LUKUPIIRI Kuinka selvitä elämän vaikeimmasta hetkestä?

Tervetuloa mukaan Lukupiiriin!

Kuinka selvitä elämän vaikeimmasta hetkestä?

Tämä kysymys esitetään Ulrika Björkstamin kirjoittaman Nouse nyt -kirjan takakannessa. Kirjailija itse osallistui toukokuun lukupiiriimme Teamsin välityksellä taustoittaen oman elämänsä vaikeinta hetkeä ja siitä selviytymistä. Teams-tapaaminen venyikin lähes parituntiseksi koskettavan tarinan ja sen synnyttämän keskustelun ansiosta. Mitä siis oli tapahtunut?

Teksti Nina Andersson Kuva Otto Virtanen, WSOY

4,3

ULRIKA BJÖRKSTAM Nouse nyt – kuinka selvisin vakavasta onnettomuudesta (2018) Arvosana: 4,3/5

Kun Ulrika Björkstam marraskuussa 2008 aamulla astui Mexico Cityn vilkasliikenteiseltä kadulta työpaikkansa ovesta sisään, oli melkein tavallinen päivä. Paitsi että illalla oli tarkoitus päivän etuajassa juhlistaa Björkstamin syntymäpäivää yhdessä tämän meksikolaisen aviomiehen, Suomesta vierailulla olevan äidin ja muutaman ystävän kanssa. Kun Björkstam työpäivän päätteeksi astui ovesta ulos kadulle, tavallinen päivä sai dramaattisen käänteen, joka muuttaisi hänen elämänsä suunnan täydellisesti.

Björkstam vilkaisi taivaalle ja ihmetteli poikkeuksellisen matalalla lentävää pienkonetta. Hän katsahti kelloa ranteessaan, koska oli kiire ja ruuhka-aika oli pahimmillaan. Nostaessaan katseensa takaisin ylös, lentokone oli jo niin lähellä syöksymässä häntä kohti, että hän miltei näki sisälle ohjaamoon. Täyskäännös, vain muutama juoksuaskel, räjähdys ja paineaalto, joka heitti hänet maahan. ”Nouse nyt, jos meinaat koskaan enää nousta, sanoo ääni pääni sisällä.” Nouse nyt. Ja Ulrika Björkstam nousi.

Posttraumaattinen kasvutarina

Kirjassa Björkstam käy yksityiskohtaisesti läpi tapahtumien kulkua ja traumanjälkeistä toipumisprosessiaan. Hämmästelemme yksityiskohtien tarkkuutta, sillä hän onnistuu koskettavasti ja pikkutarkasti kuvailemaan koko onnettomuuden jälkeisen ajan tapahtumat. Kun makaa sairaalavuoteessa kovissa kivuissa lähes muumioksi siteisiin käärittynä, kokemusmuistia tukee tunnetilojen vahvuus. Faktat löytyivät luonnollisesti potilaskertomuksista, mutta suuri apu oli myös oman äidin pitämän päiväkirjan merkinnöistä sekä läheisten ja ystävien kertomuksista.

Kun onnettomuudesta oli kulunut kahdeksan vuotta, Björkstam päätti, että aikaa oli nyt kulunut tarpeeksi. Hän oli valmis käsittelemään aihetta kirjoittamalla kirjan. ”Media oli nostanut onnettomuuteni uutisaiheeksi, jonka dramatiikalla tehtiin rahaa minulle henkilökohtaisen tragedian varjolla”, hän kertoo. ”IHMEPELASTUS. Suomalaisnainen PELASTUI TÄÄLTÄ.” Näin kirkui iltapäivälehden etusivu sanoittaen kuvitusta tulimerestä.

”LUKUPIIRIN YKSI HIENOUKSISTA ON SE, ETTÄ TULEE LUETTUA MYÖS KIRJOJA, JOIHIN EI MUUTEN TARTTUISI.”

”Halusin omin sanoin kertoa tapahtuneesta ja ennen kaikkea siitä toipumisesta”, Björkstam perustelee. Hän oli oman tarinansa asianomistaja ja halusi itse kertoa posttraumaattisen kasvutarinansa. Kukaan muu ei voinut tietää miten hän tapahtuneen koki, miten hän selvisi kaikesta ja ennen kaikkea miten hän halusi tarinansa sanoittaa.

Björkstamilla on vahva viesti siitä, että jokaisen ihmisen tragedia on tämän oma tragedia. Se, että lentokone syöksyy kirjaimellisesti päälle ja vie pitkälle toipumisen tielle ihan fyysisestikin, ei ole yhtään sen dramaattisempaa kuin mikä tahansa arkisempi suru, onnettomuus tai vastoinkäyminen, jonka joku toinen joutuu kohtaamaan. Tapahtumana se toki on poikkeuksellinen, mutta Björkstam ei ole halunnut ylleen sankarin viittaa, vaan tuoda lohtua henkilöille, jotka omassa elämässään ovat kokeneet vaikeuksia.

Tarinalla on onnellinen loppu, sillä Ulrika Björkstam asuu nykyään Suomessa, on perustanut oman valmennusyrityksen ja on suosittu puhuja eri tilaisuuksissa.

Lukupiiriläisten mietteitä

Kirja herätti lukupiiriläisissä paljon tunteita. Lukupiirin yksi hienouksista on se, että tulee luettua myös kirjoja, joihin ei muuten tarttuisi. Palautteen perusteella niin kävi myös nyt. Esimerkiksi yksi lukijoista myönsi, että olisi todennäköisesti kirjakaupassa sivuuttanut kirjan, mutta lukukokemus oli niin vaikuttava, että hän antoi teokselle lopulta täydet viisi pistettä.

• Kirja oli vahva kokemus. Kirjoittaja sai tapahtuman johdosta itselleen uuden ammatin. • Tarina toi esille sen, että koettu trauma ei määrity sillä, mitä ihmiselle on tapahtunut vaan sillä, miten sen on kokenut. • Erittäin hyvä kirja. Keskittyminen pysyi mukana, mikä on harvinaista. Myös isän pelkoja käydään läpi. • Kivalla tavalla ja yksityiskohtaisesti kirjoitettu kirja. • Hyvä kirja, melkein yhdellä lukemalla tuli käytyä läpi. • Tarinaan oli hyvin helppo eläytyä mukaan. • Todella hieno kirja, vaikka en olisi ottanut muuten luettavaksi. • Toiveikas, mutta realistinen tarina.

Kokonaisvaltainen kokemus. • Olen samanikäinen ja mietin sitä, miltä tuntuisi joutua menettämään kaikki nämä: avioliitto, perhe, koti ja työ. • Hienosti kirjoitettu kuvaus tapahtumasta ennen ja sen aikana sekä prosessista jälkeenpäin.

Kirjoitustyylin takia on helppo samaistua tapahtumaan, joka on hyvin uniikki. • Kirjan lopussa on myös työkaluja avuksi omiin pohdintoihin vaikeissa tilanteissa.

–

Kirjan alkulehdellä on Murakamilta lainaus: ”Ja kun myrsky on ohi, et enää muistakaan, kuinka olet läpäissyt sen ja selvinnyt siitä. Et ole edes ihan varma, onko se ohikaan. Yksi asia sen sijaan on varma. Kun tulet ulos myrskystä, et ole enää sama ihminen kuin olit siihen astuessasi. Siitä myrskyssä on kysymys.”

Haruki Murakami

Kafka rannalla