Issuu

Katse

Talvi

12/13

2/2012

ANNIINA KUMPUNIEMI MALLA MALMIVAARA VILJAMI VASKONEN ANNA RANTANEN

a v u

a n a

o h e

SALLA SIMUKKA DANIEL HUITTINEN ANNA VALPURI KANKILA PETRA POUTANENHURME

Tamperelainen

kulttuurilehti

VUONNA 85 MARIA ROSENDAHL DJ ICE K & DJ TREMONT VILLE HYTÖNEN

i n ä

Alku / Sisällys

Kulttuurielämyksiä

Sisällysluettelon kuvaajat vasemmalta: 1. Riina Rinne 2. Saara Sivonen 3. Riina Rinne 4. Saara Sivonen 5. Emilia Kangasluoma 6. Jenna Lehtonen

kuva sana keho ääni

4 5 6 7 8 – 9

suos

sano

il ö

tivat k uppik

ttua

hurma

ä ko ke

Anna

at e l j

at palj as

okons a. (Ku vat 1Ville H 4) ytöne n pasta halua a tehd kohta amisp ä Tule aikan nkant . ajien kirjak auhenk

Näty

t e k ij

ik it

Taiteil ij

Ranta

si kriit ik

ot.

sen n auru r aikaa

kauas

. (Kuv a

Ilman

tanssia

Mari

Rosen

dahl o lisi va in puo lik

as.

10 – 15 16 – 21

päähenkilö

Anniina Kumpuniemi työskentelee pelon kanssa.

reportaasi

Vuonna 85 -elokuvan kuvauksissa voi vaikka rakastua. (Kuva 6)

22 – 23 24 – 25 26 27 – 28

e is ö vil -klubil lintyi Stella r City la Tam p e re e Ladys n Fat sä.

syke Kulttu urielä sykäh mykse dyttiv t ät.

t e r it

Viljam i Vask onen turvap seura aikan si hakija hiljais Peten ta odo tusta.

12/13 numero 2/2012, 9. vuosikerta, ISSN 1795-3642 (Painettu) ISSN 1798-8675 (Verkkolehti) vastaava päätoimittaja Anssi Männistö, visuaalisen journalismin yliopistonlehtori ad:t Moona Klemola ja Jenna Lehtonen kirjoittajat ja kuvaajat Kuvajournalismin 2. vuosikurssi: Mira Aaltonen, Laura Hakalisto, Emilia Kangasluoma, Ella Kiviniemi, Elias Lahtinen, Riina Rinne, Pekka Selonen, Saara Sivonen, Annamari Tolonen, Aleksi Tuomola taitto Kuvajournalismin 3. vuosikurssi: Nina Karlsson, Moona Klemola, Viena Kytöjoki, Kati Laukkanen, Jenna Lehtonen, Otto Ponto, Eeva Värtö kansi kuva: Laura Hakalisto/Pekka Selonen; typografia, kuvankäsittely ja taitto: Moona Klemola sisällysluettelo taitto: Moona Klemola, Jenna Lehtonen kiitos Jussi Kiiskilä (Studio Mielikuva) julkaisija TAY/ Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, tiedotusoppi painopaikka TAY/Harjoitustoimitus 2012 sidonta ja leikkaus Juvenes Print yhteystiedot osoite: TAY / CMT / KATSE, Kalevantie 4, 33014 Tampereen yliopisto, email: katse@uta.fi, puhelin: 050 4201492, kotisivu: katse.uta.fi kuvajournalismin opetus www.uta.fi/cmt/ kuvajournalismi katse talvi

5 kys ymys tä DJ Ice K ja D J Trem pohtiv ont at, on ko tis taiteil kijukk ija vai a viihdy ttäjä.

m a is

Katseen talvinumero esittelee tämän hetken kiinnostavinta tamperelaista kulttuurimaisemaa tekijöineen. Mukana on monipuolisesti kuvan, sanan, äänen ja kehon kautta taidetta tuottavia nuoria ja intohimoisia ihmisiä. Tutustumme kansijutussa tanssija-koreografiin (Tanssiin kasvanut s.10-15). Vierailemme myös Tulenkantajien kirjakaupan hämyssä (Ovi auki kirjakauppaan s. 5) ja aikamatkaamme takatukka hulmuten 80-luvulle kuvareportaasissa (Kauan on aikaa siis s. 16-22). Päästämme DJ:t ottamaan toisistaan mittaa (5 kysymystä s. 24-25) ja käymme itse testaamassa, kuinka sykettä nostattavia kulttuurikokemukset voivat olla (Sykähdyttäviä arvioita s. 26). Kulttuuri on parhaimmillaan kokonaisvaltaisia elämyksiä. Siitä saa energiaa, iloa ja inspiraatiota, joita toivomme tämän lehdenkin tarjoavan. Toivotamme tekijäryhmän puolesta antoisia hetkiä Katseen ja tamperelaisen kulttuurin parissa. ad:t moona klemola ja jenna lehtonen

KATSE Talvi 2012-13

Alku / Neljä

Mukisematta paras

Mitä lem pimukisi kertoo si n u sta ?

Alku / Henkilö

A nna V alpuri K ankila , 19

P etra P outanen -H urme , 28

Ensimmäisen vuoden opiskelija, Teatterikorkeakoulu Intensiivinen opiskelu Teakissa vie Kankilan ajan lähes kokonaan. Opiskelun lisäksi hän käy aktiivisesti teatterissa. ”Peruskahvin juominen lasista on jotenkin niin väärin, että se on pakko tehdä. Ehkä tämä kertoo sisäisestä anarkististani. Monet asiat muuttuvat mielenkiintoiseksi, kun ne tehdään vaikeimman kautta.”

Musiikkipedagogi ja muusikko Poutanen-Hurme säveltää teatterimusiikkia ja tekee opetustöitä. Hänen yhtyeensä Utu julkaisee loppuvuodesta ensimmäisen albuminsa. ”Vihreä muki on lahja oppilaaltani. Sen kahva on irronnut tiskatessa. Juon aamukahvini usein ulkona kotini portailla. Siinä istuessani saan perspektiiviä maailmaan.”

Ovi auki

kirjakauppaan

D aniel H uittinen , 21

S alla S imukka , 31

Akrobaatti, Sorin Sirkus Huittinen harjoittelee seitsemänä päivänä viikossa Sorin sirkuksen joulushow’ta varten. Show on vuoden suurin näytös, ja Huittisella on siinä kolme omaa numeroa. “Juon kahvini useimmiten yliopistolla. Minusta on mukavaa kävellä kampuksella lämpimän kahvimukin kanssa. Saan siitä ison kaupungin fiilistä.”

Kirjailija Simukka kirjoittaa nuorisotrilleriä Punainen kuin veri, joka ilmestyy alkuvuodesta 2013. Lisäksi Simukka on mukana kirjoittamassa TV2:n Uusi päivä -sarjaa. ”Minulla on noin kaksikymmentä muumimukia. Lumilyhty-mukin kuvitus on Taikatalvi-kirjasta, joka on ehdottomasti yksi lempikirjoistani. Tove Janssonin Muumi-kirjat ovat minulle tärkeitä.”

KATSE Talvi 2012-13

teksti ja kuvat: riina rinne ja saara sivonen taitto: viena kytöjoki

Hämeenpuiston vilinä jää ohuen lasin toiselle puolen. Olo on kuin olohuoneessa: Miles Davis tunnelmoi sinisen sävyissä, ja kahvipannu porisee. Kun hyllystä nappaa kirjan, on vieressä heti tuoli, jolle istahtaa lukemaan. Tulenkantajien Kirjakaupan nuorempi isäntä Ville Hytönen ei ymmärrä, miten kukaan voi viihtyä esimerkiksi Suomalaisessa Kirjakaupassa. – Niillä ei ole mitään muuta tavoitetta kuin pyrkiä myymään nopeasti, ja ihan sama mitä. Ei minkäänlaista rakkautta kirjaa kohtaan. Hytösen mielestä kirjakauppa voi olla myös kohtaamispaikka. Kaupan keskusteluilloissa selvitellään kaunokirjallisuuden kiemuroita ja puidaan yhteiskunnallisia asioita. Liverunoklubeissa runoilijat kohtaavat lukijat kasvotusten. Kaupan nimi viittaa 1920-luvulla toimineeseen suomalaisten kirjoittajien ryhmään. Tulenkantajat ihannoivat eurooppalaista avoimuutta ja ajattelun monipuolisuutta. Myös kaupan hyllyistä löytyy monenlaisia aatteita aina katolilaisesta konservatismista sosialistisiin utopioihin. Hytösen Savukeidas ja Erkki Kiviniemen Sanasato-kustantamo ovat pitäneet uutta kauppaa pystyssä kohta vuoden. Monet asiakkaat ovat kirjallisuuden hard core -kuluttajia, mutta tapahtumat tuovat jatkuvasti uusia ihmisiä kynnyksen yli. Seuraavaksi Hytönen haluaisi kaupalle oikeudet myydä viiniä, jotta yhä useampi aloitteleva runoilija rohkaistuisi kipuamaan kaupan runolavalle.

Ville Hytönen - Tampereella sijaitsevan Tulenkantajien kirjakaupan toinen omistaja, kustannuspäällikkö ja runoilija. - Perusti 16-vuotiaana Savukeidas-kustantamon. - Julkaissut kolme runokokoelmaa, aforismeja, keittokirjan ja lastenkirjan. - Kirjoittaa tällä hetkellä ahdistavaa runokokoelmaa 1930-luvun vaaran vuosista.

TEKSTI JA KUVAT: ELLA KIVINIEMI TAITTO: VIENA KYTÖJOKI

KATSE Talvi 2012

Anna Rantanen

Alku / Henkilö

Viimeksi nauroin ”Nauran aika paljon, oikeastaan koko ajan. Saan kuulla siitä paljon, sillä nauran tunnistettavasti. Kerran kaveri laittoi viestiä, että kuuli nauruni yliopiston ravintola Minervasta neljänteen kerrokseen. Sosiaaliset tilanteet ja kaverit naurattavat. Tykkään nauraa.”

Viimeksi itkin 1. 4.

SANOTTUA Näkijä / Tekijä

”Minä myös itken paljon. Viimeksi liikutuin itkun partaalle lukiessani yksi päivä Hesarista kolumnia, joka käsitteli liikuttumisen tärkeyttä. Liikutuin kyyneliin siis heti aamupalalla. Olin keväällä kuuntelemassa Emma Salokosken keikkaa yksin ja pystyin keskittymään musiikkiin niin paljon että liikutuin, se oli niin vaikuttavaa. Enää en saa kylmiä väreitä niin usein keikoilla kuin aikaisemmin. Kun vanhenen, keikat eivät ole enää niin ”wow” -hetkiä, sillä mahtavaan musiikkiin jotenkin tottuu. Kylmiä väreitä saan laulaessani Mozartin Requiemia Yliopiston Laulajien kuorossa. Uskoisin, että myös sitä kuunnellessa yleisölle nousevat kylmät väreet pintaan.”

”Teatterimonttu on oikea osoite niille jäärille, jotka luulevat, että historiattomuus on suomalaisnuorison kansantauti.”

Tampereen yliopiston yliopistoteatteri Nätyn

Aamulehti.fi 9.11.2012 Matti Wacklin

näytelmä, marraskuussa 2012.

”Nätyn poliittinen näytelmä rohkaisee pohtimaan, miten

Ohjaus: Mikko Kanninen

voitaisiin perustaa pieniä draamallis-filosofis-journalistisia foorumeita, joilla mietittäisiin, miten talousasioiden kansanvaltainen hoitaminen aloitettaisiin.”

Odotan

Demari.fi 15.11.2012 Pertti Julkunen ”Salaman klassikko päivittyy 2010-luvulle” Kansanuutiset.fi 10.11.2012 Harald Birger Olausen

kuvat: 1.laura hakalisto 2. emilia kangasluoma 3.aleksi tuomola 4. riina rinne taitto: viena kytöjoki

Anna Rantanen - Syntynyt 24.4.1988 Uudessakaupungissa. - Keikkailee yksin ja laulaa Picnic with Lulussa. - Picnic with Lulussa lisäksi: Sakari Kulonen, Jussi Saarinen, Markus Ojala, Juho Fabrin sekä Aino Palosaari. - Opiskelee muusiikintutkimusta toista vuotta Tampereen yliopistossa.

”Odotan Evan ja Manun keikkaa Jyväskylässä ja harmittelen, etten ehtinyt kuulla heitä Tampereella. Odotan myös kovasti kuoroni Requiem-konserttia. Kaveriltani Siiri Enorannalta julkaistaan keväällä kirja Nokkosvallankumous, mitä odotan kovasti. Enää ei valitettavasti tule ahmittua kaunokirjallisuutta yhtä paljon kuin nuorempana, sillä koulukirjat vievät paljon aikaa. Luen kuitenkin satuja ennen nukkumaanmenoa, tällä hetkellä kesken ovat Muumit.”

kuvat: emilia kangasluoma taitto: viena kytöjoki

KATSE Talvi 2012-13

Alku / Ateljee

12:07

12:11

12:23

15:59

16:03

16:21

17:15

17:56

Päivä taiteilijan työhuoneessa Katso video katse.uta.fi

Mari Rosendahl, koreografi-tanssija teksti ja kuvat: mira aaltonen ja elias lahtinen taitto: eeva värtö

työhuoneeni on

Black box Hällä-näyttämö Tampereen Hämeenkadulla.

jos en olisi taiteilija ,

olisin ihmisenä puolikas.

mielestäni taiteen pitää

kuulua kaikille. Tuottaa elämyksiä, herättää tunteita ja antaa ajateltavaa.

kummallista työssäni on aikuisten ihmisten yhteinen leikki, lupa unohtua hetkeen ja epäonnistua luvalla. Se on samalla myös hienointa.

jos minun pitäisi tiivistää

kaunein hetki tänään

KATSE Talvi 2012-13

työnkuvani, tekisin sen liikkeellä.

oli tanssijan kasvot profiilin valossa. TANSSITEATTERI MD:n Klaffi-esityksen harjoitukset 9.11.2012.

KATSE Talvi 2012-13

Keskikohta / Päähenkilö

Sydän hakkaa. Kädet hikoavat. Pyörryttää ja tuntuu, ettei henki kulje. Mitä teen nyt? Huomaako kukaan? Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Tanssiin kasvanut

Tällaiset ajatukset myrskyävät tanssija Anniina Kumpuniemen päässä aina, kun hän nousee lavalle.

Anniina Kumpuniemi -

10 10

KATSE Kesä 2012

KATSE Kevät 2012

Tanssija-koreografi, tanssinopettaja Tamperelaisen tanssiteatteri MD:n johtaja Tanssitaiteen maisteri, 2005 Opettanut tanssia vuodesta 1989 alkaen Esiintynyt tanssijana vuodesta 1991 lähtien Tehnyt koreografioita vuodesta 1993

KATSE Kevät 2012

Keskikohta / Päähenkilö

Tutut ihmiset tekevät täysin toisin kuin esitykseen kuuluu. Olen keskellä lavaa

12 12

KATSE Talvi 2012

KATSE Talvi 2012-13

R auhoittuminen ja rentous tuovat Anniina Kumpuniemelle liikkeen, jos lamaannus meinaa iskeä esityksen aikana.

tietämättä, mitä pitäisi tehdä. Lavalla on tuttua vain esiintyjät ja lavastus.

Tanssija-koreografi Anniina Kumpuniemelle black-outit ja ramppikuume ovat arkipäivää. Kun normaalisti jännittäessä menee lukkoon, Kumpuniemen on päästävä irti häpeän ja jännityksen tunteesta. Jos häpeälle antaa sijaa, se voi pilata koko esityksen. Kumpuniemi on tanssinut siitä asti, kun on osannut kävellä. Tanssi on hänelle intohimo, joka välittyy siitä, miten hän puhuu urastaan. ”En olisi minä, jos en tanssisi. Ennen kuin pääsin toisella yrittämällä sisään Helsingin Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselle, opiskelin Tampereen Yliopistossa kielitieteitä. Tanssi määräsi opintojani. Jos minua kysyttiin tuuraamaan johonkin projektiin, suostuin jo ennen kuin olin kuullut kysymyksen loppuun. Luulen, että tanssi olisi vienyt minut joka tapauksessa jotain toista tietä, jos en olisi päässyt opiskelemaan.” Jännitykseen ja black-outeihin liittyvän kauhun tunteen Kumpuniemi on oppinut jo tanssiharrastusajoiltaan. Hän kertoo ensimmäisestä jouluesityksestään, jonka alussa hän osui kollegansa jalkaan, eikä saanut enää kiinni koreografiasta, vaan tanssi koko esityksen ajan väärässä tahdissa. Vuonna 2004 esittäessään sooloteosta Tanssiteatteri MD:llä, Kumpuniemen pohjelihas kramppasi tanssin alussa niin pahasti, että hän joutui puristamaan ensimmäisten liikkeiden ajan jalkaansa. Samana kesänä esiintyessään Prahan kansallisteatterin suurella näyttämöllä, hän unohti teoksen alun kokonaan niin, että hän joutui turvautumaan tanssiparinsa apuun. ”Ajattelin, että kun rauhoitun ja rentoudun niin, kyllä joku liike tulee. Vaikka todellisuudessa hetki ei kestänyt pitkään, se tuntui ikuisuudelta. Tärkeintä tuollaisissa tilanteissa on se, ettei niihin jää kiinni, koska sitten voi iskeä häpeänlamaannus, jolloin ei välttämättä pystykään jatkamaan.” Kumpuniemen mukaan tanssijan työn kaari huipentuu ensi-iltaan, jolloin pitkän harjoittelun tulos saa täyttymyksensä lavalla. Hänen mukaansa olotilaa esityksen aikana kuvaa kokemus siitä, että aistii koko kehonsa pinta-alan ja kokee jokaisen solun olevan läsnä. Hän vertaakin tunnetta vuoristorataan tai putkeen, johon hän sukeltaa ja vasta esityksen lopussa huomaa, että se on ohi. Kumpuniemen työtä tasapainottaa hänen mukaansa mahdollisuus toimia sekä koreografina että tanssijana. Hän on kiitollinen sitä, että on heti valmistumisensa jälkeen saanut toimia kuukausipalkkaisessa työssä. ”Tanssijan työ on intensiivistä ja läsnä olevaa. Koreografina on kaiken ulkopuolella. Kun tanssijan työn kaari saa täyttymyksensä ensi-illassa, koreografina oma työ hajoaa siihen.

Koko työ on muiden varassa ja sitä huomaa epätoivon vallassa heiluvansa katsomossa.” Ramppikuumeen lisäksi tanssijantyöhön liittyy myös jatkuva pelko loukkaantumisista. Pitkästä urastaan huolimatta Kumpuniemi on säästynyt lihaskramppeja ja -venähdyksiä vakavammilta loukkaantumisilta. Puhuessaan loukkaantumisistaan hän koputtaa jatkuvasti lavasteen puupintaa. Uran päättyminen on käynyt kuitenkin lähellä, ja varsin poikkeuksellisella tavalla. Näyttämön sijaan Kumpuniemi oli loukkaantua kotonaan. ”Saavuin kotiin ja olin väsynyt rankkojen treenien jälkeen. Menin sängylleni venyttämään etureittä ja nukahdin siihen. Heräsin tunteeseen, että jalka oli puutunut. Aloin paiskoa sitä lattiaan ja saada siihen eloa. Pelästyin, että nytkö se sitten tapahtui ja tällä tavalla, olenko minä halvaantunut. Jälkeenpäin kuulin fysioterapeutiltani, että hermoni olisivat voineet vahingoittua pysyvästi, jos olisin maannut lattialla.” Kumpuniemen onneksi tunto kuitenkin palasi ja hän selvisi pelkällä säikähdyksellä, vaikka jalka tuntuikin muutaman päivän toista pidemmältä. Ammatti on riskialtis, mutta Kumpuniemi suhtautuu tulevaisuuteen optimistisesti. Intohimo tanssiin välittyy jopa haluna hypätä katsojana lavalle mukaan muiden esitykseen. ”Sitä miettii, että jos sekoaisi nyt, niin hyppäisinkö lavalle mukaan. Se on semmoinen hassu ajatusleikki, jota mietin katsomossa.” teksti ja kuvat: pekka selonen ja laura hakalisto, taitto: otto ponto

KATSE Talvi 2012-13

Keskikohta / Päähenkilö

Valaistus on intiimi ja yleisö on lavan kolmella puolella aivan lähellä. minun pitäisi esittää lapulle kirjoitettu monologini. Yritän

KATSE Talvi 2012-13

Keskikohta / Päähenkilö

Seison keskellä lavaa. Minuun on suunnattu spottivalo, enkä tiedä, milloin paniikissa kurkkia lappua ja katsoa mallia muilta.

KATSE Talvi 2012-13

Keskikohta / Seuranta

Kauan on aikaa siis Vuonna 85 -elokuva saa ensi-iltansa tammikuussa. Sen edeltäjää, manserock-musikaalia kävi katsomassa yli 250Kymmenentuhatta 000 suomalaista. minuuttia liikkuvaa kuvaa, mutta laskemattomasti elämyksiä. Tampereen elokuvajuhlilla leffaaddiktit aloittavat päivänsä cinema verité -dokumentilla, jatkavat teksti ja kuvat: jenna lehtonen taitto: kati laukkanen savianimaatiolla ja päättävät maailmanlopun dystopiaan. Mutta mitä festivaaleilla tapahtuu näytösten välissä? Viena Kytöjoki ja Otto Ponto kuvasivat filkkareita viisi päivää ja näkivät pieniä pirstaleita. Teksti ja kuvat: Viena Kytöjoki ja Otto Ponto Taitto: Kati Laukkanen ja Jonne Räsänen

KATSE Kevät 2012

Keskikohta / Reportaasi

Keskikohta / Seuranta

Kävelin Turmiolan Tommin kanssa Sammonkatua pitkin ja päässäni soi Tahdotko mut tosiaan. Järki huusi jossain kauempana Njet Njet, mutta en kuunnellut. Olo oli kuin Karoliinalla. Olin aiemmin illalla käynyt katsomassa Pyynikin kesämiljöössä Suomen teatterihistorian katsotuimman kotimaisen musikaaliesityksen. Minä en edes erityisemmin pidä musikaaleista, mutta manserockia rakastan. Ei siis lainkaan ihme, että törmäsin tuona yönä taianomaisesti Tommiin. Siinä oli bestmanilla takatukka kohdillaan. Yhteisen yön jälkeen tiemme erosivat, kun palasin jatkamaan kesätyötäni. Kuuntelin lokakuuhun saakka vain Eppuja ja Popedaa. Marraskuussa kuvaan astui Viidestoista yö painajaisineen. Minun syntymäpäiväni on 23. tammikuuta. Kaksi päivää myöhemmin Timo Koivusalo julkaisee lahjani. Se on kuulemma sekoitus intohimoa, petosta ja rakkautta. Mitä Tommiin tulee, hän ei ole vielä vaihtanut Hondaansa Datsuniin eikä jättänyt tyttöystäväänsä. Jään odottamaan, että hän taas herää henkiin. Se tapahtuu todennäköisesti valkokankaalla eikä Sammonkadulla.

KATSE Talvi 2012-13 REINO NORDIN (vas.) ja Mikko Nousiainen ovat keskeisissä rooleissa Vuonna 85 -elokuvassa.

KATSE Kevät 2012

Keskikohta / Reportaasi

Keskikohta / Seuranta

VUONNA 85 -ELOKUVAA kuvattiin helmikuussa 2012 Tampereella, Finlaysonin alueella.

KATSE Talvi 2012-13

Topi Kohonen

Malla Malmivaara

Minkälaista olisi ollut elää nuoruutta 1980-luvulla? Ehkä sitä olisi saanut elää nuorempana kuin nykyään. Väittäisin, että ympäröivä media oli silloin simppelimpää. Ei välttämättä olisi jo nuorena sekaisin maailmanlaajuisista ongelmista. Paitsi tietenkin ydinsodasta ja Neuvostoliitosta. Mitä pidät Tampereesta ja tamperelaisista? Asun neljättä vuotta Tampereella. Kun tulin tänne Nätyn pääsykokeisiin, kaupunki tuntui jo silloin kotoisalta. Sitä pyörii kuitenkin omissa piireissään tässä tutkinto-ohjelmassa, joten muiden paikallisten kohtaaminen jää vähemmälle. Onko tamperelaisten tyylitaju jäänyt kahdeksankymmentäluvulle? Kyllä katukuvaa koristavat hipsterit, indierokkarit, goottilolitat, neopunkkarit, glam-otukset, fubu-housut, vegaanihamppuhipit, matrixpantterit, neonpuumat, metrotransretrovintageboheemit ja muut 2000-luvun tyylin tai tajuttomuuden suuntaukset. Ehkä Vuonna 85 -musikaali on tehnyt tehtävänsä. Kerro jokin hassu asia Mallasta! Mallalla oli uskomattomia pokanpitovaikeuksia manseleffan kuvausten hääkohtauksen kliimaksissa. Parikymmentä karhuryhmäläistä ympärillä, muhkea kermakakkuhäämekko yllä, vastassa näyttelemässä Mikko Nousiainen ja Reino Nordin. Tätä kuvattiin useita kertoja. Ohjaajan kiitoskäskyn jälkeen revettiin useita kertoja.

Minkälaista olisi ollut elää nuoruutta 1980-luvulla? Varmaan aika intensiivistä fanitusta ja hiusten kähertämistä. Populäärikulttuuri oli voimakasta. Jos kevyesti ja epäpoliittisesti asiaa tarkastellaan, niin tässä listattuna muutamat asiat: kasarielektro, kasariräppi, Debbie Harry, Michael Jackson, Nintendo, vohvelirauta, Commandore 64, korvalappustereot, rumpukoneet, syntetisaattorit sekä Ihmeauto Kitt! Ja elokuvia: Star Warsit, Hohto, Top Gun ja koko actionin ja scifin kultakausi. Kävelykengät ilman sukkia ja ray-banit. Mitä pidät Tampereesta ja tamperelaisista? Tampereelle on syntynyt suhde sukulaisten kautta. Lisäksi asuin puoliksi täällä kuvatessani erästä tv-sarjaa. Oon mieltänyt paikan musiikin ja teatterin kaupungiksi. Tuntemani tamperelaiset ovat hyvää jengiä, joten kai tää on aika thumbs up -tilanne. Onko tamperelaisten tyylitaju jäänyt kahdeksankymmentäluvulle? Ehkä täällä näkyy tavallista enemmän farkkuliivejä ja Levis 501 –osastoa. Vastaus on varmaan Popeda. Kerro jokin hassu asia Topista. Topille sopii hälyttävän hyvin takatukka, amisviikset ja Rambo-stailinen hiuspanta.

teksti: emilia kangasluoma kuvat: jenna lehtonen taitto: kati laukkanen

KATSE Talvi 2012-13

Loppu / Yleisรถ

Tampereen Fat Lady -ravintola 28.9.2012 kuva: aleksi tuomola taitto: moona klemola

KATSE Talvi 2012

KATSE Talvi 2012-13

Loppu / 5 kysymystä

KATSE Talvi 2012-13

Oletko keikalla taitelija vai asiakaspalvelija?

Onko tärkeää pysyä kiinni omassa tyylissä?

T: Soittaminen on kovaa työtä, mutta koen olevani ehdottomasti taiteilija. Pyrin siihen, että yleisö ei tule keikoilla toivomaan biisejä, vaan luottaa kuulevansa laadukkaan setin. Yleisö täytyy ottaa huomioon, ja sitä pitää osata lukea. Jos tanssilattia tyhjenee, tietää tehneensä jotain väärin. I: Teen tätä työkseni, mutta koen olevani täysivaltainen esiintyjä. Ravintolakeikalla yleisön täytyy antaa esittää toiveita sisällöstä, tai muuten loppuvat asiakkaat. Nykyään ravintolassa voi soittaa enemmän oman tyylistä musiikkia, muutakin kuin listapoppia. Yleisö äänestää jaloillaan, jos homma ei toimi.

T: Tyylini vaihtelee keikkapaikan mukaan. Soitan paljon konemusiikin eri alagenrejä ja haluan esitellä yleisölle musiikkia, mitä se ei ole kuullut ennen. Vältän kaupallisen musiikin soittamista, koska se ei mielestäni tarjoa älyllisesti oikein mitään.

I: En halua rajoittaa itseäni yhteen genreen. Minua ei haittaa soittaa kaupallista musiikkia, kunhan se kuulostaa hyvältä. Yleisöä ei pidä kuitenkaan aliarvioida, vaan sille voi tarjota muutakin kuin tuttuja hittejä. Tyyliini kuuluu esiintyminen, ja kopissa on yhtä kovat bileet kuin lattialla.

Kumpi on tärkeämpää, saundi vai yleisön reaktio?

T: Vaikea valita, sillä molemmat ovat todella tärkeitä. Joskus olen soittanut Super Marion tunnarin biisien väliin. Kuulostaahan se karulta, mutta reaktio on mahtava. Setissä täytyy olla vaihtelua. I: Rakennan setin niin, että saundi ja reaktio toimivat yhdessä. Setillä täytyy olla selkeä rakenne, mutta siinä täytyy olla biisejä, jotka herättävät yleisön. Reaktiokappaleita ei saa viljellä liikaa, tai ne menettävät tehonsa. Mikä dj-hommassa on palkitsevinta?

T: Parasta tässä työssä on se, kun löytää ja voi esittää yleisölle uutta musiikkia ja pääsee järjestämään itsensä näköisiä tapahtumia. Verkon musiikkikaupat ovat kuin loputon leikkikenttä täynnä uusia leluja. Koen onnistuneeni, kun ihmiset tulevat keikan jälkeen kiittelemään hyvästä setistä ja fiiliksestä. I: Ennen kaikkea olen tyytyväinen siihen, että saan tehdä työkseni sitä, mistä tykkään. Paras fiilis tulee siitä, kun soittaa oman kuuloistaan musiikkia ja porukka jaksaa tanssia koko illan. Viime aikoina olen tehnyt joitakin omia versioita biiseistä ja ne ovat toimineet kerrasta yleisöön.

Mitä tapahtuu, kun kaksi eri lähtökohdista ponnistavaa tamperelaista DJ:tä istutetaan saman pöydän ääreen? Tapahtumajärjestäjä Futuristicsin DJ Tremont ja yökerho Senssin DJ Ice K puntaroivat näkemyksiään soittamisen saloista.

Läppäri, tikku, cd vai vinyyli?

ilkka ” dj ice k ” kuivanen on yökerho Senssin pitkäaikainen luotto-DJ. Levyjensoittoharrastus alkoi jo 12-kesäisenä. Ravintolahommien ohella ”Aissi” soittelee myös satunnaisia klubikeikkoja.

T: Tällä hetkellä soitan cd:llä. Tykkään siitä, että levyt pyörivät soittimessa, sillä siinä on oikeaa tekemisen tuntua. Soitin pitkään pelkästään vinyyleillä ja aluksi cd-tiskijukat ärsyttivät. Jos-

tapio ” dj tremont ” toivonen on klubikollektiivi Futuristicsin perustajajäsen ja soittaa konemusiikin alagenreistä lähinnä technoa, tech housea ja minimal technoa. Toisinaan Toivonen huolehtii myös erilaisten illanistujaisten kevyemmästä taustamusiikista.

Loppu / 5 kysymystä

sain vaiheessa saatan siirtyä käyttämään muistitikkua, mutta pelkkään läppäriin en aio siirtyä. Haluan tehdä muutakin kuin tuijottaa näyttöä ja näpytellä hiirtä. Lopulta fiiliksen luovat kuitenkin ihmiset ja ympäristö, eikä se, millä soittaa. I: Soitan läppärillä, koska se helpottaa kamojen liikuttelua. Läppäri antaa minulle mahdollisuuden toteuttaa omaa tyyliäni, sillä saatan soittaa kahta biisiä päällekkäin ja ottaa kolmannesta vokaalit. Mielestäni aloittelevan dj:n kannattaa opetella soittamaan myös pelkillä levyillä ja välttää läppärin näytön tuijottelua. Oikeastaan on sama millä soittaa, kunhan soittaa hyvin. teksti ja kuvat: annamari tolonen ja aleksi tuomola taitto: eeva värtö

Loppu / Syke

Loppu / Maisterit

Sykähdyttäviä arvioita katse testaa: elias lahtinen (el), aleksi tuomola (at), emilia kangasluoma (ek) ja mira aaltonen (ma) taitto: nina karlsson

Runobrunssi, Kahvila Runo

3 kuva sijan oka u R Tans . lodit b a a sa yke uu. S een. lopp 3: 8 aa koho

Saa v kah un t ä v i laa ytee jou n n t sei uvan . Pelk ste i sy ä än n lyö ö nti . Syk mää äm eo n n inu uti 77 ssa .

iina rist lun K a ilij ste runo n kesku i ja ä t e r h A yö ssyt isto mpärip :aan. pää äR y t 8 t n n 5 a o ä is ee tav lin litän lask Illan n aloit Wal iin. ”Si pea e k i y S ll ht ru Wa desta. vau rmella 72. u o yke s S u t . runo e ” essa polv

Stellar City -konemusiikkiklubi, Fat Lady Ville Lope soittaa keikkansa loppuun kappale ita, jotka kuullaan ensimmä istä kertaa julkisesti. Kuulun harvalukuiseen joukkoon, joka on kuullut kappaleet aiemm in. Syke 88. Klubin residenttiDJ Vi lle Lo pe on jo aloittanut settinsä. Tanssilattia on lähes tyh jä. Syke 93.

26 28

KATSE KATSE Talvi Kevät2012-13 2012

lla.

maisteriopiskelijat tekivät verkkovideokurssilla keväällä 2012 kaksiminuuttiset videoteokset. Viljami Vaskonen on yksi urakan tehneistä.

Lä h lop den alt pury koti a i uu . En ysik n s de s sta i ke en an vää .S n yk ä e8 4

ä tä hi yt ga ä e r tä -m n ä n e io et 8. i l s y m re v 1 2 N nd n e an E i o yk rj ille lub n S O o k a ilm ko sista o K tok lii

Kris O `N aloit eil taa maa la amb ilevalla ient -raid Syke alla. 68.

Petri Luukkolan valokuvanäyttely Aloi ta valo n Luukk kuv olan anä Odo ytte tuks lyn. en Alku syke i ovat kork 85. ea

visuaalisen journalismin

. tin

Mi i ”A na M ja ole ttele aaso l syk nyt t ihmis an h ä a t k 85 eeni ällä lä ä, jok rjoitu :ee s las a s n e ä aja k n tus . Up ema ” saa i an po leik kiin udu n .

Tunnelmoija

(at)

Kolmen naisen kohtauksia, Teatteri Siperia Pää st etu essän rivi i pai syk ka eo n 1 lle 19 .

Jok u run pyytä oilij ä aa hev istu osk ttam asta san aa o n ole o hevo jan. W n van allin ska stan kau Syk n e ja min laskee is sana n uut . issa 67 ly önt . iin

(el)

(ma)

k lac

Katso takakannesta kaikkien töiden esittelyt.

B ina sia ta oli atuk uhet r ä p Ka ä aj ä htä ä ä n pit ättäv a jysä nsa. tää u r s hin sten he pus mpp ä v ( u lo tu ja en p pu e n ten . n eis n) ta ouse ä! vihaa 1 ä e i m h 9 i e M a i i n s ” a e s s k V än k au sis pas ke Sy Koht elj a sy Fiilik oja miun m a n r j e i n uh an n. ittee Naur 9. aik : ee ää”. 6 yke 7 S 1 . eläm n 1 aa utell kutk

(ek)

Pa n Lu oram uk ko ateo uu kse tta lan t t .S yke eknii yllät täv las kka kee on ät. jo 83 :ee tain aiv n. an

vie laatio nstal vaan alle i o e Vid n titai t täh emaa minu een mais a ku äis 81 is mets n lyö ä d y ja s a. utiss minu

on a ing okuv a. l st ow al i R is v ema is sen aun a k k o ite a ja järvim . n v mp Le utta sesta 5:ee i ik 9 a a l e v ma use suo e no k Sy

”Videotöidemme teemana oli etsiä Tampereen sielua jonkun tamperelaisen henkilön kautta. Kävimme päähenkilöni, venäläisen anarkistin Peten kanssa kaljalla ja heitin pallon hänelle. Kysyin, mitä hän haluaisi työssäni sanoa. Petellä ei ollut mitään sanottavaa Tampereesta. Hänen elämänsä oli tylsää ja ankeaa, kun hän joutui odottamaan turvapaikkapäätöstä. Ilman henkilöllisyystodistusta Pete ei saanut ostettua edes viinaa saati avattua pankkitiliä. Päätin siis tehdä työni siitä, kun mitään ei tapahdu. Työ syntyi näkökulman valinnan jälkeen aika luontevasti. Olimme ehtineet jutella Peten kanssa jo sen verran paljon, että tiesin, millaista ilmaisua halusin hakea. Ei siihen mikään MTV-musiikkivideoleikkaus olisi sopinut. Suurin ongelma oikeastaan oli, kun Peten isovanhemmat joutuivat kyhjöttämään äänitysten aikana samassa pienessä asunnossa ja toinen heistä yski jatkuvasti. Köhimistä oli aika vaikea poistaa ääniraidalta. Työn loppuun oli myös tarkoitus saada jonkinlainen toivonkipinä, koska kuvauksia tehtiin keväällä. Sovitulle päivälle sattui kuitenkin hurja takatalvi ja lumipyry, joten emme voineet lopulta poistua koko asunnosta. Opin työn kautta tekemään dokumenttia ja editoimaan. Video tuntui ilmaistumuotona minulle jopa mielekkäämmältä kuin valokuva. Sain Peten kautta myös käsityksen siitä, kuinka epävarmassa asemassa turvapaikkaa hakevat ihmiset Suomeen tulevat. Minulla ei ole mitään teoreettista tai intohimoista suhdetta valokuvaukseen, olen enemmän harrastelija. En esimerkiksi käsittele kuviani lainkaan, koska en osaa. Pidän kuvaamista ammattitaitoni laajentamisena. Kuva on kuitenkin journalistisena ilmaisuvälineenä vapaampi kuin teksti, ja kuvatessa pääsee fiilistelemään enemmän.” teksti ja kuva: moona klemola taitto: nina karlsson

KATSE Talvi 2012-13

Loppu / Maisterit

VJM:n verkkovideot kevät 2012 taitto: moona klemola

noora huokonen : nuori

& näyttelijä Teos kertoo lasten ja nuorten teatterin merkityksestä.

marina ekroos : rokka

nea ilmevalta : simón

Teos kertoo Tampereen Kauppahallin herkullisen rokan tarinan.

Teos kertoo Simónista, joka laittaa itsensä likoon käsitetaiteilijana.

jenny matikainen : kadoksissa

marianna laitinen : inspiraatio

viljami vaskonen : hibernation

Teos kertoo siitä, kuinka etsiminen voi olla löytämistä.

Teos kertoo Mariasta, jolle inspiraatio on tärkeä työkalu.

Teos kertoo odotuksesta ja epävarmuudesta.

teea jokihaara : hyväntekijä

heikki pölönen : herätys

Teos kertoo ihmisestä, joka tahtoo jakaa hyvää fiilistä.

Teos kertoo heräämisestä.

KATSE Talvi 2012-13

tiina kuvaja : viimeinen ateria

Teos kertoo vääryydestä.

Työt ovat visuaalisen journalismin maisteriopiskelijoiden verkkovideotöitä, jotka löydät osoitteesta http://vjmmagazine.uta. fi/2011/video