Suomen autiotuvat | Kämpät ja kammit saaristosta tuntureille

JOEL AHOLA

&

JOUNI LAAKSONEN

SUOMEN A U T I OT U VAT KÄMPÄT JA KAMMIT SAARISTOSTA TUNTUREILLE

SISÄLLYS ALKUSANAT . . . . . . . . . . . . . . . . .

MIKÄ ON AUTIOTUPA? . . . . . . . . . . . .

AUTIOTUPAVERKOSTON HISTORIAA . . . .

KULKIJAN KÄSKYT . . . . . . . . . . . . . .

KIRJAN KÄYTTÖOPAS, ALUEJAKOKARTTA

I ENONTEKIÖ . �

. . . . .

. . . . .

. . . . .

. . . . .

. 4 . 5 14 19 26

. . . . . . . . . . . . 30

Käsivarsi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 Tarvantovaara . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 Pöyrisjärvi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44

II PALLAS-YLLÄSTUNTURI . . . . . . 48 � III KULTAMAAT KULKUREITTEINEEN 62 � Pulju . . . . . .

Lemmenjoki . .

Hammastunturi Pomokaira . . .

. . . .

. . . .

IV PÄÄLAKI . �

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

62 65 .71 80

. . . . . . . . . . . . . . 82

Muotkatunturit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 Paistunturit ja Kevo . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85 Kaldoaivi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90

V INARIJÄRVEN YMPÄRISTÖ �

. . . . 96

Inarin retkeilyalue ja Inarijärvi . . . . . . . . . . . . 96 Vätsäri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101 Tsarmitunturi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108

VI KOILLISKAIRA . . . . . . . � VII ETELÄINEN LÄNSI-LAPPI � VIII ETELÄINEN ITÄ-LAPPI . . � Tuntsa, Vintilänkaira, Koitelaisenkaira .

Savukoski . . . . . .

Salla . . . . . . . . .

Pyhä–Luosto . . . .

Lokan . . . . . . . . . . . . . . . .

tekojärvi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . 110 . . . . .130 . . . . .146

ja . . . . . . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. 146 . 153 . 155 . 157

. . . . . . . . . .

. . . . . . . . . .

. . . . . . . . . .

IX KOILLISMAA . �

. . . . . . . . . . . .160

Korouoma ja Simojärvi ympäristöineen . .

Riisitunturi ja Karitunturi ympäristöineen .

Oulanka . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Muut Kuusamon tuvat . . . . . . . . . . .

Syöte . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Muut Pudasjärven ja Taivalkosken tuvat .

. . . . . .

X KAINUU YMPÄRISTÖINEEN �

. . . . 176

Hossa, Kylmäluoma ja Itärajan retkeilyreitti Muut Suomussalmen tuvat . . . . . . . . . .

UKK-reitti ja Köngäskierros . . . . . . . . .

Muut Puolangan ja Hyrynsalmen tuvat . . .

Rokuan kansallispuisto ja Oulujärven seutu .

Kuhmon tuvat . . . . . . . . . . . . . . . . .

Tupia Kainuun lähiseuduilla . . . . . . . . .

XI ITÄINEN SUOMI . �

. . . . . .

. . . . . . .

. . . . . .

. . . . . . .

. . . . . .

. . . . . . .

. 160 . 162 . 163 . 167 . 169 . 174

. 176 . 179 . 180 . 180 . 181 . 182 . 184

. . . . . . . . . . 186

Karhunpolku, Susitaival ja Koitajoki .

Koli, Herajärven kierros ja UKK-reitti Höytiäinen . . . . . . . . . . . . . .

Eteläinen Kallavesi . . . . . . . . . .

Itäisen Suomenlahden ja Valkmusan kansallispuistot . . . .

Itäisen Suomen helmiä . . . . . . . .

XII LÄNTINEN SUOMI . �

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. . . .

. 186 . 189 . 190 . 191

. . . . . . . . 192 . . . . . . . . 194

. . . . . . . . . 195

Hailuoto . . . . . . . . . . . . . . .

Raahen saaristo . . . . . . . . . . .

Vihannin kinttupolut . . . . . . . .

Rahjan saaristo . . . . . . . . . . .

Kokkola, Luoto ja Pietarsaari . . .

Peuran polku ja Suurijärven reitistö Arpaisten reitti . . . . . . . . . . .

Lauhanvuoren kansallispuisto ympäristöineen . . . . . . . . .

Joutsijärvi . . . . . . . . . . . . . .

Läntisen Suomen helmiä . . . . . .

. . . . . . .

VANHAT KULKUKEINOT . . . . .

YHDISTYSTEN RETKEILYTUVAT .

ERÄMAIDEN SAUNAT . . . . . .

SAVOTAT JA UITOT . . . . . . .

PALOVARTIOMAJAT . . . . . . .

VESIMYLLYT . . . . . . . . . . .

JÄÄKÄRITUVAT . . . . . . . . .

KALAMAJAT . . . . . . . . . . .

YKSITYISET AUTIOTUVAT . . . .

. . . . . . . . .

. . . . . . .

. . . . . . .

. . . . . . .

. . . . . . .

. . . . . . .

. . . . . . .

. . . . . . .

. 195 . 196 . 197 . 199 . 199 200 203

. . . . . . . . 203 . . . . . . . . 204 . . . . . . . . 204

TUPIEN KULTTUURIHISTORIAA KULKIJAN KÄSKYT . . . . . . . . .

RAJAVARTIOSTON PARTIOMAJAT KUMMITUSKÄMPÄT . . . . . . . . .

VALTION RETKEILYTUVAT . . . . .

NIITTYKÄMPÄT . . . . . . . . . . .

PORONHOITO . . . . . . . . . . . .

KULLANKAIVU . . . . . . . . . . .

RIEKONPYYNTI . . . . . . . . . . .

HILLANKERUU . . . . . . . . . . .

KIRKKOTUVAT . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . .

. . . . . . . . . .

. . . . . . . . . .

. . . . . . . . . .

. . . . . . . . . .

19 36 45 52 58 68 76 84 89 98

TUPIA MAAILMALLA . . . . . . . . . . . . . . . . 206 AUTIOTUPIEN TULEVAISUUS . . . . . . . . . . . 208 LÄHDELUETTELO . . . . . . . . . . . . . . . . . . 210

. . . . . . . . .

. . . . . . . . .

. . . . . . . . .

. . . . . . . . .

. . . . . . . . .

. . . . . . . . .

. . . . . . . . .

. . . . . . . . .

103 118 120 137 148 166 181 193 198

KARTTALIITE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 212 TUPAHAKEMISTO . . . . . . . . . . . . . . . . . 244

I ENONTEKIÖ

I ENONTEKIÖ � Tässä luvussa tutustutaan Käsivarren, Tarvantovaaran ja Pöyrisjärven erämaa-alueiden tupiin.

Erämaa-alueet kattavat lähes koko Suomi-neidon käsivarren ja olkapään. Alueen erämaisuus katkeaa vain Hetan ja Kautokeinon välisen tien varressa. Enontekiön kunnan eteläosien autiotuvat sijaitsevat Pallas–Yllästunturin kansallispuiston yhteydessä, joten ne on esitelty seuraavassa luvussa.

KÄSIVARSI Käsivarren erämaa-alue ja etenkin sen pohjoisosa ovat retkeilijöiden suosiossa. Syynä on Suomen korkein kohta, Halti, jonne johtaa Kilpisjärveltä noin 50 kilometrin pituinen merkitty kesäreitti. Taival on osa pohjoismaista Kalottireittiä, joka kulkee Norjan, Ruotsin ja Suomen tuntureilla 800 kilometrin matkan. Suomen osuus reitistä on 70 kilometriä, ja se kulkee Somasjärveltä Kilpisjärvelle ja edelleen Mallan luonnonpuiston halki Kolmen valtakunnan rajapyykille. Lisäksi merkittyjä reittejä kiertelee Kilpisjärven ympäristössä, jossa ylläpidetään myös latuverkostoa. Haltille ei mene varsinaista talvivaellusreittiä, mutta matkailuyrittäjien ja huoltomiesten risuilla viitoitettu moottorikelkkaura kulkee tuvalta tuvalle, vaikka linjaus on hieman kesäisestä poikkeava.

30

Käsivarren erämaa-alue on Suomen vaativinta retkeilyseutua, koska suurin osa siitä on puutonta avotunturia, jossa ei ole suojaa pahalla kelillä. Ainoastaan jokilaaksoissa kasvaa koivua ja pajua.

Varaustupien avainasioita hoitavat alueen luontokeskukset: Kilpisjärven luontokeskus (avoinna kausiluontoisesti), p. 020 639 7990. Tunturi-Lapin luontokeskus (Hetta), p. 020 639 7950.

KARTAT: Joel Ahola: Kilpisjärvi Halti Retkeilyopas ja kartta, 1:50 000.

Ulkoilukartta Halti Kilpisjärvi 1:50 000.

Ropi Kalkkoaivi Munnikurkkio, Topokartta 1:50 000.

Opas- ja virkistyskartta Enontekiö 1:100 000.

I ENONTEKIÖ

1 KUOHKIMAJÄRVI � AUTIOTUPA, 6 H, KAMIINA, KAASULIESI, KARTTA A VARAUSTUPA, 10 H, KAMIINA, KAASULIESI

WGS84, N 69° 3,619’, E 20° 33,420’

Suomen manneralueen läntisin autiotupa sijaitsee Kuohkimajärven pohjoisrannalla, 400 metriä Kolmen valtakunnan rajapyykistä. Seutu on vedenjakajalla, sillä rajapyykiltä vedet virtaavat Jäämereen, mutta Kuohkimajärvestä Kilpisjärveen ja edelleen Perämereen.

Autiotupa ja erillisessä rakennuksessa oleva varaustupa siirtyivät Metsäntutkimuslaitokselta Metsähallitukselle vuonna 2008. Uusi omistaja peruskorjasi kämpät vuonna 2012. Remontin yhteydessä autiotuvan aiemmin lukittu huoltotila yhdistettiin avoimeen tilaan.

Kuohkimajärven tuvat sijaitsevat Mallan luonnonpuistossa, jossa saa liikkua lumettomana aikana vain merkityillä poluilla. Kalottireitti ja talviset ladut kulkevat pihapiirin kautta.

MUISTOKIVI KOLMEN VALTAKUNNAN RAJAPYYKIN VIERESSÄ:

ÅPNINGEN AV NORDKALOTTRUTA NORDKALOTTLEDENS INVIGNING KALOTTIREITIN AVAUS 2.9.1993 [presidentti- ja kuningasparien nimikirjoitukset] Den Norske Turistforening Svenska Turistföreningen Suomen Matkailuliitto

tipaikkoja ei voi varata etukäteen, vaikka yöpyminen on maksullista. Edullisinta majoittuminen on yhdistyksen jäsenille. Alle 7-vuotiaat lapset majoittuvat ilmaiseksi. Yöpymismaksut ovat korkeimmillaan 300 Norjan kruunua yhdistyksen ulkopuolisilta aikuisilta.

Lisätietoja: ut.no/hytte/goldahytta

Norjan Goldahyttalla on kaksi kymmenen hengen tupaa.

3 �

KOLTALAHTI

PÄIVÄTUPA, KAMIINA, KARTTA A

WGS84, N 69° 2,754’, E 20° 36,548’

Koltaluoktan eli Koltalahden saamelaiskylä sijaitsee Ruotsissa, Kilpisjärvestä luoteeseen kurkottavan lahden pohjukassa. Malla-vesibussi liikennöi kesäisin Kilpisjärven retkeilykeskuksesta Koltalahteen, josta on kolmisen kilometriä Kolmen valtakunnan rajapyykille. Vaatimattomalta venelaiturilta on vain satakunta metriä ruotsalaiselle päivätuvalle, mutta taukopaikka jää monelta retkeilijältä huomaamatta, sillä kämppä sijaitsee poroaidan toisella puolella ja lähellä kylän lukittuja taloja.

Ruskea päivätupa on poikkeuksellisen tilava. Valkoiset sisäseinät tekevät kämpästä entistä valoisamman ja suuremman oloisen. Tuvalla on pöytä, penkit ja kamiina, muttei puuhuoltoa saati petipaikkoja. Se tarjoaa silti erinomaisen suojan odotella venekyytiä kehnossa kelissä.

Kuohkimajärven autiotupa laajeni poikkeuksellinen tilavaksi kämpäksi vuoden 2012 remontin yhteydessä.

2 GOLDAHYTTA � KAKSI VUOKRATUPAA, 10 H + 10 H, KAMIINAT, KAASULIEDET, KARTTA A

WGS84, N 69° 4,428’, E 20° 30,114’

Norjan matkailuyhdistyksen (Den Norske Turistforening, DNT) Goldahytta sijaitsee kolmisen kilometriä Kolmen valtakunnan rajapyykiltä, josta johtaa polku perille. Kohde on merkityn retkeilyreitin varrella Golddajávrin pohjoispuolella, noin 500 metriä rannasta.

Kämppiä on kaksi ja ne on rakennettu norjalaiseen tyyliin sahatavarasta ja eristetty vuorivillalla. Uusi tupa on valmistunut vuonna 1991, mutta myös vanhempi kämpistä on yhä erinomaisessa kunnossa. Vanhempi kämppä on suljettu talvikuukausina. Tuvat on lukittu ja avaimia niille saa panttimaksua vastaan Kilpisjärven tullista. Pe-

Ruskeaksi maalattu Koltalahden päivätupa on pohjoisin poroaidan eteläpuolisista kämpistä.

4 SAANAJÄRVI � PÄIVÄTUPA, KAMIINA, KAASULIESI, KARTTA A

WGS84, N 69° 3,293’, E 20° 51,785’

Saanajärven päivätupa sijaitsee järven luoteispäässä, puron itärannalla. Merkityt kesä- ja talvireitit tulevat tuvalle Saanan pohjoispuolitse neljän kilometrin päästä Kilpis31

II PALLAS-YLLÄSTUNTURI

II PALLAS-YLLÄSTUNTURI � Pallas–Yllästunturin kansallispuisto on Suomen suosituin. Mahtavat tunturi- ja metsämaisemat, hyvät retkeilypalvelut, sadat reittikilometrit ja loistava saavutettavuus sekä puiston laidoilla sijaitsevat matkailukeskukset takaavat päiväretkeilijöiden ja vaeltajien ehtymättömän kiinnostuksen.

Puisto perustettiin Pallas–Ounastunturin nimellä vuonna 1938, jolloin suojeltu alue käsitti 509 neliökilometriä. Kansallispuiston nimi vaihtui vuonna 2005 Pallas–Yllästunturiksi, kun alue laajeni etelään Ylläksen ja Aakenustunturin alueelle. Nykyisin puiston pinta-ala on 1 020 neliökilometriä. Kansallispuiston reitit jatkuvat puiston laidoilla sijaitsevien Hetan, Pallaksen, Oloksen, Ylläksen ja Levin matkailukeskusten ympäristössä.

Tunnetuin seudun vaellustaipaleista on 55 kilometrin pituinen Hetta–Pallas-retkeilyreitti, joka viitoitettiin tuntureille jo vuonna 1934 – ensimmäisenä Suomessa. Maastopyöräily on nykyään sallittu lähes kaikilla kansallispuiston merkityillä reiteillä.

Pallas–Yllästunturin kansallispuiston varaustupien avainasioita hoitavat alueen luontokeskukset: Tunturi-Lapin luontokeskus (Hetta), p. 020 639 7950 Pallastunturin luontokeskus (Pallas), p. 020 639 7930 Luontokeskus Kellokas (Äkäslompolo), p. 020 639 7039

48

RETKEILYOPPAAT JA KARTAT: Joel Ahola: Pallas Hetta Retkeilyopas ja kartta, 1:50 000.

Ulkoilukartta Pallas Hetta Olos 1:50 000.

Ulkoilukartta Ylläs Levi Aakenus 1:50 000.

Pallas–Ounastunturi Geologinen retkeilykartta 1:50 000.

Ylläs–Levi Geologinen retkeilykartta 1:50 000.

1 MUOTKAJÄRVI � PÄIVÄTUPA, TAKKA, KARTAT B JA C

WGS84, N 68° 21,039’, E 23° 26,262’

Veneet on aikoinaan vedetty soita pitkin eli muotkattu Muonionjoelta Ounasjoen vesistöön. Vedenjakajan itäpuolella levittäytyvä järvi on nimetty Muotkajärveksi.

Samanniminen päivätupa on rakennettu vuonna 1991 Pahkurinniemen kärkeen. Tupa on tarkoitettu vesiretkeilijöiden taukopaikaksi, mutta se on erittäin vähällä

II PALLAS-YLLÄSTUNTURI

käytöllä. Metsähallitus on yrittänyt vuokrata tupaa myös matkailuyrittäjille, mutta toistaiseksi tupa on säilynyt avoimena.

JYPPYRÄ Jyppyrän laki kohoaa 120 metriä Ounasjärven pinnasta vajaan kilometrin päässä Tunturi-Lapin luontokeskuksesta. Huipulta voi nähdä hyvällä säällä jopa Haltille, jonne on matkaa liki 140 kilometriä. Tähystyspaikalla ollut palovartijan maja palveli retkeilijöitä päivätupana vuoteen 2005, jonka jälkeen se purettiin ja siirrettiin Hetan kylän länsipuolelle Ruotolehtoon Metsähallituksen huoltomiesten taukotuvaksi. Nykyään laella palvelee retkeilijöitä kaukomaiseman suuntaiselta sivultaan avonainen kota.

Jyppyrän laella on sijainnut saamelaisten palvonta- ja uhripaikka, seita.

3 PYHÄKERO � AUTIOTUPA, 5 H, TAKKA, KAASULIESI, KARTAT B JA C

WGS84, N 68° 20,572’, E 23° 43,219’

Pyhäkeron autiotupa on palvellut Hetta–Pallas-retkeilyreitin vaeltajia jo vuodesta 1957. Mäntymetsän ja tunturikoivikon rajalla seisova kämppä on monen retkeilijän ensimmäinen tai viimeinen yöpymispaikka, sillä se sijaitsee seitsemän kilometrin päässä Hetasta ja Ounasjärven rannasta. Kämpässä on kaunis luonnonkivitakka, ja ruokaveden voi pumpata kaivosta. Ruskan ja pääsiäisen ruuhkahuippuina kaikki halukkaat eivät mahdu tuvan suojiin, joten teltta on tarpeen. Kevättalvella tuvalla käy runsaasti hiihtäjiä päiväretkellä, sillä autiotuvan pihapiirissä on kahvila. Sesongin ulkopuolella kahvilarakennusta vuokrataan yrittäjille.

SAMULI PAULAHARJU, SEITOJA JA SEIDANPALVONTAA, 1932:

Enontekiön kirkonkylän, Hetan, pohjoispuolella, neljänneksen päässä, on Jyppyrän jyrkkävierinen metsäinen kukkula, laki kyllä paljas. Kukkulalla, ei aivan laella, on ennen ollut matala palvoskivi, neljän kiven varassa seisoen. Kivelle on uhrattu sarvia ja messinkisolkiakin. Myöhemmin uskottomat ihmiset ovat kiven vyöryttäneet pari kertaa alas, mutta se on aina uudelleen noussut sijoilleen. Viimein Hetan kirkonrakentajat [Hettaan rakennettiin kirkko 1864] sen vyöryttivät alas ja veivät Ounisjärveen Mikon talon kautta, ja sinne se jäi. Mutta sen jälkeen on Ounisjärvestä kalansaalis huonontunut. – Seitakivi on ollut kuutiomainen, n. 0.70 m sivuiltaan.

2 SISSANGIN KOTA � VUOKRAKOTA, 5–15 H, AVOTULISIJA, KARTAT B JA C

Pyhäkeron avotakallinen tupa tarjoaa tunnelmallisen yösijan. Kiehiset ja vaatteet on syytä siirtää kauemmas tulesta ennen nukkumaan menoa.

WGS84, N 68° 26,225’, E 23° 36,896’

PYHÄKERON HIIHTOMAJA

Sissangin vuokrakota sijaitsee Paljasselän pohjoisrinteessä Hetan ja Näkkälän välisen entisen postireitin varrella, reilun viiden kilometrin päässä Hetasta. Viihtyisä mutterikota tarjoaa hulppean pitopaikan vaikkapa syntymäpäiville. Kotaan sopii noin 15 päiväretkeilijää tai viisi yöpyjää. Veden saa lähteestä 150 metriä kodalta reittiä etelään.

Paljasselkään nousee autotie, mutta sen käyttö on kielletty retkeilijöiltä tunturissa sijaitsevan puolustusvoimien tutka-aseman vuoksi. Metsähallituksen omistamaan vuokrakotaan saa avaimen Tunturi-Lapin luontokeskuksesta: kodan käyttöhinta on 18 euroa neljältä tunnilta ja 38 euroa vuorokaudelta vuoden 2018 alusta alkaen.

Suomen Matkailijayhdistys alkoi rakentaa Pyhäkeron huippujen välisen Pyhäjärven rantaan hiihtomajaa vuonna 1936. Maja valmistui seuraavana keväänä, ja sen suojiin sopi 36 yöpyjää. Hiihtomajan rakennuskantaan kuului lisäksi sauna ja varasto.

Perääntyvät saksalaiset polttivat rakennukset syksyllä 1944. Nykyisin hiihtomajasta on jäljellä kivijalka, porraslaatta ja muurien perustat sekä tiilien seassa lojuvat metalliromut kuten liedet. Selvimmin maastosta erottuu hiihtomajan päärakennus, jonka kautta retkeilyreitti kulkee.

Varaston kivijalka on hiihtomajan raunion pohjoispuolella, ja saunan perusta sijoittuu lähemmäs Pyhäjärveä.

ANNA-LIISA SIPPOLA JA JUHA-PEKKA RAUHALA, ACERBIN KEINOSTA JERISJÄRVEN TIELLE, 1992:

Sissangin kota on viihtyisä taukopaikka Hetan ja Näkkälän välisen vanhan postipolun varrella.

Hetan matkailun varsinainen vuosikymmen oli 1930-luku.

Lukuisat murtomaahiihdon ystävät kokoontuivat Hettaan vuonna 1932 alkaneiden hiihtokurssien myötä. Paras hiihtokausi alkoi maaliskuussa Marianpäivänä, joten Hetan kylässä oli muutoinkin juhlatunnelma, sillä Marianpäivä on yksi saamelaisten tärkeimmistä kirkkopyhistä. Silloin toimitettiin niin maalliset kuin hengellisetkin asiat, kuten ripilläkäynti ja vihkimiset. Keväisin hiihtoleirejä oli pari kolme ja kullakin leirillä 30–40 osanottajaa. Leireillä majoituttiin kotimajoitukseen. Pari ensimmäistä vuotta leirit olivat miesvaltaisia, mutta pian niihin osallistui myös naisia. ”Se herätti ihmetystä, melkeinpä pahennusta ko hameväki housuissa alko kulkemhan.” [– –] 49

VI KOILLISKAIRA

VI KOILLISKAIRA � Koilliskaira ei ole virallinen paikannimi – sitä ei löydy lainkaan maastokartoilta. Nimi on vakiintunut kuvaamaan Urho Kekkosen kansallispuiston, Sompion luonnonpuiston ja Kemihaaran erämaa-alueen kattavaa kokonaisuutta. Tämän kirjan aluejaossa Koilliskairaan katsotaan kuuluvaksi myös Saariselän matkailukeskuksen ympäristö sekä Lokan tekoaltaan ja Kemihaaran erämaan väliin jäävä Vintilänkairan pohjoisosa. Koilliskairan yhteydessä puhutaan usein myös Itäkairasta. Se rajoittuu Jaurujoen ja Nuorttin kanjonin väliselle alueelle Urho Kekkosen kansallispuistoon. Toisinaan Itäkairaan luetaan myös Kemihaaran erämaa-alue.

Urho Kekkosen kansallispuisto on suosituin maamme merkittyjen reittien ulkopuolisista vaelluskohteista. Erämaa ei ole kuitenkaan polutonta, vaan tupien välille on syntynyt vuosikymmenien kuluessa kinttupolut. Seudun merkityt ja huolletut retkeilyreitit sijaitsevat lännessä Saariselän matkailukeskuksen ja Sompion luonnonpuiston välissä sekä alueen kaakkoiskulmassa, jossa Nuorttin retkeilyreitti kiertää jokikanjonia. Näiden lisäksi alueen reitistöön lukeutuvat Anterin huoltotie ja Kemihaarasta Korvatunturinmurustalle vievä ura. Maastopyöräily on sallittu kaikilla Urho Kekkosen kansallispuiston merkityillä reiteillä kesästä 2017 lähtien. Talvella saa pyöräillä koko kansallispuiston alueella, kunhan pysyy pois huolletuilta hiihtoreiteiltä.

Koilliskairan varaustupien avainasioita hoitavat alueen opastuskeskukset ja matkailuyrittäjät: Palvelupiste Kiehinen (Saariselkä), p. 020 639 7200.

Tankavaaran luontokeskus, p. 020 639 7251.

Suomen Latu Kiilopää, p. (016) 670 0700.

110

Metsähallitus Ivalon palvelupiste, p. 020 639 7701.

Opastuskeskus Korvatunturi (Savukoski), p. 020 639 7556.

Samperin Savotta (Savukoski), p. (016) 841 351.

Kemihaaran Loma, p. 040 538 7969.

Tulppion Majat, p. 050 520 5164.

RM Poro ja Erä (Lokka), p. 040 031 8061.

Tuntsan Tunturilomat (Naruska), p. 040 027 4074.

RETKEILYOPPAAT JA KARTAT: Joel Ahola: Saariselkä Retkeilyopas ja kartta, 1:50 000.

Ulkoilukartta Saariselkä Sokosti 1:50 000.

Ulkoilukartta Urho Kekkosen kansallispuisto 1:100 000.

Marivaara Jaurujoki Uittipiekka, Topokartta 1:50 000.

Itäkaira Nuortti Korvatunturi, Topokartta 1:50 000.

Koilliskaira – Geologinen retkeilykartta 1:100 000.

Kultakaira – Geologinen retkeilykartta Ivalojoki–Saariselkä 1:50 000.

VI KOILLISKAIRA

Pyhä-Nattasen entinen palovartijan maja tarjoaa Saariselän tuvista parhaat näkymät, sillä kämppä on rakennettu lähes tunturin huipulle yli 500 metrin korkeudelle merenpinnasta.

1 PYHÄ-NATTANEN � PÄIVÄTUPA, 2 H, KAMIINA, KAASULIESI, KARTTA F

WGS84, N 68° 7,337’, E 27° 22,196’

Pyhä-Nattasen huipun kivitoorien viereen vuonna 1946 rakennettu palovartijan maja on kunnostettu päivätuvaksi. Sisällä on petipaikat kahdelle hengelle, mutta nykyinen Sompion luonnonpuiston järjestyssääntö kieltää yöpymisen. Järjestyssääntöä on muutenkin kiristetty, sillä ennen alueella sai liikkua hiihtäen vapaasti, mutta nyt retkeilijöiden on pysyttävä merkityllä reitillä kaikkina vuodenaikoina. Merkitty reitti tulee tuvalle. Juomavettä ei ole saatavilla lähistöltä.

KATTUKAISEN, KAKSLAUTTASEN JA

PALJAKAISEN KRUUNUNTUVAT Ruijanpolku on osa vanhaa kulkureittiä Perämereltä ja Kainuusta Jäämerelle eli Ruijan rannalle. Ensimmäiset asiakirjamaininnat Ruijan reitistä ovat 1500-luvulta, mutta reittiä käytettiin ahkerimmin vasta 1800-luvun lopulla.

Ruijanpolku katosi vähitellen maastosta kultayhtiö Prospektorin rakennettua tien etelästä Laanilaan vuonna 1902. Sompio-seura merkitsi Sompiojärven ja Kiilopäälle vievän tien välisen osuuden maastoon 1970-luvulla.

Osuus Kiilopään tieltä Laanilaan on merkitty 2000-luvun alussa. Kadonnut kulkureitti on onnistuttu paikantamaan melko hyvin alkuperäisten kivipyykkien ja puihin iskettyjen pilkkojen avulla. Merkitty reittiosuus on nykyisin retkeilykäytössä.

Ruijanpolun kulkijat ovat voineet yöpyä 1900-luvun alkuvuosina kolmessa kruununtuvassa eli sen aikaisessa autiotuvassa. Kattukaisen kruununtuvasta muistuttava tulisija sijaitsee Kaptukaislampien pohjoispuolella. Kakslauttasen kruununtuvan eli Välituvan avoin pihakenttä ja maatuneet perustukset löytyvät Kakslauttasesta Välituvanojan itäpuolelta. Saariselän matkailutaajaman ja Magneettimäen museotien pohjoispuolella sijainneen Paljakaisen kruununtuvan jyhkeä kivijalka erottuu maastosta yhä erinomaisesti.

2 TAMMAKKOLAMPI � VARAUSKAMMI, 3 H, KAMIINA, KAASULIESI, KARTTA F

WGS84, N 68° 14,573’, E 27° 34,208’

Tammakkolammen varauskammi sijaitsee Tammakkolammen eli Kopsuslammen pohjoisrannalla. Kammi-nimityksestä huolimatta kyseessä on hirsikämppä, jota ei ole rakennettu lainkaan maan alle tai peitetty turpeella.

Tuvan rakentajana pidetään Eino Heikkistä, jonka nimi on kaiverrettu tuvan sisälle takaseinään vuosiluvun 1935 viereen.

Kopsuslammen kämppänä tunnettu maja oli osittain luhistunut kevääseen 1958 mennessä, mutta seuraavana vuonna turkulainen partiopoikaporukka kunnosti sen. Valokuva korjausretkikunnasta on kehyksissä kämpän seinällä. Kämppä pääsi jälleen heikkoon kuntoon 1980-luvulla mutta kunnostettiin Museoviraston ohjauksella vuonna 1993. Peruskorjaus tehtiin uudelleen kesällä 2010.

Tuvan upeaa ilmapiiriä kuvaa hyvin paikallisten käyttämä lempinimi; Kopsusluksus. Vuonna 2018 majoittuminen varauskammissa maksaa 22 euroa yöltä.

TAMMAKKOLAMMEN VIERASKIRJA 29.5.2010:

Helteisten päivien jälkeen pikkuinen sade. Koivut hiirenkorvalla. Västäräkillä pesä liiterissä – älä käy siellä tarpeettomasti. Lammella soutelee pari vesilintua. Kopsusjärvellä joutsenet. Huusiko kuikka? Kiikariini en sitä saanut. Kämpän katolla asuu joku. Sieltä kuuluu hellyttäviä, hyvin intiimejä ääniä. Minua askarruttaa, mikä. Jos katonkorjaajille selviää, ilmoitatteko minulle.

Toivon onnellista elämää kaikille.

Sirkka, Itäkairan prinsessa

Tammakkolammen varauskammi on nimestään huolimatta hirsikämppä. Sen perinteistä ilmettä vaalitaan Museoviraston ohjaamilla korjauksilla.

KOPSUSLUOLA Kalaisan Kopsusjärven rannoilla on ollut Ison-Ponkun eli kuuluisan poromiehen Matti Ponkun (1840–1924) kenttä kotineen sekä useita eri ajanjaksoille sijoittuvia majoja kammeista lautahökkeleihin ja laavuihin. Retkeilykauden tunnetuin majapaikka järvellä on ollut läntisen lahden 111

VIII ETELÄINEN ITÄ-LAPPI

VIII ETELÄINEN ITÄ-LAPPI � Tämä luku kattaa autiotuvat Koilliskairan eteläreunalta Karhunkierroksen pohjoispuolelle. Alueen koilliskulmauksessa on Tuntsan erämaa, mutta suurin osa seudusta on harvaan asuttua metsäautoteiden pirstomaa talousmetsää Savukosken ja Sallan kunnissa. Pyhä–Luoston kansallispuisto kuuluu alueeseen, joten mukana on myös Sodankylän, Pelkosenniemen ja Kemijärven autiotupia.

TUNTSA, VINTILÄNKAIRA, LOKAN TEKOJÄRVI JA KOITELAISENKAIRA Tuntsa on tunnettu eräkirjailija A. E. Järvisen kalastus- ja metsästyskertomuksista. Valtaosa kirjoissa kuvatusta Tuntsajoesta ja sitä ympäröivästä korvesta jäi sodan jälkeen itärajan taakse. Nykyinen Tuntsan erämaa-alue on vain pieni palanen Tuntsajoen latvoilla. Retkeilijän kannattaa yhdistää Tuntsan erämaa-alueeseen Sorsatunturin luonnonsuojelualue. Näiden kuusikkoisten korpien läpi johtaa UKK-reitti.

Urho Kaleva Kekkosen mukaan nimetty retkeilytaival alkaa Tuntsan pohjoislaidalta, ja sitä voi jatkaa satoja kilometrejä aina Kolille asti. Tuntsan erämaa-alueen eteläpuolinen UKKreitin osuus on nimetty A. E. Järvisen reitiksi.

Tuntsan eteläpuolella on metsätöihin liittyviä autiotupia, jotka esitellään tässä yhteydessä. Savotoihin liittyy myös Tuntsan pohjoispuolelle sijoittuva Samperin veturitie, jota pitkin tukit kiskottiin kahdella höyryveturilla Kemijoen rantaan uittoa odottamaan noin sata vuotta sitten. Osa veturitiestä on retkeilyreittinä.

146

Vintilänkaira sijaitsee Kemijoen länsipuolella. Aivan tämän kuusikkoisen kairan itälaidalla on pari autiotupaa, mutta suurin osa seudusta on vailla avoimia kämppiä. Lokan tekojärvellä sekä sen lounaispuolelle jäävässä ja pääasiassa aapasoista koostuvassa Koitelaisenkairassa on molemmissa myös kaksi autiotupaa.

KARTAT: Tuntsa Tulppio Sorsatunturi, Topokartta 1:50 000.

Ulkoilukartta Salla Savukoski 1:100 000.

Ulkoilukartta Urho Kekkosen kansallispuisto 1:100 000.

1 SUTTIKÄMPPÄ � AUTIOTUPA, 1 H, TAKKA, KARTTA F

WGS84, N 67° 46,227’, E 29° 7,533’

Tulppiossa on museoitu höyryveturi, jolla vedettiin talvisin tukkeja Kemijoen varteen Samperin veturitietä pitkin vuosina 1913–1916. Savukosken kunnan perustama mutta jo heikkokuntoinen retkeilyreitti seuraa veturitietä yhdeksän kilometriä Tulppiosta Jänesojalle. Suttikämppä sijaitsee Samperin veturitien varressa juuri ennen Ke-

VIII ETELÄINEN ITÄ-LAPPI

mihaaraan vievää tietä, eli nelisen kilometriä Tulppiosta länteen.

Museovirasto on siirtänyt ja entisöinyt Lipakkaselässä sijainneen kämpän alkuperäisen palaneen Suttikämpän tilalle vuonna 1990. Kämppä on luokiteltu Tulppion konesavotan muiden rakennusten tavoin valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi vuonna 1993. Tuvalla ei ole vesipaikkaa. Kämpällä ei ollut aiemmin makuupaikkoja, mutta nykyisin nurkassa on lyhyt ja kapea laveri.

OLLI SANDSTRÖM, TUKKEJA TUNTURIN TAKAA – LUTON PERUUNTUNUT AUTOSAVOTTA VUONNA 1939 JA MUITA HANKKEITA, 2009:

Nuorttin leimattavat metsät sijaitsivat pisimmillään hieman yli 30 kilometrin päässä Lattunasta, Kemijoen varressa sijaitsevasta uittolanssista. Tukkien kuljetus hevosilla näin pitkältä matkalta olisi tehnyt savotasta täysin kannattamattoman. [– –] Kemiyhtiö tilasi [metsäpäällikkö Hugo Richard Sandbergin esityksestä] Amerikasta kaksi höyryveturia, joista ensimmäinen vietiin Nuorttiin tammikuussa 1913 ja toinen vuotta myöhemmin. [– –] Veturien voima riitti hyvin vastamäkien nousemiseen.

Se sijaan myötämäissä raskaasti kuormattujen rekien kiihtyvää vaihtua jouduttiin vahinkojen estämiseksi hidastamaan. Kulku-uralle asetettiin rekien jalasten kohdalle kuivasta heinästä punottuja palmikoita eli sutteja jarruttamaan vauhtia. [– –] Kelistä riippuen vetureiden perässä oli 4–9 rekiparia. Kun kuhunkin rekikuormaan lastattiin 50–80 tukkia, vaihteli rantaan menevien tukkien määrä 400–600:n välillä. [– –] Nuorttin konesavotta toimi neljänä talvena vuosina 1913–1916. Kaikkiaan kaadettiin noin 155 000 runkoa, joista saatiin lähes 250 000 tukkia. Leimattuja puita jäi vielä pystyyn 100 000 runkoa.

nainen autiotupa, mutta Jänesojan historiallinen pumppuasema tarjoaa istumasääsuojan retkeilijälle.

2 LATTUNAVAARA VANHA � AUTIOTUPA, 2 H, TAKKA, KARTTA F

WGS84, N 67° 43,214’, E 28° 43,224’

Lattunavaara kohoaa 350 metriä merenpinnasta ja 150 metriä sen itälaidalla virtaavan Kemijoen pinnasta. Vaaran metsäiselle huipulle rakennettiin ensimmäinen palovartijan maja vuonna 1934. Kämppä toimi alkuperäisessä tehtävässään vuoteen 1985 saakka ja satunnaisesti sen jälkeenkin: ainakin vielä kesällä 1999 huipulla vuorotteli kolme palovartijaa. Jatkosodan vuosina majaa käytettiin ilmavalvontapaikkana. Museovirasto on kunnostanut kämpän vuonna 1990.

Puusto estää kaukonäkymät vaaran laelta, mutta tähystyspaikaksi sopii kämpän päätyyn rakennettu havaintotorni. Heikkokuntoiseen torniin kiipeäminen on jokaisen omalla vastuulla. Lähin vesipaikka on lähde vaaran lounaisjuurella 500 metrin päässä kämpästä. Vedenhaku on rankka urakka, sillä korkeuseroa lähteeltä kämpälle on sata metriä.

Lattunavaaran huipulla metsä peittää kaukonäkymät, mutta maisemia pääsee ihailemaan vanhasta palovartiotornista – kunhan olisi hieman vähemmän lunta.

3 LATTUNAVAARA UUSI � AUTIOTUPA, 3 H, KARTTA F

WGS84, N 67° 43,213’, E 28° 43,212’

Suttikämppä on suojelustaan huolimatta autiotupana.

JÄNESOJAN PUMPPUASEMA Samperin veturitien retkeilyreitin länsipäässä on Jänesojan pumppuasema. Se selvisi ainoana kolmesta pumppuasemasta talvisodasta palamatta. Käsikäyttöisellä pumpulla nostettiin Jänesojasta vettä vetureiden höyrykattiloihin sekä talvitien jäädyttämiseen. Museovirasto on kunnostanut rakennuksen vuonna 1990. Pumppuasemalla on takka, mutta sen käyttö on kielletty. Kyseessä ei ole varsi-

Lattunavaaran uudempi palovartiomaja on rakennettu reilun kymmenen metrin päähän vanhasta majasta. Museovirasto on kunnostanut 1970-luvulla valmistuneen hirsikämpän vuonna 1990. Tuvan kamiinaa moitittiin vuotavaksi ja savuttavaksi 2000-luvun alkuvuosina, joten se poistettiin käytöstä. Luontoon.fi-sivusto ilmoittaa tuvalla olevan kamiinan vuonna 2017, mutta tietoa ei ole voitu varmistaa.

JOELIN PÄIVÄKIRJA 22.2.2011:

Suuret lumikengät vajoavat syvään hankeen. Jokainen askel on työläs, raskas ja uuvuttava. Pysähdyn huohottamaan tykkylumisten puiden keskelle. Olen kiivennyt viimeiset kaksi tuntia Lattunavaaran rinnettä toivottoman upottavassa hangessa. Nopeuteni on puolisen kilometriä tunnissa.

Kääntelen katsetta antaen otsalampun valokiilan etsiä määränpäätäni. Jossain täällä pitäisi olla entinen palovartijamaja. Vaaran tasaisella laella suunnistus on vaikeaa, joten 147

XI ITÄINEN SUOMI

XI ITÄINEN SUOMI � Itäisellä Suomella tarkoitetaan tässä Helsinki–Oulu-linjan eli 4-tien itäpuolista osaa, joka jää Kainuun eteläpuolelle. Sen tiheimmät tupakeskittymät sijoittuvat Pohjois-Karjalan laajojen retkeilyreitistöjen varrelle. Yksittäisten tupahelmien lisäksi alueen antiin kuuluvat kalamajojen ja -saunojen ryppäät Kallavedellä ja Höytiäisellä.

KARHUNPOLKU, SUSITAIVAL JA KOITAJOKI Susitaival alkaa Ilomantsin Möhköstä ja päättyy 90 kilometrin jälkeen Patvinsuon kansallispuistoon Lieksassa. Karhunpolku jatkaa sieltä 135 kilometriä Kuhmon rajalle Teljoon, josta vaeltaja voi jatkaa Petranpolkua, Kuhmon UKK-reittiä ja Itärajan retkeilyreittiä pitkin vaikka Suomussalmen Hossaan asti. Möhköstä Hossaan reittikilometrejä kertyy reilut 600. Matkan varrella on kymmenen autiotupaa, joista pohjoisemmat esitellään Kainuun osuudessa ja Karhunpolun ja Susitaipaleen tuvat tässä.

Susitaival lähtee etelässä Möhkön kylästä ja kuljettaa pääasiassa halki talousmetsien. Pitkät ja kapeat järviä reunustavat tai halkovat harjut sekä jokien ylitykset vetolautoilla ovat reitin erikoispiirteitä. Autiotuvat ja laavut sijaitsevat viehättävillä paikoilla. Reitti saapuu Patvinsuon kansallispuistoon kaakosta ja johdattaa vaeltajan puiston eteläosan aapasoiden poikki Suomunjärvelle.

Karhunpolku puolestaan alkaa Suomunjärveltä ja vie puiston pohjoisosien männikkökankaiden halki koilliseen. Särkiksi kutsutut harjut ja sopiva taukopaikkatiheys ovat leimallisia myös Karhunpolulle. Ruunaan luonnonsuojelualue ja retkeilyalue ovat suojeltu helmi reitin varressa, ja lisäksi Änäkäisen sodanaikaiset linnoitteet jäävät varmasti mieleen.

Lisäksi Susitaipaleen eteläosan ympäristöön on linjattu 90-kilometrinen rengasreitti, Pogostan kierros. Se kulkee Möhköstä pohjoiseen Särkkäjärven autiotuvalle asti Susitaivalta pitkin (24 km). Särkkäjärveltä Mekrijärvelle vievän reitinosan nimenä on Kulkijan polku (24 km). Mekrijärveltä harjuja pitkin Petkeljärven kansallispuistoon tuova reitti tunnetaan Taitajan taipaleena (27 km), ja Petkeljärveltä Möhköön kuljettaa Rajan polku (14 km).

Koitajoki mutkittelee erikoisesti itärajan molemmin puolin. Suomen itäisimmän pisteen lähellä, Koivusuon luonnonpuiston itäpuolella joki virtaa Venäjältä Suomen puolelle.

Täällä Ylä-Koitajoen alueella on hyvä retkeily- ja melontareittiverkosto ja neljä autiotupaa sekä lukuisia muita taukopaikkoja. Koitajoen reitillä on mittaa 25 ja Tapion taipaleella 20 kilometriä. Koitajoen vartta seuraileva Tapion taival päättyy kaakossa Ruosmesuon–Hanhisuon soidensuojelualueelle, josta Koitajoki palaa Venäjän puolelle.

Linnuntietä mitaten 30 kilometriä etelämpänä, Möhkössä, Koitajoki palaa monet mutkat tehtyään jälleen Suomeen.

Suureksi kasvanut joki kiemurtelee välillä järviksi laajentuen Mekrijärven kautta Kesonsuon ja Viitasuon laidoille. Suurjärvi Koitereesta tuo vesiä Haapajoki, ja Koitajoki jatkaa I. K. Inhan kuvaaman Pamilonkosken kuohujen kautta Pielisjokeen.

186

Suurin osa Koitereen ja Koitajoen vesistä tosin johdetaan Pamilon vesivoimalan läpi, ja Ala-Koitajoen virtaama on vain murto-osa luonnontilaisesta. Ala-Koitajoki koskineen, vanhoine metsineen ja reittiverkostoineen on silti hieno päiväretkikohde.

KARTAT: Karjalan kierros -sarja, 1:100 000, Pohjois-Karjalan liitto 1996, loppuunmyyty.

Ilomantsin luonto kutsuu kulkemaan, 1:60 000, 2015. www.infokartta.fi/lieksa (Karhunpolku) www.pogostankierros.fi (Susitaival ja Pogostan kierros)

1 OTROSKOSKI � AUTIOTUPA, 14–16 H, KAMIINA, SAUNA, KARTTA S

WGS84, N 63° 44,190', E 29° 55,002'

Otroskosken entinen uittokämppä sijaitsee Jongunjoen koillisrannalla Otroskoskien alapäässä. Otrosjoki yhtyy Jongunjokeen juuri kämpän yläpuolella. Jongunjoen melojien lisäksi Karhunpolun patikoijat ja maastopyöräilijät sekä loppusyksyllä ja talvella metsästäjät käyttävät tupaa.

Karhunpolku kulkee tuvan kautta. Lieksan kaupungin huoltama autiotupa tarjoaa petipaikan suurellekin ryhmälle ja rannassa on avoin sauna.

OTROSKOSKEN VIERASKIRJA 24.9.2015:

Amazing, amazing place. I spotted a wilderness hut (with a sauna) on a map + made it my overnight stop. I'm cycling south from Sevettijärvi. This is my 15th night on the road.

Very happy to be here. Thank you for such a wonderful place to spend the night!

Mark, England

Otroskosken tilavassa kämpässä on majoituspaikkoja yli tusinalle taivaltajalle.

XII LÄNTINEN SUOMI

XII LÄNTINEN SUOMI � Läntisellä Suomella tarkoitetaan tässä Helsinki–Oulu-linjan eli 4-tien länsipuolista osaa. Sen tiheimmät tupakeskittymät sijoittuvat Perämeren rannikon saarille sekä Suomenselälle Peuran polun ja Suurijärven reitistön varrelle. Vihannin kinttupolut tarjoavat retkeilijöiden yösijaksi useita yksityisiä autiotupia. Yksittäisten tupahelmien lisäksi läntisen Suomen antiin kuuluvat Lauhanvuoren kansallispuiston sekä Arpaisten ja Joutsijärven retkeilyreittien tuparyppäät.

HAILUOTO Suuri saari tuntuu kaukaiselta matkakohteelta. Niin Hailuotokin, jonne kuljetaan lautalla Oulunsalosta. Sillan suunnittelu tähän Perämeren saareen on käynnissä, mutta se valmistuu vasta 2020-luvulla.

Aivan erityinen Hailuoto on maankohoamisen vuoksi. Nykyinen suuri saari on muodostunut useamman pienen saaren ja kylän kasvettua kiinni toisiinsa maan noustessa merestä.

Tuuli kasaa entisen merenpohjan lentohiekasta dyynejä, ja kasvillisuudesta löytyy omalaatuisia piirteitä.

Hailuotoa leimaavat männikköiset kankaat ja monimuotoiset merenrannat. Esimerkiksi Marjaniemessä on laajat hiekkarannat retkeilypolustoineen. Tiheä polkuverkosto sopii hyvin maastopyöräilyyn. Maasto on tasaista, mutta pehmeä hiekka haastaa polkijan. Saaressa on puolen tusinaa lintutornia ja neljä Hailuodon kunnan huoltamaa ja autiotuvaksi nimeämää tupaa. Mökit on tarkoitettu vain päivätaukoihin, joten tässä niitä kutsutaan päivätuviksi. Ne sopivat yöpymiseen, mutta kunta kieltää majoittumisen tuvilla paloturvallisuussyistä.

Lisätietoja: infogis.fi/hailuoto, www.hailuototourism.fi

Tuvasta käytetään sekä nimeä Ulkokarvo että nimeä Petsamo.

Tuvalta 50 metriä koilliseen kartalla näkyy kummallinen merkintä. Maastossa paikalla on kolmesta betonisesta kupolista muodostuva Organum, akustiikkataiteilija Lukas Kühnen suunnittelema tilataideteos.

3 MAASYVÄNLAHTI � PÄIVÄTUPA, KAMIINA, KARTTA N

WGS84, N 64° 58,134', E 24° 49,664'

Maasyvänlahden tupa sijaitsee Hailuodon kaakkoisosassa. Pihaan johtaa ajopolku lännestä, jossa metsäautotie päättyy puolisen kilometriä ennen tupaa. Hailuodossa on huomattava, että osa hiekkateistä on petollisen pehmeitä, jolloin auto saattaa jäädä kiinni.

Syrjässä sijaitsevan tuvan pihapiirissä saa telttailla, vaikka lähellä ei ole erityisen hyviä telttapaikkoja. Tuvalta johtaa 300 metrin polku lintutornille, joka kohoaa merestä järveksi kuroutuneen Maasyvänlahden rannalla.

1 VASKI � PÄIVÄTUPA, KAMIINA, KARTTA N

WGS84, N 65° 1,949', E 24° 58,594'

Vielä 1960-luvulla talvitie Oulusta Hailuotoon kulki tästä, ja Vaski oli tervetullut taukopaikka matkaajille. Santosen kyläläiset pystyttivät Vasken päivätuvan vuonna 2002. Teolla kunnioitetaan Vasken menneisyyttä Santosen talvielämän keskuksena sekä maa-alueen Hailuodon kunnalle testamentanneen Toivo Ruonalan toivomusta, että rannasta tulisi kaikkien hailuotolaisten virkistysalue.

Nykypäivänä saareen lautalla saapuvalle matkailijalle Vaski tulee päivätuvista vastaan ensimmäisenä: se on vain muutaman kilometrin päässä lauttarannasta. Tupa on meren rannalla, mutta ei autiossa paikassa: ympärillä on tiiviisti muuta rakennuskantaa.

4 SUNIJÄRVI �

2 ULKOKARVO �

WGS84, N 65° 4,268', E 24° 40,319'

PÄIVÄTUPA, KAMIINA, KARTTA N

WGS84, N 65° 2,019', E 24° 50,126'

Nykyään Hailuodon lauttalaituri on aivan itäkärjessä, Huikussa. Vuoteen 1968 saakka laiva laski maihin Petsamon laituriin Ulkokarvon kylällä.

Laiturin kupeessa oli autiotupa, mutta se paloi vuonna 2015. Paikalle rakennettiin uusi päivätupa vuonna 2017.

Maasyvänlahden kamiina tarjoaa mahdollisuuden ruuanlaittoon, lämmittelyyn ja varusteiden kuivaamiseen, mutta tuvassa ei saa yöpyä.

PÄIVÄTUPA, KAMIINA, KARTTA N

Sunijärvet ovat pieniä järviä Hailuodon luoteisosassa.

Isomman järven männikköisellä pohjoisrannalla seisova tupa on saaren taukotuvista syrjäisin ja viihtyisin. Autollakin pääsee vajaan kilometrin päähän, mutta tupa on myös koko saaren länsiosan kiertävän retkeilyreitin varressa. Pihapiiriin voi mainiosti pystyttää teltan ja hyödyntää tuvan kamiinaa ruuanlaitossa.

195

KOKO SUOMEN AUTIOTUVAT Autiotupa on kulkijan koti, kaikille avoin ja maksuton majapaikka. Suomalainen autiotupaverkosto on ainutlaatuinen niin laajuudeltaan kuin syntyhistorialtaan. Suurin osa tuvista on rakennettu alun perin muuta kuin retkeilyä varten: esimerkiksi palovartijan asumukseksi, kultakämpäksi, niittoväen suojaksi, rajavartijoiden partiomajaksi, savottakämpän saunaksi, kalakämpäksi tai metsänvartijatilaksi.

Kirjaan on kerätty yli viidensadan asumiskelpoisen tuvan tiedot. Jokaisesta kämpästä kerrotaan varustelu, koko ja sijainti sekä koordinaateilla että karttaliitteessä. Lisäksi esitellään yli kaksisataa entistä autiotupaa tai muuten lyhyesti mainittua kämppää. Näiden kansien sisältä löytyvät niin Metsähallituksen tuvat kuin muutkin erämaiden, syrjäisten metsäkulmien ja saarten kämpät.

Täysin uutta aiempiin autiotupaoppaisiin nähden on yli sadan eteläisen Suomen autiotuvan esitteleminen. Ajantasaisten tupatietojen lisäksi kirjassa annetaan tilaa autiotupien mielenkiintoiselle historialle, tarinoille ja vieraskirjamerkinnöille.

Kirjan ovat kirjoittaneet ja kuvittaneet retkeilytoimittajat ja tietokirjailijat Joel Ahola ja Jouni Laaksonen. Opas perustuu ennen kaikkea vahvaan omakohtaiseen kokemukseen, satoihin autiotupavierailuihin.

OPPAASSA MU KANA: AUTIOTUVAT, KAMMIT, PÄIVÄTUVAT, KAMIINALLISET KODAT, SAUNAT, VARAUS- JA VUOKRATUVAT SYVENTÄVÄT ARTIKKELIT TUPIEN HISTORIASTA JA ALKUPERÄSTÄ KOHTEIDEN KOORDINAATIT JA SIJAINTIKARTAT YLI 400 VALOKUVAA TUVISTA JA KÄMPPÄELÄMÄSTÄ OHJEET TUPAELÄMÄÄN

YLI 520 YÖPYMISKELPOISTA KÄMPPÄÄ JA KAMMIA, JOUKOSSA

*9789522665058* ISBN 978-952-266-505-8 79.4

YLI 100 TUPAA ETELÄISESTÄ SUOMESTA