Pylvänäinen, Kirsi: Koronahelvetti (WSOY)

KORONA --

HELVETTI Y HDE N PE RH E E N S E LVIY T Y M I S TA I ST E L U

k i r s i p y lvä n ä i n e n |

ws oy

Kirsi Pylvänäinen

Koronahelvetti Yhden perheen selviytymistaistelu

werner söderström osakeyhtiö helsinki

© Kirsi Pylvänäinen ja WSOY 2021 ISBN 978-951-0-47236-1 Werner Söderström Osakeyhtiö Painettu EU:ssa

Sisällys Lukijalle | 9 Tammi–helmikuu 2020: Ensimmäiset merkit | 11 Maaliskuu 2020: Pitäisikö huolestua? | 15 Torstai 26.3. | 21 Perjantai 27.3. | 23 Lauantai 28.3. | 24 Sunnuntai 29.3. | 26 Maanantai 30.3. | 27 Tiistai 31.3. | 29 Huhtikuu 2020: Taistelu hoidosta ja hengestä | 33 Keskiviikko 1.4. | 35 Keskiviikkoilta: Ei pelkkää flunssaa? | 43 Torstai 2.4. | 47 Perjantai 3.4. | 52 Tulokset tulevat | 54 Perjantai-ilta: Kohti tehohoitoa | 61 Lauantain vastainen yö: Hengityskoneeseen | 69 Epätoivon partaalla | 70 Lauantai 4.4. | 73 Sunnuntai 5.4. | 85 Maanantai 6.4. | 92 Tiistai 7.4. | 101 Tilanne on kriittinen | 108 Keskiviikko 8.4. | 113 Myötätuntoa tuntemattomiltakin | 124

Torstai 9.4. | 126 Vihdoin hyviä uutisia | 127 Pitkäperjantai 10.4. | 129 Lauantai 11.4. | 133 Pääsiäissunnuntai 12.4. | 136 Toinenkin perheestä sairaalaan | 138 pääsiäismaanantai 13.4. | 143 Tiistai 14.4. | 147 Keskiviikko 15.4. | 151 Torstai 16.4. | 156 Perjantai 17.4. | 159 Lauantai 18.4. | 161 Sunnuntai 19.4. | 163 Maanantai 20.4. | 164 Tiistai 21.4. | 169 Keskiviikko 22.4. | 174 Torstai 23.4. | 176 Perjantai 24.4. | 177 Ensimmäinen ilta ja yö kotona | 181 Lauantai–torstai 25.4.–30.4. | 183

Loppuvuosi 2020: Toipumisen aika | 189 toukokuu | 191 Kesäkuu | 193 Heinäkuu | 197 Elokuu | 198 Syyskuu | 200 Lokakuu | 202 Marras–joulukuu | 206 Loppusanat | 208 Kiitokset | 211 Lähteet | 213

Lukijalle Tämä kirja perustuu tositarinaan, omiin päiväkirja­ merkintöihini, meidän perheemme kokemukseen koronavirukseen sairastumisesta. Perheenpää, isä Jukka, saa koronavirustartunnan, joka aiheuttaa vakavan hengitystieinfektion. Hänet laitetaan hengityskoneeseen ja pidetään nukutettuna toista viikkoa, ja myös perheen toinen tukipilari, äiti eli minä, joutuu koronan vuoksi sairaalahoitoon.

Tämä kirja on kirjoitettu tuomaan toivoa niille perheille ja läheisille, jotka joutuvat käymään läpi covid19-helvetin, ja myös kuvaamaan, kuinka koronavirusta hoidetaan Suomessa ja miten siitä voi, toivottavasti, selvitä. Meidän koronahelvettimme alkoi maaliskuun lopussa. Muokatessani päiväkirjaani käsikirjoitukseksi olen lisännyt päivämäärien alle THL:n kunakin päivänä ilmoittamia lukuja sekä muita huomioita.

Valitettavasti tilanne ei ole vielä ohi Suomessa eikä maailmalla, ja se tekee minut surulliseksi. Tiedän, että moni perhe joutuu valitettavasti kokemaan saman tuskan kuin perheemme. Tämä on helvetti jossa ei la­pioida hiiliä, tämä on maanpäällinen helvetti.

9

Tammi–helmikuu 2020 Ensimmäiset merkit

Kiinasta alkoi kantautua pelottavia uutisia uudesta covid-19-viruksesta, joka on sairastuttanut valtavan määrän ihmisiä. Uutisissa näimme kadulle kuolleita, valtavia jonoja sairaaloihin ja ihmisten hirvittävän hädän. Mikä tuo tauti on? Suomessakin todetaan tammi­kuun lopulla ensimmäinen koronatapaus, Lapissa kiinalaisella turistilla.

Tukholmassa asuva tyttäremme saa koronataudilta vaikuttavia oireita helmikuun lopussa. Lähes kaksi viikkoa hän pyrkii ystäviensä kanssa covid-19-testiin siinä onnistumatta – kuten ei onnistu moni muukaan Tukholmassa. Urheileva kaksikymppinen on vuoteenomana lähes kaksi viikkoa. Hän saa äkillisiä kuume­ piikkejä: välillä kuumetta on 39 °C, välillä alilämpöä, sitten hetki normaalilämpöä ja taas 38,5–39 °C. Kurkussa tuntuu iso möykky, syöminen on hankalaa. »Olikohan se koronaa?» pohdin myöhemmin mielessäni, vaikka tiedän sen olevan turhaa, sillä vastausta emme tule varmuudella ikinä saamaan. Tyttäreni oirekuva oli kova kuumetauti, mikä ei vielä riittänyt täyttämään kaikkia koronavirukselle määriteltyjä oireita.

13

Maaliskuu 2020 Pitäisikö huolestua?

Jukka selaa televisiokanavia ja nostan katseeni sohvalta. Seuraamme hiljaisina Italiasta kantautuvia uutisia uusista koronatartunnoista. Nyt jo tuhansia tartuntoja eikä loppua näy. Ruumisarkkujen ja italialaisten sotilaiden jälkeen ruudulle ilmestyy THL:n asian­tuntija, joka vakuuttaa, ettei Suomessa ole mitään hätää. Tärkeintä on pestä käsiä. Sillä se virus kuolee. Peskää käsiä ja pitäkää etäisyyttä. Rivien välistä voi lukea asiantuntijoiden mielipiteen, ettei tavallisilla kansalaisilla ole syytä huoleen. Tauti saavuttaa ainoas­taan vanhat. Vain ne jotka ovat pitkäaikais­sairaita, muilla ei ole hätää.

Niin, kunhan muistaa vain pestä käsiä runsaalla saippualla. Peskää käsiä ja pitäkää etäisyyttä!

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kehottaa 8.3.2020 omalla Facebook-sivullaan ottamaan koronaviruksen vakavasti. Hän kirjoittaa: Valtionjohtoa myöten joudumme nyt miettimään käyttäytymistä; niin matkustelua kuin normaalia kanssa­ käymistä ihmisten parissa. Matkojen ja tilaisuuksien peruuttaminen ja etukäteen sovittu kättelyjen ja lähietäi­ syyden välttäminen on nyt arkipäivää. Viime päivinä Suomessa tietoon tulleet tapaukset ovat liki poikkeuksetta 17

liittyneet tartuntoihin Pohjois-Italiassa. Useat jo viikon takaa, jolloin viruksen tunnistettu levinneisyys alueella oli vielä vähäistä, mutta todellisuus toista. Tällaista pii­ levyyttä saattaa kyllä vallita muuallakin.

Selvästi jotakin erikoista on nyt tekeillä. Ensin presidentti Niinistö otti kantaa koronaviruksen leviämiseen Facebookissa, ja 12.3.2020 hän puhui aiheesta televisiossa. Se sai meidät pohtimaan, kuinka vaarallisesta viruksesta oikein on kyse. Joka tapauksessa presidentin esiintulo oli hieno. Hän tuntui todella välittävän kansasta, jolle hän puhui lämminhenkisesti kuin ystävälle.

Kun hallitus alkoi pitää tiedotustilaisuuksia, ymmärsimme, että kyse on jostakin todella pahasta, pirullisesta ja nopeasti leviävästä taudista. Tilanteen vakavuutta korosti se, että hallitus suositti, että yli 70-vuotiaiden tulee jatkossa välttää muiden ihmisten tapaamista, läheistenkin. Vanhainkodeissa saa vierailla vain ikkunan takana.

Vanhusten tilanne herätti keskustelua, johon presidentti Niinistö otti kantaa 20.3.2020 Facebook-sivullaan: Näillä päätöksillä suojataan, ei suljeta. Ikääntymi­ nen tuo myös voimien heikkoutta, vastustuskyvyn alen­ tumista. Ketään ei suljeta suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Päinvastoin halutaan suojella sillä tavalla, että pysytään terveinä.

Olen itse talsinut niitä Rooman katuja, joilla MTV3:n mukaan on nyt voimassa laaja ulkonaliikkumiskielto. Italiassa asuessani totesin maan terveyden­ 18

huollon varsin toimivaksi, enkä voi käsittää, miten »pieneksi flunssaksi» tituleerattu virustauti voi aiheut­ taa siellä tuollaisen kaaoksen, jos siis mitään syytä huoleen ei ole. Miksi niin moni kulkee hengityssuojain kasvoillaan töihin, jos kerran mitään syytä huoleen ei ole. Miksi, miksi on niin monia kuolemia, jos mitään syytä huoleen ei ole? Nousen sohvalta ja nappaan läppärin syliini. Surffaan aikani netissä ja päätän tilata muutaman hengityssuojapakkauksen sekä meille että lähetettäväksi Jukan äidille ja edesmenneen isäni puolisolle, lasteni mummille Annikille. Mietin, miten asian­tuntijat kertoivat televisiouutisissa, ettei niistä ole mitään hyötyä. Jokin sisälläni vakuuttaa kuitenkin, että ei niistä haittaakaan voi olla, ja painan enteriä lähettääkseni tilauksen.

Maaliskuussa koronalukemat hypähtävät Suomessakin ja Uudenmaan maakunta eristetään muusta Suomesta aikavälillä 27.3.–19.4.2020. Liikkumisrajoitukset tarkoittavat sitä, että uusmaalaisten on pysyttävä maakuntansa alueella, eivätkä muiden maakuntien asukkaat voi matkustaa Uudellemaalle. Jokaisella on kuitenkin oikeus palata koti- tai asuinpaikka­kunnalleen.

Vapaa-ajan matkustus ei ole sallittua. Liikkumista ei sen sijaan rajoiteta, jos siihen on painava henkilö­ kohtainen syy, kuten lapsen tapaamisoikeuden toteutuminen tai lähiomaisen kuolema.

Mietin ystäviämme, jotka asuvat Helsingissä.

Miltä tuntuu olla alueella, josta ei voi lähteä pois ja jossa korona näyttää leviävän vauhdilla, pelottaako 19

heitä? Miltä tuntuu katsoa katusulkuja moottoritiellä, iskeekö paniikki? Entä työmatkalaiset, jotka käyvät pääkaupunkiseudulla töissä ja palaavat illaksi kotiin, pelkäävätkö he vievänsä koronan kotiin?

Liikkumista ei ole koskaan Suomen historian aikana rajoitettu, ei ole ollut syytä ennen kuin nyt.

Miksi nyt, jos mitään varaa ei ole? Tuijotamme televisiossa näkyvää uutiskuvaa puomeista, jotka estävät liikenteen, katsomme ihmisten järkyttyneitä kasvoja, pelkoa. Uutistoimittaja näyttää myös jännittyneeltä, kun hän haastattelee puomilla seisovia rajavartio­ miehiä ja poliiseja. Poliisiylijohtaja sanoo television uutislähetyksessä: »Nyt on uskottava, pysy kotona ja vältä lähikontaktia!»

20

Torstai 26.3.

Suomessa viisi ihmistä on kuollut koronavirukseen.

Maassa on todettu tähän mennessä 958 laboratoriovahvistettua koronavirustartuntaa.

Sairaalahoitoa vaativia potilaita on 96, ja heistä 24 on tehohoidossa. Rekisteröidyistä tapauksista 54 prosenttia on miehiä ja 46 prosenttia naisia.

Vahvistettujen koronatartuntojen määrä maailmassa on ylittänyt puolen miljoonan rajan. Kaikkiaan vahvistettuja tapauksia on nyt 510 108. Tartunnan saaneista on kuollut 22 993 ja parantunut 120 983 henkilöä.

Käärin viimeiset astiat tarkasti kuplamuoviin. Jos jotain tiedän niin sen, miten kaksospoikieni muutot ovat aiemmin menneet: Ensin pakataan astiat sanomalehtiin, sitten pakataan niitä sinne sun tänne, kunnes kukaan ei muista missä särkyvät astiat ovat, ja KRÄKS, jotain menee rikki. Pojat ovat muuttaneet eri paikkakunnille pelaamaan jääkiekkoa niin useasti, että tällä kerralla hymähdän ja päätän mielessäni, ettei mitään mene rikki, vaikka yritämmekin hoitaa muuton mahdollisimman ripeästi. Pelikauden on julistettu olevan ohi koronan vuoksi, kaikki muualta tulleet pelaajat palaavat koteihinsa, poikani Rene ja Kristian mukaan lukien.

Muutto sujuu hyvin, vaikka mieheni Jukka valitti pientä päänsärkyä ennen muuttourakan aloittamista.

21

Kaikki tavarat ovat nyt kuitenkin ehjinä (toivottavasti) vuokrapakun takatilassa. Soitan pelkääjän paikalta tyttärelleni Saralle Ruotsiin, kuten joka ilta. Höpötämme arkiset kuulumiset samalla kun maaseutumaisemat vilistävät ohi. Hän kertoo, miten heillä jokainen työntekijä on lähetetty kotiin tekemään töitä. »Ei muuten varmaan olisi, mutta meidän pomot on norjalaisia. Ne ottavat koronan tosissaan, ruotsalaiset ei», Sara naurahtaa. »Ostitko auton?» kysyn, huolehdin aina esikoisestani. En pidä ajatuksesta, että korona-aikana tyttäreni matkustaisi julkisilla. »Me käydään katsomassa sitä viikonloppuna. Sano terkkuja iskälle. Kerro sille, että se on ihan super!» hän huikkaa puhelun loppuun.

Vuokrapaku on kaartanut puhelun aikana huoltoaseman pihaan. Kohta Jukka palaa takaisin. Hän sulkee ostamansa Eurojackpot-kupongin hellästi ikivanhaan ruskeaan lompakkoonsa ja virnistää: »Minulla on tästä hyvä fiilis, taitaa tulla voitto!»

22

Perjantai 27.3.

Suomessa on todettu kaikkiaan 1 025 laboratoriovarmistettua koronaviruksen aiheuttamaa tartuntaa, ja koronaan on kuollut yhteensä 7 ihmistä. Sairaalahoitoa vaativia potilaita on tällä hetkellä 108, joista 32 on tehohoidossa.

Eurojackpot-arvonta suoritetaan perjantai-iltana. Ei tullut voittoa. Nousen sohvalta hakemaan Buranaa ja vesilasia pääkipuiselle miehelleni. Hänelle on noussut illan aikana korkea kuume. Kuuntelemme iltatoimien jälkeen hetken äänikirjaa, ja mietin, että päänsärky johtuu varmasti muuton aiheuttamasta stressistä.

Soitan jälleen jokailtaisen puhelun tyttärelleni ja kyselen Ruotsin-kuulumisia. Ruotsissa ei ole minkäänlaisia ohjeita koronatartuntojen ehkäisemisen suhteen, ihmiset istuvat ravintoloissa ja jatkavat juhlien järjestämistä kuten ennenkin. Tytär ei osallistu enää kavereiden järjestämiin tapahtumiin vaan viettää aikaa kotonaan.

23

Lauantai 28.3.

Suomessa yhteensä 9 ihmistä on kuollut koronavirukseen. Sairaalahoitoa vaativia potilaita on tällä hetkellä 112, joista 31 on tehohoidossa.

Herään lauantaiaamuna yorkshirenterrierimme L ­ illin vierestä ja kuulen, kuinka Jukka on jo keittiössä keittämässä aamupuuroa. Nappaan sinne mennessäni kuumemittarin mukaan, ja suuntaan se kädessäni miehen luo. Näen heti, että kuume ei ole ohi, sillä Jukan silmät kiiltävät, ja huomaan myös hänen poskiensa punoittavan. Kuume on noussut yön aikana edelleen, ja nyt se viipottaa jo lähes neljässäkymmenessä asteessa. Totean sanomalehden ja aamu­kahvin lomassa, että hänen olisi hyvä käydä tutkituttamassa itsensä lääkärissä, ihan vain poissulkien koronan mahdollisuuden. Jukka on samaa mieltä ja varaa heti ajan.

Muutama tunti myöhemmin pakkaudumme autoon ja suuntaamme kohti lääkäriasemaa. Odotan autossa, kun Jukkaa tutkitaan, ja selaan puhelinta.

Iltalehti on täynnä uusia, entistä raflaavampia otsikkoja Ruotsin, Italian ja Ranskan koronatilanteesta.

Selailen hetken uutisia, ja auton ovi käy. »Kylläpä oli kurjaa istua odotushuoneessa yskivien ihmisten kanssa. Toivottavasti eivät tartuttaneet koronaa!» Jukka puuskahtaa ja poistaa kasvoiltaan suojamaskin istahtaessaan pelkääjän paikalle.

24

Lääkäri on kirjoittanut sairauslomaa tiistaihin asti. Ei kuulemma ole missään tapauksessa koronaa.

Hengäh­dän tyytyväisenä, vaikka tiesinkin (tai luulin tietävänäni), ettei se voinut olla koronaa. Mistä kummasta meidän perhe olisi muka tartunnan saanut? Ei kukaan meistä ole ollut ulkomailla, eikä edes tavannut ulkomailla käyneitä. Ja kuka lähtisi tässä maailmantilanteessa ulkomaille? Samassa jo kadun heti ajatuksiani, eiväthän kaikki voi valita. Joidenkin on pakko matkustaa töiden takia ulkomaille, jopa tällaisina aikoina. Jukka sai ohjeeksi juoda paljon nestettä ja ottaa säännöllisesti särkylääkettä pääkipuun. Ajamme yhdessä kotiin, ja kotona alan ensitöikseni lämmittää kauratyynyä mikrossa. Jukka valittaa pientä lihaskipua, ja ajattelen sen johtuvan painavien muuttolaatikoiden nostelusta, siis jotain mihin kauratyyny on täydellinen lääke. Nappaan kännykän keittiön pöydältä ja naputtelen lapsilleni Facebookin ryhmä­chatissa viestin, ettei mitään syytä huoleen ole: Lääkäri sanoi, ettei Iskällä ole kyllä koronaa. Onneksi <3.

25

Koskettava tositarina koronan koettelemasta perheestä keväällä 2020 korona iski Pylvänäisen perheeseen.

Samaan aikaan kun mediassa kerrottiin, että taudista ei ole vaaraa kuin vanhuksille ja lihaville, perheen hyväkuntoinen isä taisteli hengestään hengityskoneessa ja äiti joutui sairaalaan.

Millaista oli sairastua, kun lääkäritkään eivät vielä tienneet koronasta paljoakaan ja diagnoosista ja sairaalaan pääsystä piti taistella? Miltä tuntui seurata tehohoidossa olevan puolison kamppailua ja samalla havaita koronan oireet ensin lapsissaan, sitten itsessään?

Kirja on myös kuvaus siitä, miten koronahelvetti muutti perhettä. Se kertoo yhdessä selviämisen voimasta, mutta myös ristiriitaisista tunteista, joita suuri huoli voi aiheuttaa.

Pylvänäisen perhe selvisi, vaikka taudin pitkäkestoiset jälkioireet tulivat ikävänä yllätyksenä. Mutta vähä vähältä keho toipuu – ja elämä jatkuu.

KIRSI PYLVÄNÄINEN toimii koordinaattorina ja datamanagerina syöpätutkimusryhmässä. Pylvänäisellä on kolme nuorta aikuista lasta, jotka kaikki muuttivat kevään koettelemusten aikana vanhempiensa luokse.

*9789510472361* www.wsoy.fi

99.1

ISBN 978-951-0-47236-1

Päällyksen kuva iStock • Päällys Martti Ruokonen