista. Peippo yhdistelee koruissaan esittelee itsenäisyytemme ajan kauneimmat

kovaa ja

varsin laaja repertuaari; hän on tehnyt koruja myös

pehmeää, kupari ja teräsvaijeri tuovat töille jämäk-

teräksestä ja veistänyt kivestä.korut ja kiehtovimmat

kyyttä. Peipon korut ovat kehollisia, muttakoko ne toimi– niin rakastetut perintökorut,

Peipon kohdalla materiaaleista puhuminen

vat myös itsenäisinä veistoksina.

on varsin olennaista, vaikkakaansuosikit hän ei ole matekansan kuin riaalilähtöinen tekijä. Sinisimpukoista tehty Kuori

Peipon tematiikka liittyy vahvasti luontoon, uniikkikappaleet.

mutta niin, ettei hän vain työstä luontoaiheita,

Kirja luotaa korun historiaa I hämmentää paitsi suurella koollaan myös liitty-loistokkaasta kultasepäntyöstä misellään korun perinteisiin materiaaleihin. Sini-

taiteen raja-aitoja kaatavaan simpukka ei ole yhtä loistelias väreiltään kuin

Anu Peippo, kaulakoru Jäkälä, 2010, nykykoruun.

Se kertoo myös pistaasinkuoret, villalanka, puuvillanyöri, 130 cm × 42 cm × 3 cm.

eteläisimpien alueiden simpukat. Tummavoittoiset

kattavasti suunnittelijoista, kultasepistä jaKUVA valmistajista.

ANU PEIPPO. © KUVASTO 2014.

siniset ja mustat sävyt kuitenkin yhdistävät korut Suomalainen koru · Suomalainen nykykoru ilmiönä

suomalaiseen melankoliaan. Koru on toisaalta hauraan näköinen ja toisaalta dominoiva. Peippo on ottanut käsittelyyn kasvualustan eikä varsinaista

Anu Peippo, kaulakoru Levä, 2010, pistaasinkuoret, puuvillanyöri, 320 cm × 20 cm × 3 cm.

KUVA ANU PEIPPO. © KUVASTO 2014.

Anu Peippo, kaulakoru Koivu, 2012, pistaasinkuoret, teräsvaijeri, kupari, 66 cm × 40 cm × 18 cm.

KUVA ANU PEIPPO. © KUVASTO 2014.

Etukannen kuva: Kielonlehti, Sulo Jousjärvi, Pentti Pelkonen ja Aaro Nieminen · Kuva Katja Hagelstam

294

Takakannen kuvat: Nukkekääty, Kirsti Ilvessalo · Kuva Kalevala Koru Oy Parrot Tulip, Terhi Tolvanen · Kuva Eddo Hartmann

76.4

isbn 978-951-31-9103-0

Kansi: Jukka Aalto · Armadillo Graphics