Katajanokan_Kaiku_2025

Kaiku 2025 Katajanokan

Katajanokan Kaiku

2025

64. vuosikerta

ISSN 0787-7447

Julkaisija:

Katajanokkaseura ry. – Skatuddssällskapet rf.

Toimitus:

Aurora Heickell, vastaava toimittaja

Helena Alkula ja Kati Laasonen, toimitussihteerit

Taitto ja sivunvalmistus:

Tuula Palaste ja Eero Nurmikko

Kannen kuva:

Painatus:

Pekan Offset, Helsinki 2025

Ilmoitushinnat:

Takakansi 1300 e 2- ja 3-kansi 950 e 1/1 sivu 550 e

1/2 sivu 300 e

1/4 sivu 170 e

1/8 sivu 110 e

1/16 sivu 60 e

skatta.fi

pöllö-tunnuksen on piirtänyt kuvittaja Pekka Vuori vuonna 1979. Aihe on peräisin Luotsikatu 10:n ikkunaornamentista.

Katajanokkaseuran kortteja on myynnissä:

Katajanokan apteekki, Kruunuvuorenkatu 1

K-Market, Satamakatu 3

Bicyclean Helsinki, Luotsikatu 14

Design Laakso & Sundman, Pieni Roobertinkatu 8

Kortit on suunnitellut Julia Vuori, paitsi Skatta-ilmakuva yllä Tuula Palaste ja Jäänmurtajat-panoraama alla Marjo Tynkkynen.

Päätoimittajalta

Katajanokkaseura täytti tänä vuonna 80 vuotta. Toiminta alkoi vuonna 1945 ja seura on Helsingin vanhimpia kaupunginosayhdistyksiä. Asukkaiden etujärjestönä seura vaikuttaa ehdotuksin ja kannanotoin alueen suunnitteluun ja rakentamiseen. Seura ottaa huomioon Katajanokan omaleimaisuuden toimiessaan ympäristönsuojeluun, maisemanhoitoon, liikenne- ja satamajärjestelyihin sekä kaavoitukseen liittyvissä asioissa.

Seuran ja niin ikään 80 vuotta täyttävien muumien juhlavuonna järjestettiin toukokuussa kaikille avoin bussiretki Kotkaan Suomen merimuseoon, jossa päästiin oppaan johdolla tutustumaan Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumiseikkailuun ja museon muihin mielenkiintoisiin näyttelyihin.

80 vuotta – 80 kuvaa -juhlanäyttely pystytettiin Tulli- ja pakkahuoneelle lokakuussa. Näyttelyn valokuvat kertoivat ympäristömme muuttumisesta vuosien varrella.

Katajanokan rakentamisen ja ympäristön monimuotoisesta historiasta on myös monta mielenkiintoista juttua tässä lehdessä. Esimerkkinä tämän päivän rakentamisesta pitää mainita Katajanokan Laituri, suuri puurakennus, joka voitti tänä vuonna Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon.

Meille niin rakkaita puistoja on alettu kunnostaa. Katajanokalla on viisi puistoa. Laivastopuiston lasten leikkialue kunnostettiin ja Matruusinpuiston reunalle rakennetaan grillipaikkaa. Merikasarminpuiston rauniomuurialueen kunnostus jatkuu ensi vuonna.

Vanhin puistoistamme on 125 vuotta täyttävä Tove Janssonin puisto, jonka leikkipuistoon tulee muumiaiheisia piirroksia ja halattavan kokoinen muumipatsas. Taiteilija Julia Vuori on valinnut tämän vuoden lehden kansikuvaan ja kortteihin puiston lippakioskin, jossa kesällä toimii italialainen kahvila.

Sydämellinen kiitos ilmoittajille, jotka mahdollistavat Katajanokan Kaiun julkaisun, tänä vuonna jo 64. kerran.

Katajanokkaseuran jäsenenä saat joulukuussa ilmestyvän lehden postin tuomana kotiin. Jäseneksi pääset liittymään skatta.fi-sivuilla.

Kaiku on myös saatavilla Katajanokan apteekista, Satamakadun K-marketista ja Merisotilaantorin Alepasta.

Tervetuloa mukaan Katajanokkaseuran toimintaan! Seuraava vuosikokous pidetään 18.3.2026 klo 18. Katso tarkemmat tiedot ohjelmasta Katajanokkaseuran verkkosivuilta lähempänä ajankohtaa.

Katajanokalla 20.11.2025

Aurora Heickell

Kuva: Aura

Rissanen

Skattan ympäristövuosi 2025 – keskiössä lähimiljöö

Vuosi 2025 on Katajanokalla ollut varsin rauhallinen. Edellisvuosien muutamat isot rakennushankkeet ovat asettuneet luontevaksi osaksi saaren kerrostumia ja palvelutarjontaa. Mutta paljon on silti tapahtunut ja tapahtuu. Siitä kertovat lukuisat työmaa-aitaukset kaduilla ja puistoissa tai runsaat julkisivuja ja jalkakäytäviä peittävät ja pressut. Ne kertovat lähimiljöön ja infrastruktuurin ylläpidosta ja kohentamisesta niin kaupungin, taloyhtiöiden kuin palveluntarjoajienkin toimesta. Aitaukset ja kaivannot saattavat harmittaa ja haitata liikkumista, mutta niiden poistuminen jälkeen paljastuu entistä ehyempi lähimiljöö ja kaupunkikuva. Erityisesti puistomme ovat nyt olleet toimenpiteiden kohteina. Isompi kuva: kaavoitus ja infrastruktuuri Katajanokkalaisten elämään ja liikkumiseen tuntuvasti vaikuttava ydinkeskustan liikennejärjestelmäsuunnittelu Esplanadi-, Kaivokatu- ja Kauppatoriratkaisuineen on tänä vuonna ollut kypsymisvaiheessa. Näyttää kuitenkin siltä, että Kaivokatu varataan joukkoliikenteelle ja ohjataan ydinkeskustan henkilöautoliikenne Esplanadeille ja Unioninkadulle. Kauppatorin ja Senaatintorin reunoille tulee lisää liikennettä ja Katajanokan kanavan varren järjestelyt ovat ratkaisematta. Paikallisella tasolla Katajanokan itärannan asemakaavoituksen suunnitteluperiaatteiden valmistelu on poistunut Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan eli KYMP:in to-do-listalta, mutta ensi keväänä käynnistyy tärkeä terminaalialueen asemakaavan muutostyö; koko kaakkoisrantaa tarkastellaan silloin ainakin jollain tarkkuudella.

Periaatteessa sovitut Merikasarminkadun liikennejärjestelyjä, Kanavarannan pihakatua ja Katajanokanrannan suojateitä koskevat hankkeet ovat yhä vain tekemistä vaille valmiit. Seuran esitys Merikasarminkadun yksisuuntaistamiseksi niin, että ylimääräinen ja lainvastainen autoralli päättyy, on virkamiestasolla kirjallisesti hyväksytty mutta näyttää jääneen väärään mappiin.

Raitiovaunuliikenteen väliaikaisjärjestelyt (6T ja 7T) lisäsivät 3.11. asti katajanokkalaisten liikkumismahdollisuuksia – mutta samalla meluhäiriöitä erityisesti Wanhan Sataman ympäristössä niin paljon, että vaatimukset kiskojen rasvakäsittelystä autolla tai automaattisella voitelulaitteella nousivat lähiasukkaiden piirissä uudelleen ilmoille. Ilmeisesti toimenpiteisiin on jo ryhdytty. Yleisemmin harmi pettävistä aikatauluista ja yllättävistä poikkeusreiteistä on taas kasvanut.

Kuva: Tuula Palaste

Lippakioski Il Becco (”Nokka”) on houkutellut asiakkaita, vaikka piha-alueen toiselta puolelta on puisto ja toiselta katu kaivettu auki.

Kaivannot ja auki revityt jalkakäytävät ovat tosiaan hallinneen Skattan katukuvaa kuluvana vuonna. Kärjen katuvalaistuksen toinen vaihe, raitiovaunuliikenteen johtojen kannattimien uusiminen sekä kaukolämpö-, tietoliikenne- ja muut infratekniset johtotyöt näkyvät ja kuuluvat. Loppuvuodesta tulivat koeajoon pidemmät Artic XL pikaratikat, jotka lisäävät kapasiteettia mutta joiden takia pysäkkilaitureita joudutaan pidentämään tai siirtämään. Toivottavasti ne pystyvät sopeutumaan ydinkaupungin ahtaaseen ja hitaaseen ympäristöön.

Katajanokan ympäri laajennettavan kantakaupungin rantareitin valaistusratkaisuja ideoidaan ja kehitetään vuorovaikutteisesti.

Viime vuonna ”katajanokkalaistenkin olohuoneeksi” avatun Katajanokan Laiturin meren puolelle ja Satamakadun puoleisen päädyn edustalle on – urakoitsijan konkurssin takia myöhästyneenä – avattu terassivyöhyke istumapaikkoineen ja saaristohenkisine istutuksineen. Se ennakoi tulevaa jalankulkumiljöötä, kunhan Allas Poolin ja koko kulmakunnan uudistaminen etenee – ml. Tulli- ja pakkahuoneen ja Rahapajan tontin rakennusten uusi käyttö.

Katajanokan Laituri voitti tämän vuoden Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon: – se kun vie kävijän kuin toisen todellisuuteen, katolla kukkivaan puutarhaan…

Finlandia-palkitun Katajanokan laiturin satamanpuoleinen edusta on laitettu kävijöitä ja kulkijoita houkuttelevaan asuun mm. tyrnipensaiden avulla. Pystyssä yhä sataman turvatoiminta-alueen edellyttämä aitaus, joka poistunee luovuttaessa risteilylaiturista. Satamakadun päätteeksi on valmistunut väliaikaiseksi tarkoitettu porrastettu terassi- ja oleilualue. Se enteilee kuinka monipuolinen katuakseli voi kehittyä Etelä- ja Pohjoissatamien välille.

Kuva: Tuula Palaste

Puistot ja niiden kunnostaminen ovat olleet keskiössä

Puistoja Katajanokalla on viisi, ikäjärjestyksessä Tove Janssonin puisto–Kanavapuisto (125 v., Svante Olsson; kaava Herman Norrmén, 130 v.), Merikasarminpuisto (38 v. Lars Lindefors; kaava HelanderPakkala-Sundman, 48 v.), Laivastopuisto (35 v., Lars Lindefors; kaava Helander-Pakkala-Sundman, 48 v.), Matruusinpuisto, (35 v.; kaava ako, 39 v.) ja Linnanpuisto (15 v., Studio Terra; kaava Bosse Österberg, 22 v.). Suluissa ikä ja puiston suunnittelija sekä asemakaavoittaja, jos henkilöitävissä; ako = Helsingin kaupungin asemakaavaosasto).

Katajanokalla on muihin kaupunginosiin verrattuna vähän puistopinta-alaa asukasta kohti ja rannoista poikkeuksellisen suuri osuus on suljettu. Viheralueiden mitoituksessa käytetään usein ns. 3–30–300-periaatetta, jossa latvuspeitteisyys on olennainen mittari. Jokaisella kaupunkilaisella pitää olla mahdollisuus nähdä vähintään 3 puuta ikkunastaan tai työpaikaltaan, asuinalueella pitää olla vähintään 30 %:n latvuspeittävyys ja korkealaatuiseen puistoon tai viheralueeseen pitää päästä enintään 300 metrin etäisyydellä kotoa.

Katajanokalla latvuspeittävyys on 7,8 %, kun koko kaupungissa se on 33 %. Luku on melko tyypillinen Helsingin niemen kaupunginosissa, mutta esimerkiksi Lauttasaaressa tai Kulosaaressa se on jo 3,5-kertainen.

Viheralueiden hoidossa yleistyvä trendi siirtyä leikattavan nurmikon sijasta niittyihin on nähtävissä myös meidän puistojemme vähemmässä käytössä olevilla paikoilla.

Tove Janssonin puiston kunnostustyön arvioitu kestoaika on 15.6.2025–31.5.2026. Kun tämä kausi jäi väliin, elää siis toive hienosta kesästä ensi vuonna. Mikä on silloin muuttunut? Lyhyesti: pääpiirteet säilyvät mutta muotopuutarhan piirteitä symmetrisine istutuksineen palautetaan, leikkipuistoon tulee ”salaperäisestä merimaailmasta inspiroituneita” muumiaiheita kuten aitaukseen kuusi Tove Janssonin muumiaiheista piirrosta, ja halattavan kokoinen muumipatsas; keskikäytävä kivetetään ja Satamakadun aukiolevennys laajennetaan, valurautaisia valaisinpylväitä sekä Tove Janssonista kertovia infotauluja lisätään.

Staran väki kunnosti alkukesästä kiitettävästi ruusuistuksia, jotka vaurioituvat muurien ”kunnostustyössä”.

Merikasarminpuiston ja sen ”ruusutarhan” käyttö on ollut tavallista vähäisempi sitä ympäröivien ”rauniomuurien” tragikoomisiakin piirteitä saaneen työvaiheen jälkeen. Aktiiviseen käyttöön puutarhakeinuineen penkkeineen ja pergoloineen sekä kukkaniittyineen varatun alueen kunnostaminen jää ensi vuodelle. Siinä yhteydessä on tarkoitus karsia ylikasvaneita pensaikkoja, jolloin puiston ylätasanteen näkyvyys ja saavutettavuus paranee.

Merikasarminkadun tammikujan varovainen karsinta on myös tulossa – toivottavasti elokuussa istutettu pikkutammi pärjää edellistä paremmin.

OmaStadin rahoituksella rakennetaan Laivastopuiston ja Matruusinpuiston väliselle ”joutomaalle” grillipaikka, joka suojataan merituulilta pensailla istutettavan maavallin avulla.

Kuva: Sisko Lounatvuori

Juhlaviikot löysivät stadista kuusi merkitsemisen arvoista PAIKKAA ja yksi oli oikeutetusti Mattis. Sen merkkinä oli elo–syyskuussa graffititaiteilija EGSin teos.

Laivastopuistossa kävelytiet on kunnostettu ja uusi ulkokuntosali otettu aktiiviseen käyttöön. Helsingin juhlaviikot tunnistivat ansaitusti, ja asukasaloitteen siivittämänä, mattolaiturimme yhdeksi Helsingin kuudesta aarrekarttaan merkitsemisen arvoiseksi paikaksi. Merkiksi pystytettiin ympäristötaideteos. Sen tekijänä oli kansainvälisestikin tunnettu graffiti- ja nykytaiteilija EGS, joka vastasi viikkojen uudesta visuaalisesta ilmeestä. EGSin teos Laukkasaari muistetaan muuten Helsinki Biennaali 2021 ajoilta Linnankadun ja Kruununvuorenkadun kulmassa. Elävää aineetonta kulttuuriperintöä – ainakin ehdotustasolla – edustavan mattolaiturimme tämäntalvisena kohtalona oli seilata taas selän poikki Tervasaaren rannalle.

Matruusinpuiston ja Laivastopuiston väliseen kaavoittamattomaan saumaan alettiin syyskuussa rakentaa grillipaikkaa OmaStadi-rahoituksella. Merellisiä tuulioloja ajatellen on muotoiltu pensaikolla istutettava valli, jonka suojaan on asennettu kaksi grilliä pöytäryhmineen. Työ on edennyt sen verran reippaasti, että grillejä on jo kokeiltu ja hyviksi havaittu. Itse Matruusinpuistossa miljöö on entisellään ja käyttö vilkasta, hanhivaroituksella. Syksyiset kukkasipulien istutustalkoot jatkuvat.

Linnanpuistossa sijaitseva suojeltu tiilirakennus kunnostetaan vihdoinkin asuinkäyttöön. Tavoitteena on säilyttää rouhea ulkoasu, joka sopii Linnanpuiston italialaiseen ”architettura minore”-henkeen.

Linnanpuiston rivitalohanke on vihdoin toteutumassa. Vuonna 1880 valmistunut varsin vaatimaton tiilirakennus palveli vankilan henkilökunnan sosiaali- ja saunatilana. Toiminnan päätyttyä talo oli pari viikkoa 2007 nuorten aktivistien valtaamana ja oli 2009–2015 Katajanokan Huollon käytössä. Talo suojeltiin vuoden 2004 asemakaavassa ja 2013 yksityistaho teki aloitteen sen kunnostamiseksi asunnoiksi. Katajanokkaseura puolsi lausunnossaan hanketta, kunhan julkiset kulkuväylät talon ympäri ja Merikasarminkadulle saakka säilyvät ja kunnostetaan. Rakennuslupa myönnettiin 2017, mutta monien haasteiden takia hanke ei edennyt, kunnes vuonna 2023 käytiin läpi uusi lupaprosessi. Siihenkin seura antoi kannustavan lausunnon. Museoviranomaiset ovat toivoneet karheiden ja rouheisten erityispiirteiden hyödyntämistä ja näin näyttää käyvän.

Kunhan talon kunnostus valmistuu, pitää puiston rakennustyöt saada pian käyntiin. Sitä ennen on Linnanpuistoon luvassa pingispöytä.

Vuoden 2026 ympäristövuoden keskeisiä teemoja tullee olemaan terminaalin ja sen ympäristön uudistamista ohjaavan asemakaavan valmistelu. Tästä kerrotaan enemmän toisaalla tässä lehdessä.

Ympäristötoimikunnan puolesta Staffan Lodenius

Valokuvat: Staffan Lodenius

Muukalaisena Katajanokalla

Yhteenveto esitelmästä Katajanokkaseuran vuosikokouksessa 2025

Helsingissä on vain kaksi kaupunginosaa, jotka sijaitsevat lähes kokonaan erillään kantakaupungista: Kaivopuisto ja Katajanokka. Sinne mennäkseen täytyy olla jotain asiaa.

Jätkäsaari oli alkuaan saari, mutta nyt kaupunkirakenteen kiinteä osa. Kaupungin ja Katajanokan välillä on mentaalinen raja. En ole koskaan asunut Katajanokalla, mutta minulla on koko ikäni ollut läheinen suhde tähän niemeen ja se raja on itsestäni kauan sitten hävinnyt.

Lapsuuteni Tapaninpäivää vietettiin säännöllisesti osoitteessa Kruunuvuorenkatu 7 isoäitini sisaren Ellan ja puolisonsa Hugo E. Pippingin suuressa asunnossa, johon koko suku mahtui.

Tanssittiin piirileikkejä, ryöstettiin kuusi ja tehtiin kaikenlaista metkaa. Lapset saivat esitellä laulu- ja soittotaitojaan yleisessä hälinässä. Täällä talon hissi teki vaikutuksen. Se on vain 53 cm leveä ja on koko kaupungin kapein henkilöhissi. Tiedän sen, koska olen työssäni kartoittanut kaikki kantakaupungin kivitalot. Samassa rapussa asui myös isän serkku Lorenzo Runeberg.

Isän sukuperinteeseen kuului kokoontuminen sunnuntai-iltapäivisin ”salonkiin” seurustelemaan teen ja pienen syötävän merkeissä. Kerran vuodessa serkku Camilla ja puoliso Heinz Dettman tarjosivat ”ryyppysalongin” Pormestarinne 2:ssa, vastapäätä Uspenskin katedraalia. Vapaan seurustelun ohessa tarjottiin akvaviittia, voileipiä ja brasilialaisia guaiabada-konvehteja.

Kouluvuosina tienasin silloin tällöin pikkurahaa jakamalla kaverin kanssa Nya Pressen -iltapäivälehteä kaikille tilaajille Katajanokalla. Siinä tuli monta jugendrappua tutuksi niin, että muistan ne vielä. Yksi luokkatoveri asui pienessä Kauppiaankadun asunnossa, jossa kävin silloin tällöin.

Mutta juureni Katajanokalla ulottuvat aika pitkälle ajassa taaksepäin. Isänisäni isänisän isän veli oli kauppias ja laivanvarustaja. Hän asui Sundmanin talossa, joka on vieläkin paikallaan Vanhaa Kauppahallia vastapäätä. Silloin - 1830-luvulla - kaupungin satama sijaitsi Pohjoissatamassa. Mutta G. W. Sundmanin makasiini oli nykyisessä Eteläsatamassa. Sundman oli hyvin vaikutusvaltainen ja sai aikaan kanavan rakentamisen, osittain hänen itsensä rahoittamana.

Isoäitini Dolores asui lapsena vanhempiensa Lorenzo ja Gabriella Runebergin kodissa Pormestarinrinne 2a, jonne he muuttivat vuonna1898. Äidinisäni isä muutti vuonna 1887 naapurikorttelin vastavalmistuneeseen Tallbergin kulmataloon Satamakatu 7:ään.

Itse kiinnostuin Katajanokasta Teknillisen Korkeakoulun arkkitehtuurihistorian laitoksella diplomityössäni 1971. Minua kiinnosti, miten Katajanokan asemakaava oli kehittynyt pitkän ajan kuluessa 1830-luvulta 1880-luvulle. Hypoteesini oli, että ikivanha spontaani rakennuskanta, jota ei ollut koskaan mitattu, ei ehkä ollutkaan sellainen slummi kuin aina oli kerrottu. Se osoittautui varhaiseksi esimerkiksi odotusvyöhykkeestä. Jo 1800-luvun alussa oli selvää, että asutus tullaan purkamaan. Mutta kesti vuosikymmeniä, aina Uspenskin rakentamiseen saakka, ennen kuin purkaminen pantiin toimeen. Koko odotusajan oli selvää, etteivät talonomistajat olleet halukkaita investoimaan sellaiseen, joka tullaan pian purkamaan. Tuloksena oli täydellinen rappio. Sitä on kuvattu romaaneissa ja kuvissa. Siitä on jopa kaksi hyvin varhaista valokuvaa 1860-luvulta. Diplomityön jälkeen tunsin Katajanokan niin hyvin, että oli itsestään selvää osallistua Katajanokasta järjestettyyn yleiseen suunnittelukilpailuun Pekka Pakkalan ja Vilhelm Helanderin kanssa. Tuloksena uusi Katajanokka, eikä yhtään vähempää kuin se, että kokonaan luovuttiin suunnitelmista purkaa pääosa Katajanokan kivirakennuksista. Aina 1930-luvulta lähtien oli kerta toisensa jälkeen ehdotettu kaikkien, paitsi aivan arvokkaimpien rakennusten purkamista.

Työryhmässämme Pekka keskittyi uusiin kortteleihin, Ville Merikasarmin ympärillä sijaitsevien vanhojen rakennusten suojeluun ja minä keskityin vanhojen kortteleiden uudistamiskysymyksiin.

Kuva: Aurora Heickell

Uusi alue, jota työstimme vuosikymmenen, täyttää 50 vuotta vuonna 2029. Se on säilynyt verraten hyvin. Suurin muutos on kyllä kasvillisuus, joka on pehmentänyt muuten aika alastomia kortteleita. Rakentamista aloitettaessa alueella oli vain kolme kasvavaa puuta; kolme poppelia Merikasarminkatu 4-6:ssa.

Kaupunkisuunnittelutyössä on yksityiskohta, jota haluan erityisesti tähdentää. Olin varhaisessa vaiheessa havainnut, kuinka heterogeeninen niemen sosiaalinen rakenne oli. Täällä oli valtavia asuntoja liike-elämän ja kulttuurin eliitille. Oli tyypillisiä keskiluokan asuntoja. Oli useita työväen asunto-osakeyhtiöitä pienine asuntoineen. Oli vankila minimaalisine selleineen. Oli alkoholistien yömaja, asunnottomien ja syrjäytyneiden kokouspaikka, merimieskapakoita ja kevytkenkäisiä naisia.

TARJOUSKUPONKI • TARJOUSKUPONKI

Haluamme kiittää asiakkuudestanne!

On ilo palvella teitä!

Kiitoksena haluamme tarjota 15% alennuksen á la carte annoksista koko seurueelle!

Luotsikatu 12, Katajanokka, Puh. 0504717003

Katso ruokalistamme everestnokka.fi

Aukioloajat: ma–pe 10.30–22.00, la 12.00–22.00, su 12.00–22.00

Tarjous voimassa helmikuun 2026 loppuun.

Leikkaa irti

Käsityöläisoptikkona

• korjaamme ja entisöimme silmä-ja aurinkolasit

• hiomme linssit itse

• hiomme asiakkaan omiin kehyksiin jopa odottaessa

• Suomen vanhin Lindbergtitaniumkehysten myyjä

• Lindberg-kehysten huolto ja korjaus, hiomme myös linssit niihin itse

• näöntarkastus

• etsimme vanhoja Laponie- ja muita

Vesa Pallasvesan suunnittelemia kehyksiä kokoelmiimme

• tule vaikka vaan moikkaamaan

Avoinna: Ti-Pe 11-17, La 11-14, Ma suljettu Palvelemme myös muina aikoina sopimuksen mukaan

Optishop /Boomer Oy

Fredrikinkatu 26, 00120 Hki

Puh.+358 50 5480 220

Mail: boomer@boomer.fi

Merisotilaankatu 3 Lh 3 00160 Helsinki

Lh 3

Puh. 09 342 11 43

Avoinna ma-pe 10.30 - 18.00 la varausten mukaan

Muina aikona sopimuksen mukaan, myös kotikäyntejä.

OIKEA OPTIKKO

Joulupukin hovihankkija.

VESA PALLASVESA

Terminaali kahdelle

Tukholman liikenne keskitetään Katajanokalle. Helsingin Satama on käynnistänyt Katajanokan terminaalin uudistamis- ja laajentamissuunnitelman. Työn pohjaksi järjestettiin viime vuonna työpaja, johon osallistuivat monien yhteistyötahojen – joukossa myös Katajanokkaseuran – edustajat.

Asemakaavan muutostyö käynnistyy ensi keväänä ja terminaali on valmis noin 2032. Silloin Tallinnan liikenne keskittyy Jätkäsaareen ja Tukholman liikenne Katajanokalle. Vaikka paikka pysyy ennallaan ja Gunnar Taucherin piirtämä, 88-vuotias terminaalirakennus säilyy, muutos tulee olemaan katajanokkalaisten kannalta merkittävä – ja myönteiseen suuntaan. Alunperin kylmäksi tullimakasiiniksi rakennettu rakennus on vuodesta 1977 ollut matkustajaterminaalina, ensin Finnlines/ Finnjetin käytössä ja vuodesta 1985 Viking Linen käytössä. Terminaalin laajennuksen laajuus ja sijainti on vielä auki. Uudet ja vanhat tilat jaetaan kahden varustamon kesken, mutta toimintoja ja liikkumisreittejä aletaan vasta tutkia. Laituripaikkoja joudutaan muuttamaan ja luopumaan ainakin yhdestä risteilylaiturista.

Asukkaiden näkökulmasta liikenne rauhoittuu jonkin verran erityisesti rekkojen vähentyessä ja tulee helpommin ennakoitavaksi. Kuinka paljon autojen odotuskaistoja tarvitaan, selviää kaavavalmistelun yhteydessä, kuten sekin, vaikuttaako laiturijärjestelyt laajemmin kaakkoisrannan käyttöön. Näppituntuma on, että Matruusinpuistoa ei Sataman suunnitelmat vaaranna, pikemmin päinvastoin.

Terminaalin yhteyteen halutaan sijoittaa korkealuokkainen tapahtumatila. Se olisi tarjolla päiväsaikaan ja iltaisin matkustusruljanssin ollessa lepotilassa – ja erityisesti kesän ruuhka-aikojen ulkopuolella. Ajatuksina on heitetty mm. majoitus-, ravintola-, hyvinvointi- ja viihdepalvelut, lapsiperheiden puuhapaikka Tove Jansson – Astrid Lindgren-hengessä, Fotografiskan sivupiste tai sopiva erikoismuseo tai Suomi–Ruotsi kauppa- ja yritysmaailman kohtaamispaikka. Terminaalin katolta avautuvat komeat näkymät kohti Eurooppaa. Katajanokan kautta on perinteisesti lähdetty ilmojen halki ja meren yli maailmalle.

Kiitämme tiedoista Helsingin Sataman matkustajaliikennetoiminnan johtajaa Kaj Takolanderia.

Todennäköisesti samoihin aikoihin, kun Katajanokan terminaalin laajennus valmistuu, nousee viistosti vastarannalle toinen merkittävä rakennuskohde, AD- eli Arkkitehti- ja designmuseo, jonka arkkitehtikilpailu on juuri ratkennut. Jos ja kun Makasiininranta Olympiaterminaalista alkaen rakentuu, on koko Eteläsatama, Helsingin komein julkinen kaupunkitila saanut uuden kerrostuman – ehkä ilman maailmanpyörää, mutta täynnä uutta elämää.

Staffan Lodenius ja Martin Bunders

Kuva: Staffan Lodenius

Udd på udd

Varje stadsdel i Helsingfors har sin egen charm och speciella historia. I Skatuddens fall handlar det dessutom om att stadsdelen har varit skådeplats för många dramatiska händelser som fått konsekvenser både för Helsingfors och hela Finlands historiska utveckling.

Skatudden var ursprungligen en östlig udd av Estnässkatan, som igen var en halvö med endast en smal landförbindelse i sydväst till det fastland som följaktligen då hette Estnäs.

Detta är också förklaringen till varför Skatudden långt in på 1900-talet uttalades med kort a och tryck på andra stavelsen. ”Skata” betyder i nyländsk dialekt en spetsig udde eller trädtopp. Med ”Skata udden” avsågs således udden på en udd. Och eftersom ”skata” lät nästan som ”kataja” uppstod småningom dess finska namnform Katajanokka.

Stadsdelen blev en regelrätt ö först åren 1843–1844 då Skatuddskanalen byggdes för att underlätta sjöfarten mellan Norra och Södra hamnen. Frågan är dock om samtida helsingforsare uppfattade denna avkrok som en stadsdel.

Den ståtliga Marinkasernen med sina byggnadsannex och länsfängelset nära invid höjde sig förstås över horisonten, men för övrigt var Skatudden tämligen glest och oregelbundet bebyggt långt in på andra hälften av 1800-talet.

Ett större lyft för Skatudden blev uppförandet av den ortodoxa Uspenskijkatedralen, som stod färdig 1859 högst uppe på klippan närmast staden och än idag är den största helgedomen i sitt slag utanför den slaviska världen. Faktum är att samma klippa hade spelat en roll i stadens historia redan under Stora nordiska kriget.

I början av maj 1713 seglade en väldig rysk flotta in fjärdarna och vikarna runt Helsingfors och erövrade under sin belägring av staden just denna klippa och öppnade därifrån kanoneld mot stadskärnan. Kanonaden knäckte slutgiltigt de svenska truppernas motstånd, som innan de retirerade lät bränna upp hela staden för att inte lämna något kvar åt ryssarna.

Den stora vändpunkten i stadsdelens historia inföll ändå hösten 1895 då den via Sandviken och södra stadsdelarna byggda järnvägen nådde fram till Skatudden. På ett drygt årtionde förändrade denna hamnbana en stor del av Skatans yttre skepnad och byggnadsbestånd. Skatuddskajen blev snabbt stadens viktigaste hamn, vilket man blir påmind om då man idag går förbi dess stora och arkitektoniskt magnifika magasin närmast kajen.

Det var också nu som Skatudden fick sina enhetliga jugendkvarter, sin spårvagnslinje och den lummiga parken invid Uspenskijkatedralen som sedermera döpts efter en av sina kändaste invånare – Tove Jansson. Strax före första världskriget togs även det ryska Officerskasinot vid Maringatan i bruk.

Till saken hörde att merparten av den ryska Östersjöflottan låg förtöjd vid Marinkasernskajen under första världskriget. När den ryska revolutionen bröt ut i mars 1917 gjorde dess matroser uppror och dräpte en betydande del sina officerare – enligt ögonvittnen genom att dränka dem under isen.

Självständighetstidens början blev mindre dramatisk för skatuddsborna. Våren 1924 inleddes en reguljär amfibieflygplanstrafik från Skatuddskajens sydöstligaste hörn. Min nu 100-åriga mamma har berättat hur hon i början av 1930-talet följde sin pappa Hugo E. Pipping till kajen då han skulle flyga till Stockholm.

Mina morföräldrar hade köpt sig en rymlig bostad vid Kronbergsgatan 7 några år tidigare och skulle bo kvar i ända fram till 1975. Då rörde jag mig följaktligen ofta i dessa knutar och kunde då i likhet med andra skolelever gina över svängbron som gick över infarten till Kolerabassängen.

På den tiden reflekterade jag förstås föga över Skatuddens historia. Men visst insöp jag något av den atmosfär som då ännu präglade stadsdelen. Skramlet från Femmans spårvagn, de bökiga hamnkvarteren, nedslitna jugendfasader, Elantos kolonialhandel vid Köpmansgatan och förstås en och annan ”puligubbe”.

Helsingfors fyllde 475 år den 12 juni 2025. Henrik Meinanders bok Helsingfors, historien om en stad utkom i början av 2025.

På 1980-talet blåste åter nya vindar över Skatudden. Försvarsmakten lämnade över Marinkasernen till Utrikesministeriet och hela östra hälften av ön omvandlades till de fashionabla bostadskvarter som idag kan beundras genom en strandpromenad runt stadsdelen.

Om allt går väl och ryssen denna gång skulle hålla sig borta har Skatudden och hela det övriga området runt Södra hamnen alla chanser att utvecklas till Helsingfors verkliga pärla. Den som lever får se. En sak är dock säkert. Händer det något på Skatudden så har det konsekvenser för hela Finland!

Henrik Meinander professor i historia vid Helsingfors universitet.

Sohlbergin kotimuseo ja sodanaikaiset pommisuojat avaavat ikkunoita menneeseen

Kauppiaankatu 9–11:ssä sijaitseva Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseo kertoo tarinaa helsinkiläisestä sivistyneistökodista 1900-luvun alkupuolelta. Vuonna 2024 kellarista löytyneet sodanaikaiset pommisuojat tuovat museoon uuden, pysäyttävän näkökulman – ne muistuttavat, miten arki jatkui myös pommitusten varjossa.

Kauppiaankatu 9–11:ssä sijaitseva Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseo on Helsingin kiehtovimpia kulttuurikohteita. Museossa voi tutustua poikkeuksellisen eheänä säilyneeseen kotiin 1900-luvun alkupuolelta. Alkuperäisillä huonekaluilla sisustettu huoneisto on täynnä taidetta, esineitä, musiikkiin sekä kirjallisuuteen liittyvää aineistoa. Kävijä pääsee eläytymään kodin arkeen ja tunnelmaan, joka on säilynyt lähes muuttumattomana vuosikymmenten ajan.

Rakennukset, joissa museo toimii, rakennutti rakennusmestari Elias Lietzen vuosina 1903–1905 arkkitehtitoimisto Polón & Wasastjernan piirustusten mukaan. Lietzenin tyttäret Valma ja Hilja asuivat numero 11:ssä koko ikänsä. Valman poika, oikeusneuvos Sakari Sohlberg, puolestaan vietti siellä yli 40 vuotta yhdessä vaimonsa Päivikki TulenheimoSohlbergin kanssa. Puolisoiden kuoltua vuosina 2000–2001 heidän kotinsa avattiin testamentin mukaisesti yleisölle elokuussa 2003, jotta kulttuurihistoriallisesti merkittävä kokonaisuus säilyisi tuleville sukupolville.

Vuonna 2024 talossa toteutettu peruskorjaus toi mukanaan yllätyksen. Museoviraston asiantuntijat löysivät kellarikerroksesta kaksi sodanaikaista pommisuojaa, jotka olivat säilyneet lähes alkuperäisessä asussaan siitä lähtien, kun asukkaat käyttivät niitä ilmahälytysten aikana. Löytöä pidettiin harvinaisena, ja Museovirasto ehdotti tilojen avaamista yleisölle osana museota.

Kotimuseo avattiin uudelleen tammikuussa 2025 peruskorjauksen jälkeen. Huhtikuusta lähtien myös pommisuojat ovat olleet avoinna opastetuilla kierroksilla, ja ne ovat herättäneet suurta kiinnostusta. Kävijät ovat saaneet konkreettisen kokemuksen siitä, millaista oli viettää pitkiä ja jännityksen täyttämiä hetkiä kellaritiloissa pommitusten aikana. Museon yläkerrosten kodikas ja kulttuurihistoriallinen kokonaisuus saa vahvan vastaparin kellarin karusta sodanajan todellisuudesta.

3 helmikuussa 1944. SA-Kuva

Katajanokka koki toisen maailmansodan vuosina useita pommituksia. Vaikka suurimmat tuhot kohdistuivat Helsingin keskustaan, myös Katajanokka kärsi merkittävistä vaurioista. Syyskuussa 1941 sotasatamassa tapahtunut räjähdys tuhosi saksalaisia laivoja ja surmasi sotilaita, ja sen synnyttämä paineaalto rikkoi ikkunoita laajalla alueella. Helmikuun 1944 suurpommituksissa tuhoutui Alangon talona tunnettu Kruunuvuorenkatu 11–13:n jugendrakennus. Pommituksessa menehtyi 21 ihmistä, monet samasta perheestä, ja rakennus jouduttiin myöhemmin purkamaan suurimmaksi osaksi. Samoissa pommituksissa vaurioitui myös Linnankatu 3:ssa sijainnut Sailor’s Home -merimieskoti, jonka ylimmät kerrokset tuhoutuivat.

Linnankatu

Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseo

Kauppiaankatu 9–11:een ei osunut pommeja, mutta viereiseen Kauppiaankatu 7:een osunut pommi aiheutti vahinkoja, joita jouduttiin korjaamaan. Talon kellarin säilyneet pommisuojat muistuttavat siitä, miten sota kosketti niitä, jotka jäivät pommien keskelle arkeaan elämään. Yhdessä kotimuseon kanssa ne muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden, joka kertoo helsinkiläisten elämästä rauhan ja sodan vuosina. Museon aukioloajat löydät täältä: pss-saatio.fi/kotimuseo/

Ulla Nord, Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiön asiamies

Merimiespalvelutoimiston toiminta Skattalla jatkuu

Laki merimiesten palvelutoiminnasta vahvistettiin vuonna 1972 ja nykyinen MEPA perustettiin seuraavana vuonna. Merimiesten huoltotoiminta on kuitenkin paljon vanhempaa perua: sitä on harjoitettu Suomessa jo 1870-luvulta saakka. 1960-luvulla toimi kauppalaivaston huoltoneuvosto, jonka tehtäviin kuului merenkulkijoiden henkinen ja fyysinen huolto sekä “viihdytystoiminta”. Näissä jalanjäljissä MEPA toimii edelleen.

Laivoja palveleva MEPAn kirjasto on virallinen erikoiskirjasto, jonka päävarasto sijaitsee MEPAn toimiston uumenissa Skattalla. Kirjastosta ei ole uloslainausta paikan päällä, vaan kirjat toimitetaan laivoille. Merenkulkijoissa on innokkaita lukijoita, kestäväthän törnit pitkään ja vapaa-aika vietetään laivan tiloissa. Kirjastossa on myös laaja valikoima musiikkia ja elokuvia, joten neliöitä on kellarissa runsaasti.

Osoitteessa Linnankatu 3 toimi merimieshotelli jo 1900-luvun alussa. Kaunis jugend-talo ei selvinnyt sodasta, sillä venäläiset pommittivat sen korjauskelvottomaksi jatkosodan aikana. Vuonna 1960 paikalle rakennettiin uusi talo sen aikaisten kauneuskäsitysten mukaisesti. MEPA muutti siihen vuonna 1973. Talon elinkaari ei ollut pitkä, vaan se jouduttiin purkamaan. Vuonna 2017 valmistui nykyinen rakennus, jonka MEPA rakennutti ja alkoi toimia sen asuntojen vuokranantajana.

Merimiespalvelutoimiston toiminta perustuu merenkulun kansainvälisiin sitoumuksiin ja lakiin merimiespalvelusta. Rahoituksesta noin 60 prosenttia on tullut valtiolta, 20 prosenttia merenkulkijoilta ja loput 20 prosenttia varustamoilta. Vuoden 2025 alusta valtio veti kuitenkin koko rahoituksensa pois. Koska sijoitustoiminnan kannattavuus ei ole ollut toivotulla tasolla, joutui MEPA raskain sydämin luopumaan talon omistuksesta ja pitkäaikaisista vuokralaisistaan. Rakennuksen osti heinäkuussa 2025 suomalainen pörssiyhtiö Capman, jonka vahvuutena vuokraustoiminnassa ovat pitkäjänteisyys ja ammattimaisuus.

Kuva: Ulla Nord

Kuva: Tuula Palaste

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Merimiespalvelutoimisto jää taloon vuokralaiseksi, joten MEPAn siniset autot näkyvät katukuvassa vastakin. Saatat nähdä niiden pujahtavan rakennuksen autohissillä maan uumeniin hakemaan lisää kirjoja ja elokuvia vietäviksi Suomen satamiin.

Vaikka toiminta asuntomarkkinoilla loppui, työ merenkulun hyvinvoinnin ja viihtyvyyden eteen jatkuu. Järjestämme liikunta- ja urheilutapahtumia, kulttuuritapahtumia sekä miehistön yhteenkuuluvuutta tukevaa toimintaa laivoilla. MEPA on osaltaan turvaamassa suomalaisen merenkulun kestävyyttä ja isänmaan huoltovarmuutta.

Inka Kanerva, toimitusjohtaja, Merimiespalvelutoimisto

Kuva: Tuula Palaste

Gustaf Estlander ja Katajanokka

Arkkitehti Axel Gustaf Estlander (1876–1930) asui elämänsä 42 ensimmäistä vuotta Helsingissä. Suurimman osan ajasta hän eli itse suunnittelemissaan kerrostaloissa, Ullanlinnan Ullankadulla sekä Kaivopuistossa. Varakas tausta mahdollisti sen, että 26-vuotias arkkitehti pystyi perustamaan 1902 asuntoosakeyhtiön kahden tehtailijan kanssa ja rakentamaan kerrostalon, jossa kukin perhe sai kerroksen kokoisen asunnon.

Estlanderin lapsuudenympäristö 1880-luvulla oli kerrostalokaupungiksi muuttuva Helsinki. Kehityksen pääarkkitehtina oli Theodor Höijer, joka toimi myös grynderinä ja johon Estlanderia myöhemmin verrattiin. Höijerin ja hänen aikalaistensa kynästä Kluuvin, Kruununhaan ja Esplanadin keskeisimmät korttelit saivat rikkaasti koristeltuja asuinja liikerakennuksia, jotka mukailivat Pohjois-Italian yleviä renessanssipalatseja. Kruununhaasta Estlanderin perhe muutti Katajanokalle osoitteeseen Mynttikatu 1 (Rahapajankatu) vuonna 1885. Perheessä oli enää Gustafin lisäksi äiti Lovisa ja veli Ernst, myöhempi pitkäaikainen kansanedustaja ja perustuslaillinen vastarintamies. Isä Jakob August ja isoveli Karl Jakob olivat hiljattain menehtyneet. Estlanderit pääsivät muuttamaan uudenkarheaan historistiseen taloon: J. Brynold Blomqvistin suunnittelema Mynttikatu 1 valmistui 1885. Rakennus oli Katajanokan neljäs kivikerrostalo ja ensimmäinen nelikerroksinen. Kaupungininsinööri Tallqvistin kaava oli valmistunut 1882 edellisellä vuosikymmenellä siivotun slummiasutuksen tilalle, ja rakentaminen alkoi luonnollisesti keskustaa lähimpänä olevilta tonteilta. Rakentamattoman niemen maisema oli avara, ja talon kummankin puolen huoneista näki merelle. Kesällä sen laineilla matkusti purje- ja höyrylaivoja; talvella pohjoisen meri jäätyi ja sen pinnalla kiisi luistimillaan talon nuorisoa.

Gustaf Estlander voitti 1893 Euroopan mestaruuden ja 1898 Suomen mestaruuden pikaluistelussa. Maailmankuulu venesuunnittelija sai vuonna 1930 vuoden 1879 kultaisen Vegamitalin.

Kuvaaja: Daniel Nyblin 1898. Museovirasto

1800-luku vyöryi kohti loppuaan, 1890-luvun lama taittui ennen pitkää ja Katajanokan rakentaminen sai tuulta alleen. Vuonna 1897 valmistuneissa Theodor Höijerin jo puretussa Norrménin talossa ja Gustaf Nyströmin Mynttikatu 5:ssä eli Enenissä näkyi aikansa johtavien arkkitehtien vapautuneempi historistinen ilmaisu. Tyylillinen muutos kiihtyi entisestään 1898, jolloin kolmen nuoren sankarin Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen kilpailuvoittotyö Tallbergin talo valmistui. Rakennuksessa ei enää ollut muotoja, jotka olisivat suoraan viitanneet historiallisiin tyyliperiodeihin. Siitä ei tullut suurta esikuvaa, mutta se oli tekijöidensä ensimmäinen työ, joka julistettiin muutama vuosi myöhemmin Suomen ensimmäiseksi art nouveau -rakennukseksi. Suomessa aikalaisten uudeksi tyyliksi kutsuma ja nykyään jugendina tunnettu arkkitehtuuri-ilmiö korosti vapautta, mikä mahdollisti hyvin erilaiset tulkinnat.

Tässä murroskohdassa Estlander varttui aikuiseksi. Vuonna 1898 hän valmistui Polyteknillisestä oppilaitoksesta arkkitehdiksi ja osallistui ensimmäisiin suunnittelukilpailuihinsa Tampereen kauppahallista ja Viipurin kaupungintalosta. Opiskelutovereistaan poiketen hän menestyi myös toisenlaisilla areenoilla: alkuvuonna luisteluharrastus vei hänet Berliinin ja Prahan kaltaisiin metropoleihin, ja kisamatka huipentui maailmanmestaruuskisoihin Sveitsin Davosissa. Palattuaan hän luisteli itsensä Euroopan mestariksi Helsingin pohjoissatamassa, Mynttikadun lapsuudenkotinsa näköpiirissä – samalla kun Tallbergin taloa viimeisteltiin, ja herännyt tonttikauppa enteili Katajanokan ripeää kehitystä pohjolan moni-ilmeisimmäksi jugendkaupunginosaksi.

Kaksi taloa Luotsikadulla

Arkkitehtina Gustaf Estlanderia määritteli muutama perusasia: hän teki kaikki toteutuneet työnsä Helsinkiin, suunnitteli lähes yksinomaan kerrostaloja ja rakennutti osakeyhtiömuotoisesti niistä valtaosan. Estlanderin arkkitehdintyön huippuvuosia olivat 1905 ja 1906, ja hän on 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ahkerin kerrostalosuunnittelija Suomessa.

Katajanokalle hän suunnitteli vain kaksi rakennusta, mikä on erikoista, sillä kaupunginosa on Suomen ja Helsingin kokonaisvaltaisin vuosikymmenen rakennetuista ympäristöistä. Syynä voi olla se, että Estlander ei hypännyt kerrostalosuunnittelijaksi suoraan polyteekin diplomin saatuaan, vaan teki vuosisadan vaihteessa joitain rakennuksia ruotsalaisen John Settergrenin kanssa. Näistä on säilynyt vain Nyländska Jaktklubbenin paviljonki (1900) Valkosaarenkarilla. Seuraava Estlanderin työ oli hänen ensimmäinen kerrostalonsa Berggrund (1903) Kalliossa nykyisen Ympyrätalon tontilla. Tässä välissä aloitettiin monen Katajanokan näkyvimmän tontin rakennustyöt. Suunnittelijoina oli uuden tyylin pioneereja sekä nopeita omaksujia. Syytä Estlanderin kahden vuoden taukoon ei tiedetä, mutta hän teki sen aikana pitkän ulkomaanmatkan, ryhtyi suunnittelemaan kohtuuhintaisia tyyppipurjeveneitä Porvoolaiselle Hammarsin telakalle, meni naimisiin viipurilaisen Hildur Ingrid Qvarnströmin kanssa ja sai ensimmäisen lapsensa Tancred Gustafin. Ensimmäisen purjeveneensä Estlander oli suunnitellut valmistumisvuonnaan 1898. Ilmeisesti vuodet 1900–1902 hän keskittyi rakennuksia enemmän veneisiin. Purjeveneitä syntyi hänen kynästään harvakseltaan aktiivisemman arkkitehdinuransa aikana ja taas kokopäiväisesti sen ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin hänestä tuli purjevenesuunnittelun kansainvälisesti tunnettu mestari. Hammarsin telakka vuosisadan vaihteessa ei kuitenkaan ollut vielä menestys, joten Estlander palasi kuivan maan rakennusten pariin. Tuloksena Helsinki sai 27 ylvästä kerrostaloa ja yli tuhat asuntoa kasvavan suurkaupungin tarpeita täyttämään. Estlanderin rakennustoiminnan painopisteet olivat vanhassa kantakaupungissa liikekeskustan ulkopuolella, esimerkiksi Albertinkadun ja Bulevardin alueella ja Kruunuhaan koillisosissa.

Gustaf Estlanderin Katajanokalle suunnittelemat kaksi taloa ovat lähes vastakkaisilla välitonteilla, Luotsikatu 3:ssa ja 4:ssä. Luotsikatu 3 eli AB Fridborg on Estlanderin kolmas kerrostalo, alkukauden työ, joka poikkeaa selvästi hänen muusta tuotannostaan. Hän suunnitteli sen palkattuna arkkitehtina asunto-osakeyhtiölle, jonka joukko Tullija pakkahuoneen työntekijöitä oli perustanut kotinsa rakentamiseksi. Luotsikatu 4 eli FAB Lotsgatan N:o 4 taas on monella tapaa tyypillinen Estlanderin hanke: hän suunnitteli sen uransa aktiivisemmassa vaiheessa vuonna 1905, jolloin hän piirsi myös kuusi muuta kerrostaloa Helsinkiin. Estlander oli Luotsikatu 4:n perustajaosakkaita ja osallistui asunto-osakkeiden välitykseen.

Fridborg on sekä Katajanokan naapureihinsa että Estlanderin muuhun tuotantoon verrattuna pelkistetty ja yksinkertainen. Sen muoto viittaa tekijälleen tyypillisesti keskiajan arkkitehtuuriin, ja pyöreän holvikaaren alainen porttikäytävään ja pääoveen jakautuva kaksoisportaali on Estlanderin töissä toistuva elementti. Julkisivussa ei kuitenkaan ole lainkaan erkkereitä tai muita asuntojen yksilöllisyyttä korostavia ja näkymiä monipuolistavia ulokkeita. Esimerkiksi kaksi kuukautta aiemmin rakennusluvan saanut Estlanderin kotitalo Ullankatu 1 on erittäin vapaamuotinen sommitelma erkkereitä, loggioita ja torneja, ja kollegat pitivät sitä viehättävänä mutta huolimattomana työnä. Ullankatu 1:n ja Fridborgin suuri ero johtunee rakennuttajien luokkaerosta.

Luotsikatu 3. Kuva: Eero Okkonen

Suuren kerrostalon rakennuttaminen muodikkaaseen kaupunginosaan oli tullimiehiltä taloudellinen voimanponnistus, eikä arkkitehtuuriin ollut mahdollista panostaa niin paljon kuin varakkaampien tahojen taloissa. Eikä siihen ollut toisaalta tarvettakaan: korttelin julkisivurivissä oli jo kaksi näyttävää Gesellius, Lindgren & Saarisen taloa, pittoreski Tallbergin talo ja vasta valmistunut jykevä Eol. Fridborgin rauhallisuus tasapainottaa Luotsikadun kokonaisuutta.

Estlanderin palkkio Fridborgin suunnittelusta oli verrattain pieni, vain 1 200 mk (nykyrahassa noin 6 800 euroa). Hän antoi siitä 200 mk talon rakennusmestari Johan Juntuselle, joka tiettävästi osallistui suunnitteluun: piirustukset ovat kuitenkin vain Estlanderin signeeraamia. Estlanderin palkkio samana vuonna suunnitellusta Liisanpuistikon Elisabethin talosta oli 16 000 mk (90 500 euroa), ja katajanokkalaisena verrokkina Gesellius, Lindgren & Saarinen saivat Olofsborgin talon suunnittelusta 18 170 mk (102 800 euroa). Pieni suunnittelupalkkio ei silti johtanut kompromisseihin pääasiallisen sisällön eli asuntojen kohdalla: Huoneistopohjat ovat vakaalla kädellä piirrettyjä, ja huoneiden neliömäiset mittasuhteet ovat mahdollistaneet monipuolisen kalustuksen jo toistasataa vuotta. Fridborg on hieno esimerkki siitä, että moderni asuminen uudessa merellisessä kaupunginosassa ei enää 1900-luvun alussa edellyttänyt korkeimman varallisuusluokan pääomia.

Luotsikatu 4:n johtokunnan muodostivat Hjalmar Segercrantz, Einar Theslöf ja Gustaf Estlander. Se poikkesi useimmista Estlanderin yhtiöiden hankkeista siinä, että edes yksi johtokunnan jäsenistä oli rakennuttamassa kotiaan: Segercrantz muutti taloon sen valmistuttua. Yleensä pääosakkaat myivät osuutensa eteenpäin. Luotsikatu 4 osuu Estlanderin aktiivisimpaan kauteen, mutta useimmista hänen vuonna 1905 suunnittelemistaan taloista poiketen siinä ei ole juuri viittauksia arkkitehtuurin historiaan ja romanttisiin linnoihin; muodot ovat enimmäkseen luovan plastista avantgardea. Historistisina viittauksina voi pitää räystäslinjan pieniä torniulokkeita, karnappeja, ja graniittilohkareista tehtyä puolikaaren muotoista portaalia. Tämä syyrialainen kaari oli Estlanderin toistuva aihe, jonka lähteenä on todennäköisesti Henry Hobson Richardsonin arkkitehtuuri 1880-luvulta. Richardson oli ensimmäinen amerikkalainen arkkitehti, jonka töitä seurattiin ja mukailtiin Euroopassa. Hänen vaikutuksensa varsinkin Estlanderin töihin on kiistaton. Luotsikatu 4:ssä ei kuitenkaan ole portaalin lisäksi muita Richardsonin romantiikkaan viittaavia muotoja, toisin kuin vaikkapa samanaikaisessa Villa Solskenin talossa Ullanlinnassa. Estlander piirsi Luotsikatu 4:n tavalliseksi asuinkerrostaloksi, jonka pohjakerroksessa oli ateljeehuoneisto. Rakennusvaiheessa ylimpään kerrokseen tehtiin vielä kaksi ateljeeta lisää. Kiinnostavasti myös samanaikaisessa Villa Solskenissa on ateljeeasunto porrastornin yläpäässä. Rakennuksen pääjulkisivu on pohjoiseen päin, joten siihen voitiin helposti avata suuria ikkunoita ilman, että aurinko paistoi suoraan ateljeihin sisään; epäsuora pohjoisvalo on taiteilijoille sopivin. Ilmansuunnat on otettu huomioon myös sijoittamalla pääporrashuone kadun puolelle. Tämä ei ollut 1900-luvun alussa mitenkään tyypillistä, sillä kadun puoli oli hierarkkisesti arvokkaampi kuin pihan, ja siihen sijoitettiin parhaat asuinhuoneet. Porrashuoneet, keittiöt, palvelijan tilat ja muutamat makuuhuoneet saivat tyypillisesti tyytyä pihanäkymään. Estlander kuitenkin suhtautui hierarkiaperinteeseen joustavasti, ja arvotti usein toimivan asuntosuunnittelun korkeammalle.

Kadun puolelle sijoitettu porras näkyy Luotsikatu 4:n julkisivussa hauskasti sen erkkeritornien erilaisena ikkunarytminä: vasemmanpuoleinen erkkeri on sijoitettu pääoven yläpuolelle, ja sen ikkunat ovat lepotasojen mukaisesti kerrosten välissä. Tällainen porrastorni ei kuitenkaan ollut Katajanokalla aivan poikkeuksellinen, sillä jo aiemmin Tallbergin talossa sekä NyströmPetrelius-Penttilän suunnittelemassa Katajan talossa kiilamaisten tonttien kompaktius oli saanut suunnittelijat sijoittamaan portaan julkisivuaiheeksi. Katajanokan eloisiin jugendjulkisivuihin porrastornin leikkisä ikkunarytmi sopii erinomaisesti, Estlanderilla aihe oli harvinainen.

Luotsikatu 4. Kuva: Eero Okkonen

Luotsikatu 4:n ateljeeasuntoja käytti moni Suomen arvostetuimmista taiteilijoista. Ensimmäisiin asukkaisiin kuului Hugo Simberg, joka muutti Helsinkiin saatuaan valmiiksi Tampereen Tuomiokirkon freskot. Vuonna 1914 taloon muuttivat kuvanveistäjä Viktor Jansson ja graafikko Signe Hammarsten-Jansson, aluksi yläkerran pienempään ateljeehen, missä syntyi Tove ja vuonna 1915 suurempaan ateljeehen, missä syntyivät pojat Per Olof ja Lars. Tove Jansson kuuluu Suomen rakastetuimpiin taiteilijoihin.

Hän on kertonut lapsuudestaan talossa kirjassaan Kuvanveistäjän tytär (1968). Perheeseen kuului myös lemmikkiapina Poppolino. Molempiin ateljeihin liittyi tukeva kattokisko vinsseineen, jonka avulla veistoksia voitiin nostaa pienempään ateljeehen kadulta kattoikkunan kautta tai suurempaan ateljeehen pihalta porrashuoneen kautta, hissiähän ei ollut.

Luotsikatu 3 ja 4 laajensivat Katajanokan uuden asuinalueen asukaskuntaa kumpikin suuntaansa – Fridborg paikallisen ja uudenkarhean Tulli- ja pakkahuoneen työntekijöihin, Luotsikatu 4 taas kotosalla luovaa työtä tekeviin taiteilijoihin. Katajanokan tuoksujenkin maisemaan tuli pikantti lisä, kun Oy KahviKaffe Ab aloitti piharakennuksessa Oka-kahvin paahtamisen vuonna 1919. Uusi, Knut Wasastjärnan suunnittelema paahtimorakennus valmistui vuonna 1931. Kahvi Oy teki myös massiivisia muutoksia asuinrakennuksen alimpien kerrosten tilajakoon, käyttötarkoitukseen ja katujulkisivun ikkunajakoon.

Luotsikatu 4:n piharakennus

Kuva: Tuula Palaste

Gustaf Estlander ei suomalaisen uuden tyylin näyteikkunana toimineessa Katajanokan kaupunginosassa pyrkinyt piirtämään maisemaa hallitsevia massiivisia linnataloja, joita hän piirsi kantakaupungin alueelle. Katajanokalle hän suunnitteli kaksi välitontin asuintaloa varmoin ottein tinkimättä asumisen laadusta.

Eero Okkonen ja Jussi Suomala

LÄHTEITÄ

Laine, Sirkku (1993). Fridborg : asunto-osakeyhtiön historiikki 1903–1993. Fridborg, Helsinki Suomala, Jussi; Nivari, Kristiina; Pentikäinen, Juha; Rosberg, Aire (2996). Luotsikatu neljä 1906–2006: vuosisata katajanokkalaisen jugendtalon elämää. Multikustannus, Helsinki. Okkonen, Eero (2024). Arkkitehtuurin romantikko: Jugendarkkitehti Gustaf Estlander. Parvs, Helsinki. Okkonen, Eero (2021). Kerrostaloni on linnani: Gustaf Estlanderin arkkitehtuuri 1902–1915. Diplomityö, Tampereen yliopisto. Saatavilla internetissä.

Katajanokan Tulli- ja Pakkahuoneen varastotila on Helsingin vaikuttavimpia sisätiloja. Arkkitehti Gustaf Nyströmin piirtämä rakennus valmistui 1901.

Se edustaa tyyliltään uusrenesanssia ja tuomittiin valmistuessaan vanhanaikaiseksi. Arkkitehti Nyströmin kehittynyttä rakennesuunnittelua on kuitenkin aina myös ihailtu ja se näkyy Tulli- ja Pakkahuoneen monissa kattorakenteiden yksityiskohdissa.

Vuonna 1974 sulkeutuivat Katajanokalla Tulli- ja pakkahuoneen varaston ovet.

Katajanokkaseura juhli Tulli- ja pakkahuoneella

80 vuotta — 80 kuvaa

Kuvat kertoivat Katajanokasta ja Katajanokkaseuran 80-vuotisesta taipaleesta 10.–12.10.2025

Katajanokkaseuran traditioksi on muodostunut juhlia kutakin kymmenvuotiskautta valokuvanäyttelyn merkeissä. Tällä kertaa vuokrasimme kaupungilta saneerausta odottavan historiallisen Tulli- ja pakkahuoneen länsipäädyn entiset ravintolatilat.

Kuvien haku- ja valintaprosessi alkoi jo kuluvan vuoden keväällä. Syksyn aikana näyttelyn eri teemoihin jäsentyvä kokonaisuus sai lopullisen muotonsa: Muuttuva ympäristö, Liiketoiminta eilen ja tänään, Katajanokan Art nouveau ja Jugend, Uusi asuinalue syntyy Katajanokan kärkeen, Yhteyksiä lähelle ja kauas, Elämää puistoissa ja pihoilla, Katajanokkaseuran toimintaa vuosien varrelta.

Kuvaplanssit ideoi ja taittoi Tuula Palaste. Plansseja oli kaiken kaikkiaan kahdeksan, kussakin kymmenen valokuvaa teksteineen. Stara sponsoroi työmaa-aidat ripustukseen ja korkeat laakeripuut ruukkuineen näyttelytilan elävöittämiseen.

Vaikka näyttelyaika oli lyhyt, vain kolme päivää, kävijöitä oli yli 500. Näyttely kirvoitti monien entisten ja nykyisten katajanokkalaisten tarinoita vanhoista ja uusista miljöistä meidän Skattalla.

Valokuvat ovat nähtävissä skatta.fi kuvagalleriassa.

Puheenjohtajan puhe 80-vuotisjuhlassa

Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf täytti tänä syksynä 80 vuotta. Skatan kaverit ry perustettiin vuonna 1945 ja tuolloin kerhon idea oli toimia yhdyssiteenä Katajanokalla lapsuutensa viettäneiden miesten kesken. Vuodesta 1956 lähtien myös naiset pääsivät osallistumaan toimintaan ja samalla yhdistyksen nimi muutettiin Katajanokka-Seuraksi.

Sääntöjensä mukaan seuran tarkoituksena on edistää alueen viihtyisyyttä, yhteisöllisyyttä ja kulttuuritoimintaa. Seura huomioi Katajanokan alueellisen ja historiallisen omaleimaisuuden toimiessaan ympäristönsuojeluun, maisemanhoitoon, liikenne- ja satamajärjestelyihin sekä kaavoitukseen liittyvissä kysymyksissä. Helsingin kaupungin suuntaan olemmekin kaupunginosayhdistyksenä merkittävä ja aktiivinen osapuoli kaupunginosamme kehittämisessä.

• Katajanokkaseura on järjestänyt mahdollisuuden harrastaa kaupunkiviljelyä ja hankkinut Linnanpuistoon 55 viljelylaatikkoa. Seura maksaa viljelystä maanvuokran kaupungille, hankkii mullan ja puutarhatyökalut.

• Viime vuosina olemme kokoontuneet elokuussa Matruusinpuistoon tunnelmoimaan ja syömään yhdessä taivaan alla. Seura tuo paikalle pöydät, penkit ja pöytäliinat.

• Seuran elokuvakerho Kinokka on jo lähes 20 vuoden ajan koonnut yhteen laatuelokuvan harrastajia. Tänäkin syksynä esitetään neljä filmiä, samoin kevätkaudella. Kinokan toimintaa ovat vuosien kuluessa avustaneet monet katajanokkalaiset yritykset. Nyt kiitämme Katajanokan apteekkia ja K-marketia Kinokan toiminnan tukemisesta.

• Katajanokan Kaiku -lehteä on julkaistu vuodesta 1959. Kaiun numerot ovat jo pitkään olleet keräilykohteita. Lehdet tarjoavat hyvän tietopaketin kotiseutumme historiasta, palveluista ja asukkaista. Tänäkin vuonna Kaiku ilmestyy marras-joulukuun vaihteessa ja se lähetetään kaikille seuran jäsenille. Kaiun voi myös hakea apteekista, K-marketista ja Marisotilaantorin Alepasta. Kiitämme kaikkia Kaiussa ilmoittavia yrityksiä, joiden ansiosta pystymme lehden julkaisemaan.

• Seuran vanhin perinne on Katajanokan ympärijuoksu. Juoksuissa on sarjat sekä lapsille että aikuisille. Syyskuussa Katajanokan ympäri juostiin jo 75. kerran. Osallistujia oli peräti 140.

Seuran toiminnasta saa tietoa nettisivuiltamme skatta.fi ja Facebookista. Seuran sähköpostilistalle voi liittyä kuka tahansa skatta.fi sivujen kautta.

80-vuotisjuhlavuoden kunniaksi seura on koonnut noin 80 valokuvan näyttelyn, joka kertoo saareksi muutetun niemen historiasta ja nykypäivästä, muuttuneesta ja edelleen muuttuvasta Katajanokasta ja sen asukkaista.

Näyttelyssä pyörivän filmin Luonnon nään - katajanokkalaisten viesti pormestarille on kirjoittanut ja ohjannut Sanna Elina Ahtisaari vuonna 2019 seuran tilauksesta.

Kiitämme Helsingin kaupunkia, että saimme vuokrata Tulli- ja pakkahuoneen mielenkiintoiset tilat näyttelyämme varten. Staraa kiitämme telineiden ja viherkasvien toimittamisesta maksutta.

Kati Laasonen Katajanokkaseuran puheenjohtaja

Kuva: Aurora heickell

Kuva: Aurora Heickell

Lapsivieraille oli tarjolla lautapelejä.

Seuran vanhoille näyttelykuville löytyi ostajia.

Katajanokkalainen sellisti Aleksandra Petrova soitti Mark Summer Julie-O ja Preludi Bachin soolosellosarjasta nro 1.

Non-stop filmissä Luonnon nään Elina Salon lausumat runot saivat hyvän mielen monelle näyttelyvieraalle.

Kuvat: Tuula Palaste

Aineettoman kulttuuriperinnön päivän 17.10.2025 teemana oli perinnön tekijät. Heitähän Mattikselta löytyy.

Elävä perintö

Mattikselle kunniaa ja pitkää elämää! Katajanokkaseura valmistelee aineettoman kulttuuriperinnön statuksen myöntämistä mattolaitureille.

Suomi hyväksyi Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta vuonna 2013. Museovirasto vastaa sopimuksen toteuttamisesta Suomessa. Elävän perinnön -wikiluettelossa on 240 kohdetta. Luettelo tarjoaa erilaisille yhteisöille mahdollisuuden esitellä omaa aineetonta kulttuuriperintöään sekä saada uutta tietoa elävistä perinteistä Suomessa. Samalla se on yksi tilaisuus osallistua elävän perinnön monimuotoisuuden vaalimiseen. Luettelo on elävä asiakirja, jota täydennetään ja päivitetään jatkuvasti.

Kansalliseen luetteloon on valikoitunut 86 kohdetta. Päätökset kansalliseen luetteloon otettavista sekä Unescon luetteloihin tehtävistä ehdotuksista tekee Opetus- ja kulttuuriministeriö. Seuraava hakukierros järjestetään vuonna 2026.

Luetteloissa on kahdeksan kategoriaa: juhlat ja tavat, musiikki ja tanssi, esittävät taiteet, suullinen perinne, käsityötaidot, ruokaperinteet, pelit ja leikit, luonto ja maailmankaikkeus. Luontevin paikka olisi ensimmäinen kategoria mm. saunomisen ja talkooperinteen seuraan, tai viimeinen kategoria, jossa on esimerkiksi jokaisenoikeudet ja uittoperinne.

Elävän perinnön luettelossa tulee kuvata mm. perinteen harjoittajia ja tuntijoita, taustaa ja historiaa sekä tulevaisuutta. Tulevaisuus onkin uhattu, kun mattojen pesusta meressä tai järvissä pyritään luopumaan ympäristöllisistä syistä ja monessa kaupungissa ja kunnassa toiminta on kielletty. Helsingin 12 mattolaituripaikkaa on tarkoitus ajaa alas laiturien lahoamisen tahdissa.

Pitää myös tunnistaa kytkentöjä muihin eläviin perinteisiin. Luonteva olisi ainakin avanto- ja muu ympärivuotinen ulkouinti, joka voisi olla omana kohteena. Toisaalta kylälaitureilla on oma vahva paikkansa suomalaisessa kulttuurissa – kukapa ei muistaisi Hugo Simbergin maalausta Tanssi sillalla (1899). Kylälaituriperinne on ollut vahvimmillaan saaristossa. Katajanokka olisi näin erinomainen paikka yhdistää mattoja kylälaituri- sekä talviuintiperinteet.

Mattolaituriperinne on toista sataa vuotta pitkä. Huippuina olivat 1920-luku ja jälleenrakentamiskausi. Siihen on aina liittynyt hyvin vahva yhteisöllisyys. Lähtökohtaisesti toiminta on ollut varsin kestävää, kunhan riittävän luontomyönteisiä puhdistusaineita on käytetty, mutta toisaalta on selvää, että perinnön painopiste on siirtymässä yhteisöllisyyden ja kansanterveyden suuntaan.

Staffan Lodenius

Staran miehet joutuivat ylemmän tahon käskystä 27.10. kuljettamaan mattiksemme Tervasaareen. Siellä se nyt haikeana kaipailee takaisin kotirannalleen. Kaipaus Skattallakin on suuri. Kuva: Tuula Palaste

Kuva: Tuula Palaste

ISÄNNÖINTI KAIKU – SELKEYDEN ÄÄNI TALOYHTIÖSSÄSI Katajanokan oma

Isännöitsijä, joka on helposti tavoitettavissa ja tuntee alueesi taloyhtiöt. Kun isännöitsijä on lähellä taloyhtiösi asiat hoituvat joustavasti.

OTA YHTEYTTÄ JA SOVITAAN TAPAAMINEN

Mika Laakkonen

030 6363 202

mika.laakkonen

@isannointikaiku.fi

Juha Häikiö 030 6363 203 juha.haikio @isannointikaiku.fi

Arto Tanskanen 030 6363 204

arto.tanskanen

@isannointikaiku.fi

Toimistomme Töölön Kuparitalo | Töölönkatu 4 | 00100 Helsinki

Mattolaiturien ilot ja surut

Katajanokan mattolaituri on viime vuosina tuottanut paljon iloa, aika paljon murhetta ja riittävästi päänvaivaa lukuisille katajanokkalaisille.

Helsingin perinteiset mattolaiturit ovat vuosien saatossa muuttuneet mattojen pesupaikoista oleskelun, kohtaamisten, eväsretkien ja uimaharrastuksen kotipaikoiksi. Yksi aktiivisista mattolaitureista on ollut jäänmurtajien maisemassa sijaitseva Katajanokan mattolaituri. Siellä on uitu pitkin kesiä ja monille paikka on ollut myös elintärkeä talviuinnin tukikohta. Kaupungin virkamiehille mattolaiturit ja kaupungin muut epäviralliset mutta aktiivisesti käytetyt uimapaikat ovat olleet hankala kysymys. Uimapaikkoja kaupungissa säätelee kuluttajaturvallisuuslainsäädäntö, joka velvoittaa, että viralliset uimapaikat ovat turvallisia ja että veden laatu on tutkittua. Toisaalta uiminen kaupungissa ei myöskään ole kiellettyä, vaan se on mahdollista jokaisenoikeuksien nojalla.

Viranhaltijoiden pelkona on, että jos mattolaitureilla sattuu jollekulle jotakin, heidän on mahdollista joutua henkilökohtaiseen rikosoikeudelliseen vastuuseen tapahtuneesta. Tätä arviota ovat vahvistaneet sekä Helsingissä että muualla käydyt rikosoikeudelliset prosessit jossain määrin vastaavanlaisissa tilanteissa.

Tilanne on siis ollut kimurantti päättäjille. Varmasti meistä valtuutetuista valtaosa haluaa, että mattolaiturit säilyvät osana helsinkiläistä kulttuuriperintöä muuttuvassa maailmassa, jossa kaipaamme kiinnekohtia kaupungin historiaan ja paikkoja, joissa yhteisöllisyys tuottaa iloa. Samalla päättäjät eivät tietenkään halua, että viranhaltijat joutuvat kohtuuttomiin tilanteisiin.

Meillä katajanokkalaisilla valtuutetuilla on ollut vahva halua ratkaista Katajanokan mattolaiturin kohtalo tavalla, joka säilyttäisi mattolaiturin monipuolisen käytön ja arvon.

Syksyllä 2023 tein kaupunkiympäristön toimialan tulosbudjettiin lisäysesityksen, jonka lautakunta hyväksyi yksimielisesti: Lisäksi lautakunta päätti, että palautetaan Katajanokan mattolaituri takaisin paikalleen ja etsitään ratkaisut, joiden myötä laituri voi olla perinteisessä käytössään talviuinnin mahdollistajana tai ratkaistaan tämä talviuintipaikka Katajanokalla jollakin toimivalla tavalla. Tämän jälkeen viime syksyn budjettineuvotteluissa allekirjoittanut ja katajanokkalainen Jenni Pajunen neuvottelimme tämän vuoden talousarvioon seuraavan, mattolaitureita kokonaisuudessaan koskevan tavoitteen: Kaupunkiympäristön toimialalla etsitään tapa mattolaitureiden säilyttämiseen ja ympärivuotiseen käyttöön.

Tässä vaiheessa nämä tavoitteeltaan selkeät päätökset eivät vielä ole johtaneet toimivaan ratkaisuun. Työ mattolaiturien monipuolisen käytön puolesta siis jatkuu.

Anni Sinnemäki

Katajanokkaseuran johtokunta päätti keväällä 2025 myöntää Anni Sinnemäelle kunniakirjan hyvästä yhteistyöstä hänen apulaispormestarikautenaan.

Vihdoin 17. 11. seuran pieni edustus luovutti kunniakirjan saajalleen Mattiksen laiturityngän vierellä. Kuvassa hymyilevät Anni Sinnemäki ja Katajanokkaseuran puheenjohtaja Kati Laasonen. Kuva: Tuula Palaste

Lisäksi Kestävän kehityksen ryhmässä oppilaat tekivät tutkimusta, kuinka paljon ruokaa menee päivittäin hävikkiin eli biojätteisiin. Tulokset esiteltiin luokissa. Aihetta jatkettiin luonnontiedossa sekä kuvataiteessa.

Osteopatia klinikka Handson-Skatta

Pehmeää tuki- ja liikuntaelimistön hoitoa

Osteopatia auttaa monissa ongelmissa mm: päänsärky, hengitys, stressi, kehon jännitystilat, vatsa ja suolisto, iskias ja välilevy, hermosto, urheiluvammat ja ryhtihäiriöt.

handson-skatta.com

Tervetuloa pehmeään hoitoon!

Ratkaisuja Jalkojen & Kehon Haasteisiin

alennus uusille asiakkaille

info@medistep.fi medistep fi

+358 4 40 5 540 3 3563

Medistep on erikoistunut jalkaterveyden hoitojen tarjoamiseen yli 17 vuoden kokemuksella. Olemme asiantuntijoita diabeteksen jalkaongelmissa, haavanhoidossa ja kynsien sekä ihon hoidossa. Palveluihimme kuuluu myös kasvojen ja vartalon esteettiset hoidot sekä kehon hyvinvointiin keskittyvät laitehoidot. metodestetika fi Kruunuvuorenkatu 11 00160 Helsinki

Koe kauneushoitolassani ainutkertainen ja yksilöllinen hoitoelämys, jossa yhdistyvät tehokkaimmat hoitomenetelmät, syvätehoinen aromaterapia ja hemmotteleva rentoutumisen ihana hetki.

-ihonpuhdistukset -kasvohoidot -vartalohoidot -meikkauspalvelu -kestovärjäykset -ripsien pidennykset -ihokarvojenpoistot -jalkahoidot -miehille: ihonpuhdistukset ja kasvohoidot

Suo itsellesi hetki rentoutumiseen, hyvään oloon ja nautintoon!

Apollonkat u 2, 00100 Helsinki Ajanvaraukset puh. 040 523 9360 www.kauneushoitola.eu info@kauneushoitola.eu

.

Katajanokan ympärijuoksu Skatudden runt

Kiitos katajanokkalaiset ja kaikki Katajanokan ympärijuoksuun osallistuneet! Jälleen kerran upea ympärijuoksu: sää suosi, lapset ja aikuiset olivat innoissaan. Osallistumisen ilo yhdisti meitä kaikkia.

Lähtöihin osallistui 140 juoksijaa. Pienimmät lapset kiersivät hiekkakenttää. Vanhempien lasten lenkki oli koulun ja ulkoministeriön edessä olevan puistikon ja possutalon ympäri. Aikuiset juoksivat 3 km. Jokainen juoksija sai perinteisen osallistumistodistuksen.

Kiitos hyvästä yhteistyöstä ja tuesta Katajanokan apteekille, Katajanokan Huollolle, koululle ja partiolaisille. Erityiskiitos osallistujille ja tukijoukoille, teidän ansiostanne katajanokkalainen juoksuperinne elää ja kukoistaa.

Osallistujia ja yleisöä oli tänä vuonna ennätysmäärä, juoksukilpailuissa sattui ja tapahtui kaikenlaista iloisista hetkistä dramaattisiin kaatumisiin sekä videotarkastuksiin. Myös tuloksissa tapahtui kirjausvirheitä. Ne saatiin korjattua saman tien videon ja yhteisen sopimisen avulla.

Lisää uusia ja aktiivisia tarvitaan myös auttamaan tapahtuman järjestämisessä. Katajanokkaseura järjestää juoksutapahtuman talkoovoimin ja tämä oli jo uskomaton 75. kerta. Toivottavasti kaikilla on tapahtuman jälkeen hyvä mieli. Upeaa nähdä, kuinka innolla osallistujat olivat jälleen mukana.

Kiitos ihan jokaiselle!

Tästä se alkaa. Katajanokan koulun aulassa ilmoittaudutaan juoksuun. Pöydän takana Aurora Heickell ja Eija Halla, seisomassa Kirsti Tolvanen.

Kirsti on vastannut ympärijuoksun järjestelyistä vuosikausia. Kaikki meni taas hyvin, on syytä hymyyn.

Aarno Teittinen, Markku Lounatvuori ja Lasse Kyrö tarkistavat tuloksia.

Lari Nylundilla on tärkeä tehtävä pitää juoksujen lähdöt kurissa ja järjestyksessä.

Partiolippukunta Katajanokan Karhunkaatajien nuoret johtajat myymässä makkaraa.

Tarja Djateu esittelee hienot palkintomitallit.

Lähtöihin osallistui ennätykselliset 140 juoksijaa.

Kuvat: Martin Bunders, Tuula Palaste ja Aurora Heickell

TULOKSET

3–4-vuotiaat

Tytöt

1. Ramla Bereed 20.53

2. Asta-Ellen Happonen 21.25

3. Aura Karlsson 22.07

Pojat

1. Hugo Qaraman 19.29

2. Luka Saaristo 21.96

3. Aarni Haaksiluoto 23.02

5–6-vuotiaat

Tytöt

1. Ella Huttunen 15.62

2. Aliisa Oksanen 16.40

3. Minea Laine ja Sienna Koivisto 18.02

Pojat

1. Teo Nylund 17.06

2. Leonard Truong 17.44

3. Atlas Ervasti 17.06

7–8-vuotiaat

Tytöt

1. Jaana Happonen 56.21

2. Julia Sippola 56.31

3. Olivia Lauronen 58.00

Pojat

1. Eeli Oikarinen 49.25

2. Kustaa Karlsson 52.90

3. Sebastian Blomster 54.02

9–10-vuotiaat

51.84 55.25

3. Emilyn Karlsson ja Saimi Laine 57.90

1. Kalle Korhonen 52.13

2. Kaarlo Saunamäki 54.66 1.00.30

11–12-vuotiaat

42.85

2. Alma Virkkunen 46.03 48.28

1. Elias Ruskeepää 47.88 50.12

13–14-vuotiaat

13.35.00

2. Johanna Hirsjärvi 13.58.00

3. Maria Könkkölä 14.56.00

Miesten sarja

1. Otto Könkkölä 11.18.78 11.41.00

3. Mikko Vainikka 12.03.00

Kuvat: Martin Bunders ja Tuula Palaste

Matruusin illallinen

Katajanokkaseura kutsui kaikkia skattalaisia osallistumaan ja nauttimaan omista herkuistaan hyvässä seurassa Matruusin puistoon elokuun viimeisenä lauantai-iltana.

Matruusin illallisemme liittyi ”Venetsialaiset stadissa” -tapahtumakokonaisuuteen. Katajanokan lisäksi tapahtuma järjestettiin monessa kaupunginosassa samana iltana.

Seura toi kahdeksan pöytää, jotka katettiin valkoisin liinoin. Pienessä tihkusateessa illallinen oli hieman ”kostea”, mutta tunnelma lämmin.

Tervetuloa mukaan taas ensi kesänä!

Keväisiä ja kesäisiä ulkojuhlia suunnitteilla?

Katajanokkaseura on hankkinut ulkokäyttöön sopivia pöytäpenkkiryhmiä, joita katajanokkalaiset asukkaat ja taloyhtiöt voivat vuokrata. 10 € / setti / vuorokausi Katajanokkaseuran jäsenille ja muille 20 €. Nouto ja palautus täytyy tehdä itse, osoite Vyökatu 4. Tiedustelut ja varaukset sähköpostilla katajanokkaseurary@gmail.com tai soittamalla 050 5028 9911

Kuvat: Tuula Palaste

20 vuotta Unelmaworksia

Mistä kaikki alkoi? ”Hengailtiin rantapuistossa lapsia vahtimassa. Monen perheenäidin yleiseksi ongelmaksi paljastui siivous. Siispä päätimme yhteistuumin perustaa siivousringin”, kertoo Unelmaworksin perustaja ja toimitusjohtaja Johanna Mykkänen.

Aikaa kului ja valmistelut olivat jo pitkällä, mutta yhteisen siivoojan saaminen toivotuilla ehdoilla ei onnistunut. ”Tuohon aikaan kaksi mökkinaapuriamme Virosta halusivat tulla Suomeen töihin. Heidän kielitaitonsa ei kuitenkaan riittänyt oman alan töihin. Miehelleni annettiin tehtäväksi etsiä heille töitä. Oivalsimme yhdistää kaksi ongelmaa: tarpeen työlle ja kotisiivoukselle. Ensimmäiset asiakkaat olivatkin paikallisia lapsiperheitä ja sukulaisia.”

”Idea Unelmaworksin nimeen juontaa juurensa DreamWorksin animaatioleffasta, jota katsoimme TV:stä lasten kanssa.” kertoo Johanna Mykkänen.

Toiminta laajeni vuosien saatossa tasaisesti ja orgaanisesti, pääosin puskaradion voimalla: ”Hyvä yksilöllinen ja joustava palvelu, sekä siivouksen laatu ovat tuoneet säännöllisesti uusia asiakkaita. Maltillinen ja tasainen kasvu on ollut harkittua, sillä en halunnut yrittäjyyden vievän liikaa aikaa omien lasteni kasvuvaiheessa. Alkuvaiheen lapsiperheasiakkaiden lisäksi merkittäväksi asiakasryhmäksi ovat tulleet eläkeläiset, joista monille teemme arvonlisäverotonta kotipalvelua.”

Ympäristöystävällisyyteen panostetaan: ”Käytämme ympäristöystävällisiä pesuaineita ja kuljemme julkisilla siivouskohteisiin. Paikallisena yrittäjänä olen ylpeä siitä, että olen pystynyt tuottamaan työpaikkoja ja helpottamaan monien ihmisten arkea jo 20 vuotta. Voimme myös ylpeillä hyvähenkisestä ja ammattitaitoisesta tiimistä. Mukautamme palveluitamme asiakkaidemme elämäntilanteisiin, olipa kyse sitten pikkulapsiarjesta, koiran pennun tulosta tai asiakkaan ikääntymisestä, jolloin avun tarve muuttuu tai laajenee. Haluankin kiittää asiakkaitamme tuesta ja luottamuksesta.”

Teksti ja kuva: Tuula Teikari-Saebo

Kotipalvelua

- siivoukset - ikkunanpesut - muut kotipalvelut

050 3229388 unelmaworks.com

Luotsikatu 16 00160 Helsinki

TakeMeHome-Galleria

TakeMeHome-Galleria Kauppiaankadulla viettää 2-vuotissyntymäpäivää. Iso kiitos näistä vuosista kuuluu katajanokkalaisille, jotka ovat käyneet ahkerasti avajaisjuhlissa ja tukeneet taiteilijoita. Taide tekee hyvää mielelle ja sielulle. Kahden vuoden aikana gallerialla on kuukausittain vaihtuvien näyttelyiden lisäksi järjestetty illallisia, runoiltoja, meditaatiota ja kokouksia.

Galleriaa pyörittää Mikko Mäkipää perheineen. Kohokohdaksi he nostavat iloiset kohtaamiset kävijöiden kanssa. ”Tavoitteena oli luoda paikka matalan kynnyksen kohtaamiselle. Taide-elämykselle voi piipahtaa, vaikka kauppareissulla.” Mikko huomauttaa. ”Tässä on tutustunut aivan uudella tavalla naapureihin. Pari galleria-koiraakin käy hakemassa rapsutuksia lenkin lomassa.

”Tilaa voi vuokrata myös omiin tapahtumiin ja Mikko on avoin kaikenlaisille ideoille. ”Itse haaveilen arki-iltojen illallisista ja avoimista runoilloista. Ideoita voi lähettää gallerian Instagram-tilin kautta.”

Kiitos talkkari Kalevi!

Kalevi Korhonen muutti Kuhmosta Helsinkiin 1973 ja alkoi työskennellä vakuutusasiamiehenä Aura-yhtiössä, nykyinen Tapiola. Viikonloppuisin hän toimi Katajanokan satama-alueella vartijana.

1980-luvulla Kalevi oli talonmiehenä Ullanlinnassa ja Katajanokalla, jossa hän ehti olla talkkarina 35 vuotta. Parhaimmillaan hänellä oli kymmenen taloa hoidettavanaan.

Kalevi tervehtii aina iloisesti kaikkia vastaantulijoita ja erityisen rakkaita.hänelle ovat Skattan koirat.

Katajanokkaseura ja katajanokkalaiset haluavat sydämellisesti kiittää legendaarista talkkari Kalevi Korhosta ja toivottaa hyviä eläkevuosia.

Teksti ja kuva: Aurora Heickell

Kuva: Hannes Renvall

Musiikkojen yhteinen koti Katajanokalla

Lauri Ratia soittaa trumpettia Espoon puhallinorkesterissa sekä Suomen Orkesterissa, joka on vanhojen teekkariretuperäläisten orkesteri.

Päivi Pousar opettaa viulun soittoa Pohjois-Helsingin musiikkiopistossa.

Kansainvälinen Sibelius-viulukilpailu on yksi maailman arvostetuimmista viulukilpailuista. Kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1965 säveltäjä Jean Sibeliuksen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kilpailu järjestetään viiden vuoden välein.

Sibelius-viulukilpailun pääsihteeri, viulunsoiton opettaja, Päivi Pousar ja teollisuusneuvos, Sibelius-viulukilpailun kilpailutoimikunnan puheenjohtaja, Lauri Ratia pohtivat yhteistä kotia Kruununhaasta ja Töölöstä, mutta päätyivät Katajanokalle, jonne Lauri Ratia oli muuttanut 2009. Katajanokan merellinen läheisyys, upea rantakävelylenkki, mattolaiturilta uinti ja Allas Pool ratkaisivat asian. Alue on rauhallinen, naapurit tuntevat toisensa ja ympärillä on kohtelias tunnelma. Lähellä on kaikki ja keskustaan pääsee joko Aleksia tai Espaa pitkin.

Toiveena olisi isompi asukaspysäköintialue tai parkkihalli. Samoin toiveena on, että raitiovaunu 4:n kulkisi jatkossakin Munkkiniemeen.

Teksti ja kuvat: Aurora Heickell

Luotsikatu 6:n pihajuhlassa kesäkuussa 2019 oli viihdyttämässä teekkarien Retuperän WBK:n seniorisoittajista koostuva orkesteri Re-tun Wihtorit.

Katajanokan vanhempainyhdistyksen perinteinen joulukuusi-tapahtuma 13.12. Katajanokan ala-asteen vanhempainyhdistys tukee oppilaiden ja koko kouluyhteisön hyvinvointia sekä edistää kodin ja koulun yhteistyötä. Se on monessa mukana, ja ensisijaisena tehtävänä on mahdollistaa oppilaille kaikenlaista mukavaa, harraste- ja liikuntakerhoista välituntivälineisiin. Yhdistys järjestää myös paljon erilaisia tapahtumia.

Lucian päivänä 13.12. klo 11–13 Katajanokan ala-asteen pihalla 5. luokan leirikoulun hyväksi myydään glögiä ja muita herkkuja. Kuusien hinnat ovat edulliset, koosta riippuen 60 – 100 euroa. Kaikki tuotot menevät oppilaiden hyväksi.

Oppilaat auttavat kuusen kantamisessa pientä korvausta vastaan – helppo tapa saada kuusi kotiin. Tervetuloa hakemaan oma kuusesi ja nauttimaan joulutunnelmasta!

Intiimejä kamarikonsertteja

Klassista kamarimusiikkia esittävän Katajanokan muusikot ry:n konserttivuosi on ollut varsin vireä. Yleisö on löytänyt tapahtumat.

Viime vuonna upea joulukonserttimme glögeineen ja taatelikakkuineen viritti joulun tunnelmaan täpötäydessä Studium Catholicumin kulttuurikeskuksen Angelicumsalissa Kruununhaassa. Esiintyjinä olivat laulajat Miina-Liisa Värelä ja Tuula Paavola, pianistit Erik T. Tawaststjerna ja Tuomas Turriago sekä huilisti Sami Junnonen. Konsertin juonsi Pekka Hako. Ohjelmassa oli tunnettuja ja harvinaisempia joululauluja, hengellisiä lauluja sekä jouluhenkistä musiikkia soolohuilulle ja pianosooloja.

Kevään ensimmäisessä konsertissa kuultiin säveltäjä ja saksofonisti Esa Pietilän musiikkia. Hänen 60-vuotisjuhlakonserttiinsa Balderin salissa sisältyi peräti kaksi kantaesitystä. Kevään toinen konsertti oli intiimin Angelicumsalin täyteen vetänyt ilmaiskonsertti pitkänäperjantaina. Ohjelmassa olivat Vivaldin Stabat mater ja aaria Haydnin Stabat materista sekä soolohuilumusiikkia.

Viime keväänä Katajanokan muusikoiden Stabat mater -konsertti toi pitkänäperjantaina pääsiäistunnelman salin täyteisen yleisön sydämiin. Kuva: Pekka Hako

Otamme ilolla uusia kannattajajäseniä, niin yksityishenkilöitä kuin yrityksiä. Kaikki yhteistyöehdotukset ovat tervetulleita!

Tuula Paavola, puheenjohtaja, Katajanokan muusikot ry

Joulukuussa Katajanokan muusikoiden ja ystävien rakastettu joulukonsertti palaa taas uudella ohjelmalla. Joululauluja ja jouluhenkistä musiikkia intiimissä Angelicum-salissa (Ritarikatu 3) kuullaan sunnuntaina 21.12.2025 klo 18.

Lipun hintaan (30 euroa) sisältyy glögi. Väliajalla myynnissä mm. taatelikakkua. Lippuvaraukset katajanokanmuusikot@gmail.com

Katajanokkalainen saksofonisti ja säveltäjä Esa Pietilä on julkaissut uuden albumin Aphelium Journeys. Säveltäjän sanoin se on ”rohkea ja runollinen matka musiikillisen avaruuden halki kolmen kamarimusiikkiteoksen kautta”.

Albumilla kuullaan kaksi jousikvartettoa (Icons of Blue, Black and Sun sekä Valleys of Soliloquy) ja saksofonikvintetto (Blazing Flames). Kansainvälisesti tunnustetun Pietilän musiikkia on luonnehdittu rajoja rikkovaksi, se ei mahdu ahtaisiin tyyliluonnehdintoihin. Jokaisessa kappaleessa soittaa jousikvartetti Skatta.

Digipulmiin ei tarvita tuuria, vaan luuria. Kaipaatko apua tietokoneen, älypuhelimen tai asiointipalveluiden käyttöön? Autamme maksutta! Soita Digitukeen: 09 310 10011

Tai chattaa: digituki.hel.fi

Ma–pe klo 9–12

Kesäleiritunnelmia, Katajanokan Karhunkaatajien arkisto

Karhunkaatajien vuosi

Katajanokalla kohta 40 vuotta toiminut partiolippukunta, Katajanokan Karhunkaatajat ry, on ehtinyt vuoden 2025 aikana leireillä, retkeillä ja pitää kymmenen ryhmän viikoittaisia kokouksia.

Karhunkaatajat leireilivät talvella Vivaldin tahdissa ja kesällä Retro-Metron kyydissä. Retkeilty on niin koko lippukunnan voimin ja sudenpentujen kesken kuin omienkin ryhmien kanssa. Vaeltajat kiersivät Ahvenanmaata pyörillä osana Suomi-projektia ja tarpojat pääsivät kokeilemaan keskenään metsässä selviytymistä. Yrjönpäivän Partioparaatissa huhtikuussa edustettiin isolla joukolla ja pidettiin kovaa ääntä lippukunnan omilla huudoilla.

Syksyllä aloittivat uudet ekaluokkalaiset sudenpennut, joille on ilo näyttää mitä kaikkea kivaa, haastavaa ja tärkeää partioon kuuluu. Kaikenikäiset ovat tervetulleita partiotoimintaan. Jos siis tiedät, että haluat mukaan tai ehkä vähän ujosti kiinnostelee, niin ota yhteyttä!

Karhunkaatajia voi seurata instagramissa @karhunkaatajatlpk

Aura Rissanen

QR-koodi Karhunkaatajien nettisivuille

Katajanokalla marttaillaan nyt Kalevan

Martoissa

Katajanokan Martat liittyivät keväällä Kalevan Marttoihin – yhdessä olemme enemmän.

Kalevan Martat on Helsingin Kalevankadulta kotoisin oleva, Uudenmaan piiriin kuuluva rekisteröity marttayhdistys. Yhdistys on toiminut jo 25 vuoden ajan ja jäseniä on noin 100.

Kalevan Martat järjestää erilaisia retkiä, taidemuseo- ja -näyttelykäyntejä, leipomis- ja/tai ruokailtoja, teatterikäyntejä, jäsenistön koulutusta, mielenkiintoisia luentoja sekä tutustumisia lähiseudun yrityksiin. Kalevan Martoilla on oma lukupiiri. Tapahtumista ilmoitetaan jäsenkirjeissä ja tapahtumakalenterin muodossa: kalevanmartat.marttayhdistys.fi.

Muutos lautasella - Marttojen teemavuodet 2025 ja 2026 omistetaan ruoalle ja sen merkitykselle arjessa ja yhteiskunnassa. Kestävä ruoka on terveellistä, turvallista, taloudellista ja herkullista.

Ota yhteyttä - Kalevan Marttat tavoitat sähköpostitse osoitteesta: kalevanmartat@gmail.com

Katajanokan Jäänsärkijät on kylmäuinnin pioneeri

Jäänsärkijät perustettiin vuonna 2001 kohottamaan jäsentensä terveyttä, elämänlaatua ja sosiaalisia suhteita.

Aluksi jäsenten käytössä oli vain vaatimaton kontti, jossa pystyi vaihtamaan vaatteita. ”Konttikauden jälkeen oli suurta juhlaa päästä ylellisiin vierasvenesataman tiloihin”, toteaa

Sisko Lounatvuori, yksi seuran perustajajäsenistä.

Nykyisin seura toimii näissä samoissa kaupungilta vuokratuissa tiloissa, joissa on kaksi saunaa, suihkut ja pukuhuoneet. Tilat ovat käytössä marraskuun alusta maaliskuun loppuun. Muuna aikana tiloissa toimii vierasvenesatama.

Seurassa on noin 600 jäsentä. Yli 300 halukasta on jonossa.Joillekin jäsenyys merkitsee hiljaista pulahdusta aamutuimaan, toisille saunailtaa. Virkistävää ja rentouttavaa!

Ranskalainen televisioryhmä kävi kuvaamassa talviuntiamme maaliskuussa 2003, jolloin kontit olivat ahkerassa käytössä. Kuva: Esko Eerola

Seura järjestää myös tapahtumia, joissa tärkeintä on hyvä tunnelma. Itsenäisyyspäivän etkoilla lämmitetään perinteisesti palju ja grillataan makkaraa. Tänä vuonna osallistuimme Itämeripäivän pulahdukseen Katajanokan mattolaiturilta.

Usein jäsenet toteavat tilaisuuksissa, miten kiitollisia he ovat seurasta ja siitä, että on vapaaehtoisia, jotka pyörittävät toimintaa. Onhan se upeaa tarjota luomuaktiviteetti, jonka avulla jäsenten stressit ja kolotukset jäävät avantoon!

Marita Hyttinen

Katajanokan Kunto

Mietitkö miten saisit itsesi syksyn pimentyessä liikkumaan vai oletko himourheilija ja kaipaat jotain uutta?

Huipputreenit Circuitissa ja Kunnon treenissä, ovat olleet osa harjoitusohjelmaani useamman vuoden ajan. Ammattitaitoiset ohjaajat tekevät vaihtelevat ja mielenkiintoiset ohjelmat, jotka haastavat liikkujaa mukavalla tavalla. Molemmissa käymissäni ryhmissä on mukana muitakin miehiä, mutta olisi mahtavaa nähdä lisää miehiä treeneissä.

Kunnon harjoitukset tuovat talvikaudelle mukavaa vaihtelua ja monipuolisuutta kesäisen pyöräily- ja polkujuoksuharrastukseni lisäksi. Molemmissa ryhmissä treenataan kovaa ja syke nousee. Kunnon treenissä usein mukana olevat askelsarjat haastavat koordinaatiota ja keskittymistä toden teolla, olematta kuitenkaan liian vaikeita tai tanssillisia. Lihaskunnon, tasapainon ja koordinaation ylläpidon tukemiseen molemmat harjoitukset sopivat erinomaisesti.

Olen uutena jäsenenä mukana Katajanokan Kunnon hallituksessa. Seuran tavoite on tuottaa kohtuuhintaisia, laadukkaita ja helposti lähestyttäviä liikuntapalveluita skattalaisille ja lähialueiden asukkaille. Pidämme tärkeänä, että liikuntaryhmätarjonta on monipuolinen. Sopivia ryhmiä löytyy eri ikäryhmille ja kaiken tasoisille liikkujille. Tavoittelemme jatkuvasti uusia jäseniä ja harjoituksissa kävijöitä, varmistaaksemme seuran talouden ja sitä kautta edulliset hinnat. Edulliset hinnat varmistuvat parhaiten hyvällä kävijämäärällä, koska seuran tavoitteena ei ole tehdä taloudellista voittoa eikä investointitarpeita ole, mutta treenien laadusta emme ole valmiita tinkimään. Tarjoamme kaikille seuran toiminnasta ja harjoituksista kiinnostuneille ilmaisia kokeilukäyntejä kaikkiin ryhmiin. Tervetuloa, nähdään treeneissä!

Janne Ritakoski

Yhdessä palvellen – ketään unohtamatta

Lions Club Helsinki/Katajanokka on osa maailmanlaajuista Lions-järjestöä, joka toimii vapaaehtoisten voimin paremman huomisen rakentamiseksi. Klubimme juuret ulottuvat Katajanokalle jo yli 60 vuoden ajalta. Toimintamme keskiössä on aina ollut yhteisön tukeminen ja ihmisten kohtaaminen.

Mitä teemme Katajanokalla?

Klubimme tukee monipuolisesti paikallisia ja kansainvälisiä kohteita. Olemme esimerkiksi osallistuneet lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemiseen, auttaneet perheitä vaikeissa elämäntilanteissa sekä järjestäneet tapahtumia, jotka tuovat iloa ja yhteenkuuluvuutta.

Kiitämme erityisesti katajanokkalaisia, jotka ovat lahjoittaneet pullopalautuskuittinsa K-Marketissa Lionstoiminnan hyväksi. Pienistä puroista on kertynyt viidessä vuodessa yli 4000 euroa, ja se on ohjattu alueemme lasten, nuorten ja vanhusten tukemiseen. Jokainen lahjoitus on osa yhteistä hyvän ketjua – lämmin kiitos teille!

Kansainvälisellä tasolla olemme mukana Lions Clubs International Foundationin (LCIF) humanitaarisissa projekteissa, jotka ulottuvat katastrofiavusta terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Miksi mukaan?

Lions-toiminta tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa, oppia uutta ja tavata erilaisia ihmisiä. Moni jäsen kertoo, että klubimme tuo elämään merkitystä ja antaa voimaa arkeen. Yhdessä pystymme tekemään enemmän kuin yksin. Kutsumme lämpimästi mukaan kaikki, jotka jakavat halun auttaa. Olitpa sitten kiinnostunut vapaaehtoistyöstä, uusista ystävistä tai mahdollisuudesta antaa aikaasi hyvän asian puolesta – meillä on sinulle paikka. www.lchelsinkikatajanokka.fi

Aarne Pulliainen

Katajanokan venekerho KNV

Katajanokan venekerho KNV ry perustettiin vuonna 1982. Jäseniä meillä on noin 150.

Nykyiset laiturit valmistuivat 25 vuotta sitten. Venekerholla on 87 venepaikkaa. Teemme veneilykauden päätyttyä itälaiturissa pieniä muutoksia, jotka mahdollistavat useamman uuden yli 30 jalan purjeveneen kiinnittymisen laituriin. Vapaita laituripaikkoja voi tiedustella kommodorilta ja varakommodorilta. Tietoa venekerhosta saa kotisivuilta knvry.fi

Perinteeksi muodostuneissa laituritapaamisissa vaalimme yhteishenkeä, tapaamme uusia ja vanhoja kerholaisia sekä vaihdamme kesän kokemuksia ja kuulumisia. Panostamme vesiliikenteen turvallisuuteen mm. katsastustoiminnalla. Sitä toteuttaa mallikkaasti kerhomme omat katsastajat. Vuosittainen katsastus on seurassamme välttämätön ja myös edellytys laituripaikkaan. Järjestämme jäsenillemme myös ensiapu- ja veneilijän radiotutkintokoulutusta.

Venekerholla on Vesivaaka Ry:n kanssa saaritukikohta keittokatoksineen ja saunoineen Högholmenissa Porkkalan niemen eteläkärjen tuntumassa noin 18 merimailia Katajanokalta länteen. Kesäisin veneilijöiden käytössä on Katajanokalla seuran hallinnassa oleva alue pysäköintiin. Talvisin alueelle telakoidaan osa kerholaisten veneistä. Venekerhon toimisto Luotsikatu 2:n kivijalassa palvelee jäsenistöä veneilykauden alkaessa maanantaisin klo 18–19 toukokuun alusta kesäkuun puoleenväliin. Tervetuloa käymään!

Juha Kari, Kommodori

SAPA teki historiaa Helsinki Cupissatyttötoiminta kasvussa

Seurassa päästiin kokemaan kesällä ikimuistoisia hetkiä, kun se pelasi ensimmäistä kertaa Helsinki Cupin finaalissa Olympiastadionilla.

Seuran junioritoiminta starttasi vuonna 1986, ja lähes neljä vuosikymmentä vierähti ennen kuin loppuottelupaikka napsahti legendaarisessa Helsinki Cupissa. 12-vuotiaiden poikien joukkue sai kunnian olla jengi, joka siivitti tiensä myyttiselle stadionille. Vaikka loppuottelussa tuli 3–1 tappio MPS:lle, oli joukkueen matka hieno. ”Hyvältä tuntuu. Harmi ettei saatu suurinta palkintoa, mutta ylpeä täytyy olla porukasta, että taistelimme historiallisesti finaaliin”, valmentajista toinen, Ciro Francis, kertoo. Hänen kanssaan joukkuetta koutsaa pitkän linjan sapalainen Dicky A Lody. Turnauksen edetessä kävi selväksi, että tänä vuonna on mahdollisuus mennä pitkälle, alkulohkoissa voittoja sateli. Puolivälierässä peli PPJ:tä vastaan venyi rankkarikisatrilleriin, ja SAPA pääsi etenemään seuraavalle kierrokselle. Välierävaiheessa oli urheilujuhlan tuntua, kun vastaan tuli niin sanotussa Haapiksen derbyssä Ponnistus. Omistaahan kumpikin joukkue Haapaniemen kotikentän.

SAPAn pojat saivat hopeamitalit

SAPA kaatoi Ponnarit reilusti yli sadan katsojan edessä Bolliksen matsissa ja selviytyi jännittävien vaiheiden jälkeen loppuotteluun. Francis naurahtaa, että aiemmat pelit, välierä mukaan lukien, jännitti häntä enemmän kuin itse finaali. ”Ehkä olen jo tottunut suuriin peleihin”.

Finaalitapahtumassa jännitti sitäkin enemmän, olihan peli kaikille pelureille ainutlaatuinen. Hermostuneisuuden aisti jo kentälle tullessa, ja malmilaiset pääsivätkin nopeasti parin maalin johtoon. Loppua kohti vihreäpaitojen peli parani, ja tasoitus roikkui jo ilmassa. Mutta niin vain vastustaja iski lopussa vielä yhden maalin ja pääsi juhlimaan voittoa.

SAPAn pelaajat olivat pettyneitä, mutta hopea on taatusti jo ehtinyt kirkastua. Näitä pelejä muistellaan vuosikymmeniä. Vaikka katsomossa oli MPS-enemmistö, saapuivat sapalaisetkin kannustamaan sankoin joukoin. Turnauksessa pelasi SAPA:sta 13 joukkuetta. Tyttötoiminta jatkaa kasvua

Seurassa on satsattu viime vuosina tyttöjoukkueisiin. Uusin tulokas on kolmen ikäluokan eli 17/18/19- syntyneiden jengi, joka aloitti toimintansa vuosi sitten elokuussa. Joukkueessa ei ole montaa, jotka olisivat pelanneet jalkapalloa aiemmin, eli nappulakengät ovat ehtineet olla pelureiden jalassa vasta vähän aikaa.

Tytöt treenaavat Katajanokan kentällä

”Hyvä meininki on joukkueessa. Kivaa, että on saatu paljon uusia pelaajia - ja peleistä on saatu mukavasti voittojakin”, iloitsee toinen valmentajista, Nuppu Nieminen. Uudet pelaajat ovat edelleen tervetulleita mukaan. Toiminta on vasta alkutaipaleella, mutta Nupun mukaan aktiivisuus ja fiilis joukkueessa on ilahduttavalla tasolla. ”Kyllähän sen välillä huomaa, että aika moni vastustaja on pelannut meitä pitempään, meillä on moni vasta alkanut käydä treeneissä. Mutta kaikki on tsempannut tosi hyvin”. Harjoitusten päätteeksi kuuluu kentän päädyssä leppoisa musiikki, ja futareille on tarjolla mehua ja keksejä. Idea mukavaan yhteishenkeä kohottavaan juttuun oli lähtenyt eräältä pelaajalta.

Stadi Cupissa mukana molemmat tyttöjoukkueet Kesän kohokohtana oli tytöille Stadi Cup. Nuorempien ikäluokan joukkue sai kokea ensimmäistä kertaa Stadi Cupin huumaa ja sääkin suosi. 17/18/19 syntyneet pelasivatkin avausturnauksensa loistavasti voittamalla pelaamistaan otteluistaan puolet. Myös kokenut Stadi Cupin kävijä 12/13 syntyneiden joukkue pelasi hyvän turnauksen. Hieno kokemus SAPAn tytöille.

Teksti ja kuvat: Timo Erkkilä

Skattan Pallopirkot on naisten paikallisjoukkue

Katajanokalla on jo parin vuoden ajan toiminut naisten oma futisjoukkue. Skattan Pallopirkot harjoittelee kerran viikossa ja ottaa ilolla mukaan uusia pelaajia.

”Lapset viihtyivät futiskentällä, heillä oli harjoituksia ja pelejä ja futisseurasta oli tullut heille tärkeä asia. Siitä lähti ajatus äitien omasta joukkueesta”, Miia Saarenmaa kertoo.

Saarenmaa on yksi Skatta Pallopirkkojen perustajista. Leikkimielinen jalkapalloseura perustettiin 2023 ja vähitellen joukkue kasvoi.

”Meillä on nykyään reilut kymmenen aktiivista treenaajaa ja olemme saaneet valmentajan vetämään treenejä. Jäsenet ovat 30-50-vuotiaita, osalla on urheilutaustaa, mutta futistaustaa ei kovin monella ole. Se ei ole menoa haitannut, oikeastaan päinvastoin. Treeneissä on kiva ja leikkimielinen meininki, tällainen on parasta urheilua, kun samalla saa sekä happea että hyvää mieltä”, Saarenmaa hymyilee.

Vähitellen jalkapallon opit ovat tarttuneet takkiin osallistujilla paremmin ja paremmin. Tänä syksynä pelattiin myös ensimmäinen harjoitusottelu totisemmin treenaavaa joukkuetta, naisten HJK Socruja vastaan.

”Turpiin tuli, mutta ei paljoa. Pärjäsimme tosi hienosti noinkin kovaa porukkaa vastaan ja joukkueella oli hurjan hyvä mieli matsin jälkeen”, Miia Saarenmaa toteaa.

Skattan Pallopirkkojen harjoitukset jatkuvat lumen tuloon asti keskiviikkoisin Katajanokan jalkapallokentällä klo 18:30. Lisätietoja voi halutessaan kysellä Miialta sähköpostiosoitteesta miia@saarenmaa.fi.

Kuva: Miia Saarenmaa

Katajanokka-kassi on kunnianosoitus Etelä-Helsingin sydämenmuotoiselle saarelle. Kassiin on kuvitettu saaren tunnetuimmat kohteet, kuten jäänsärkijät, vanha vankila ja Uspenskin katedraali. Kuvituksen on tehnyt Sami Saramäki ja kassin on suunnitellut muotoilija Miia Saarenmaa (Vinta embroidery studio).

Kassi on valmistettu eettisesti ja ekologisesti pellavasekoitekankaasta, joka on kudottu ja ommeltu Liettuassa ja painettu Lohjalla.

Ostamalla kassin tuet paikallisia yrittäjiä ja eurooppalaista tuotantoa.

Kassin hinta 22€

Vinta Embroidery Luotsikatu 5

Avoinna arkisin 10-16

Asuntoja linnuille

Katajanokkaseuran kevätohjelmassa oli vanhojen linnunpönttöjen kunnostusta ja neljän uuden pöntön asennusta paluumuuttajille. Toivotamme uudet skattalaiset tervetulleiksi. Kuvat: Kati Laasonen

Katajanokkaseuran 40-vuotisjuhlavuonna 1985 istuttaman tammen muistolaatta on nyt kiinnitetty takaisin entistä ehompana. Kiitos käsityömestari Mariia Sundman-Laaksolle laatan kunnostamisesta!

Kuvat: Tuula Palaste

Mikä yhdistää muumeja ja Katajanokkaseuraa?

Sekä muumit että Katajanokkaseura täyttivät tänä vuonna 80 vuotta. Osana seuran juhlavuoden ohjelmaa järjestimme bussiretken muumiseikkailuun Kotkan Merikeskus Vellamoon lauantaina 17.5.2025. Katajanokan kärjestä näkyy Hylkysaaren komea, vuosia tyhjillään ollut entinen luotsikasarmi. Rakennuksessa toimi Suomen Merimuseo vuosina 1981–2007. Kun Hylkysaaren vanha rakennus osoittautui vähitellen tiloiltaan riittämättömäksi, eikä museo ollut kovin saavutettava etenkään talviaikaan, Opetusministeriö kilpailutti museon sijainnin Helsingin, Kotkan ja Turun kesken.

Helsinkiläisten harmiksi Kotka voitti. Merimuseo muutti vuonna 2008 arkkitehtonisesti mielenkiintoiseen uudisrakennukseen, Merikeskus Vellamoon, jonka pääsuunnittelija on arkkitehti Ilmari Lahdelma.

Retkibussiamme kuljetti Katajanokkaseuran johtokunnan jäsen Lari Nylund. Seura tarjosi retkeläisille opastetun tunnin kestävän kierroksen; Ohoi, Vellamo näkyvissä! -yleiskierroksella saimme yleissilmäyksen Vellamon ajankohtaisiin näyttelyihin sekä tietysti Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumiseikkailu -näyttelyyn.

Hylkysaari hylättynä 6.12.2008. (Huom! mattis oikeassa alareunassa)

Toven ja Tuulikin vene Viktoria

Kuva: Lari Nylund

Lari Nylundin kyydissä oli turvallista.

Skatta liikkui yhdessä Matruusinpuistossa

Järjestimme tapahtuman yhdessä muiden yhdistysten kanssa jo kolmannen kerran.

Skatta liikkuu yhdessä -tapahtumassa toukokuun viimeisenä tiistai-iltana oli taas mukava ja yhteisöllinen henki. Sääkin oli meille suosiollinen.

Partiolippukunta Katajanokan Karhunkaatajat huolehtivat makkaroiden grillaamisesta. Katajanokan Huolto toimitti meille grillin tälläkin kertaa. Katajanokan Martat myivät mehua ja maittavia pullia. Katajanokan Kunto piti kaikille avoimen jumppatuokion Matruusinpuiston nurmella. Pro Matruusinpuisto -ryhmä organisoi edellistä vuotta laajemman kirpputorin ja palkitsi järjestämänsä valokuvakilpailun voittajat ruusuilla. Ryhmä ideoi uutta valokuvakilpailua ja syksyllä järjestettäviä sipulikukkien istutustalkoita.

Katajanokkaseuran tarpeelliset penkit ja pöydät olivat tarjoilusta nauttivien sekä kirpputorimyyjien käytössä. Uusista pöydistä ja penkeistä on ollut iloa ja hyötyä jo monessa tapahtumassa.

Sisko Lounatvuori

Matruusinpuiston kukkasipulien istutustalkoot

Keväällä nurmikosta pitäisi nousta tulppaaneja, narsisseja, skilloja ja posliinihyasintteja.

Pro Matruusinpuisto tempaisi tänäkin vuonna pystyyn lokakuiset kukkasipulien istutustalkoot ja kutsui mukaan kaikkia kynnelle kykeneviä istuttamaan, tai jos kumartuminen ja kyykistely tuntui kipeältä, mukaan saattoi tulla myös kannustamaan.

Uskalsimme varmistaa talkoiden ajankohdan vain muutamaa päivää aiemmin, koska halusimme välttää talkooväen joutumista ihan kaatosateen alle. Mutta hyvin tuli porukkaa paikalle, meitä oli hommissa kaikkiaan lähes 40 henkeä, kun nopsasti väkimäärää sanomalehden nurkkaan laskeskelin.

Porukkaa oli Partiosta, Martoista ja Katajanokkaseurasta, myös lähitaloista tuli yllättävän monia aikuisia ja lapsia. Muutamat lenkkeilijätkin poikkesivat piilottamaan kukkasipuleita multaan.

Kukkasipuleita oli kaikkiaan 2000 kappaletta, eli 900 enemmän kuin viime vuonna. Kiitokset Staralle! Illan pimetessä talkoiden jälkeen, sytytimme upouudelle grillipaikalle ensimmäiset tulet. Grillatut makkarat, silakat ja vaahtokarkit maistuivat niin pienille kuin isoillekin osallistujille.

Pro Matruusinpuisto -ryhmä toivoo kaupungin ja valtuutettujen suhtautuvan tähän ainutlaatuiseen näköalapuistoomme myönteisesti niin, että tällä valtuustokaudella ihan tosissaan päätettäisiin muuttaa puiston tilapäinen asema pysyväksi ja lopetettaisiin alueen pitäminen potentiaalisena rakennusalustana.

Jatkoimme jäljelle jääneiden sipulien istuttamista vielä muutamana päivänä talkoiden jälkeen. – Nyt vain toivotaan, etteivät myyrät ja puput popsi talven aikana sipuleitamme.

Tiina Harpf

Talkooväkeä toimissaan. Kuvat: Tiina Harpf

Kuva: Leo Harpf

Vierailulla Stora Enson pääkonttorissa

Katajanokan Laituri on Suomen suurin massiivipuurakennus. Rakennuksessa on neljä maanpäällistä kerrosta, ja Stora Enson toimitilat sijaitsevat rakennuksen Kauppatorin puoleisessa päässä. Korkean ja vaikuttavan aulan toisella puolella toimii Solo Sokos Hotel Pier 4.

Rakennuksen katolla sijaitsee kaikille avoin ravintola ja laaja terassialue, jonka istutukset mukailevat saariston luontoa.

Anttinen Oiva Arkkitehtien suunnittelema rakennus on kestävästi ja vähähiilisesti rakennettu kauttaaltaan puusta, hissi- ja porraskuiluja myöten. Rakennus on saanut useita palkintoja. Lokakuussa Katajanokalla iloittiin rakennuksen saatua myös Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon.

Katajanokkaseuran johtokunta pääsi huhtikuussa Stora Enson puurakentamisen myynti- ja kehityspäällikkö Antto Kauhasen johdolla tutustumaan valoisiin ja viihtyisiin toimitiloihin.

Kauhasen mukaan puurakenteet edistävät kokonaisvaltaista hyvinvointia visuaalisuutensa ja akustiikkansa ansiosta. ”Rakennus ei ainoastaan vähennä päästöjä – sen rakenteisiin on sitoutunut noin 6 000 tonnia hiilidioksidia, mikä vastaa rakennuksen omia päästöjä seuraavan 50 vuoden ajalta. Puu on myös kevyt, mutta kestävä materiaali, joka luo paitsi parempia työ- ja elinympäristöjä myös viihtyisämpää äänimaisemaa niin rakennustyömaillekin kuin valmiiseen rakennukseen”, kertoi Antto Kauhanen.

Antto Kauhanen kertoi yhtiön historiasta Victor Westerholmin maalauksen äärellä. Vuonna 1912 valmistuneessa maalauksessa näkyy tehdas Ensossa (nyk. Svetogorsk).

Kuvat: Tuula Palaste

Kaupunkiviljelyä Linnanpuistossa

Katajanokkaseuran jäsenillä on ollut mahdollisuus harrastaa kaupunkiviljelyä jo vuodesta 2013.

Viljelylaatikoita oli alkuun 33, mutta kysyntä oli niin kovaa, että vuonna 2018 haettiin kaupungilta lupaa laajennukseen, ja nykyisin laatikoita on 55.

Kaupunkiviljelijäksi pääsee ilmoittautumalla jonoon: skatankaupunkiviljelijat@gmail.com. Vanhoilla viljelijöillä on oikeus viljellä laatikkoaan seuraavanakin vuonna, mutta laatikoita vapautuu vuosittain. Vuosimaksu on 21 euroa. Seura maksaa maanvuokran kaupungille ja hankkii multaa ja työkaluja. Mullan tonkiminen on virkistävää ja välillä satokin on ilahduttavan runsasta. Varsinaista lähiruokaa!

Teksti ja kuva: Kati Laasonen

TERTUN TAIMI JA KUKKA OY

Myynti Kauppatorilla pääsiäisestä jouluun

Tarjolla havuja, kransseja, ruukku- ja leikkokukkia, taimia ja satokausituotteita sesonkien mukaan

Terttu Vahtera 050 341 1687 tertuntaimi@gmail.com, facebook, tertuntaimijakukka.tk gh

Kalenteriin kevään Kinokat: 25.1., 22.2., 22.3. ja 19.4. sekä Kinokan 20v-juhlanäytös la 11.4. Varastettu kuolema.

Katajanokkaseuran elokuvakerho Kinokka - elämyksiä hyvässä seurassa hyvien elokuvien parissa Katajanokalla vuodesta 2006 toimineen Katajanokkaseuran elokuvakerho Kinokan näytökset ovat avoimia kaikille. Valtaosa kerhon jäsenistä on nykyisiä tai entisiä katajanokkalaisia, mutta sana on myös kiertänyt, ja kerhon jäsenluku on kasvanut harrastajilla, joiden ainoa yhteys Katajanokkaan on Kinokan elokuvat.

Kinokka on elävä esimerkki katajanokkalaisesta paikalliskulttuurista. Kerhoa pyörittää vapaaehtoinen ja asialle vihkiytynyt 7-henkinen Kinokka-toimikunta, jonka jäsenistä viisi istuu Katajanokkaseuran hallituksessa. Yhteistyökumppaneitamme ovat Suomen Elokuvasäätiö, jonka auditorio K13:ssa kerho toimii, ja VarsinaisSuomen elokuvakeskuksen elokuvakerhopalvelu, jolta toimikunnan valitsemat elokuvat vuokrataan.

Elokuvakerhopalvelun ansiosta filmien vuokrat pysyvät kohtuullisina. Kinokan talousarvion tulopuolella ovat lipputulot: kertaluontoinen jäseneksi liittyminen 2 euroa ja kohtuuhintainen elokuvalippu 8 euroa. Menopuolella ovat auditorion ja filmien vuokrat. Koska pääsylipputulot eivät parhaimmillaankaan ole kattaneet menoja, tukea on saatu katajanokkalaisilta yrityksiltä. Kiitämme Katajanokan apteekkia ja K-kauppaa arvokkaasta panoksesta paikalliskulttuurin hyväksi.

Kerhomme elokuvapolitiikka on suoraviivainen: ei sotaelokuvia tai avointa väkivaltaa, ei horroria, eikä liioin esimerkiksi valmiiksi naurettuja Hollywood-komedioita, vaan priorisoimme harvinaisia helmiä Euroopasta, Japanista, Etelä-Koreasta, Argentiinasta jne., amerikkalaisia indie-elokuvia unohtamatta. Valinnoissamme nojaudumme paitsi omaan kokemukseemme, myös taustatietoihin, asiantuntija- ja yleisökritiikkeihin ja esim. menestykseen kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla.

Kinokalla on oma vahva brändinsä, josta olemme ylpeitä. Visuaalinen ilme on graafikko Eero Nurmikon käsialaa. Hän on suunnitellut kerhon logon, elokuvajulisteet, -liput ja kutakin elokuvaa pohjustavat A4-flyerit.

Tunnusomaista Kinokan elokuvaelämyksille on lämpiön rennon kotoinen tunnelma. Miljöö on vaikuttava yli 100-vuotisine hirsirakenteineen ja punatiiliseinineen. Lämpiössä ja teknisesti huippuunsa viritetyn elokuvasalin puolella soi lempeänä taustamusiikkina 1950-luvun swingjazz. Elokuvasalissa näytökseen virittäydytään Antti Sarpilan tunnusmusiikilla, jonka jälkeen allekirjoittanut kertoo elokuvan taustoista liittämällä sen laajempaan kulttuuriseen kontekstiin. Sen jälkeen – elokuva alkaa.

Erkki Leimu

Ensi vuosi on Kinokan 20-vuotisjuhlavuosi, jonka kunniaksi esitämme ylimääräisen juhlanäytöksen lauantaina 11.4.2026 klo 15. Ohjelmassa on elokuva ”Varastettu kuolema” vuodelta 1938–39. Se on Nyrki Tapiovaaran ohjaama ja Erik Blombergin kuvaama. Filmi on suurimmaksi osaksi kuvattu Katajanokan maisemissa. Erkka Blomberg, kuvaajan poika, on lupautunut kertomaan filmin teosta ja sen historiasta. Saamme myös nähdä hänen kuvakoosteensa filmin kuvauspaikoista ennen ja nyt.

Katajanokkaseuran varasto- ja johtokunnan kokoontumistila on osoitteessa Vyökatu 4. Seuran pöllö-tunnuksen on piirtänyt kuvittaja Pekka Vuori vuonna 1979. Aihe on peräisin Luotsikatu 10:n ikkunaornamentista.

AVOINNA

Ti - Pe  klo 9.45 -16.00

La klo 11.00 - 14.00

Puh. 044 27 64 064

Luotsikatu 14, Katajanokka

VAATTEIDEN KORJAUKSET

nopeasti ja ammattitaidolla

- vetoketjujen vaihdot

- lyhennykset/pidennykset

- kavennukset/levennykset

- vaatteet omien mittojen ja kaavojen mukaan, myös iltapuvut

- nahkavaatteiden korjaukset

KATAJANOKAN POLKUPYÖRÄKAUPPA

HUOLTO - KORJAUKSET MYYMÄLÄ - VUOKRAUS

Haluamme sydämellisesti kiitttää kaikkia Katajanokan naapureitamme mahtavasta tuesta, jonka olemme saaneet tänä vuonna liikkeellemme.

LUOTSIKATU 14 - 0442915331

WWW.BICYCLEANHELSINKI.COM

• Kemiallinen pikapesula

• Valkopesu

• Matto/verhopesu

• Ompelu- ja korjauspalvelu

• Nopea ja ammattitaitoinen palvelu

Katajanokkalaisille 15% alennus!

Luotsikatu 16 • puh./fax 09 2709 1432 • ma-la 10.00 - 14.00

Onnittelut Pekka Vuori 90 vuotta!

Katajanokkalaisen kuvittajan Pekka Vuoren kädenjälki on näkynyt suomalaissa lehdissä, romaaneissa ja kuvakirjoissa jo kahdeksalla vuosikymmenellä. Meillä katajanokkalaisilla on ollut erityinen onni nauttia hänen töistään. Vuosien 2001–2011 Kaikujen kansikuvat ovat Pekka Vuoren piirtämiä. Hän on myös suunnitellut Katajanokkaseuran logon ja mm. Katajanokan jäänsärkijöiden logon.

Katajanokan Kaikua Pekka Vuori suunnitteli ja taittoi 70-luvun lopusta 80-luvun loppuun. Tällöin suurin osa lehdistä tehtiin silloisen seuran puheenjohtaja Arja Pantken keittiön pöydän ääressä leikkaaliimaa-tekniikalla.

Katajanokkaseura onnittelee sydämellisesti seuramme kunniajäsentä Pekka Vuorta ja kiittää vuosia jatkuneesta ystävyydestä ja yhteistyöstä.

Aurora Heickell

Vuonna 1945 perustettu Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf on Helsingin vanhimpia kaupunginosayhdistyksiä.

Sääntöjensä mukaan seuran tarkoituksena on edistää kaikinpuolista viihtyvyyttä Katajanokalla alueen omaleimaisuutta ja erityispiirteitä kunnioittaen.

Asukkaiden etujärjestönä seura vaikuttaa ehdotuksin ja kannanotoin Katajanokan alueen suunnitteluun ja rakentamiseen.

Katajanokan Kaiun 1974 takansi

Tervetuloa liittymään jäseneksi skatta.fi-sivuilla: Katajanokkaseura->Liity seuran jäseneksi

Jäsenmaksu 2025: vuosijäsenet 20 e, yhteisöjäsenet 100 e Muista pitää sähköposti- ja osoitetietosi ajan tasalla.

Katajanokkaseuran antamat kannanotot löydät skatta.fi->Katajanokkaseura->Kannanotot

Katajanokkaseuran vuosikokous 2025

Katajanokkaseuran 80. vuosikokous pidettiin

Katajanokan Laiturilla, Solo Sokos Hotel

Pierin tiloissa 19.3.2025. Paikalla oli noin 70 osallistujaa. Puheenjohtajana toimi Petri Tuomi-Nikula.

Vuosikokouksen asiakirjat ja pöytäkirja on luettavissa: skatta.fi->Katajanokkaseura.

Ennen kokousta Stora Enson edustaja Antto Kauhanen esitteli yhtiötä ja sen uutta pääkonttoria.

Kokouksen jälkeen arkkitehti Mikael Sundman kertoi suhteestaan Katajanokkaan, joka on hänelle erittäin tuttu, vaikkei hän olekaan koskaan asunut Katajanokalla. Hän kertoi uusista näkökulmia kaupunkisuunnitteluun sekä Sataman osalta. Yhteistyötä Helsingin Sataman sekä KYMP:in kanssa hän piti erittäin tärkeänä.

Katajanokkaseuran johtokunta 2025

Kati Laasonen, puheenjohtaja, p. 050 528 9911

Tuula Palaste, varapuheenjohtaja, p. 050 585 1332

Helena Alkula, rahastonhoitaja, p. 040 591 7789

Martin Bunders

Eija Halla, sihteeri

Sinikka Harpf, kokousemäntä, p. 040 500 3843

Aurora Heickell, Katajanokan Kaiku, vastaava toimittaja

Marja Karppanen, kulttuuritoimikunta, p. 040 527 2068

Erkki Leimu

Staffan Lodenius, ympäristöasiat

Sisko Lounatvuori

Lari Nylund

Sirpa Pääsky

Tuula Teikari-Saebo

Aarno Teittinen

Kirsti Tolvanen

Tervetuloa Katajanokkaseuran sääntömääräiseen vuosikokoukseen 18.3.2026 kello 18:00 – 20:00.

Katso tarkemmat tiedot ohjelmasta Katajanokkaseuran verkkosivuilta lähempänä ajankohtaa.

Kuvat: Aurora Heickell

Kiitämme kaikkia asiakkaitamme kuluneesta vuodesta!

Katajanokan apteekin henkilökunta ja apteekkari Susanna toivottavat

Rauhallista joulunaikaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2026

Upea jouluetu Kaiku-lehden lukijoille!

Me apteekilla hiljennymme myös juhlaan ja olemme suljettuna: 24.-26.12.2025, 1.1.2026 sekä 6.1.2026

Muuten palvelemme normaalisti ja toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi apteekille!

Katajanokan lähiapteekki ma-pe klo 10-18 la klo 10-15

Tällä kupongilla kertaluonteinen alennus vapaavalintaisesta vapaakaupan tuotteesta. Etu ei koske lääkevalmisteita tai SV-korvattavia valmisteita. Tarjous on voimassa 31.1.2026 saakka.

Seuraathan meitä jo Facebookissa?

Nokassa hänsään – ja luuhun asti!

NOKAN

JOULULOUNAS

1.-19.12.2025

Ravintola Nokka tarjoilee hirvitartaria hirvenluuposliinilautasilta.

Ravintola Nokan keittiöpäällikkö Ari Ruohon metsästämän hirven kaikki lihat käytetään ensin Nokan keittiössä, ja sitten luista keitetään riistaliemi, niin kuin Nokassa on tapana. Mutta tällä kertaa koko eläimen käyttäminen vietiin astetta pidemmälle. Keittiöpäällikkö Ruoho pyysi keramiikkataiteilija ja kuvanveistäjä Mari Paikkaria suunnittelemaan hirvenluuposliinista valmistettuja lautasia. Mari muotoili Nokalle pienet amouse-bouch hirvenluuposliinilautaset. Todennäköisesti tämä on ensimmäinen kerta, kun hirven luita käytetään luuposliinin valmistuksessa. Hirvenluuposliinilautasilla tarjoillaan hirvitartaria ja muita riista-annoksia, jotka toivottavat ruokailijat tervetulleiksi illalliselle Nokkaan.

Tämä Katajanokan Kaiun 64. vuosikertanumero on Katajanokkaseuran lahja jokaiseen katajanokkalaiseen kotiin ja yritykseen. Liittymällä Katajanokkaseuran jäseneksi kotisivuilla skatta.fi varmistat, että saat Katajanokan Kaiun myös ensi vuonna. Muista myös pitää sähköposti- ja osoitetietosi ajantasalla.

Tervetuloa

Punaisille laivoille

Joulun tunnelma, lumoavat maisemat ja vain laivalta löytyvät elämykset tekevät merimatkastasi ikimuistoisen.

Hyödynnä katajanokkalaisten omat edut ja varaa risteily huokeaan hintaan.

Päiväristeily Tallinnaan

Viking XPRS

Matkustusaika: 1.11.2025–31.3.2026

Tuotetunnus: FRKAIKU

SU–PE 6 €/hlö

(La 12 €/hlö*, hytti lisämaksusta alk. 15 €)

Maks. 8 henkilöä. Ikäraja 18 vuotta. Hintoihin lisätään reittikohtainen polttoaine- ja EU-ilmastomaksu.

*Lauantaihinnat voimassa myös 26.12.2025–6.1.2026.

Perjantaipiknik

Viking XPRS

Matkustusaika: 1.11.2025–31.3.2026

Tuotetunnus: FRKAIKU

PE 6 €/hlö

(Hytti lisämaksusta alk. 15 €)

Maks. 8 henkilöä. Ikäraja 18 vuotta. Hintoihin lisätään reittikohtainen polttoaine- ja EU-ilmastomaksu.

Varaa matkasi tunnuksella

FRKAIKU

osoitteessa vikingline.fi tai soita myyntipalveluumme puh. 0600 41577

(2 €/ vastattu puhelu + pvm./mpm). Paikkoja rajoitetusti. Oikeus muutoksiin pidätetään.