Kapitaali 3/2019

KAPITAALI 3/2019

Iiris Suomela, Elina Lepomäki ja talouspolitiikan suunta

Patrizio Lainà: ”Moderni rahateoria selittää eurokriisin.”

Sakari Heikkinen ja taloustieteen koulukunnat

PÄÄTOIMITTAJA Tom-Henrik Sirviö ART DIRECTOR Ding Zhong KUVATOIMITTAJA Matias Kivipuro TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA Matias Kivipuro, Tia Kurtti, Patrizio Lainà, Aino Miikki, Vilppu Rantanen, Venla Sainio, Meeri Seppä ja Ossi Tahvonen TAITTO Ding Zhong KANNEN KUVA Vilppu Rantanen PÄÄKIRJOITUKSEN KUVA Matias Kivipuro KUVITUSKUVAT Unsplash PAINO Picaset PAINOS 50 kpl Kapitaali saa HYY:n järjestölehtitukea ja on journalistisesti itsenäinen lehti, jota KTTO ry julkaisee.

PÄÄKIRJOITUS

Oodi keskustelulle ”Melkoista kommunistipropagandaa uusimmassa Kapitaalissa.”, todettiin Jodelissa Kapitaalin viimeisimmästä, laajasti marxilaista taloustiedettä esitelleestä, numerosta. Räntti ei lähtenyt laukalle, mutta muutaman kommentin ketjussa kerettiin huomauttaa Marxin ajatusten olleen epärelevantteja jo sata vuotta. Jodelissa esitetyt näkemykset sisältävät kommentoinnin arvoisia ajatuskulkuja.

Ensimmäinen kommentti korostaa uusimman Kapitaalin propagandaluonnetta. Mitä tulee propagandaan, sitä Kapitaali ei esittele. Sen sijaan Kapitaalin viime numeroon koottu marxilaisen taloustieteen symposium esitteli tiedettä. Marxilainen taloustiede lähtee eri lähtökohdista kuin valtavirtataloustiede, mutta sille on aivan samat kriteerit kuin muullekin tieteelle. Esimerkiksi Anwar Shaikh on julkaissut tutkimustaan tieteellisesti vertaisarvioituna alan lehdissä ja uusimman teoksen Capitalism Competition Conflict Crisis on julkaissut arvostettu tiedekustantaja Oxford University Press.

Toinen huomautus liittyy Marxin ajatusten ajankohtaisuuteen.

Kommentin mukaan Marxin ajatukset eivät ole olleet ajankohtaisia sataan vuoteen. Kommentti siis sisältää väitteen, jonka mukaan symposiumissa esitellyt teemat olisivat pelkästään Marxin ajatuksia. Ajatus on absurdi. Yhtä järkevää olisi väittää, että meidänkin makrotaloustieteen kursseilla opetettu keynesiläinen suhdanneteoria olisi vain Keynesin ajatuksia.

Vaikka kommentit edustavat kenties vain pienen osan ajatuksia, näyttävät kommentteihin sisältyvät ennakko-oletukset keskustelun tarpeen. Keskustelua vaihtoehtoisista lähestymistavoista talouteen ja sen tutkimukseen on jatkettava. Kapitaalin kolmannessa numerossa jatkamme keskustelua modernin rahateoria (MMT) osalta. Pyysimme STTK:n uutta pääekonomistia, Patrizo Lainàa, kirjoittamaan modernin rahateorian teemoista.

Tuttuun tapaan uusien lähestymistapojen lisäksi esittelemme myös vakiintuneempaa tutkimusta ja poliittista keskustelua. Tia Kurtti kirjottaa Euroopan Unionin päästökauppajärjestelmästä.

Lisäksi pääsimme Ossi Tahvosen kanssa haastattelemaan kansanedustajia Elina Lepomäkeä ja Iiris Suomelaa taloudesta ja veroista.

Jatketaan keskusteluja!

Tom-Henrik Sirviö

TÄSSÄ NUMEROSSA

3 6 9 8 10 14 20

PÄÄKIRJOITUS

Oodi keskustelulle

OPINTOSIHTEEREILTÄ

Täältä tullaan syksy

AJANKOHTAISTA

Niin mikä yhdenvertaisuussuunnitelma?

KUULTUA

Twitterissä kuhisee

SAKARI HEIKKINEN

Onko taloustieteessä koulukuntia?

EU:N PÄÄSTÄKAUPPAJÄRJESTELMÄ

Ilmastonmuutoksen torjunnan keihäänkärkenä

LEPOMÄKI & SUOMELA

Sama tavoite

28 34 40 42 44 46 47

PATRIZIO LAINÀ Moderni rahateoria

ÄRRÄKORNERI Siistiä jälkeä

JUOMA

Jallua syksyyn

KULTTUURI Enkeli ja demoni

KULTTUURI

Vastuutuutorin tervehdys

MATIKKAPÄHKINÄ MUISTOJA

TÄÄLTÄ TULLAAN SYKSY TEKSTI Aino Miikki & Ossi Tahvonen KUVA Matias Kivipuro

M

oikkuu! Kaikki loppuu aikanaan, niin myös kesäloma. Iloksemme pääsemme taas nauttimaan laskareiden ja kalvosulkeisten ihmeellisestä maailmasta. Jotta uusi lukuvuosi lähtisi sujuvaan alkuun, kokosimme tähän muutamia ajatuksiamme tulevasta lukuvuodesta.

Ennen vuotta 2017 aloittaneille opiskelijoille tämä lukuvuosi on tärkeä. Siirtymäaika vanhasta kandiohjelmasta jatkuu tämän lukuvuoden loppuun. Tämä tarkoittaa, että mikäli kandidaatintutkinnon haluaa suorittaa vanhojen suoritusvaatimusten mukaan, on tutkinto saatava kasaan tämän lukuvuoden aikana. Koska osa kursseista on suoritettavissa vain kerran vuodessa, vaatii tämä kandivaiheen loppupuolen opiskelijalta tarkkaavaisuutta

heti lukuvuoden alussa.

Joissain medioissa on käyty kevään ja kesän aikana keskustelua taloustieteen opetuksesta. Jossain mielessä alallamme puhaltavat uudet tuulet, kun opetus saattaa siirtyä uudenlaiseen suuntaan. Esimerkkinä tästä on Taloustieteen perusteet –kurssi jota opetettiin viime vuonna CORE-projektin materiaalien avulla. Kurssilla keskityttiin teorian sijaan enemmän empiirisiin tuloksiin ja niiden käyttötarkoituksiin. Nähtäväksi jää, eteneekö tämä trendi myös muuhun opetukseen.

Missä matematiikka, siellä ongelma. Teimme viime lukuvuoden lopussa opintokyselyn kerätäksemme aineistoa opiskelijoiden kokemuksista. Opiskelijat olivat monilta osin tyytyväisiä opetukseen ja sen

OPINTOSIHTEEREILTÄ

laatuun. Kipukohtana vaikuttaa (yhä ja edelleen) olevan fuksivuoden matemaattisen analyysin kurssi.

Sen osalta palautetta on annettu yliopiston suuntaan useasti, mutta radikaaleja muutoksia ei tälle vuodelle ole luvassa. Aiempien kokemusten perusteella optimaalinen valinta on suorittaa matemaattinen analyysi kerralla kuntoon, vaikka tämä hieman vaivaa vaatisikin. Suosittelemme myös harkitsemaan Kumpulan matematiikan kursseja, mikäli matematiikka tuottaa vaikeuksia, sillä monet aiemmat opiskelijat ovat kokeneet Kumpulan kurssien opetuksen pedagogisesti selkeämpänä.

Viime aikoina on käyty myös keskustelua siitä, onko yliopistolla opetettava taloustiede liian yksipuolista, kriisissä tai tiedettä ylipäätään. Kahteen ensimmäiseen kysymykseen emme tiedä vastausta, mutta suosittelemme opiskelemaan monipuolisesti erilaisia aineita ja keräämään tietoa erilaisista näkökulmista. Taloustieteen opiskelijalla on laajat mahdollisuudet valita kiinnostavia kursseja valtio-

tieteellisen tai luonnontieteellis-matemaattisen tiedekunnan valikoimista ja JOO-oikeutta hakemalla myös Hankenin kauppakorkeakoulun tai Aallon kurssivalikoimista.

Opintokyselyssä nousi esille myös, että valtaosa taloustieteen opiskelijoista on kokenut stressiä opinnoista johtuen ja lähes kolmasosa opintoja haittaavissa määrin. Huolimatta vähättelevistä puheenvuoroista on opiskelijoiden kokema stressi valtakunnallinen ongelma. Tuutorit, hallituslaiset ja me opintovastaavat autamme mielellämme selvittämään opintoihin liittyvää stressiä. Kannustamme myös ottamaan rohkeasti yhteyttä esimerkiksi opintopsykologiin tai YTHS:n palveluihin.

Kiitos että jaksoit lukea tänne asti! Syöttöporsaiden kesäloma on nyt ohi, valmistautukaa “kognitiiviseen kidutukseen”, kuten erästä kandivaiheen kurssia on kuvailtu. Opintovastaavat toivottavat ahkeraa ja riehakasta syksyä.

K

AJANKOHTAISTA

NIIN MIKÄ YHDENVERTAISUUSSUUNNITELMA? TEKSTI Venla Sainio

Tiedekunnan opiskelijajärjestöjen yhdenvertaisuussuunnitelmalla tavoitellaan parempaa yliopistoyhteisöä kaikille.

K

eväällä Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestöt päättivät käynnistää kaikkia tiedekunnan järjestöjä koskevan yhdenvertaisuussuunnitelman valmistelun. Suunnitelmaa työstettiin kevään aikana niin kaikille avoimissa työpajoissa kuin eri järjestöjen puheenjohtajien ja yhdenvertaisuusvastaavien kokouksissa. Lisäksi järjestettiin kommenttikierroksia, jotta kaikilla halukkailla olisi mahdollisuus tuoda esiin näkemyksiään lähes valmiista suunnitelmasta. Seuraavaksi KTTO:n hallituksen on tarkoitus hyväksyttää suunnitelma kokouksessaan syksymmällä. Suunnitelman tavoitteet liittyvät niin opiskeluun kuin tapahtumiin ja ainejärjestöjen muuhun toimintaan. Ehdotetut toimenpiteet vaihtelevat yleisluontoisista (”Opiskelijoiden moninaisuus ja erilaiset elämäntilanteet huomioidaan fuksisyksyn ohjelman suunnittelussa”) tarkempiin (”Kaikilla järjestöillä on nimetty henkilö, joka vastaa yhdenvertaisuusasioista”). Suunnitelman toteutumista eri järjestöissä on tarkoitus seurata vuosittain.

Miten suunnitelma tulee oikeasti näkymään opiskelijoiden arjessa? Suuri osa suunnitelmassa määritellyistä tavoitteista ja toimenpiteistä koskee lähinnä ainejärjestöjen hallituksia ja tapahtumien suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvia henkilöitä. Ajatuksena suunnitelmassa on se, että tapahtumajärjestäjillä olisi tulevaisuudessa käytössään nykyistä kattavammat työkalut muun muassa esteettömyyden huomioimiseen, samoin kuin järjestäjillä on tällä hetkellä käytössään valmiit ohjeen tilojen käyttöön ja siivoamiseen. Esimerkiksi KTTO:n tapahtumakutsuissa on jo aiemminkin pyritty viestimään mahdollisimman selkeästi tapahtumien esteellisyyteen liittyvistä tekijöistä. Suurin osa yhdenvertaisuussuunnitelman takia tehtävistä muutoksista tulee näkymään samalla tavoin: nykyisiä käytäntöjä kehitetään ja muokataan sen mukaan, miten niiden koetaan toimivan. Yksi selkeimmistä kaikkia valtsikalaisia koskevista toimenpiteistä on keskinäinen kunnioitus ja syrjivän toiminnan välttäminen, eli suomeksi: kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Valtsikassa on tehty jo pitkään työtä opiskelijoiden yhdenvertaisuuden edistämiseksi, ja nyt luotu yhdenvertaisuussuunnitelma nojaa vahvasti aiempiin toimenpiteisiin kuten ongelmatilannehenkilöihin ja Turvallisemman tilan periaatteisiin. Tilanne on tällä hetkellä hyvä, vaikka parannettavaa on. Yhdenvertaisuussuunnitelman tavoitteena on olla konkreettinen työkalu tärkeän asian edistämiseksi.

K

8

KUULTUA

”Taloudessa tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista sekavaa, eivätkä markkinat tasoitu niin kauniisti kuin oppikirjat sanovat” - Jaakko Kiander Kauppalehdessä 9.7.2019

”Pelkästään maailmantalous ei ole kriisissä, myös taloustieteen opetus on” - Kauppalehden otsikko 9.7.2019

“Lopulta tietysti mallit loppuvat kesken ja päädytään terapeutin sohvalle.”

- Hannu Vartiainen Twitterissä 24.7.2019

“Eräs taloustieteen hyödyistä on huomaamattomien kustannusten näkeminen. Joidenkin mielestä se tekee taloustieteestä synkkää. Itse ajattelen sitä supervoimana, joka auttaa tekemään parempia valintoja.”

- Justin Wolfers New York Timesissa 26.7.2019

“Kun yhtälö havaitaan puutteelliseksi kerta toisensa jälkeen, se täytyy vaihtaa toiseen. Sillä tavoin tiede edistyy.”

-Roger E. A. Farmer Twitterissä Phillipsin käyrästä 26.7.2019

9

ONKO TALOUSTIETEESSÄ KOULUKUNTIA, SAKARI HEIKKINEN? Suomessa on kesän aikana käyty keskustelua taloustieteen koulukunnista. Käsitteenä koulukunta vaatii usein historiallisen kontekstin.

Kysyimme taloushistorian emeritusprofessori Sakari Heikkiseltä, mitä koulukuntakeskustelusta, taloustieteen historiatietoisuudesta ja taloustieteen opetuksen tilasta pitäisi ajatella.

Helsingin Yliopiston taloustieteen kandiohjelmaan ei nykyään kuulu taloushistorian kurssia.

Minkälaisia mietteitä tämä herättää?

T

aloushistorian kurssin poistuminen taloustieteen kandiohjelmasta oli yksi kaksi vuotta sitten toteutetun koulutusohjelmauudistuksen ei-toivotuista seurauksista. Sekä taloustieteen että talous- ja sosiaalihistorian oppiaineessa oltiin tyytyväisiä vanhaan käytäntöön, mutta sen jatkaminen ei vain ollut uudessa järjestelmässä mahdollista. Tämä on valitettavaa, sillä jonkinmoinen taloushistorian tuntemus kuuluu mielestäni taloustieteilijän perussivistykseen.

10

Minkälaista arvoa koet taloushistorian kurssin tai opintojen tuovan taloustieteen opiskelijalle?

Millaisiin teemoihin ne tuovat eniten lisää näkemystä?

Taloushistorian ilmeisin anti on se, että se auttaa ymmärtämään, miten nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen on tultu.

Pitkän aikavälin taloudellisen kasvun vaiheet ja suuret taloudelliset kriisit on hyvä tuntea. Kun taloustieteen opetuksessa korostuvat talouden yleiset, ”ajattomat” lainalaisuudet, taloushistorioitsijat haluavat muistuttaa, että nekin ovat muuttuvia, historiallisia.

Toinen taloushistorian anti taloustieteilijöille on muistutus siitä, että talous on monitahoinen yhteiskunnallinen ilmiö. TaloudelPitkän aikavälin liseen käyttäytymiseen vaikuttavat muutkin kuin ahtaasti ymmärretyt taloudelliset tekitaloudellisen kasvun jät – vaikkapa oikeudenmukaisuuden kalvaiheet ja suuret tataiset moraaliperiaatteet. Edelleen talouden loudelliset kriisit on pelisääntöihin – hienommin: instituutioihin hyvä tuntea.”

– vaikuttavat poliittiset ja muut ei-taloudelliset, historiallisesti satunnaisetkin tekijät.

Eri maiden työmarkkinoiden erot käynevät esimerkiksi molemmista seikoista.

Taloushistoria tarjoaa myös tutkimusaineistoja, joihin voi testata taloustieteen teorioita. Tähän on yhä enemmän kiinnostusta, kun empiirisen tutkimuksen arvostus on noussut taloustieteessä ns. uskottavuusvallankumouksen myötä. Historialliset tilanteet tarjoavat ”luonnollisia koeasetelmia”, joita keksii sitä helpommin mitä paremmin taloushistoriaa tuntee.

Vielä voisi mainita sen, että taloushistoria auttaa ymmärtämää myös taloustieteen historiaa.

Makrotaloustieteen kehitys on esimerkki Historialliset tilanteet tästä. Makrotaloustiede syntyi oikeastaan tarjoavat ’luonnollisia 1930-luvun laman seurauksena. Kun vallitkoeasetelmia’, joita seva ”klassinen” taloustiede ei oikein pystynyt selittämään lamaa, John Maynard Keykeksii sitä helpommin nes kehitti oman teoriansa, jonka pohjalta mitä paremmin makrotaloustiede alkoi kehittyä. Keynesin taloushistoriaa teoria puolestaan tuli kritiikin kohteeksi 1970-luvulla, kun keynesiläisyys ei oikein tuntee.” taipunut stagflaation (=taantuma + inflaatio) selittämiseen. Syntyi ”uusi klassinen” taloustiede, joka on puolestaan joutunut kriittisen arvioinnin kohteeksi vuosien 2007–2008 finanssikriisin jälkeen, kun kaikki taloudelliset ilmiöt eivät istu hyvin teoriaan.

11

Tuntevatko ekonomistit mielestäsi tarpeeksi taloushistoriaa? Ja jos eivät, miten tämä näkyy taloustieteellisessä keskustelussa?

Luulen, että ekonomistien kiinnostus taloushistoriaan on lisääntynyt empiirisen tutkimuksen kohonneen arvostuksen ja lisääntyneen harrastuksen myötä. Laajojen historiallisten aineistojen käyttö on Takavuosikymmeninä yleistynyt ja, mikä hienoa, eturintaman taloustieteilijät tutkimuksessa kiinnitetään pikkutarkkaa huomiota aineiston laatuun. Näinhän taolivat tässä loushistorioitsijat ovat aina pyrkineet tesuhteessa ehkä kemään, mutta takavuosikymmeninä tahuolettomampia.” loustieteilijät olivat tässä suhteessa ehkä huolettomampia.

Jos taloushistoriaa ei tunneta riittävästi, voi usko kulloinkin vallitsevaan talousteoreettiseen ”totuuteen” paisua turhan vankaksi. Viime vuosina olemme nähneet, miten muun muassa sellaisia taloustieteen keskeisiä käsitteitä kuin Phillips-käyrä ja luonnollinen korkotaso koskevia vakiintuneita näkemyksiä kyseenalaistetaan.

Taloushistorian tuntemus on tarpeen myös talouspolitiikassa. Hyvä myönteinen Usko voi esimerkki on Yhdysvaltain keskuspankin kulloinkin vallitsevaan FED:n pääjohtajan Ben Bernanken toiminta finanssikriisin aikoihin. Hän on tuntalousteoreettiseen nettu 1930-luvun laman tutkija, ja toimi ’totuuteen’ paisua siksikin määrätietoisesti sen kaltaisen taloturhan vankaksi.” udellisen suuronnettomuuden toistumisen estämiseksi.

Viime aikaisessa taloustieteellisessä keskustelussa on pohdittu taloustieteen koulukuntien olemassaoloa. Onko keskustelu koulukunnista mielestäsi relevanttia?

Taloustiede on poikkeus yhteiskuntatieteiden joukossa siinä suhteessa, että sen piirissä valtavirta on hallitsevampi kuin muilla tieteenaloilla, joissa saattaa olla melko tasavahvoja mutta varsin erilaisia koulukuntia. Taloustieteessä sen sijaan opetetaan kuta kuinkin samoja teorioita eri puolilla maailmaa Tuossa teoksessahan samanlaisten oppikirjojen pohjalta. Tosin on mukana hiukan taCORE-tiimin The Economy -oppikirja on loushistoriaakin!” vähän sekoittanut vettä. Tuossa teoksessahan on mukana hiukan taloushistoriaakin!

12

Taloustiede on poikkeus yhteiskuntatieteiden joukossa siinä suhteessa, että sen piirissä valtavirta on hallitsevampi kuin muilla tieteenaloilla, joissa saattaa olla melko tasavahvoja mutta varsin erilaisia koulukuntia.”

Taloustiede pyrkii tavallaan olemaan fysiikan kaltainen: eihän sielläkään puhuta koulukunnista.

Vaikka taloustiede ei voikaan koskaan olla luonnontiedettä, on valtavirran asema sen piirissä niin hallitseva, että se on likimain puhdasoppisuutta, ”ortodoksiaa”.

Siksi kilpailevia näkemyksiä kutsutaankin usein heterodoksisiksi koulukunniksi – esimerkkinä vaikka viime aikoina paljon julkisuudessa ollut modern monetary theory, jonka valtavirtaekonomistit ovat aika yksimielisesti lytänneet.

Valtavirtataloustieteen kritisointi näyttää vaikealta, koska se kehittyy omaksumalla teoriakokonaisuutensa uusia ja uusia elementtejä perusteitaan kuitenkaan kyseenalaistamatta.

Se nielaisee osan kritiikistä sisäänsä, jauhaa rakennelmaansa sopivaksi, porskuttaa eteenpäin ja jättää hylkäämänsä kritiikin ulkopuolelle tai sysää marginaaliin.

Valtavirtataloustieteen kritisointi näyttää vaikealta.”

Minkälaisia muita terveisiä haluaisitte lähettää taloustieteen opiskelijoille?

Muistakaa, että taloustiede on yhteiskuntatiede, joka tutkii aikaan sidottuja ilmiöitä. Metodi ei saa liiaksi määrätä, mitä tutkitaan: on parempi tutkia yhteiskunnallisesti tärkeitä ilmiöitä vaikka karkein menetelmin kuin vähäpätöisiä asioita hienoilla välineillä. Kirjoittakaa, myös suomeksi.

K

13

PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄ

ILMASTONMUUTOKSEN TORJUNNAN KEIHÄÄNKÄRKENÄ

TEKSTI JA KUVAT Tia Kurtti

Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä perustettiin vuonna 2005. Järjestelmän tavoitteena oli hinnoitella yritysten tuottamat kasvihuonekaasupäästöt ja siten auttaa Euroopan unionia saavuttamaan asettamansa päästövähennystavoitteet kustannustehokkaasti. 2010-luvun alussa päästöoikeuden hinta romahti ja järjestelmää oltiin jo kuoppaamassa. Tällä hetkellä yksittäisen päästöoikeuden hinta on jo yli 25 € hiilidioksidiekvivalenttitonnilta ja hinnannousun ennakoidaan vain jatkuvan.

Ilmastonmuutos on ollut julkisen keskustelun ytimessä jo vuosia ja viimeaikaiset tapahtumat, kuten lokakuussa 2018 julkaistu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin ilmastoraportti sekä kesäkuussa 2018 varmistunut Yhdysvaltojen irtaantuminen Pariisin ilmastosopimuksesta ovat entisestään korostaneet tieteellisen tutkimustiedon tärkeyttä ilmastonmuutoskeskustelussa. Ympäri maailmaa on havahduttu sään ääri-ilmiöihin; esimerkiksi tämän vuoden kesäkuu oli taas mittaushistorian lämpimin kesäkuu Euroopassa (The Copernicus Climate Change Service).

Euroopan unionin yksi keskeisimmistä keinoista ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa on päästöoikeuskauppa. European Emissions Trading Scheme, eli EU ETS tarkoittaa päästöoikeuksien markkinaa, joka kattaa kaikki 28 EU:n jäsenvaltiota, Islannin, Liechtensteinin ja Norjan (Euroopan komissio 2015).

Päästökauppajärjestelmä kattaa noin 11 000 voimalaitosta ja siihen kuuluvien maiden välisen kaupallisen lentoliikenteen.

EU ETS:ssä kaupankäynnin kohteena olevat päästöoikeudet koskevat 45 %:a kaikista Euroopan unionin kasvihuonepäästöistä. (Euroopan komissio 2015) Loput 55 % kasvihuonekaasupäästöistä kuuluu taakan-

14

jakosektorin piiriin. Taakanjakosektorilla yksittäiset jäsenmaat saavat toteutettavakseen omat päästövähennystavoitteensa, kun taas päästöoikeuskauppajärjestelmässä toimijoina ovat päästökauppasektorilla operoivat yritykset.

Lähes koko päästöoikeuskaupan olemassaolon ajan päästöoikeuksien määrä on ylittänyt niiden kysynnän, minkä vuoksi yritykset ovat jääneet päästöoikeuksien suhteen ylijäämäisiksi. Toiselta kaupankäyntikaudelta käyttämättä jääneet päästöoikeudet kumuloituivat tällä hetkellä käynnissä olevalle kolmannelle kaupankäyntikaudelle, minkä johdosta yritysten hallinnassa olevien päästöoikeuksien määrä kasvoi entisestään.

Nämä tekijät ovat paitsi laskeneet yksittäisen päästöoikeuden tasapainohintaa alhaisemmalle tasolle, mutta myös heikentäneet yritysten kannustimia tehdä päästövähennyksiä. (Aatola ym. 2013) Muun muassa näistä seikoista johtuen lukuisat tutkijat ovat kritisoineet Euroopan päästökauppajärjestelmää.

Lähes koko päästöoikeuskaupan olemassaolon ajan päästöoikeuksien määrä on ylittänyt niiden kysynnän.”

Viime vuosina sääntelyn tiukennuksien johdosta päästöoikeuden hinta on kääntynyt nousuun. Tällä hetkellä hinta on lähes 30 euroa hiilidioksidiekvivalenttitonnilta. Viimeaikaisinta toimenpiteinä päästöoikeuksien ilmaisjakoa on supistettu ja päästöoikeuksien ylijäämää on poistettu markkinoilta ja talletettu markkinavakausvarantojärjestelmään (Market Stability Reserve, MSR).

Päästöoikeuden hintakehitys 2008–2019. Lähde: Sandbag 2019.

EU ETS:n kustannustehokkuusajatus perustuu siihen, että päästövähennykset tehdään niissä yrityksissä missä niiden tekeminen on edullisempaa kuin päästöoikeuksien ostaminen. Yritysten kannattaa vähentää päästöjään kunnes sen päästövähennysten rajakustannuskäyrä kohtaa asetetun päästökaton. Tuon leikkauspisteen jälkeen yritykselle on optimaalista ostaa päästöoikeuksia.

Päästöoikeuden tasapainohinnan muodostuminen rajakustannuskäyrän ja päästökaton leikkauspisteessä.

Yritykset voivat ostaa päästöoikeuksia paitsi kansalliselta päästökauppaviranomaiselta, mutta myös toisilta yrityksiltä. Yrityksien, joiden tuotanto aiheuttaa ennakoitua vähemmän päästöoikeuksia, kannattaa myydä ylimääräiset päästöoikeudet toisille yrityksille hinnan ollessa optimaalinen suhteessa omiin päästövähennysten rajakustannuksiin. Toisella kaupankäyntikaudella päästöoikeuksien ylijäämän kertymistä vauhditti oletettavasti päästöoikeuksien halpa markkinahinta, mikä ei kannustanut yrityksiä myymään niitä vaan säilömään päästöoikeuksia tuleville vuosille.

16

Päästökauppajärjestelmän toimintaperiaate tiivistettynä. Lähde: Euroopan komissio 2015

Taloustieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa päästöoikeuskauppaa on käsitelty laajalti. Päästöoikeuskaupan aloitus ja sen eri vaiheissa toteutetut sääntelyn muutokset ovat tarjonneet herkullisia tutkimusasetelmia tehtyjen päätösten vaikutusarviointiin sekä päästövähennysten ennustamiseen ekonometrisin menetelmin.

Päästöoikeuksien aiemmilta kaupankäyntikausilta kertynyt suuri ylijäämä on keskeinen syy päästökauppajärjestelmän tehottomuuteen.”

Esimerkiksi Hu ym. (2015) ennustavat artikkelissaan kasvihuonekaasupäästöjen määrän kehitystä Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän kolmannella ja neljännellä kaupankäyntikaudella ja arvioi eri politiikkamuutosten ja suhdannekehityskulkujen vaikutusta päästövähennyksiin. Tutkimustulosten mukaan päästökauppajärjestelmä ei todennäköisesti vaikuta lainkaan sisäisiin päästövähennyksiin ennen vuotta 2023 ja sen voidaan nähdä vaikuttavan merkittävästi päästövähennyksien määrään vasta 2025 jälkeen. Artikkelin mukaan päästöoikeuksien aiemmilta kaupankäyntikausilta kertynyt suuri ylijäämä on keskeinen syy päästökauppajärjestelmän tehottomuuteen.

17

Hu ym. (2015) arvioivat tutkimuksessaan, että päästökattoa tulisi laskea vuosittain enemmän kuin tähän saakka sovittu 2,2 % vuodessa. Parhaimmassakaan tapauksessa Euroopan unionin vuoden 2050 päästövähennystavoitteita ei tultaisi ennusteen mukaan saavuttamaan. Artikkelissa ehdotettiin lisätoimia komission ehdottamien ja sittemmin jo toteuttamien politiikkatoimenpiteiden lisäksi, kuten päästökauppajärjestelmään kuuluvien toimialojen laajentaminen kattamaan suuremman osan kaikista EU:n kasvihuonepäästöistä sekä päästöoikeuksien vuosittaisen leikkurin kasvattamista 2,55 prosenttiin.

Tuoreempi esimerkki samasta aiheesta tehdystä tutkimuksesta on Chung ym. (2018) tutkimus,jonka tavoitteena oli löytää ne muuttujat, joilla on kausaalisuhde päästöoikeuden hinnan kanssa. Toiseksi tavoitteena oli selvittää selittävien muuttujien ja riippuvan muuttujan, päästöoikeuden hinnan, välinen korrelaatio. Kolmantena tavoitteena oli verrata selittävien muuttujien hintojen muutoksista aiheutuvia vaikutuksia EUA:n hintakehitykseen.

Tulosten mukaan päästöoikeuden hinnalla on yksisuuntainen kausaalivaikutus sähkön ja maakaasun hintaan.

Jos päästöoikeuden hinta nousee yritykset käyttävät enemmän maakaasua.”

Päästöoikeuden hinnan muutos johtaa muutokseen hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan polttoaineen hinnassa, mikä vaikuttaa edelleen sähkön hintaan.

Chung ym. (2018) mukaan yritykset eivät käytä maakaasua, mikäli päästöoikeuksien ostaminen ja korkeamman hiili-intensiteetin omaavien polttoaineiden käyttö on edullisempaa kuin maakaasun käyttö. Siispä mikäli päästöoikeuden hinta nousee, yritykset käyttävät enemmän maakaasua ja mikäli EUA:n hinta laskee, yritykset käyttävät vähemmän maakaasua ja vastaavasti enemmän saastuttavampia polttoaineita. Chung ym. (2018)johtavat tästä päätelmän, jonka mukaan päästöoikeuden hinnalla on kausaalivaikutus maakaasun hintaan.

18

Suomalaiset tutkijat Piia Aatola, Markku Ollikainen ja Anne Toppinen analysoivat päästöoikeu-

den hintaa melko samanlaisella tutkimusasetelmalla. Aatola ym. (2013) tutkimustulokset osoittivat selvän yhteyden keskeisten energian raaka-aineiden ja päästöoikeuden hinnan välillä. Tutkimuksen mukaan 40 % päästöoikeuden futuurihinnan muutoksesta on selitettävissä raaka-aineiden hinnan muutoksella. Tutkijat pitivät tätä osoituksena päästöoikeusmarkkinan toimivuudesta ja Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän tehokkuudesta ilmastopolitiikan instrumenttina.

Päästökauppa luo yrityksille kannustimet investoida vähäpäästöiseen teknologiaan, kustannustehokkaasti.”

Päätöksentekijöiden tulisi huomioida tieteellisesti tuotettu tutkimustieto päätöksissään. Edellä esitettiin muutamia tutkimuksia päästöoikeuden hinnan suhteesta eri energian raaka-ainehintoihin.

Valtio voi vaikuttaa finanssipolitiikallaan energian raaka-ainehintoihin. Erityisesti verotuksella on tiettävästi suuri kulutusta ohjaava vaikutus. Nostamalla tietyn energiamuodon verotusta kulutus voi siirtyä toisaalle, mikä voi johtaa ennakoimattomiin tilanteisiin ja jopa päästöjen määrän kasvuun.

Päästöoikeuden hinnan nousu johtaa hyvin todennäköisesti puhtaampien energiamuotojen käyttöönottoon. Kuten Aatola ym.(2013) ja Chung ym.

(2018) tutkimuksessaan osoittavat, päästöoikeuden hinnalla on kausaalisuhde maakaasun hintaan.

Päästöoikeuden hinnan nousu siirtää kysyntää kivihiilestä maakaasuun. Tämä voi johtaa myöhemmin maakaasun hinnan nousuun, mikäli kasvaneeseen kysyntään ei kyetä vastaamaan. Lopulta yritykset ovat pakotettuja etsimään edullisempia, vähäpäästöisiä energiamuotoja. Tämä on päästökaupan toimintaperiaatteen ydintä; päästökauppa luo yrityksille kannustimet investoida vähäpäästöiseen teknologiaan, kustannustehokkaasti.

K

Aatola, Piia, Markku Ollikainen ja Anne Toppinen. 2013. ”Price determination in the EU ETS market: Theory and econometric analysis with market fundamentals.” Energy Economics 36:380—395.

Chung, Chune Young, Minkyu Jeong ja Jason Young. 2018. ”The Price Determinants of the EU Allowance in the EU Emissions Trading Scheme.” Sustainability 10(11):1—29.

European Commission. 2015. ”EU ETS Handbook.” https://ec.europa.eu/clima/ sites/clima/files/docs/ets_handbook_en.pdf.

Katsottu: 07.04.2019.

Hu, Jing, Wina Crijns-Graus, Long Lam ja Alyssa Gilbert. 2015. ”Ex-ante evaluation of EU ETS during 2013—2030: EU-internal abatement.” Energy Policy 77:152—163.

19

”MUST TUNTUU, ETTÄ MEILLÄ ON AIKALAILLA SAMA TAVOTE TÄSSÄ, MUT SIT NE KEINOT EROO” TEKSTI Tom-Henrik Sirviö ja Ossi Tahvonen KUVAT Vilppu Rantanen

Veimme Iiris Suomelan ja Elina Lepomäen puhumaan veroista, taloudesta ja taloustieteestä. Selvisi, että päämäärät ovat samankaltaisia, mutta keinot ja perustelut eroavat.

Minkälaista on hyvä talouspolitiikka ja minkälaista yhteiskuntaa sen keinoin tulisi rakentaa?

Iiris Suomela: Tässä ajassa kansainvälinen ulottuvuus on oleellinen. Suomi on pieni avotalous ja vienti on meille tärkeää. Kauppasodat alkavat vaikuttaa Euroopassa ja Suomessakin, jolloin kansainvälisen ulottuvuuden mukana pitäminen on tärkeää. Kotimaan ulottuvuudessa pidän tärkeänä tavoitteena köyhyyden vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista. Kotimaan ulottuvuus tietenkin linkittyy kansainväliseen ulottuvuuteen. Kokonaisvaltaisen vakauden kannalta Euroopan unionin toimintakyvystä huolehtiminen on tärkeää erityisesti nyt, kun sen pitää nousta puolustamaan kansainvälistä järjestelmää.

Elina Lepomäki: Hyvän talouspolitiikan lähtökohta on

se, että maksimoidaan ihmisten hyvinvointi annetuissa resurssirajoitteissa. Resurssirajoitteisiin kuuluu myös sellaiset niukkuushyödykkeet kuin puhdas ilma. Poliittisin päätöksin voidaan osin vaikuttaa siihen, missä raja tulee vastaan.

Elintaso on hyvinvoinnin kannalta yksi tekijä ja julkinen talous itse asiassa hyvin pieni tekijä. Valtiontaloudella ei toivottavasti ole suoraan vaikutusta siihen, millainen ihmisen hyvinvointi on, mutta sen on oltava kunnossa, jotta hyvinvointivaltio voidaan rahoittaa.

Suomela: Köyhimmille suomalaisille julkisen sektorin

kunnolla on tosi iso merkitys. Jos ihmiset joutuvat esimerkiksi elämään tulonsiirtojen varassa, on tärkeää, että julkinen talous on kunnossa.Muuten tulonsiirtoja ei välttämättä pystytä maksamaan siten kuin pitäisi Toisaalta tärkeää on, että tehdään oikeudenmukaisia päätöksiä julkisen rahankäytön suhteen. Köyhimpien hyvinvoinnissa näkyy nopeasti, jos tehdään huonoa ja kestämätöntä politiikkaa.

Kansanedustajat Elina Lepomäki ja Iiris Suomela asettuivat kameran eteen istuntotauon ajaksi tyhjenneessä eduskuntatalossa.

Elina Lepomäki totesitte Helsingin Sanomissa 15.3.2011, että lupaatte tehdä eduskunnassa tehdä kaikkenne julkisen sektorin karsimisen eteen. Taloustieteessä julkisen sektorin pieni koko ei kuitenkaan välttämättä ole merkityksellistä esimerkiksi talouskasvun suhteen. Miten näette julkisen sektorin koon, verotuksen ja talouden kehittymisen väliset vaikutussuhteet?

Lepomäki: Suomalainen maksaa hirveen mielellään ve-

roja. Jos laitan euron tähän järjestelmään ja sillä saadaan enemmän hyvinvointia, niin mikäs siinä. Juttu on kuitenkin

21

se, että jos laitat euron tähän meidän nykyiseen julkiseen sektoriin, menee siitä merkittävä osa keski -ja hyvätuloisille. Vain pieni osa menee esimerkiksi köyhien auttamiseen.

Tää on se ongelma. Meillä tulonsiirroista jopa 70 prosenttia kohdistuu keski -ja hyvätuloisille. Eli keski -ja hyvätuloiset maksaa itse itselleen näitä tulonsiirtoja. Se on hölmöä, koska se on tehotonta ja luo kannustinloukkuja. Meidän julkisessa sektorissa on paljon tekijöitä, jotka ei oikein istu tähän maailmanaikaan eikä myöskään oikeudenmukaisuuskäsitykseen. Niihin pitäisi puuttua, jotta hyvinvointivaltion tosiasiallista tehtävää eli mahdollisuuksien tasa-arvon luomista pystyttäisiin toteuttamaan paremmin.

Suomela: Onks tossa 70 prosentissa myös eläkkeet muka-

na?

Lepomäki: Siinä on myös työeläkkeet mukana.

Suomela: Meidän työeläkejärjestelmä on musta valtava

22

Elina Lepomäen mukaan korkeimmatkin työn veroprosentit täytyy pitkällä aikavälillä saattaa pääomatuloveron veroprosenttia vastaavaksi.

asia, josta ei riittävästi keskustella. Siinä on kyse ikäryhmien eikä tuloryhmien välisistä tulonsiirroista. Pitäisi kattoo tarkemmin, miten se toimii tuloryhmien välisen oikeudenmukaisuuden kannalta. Mut se että keskiluokka maksais itse itselleen niin näinhän se ei toimi suoranaisesti. Valtion kokoa olennaisempaa on se, miten rahaa käytetään. Julkisella sektorilla rahaa käytetään turhiin asioihin, kuten yritystukiin.

Niistä pitää myös karsia. Toisaalta hyvinvointivaltiossa on piirteitä, joista ei voi karsia paljon menettämättä ihmisten mahdollisuuksia. Koulutus sosiaali -ja terveyspalvelut kuuluu sinne.

Lepomäki: Veroilla on kannustinvaikutukset. Esimerkiksi me molemmat suhtaudutaan varmaan positiivisesti hiilidioksiverotukseen. Haittaverojen tarkoitus on pienentää haittaa. Eli verotetaan hiilidioksidisisältöä, että saataisi sitä pienemmäksi. Suurin osa verotuksesta kuitenkin kohdistuu työhön ja riskinottoon. Se tarkoittaa, että me vähennetään myös niitä. Ja mitä enemmän me lisätään sinne kohdistuvaa verotusta, sitä enemmän me vähennetään työntekoa ja investointeja. Se on ongelma, koska mutkan kautta se vähentää meidän hyvinvointia.

Suomela: Tää on toki se taloustieteen teoreettinen perus-

olettama, että verotus vähentää niitä hetkiä joissa ihminen valitsee tehdä lisää töitä.Suomessa on kuitenkin tehty empiirisiä kyselytutkimuksia, joissa verotus ei korostu kovin voimakkaasti. Sen sijaan muut käytännön asiat, kuten lasten hoito, elämäntilanne, harrastukset ja vapaa-aika, korostuvat. Empirian puolella tää verotus ei näy niin selvästi.

Lepomäki: Tutkimuksessa näkyy aika selvästi. Esimerkiksi

STTK:n kyselytutkimuksessa 40 prosenttia ilmoitti vähentäneensä korkean rajaveroasteen takia työtunteja. Verotus heikentää työnteon kannustimia. Lisäksi verot vaikuttavat siihen, missä työpaikat syntyy. Jos mietitään esimerkiksi huipputuottavia töitä, niin niitä on Saksassa kaksi kertaa enemmän väestöön suhteutettuna kuin Suomessa.

Onko mitään kivoja veroja?

Suomela: Haittaverot varmasti. Niitä kyllä myös vastus-

tetaan. Yksi argumentti siihen vastukseen on pelko, että se osuu sinne keskiluokan kukkaroon. Keskiluokan kukkarolle palataan keskustelussa joka tapauksessa.

Lepomäki: Mä oon kehittänyt tämmösen mallin kun pe-

rustili, missä on useita eri ulottuvuuksia. Siinä on integroitu sosiaaliturva ja se mahdollistaa työn vaihtamisen työksi

23

nykyistä helpommin ja supistaa vähän verokiilaa. Tällöin voi helpommin ostaa ja tarjota mikrotyötä. Tässä keskeinen tekijä on se, että se siirtää verotuksen ajankohtaa kulutukseen. Toisekseen se tuo henkisen pääoman ja aineellisen pääoman verotuksen samalle tasolle.

Suomela: Perustilimalli on kiinnostava ja hyvä. Kysymys

kuitenkin on, miten turvataan riittävä rahoituspohja ikääntyvässä Suomessa. Korkeita palkkatuloja verotetaan paljon, koska se on luotettava, varma ja ennakoitava tapa rahoittaa hyvinvointivaltiota. Ideaalitilanteessa saataisi verotettua myös pääomaa yhtä tehokkaasti kuin työtä. Verovälttelyn ongelma on kuitenkin iso kysymys.

Lepomäki: Tää nimenomaan laskisi henkisen osaamisen

verotusta pääomatuloverotuksen tasolle, mikä on ainoa kestävä tapa tulevaisuudessa. Meillä ei ole mitään syytä diskriminoida ihmistyötä ja osaamista.

Suomela: Ehdotatko, että jatkossa korkein työn verotuk-

sen aste olisi kolmisenkymmentä prosenttia?

Lepomäki: Joo, pitkällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä se

ei ole realistista.

Miten enemmän kulutuksen verottamiseen siirtyminen muuttaa verotuksen painopistettä, kun tulojen verotus on progressiivista ja kulutuksen verotus on usein regressiivistä?

Suomela: Ytimessä on, mitä kulutusta verotetaan ja millä

tavalla. Silloin pitää tehdä empiirinen analyysi siitä, miten se vaikuttaa eri tuloluokissa. Esimerkiksi jos asetetaan hyvinkin yksinkertainen vero lentämiselle, se ei osu kaikista köyhimpiin, koska heillä ei ole varaa lentää. Arvonlisäverossa taas tulee ongelmia ja haasteita esiin. Toisaalta pitää miettiä onko nykyisen muotoinen arvonlisäveromalli oikea tapa verottaa ympäristöhaittoja tulevaisuudessa.

Lepomäki: Työn ja riskinoton verotuksen alentaminen

lisäisi työntekoa ja investointeja. Vahvemmin kulutusverotukseen nojaavassa veromallissa tulisi pienituloisen ja työnsä jo tehneen ihmisen ostovoima säilyttää siirtymäajalla.

Ranska asetti äskettäin digitaaliyrityksille veron, joka on 3 prosenttia liikevaihdosta. Pitäisikö Suomen ottaa jokin tällainen vero käyttöön?

Suomela: Ei ole varmasti järkevin tapa tarttua asiaan eri-

tyisesti, kun Suomi on varsin pieni maa. Rohkaisevammalta

24

Iiris Suomelan mukaan digijättien aikakausi vaatii aivan uudenlaista ajattelua myös talouden näkökulmasta.

tuntuu esimerkiksi Euroopan unionin toimet yksityisyyteen ja ylipäänsä tiedonhallintaan liittyen. Euroopan unionin tasolla on myös huolehdittava, että nämä yritykset kantaa edes sen normaalin heille kuuluvan verovastuun.

Lepomäki: Tällaisia verojahan Euroopan unionissa on

pohdittu. Jos yksittäinen maa sellaisen veron tekee, voi se olla helppoa kiertää. Kaikki vaihtoehdot pitää kartoittaa.

Nämä jätit on varmaan varautunut siihen, että jonkinlainen ylimääräinen vero on tulossa. En ole pitkällä tähtäimellä hirveän huolissani, että saadaanko yhteisöveron kautta sitä tuottoa. Koska digitaaliset palvelut nimenomaan ajaa kustannuksia alaspäin, pitäisi pienemmälläkin ostovoimalla olla mahdollisuus ostaa sama palvelu tai vastaava hyvinvointi. Tällöin valtion tulonjakoa tarvitaan vähemmän.

25

Miten tuollainen ajattelu vastaa winner takes it all –talouteen, jossa yksittäiset toimijat pääsevät monopolin asemaan määrittelemään hintoja?

Suomela: Kaivataan aivan uudenlaista ajattelua. Historiallisesti tilannetta voidaan verrata aikaan, jolloin perinteisten luonnonvarojen hallinta uhkasi ajautua isojen jättien käsiin.

Historiallisten verrokkien tuominen rinnalle auttaa varmasti käymään poliittista keskustelu tietynlaisen syvyyden näkökulmasta. Valmista vastausta nykytilanteeseen ei kuitenkaan ole.

Lepomäki: Tällaiset sosiaalisen median palvelut, jotka

edellyttävät jonkinlaista verkostoa, kehittyvät helposti luonnollisen monopolin asemaan. Kilpailu ja uuden palvelun tuominen markkinoilla on vaikeaa erityisesti tilanteessa, jossa markkinat on jo otettu haltuun. Oikeusvaltion yksi keskeisimpiä tehtäviä on pitää huolta syrjimättömästä kilpailusta. Historia osoittaa, että monopolistiset vaiheet ovat oikeastaan aika lyhyitä ajanjaksoja.

Suomela: Pitää ainakin varmistaa, että yritykset noudattaa edes nykyistä lainsäädäntöä ja hoitaa nykyiset vastuunsa. Sanktioiden on oltava riittäviä, kun otetaan huomioon yritysten suuri koko.

Kuka on taloustieteellinen esikuvanne?

Lepomäki: Anders Chydenius. Hän formuloi paljon asioi-

ta, joista Adam Smith otti palkinnot ja oli myös yksilönvapauden, uskonnonvapauden ja vapaan yhteiskunnan kannattaja.

Suomela: Jos miettii tätä vuosituhatta, niin Thomas Piket-

tyn herättämä keskustelu talouden pitkän aikavälin kehityksestä ja sen vaikutuksesta oikeudenmukaisuuteen, on esiin nostamisen arvoinen.

K

26

MODERNI RAHATEORIA haastaa valtavirtaisen

FINANSSIPOLIITTISEN AJATTELUN TEKSTI Patrizio Lainà

m

Moderni rahateoria (Modern Monetary Theory, MMT) haastaa valtavirtaisen eli uusklassisen tavan ajatella raha- ja finanssipolitiikkaa. MMT:n mukaan valtiot eivät voi ajautua maksukyvyttömyyteen suurienkaan velkakuormien seurauksena, jos ne ovat rahapoliittisesti suvereeneja. Rahapoliittinen suvereniteetti tarkoittaa, että valtio laskee liikkeelle omaa valuuttaansa, valtionvelka on pääosin omassa valuutassa ja valuuttakurssi on kelluva. Esimerkiksi Suomi muiden euromaiden tavoin ei täytä rahapoliittisen suvereniteetin ehtoja, sillä se ei laske liikkeelle omaa rahaa vaan on ainoastaan eurojen käyttäjä, vaikka kaksi muuta ehtoa täyttyvätkin.

28

Eurokriisi selittyy MMT:llä

t

MMT:n yhtenä vahvuutena on ollut sen kyky selittää, miksi tiettyjä valtioita uhkaa maksukyvyttömyys paljon aiemmin kuin toisia.

Esimerkiksi eurokriisin aikana Kreikan valtionvelkakirjojen korot räjähtivät taivaisiin ja Kreikka oli käytännössä maksukyvytön, vaikka sillä oli selvästi vähemmän velkaa kuin Japanilla. Japani oli samaan aikaan maailman velkaantunein valtio, mutta maksoi 10-vuotisesta valtionvelastaan vaivaista yhden prosentin nimelliskorkoa. Keskeisimpänä selityksenä tälle voidaan pitää sitä, että Japani on rahapoliittisesti suvereeni valtio, kun taas Kreikka ei.

Rahapoliittisen suvereniteetin ansiosta valtio voi aina tarvittaessa rahoittaa menonsa keskuspankista. Koska sijoittajat ymmärtävät, ettei valtionvelalla käytännössä ole mitään luottoriskiä, paradoksaalisesti valtion ei juuri koskaan tarvitsekaan turvautua menojensa rahoittamiseen keskuspankista vaan se saa markkinoilta edullista lainaa jatkuvasti.

Toisin on Kreikan ja muiden euromaiden kohdalla, sillä sijoittajat ymmärtävät, että valtion maksukyvyttömyys on aito riski ja siten valtionvelkakirjoilla on luottoriski. Ongelmallista tässä on, että odotukset toteuttavat helposti itseään. Kuten eurokriisissä näimme, odotukset kohonneesta maksukyvyttömyysriskistä voivat helposti ajaa korkotason räjähtävälle uralle ja toteuttaa maksukyvyttömyyden juuri silloin, kun keskuspankkia tarvittaisiin rauhoittamaan tilanne.

29

m

Poliitikot tukeutuneet MMT:hen Kansainvälisesti merkittävät poliitikot ovat nojanneet näkemyksissään MMT:hen. Yhdysvalloissa esimerkiksi Alexandria Ocasio-Cortez on perustellut poliittista ajatteluaan MMT:llä.

Sinällään talousteoriaan nojaavan poliittisen agendan rakentaminen ei ole millään tavalla uutta. Esimerkiksi talouskuria ovat monet poliitikot puolustaneet nojaamalla tiettyihin uusklassisiin talousteorioihin. MMT:n nouseminen poliittiselle agendalle kertoo kuitenkin jotain sen suosiosta.

Kansainvälinen talouslehdistö on myös keskustellut kiivaasti MMT:stä – puolesta ja vastaan. Esimerkiksi Financial Times ja Bloomberg ovat kirjoittaneet aiheesta parhaimmillaan jopa viikottain kuluvana vuonna. MMT:n suosiota lienee myös nostanut keskuspankkien vahvempi politisoituminen, mittavat määrällisen keventämisen ohjelmat, nollakorkojen aika, mateleva inflaatio ja harjoitettu talouskuripolitiikka.

MMT:n suosion sivuoireena jotkut uusklassiset ekonomistit ovat yrittäneet leimata MMT:n itsessään poliittiseksi projektiksi.

Tätä näkemystä voi pitää ongelmallisena jo siitäkin syystä, että MMT pääasiassa selittää valtioiden finanssipoliittisen liikkumatilan laajuutta rahapoliittisen suvereniteetin vallitessa. Poliitikkojen tehtävä on päättää, haluavatko he kehittää yhteiskunnan instituutiota siihen suuntaan, että rahapoliittinen suvereniteetti lisääntyy.

Luonnollisesti myös tutkijoilla voi olla omia käsityksiä, mikä olisi suotavaa yhteiskunnallista kehitystä.

30

t

Raha keskiössä MMT-ajattelussa MMT on pikemminkin jälkikeynesiläisen taloustieteen tutkimushaara kuin mikään yksittäinen teoria. Se on siis kokoelma teorioita ulottuen rahan luonteesta finanssipolitiikan liikkumatilan ja inflaatiodynamiikan analyysiin. Keskeisiä taloustieteilijöitä MMT:n kehittäjinä ovat olleet Georg Knapp, Alfred Mitchell Innes, John Maynard Keynes ja Abba Lerner. Nykyiseen muotoon MMT:n ovat kehittäneet mm. Warren Mosler, Bill Mitchell, Randall Wray ja Stephanie Kelton. Suomessa MMT-ajattelua ovat tehneet tunnetuksi esimerkiksi Jussi Ahokas ja Lauri Holappa kirjassaan Rahatalous haltuun.

MMT:n ytimessä on rahan ja maksujärjestelmän ymmärtäminen. Lähtökohtana on, että valtiot voivat lainsäädännön avulla, perimällä veroja ja viimekädessä väkivaltamonopolilla varmistaa, että niiden liikkeelle laskemalle valuutalle on riittävästi kysyntää ja se on rahahierarkian huipulla. Näin myös valtiot usein toimivat. Tästä syystä MMT:tä kutsutaan toisinaan (uus-)chartalismiksi tai rahan valtioteoriaksi (State Theory of Money).

Funktionaalinen rahoitus on kiinteä osa MMT:tä. Se tarkoittaa, että taloutta pitäisi lähtökohtaisesti ajatella sen funktioiden kautta. Esimerkiksi rahapoliittisesti suvereeni valtio ei varsinaisesti tarvitse verotusta rahoittaakseen toimintojaan, vaan verotuksen tehtävänä on säännellä kokonaiskysyntää ja inflaatiota vähentämällä kierrossa olevan rahan määrää.

Toisinaan myös työtakuu yhdistetään MMT:hen. Työtakuun ideana on, että valtio toimii viimekätisenä työllistäjänä taaten työpaikan kaikille työkykyisille ja -haluisille. Laskusuhdanteissa työtakuun piirissä olevien työntekijöiden määrä kasvaisi, kun taas nousukausilla suurin osa työllistyisi yksityisille työmarkkinoille.

Poliittisen projektin sijaan työtakuussa on kyse inflaation kontrolloimisesta ilman suurta työttömien reserviä, johon uusklassinen NAIRU-teoria perustuu. Ajatuksena on, että työtakuun piirissä olevien palkkaa säätelemällä voidaan vaikuttaa palkkakehitykseen yleisemmin ja siten inflaatioon. Osittain tätä näkemystä inflaatiosta puoltaa EKP:n pääjohtajan Mario Draghin lausunnot, joissa hän toivoo rivakampaa palkkakehitystä euroalueelle vedoten inflaatiotavoitteen pidempiaikaiseen saavutettavuuteen.

31

t m MMT hylkää metodologisen individualismin

Tieteenfilosofisesti MMT hylkää uusklassista taloustieteestä tutun metodologisen individualismin ja lähestyy asioita sektoreiden näkökulmasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö MMT sisältäisi mitään käyttäytymisoletuksia.

Yksityiset taloustoimijat pyrkivät lähtökohtaisesti kerryttämään (netto)rahoitusvarallisuutta eli ovat (netto)säästäjiä.

Taantumissa ja suuremman epävarmuuden olosuhteissa säästämishalu kasvaa entisestään, kun taas nousukausilla yksityisen sektorin säästämishalu saattaa jopa väliaikaisesti kääntyä (netto) velkaantumiseksi. Koska kansantalouden tasolla yhden sektorin säästäminen on toisen velkaantumista, tarkoittaa se, että yksityisen sektorin ollessa ylijäämäinen täytyy joko julkisen sektorin tai ulkomaan sektorin olla alijäämäinen.

Sektoritaseet pakottavatkin taloustieteilijän ajattelemaan johdonmukaisella tavalla. Keskeisenä MMT:n menetelmänä voi pitää sektoritaseanalyysiä. Sen teknisesti kehittyneempi versio on varanto—virta-konsistentti mallinnus, jota voi pitää jälkikeynesiläisenä vastineena uusklassiselle DSGE-makromallinnukselle.

Kritisoitavaa löytyy MMT:stä, mutta hyperinflaatiokritiikki ei osu maaliin MMT:tä kohtaan on esitetty myös runsaasti kritiikkiä. Yleisin uusklassikoiden esittämä kritiikki lienee se, että tavalla tai toisella MMT tulisi aiheuttamaan hyperinflaation. Tämä kritiikki ei kuitenkaan osu maaliinsa, koska se perustuu puutteelliseen ymmärrykseen rahajärjestelmän toiminnasta. Ainakaan loogisesti ei ole mitään syytä, miksi valtion menojen rahoittaminen olisi inflatorisempaa keskuspankin kautta kuin yksityisten luottomarkkinoiden kautta. Lisäksi MMT:läiset itse toistuvasti korostavat, että vaikka valtio ei voisi ajautua maksukyvyttömyyteen, finanssipolitiikalla on useita muita rajoitteita kuten vaikkapa inflaatio ja reaaliset resurssit.

Vaikka uusklassikoiden tavanomaisin kritiikki MMT:tä kohtaan on lähtökohtaisesti heikkoa, ei se tarkoita sitä, etteikö MMT:tä kohtaan olisi esitettävissä myös perustellumpaa kritiikkiä. Väärinymmärryksiin ovat toki myös MMT:läiset itse osasyyllisiä, koska termien käyttö on joskus hieman poikkeavaa varsinkin

32

populaareimmissa esityksissä. Esimerkiksi keskuspankki aggregoidaan joskus valtioon ja lainaaminen saatetaan esittää ”valtion kulutuksena”, mikä ei ole kovin valaisevaa monille.

Monesti MMT:ssä rahapoliittinen suvereniteetti nähdään ”joko tai” -kysymyksenä. Asia ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen.

Yleensä MMT-kirjallisuudessa lähestytään asioita jonkin suuren maan kuten Yhdysvaltojen näkökulmasta. Pienen, rahapoliittisen suvereniteetin ehdot täyttävän maan finanssipoliittinen liikkumatila on todennäköisesti rajatumpi esimerkiksi ulkomaisen valuutan saatavuuden johdosta. Lisäksi valtio ei välttämättä pysty aina ja kaikissa tilanteissa pakottamaan omaa valuuttaansa rahahierarkian huipulle. Hedelmällisempää olisikin nähdä rahapoliittinen suvereniteetti jatkumona, jossa on aste-eroja, eikä binäärisenä ”joko tai” -kysymyksenä.

MMT:ssä myös monesti sivuutetaan kansainvälisen kaupan asettamat rajoitteet. Inflaation kiihtymisen nähdään kyllä rajoittavan finanssipoliittista liikkumatilaa, mutta harvemmin ulkomaisen nettovarallisuusaseman heikentymisen vaihtotaseen alijäämän muodossa. Ehkä kansainvälisen reservivaluutan asemassa olevalle maalle pitkäkestoisten vaihtotaseen alijääminen ylläpitäminen on mahdollista, mutta näin tuskin on muiden maiden kohdalla. MMT:n tulisikin kiinnittää enemmän huomioita vaihtotaserajoitteisiin, mitä on kyllä laajasti käsitelty yleisemmin jälkikeynesiläisessä kirjallisuudessa.

Kokonaisuudessaan MMT on erinomainen työkalu hahmottamaan rahajärjestelmää ja valtioiden finanssipoliittista liikkumatilaa. MMT on noussut jopa niin suosituksi, että siihen nojaten on alettu rakentamaan myös poliittista agendaa. Keskuspankkien roolin politisoiduttua ja mittavien määrällisen keventämisen ohjelmien jälkeen nähtäväksi jää, kuinka paljon rahapolitiikan ja finanssipolitiikan koordinaatio tulee tiivistymään ja kuinka paljon rahapoliittista suvereniteettia tahdotaan kasvattaa.

K

Kirjallisuutta Moderniin rahateoriaan voi tutustua syvemmin esimerkiksi tekstissäkin mainitun Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan Raha ja talous -kirjan kautta. Kansainvälisesti modernin rahateorian perusteoksia ovat Randall Wrayn kirjoittamat Understanding Modern Money ja Modern Monetary Theory. Lisäksi aivan äskettäin William Mitchell, Randall Wray ja Martin Watts ovat julkaisseet moderniin rahateoriaan nojaavan perustason oppikirjan Macroeconomics. Kevyemmin moderniin rahateoriaan voi tutustua blogien, kuten Stephanie Keltonin Bloomberg -blogin, kautta.

33

ÄRRÄKORNERI

Si is t iä jälkeä TEKSTI & KUVAT Meeri Seppä

Tässä numerossa luodaan yleiskatsaus valikoimaan R-paketteja, joihin viitataan nimityksellä tidyverse.

Nämä paketit on luotu helpottamaan data-analyysiä, ja ne jakavat yhteisen filosofian ja kieliopin. Tidyversen perusteiden omaksuminen käy nopeasti, ja helpottaa ärräilijän arkea huomattavasti.

Nimitys tidyverse viittaa siistin datarakenteen periaatteeseen. Idea on yksinkertainen: jokaisen muuttujan tulisi olla omassa sarakkeessaan ja jokaisen havainnon omalla rivillään. Näin aineiston muokkaaminen ja analysointi on selkeää ja suoraviivaista. Esimerkki havainnollistaa asiaa.

Alla on kaksi taulukkoa, jotka kuvaavat ärräkornerin kirjoittajien kuvitteellista hedelmätilannetta. Molemmat sisältävät saman informaation, mutta vain oikeanpuoleinen on “siistissä” muodossa. Miksi välittää siisteydestä? Mietitään tilannetta, jossa halutaan jättää tarkastelun ulkopuolelle Juhon päärynöiden lukumäärä. Oikeanpuoleisessa taulukossa tämä onnistuu helposti poistamalla rivin, jolla nimi saa arvon “Juho” ja muuttuja hedelmä arvon “päärynä”. Vasemmanpuoleisessa taulukossa vastaava käsky poistaisi kuitenkin myös tiedon Juholla olevien omenoiden lukumäärästä. Havaintojen suodattaminen ei siis toimi toivotulla tavalla, jos aineisto on koottu väärin.

Tidyversen kieliopin ehkä merkittävin etu on se, että sen ansiosta aineiston muuttujiin viittaaminen on hyvin yksinkertaista.

Perus R:n kieliopissa sarakkeisiin viitataan laittamalla pilkku ennen sarakkeen numeroa. Vastaavasti riveihin viitataan laittamalla pilkku rivinumeron jälkeen. Tämä ainainen pilkkujen kanssa venkslaaminen aiheuttaa monelle turhaa päänvaivaa ja virheilmoituksia. Tidyversen ihmeellisessä maailmassa ei tarvitse muistaa moisia pilkkusääntöjä. Voit myös unohtaa aineiston muuttujien valintaan käytetyn $-merkin. Tidyversessä muuttujiin viittaaminen tapahtuu aina käyttämällä niiden nimiä.

Voit joko kutsua muuttujia suoraan nimillä, valita niitä alku- tai loppu kirjainten mukaan tai niiden sisältämien merkkiyhdistelmien mukaan.

Näin koodista katoaa turha toisteisuus ja sen luettavuus paranee, kun aineiston nimeä ei tarvitse toistaa joka kerta, kun viittaa johonkin aineiston sisältämään muuttujaan. Alla vielä vertailun vuoksi esimerkki aineiston rajaamisesta perus R:llä ja tidyversen kieliopilla.

DPLYR

DPLYR

Tidyversen paketeista merkittävin lienee R-studion tutkimusjohtajan Hadley Wickhamin kehittelemä paketti dplyr. Se on luotu aineistojen muokkaamisen ja analysoinnin helpottamiseksi. Dplyr:n kätevien funktioiden avulla voi valita ja luoda uusia muuttujia, suodattaa havaintoja sekä muodostaa nopeita yhteenvetoja käsiteltävästä aineistosta. Dplyr:n parhaat ominaisuudet ovat sen yksinkertaisuus ja funktioiden selkeät nimet, jotka tekevät koodista helppolukuista. Seuraava esimerkki hyödyntää muutamia paketin keskeisimpiä funktioita. Koodi poistaa havainnon Juhon päärynöistä ja laskee jokaisen kirjoittajan hedelmien lukumäärän keskiarvon.

Kätevää eikö? Mutta eräs yksityiskohta pistää kokeneemman koodaajan silmään yllä olevassa esimerkissä. Se sisältää turhaa välivaiheiden tallentamista.

Koodia voi yksinkertaistaa vielä lisää käyttämällä putkioperaattoria.

37

Putkioperaattori Tämä toiminto on tuttu jo muutaman vuoden takaisesta ärräkornerista (Kapitaali 1/17), mutta koska se on keskeinen pala tidyversen kielioppia, ja nykyään myös kiinteä osa dplyr -pakettia, niin se esitellään nyt pikaisesti uudelleen.

Putkioperaattori (engl. pipe) eli hämmentävä merkkijono %>% ottaa vasemman puoleisen termin ja syöttää sen oikealla puolella olevalle funktiolle. Se on osa magrittr-pakettia, joka on saanut nimensä belgialaisen surrealistin René Magritten mukaan. Taiteilijan yksi tunnetuimmista teoksista on maalaus piipusta, jonka alla lukee “ceci n’est pas une pipe” (tämä ei ole piippu). Toinen luonteva suomennos voisi siis olla putken sijasta piippu.

Mutta mihin tätä hassua merkkiyhdistelmää voi käyttää? Sen tarkoitus on tehdä koodista yksinkertaisempaa. Perinteistä R-koodia kirjoittaessa funktioita kirjoitetaan sisäkkäin. Tällöin koodia luetaan rivin keskeltä ulospäin. Mitä useampia funktioita samalla rivillä on, sitä vaikeammaksi koodin lukemin muuttuu. Aikaisemman esimerkin voisi kirjoittaa halutessaan yhdelle riville, mutta lopputulos on hyvin ikävän näköinen.

Otetaan seuraavaksi avuksi putkioperaattori.

38

Nyt koodia on helppo lukea vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas, eikä se sisällä turhaa välivaiheiden tallentamista.

Karlijn Willems kirjoittaa hyvin artikkelissaan “Pipes in R Tutorial For Beginners” (2016), että putkioperaattorin voi ajatella vastaavan puhutussa kielessä sanaparia “ja sitten”.

Viimeisimmän koodinpätkän voisi lukea ääneen esimerkiksi seuraavasti: “otetaan tarkasteluun aineisto, ja sitten poistetaan havainto, ja sitten ryhmitellään nimen mukaan, ja sitten lasketaan keskiarvo”.

Tidyverseen kuuluu tässä kolumnissa esiteltyjen pakettien lisäksi monia muita, jotka noudattavat tässä kolumnissa esiteltyä siistin datan periaatetta. Joitakin maininnan arvoisia paketteja ovat esimerkiksi listojen kanssa työskentelyyn tarkoitettu purrr, grafiikoiden luomisen ehdoton ykkönen ggplot2, aineistojen tuontia helpottava readr ja dataframesta päivitetyn version esittelevä tibble.

K

39

JUOMA

Summer never ends -cocktail: Jojito 1/2 Lime 5cl Jallua Muutama oksa minttua Sitruunalimonadia Jäitä Laita lasin pohjalle lohkoiksi leikattu lime ja reilusti minttua, painele kevyesti lusikalla limestä mehut pihalle.

Lisää Jallu ja sekoita.

Täytä lasi jääpaloilla tai jäämurskalla Täytä lasi sitruunalimonadilla ja sekoita kevyesti.

Koristele juoma mintunoksalla.

Baarimestarin vinkki: Jos haluat juomaasi enemmän Jallun makua, juo taskulämmin Jallu suoraan pullosta.

TEKSTI & KUVA Matias Kivipuro

KULTTUURI

Enkeli

&

demoni

TEKSTI Venla Sainio

Good Omens on kiinnostava lisä genreen, jossa kirjan pohjalta kuvataan sarja.

R

aamatun Ilmestyskirjan kuvailema maailmanloppu on tulossa. Suurin osa ihmiskunnasta ei tiedä, että tuleva viikko tulee olemaan heidän viimeisensä. Enkeli ja demoni päättävät uhmata johtajiensa tahtoa ja pyrkiä estämään maailmanlopun, koska Maapallolla on heidän mielestään oikeastaan aika mukavaa olla. Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin yhdessä kirjoittama romaani Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch (ilmestynyt suomeksi nimellä Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset, suom. Marja Sinkkonen, 1992) tarjoaa huumorintäytteisen kuvauksen raamatullisesta maailmanlopusta, jossa mikään ei tahdo mennä Jumalallisen suunnitelman mukaisesti. Romaani on ollut suosit-

tu ilmestymisestään lähtien, mutta on saavuttanut yhä laajemman yleisön tänä vuonna Amazonin ja BBC:n tuottaman kuusiosaisen TV-adaptaation ilmestyttyä. Suomessa sarja on saatavilla Amazon Prime –palvelun kautta.

Molemmat romaanin kirjoittajat ovat kotoisin Englannista, ja teoksen huumoria voisi luonnehtia hyvinkin brittiläiseksi. Terry Pratchett on parhaiten tunnettu humoristisesta Kiekkomaailma-kirjasarjastaan, kun taas Neil Gaiman on niittänyt mainetta useisiin spekulatiivisen fiktion alalajeihin kuuluvilla sarjakuvaromaaneillaan ja muilla romaaneilla. Kahden kirjailijan yhteistyö romaanin kirjoittamisessa ja editoinnissa on toiminut saumattomasti: kokonaisuutena romaanin tyyli on hieman lähempänä

Pratchettin teoksia, mutta Gaimanin vaikutukset näkyvät esimerkiksi Ilmestyskirjan Neljän ratsastajan saapumista kuvaavissa osissa ilman, että yleisvaikutelma tekstistä on tilkkutäkinomainen kokoelma kahden kirjoittajan omia ideoita.

Good Omens -romaani on tyylilajiltaan sekoitus komediaa ja fantasiaa, eikä sen juoni yritäkään olla erityisen järkevä tai looginen. Osa lukijoista saattaa turhautua juoneen, jonka alkusysäys johtuu ehkäistävissä olevasta inhimillisestä virheestä. Myös romaanin kaikkitietävä kertoja ja kertojan jatkuvat huomautukset hahmoista ja tapahtumista ovat suurimman osan ajasta hauskoja, mikäli lukija pitää ironisesta huumorista. Toisaalta kaiken piikittelyn alla romaani suhtautuu hyvin arvostavasti ihmisiin ja muistuttaa, että ihmisen käytöstä ohjaavat muutkin motivaatiot kuin vain pyrkimys hyvään tai pahaan.

Romaanin vahvimpia puolia ovatkin sen monet henkilöhahmot, joista romaanin kaikkitietävä kertoja onnistuu tarvittaessa nopeastikin luomaan lukijalle kattavan mielikuvan. Ja hahmojen tunnistettavuus on hyvin tärkeää, sillä tarina hyppii nopeasti yhden sivujuonen tapahtumista seuraavaan. Maailmanlopun ehkäisemiseen sekaantuvat enkelin ja demonin lisäksi niin tapahtumat ennustaneen noidan jälkeläinen, noitia metsästävän organisaation viimeiset sotilaat kuin paikallinen neljän lapsen jengi, jonka johtajalla on epätavallisen suuri valta ystäviinsä.

Romaaneihin perustuvat elokuvat ja TV-sarjat joutuvat väistämättä tekemään päätöksen siitä, kuinka paljon ne muuttavat alkuperäistä tarinaa.

Good Omensin tapauksessa sarja onnistui erinomaisesti tavoitteessaan kunnioittaa alkuperäistä tarinaa pitämällä niin juonen kuin tunnelmankin lähes samana. Yksi syy tähän on todennäköisesti Neil Gaimanin merkittävä rooli sarjan tuottajana ja käsikirjoittajana.

Sarjan näyttelijävalinnat ovat erinomaiset, erityisesti Crowley-demonin (David Tennant) ja Aziraphale-enkelin (Michael Sheen) osalta. Crowleyn ja Aziraphalen suhde ja sen kehittyminen on nostettu TV-sarjan pääjuoneksi, ja suurin osa sarjan romaanista löytymättömistä kohtauksista liittyykin siihen. Muutkin sivujuonet on kuitenkin saatu onnistuneesti mahdutettua mukaan ilman, että sarjan tahti on liian nopea.

Absurdiuteen nojaava huumori on vaikea laji, ja yhden mielestä onnistunut suoritus voi olla jollekin toiselle kammottava luku- tai katselukokemus.

Good Omens on selvästi osa brittiläistä humorististen fantasia- ja tieteiskirjojen perinnettä, jonka muita ilmentymiä ovat (Pratchettin yksin kirjoittamien teosten lisäksi) muun muassa osa Douglas Adamsin ja Diana Wynne-Jonesin teoksista. Romaania ja TV-sarjaa onkin helppo suositella näiden kirjailijoiden teoksista nauttineille. TV-sarja ei vaadi tietämystä romaanin tapahtumista ollakseen toimiva kokonaisuus, joten se sopii loistavasti kesäiseksi aivot narikkaan –viihteeksi, joka kuitenkin saattaa lopussa jättää katsojan pohtimaan käsityksiään hyvästä ja pahasta.

K

KULTTUURI

UUSI ULJAS MAAILMAKO? TEKSTI Tom-Henrik Sirviö

The Society kuvaa 2010-luvun nuorten muodostamaa yhteiskuntaa, mutta nuorten ajatustavat ja toimintamallit taitavat olla toiselta aikakaudelta.

E

i ole mitenkään uusi ajatus tarkastella nuorten luomaa yhteiskuntajärjestystä poistamalla aikuiset kuvioista. Erityisesti Kärpästen herralla on ollut suuri vaikutus tämänkaltaisessa kulttuurissa. Siinä joukko koulupoikia joutuu autiolle saarelle, jossa he joutuvat nopeasti miettimään selviytymistään ja keskinäisiä suhteitaan. Netflixin uutta The Society -sarjaa on verrattu juuri Kärpästen herraan. Sarjassa noin lukiollinen nuoria palaa koulun retken tyhjään kaupunkiin, jonka tiet on suljettu ja kaikki ihmiset lähteneet. Tyhjässä kaupungissa joudutaan pohtimaan yhteiskunnan organisoitumista.

Nuorten yhteiskunta muodostuu nopeasti hierarkkiseksi ja johdon ottaa oppilaskunnan puheenjohtaja Cassandra. Progressiivisesta naisjohtajuuden presentaatiosta huolimatta The Society ei ole kovin edistyksellinen. Cassandran ja hänen seuraajansa Allien ympärille muodostuu eräänlainen vartiokaarti – luonnollisesti valkoisista miehistä. Samat miehet päätyvät myöhemmin kaappaamaan vallan. Vallankaappausskenaario voisi olla kiinnostava, mutta sen sisältämä ajatus vallan siirtymisestä sukupuolelta toiselle tuntuu vanhentuneelta.

Muutenkin sarjan konservatiivisuus on kiinnostavaa. Tapahtumien keskipisteeksi nousee kirkko ja tukea haetaan rukoilusta ja raamatusta. Lähialueiden maanviljelymahdollisuuksia selvittämään lähetetään retkikunta, vaikka dronejen hyödyntämisestä keskustellaan.

K

45

MATIKKAPÄHKINÄ

46

MUISTOJA

“Matematiikka on jotain, jota ei voi tavallisilla aivoilla ymmärtää.”

- Käpy, 1/1989

“Virallisella taholla pidetään ilmeisesti vielä korkeita tuotannon kasvulukuja tärkeämpinä kuin ympäristönsuojelua.”

- Käpy 2/1989

“Nyt tietysti joku sanoo että totta kai, kyllä se keskustelukerho käy mutta siitä pitää saada opintomerkintä ja pari ooveetä. Suksikaa kuuseen, en minä mitään luentokurssia tarkoita!!!”

- Käpy, 2/1987

47

KAPITAALI ON VÄHÄN NIIN KUIN IMAGE JA KANSANTALOUDELLINEN AIKAKAUSKIRJA SAISIVAT LAPSEN.