Metsistä on moneksi

On ollut hämmentävää ja harmittavaa todistaa, miten metsistä – Suomen tärkeimmästä hyvinvoinnin lähteestä – on tullut meitä syvästi jakava asia.

Metsät eivät ole joko-tai -asia. Että suojellaanko vaiko hakataanko.

Metsien pitäisi yhdistää meitä suomalaisia, ei erottaa. Vierastan ajattelutapaa, jossa pitäisi valita leirinsä metsäpolitiikassa.

Kestävä, hyvä metsänhoito on suomalainen erityistaito, josta olen erittäin ylpeä. Metsän omistajalla on luonnollisesti oikeuksia – mutta hän tuntee myös velvollisuutensa. Hyvä metsänomistaja vahvistaa hiilinieluja ja hiilen sitominen tapahtuu vain kasvavissa metsissä.

Metsänhoito onkin parasta ilmastotyötä. Lisää lannoitusta, metsänjalostusta ja harvennuksia, jolloin metsien kasvu ja hiilensidonta kiihtyvät. Aktiivinen metsänomistaja on ilmastonmuutoksen sankari.

On myös hyvä tunnustaa, että ilman metsiä, metsäteollisuutta ja sen tuomaa vaurautta Suomi olisi kovin toisen näköinen maa. Vaurautta tarvitaan jatkossakin, jatkossakin se tulee isolta osalta metsistä.

Metsä on toki paljon muutakin. Se on meidän luontosuhteemme ydin. Metsäluontoa ei saa tuhota, eikä sen monimuotoisuutta hävittää. Luontoarvojen kunnioittaminen ja suojelu ovat kiinteä osa suomalaista arvopohjaa. Parhaiten se onnistuu vapaaehtoisten toimien avulla, kuten Metso- ja Helmi-ohjelmilla, joilla vahvistetaan Suomen luonnon monimuotoisuutta.

Metsä on monelle henkireikä, jossa voi hengähtää hetkeksi, retkeillä, metsästää, marjastaa tai sienestää. Tämä jokamiehenoikeuksien metsä on Keskustalle yhtä tärkeä osa metsäpolitiikkaa.

Antti Kurvinen maa- ja metsätalousministeri