Rakel Kuukka s Iiri Poteri s. 34–35 Sofia Okkonen s. 40–43

JENNY JA ANTTI WIHURIN RAHASTON KOKOELMA

Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelma Rovaniemen taidemuseossa on yksi Suomen merkittävimmistä nykytaiteen kokoelmista. Monipuolinen ja vuosittain täydennettävä kokoelma käsittää lähes 3500 teosta ja kattaa aikajänteen 1940-luvulta nykypäivään. Kokoelma sisältää maalauksia, veistoksia, grafiikkaa, installaatioita sekä valokuva- ja videotaidetta. Teoksia on esillä museossa vaihtuvina kokonaisuuksina, ja näyttelyiden kuratoinnista vastaa Rovaniemen taidemuseo. Vuonna 2021 taidemuseossa nähtiin neljä Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta koottua näyttelyä.

Vuonna 2021 Wihurin rahasto lahjoitti Rovaniemen taidemuseolle 33 vuosina 2015–2019 hankittua ja 37 vuonna 2020 hankittua teosta. Tulevina vuosina lahjoitetut teokset löytävät tiensä yleisön nähtäville Rovaniemen taidemuseon vaihtuvien näyttelyiden kautta. Vuonna 2021 kuvataidelautakunta hankki säätiölle yhteensä 64 uutta teosta.

Rovaniemen taidemuseon pitkäaikaisen johtajan, filosofian maisteri Hilkka Liikkasen jäätyä eläkkeelle aloitti taidemuseon uutena johtajana 1.1.2021 filosofian maisteri Riitta Kuusikko.

Yksityiskohta EERÖ YRJÖLÄN teoksesta Pehmeä karamelliuni (2021) Kuva koko installaatiosta seuraavalla sivulla.

KOKOELMASTA KOOTUT NÄYTTELYT ROVANIEMEN TAIDEMUSEOSSA

Vuonna 2021 Rovaniemen taidemuseossa oli esillä neljä Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta koostettua näyttelyä.

Loppuvuodesta 2020 avautunut Elämän viiva -näyttely kertoi ihmisestä muutosten ja kohtaamisten keskellä sekä tiloista ympärillämme. Näyttelyn avainteokset olivat valinneet rovaniemeläiset nuoret, jotka osallistuivat taidemuseon Virtaa taiteesta -hankkeeseen. Näyttely jatkui 25.4.2021 saakka. Alkuvuodesta avautuneen Katuja ja polkuja -näyttelyn (22.1.–25.4.2021) ideoivat ja kokosivat Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen opiskelijat osana taidemuseo- ja näyttelypedagogiikan opintojaan. Mukana oli teoksia kaupunki- ja luontoympäristöistä. Lähes vuoden ajan esillä ollut Kulttuuritalo Korundin 10-vuotisjuhlanäyttely Jälkiä (22.2.2021–13.3.2022) esitteli museon kahdessa kerroksessa kokoelman kestosuosikkeja ja uusimpia hankintoja. Niin ikään Laskeutumispaikka-näyttely (28.10.2021–24.4.2022) jatkui alkuvuoteen 2022 saakka. Suomen suurinta kulttuurikasvatusohjelmaa, Taidetestaajia varten suunniteltu näyttely kommentoi tähtitieteen, ihmisyyden ja taiteen mysteerejä.

KOKOELMAJULKAISU 2015–2020

Toukokuussa 2021 julkaistiin järjestyksessään seitsemäs kokoelmaluettelo, joka sisältää Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmaan vuosina 2015–2020 tehdyt kuvataideostot, yhteensä 367 teosta. Teoksen toimitti Pirkko Tuukkanen.

KULTTUURITALO KORUNDI 10 VUOTTA

Kulttuuritalo Korundin 10-vuotispäivää vietettiin 25.5.2021, koronapandemian seurauksena osittain virtuaalisesti. Juhlapäivän kunniaksi säätiö myönsi Rovaniemen taidemuseolle 30 000 euroa muun muassa esitystekniikan päivittämiseen sekä Lapin kamariorkesterille 30 000 euroa säätiön hankkiman cembalon huoltoon ja kaikupohjan uusimiseen sekä kontrabasson hankintaan.

Vuonna 2021 kuvataidelautakuntaan kuuluivat ekonomi Harri Tilli puheenjohtajana, dosentti Leena Svinhufvud, rahaston asiamies Arto Mäenmaa sekä asiantuntijajäseninä kuvataiteilija Marja Kanervo ja FT Patrik Nyberg.

Kuvataidelautakunta ostaa kuvataidetta Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmaan ja tekee säätiön hallitukselle ehdotukset alueellisen kummitoiminnan kohdemuseoista ja taiteilijavalinnoista residensseihin. Lisäksi lautakunta kehittää säätiölle uusia toimintamuotoja kuvataiteen alalla.

KUVATAITEEN ALUEELLINEN KUMMITOIMINTA

Alueellisen kummitoiminnan ohjelman tavoitteena on elävöittää kuvataidetoimintaa eri puolilla Suomea tarjoamalla museoille mahdollisuus uusiin kokeiluihin niukkojen määrärahojen ulkopuolella.

Vuonna 2019 kaksi vuotta kestävään ohjelmaan valittiin Lappeenrannan taidemuseon VIDS 2021 – Lappeenrannan linnoituksen videotaidefestivaali sekä Torniossa sijaitsevan Aineen taidemuseon Lapin Kullanmurut -hanke. Kummallekin museolle myönnettiin 75 000 euron rahoitus vuosille 2020–2021.

Aineen Taidemuseon Lapin kullanmurut -projektissa kuusi nuorta kuvataiteilijaa kukin vuorollaan asui Aineen taidemuseon Viippola-residenssissä Torniossa. Kunkin taiteilijan yksityisnäyttelyn jälkeen kaikkien residenssitaiteilijoiden yhteisnäyttely järjestettiin kesällä 2021.

Lappeenrannan taidemuseo järjesti kaikille avoimen, maksuttoman VIDS21-video- ja mediataidetapahtuman Lappeenrannan historiallisella linnoituksen alueella 28.9.–3.10.2021. Tapahtumassa oli mukana videoprojisointeja 13 taiteilijalta. Osana tapahtumaa oli esillä myös LAB-ammattikorkeakoulun kuvataidelinjan oppilastöitä. Avauspäivänä oli luento video- ja mediataiteesta.

Uusiksi kummimuseoiksi vuosille 2022–2023 valittiin Keravan Taide- ja museokeskus Sinkka sekä Kouvolan Poikilo-museot. Sinkan Taikaa ja kangastuksia -hankkeeseen myönnettiin 100 000 euron ja Poikilo-museoiden Unelma pelitaiteesta -hankkeeseen 75 000 euron rahoitus.

RAAKEL KUUKKA, Rebekka – muotokuva (2003)

PETRI ALA-MAUNUS tunnetaan valtavista yksityiskohtaisista maisemamaalauksistaan. Rovaniemen residenssijaksonsa aikana hän kuitenkin maalasi pienempien teosten sarjan ja esitti ne Arktikumin Galleria Valossa.

VIERAILEVAT KUTSUTAITEILIJAT ROVANIEMELLÄ

Wihurin rahaston ja Lapin yliopiston yhteinen kutsutaiteilijaohjelma mahdollistaa vuosittain kahdelle suomalaiselle kuvataiteilijalle työskentelyn kolmen kuukauden ajan Rovaniemellä. Lapin yliopisto tarjoaa taiteilijoille työskentely- ja asumistilat ja Wihurin rahasto työskentelyapurahan. Taiteilijat saavat mahdollisuuden täydelliseen työrauhaan ja intensiiviseen keskittymiseen pohjoisen luonnon keskellä sekä pääsevät vuorovaikutukseen yliopistoyhteisön ja muun ympäröivän kulttuurin kanssa.

Kevään 2021 kutsutaiteilija oli kuvataiteilija Petri Ala-Maunus. Syksyllä kolmen kuukauden työskentelyjakson Rovaniemellä vietti kuvataiteilija Juha Pekka Matias Laakkonen.

Temppelikadun taiteilija-ateljee on Jenny ja Antti Wihurin rahaston omistama ateljeehuoneisto Helsingin Etu-Töölössä. Ateljee tarjoaa suomalaisille tai Suomessa pysyvästi asuville kuvataiteilijoille mahdollisuuden asua ja työskennellä Helsingissä. Kuvataiteilija Kati Rapian residenssijakso jatkui syyskuuhun 2020 asti. Kuvataiteilija Jonna Kina aloitti samassa kuussa vuoden kestävän residenssijaksonsa.

WIHURI-PÄIVÄ KANSALLISGALLERIASSA

Kansallisgallerian museoissa on syksyisin järjestetty ilmaispäivä Jenny ja Antti Wihurin rahaston avustuksella. Korona-pandemian vuoksi tänä syksynä tapahtuma muutettiin vapaalippujen sarjaksi, jotta taiteeseen voi tutustua ilman ruuhkaa, omaan aikatauluun sopivana hetkenä.

Lippuja tarjottiin yli 30 järjestölle, jotka tukevat muun muassa kuntoutus- ja mielenterveystoimintaa, maahanmuuttajien kotoutustyötä sekä lasten, nuorten ja perheiden toimintaa tai muiden erityisryhmien hyvinvointia. Vapaalippu oikeutti 27.3.2022 asti yhteen ilmaiseen sisäänpääsyyn Ateneumin tai Sinebrychoffin taidemuseoon, nykytaiteen museo Kiasman ollessa suljettu remontin vuoksi.

WIHURIEFEKTI-PALKINTO

Jenny ja Antti Wihurin rahaston myöntämä WihuriEfekti-palkinto jaettiin pohjoissuomalaista nykytaidetta esittävän Lumipalloefekti-aluetaidenäyttelyn avajaisten yhteydessä Oulun taidemuseossa 27.11.2021.

Kuvataidelautakunnan asiantuntijat valitsivat 7 000 euron WihuriEfekti-palkinnon saajaksi valokuvaaja Sanna Krookin. Perusteluissa kerrottiin, että näyttelyssä esillä ollut sarja Teräsmiehen tytär on taitavasti koostettu kokonaisuus, jonka oivaltavat ja yllättävätkin rinnastukset rakentavat koskettavia tarinoita.

IIRI POTERI, Kuiskaus (2020)

Tarkalla korvalla

Jonna Kinan teokset liikkuvat kuva- ja äänitaiteen rajapinnoilla ja syntyvät hitaasti kypsytellen. Temppelikadun taiteilija-ateljeessa syksyllä 2021 residenssikautensa aloittanut kuvataiteilija vaalii yhteistyötä ja käsitteellistä ajattelua.

Ateljeessa on hiljaista, mutta kuvataiteilija Jonna Kina kuulee, että jossakin humisee. Niin luultavasti tekeekin, sillä Temppelikadun taiteilija-ateljeen uuden asukkaan korva on ehkä tavallista tarkempi. Kina kuitenkin pitää pään sisällä kuuluvia äänimaisemia vähintään yhtä tärkeinä kuin todellisia ääniä. Ellei jopa tärkeämpinä. Lapsena hän kuunteli kellon tikitystä ja pystyi luomaan siitä päänsä sisällä loputtomia äänellisiä rakennelmia.

Ääntä Kina on käsitellyt myös monissa teoksissaan. Filmiteos Arr. For a Scene (2017) tarkasteli, miten ääniä tuotetaan elokuvallisiin tarkoituksiin ja mitä tapahtuu, kun elokuvan rakenteita puretaan näkyviksi. Videossa kaksi foley-taiteilijaa tekee äänet Hitchcockin Psyko-elokuvan suihkukohtaukseen.

Teoksen siemen oli kylvetty jo vuonna 2013 valmistuneeseen Foley Objects -teokseen, joka koostuu 26 valokuvasta. Niissä esiintyvät arkiset esineet, kuten nippuside, ananas ja foliorulla saavat toisen merkityksen, kun niitä katsoo luettuaan kuvatekstin, joka viittaa esineellä tuotettuun ääneen. Esimerkiksi yhdelle kuvista Kina on antanut teosnimeksi Fire, koska foliota käytetään elokuvissa tulen äänen imitoimiseen.

TEOKSET SYNTYVÄT HILJALLEEN

Vaikka Kina tiesi jo Foley Objects -kuvien aikaan haluavansa tehdä videoteoksen, päästiin sitä kuvaamaan vasta neljä vuotta myöhemmin. Kina kertookin työskentelevänsä pitkäjänteisesti, ja teosten valmistuminen voi kestää useitakin vuosia. Välillä valmistumisen tiellä on banaaleja syitä, kuten ajan puute: muut teokset on saatava ensin valmiiksi. Joskus ideat vaativat kypsyttelyä ja “kiteyttämistä”, kuten Kina itse muotoilee.

“Ne (ideat) ovat hauraita siinä hetkessä syntyessään. En halua nähdä lopputulosta heti, vaan käydä läpi prosessin kaikki vaiheet”, Kina sanoo.

Helsinki Contemporaryn yksityisnäyttelyssä keväällä nähtyä Red Impasto Jar -teosta (2021) varten hän kävi useita kertoja Mazzanossa Italiassa katsomassa teoksessa nähtyä ruukkua. Kina pyrkiikin taustoittamaan ja kartoittamaan aihettaan erilaisin menetelmin, muun muassa lukemalla ja keskustelemalla eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Tavoitteena on jatkuvasti kehittyä taiteilijana ja ajattelijana. ”Tämä tarkoittaa avoimuutta, kriittisyyttä, jakamista ja kehittyvää taiteellista tutkimusta.” KESKUSTELU VIE IDEOITA ETEENPÄIN

Viime aikoina Kina on tehnyt yhteistyötä muun muassa grafiikan vedostajan, säveltäjän, elektroniikkasuunnittelijan, sopraanon, lasinpuhaltajan, keraamikon, äänisuunnittelijan, kuraattorien, antiikin asiantuntijan, arkeologin, vinyylinkaivertajan, museonjohtajien ja graafisten suunnittelijoiden kanssa.

Merkityksellinen yhteistyökumppani on ollut elokuvaaja Ville Piippo, jonka Kina tapasi joitakin vuosia sitten Pariisissa. Kina huomasi Piipon nimen nousevan toistuvasti esiin eri yhteyksissä ja päätti lopulta ottaa häneen yhteyttä. Ajatuksena oli pyytää Piippoa opettamaan 16-millimetrisen Bolex-kameran käyttöä, mutta pian Kina keksi pyytää häntä silloin tekeillä olleen Arr. For a Scene -teoksen kuvaajaksi. Siitä lähtien Kinan videoteokset on kuvattu 35-millimetriselle filmille, jonka käsittely vaatii erityisosaamista ja useampia käsipareja.

Vaikka teosten taustalla oleva näkemys on luonnollisesti Kinan, etsii hän kuvaustapoja keskustelemalla Piipon kanssa. Taiteilija tekee edelleen myös itse linssitestejä, laskee optimaalista syväterävyyttä ja kameran sulkimen aukkoa – onhan Kinan tausta valokuvataiteessa, ja hän on tottunut työskentelemään filmin kanssa. ”Tekniikka täytyy ymmärtää, jotta voi käydä keskustelua.”

KUVA- JA ÄÄNITAITEEN RAJAPINNOILLA

Ääni ei ole ollut Kinalle vain teosten aihe, vaan myös aines. Viimeisimmissä teoksissaan hän on liikkunut rohkeasti kuva- ja äänitaiteen rajoilla. Helsinki Contemporaryssa esillä olleessa ääni-installaatiossa Confession Piece for Voice sopraano tulkitsee a cappella -laulun muodossa librettoa, joka pohjautuu Augustinuksen (kirkkoisä, teologi ja filosofi

vuosina 354–430) omaelämäkerralliseen teokseen Tunnustukset. Sävellys teosta varten on tehty yhdessä säveltäjä Lauri Supposen kanssa. Kinasta on mielenkiintoista kartoittaa juuri kuvataiteen ja nykymusiikin maastoa. Hän kokee olevansa kuitenkin ennen kaikkea kuvataiteilija, joka käyttää teoksissaan ääntä. ”Se määrittää kontekstin, jossa olen.”

Teosten määrittäminen kuvataiteeksi on siis eräänlainen luku-, katsomis- ja kuunteluohje niille.

Käsitteellinen ajattelu ja esityksellisyyden pohtiminen on Kinalle tärkeää. Esimerkiksi Confession Piece for Voicen kohdalla Kina mietti tarkkaan, kuinka monta kertaa päivässä äänilevy soitetaan. Lopulta hän päätti, että teos soitetaan vain pyydettäessä, koska “kuuleminen ja kuunteleminen ovat eri asioita”.

INTENSIIVISTÄ TYÖSKENTELYÄ RESIDENSSISSÄ

Tuleva residenssivuosi kuluu tiiviin taiteellisen työskentelyn parissa. Nyt tekeillä oleva videoteos pohtii luomiseen ja tuhoon liittyviä kysymyksiä ja saa ensiesityksensä vuonna 2022 Lappeenrannan taidemuseossa. Lisäksi Kina aloittaa ateljeekautensa aikana uuden laajan teoskokonaisuuden suunnittelemisen ja valmistelun.

Tila ja paikka vaikuttavat suoraan ajatteluun ja sitä kautta taiteelliseen työskentelyyn, Kina kertoo. Luonnon äärelle on päästävä riittävän usein.

“Luonnossa on helpompi olla ihminen.”

Mitä Kina mahtaa tarkoittaa?

“Isompia eksistentiaalisia kysymyksiä. Joskus kaupungin vilskeessä kadottaa itsensä ja omat ajatuksensa. Jonkin äärellä olemista ja läsnäoloa tapahtuu enemmän luonnossa”, hän täsmentää.

Toisaalta muutos ja ääripäät tekevät hyvää, ja siksi Temppelikadun taiteilija-ateljeen kaltainen kaupunkiresidenssi perustelee paikkansa. Sitä paitsi pääseehän Töölöstä hetkessä luontoon ja ehkä ateljeehen kuuluu edes vähän linnunlaulua, hän pohtii.

“Ja tärkeää on, että täältä näkee taivaan.”

Helsingissä sijaitseva Temppelikadun taiteilija-ateljee on tarkoitettu pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville kuvataiteilijoille 6–12 kuukautta kestävään asumiseen ja työskentelyyn. Ateljeehuoneiston lisäksi taiteilija saa kannustusapurahan.

Palkinnot Jenny ja Antti Wihurin rahasto jakoi neljä palkintoa tunnustuksina saajien ansioista ja huomionosoituksina heidän edustamilleen aloille.

SUSANNA PETTERSSON

Kunniapalkinto

30 000 euroa

museoalan monipuolisesta kehittämisestä ja kiinnostavasta yhteiskunnallisesta ajattelusta

Filosofian tohtori Susanna Pettersson (s. 1966) aloitti vuonna 2012 työt Valtion taidemuseossa, jossa hän ehti kahdeksantoista vuoden aikana toimia museopedagogisen yksikön amanuenssina ja intendenttinä sekä taidemuseoalan kehittämisyksikön erikoissuunnittelijana ja kehitysjohtajana.

Vuonna 2008 Pettersson väitteli tohtoriksi taidehistoriasta Helsingin yliopistossa. Sen jälkeen hän on toiminut muun muassa Alvar Aalto -säätiön ja Alvar Aalto -museon johtajana, Suomen Lontoon-instituutin johtajana, Ateneumin johtajana ja elokuusta 2018 Tukholmassa sijaitsevan Nationalmuseumin pääjohtajana.

Pettersson on antanut kasvonsa nykyhetken yleisölähtöiselle museotyölle ja ollut vahvasti muokkaamassa ja päivittämässä kuvaa museoista: hänen käsissään museot näyttäytyvät dynaamisina ja elävinä, monialaista asiantuntemusta organisoivina taidelaitoksina. Lisäksi hän on nostanut keskusteluun museoiden talouteen liittyviä teemoja ja puhuu johtamisen merkityksestä kulttuurilaitoksissa.

Pettersson on puhunut julkisesti museoiden yhteiskunnallisesta roolista: ne eivät ole koskaan neutraaleja toimijoita, vaan vallan, valintojen ja politiikan ilmentymiä. Vuonna 2017 Pettersson tekikin rohkean liikkeen ja päätti esittää Ateneumin julkisivussa EGSin teoksen Europe’s Greatest Shame #11 (2017), tekstillä ”Refugees Welcome”.

Museonjohtajan työn ohella Pettersson on toiminut esimerkkinä akateemisen uran vahvasta tuesta museoammattilaisen työssä. Tutkijana ja kirjoittajana hän on erikoistunut museoalaan ja sen historiaan – erityisesti museoiden ammatillisen kehittämisen näkökulmasta erikoistuen yleisöjen kohtaamisen ja tavoittamisen kysymyksiin. Oman akateemisen uransa edistämisen lisäksi Pettersson on päässyt kehittämään yliopistojen tulevaisuutta roolissaan Aalto-yliopiston hallituksen varapuheenjohtajana.

Kunniapalkinto

30 000 euroa

työstä suomalaisen talouden ja hyvinvoinnin tulevaisuuden hyväksi

Valtiotieteiden tohtori Martti Hetemäki (s. 1955) on tehnyt koko uransa valtiovarainministeriössä. Ensimmäisen työpaikkansa harjoittelijana hän sai jo vuonna 1981.

Hetemäki toimi finanssineuvoksena vuodesta 1994 vuoteen 1995 ja kansantalousosaston osastopäällikkönä 1995–2003. Alivaltiosihteerinä vuosina 2003–2013 toimineella Hetemäellä oli ratkaiseva rooli muun muassa sairaanhoitajien työtaistelun selvittämisessä vuonna 2007.

Hetemäestä tuli valtiovarainministeriön kansliapäällikkö vuonna 2013. Hänellä on ollut kiistaton vaikutus suomalaiseen pitkän linjan talouspolitiikkaan. Hän on toiminut olennaisessa roolissa lukuisissa talouspolitiikan valmistelutehtävissä ja ennen kaikkea valjastanut osaamisensa kulloisenkin hallituksen tarpeisiin.

Hetemäen kautta kansliapäällikkönä jatkettiin kaikkiaan kolmesti – viimeisin pidennys johtui koronatilanteen hoitamisesta ja jatkui kesäkuuhun 2020 saakka. Huhtikuussa 2020 Hetemäki nimitettiin myös johtamaan työryhmää, joka valmisteli nopealla aikataululla suunnitelmaa Suomen tieksi ulos koronakriisistä ja toimenpiteet jälkihoitoa varten.

Nykyään Helsinki Graduate School of Economicsin työelämäprofessorina toimiva Hetemäki on analyyttinen, laajasti lukenut ja käytännön talouspolitiikkaa monipuolisesti ymmärtävä entinen virkamies ja nykyinen tutkija, joka edelleen paneutuu, perehtyy ja pohtii mahdollisia ratkaisuja kansantalouden kiperiin kysymyksiin.

Tunnustuspalkinto

20 000 euroa

ennakkoluulottomasta ja innostavasta työstä suomalaisen lastenkulttuurin hyväksi

Aino Havukainen (s. 1968) ja Sami Toivonen (s. 1971) ovat lastenkirjailija-kuvittajapari, joka tunnetaan Tatu ja Patu -kirjasarjasta.

Sarjan ensimmäinen kirja, Tatu ja Patu Helsingissä, ilmestyi 2003. Isopäiset, oudot muualta tulleet veljekset näkevät kaupungin tarkemmin kuin siellä ikänsä asuneet. Outolasta kotoisin oleville Tatulle ja Patulle arkisetkin asiat näyttäytyvät uudessa valossa. He kohtaavat ennakkoluulottomasti maailman ja sen ilmiöt: ihmettelevät, hupsuttelevat, hölmöilevät, mutta eivät koskaan pilkkaa. Koukuttavien kertomusten vauhdin hurmassa opitaan uusia asioita muun muassa ruokailusta, joulusta, aakkosista, matkustamisesta ja kesäleiristä. Veljekset ovat reippaan uteliaita samaistumiskohteita eri-ikäisille lukijoille sukupuolesta riippumatta. Kirjojen kuva-aukeamien yksityiskohdissa riittää tutkittavaa.

Tatu ja Patu -kirjoja on ilmestynyt kaikkiaan yli toistakymmentä kappaletta ja käännösoikeuksia on myyty 21 maahan. Vuonna 2007 Tatun ja Patun Suomi voitti Finlandia Junior -palkinnon. Hahmojen maailma levittäytyy kirjoja laajemmaksi: Tatu ja Patu ovat nousseet teatterin lavalle ja heidät on nähty elokuvassakin. Oheistuotteiden kirjo on laaja.

Kirjoillaan Havukainen ja Toivonen haluavat antaa mukavan ja nauruntäyteisen lukuhetken aikuiselle ja lapselle sekä antaa syötteitä mahdolliseen myöhempään keskusteluun. Maailmaa ei haluta suodattaa särmättömäksi ja kulmattomaksi, vaan lapsen uteliaisuuteen luotetaan. Havukainen ja Toivonen ovat kehittäneet Tatun ja Patun maailmaa sitä mukaa, kun maailma on ympärillä muuttunut – kirjoillaan he pyrkivät muuttamaan sitä aktiivisesti itsekin.

Tatu ja Patu -lastenkirjat ovat omasta ajastamme ammentavia klassikkoja, joiden äärellä kasvaa tiedonjanoisia lukijoita. Tatu ja Patu -kirjat ovat jo nyt sukupolvikokemus, pian myös ylisukupolvinen elämys, kuten Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu tai Tove Janssonin muumit.

TIINA SONNINEN

Kädentaitopalkinto

10 000 euroa

työstä suomalaisen rakennusperinnön säilyttämiseksi ja tiedon välittämiseksi seuraavalle konservaattorisukupolvelle

Tiina Sonninen (s. 1957) valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2010 Jyväskylän yliopistosta. Taidehistorian pro gradu -työssään hän tutki 1930-luvun modernistisen arkkitehtuurin värejä. Rakennuskonservaattoriksi hän oli valmistunut jo 1987 Vantaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta ja paneutunut kalkkimaalauksiin ja niiden tekniikoihin. Konservoinnin jatko-opintoja Sonninen suoritti Itävallassa ja Italiassa. Parhaillaan työn alla on Suomen keskiaikaisten kirkkojen seinämaalausten materiaali- ja maalaustekniikoihin keskittyvä väitöskirjatutkimus Helsingin yliopistossa.

Kolmenkymmenenviiden vuoden kokemus on nostanut Tiina Sonnisen alansa arvostetuksi asiantuntijaksi, jolla on laaja kansainvälinen konservoinnin ammattilaisten ja tutkijakollegojen verkosto. Hän on jakanut asiantuntemustaan esitelmöitsijänä sekä kirjoittanut alan kotimaisiin ja kansainvälisiin julkaisuihin. Niissä hän on muun muassa pohtinut, mitä haasteita ilmastonmuutos asettaa historiallisille rakennuksille ja niiden kunnon seurannalle. Sonninen on hoitanut luottamustehtäviä kansainvälisissä järjestöissä ja muun muassa Kirkon kulttuuriperinnön neuvottelukunnassa.

Sonnisen konservointitaitoja on tarvittu lukuisissa historiallisissa arvorakennuksissa, esimerkiksi Porvoon tuomiokirkon samoin kuin Ulvilan ja Siuntion sekä Ahvenanmaan Getan ja Lemlandin keskiaikaisten kirkkojen konservointitöissä. Sonninen on ollut mukana myös Turun linnan, Eduskuntatalon, Helsingin yliopiston päärakennuksen, Kansallismuseon, Kansallisteatterin, Ateneumin, Helsingin päärautatieaseman ja ravintola Kappelin rakennuskonservointitöissä.

2