Arvosana 2/2019 by KD Nuoret

ARVOSANA Kristillisdemokraattisten Nuorten äänenkannattaja 2/2019

LUOTTAVAISIN OTTEIN ETEENPÄIN Pääkirjoitus Vuoden ensimmäinen Arvosana sai hyvän vastaanoton. Paljon kiiteltiin lehden palauttamisesta paperiseen muotoonsa. Eduskunta- ja eurovaalien alla lehteä liikkuikin paljon ja veikkaampa että usean ihmisen ensi kontakti, niin kristillisdemokraattiseen liikkeeseen kuin nuorisojärjestöömme tapahtui tänä keväänä juuri Arvosanan kautta. Olin myös itse jakamassa lehteä Helsingissä Narinkkatorilla sekä maakunnissa. Erityisesti huomiota herätti kannen kaunis kuva kansallismaisemastamme, Kolilta. Toinen numero on aina haastavampi. Aikaisemmassa päätoimittajanvastuussani muistan kuinka tuntui kuin kaikki tarmo ja inspiraatio olisi vuodettu ensimmäiseen lehteen ja toisen numeron työstämiseen lähteminen oli kovan kynnyksen takana. Kuitenkin työvaliokunnan joustavalla yhteistyöllä työhön päästiin jouhevasti ja numero on nyt valmis. Lokakuussa tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun aloitin KD Nuorten pääsihteerinä. Vuosi on mennyt hyvin nopeasti ja mukana on tullut paljon uusia vastuutehtäviä, viimeisimpänä tämän lehden päätoimittaminen. Puheenjohtaja Aleksi Sarasmaa jättäytyy nuijan varresta tämän vuoden lopussa, joten tämä on hänen osaltaan jäähyväisnumero. Haluankin kiittää Aleksia luottamuksesta, jonka seurauksena vuosi sitten vielä vasta 21-vuotias nuori mies sai uuden ja vastuullsen työn. Yhteistyö Aleksin kanssa on ollut mielekästä ja ystävystyminen vuoden aikana myös kannustava elementti raskaissakin rupeamissa. Aleksi on tehnyt hienoa työtä KD Nuorten puheenjohtajana ja häntä voimme myös kiittää uskosta tämän lehden paluuseen. Yhdessä Aleksin kanssa otimme tehtäväksemme luoda hyvä lehti ja jatkaa siitä mihin aikanaan jäätiin.

Kuluvan kuukauden 24.-25.8. olen myös varapuheenjohtajaehdokkaana Oulussa pidettävässä Suomen Kristillisdemokraattien puoluekokouksessa. Korostukseni varapuheenjohtajavaalissa on hyvin samanlainen kuin idea tämän lehden takana. Tarvitaan uutta ja kirkaskatseisempaa politiikkaa. Voit lukea lehden sivuilta minusta kirjoitetun haastattelun, johon en tällä kertaa päätoimittajan ominaisuudessa kuitenkaan tarttunut. Lehdessä on jälleen hienoa ruotsinkielistä sisältöä, kiitos varapuheenjohtajamme Annikan. Saamme lukea muun muassa nuorten mielenterveystyöstä sekä ruotsinkielisten konservatiiviäänien tavoittelusta. Tämän lisäksi nuorisojärjestön näkökulmasta puoluekokouksen kiinnostavimmasta annista, eli puoluekokousaloitteista, joita KD Nuoret jätti tänä vuonna 12 kappaletta. Puoluetta muutetaan aloittein ja mikäli emme aloitteita jättäisi, syntyisi kuva että puolue on mielestämme valmis, mikä ei järjestömme mielestä pidä ollenkaan paikkaansa. Kiitos myös piireille tervehdyksistä. Piirit tekevät hienoa työtä ja ovat vastuussa järjestön paikallisesta toiminnasta sekä uusien aktiivien innostamisesta. Teette hyvää työtä. Kaiken keskellä haluan muistaa myös puolueemme puheenjohtajaa, Sari Essayahia. Voimia Sari, rukoilemme puolestasi.

KATSE TULEVAAN Puheenjohtajalta

Oma aikani KD Nuorten puikoissa lähestyy loppuaan. Kaksivuotinen puheenjohtajakauteni päättyy vuoden lopussa ja järjestö valitsee lokakuun vuosikokouksessa itselleen uuden puheenjohtajan. En itse aio asettua ehdolle jatkokaudelle, vaan teen mielelläni tilaa uudelle innokkaalle puheenjohtajalle. Välillä tuntuu kuin vasta eilen olisin ottanut puheenjohtajan nuijan vastaan edeltäjältäni. Toisaalta kulunut aika nuorisojärjestön johdossa on tuntunut pitkältä, kun miettii, mitä kaikkea on puheenjohtajakauteni aikana ehtinyt järjestössä ja politiikan kentällä tapahtua. Lukuisat kannanotot, tapahtumat ja edeltävän kevään kahdet vaalit ovat kieltämättä työllistäneet välillä sangen kuormittavastikin. Aina on kuitenkin saanut tuntea hoitavansa merkityksellistä luottamustoimea ja käyttävänsä aikaa oikeasti tärkeiden asioiden eteen. Tavoitteenani on puheenjohtajakaudellani ollut erityisesti kehittää KD Nuorten poliittista uskottavuutta, tiivistää sidosryhmiemme kanssa tehtävää yhteistyötä sekä kirkastaa poliittista viestiämme entistä terävämmäksi. Näissä tavoitteissa KD Nuoret on nähdäkseni onnistunut hyvin ja kiitos siitä kuuluu niin järjestön pääsihteerille kuin erityisesti hallituksen jäsenille, nuorisopiirien aktiiveille kuin muillekin järjestön vapaaehtoisille toimijoille. Vielä riittää työtä tehtävänä, mutta uskon, että järjestömme tulevaisuus on valoisa. Tulevina vuosina on KD Nuorissa nähdäkseni panostettava erityisesti piiritoiminnan kehittämiseen ja jäsenhankintaan. Uudet, toimintaan sitoutuneet jäsenet sekä aktiiviset nuorisopiirit ovat elävän ja vaikuttavan nuorisojärjestön elinehto. Viime vuosina

rakennettu entistä selkeämpi poliittinen linja on hyvä perusta entistä aktiivisemman piiritoiminnan rakentamiseen. Tälläkin saralla on työ päässyt jo hyvään vauhtiin ympäri Suomea järjestettävien uusien Arvoklubien muodossa. KD Nuorille on nyt ja tulevaisuudessa varmasti tarvetta ja kysyntää. Suomen poliittisessa kentässä on selvä markkinarako uskottavalle keskustaoikeistolaiselle arvokonservatiiviselle ja markkinaliberaalille nuorisojärjestölle. Tehtävämme on vaikuttaa aktiivisesti myös puolueen sisällä ja ohjata KD tulevaisuuteen katsovalle kasvu-uralle. Tämä vaikuttamistyö näkyy konkreettisesti esimerkiksi nuorisojärjestön vuosikokousaloitteissa, joita on sangen vaikuttava määrä. Kiitän nuorisojärjestöä ja sen koko jäsenistöä saamastani luottamuksesta näiden kahden vuoden aikana. On ollut ilo olla näin uljaan laivan kapteenina. Uudelle puheenjohtajalle toivotan onnea ja menestystä haastavassa, mutta antoisassa tehtävässä. KD Nuoret voi katsoa pää pystyssä kohti tulevaa.

Aleksi Sarasmaa, KD Nuorten puheenjohtaja

NOSTOJA LEHDEN SIVUILTA

Kannessa Johan Erik Stenbergin suunnittelema Oulun kaupungintalo.

03 08 12 22

Puheenjohtajat jäähyväiset KD Nuorten puheenjohtaja Aleksi Sarasmaa kommentoi kulunutta puheenjohtajakauttaan.

Kehitysavun hyöty? Jiska Gröhn pohtii miksi kehitysapu ei ole hyödyksi Afrikan köyhille maille.

Intervju Mikaela Blomqvist-Lyytikäinen, specialläkare i ungdomspsykiatri.

Viljami Haavisto ehdolla varapuuheenjohtajaksi Haastattelussa KD Nuorten varapuheenjohtajaehdokas Oulun puoluekokouksen vaaliin.

HÄMEEN KD NUORET Elina-Maarit Kinnunen

Hämeen KD nuorille vaalikevät oli vilkasta aikaa. Hämeestä oli kaksi nuorta eduskuntavaaliehdokasta, Hämeen KD nuorten varapuheenjohtaja Elina-Maarit Kinnunen Lahdesta ja Viljami Haavisto Forssasta. Vaalikampanjaa tehtiin innokkaasti ja näkyvästi perinteisesti torilla sekä somessa. Vaalien tuloksena Hämeestä eduskuntaan valittiin pitkäaikainen vaikuttaja Päivi Räsänen Riihimäeltä. Vaalien jälkeen oli aika koota ajatuksia ja miettiä, millaista toimintaa haluaisimme toteuttaa vielä tämän vuoden puolella. Järjestimme kaikille avoimen tilaisuuden päästä tutustumaan LAMK:n Mukkulan kampukseen eli Lahden ammattikorkeakoulun uusiin tiloihin. Opastetulla kierroksella saimme tutustua nykyaikaiseen opiskeluympäristöön. Hämeen KD nuorten hallituksessa heräsi kiinnostus tutustua omaan asuinseutuun ja lähteä tutustumaan Hämeen paikallisosastoihin. Niin syntyi loppukesän tapahtuma ”KD:n kesäilta”, joka järjestettiin 8.8.2019 Majakka-paviljongissa Vääksyssä.

Tapahtuman järjestämiseen lähtivät mukaan KD Lahden ja Asikkalan paikallisosastot. Näin saimme kokoon hienon porukan eri ikäisiä politiikasta kiinnostuneita ihmisiä. Kesäilta lähti käyntiin kolmen lajin kesäskaballa, jonka voittajat saivat pienen palkinnon. Paikalla olijat saivat kuulla Asikkalan kunnan historiasta, Asikkalan paikallisosaston historiasta sekä poliittisesti ajankohtaisista asioista. Rento tunnelma ja mukava yhteishenki oli palkitsevaa ja sai meidät jo suunnittelemaan seuraavaa yhteistä tapahtumaa. Hämeen KD nuoret osallistuvat Oulussa järjestettävään puoluekokoukseen, jossa äänestetään seuraavista varapuheenjohtajista. Hämeestä on yksi ehdokas puolueen varapuheenjohtajaksi, Sonja Falk Lahdesta. Syksyllä olisi myös tarkoitus käynnistää Arvoklubitoiminta ensimmäistä kertaa sekä tietenkin vietämme pikkujouluja näin mahtavan vuoden päätteeksi.

HELSINGIN KD NUORET Miikka Korpiranta

PUOLUEKOKOUSKAUSIEN VÄLISSÄ Puoluekokouksen lähestyessä sitä pohtii tahtomattaankin miten kulunut kaksivuotinen on mennyt ja miten Helsingin KD nuoret ovat onnistuneet, missä olisi kehittämisen varaa ja millaiset tavoitteet asetamme tulevan kauden kahdelle vuodelle. Olen rohkaistunut siitä tuesta, jota sain kahden ensimmäisen vuoden aikana tultuani mukaan poliittiseen toimintaan kevään 2017 kuntavaaleissa. Meillä on ollut mahtava tiimi niin piirissä kuin osastossakin ja tietenkin piirin nuorissa, henkilökohtainen kiitokseni ikänsä puolesta väistymään joutuneelle puheenjohtajallemme. Varapuheenjohtajana jatkosta kiinnostuneena olin myös valmis täyttämään puheenjohtajan saappaat näiksi kahdeksi vuodeksi ennen kuin itse täytän 33 ensi vuoden lopulla. Huipputiimiimme Helsingin nuorissa on kuulunut jo usean vuoden ajan emerita-pj Maisa Kuhno, KD Nuorten vpj Annika Lyytikäinen, Krista Lyyränen sekä väistynyt puheenjohtajamme Aino Samela. Uusina sain tiimiini tälle vuodelle Markus Keitaanniemen ja varapuheenjohtajakseni Tomi Vepsäläisen. Alkuvuosi meni kiivaasti kampanjoihin keskittyessä: niin meidän piirin nuorten eduskuntavaalikampanjoiden kuin oman kampanjani merkeissä sekä tietysti Europarlamentti-vaalikampanjoinnissa. Osallistuimme aktiivisesti PolNu-yhteistyöhön. Mukana ovat kaikki Helsingissä toimivat poliittiset nuorisojärjestöt, jotka kaupungin nuorisotoimen kanssa organisoivat vaalipaneelikiertueen erillistapahtumineen. Tässä tehtävässä saimme edustaa niin ehdokkaina kuin järjestävänä tahona. Lisäksi loppukeväästä lähdin vielä kolmanteen kampanjaan puolueemme varapuheenjohtajaksi Oulun puoluekokoukseen. Kesän varalle organisoimme yhdessä Itä-Helsingin osaston kanssa kaksi tapahtumaa, joista kumpikaan ei ottanut oikein tuulta siipiensä alle. Ensimmäinen oli retkipäivä veneellä Kaunissaareen ja toinen peli-ilta Kallahden uimarannalla. Nyt puoluekokouksen alla olemme miettineet aktiivisempaa osallistumista Uudenmaan KD Nuorten Arvoklubiin ja vastaavan järjestämistä helsinkiläisestä näkökulmasta. Arvoklubi on vapaamuotoinen keskusteluiltama poliittisten kysymysten äärellä suunnilleen kerran kuussa syksystä

kevääseen. Pidän tärkeänä huomioida myös liikunnallinen tekeminen ja siksi haluan edelleen suunnitella ja toteuttaa myös retkiä, peli-iltoja tai vaikka roskajuoksuja, jollaisen järjestimme vuosi sitten. Puheenjohtajakaudelleni asetin vain yhden tavoitteen, näin kahden vaalin vuonna sillä on erityistä painoa, ja tämä tavoite on jäsenhankinta. Kirjoitin aiheesta myös aiemmin KD Lehteen ja olen puhunut paljon siitä, kuinka tärkeää nähdä tämä jatkumo: löytää uusia kasvoja, kasvattaa tulokkaita antamalla tehtäviä ja vastuuta, kirjoittaa ja puhua aktiiveista ja heidän hankkeistaan, rohkaista valtuutettujamme ja edustajiamme sekä etenkin jalkautua paikkakunnille, olivat ne pieniä tai suuria. Mitä aiemmin ja nuorempana tämä jatkumo pääsee syntymään, sitä useampaan on mahdollisuus vaikuttaa kristillisdemokraattisilla arvoilla. Nyt näyttää siltä, että tänä syksynä pääsemme vasta alkuun, ja mikäli saan vuosikokouksemme mandaatin viettää viimeisen vuoteni KD nuorissa myös Helsingin piirijohtajan tehtävässä, aion käyttää tuon vaalittoman vuoden kasvumme tärkeimpään tekijään: jäsenhankintaan. Koska puolueemme ikärakenne on muotoutunut vuosien kuluessa senioripainotteiseksi, jatkumo tarvitsee myös senioriväkeä ja vanhuksia. Jos sängystä vain kykenee ylös nousemaan, rohkaisen ja kehotan: osallistukaa alueenne tapahtumiin, tarvittaessa naapurikunnan tai jopa piirin tapahtumiin. Vuosikokouksissa tehkää aloitteita osastollenne, piirillenne, erityisjärjestöllenne tai puoluekokoukselle. Ennen kaikkea ehdottakaa uusia toimintatapoja ja etsikää mahdollisuuksia kohdata uusia kasvoja. Jos nämä kasvot eivät ole kiinnostuneet jäsenyydestä, niin äänestäjiäkin tarvitsemme puolueen talouden kasvattamiseksi. Rohkeutta sinulle lukijani, ketään meistä ei ole luotu olemaan ilman yhteyttä toisiin ihmisiin. Tämä koskee myös yhteiskunnan rakentamista, juuri sinä voit tuoda oman alueesi tai elämäntilanteesi erityiskysymykset ja -osaamiset keskusteluun osastoissamme, piireissämme tai erityisjärjestöissä.

VAD HAR KRISTDEMOKRATERNA I FINLAND ATT GE SVENSKFINLAND? Annika Lyytikäinen

Som finlandssvensk aktiv kristdemokrat får man ofta frågan varför man inte röstar på och är aktiv i ett annat borgerligt parti som bevakar sin språkgrupps intressen bättre. Personligen är mitt snabba och lätta svar att jag är hemma från sydöstra Finland där SFP helt enkelt inte har någon verksamhet och partiet därför inte ens kom mig i tanken då jag i högstadieåldern började intressera mej för politiken. Idag, då jag bland annat bor i huvudstaden och studerar på Hanken, kräver frågeställaren ofta ändå fortsatta motiveringar, vilket har fått mig att grubbla över vilka möjligheter KD erbjuder oss finlandssvenskar. I sin riksdagsvalskampanj poängterade Leo Byskata, ordförande för KD Svenska men även KD Ungas riksdagsvalskandidat, att en röst på en svenskspråkig kristdemokrat faktiskt är en flerdubbel röst för det svenska språket, finlandssvensk kultur och Svenskfinland. I ett litet parti som KD har en riksdagsledamot, en medlem i kommunfullmäktige, en styrelsemedlem i en specialorganisation eller vilken som helst aktiv svenskspråkig medlem faktiskt inflytande på inte bara de andra svenskspråkiga partikamraterna, utan faktiskt allihopa oberoende av modersmål. Jag har svårt att tänka mej att jag någon annanstans hade kunnat övertyga lika många finskspråkiga om att enspråkigt svenska faktiskt behöver få hälsovård på sitt modersmål och att det inte är okej att svenskspråkiga unga behöver vara rädda för att tala sitt modersmål i Helsingforsmetron en fredagskväll. Språkfrågan står mig nära hjärtat: jag har fått mitt HBL rivet på ett tåg i Kymmenedalen och det skar i hjärtat varje gång min östnyländska morfar var inlagd på sjukhus och behövde ringa till min mamma för att via henne kunna kommunicera med sin finskspråkiga läkare. Men jag måste också medge att de värderingar som står mig allra viktigast inte har någonting med modersmål att göra – grundvärderingarna såsom personalism, respekt för människovärdet, subsidiaritet, ansvar och ett hållbart ekonomisystem känner inte till några språkgränser. Samtidigt håller dessa grundvärderingar på att äventyras i dagens Finland.

I regeringsförhandlingarna såg vi hur partier till vänster och höger såg ut att sälja sin själ och inte minst sina vallöften för att platsa i regeringen. Jag har ofta frågat mig om till exempel Svenska folkpartiet alls, förutom språkfrågan, har några så starka grundvärderingar att de inte skulle vara utbytbara mot en regeringsplats. Har dina tankar gått i samma banor ska du veta att de kristdemokratiska grundvärderingarna inte är till salu – vi vet var vi står, i ur och i skur. Kristdemokraterna är ett av få tvåspråkiga partier i Finland. Vi har en fin svensk- och tvåspråkig verksamhet regionalt, men i synnerhet i KD Unga har vi utrymme att bredda vår svenskspråkiga verksamhet. Du som är ung i Svenskfinland, söker ditt politiska hem och vill arbeta för ett 2.0 välfärdssamhälle, välmående familjer, en hållbar ekonomi, en välmående miljö, ett odelat människovärde och företagsamhet är hjärtligt välkommen med i KD Unga. Ett enkelt sätt att bekanta sig med oss är på vårt tvåspråkiga årsmöte i Vasa i oktober, dit alla är välkomna med. Du kan såklart även kontakta oss för att vara med i verksamheten helt när som helst.

8 ARVOSANA

Afrikan

AUTTAAKO KEHITYSAPU?

kirjeenvaihtaja

Terveisiä Afrikasta. Täällä kehitysmaassa asuessa tulee tutustuttua paikalliseen kulttuuriin ja paikallisiin tapoihin ja mietittyä monien asioiden toimivuutta ihan eri kantilta kuin Suomessa. Yksi asia itseäni oli vaivannut jo Suomessa ja täällä entistä enemmän, nimittäin kehitysapu. Olin kuullut että sambialaisen taloustieteilijän Dambisa Moyon kirja Dead Aid antaa aiheeseen hyviä näkökulmia, joten ostin täällä kyseisen kirjan perehtyäkseni aiheeseen lisää.

Teksti Jiska Gröhn Kuvat Petra Gröhn

WWW.KDNUORET.FI/ARVOSANA

9 Suomessa kehitysapukeskustelu vaikutti pyörivän kahden näkökulman ympärillä: joko kehitysmaita halutaan auttaa kehitysavulla tai kehitysmaita ei haluta auttaa vaan käyttää rahat omassa maassa muihin tarkoituksiin. Moyon näkökulma koko kysymykseen on toinen: kehitysapu itsessään on haitallista, joten jos kehitysmaita halutaan auttaa niin kehitysapu pitää lopettaa – aika radikaalin kuuloinen väite! Oli suorastaan pakko ottaa selvää, miksi Moyo päätyy tällaiseen lopputulokseen.

Moyo käy kirjassaan läpi koko kehitysavun historian alkaen Marshall-avusta ja Afrikan siirtomaavallan purkamisesta vieden lukijan läpi kylmän sodan kehitysapukilpailun ja päättyen 2000-luvun julkkisten tekemiin kehitysapukampanjoihin. Historian tuomio on murskaava. Afrikan maat eivät ole kehittyneet parempaan suuntaan yhteiskuntina, vaan päinvastoin taantuneet. Rikkaita on toki enemmän kuin ennen, mutta köyhiä vielä enemmän. Afrikan maiden talouskasvu laahaa ja köyhyysongelma on räjähtänyt käsiin. Vuonna 1970 Afrikan väestöstä köyhiä oli 11%. Mittavien, satojen miljoonien dollareiden köyhyydenpoistamisohjelmien jälkeen voisi kuvitella että ongelma olisi saatu ratkaistua, mutta vielä mitä: vuonna 1998 (kehitysavun ollessa korkeimmillaan) köyhiä oli jo 66% väestöstä. Eniten kehitysavusta riippuvaisten maiden keskimääräinen talouskasvu on ollut Moyon mukaan viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana vuosittain -0,2%. Vaikka väestö on kasvanut huomattavasti nopeammin kuin muualla maailmassa, siitä huolimatta Afrikan maiden osuus maailmankaupasta on samaan aikaan pudonnut 60 vuodessa kolmesta prosentista yhteen prosenttiin. Talous on siis taantunut kehitysavusta huolimatta – tai itse asiassa juuri sen takia, väittää Moyo. Kehitysapu kiihdyttää inflaatiota,

nostaa korkoja ja vahvistaa valuutan arvoa köyhissä maissa – näin aiheuttaen investointien puutetta, työttömyyttä ja köyhyyttä, joita yritetään ratkaista lisäämällä kehitysapua. Vienti ei vedä koska kilpailukyky kärsii eikä ”Kiina-ilmiötä” pääse syntymään. Näin köyhät maat eivät pääse ponnistamaan ylös köyhyyskuopastaan. Tämä problematiikka on helppo ymmärtää täällä paikan päällä: useimmat tuotteet ovat samanhintaisia tai kalliimpia kuin

rahan kvantiteettiteorian mukaisesti. Mutta nämä ovat vain taloudellisia vaikutuksia: yhteiskunnalliset vaikutukset ovat, jos mahdollista, vielä suuremmat.

Kehitysapuriippuvuus johtaa kehitysapua vastaanottavissa maissa passiivisuuteen. Poliittisten johtajien ei tarvitse tehdä vaadittavia toimenpiteitä elinolosuhteiden parantamiseksi, koska on aina varaa ajatella, että hädässä apu tulee ulkopuolelta. Kehitysapua vuotaa korruptioon, jota ei pidetä niin pahana asiana, koska raha ei tule suoraan veronmaksajien taskuista. Kehitysapumiljoonista kilpaillaan ja kirjan mukaan jopa osa Afrikan aseellisista konflikteista (kuten Somalian sisällissota) johtuu pohjimmiltaan kehitysavusta taistelemisesta. Valta-asemat eivät ole enää ensisijaisesti vastuunkantamisen paikkoja, vaan edunsaajien paikkoja. Siksi niistä kannattaa taistella.

Moyon mukaan kehitysapubisnes on saatava loppumaan, toki hallitusti. Kehitysmaille on olemassa parempi tie ulos köyhyysloukusta. Ja tämä ratkaisu on markkinavetoinen.

Suomessa, kun ottaa laadun huomioon. Kehitysavun negatiiviset vaikutukset näkyvät joka sektorilla. Helposti sitä ajattelisi, että vaikkapa koulutuksen tarjoaminen olisi hyvää kehitysapua – mutta maksullisen koulutuksen maassa se johtaa koulumaksujen kasvuun, jolloin lopulta tavallinen ihminen ei kykene hankkimaan koulutusta ilman avustuksia. Oravanpyörä pyörii: jos sisään tuodaan pelkkää rahaa ilman uutta osaamista, toimintatapoja tai tuotteita, rahan vaikutus realisoituu vain

Ensinnäkin kehitysmaiden on pyrittävä avoimille lainamarkkinoille. Valtion investointeja ei enää rahoitettaisi vastikkeettomalla kehitysavulla, vaan sijoittajien rahoilla – ja sijoittajat haluavat vastinetta sijoituksilleen. Tällaisen rahan varassa ollessaan valtion on panostettava yhteiskunnan toimivuuteen ja vakauteen saadakseen rahaa. Kehitysavun kanssa tilanne on yleensä päinvastainen, mikäli asiat menevät huonosti on rahaa luvassa. Kehitysmailla on erittäin hyvät mahdollisuudet päästä kiinni talouskasvuun, mikäli talouskasvua hidastavaa ilmaisen rahan virtaa ei ole. Vaikka sijoittajan riskit kehitysmaiden valtionlainamarkkinoilla ovat suuremmat, niin ovat myös

10 tuototkin. Moyon mukaan 10% vuosittainen tuotto olisi melko tavanomainen, 25–30% ei olisi mahdoton. Sopivalla hajauttamisella sijoittaja tai rahasto saisi helposti pienennettyä riskit siedettävälle tasolle. Etenkin kun ottaa huomioon, että kehittyvät taloudet hyötyvät kehittyneiden talouksien taantumakausista. Toisekseen rajat ylittävää kaupankäyntiä on lisättävä. Omana ajatuksenani sanoisin, että erityisesti meidän eurooppalaisten pitäisi ymmärtää tämä. Suurten sotien jälkeen Euroopassakin levottomuudet haluttiin saada ehkäistyä lisäämällä eurooppalaisten valtioiden keskinäistä taloudellista riippuvuutta ja keskinäisen kaupankäynnin tuomaa hyvinvointia – usein puhutaan eurooppalaisesta rauhanprojektista, menestystarinasta. Kehitysapu ei lisää afrikkalaisten ihmisten riippuvuutta toisistaan, vaan

ulkopuolisesta avusta. Moyo korostaa erityisesti OECD-maiden omille viljelijöilleen antamien maataloustukien haitallisuutta kehitysmaille (vaikka myös monet kehittyvät maat, kuten Kiina, Intia, Meksiko ja Egypti tukevat omaa maatalouttaan, erityisesti puuvillan tuotantoa), kuten myös EU:n sekä afrikkalaisten maiden toisilleen asettamia maataloustuotteiden tulleja. Keskimäärin Afrikan maiden välinen kauppa muodostaa vain 10% kokonaisviennistä – siinä missä Euroopassa lukema on 63% ja Pohjois-Amerikassakin 40%. Kolmas tärkeä keino on mikrolainoittaminen. Toisin kuin kehitysapu, mikrolainat auttavat eniten juuri kaikkein köyhimpiä. Pienellä avustuksella ihminen voi päästä yrittämällä kiinni työnsyrjään ja toimeentuloon. Lainan takaisinmaksuvelvoite kannustaa työntekoon ja henkilökohtaiseen vastuunottoon. Yleensä mikrolainajärjestelmiin kuuluu myös yhteisvastuullinen

puoli, jossa lainasta vastaa käytännössä isompi ihmisryhmä: mikäli yksi ryhmän jäsen ei saa lainaansa hoidettua, ryhmälle ei enää myönnetä lisää lainoja. Tämä saa käytännössä aikaan sen, että ryhmän muut jäsenet tarvittaessa maksavat vaikka porukalla lainan takaisin ajoissa, periäkseen sen myöhemmin lainanmaksussa epäonnistuneelta takaisin. Moyo ehdottaa kirjassaan myös maatalousmarkkinoiden avaamista länsimaihin. Luulen, että tämä on suurin kompastuskivi kirjan ehdotuksista. Mutta vaikka maatalousmarkkinat eivät avautuisikaan, on moni kehitysmaa kuitenkin pystynyt nousemaan myös ilman mittavaa maataloustuotteiden vientiä. Tämä on tapahtunut kehittymällä maatalousmaasta teollisuusmaaksi. Moyon mukaan mahdollisuudet tähän ovat tietyiltä osin hyvät, sillä onhan afrikkalainen palkkataso selvästi jopa aasialaista matalampi. Tarvitaan vain parempaa infrastruktuuria, osaamista ja kilpailua Afrikan maiden välille.

11 Miksi asiat pitäisi hoitaa Moyon kertomalla tavalla? Koska meillä on olemassa näyttöä siitä, että normaalilla kaupankäynnillä saadaan aikaan tuloksia. Saamastaan kritiikistä huolimatta kapitalismi on onnistunut parhaiten vähentämään maailman köyhyyttä. Afrikan suurin yksittäinen kauppakumppani on tällä hetkellä paljon puhuttu Kiina. Vaikka Kiinan tavassa hoitaa asioita Afrikassa on laajasti huomautettavaa esimerkiksi työturvallisuusja ihmisoikeuskysymyksien näkökulmasta, on Kiinan toiminta saanut Afrikassa aikaan juuri niitä vaikutuksia, joita kehitysavulla on tavoiteltu: infrastruktuuri paranee, ihmiset saavat töitä ja köyhyys vähenee. Ja tämän ovat huomanneet myös afrikkalaiset itse, kyselytutkimuksen mukaan ihmisten mielikuvat Kiinasta ovat likipitäen kaikissa tutkimuksella mitatuissa

maissa paremmat kuin mielikuvat Yhdysvalloista. Kaikesta kehitysavusta huolimatta! Ajatelkaa, että Kiinan ja Afrikan valtioiden välisen kaupan arvo yksistään vuonna 2015 oli 500 miljardia dollaria, siinä missä koko 60 vuoden aikana annettu kehitysapu on vain kaksi kertaa tuota isompi eli 1000 miljardia dollaria. Raha ratkaisee. Usein käy niin, että hyvällä tarkoituksella perustellaan toimenpiteitä, jotka eivät yksinkertaisesti toimi. Vaatii paljon rohkeutta ottaa pää pois puskasta ja myöntää että olen ollut koko tämän ajan väärässä. Sen takia tarvitaan uusia sukupolvia, joiden ei tarvitse kantaa edellisten sukupolvien luutuneita mielipiteitä. Nyt tarvittaisiin sitä paljon puhuttua rohkeutta rakentaa tulevaisuutta myös kehitysmaille. Rohkeutta luopua epäonnistuneista

toimintamalleista. Rohkeutta luopua oman kilven kiillottamisesta joulupukkia leikkimällä ja alkaa tehdä niitä asioita joilla saadaan aikaan suuren mittakaavan tuloksia. Meidän pitäisi kristillisdemokraatteina ymmärtää, että yritykset vähentää köyhyyttä rahalla ei ole kestävä tie. Sosialismi ei toimi, sen olemme jo oppineet – jos emme ajattele sen toimivan täällä, miksi se toimisi kehitysmaissa? Vain ja ainoastaan työllä köyhyys voidaan saada loppumaan. Tämä on erityisen mielenkiintoista siitä näkökulmasta katsottuna, että liberaali markkinatalousvetoinen länsi yrittää saada Afrikkaa nousemaan sosialistisilla keinoilla, kun taas kommunistipuolueen hallitsema Kiina yrittää saada Afrikan nousuun vanhalla kunnon kapitalismilla. Olisiko meillä tässä linjan tarkistamisen paikka?

DAMBISA MOYO Dambisa Moyo (s. 1969) on sambiailainen taloustieteilijä. Moyo on tullut tunnetuksi kolmesta kirjastaan Kuollut apu: Miksi apu ei toimi ja mikä olisi Afrikalle parempi tie sekä suomentamattomista How the West Was Lost: Fifty Years of Economic Folly - And the Stark Choices that Lie Ahead ja Winner Take All: China's Race for Resources and What It Means for the World. Moyo on valmistunut taloustieteen tohtoriksi Oxfordista sekä suorittanut julkishallinnon master-tutkinnon kansainvälisen kehityksen alalta Harvardista. Hänellä on myös MBA-tutkinto rahoituksesta ja BS-tutkinto kemiasta Washingtonissa sijaitsevasta American Universitysta. Hän on työskennellyt Maailmanpankissa sekä globaalin makrotaloustieteen ekonomistina Goldman Sachsissa. Moyo on myös tuttu vieras kansainvälisten lehtien The Economistin sekä Financial Timesin sivuilta, joihin hän kirjoittaa säännöllisesti. TIME -lehti nimitti Moyon 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon toukokuussa 2009.

12 Intervju

nenärääV adiI avuK

ALLTID REDO ATT STÖDA UNGDOMAR

ngdomars psykiska hälsa är en mänsklig tragedi och ett samhälleligt problem som först under senare år fått den allvarliga uppmärksamhet i samhällsdebatten som behövs. I ett åldrande Finland är det även från ett samhällsperspektiv allt viktigare att ungdomar mår bra och kan bära sin del av

den tunga försörjningsbördan i framtiden. Men hur kunde ungdomars mentala problem bäst förebyggas? Är den psykvård som finns att få i dagens Finland tillräckligt bra? För att få svar pratade Arvosana med experten Mikaela Blomqvist-Lyytikäinen, specialläkare i ungdomspsykiatri. Text av Annika Lyytikäinen

Vem är du personligen och professionellt? ”Jag är 50 år gammal,finlandssvensk och bosatt i Kouvola. Jag är gift sedan 25 år och har två vuxna barn. Till yrket är jag läkare, specialiserad på ungdomspsykiatri, alltså ungdomspsykiater. Jag jobbar på egen mottagning samt bland psykiskt utvecklingsstörda. Med ungdomar har jag jobbat i snart 19 år och det är fantastiskt eftersom ungdomarna är rakt på sak och har framtiden framför sig. Mitt jobb är nästan också min hobby, eftersom jag tycker alltför mycket om mitt jobb och jobbar jättelånga dagar. Men då jag någon gång är ledig tycker jag om att resa med familjen, gymma, gå på konserter och handarbeta. ” Mikaela berättar att det mest givande i hennes arbete är att få följa patienten i en period under hens liv och att få se hur vården börjar bära frukt, patienten börjar må bättre och blir nöjd med livet igen. ” Det när svårt att beskriva känslan av tillfredställelse då jag märker att jag förstår en klient, ’når fram’ och ser hens goda sidor och lyckas uppnå en ömsesidigt fungerande terapeutisk relation.” Förutom stunder av tillfredsställelse innebär arbetet med ungas psykiska välmående naturligtvis också en del tyngre sidor. ” Det överlägset tyngsta i mitt jobb är då någon patient trots vård och hjälp inte orkar leva utan tar sitt liv.” Mikaela beskriver också att det i hennes arbete är svårt att räcka till: oberoende av hur många patienter och hur mycket arbete man har,finns det alltid flera som behöver hjälp.

Hurdana psykiska problem lider unga av i Finland idag? ”Ungdomarna lider av mycket ångest och depression. Dessutom brottas många med missbruk, reaktioner på olika former av trauman, ätstörningar samt följderna av olika neuropsykiatriska utmaningar, såsom ADHD och inlärningssvårigheter.” Mikaela tror också attdagens ungdomar är mera ångestfyllda och har mera rädslor än under tidigare årtionden på grund av all input från media och sociala media. ”Jag tror att ångesten och rädslorna har ökat. Ett snabbt växande problem är också ungdomarnas missnöje med sin egen könsidentitet.” Gällande ungdomars psykiska välmående är Mikaela mest orolig för just existentiell ångest och rädslor som enligt henne ökat explosionsartat i och med till exempel klimatförändringen. ”Ungdomarna blir rädda för sin framtid, känner sig otrygga och tar på sig ett jättetungt ansvar.” Ur såväl ett medmänskligt perspektiv som ut ett

kostnadsperspektiv är ju den effektivaste och bästa metoden att lösa problem med psykiskt välmående att förebygga dem. Men hurdana åtgärder föreslår du som expert att politikerna borde vidta? ”Detta är en jättesvår fråga då det ju inte finns några snabblösningar. På något sätt borde man kunna trygga vuxennärvaron i barnens och ungdomarnas liv. Komma ur prestationsekorrhjulet och börja värdesätta familjesamvaron mera. Jag har länge skämtat om att det borde finnas en obligatorisk kurs för tonårsföräldrar på samma sätt som mödrarådgivningens kurs för blivande föräldrar: inte låta problemen växa tills de kräver specialsjukvård, för det har inte skattebetalarna råd med i långa loppet, utan satsa på tidigare och billigare insatser, med start hemma i familjerna. Man kan inte nog påpeka hur viktiga hobbyerna är under ungdomsåren, och hur stor förebyggande verkan till exempel klubbar efter skoldagarna har på både psykiska hälsan och mängden missbruksproblem – i till exempel Island har vi ju sett vilken effekt satsningar på fritidsaktiviteter och överenskommelser med hemmen har haft. Det skulle gälla att få ungdomarna från gatorna till idrottsplanen eller från ensamheten på rummet till gitarrklubben.” Man talar ofta om familjens, skolans och samhällets ansvar för att förebygga ungdomars mentala problem. Men hur kan en som själv är ung se till att inte man själv eller en vän insjuknar psykiskt?

”För ungdomarna själv är det jätteviktigt att hitta balansen mellan studierna med alla sina prestationskrav och fritiden med umgänge och intressen. Att inte prestera livet utan också göra det man tycker om. Jag tror inte man behöver vara rädd för att en hobby tar för mycket tid eller kraft, utan hellre se att den ger energi till skolarbetet och erbjuder nya upplevelser och likasinnade kompisar. Det är också mycket viktigt att ha kompisar eller föräldrar i sin närhet som man kan dela sina bekymmer och frågor med. Att inte trycka in känslorna för att vara snäll och lydig, utan hitta något sätt att uttrycka sina känslor genom. Gällande oron för kompisar, så är det allra viktigaste att finnas till och bry sig. Gärna också gå till den där skolkompisen som alltid står ensam på skolgården eller sitter vid ett eget bord i matsalen, och visa att hen inte behöver vara ensam.”

14 Då bland annat sotereformen diskuterades var den politiska viljan att sänka barriären mellan privata och offentliga vårdtjänster och göra det lättare att välja bland dem enligt behov. På den privata sektorn finns speciellt i storstäderna allt flera tjänster att få inom psykisk vård, men kan den som är ung i dagens Finland få tillräckligt bra vård på den offentliga sektorn? ”Ja visst är kvaliteten på vården inom offentliga sektorn jättebra.” Ibland är de långa väntetiderna och undersökningsperioderna innan man börjar vårdas för sin diagnos ändå problematiska. ”Tillgången till ungdomspsykiatriska tjänster varierar också alltför mycket mellan olika landskap. Vanligtvis är det enklare att få hjälp utanför universitetsorterna, men där kan förstås de geografiska avstånden igen vara jobbigare. På de större orterna finns även mer specialiserad vård, men ofta är nog de mindre orternas bondförnuft utan specialisering också mycket bra”, säger Mikaela med glimten i ögat. Under riksdagsvalet i våras startade kampanjen för Terapigarantin och många kandidater verkade rida på den käpphästen utan att tala så mycket om garantins verkliga innebörd. Men vad anser en expert om Terapigarantin – är den värd att sträva efter? ”Visst är förslaget om Terapigaranti bra. Men jag tycker att namnet Terapigaranti är missledande, eftersom den inte

eftersträvar terapi utan mer stödsamtal. Alla med psykiska problem behöver inte psykoterapi, utan kan ha stor nytta av några stödsamtal under ett jobbigt skede i livet. Och detta strävar Terapigarantin till, att man inte ska behöva vänta länge på samtalsstöd då behovet är akut. Samtidigt är det ju också fråga om fördelning av resurser, om vi satsar på detta kan vi inte satsa lika mycket på långa vårdförhållanden. Min professor i ungdomspsykiatri brukade säga att 20% av de ungdomspsykiatriska patienterna får ta 80% av dess resurser - alltså att det inte lönar sig att fördela till exempel antalet samtal eller andra vårdinsatser jämnt på alla.” Längs hela pratstunden påpekar Mikaela vikten av att kunna få samtalsstöd med låg tröskel – även om det idag till all lycka är mycket mindre tabu att söka hjälp för psykiska problem än i början av hennes karriär. Här ser hon internet och sociala media som en möjlighet. ”Idag finns det en hel del internettjänster som erbjuder ett lättare första steg i form av till exempel en chat med en yrkesperson. Många upplever att det är enklare att ta kontakt anonymt, så jag tror att dessa nättjänster är en bra serviceform med låg tröskel. Likaså fungerar vårdställen som inte kräver läkarremiss utan har en walk-in-mottagning bra. Ibland kan det också vara bra att be en kompis med sig till första besöket, som stöd.”

UPPOAVA LAIVA VOIDAAN VIELÄ PELASTAA Aleksi Sarasmaa

Eduskuntavaalit on käyty ja on aika ruotia puolueen vaalitulosta. Nyt tarvitaan rehellisyyttä ja asioiden sanomista suoraan. Vaali-iltana näytti jonkin aikaa, että yksi lisäpaikka olisi puolueelle tulossa Kaakkois-Suomesta. Tämä olisi ollut jo periaatteessa vaalivoitto, mutta kovin laimealta tuntui puolueväen into ainakin Musiikkitalon vaalivalvojaisissa. Kun lisäpaikka sitten suli ääntenlaskun edistyessä ja alkoi varmistua, että jatkamme tulevatkin neljä vuotta samalla viiden edustajan kokoonpanolla, oli ilmassa todellista pettymystä. Korupuheissa vakuutettiin, että tämä oli kovalla työllä saatu torjuntavoitto, paikathan onnistuttiin säilyttämään. Minäpä kerron totuuden; ei ollut. Tämä oli käytännössä vaalitappio. Asiaa on turha kaunistella. Kun puolue on neljä vuotta oppositiossa ja vaihtaa puheenjohtajaa, on paikkamäärän ennallaan pysyminen todella heikko tulos. Lisäpaikkoja olisi pitänyt kyetä ottamaan. Sillä, että puolueen kokonaisäänimäärä kasvoi hieman, ei ole käytännössä mitään väliä. Oikein hävettää kuunnella, jos sillä yritetään naamioida tappiota voitoksi. Koko 2000-luvun jatkunutta laskusuhdannetta ei saatu vieläkään käännettyä ylöspäin. Väistämättä on ainakin nuorten parissa kahvipöytäkeskusteluihin hiipinyt pohdinta siitä, montako vaalikautta puolue säilyy eduskunnassa tällä menolla. Puolueväki on jo ehtinyt tarjoamaan useita selityksiä odotettua heikommalle tulokselle. Yhden mielestä äänet valuivat perussuomalaisille, kun KD:n maahanmuuttolinja on liian lepsu. Toisen mielestä syypää on vihreiden ja ison pahan valtamedian lietsoma “ilmastovouhotus”. Kolmannen mielestä meille ei anneta mediassa tarpeeksi tilaa, koska toimittajat ovat ilkeitä ja puolueellisia. On kuitenkin turhaa etsiä syypäitä muualta. Sille, ettemme onnistu saamaan ääniä, on kaksi mahdollista selitystä. Ensimmäinen on se, että ajamallemme politiikalle ei ole kysyntää. Toinen on se, ettemme osaa markkinoida ja toteuttaa ajamaamme politiikkaa riittävän hyvin. Väitän, että molemmat ongelmat vaivaavat meitä. Edellisten eduskuntavaalien jälkeen 2015 KD Nuorten silloinen puheenjohtaja Remo Ronkainen totesi nuorisojärjestön nettisivuilla puolueen vaalitappion jälkeisistä toimenpiteistä seuraavaa: “On laadittava johtopäätökset sekä konkreettiset muutostoimet, ja puolueen uudistumisen strategiatyö on aloitettava puhtaalta pöydältä.“ Onko näin tehty? Onko tehty konkreettisia muutostoimia ja uudistettu puoluetta rankalla kädellä, puhtaalta pöydältä? Minäpä kerron totuuden; ei ole. Tai jos joku osaa kertoa minulle, mitä muutoksia neljän vuoden aikana on tehty puheenjohtajan vaihtamisen lisäksi, tarjoan

oluen tai pullakahvit. Ratkaisukeskeisenä miehenä haluan kiinnittää huomiota ongelmiin ja tarjota toimenpiteitä, joita täytyisi tehdä nyt, jotta puolueen tulevaisuus voitaisiin varmistaa. Moni on varmasti eri mieltä keinoista; nämä ovatkin puolueen kehittämiskohteet nuorisojärjestön puheenjohtajan näkökulmasta. Tuntuupa puolueen sisällä olevan vankka osasto niitäkin, joiden mielestä alle 4 %:n kannatuksessa pysyminen on ihan okei. Niin kauan kuin liian moni on tuudittautunut tyytyväisenä viiteen kansanedustajaan, ei puolue kykene uudistumaan riittävällä tavalla saavuttaakseen kasvua. Ainakin meille nuorille on vaikeaa olla puolueessa, jossa kasvuhaluja ei välillä oikeasti tunnu olevan, sillä tulevaisuus ei tällöin näytä kovin valoisalta.

Ensinnäkin puolueen poliittinen linja on hukassa. Nuorisojärjestö on jo pitkään toivonut puolueen profiloitumista talouspoliittisesti selkeästi oikealle. Moni pohtii, miten Ruotsin KD onnistui nostamaan kannatustaan huimasti. Ei auttanut meillä heidän vaalisloganinsa kopiointi, sillä väitän, että todellinen syy kannatuksen nousuun lahden toisella puolella johtuu sisarpuolueemme kyvystä seistä selkä suorana osana oikeistoblokkia. Oli miten oli, talouspoliittinen linjamme kaipaa kirkastamista, jotta olisimme varteenotettava vaihtoehto muillekin kuin arvokysymykset edellä äänestäville. Nyt vaaleissa ehdokkaidemme talouspoliittinen linja vaihteli täysin vasemmalta todella oikealle. On turha syyttää mediaa kovin hanakasti, jos se välillä kutsuu meitä vanhalla nimellä kristillisiksi. Välillä itsestänikin tuntuu, että käytännössä poliittinen agendamme on jämähtänyt kristillisen liiton aikoihin. Poliittisissa ohjelmissamme olemme toki uskottava yleispuolue, mutta käytännössä avauksistamme prosentuaalisesti aivan liian iso osuus koskee edelleen klassikkoaiheita abortista alkoholiin ja translaista Israeliin. Uskottavaksi yleispuolueeksi kasvaminen edellyttää, että puhumme korostetusti muista aiheista kuin niistä, joista meiltä on totuttu kuulemaan. Kaikki kyllä tietävät kantamme näiden arvokysymysten suhteen, turha niitä on toistaa jatkuvasti. Toiseksi, puolue tarvitsee hampaat. Viestintämme kaipaa räväkkyyttä ja meidän pitää esittää säännöllisesti tuoreita avauksia. Voitaisiinko oikeasti miettiä, että kannattaisi joskus tarttua nuorisojärjestön radikaaleihin, mutta perusteltuihin kannanottoihin? Päivänpoliittisessa keskustelussakin meidän täytyy uskaltaa olla hieman populistisempia ja räksyttävämpiä erityisesti silloin, kun olemme oppositiossa. Sovinnollisen ja yhteistyökykyisen puolueen mainetta on toki mukava vaalia,

16 mutta se ei paljon lämmitä, jos kannatus pysyy alle neljässä prosentissa. Kolmanneksi puolue tarvitsee rakenteellisia uudistuksia. Puoluedemokratiaa täytyy vahvistaa, jotta päätöksenteossa oikeasti kuuluu puolueen kentän valitsemien edustajien ääni. Puoluevaltuusto ja puoluehallitus ovat nyt vain kumileimasimia ja todellinen valta on karannut jonnekin aivan muualle. Samoin on syytä kirkastaa puolueen rakenteita ja resurssien kohdentamista muutenkin. Kannattaisiko esimerkiksi viestintään kohdennettuja resursseja suunnata vain puolueväen lukeman KD-lehden sijaan ennemmin ulospäin tapahtuvaan puolueen ja poliittisten avausten markkinointiin? Ylipäätään puolueeseen tarvitaan parempaa viestinnällistä johtajuutta. Rakenteiden uudistamisen lisäksi toimintatapoja pitää uudistaa. Amatöörimäisten käytäntöjen ja keskinäisen kinastelun karsiminen on syytä tehdä ihan paikallistasolta alkaen. Hyvä esimerkki on vaaleissa Varsinais-Suomen sekoilu, joka maksoi todennäköisesti kansanedustajan paikan. Piirissä oli selkeästi vaikeuksia ymmärtää miten vaaliliitto ja äänten keskittäminen yhdelle kärkiehdokkaalle toimii. Näin ei saisi tapahtua. Neljänneksi puolueessa tulisi oikeasti alkaa kuunnella nuoria. Me olemme esittäneet kaikkia yllä mainittuja keinoja jo vuosien ajan. Olemme saaneet päähän taputtelua ja positiivista kannustusta, kun olemme nuorina mukana toiminnassa.

Lähtökohtaisesti kaikki ehdotuksemme on kuitenkin joko lytätty tai vähintäänkin tylysti sivuutettu. Itse esimerkiksi olen jo väsähtänyt ajamaan parempaa puoluedemokratiaa, kun mitään muutoksia ei tapahdu. Ylipäätään nuorten on todella vaikea saada tunnustusta ja vastuuta nuorisojärjestön ulkopuolella joitakin yksittäistapauksia lukuunottamatta. Muilla puolueilla on nuorille omia mentorointiohjelmia, täällä ajatukselle on lähinnä naureskeltu. Vaaleissakin muut puolueet nostavat tietoisesti nuoria ehdokkaita esille ja tukevat heitä merkittävästi, täällä patistellaan nuorisojärjestöä kaivamaan jostain nuoria listojen täytteeksi. Vaikea on ketään nuorta houkutella vaikkapa ehdolle, kun tietää, ettei puolueen tuki tule olemaan kummoista. Suuri osa nuorista jättää puolueen, kun nuorisojärjestössä tulee ikä vastaan, sillä puolueessa ei osata ottaa nuoria mukaan. Vaikuttamaan lähdetään mieluummin sinne, jossa se on oikeasti mahdollista. Puolueen ikäjakauma vinoutuu entisestään. Nuoret täytyy saada mukaan, mikäli puolueella halutaan olevan minkäänlaista tulevaisuutta. Ilman aktiivisia toimijoita kuolee puolue pois vanhojen jäsentensä mukana. Sanomani kuulostaa varmasti tylyltä ja hyvä niin. Meillä nuorilla alkaa nimittäin olla mitta täynnä. Olemme oikeasti huolissamme puolueen tulevaisuudesta ja olemme yrittäneet rakentaa muutosta. Yritettäisiinkö vielä kerran, tällä kertaa yhdessä?

KD NUORTEN PUOLUEKOKOUSALOITTEET PÄHKINÄNKUORESSA Aleksi Sarasmaa Joka toinen vuosi järjestettävä Kristillisdemokraattien puoluekokous kokoaa puolueväen yhteen päättämään puolueen linjasta ja valitsemaan jäsenet puolueen luottamustoimiin ja puolue-elimiin. Tänä vuonna puoluekokous järjestetään 24.-25.8. Oulussa. Puoluekokoukselle jätetyt aloitteet käsitellään puoluekokouksessa ja kokousedustajat äänestävät niiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä. KD Nuoret on puolueen erityisjärjestönä perinteisesti kunnostautunut puoluekokousaloitteiden laatimisessa ja tänä vuonna nuorisojärjestö lähteekin Ouluun mukanaan ennätykselliset 12 aloitetta. Tässä KD Nuorten aloitteet esiteltyinä pähkinänkuoressa, olkaa hyvä!

#11 Huoltajakertymästä apua laskevaan syntyvyyteen Mitä? KD Nuoret esittää, että puolue alkaa edistää huoltajakertymän käyttöönottoa. Huoltajakertymä olisi osa lasta huoltavan vanhemman tai muun huoltajan eläkekertymää. Huoltaja saisi kertymän riippumatta siitä, miten lapsen hoito on järjestetty.

Miksi? Huoltajakertymä pyrkii vastaamaan alhaisen syntyvyysasteen ongelmaan palkitsemalla niitä kansalaisia, jotka tekevät lastenkasvatustyötä koko yhteiskunnan hyväksi. Kertymä hyödyttäisi erityisesti pienituloisia ja edistäisi käytännöllistä tasa-arvoa huoltajien välillä.

18 #12 Puolueen asetettava kymmenen kansanedustajan paikkatavoite eduskuntavaaleihin 2023 Mitä? KD Nuoret esittää, että puolue asettaa viralliseksi, vuoden 2023 eduskuntavaalitavoitteekseen, paikkamäärän kaksinkertaistamisen.

Miksi? Aikaisin asetettu ja julkilausuttu tavoite mahdollistaa pitkäjänteisen kannatuspohjan kasvattamisen, joka kantaa puolueelle satoa myös muissa vaaleissa ennen ja jälkeen vuoden 2023.

#13 Kirkollisverojärjestelmä on uudistettava oikeudenmukaisesti Mitä? KD Nuoret ehdottaa, että puolue alkaa edistää kirkollisveron korvaamista hyväntekeväisyysverolla, jonka saajan veronmaksaja voisi itse valita hyväksyttyjen uskonnollisten yhteisöjen, hyväntekeväisyysjärjestöjen tai korkeakoulujen välillä.

Miksi? Hyväntekeväisyysvero lisäisi vastuuta ja vapautta verojen käyttämisestä, edesauttaisi kolmannen sektorin toimintaa ja loisi kannustimia järjestöille edistää näkyvällä tavalla yhteiskunnallista hyvinvointia. Se kohtelisi kaikkia vakaumuksia neutraalisti toisin kuin nykyinen järjestelmä.

#14 Kutsunnat laajennettava koskemaan koko ikäluokkaa Mitä? KD Nuoret esittää, että puolue alkaa edistää kutsuntojen laajentamista koskemaan koko ikäluokkaa sukupuolesta riippumatta. Kutsunnat koskisivat siis myös naisia, mutta pakollista asepalvelusta ei laajennettaisi naisiin.

Miksi? Nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää on kehitettävä tasaarvoisempaan suuntaan. Asepalveluksen on tunnuttava oikeudenmukaiselta, jotta se tukee maanpuolustustahtoa. Koko ikäluokan tavoittaminen tehokkaasti kutsuntojen kautta mahdollistaisi naisten vapaaehtoisen asepalveluksen nykyistä tehokkaamman markkinoinnin. Koko ikäluokan kohtaamisella ehkäistäisiin esimerkiksi nuorten syrjäytymistä, tarjottaisiin ohjausta ja voitaisiin ohjata apua tarvitsevat nuoret oikeiden palveluiden piiriin.

#15 Lääketieteellisen koulutuksen aloituspaikkoja lisättävä Mitä? KD Nuoret ehdottaa, että puolue alkaa edistää lääketieteellisten tiedekuntien aloituspaikkojen lisäämistä.

Miksi? Lääkäreistä on pula. Liian korkea palkkataso ja pula osaajista kielii pahasta kilpailun puutteesta. Kilpailua on siis lisättävä nostamalla työmarkkinoilla olevien lääkäreiden määrää huomattavasti.

#16 Nuuskan kieltolaki kumottava Mitä? KD Nuoret esittää, että puolue alkaa edistää nuuskan myynnin sallimista ja myynnistä saatavan tulon verottamista Suomessa.

Miksi? Kieltolaki ei ole saanut aikaan toivottuja vaikutuksia. Laki ei toimi, vaan salakuljetus ja käyttö rehottavat villinä. Nuuskan myynnin laillistamisella Suomeen saataisiin lisää verotuloja. Kieltolakia paremmin haittoja vähentää määrätietoinen tutkimustuloksiin perustuva valistus, terveysriskeihin liittyvän tietoisuuden lisääminen sekä tupakkatuotteiden myyntiin liittyvä nykyisen tasoinen sääntely.

19 #17 Suomen on irtauduttava Ottawan jalkaväkimiinat kieltävästä yleissopimuksesta Mitä? KD Nuoret esittää, että puolue alkaa ajamaan Suomen irtautumista Ottawan sopimuksesta ensi tilassa. Valtio voi irtautua sopimuksesta kuudessa kuukaudessa ilmoittamalla siitä YK:lle.

Miksi? Suomessa jalkaväkimiinat ovat puhtaasti puolustuksellinen väline, ja niihin turvauduttaisiin vain sotilaallisen konfliktin syttyessä ja silloinkin niitä käytettäisiin vain Suomen rajaseuduilla. Miina-ase on Suomelle erittäin kustannustehokas sodankäyntiväline.

#18 Suomeen on perustettava perustuslakituomioistuin Mitä? KD Nuoret esittää, että puolue alkaa edistää perustuslakituomioistuimen perustamista Suomeen. Monen muun Euroopan maan tavoin perustuslakituomioistuimessa arvion uusien lakien perustuslainmukaisuudesta tekisivät juridiikan asiantuntijat.

Miksi? Ei ole oikeusvaltion kannalta kestävää, että uusien lakien ristiriitaisuutta perustuslain kanssa arvioivat samat kansanedustajat, jotka päättävät lakien säätämisestä. Tarvitaan riippumaton elin valvomaan perustuslainmukaisuutta lakien valmisteluvaiheessa.

#19 Terapiatakuu on pantava toimeen pikimmiten Mitä? KD Nuoret ehdottaa, että puolue alkaa ajamaan terapiatakuun toimeenpanemista pikimmiten. Sen avulla oitoon hakeutuva pääsisi lyhytpsykoterapiaan tai muuhun psykososiaalisen hoidon piiriin 28 päivän sisällä hoidon tarpeen toteamisesta.

Miksi? KD Nuoret näkee takuun mielenterveysongelmien hoitoa selkeyttävänä ja yhdenvertaisuutta lisäävänä tavoitteena, joka toteutuessaan toisi pitkällä aikavälillä yhteiskunnallisia säästöjä. Terapiatakuu hyödyttäisi erityisesti niitä, joilla on elämässään jo muunlaisia haasteita.

#20 Varusmiespalveluksesta kerryttävä eläkettä Mitä? KD Nuoret ehdottaa, että puolue alkaa ajaa muutosta, jonka myötä myös varusmiespalveluksesta kertyisi eläkettä.

Miksi? Varusmiespalvelus on erittäin tärkeää työtä yhteisen isänmaan eteen. Tämän tärkeän työn on näyttävä myös isänmaata palvelleiden eläkekertymässä.

#21 Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä luovuttava Mitä? KD Nuoret ehdottaa, että puolue alkaa ajaa ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä luopumista.

Miksi? Pakkojäsenyys rikkoo todellisuudessa perustuslaissa turvattua yhdistymisvapautta. Lisäksi se asettaa myös yliopistojen opiskelijat eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin korkeakouluopiskelijoihin.

20 #22 Suomen haettava Naton jäsenyyttä Mitä? KD Nuoret ehdottaa, että puolue alkaa edistää Suomen hakeutumista pikimmiten sotilasliitto Naton jäseneksi.

Miksi? Suomella ei pienenä maana ole todellisuudessa riittävästi resursseja, jotta voisimme taata maamme koskemattomuuden kriisitilanteessa. Sotilasliiton turvatakuut varmistaisivat puolustuksemme uskottavuuden. Suomen on liityttävä Natoon, kun siihen on vielä mahdollisuus; mahdollisen sotilaallisen kriisin koittaessa se on jo liian myöhäistä. Suomi tekee jo nyt huomattavaa yhteistyötä Naton kanssa, eikä jäsenyys aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia. Natoon liittymällä Suomi myös asemoisi itsensä selkeästi länteen, kuten se on muilta osin ulkopolitiikassaan selkeästi jo pitkään tehnyt.

Katso kaikki KD Nuorten puoluekokousaloitteet kokonaisuudessaan verkkosivuilta www.kdnuoret.fi!

PIMEYDEN PRINSSI VALLAN YTIMESSÄ Teksti Viljami Haavisto "Tutustu politiikan maailmassa toimivan Roger Stonen nousuun, tuhoon ja jälleensyntymään. Mies on ollut Trumpin tiimin vaikutusvaltainen jäsen jo vuosikymmeniä." "Get me Roger Stone" // 2017 // 1h 41min // ✩✩✩✩

"Get me Roger Stone" kuuluu ehdottomasti jokaisen politiikan seuraajan katselulistalle. Dokumentti kertoo vuonna 1952 syntyneestä yhdysvaltalaisen politiikan "taustapirusta" Roger Stonesta, jota on vuoroin kutsuttu "pimeyden prinssiksi", "agentti provokaattoriksi" ja "politiikan kummisedäks". Stonen vaikuttavaan uraan kuuluu muun muassa Richard Nixonin, Ronald Reaganin ja Donald Trumpin kampanjat. Stone ei suoranaisesti nauti kansansuosiosta ja hän kertookin dokumentin alussa, kuinka voitti koulunsa oppilaskunnan vaalit kertomalla kaikille, että hänen vastaehdokkaansa on tekemässä lauantaista koulupäiviä. Samaa taktiikkaa hän on käyttänyt myös myöhemmin urallaan. Stone kertookin dokumentissa, että totuudella ei ole merkitystä mikäli vaalit voitetaan. Moni pitääkin Roger Stonea paljon puhutun "fake newsin" luojana. Dokumentissa hän kertoo uransa tähtihetkistä ja uraauurtavista keksinnöistä, joiden avulla hän on vienyt ehdokkaansa voittoon. Stonen ura ei rajoitu pelkästään poliittisiin kampanjoihin, vaan Reaganin kampanjan aikana hän perusti ystäviensä Paul Manafortin ja Charles Blackin kanssa lobbaustoimiston Black, Manafort, Stone and Kelly'sin, joka paistatteli vuosien varrella paljonkin otsikoissa. Suurinta kohua aiheutti juuri ajankohta, jolloin miehet yrityksen perustivat, sillä he olivat toimineet valituksi tulleen presidentin kampanjassa ja tämän jälkeen "heidän miehensä" oli myös Valkoisessa talossa. Lobbaaja-tittelin lisäksi Stone on kirjailija, poliittinen konsultti ja strategisti.

Stone esittelee dokumentissa myös maailman laajinta Richard Nixon kokoelmaa, joka sattumoisin kuuluu hänelle. Nixonin kuva on myös tatuoitu Stonen selkään. Dokumentti avaa hienosti myös hänen uraansa ja sitä, kuinka pienestä Stonen nousu kabinetteihin oli kiinni. Dokumentin mielenkiintoisinta antia on kuitenkin Trumpin kampanjan ja Stonen roolin käsittely siinä. Meidan välityksellä syntyi kuva jonkinasteisesta riitautumisesta, mutta dokumentissa selviää että Stonen ja Trumpin kuumalinja ei ole katkennut tosiasiassa kertaakaan. Stone jopa suositteli ystäväänsä Manafortia Trumpin kampanjan puuhamieheksi ja kuinka hänet myös päädyttiin valitsemaan. Stone myös vierailee dokumentin aikana Trumpin kampanjatilaisuudessa pukeutuneena "lock her up" .paitaan. tapahtuman ulkopuolella Trumpin "Make America Great Again" -lippiksiset kannattajat parveilevat Stonen ympärillä pyytäen omistukirjoitusta tämän kirjoittamaan kirjaan. Kuinka paljon media siis onkaan vääristellyt Trumpn ja Stonen riitaisia välejä? Dokumentti on hieno kurkistus yhdysvaltalaisen politiikan varjoihin ja mekanismeihin, joilla ehdokkaat vaaleissa menestyvät. Mikäli sinulla on Netflix-tunnukset, suosittelen vahvasti sinua katsomaan dokumentin.

UUDEN AJAN EHDOKAS ANNIKA LYYTIKÄINEN Puolueen varapuheenjohtajaksi on ehdolla nuori Viljami Haavisto. Kuka on KD Nuorten pääsihteeri ja kuinka hän päätyi ehdolle Suomen Kristillisdemokraattisen puolueen varapuheenjohtajaksi?

23 kuva: Jorge Soria

Puoluetoimiston ovi aukeaa ja nuori mies toivottaa minut tervetulleeksi puolueen vaatimattomalle toimistolle. Viljami . Haavisto on työskennellyt Alppitalossa kohta noin vuoden. "Kyllä se on tämä ilmapiiri, joka täällä on parasta. Työkavereita on vähän, mutta sitäkin parempia." Viljami on KD Nuorten pääsihteeri sekä Forssan seudun paikallisosaston puheenjohtaja. "Tässä puolueessa kyllä vastuuta saa, mikäli sitä on valmis ottamaan vastaan. Olin ollut töissä kuukauden kun minua kysyttiin kotikaupunkini Forssan paikallisyhdistyksen vuosikokoukseen. Kauan ei kokousta ehtinyt kulumaan, kun minua jo pyydettiin puheenjohtajaksi." Viljami päätyi KD Nuorten pääsihteeriksi osin sattumalta. Hänen hyvä ystävänsä ja KD Nuorten hallituksen jäsen, Jyri Soria pyysi hakemaan pian vapautuvaa paikkaa. "Järjestö ei ollut minulle ennestään erityisen tuttu, vaikka useat tuttuni siinä toimivatkin. Hetken järjestön linjoihin tutustuttuani, totesin että tämähän kuulostaa asialliselta ja päätin hakea." Saman aikaisesti Viljami kirjoitti kandiaan Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan, aiheenaan keskiajan rakastavaiset Heloise ja Abelard. "Täytyy myöntää, että kandin kirjoittaminen ja opinnot kärsivät päivätyön aloittamisesta, mutta nyt alkaa jo näyttämään hyvältä." Tänä syksynä Viljami aloitti opinnot myös Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa, klassillisten kielten ja antiikin tutkimuksen parissa. "Antiikin aika on kiinnostanut minua aina suuresti, en kuitenkaan uskaltanut hakea ensimmäseksi sinne, sillä pelkäsin työllisyystilannetta ja jo tuolloin oli käytössä yhden korkeakoulupaikan kiintiö." "Toivotaan, että opinnot lähtevät nyt suotuisasti käyntiin ja tämän työn jälkeen pääsen sitten paneutumaan niihin täysipäiväisesti," Viljami jatkaa. Työstään hän on kuitenkin kiitollinen, sillä se tuli oikeaan aikaan juuri opntoähkyn kynnyksellä.

kuva:Verneri Saari

Ennen työtään pääsihteerinä Viljami on työskennellyt muun muassa Suomen vanhimman ja pisimpään yhtäjaksoisesti ilmestyneen kulttuurijulkaisu "Kyyhkysen" päätoimittajana sekä IYC Suomi -hyväntekeväisyysjärjestön projektipäällikkönä. "IYC:n työ oli elämäni parhaita kokemuksia. Pitkäjänteinen työ huipentui omalta osaltani kristillisen koulun rakentamiseen Senegaliin." Koulu avattin viime kesänä ja tuolloin päättyi myös Viljamin työsuhde. IYC tekee Viljamin mukaan paljon hyvää työtä myös kotimaassa, erityisesti aktivoidessaan nuoria miehiä hyväntekeväisyystyön pariin. Tällä hetkellä käynnissä on "hävitetään hävikkiä" -kampanja, jossa nuoret jakavat

2020-LUVUN PUOLUE. hävikkiruokaa sitä tarvitseville. Miksi Viljami sitten päätyi asettumaan puolueen varapuheenjohtajaehdokkaaksi? "KD Nuoret etsi linjapaperinsa allekirjoittavaa ja nuorta ehdokasta ja kun sopivaa ehdokasta ei tuntunut löytyvän, kysyi Aleksi (Sarasmaa), voisinko minä lähteä ehdolle. Vastasin, että kerta kiellon päälle, näin eduskuntavaalikevään jälkeen ja tässä nyt olen." Ehdokkaana Viljami kertoo edustavansa uutta ja kirkaskatseista linjaa. "Arvostan puolueen historiaa ja konservatiivina olen ylpeä puolueen kannanotoista, mutta minusta tuntuu, kristillisdemokraattisen politiikan täytyy olla

muutakin." Viljami kertoo, että kristillisyyden korostaminen ei tunnu hänestä vieraalta, onhan hän aktiivinen katolilainen, mutta politiikassa täytyy toimia politiikan säännöillä ja puhua sellaisista asioista, jotka ihmisiä kiinnostavat. Tämä ei kuitenkaan hänen mukaansa tarkoita arvojen hylkäämistä, josta jotkut pelottelevat. "Meidän täytyy myös puolueena tosissamme miettiä, mikä on meidän tulevaisuus. Aiommeko pysyä pienenä kuihtumiseen saakka vai tavoittelemmeko rohkeasti uusia äänestäjiä odottamattomilla avauksilla?" Viljami kertoo, että tästä ajatuksesta syntyi myös Forssan seudun paikallisosaston puoluekokousaloite vertailututkimuksen tekemisestä. Hänen mukaansa KD:n tulee selvittää mistä johtuu, että sisarpuolueemme Euroopassa ovat onnistuneet kasvamaan ja saamaan jalansijaa. "Meidän täytyy nöyrtyä ja ottaa oppia sisaruksiltamme," hän täsmentää. Viljamin eduskuntavaalislogan oli "On aika olla eri mieltä." Hyödynnetäänkö tätä ajatusta myös varapuheenjohtajavaalissa? "Sloganin ajatus lähti keskusteluilmapiiristä, jossa elämme. Eri mieltä olevat mykistetään ja tarpeen tullen lynkataan. Tällä oli mielestäni saatava loppu. Puolueessa tämä sama tapahtuu nano-tasolla. Ihmiset eivät uskalla sanoa mielipidettään, sillä pian erimieliset ovat osoittelemassa ovea ja kysymässä onko henkilö alkujaankaan oikeassa puolueessa. Varsinkin me nuoret olemme tottuneet tähän. Tässä suhteessa slogan on ajantasalla myös tulevassa vaalissa." Suuresta ehdokkaiden joukosta Viljami toteaa olevan hyvä, että ehdolla ihmisiä ympäri piirejä ja hyvin erilaisista taustoista. Hänen mukaansa myös varapuheenjohtajavaalissa äänestetään puolueen linjasta. "Itse toivon, että mahdollisimman moni näkisi minut juuri eurooppalaisen kristillisdemokratian edustajana." Entä miksi slogan "2020-luvun puolue"? "On tärkeää, että jatkossa myös muut näkevät puolueemme edustavan tätä

aikaa. Monen mielissä olemme juuttuneet kauas menneisyyteen ja ikävä kyllä myös itsestäni välillä näin tuntuu." Entä miten Viljamin mielestä sitten puolue tuodaan 2020-luvulle? Tähän hänen vastauksensa on yksinkertainen. Täytyy unohtaa vanhat päähänpinttymät ja keskittyä hanakasti ajankohtaisiin aiheisiin. Myös puolueen visuaalinen imago tarvitee hänen mukaansa päivitystä. "Aleksin kaudella KD Nuorten visuaalinen presenssi on ottanut aimo askelia eteenpäin, myös itse olen pyrkinyt tuomaan mukaan uutta graafista otetta. Saman käsittelyn tarvitsisi myös puolue." Viljami toteaa. Monelle Viljamin ehdotukset saattavat tuntua silmälumeelta ja pieniltä asioilta mutta huomioidessa muiden puolueiden edistymisen samaisella rintamalla, on ajatuksissa järkeä. On kutitenkin paljon, mitä Viljami puolueessa säästäisi ja mitä hän arvostaa. "Muistan kun työt aloittaessani KD-lehti haastatteli minua ja totesin, että Kristillisdemokraatit on Suomen ainoa rehellisesti arvokonservatiivinen puolue. Samaa mieltä olen yhä ja juuri arvot minut puolueessa vakuuttivatkin. Onkin tärkeää huomata, että tämä on asia, josta meidät tunnetaan jo. Jatkossa voisimme keskittyä samalla pieteetillä ja painolla myös muihin yhteiskunnan ajankohtaisiin ilmiöihin." Puoluekokousväelle Viljamilla on yksi selkeä ohje: "On erityisen tärkeää, että jokainen puoluekokousedustajamme äänestä rohkeudella ja miettii todella mielessään, mille kehitykselle puolueessa haluaa olla antamassa äänensä. Tämä pätee niin varapuheenjohtajavaalin kuin puoluekokousaloitteidenkin kohdalla. Tässä puoluekokouksessa meillä on todella mahdollisuus tehdä uutta politiikkaa, nostaa uusia kasvoja ja nimiä sekä odottamattomia avauksia." Suomen Kristillisdemokraattien uudet varapuheenjohtajat valitaan Oulun puoluekokouksessa 24.-25.8.2019. Viljami Haaviston lisäksi ehdolla ovat Mika Ebeling, Sonja Falk, Miikka Korpiranta, Jouni Koskela, Tapio Puolimatka, Sirpa Pursiainen, Sari Tanus sekä Tiina Tuomela.

KANNATTAAKO KULTTUURI? Valtion kulttuuribudjetti kansanmuusikkokansantaloustieteilijän tarkastelussa Annika Lyytikäinen

Kulttuurilla on yhä puhutumpi ja tutkitumpi välinearvo esimerkiksi hyvinvoinnin luojana, oppimistulosten tehostajana ja ihmisten törmäyttäjänä, sekä tietenkin valtava itseisarvo. Kuitenkin taide ja kulttuuri joutuu poikkeuksetta marginaaliin valtion ja kuntien budjetteja suunnitellessa. Nopeasti ajateltuna taiteeseen panostaminen saattaakin tuntua turhalta verorahojen tuhlailulta eliitin hupeihin. Ruotsin KD:n Ebba Busch Thorin lausui keväällä, torpatessaan ilmaiset sisäänpääsyt valtion museoihin, elämään jääneet sanat: ”on panostettava enemmän siihen, mikä on välttämätöntä, ja vähemmän siihen, mikä on kivaa”. Tahdon kuitenkin väittää, että taide ja kulttuurielämykset ovat paitsi usein kivoja, myös ihmiselle aivan välttämättömiä. Kulttuurielämys sykähdyttää ja tarjoaa korvaamattoman hetken omien tunteiden parissa, tapahtui se sitten oopperan parvella shampanjalasi kädessä tai kesäteatterissa, nykytaiteen museossa tai punkbändin keikalla. Miettiessä omia koskettavimpia hetkiäni taiteen parissa mieleeni tulee ravistelevat tunnereaktiot ja ahaa-elämykset uusista asioista: kulttuuri auttaa abstraktilla otteellaan jäsentämään ympäröivää maailmaa ja oman itsensä suhdetta siihen, ja juuri sitä tarvitsemme tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Kaikille tällaisia hetkiä ei kuitenkaan tarjoa mitä mainioinkaan ooppera, klassikkonäytelmä tai akvarellinäyttely, ja tämä on huomioitava kulttuuripolitiikkaa toteutettaessa: Suomeen on mahdollistettava laaja, saavutettava ja vapaa kenttä monipuolista taidetta. Kuten huippututkimuksesta puhuttaessa tieteen osalta on käynyt ilmi, myös suomalaista kulttuurikenttää heikentää liian epävarma rahoitus. Suuria, aikaavieviä projekteja ei uskalleta käynnistää, koska ei voida tietää, onko niille puolivuotisen tai korkeintaan viisivuotisen apurahakauden jälkeen enää saatavilla mitään rahoitusta. Valtionosuusjärjestelmä paikkaa tätä puutetta osittain tarjoamalla pidempikestoista rahoitusta vakiintuneille taideinstituutioille, mutta järjestelmää on kehitettävä kattamaan yhä moninaisempi kulttuurin kenttä, perinteisiä ja maineikkaimpia kulttuuritalojamme vaarantamatta. Uskallan väittää, että kasvava kulttuurikenttämme kiinnostaa tällä hetkellä suomalaisia enemmän kuin pitkiin aikoihin. Yhteiskuntamme kehittyy suuntaan, jossa yhä useammalla on yhä enemmän vapaa-aikaa samalla, kun myös virkeitä eläkeläisiä vailla aktiviteetteja on enenevissä määrin. Samaan

aikaan tulee tutkimuskaupalla lupaavaa näyttöä taiteen laajoista hyvinvointivaikutuksista ja tehosta oppimisen työkaluna. Suomalaisten kapellimestareiden lisäksi yhä laajempi paletti suomalaisia taiteilijoita herättää kiinnostusta maailmalla, ja Suomessa on paremmat puitteet kuin ikinä ennen maailmanluokan taiteilijavierailuille esimerkiksi Musiikkitalon myötä. Käytännössä kulttuuri-into näkyy esimerkiksi koko Suomen vallanneessa museobuumissa: museokortin lanseeraamisen jälkeen suomalaiset käyvät vuosi vuodelta enemmän museoissa. Maailmaa mullistavan kulttuurielämyksen ei aina tarvitse olla nerokas tai ennennäkemätön, mutta taiteilijalla pitää olla tarvittava aika ja resurssit sen toteuttamiseen. Liikuttavimmat hetkeni muusikkona olen viettänyt sairaaloissa ja vanhainkodeissa soittamassa ja laulamassa. Kun muistisairas täti laulaa silmät kosteina mukana Maa on niin kaunis virressä, tai kun Kaunialan sotaveteraani tulee polkkakeikan jälkeen puristamaan kädestä kertoen, että hän oli odottanut esitystä viikon mutta muistelee sitä kuukauden, ymmärtää taiteen todellisen voiman. Taiteella on suuri potentiaali hoitolaitoksissa, mutta tämänhetkiset resurssit eivät lähimainkaan riitä edes siihen, että vanhainkodin asukas saisi kuunnella ammattilaisen toteuttaman konsertin tai nähdä näytelmän edes kerran vuodessa. Ensimmäinen askel kulttuurin arvonpalautukselle ja taiteen hyötymahdollisuuksien realisoimiseen olisi kulttuuriosuuden nostaminen prosenttiin valtion budjetista. Tällä hetkellä kulttuurin osuus on 0,8 % kulttuurikentän vastatessa jopa viidestä prosentista bruttokansantuotteesta. Valtion kulttuurituen nostaminen prosenttiin olisi siis täysin sopusuhtainen teko, joskin monella Euroopan maalla kulttuuribudjetti on jopa useampi prosenttiyksikkö valtion budjetista. Päädyin toimimaan poliittisessa nuorisojärjestössä ja opiskelemaan taloustiedettä, koska halusin muuttaa maailmaa. Toimiessani muusikkona valokeiloista vanhainkoteihin olen kuitenkin huomannut, että kulttuurielämys kerrallaan muutamme maailmaa aivan toisella tasolla, kuin yksikään lakimuutos tai veronkorotus. Ihmisen käytöstä voi muuttaa lainsäädännöllä ja talouskannusteilla, muttta ihmisen arvomaailmaa ainoastaan koskettamalla tunnetasolla. Tähän taide on arvoltaan mittaamaton väline.

VAASA VUOSIKOKOUKSEN KOTI

MILLAINEN KAUPUNKI VAASA ON? KD Nuorten vuosikokous pidetään tänä vuonna Vaasassa. Vaasa on Pohjanmaan maakuntakeskus Pohjanlahden rannikolla. Kaupungissa asuu 67 596 ihmistä, joista 69,1% on suomenkielisiä, 22,8% ruotsinkielisiä sekä muunkielisiä 8,1%. Kaarle IX perusti Mustasaaren kaupungin 2. lokakuuta 1606 vanhalle kauppa- ja satamapaikalle Mustasaaren kirkonkylään, nykyiseen Vanhaan Vaasaan. Vaasa sai nykyisen nimensä ja vaakunansa Vaasan hallitsijasuvun mukaan vuonna 1611. Vaasassa toimii useita korkeakouluja, joista mainittakoon Vaasan yliopisto, Åbo Akademi ja ammattikorkeakoulu. Vaasassa on myös useita näyttäviä nähtävyykisä, muun muassa Jääkäripatsas, Suomen Vapaudenpatsas sekä Korsholman linnoituksen vallihaudat. Lue lisää Vaasasta Visit Vaasan kotisivuilta!

Viljami Haavisto

HYVÄÄ LUETTAVAA "Vuonna 1970 kotimaan politiikkaa ravisteli Veikko Vennamon johtama SMP (Suomen Maaseudun Puolue), joka sai vaaleissa 18 kansanedustajaa. Tästä alkoi suomalaisten populistipuoolueiden historia. Mutta millainen mies oli mies SMP:n takana? Vennamo: mies ja hänen puolueensa kokoaa populismin oppi-isän Veikko Vennamon (1913-1997) elämäntyön. Vennamo edusti omaperäistä poliittista ajattelua. Hänen intensiiviset puheensa nousivat syvästä vakaumuksesta: hänellä oli tarkka käsitys siitä, millainen suomalaisen yhteiskunnan täytyisi olla ja miten siihen päästäisiin. Kirja on Veikko Vennamon poliittinen elämäkerta, matka sotienjälkeisestä kodittomien asuttamisesta Kekkosen ja rötösherrojen aikojen kautta 1990-luvun lamaan ja viimein SMP:n perintöön Perussuomalaisissa."

"Kyllä kansa tietää". "Rötösherrat kuriin". Muun muassa näistä kuolemattomista lausahduksistaan tunnetusta Veikko Vennamosta kirjoitettiin viime vuonna loistava elämäkertateos "Vennamo - Mies ja hänen puolueensa" (Art House) Aarni Virtasen toimesta. Teos käy läpi Vennamon vaiheet aina tämän syntymästä Laatokan Karjalassa, tämän poliittisiin urotöihin Suomen maaseudun puolueen, SMP:n peräsimessä. Veikko Vennamo syntyi vuonna 1913 Jaakkimassa. Hänen luomastaan populistisesta liikkeestä ja aatteesta on käytetty nimeä vennamolaisuus. Koulutukseltaan Vennamo oli lakitieteen lisensiaatti ja varatuomari. Hän oli pitkäaikainen kansanedustaja, SMP:n perustaja, tullineuvos ja ministeri. Aarni Virtasen teos kuvaa perusteellisesti SMP:n nousuja ja laskuja suomalaisen politiikan historiassa sodan jälkeisestä ajasta perussuomalaisten syntyyn. On hämmästyttävää, että Veikko Vennamon kaltaisesta, Suomen politiikan suurmiehestä ei ole aiemmin kirjoitettu elämäkertaa. Vihtori Kosolan puheista väitellyt Aarni Virtanen kuitenkin tarttui suureen savottaan ja kirjoitti mainion teoksen. Kirjan nimi on kuitenkin hieman harhaanjohtava, sillä Vennamon siviilielämää ei juuri poikkeuksia lukuunottamatta käsitellä. Sen sijaan lähes Vennamoakin suuremmassa roolissa on hänen perustamansa elämäntyö, Suomen maaseudun puolue. Kirjan kieli on helppolukuista. Poliittista analyysia tai yhteiskuntatiedettä kirjasta löytyy vain vähän. Kirja on siis oiva perusteos jokaiselle suomalaisesta politiikasta kiinnostuneelle. "Ylivahtimestari Pentti Lainela koetti suostutella Veikko Vennamoa poistumaan eduskunnasta, mutta tullineuvos ei hievahtanutkaan paikaltaan. Kun asia ei puhumalla onnistunut,

jouduttiin Vennamo kantamaan jakarandatuolissaan pois eduskunnasta. Maaseudun Tulevaisuus väitti Vennamon pudottautuneen vielä tuolistaan lattialle kesken kantamisen. Myös Kortesalmi ja Lemström poistettiin salista, mutta he kävelivät ulos omin jaloin. Tilanne kesti puolisen tuntia. Lemström, Kortesalmi ja Vennamo saivat kaksi viikkoa taukoa eduskuntatyöstä. Näin he eivät enää voineet työskennellä eduskunnan kevätistuntokaudella, sillä istuntokausi päättyi jo 5. kesäkuuta." Kirjaa lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että mitä jos suomalainen politiikka olisi vieläkin samanlaista. Vennamo oli takuumies järjestämään draamaa niin eduskunnassa kuin sen ulkopuolellakin. Mikäli päädyt lukemaan kirjan, jota toki toivon, takaan että Vennamon teatraalinen eduskunnasta poistaminen ei ole kirjan ainoa kaikessa koomisuudessaan mahtava kohtaus. Muun muassa Vennamon sutjautukset kirjan eri vaiheissa saavat hymyn huulille useaan otteeseen. On myös hämmästyttävää huomata ja ymmärtää, kuinka erilainen puolue Perussuomalaisista on nykyhetkessä tullut. Osin on surullista huomata millainen poliittinen mahti ja ihmisiä laajasti puhutellut puolue on kadonnut kokonaan suomalaisen politiikan kartalta. Vennamon perintöä ei ole eduskunnassa kukaan jatkamassa, eikä tulevia vennamoita ole näköpiirissä. Mitä jos meidän puolueemme ottaisi oppia vennamolaisesta retoriikasta? "Unohdetun kansan puolesta."

YLI PUOLUERAJOJEN "Jussi Niinistön ministerikausi on ollut hengästyttävä: vihreitä miehiä Krimillä, amerikkalaisia panssareita Suomessa. Miten kansallisen puolustuksen nimiin vannovasta sarkatakkimiehestä tuli kaikkien aikojen kansainvälisin puolustusministeri? Millaiset ovat olleeet Niinistön suhteet tasavallan presidenttiin ja muihin kärkipoliitikkoihin? Miksi Niinistö on kahakoinut median kanssa? Niinistö kertoo tapahtumista ja niiden taustoista suorasanaiseen tyyliinsä. Tärkeän ja herkullisen lisän tarinaan antavat Niinistön kirpeät päiväkirjamerkinnät ministerivuosilta. Kirja täsmentää myös kuvaa perussuomalaisten hajoamisesta kesällä 2017."

Siinä missä "Vennamo: mies ja hänen puolueensa" kertoo suomalaisen politiikankäänteistä historiassa, on "Puolustuksen paluu Jussi Niinistön vartiovuoro" tiukan ajankohtainen kuvaus suomalaisesta valtakunnan politiikasta tänään. Politiikan toimittaja jari Korkin kirjoittama teos on höystetty useilla lainauksilla Niinistön päiväkirjamerkinnöistä. Niinistö omaan tapaansa ei turhia kieltään kaunistele ja juuri siinä on osa kirjan viehättävyyttä. Suoraa kokemusperäistä tekstiä valtakunnan ykköspaikoilta. Kirjan ilmestymisen aikoihin nousi lievä kohu kirjan kohdasta, jossa Niinistö toteaa kokeneensa tasavallan presidentti Sauli Niinistön TP-UTVA:ssa (tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulkoja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta) harjoittaman ärhentelyn lokakuussa 2017 koulukiusaamisena, vaikka yleisellä tasolla hän kuvaa välejään presidenttiin asiapohjaiseksi ja toimivaksi työsuhteeksi. Niinistö kommentoi asiaa myös toteamalla Alexander Stubbin olleen ainoa ministeri, jonka koki itsensä lisäksi pistäneen presidentti Niinistölle vastaan. Hän kertoo Stubbin kutsuneen presidenttiä koodinimellä "päivänpaiste". Hän kertoo Stubbin myös yrittäneen useaan otteeseen saada presidentti hermostumaan. Niinistö sanoo myös presidenttikaimansa kovistelleen itseään useaan otteeseen. Muun muassa nämä kirjan paljastukset ovat mielenkiintoisia läpivalaisuja politiikan kulisseista. kirjassa käydään läpi myös Niinistön ministerikauden ensiimmänen taistelu, kansliapäällikkö Arto Rädyn vaihtaminen Jukka Juustiin. "Kansliapäällikkönimitys oli Jussi Niinistölle vaikea paikka. Räty oli ulospäin suuntautunut seuramies, ekstrovertti, joka oli laajasti verkostoitunut. Rädyllä oli erinomaiset mediasuhteet. Se on helppo

huomata myös nimitysprosessin aikaisesta mediakirjoittelusta. Niinistö oli jo ikään kuin lähtökohtaisesti pelattu Rädyn vastapooliin. Uusi ministeri oli jo puolutaustansakin vuoksi impivaaralainen sarkatakkimies. Siis liki täydellinen vastakohta Rädyn kaltaiselle salonkileijonalle, jonka kaiken lisäksi nähtiin suhtautuvan myönteisesti kansainvälisiin ympyröihin, mahdollisesti jopa Natojäsenyyteenkin." Kirja kuvaa hienosti ja selkeästi selvittäen mistä kohussa oli kysymys ja päästää lukijansa jälleen Niinistön päiväkirjamerkintöjen äärelle: "Tiukka ratkaisu edessä: kummasta PLM:n kansliapäällikkö, Arto Rädystä vai Jukka Juustista? Kummallakin on omat avunsa. - Helpompaa tehdä asioista kuin ihmisistä päätöksiä.". Kirjassa käsitellään myös tarkkaan Niinistön näkökulmasta Perussuomalaisten hajoamsta. kirjaa lukiessa syntyy ajatus Niinistöstä yhtenä vastahakoisimpana loikkaajana. Lopulta kivulias päätös maksoi Niinistölle myös uran politiikan parrasvaloissa. Kirjaa lukiessa tulee useaan otteeseen harmitelleeksi, kuinka älyttömän suuren osaajan suomalainen puolustuspolitiikka menetti, Niinistön pudottua eduskunnasta kevään vaaleissa. Niinistön osaaminen oli vertaansa vailla ja moni saattaisikin luonnehtia Niinistöä Suomen parhaaksi rauhanajan puolustusministeriksi. Lisäksi hänen Nato-kantansa on järjestömme näkökulmasta erinomainen. Toivotaan, että vielä jonakin päivänä Niinistö tekee paluun suomalaiseen päivänpolitiikkaan, toivottavasti jopa Kristillisdemokraattien listoilta.

HYVÄ HYÖKKÄYS ON PARAS PUOLUSTUS Annika Lyytikäinen

Rankan liigakevään jälkeen haalitaan nopeasti kasaan joukkue ja lähdetään tavoittelemaan hyvää tulosta kansainvälisestä turnauksesta. Kansallinen liiga päättyi hetkeä aiemmin ilman sen kummempia yllätyksiä: palkintosijat menivät perinteisesti vahvan lajikulttuurin paikkakunnille. Muissa joukkueissa vahvat yksilösuorituksetkaan eivät riittäneet joukkueen menestykseen: Varsinais-Suomessa jäätiin piippuun jääneen joukkuepelin takia ikävästi palkintokorokkeelta, kouvolalaisen maalikuninkaan suoritus ei riittänyt pelastamaan joukkuetta eikä Keski-Suomessa suotuisista kertoimista huolimatta päästy lähellekään loppuotteluita. Ulospäin vaikuttaa siltä, että kansainvälisiin karkeloihin lähdetään uhkarohkeasti ja itsevarmasti tavoittelemaan huipputuloksia, mutta sisältä joukkue on rikki. Hyvistä yksittäisistä peliliikkeistä huolimatta joukkueen yhteispeli ontuu. Suuri yleisö on menettänyt uskonsa menestykseen ja siirtynyt kannattamaan muita joukkueita. Niin pelaajien kuin joukkuejohdon intohimo peliä kohtaan vaikuttaa hävinneen. Kun turnaus on ohi kerrotaan, että ollaan itseasiassa tyytyväisiä lopputulokseen, kun emme kuitenkaan tippuneet alemmalle sarjatasolle. Kevät kun oli niin rankka. Pidemmän linjan, monivuotista suunnitelmaa siitä, miten päästäisiin kiinni siihen menestykseen, mikä tasoisellemme joukkueelle oikeasti kuuluisi, ei haluta eikä viitsitä tehdä: ei haluta tehdä raskaita päätöksiä tai tuottaa pahaa mieltä pelaajille, kapteenille, valmentajille, viestintätiimille tai ruohonjuuritason toimijoille. Iloksemme Leijonien maailmanmestaruustarina on toisenlainen. Kiekkokontekstissa pahalta painajaiselta kuulostava tarina on kuitenkin ikävä kyllä osuva vertauskuva siitä, minkälaisena itse koen kuluneen KD:n vaalikevään. Kristillisdemokraateilla on mainio pohjaideologia jolle aidosti uskon olevan kysyntää tämän päivän Suomessa. Sisarpuolueidemme menestys aiemmissa kansallisissa vaaleissa ja nyt eurovaaleissa osoittaa sen, että kristillisdemokratialla on paikkansa nykymaailmassa. Painavien arvojen lisäksi joukkueessamme pelaa monta huippupoliitikkoa ja KD Nuorten varapuheenjohtajana rohkenen väittää, että riveistämme löytyisi myös mahtavia persoonia tuleville vuosikymmenille. Kuitenkin menestyksen kaikista tärkein elementti, eli hyvin koordinoitu, kauaskatseinen ja yhteen hiileen puhaltava yhteispeli on täysin hukassa, ja se näkyy

jatkuvina vaalitappioina. Ja kyllä, vaalitappioina. KD Nuorten puheenjohtaja Aleksi Sarasmaa sanoi sen blogissaan eduskuntavaalien jälkeen ja sanon sen nyt uudestaan: Kevään mittaan olemme nähneet kaksi vaalitappiota. Asiaa on turha kaunistella. Aleksi poimi huhtikuisessa blogissaan esiin hyviä käytännön keinoja siihen, miten kristillisdemokraattien uppoava laiva voitaisiin pelastaa, enkä siksi nyt luettele samoja keinoja toistamiseen. Sen sijaan tahdon nyt peräänkuuluttaa kahta suuremman linjan muutosta, jotka ovat puolueemme eliinjäämistaistossa välttämättömiä: aitoa ja rohkeaa uudistustyötä sekä yhdenmukaista, yhteisiin tavoitteisiin tähtäävää toimintaa. Niin urheilu- kuin yritysmaailmassakin on tappioiden hetkellä tapana katsoa luottamushenkilöihin ja työntekijöihin. Puolueemme on pullollaan kivoja tyyppejä jotka ovat jo pitkään, osa jopa valtaosan elämästään, tehneet korvaamatonta työtä puolueen eteen. Vastuuhenkilöiden välinen satunnainen tuolileikki ei kuitenkaan uudista puoluetta juurikaan. KD tarvitsee konkareiden rinnalle kipeästi uusia kasvoja. Uusia hahmoja ei puolueeseen ilmaannu, ellei heille anneta tilaa – silläkin uhalla, että jokin asia muuttuisi. Jotta nuorena olisi mielekästä toimia KD:ssa, täytyy puolueen ottaa itsensä tosissaan: tehdä rohkeita ja ennalta odottamattomia ulostuloja ja asettaa tavoitteet taivaisiin – joskin jälkimmäinen vain vertauskuvallisesti. Kehitys, jonka myötä entisiä kristillisdemokraatteja on eduskunnassa pian enemmän kuin nykyisiä, ei voi jatkua. Myös arvokonservatiivisen puolueen on kyettävä päivittämään organisaationsa ja linjansa 2020-luvulle. Niinpä nyt on viimeistään päätettävä, haluammeko tulevaisuudessa olla pikkuhiljaa pois haihtuva puuhapiiri vai seisoa eturintamassa rakentamassa inhimillistä, kannustavaa ja kestävää tulevaisuutta. Moninkertaisten vaalitappioiden myötä kristillisdemokratialla Suomessa ei ole enää mitään hävittävää, mutta todella paljon voitettavaa. Kovassa pelissä voittoa ei kuitenkaan tule pyhää jysäystä odotellessa tai neljän prosentin kannatustamme puolustamalla. Sen sijaan tarvitsemme korkeita tavoitteita, raadollista itsearviointia, uusia toimintatapoja, aitoa ja yhteistä intohimoa sekä ennen kaikkea tuoreita ja rohkeita avauksia. Rohkea hyökkäys on tässäkin pelissä paras puolustus.

KUINKA HALLITUS JA TVK TOIMIVAT? Viljami Haavisto

KD Nuorten toiminnasta ja linjauksista vastaa vuosikokouksessa valittu hallitus. Hallituksessa on kahdeksan varsinaista hallituksen jäsentä ja neljä varajäsentä sekä puheenjohtajisto. Pääsihteeri toimii hallituksen sihteerinä, eikä ole näin hallituksen jäsen, saati äänioikeutettu. Hallitus kokoustaa säännöllisesti vuoden aikana eri puolilla Suomea. Hallituksen kokouksissa edetään esityslistan mukaisessa järjestyksessä, käsitellen niin KD Nuorten poliittiseen linjaan liittyviä kysymyksiä, kuin käytännön asioitakin, esimerkiksi poliittisten tapahtumien järjestämistä. Hallituksen kokoukset eivät ole pönöttämistä liituraitapuvuissa, vaan rentoja tapahtumia, joissa keskustelu virtaa. Osallistumisesta kokouksiin ei koidu kuluja hallituksen jäsenille, sillä niin matkat, majoitus kuin ruoatkin tarjotaan. Hallitus on myös oiva paikka kehittää omia poliittisia taitoja ja oppia päätöksenteon rutiinista. Halutessasi pääset hyödyntämään myös omia kiinnostuksen ja osaamisen aloja järjestön hyväksi, muun muassa poliittisten ulostulojen ja ohjelmien muodossa. Hallitus on paikka, jossa KD Nuorten poliittinen sisältö luodaan, jos haluat olla mukana

vaikuttamassa siihen, suosittelen sinua hakemaan hallituksen jäseneksi Vaasan vuosikokouksessa. Mikä sitten on TVK? TVK eli työvaliokunta koostuu puheenjohtajistosta sekä pääsihteeristä. TVK valmistelee hallituksen esityslistan ja kokoustaa aina ennen hallituksen kokousta valmistautuakseen kokousta varten. TVK:n kokoukset ovat vapaamuotoista "brainstormailua", jossa pyritään huomioimaan kaikki päätöstä vaativat asiat hallituksen kokousta silmällä pitäen. TVK:ssa ei käydä niinkään poliittista keskustelua, vaan enemmänkin käsitellään järjestön käytännön asioita, kuten mietitään kuka menee edustamaan järjestöä mihinkin keskustelutilanteeseen ja millä tolalla esimerkiksi seuraavan hallituksen kokouksen valmistelut ovat. TVK:ssa keskitytään myös järjestön someviestintään. Niin ikään työvaliokuntaan voit hakea vuosikokouksessa osallistumalla puheenjohtaja- tai varapuheenjohtajavaaliin Vaasan vuosikokouksessa.