Muistoja Espoonjoelta ja Espoonjokilaaksosta

kokaukaloita. Mailat tehtiin usein itse ja Espoossa oli mailatehdas Kilossa. Luistimet olivat vanhoja ”hokkareita” tai Nurmeksia. Harvalla lapsella oli tuohon aikaan kunnon ”skrinnarit”.

Espoonjoesta nostettiin talvella karjataloutta varten myös jäitä. Karjatiloja oli joen lähettyvillä Kirkkojärvelle mentäessä kymmenkunta.

Ensimmäisen kosketukseni Espoonjokeen koin kevättalvella 1953, kun perheemme muutti Bensulsin tilalle Vanttilaan. Joki tulvi keväällä uomassaan ja kala nousi kevätkudulle. Lähdimme jäiden lähdettyä heti ongelle ja saatiin ns. jääsärkiä vanhan kivisillan alapuolelta. Säynäviä pyydettiin haavilla.

Kauklahden lasitehtaan koski oli paras pyyntipaikka. Kaksi ja jopa kolmekin säynävää saattoi uida samalla kerralla haaviin. Säynävät ja hauet nousivat Kirkkojärveen saakka kutemaan. Sain kuulla, että kalojen lisäksi Espoonjoessa oli ennen myös piisameita, joita oli pyydetty aikoinaan nahan vuoksi. Espoonjoessa oli myös runsas jokirapukanta.

Kesällä käytiin ongella Espoonjoen suussa ja silloin käytettiin syöttinä heinäsirkkoja. Joella suorastaan kuhisi perhosia sekä sudenkorentoja ja joki tuoksui kesältä. Espoonjoessa myös uitiin monissa paikoissa Kauklahdessa ja ylempänä. Kävin itse uimassa Kauklahden maan-

Tarina

Haapatyttöperhosesta

Tarina alkaa Kannunsillan perhosniittyjen ennallistamisesta v.2002, jolloin Espoon tuomiokirkon viereisen Espoonjoen eteläpuolelta löydettiin vuoden aikana yhteensä 551 eri perhoslajia, joista otin tarinan kertojaksi Haapatyttöperhosen (Archiearis notha), vaarantuvana lajina arvioidun yksilön. Perhonen liitelee entisen v. 2021–22 puretun kaupungintalon ja vielä jäljellä seisovan valtuustotalon yläpuolella ihmetellen kaupunkitalon puretun talon alta löytyvää massiivista graniittimassoista koostuvaa kalliomuodostelmaa. Tulevaisuuden ystävät yrittivät viimeiseen asti säilyttää 50-vuotiasta kaupungintaloa siinä kuitenkaan onnistumatta. Luonnon ennallistaminen julkisessa keskustelussa synnytti salamaniskun tapaisesti ajatuksen, ”ehdottakaamme puretun kaupungintalon peruskallion ennallistamista” ja samalla nykyiselle peruskorjatulle Valtuustotalolle suojelumerkintää tulevien kaavamuutosten yhteydessä.

Kaupugintalon perustukset ovat tiukasti paikalla rakennettujen betonibrutaalien rakenteiden tiheä verkosto, mutta mielenkiintoinen mielenmaisema ulkotanssilavoille, kansantorin kokouksille ja alas johtavien portaikkojen verkostolle. Graniittikalliota saataisiin paljolti koskemattomana näkyviin ja sokkeloiset kolot voisi hyödyntää puiden, pensaiden ja luonnonkukkien istutuksiin. Kaupunkitalon tilalle ennallistettu monimuotoinen kalliomassa toimisi kesällä ja talvella. Kalliomaisema suunniteltaisiin ja rakennettaisiin espoolaisten asukkaiden, varhaiskasvatuksen ja oppilaitosten kanssa yhteistyössä kauniiksi ja mielenkiintoiseksi katsella sekä turvalliseksi käyttää. Uusi Kallio liittyisi luontevasti viereisen Lakelanpuiston maisemaan ja olisi luonnollinen jatke Espoon Tuomiokirkon kulttuurihistoriallisten arvokkaiden alueiden kanssa.

tiesillan yläpuolella Stor-Bassin puolella. Nykyisen Kannusillan alapuolella oli kaksi uimapaikkaa, ns. Pikku-uima ja Iso-uima. Pikku-uima oli vähän sillan alapuolella ja Iso-uima lähempänä Espoonväylän siltaa molemmin puolin jokea. Iso-uimassa käytiin uimassa kauempaankin. Nykyisen Kirkkokadun sillan alapuolella käytiin uimassa Muuralasta silloista Savipellonkujaa pitkin.

Espoonjoen leveimpiin kohtiin ainakin Kauklahdessa avattiin vuosina 1954-55-talvella luistinratoja ja jääkiek- jatkuu sivulta 6

Ihastuin 1954 Espoonjoen virtaamaan Sunan vanhan saunan kohdalla olleeseen kahlaamoon. Joki oli sillä kohdalla melko kapea, hiekkapohjainen ja vain 18 senttiä syvä. Virtaus oli hyvä ja vesikasveja oli paljon. Kahlaamoon johti lähitieltä kaksi polkua. Paikka oli kaunis ja rauhallinen. Autoilla ei silloin sinne päässyt. Paikalla oli usein lapsia leikkimässä ja aikuisia pesemässä pikkupyykkiä. Suuri rantatie, Kuninkaantie on vuosisatoja seuraillut Espoonjoen rantoja Pellossa, Espoon kirkon lähellä ja Espoon Pitkäjärvellä. Turun moottoritien rakentaminen oli Espoonjoelle pakollinen, mutta kova kokemus. Vanhaa jokea ruopattiin ensimmäistä kertaa tienpohjan kuivattamisen takia rankasti vuonna 1956. Voi sanoa, että joki ”kuoli” ja jäi elämään hiljaiseloa vuosikymmenten ajaksi. Glimsin ja Glomsin joet virtaavat entiseen malliin ja niissä on kalaa. Onkijat ovat siirtyneet niiden varsille kalastamaan ja odottavat ”alajuoksun paranemista”.

Kanjonivaellus ja huomasin, että Espanjassa ei ole koululounasta vaan oppilaat ottavat kotoa mukaansa lounaan (yleensä patongin) ja ruokailuajat ovat myöhäisempiä kuin Suomessa. Koulupäivät ovat aina saman pituisia (klo 8.45-15.15) ja päivän aikana on vain kaksi välituntia. Espanjassa myös välitunneilla kännykän käyttö on kielletty ja oppilaat ja opettajat puhuvat niin tunneilla kuin koulun ulkopuolellakin enemmän toistensa kanssa ja kyselevät kuulumisia.

Isäntäperheeni oli todella avulias ja hyväntahtoinen. Ensimmäisinä päivinä oli hieman koti-ikävä, mutta viimeisinä päivinä itkimme, koska meidän piti palata kotiin. Ruoka oli hyvää ja oli kiinnostavaa saada uusia makuelämyksiä ja kokeilla uusia ruokia.

Viikon aikana opin sanomaan hyvää huomenta (bon dia) ja hyvää yötä (bona nit) ja monia muita sanontoja katalaaniksi sekä espanjaksi.

Mieleeni jäivät erityisesti Katalonian pääkaupunki Barcelona nähtävyyksineen, upeat retket vuoristoon ja kanjonivaellus, vierailu Ljeidan historialliseen kaupunkiin sekä St. Georgen päivän juhlallisuudet ja läksiäisjuhla. Jäin kaipaamaan lämmintä säätä ja uusia ystäviämme, joiden kanssa kokoonnuimme pelaamaan jalkapalloa, syömään ja katsomaan auringonlaskua vuorilla. Huomasin, että vaikka asumme hyvin erilaisissa maissa ja eri ympäristössä, niin ajattelemme silti samalla tavoin monista asioista. Suosittelen lämpimästi kaikille Erasmus- projektiin tai muihin kansainvälisyysprojekteihin osallistumista, jos sellainen mahdollisuus on. Tällaisissa projekteissa pääsee harjoittelemaan kielitaitoa ja sosiaalisia taitoja sekä saa lisää rohkeutta ja monia uusia ystävyyssuhteita ja yhteyksiä, joita ehkä tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa. Meissä heräsi toivon kipinä!”