Kapitaali 1/2019

KAPITAALI 1/2019

VAIHDOSSA KANADAN KINGSTONISSA

SANNA LEHTONEN JA MINNA PUNAKALLIO POHTIVAT, MITEN KÄY KUNTATALOUDELLE

DONITSEISTA LOHTUA ILMASTO-ONGELMIIN

PÄÄTOIMITTAJA Tom-Henrik Sirviö ART DIRECTOR Ding Zhong KUVATOIMITTAJA Matias Kivipuro KIRJOITTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Minna Punakallio, Sanna Lehtonen, Tia Kurtti, Tytti Tanninen, Meeri Seppä, Juho Lähteenmaa, Ossi Tahvonen, Kim Kärkkäinen, Aino Miikki sekä KTTO:n hallitus TAITTO Ding Zhong KANNEN KUVA Matias Kivipuro KUVITUSKUVAT Unsplash PAINO Picaset PAINOS 50 kpl Kapitaali saa HYY:n järjestölehtitukea Kapitaali on journalistisesti itsenäinen lehti, jonka KTTO ry julkaisee

2

PÄÄKIRJOITUS

UUSI VUOSI, UUDET KUJEET TEKSTI Tom-Henrik Sirviö KUVA Matias Kivipuro

P

itkään ajattelin, etten kirjoita Kapitaalin vuoden ensimmäisen numeron pääkirjoitusta metatekstinä. Perinteiseen tapaan niin Kapitaalin kuin monen muunkin ylioppilaskuntamme järjestölehden vuoden ensimmäisten numeroiden pääkirjoitukset ovat täynnä ”tässä tämä nyt on rankkaa oli tehdä”– tyylistä kirjoittelua. Lehden tuotantoprosessin esitteleminen on kenties ihan kiinnostavaa, mutta useimmiten lukijalle turhaa – vaikeaa lehden tekemisen monia vaiheita on ymmärtää ennen kuin itse on lehteä tehnyt.

Kuitenkin päädyin itsekin kirjoittamaan ensimmäiseen pääkirjoitukseen metatekstiä. Lehden tekoprosessin sijaan haluan pääkirjoituksessa esitellä uuden vuoden Kapitaalin tavoitteita. Kapitaalille vuosi 2019 nimittäin tarkoittaa uuden vaiheen alkua. Taloustieteen opiskelijoiden ainejärjestölehti on ilmestynyt eri nimillä jo vuodesta 1974 lähtien ja Kapitaali täyttääkin kuluvana vuonna 45 vuotta. Juhlavuosi on hyvä ajankohta lehden täydelliseen uudistumiseen.

Kapitaali uudistuukin heti ensimmäisessä numerossa niin ulkoasultaan kuin sisällöllisesti.

Kapitaalin sisällöllisen uudistumisen johtoajatuksena on, että olemme Kapitaalin toimituksessa tekemässä erityisesti lehteä emmekä niinkään opiskelijalehteä. Lehden on puhuteltava jäsenistömme. Toisaalta sisällön aihevalintojen on oltava niin korkeatasoisia, että kuka tahansa yhteiskunnallistaloudellisista tai kulttuurin aiheista kiinnostunut innostuu ja inspiroituu Kapitaalin sisällös-

tä. Kapitaalin on tarkoitus esitellä monipuolisesti kiinnostavia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja tieteellisiä ilmiöitä monipuolisesti ja taustoittavasti.

Perinteiset puheenjohtajan ja opintosihteerin palstat säilyvät lehdessä aiempien vuosien tapaan ja myös näin vuoden ensimmäisessä numerossa esitellään myös ainejärjestömme uusi hallitus. Aiemmilta vuosilta tuttu Ärräkorneri tekee nyt paluun Kapitaaliin. Sen sijaan pitkään Kapitaalin sivuilla nähdystä Provokaattorista on luovuttu.

Uusia ja pysyväksi ajateltuja palstoja ovat sen sijaan esimerkiksi tiedepalsta ja ensimmäisessä numerossa vieraskynä – tyylillä toteutettu palsta, jossa eri talousaiheiden asiantuntijat pääsevät kertomaan aiheistaan.

Ensimmäiseen numeroon pyysimme Kuntaliiton kuntatalousosaston kehittämispäällikkö Sanna Lehtosta ja pääekonomisti Minna Punakalliota kirjoittamaan kuntataloudesta. Ensimmäinen tiedepalsta on allekirjoittaneen populaari lyhennelmä kandidaatintutkielmastaan.

Sisällön lisäksi Kapitaali uudistuu myös ulkoasultaan. Upeaan lukuelämykseen kuuluu välttämättä onnistunut ja aiheeseen sopiva kuvitus sekä taitto, joka antaa tilaa tekstille. Tähän olemme erityisesti panostaneet lehden ulkoasun suunnittelussa. Toisaalta kuvitusta on myös määrällisesti enemmän kuin aiempina vuosina. Ulkoasua on väljennetty ja luettavuuteen niin sähköisesti kuin printtilehdestä on kiinnitetty erityistä huomiota. K

3

Tässä lehdessä

34

Hallitusesittely

8

Opintosihteereiltä

14

Ärräkorneri

6

Puheenjohtajalta

4

24

Miten käy kuntatalouden?

22

Kolumni: Vastuuton tekoäly?

10

Ohjeita 2000-luvun taloustieteilijälle Donitsitaloustiede?

46

Henkinen perintö

45

The Bodyguard – viihdyttävä poliittinen jännäri

16

Kuznets-käyristä

36

Vaihdossa Queensin yliopistossa 5

PUHEENJOHTAJALTA

Vuosi 2019 on kombinaatio uutta ja vanhaa TEKSTI Kim Kärkkäinen

J

oulukuussa 2018 KTTO:lle valittiin hallitus, jonka tehtävänä on luoda hyötyä sen jäsenistölle. KTTO:lle vuosi 2019 on kombinaatio uutta ja vanhaa. Hallituksessa enemmistössä on fuksit, mutta joukossa on myös muutamia ”vanhempia” hallituslaisia. Tulevana vuonna aiomme uudistaa joitakin tapahtumia, mutta myös vaalia vanhoja perinteitä. Ideana on tuoda vanhemmille tieteenharjoittajille uusia virikkeitä, mutta myös näyttää uusille opiskelijoille mistä Kansantaloustieteen opiskelijat ovat veistetty.

Vuosi starttasi perinteisen Kyykän parissa.

Tänä vuonna uudet opiskelijat osoittivat, että ensimmäiset lohkot on mahdollista voittaa. KTTO:n lippu jäi myös KTTO:n taskuun, eikä tarvinnut käydä kadeteilta sitä noutamassa. Kevään aikana järjestämme jo 11. kertaa Kansissitsit Aalto Economicsin kanssa. Uusille opiskelijoille Kansissitsit ovat oivallinen juhla tutustua uusiin opiskelijoihin eri kouluista ja vanhemmille opiskelijoille kohdata tuttuja. Tänä vuonna kekkerit eivät ole yhtä suuret kuin edellisenä vuonna, mutta emme myöskään juhlista Kansissitsejä Yläkertsin tahmeilla lattioilla. Tunnetusti, Vappu alkaa Kansissitseistä - ja vapu ei lopu!

Entisenä yrityssuhdevastaavana haluan nostaa esille myös KTTO:n uuden yrityssuhdevastaavan ja hänen tiiminsä. Heillä on jo ensimmäiset excursiot mielessä ja lista yrityksiä joiden kanssa tehdä yhteistyötä. Suosittelen lämpimästi osallistumaan excursioille, syksyllä järjestettävään

6

KUVA Matias Kivipuro

Career Starter -uratapahtumaan ja hakemaan yrityksiin töihin jo fuksivuodesta lähtien. KTTO opiskelijat -facebooksivuilta löytyy Työpaikat file, josta löytyy yli 200 linkkiä eri yritysten rekrysivuille. Älä jätä työtä väliin, jos tehtävään haetaan KTM tai vastaavaa. Aalto Economicsin opiskelijat ovat kauppatieteiden maistereita valmistuessaan, mutta opiskelevat samaa ainetta kuin me.

KTTO uudisti viime vuonna nettisivunsa (oli jo aikakin)! Tämä ei kuitenkaan jää viimeiseksi uudistukseksi. Hallituksen tavoitteena on tehdä jäsenistönsä vaikuttamisesta helpompaa. Ensimmäisenä haluan nostaa esille läpinäkyvyyden.

KTTO haluaa tuoda päätökset ja niiden vaikutukset paremmin jäsenistölleen esille. Tänä vuonna kokeilemme Drive-kansion käyttöä pöytäkirjoissa. Tulet löytämään pöytäkirjat yhdestä paikasta, eikä tarvitse selailla sähköpostista edellisiä pöytäkirjoja. Kansioon kootaan myös valokuvia tapahtumista, KTTO:n kalenteria yms. Kokoukset ovat avoinna kaikille opiskelijoille. Voit tulla paikan päälle, antaa palautetta lomakkeen avulla tai ottaa hallituslaisiin yhteyttä suoraan. Tuomalla äänesi esiin, voit suoraan vaikuttaa toimintaan.

Vuoden suurin projekti on kuitenkin KTTO ry:n 60. vuosijuhlat. Älä missaa niitä! Huhujen mukaan juhlat ovat isommat kuin koskaan.

Hyvää alkanutta 60. vuotta! Nykäisehän hihasta tai laita minulle viestiä, olen aina käytettävissä.

K

7

OPINTOSIHTEEREILTÄ

Uusi vuosi tuo mukanaan myös uudet opintosihteerit TEKSTI Aino Miikki & Ossi Tahvonen KUVA Matias Kivipuro

U

usi vuosi toi mukanaan uudet opintosihteerit, tänä vuonna etujanne opintoelämässä ajavat Ossi Tahvonen ja Aino Miikki.

Elämme jälleen mielenkiintoisia aikoja.

Kaikkien huolien keskellä on syytä kuitenkin iloita siitä, että taloustiede on vihdoin saamassa ansaitsemiaan panostuksia Suomessa, kun Helsinki Graduate School of Economics ottaa koko ajan enemmän tuulta siipiensä alle. Vaikkei tämä muutos suoraan ja äkillisesti tunnukaan opiskelijan elämässä esimerkiksi tutkintouudistusten tapaan, on tärkeää, että opiskelijoiden ääni kuuluu tässäkin tilanteessa.

Suurempien mullistusten puuttuessa onkin tärkeää saada teiltä jäseniltämme palautetta ja kehitysehdotuksia. Esimerkiksi Helsinki GSE:n kasvavien resurssien käyttöön meillä on nyt mahdollisuuksia vaikuttaa. Toivoisimme myös erityisesti palautetta TA5-kurssien aiheista ja saatavuudesta. Jos olet aina toivonut esimerkiksi urheilun tai terveyden taloustieteeseen keskittyvää kurssia, nyt on aika sanoa se ääneen!

Myös kurssipalautteen antaminen suoraan henkilökunnalle pitää tehdä helpommaksi, ja aiomme ajaa asiaa eteenpäin.

Opintovastaavat rohkaisevat kaikkia aiheesta

”Jos olet aina toivonut esimerkiksi urheilun tai terveyden taloustieteeseen keskittyvää kurssia, nyt on aika sanoa se ääneen!”

8

vähääkään kiinnostuneita hakemaan avoimia paikkoja kandi- ja maisteriohjelmien johtokunnissa. Tätä kirjoitettaessa oli avoinna paikkoja sekä kandi- että maisteriohjelmien johtoryhmissä. Johtoryhmissä on oikea vaikuttamisen paikka, jos sinulla on mielipiteitä esimerkiksi järjestettäviin kursseihin.

Koska opiskelijoille on saatu paikka näihin päätöksentekoelimiin, kannattaa tilaisuus käyttää hyväksi. Vaikka sanottavaa ei olisi, on henkilökunnan kanssa jutustelu aina mukavaa. Älä siis epäile, vaan laita hakemus menemään!

Suosittelemme kaikkia opintoaiheista kiinnostuneita liittymään facebookissa Taloustieteen opinnot -ryhmään. Ryhmässä keskustellaan opintoasioita ja siellä on tarkoitus tapahtua kaikki opintoasioihin liittyvä kommentointi.

Tällä hetkellä melko tyhjä yhdistyksen uusien nettisivujen Opiskelu-alalehti on tarkoitus muuttaa ehtymättömäksi tietopankiksi niin uusille kuin vanhemmillekin opiskelijoille.

Tavoitteenamme on myös karistaa varjo-opinto-oppaasta hieman menneiden vuosisatojen pölyjä. Näihin molempiin aiheisiin toivomme

jäsenistön palautetta ja panosta, sillä yhdessä hyvä tulee. Tai ainakin parempi.

Rennompiin asioihin siirtyäksemme on myös KTTO:n hallituksella suunnitteilla myös vapaamuotoisempi tapahtumapäivä keväämmällä. Luvassa on siis mukavaa tutustumista henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä ja yleistä pöhinän lietsontaa. Toivomme teitä paikalle sankoin joukoin, sillä siellä voit myös vaikuttaa opintoihin lobbaamalla henkilökunnalle suuria visioitasi.

Lopuksi toivomme, että mikäli jokin opintoihin liittyvä askarruttaa, vedätte rohkeasti hihasta tai olette yhteydessä sähköpostitse tai jonkin muun viestintäkanavan kautta (facebook, jodel, faksi). Ossin vastuulla ovat ensisijaisesti maisterivaiheen asiat ja Aino taas ratkoo kandiohjelmaan liittyviä ongelmia, mutta molempiin voi olla yhteydessä oikeastaan minkä vain asian tiimoilta. Otamme enemmän kun mielellään kaikki uudet opintoasiat selvityksen alle ja jotkut hulluimmistakin ideoista saattavat olla toteutettavissa, kunhan vain kerrot meille!

K

9

10

OHJEITA 2000-LUVUN TALOUSTIETEILIJÄLLE TEKSTI Tom-Henrik Sirviö

Donitsitaloustiede tarjoaa provokatiivisen esityksen taloustieteestä ja sen ongelmista.

V

iime syksynä Suomessakin puheenaiheeksi noussut Kate Raworthin Donitsitaloustiede alkaa kriittisellä kuvauksella taloustieteen tilasta. Raworth kertaa taloustieteen ja sen aseman kehitystä 1900-luvulla. Kriittisen johtopäätöksen mukaan taloustieteellinen ajattelu on jämähtänyt 1900-luvulle, vaikka maailma kohtaa 2000-luvun haasteita. Erityisen vakavina haasteina Raworth näkee kasvuun lähteneen eriarvoisuuden ja ympäristöongelmat.

Raworth tiivistää 1900-luvulle jämähtäneen taloustieteen seitsemään ajattelutapaan. Seitsemälle 1900-lukulaiselle ajattelutavalle Raworth nostaa seitsemän 2000-lukulaista vastinetta. 1900-luvun taloustieteellisessä ajattelussa ollaan Raworthin mukaan esimerkiksi riippuvaisia talouskasvusta.

2000-luvun taloustieteellinen ajattelu sen sijaan vaatii, että kasvun suhteen ryhdyttäisiin agnostikoiksi.

Raworth kritisoi myös taloustieteen ihmiskuvaa ja tasapainoon perustavia malleja. 2000-luvulle päivitetty ihmiskuva vaatisi näkökulmaa ”sosiaalisesti sopeutuvista ihmisistä” perinteisien rationaalisuusoletusten sijaan. Toisaalta taloustieteen pitäisi omaksua niin sanottu systeemiajattelu. Ilmeisesti Raworth tarkoittaa, että perinteisen kysyntä tarjonta analyysin sijaan pitäisi tarkastella enemmän systeemiajattelun mukaisesti varantoja, virtoja, takaisinkytkentöjä ja viiveitä.

11

S

uomalaisessa julkisessa keskustelussa Donitsitaloustiede on ollut mukana enimmäkseen donitsin muotoisen talousmallin takia. Donitsimallissa itse donitsi on alue, joka toteuttaa sekä sosiaalisen että ekologisen kestävyyden vaatimukset. Jos ylitetään donitsin rajat yläpuolelta, ollaan ekologisesti kestämättömässä tilanteessa. Jos ylitetään donitsin rajat alapuolelta, ollaan sosiaalisesti kestämättömässä tilanteessa. Donitsi yhdistääkin mielenkiintoisella tavalla sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden ja vastaa tavallaan Raworthin kirjansa alussa esittelemiin eriarvoisuuden nousuun ja ympäristöön liittyviin ongelmiin.

Donitsimalli on visuaalisesti huomiota herättävä ja kiinnostava esitys. Kuitenkin pakostakin miettii, onko donitsimalli varsinaisesti malli taloustieteellisessä mielessä.

Donitsin sisällä pysyminen eli sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden rajoissa pysyminen vaatii useiden erilaisten mittareiden käyttämistä. Donitsi yhdistää kiinnostavasti eri mittareiden tulokset ja onkin itse luonteeltaan ennemmin kuvaaja. Raworth esittää poliittisia ja lainsäädännöllisiä muutoksia, jotka pitäisi tehdä, jotta donitsin sisällä on mahdollista pysyä.

Raworthin lähtökohta ja analyysi ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. On totta, että erityisesti useissa länsimaissa eriarvoisuus on lähtenyt kasvuun viimeistään 1980-luvulla ja yhteiskuntien tapa toteuttaa talouspolitiikkaa on muuttunut. Samoin ympäristönmuutos on ongelma, johon vaaditaan pikaisia ratkaisuja ja ennen kaikkea niiden mukaisia toimia. Taloustieteellä on epäilemättä paljon tarjottavaa sekä ympäristöasioihin että eriarvoisuuden kehitykseen.

Vaikka Raworthin huomiot kasvaneesta eriarvoisuudesta ja ympäristön huonontuneesta tilasta ovat kiinnostavia, on analyysi ongelmien syistä hieman heiveröistä. Donitsitaloustieteessä käytetään huomattavan paljon tilaa taloustieteen, sen kehittymisen ja sen nykytilan kritisoimiseen.

Epäselväksi kuitenkin jää, ovatko Raworthin mainitsemat ongelmat osa nykytaloustiedettä, taloustiedettä joskus muinoin vai talouspolitiikan erilaisia linjavalintoja.

Raworth esimerkiksi esittää, että taloustieteen pitäisi päästä eroon bruttokansantuotteen käyttämisestä edistyksen mittarina. Todisteena tällaisesta ajattelutavasta Raworth esittää liutan sitaatteja - ei taloustieteilijöiden tutkimuksista vaan - poliittisten päättäjien näkökulmista, joissa bruttokansantuote kenties esitetään tällaisessa valossa. Taloustieteellinen ja talouspoliittinen ajattelu eivät välttämättä ole synonyymejä.

Raworth käyttää paljon tilaa arvostellessaan taloustieteen 1950 -ja 1960 -lukujen innovaatioita. Hänen mukaansa näihin keksintöihin liittyneet ongelmat ovat edelleen taloustieteen ongelmia. Puhuessaan 50 tai 60 vuoden takaisista tapahtumista Raworth kuitenkin unohtaa taloustieteen empiirisen vallankumouksen ja teoreettisen tiedon aseman sen yhteydessä.

12

T

oisaalta Raworth kritisoi vahvasti vanhaa taloustiedettä uudempaan taloustieteeseen perustuvalla analyysillä.

Kritiikki on erikoista, sillä juuri niin tiede toimii. Ongelmallisiksi tai suorastaan vääriksi havaitut teoriat täydennetään tai korvataan ajanmukaisiksi ja uutta parempaa tietoa vastaaviksi. Donitsitaloustieteestä jääkin hieman sellainen kuva, etä vanhempi ja uudempi taloustiede olisivat jotenkin toisistaan täysin irrallisia.

Raworth esimerkiksi esittelee Kuznets-käyriin liittyvää kirjallisuutta. Simon Kuznetsin mukaan eriarvoisuuden kehitys on talouden keskitulon kasvaessa kääntyneen U:n muotoinen. Myöhempi empiirinen taloustieteellinen ja suurimmaksi osaksi taloustieteellisissä julkaisuissa julkaistu tutkimus on suurimmaksi osaksi kumonnut Kuznetsin hypoteesin ja useimmiten suhde näyttää enemmän U:n muotoiselta. Raworthin analyysistä jää kuitenkin sellainen kuva, että Kuznets-hypoteesi olisi taloustieteen tuotosta ja sen kumoaminen olisi tullut jostain ulkopuolelta.

Toinen mielenkiintoinen on myös suhtautuminen Thomas Pikettyyn. Piketty julkaisi muutama vuosi sitten eriarvoisuuden taloustieteen suurteokseksi muodostuneen Pääoma 2000-luvulla –kirjan. Donitsitaloustieteessä kiitetään Pikettyä kirjassa esitettyjen teemojen, kuten varallisuusjakaumien, nostamisesta esiin. Hieman huvittavaa kuitenkin on, että Piketty on taloustieteilijän koulutuksen saanut taloustieteen professori – ei siis jostain taloustieteen ulkopuolelta aihetta kehittävä tutkija. Toisaalta empiirisen eriarvoisuuden taloustieteen juuret ulottuvat huomattavasti pitemmälle kuin Pikettyn Pääomaan.

Toisaalta juuri Donitsitaloustieteen oppihistoriallinen tyyli on mielenkiintoinen. Raworthin esittelee taloustieteen kehittymistä pitemmän ja lyhyemmän aikavälin perspektiivistä. Lukijalta vaaditaan kuitenkin kriittistä lukutapaa, Donitsitaloustiedettä lukee jonkinlaisena taloustieteen oppihistoriana. Kirja pursuaa anekdootteja ja kiinnostavia tarinoita taloustieteen kehityksestä. Laaja kuva kehityksestä jää kuitenkin saamatta ja välillä herää kysymys, mitä Raworth jättää kertomatta.

Donitsitaloustieteen ote on huomattavan provokatiivinen. Kirjassa toistuu kauttaaltaan julkista keskustelua ja valikoitua taloustieteellistä tutkimusta yhdistelevä tyyli.

Luonnollisesti toiset tutkimukset muodostuvat vaikutusvaltaisemmiksi kuin toiset ja julkinen sekä akateeminen keskustelu ovat vuorovaikutuksessa, mutta kirja ei tunnu kovin tieteelliseltä tai tasapainoiselta. Hyvä (talous)kirja voi tietysti olla populaari ja provokatiivinenkin teos, mutta Donitsitaloustieteen ympärillä käyty keskustelu on jokseenkin esittänyt sen tiedekirjana. Välillä tuntuu, että turha kärjistäminen ja rankka arvostelu heikentävät kirjan arvoa eli tärkeiden teemojen ja ongelmien esiin nostamisen.

K

13

Ja minähän en R:ää käytä!

TEKSTI Meeri Seppänen & Juho Lähteenmaa

Aikaisemmilta vuosilta tuttu Ärräkorneri tekee nyt paluun Kapitaaliin. Ensimmäisessä kirjoituksessa käsitellään R-ohjelmointikielen opettelemisen merkitystä tulevalle ekonomistille.

T

ervetuloa Ärräkornerin pariin! Ärräkorneri on moniosainen juttusarja, jossa osa Kapitaalin palstatilasta uhrataan nörttiagendan edistämiseen. Tarkoituksenamme on herätellä motivaatiota R:n opiskeluun ja tarjota apua niille, joille R tuntuu vieraalta tai pelottavalta. Lisäksi toivomme, että palstamme tarjoaa elämää helpottavia vinkkejä myös hieman tottuneemmille koodareille. Ensimmäisessä osassa aloitamme aivan perusasioista: minkä takia jokaisen itseään ekonomistiksi tulevaisuudessa kutsuvan tulisi laajentaa osaamistaan Excelistä maagiseen R:n maailmaan?

Excel on varmasti kaikille taloustieteen opiskelijoille tuttu jo ajalta ennen yliopisto-opintojen aloittamista. Harva kuitenkaan törmää R:än ennen fuksivuottaan. Ensireaktio opiskelijalle saattaa olla syvä hämmennys, eikä täysin syyttä. R ja tilastotiede tutuksi -kurssista huolimatta kosketus R:än ja sen käyttömahdollisuuksiin saattaa jäädä varsin pinnalliseksi.

Alkuhämmennys saattaa pian muuttua lieväksi ärtymykseksi, joka puolestaan hoitamattomana voi äityä pahanlaatuiseksi turhautumiseksi sekä vihaksi R:ää kohtaan. Lopputuloksena turhautunut opiskelija heittää hanskat tiskiin ja yrittää tehdä ”data-analyysinsä” Excelillä. Toivomme voivamme vaikuttaa siihen, että mahdollisimman harva KTTO:lainen joutuisi tähän pisteeseen.

14

ÄRRÄKORNERI

”Minkä takia jokaisen itseään ekonomistiksi tulevaisuudessa kutsuvan tulisi laajentaa osaamistaan Excelistä maagiseen R:n maailmaan?”

No eikö se Excel sitten riitä? Mitä mukamas R:llä voi tehdä, jota Excelillä ei voi?

Vertailuasetelma Excelin kanssa on jopa hieman keinotekoinen, sillä nämä kaksi työvälinettä ovat kehitetty täysin erilaiseen käyttöön. Excel on taulukkolaskentaohjelma, joka soveltuu moniin liiketalouden sovelluksiin ja pienempien aineistojen tarkasteluun. R on puolestaan tilastolliseen analyysiin suunniteltu ohjelmointikieli, joka mahdollistaa suurien aineistojen käsittelyn, (hienojen!) grafiikoiden luomisen ja valmiit funktiot lähes kaikkiin tilastotieteellisiin ongelmiin, joihin taloustieteilijä voi törmätä. Varmastikin R:n tärkein ominaisuus onkin sen sisältämät paketit. Paketteja on tälläkin hetkellä yli 10 000 pelkästään CRAN -nimisessä verkostokannassa, josta niiden lataaminen on lapsellisen helppoa, varsinkin R-Studiota käytettäessä.

Monelle ohjelmointiin tottumattomalle opiskelijalle saattaa aineiston ja toiminnallisuuksien erillisyys tuntua vieraalta. Excelissä aineisto on jatkuvasti näkyvissä, ja halutut laskut sekä toiminnot suoritetaan samaan tiedostoon aineiston kanssa. R:ssä kirjoitetaan sen sijaan ohjelmakoodi, joka ajettaessa tekee halutut temput valitulle aineistolle. Excelissä suurempien aineistojen käsittely hidastaa koko ohjelman toimintaa, ja riittävän suuri aineisto lopulta estää ohjelman toiminnan kokonaan. Näin käy, koska aineisto on jatkuvasti aktiivisena, eikä aineiston muutoksia ja analyysia erikseen ajeta kuten R:ssä ja muissa ohjelmointikielissä. Excel sovel-

tuukin huonosti jo vain joitakin tuhansia rivejä sisältävien aineistojen käsittelyyn.

Hyvä syy opetella koodaamaan on samankaltaisten tehtävien toistettavuus. Tekemällä analyysiprosessin R:llä (tai millä tahansa ohjelmointikielellä) kaikki työvaiheet aineiston muovaamisesta analyyseihin tallentuvat ohjelmakoodiin, jolloin pätkiä aiemmin tehdystä ohjelmakoodista voi käyttää uudestaan pienillä muokkauksilla. Tässä vaiheessa on toki hyvä huomauttaa, että myös Excelissä prosesseja voi suorittaa kirjoittamalla ohjelmakoodia Excelin omalla kielellä Visual Basicilla. Se ei kuitenkaan valmiiden toiminnallisuuksiensa puolesta ole lainkaan vertailukelpoinen R:n kanssa.

Monista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta edes R ei ole kaikkivoipa. Sitä ei ole optimoitu esimerkiksi monimutkaisten ohjelmien suunnitteluun tai valtavien tietomäärien käsittelyyn. Jos siis haluat kehittyä data-analytiikan mestariksi, täytyy R:n lisäksi hallita muitakin data-analytiikan työvälineitä. Osaava tilastonikkari pystyy hyödyntämään monia tietoteknisiä menetelmiä ja tarpeen tullen osaa käyttää niitä myös yhdessä. Tilastonikkarin työkalupakkiin kuuluvat kiinteästi SQL-kyselyt ja vähintäänkin perustason osaaminen tietokannoista. R:n lisäksi hyödyllisiä ohjelmointikieliä data-analyytikolle ovat esimerkiksi Python, Mathlab ja Scala.

Ja ei sitä Exceliäkään kannata unohtaa, koska kyllähän sitä voi käyttää vaikka sitten, no, muistiinpanojen tekemiseen.

K

15

KUZNETS-KÄYRISTÄ JA TALOUDELLISEN KEHITYKSEN JA ERIARVOISUUDEN SUHTEESTA POHJOISMAISSA

~ Hypoteesi taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden kääntyneen U:n muotoisesta suhteesta on keritty moneen kertaan hylätä ja löytää uudelleen. Kuznets-käyriin liittyvä tutkimuskirjallisuus ei kuitenkaan ole kadonnut vaan suhteen muodolle on esitetty uusia ja uusiin aineistoihin sopivia hypoteesejä.

16

TEKSTI & KUVAT Tom-Henrik Sirviö

” Simon Kuznets (1955) esitti, että ta-

loudellisen kehityksen alussa eriarvoisuus nousee ensin ja alkaa myöhemmin laskea. Muutokset johtuvat ennen kaikkea talouden rakenteista.”

T

aloustieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa henkeä kohden lasketulla keskitulolla mitatun taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhteen muotoa koskeva kirjallisuus tunnetaan Kuznets-käyrien tutkimuskirjallisuutena. Simon Kuznets (1955) esitti, että taloudellisen kehityksen alussa eriarvoisuus nousee ensin ja alkaa myöhemmin laskea. Eriarvoisuuden kehitys on taloudellisen kehityksen edetessä kääntyneen U:n muotoinen.

Juuri kääntynyt U tunnetaan alun perin Kuznets-käyränä.

Kuznetsin (1955) hypoteesi oli empiirinen, joskin aineisto oli ainakin nykynäkökulmasta katsottuna heikko. Havaintoja oli vain Yhdysvalloista, Isosta-Britanniasta ja Saksasta. Empiiriselle hypoteesille esitettiin myös teo-

reettiset perustelut. Eriarvoisuus kasvaa taloudellisen kehityksen alussa, koska väestöä siirtyy perinteiseltä maataloussektorilta uudelle teollistuneelle sektorille. Teollistuneella sektorilla sekä eriarvoisuus että keskitulo ovat suurempaa kuin agraarisella sektorilla.

Ajan myötä suuri osa ihmisistä on kuitenkin jo siirtynyt teollistuneelle sektorille ja sen eriarvoisuus alkaa laskea. Kun yhä useampi ihminen on syntynyt teollistuneelle sektorille, pystyvät he hyötymään paremmin sen tarjoamista mahdollisuuksista. Sektorin toimintatavat ovat tuttuja.

Toisaalta pienituloisempien tuloluokkien poliittinen vaikutusvalta on voinut kasvaa ja näin paine tuloeroja tasaavaan politiikkaan on voinut myös kasvaa.

17

”Ei riitä, että teoreettinen malli pystyy selittämään Kuznets-käyrän muotoisen suhteen. Sen pitää pystyä selittämään myös, miksi sellaista ei ole.”

Myöhemmin Kuznetsin (1955) hypoteesin ympärille on syntynyt kokonainen teoreettisen tutkimuskirjallisuuden kaanon.

Kuznets-käyrän muotoisen suhteen mukaista kehitystä ja sen edellytyksiä on esitetty formaalisti matemaattisessa muodossa. Ensimmäiset mallit (ks. esim. Robinson 1976) olivat suhteellisen yksinkertaisia eivätkä täysin huomioineet Kuznetsin (1955) esittämiä oletuksia. Myöhemmin mallit ovat monipuolistuneet.

Kuznets-käyriä on myös formalisoitu erilaisista näkökulmista. Esimerkiksi Aghion ja Bolton (1997) esittävät, että rikkaiden rikastuminen voi ajan myötä hyödyttää kaikkia ja johtaa Kuznets-käyrän muotoisen suhteen muodostumiseen taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden välille. Malli luottaa taloudelliseen kehitykseen, jossa rikkaiden rikastumisesta ikään kuin tipahtelee hyötyä myös pieni -ja keskituloisille (engl. triggle down growth).

Toisaalta Acemoglu ja Robinson (2002) tarkastelevat Kuznets-käyriä poliittisen taloustieteen näkökulmasta. Erityisesti demokratisoitumisprosessi on heidän mukaansa merkittävä eriarvoisuuden kehityksen kannalta taloudellisen kehityksen

18

edetessä. Heidän mukaansa ei kuitenkaan riitä, että malli pystyy selittämään Kuznets-käyrän muotoisen suhteen. Empiria on nimittäin osoittanut, että taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhde ei usein ole kääntyneen U:n muotoinen.

Acemoglu ja Robinson (2002) selittävät taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhteen muodon jakamalla väestön hallitsevaan eliittiin ja muihin ja analysoimalla väestönosien suhteita.

Kenties lähimmäksi empiriaa teoreettisessa tarkastelussaan pääsevät Anand ja Kanbur (1993). He tarkastelevat talouden tulojakauman kuvaavan Lorenz-käyrän käyttäytymistä taloudessa, jossa on Kuznetsin (1955) hypoteesin mukaisesti kaksi sektoria. Sen lisäksi tarkastellaan usein käytettyjä eriarvoisuusindeksejä. Tietyille eriarvoisuusindekseille voidaan muodostaa ehdot, joiden pitäessä taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhde on Kuznets-käyrän muotoinen.

Anand ja Kanbur (1993) muodostavatkin teoreettisen pohjan empiirisille tutkimuksille. Heidän mukaansa juuri muodostettujen ehtojen mukaisia yhtälöitä tulisi testata, kun Kuznets-käyriä mallinnetaan

”Taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhde on oikeastaan ennen kaikkea empiirinen kysymys.”

empiirisesti. Perinteisesti Kuznets-käyriä on kuitenkin eriarvoisuusindeksistä riippumatta testattu perinteisen toisen asteen yhtälön tai sen logaritmimuunnoksen avulla.

Empiirinen testaaminen muodostaa teoreettisen kirjallisuuden ohella toisen Kuznets-käyriin liittyvän kirjallisuuden haaran. Taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhde on oikeastaan ennen kaikkea empiirinen kysymys. Ensimmäiset empiiriset tutkimukset perustuivat poikkileikkausaineistoon ja niistä piirrettyihin hajontakuviin. Ajan myötä menetelmät kehittyivät ja aineistoista alettiin sovittaa myös pienimmän neliösumman estimaatteja. Niin hajontakuvat kuin ensimmäiset poikkileikkausaineistosta muodostetut PNS-estimaatit löysivät useimmiten tukea Kuznetsin (1955) hypoteesille (Fields 2001).

Pienimmän neliösumman estimaattien laskeminen oli erityisen tavallista 1970-1990-luvuilla. 1990-luvulla eteenpäin aineistot ovat parantuneet ja erityisesti laajempia poikkileikkaus -ja aikasarja-aineistoja on tullut käyttöön. Uudet aineistot ovat vaatineet myös uutta metodologiaa,

19

”Suuressa osassa empiirisiä tutkimuksia taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhde vaikuttaa kuitenkin enemmän tavallisen U:n kuin kääntynen U:n muotoiselta.”

PITEMPI SITAATTI

20

koska PNS-estimointi ei välttämättä sovellu talousaiheisille paneeli -ja aikasarja-aineistoille. Tutkimuksissa onkin käytetty esimerkiksi kiinteän vaikutuksen malleja (engl. fixed effect estimation). Toisaalta pitemmillä aikasarjoilla on palattu yksinkertaisten hajontakuvien esittämiseen.

Suurin osa uudemmilla aineistoilla tehdyistä tutkimuksista on hylännyt Kuznets-käyrän Kuznetsin (1955) hypoteesin muotoisena (Fields 2001). Kuitenkin esimerkiksi Desbortes ja Verardi (2012) löytävät laajalla paneeliaineistolla tukea kääntyneen U:n muotoisella Kuznets-käyrälle.

Suuressa osassa empiirisiä tutkimuksia taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhde vaikuttaa kuitenkin enemmän tavallisen U:n kuin kääntynen U:n muotoiselta.

Kuznets-käyrien alkuperäistä hypoteesia vastaan osoittava empiria on johtanut uusien hypoteesien esittämiseen taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhteesta. Thomas Piketty (2014) esittää, että Kuznetsin (1955) analyysi on liian yksinkertainen ja hypoteesi suhteen muodosta on väärä. Suhteen muoto pitäisi oikeastaan

olettaa tavallisen U:n muotoiseksi. Lisäksi taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden vuorovaikutuksessa pitäisi rakenteita enemmän ottaa huomioon poliittiset tekijät.

Erityisesti Piketty (2014) näkee eriarvoisuuden kehityksen taloudellisen kehityksen edetessä niin sanottujen yhteiskuntaluokkia erkaannuttavien ja lähentävien voimien vuorovaikutuksen tuotteena. Erkaannuttavat voimat kasvattavat eriarvoisuutta ja lähentävät voimat vähentävät sitä.

Erkaannuttavia voimia ovat esimerkiksi 1980-luvulta lähtien ylimpien työtulojen kasvun karkaaminen muiden työtulojen kasvusta. Lähentäviä voimia ovat esimerkiksi julkiset investoinnit koulutukseen.

Toisaalta Milanovic (2016) kritisoi Pikettyn tavoin Kuznetsin (1955) hypoteesia, mutta myös Pikettyn (2014) hypoteesia. Hänen mukaansa Kuznetsin (1955) hypoteesi ei pysty selittämään 1980-luvulla useissa länsimaissa uudelleen nousuun lähtenyttä eriarvoisuutta.

Toisaalta Pikettyn (2014) hypoteesi pystyy selittämään lähinnä 1900-luvun ja ehkä

21

”U:n muotoisten hypoteesien sijaan taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhde pitäisikin olettaa syklisinä Kuznets-aaltoina.”

22

osan 1800-luvun eriarvoisuuden kehityksestä. Sopivan hypoteesin pitäisi kuitenkin pystyä selittämään molemmat.

Milanovic (2016) esittääkin jopa 1750-luvulle ulottuvia aikasarjoja, joissa taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden välille muodostaa aaltomainen suhde. Eriarvoisuus nousee ja laskee vuorotellen taloudellisen kehityksen edetessä. U:n muotoisten hypoteesien sijaan taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhde pitäisikin olettaa syklisinä Kuznets-aaltoina.

Kuznets-aaltojen muodostumiseen vaikuttavat erityisesti teknologiset muutokset, talouden avoimuus ja poliittiset tekijät.

Edellä kuvatun kirjallisuuden valossa onkin kiinnostavaa tarkastella taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhdetta Pohjoismaissa. Lähes koko 1900-luvun kattavat henkeä kohden laske-

”Pohjoismaiden aineistosta on kuitenkin vaikea nähdä Kuznetsin (1955) esittämää kääntyneen U:n muotoista suhdetta taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden välillä.”

tun bruttokansantuotteen sekä suurituloisimman prosentin tulo-osuutta kuvaavat aineistot pystytään keräämään avoimista tietokannoista. Kirjoituksessa hyödynnetään The Maddison Projectin tietokantaa bruttokansantuotteiden osalta ja World Inequality Databasea tulo-osuuksien osalta.

Oheinen kuva esittää Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan aineistoista piirretyn hajontakuvaajan, jossa x-akselilla on taloudellinen kehitys ja y-akselilla eriarvoisuus. Aineistosta on esitetty pelkästään hajontakuvaaja yksinkertaisuuden vuoksi. Toisaalta pitkällä aikasarjalla suhteen muodon näkee ainakin tässä tapauksessa aika selvästi myös hajontakuvaajasta.

Pohjoismaiden yhteisen Kuznets-käyrän muoto on kiinnostava. Toisaalta aineistosta näkyy selvästi Pikettyn (2014) hypoteesin

mukainen U, mutta toisaalta aineistossa on nähtävissä Milanovicin (2016) mukaista Kuznets-aallon muotoa. Vaikea on kuitenkin nähdä Kuznetsin (1955) esittämää kääntyneen U:n muotoista suhdetta taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden välillä.

Jos haluttaisiin keskustella tarkemmin Pohjoismaisen Kuznets-käyrän muodon syistä, vaadittaisiin toinen teksti. Epäilemättä Pikettyn (2014) mukaisesti politiikkaa ei tule Pohjoismaisissakaan yhteyksissä unohtaa.

1900-luvun toisen puoliskon loppupuolella alkanut liberaalimman talouspolitiikan vaikutus on näkynyt myös Pohjoismaissa.

Toisaalta teknologinen muutos on epäilemättä vaikuttanut taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhteen muodon kehitykseen.

K

23

NÄKÖKULMA

Vastuuton tekoäly?

TEKSTI Tytti Tanninen

24

Tytti Tanninen on taloustieteen fuksi ja oikeustieteen maisteri.

Hän on mukana Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan Young Professionals -ohjelmassa ja näiden päivätöiden ohella toivoisi opiskelevansa vapaa-ajallaan reippaasti myös taloustiedettä.

T

ietointensiivisessa nyky-yhteiskunnassa käydään kovaa kilpailua siitä, kuka onnistuu valjastamaan käyttöönsä eniten dataa.

Tiedon – etenkin laadukkaan sellaisen - määrän arvo on jo pitkään ymmärretty, mutta pystyykö kukaan vielä kiskomaan täyttä potentiaalia irti kaikesta kerääntyneestä tiedosta? Ihmiset yksin tuskin pystyvät käsittelemään kaikkea saatavilla olevaa tietoa. Siinä, kuinka tietoa voitaisiin käyttää ja yhdistellä mahdollisimman paljon lisäarvoa tuottavalla tavalla, haetaan ratkaisua tekoälystä.

Vaikka tekoäly onkin paljon sanana paljon käytetty, voidaan kyseenalaistaa, onko “aitoa” tekoälyä oikeasti vielä olemassa. Ainakin tekoäly on harhaanjohtava termi kuvaamaan tämänhetkisen kehityksen astetta. Aitona tekoälynä voitaisiin pitää jotakin ihmismielen kaltaista – sellaista, joka pystyisi luomaan jotakin “tyhjästä” eli periaatteessa ilman, että vaaditaan pohjaksi jotakin aiemmin opittua.

Tällaisen tekoälyn sijaan käytössä on pikemmin erilaisia kone- ja syväoppimismenetelmiä. Kone suorittaa tehtäviä sille syötetyn tiedon perusteella, josta se oppii ja kehittyy “älykkäämmäksi”. Toisaalta tieto on kuitenkin ihmisen koneelle opettamaa. Oppiva kone on ikään kuin supermuisti – muisti, jota ihmisellä ei voisi olla. Kun pystyy muistamaan kaiken oppimansa jatkuvasti, pystyy kaikkea opittua käyttämään hyödykseen.

Tilanteessa, jossa ihminen käy-

tännössä vielä opettaa konetta sen sijaan, että kone olisi täysin autonominen ja luova ajattelija, on luontevaa puhua tekoälystä “tukiälynä”.

Kone siis avustaa eli tukee ihmisen tekemää työtä - esimerkiksi juuri valtavien tietomassojen käsittelemisessä ja analysoimisessa. Todennäköisesti pysymme tukiälytasolla vielä pitkään. Mutta mitä sitten, jos “täydellinen”, “aito” tekoäly joskus kehitetään? Kuvitellaan, että tekoäly olisi täysin ihmisaivojen kaltainen autonominen kokonaisuus.

Tekoäly ei vain olisi luonnollinen.

Voisiko tällainen tekoäly olla vastuussa päätöksistään?

Täydellinen tekoäly on helppo nähdä sci-fimäisenä uhkakuvana.

Ehkä arkisemmin pelkäämme tieteispainajaisten sijaan, että tekoäly vie kaikkien ihmisten työt. Kenties ajatellaan, että ihmisen rooli tekoälyn rinnalla tulevaisuudessa voisi lähinnä olla jonkinlainen valvonta-asiantuntija tai tekoälyn korjaaja, mikäli tekoäly vioittuisi.

Valvonta-asiantuntijana sitten vain pällistelisimme, kun tekoäly rehkii. Tämä lienee liioiteltua. Vaikka tekoäly päättelisi kaiken puolestamme, on kuitenkin ihmisten vastuulla osoittaa päättelyn eettinen kestävyys - esimerkiksi syrjimättömyys. Päätöksiltä vaaditaan läpinäkyvyyttä, eli päätösten perusteet on pystyttävä osoittamaan. Mikäli taas ajattelemme kliinisen päätöksenteon sijaan vaikka kirurgin työtä robotin suorittamana, ja tekoäly syyllistyisi hoitovirheeseen, tuskin olisi vahingon kärsineelle tai tämän

omaisille hyväksyttävää, että vastuu sysättäisiin koneelle ihmisen sijaan.

Tekoäly varmasti vielä haastaa käsityksiämme siitä, mikä on inhimillistä. On helppo pitää konetta koneena, kun se näyttää koneelta.

Mutta roboteista pyritään rakentamaan jatkuvasti myös hyvin ihmismäisiä. Mikäli ihmisestä erottamiskyvytön ihmisyys saavutetaan, olemme varmasti monesta elokuvasta, sarjasta ja kirjasta tuttujen pohdintojen äärellä siitä, mitkä ovat koneen oikeudet “ihmisenä”. Voiko täysin inhimillistä konetta kohdella miten vain? Onneksi vielä joudumme oikeuksien sijaan lähinnä pohtimaan velvollisuuksia.

Palaamme siis velvollisuuksiin ja vastuuseen. Älykkäinkään tekoäly ei voi olla “vastuullinen”. Tietenkin eettisissä pohdinnoissa on kyse juuri pyrkimyksestä vastuullisiin lopputuloksiin, mutta kyse on vain siitä, kuinka tekoälyä voidaan käyttää vastuullisesti. Tekoäly ei ole “vastuullinen”, koska sen ei voida edellyttää kantavan vastuuta mistään. Tässä mielessä tekoäly on leikkisästi ilmaistuna “vastuuton”.

Me ihmiset – luonnolliset henkilöt - emme vain saa olla vastuuttomia hyödyntäessämme tekoälyä. Ehkä jonakin päivänä tekoäly tekee kaiken työn puolestamme, mutta valmistautukaamme silti ottamaan syyt niskoillemme kaikista tekoälykumppaniemme tekemisistä. K

25

VIERASKYNÄ

26

MITEN KÄY KUNTATALOUDEN? TEKSTI Minna Punakallio & Sanna Lehtonen KUVAT Matias Kivipuro

Useiden peruspalveluiden rahoitus on kuntien harteilla ja valtio osallistuu kustannuksiin valtionosuusjärjestelmän kautta. Mahdolliset leikkaukset valtionosuusjärjestelmästä julkisen talouden säästöpaineissa voivatkin vaikuttavaa suoraan kansalaisen kohtaamiin palveluihin, niiden saatavuuteen ja laatuun.

K

unnilla on merkittävä rooli Suomen julkisessa taloudessa. Valtion, kuntien ja sosiaalivakuutusrahastojen muodostamasta julkisen talouden kokonaisuudesta kunnat kattavat työllisyydellä mitattuna yli kolme neljäsosaa. Julkisen sektorin kokonaismenoista paikallishallinto kattaa noin 40 prosenttia.

Suomessa - toisin kuin monessa muussa maassa - vastuu julkisten palvelujen, kuten erikoissai-

raanhoidon, vanhustenhuollon, perusopetuksen tai varhaiskasvatuksen, järjestämisestä on laajasti kunnilla.

Kunnat rahoittavat pääosan, noin 75 prosenttia, edellä mainituista peruspalveluista verotuloillaan ja asiakasmaksuillaan. Myös valtio osallistuu julkisten peruspalvelujen järjestämiseen maksamalla kunnille valtionosuuksia.

Kuntien verorahoitus onkin kokonaisuus, joka muodostuu kunnal-

27

”Julkisen sektorin kokonaismenoista paikallishallinto kattaa noin 40 prosenttia.”

lisverotuloista, kunnan osuudesta alueen yritysten maksamista yhteisöveron tuotoista, kiinteistöverotuloista ja kunnalle myönnetyistä valtionosuuksista.

Peruspalvelujen lisäksi kunnat rahoittavat joko kokonaan tai osittain muutamia merkittäviä etuusmenoja, kuten lasten kotihoidontuen, perustoimeentulotuen ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuen.

Iso potti houkuttaa leikkaamaan

V

äestön ikääntyminen, kestävyysvaje ja kuntien rooli osana julkisen talouden vahvistamista näkyivät vahvasti myös tulevan vaalikauden talous- ja hallintopolitiikan lähtökohtia pohjustavassa virkamiespuheenvuorossa, jonka valtiovarainministeriö julkaisi 4.2.2019.

Perusteellinen, noin 200 sivuinen asiakirja julkaistiin sopivasti ennen kevään 2019 eduskuntavaalihulinan käynnistymistä. Rahaministeriön suositukset ja niiden ohjaamana erityisesti vaalien jälkeen julkaistava uusi hallitusohjelma koskevat koko julkista taloutta, siis suoraan tai välillisesti myös jokaista 295 Manner-Suomen kuntaa.

Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuorossa peräänkuulutetaan muun muassa julkisen talouden vahvistamista ”nopeavaikutteisin toimin” yhteensä 2 miljardilla eurolla vuoteen 2023 mennessä. Kun valtion menoja halutaan vähentää tai muodikkaammin, ”julkisen talouden kestävyysvajetta umpeen kuroa”, katse kääntyy herkästi kuntien valtionosuuksiin.

28

Tämä ei ole ihme, sillä kunnille myönnettävät valtionavut - valtionosuudet ja valtionavustukset - ovat merkittävä menoerä Suomen valtion talousarviossa - yhteensä 10,5 mrd. euroa - eli noin viidennes valtion 55,5 mrd. euron kokonaisbudjetista vuonna 2019. Hyväksyttävissä olevan kuuloinen ”ihan vain yhden prosentin leikkaus” kuntien valtionosuuksien 10,5 miljardin euron kokonaisuudesta kuroo umpeen valtiontalouden vajetta yli 100 miljoonalla eurolla. Kiusaus on suuri.

”Kun valtion menoja halutaan vähentää tai muodikkaammin, ”julkisen talouden kestävyysvajetta umpeen kuroa”, katse kääntyy herkästi kuntien valtionosuuksiin.”

Uhka kuntien valtionosuuksiin kohdistuviin uusiin leikkauksiin on käsinkosketeltava siitäkin huolimatta, että vain viikkoa aiemmin esille tulleiden merkittävien vanhustenhuollon ongelmien yhtenä syynä epäillään tällä ja edeltävällä hallituskaudella tehtyjä leikkauksia kuntien perusrahoitukseen, eli lakisääteisiin valtionosuuksiin. Poliittinen muisti on kuitenkin tunnetusti paitsi valikoiva, myös lyhyt, mistä johtuen vaaleja edeltävässä ja niitä seuraavissa keskusteluissa tahtotila ja suuret päämäärät harvoin säilyvät muuttumattomina puolueesta riippumatta.

29

Valtionosuusjärjestelmä on tasausjärjestelmä, joka ei jaa hyvää ja kaunista tasaisesti kaikille kunnille

teella. Tulopohjan tasauksessa verotuloiltaan vahvojen kuntien valtionosuutta vähennetään (tasausvähennys) ja vastaavasti tulopohjaltaan heikompien altionosuusjärjestelmän kautta - kuntien valtionosuutta lisätään (tapaitsi ohjataan valtion rahoitus- sauslisä). Verotuloja järjestelmä ei kuiosuus kunnallisiin palveluihin kuntiin tenkaan siirrä kunnasta toiseen, vaikka - järjestelmällä myös tasataan kuntien tällainen yleinen harhaluulo toreilla välisiä eroja. Kuntien välisiä eroja pal- liikkuukin. velujen järjestämisen kustannuksissa Rahoitus- ja tasaustehtäviensä lisäksi tasataan siten, että valtionosuuden las- valtionosuusjärjestelmä on kansallisille kentatekijöiksi on valittu palvelutar- päätöksentekijöille mieluinen välinen vetta ja kuntien välisiä kustannuseroja politiikan tekoon. Valtionosuuksia liselittäviä tekijöitä, kuten kunnan ikä- säämällä ja niitä vähentämällä päättäjät rakenne, sairastavuus ja vieraskielisen pyrkivät ohjaamaan kuntia haluttuun väestön osuus. toimintaan esimerkiksi vanhuspalveJärjestelmä tasaa myös eroja kuntien luissa tai opetus- ja kulttuuritoimestuloissa. Verotuloihin perustuva val- sa. Valtionosuuksien ohjausvaikutustionosuuden tasaus, kansankieliseltä ta kuitenkin vähentää se, että - aivan nimeltään verotulotasaus, määräytyy kuten verotulot - myös valtionosuudet kunnan laskennallisten tulojen perus- ovat kunnille yleiskatteinen, vapaasti 30

V

käytettävissä oleva euromäärä, jonka Turvaako maakunta- ja sote-uudistus käytöstä kunta itse päättää. tulevan? ”Verotuloja järjestelmä ei kuitenkaan siirrä kunnasta toiseen, vaikka tällainen yleinen harhaluulo toreilla liikkuukin.”

Tulojen käytön vapaus on ollut kunnille lailla turvattu nykyisessä muodossaan jo vuodesta 1993 alkaen. Se on tärkeä osa kunnallista itsehallintoa, ja vahvistaa kuntien omaa päätösvaltaa järjestää lailla säädettyjen peruspalvelujen järjestämisestä. Valtiojohtoisuuden sijaan suomalaisessa paikallistason itsehallintoon perustuvassa järjestelmässä on vahva usko siihen, että paras tieto palvelutarpeesta ja vaikuttavimmasta palvelujen järjestämistavasta on paikallistasolla, siis kunnissa.

J

o vuosia käynnissä ollut maakuntaja sote-uudistuksen valmistelu on kannustanut pohtimaan, mitä lakisääteisiä tehtäviä tulevaisuuden kunnalle kuuluu, miten nämä tehtävät yksittäisessä kunnassa pystytään järjestämään, ja miten verotulot ja valtionosuudet kunnissa riittävät palvelujen rahoittamiseen Tilastokeskuksen väestöennusteiden harmaan varjon alla.

Tehtävien siirto maakunnille ei poista haasteita kuntien taloudesta. Tehtävien siirto maakunnille ei automaattisesti edes helpota kuntien taloushaasteita, sillä väestön ikääntymiseen liittyvät paineet eivät katoa hallinnollisilla uudistuksilla mihinkään. Jos maakunta31

ja sote-uudistuksen toimeenpano tai muut tulevat rakenteelliset uudistukset eivät taklaa ikääntymiseen liittyviä paineita, on vain ajan kysymys, milloin kuntien valtionosuuksia leikataan lisää.

Tämä lisää kunnissa paineita talouden sopeutustoimiin - siis veronkiristyksiin tai kustannusten vähentämiseen esimerkiksi varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta ja vanhuspalveluista.

K

”Tehtävien siirto maakunnille ei poista haasteita kuntien taloudesta.”

S

anna Lehtonen työskentelee Suomen Kuntaliiton kuntatalousyksikössä kehittämispäällikkönä. Kansantaloustiedettä pääaineenaan opiskelleen kauppatieteiden maisteri Lehtosen erikoisosaamisaluetta ovat valtionosuudet. Ennen Kuntaliittoa Lehtonen on työskennellyt erityisesti valtionosuuksien parissa Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa ja valtiovarainministeriössä.

Tutkijan, virkamiehen ja palvelujen järjestäjän näkökulmasta työskenteleminen on opettanut useiden näkökulmien huomioimisen merkityksen uudistuksia valmisteltaessa ja päätöksiä tehtäessä.

M

inna Punakallio työskentelee Kuntaliiton pääekonomistina. Punakallio on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi pääaineenaan vero-oikeus ja valtiotieteiden maisteriksi pääaineenaan kansantaloustiede. Punakallion erityisosaamisaluetta ovat julkiseen talouteen ja finanssipolitiikkaan liittyvät kysymykset. Hän nauttii päästessään osallistumaan Kuntaliiton edustajana kuntatalousohjelman valmisteluun ja kuntatalouden ja- hallinnon neuvottelukuntaan. Ennen Kuntaliittoa Punakallio on työskennellyt ekonomistin tehtävissä Veronmaksajain Keskusliitossa, Elinkeinoelämän keskusliitossa ja valtiovarainministeriössä.

32

KOMMENTTI

Kommentti: Oletko kuullut kuntataloudesta?

TEKSTI Tom-Henrik Sirviö

T

aloustieteen opinnot valmistavat vaativiin asiantuntijatehtäviin, jotka sijoittuvat niin julkiselle kuin yksityisellekin puolelle. Tehtävissä on usein osattava analysoida ja taustoittaa sekä Suomen taloutta että kansainvälisen talousjärjestelmän muutoksia ja trendejä. Onkin jännittävää, kuinka vähän taloustieteen opinnoissa päästään tutustumaan talouden hallinnointiin. Tässä yhteydessä tarkoitan talouden hallinnoimisella niitä järjestelmiä, joilla julkisen talouden varoja käytännössä ohjataan esimerkiksi useiden peruspalveluiden järjestämistä tai vähintäänkin rahoitusta hoitaville kunnille.

Kuntien talous ja valtionosuudet eivät juuri näy opinnoissamme. Kaikkea ei tietenkään voi taloustieteen opintoihin mahduttaa varsinkin, kun jo muutenkin taloustieteen opinnoissa on ollut jo verraten vähän vapaavalintaisia opintoja. Varmasti taloustie-

teen opintojen rakenteen suuret linjat ovat nykyisellään oikeat – mikro -ja makrotaloustieteiden sekä ekonometrian laajat runkokurssit osana kandia ja maisteria sekä menetelmäopinnot erityisesti osana kandia antavat hyvät valmiudet toimia erilaisissa tehtävissä.

Kuitenkin taloustieteellisen yleissivistyksen ja valtionhallinnon tuntemisen kannalta meilläkin saattaisi olla syytä pohtia kuntatalouden kurssin lisäämistä osaksi opintoja vapaavalintaisena tai pakollisena. Jos sivistyksen ja tietämyksen lisääminen ei riitä perusteeksi, voi kuntatalouden osaamisen tärkeyttä perustella vaikkapa muodikkaalla työelämärelevanssilla. Esimerkiksi Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa toteutetaan myös paikallisen julkistalouden tutkimusta. Samoin useissa valtionhallinnon työtehtävissä kohtaa nopeasti kuntatalouden teemoja.

K

33

HALLITUSESITTELY

K

T

T

HALLITUS 2019 Kim Kärkkäinen, puheenjohtaja Aikaisempi hallituskokemus: Kaksi kautta yrityssuhdevastaavana ja työpaikkailmoitusten spämmijänä.

Opintojen taso: Olisi jo valmistunut, jos töitä voisi hyväksilukea enemmän kuin 5op. Voit monesti löytää toisen vuoden kurssien luennoilta, koska noppia kertynyt vain reilun ekan vuoden verran.

Suosikkitapahtumat: Jallunvalajien tapahtumat, Career Starter ja vujut.

Tavoitteet tulevalle vuodelle: Rakentaa moottoripyörä ja järjestää huikea 60. juhlavuosi (+ saada vähän niitä noppia).

Toiveet tulevalta vuodelta: Jäsenistö: Ottakaa rohkeasti yhteyttä hallitukseen. Me olemme teitä varten!

Hallitus: Ottakaa kaikki irti hallitustoiminnasta. Minulle ne ovat olleet parhaat ajat yliopistossa. Tyhmiä ideoita ei ole ja nekin voivat olla toteuttamisen arvoisia!

34

0

Aada Soikkeli, taloudenhoitaja

A

adalla on kolmannen opiskeluvuoden ja kandin ohella hoidettavana tällä hallituskaudella myös KTTO:n rahat. Taloudenhoitajan rooli on tähän mennessä ei niin aktiivisen kansiksen opiskelijan ensimmäinen hallituspesti. Kirstunvartijana Aada on kuitenkin tarkka, eikä yksikään maksamaton lasku jää huomaamatta.

Olli Numminen Sisä- ja ulkosuhdevastaava

Y

ksi nuoren hallituksemme fukseista.

Hallitustoimintaan mukaan täynnä intoa sekä hyviä ja vähemmän hyviä ideoita.

Tavoitteena olla pilaamatta KTTO:n suhteita muihin ainejärjestöihin sisä- ja ulkosuhdevastaavana.

Lauri Vesala, lukio- ja yhteiskuntasuhdevastaava

L Aino Miikki, 2. opintosihteeri

A

ino on ensimmäisen vuoden opiskelija ja hallituslainen. Toisena opintosihteerinä hän yrittää ratkaissa kaikki opintoihin liittyvät murheet. Aino on paljasjalkainen Imatralainen, joka eksyy helposti Helsingissä ja vannoutunut Antti Tuiskun petotiimiläinen.

auri on kolmannen tai toisen vuoden opiskelija, kuka näitä nyt laskee. Hallituksessa Lauri on aiemmin pyörähtänyt Kapitaalin päätoimittajana. Jostain tuutorisyksyn tuottamasta mielenhäiriöstä Lauri päätti lähteä hallitukseen vielä viimeisen kerran, ja tänä vuonna hän toimii lukio- ja yhteiskuntasuhdevastaavana. Koska turkulaisuus on onneksi parantumaton tauti, varmin tapa saada Laurin vihat niskoilleen on väittää Helsinkiä Suomen oikeaksi pääkaupungiksi. Muutaman opiskeluvuoden jälkeen hän ymmärtää matematiikan olevan totuus, kansiksen rakkaus. Mallasjuomat ovat jostain siltä väliltä.

Ossi Tahvonen, 1. opintosihteeri

K

arjaan metsistä susien ja lampaiden keskeltä Vallilan kuplaan kotiutunut Ossi aloitti opiskelunsa maailman parhaassa oppiaineessa 2016. Puolustuslaitoksen sponsoroiman lyhyen seikkailun jälkeen paluu opiskelijaelämään on sujunut vauhdikkaasti. Koska kiire ei Ossia muuten painanut, päätti hän myös pyrkiä opintovastaavaksi ja pääsikin palvelemaan KTTO:n yhteistä hyvää huikean vaalitrillerin jälkeen. Ossin voi nähdä luonnossa haromassa hiuksiaan, kirjaston nurkassa laskarien ahdistamana tai haaskaamasta aikaa useamman tunnin lounailla Hämiksellä. Mikäli opintoasiat askarruttavat, kannattaa Ossiin olla rohkeasti yhteydessä.

35

Henrik Kymäläinen, vuosijuhlavastaava

T

oisen vuoden KTTO:lainen ja hallituksen kiintiöteekkari, jolle teknisen taustansa vuoksi lankesi toista vuotta putkeen vastuu KTTO:n online-palveluista, käytännöllisemmin nettisivuista. Tänä vuonna vastaa niiden lisäksi myös vuosijuhlien järjestämisestä monen vuoden juhlimiskokemuksella ja aikoo omien sanojensa mukaan järjestää ”kaikkien aikojen parhaat KTTO 60v -vuosijuhlat”. Teknisestä taustastaan huolimatta tai sen takia Henrikiä ei ole juuri nähty analyysin kursseilla tai Kumpulassa, mutta opinnot etenevät silti vähintäänkin välttävää tahtia.

Tom-Henrik Sirviö, Kapitaalin päätoimittaja

M

oi! Mun nimi on Tom-Henrik Sirviö ja oon kolmannen vuoden taloustieteen opiskelija ja toimin tänä vuonna Kapitaalin päätoimittajana. Taloustieteessä mua kiinnostaa oppihistoria,rahapolitiikka, suhdannevaihtelut, verotus,talouskasvu ja julkisen talouden teemat.Elämässä mua kiinnostaa kirjat, urheilu, populaarikulttuuri, politiikka, yhteiskunta ja historia.

Leon Schnabel, yrityssuhdevastaava

M

inä Leon Schnabel toimin tulevana vuonna KTTO yrityssuhdevastaavana. Vuoden palveluksen jälkeen Merivoimissa olen kuluneen syksyn ja talven aikana vaihtanut sellonuotit lähestulkoon kokonaan taloustieteen oppikirjoihin ja klassisiin opuksiin, joihin on pääsyt tutustumaan toden teolla. Lisäksi olen päässyt tutustumaan oman opiskelijajärjestöni toimintaan ja yrityssuhdevastaavana ja hyppään täysin purjein puheenjohtajamme kasvattipestiin. Tavoitteenani on niin ylläpitää kuin luoda laajasti KTTO:n yrityssuhteita ja tuomaan opiskelijoille mielenkiintoisia ja mahdollisuuksia yritysyhteistyön kautta. KTTO:lla on pitkät perinteet ja olen varma, että 60v juhlavuodesta tulee huikea sekä KTTO:n että yrityssuhteiden ja oman työpanokseni osalta. Eläköön KTTO!

Venla Sainio, ympäristö-, tasa-arvoja kulttuurivastaava

K

aakkois-Suomesta pääkaupunkiseudulle tiensä löytänyt Venla hakeutui heti fuksivuonna hallituksen virkailijajäseneksi, ja otti vastuulleen kulttuuri- ympäristö- ja tasa-arvovastaavan tehtävät. E-lomakkeen kanssa tappelun ja tölkkien kierrättämisestä muistuttamisen lisäksi Venlaan törmää säännöllisen epäsäännöllisesti Kaisassa kamppailemasta analyysien tehtävien parissa. Opiskelun ohella hän luennoi mielellään lukemistaan kirjoista, etsii uusia paikkoja viherkasveille ja yrittää käännyttää ihmisiä punaviinien juojiksi. Venlalle saa tulla juttelemaan mistä tahansa, mikäli hänet Economicumin käytäviltä joskus löytää.

36

Tuomas Kovalainen, alumnivastaava

N

appasin hallituksen prestiisin alumnivastaavan pallin jäämällä pois kokouksesta, joissa näistä päätettiin. Alunperin olen kotoisin Tampereelta, mikä oli vielä fuksivuonnani pääkaupunkiseudun plebeijeille eksoottista ja upeaa ja toivottavasti on jatkossakin! Nykikää siis hihasta, jos herää ikinä mielihaluja mustan makkaran perään. Taloustieteessä erityisen hienoa on mielestäni mahdollisuus päästä naureskelemaan sekä humanisteille että kengäntuijotteluhenkisille insinööriopiskelijoille, eikä muiden valtsikalaisten huuteluistakaan tarvitse välittää. Juhlista minut löytää nukkumasta, mutta jos näette minut hereillä niin tulkaa jakamaan huolenne & murheenne!

Nuutti Lempinen, työelämä- ja urheiluvastaava

2

1-vuotias Nuutti Lempinen on KTTO:n toisen vuoden opiskelija Etelä-Haagasta. Meriitteihin Nuutilla kuuluu lukuisat beer pong voitot ja mestaruudet, sekä pilkkuun asti (baarissa) hereillä olo.

Luontevaa onkin hänelle siis saada urheiluvastaavan pesti. Akateemisten lajien lisäksi Nuutti harrastaa koripalloa sekä käy huonolla menestyksellä salilla. Aiempaa hallitustaustaa löytyy varmaankin lukioajoilta ja siksi tutorina olemisen jälkeen vaihto hallitukseen tuntui normaalilta. Vapaa-aika Nuutilla kuluu joko töissä tai treeneissä, ja välillä ne menevät jopa luentojenkin edelle. Tänä hallituskautena Nuutti yrittää panostaa ainejärjestöjen yhteisiin liikuntatapahtumiin, sekä saada kesällä startattu KTTO:n koripallojoukkue jatkamaan harjoituksia Hietsun kesää varten.

Lisäksi vuoden 2019 hallitukseen kuuluvat varapuheenjohtajana ja tilavastaavana toimiva Aleksi Valkola, sihteerinä toimiva Carina Majander, tiedotusvastaavana toimiva Noora Nieminen, vappu -ja virkistysvastaavana toimiva Kalle Armanto ja Kapitaalin päätoimittajana toimiva Kasperi Kuuskoski.

Emma Meriläinen Tapahtuma- ja kansainvälisyysvastaava

M

elkein sain jonkun muun tekemään tämän esittelyn, mutta laskareiden tapaan jouduinkin väsäämään tätä itse viime minuuteilla. Näin fuksina tiedän vielä enemmän repliikkejä Frendien jaksoista kuin taloustieteestä, mutta yritän ahkerasti lisätä osaamistani (lukijana voit sitten päätellä kummasta). Taloustieteen opiskelu ja opiskelijat ovat positiivisesti yllättäneet minut, ja yritän antaa omaa panostani takaisin tekemällä jotain ehkä hyödyllistäkin hallituksessa.

37

Vaihdossa Queensin yliopistossa TEKSTI & KUVAT Tia Kurtti

Queensin yliopistossa Kanadan Kingstonissa pääsee tutustumaan erilaiseen akateemiseen ympäristöön ja kohtaa arjessa yhteiskunnan vastakohtia.

V

aihtoon lähteminen oli näin vanhempanakin opiskelijana yksi elämäni parhaimmista päätöksistä, jota ei ole tarvinnut katua. Oma opintotaustani on kirjava. Tässä toista tutkintoa 27-vuotiaana suorittavana voin rehellisesti sanoa, että Kanadan Kingstonissa viettämäni 4 kuukautta oli elämäni parasta aikaa.

Valitsin vaihtokohteekseni Kanadan, koska halusin kauas. Halusin kuitenkin myös maahan, jossa puhutaan englantia ja yhteiskunta on toimiva. En halunnut jenkkeihin ja Queen’sin yliopiston valitsin lopulta puhtaasti opintotarjonnan vuoksi. Suoritin yhteensä neljä kurssia, joista kolme oli taloustiedettä ja yksi sukupuolentutkimuksen laitokselta. Kurssien taso oli mielestäni hyvä. Professorit olivat omistautuneita työlleen sekä kiinnostuneita opiskelijoista.

Kalliiden lukukausimaksujen johdosta opiskelijoilla ja erityisesti heidän hyvin toimeentulevilla vanhemmillaan onkin varaa vaatia tiettyä tasoa yliopistolta. Sellainen maine Queen’silläkin on; hieman

38

Näkymä Mount Royalin näköalatasanteelta Montrealiin, etualalla McGillin kampusaluetta.

elitistinen, rikkaiden ja pääasiassa valkoihoisten perheiden lasten yliopisto, joka sijaitsee Kanadan ensimmäisessä pääkaupungissa, idyllisessä Kingstonissa, alueella jota kauan sitten kansoitti alkuperäiskansojen Anishinaabe ja Haudenosaane heimot.

Suhtautuminen alkuperäiskansoihin olikin hieman ristiriitaista. Maa-alueet ja luonnonvarat on aiemmin varastettu alkuperäiskansoilta. Nyt ne vääryydet on sovitettu maa-alueen tunnustuksella, tekstinpätkällä, joka luettiin lukuvuoden aloitusseremoniassa. Teksti löytyi lähes jokaiselta kampuksen ilmoitustaululta. Näin ulkopuolisesta tämä tuntui tekopyhältä. Etenkin huomioon ottaen reservaattien huonon kunnon ja alkuperäiskansojen huonon sosioekonomisen aseman. Toki tämä toi mieleen meitä lähellä olevien alkuperäiskansan, saamelaisten, kohtelun. Niitä ongelmia on syytä käsitellä jossain toisessa yhteydessä.

K

aiken kaikkiaan Kanada oli maana hyvin sellainen, mitä odotin. Ihmiset ovat oikeasti ystävällisiä, luonto on kaunista ja maasta löytyy kaikille jotakin. Kingston sijaitsee Ontario-järven rannalla Kanadan itäosassa, lähellä Yhdysvaltain rajaa. Parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsee muun muassa Toronto, Ottawa ja Montreal, joista itse vierailin ensimmäisessä ja viimeisessä. Suosittelen! Näiden lisäksi matkustin Niagaran putouksille ja Quebec Cityyn.

Vegas-viboista huolimatta Niagaran putoukset oli upea kokemus ja Quebec City oli joulun aikaan erittäin kaunis ja hauska kaupunki.

Ehdottomaksi suosikiksi nousi kuitenkin Montreal. Olenkin hieman kateellinen meidän Kapitaalin toiselle päätoimittajalle Kasperille, joka pääsi sinne McGillin yliopistoon vaihtoon nyt kevääksi. Vaihtokertomusta odotellessa! Ontarion ja Quebecin alueet erosivat toisistaan aika lailla. Quebecin oli paljon rennomman ja eurooppalaisen oloinen, kun taas Ontariossa esimerkiksi alkoholilainsäädäntö oli jopa suomalaisen näkökulmasta tiukahkoa. Noh, eipä se juhlintaa siellä estänyt!

39

Q

ueen’sin yliopistoa voisin kuvailla vastakohtien yliopistoksi. Kampusalue oli erittäin kaunis kalkkikivirakennuksineen, lukuisine kirjastoineen ja historiallisine luentosaleineen. Kaikki sijaitsi lähellä ja kävelyetäisyydellä. Kampukselta löytyi ainakin kaksi Tim Hortons -kahvilaa, kaksi Starbucksia ja lukuisia pikaruokapaikkoja, joista osa tarjoili jopa suhteellisen terveellistä ruokaa. Kaikki opiskelijat saavat oikeuden käyttää Queen’sin kuntosalikompleksia, mikä oli viisikerroksinen valtava rakennus sisältäen squashkentät, uimahallin, koriskentän, ja ainakin neljä kerrosta erilaisia kuntosalitiloja. Kontrastia toi kampusaluetta ympäröivä ränsistynyt pientalojen alue, University District, missä asui pääasiassa pelkkiä opiskelijoita erikokoisissa kommuuneissa.

V

Grant Hall luentosali Queen’sin kampukselta

arsinkin moving in -viikonloppuna ja homecoming-viikonloppuna meno oli sanalla sanoen riehakas. Itse asuin yliopiston asuntolassa länsikampuksella, noin 15 minuutin kävelymatkan päässä pääkampukselta. Asuntola oli tasoltaan vanhempien HOAS-asuntojen tasoa, mitä nyt alimmassa kerroksessa kärsittiin hieman hiiri- ja hyönteisongelmista. Omassa rapussani asui pelkkiä vaihtareita: kaikki asuntoloihin hakeneet vaihtarit sijoitettiin länsikampukselle. Muut vaihtarit olivat tosi mukavia. Osa vaihtareista oli alle 20-vuotiaita ja osa vähän vanhempia. Itse sain ylpeänä olla kaikista vanhin. Toki ikäni tuli erittäin käteväksi esimerkiksi autoa vuokratessa.

Kansallisuuksia oli laidasta laitaan. Oli paljon eurooppalaisia, mutta myös kiinalaisia, australialaisia, uusiseelantilaisia, ja oli joukossa

40

jopa kaksi tyttöä Barbadokselta! Meillä oli erittäin läheinen ja tiivis porukka, jossa vietinkin lähes kaiken aikani. Paikallisiin tuli tutustuttua lähinnä kaupungilla pyöriessä ja luennoilla.

Kanadalaisten kanssa onkin helppo päästä juttusille, lähes kaikki tapaamani paikalliset olivat puheliaita ja kiinnostuneita vaihto-opiskelijoista, sekä loputtoman ystävällisiä. ”Sorry” oli varmasti eniten kuulemani sana, mitä hoettiin hauskasti o:ta vääntäen joka käänteessä.

41

O

piskelupaikkana Queen’s oli kiinnostava ja ilmensi sekin vastakohtaisuutta. Yhtäältä opiskelijat olivat kovia juhlimaan (jopa näin suomalaisen asteikolla) ja toisaalta tenttiviikoilla kirjastot olivat auki ympäri vuorokauden. Jotkut opiskelijat oikeasti olivat siellä KOKO yön, toki välillä nukahtaen kirjojen ja läppärin ääreen, myös ne bailaavammat opiskelijat! Itse päätin jo ennen Kanadaan lähtöä, että minulle vaihto on muuta kuin kirjastossa kökkimistä, vaikkakin yksi työpäivän mittainen ajanjakso siellä tuli vietettyä, kun midterm-lukusuunnitelma ei ihan pitänyt loppuun asti.

Akateemisuus ylipäänsä oli hieman taka-alalla Queen’sissä.

Professorit eivät kertoilleet tekemistään tutkimuksista opiskelijoille ja muutenkin tutkimusjulkaisuihin viitattiin opetuksessa varsin vähän. Ehkä tutkimuskirjallisuus ja akateemisuus muuten korostuu vasta jatko-opinnoissa. Kanditason tutkinto kestää Kanadassa neljä vuotta, ja monelle sen jälkeen onkin edessä mietinnän paikka. Opintojen jatko ei ole itsestään selvä paitsi taloudellisista syistä myöskään ammatillisesti; moni neljännen vuoden opiskelija koki järkeväksi hakea töitä ja työskennellä muutaman vuoden ennen maisteritason opintoja, mikäli niihin ylipäänsä mieli hakea.

Opetuksessa oli muutamia kuriositeetteja. Professorit vetävät luennot ja osa antoi laskuharjoituksia, aivan kuten meillä. Samaan

42

tapaan vanhemmat opiskelijat toimivat laskuharjoitusten ohjaajina, mutta mitään laskaritilaisuuksia siellä ei järjestetty. Tehtävät palautettiin lokeroihin ja kurssiassistentit tarkastivat ne ja kirjasivat pisteet ylös. Pelkkä hyvä yritys tai sinne päin -vastaus ei riittänyt, vaan kaiken piti olla täysin oikein jotta pisteitä sai.

Ylipäänsä kurssiassistenteilla oli paljon valtaa kurssiarvioinneissa. Osissa kursseissa proffat eivät edes vilkaisseet opiskelijoiden tekeleitä vaan delegoivat arvioinnin täysin kurssisassistenteille. Tätä pidin hieman ongelmallisena opiskelijan oikeusturvan kannalta. Muutamassa ongelmatilanteessa vaihtarikaverini eivät saaneet kurssiensa professoreilta vastauksia kysymyksiinsä arvioinnin oikeudenmukaisuudesta, koska professori ”ei halunnut astua kurssiassistentn varpaille”. Kuitenkin, professorien mielestäni pitäisi kantaa loppukädessä vastuu arvioinnista.

Kaiken kaikkiaan reissu Kanadaan oli unohtumaton. Siellä tapaamistani ihmisistä tuli oikeasti minulle tosiystäviä ja aloimmekin suunnitella reunion-matkaa Kingstoniin vuoden 2021 homecoming-viikonlopulle.. Niitä bileitä ei kannata missata jos aikoo suunnata Kingstoniin ja Queen’siin, Youtubesta löytyy viihdyttävää materiaalia männävuosilta ja alla olevasta kuvastakin saa osviittaa. Vaihto-opintoja voin suositella lämmöllä kaikille!

K

43

KULTTUURI

Henkinen perintö TEKSTI Tom-Henrik Sirviö

Jarkko Tontin uusin romaani esittää kiinnostavan perhekuvauksen.

K

irjailija ja juristi Jarkko Tontin uusin teos Perintö on kuvaus perheestä ja sen merkityksestä. Kaksi sisarusta käsittelee äitinsä kuoleman jälkeen perintöä ja siitä paljastuvia yllätyksiä sekä muistelee perhettään. Vaikka kirjan markkinoinnissa on hyödynnetty juuri perinnöstä löytyvää yllätystä, tuntuu se oikeastaan olevan vain pieni osa teosta.

Enemmän Perinnössä tuntuu olevan kyse sisarusten tunteista toisiaan kohtaan ja niiden reflektoinnista. Tontti hyödyntää näkökulmatekniikkaa, joka on ikänsä kilpailleiden sisarusten tapauksessa erityisen kiinnostava valinta. Muistot samoista tapahtumista ovat aivan erilaiset.

Sisarukset tuntuvat kumpikin kaivanneen äitinsä hyväksyntää. Kiinnostavaa olisikin ollut lukea enemmän kuolleen äidin ajatuksia lapsistaan. Perinnössä äidin ajatuksia esitellään löytyneiden päiväkirjojen avulla. Päiväkirjassa tekstit ovat kuitenkin muutaman lauseen mittaisia ja herättävät enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ehkä tämä on tarkoituskin.

K

44

The Bodyguard – viihdyttävä poliittinen jännäri TEKSTI Ossi Tahvonen

T

osielämän skandaalin koiduttua House of Cardsin tuhoksi ja Yhdysvaltain oikean sisäpolitiikan alkaessa toistaa itseään, tarjoaa BBC kaikkien poliittisen draaman ystävien iloksi ja viihdytykseksi Bodyguardin, poliittisen toimintadraamatrillerin. Syksyllä saarivaltiossa ensiesityksensä saanut sarja keräsi ennätysyleisön ja on voittanut lukuisia palkintoja, eikä aivan suotta.

Sarjassa Richard Madden näyttelee David Buddia, Afganistanin sodan veteraania, jonka tehtäväksi annetaan konservatiivipuolueen poliitikon Julia Montaguen (Keeley Hawes) suojeleminen.

Henkivartijan ja poliitikon ajatusmaailmat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.

Tämän seurauksena Budd ajautuu mukaan poliittisen juonittelun ja eettisten ongelmien maailmaan. Juonenkäänteitä sarjasta ei puutu, ja paikoitellen pitkissä jaksoissa tapahtuu todella paljon asioita, mutta juoni on silti riittävän selkeä.

Golden Globenkin suorituksestaan voittanut Richard Madden näyttelee erinomaisesti sotatraumoista ja yksityiselämän vaikeuksista kärsivää Buddia.

Hahmo ei ole perinteinen tyynen rauhallinen toimintasankari, vaan Madden onnistuu kuvaamaan myös entisen sotilaan sisäiset kamppailut hyvin. Viranomaisten laajempia valtaoikeuksia ajava sisäministeri taas on poliittisena hahmona uskottava ja kaksikon välinen kemia mukavaa katsottavaa, ainakin kunhan Maddenin rouheaan skottiaksenttiin ehtii tottua.

Monien muiden tavoin joudun kuitenkin toteamaan, että muslimihahmot jäävät yrityksistä huolimatta sarjassa melko stereotyyppisiksi ja heidän motiivinsa hieman ohuiksi. Sarjassa on myös runsaasti erilaisia viranomaisia joiden hahmot jäävät hieman ohuiksi. Ajoittain on hieman epäselvää kuka onkaan kuka ja miksi katsojaa pitäisi kiinnostaa.

Sarja käsittelee monenlaisia ajankohtaisia kysymyksiä, kuten viranomaisten valtaa ja valvonnan määrää, ulkopolitiikkaa ja suurvaltojen sotilaallisia interventioita sekä niiden seurauksia koti-ja ulkomailla, ja käsittelee niitä kelvollisen hyvin. Liikaa ei kuitenkaan suhteellisen lyhyen ensimmäisen kauden aikana oteta lautaselle, vaan ajatuksia herää sopivasti.

Madden tuli tunnetuksi Game of Thronesista , ja vaikka roolihahmo on tällä kertaa selkeästi erilainen, ei myöskään Bodyguardissa katsoja voi koskaan olla täysin varma, kuka todella on oikeassa ja kuka väärässä, kuka on hyvä ja kuka paha tai kuka on kohde ja kuka terroristi.

Sarjan toiminta on näyttävää ja uskottavaa. Jännitys säilyy hyvin ensimmäisestä kohtauksesta sarjan loppuun asti. Sarja onkin parhaimmillaan juuri jännityksen ollessa käsinkosketeltavaa. Poliittisten kiemuroiden maailmaan ei jäädä kovin pitkäksi aikaa, vaan sarja on ensisijaisesti trilleri. Mikäli koulutehtävien välttelyyn tarvitsee syitä, tarjoaa sarja tähän erittäin hyvän syyn.

K

45

MATIKKAPÄHKINÄ

46

MUISTOJA

“Talouspolitiikka tuntuu yhä edelleen kulkevan jotain kansantaloustieten aapistotuuksille tuntematonta polkuaan.”

- Kansantuote 2/1978 pääkirjoitus

“Valtavirtataloustiede tunkee tajuntaan joka puolelta ajattelun tappamiseen tähtäävällä kuristusotteellaan.”

- Käpykaarti 3/1984 pääkirjoitus

“Vaikeaa on mennä sanomaan, mitä, mutta jotain tässä maassa tapahtuu.”

- Käpy 2/1987 pääkirjoitus

47

KAPITAALI ON VÄHÄN NIIN KUIN IMAGE JA KANSANTALOUDELLINEN AIKAKAUSKIRJA SAISI LAPSEN.