Vuoden Juxi

Teksti: Alisa Salminen, vuosijuhlakuva: Robin Eriksson

Olen Alisa Salminen, ensimmäisen vuoden justuslainen, vaasalaistunut varsinaissuomalainen sekä vuoden juxi 2021. Saatan olla osalle teistä tuttu (sekä nauravainen ja äänekäs) näky esimerkiksi Justuksen tapahtumista, joihin osallistun lähes poikkeuksetta joka kerta, tai Fonan tanssilattialta, jossa tapanani on esitellä olemattomia tanssi- ja räppäystaitojani. Silloin tällöin minut voi bongata myös kirjastosta epätoivoisena tenttimateriaalin ääreltä tai rannan tuntumasta lenkkeilemästä ja ihailemasta Vaasan kauniita maisemia. Olen kotiutunut äärimmäisen hyvin sekä Vaasaan että Justus-perheeseen, ja kulunut fuksisyksy onkin ollut ehdottomasti elämäni parasta ja ikimuistoisinta aikaa. Meidän juxien onneksi syksyn suhteellisen hyvä pandemiatilanne mahdollisti fuksiviikkojen tärkeimpien kokoontumisten järjestämisen, ja saimme siten mahdollisuuden tutustua toisiimme ja uuteen kotikaupunkiimme muutenkin kuin Zoomin välityksellä. Itselleni syksystä jäivät parhaiten mieleen kastajaiset (jotka oma joukkueeni voitti, bra jobbat zorrot!) sekä Justuksen kv-viikko, joka huipentui upeisiin vuosijuhliin ja sillikseen. Myös syksyn ensimmäiset sitsit, Abba-teemaiset Phörstat, sekä Helsinki-excut olivat uskomattomia kokemuksia, vaikka armoton fuksiflunssa yrittikin sitkeästi mutta onnistumatta hillitä jatkuvaa hauskanpitoani.

Justus on kuin yksi suuri perhe, johon koen kuuluneeni jo heti ensimmäisistä viikoista alkaen. Mielestäni jokaiselle annetaan tilaa olla oma itsensä, ja parasta Justuksessa on ehdottomasti sen erinomainen yhteishenki – alla med ei ole pelkkä meemi. Kun tulin elokuussa Vaasaan, en tuntenut täältä ketään, mutta justuslaisiin on ollut uskomattoman helppoa tutustua ja myös ystävystyä. Olen löytänyt ympärilleni joukon upeita ja hyväsydämisiä tyyppejä, joiden kanssa voi pitää hauskaa, toteuttaa järjettömiä ex tempore -ideoita ja puhua tuntikausia mistä tahansa aiheesta. Justuslaiset selvästi välittävät toisistaan – tovereita jaksetaan muistuttaa tarpeen tullen niin tentteihin ilmoittautumisesta kuin väliveden juomisestakin! Tässä on syy siihen, miksi en toivoisi opiskelevani missään muualla.

Haluan kiittää tutoreitamme Helenaa, Dantea, Mirjamia, Aapoa ja Inaa siitä, että saitte meidät juxit niin nopeasti kokemaan Justuksen perheeksemme ja Vaasan kodiksemme. Kiitos myös viime vuoden hallitukselle Justuksen eteen tehdystä työstä ja kaikille juxeille siitä, että olen saanut astua opiskelijaelämän ihmeelliseen maailmaan juuri teidän kanssanne!