SUURI EDUSKUNTAVAALINUMERO
ARVOSANA Kristillisdemokraattisten Nuorten äänenkannattaja 1/2019
PÄÄKIRJOITUS Arvoistasi luettavaa! Pitelet käsissäsi KD Nuorten uunituoretta äänenkannattajaa Arvosanaa. Parempaa ajankohtaa järjestö ei olisi voinut toivoa, sillä olemme kovaa vauhtia kulkemassa kohti eduskuntavaaleja. Vaalit ovat myös tärkeässä roolissa tässä ensimmäisessä numerossa, sillä esittelemme muun muassa puolueemme nuoret kansanedustajaehdokkaat. Samoin emerituspuheenjohtaja Aki Ruotsala avaa tekstissään vaalien kannalta arvokkaasti suomalaisen kristillisdemokratian perusteita. Henkilökuvaan pääsee myös Vaasan vaalipiirin nuori ehdokas Leo Byskata. Henkilökohtaisesti iloitsen puheenjohtajamme, Aleksi Sarasmaan laaja-alaisesta sekä laadukkaasta Natoartikkelista. Toivottavasti lehtemme artikkeli on omalta osaltaan kirvoittamassa Nato-keskustelua myös puolueen sisällä. Lehteä tekemään lähdettyämme pidimme myös erityisen tärkeänä, että lehti tarjoaa sisältöä myös ruotsia äidinkielenään puhuville jäsenillemme. Ruotsinkielisestä sisällöstä kiitos järjestömme toiselle varapuheenjohtajalle Annikalle. Olen hyvin innoissani mahdollisuudesta palauttaa Arvosana takaisin paperiseen muotoon ja jäsenille. Jatkossa Arvosana tulee ilmestymään kaksi kertaa vuodessa ja pidämme huolen, että tulevatkin numerot ovat vähintään yhtä laadukkaita kuin ensimmäinen. On vihdoin aika antaa palstatilaa nuorille konservatiiveille!
Viljami Haavisto, päätoimittaja
PUHEENJOHTAJALTA
VASTUU VAPAUDESTA Kaksien vaalien kevät on varmasti jokaisen politiikkanörtin unelmien täyttymys. Kansanvalta on konkreettisimmillaan, kun uurnilla päästään valitsemaan uutta kokoonpanoa niin Arkadianmäelle kuin Brysseliin. Toisaalta pelkona on vaaliähky. Riittääkö äänestäjien kiinnostus tai puolueiden turnauskestävyys kovinkaan hyvin enää eduskuntavaalien jälkeisiin europarlamentti-
ratkaisuja, jotta hyvinvointia riittää jaettavaksi myös
vaaleihin? Erityisesti huolenaiheena on nuorten äänes-
tuleville sukupolville. Pelkkien puheiden sijasta on
tysaktiivisuus. Esimerkiksi viime eurovaaleissa 18-24
konkreettisten tekojen aika. Mikäli emme pysty vie-
vuotiaista vain kymmenen prosenttia käytti äänioikeut-
mään läpi mittavia reformeja, jää maallemme varsin
taan. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissakin alle puolet
huono käsi tulevaisuuden pelipöytään. Siitä kärsivät
nuorista vaivautui äänestyskoppiin.
ennen kaikkea nuoret.
Nuorten kiinnostusta demokratiaa ja äänestämistä
Nuorille on oltava tarjolla myös oman ikäluokkansa
kohtaan tulee pyrkiä nostamaan tuomalla keskus-
ehdokkaita. KD Nuorilla on eduskuntavaaleissa ehdolla
teluun nuoria puhuttelevia aiheita. KD Nuoret lähtee
erinomainen joukko osaajia ympäri Suomen. Myös
eduskuntavaaleihin teemalla “Vastuu vapaudesta”.
eurovaaleissa nuoret meppikandidaattimme loistavat
Uskomme, että nuoret haluavat Suomesta yhteis-
puolueen listan kirkkaimpana kärkenä. Me kevään
kunnan, joka tarjoaa yksilöille vapautta, mutta kantaa
vaalien nuoret ehdokkaat tulemme erilaisista taustoista,
myös vastuuta kaikkien hyvinvoinnista.
mutta jokainen meistä haluaa olla rakentamassa parempaa Suomea ja Eurooppaa.
Vaalikärjistämme erityisesti ilmastonmuutoksen hillitseminen, koulutukseen panostaminen sekä
Emme varmastikaan arvosta tarpeeksi demokratian
nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ovat tavoitteita,
hienoutta. Meillä kaikilla on vapaus osallistua yhteis-
joiden kautta rakennetaan parempaa yhteiskuntaa
kunnalliseen päätöksentekoon ja meidän tulisi kaikkien
niin vanhoille, nuorille kuin tulevillekin sukupolville.
myös käyttää tätä vapautta. Tulevaisuus rakennetaan yhdessä. Nuoret voivatkin olla esimerkillään näyttä-
Hyvinvointivaltion säilyttäminen tulevaisuudessa
mässä, ettei politiikan tarvitse olla toisten kampittamista
edellyttää myös työllisyysasteen nostoa. Haluammekin
tai oman edun tavoittelua. Rehellisellä ja avoimella
uudistaa sosiaaliturvaa nykyistä kannustavammaksi,
vuoropuhelulla voimme toteuttaa ne ratkaisut, joita
poistaa yrittämisen esteitä sekä lisätä työperäistä
Suomi tarvitsee. Meidän nuorten on aika ottaa vastuuta
maahanmuuttoa. Suomen täytyy tehdä rohkeita
vapaudesta.
Aleksi Sarasmaa, puheenjohtaja
WWW.FRAMEMAG.COM | 20
SISÄLLYSLUETTELO
ARVOSANA KOHTI VAALEJA Pääkirjoitus
Viljami Haavisto
Puheenjohtajalta
Aleksi Sarasmaa
Sisällys Piirit: Koulutus edellä
02 03 04
Savo-Karjala
05 PAINAVAA ASIAA Ofrivillig ensamhet – ett allt växande samhällsproblem
16
Kolumni
18
Miika-Markus Leskinen
Emerituspuheenjohtajalta
20
Aki Ruotsala
Hyvän sään aikana
22
Ikkunat auki Eurooppaan
26
Suoraan oikealta eduskuntaan
29
Aleksi Sarasmaa
Elsi Ranta
Leo Byskata
Somesta poimittua
KD Nuorten ehdokkaat
06
Ehdokkaat eurovaaleissa
14
Ansvar för friheten
15
Annika Lyytikäinen
32
Arvosana on Suomen Kristillisdemokraattisten (KD) Nuorten äänenkannattaja, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. PÄÄTOIMITTAJA Viljami Haavisto PUHEENJOHTAJA Aleksi Sarasmaa JULKAISIJA KD Nuoret PAINOPAIKKA Botnia Print Kokkola PAINOS 2500 kpl TAITTO Viljami Haavisto
Suomen Kristillisdemokraattiset (KD) Nuoret ry Karjalankatu 2 A, 7.krs, 00520 Helsinki p. +358 45 137 6021 www.kdnuoret.fi / kdnuoret@kdnuoret.fi
SAVO-KARJALA
5
PIIRISTÄ
KOULUTUS EDELLÄ HENRIIKKA KOKKONEN
Savo-Karjalan KD Nuoret ovat maantieteellisesti
mahdollisuuksien mukaan paikallisosastojen rinnalla
laajalle alueelle jakautunut piiri. Piirin hallitukseen
toritapahtumiin. Olemme pyrkineet päivittämään
kuuluu tällä hetkellä neljä jäsentä. Mitähän asioita
aktiivisesti Savo-Karjalan KD Nuoret -facebook-sivua.
tämä nelikko mahtaakaan ajaa? Viime vuonna Savo-Karjalan KD Nuoret julkaisi mielipidekirjoituksen “Lisärahoitusta, uudistusta ja säästöjä”, vierailivat ja edustivat KD Nuoria Savosta Helsinkiin ja Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry:n “Minun puolueeni” Youtube-videolle, sekä aloittivat yhteistyön Savo-Karjalan alueella toimivien poliittisten nuorisojärjestöjen kanssa. Poliittisten nuorisojärjestöjen yhteistyö avasi useita Kuopion alueen koulujen ovia vierailuille, minkä asetimme kesällä yhteiseksi tavoitteeksi. Pääsimmekin osallistumaan UEF:n ja ISYY:n kampusrysäykseen sekä vierailemaan SAKKY:llä ja Kuopion Lyseon lukiolla. Tutuiksi ovat tulleet myös Pohjois-Savon ja PohjoisKarjalan KD:n piirit, joissa molemmissa on aktiivinen nuorisopiirin edustus. Osallistumme
Keräämme aika ajoin myös kansalaisaloitteita. Nuorten asioiden ajamiseen vuonna 2018 “Maksuton 2.aste” oli merkittävä osa Lieksan lukion kouluvierailua. “Vanhusasiavaltuutettu Suomeen” aloitteen keräyksen perustimme Lieksan Pietarin apteekkiin. Tähän vuoteen ja tulevaisuuteen viitaten julkaisimme tammikuussa mielipidekirjoituksen “Maksuton toinen aste kasvaa nuorissa korkoa”, jonka teimme yhteistyössä KD:n eduskuntavaaliehdokas Rauno Taskisen kanssa. Lisäksi olemme alkaneet päivittämään aktiivisemmin tarinoita facebook-sivullemme Ensimmäisten viikkojen teemoiksi nousivat ruokahävikki ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Tulevista mielipidekirjoituksista ja tapahtumista saat lisätietoa seuraamalla meitä Facebookissa.
NUORET EHDOKKAAT
6
EDUSKUNTAVAALIT
KD NUORTEN EHDOKKAAT HELSINGIN VAALIPIIRI
167
Aleksi Sarasmaa Olen 25-vuotias helsinkiläinen KD Nuorten puheenjohtaja. Opiskelen oikeustiedettä Helsingin yliopistossa ja kauppatieteitä Aalto-yliopistossa. Opintojeni ohella työskentelen lakimiesharjoittelijana kolmannella sektorilla. Vapaa-aikani kuluu yritystoiminnan parissa sekä harrastaen musiikkia, ruoanlaittoa ja kirjallisuutta. Pidän itseäni urbaanina ja talousliberaalina konservatiivina. Haluan olla rakentamassa kaikille turvallisempaa, oikeudenmukaisempaa ja kannustavampaa Suomea.
Miikka Korpiranta 31-vuotias perinteisen puoluepolitiikan ulkopuolelta tullut kahden pojan isä, teologian yo, Helsingin KD-nuorten pj. Tulin mukaan 2 vuotta sitten ehdolle kuntavaaleihin. Uskon sanojen takana seisomiseen, rohkeuteen puhua rehellisesti ja suoraan. Haluan näyttää, osoittaa ja viedä erilaista tietä takaisin kohti hyvinvointiyhteiskuntaa. Minulle tärkeimmät asiat tulevalla kaudella ovat luonto ja ilmastonmuutoskysymykset, lapsiperheiden arjen parantaminen, vanhustenhuollon toimivuus ja turvallisuustilanteen parantaminen. KD:läisenä seison samassa rintamassa mm. sosiaaliturvan uudistamisessa (Maanselän malli).
158
NUORET EHDOKKAAT
7
EDUSKUNTAVAALIT
Krista Lyyränen Olen 28-vuotias muusikko ja sosionomi opiskelija Diakoniaammattikorkeakoulusta Helsingistä. Olen kuulunut kristillisdemokraatteihin noin 8 vuotta ja olen ollut Kristillisdemokraattien nuorten toiminnassa liittymisestäni lähtien. Olen ollut kaksi kertaa kunnallisvaaleissa mukana. Olen tällä hetkellä työharjoittelussa Kehitysvammaisten Media pajalla. Olen ensimmäistä kertaa mukana eduskuntavaaleissa. Mennään ihmisoikeudet edellä. Mielestäni pitäisi panostaa enemmän syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin, koska nuorissa
164
on tulevaisuus ja työllisyys sekä työttömyyteen koskevat asiat ovat iso ongelma yhteiskunassamme.
Esa Savolainen Olen 19-vuotias vastuullinen nuorimies Vantaalta. Työskentelen myynnin tukihenkilönä Ilonion Care yrityksessä. Vuoden 2018 joulukuussa järjestin julkisen väittelyn Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuudesta Sibelius-lukiolla. Tahtoisin erityisesti taistella sanan- ja uskonnonvapauden ja sen puolesta, että lapsilla ja nuorilla olisi turvallinen internet.
170
NUORET EHDOKKAAT
8
EDUSKUNTAVAALIT
UUDENMAAN VAALIPIIRI
Andrei Hinkonen Minulla on ihana vaimo ja vastasyntynyt lapsi. Toimin
366
pastorina, sekä hyväntekeväisyysjärjestön toiminnanjohtajana. Olen pyhittänyt elämäni, jotta palvella ja auttaa ihmisiä. Tämä on elämäni kutsumus. Synnyin Virossa, mutta lapsena perheemme muutti Suomeen paluumuuttajina. Tunnen erilaiset kulttuurit ja osaan tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tunnen hyvin maahanmuuttajien mentaliteettia ja heidän haasteita Suomen yhteiskunnassa.
Rakastan Suomen kansaa ja toivon, että pystyn tuomaan paljon hyvää tälle yhteiskunnalle!
VARSINAIS-SUOMEN VAALIPIIRI
83
Niko Kivimäki Olen 23-vuotias tietojenkäsittelytieteiden opiskelija Turun yliopistossa. Vietin lapsuuteni ja lukiovuoteni Raumalla ja muutin Turkuun korkeakouluopintojen vuoksi. Toimin tällä hetkellä Turun opiskelija- ja koululaislähetyksen eli Opkon hallituksen puheenjohtajana. Pidän tärkeinä asioina etenkin lapsiperheiden, vanhusten ja nuorten aseman parantamista, hyvää koulutusta ja varhaiskasvatusta, kansalaisten turvallisuuden turvaamista, työnteon kannattavuuden lisäämistä, yksinäisyyden ja syrjäytymisen torjuntaa sekä sananvapautta. Tavoitteenani on, että rakentaisimme yhdessä kestävää ja parempaa Suomea nykyisille ja tuleville sukupolville.
NUORET EHDOKKAAT
9
EDUSKUNTAVAALIT
SATAKUNNAN VAALIPIIRI
23
Emilia Laihonen Olen 30-vuotias kristitty, vaimo, äiti ja luokanopettaja PohjoisSatakunnasta. Olen ollut KD:n toiminnassa mukana vajaa 10 vuotta. (Satakunnan KD Nuorten hallituksen jäsen 2011-2012, KD Nuorten hallituksen jäsen 2013 ja 2. vpj 2014, Hämeen KD Nuorten pj. 2013-2015, puoluevaltuuston jäsen 2014-2015.) Muutamien vuosien hiljaiselon jälkeen koin tarpeelliseksi jälleen antaa panokseni KD:lle asettumalla eduskuntavaaliehdokkaaksi. Tärkeitä asioita itselleni ovat perheiden hyvinvointi ja valinnanvapaus, nuorten päihderiippuvuuksien ja syrjäytymisen ehkäiseminen, mielipiteen- ja omantunnonvapaus, lähituotteiden suosiminen sekä yrittäjien tukeminen.
Johanna Vähäkainu Olen 32-vuotias sairaanhoitaja sekä yhteiskuntatieteiden maisteri. Viime ajat työelämässä olen työskennellyt erikoissairaanhoidossa tehden eripituisia sairaanhoitajan sijaisuuksia. Pääasiassa olen viimevuodet työskennellyt neurologialla, jossa työ koostuu sekä akuutista vuodeostotyöstä että työstä stroke -valvonnassa. Lisäksi olen vieraillut työn puitteissa mm. päivystysosastolla ja kuntoutuksessa. Olen hoitajana kohdannut paljon erilaisia ihmisiä vauvasta vaariin. Työn ohessa olen opiskellut yhteiskuntatieteiden maisteriksi, pääaineena sosiaalipolitiikka. Vapaa-ajalla harrastan urheilu eri muodoissa ja tykkään liikkua ulkona niin jalkaisin kuin talvella sukset tai luistimet jalassa.
29
NUORET EHDOKKAAT
10
EDUSKUNTAVAALIT
HÄMEEN VAALIPIIRI
26
Viljami Haavisto Olen 22-vuotias forssalainen ja työskentelen KD Nuorten pääsihteerinä. Aiemmin olen toiminut muun muassa Suomen vanhimman opiskelija- ja kulttuurijulkaisu Kyyhkysen vastaavana päätoimittajana sekä hyväntekeväisyysjärjestö IYC Suomen projektipäällikkönä. Olen teologian ja estetiikan ylioppilas Helsingin yliopistosta. On aika olla eri mieltä maahanmuutosta, kymmenistä sukupuolista sekä turvallisuudesta. Tästä syystä olen ehdolla.
Elina-Maarit Kinnunen Olen valmistunut 2016 lähihoitajaksi mielenterveys-ja päihdetyön osaamisalasta. Opiskelin Lahdessa Koulutuskeskus Salpauksella. Työtä olen tehnyt henkilökohtaisena avustajana, lähihoitajana erilaisten asiakasryhmien kanssa sekä ohjaajana lastensuojelulaitoksessa (13-17-vuotiaiden parissa) Tällä hetkellä opiskelen Järvenpään Seurakuntaopistolla seurakunta-ja hautauspalvelualaa, josta valmistun suntioksi 2020. Eläinsuojelutyö minua on kiinnostanut jo lapsesta asti. Olen toiminut sijaiskotina eli hoidin luokseni sijoitettuja kissanpentuja yhteistyössä Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen kanssa.
29
NUORET EHDOKKAAT
11
EDUSKUNTAVAALIT
PIRKANMAAN VAALIPIIRI
126
Linda-Riina Laakso Kansainvälinen, isänmaallisesti ajatteleva tamperelainen poliittisen nuorisojärjestön pääsihteeri, yrittäjä sekä maisteriopiskelija. Erityisesti kiinnostunut kansainvälisestä ja turvallisuuspolitiikasta. Lisäksi olen pienen pojan äiti, joka on ehtinyt tekemään Brysselissä ihmiskaupanvastaista työtä, koordinoinut vankilatyötä Belgian vankiloissa, tehnyt kehitysyhteistyötä Intiassa, opettanut lakimiehiä ja ihmisoikeusaktivisteja Nepalissa ja luennoinut tunisialaisille poliitikoille Suomen vaalijärjestelmästä. ”Poliittinen broileri” vuodesta 2013, johon on kuulunut mm. KUVAJO:n jäsenyys, Tampereen Kaupungin poliittisen valtuustoryhmän sihteerinä toimiminen, lautamiehenä olo Helsingin käräjäoikeudessa sekä toiminut Suomen nuorisodelegaattina Euroopan Neuvoston aluehallintokongressin 32. ja 33. istunnossa Strasbourgissa sekä Euroopassa YEPP-delegaattina. Ehdolla Eduskuntaan 2019. Lisää voit käydä tutustumassa: www.lindariina.fi
Joni Mutila Olen 22v opiskelija tampereelta. Opiskelijat sekä nuorten hyvinvointi on lähellä sydäntä ja yksi isoimmista asioista joita haluan nostaa esille. Huomisen teknologia kiinnostaa ja sitä seurailen jatkuvasti. Suomesta hiilivapaa 2022? Tälle moni nauraa mutta itse näin mahdollisena oikeiden valintojen ja tekojen kautta. Tulevaisuus on vain nurkan takana, pitää vain uskaltaa kurkata.
130
NUORET EHDOKKAAT
12
EDUSKUNTAVAALIT
SAVO-KARJALAN VAALIPIIRI
126
Jasmin Pyöriäinen Vahva maa ansaitsee sitoutuneita ja ratkaisukeskeisiä tekijöitä. Olen Pohjois-Karjalassa syntynyt katraan esikoinen, jolle kotiseutu on rakas. Kolmessa vuosikymmenessä olen oppinut, että tärkeintä on perhe, puoliso ja mahdollisuus luottaa tulevaisuuteen elinvoimaisessa ja turvallisessa Suomessa. Parasta elämässä ovat pienet hetket, kuten hiljaisen metsän nokipannukahvit hyvässä seurassa talvipakkasilla. Olen intuitiivinen ja myötätuntoinen puuhanainen, jonka parhaat ominaisuudet tulevat esiin tiimityössä. Ehkä siksi teen opettajan työtä, jossa nuoret ja aikuiset motivoivat aina parhaimpaan. Uskon ihmisen itseisarvoon ja siihen, että jokaiselle kuuluu yhdenvertaiset oikeudet rakentaa omaa elämää. Jasmin Pyöriäinen on ehdolla myös toukokuun europarlamenttivaaleissa.
VAASAN VAALIPIIRI
Leo Byskata Jag är en 24-åring från Terjärv som studerar produktionsekonomi. Jag är gift sen sommaren och bor för tillfället i Vasa. Jag verkar som fullmäktigeledamot i Kronoby kommunfullmäktige och är ordförande för Kristdemokraternas svenska organisation. Som politiker vill jag verka för att det skall finnas goda förutsättningar att idka företagsverksamhet i framtiden. Det är de små och medelstora företagen som är ryggraden i Finlands ekonomi. Finland måste också få bukt på den kontinuerligt växande offentliga skuldbördan. Det krävs konkreta strukturella förnyelser för att vi även i framtiden skall kunna upprätthålla en fungerande välfärdsstat.
120
NUORET EHDOKKAAT
13
EDUSKUNTAVAALIT
KESKI-SUOMEN VAALIPIIRI
71
Roosa-Maria Kauppinen Olen 27-vuotias KD Nuorten hallituksen ja Keski-Suomen KD Nuorten piirin jäsen, jossa johdin puheenjohtajana 2014-2018. Olen toiminut Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän valtuustossa. Olen kotoisin Laukaasta ja koulutukseltani sairaanhoitaja. Opiskelen teologiaa Itä-Suomen yliopistossa. Vapaa-aikana olen vastuissa seurakunnassa, harrastan liikuntaa ja musiikkia. Haluan olla rakentamassa yhdessä turvallisempaa ja oikeudenmukaisempaa Suomea.
Niko Ekqvist Viimeaikoina esille nousseet puutteet vanhusten hoidossa eivät tulleet itselle yllätyksenä. Sukulaisten työskennellessä alalla eri puolilla Suomea, en ole yllättynyt uutisesta, että vanhusten hoidossa tapahtuu laimin lyöntejä. Tämä on seurausta arvo valinnoista, joita on tehty jo 90-luvulta. Asuessani eri puolilla Suomea, olen nähnyt kuinka erilaiset tarpeet vallitsevat eri puolella Suomea. Meillä on yhteinen maa jota meidän tulee rakentaa yhdessä, unohtamatta niitä, jotka ovat sen meille jättäneet.
70
NUORET EHDOKKAAT EUROVAALEISSA
14
ARVOSANA
KD NUORTEN EHDOKKAAT EUROVAALEISSA Elsi Ranta Olen 24-vuotias politiikan tutkimuksen maisteriopiskelija (valtiotieteet). Olen asunut elämästäni lähes kymmenen vuotta KeskiEuroopassa. Lapsuuteeni on vaikuttanut voimakkaasti ranskankielinen kulttuuri. Siksi minulle suomalaisuus ja eurooppalaisuus kulkevat käsi kädessä. Työskentelen Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmässä avustajana ja toimin ryhmämme EU-vastaavana. Opiskelen Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa. Olen vaikuttanut nuorisojärjestössämme eri tehtävissä lähes kymmenen vuoden ajan. Toimin toista kautta KD Nuorten 1. varapuheenjohtaja sekä kansainvälisten asioiden sihteerinä ja YEPP-delegaattina. Olen myös Kristillisdemokraattien puoluehallituksen varajäsen.
Miikka-Markus Leskinen Perheenisä. Meillä on vaimoni kanssa pieni tytär. Syntyisin olen Rovaniemeltä, asun Parkanossa ja vaikutan Pirkanmaalla. Vuodesta 2018 olen ollut tohtorikoulutettava Lapin yliopistossa. Olen seurannut erityisesti armenialaisten kansanmurhan (1915–1923) historiallista tunnustamista kansainvälisessä politiikassa. Suunnitteilla oleva kansainvälinen väitöstyöni käsittelee samaa aihetta. Olen KD Pirkanmaan piirin vaalipäällikkö, KD-Lehden vakituinen kolumnisti ja Parkanon paikallisosaston puheenjohtaja. Vaikutan myös puolueen Pirkanmaan piirihallituksessa.
15 KD UNGA
ANSVAR FÖR FRIHETEN ANNIKA LYYTIKÄINEN
Vi har förmånen att leva och bo i väldens friaste land. Vi har ett välfungerande välfärdssamhälle där vi tar hand om de svagare, vi kan lita på våra myndigheter, varje medborgare har möjlighet att utbilda sig eller grunda ett
behov: alla ska kunna utbilda sig efter sin förmåga och
företag och vi är omringade av en underbar natur. För
sitt intresse till ett sådant yrke som även samhället
att få njuta och kunna dela med oss av denna frihet även
efterfrågar. Vi vill också sporra till företagande och
i framtiden måste vi ändå förvalta den väl och bära vårt
underlätta det för små- och medelstora företag att ta in
ansvar nu. Därför ger sig KD Unga ut i riksdagsvalet med
sina första arbetstagare. Vi vill dessutom underlätta
temat Ansvar för friheten.
arbetskraftsinvandringen. Sist men absolut inte minst vill vi äntligen föra igenom en på riktigt hållbar
Som kristdemokrater bär vi ett ansvar för att bruka och
socialskyddsreform, där dagens djungel av olika stöd
bevara, inte slita, slänga och förbruka. Från såväl miljöns
kombineras till ett allmänt stöd som alltid belönar
som samhällsekonomins perspektiv ska vi hushålla
arbete och alltså inte skapar arbetslöshetsfällor. Den
hållbart med de resurser vi har och inte överförbruka
arbetslösa ska kunna egna all sin ”arbetstid” till sin
dem så att de finns kvar även för kommande
primära uppgift – arbetssökande eller
generationer. Klimatförändringen hotar hela
kompetenshöjning – i stället för att enbart försöka ta sig
mänsklighetens framtid och därför ser vi att det är
fram i stöddjungeln.
ytterst viktigt att begränsa klimatuppvärmningen till 1,5 grader. På ett lokalt plan vill vi att Finland är kolneutralt
Då vi i vår ger våra röster åt KD Ungas kandidater röstar
år 2030 – dit kan vi nå genom att bland annat utveckla
vi för att bygga ett kristdemokratiskt samhälle där
den internationella utsläppshandeln, öka kärnkraftens
individen har friheten att välja själv: enligt
andel av energiproduktionen väsäntligt, utveckla
subsidiaritetsprincipen, en av kristdemokratins
kollektivtrafiken och se till att Finland även i framtiden
viktigaste grundpelare, ska inte staten blanda sig i det en
kan erbjuda hela världen klimatsmarta
individ, familj eller arbetsgemenskap kan bestämma
cleantechlösningar av toppklass.
själv. En röst på KD Ungas kandidater är också en röst för att bära vårt gemensamma ansvar för vår nästa, vårt
För att samhällsekonomiskt kunna ge allt för en
samhälle, vår omvärld och vår planets framtid.
hållbarare framtid behöver sysselsättningsgraden höjas till minst 75 % så fort som möjligt. För att nå dit vill vi satsa på en högklassig utbildning på alla utbildningsstadier som tar hänsyn till individens egna
WWW.FRAMEMAG.COM | 20
16 KD UNGA
OFRIVILLIG ENSAMHET – ETT ALLT VÄXANDE SAMHÄLLSPROBLEM ANNIKA LYYTIKÄINEN
I Finland begravs årligen hundratals döda utan en enda
Av ofrivilligt ensamma vuxna var en tredjedel ensamma
deltagande anhörig. Snabbt tänkt kunde man fråga sig
redan i barndomen och över hälften i tonåren. Vill vi
om detta egentligen spelar någon roll, men i själva
göra oss av med ensamheten måste vi alltså slå till i
verket pekar statistiken på ett kallt faktum i vårt
familjerna, skolan och hobbyerna – de ställen som
samhälle: i vårt nordiska välfärdssamhälle lever alltså
traditionellt ses som vaggan för den nordiska
tusentals människor som är så ensamma, att inte en
framgångssagan. Av de finländska barnen känner sig en
enda anhörig skulle klä sig svart och lägga en
chockerande stor del ensamma till och med hemma och
blombukett på deras grav.
är rädda att deras rädslor och bekymmer inte intresserar
de vuxna. Under följande mandatperiod måste vi ännu
En människa som är ofrivilligt ensam löper stor risk för
noggrannare se till att föräldrar har möjlighet att
att bli utstött i samhället eller drabbas av ångest: en
tillbringa tillräckligt med tid med sina barn, att
vardag som saknar de vänner och stunder av gemenskap
gruppstorlekarna, vardagsrutinerna och läroplanerna
som ger den sin guldkant börjat snabbt kännas
inom småbarnspedagogiken och grundskolan möjliggör
obetydlig. I den finländska politiken diskuterar vi
att barnen blir sedda i vardagen och att varje barn och
visserligen marginaliseringens och depressionens såväl
ungdom har möjlighet till en givande hobby.
mänskliga som samhälleliga kostnader, men det vore på tiden att även ta tag i orsakerna till dem.
Den ofrivilliga ensamheten tar tyvärr inte slut vid barndomen. Enligt Nyyti r.f. känner nästan hälften av de
Ofrivillig ensamhet är enligt statistiken en lika stor
finländska studerandena att de inte tillhör någon grupp i
riskfaktor för en tidig död som rökning. Trots att
anknytning till studierna. 43 % av de finländska
rökning är ett stort problem med breda samhällseffekter
hushållen är enpersonshushåll, varav var tredje person
är det förhållandevis lätt att lagstifta bort, men tyvärr
känner sig ensam och andelen enpersonshushåll
biter inte acciser på ensamheten. Även om ensamheten
uppskattas växa fortfarande i och med urbaniseringen.
är ett svårlöst problem borde det inte i ett nordiskt
Saknaden av nära relationer är allmän också för äldre,
välfärdssamhälle få falla mellan stolarna, utan vi borde
vars enda vardagliga umgänge kanske är ett
göra allt för att utrota den – på ett långsiktigt tidsplan
minutbudgeterat hembesök av en vårdare.
som sträcker sig långt över valperioder eller
politikerkarriärer.
WWW.FRAMEMAG.COM | 20
17 KD UNGA
Om vi fortfarande i framtiden vill stoltsera som världens
I 2020-talets Finland önskar jag att vi bor mera
lyckligaste land måste vi börja bota ensamheten genast.
kollektivt och tillbringar mera tid med vänner och
Andra europeiska länder har redan vaknat till
familj. Vi utnyttjar det blomstrande fältet av
motsvarande problematik och tagit till originella
föreningar, organisationer och församlingar bättre än
åtgärder – till exempel har Storbritannien nuförtiden en
idag och läkare eller socialarbetare har möjlighet att
ensamhetsminister. Ändå varken kan eller ska vårt
skriva ut gemenskap i form av en hobby på recept.
nordiska välfärdssamhälle ta den verkställande rollen i
Varje ungdom har möjlighet till givande studier och
kampen mot ensamheten: staten eller dess
att identifiera sig med sin blivande yrkeskår och en
konstruktioner kan inte kompensera en äkta vän. Istället
allt större del av befolkningen arbetar och trivs i sin
kan politikerna möjliggöra att människor möts och
arbetsgemenskap. I framtiden är Finland inte bara
betydelsefulla människorelationer skapas genom att
världens lyckligaste land utan också ett strålande
betona gemenskapens roll i alla beslut som fattas.
exempel på ett samhälle där ingen behöver leka, studera, arbeta eller åldras ensam.
Delar av texten har också publicerats i Pohjola-Nordens Ungdomsförbunds Pohjola2030 -pamflett
18
KOLUMNI
KANSANMURHAN TUNNUSTAMISEN VAIKEUS – 104 VUOTTA MYÖHEMMIN Armenialaisten kansanmurhana tunnettu tapahtumaketju on vaikutuksiltaan yksi modernin historian merkittävimpiä sodanaikaisia tapahtumia, mutta vain vähän tunnettu ja kansainvälisessä politiikassa erittäin kiistelty kysymys. Tapahtumat sijoittuvat ensimmäisen maailmansodan aikaiseen Osmanivaltakuntaan eli nykyiseen Turkkiin vuosille 1915–1923, tosin tapahtuma-ajat ja varsinkin niiden laajuus vaihtelevat eri tulkintojen mukaan. Olen itse tutkinut armenialaisten kansanmurhaa ja sen historiallista keskustelua vuosien ajan. Kansainvälisten suhteiden alalle sijoittuvan gradutyöni tein vuonna 2016 armenialaisten kansanmurhan tunnustamisen suomalaisesta keskustelusta. Vuonna 2015 vietettiin kansanmurhan satavuotispäivää. Päivämäärä 24.4.1915 viittaa tapahtumiin, jotka panivat liikkeelle armenialaista kansaa vastaan kohdistetun joukkotuhokampanjan. Kristityt armenialaiset olivat vähemmistö Osmanivaltakunnan aikaisessa Turkissa ja he sotivat ensimmäisen maailmansodan aikana turkkilaisten riveissä. Vuosikymmeniä jatkunut molemminpuolinen vihapito kuitenkin laukesi, kun Turkissa tapahtui suuri vallankaappaus ja turkkilaiset nationalistit aloittivat kampanjan kristittyjä vähemmistöjä, kuten armenialaisia, kreikkalaisia ja assyrialaisia, vastaan. Pakkosiirtojen seurauksena arviolta jopa yli miljoona Turkin Anatolian alueella asunutta armenialaista oli kadonnut Syyrian aavikoille.
Armenialaiskansan jäännös levittäytyi ympäri maailman. Syntyi armenialainen diaspora, vaikkakin sydänmaalle jäi pienen valtion kokoinen kansa. Joidenkin historiallisten dokumenttien perusteella alueelle jäi alle 300 000 armenialaista, ja nykyään vain noin kolmannes maailman armenialaisista asuu Armenian tasavallan alueella. Historioitsijat ympäri maailman katsovat kansanmurhan tapahtuneen. Armenialaisten joukkotuho oli myös esimerkkinä, kun juutalainen lakimies Rafael Lemkin myöhemmin 1940-luvulla kehitti kansanmurha-käsitteen kuvaamaan juutalaisten holokaustia. Turkki on kieltänyt kansanmurhan läpi 1900-luvun, ja edelleen se on turkkilaisille suuri kansalliseen itsetuntoon vaikuttava kysymys. Turkkilaisen version mukaan kyseessä oli sisällissota maailmansodan aikana, kuolleiden määrää on liioiteltu ja että uhreina oli yhtä lailla myös turkkilaisia muslimeja. Myöskään Suomi ei ole lähtenyt mukaan armenialaisten kansanmurhan tunnustavien valtioiden joukkoon, vaikka moni eurooppalainen valtio ja jopa Euroopan unioni ovat virallisesti tunnustaneet tapahtumien kansanmurhaluonteen. Satavuotispäivän jälkeen nähtiin uusi tunnustamisten aalto. Vuosina 2015–2017 Saksa, Tšekki, Bulgaria, Itävalta, Luxemburg, Tanska sekä useampi EteläAmerikan valtio liittyivät tunnustavien valtioiden joukkoon tai uudistivat aiemman kantansa joko parlamentissa äänestetyn päätöslauselman tai muun valtiollisen julistuksen myötä. Viime
KOLUMNI
vuonna myös Israelin parlamentti knesset otti asialistalleen armenialaisen kansanmurhan tunnustamisen, mutta esitys vedettiin yllättäen pois. Kuitenkin myös ei-tunnustavissa valtioissa, kuten Suomi, muistovuosi sai merkittävää medianäkyvyyttä eikä tästä kansainvälisestä muistotapahtumasta pyritty millään lailla vaikenemaan. Armenialaisten joukkotuhosta puhuttiin myös suomalaisessa mediassa avoimesti kansanmurhana. Valtiot, kansainväliset järjestöt ja muut poliittiset toimijat ovat aina kirjoittaneet historiaa ja olleet tietyssä mielessä sekä oman historiansa että kansojen historian vartijoita. On useita valtioita, joissa virallisesti tunnustettujen kansanmurhien julkinen kieltäminen on rangaistava rikos. Armenialaisten kohdalla asia on kuitenkin ollut vaikeaselkoisempi. Esimerkiksi Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin antoi syksyllä 2015 päätöksen, jonka mukaan armenialaisten kansanmurhan kieltäminen on hyväksyttävää eikä sitä voi verrata holokaustin kieltämiseen eikä juutalaisten kokemiin kauheuksiin toisen maailmansodan aikana (tapaus Perinçek v. Sveitsi).
Tullaanko armenialaisten kansanmurha vielä käsittelemään myös Suomessa valtiollisella tasolla? Perussuomalaisten kansanedustaja Kimmo Kivelä kysyi kirjallisessa kysymyksessään helmikuussa 2012, aikooko Suomen hallitus tunnustaa armenialaisten vuonna 1915 kokemat joukkoteloitukset kansanmurhaksi. Ulkoasianministeri Erkki Tuomioja vastasi, ettei ole poliittisten toimijoiden ja lainsäätäjien asia ”ottaa kollektiivista kantaa siihen, mikä on näiden ensimmäisen maailmansodan aikaisten tapahtumien historiallinen totuus”. Aiemmin vuonna 2005 presidentti Tarja Haloselta tivattiin tunnustusta Armenian kansanmurhalle valtiovierailullaan Armenian pääkaupungissa Jerevanissa. Halosen mukaan Suomella ei ole tapana tunnustaa historian tapahtumia. Historian vangiksi ei pidä jäädä. Kuitenkin presidentti laski valkoisista ruusuista sidotun seppeleen armenialaiselle muistomerkille.
Miikka-Markus Leskinen YTM, jatko-opiskelija eurovaaliehdokas, 2019 Kirjoittaja on valmistunut politiikan tutkimuksesta ja on kansainvälisten suhteiden jatko-opiskelija. Miikka-Markus suunnittelee kansainvälistä väitöstutkimusta armenialaisten kansanmurhan tunnustamisesta, mutta työ odottaa rahoitusta.
20
EMERITUSPUHEENJOHTAJALTA
KELPAAKO KD VAIN LEIJONAN RUUAKSI? Miksi Kristillisdemokraatteja tarvitaan? Se on kysymys, jonka jokaisen uskottavan poliittisen liikkeen on kysyttävä itseltään aika ajoin. Miksi?
Siksi, ettemme unohtaisi olemassa olemisemme perustaa, sitä miksi puolueemme on olemassa ja mitä annettavaa kristillisdemokraateilla on vaikkapa näissä vaaleissa. Olen vakuuttunut että Kristillisdemokraatit tulevat olemaan ratkaisevassa asemassa kansakuntamme tulevissa käänteissä. Elämme historiallista päättämättömyyden ja näköalattomuuden aikaa jossa KD on osoittanut kykyä tehdä päätöksiä, tehdä yhteistyötä, kantaa vastuuta ja esittää uskottavia vaihtoehtoja suunnan löytämiseksi. Suomi tarvitsee meitä nyt. Noin kahdeksan vuotta sitten osallistuin vastavalittuna KD Nuorten puheenjohtajana puolueen vaalistarttiin. Olin samana päivänä palannut sotilaallisesta kriisinhallintaoperaatiosta, vaihtanut sotilaan maastopuvun poliitikon kauluspaitaan. Vaaliteemana olikin sopivasti: Tästä on kyse: koti, uskonto, isänmaa. Tuolloin vaalitelttojen liepeillä kuiskuteltiin isosta muutoksesta, joka olisi tulossa. Viestimme ja politiikan sisältömme sopi yksiin muutoshalun ja äänestäjien tyytymättömyyden kanssa. Kuten muistamme, tuo muutosvoima purkautui sittemmin kuuluisan jytkyn muodossa kun Perussuomalaiset tulivat voimalla Eduskuntaan. Nyt kun tätä poliittisesti hyvin värikästä 8 vuotta katsoo taaksepäin tunnistan selviä poliittisia kilometripylväitä kuten: Keskustan kanveesi, kataisen hallitus, Sipilän nousu, avokonttorihallitus, Perussuomalaisten hajoaminen, AY-sota ja edelleen vaikuttava polarisoitunut yhteiskunnallinen keskustelu. Sama tyytymättömyys löyhkää, suorastaan maistuu suussa tänään ihmisten kanssa keskustellessa. Siniset eivät vakuuta, Perussuomalaisten lupaukset tuntuvat ontoilta, Demareiden muutoslupauksilta puuttuu uskottavuus, Keskustaväki ei usko edes omaan viestiinsä ja Kokoomus on sekoomuksen tilassa. Vihreiden ja vasemmiston politiikka ei edes kosketta maanpintaa.
Törmäsin rauhanturvaajien keskustelupalstalla toteamukseen: ”ota riski, rakastu rauhanturvaajaan”. En tiedä kävikö faitterilla flaksi, mutta oma tuntumani on, että kynnys äänestää Kristillisdemokraattia on madaltunut, meitä tarvitaan. Ota riski, rakastu Kristillisdemokratiaan. Viime kesän tapahtumat ovat saaneet minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tarvitsemme aitoa ja moniäänistä keskustelua, jotta voimme palauttaa ihmisten luottamuksen toimivaan suomalaiseen yhteiskuntaan, sananvapauteen ja uskonnonvapauteen. Osittain tämän takia päätin myös itse olla ehdokkaana tulevissa vaaleissa. Haluan olla yksi niistä joka puolustaa perheiden Suomea itsekkyyttä vastaan, haluan olla yksi niistä joka kannustaa ahkeruuteen, toimeliaisuuteen ja yrittäjyyteen byrokratiaa vastaan haluan olla yksi niiden joukossa joka palauttaa kunnioituksen ja ihmisarvoisen kohtelun vanhustenhuoltoon, haluan olla antamassa äänen niille joita tämä yhteiskunta painaa alas heidän uskonsa tai periaatteensa vuoksi. Haluan olla yksi niistä jotka palauttavat luottamuksen tähän maahan, jonka itsenäisyyttä, sivistystä, vapautta ja kristillistä arvoperintöä on puolustettu niin kalliisti. Oletko huomannut, että Suomi on jakautumassa? On häviäjiä ja menestyjiä, maailman syleilijöitä ja impivaaralaisia, optimisteja ja pessimistejä, rohkeita uudistajia ja perinteitä rakastavia, hyväksyttyjä ja alas painettuja. Jokainen meistä on jotakin, ja jokainen meistä kuuluu johonkin. Elämme arkea usein omissa kuplissamme, joissa on helppo olla, koska useimmiten ne rakentuvat samalla tavoin ajattelevien ympärille. Parhaimmillaan kuplista voi löytää vertaistukea, jos elämä kohtelee kovin ottein, mutta useammin kuitenkin kuplat vahvistavat samanmielisyyttä ja erilaisuuden ymmärtäminen loistaa niissä poissaolollaan. On helpompi olla samaa mieltä kuin eri mieltä, ja on helpompi olla hiljaa kuin puhua ääneen.
Nyt jos koskaan tarvitaan sellaisia ehdokkaita, jotka ovat valmiita keskustelemaan, kuuntelemaan ja halukkaita ymmärtämään eri tavoin ajattelevia. Nyt tarvitaan ehdokkaita, jotka seisovat arvojensa takana ja antavat rehellisen ja tinkimättömän äänen maan hiljaisille, joka on hiljennetyn, ison enemmistön ääni.
viimeiseksi. Mutta lopulta – sinutkin syödään. Jos aikani sotilaana niin kotimaassa kuin ulkomailla on minulle jotakin opettanut, niin tulevaisuus ei ole kirkasotsaisten ajattelijoiden tulevaisuus – vaan niiden jotka uskaltavat ja lähtevät liikkeelle. Ja nyt – on liikkeelle lähdön aika! Älä jää odottamaan että leijona syö sinutkin!
Me olemme myös osoittaneet että kykenemme kantamaan vastuuta. Vastuun kantaminen on joskus päätösten tekemistä sivulle vilkuilematta. Että tekee sen, mikä on välttämätöntä, oikeaa ja tulevaisuuden kannalta parasta. Juuri niitä valintoja joita isovanhempiemme sukupolvet ovat tehneet Suomen puolesta vaikeissa paikoissa. He eivät jääneet miettimään mikä oli vaivalloista, kallista, ehkä epämukavaa. Vastuuta kannettiin myös tulevien sukupolvien edestä. Siksi me olemme heille kiitollisia. Ja siksi se velvoittaa myös meitä. Ja Minua.
Kristillisdemokraatit rakentavat arvokalliolle. Sille kalliolle, jossa perinteiset arvot toimivat yksilön, perheen ja yhteisön turvana. Sille kalliolle, jossa kaikista välitetään, että heikoimmista pidetään huolta. Me uskomme, että vanhuksista huolehtiminen ei ole muilta pois ja parhaat perhepolitiikan asiantuntijat asuvat perheissä. Me uskomme yrittäjyyteen ja siihen että työmies on palkkansa ansainnut.
Kuva: Riikka Austen
Kotiin jääminen ja sen odottaminen että joku joskus - jollain tavalla - korjaa asiat on kuin syöttäisi leijonaa toivoen, että se syö sinut
Aki Ruotsala, KD:n puoluevaltuuston puheenjohtaja, eduskuntavaaliehdokas
ALEKSI SARASMAA
HYVÄN SÄÄN AIKANA Euroopan kiristyneestä turvallisuustilanteesta huolimatta Nato-jäsenyydestä ei edelleenkään puhuta Suomessa tarpeeksi. KD Nuoret on jo vuosia pyrkinyt kääntämään puolueen linjaa Nato-myönteiseksi. Järjestön puheenjohtaja Aleksi Sarasmaa vääntää rautalangasta, mikä saa nuorisojärjestön kannattamaan sotilasliiton jäsenyyttä ja miksi emopuolueenkin tulisi tehdä niin.
HYVÄN SÄÄN AIKANA
23
ALEKSI SARASMAA
Nato-keskustelu tiivistyy tai oikeastaan kuihtuu
Mahdollisuuteen kannattaa kuitenkin tarttua. Lotossa ei
Suomessa kerta toisensa jälkeen samoihin
voi voittaa, ellei laita kuponkia vetämään. Nato-
argumentteihin. Usein tuntuu, että Nato-jäsenyyden
jäsenyys olisi kaikista epävarmoista keinoista
kannattajat näkevät vastustajat suomettuneina
luotettavin tapa varmistaa, että sotilaallisen
putinisteina, kun taas jäsenyyden vastustajien
hyökkäyksen koittaessa Suomi voisi säilyttää
mielikuvissa Nato-haukat ovat sotahulluja ja haastavat
koskemattomuutensa. Ennen kaikkea turvatakuut
naapuririitaa. Loput kokevat koko aiheen hieman
toimisivat kuitenkin pelotteena. Hyökkäys Nato-
ahdistavaksi ja vaikenevat perisuomalaiseen tapaan.
maahan on sellainen riski, jonka ottamiseen kynnys on
Kokonaiskuva Natosta ja Suomen suhteesta
harvinaisen korkealla.
sotilasliittoon on kuitenkin suurempi ja monitahoisempi kuin mielipidepalstojen ja nettikeskustelujen ajatustenvaihto antaa ymmärtää. Pohjois-Atlantin liiton vuonna 1949 alkanutta historiaa leimaa eittämättä asema kylmän sodan
"Suomi on jo vuosikymmeniä katsonut länteen."
sotilasliittona, joka sai idässä vastavoimakseen Varsovan liiton. Jälkimmäinen hajosi itäblokin
Suomi on jo vuosikymmeniä katsonut länteen.
murtuessa, mutta Nato jatkoi voittokulkuaan
Euroopan unioniin olemme kuuluneet kohta
länsivaltojen poliittisena ja sotilaallisena liittoutumana.
neljännesvuosisadan. Puolustuksenkin osalta
Nykyisin se porskuttaa eteenpäin peräti 29:n
haaveilemme yhteistyötä Ruotsin kanssa ja EU:ssakin
jäsenmaan voimin. Suomessa Nato-keskustelua tuntuu
olemme valmiita jonkinasteiseen puolustusyhteistyö-
värittävän vahvasti ajatus idän ja lännen välisestä
hön. Olisiko jäsenyys Natossa tämän jatkoksi lopulta
vastakkainasettelusta, jossa voi valita puolensa tai
niin radikaali ratkaisu? Suomen paikka läntisenä
jättäytyä puolueettomaksi sivustakatsojaksi. Haikailu
demokratiana on osana pääasiassa läntisten demokra-
puolueettomuuden perään kuitenkin osoittaa, ettei
tioiden muodostamaa sotilasliittoa. Maailma on
nykyistä turvallisuuspoliittista tilannetta ymmärretä.
muuttunut niistä ajoista, jolloin toisen jalan ollessa
Niin ruusuiselta kuin pehmeä neutraliteetti tuntuukin,
lännessä täytyi toisen pysyä tiukasti Neuvostoliiton
on idän kovaan uhitteluun järkevää vastata vain
etupiirissä. Presidentti ja rauhannobelisti Martti
riittävän kovilla pelotteilla.
Ahtisaarikin totesi jo yli 15 vuotta sitten, että Suomen
Keskeisin syy Nato-jäsenyyden hakemiselle on luonnollisesti Naton kova ydin eli turvatakuut. Naton perustamissopimuksen 5. artiklan mukaan aseellinen
paikka on Natossa muiden läntisten demokratioiden kanssa. Suomessa on ylläpidetty Nato-optiota eli
hyökkäys jotakin Naton jäsenvaltiota vastaan
mahdollisuutta hakea jäsenyyttä, mikäli turvallisuus-
katsottaisiin hyökkäykseksi kaikkia liiton jäsenvaltioita
poliittinen tilanne muuttuu siten, että asia tulee
vastaan. On hyväksyttävä se realiteetti, että Suomella
ajankohtaiseksi. Nykymaailmassa muutokset voivat
on pienenä maana rajalliset resurssit puolustaa itseään
kuitenkin tapahtua niin nopeasti, että ajatus jäsenhake-
ilman ulkopuolista tukea. Todennäköisesti maahamme
muksen rauhallisesta täyttämisestä kriisin jo koittaessa
ei kohdistu aseellista hyökkäystä ainakaan
tuntuu utopistiselta. Moni tuntuu elättelevän toivetta
lähitulevaisuudessa. Ei myöskään ole varmoja takeita
siitä, että tilanteen mahdollisesti kärjistyessä Nato
siitä, että tositilanteessa muut Nato-maat tulisivat
ottaisi Suomen avosylin vastaan. Ei kukaan myy
Suomea puolustamaan, vaikka olisimmekin
kotivakuutusta siinä vaiheessa, kun talo on jo tulessa.
sotilasliiton jäseniä.
Tarkoitus ei ole lietsoa pelkoa uhkakuvilla, mutta
vakuutus on hyvä olla olemassa, vaikkei vahinkoa koskaan sattuisikaan. Nato-jäsenyyden vastustamisessa on helppo piiloutua kansan mielipiteen taakse. Suurin osa suomalaisista ei kannata jäsenyyden hakemista. On ilmiselvää, etteivät äänestäjät kannata Natoa niin kauan kuin poliitikot eivät puhu aiheesta riittävästä. Tutkitusti suuri osa suomalaisista kannattaisi Nato-jäsenyyttä, mikäli valtiojohto asettuisi kannattamaan sitä. Tätä taustaa vasten kansan näkemysten taakse on epärehellistä piiloutua. Turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä halutaan luottaa päättäjiin. On myös hyvä muistaa, että suurin osa upseereista kannattaa Suomen Natojäsenyyttä. Kukaan tuskin kieltää, että suurin este Nato-jäsenyydelle on idän pelko. Venäjän reaktion odotetaan olevan kauhistuttava, mikäli Suomi uskaltaisi hakea sotilasliiton jäsenyyttä. Pahimmissa uhkakuvissa maalaillaan
sotilaallista väliintuloa, useimmat tyytyvät pelottelemaan jäisillä suhteilla ja idänkaupan näivettymisellä. Mitenkään itsestäänselvää ei kuitenkaan ole, että Venäjä reagoisi Suomen Natojäsenhakemukseen erityisen voimakkaasti. Suomella on niin hyvät välit Venäjään, että ne voisivat säilyä asiallisina Natoon hakeutumisesta huolimattakin. Joka tapauksessa pieni närkästyminen Moskovassa on pieni hinta isänmaamme turvallisuudesta. Suomi on jo nyt hyvin lähellä Natoa monella tasolla. Puolustusvoimien kalusto on Nato-yhteensopivaa ja yhteisiä harjoituksia pidetään useasti. Suomi osallistuu ulkomailla Naton johtamiin kriisinhallintaoperaatioihin ja vaihtaa tiedustelutietoa Nato-maiden kanssa. Idässä tiedetään hyvin Suomen ja Naton lämpimistä väleistä. Venäjän silmissä Suomen askel Naton jäseneksi saattaa olla lopulta varsin vähäpätöinen muutos. Kun yhteistyö on jo nyt varsin laajamittaista, olisi Suomen järkevää ottaa Natosta irti kaikkein konkreettisin hyöty eli turvatakuut.
Arvioitavaksi tulee väistämättä myös kysymys siitä, missä määrin annamme vieraan vallan vaikuttaa omiin turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihimme. Vaikkemme suomettumisen aikaa enää eläisikään, ei tiettyjen kylmän sodan kaikujen kuulemiselta voi välttyä. On syytä todella pysähtyä miettimään, miten itsenäisiä oikeastaan olemme ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätöksentekomme osalta. Ei Nato-jäsenyyden hakeminen olisi Suomelta itäisen muurahaispesän tökkimistä, vaan askeleen astuminen kauemman siitä. On muurahaispesän itsensä vika, jos se tästä kiukustuu. Suomen geopoliittista asemaa tarkastellessa jahkailu Nato-jäsenyyden hakemisessa näyttää huvittavalta. Monien arvioiden mukaan Venäjän ja Naton välisessä kriisissä Suomi joutui todennäköisesti vedetyksi mukaan, vaikkemme olisikaan sotilasliiton jäseniä. Väitteet siitä, että voisimme pysyä ulkona kaikista maailman kriiseistä pysymällä
sotilaallisesti liittoutumattomana ovat puhdasta unelmointia. KD Nuoret ei näe Natoa ongelmattomana tai kaikkia ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteita ratkaisevana unelmavävynä. Punnittaessa Natojäsenyyden hakemisen haittoja ja hyötyjä, kääntyy vaaka kuitenkin selvästi jälkimmäisten puolelle. Emme tiedä, miten Euroopan tai maailman turvallisuuspoliittinen tilanne kehittyy tulevaisuudessa. Kaikkia uhkia on mahdotonta ennakoida, mutta sateenvarjo kannattaa hankkia jo poutasäällä. Vaikka aurinko jatkaisikin paistamistaan, ei ylimääräinen sontikka varmasti ketään harmita. Natossa on vähän hävittävää, mutta paljon voitettavaa.
IKKUNAT AUKI EUROOPPAAN
Eurooppalainen yhteistyö on puolustamisen arvoinen Elsi Ranta
Euroopan unioni on merkittävien haasteiden edessä: Britannian EU-ero, nationalismin ja erilaisten ääriliikkeiden nousu, maahanmuutto, kansantalouksien kestävyys, työn murros. Euroopan integraatio on kohdannut haasteita koko historiansa ajan, mutta siitä huolimatta kehitys on jatkunut eteenpäin. Nyt ensimmäistä kertaa yksi jäsenmaista on ilmoittanut aikeistaan erota EU:sta – siitä yhteistyöelimestä, jonka osaksi Euroopan maat ovat liittyneet sillä ajatuksella, että läheisemmästä yhteistyöstä koituvat hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. 26
Yhtenäinen unioni on jäsenmaidensa keskinäisen luottamuksen tulos EU:hun kohdistuu tasaisin väliajoin kritiikkiä sen aikaansaamattomuudesta ja heikosta ulkopolitiikasta. ”EU:n tulisi puhua yhdellä äänellä”, kuuluu tutuksi tullut toivomus. Raunio ja Saari alleviivaavat teoksessaan Reunalla vai ytimessä (2018), että EU:n päätöksenteon sujuvuus nojaa jäsenmaiden keskinäiseen luottamukseen ja hallitusten valmiuteen joustaa kansallisista erityisvaatimuksista yhteisen linjan hyväksi. Harmillisen usein jäsenmaiden intressit ja sisäpolitiikka näyttävät ohjaavan viime kädessä niiden toimintaa yhteisen edun kustannuksella. Osa jäsenmaista myös käyttää eurooppalaista areenaa häikäilemättömästi hyväksi omien sisäpoliittisten tavoitteidensa pönkittämisessä. EU on siis ennen kaikkea valtioiden yhteistyöelin, huolimatta sen päätöksenteon ylikansallisista piirteistä. Yhtenäinen unioni on jäsenmaidensa
keskinäisen luottamuksen tulos, ja jäsenmaiden yhteistyökyvyttömyys on suoraan sidoksissa unionin toimintakykyyn. Ei siis kannata syyttää EU:ta sen jäsenmaiden epäonnistuneesta politiikasta. EU ei ole ajelehtiva laiva, vaan sen ruorissa ovat jäsenmaat, jotka tavoitteillaan ohjaavat laivaa suuntaan tai toiseen. Suomalainen EU-keskustelu polarisoituu liian usein kahteen ääripäähän: joko unioni on hyväksi tai huonoksi. EU:n instituutiot ovat poliittisia rakenteita siinä, missä ovat kotimaan keskus- tai paikallistason rakenteetkin. Itsessään rakenteet ovat harvemmin hyviä tai huonoja. Eihän kunnanvaltuustoakaan haukuta läpeensä huonoksi, vaikka se saattaisi voimaan epätyydyttäviä päätöksiä. EU-politiikka on yhtä lailla kompromissien tekoa kuin kotimainen politiikkakin, joskin yhteisymmärryksen löytäminen näyttäytyy usein astetta haastavampana. EU:n päätöksenteko perustuu kaikkinensa lähes 30 jäsenmaan, EU-parlamentissa edustettujen puolueiden ja komission näkökantojen yhteensovittamiseen.
Tässä yhtälössä tärkeintä on olla vaikuttamassa niissä pöydissä, joissa päätökset tehdään ja pyrkiä siten muuttamaan politiikan suuntaa. EU-politiikkaa vaivaa visiovaje Jo vuonna 2007 sveitsiläisessä Le Temps -lehdessä julkaistussa pilakuvassa kuvattiin kahden sukupolven välistä näkemyseroa EU:n aikaansaannoksista: penkillä istuva vanhempi mies iloitsee ääneen, kuinka eurooppalainen yhteistyö on kyennyt turvaamaan rauhan jo viidenkymmenen vuoden ajan. Hänen vieressään istuvan nuori poika tuijottaa puhelintaan ja toteaa välinpitämättömästi: ”Kuinka tylsää!” Eurooppanuorten viime vuonna teettämän tutkimuksen mukaan lähes 90 % suomalaisista nuorista näkee EU-jäsenyyden hyvänä asiana. Viime vuosikymmenien Eurooppa-projektia puoltaneet argumentit eivät kuitenkaan saa samalla lailla kaikupohjaa kuin ennen. Nuoret kaipaavat päivitettyä visiota unionista; visiota, josta voimme pitää kiinni, kun rakennamme tulevaisuuttamme eteenpäin. Tulevaisuuden visiointia on väistämättä hankaloittanut se, että viimeiset kymmenen vuotta EUpolitiikka on ollut pitkälti tulipalojen sammuttamista. Ensiksi eurokriisi ja heti perään pakolaiskriisi. Lähestyvät eurovaalit tarjoavat hyvän mahdollisuuden puhua EU:sta sektorikohtaisesti ja faktapohjaisesti. Puolueet ovat perinteisesti pidättäytyneet puhumasta Eurooppa-kysymyksistä, sillä kansalaiset ovat suhtatutuneet EU-integraatioon puolueita kielteisemmin. Nyt puolueiden on aika kertoa avoimesti kantansa eurooppalaiseen politiikkaan ja sen suuntaan. Monipuolinen keskustelu edellyttää myös tiedotusvälineiltä aktiivista ja vastuullista uutisointia. Yli kahdenkymmenen jäsenyysvuoden jälkeen EUuutisointi jää edelleen valitettavan vähäiseksi. Ei siis ihme, että EU-politiikka tuntuu jäävän kansalaisille kaukaiseksi. Niin puolueilla kuin mediallakin on peiliin katsomisen paikka. 2020-lukua kohti Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt taloudellinen yhteistyö näkyy maanosamme vaurastumisena ja hyvinvointina. EU:n sisämarkkinat ovat eurooppalaisen yhteistyön suurimpia saavutuksia. Yhtenäinen markkina-alue on tuonut merkittäviä mahdollisuuksia niin kuluttajille kuin yrityksille. EU:n turvaamat perusvapaudet puolestaan mahdollistavat sen, että voimme vapaasti matkustaa, opiskella tai käydä töissä toisessa jäsenmaassa. Eurooppalaisen yhteistyön perustajaisät Ranskan pääministeri Schuman, Saksan liittokansleri Adenauer ja Italian pääministeri De Gasperi olivat kristillisdemokraatteja. Heillä oli visio Euroopasta, jossa
rauha turvattaisiin tuleville sukupolville. Kristillisdemokratia on edelleen yksi vaikutusvaltaisimpia eurooppalaisia poliittisia ideologioita. Sen yksi keskeisimpiä peruspilareita on subsidiariteettiperiaate, jonka mukaan päätöksenteko tulee pitää mahdollisimman lähellä niitä, joita se koskettaa. Näin yhteiskunta rakentuu ruohonjuuritasolta ylöspäin: lähtien yhteiskunnan perusyksiköstä perheestä paikallis-, alue-, valtio- ja aina EU-tasolle asti. Tähän periaatteeseen nojaamalla varmistetaan, että kansalaiset voivat olla vaikuttamassa EU-tason päätöksentekoon.
"EU:n tulee toimia ennen kaikkea yhteistyön mahdollistajana ja jäsenmaiden tukena, ei niitä vastaan."
2020-luvun lähestyessä on entistä selvempää, ettei yksikään jäsenmaa kykene omin avuin ratkaisemaan haasteita ympäristössä, joka on yhä globaalimpi ja keskinäisriippuvaisempi. Yhdessä jäsenmaat voivat olla vastaamassa haasteisiin, jotka ylittävät perinteiset valtiorajat. Tarvitsemme lisää yhteistyötä esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa ja turvallisuuden saralla. Ilmastonmuutokseen vastaamisessa on pyrittävä Euroopan laajuisiin toimiin vaikutusten maksimoimiseksi. EU:n rakenteellinen puolustusyhteistyö puolestaan täydentää jäsenmaiden omia puolustuspoliittisia toimia ja lisää etumme mukaisesti puolustusalan tutkimus- ja kehitysyhteistyötä. EU:n tulee toimia ennen kaikkea yhteistyön mahdollistajana ja jäsenmaiden tukena, ei niitä vastaan. Jäsenmaat itse ovat viime kädessä vastuussa yhteiskuntiensa kehittämisestä ja talouksiensa kantokyvystä. Euroopan unioni ei ole täydellinen – ei rakenteeltaan, eikä päätöksiltään. Eurooppalainen yhteistyö on kuitenkin kiistatta tuonut vakautta ja hyvinvointia sekä lukemattomia mahdollisuuksia, joista hyödymme arjessa usein huomaamattamme. Kaikista epäkohdista huolimatta unioni on kehittämisen ja ennen kaikkea puolustamisen arvoinen.
SUORAAN OIKEALTA EDUSKUNTAAN
29
24-vuotias, Teerijärveltä kotoisin oleva Leo Byskata tähtää eduskuntaan Vaasan vaalipiiristä. Kampanjassaan hän peräänkuuluttaa järkiperäistä keskustelua sisäilmaongelmista, nuorten marginalisoitumisesta ja ilmastonmuutoksesta. Kuka ja millainen henkilö on KD Svenskankin puheenjohtajana vuodenvaihteesta saakka toiminut Leo Byskata?.
SUORAAN OIKEALTA EDUSKUNTAAN
30
”Kotona puhuttiin aina ajankohtaisista asioista ja
HAASTATTELU
KD Svenska ja eduskuntavaaliehdokkuus
seurattiin uutisia, vanhempien kommenteista sai sitten pikkuhiljaa kuvan maailmasta,” Leo kertoo. Hän on
KD Svenskan vuosikokouksessa 2017 Leolta kysyttiin,
kotoisin ruotsinkieliseltä Teerijärven
haluaisiko hän alkaa tuottamaan sisältöä erityisjärjestön
pikkupaikkakunnalta, ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta.
aukeamalle KD-lehteen. Tähän Leo suostui, sillä näki
Leon synnyttyä vanhemmat toimivat vielä maanviljelijöinä, mutta myöhemmin isä jatkoi yrittäjäksi ja äiti toiselle alalle. ”Kyllä minä itseäni yrittäjäperheen lapseksi luonnehtisin,” Leo summaa. Nuorena Leo harrasti monipuolisesti urheilua, mutta
että alusta olisi hyvä keino päästä esittelemään omia näkemyksiään suurelle yleisölle. Kevään 2018 hän oli poissa Suomesta, Ruotsissa, mutta palattuaan Suomeen hän osallistui KD Svenskan vuosikokoukseen. ”Tilanne vuosikokouksessa oli
kiinnostus politiikkaa kohtaan antoi vielä odottaa. Leo
hankala, sillä samaan aikaan valittiin uusi
kertoo, että yläasteella ja lukiossa hänen
puheenjohtaja, sihteeri sekä taloudenhoitaja,” Leo
maailmankuvansa alkoi pikkuhiljaa laajeta, kun
kertoo tilanteesta. Leo valittiin uudeksi
kavereiden kanssa alettiin keskustella ajankohtaisista
puheenjohtajaksi. ”Vaihdos olisi ollut helpompi, jos
asioista ja hän ymmärsi, että jotkut ajattelevat hänelle
kaikki eivät olisi vaihtuneet. Vuodenvaihde oli aika
itsestäänselvistä asioista varsin eri tavalla. Aktiivisuus
tiukka,” Leo summaa. Samaan aikaan häntä kehotettiin
päätöksenteossa jäi kuitenkin oppilaskuntatasolle, eikä
lähtemään ehdolle eduskuntavaaleissa, mutta Leo
Leo esimerkiksi tutustunut vielä tuolloin poliittisiin
ajatteli, että se ei ole ajankohtaista. Lopulta kuitenkin
nuorisojärjestöihin paremmin.
Peter Östmanin rohkaisun seurauksena Leo päätti asettua ehdolle.
Armeijan jälkeen vuonna 2014, Leo jatkoi opiskelemaan
Vaaleissa Leolla on kolme pääteemaa, jonka puolesta
Vaasan yliopistoon, teknilliseen tiedekuntaan.
puhuu. ”Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että minulla ei
Opiskelujen aikana poliittiset kysymykset alkoivat
olisi sanottavaa muista poliittisista kysymyksistä. Pidin
kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän, kunnes vuonna
kuitenkin tärkeänä, että nostan muutaman tärkeän
2017 kristillisdemokraattien kansanedustaja Peter
aiheen esiin, joiden avulla voin sitten profiloitua
Östman haastoi Leon ja tämän ystävän ehdolle
äänestäjien mielessä paremmin.” Leo avaa. Vaaleissa
kunnallisvaaleissa. ”KD ei ollut puolueena mikään
Leo puhuu kuntien sisäilmaongelmista: ”Tällä hetkellä
erityisen tuttu,” Leo kertoo, mutta tutustui tämän
sisäilmaongelmat ovat kuntien oma ongelma,
seurauksena puolueen linjapaperiin ja lähti ehdolle
mielestäni ratkaisuihin pitäisi päästä kansallisella
Kruunupyyhyn. Leo kertoo, ettei oikeastaan
tasolla. Ei pienellä kunnalla ole tarvittavia resursseja ja
kampanjoinut, vaan teki lähinnä vain yhden facebook -
tämän seurauksena saatetaan päätyä purkamaan
postauksen, jossa kertoi ehdokkuudestaan sekä osallistui
rakennuksia, vaikka tälle ei välttämättä olisi tarvetta.”
yhteen ruotsinkieliseen paneeliin.
Toinen Leon teema on nuorten marginalisoituminen,
Omaksi yllätyksekseen Leo pääsi kuin pääsikin
erityisesti hän on huolissaan nuorista miehistä.
valtuustoon, kunnan ainoana kristillisdemokraattina.
”Tähän oikea ratkaisu olisi panostaminen toisen asteen
”Siitä alkoi sitten kunnon tutustuminen
koulutukseen. ”Mikäli tippuu kyydistä jo toisella
päätöksentekoon, sillä käytännössä lähes kaikki oli utta.
asteella, on monin kerroin vaikeampaa päästä takaisin
Oppimisen jälkeen onkin sitten jo oppinut vaikuttamaan
mukaan, kuin esimerkiksi korkeakoulun kohdalla,” Leo
asioihin.” Leo kertoo.
kertoo ja jatkaa kolmanteen teemaan.
31
SUORAAN OIKEALTA EDUSKUNTAAN
HAASTATTELU
Kolmanneksi hän nostaa järkipohjaisen puheen ilmastonmuutoksesta. ”Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki vastuu olisi Suomella, suomalaiset ovat kuitenkin sen verran ympäristötietoisia, että tarvetta pakkoon tai sääntelyyn ei ole. Sen sijaan pitäisi tehostaa sähköautojen latausinfraa ja kestävää kehitystä,” Leo kertoo. Uudenlaista vaalityötä ”Toreilla minua ei tule näkymään.” Leo sanoo, ettei aio tehdä jalkatyötä juuri ollenkaan. Sen sijaan hän panostaa sosiaalisen median markkinointiin: ”Olen analysoinut potentiaalista äänestäjäkuntaani tarkasti, kohdennan mainontaani erityisesti 25-40-vuotiaisiin nuoriin miehiin, joiden joukossa tyytymättömyyttä on paljon,” Leo summaa. Hän panostaa erityisesti laadukkaisiin, kaksikielisiin päivityksiin, joiden odottaa saavan orgaanista näkyvyyttä mahdollisimman paljon. Leo kuitenkin kokee, että lähti sosiaalisen median kampanjointiin liian myöhään, sillä erityisesti vaalien alla sosiaalinen media täyttyy kilpailijoista. Sosiaalisen median lisäksi Leo teettää suuria banderolleja noin kymmenen kappaletta sekä jakaa tarroja autoihin. Leon vaalislogan on ”Suoralla oikealla!” Sloganillaan hän haluaa viestiä, että kun tehdään, niin tehdään
Vuosikokouksen jälkeen Leo kertoo osallistuneensa
suoraan ja kovaa, ei hissutella. Tämän lisäksi slogan
muun muassa nuorisojärjestöjen
viestii oikeistopoliittisuudesta, sillä Leo kokee olevansa
varjohallitusneuvotteluihin Säätytalolla, sekä järjestön
suurimmassa osassa kysymyksistä reilusti oikealla,
eduskuntavaaliehdokaskoulutukseen. ”Koulutus oli
erityisesti taloudessa. Leo käyttää kampanjassaan myös
hyvä, sain uusia ideoita kampanjaani, sekä ennen
KD Nuorten slogania ”Vastuu vapaudesta”, sillä hänen
kaikkea tukea, jota vaalityössä tarvitaan.”
mielestään vastuu kulkee käsi kädessä vapauden kanssa.
Leon mielestä KD Nuoret on paras nuorisojärjestö,
Yhteistyö KD Nuorten kanssa ei jää kuitenkaan vain
sillä resursseihin nähden on hänen mielestään
sloganin tasolle. ”Osallistuin ensimmäistä kertaa KD
uskomatonta kuinka aktiivinen ja laadukasta toimintaa
Nuorten toimintaan vuoden 2018 vuosikokouksessa.
järjestävä järjestö on kyseessä.
Kokemus oli yllättävä, sillä huomasin, kuinka paljon meitä samalla tavalla ajattelevia olikaan.” Leo kertoo. Vuosikokouksessa Leo koki saavansa myös ajatuksilleen tukea ja iloitsi siitä, että järjestö on aktiivisempi kuin alkuun vaikuttikaan.
Teksti: Viljami Haavisto
ARVOSANA
SOSIAALISESTA MEDIASTA POIMITTUA Eurooppalaista ennakointia
Nuorella kärjellä eurovaaleihin
AUTOT KUULUVAT TEILLE Helmikuussa twitterkansa sai suurta hupia, kun Suomen kuvalehden politiikan toimittaja Heikki Vento twiittasi meemiksi nousseen muokatun Kokoomuksen tienvarsimainoksen, jossa Kristillisdemokraattien puoluejohtaja Sari Essayahin kuvan oheen oli liitetty teksti: "Herra kääntäköön kasvonsa teille". Tähän KD vastasi meemillä, jossa luki "Ja olkoon teille armollinen".
Koulutusta prkl