NÄKYMIÄ
Käsi pulssilla
K
adettikunta teettää arvotutkimuksen jäsenistölleen muutaman vuoden välein. Tänä keväänä on jälleen aika laittaa käsi arvoyhteisömme pulssille ja arvioida arvoperustamme päivän kunto. Sotatieteiden tohtori Risto Sinkko on toiminut jälleen arvotutkimuksen kokoajana ja analysoijana. Sinkon artikkeli tässä Kylkiraudas sa kertoo tämän kevään arvotutkimuksen tulosten keskeisimmistä löydöksistä, joskin osa aineistosta edellyttää vielä tarkempaa analyysiä. Tuloksissa ei ole tunnistettavissa jyrkkiä arvopainotusten muutoksia, vaikka edellisen tutkimuksen jälkeen Suomi on liittynyt puolustusliitto Natoon ja maailman turvallisuustilanne on heikentynyt entisestään. Upseerit ovat edelleen ylpeitä koulutuksestaan ja he kokevat työnsä tärkeäksi. Tarkastellessani kyselyn vastausten klusterianalyysiä, joka erottelee eri vastaajaryhmiä neljään luokkaan muun muassa ikä- ja perhetaustoja painottaen, voin myös omakohtaisesti tunnistaa arvopohjani muokkautumisen iän ja kokemuksen myötä. Esimerkiksi suhtautuminen puolustusliitto Natoon on muokkautunut myönteisemmäksi 1990-luvun alusta, jolloin ammattiupseerin urani alkoi. Nuorempana oli taipumus luottaa vahvan asenteen kannustamana ensisijaisesti omaan voimaan. ”Täysillä päin ja paareilla takaisin” -asenne tahtoo iän myötä vaihtua analyyttisemmäksi, vaikka tavoite olisi sama. Puolustusvoimat ja sen upseeristo ovat osa yhteiskuntaa, jonka arvoja ja mielialoja on tarkasteltava osana puolustuksemme todellista kestokykyä. Henkinen kriisinkestävyys, nykymuoti-ilmaisu resilienssi tai kerrassaan suomelta kuulostava sitko ovat edelleen kansakunnan
olemassaolon kriittinen tekijä. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) vuotuisessa kyselyssä sitä edustava maanpuolustustahto on edelleen Suomessa kansainvälisesti tarkasteltuna vahva. Sen varaan on hyvä rakentaa puolustustamme, joskin klusterianalyysi paljastaa siinäkin uudenlaisia nuorison näkemyksiä. Talvisodan hengen jatkoksi tarvitaan uutta näkökulmaa, joka perustelee arvomme taistelemisen arvoisiksi. Vuosi sitten julkaistu Sitran tulevaisuusbarometri osoitti nuorison tulevaisuudenuskon olevan heikko. Koronaajan psykososiaaliset vaikutukset jättivät nuorison opiskeluaikakokemukseen lähtemättömän arven. Lisäksi sota Euroopassa ja globaalit uhkat ilmaston
3
lämpenemisestä seurannaisvaikutuksineen heikentävät turvallisuudentunnetta. Asiaa eivät auta mediauutisoinnin painottuminen ”järkytyksen myymiseen”, tiedossamme oleva ulkopuolinen disinformaatio ja kriittisen ajattelun hiipuminen. Samansuuntaisia tuloksia saattoi löytää E2 Tutkimuksen hiljattain toteuttamasta tutkimuksesta, jossa selvitettiin nuorten ajatuksia asevelvollisuuden kehittämisvaihtoehdoista. Tutkimustuloksia tarkasteltaessa saattoi havaita vastausten polarisoitumisen klusterianalyysin vastaajaluokittain. Nuorison ”vanhimmat”, reilusti 30-vuotiaat, pystyivät analysoimaan turvallisuuskysymyksiä nuorempiaan järkiperäisemmin. Nuorempien vastauksissa tunneseikat ja pinnallinen käsitys turvallisuusasioista olivat tunnistettavissa. Molempien tutkimusten tulokset korostavat oikean tiedon jakamisen tärkeyttä ja sen saavuttavuutta. Kadettiupseeriston keskuudessa se ei ole ongelma, koska kaikki saavat saman peruskoulutuksen. Yhteiskunnallinen turvallisuusviestintämme on sen sijaan suunnattu perinteisiin kanaviin, ja siten se on ehkä nuorien aikuisten kannalta katveessa. Oikeiden kanavien löytäminen, ehkäpä uusin menetelmin, on tärkeää turvallisuudentunteen vahvistamisessa. Meillä suomalaisilla ja Puolustusvoimillamme on hyvät, puolustamisen arvoiset arvot. Niistä viestiminen saavuttavasti erityisesti nuorisomme suuntaan on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Aurinkoista kesää toivottaen, Vesa Valtonen Prikaatikenraali Kadettikunnan puheenjohtaja
Kylkirauta 2/2026