Miki Liukkosen esikoisteos Valkoisia runoja (2011) esitteli maailmalle nuoren, lupaavan runoilijan. Sen jälkeen Liukkonen julkaisi vielä kaksi runokokoelmaa: vaikuttavan, varhain kuolleelle äidille omistetun teoksen Elisabet (2012) ja kuvia tulvivan proosarunokokoelman Raivon historia (2015). Liukkonen kertoi kuitenkin jo 23-vuotiaana olevansa ”liian vanha” runoilijaksi ja siirtyi sittemmin kirjoittamaan omintakeisia ja runsaita romaanejaan.