Karhu-224

Puolustusvoimat

KARHU 1

KARHU

2 2024 Satakunnan Reserviupseeripiiri ry:n ja Satakunnan Reserviläispiiri ry:n tiedotuslehti

SISÄLLYSLUETTELO

2 KARHU

Pistooliampumajuoksua Satakunnassa

5

Piirien kevätkokoukset 6 Kesäyön marssi oli osallistujamenestys

8

Erityisryhmien turvakurssilla Säkylässä

11

Reserviläisten asiointi helpottuu

13

Sata vuotta suljettu sotilassaari

14

Rauman verisunnuntai 16 Monipuolista toimintaa Nakkilassa

17

Torpedovene S2:n uppoaminen

18

Sotaveteraani Pentti Hooli – pian satavuotias

21

Porin Rykmentti sai lipun 1919

22

Ajankohtaista RSRAKH-järjestelmästä 24 Parisuhdeaikaa Maanpuolustuskoulutuksessa

25

Telaketjuosasto Hiisi-jotoksella 26 Arsenalen – Ruotsin panssarimuseo

28

Kutsu perinneretkelle 12.9.

30

RESERVILÄISPÄIVÄ Laviassa 31.8.

31

Mikä ihmeen rogaining ? 32 Tuloksia 34 Ylennykset 38

KARHU Päätoimittaja Juhani Lukka

Toimituskunta Eemeli Lappalainen Jari Multisilta Mona Nordberg Esa Rannisto Petri Ranta Marjo Sarmet Raimo Suominen Kimmo Tuomi Juha Vasama

Materiaalin toimitus Sähköpostiosoitteeseen: juhani(at)lukka.fi

Karhu ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Kansikuvassa yöttömän yön tunnelmaa Kuva: puolustusvoimat

Karhu Satakunnan Reserviupseeripiiri ry:n ja Satakunnan Reserviläispiiri ry:n tiedotuslehti

PÄÄKIRJOITUS

KARHU 3

Pääkirjoitus

H

yvät Karhu-lehden lukijat. Aktiivinen ja toiminnan täyttämä kevät on kääntynyt jo kesäksi. Kesäyön marssi Noormarkussa oli taas tänäkin vuonna menestys. Toki paljon muutakin toimintaa on ollut. Tulta toukokuussa -kampanja on tuonut uusia ampujia radoille ja RESULin 4DayMarch kannusti myös satakuntalaisia marssimaan omatoimisesti kunnon ylläpitämiseksi. Reserviläisliitto on kuluvan vuoden aikana edelleen saanut lisää jäseniä, ja olemme Suomen suurin vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestö. Suuri kiitos kaikille Satakunnan reserviläispiirin ja Satakunnan reserviupseeripiirin toimijoille aktiivisuudestanne.

Suomen Sotaveteraaniliitto valmistautuu lopettamaan toimintansa kuluvan vuoden lopussa. Liitto on luovuttamassa tehtävänsä Tammenlehvän Perinneliitolle. Satakunnan reserviläispiirit ovat päättäneet liittyä Tammenlehvän Satakunnan perinneyhdistyksen yhteisöjäseniksi ensi vuoden alusta alkaen. Tammenlehvän Perinneliiton tehtävänä on jatkaa Suomen sotasukupolven perinnön vaalimista. Me reserviläiset olemme tärkeässä roolissa tämän työn tekemisessä. Siksi onkin luontevaa, että molemmat piirit ovat yhteisöjäseniä Tammenlehvän Satakunnan perinneyhdistyksessä.

Ensi vuonna Reserviläisliitto täyttää 70 vuotta. Liitto on perustettu Porissa, ja siksi liiton hallituksen kokous pidetäänkin huhtikuussa Porissa.

Koulut ovat jo kesälomalla, mutta on hyvä muistuttaa, että valtakunnallinen lukiolaisten turvallisuuspolitiikan ja kokonaisturvallisuuden tietämystä mittaavaan Turpotietäjä 2024 -kilpailuun on ilmoittautuminen avoinna. Alkukilpailu järjestetään mukaan ilmoittautuneissa lukioissa 9.10.2024 Abitti-järjestelmässä. Menestyneimmät kutsutaan loppukilpailuun, joka pidetään marraskuun lopulla. Pääpalkintokin on tavoittelemisen arvoinen. Kilpailun voittaja saa suoran opiskelupaikan Turun yliopiston yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan. Kilpailun järjestäjinä toimivat Reserviläisliitto, Suomen Reserviupseeriliitto, Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto ja Kadettikunta. Lisätietoja kilpailusta löytyy sivustolta turpotietaja.fi.

Lopuksi haluan onnitella kaikkia ylennyksen ja kunniamerkin saaneita ja toivottaa kaikille rentouttavaa kesää.

JARI MULTISILTA puheenjohtaja Satakunnan Reserviläispiiri ry

Juhani Lukka

4 KARHU

Lasse Varjonen (oikealla) oli mukana – tottakai – myös tämän vuoden Kesäyön marssilla. Kaverina letkän kärjessä Lassi Vatka.

KARHU 5

Reserviläisurheiluliiton pistooliampumajuoksun mestaruudet ratkotaan Satakunnassa Kilpailun johtajana ansioitunut reserviläisurheilija Lasse Varjonen

RESUL tarjosi pistooliampumajuoksua ja -viestiä Satakuntaan. Huittisten Seudun Reserviläiset tarttuivat syöttiin. Yhdistys on tunnettu aktiivisuudestaan ylläpitää kilpailumuotoja, jotka ovat muuten melkein unohtumassa – esimerkkinä mainittakoon viime kesänä järjestetty mielenkiintoinen neliottelu.

Pistooliampumajuoksun osalajeina ovat juoksu ja kaksi kertaa toistettava ammunta, jossa ammutaan viisi laukausta pienoispistoolilla (kaliperi .22). Ammunta suoritetaan 20 metrin matkalta ampumahiihdon pystytauluun (jonka osuma-alue on 115 mm). Jokainen ohilaukaus aiheuttaa minuutin aikasakon.

Hyvät valmiudet järjestelyihin – Kilpailu järjestetään ”Harrin patilla” eli Köyliön ampumahiihtoradalla ja kuntopoluilla, kertoo kilpailun johtaja Lasse Varjonen.

– Pistooliampumajuoksukisa on monessakin suhteessa helppo järjestää, sillä se ei vaadi isoja puitteita ja etukäteistöitä. Meillä on valmiina ampumarata, jossa ovat kaatuvat ampumahiihdon taululaitteet. Radan

ympäristössä ovat kuntopolku ja maastoreitti juoksuosuuksia varten.

Alueelta löytyvät myös vaadittavat parkkipaikat autoille, pukeutumistilat ja edellytykset perustaa pienimuotoinen kahvio/grilli.

Varjosen mukaan Huittisten Seudun Reserviläisillä ei ole aikaisempaa kokemusta juuri valtakunnallisten pistooliampumajuoksukisojen järjestelystä, mutta muuten on hankittuna tieto-taitoa monista eri kisamuodoista.

– Toiveena meillä olisi saada paikalle 30–50 kilpailijaa, jolloin järjestäminen olisi mielekästä ja kannattavaa. Talkoolaisia tarvitaan noin kymmenkunta, jotka pitäisi löytyä omasta 150 jäsenisestä yhdistyksestä, arvelee Lasse Varjonen.

Johtajalla riittää kisakokemusta Kilpailun johtajalta Lasse Varjoselta löytyy huikea kilpailukokemus reserviläisurheilussa.

– Olen kilpaillut eri lajeissa noin 30 vuoden ajan valtakunnallisella- ja piiritasolla. Arvioisin, että takana on noin 300 kilpailua. Piiritason kisoja olen kiertänyt

muuallakin kuin vain Satakunnassa.

Varjosen henkilökohtainen lajivalikoima on hengästyttävä. Siihen kuuluvat mm. suunnistuksen saralta kaikki matkavaihtoehdot päivä-, yö-, pyörä- sekä hiihtoversioineen; erilaiset ammunnat, marssit ja laturetket; maasto- ja partiokilpailut eri vuorokauden ja vuodenaikoina; RESULin syys- ja talvijotokset sekä muita jotoksia; ammuntaan yhdistetyt hiihdot, juoksut ja suunnistukset sekä pistoolilla että kiväärillä.

Varjosen nälkä reserviläisurheilu- ja kilpailutoimintaan ei ole suinkaan sammumassa.

– RESULin lajeista nyt jo unohdetut yhdistelmälajit, maastokilpailut ja neliottelut ja vastaavat olisi hienoa ottaa mukaan edelleen, vaikka ne ovat varsin isotöisiä järjestäjille, hän toivoo.

Lasse Varjonen on edelleen urheilutoiminnan lisäksi kiinteästi mukana vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä.

– Esimerkiksi MPK:n toiminnassa olen ollut yli 20 vuoden ajan niin kurssilaisena, kouluttajana kuin kurssinjohtajanakin.

JUHANI LUKKA

6 KARHU

Piirien kevätkokoukset

kuvat: Kimmo Tuomi

Satakunnan Reserviupseeripiirin, Satakunnan Reserviläispiirin ja Maanpuolustusnaisten Liitto Satakunnan piirin kevätkokoukset pidettiin Porin Turvallisuuskeskuksessa lentokentän kupeessa 26.3.

Reservipiirien edustajia seuraamassa kevätkokouksen esitelmää.

Piirien kevätkokouksessa Porin Turvallisuuskeskuksella 26.3. vuoden upseerina palkittiin Virve Hindström. Vuoden upseerikerhona palkittiin Harjavallan RUK, jonka palkinnon vastaanotti Jouni Unkuri. Vuoden reserviläisyhdistyksen palkinnon otti vastaan Harjavallan Reserviläisten Krista Raatikainen. Reserviläisliiton kultaisella ansiomitalilla palkittiin Lasse Varjonen.

Kokouksen alussa keskuksen toimitusjohtaja Aleksi Vihtilä Vihtilä esitteli Porin Turvallisuuskeskuksen toimintaa ja aluetta.

KARHU 7 Kuvat: Ilari Pullinen

Satakunnan reserviläispiirien hallitusten välinen pistoolikilpailu Tarkkuusosio 10 ls. Katinkurun ampumakeskus 8. toukokuuta. parhaat tulokset

Lukuisa joukko reserviläisiä kokoontui lämpimänä keväisenä iltana Katinkuruun harjoittelemaan pistooliammuntaa.

Ammuntaharjoittelua Porin kesässä Porin seudun reserviläiset järjesti yhteistyössä Porin reserviupseerikerhon kanssa 23.5. ammuntatapahtuman Katinkurun radalla. Paikalla oli yhteensä 31 henkilöä, joista kolme kouluttajia ja yksi valvoja. Ammuntaa harjoiteltiin kesäpäivässä tuhannen laukauksen edestä Reserviläisliiton ja Reserviupseeriliiton Tulta toukokuussa! -kampanjan hengessä.

JANI WAHLMAN

Porin alueen turvallisuuskuvaa ja viime vuoden summaus Porin seudun reserviläiset kuulivat ylikomisario Juha Joutsenlahdelta poliisin katsauksen Porin alueen turvallisuustilanteeseen yhdistyksen kevätkokouksessa Katinkurun majalla.

Varsinaisessa kokouksessa esiteltiin viime vuoden toiminta- ja tilikertomukset. Yhdistyksen viime vuosi, järjestyksessään 68. toimintavuosi, oli aktiivinen. Keskeisiä tapahtumia oli vuoden aikana 21, ammunnasta liikuntatapahtumiin. Kunniavartiot järjestettiin kaatuneitten muistopäivänä sekä jouluaattona. Vuoden lopussa yhdistyksellä oli 374 jäsentä.

JANI WAHLMAN

Timo Rantala RES. Juha Vasama Res. Ups. Jari Multisilta RES. Petri Ilen Res. Ups. Timo Vuorisalo Res. Ups. Aleksi Afkir RES.

80 76 72 66 62 58

Reserviupseeripiirin joukkue 259 Vasama, Ilen, Vuorisalo, Ohvo Reserviläispiirin joukkue 226 Rantala, Multisilta, Afkir, Tuomi

8 KARHU

MPK LOUNAIS-SUOMI

Juhani Lukka

Kesäyön marssi oli osallistujamenestys – lähes 500 marssijaa Noormarkun maisemissa

KARHU 9

Ilman sadan vapaaehtoisen panosta marssin hyväksi ei olisi mahdollista pitää näin suurta marssitapahtumaa.

Sari Mastromarino

tumaa. Marssi on selkeästi saavuttanut rajansa osallistujamäärän suhteen. Sen puitteissa vielä on mahdollista tehdä marssista kaikille osapuolille tapahtumasta miellyttävä kokemus.

MPK:n tapahtumissa ja harjoituksissa vapaaehtosilla on erittäin hyvä mahdollisuus harjoitella johtamista käytännössä.

Tänä vuonna marssin johtajan vastuullisen roolin otti viimevuoden marssin varajohtaja Aarni Aaltonen. Hän on ollut jo aiemmin mukana Yyterissä järjestettyjen kesäyönmarssien huoltoporukoissa. Aarni totesi paineiden olleen kovat, mutta olo helpottui

Kesäyön marssi järjestettiin toistamiseen lauantaina 18.5. Noormarkussa erittäin kauniissa säässä. Avaintekijänä marssien mahdollistamisessa ovat MPK:n vapaaehtoiset toimijat sekä paikalliset yhteistyökumppanit. Koulutuspäällikkö Antti Koskela kommentoi painokkaasti, että ilman sadan vapaaehtoisen panosta marssin hyväksi ei olisi mahdollista pitää näin suurta marssitapah-

Mäyräkoira Paavo ilmoittautumassa isäntänsä kanssa ensimmäistä kertaa marssille.

Porin kaupungin sivistysalan toimialajohtaja Esa Kohtamäki piti puheen, jossa korostettiin liikunnan tärkeyttä.

marssi edetessä mallikkaasti. Vapaaehtoistyön palkitsevuus löytyykin suureksi osaksi itsensä haastamisessa ja onnistumisen kokemuksissa.

Marssikeskus avautui puolenpäivän aikaan palvelemaan ja ottamaan vastaan marssille ennakkoon rekisteröityneitä osallistujia. Heidän joukossaan oli myös innokkaita karvakuonoja, jotka saivat mm. piiripäällikkö Petri Kososen huomion ja tervehdykset rapsutusten muodossa. Tällä kertaa ilmoittautumismahdollisuutta paikan päällä ei ollut, jolloin maksimiosallistuja-

jatkuu

10 KARHU kuvat: Sari Mastromarino

määrä tiedettiin tarkalleen ennen marssia.

Tämä toi selkeyttä ennakointiin ja huollon järjestelyihin.

Marssin maali ja lähtö ovat yhtenäiskoulun vieressä. Odotellessa oli mahdollista suorittaa taakankantotesti MPK:n esittelypisteellä liikuntapäällikkö Jukka Jortikan ja Anne Variksen johdolla. Paikalle oli saapunut myös MPK Lounais-Suomen soittokunta viihdyttämään marssijoita solistinaan upeaääninen Petri Kiiski.

Marssin avajaisissa Porin kaupungin toimialajohtaja Esa Kohtamäki piti puheen, jossa hän otti esille vapaaehtoistyön merkityksen ja kuinka tärkeää liikkuminen yleensäkin on ihmisen hyvinvoinnille. Porin kaupunki valittiin urheilugaalassa Suomen liikunnallisimmaksi kaupungiksi ja yksi menestyksen tekijöistä ovat olleet myös MPK:n kesäyön marssit. Marssin lähdöt olivat porrastettu niin, että 42 km matkaajat lähtivät marssille yhden aikaan ja muut neljä matkaa pari tuntia myöhemmin.

Marssireittien taidokkaasta suunnittelusta saa kiittää Arto Ahokasta – ne olivat pääosin hiekkateitä ja luontopolkua silmää hivelevien maisemien äärellä. Koulutuspäällikkö Antti Koskela kehui Arton erinomaista työtä edellisen ja tämän vuoden reittien osalta. Hän uskoo, että osa tämän vuoden marssin yleisömenestyksestä johtui osataan siitä, että reitit ovat olleet mieluisia ja puskaradio vienyt sanomaa eteenpäin.

Koskela haluaa myös nostaa esiin huoltopäällikkö Janne Järvisen mallikkaan vedon vääpeliryhmän kera huoltojärjestelyiden osalta. Marssin huoltopisteiltä lähti järjestelmällisesti tieto marssin tilannekeskukseen marssijoiden etenemisestä. Marssijoille jaettiin banaania, suolakurkkua ja juotavaa sekä tarjottiin mahdollisuus WC-käyntiin.

Huoltorastien ylläpitäjinä toimivat Porin Seudun Maanpuolustusnaiset, Satakunnan Martat, Porin rauhanturvaajat, Porin Seudun Reserviläiset, Noormarkun yrittäjät, Noormarkun-Finpyyn kyläyhdistys, Van-

Huoltopisteiltä marssijat saivat juotavaa, pientä purtavaa ja kannustusta tuleville kilometreille.

han Vaasantien Kyläseura ry. Huollon tukena reiteillä olivat Satakunnan kömpijät hienoilla mönkijöillään.

MPK Lounais-Suomi kiittää suuresti kaikkia marssin onnistumisen eteen töitä tehneitä.

Tulevaisuudensuunnitelmissa on vielä kolmas peräkkäinen veto samassa paik-

kaa, mutta eri reittivalinnoin. Ensi vuonna osallistujien kannattaa varata paikka marssilta hyvissä ajoin – näillä näkymin paikat menevät kuin kuumille kiville näin hienolle marssille!

SARI MASTROMARINO Koulutus- ja viestintäsihteeri

Sara, Ronja ja Eveliina olivat lähdössä yhteistuumin 25 km:n marssimatkalle.

Kaikki ovat nuoresta iästään huolimatta käyneet jo useilla MPK:n kursseilla.

KARHU 11 KARHU 11

MPK LOUNAIS-SUOMI

Sari Mastromarino

Oppimisen iloa erityisryhmien turvakurssilla Säkylässä Erityisryhmien viikonlopun pituinen turvakurssi pidettiin Porin prikaatissa toukokuun lopulla. Viimeksi kurssi on pidetty Lounais-Suomessa ennen korona-aikaa vuonna 2019, ja sen uutta toteutumista oli odotettu hartaasti. MPK:n vapaaehtoiset toimijat kurssinjohtajanaan Päivi Tuhkalainen, ohjasivat hyvin motivoinutta kurssilaisten joukkoa. Erityisryhmien turvakurssin tavoitteena on opettaa taitoja, joiden avulla selvitään turvallisesti arjen vaihtuvissa tilanteissa sekä antaa tietoa maanpuolustuksesta ja Puolustusvoimista.

Lauantain yksi koulutusrasteista vietettiin Säkylän vapaapalokunnan asiantuntevassa opissa. Osalle kurssilaista paloturvallisuuteen liittyvät asiat olivat ensi kertaa esillä, mutta kurssilta löytyi myös kokeneita konkareita. Paloauton kalusto oli erityisen kiinnostuksen kohteena ja se käytiin jokaisen neljän ryhmän kanssa huolellisesti lävitse.

Kurssilaiset lähtivät rastilta mukanaan aimo annos turvallisuustietoutta ja heidät hyvästeltiin näyttävästi hälytysäänet ja -valot päällä kentältä poistuvalla paloautolla.

MPK/SARI MASTROMARINO

LOUNAIS-SUOMEN ALUETOIMISTO 12 KARHU

Suojan ja linnoittamisen merkitys

korostuu taistelukentällä, kuten Ukrainan sota on karusti osoittanut. Linnoittaminen ei kuulu vain pioneereille, vaan on kaikkien sotilasjoukkojen ja sotilaiden perusosaamista. MPK:n kurssitarjonnasta löytyy linnoittamisen peruskurssi, jollainen järjestettiin viimeksi MPK:n kevät Huovi harjoituksessa, ja uusia kursseja on valmistelussa.

MPK:n reserviläiskouluttajat johtivat kovalla ammattitaidolla kurssin, jonka lopputuotteena oli Porin prikaatin tilaamat kaksi partion taisteluasemaa.

PETTERI IITTI Everstiluutnantti Lounais-Suomen aluetoimiston päällikkö

Kaivuutöiden ja rakenteiden valmistuttua potero naamioidaan.

KARHU 13

Reserviläisten asiointi helpottuu – Puolustusvoimat julkaisi uuden OmaIntti-palvelun Puolustusvoimat ottaa merkittävän askeleen kohti modernia ja digitaalista asiointia julkaisemalla uuden OmaIntti-palvelun, joka tekee reserviläisten ja asevelvollisten asioinnista entistä sujuvampaa. Uuden palvelun myötä reserviläinen pystyy tarkastelemaan omia ylennystietojaan ja päivittämään omia tietojaan Puolustusvoimien suuntaan.

Uusi palvelu otettiin käyttöön 4. kesäkuuta 2024.

OmaIntti on asevelvollisille suunnattu sähköinen palvelu, joka kokoaa Puolustusvoimien verkkosisällöt ja asiointipalvelut yhteen käyttöliittymään. Palvelu hyödyntää vahvaa tunnistautumista tarjoten kohdennettua ja yksilöllistä tietoa asevelvollisuuden eri vaiheisiin. Uusi ”Omat tiedot” -osio mahdollistaa asevelvollisten omien tietojen, kuten sodanajan sijoituksen tilan ja ylennysten, tarkastelun. Tietojen laajuus vaihtelee asevelvollisuuden vaiheen mukaan. Reserviläiset voivat myös päivittää yhteys- ja varustetietojaan. Sodanajan tehtävän saa tarvittaessa tietää käymällä henkilökohtai-

sesti omassa aluetoimistossa ja esittämällä henkilötodistuksen. Henkilötodistuksella tarkoitetaan passia tai poliisin myöntämää kuvallista henkilökorttia. Henkilötietoja asevelvollisrekisteristä ei luovuteta puhelimitse tai sähköpostitse.

– OmaIntti on merkittävä parannus, joka helpottaa naisten vapaaehtoiseen palvelukseen hakevien, kutsuntoihin osallistuvien, varusmiesten ja reserviläisten arkea.

OmaIntin kautta he saavat räätälöityjä sisältöjä sekä voivat tarkastella omia tietojaan ja päivittää niitä kätevästi verkossa. Tämä tuo asiointiin aivan uudenlaista joustavuutta, sanoo Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, kenraalimajuri Rami Saari.

Parannettua vuorovaikutusta ja ajankohtaista tietoa Palvelusta löytyvät ajankohtaiset ohjeet ja asiointipalvelut kaikkiin asevelvollisuuden vaiheisiin, mikä tekee tarvittavan tiedon löytämisestä helppoa ja nopeaa. Tulevaisuudessa OmaIntin kautta asiointi tulee ole-

maan entistä kattavampaa. Kehitteillä olevat palvelut laajentavat reserviläisten mahdollisuuksia asioida sähköisesti. Tämä kehitys lisää reserviläisten toiminnan sujuvuutta ja mahdollistaa ajankohtaisten tietojen tarkastelun ja päivittämisen helposti.

Puolustusvoimien tavoitteena on varmistaa asiointipalvelujen käytettävyys, tavoitettavuus ja saavutettavuus sekä lisätä vuorovaikutusta asevelvollisten kanssa.

Digitaalisten asiointiprosessien kehittäminen on Puolustusvoimissa tärkeä tavoite, ja OmaIntti-projekti on tärkeä osa laajempaa kehitystä. Puolustusvoimat sitoutuu jatkamaan palvelujen parantamista varmistaakseen, että asiointi sujuisi tehokkaasti ja sujuvasti.

OmaInttiin voivat kirjautua kaikki 1860 vuotiaat asevelvolliset (pl. Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen palveluksessa olevat henkilöt) ja vapaaehtoisesta asepalveluksesta kiinnostuneet 18–29- vuotiaat naiset vahvaa tunnistautumista käyttäen osoitteessa omaintti.fi.

14 KARHU

Sata vuotta suljettu sotilassaari Örö on nykyisin suosittu matkailukohde Suomen eteläisellä saaristomerellä on reilun kahdensadan hehtaarin kokoinen linnakesaari, joka on ollut suljettuna sotilassaarena sadan vuoden ajan. Saari oli suljettu sotilasalue vuoteen 2015 asti, jolloin se liitettiin Saaristomeren kansallispuistoon ja avattiin matkailukäyttöön. Örö tarjoaa kävijälleen upean luonnon lisäksi laajan katsauksen rannikkopuolustuksen historiaan.

Venäjän Itämeren laivasto tuhoutui Venäjän ja Japanin välisessä sodassa 1905, mikä pakotti venäläiset kehittämään Suomenlahden rannikkopuolustusta. Suomenlahden molemmin puolin rakennettiin rannikkolinnakkeita, joita ruvettiin kutsumaan yhteisnimellä Pietari Suuren merilinnoitus. Örön linnoituksen rakennustyöt osana Pietari Suuren merilinnoitusta alkoivat 1915. Saarelle rakennettiin noin 6 km mukulakivettyä tietä, jonka varrelle nousi vauhdilla kolme tykkipatteria, ammusvarastoja, tulenjohtotorneja, kasarmeja, asuinrakennuksia ja muita huoltorakennuksia.

Saaren etelä- ja pohjoiskärkeä yhdistävä tie on ”Pitkä ikävä” ja siitä saaren keskiosasta haarautuva tie ”Lyhyt ikävä”. Nimet ovat peräisin varuskunta-ajalta, jolloin varusmiehet ovat ikävystymiseen saakka marssineet teitä useita kertoja päästä päähän.

Monet muutkin saaren paikat ovat saanet nimensä varusmiehiltä. Krapulakalliot saaren länsipuolella tiedetään tuulisena ja raikkaana paikkana, jossa oleilulla on ollut epäilemättä virkistävä vaikutus varusmiesten olotilaan. Yksi asuinrakennuksista on saanut nimekseen Mekka, koska varusmiehet ovat kokeneet siinä asuneen kapiaisen vaatineen keskivertoa enemmän pokkurointia ja kumartelua. Tarina ei kerro, onko presidentti Sauli Niinistö osallistunut aikoinaan paikkojen nimeämiseen, hän kun suoritti saarella varusmiespalveluksensa 60-luvun lopulla.

1920-luvulta alkaen Örössä koulutettiin varusmiehiä ja sodan uhan alla 1939 sen miehistövahvuutta kasvatettiin. Sotavuosina saarella toimi noin 500 sotilasta ja sieltä käsin osallistuttiin useisiin sotatoimiin.

Esimerkiksi Bengtskärin taistelussa vuonna 1941 Örön saarelta annettiin tykistöllä tulitukea 13 km päähän Bengtskärin saarelle ja sen ympäristöön.

Näihin päiviin Örössä on säilynyt kuutisenkymmentä taloa eri aikakausilta. Alkuperäiseen varustukseen kuuluneesta järeästä Obuhov-patterista yksi 12 tuuman tykki on museoitu 1980-luvulla ja siihen pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla. Saarella

on myös säilynyt neljä käytöstä poistettua 6 tuuman Canet-tykkiä, sekä jo raunioitunut 120 mm tykkipatteri. Vuodesta 2015 alkaen Örön saaresta on kehitetty Saaristomeren kansallispuiston luontomatkailun keskuspaikkaa.

Yhteysalus liikennöi kesä-elokuussa 2024 päivittäin Kasnäs-Örö väliä.

Tsaarinaikaiselta kasarmialueelta löytyy ravintola ja monipuoliset majoituspalvelut, joten saarella voi viipyä pidempäänkin.

EEMELI LAPPALAINEN

Museoitu tulenjohtohuone.

KARHU 15 KARHU 15

Saaren monet paikkojen nimet ovat varusmiesten antamia.

kuvat: Eemeli Lappalainen

16 KARHU

Rauman verisunnuntai Punakaarti oli poistunut Raumalta ja kaupunki alkoi hiljalleen palautua normaaliin elämään. Lauantaina 13. huhtikuuta saatiin kuitenkin tietoja, että punaiset suunnittelisivat paluuta Raumalle. Jotkut olivat kaupungissa sitä mieltä, että olisi jaettava aseet miehille ja ryhdyttävä suunnittelemaan puolustusta. Toiset pitivät kuitenkin tietoja punaisten paluusta pelkkinä huhuina, eikä mihinkään varautumiseen vihollisen paluun varalta ryhdytty.

Vaikka valkoisilla olikin aseita kaupungin ja sinne johtavien teiden vartiointiin, ei muutaman miehen joukko kuitenkaan kyennyt tekemään sanottavaa vastarintaa punaisille, jotka kaupunkiin kantautuneiden tietojen mukaan palasivat Raumalle sunnuntaina 14. huhtikuuta, raumalaisten sittemmin verisunnuntaiksi nimeämänä päivänä.

Suuren osan kaupunkilaisista olleessa kirkossa soitettiin kello 11 jälkeen Karran pysäkiltä Rauman puhelinkeskukseen ilmoittaen, että punaisten juna sivuutti Karran matkallaan ilmeisesti Raumalle. Keskuksesta punaisten saapumisesta ilmoitettiin poliisikamariin, jossa valkoisten vähäinen vartiosto majaili, ja pian saatettiin nähdä kaupunkiin saapuva punakaartin junakin siihen lastatun tykin putken osoittaessa uhkaavasti ylöspäin.

Kysymyksessä oli Eurasta junalla saapunut osittain venäläisiin sotilaspukuihin pukeutunut punakaartilaiskomppania sekä kolmisenkymmentä ratsumiestä, jotka laskeutuivat junasta jo kaupungin ulkopuolella Harakkalassa. Tykki purettiin junasta Leikarin tasoristeyksessä, ja kuularuiskun punaiset sijoittivat asemaan seminaarin lähelle. Ensimmäiseksi kohteekseen punakaarti otti poliisin vartiokonttorin, jossa

oli toistakymmentä miestä, mm. viisi merikoululaista.

Muutama suojeluskuntalainen tarttui aseeseen yrittäen tehdä vastarintaa, mutta mitään kunnollista vastusta punaisille ei pystytty tekemään hajanaisesta laukaustenvaihdosta huolimatta.

Merikoululaiset särkivät poliisikamarin käymälän ikkunan ja vastasivat sieltä punaisten tuleen. Kun punakaartilaiset lopulta rikkoivat talon ulko-oven, pakeni osa rakennuksessa olleista sivuportin kautta, toiset taas kiipesivät lankkuaidan yli viereisen liiketalon pihalle piiloutuen sen ulkorakennuksiin.

Kaikki eivät kuitenkaan päässeet pakenemaan. Poliisikonstaapeli ja euralainen ylioppilas komennettiin raatihuoneen pihalle seinää vasten.

Ensimmäiseksi punaiset olivat kuitenkin haavoittaneet torilla erästä toista ylioppilasta ja punakaartilainen ampui hänet keskelle toria kun häntä oltiin sairaanhoitajan saattamana viemässä paareilla sairaalaan. Kolmas ylioppilas ammuttiin raatihuoneen portinpieleen kuten myös kauppa-apulainen sekä konttoristi, joka menehtyi haavoihinsa vasta hyökkäyspäivän illalla.

Torilla ensin riehuttuaan punaisilla oli toisena hävityskohteenaan torin lähellä sijainnut kaupungin puhelinkeskus, joka vasaroilla ja miekoilla rikottiin perinpohjin.

Kirkkosillalle sijoitettiin tykki, jolla yritettiin ampua niin kirkkoa kuin lähitalojen ullakoilla olleita suojeluskuntalaisiakin. Ensimmäinen tykinlaukaus rikkoi pelkästään joitakin kirkon ikkunoita.

Samaan aikaan lyseolainen joka oli ammuskelun aikana siirtynyt torilta eräälle katolle, ampui kiväärillä punaisten tykkimiehiä kunnes hänen patruunansa loppuivat.

Juha Salaterä

Raumalla muistettiin Verisunnuntaita Vakka-Suomen Suojeluskuntien Perinneyhdistyksen ja Rauman Patria-killan toimesta su 14.4.2024 kun tuli kuluneeksi 105 vuotta tapahtuneesta.

Seppelettä laskemassa yhdistysten sihteeri Ravo Sarmet ja perinneyhdistyksen hallituksen jäsen Markku Laine.

KARHU 17 17 KARHU Häntä kohti hyökkäsi punakaartilainen ollen juuri ampumaisillaan, mutta samassa jyrähti punaisten tykki kuitenkin toisen kerran, sen kranaatti murskasi pään tähtäävältä punakaartilaiselta ja lävisti vastassa olleen betoniseinän surmaten hevosen tallissa. Lyseolainen syöksyi ottamaan kaatuneelta punakaartilaiselta patruunat ja jatkoi ampumistaan haavoittaen tykillä ampunutta punakaartilaista käsivarteen niin, ettei tämä kyennyt tykillä ampumaan. Kun muut punakaartilaiset eivät osanneet tykkiä käyttää, rajoittui tykillä ampuminen kahteen laukaukseen.

Punakaarti täydensi aiempiaan ryöstelyjään verisunnuntaina. Kuusimiehinen punakaartilaisjoukko tunkeutui mm. pappilaan ryöstäen rovastilta huomattavan määrän erilaista omaisuutta.

Neljä tuntia kaupunkia ryösteltyään ja seitsemän henkeä torilla tai sen läheisyydessä surmattuaan sekä useita haavoitettuaan punaiset poistuivat Raumalta Kauvatsalle.

Lähtiessään punakaartilaiset välittivät mukaan pakottamansa miehen kautta tiedon, että kaupunki tuhotaan kahden tunnin kuluttua. Tämä kaupunkilaisten pelottamiseksi tehty uhkaus sai suuren osan raumalaisista pakenemaan huviloihin, Rauman sahalle tai maalaiskunnan kyliin. Monet viettivät seuraavat vuorokaudet punakaartin uutta paluuta peläten kaupungin ympäristön riihissä ja ladoissa.

Raumalle tehty punakaartin kostoretki on tavoitteiltaan epäselvä. Yhtenä selityksenä on mainittu, että kysymyksessä olisi ollut tiedusteluretki, sillä punakaarteissa uskottiin saksalaisten aikovan nousta maihin länsirannikolla.

Taustatietoa tapahtumista: Raumalaiset Suomea suojaamassa, Mikko Uola, 1994

Kilpailuohjelman toisena lajina ammuttiin pienoiskiväärillä 100 m:n matkalta.

Monipuolista toimintaa Nakkilassa Kevään ja alkukesän monipuolinen toiminta on painottunut ammuntaan ja liikuntaan. Liiton 4D-marssiin sekä Tulta Toukokuussa-tapahtumaan osallistuivat jäsenemme kiitettävästi.

Harjoitusammunnat, niin ruuti- kuin ilma-aseinkin, ovat erittäin hyvä tapa aktivoida jäseniä ja tarjota matalan kynnyksen osallistumista. Samalla tarjotaan jäsenille mahdollisuus hankkia ampumasuorituksia aselupaa varten. Nakkilan Reserviläiläisten harjoitusammuntoihin ovat tervetulleita myös muiden yhdistysten jäsenet.

Ruutiasekilpailut ovat alkaneet. 2/5 kilpailua on ammuttu. Kesäkuun 28. päivä ammutaan pienoispistooli/pienoisrevolveri. Osallistumismaksu 5,00 €. Terve-

tuloa !

Tulta Toukokuussa-kampanjaan saatoimme osallistua myös ilma- ja ekoasein.

Marsseihin on osallistunut pieni, mutta aktiivinen joukko.

Kesäyön Marssiin ja 4D-marssiin osallistuneet suorittivat useita marsseja vastaavia tehtäviä ja harjoituksia.

Yhdistys on päättänyt palkita Vuoden Marssijan kiertopalkinnolla.

Kesäkaudella Mika Rajala ja muut jatkavat harjoitusammuntojen vetämistä.

Kansalliseen Veteraanipäivään osallistuimme lippuvartioin Veteraaniyhdistyksen laskiessa seppelen.

ESA RANNISTO PIRJO KATAJA

18 KARHU

Torpedovene S2 uppoamisesta tulee 100 vuotta lokakuussa 2025 S2 uppoamisen 100 vuotismuistopäivä lähestyy jo runsaan vuoden kuluttua.

Asiaa tullaan varmasti muistelemaan laajasti. Uppoamiseen liittyvät asiat on selvitetty heti onnettomuuden jälkeen ja ne ovat hyvin tiedossa. Käsittelen tässä torpedoveneisiin liittyviä vaiheita, ennen niiden Suomelle jäämistä.

Kun Venäjän laivasto keväällä 1918 vetäytyi Suomesta omiin tukikohtiinsa, se joutui jättämään hankalan jäätilanteen vuoksi Suomen satamiin melkoisen joukon pienehköjä sotalaivoja ja muita aluksia. Suomenkieliset nimet näille tykkiveneille olivat Klas Horn (Vojevoda), Matti Kurki (Posadnik), Uusimaa (Golub), Hämeenmaa (Pingvin), Karjala (Filin) ja Turunmaa (Tširok).

Uusimaa ja Hämeenmaa joutuivat aluksi saksalaisten haltuun ja luovutettiin Suomelle vasta vuonna 1920. Sokol luokan (haukka) torpedoveneitä jäi S1-S6 sekä pienempiä Cyclone luokan aluksia C1-C4. Lisäksi jäi miinalaiva M1 (myöhemmin Louhi).

Suomeen jäi myös tykkivene Giljak, joka oli niin huonossa kunnossa, että se romutettiin ennen kuin sille ehdittiin edes antaa suomenkielistä nimeä. Sen sisaralus Bobr joutui Virolle ja sai siellä nimen Lembit.

Tarton rauhansopimuksen mukaisesti jouduttiin Neuvostoliitolle palauttamaan torpedoveneet S3, S4 ja S6. Samoihin aikoihin hankittiin laivastolle Italiasta ensimmäiset moottoritorpedoveneet, jotka saivat aluksi nimet MTV1 ja 2, myöhemmin Sisu ja Hurja Lähestyttäessä 1920- lukua Itämeren

S2:n traaginen kohtalo oli suuri tapaus nuoressa tasavallassa ja sai paljon julkisuutta.

sotilaspoliittinen tilanne oli varsin sekava.

Saksa ja Venäjä olivat 3. 3. 1918 tehneet keskenään erillisrauhan, joten niitten välil-

lä maailmansota oli päättynyt. Venäjän laivasto oli Saksan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti vetäytynyt Kronstadtiin ja mui-

KARHU 19 hin Suomenlahden perukan tukikohtiin.

Viimeiset alukset lähtivät Helsingistä juuri ennen kuin saksalaiset valtasivat kaupungin 12.4.1918. Sota kuitenkin jatkui lännessä, kunnes Saksa 11.11.1918 allekirjoitti antautumista merkitsevän rauhansopimuksen.

Suomi oli irrottautunut Venäjästä, eikä mitään varsinaista sotatilaa ollut maiden välillä, mutta uuden tilanteen vakiinnuttava Tarton rauhansopimus allekirjoitettiin vasta 14. 10.1920.

S2 uppoaminen lyhyesti Lokakuussa vuonna 1925 oli Rannikkolaivue, kahden tykkiveneen ja kahden torpedoveneen muodostamana saattueena vierailu- ja harjoitusmatkalla Pohjanlahdella.

Välietapista Uudestakaupungista laivue lähti 3. lokakuuta suuntana Vaasa. Meri oli myrskyinen.

Matkan alku sujui kohtalaisen hyvin, mutta sitten matalapaine syveni ja luoteesta puhaltavan myrskyn voima kiihtyi hir-

S2 kaatui ja upposi ns. Outoorin matalan luona, jossa varsinkin luoteismyrskyllä syntyy terävä ja jyrkkä aallokko.

mumyrskyn lukemiin. Reposaaren pohjoispuolelle ehtinyt saattue hajosi ja alukset etsivät suojasatamaa. Torpedoveneet S1 ja S2 pyrkivät kohti Mäntyluotoa. S1 pääsi lopulta perille, mutta S2 tapasi kohtalonsa.

Reposaaren luotsiasemalla ollut luotsi havaitsi 4. lokakuuta erään sotalaivan kallistelevan rajusti myrskyn kourissa Outoorin ja Säpin välillä. Yllättäen eräs isompi aalto tarttui tuohon sotalaivaan ja kaatoi sen kyljelleen ja edelleen ylösalaisin, sitten laiva katosi. Kello oli 13.25. Myöhemmin samana päivänä saatiin vahvistus, että tuo alus oli S2. Torpedoveneen mukana menehtyi koko 53 hengen miehistö.

S2 kaatui ja upposi ns. Outoorin mata-

jatkuu Satakunnan museo

Laivan hylky löydettiin 8 kuukauden etsintöjen jälkeen. Pitkällisten valmistelujen jälkeen nosto-operaatio aloitettiin vaijereiden avulla ja samalla laivan sisälle pumpattiin ilmaa aluksen keventämiseksi. Sentti sentiltä alkoi torpedovene kohota merenpohjasta ja viimein hylky oli pinnalla.

20 KARHU lan luona, jossa varsinkin luoteismyrskyllä syntyy terävä ja jyrkkä aallokko. Tuo erikoinen aallokko todettiin myöhemmissä tutkimuksissa yhdeksi pääsyyksi tuohon onnettomuuteen.

Laiva ehti olla kahdeksan kuukautta merenpohjassa ennen kuin se kesäkuussa 1926 löydettiin. Hylyn nosto-operaation suunnittelu aloitettiin välittömästi, kun sukeltajat olivat suorittaneet hylyn kunnon tarkistuksen. Laiva makasi merenpohjassa kansi pohjaa vasten ja pohja kohti pintaa. Ensiksi laivaa yritettiin nostaa pumppaamalla ilmaa hylyn sisään. Laivan keula saatiinkin nousemaan pintaan, mutta perä oli imeytynyt niin tiukasti mutapohjaan, ettei sitä saatu irti. Yrityksestä oli viimein luovuttava.

Uusien suunnitelmien laatimisen myötä päädyttiin siihen, että laiva nostetaan vaijerien avulla. Pelastussopimus tehtiin erään yhtiön kanssa, jolla oli tarkoitukseen sopivat varusteet. Pitkällisten valmistelujen jälkeen vaijerit saatiin hylyn ympärille ja nosto-operaation aloitettiin. Laivan sisälle pumpattiin ilmaa aluksen keventämiseksi ja samanaikaisesti teräsrummut kiristivät vaijereita. Sentti sentiltä alkoi torpedovene kohota merenpohjasta ja viimein hylky oli pinnalla. Kiinnitykset varmistettiin ja hylky hinattiin hitaasti Reposaaren sataman redille, jossa se viimein käännettiin oikeaan asentoon ja tyhjennettiin pumpuilla lopusta vedestä. Oli elokuun kuudes päivä.

Tämän jälkeen alkoi ehkä henkisesti vaativin tehtävä, uhrien etsiminen hylyn sisältä. Löytyneet vainajat sijoitettiin arkkuihin ja kuljettiin moottoriveneillä Reposaaren rantaan.

Kun hylky oli todettu tyhjäksi, se hinattiin Helsinkiin tarkempia tutkimuksia varten. Myöhemmin S2:n runko romutettiin tai upotettiin Suomenlahdelle.

Torpedovene S2:n muistomerkki on myrskyssä vuonna 1925 uponneen Torpedovene S2:n miehistön muistoksi pystytetty patsas, joka sijaitsee Reposaaren kirkon

PRYTKI tyypin hävittäjien tilanne 1. maailmasodan aikana

Torpedovene S2:n miehistön muistoksi on pystytetty patsas, joka sijaitsee Reposaaren kirkon edustalla Porin Reposaaressa.

edustalla Porin Reposaaressa.

Aluksen uppoaminen keräsi aikanaan huomattavasti julkisuutta ja järkytti niin merivoimien henkilökuntaa, suomalaisia merenkulkijoita kuin suurta yleisöäkin.

Torpedoveneen hylystä löytyneet 23 vainajaa siunattiin Porin Reposaaren yhteishautaan 15. elokuuta 1926. Onnettomuudessa menehtyneille pystytettiin kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen suunnittelema muistomerkki Reposaaren kirkkomaalle onnettomuuden vuosipäivänä vuonna 1930.

Suomen merivoimat muistavat yhä onnettomuuden uhreja laskemalla vuosittain seppeleen muistomerkille.

Teoksen toinen valos nimeltään Myrsky paljastettiin Turussa Wäinö Aaltosen museorakennuksen avajaisten yhteydessä 17. syyskuuta 1967.

RAIMO SUOMINEN

PRYTKI (Vikkelä) tyypin hävittäjä 250260 tonnia. Mitat 58,1x 5,64 x1,65-2,38 m, kaksi höyrykonetta 3800-3900 hv, kahdeksan kattilaa, kaksi potkuria. Nopeus 27–27,5 solmua, toimintasäde 450–600 mpk 13 solmun nopeudella. Miehistö 4+48. Aseistus 2x456 mm torpedoheitin, 2x 75mm tykkiä ja 2x7,62mm konekivääriä.

Prytki (Vikkelä): päällikkö luutnantti Bok. Mallikappale valm. Skotlannissa Glasgow’n Yarrow’n telakalla marraskuussa 1894, vesille elokuu 1895 nimellä Sokol (haukka), nimeksi Prytki 1902. Volgan ja Kaspian laivueissa. Romutettiin 16.

8.1922.

Podvižnyi (Vilkas): vesille 1901. Jäi Suomelle 13. 4.1918 nimellä S5. Osallistui Pietarin saartoon 1919. Poistettiin käytöstä lokakuussa 1925 ja romutettiin 1929.

Posluśnyi (Kuuliainen): Valmistui Turussa Ab Crichtonin telakalla 1898. Jäi Suomelle 13.4.1918 nimellä S3 osallistui Pietarin saartoon 1919. Palautettiin Neuvosto-Venäjälle Tarton rauhansopimuksen mukaan 1922. Romutettiin siellä.

Protśnyi (Vakaa): päällikkö luutnantti Popovski. Toimi Kaspianmerellä. Romutettiin siellä 1922.

Prozorlivyi (Terävänäköinen) esiintyy myös nimellä Gagara (Kuikka). Valmistui Turussa Ab Crichtonin telakalla 1898. Jäi Suomelle 13.4.1918 nimellä S2. Osallistui Pietarin saartoon 1919. Uppoamispaikka Porin Outoorin matala 4.10.1925.

Onnettomuudessa menehtyi koko 53 hengen mie­histö. Alus nostettiin 5. 8. 1926 ja romutettiin.

Torpedovene S2:n kolmipaisuntahöyrykone on nähtävissä Turussa, Forum Marinumissa.

Huom. On jonkin verran epätietoisuutta S2:n rakennuspaikasta. Turkulaisella Ab Vulcanilla oli vuodesta 1907 konepaja myös Pietarissa ja ennen ensimmäistä maailmansotaa yhtiö valmisti, erilaisia sotatarvikkeita, pumppuja ja höyrykoneita sekä laivoja omistamillaan kahdella telakalla. Crichton ja Vulcan yhdistyivät keväällä 1924.

Retivyi (Innokas): Volgan ja Kaspian laivueissa.

Romutettiin 16. 8. 1922.

Rezvyi (Raisu): Jäi Suomelle 13.4. 1918 nimellä S4. Osallistui Pietarin saartoon 1919. Palautettiin Neuvosto-Venäjälle Tarton rauhansopimuksen mukaan 1922. Romutettiin siellä.

Rjanyi (Kiivas): päällikkö, luutnantti Stankevitsh. Jäi Suomelle 13.4.1918 nimellä S1. Osallistui Pietarin saartoon 1919. Romutettiin lokakuussa 1925 tai jo 1924.

KARHU 21 21 KARHU

Nakkilan Reserviläisten veteraanivastaava Urpo Parkkali kävi tapaamassa Pentti Hoolia.

Sotaveteraani Pentti Hooli – pian satavuotias Syyskuussa kunnioitettavat sata vuotta täyttävä Pentti Hooli asuu tällä hetkellä Kauniaisten sairaalan tuetussa asumisyksikössä.

Hoolin neljästä lapsesta kaksi asuu pääkaupunkiseudulla.

Sodan jälkeen Pentti Hooli perusti perheen vaimonsa Railin kanssa. Heille syntyi neljä lasta. Pentti työskenteli Suoniemellä tilanhoitajana. Sieltä Hooli siirtyi perheineen tilanhoitajaksi Anolan kartanoon Nakkilaan. Tuolloin elettiin vuotta 1962.

Pentti Hooli asui Anolan kartanon tilanhoitajan asunnossa, josta muutti rakennuttamaansa omakotitaloon. Hooli asui kotonaan vuoteen 2022 saakka pärjäillen tutuissa maisemissa aina 98-vuotiaaksi

saakka.

Tuolloin hän muutti Kaunialan sairaalaan tuettuun asumisyksikköön.

Pentti Hooli jäi eläkkeelle vuonna 1981.

Vireä eläkeläinen tavattiin usein Anolan maisemissa ulkoilemassa.

Pentille oli mieluisaa käydä kauniissa ja rakkaaksi muodostuneessa Kartanon saaressa sauvakävelemässä.

Nakkilan Reserviläiset Onnittelevat ja kiittävät Penttiä mitä lämpimimmin palveluksista isänmaan hyväksi.

ESA RANNISTO

Pentti Hooli on syntynyt Karungissa vuonna 1924.

Sotilasarvoltaan Hooli on alikersantti.

Jatkosodassa Hooli toimi5./Jv Koul.K ja 15.Jv.Koul.K 28, 1.Avar.J, kom.kunta/JR 1, Tornio.

Hän toimi kouluttajana.

Tulikasteen Pentti Hooli sai Lapin sodassa Tornion ja Kemin suunnalla Tiedot: Nakkilalaiset Sodissa 1939–45

22 KARHU

PORINPRIKAATI Porin Rykmentti sai lipun 1919 Porin Rykmentin ja Porin Prikaatin täydennysalue, harjoituspaikat ja rauhan ajan varuskunnat ovat sitoneet joukko-osaston kotimaakuntiinsa lounaisessa Suomessa -Satakuntaan, Varsinais-Suomeen, Hämeeseen ja Etelä-Pohjanmaahan Rykmentin ja prikaatin yhteenkuuluvuuden arvokkain tunnusjoukko-osaston lippu- on osoittanut Porilaisille oikean suunnan niin sodassa kuin rauhan ajan katselmuksissa. Vanhan laajan Satakunnan maakunnan vaakunan karhu ja sinikeltaiset värit ovat innostaneet jäyhää Satakunnan ja sen naapurimankuntien sotilasta käyttämään miekkaansa ja asettansa Suomen puolesta. Kun Porin Rykmentti sijoitettiin juuri itsenäistyneessä Suomessa Turun kaupunkiin, rykmentin lippuun otettiin Satakunnan vaakuna vain toiselle puolelle ja Varsinais-Suomen vaakuna toiselle puolelle.

Porin Rykmentin uuden lipun luovutus rykmentille tapahtui Keskis-Porin kirkossa Porin vapautumisen ensimmäisenä muistopäivänä 13. huhtikuuta 1919. Tilaisuus alkoi kello 9.30, jolloin valtionhoitaja ylipäällikkö, kenraali Mannerheim saapui kirkkoon. Tämän jälkeen toivat lipun kirkon kuoriin siunattavaksi sen lahjoittajien, Satakunnan naisten edustajina tyttökoulun johtaja maisteri Aili Nikko sekä emännät Kanni Huittisista ja Markkula Pomarkus-

ta. Lipun siunaamisen toimitti kirkkoherra M. N. Lauha. Siunaamisen, joka tarkoitti lipun vihkimistä, jälkeen puhui maisteri Nikko ja lausui mm: – Satakunnan naisten, äitien, siskojen ja morsianten puolesta pyydän saada jättää tämän lipun, jonka esikuvana on ollut Suomen mainehikkain lippu, Herra Valtionhoitajalle Porin Rykmentille ojennettavaksi. Sinä rakas lippu, joka väreinäsi kannat kypsyvän viljan kulua ja uskollisuuden sineä, johda Porin Rykmenttiä totuuden teil-

lä, kunnian teillä ja Jumalan teillä.

Valtionhoitaja otti lipun vastaan, luovutti sen Porin Rykmentin komentajalle, majuri Östermanille ja lausui: – Luovutan tämän lipun Porin Rykmentille. Kantakaa lippu tahrattomana ja

Asiakirjoista on pääteltävissä, että Satakunnan naiset olivat itse ommelleet lipun.

KARHU 23

samalla kunnialla kuin esi-isänne, entiset uljaat porilaiset kantoivat revityn lippunsa tähteitä.

Majuri Österman otti lipun vastaan ja kiitti Satakunnan naisia. Sen jälkeen hän ojensi lipun korpraali Albin Isakssonille, josta näin tuli lipun ensimmäinen kantaja.

Lippu-upseereina olivat vänrikit Timgren ja Hedman. Rykmentin lippukomppania osallistui vielä päivällä pidettyyn suojeluskuntien juhlaparaatiin. Mannerheimin seurueessa paraatissa olivat mm. kenraalimajuri E. Linder ja everstiluutnantti W. Bergh, porilaisten vapaussodan aikaiset esimiehet.

Uuden lipun alkuunpanijana oli Satakuntalainen osakunta, joka esitti, että ryk-

mentin lipun aiheeksi otettaisiin professorinrouva Maila Mikkolan Tukholmassa jäljentämä lippupiirustus vuodelta 1796.

Asia esitettiin Sotaministeriön lipputoimikunnalle, jonka esityksestä valtionhoitaja hyväksyi sen. Sotaministeriö määräsi kuitenkin, että uudelleen muodostetun Porin Rykmentin lippuun on otettava myös Varsinais-Suomen vaakuna. Asiakirjoista on pääteltävissä, että Satakunnan naiset olivat itse ommelleet lipun. Lipun myöntäminen ja malli tiedotettiin Sotaministeriön käskylehdessä n:o 48 ja se on päivätty 3. 7. 1919.

Sotaministeriön käskylehdessä n:o 64, päivätty 23. 9. 1919, on määrätty mm: ”Kiinnittääkseen jonkun muiston Suomen vapaussodasta sotahistoriassamme loistavaan Porin Rykmentin nimeen on Valtionhoitaja – Ylipäällikkö myöntänyt nykyiselle Porin Rykmentille vapaudenristin IV luokan nauhan

kirjoituksella: Satakunta - Pori, joilla paikkakunnilla vapaussodanaikainen Porin Rykmentti otti niin kunniakkaasti osaa taisteluihin. Nauhat on sidottava yksinkertaisella solmulla tangon kärjen kaulaan ja tulee molempien päiden olla yhtä pitkiä 2/3 lipun korkeudesta.”

Käskyssä oli mainittu vielä, että nimet on painettava kultakirjaimin. Tämä lippu oli rykmentin käytössä talvisotaan saakka.

Sotien ajan se säilytettiin Sotamuseossa.

Kun 3. Prikaati sai 24. maaliskuuta 1954 vanhan Porin Rykmentin lipun, se oli jo kulunut. Viimeisen kerran tämä lippu oli käytössä itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 1957. Se vietiin sen jälkeen uusittavaksi.

Työn suoritti Suomen Käsityön Ystävät Oy. Liike ehdotti lippuun pieniä muutoksia.

Asiasta pyydettiin heraldikko Olof Erikssonilta lausunto ja sen perusteella tehtiin uuteen lippuun seuraavat korjaukset: Satakunnan vaakunassa muutettiin karhu mustaksi ja astuvaksi, miekka suoraksi ja väriltään valkoiseksi, tähdet seitsensakaraisiksi ja kruunu hiukan suuremmaksi. Varsinais-Suomen vaakuna tehtiin yhtä suureksi kuin Satakunnan vaakuna, kenttäväri kirkkaamman punaiseksi ja haalistuneet liput sinikeltaisiksi.

Uusittu lippu oli ensi kertaa käytössä vuosipäivänä 16. 2. 1958. Kun lippu uusittiin jälleen v. 1979, ei siihen tehty muutoksia.

Kulumisen vuoksi lippu on uusittu edellisen kerran vuonna 1994.

PORINPRIKAATI 24 KARHU

Ajankohtaista RSRAKH-järjestelmästä Maavoimien raskaat raketinheittimet päivitetään uuteen A2- versioon (M270A2).

Päivityksellä varmistetaan raketinheitinten kauaskantoinen tulenkäyttökyky myös tulevaisuudessa.

Päivityksellä parannetaan raketinheittimen alustaa, aseosaa ja ammunnanhallintaa. Raketinheittimet myös peruskorjataan siten, että ne ovat päivityksen jälkeen käytännössä uudenveroisia.

Raskaat raketinheittimet on hankittu puolustusvoimille vuosien 2006–2013 aikana Hollannista, Yhdysvalloista ja Tanskasta. Puolustusministeri Antti Häkkänen on hyväksynyt elinjaksopäivityksen hankkimisen Puolustusvoimien käytössä olevalle raskaalle raketinheitinjärjestelmälle. Hankinnan tarjouspyyntö oli käsittelyssä Yhdysvaltain kongressissa, joka myönsi myyntiluvan Suomelle elokuussa 2023.

– Raskaat raketinheittimet ovat osa Puolustusvoimien kauaskantoisen vaikuttamisen kokonaisuutta. Elinjaksopäivitys varmistaa raketinheitinten käytettävyyden ja

Päivitys pähkinänkuoressa

Kuvassa vasemmalla vanhan mallinen raskas raketinheitin ja oikealla uusi A2-versio

suorituskyvyn pitkälle 2050-luvulle. Samalla päivitys mahdollistaa tulevaisuuden ampumatarvikkeiden käytön ja hyötykuormien kansainvälisen yhteensopivuuden, ker-

too tykistön tarkastaja eversti Mika Holma Maavoimien esikunnasta.

Päivityksen toteuttaa yhdysvaltalainen Lockheed Martin.

Kimmo Tuomi

Päivityksen kokonaishinta 450 miljoonaa euroa.

Mitä rahalla saadaan: • uusi ammunnanhallintajärjestelmä (Common Fire Control System) • uusi panssaroitu ohjaamo (improved Armored Cabin) • uusi tehokkaampi moottori (600 hevosvoimaa) • päivitetty vaihteisto • uusi nopeampi aseosan tekniikka.

Vänrikki Kalle Kaitaniemi palkittiin parhaana Satakunnan Reserviupseeripiirin plaketilla 13.6.2024 Niinisalon sotilaskodissa. Palkitsemisen suorittivat vas. toiminnajohtaja Kimmo Tuomi ja Porin Prikaatin komentaja prikaatikenraali Jami Virta.

KARHU KARHU 25

Parisuhdeaikaa Maanpuolustuskoulutuksessa Toiset suuntaavat treffeille kylpylöihin tai ruotsinlaivalle, toiset Säkylään tai Niinisaloon kouluttautumaan. Kiittäminen tästä kuuluu osittain Juholan Juhalle, joka taannoin meni miehelleni Jukkikselle puhumaan Taistelijan peruskurssista ja että ehdotti, että voisitte tulla yhdessä. Siinä vaiheessa olin itse käynyt jo joillakin kursseilla ja koska muitakin yhteisiä harrastuksia löytyy, tämä olisi kiva lisä.

Nyt on PAIKP 1 ja 3 suoritettu ja odotellaan, josko loppu vuoteen vielä tulisi kurssi nro 2. Onneksemme suurin osa MPK:n kursseista on sellaisia, mille voimme yhdessä osallistua – ihan joka viikonloppu vaan ei voi kotoa olla pois.

Jukkis kuuluu Porin Seudun Reserviläisiin, itse olen Porin Seudun Maanpuolustusnaisten puheenjohtaja ja tyttäremme Siiri liittyi juuri Maanpuolustusnaisiin, joten koko perheen voimin olemme mukana tässä touhussa ja se on mahtavaa! Kesäyön marssillakin käveltiin koiralenkki pilkullisen poikamme Pongon kanssa. Terveisemme siis kaikille: lähtekää mukaan toimintaan koko perheen voimin. Yhdistykset ja MPK järjestävät upeita kursseja ja tapahtumia, mistä saamme tietoa ja taitoja niin arkeen kuin mahdollisiin poikkeusoloihin.

Hyvää kesää kaikille toivottaa Taru ja Raidallinen perhe

Jukkis ja Taru Raita viettämässä yhteistä laatuaikaa Taistelijan peruskurssilla.

TARU RAITA

MAANPUOLUSTUSNAISET 26 KARHU

Telaketjuosasto Hiisi-jotoksella Olen jo useamman vuoden haaveillut jotokselle osallistumisesta, mutta taivaankappaleet eivät siihen ole olleet suosiolliset. Tänä keväänä asiaan tuli muutos. Kävi nimittäin niin, että ystäväni, rakas taisteluparini Jaana Kaitonen lähestyi minua viestillä, jossa hän kysyi halukkuutta lähteä hänen ja Eija Erikssonin kanssa Maanpuolustusnaisten Liiton järjestämälle Hiisi-jotokselle Vihdin Nummelaan. En yhtään valehtele, jos sanon harkinta-ajan olleen alle nanosekunnin mittainen.

Meidän joukkueeseen oli tarkoitus lähteä vielä neljäskin jäsen, mutta harmillisesti hän joutui jättämään hauskuuden väliin.

Niinpä me sitten tammikuun loppupäivin aloimme suunnitella ja ensimmäiseksi piti keksiä tiimille nimi. Koska kaikki meistä ovat suuria panssarivaunujen ystäviä, ehdotin ”Telaketjuosastoa” ja nimi naulattiin meidän joukkueemme nimeksi.

Tästä innostuneena Eriksson päätti kysyä, josko Parolasta saataisiin rekvisiittaa, ja saimmehan me kauniin punaiset urheilupaidat Panssariprikaatin logolla varustettuina. Niiden kanssa kelpasi tiimin kulkea ja taisipa paidat aiheuttaa pientä kateuttakin.

Kun vihdoin koitti toukokuu ja sen 18. päivä, heräsin hyvin varhain ja lähdin ajamaan Nummelaan viiden pintaan aamulla. Parin tunnin ajamisen jälkeen saavuin Nummelaan Tarmonmajalle lentokentän alueelle ja tapasin siellä Telaketjuosaston lo-

put jäsenet. Eriksson, joka oli joukkueenjohtaja ja kävi ilmoittautumassa, jolloin saimme kilpailunumeron, jotoksen ohjelman ja ohjeet majoittumiseen. Majoittujia varten oli lentokentälle pystytetty valmiiksi komea puolijoukkuetelttakylä, ja saimme jakaa teltan yhdessä virolaisjoukkueen kanssa.

Kurssikirjeessä meille oli annettu mukaan otettava varustus. Koko jotoksen ajan oli tarkoitus käyttää omia ruokailuvälineitä.

Jotoksen yksi kantava teema olikin ekologisuus. Tämän lisäksi mm. kompassi, pilli, sanomalehdestä taiteltu biojätepussi ja pyykkipoikia oli listaan kirjattu mukaan otettaviksi asioiksi. Niiden käyttötarkoitus selvisi sitten reitillä.

Lauantaina suuntasimme maastoon klo 9.42. Edessä oli n 13 kilometrin taival jossa 15 tehtävärastia. Tehtävät olivat hyvin vaihtelevia, ja varmasti niistä löytyi jokaiselle sitä ominta osaamisaluetta. Meidän ryhmämme vahvuutena oli ehdottomasti Reserviläisten suunnittelemat rastit, ja henkilökohtaiseksi suosikiksi nousi rasti, jossa ensin pääsimme maalaamaan kasvomme naamioväreillä ja siitä suorittamaan annettua tehtävää. Kaitonen ja Eriksson lähtivät heittämään käsikranaatteja lavakauluksiin ja minä suorittamaan ammuntatehtävää.

Aktiiviselle reserviläiselle ja SRA ampujalle tehtävä olikin hyvin tuttu, sillä muovikuula-aseella oli tarkoitus ampua kuuteen SRA tauluun tuplalaukaukset, kunhan ensin oli

KARHU KARHU27 27

Maalissa!

tauluille päässyt kulkemalla maastoon tehtyä esterataa pitkin ja ryömimään lopuksi omaan tuliasemaan.

Lauantaihin mahtui monipuolisesti tunnistus- ja arviointitehtäviä, mutta myös tehtävärasteja, kuten jousiammuntaa, tarkkuussuunnistusta ja erityisen mukava melontarasti, joka oli kuin luotu lämpimään kevätpäivään.

Päästyämme takaisin reitiltä kisapaikalle noin seitsemän tunnin jotostelun jälkeen, olikin meitä odottamassa ruoka sekä sauna- ja uintimahdollisuus läheisellä uimahallilla. Peseytyminen uimahallilla oli lähes elämän luksusta, sillä naamiomaalin poistaminen leirisuihkussa olisi saattanut olla haasteellista. Saunan ja uinnin jälkeen olo olikin kuin uudelleen syntynyt, ja me kävimme Kaitosen kanssa vielä muutamalla geokätköllä illan päätteeksi.

Illalla oli kisakylässä tarjolla musiikillista ohjelmaa, mutta meidän telttakunta vetäytyi ajoissa yöpuulle, sillä kuljetut kilometrit lämpimässä ja varhainen herätys tuntuivat kehossa.

Sunnuntain reitille lähdettiin käänteisessä tulosjärjestyksessä, joten me pääsimme matkaan kohtalaisen varhain. Sunnuntaina reitti oli huomattavasti lyhyempi, noin kuusi kilometriä ja sisälsi kahdeksan rastia. Reitti kiersi lentokentän ja oli maastoltaan erittäin mukavaa edetä.

Rastitehtävät olivat jälleen mielenkiintoisia ja hyvin vaihtelevia. MPK:n PAIKP ja tarkka-ammuntakurssit oli käyty ja opit niistä huolella sisäistetty, sillä selviydyimme ainoana ryhmänä täysin pistein rastilta, jossa piti ilmoittaa tuliaseman (meidän) koordinaatit, sekä kertoa tuhottavan kohteen etäisyys ja suunta. Käytössä meillä oli MGRS kartta, käsisuuntakehä ja tasokoordinaattimittari.

Rasteilla tunnistimme simpukoita ja solmuja, arvioimme esimerkiksi tietyn alueen pinta-alaa, sekä vastailimme mielenkiintoisiin kysymyksiin esimerkiksi protokollaan tai nuorten somekäyt-

Telaketjuosasto nauttii auringonpaisteesta.

täytymiseen liittyen.

Maaliin saavuimme reilun kahden tunnin jälkeen lähdöstä ja lauantaina kadonnut, mutta takaisin kalustovahvuuteen palannut panssarivaunu ylitti muun osaston mukana maaliviivan. Panssarivaunu matkasi lauantaina repussani maskottina, mutta aiemmin kertomallani Reserviläisten rastilla koettiin kalustotappio matalan etenemisen tiimellyksessä. Rastia pyörittäneet Reserviläiset olivat sen palauttaneet infoon, josta se ystäväni Liljestrandin vinkkaamana palautui kalustoon neljä minuuttia ennen sunnuntain starttia.

Sunnuntaina saimme nostettua sijoitusta mukavasti, ja lopulta olimme tuloslistalla puolivälissä. Tulokset tosin katsoin vasta illemmalla kotona, sillä lähdimme lounaan jälkeen suuntaamaan kotia kohti.

Yhteenvetona MNL Uudenmaan piirin Hiisi-jotos oli onnistunut kokemus. Lämmintä riitti ja vesipisteitä oli järjestetty riittävästi. Tunnelma oli mukavan leppoisa, maasto Nummelanharjulla kulkeneella reitillä vaihteleva, rastitehtävät mielenkiintoisia ja opettavaisia. Kokemus oli niin positiivinen, että eiköhän sitä aleta suunnitella ensi vuoden jotokseen lähtemistä Hattulaan.

KRISTA RAATIKAINEN

28 KARHU

Edustava Ruotsin panssarimuseo on avattu vuonna 2011.

Arsenalen – Ruotsin panssarimuseo kuvat: Erkki Metsälä

Ylätasanteelta saa hyvän yleiskäsityksen museon näyttelystä. Runsas kalusto on sijoiteltu varsin väljästi.

E20 tien varrella noin 90 kilometriä Tukholmasta länteen sijaisee vuonna 2011 avattu Ruotsin uusi panssarimuseo. Museo on suomalaisille hyvin saavutettavissa yhden päivän aikana.

Suuri hallirakennus sisältää museokaupan sekä kahvion kaikkine palveluineen. Itse laajat näyttelytilat ovat hyvin järjestyt ja valoisat. Valitettavasti opasteita ei Suomeksi ole mutta toisen kotimaisen lisäksi englanilla pärjää hyvin. Pääpaino esillä olevista noin 75 panssarivaunusta ja ajoneuvosta on tietenkin Ruotsin puolustusvoimien käyttämiä, mutta vähän yllättäen esillä on myös useita toisen maailmansodan saksalaista kalustoa, mm. Jagdpanzer 38 Hetzer. Saksalaiskalusto on ilmeisesti hankittu sodan jälkeen liittoutuneilta mallikappaleiksi omaa suunnittelua varten.

Yksi mielenkiintoisimmista kohteista

KARHU 29

Neuvostoliittolainen talvisodassa suomalaisten haltuun Sallassa päätynyt sotasaalisvaunu T-37, joka lahjoitettiin Ruotsin armeijalle.

oli mielestäni Suomen armeijan Ruotsin puolustusvoimille lahjoittana Neuvostoarmeijan käyttämä T-37 tankki joka on otettu sotasaaliiksi 18.12. 1939 Sallassa.

Museohallin ylätasanteella, josta on myös hyvät näköalat näyttelyosastoihin, voi tutustua Södermanlands-rykmentin historiaan keskiajalta nykyaikaan.

Jos suunnittelee matkaa Arsenalen museoon kannattaa tarkistaa sen nettisivuilta, milloin paikalla järjestetään varmasti kiinnostavia näytösajoja ajokuntoisella kalustolla.

ERKKI METSÄLÄ

Pienikokoinen Stridsvagen m/37 on Ruotsalainen versio Tsekkoslovakian CKD IV vaunusta.

Ylätasanteelle sijoitetun Södermanlands-rykmentin perinnehuoneen sisäänkäynti.

30 KARHU

KUTSU PERINNERETKELLE 12.9. 2024 Satakunnan Reservipiirien Perinneretki Säkylään Porin prikaatiin ja Euran Kauttuan Ruukkiin OHJELMA Porin prikaati. Porilaistentie 1, Säkylä.

09:00 Kokoontuminen pääportilla ja koko ryhmän siirtyminen yhdessä Sotilaskotiin.

09:05 Aamukahvi sotilaskodissa (omakustanne).

09:30 Prikaatin yleisesittely ja ajankohtaiset asiat. Sotilaskoti / Elokuvaluokka.

Porin prikaatin apulaiskomentaja Marko Kivelä.

10:30 Tutustuminen varuskuntaan johdon tukisektorin toimesta.

11:30 Lounas. Varuskuntaravintola Rumpalipoika (omakustanne 11,40e/hlö).

Kauttuan Ruukki. Timmintie 20b, Eura.

13:00 Ruukin vierailukeskus. Timmintie 20b, Eura.

13:00 Opastus vierailukeskuksessa ja Ruukin alueella. Tutustuminen myös Alvar Aallon suunnittelemiin terassitaloihin Kaisa Revon johdolla. 14:30 Kotimatkalle Sitovat ilmoittautumiset 1.9.2024 mennessä.

Porin prikaatin osuuteen ilmoittautuneilta tarvitsemme nimet, syntymäjat sekä mahdolliset ruoka-aineallergiat prikaatiin toimitettaviksi. Kauttuan Ruukin osuuteen ilmoittautuneilta tarvitsemme nimet.

Reservipiiri kustantaa pääsymaksut ja opastuksen Kauttuan Ruukissa.

Ilmoittautumiset perinnetoimikunnan pj. Matti Lehtimäelle, matti.lehtimaki@lehtikoto.fi tai p.

0400463344 tai toiminnanjohtaja Kimmo Tuomelle, sat.respiirit@dnainternet.net tai p. 0445336325, viimeistään 1.9.2024.

Tervetuloa koko perheen voimin.

Perinnetoimikunta.

MAANPUOLUSTUSNAISTEN LIITON SATAKUNNAN PIIRI ry:n

Kesäretki 2024 Huittisiin

Lauantaina 24.8. klo 10.30–15.30

Ohjelmassa mm. opastettu hautausmaakierros ja tutustuminen

Huittisten museoon, vierailu Mattilan Marjatilalle, lounas ja kahvit.

Kustannukset: Osallistumismaksu piirin yhdistyksiin kuuluvilta jäseniltä

20,00 € ja muilta osallistujilta 30,00 €. Lisäksi museon pääsymaksun (2 €) jokainen maksaa itse tai käyttää museokorttiaan maksun suorittamiseen.

Osallistumismaksu suoritetaan viimeistään 19.8.2024 Kokemäen Seudun Maanpuolustusnaiset ry:n tilille nro FI59 5161 0550 1829 39, viitenumeroksi maksuun merkitään 1180.

Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Sitovat ilmoittautumiset viimeistään to 15.8.2024 Sinikka VainioKöpille, sähköpostilla sinikka.vainio-kopi@outlook.com tai soitolla / viestillä puh. 0400524358.

Mainitse ilmoittautumisen yhteydessä mahdolliset ruokarajoitteet.

Tervetuloa retkeilemään ja tutustumaan Huittisiin Kokemäen Seudun Maanpuolustusnaiset ry

KARHU 31

16. RES:n, RUL:n ja MPK:n RESERVILÄISPÄIVÄ Laviassa 31.8.2024 Lavian Seudun Reserviläiset ry 60 vuotta (Kiikoinen, Lavia, Suodenniemi) Lavian Metsästysseuran maja ja ampumarata, Susikoskentie 140, 38600 Lavia OHJELMA 09 ‒ 09.30 Kahvi/Avaus, Lavianseudun RU-kerhon puheenjohtaja Pekka Elomaa Aamupäivä (09.30 ‒ 12.00) Puheenjohtaja Jukka Holma, Lavian Seudun Reserviläiset ry:n varapuheenjohtaja 09.30 Jari Multisilta, Satakunnan Reserviläispiirin puheenjohtaja Reserviläispiirin tervehdys/puheenvuoro MPK:n tervehdys/puheenvuoro 10.10 Kommodori Ari Kallio, ”Pohjanmaa-luokan korvetti - suomalainen suorituskyky” 11.00 Asko Knuutila, Lavian Seudun Reserviläiset ry:n puheenjohtaja Lavian Seudun Reserviläiset ry 60 vuotta Kimmo Tuomi, Satakunnan res.piirien toiminnanjohtaja Toiminnanjohtajan tervehdys ja palkitsemiset ARPAJAISET KOKO PÄIVÄN 12.00 ‒ 13.00 Ruokailu ja kakkukahvit Iltapäivä (13.00 ‒ 15.30) Ohjelmasta vastaa Lavian Seudun Reserviläiset/Reserviupseerit 13.00 Rastityöskentelyä Metsästysmajan veranta: Ammuntaa ekoaseella Hirvirata: Ammunta perinneaseilla /Nykyaseilla Pistoolirata: Ammunta perinnepistooleilla/Nykypistooleilla 15.00 (15.30) Metsästysmaja: Arpajaisten pääpalkinnon jako Järjestäjät: Lavian Seudun Reserviläiset ry

Lavian Seudun Reserviupseerikerho ry

Satakunnan Res.piirien perinnetoimikunta

Terveiset urheaa puolustustaistelua käyvästä Ukrainasta: ”Kiitokset lahjoitetuista tarvikkeista.”

32 KARHU KARHU 32

Mikä ihmeen rogaining ?

Rogaining on alkuperäisessä muodossaan joukkuelaji, jossa korostuvat reitin suunnittelu, suunnistustaito ja kestävyys Laji on alun perin australialainen suunnistuksen muoto ja nimi pohjautuu lajin ensimmäiset säännöt Australiassa 1970-luvulla laatineiden Rod, Gail ja Neil Phillipsin etunimistä, joista muodostuu sana RoGaiNe > Rogaining Rogainin kilpailussa on yleensä tarjolla eripituisia ratoja, esimerkiksi 3 tuntia, 8 tuntia sekä todellinen mestaruusmatka 24 tuntia, joten kyseessä on kestävyyslaji. Kilpailuissa liikutaan 2– 5 -henkisillä joukkueilla koko kilpailun ajan jalan, joko kävellen, hölkäten tai juosten, ihan oman valinnan tai taktiikan mukaisesti. Lajin säännöissä on katsottu, että tiimityöskentely on olennainen osa rogainingin luonnetta ja tiimikaverit ovat tärkeä turvallisuustekijä, kun liikutaan pitkiä matkoja maastossa Joukkueessa voi olla miehiä, naisia tai sekä että. Kilpailun perusideana on kerätä kilpailuajan puitteissa mahdollisimman paljon pisteitä käymällä eriarvoisilla rasteilla, jotka on merkitty karttaan. Varsinkin pidemmissä rogaining-tapahtumissa käytetään usein suunnistuskarttoja suuripiirteisempiä peruskarttoja, jolloin rastit pitää sijoittaa selkeämpiin paikkoihin sekä hyvin näkyville. Laji sopii niin suunnistajille ja seikkailu-urheilijoille kuin tavallisille kuntourheilijoille, partiolaisille, retkeilijöille ja muille ulkoilusta innostuneille.

Jos haluaa käyttää suomenkielistä sanaa, osuvin ilmaus lienee retkisuunnistus.

Lajin luonne

Rogainingin kilpailu eroaa tavallisesta kilpasuunnistuksesta alkaen suunnittelujaksolla, jonka aikana joukkueet suunnittelevat, mitkä rastit heidän kannattaa etsiä ja missä järjestyksessä. Jokaisesta rastista saa sijainnista ja vaikeusasteesta riippuen eri määrän pisteitä, mikä vaikeuttaa reitin suunnittelua.

määräajan jälkeen, vähentää jokainen alkava minuutti joukkueen saamia pisteitä. Jos määräajasta myöhästyy paljon (tyypillisesti 30 minuuttia tai enemmän), ei joukkue saa ollenkaan tulosta. Suunnistettaessa pitää siis toistuvasti varmistaa, että ehtii maaliin ajoissa.

Rogaining-kilpailuissa kaikki sarjat lähtevät yhteislähtönä, jonka jälkeen

Suunnitteluaikaa on kilpailun kokonaispituudesta riippuen yleensä 1–3 tuntia, joka voi etukäteen tuntua pitkältä, mutta usein lopussa tulee silti kiire.

Rogainigissa edetään joukkueena ja rastien hakeminen on vapaasti valittavassa. Jokaisesta leimatusta rastista kilpailija saa rastin sijainnista ja vaikeusasteesta riippuen eri määrän pisteitä. Kilpailussa on määräaika, johon mennessä pitää tulla maaliin. Jos maaliin tulee

on tapahtumasta riippuen 3–24 tuntia aikaa etsiä rasteja. Jokaisella rastilla pitää suorittaa leimaus, jolla todennetaan joukkueen käyneen rastilla. Rogaining sääntöjen mukaan suunnistuksen apuvälineinä saa käyttää ainoastaan karttaa, jonka kilpailujen järjestäjä antaa sekä kompassia ja kelloa. Kaikenlaisten GPS –paikantimien ja mittalaitteiden käyttö suunnistuksen apuna on kielletty. Kilpailijat saavat palata

KARHU 33

Ahkera ja luova kilpailujen järjestäjä, Huittisen Seudun Reserviläiset, tarjoaa jälleen mielenkiintoisen ja poikkeavan urheiluelämyksen satakuntalaisille reserviläisille: kilpailukeskukseen syömään, juomaan, lepäämään ja vaihtamaan varusteitaan milloin vain. Osa rasteista pyritään sijoittamaan maaston hienoimpiin paikkoihin ja vapaasti valittavan reitin ohella tämä tekee rogainingista erinomaisen lajin kaikille luonnossa viihtyville.

Rogaining Suomessa Ensimmäinen Retki-Rogaining näki päivänvalon Jämin tunnetusti hyväkulkuisissa kangasmaastoissa 22.–23.9.2007. Tapahtuma saavutti heti laajan suosion ja ensimmäiseen tapahtumaan osallistui kaikkiaan liki 180 innokasta ulkoilmaihmistä. Vuonna 2008 järjestettiin lajin ensimmäiset avoimet SM-kilpailut Seitsemisen kansallispuiston lähistöllä Kurussa, jossa joukkueita oli jo huomattavasti enemmän, mm. Virosta ja Venäjältä. Näiden kilpailujen jälkeen lajin suosion on kaiken aikaa ollut kasvussa.

ARTO AHOKAS

HUITTISTEN SEUDUN RESERVILÄISET järjestää

Polkupyörä kuntoilutapahtuman VAMPULA ROGAINING Su 14.7. 2024 Jukola Sallilantie 7, 32610 Vampula Ilmottautuminen klo 9.00 alkaen Karttojen jako 9.45 Lähtö 10.00 Suoritusaika 4 tuntia Suoritusalue n.10 km x 10 km yleisiä teitä käyttäen, sora ja kestop.

Liikennesääntöjä noudattaen Kartta 1:50000 Emit leimaus Ei huoltoa, omat eväät mukaan Kypärä , huomiovaatetus ja puhelin pakollinen Tapahtuman kulku: Yhteislähtö klo L0.00 4 tuntia aikaa leimata mahdollisimman monta rastia haluamaansa reittiä käyttäen, joka rastin voi leimata toisenkin kerran kunhan on välissä haettu kolme muuta rastia.Suorituksen arvo määräytyy pisteiden mukaan, mitkä kertyy rastikoodin viimeisen numeron mukaan. Yli menneestä ajasta vähennetään pisteitä 1/20sek. Pisteet ilmoitetaan myöhemmin viestinä.

Palkinnot arvotaan osanottajien kesken.

Ensimmäisessä SM-rogainig kilpailussa vuonna 2008 joukkue Metsäsissit (Arto Ahokas ja Jouko Huuhka) sijoittuivat 8 tunnin sarjassa neljänneksi keräten pisteitä 1520 ajalla 7.56.24

Tiedustelut ja ilmottautuminen 10.7. 2024 mennessä.

Lasse Varjonen 05053342L2 tai l.j.varjonen@gmail.com Osanottomaksu 12€ paikanpäällä

TULOKSIA

34 KARHU

Satakunnan reservipiirien ampumamestaruuskilpailut Raumalla Pienoispistoolin 30+30 ls 8.5.

Sarja H (1. Kelhä Iivari, piirin ulkopuolelta 1. Kähkönen Mikko, Nakkilan Reserviläiset 2. Lähteenmäki Juha-Matti, Porin Seudun Reserviläiset 3. Nordberg Janne, Harjavallan Reserviläiset

529) 528 512 498

Sarja H50 1. Salo Jarmo, 2. Söderlund Olli, 3. Viitala Petri,

Porin Seudun Reserviläiset Rauman Seudun Reserviläiset Rauman Reserviupseerikerho

545 542 534

Sarja H60 1. Harmaajärvi Arvo, 2. Aittamäki Ari, 3. Santala Juha, 4..Peltonen Esa,

Harjavallan Reserviläiset Porin Seudun Reserviläiset Porin Seudun Reserviläiset Porin Seudun Reserviläiset

535 514 502 426

Sarja H70 1. Valtonen Tuomo, 2. Pihlajamäki Matti,

Rauman Seudun Reserviläiset Porin Reserviupseerit

504 464

Sarja D50 1. Nordberg Mona,

Rauman Seudun Reserviläiset

273

Isopistooli 30+30 ls 15.5.

Sarja H 1. Lähteenmäki Juha-Matti,

Porin Seudun Reserviläiset

523

Sarja H50 1. Söderlund Olli, 2. Viitala Petri,

Rauman Seudun Reserviläiset Rauman Reserviupseerikerho

535 512

Sarja H60 1. Harmaajärvi Arvo, 2. Aittamäki Ari, 3. Santala Juha, 4. Peltonen Esa,

Harjavallan Reserviläiset Porin Seudun Reserviläiset Porin Seudun Reserviläiset Porin Seudun Reserviläiset

526 512 498 410

Sarja H70 1. Valtonen Tuomo, 2. Pihlajamäki Matti, Sarja D50 1. Nordberg Mona,

Rauman Seudun Reserviläiset Porin Reserviupseerit Rauman Seudun Reserviläiset

482 425 238

Pistooli pika-ammunta 20+20+20 ls 22.5.

Sarja H50 1. Salo Jarmo, 2. Söderlund Olli, 3. Taskinen Marko, 4. Viitala Petri, 5. Lähteenmäki Jari, Sarja H60

Porin Seudun Reserviläiset Rauman Seudun Reserviläiset Rauman Seudun Reserviläiset Rauman Reserviupseerikerho Porin Seudun Reserviläiset

565 544 518 517 498

1. Santala Juha, 2. Harmaajärvi Arvo, 3. Salonen Simo, 4. Peltonen Esa,

Porin Seudun Reserviläiset Harjavallan Reserviläiset Harjavallan Reserviläiset Porin Seudun Reserviläiset

537 521 471 370

Sarja H70 1. Valtonen Tuomo, 2. Pihlajamäki Matti,

Rauman Seudun Reserviläiset Porin Reserviupseerit

507 431

Sarja D50 1. Nordberg Mona,

Rauman Seudun Reserviläiset

332

Sarja D 1. Laiho Saara, 2. Vainio-Kaila-Viitala Mari,

Ulvilan Reserviläiset Rauman Reserviupseerikerho

413 394

KARHU 35

kuvat: Mona Nordberg

Satakunnan Reservipiirien SRA piirimestaruudesta kilpailtiin 18.-19.5. Raumalla Kilpailu oli samalla SM-karsinta. SM-paikat jaettiin seuraavasti: 2 parasta vakiosta, 2 parasta avoimesta, 2 parasta TST ja 1 naisille.

Isopistoolin tarkkuusosan tauluilla miettelijäinä Rauman Reserviupseerikerhon Petri Viitala ja Rauman Seudun Reserviläisten Olli Söderlund.

Vakioluokka Avoin luokka, 1. 100,00% Jari Sievänen RauRUK sarja Naiset 2. 82,39% Kimmo Erola RauSRes 1. 100,00% Mona Nordberg RauSRes 3. 73,14% Kimmo Harju RauSRes 2. 91,43% Maria Rae Harjavallan Res

3. 70,90% Tiina Virtanen Harjavallan Res Vakioluokka,

sarja 50-v Tst-luokka 1.

1. 100,00% Jari Sievänen RauRUK 100,00% Sami Ketola Harjavallan Res 2. 62,85% Janne Ojala Kankaanpään Res 2. 84,12% Jussi-Pekka Viitanen RauSRes

3. 82,44% Jan Hirvonen Harjavallan Res Vakioluokka,

sarja Naiset Tst-luokka, 1. 100,00% Mari Vainio-Kaila-Viitala RauRUK sarja 50-v

1. 100,00% Jan Hirvonen Harjavallan Res Avoin luokka 2. 79,26% Jorma Takku Huittisten Res 1. 100,00% Henri Santahuhta Kankaanpään Res

2. 84,59% Mikko Purhonen RauSRes Tst-luokka, 3. 80,43% Rauli Granberg RauSRes sarja 60-v

1. 100,00% Matti Pihlajamäki Porin RUK Avoin luokka, sarja 50-v 1. 100,00% Matti Salioja Huittisten Res 2. 98,78% Pasi Kaukkila Harjavallan Res 3. 88,42% Markku Takku Punkalaitumen Res

KILPAILUJA

36 KARHU

RESUL:n Pistooliampumajuoksuja Pistooliampumajuoksuviestimestaruuskilpailut 14.9.2024 Köyliössä Harrin Pati, Köyliön ampumarata Kepola Kokemäentie 111, Köyliö (paloasemaa vastapäätä).

Kilpailutoimisto aukeaa 8:00 Kohdistus 9:30–10:30 Kilpailun avaus 10:40 Ensimmäinen lähtö 11:00 Viestin lähtö n. 13:00 Palkintojen jako n. 14:00 Säännöt: Kilpailussa noudatetaan RESUL:n voimassa olevia sääntöjä. Aseen liipaisinvastus 1000g, joka tarkastetaan. Ammunnassa saa käyttää vain .22 cal pistoolia. Tauluina mekaaniset ampumahiihdon pystyammunnan taulut. Ampumamatka 20m.

Sarjat: Henkilökohtaisessa kilpailussa kilpaillaan sarjoissa H/D H35, H40, H45, H/D50, H55, H/D60, H65, H70 ja tarvittaessa siitä ylöspäin 5 vuoden välein. Jos ilmottautuneita on sarjassa vähemmän kuin kolme, voidaan sarjoja yhdistää yhden ikäportaan verran.

Juoksumatka kaikissa sarjoissa n 3,8 km. Kilpailussa on väliaikalähtö.

Pistooliampumajuoksuviesti on parikilpailu, joka kilpaillaan sarjoissa H/D H80, H100, H120 ja H140. Juoksumatka sääntöjen mukainen, yhteislähtö. Sarjoissa H80-H140 kilpailijoiden yhteenlaskettu ikä syntymävuosien perusteella ja kummankin on oltava täyttänyt 35 v.

Perinnepistoolin aluemestaruuskilpailut to 22. 8. 2024 klo 18:00 Katinkurussa *erillisinä kilpailulajeina; ase: avoin perinnepistoolimalli * Perinnepistooli 25 m tarkkuusosio / ”koulu”, 5 koels + 30 ls ( 6 x 5 ls sarjaa) kouluammuntana * Perinnepistooli 25 m pikaosio / 5 koels. ”kuvio” (”kaksintaistelu”), 15 ls heittolaukauksina (= 3 x 5:n ls heittolaukaussarjaa) + 15 ls pikasarjoina [ = 3 pikalaukaussarjaa (= 3 x 5 ls pikasarjaa).

Ilmoittautumiset 15. 8. mennessä raimo.suominen@dnainternet.net / 050 523 5610 ilmoittautumisessa oltava: ampujan nimi, yhdistys, sarja ja laji Osallistumismaksut 12.- / laji, Huom. Ei joukkuekilpailua perinnepistoolissa Kilpailijoilla tulee olla ampumatoiminnan kattava vakuutusturva.

(RES tai SAL) Tiedustelut mielellään WhatsAppilla 050 523 5610

Satakunnan reservipiirien pistooliampumasuunnistusmestaruudet ratkottiin Huittisissa 11.6.

Vakuutukset: Kilpailijalla on oltava ampumaturvan kattava vakuutus joka tarkastetaan.

Ilmottautumiset: Kootusti piireittäin 7.9.2024 mennessä.

Kilpailijan nimi, sarja, syntymävuosi, sotilasarvo, yhdistys ja piiri.

suunnistus ammunta kok.aika

Osallistumismaksu: 30€/kilpailija ja viesti 35€/joukkue.

Huittisten seudun reserviläiset ry tilille: FI15 5059 1340 0017 23 Viestikenttään osallistujien nimet

D H40 H50 H60

TA : Jussi Hurri 050 0741104 Lisätietoja: Lasse Varjonen 0505334212 Kilpailunjohtaja Huolto: Pukuhuonetilaa rajoitetusti, muuten ulkoilmatilaisuus

H70

Tervetuloa Satakuntaan Köyliöön!

H

Johanna Venesmäki Jani Häkkinen Marko Saari Lasse Varjonen Esko Pirttimäki Seppo Hyyppä Heikki Rantanen Tapio Vuolle Teemu Apiainen

1.06.33 58.46 1.04.38 48.14 57.53 1.16.54 1.06.14 1.20.52 -----

80 84 71 84 32 77 70 61 63

1.13.13 1.04.06 1.14.18 53.34 1.20.33 1.24.34 1.16.14 1.33.52 hyl.

TULOKSIA

KARHU 37

Sammon Pytty 2024 ammuttiin perinteiseen aikaan perinteisellä paikalla Punkalaitumen reserviläiset järjestivät jo 22. Sammon Pytty kiväärikilpailun.

Kilpailu oli tänäkin vuonna kalenterissa perinteisellä paikalla kesäkuun toisen viikon lauantaina ja kilpailu alkoi perinteisesti kello 11.00.

Järjestäjä tarjoaa ennen kilpailua laadukkaan ohjatun harjoittelu- ja kohdistusajan. Kohdistaa ehtii parisen tuntia. Taulut haetaan ampujan nähtäville.

Perinteisesti aurinko on paistanut kilpailun ajan, kuten myös tällä kertaa. Perinteeksi näyttää muodostuneen myös se, että Harjavallan Reserviläisten joukkue voittaa kilpailun – kuten nytkin. Tällä kertaa vielä varsin selkeällä erolla.

Osallistujamäärä vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna mukana oli 25 ampujaa. Jari Nieminen muisteli, että jonain vuonna oli liki 60 kilpailijaa. Osallistujamäärät ovat pudonneet. On varsin luonnollista, että joka vuosi ei kilpailuun pääse. Nieminen kertoo, että yhdistys on miettinyt keinoja, jolla ampujia saapuisi kohtuullinen määrä. Yhtenä mahdollisuutena voisi olla perinnekivääreillä ja reserviläiskivääreillä ampuvien erottamista eri sarjoihin. Molemmissa kiväärilajeissa palkittaisiin kolme parasta. Joukkuekilpailua varmaan järjestäjä joutuu miettimään tarkemmin. Mahdolliselle uudistukselle toki toivotaan Reserviläispiirin myötämielinen tuki.

Seuraavassa Sammon Pytyssä toivotaan olevan hieman runsaslukuisempi osanotto. Yhden parhaiten järjestetyistä ampumakilpailuista ei soisi näivettyvän pois.

JARI NIEMINEN ESA RANNISTO

Harjavallan Reserviläisten voittajajoukkue: Veikko Palomäki, Pasi Laiho, Riku Elo, Arto Selin ja Jari Kinnunen. Veikko Palomäki ampui myös kisojen kovimman tuloksen 196.

Sammon pytty 2024 tulokset 1. Palomäki Veikko 2. Kähkönen Mikko 3. Kinnunen Jari 4. Elo Riku 5. Laiho Pasi 6. Afkir Aleksi 7. Salmi Erkki 8. Suoranta Kalle 9. Häkkinen Jani 10. Levola Jukka

Joukkueet

Harjavallan Reserviläiset Nakkilan Reserviläiset Harjavallan Reserviläiset Harjavallan Reserviläiset Harjavallan Reserviläiset Nakkilan Reserviläiset Huittisten Reserviläiset Punkalaitumen Reserviläiset Punkalaitumen Reserviläiset Nakkilan Reserviläiset

1. Harjavallan Reserviläiset 908 pistettä Palomäki Veikko 196, Kinnunen Jari 187, Elo Riku 187, Laiho Pasi 181, Selin Arto 157

196 pistettä 190 pistettä 187 pistettä 187 pistettä 181 pistettä 181 pistettä 178 pistettä 176 pistettä 174 pistettä 172 pistettä

2. Nakkilan Reserviläiset 857 pistettä 3. Punkalaitumen Reserviläiset 822 pistettä 4. Punkalaitumen Reserviläiset 683 pistetta

38 KARHU

YLENNYKSET Tasavallan presidentti on ylentänyt Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4.6.2024 reservin upseerit:

Sotilasarvoon KAPTEENI Ilén Petri Tapani, Pori Koivisto Topi Juhani, Pori Paulamäki Jani Martti Juhani, Pori Sotilasarvoon YLILUUTNANTTI Harju Markku Olavi, Pori Laine Riku Juhani, Rauma Maijala Sami Heikki Juhani, Pori Mattila Teemu Ilmari, Pori Mäenpää Joni Kai Kristian, Pyhäranta Sotilasarvoon LUUTNANTTI Hakanen Vesa Antero, Nakkila Launonen Joonas Valtteri, Rauma Levänen Mikko Sakari, Rauma Mäkinen Ville Eero, Pori Nissi Joonatan Elmeri Walfrid, Rauma O’Leary Kevin Michael, Pori Ristimäki Ville-Veikko Johannes, Pori Wahlman Jani Antero, Pori Vasama Juha Kalevi, Pori

Karhussa julkaistussa Joulukuun ylennyslistasta jäi puuttumaan: luutnantiksi (ME) Juha Unkuri, Siikainen.

Lounais-Suomen Aluetoimiston päällikkö on ylentänyt seuraavat reservin aliupseeristoon ja miehistöön kuuluvat 4.6.2024:

Sotilasarvoon SOTILASMESTARI Jokinen Timo Samuli, Ulvila Tupala Toni Esko Ilmari, Säkylä Sotilasarvoon YLIVÄÄPELI Haaranen Kari Marko Olavi, Säkylä Kääriä Timo Juhani, Rauma Myllärinen Mika Juhani, Pori Sopenkivi Juha-Pekka Henrik, Pori Sotilasarvoon VÄÄPELI Akkanen Pentti Juhani, Pori Kaskinen Kare Juhani, Ulvila Mäkivaara Jonna Irmeli, Pori Tanhua Jarmo Kalevi, Rauma Viitala Kimmo Juhani, Ulvila Sotilasarvoon YLIKERSANTTI Haavisto Tom Mikael, Ulvila Hangasjärvi Joonas Otto Petteri, Rauma Hokkanen Vili Väinö Valtteri, Pori Mänty Jyri Veijo Markus, Pori Nurmoranta Inka Miina Ilona, Pori Parvikoski Mikael Pekka, Rauma Potila Risto Sakari, Kokemäki Saarela Veli Antti, Rauma Toivonen Antero Johannes, Rauma

KARHU 39

Sotilasarvoon KERSANTTI Bohm Ari Atte Tapio, Pori Kankeri Miia Sirpa-Liisa, Nakkila Ketola Ville-Waltteri, Pori Kortesaari Veera Emilia, Rauma Lehtilä Teemu Petteri, Pori Lehtinen Eero Aleksi, Pori Lindberg Jani Samuel, Pori Murto Janne Antero, Rauma Mäkelä Aki Petteri, Pori Mäkinen Jussi Aleksi, Pori Ollonqvist Johannes Frans Wilhelm, Pori Rostedt Topias Mauri Antero, Pori Salminen Veli-Pekka, Rauma Suontausta Heikki Juhani, Kankaanpää Tahvanainen Aleksi Vili Valtteri, Rauma Tranberg Sami Veikko, Pori Viitamäki Tatu Joni Juhani, Pori

Sotilasarvoon KORPRAALI Hahko Jussi Niko Mikael, Huittinen Hakala Antti Juhani, Säkylä Heikintalo Valtteri Jesse Johannes, Pori Hohkala Kimmo Kalevi, Nakkila Karvinen Mikko Toivo Untamo, Kankaanpää Kettunen Miikka Antero, Eurajoki Knihti Juho Kalevi, Pori

Taina Mäkitalo

Sotilasarvoon ALIKERSANTTI Lappalainen Heikki Johannes, Huittinen Voutilainen Teemu Sakari Sascha, Ulvila

Ylentämistilaisuus järjestettiin Huovinrinteen Upseerikerholla Säkylässä 30. toukokuuta.

Puolustusvoimat

Puolustusvoimat

40 KARHU

VAPAAEHTOISEN MAANPUOLUSTUSTYÖN TUKIJAT: Satakunnan Osuuskauppa, Länsi-Suomen Osuuspankki