OULUNKYLÄN SEURAKUNTA syksy 2021

Syksy 2021

KULTAINEN KEHOTUS Sofia Pekkarisen saarna

Näin sitä ollaan KUKKULA Pohjois-Helsingistä JOLLE ponnistettu.”

KIIPEÄMME runoteos, joka yhdistää kansat

Haastattelussa Gasellit

Käpylä – Koskela – Oulunkylä –Veräjämäki – Veräjälaakso – Patola – Maunula – Pirkkola – Metsälä

ALUKSI

Runo

K

ädessäsi olevan lehden lähtökohtana oli iloita 100-vuotiaasta Oulunkylästä ja jututtaa alueen nuoria tekijöitä. Juttuja kootessa huomasimme, että runoudesta oli sukeutunut eräänlainen punainen lanka. ”Pohjoisesta ponnistavan” Gasellit-yhtyeen musiikissa soi rap, elämää vihmova kaupunkilyriikka. Kutsuimme heidät Rintalan Antin kuvattaviksi Oulunkylän kirkolle. Kaverit juttelivat ystävyydestä, juurista, musiikista, kasvusta ikävuosissa ja elämän ihmettelyssä.

Laura Eklund Nhaga ja Aura Nurmi puhuvat spoken word -runoudesta ja runouden kääntämisestä. Aihe on ajankohtainen, onhan heidät valittu vastikään kääntämään Amanda Gormanin runoteos ’The Hill we Climb’.

Rovasti Liisa Järvisen haastattelu käsittelee hänen työtaivaltaan runoilevana kirjailija-pappina ja sivuaa samalla myös seurakunnan vaiheita.

Runo on ihmisten ikiaikaista perintöä. Se on ilon, surun, ihmettelyn, elämäntuskan ja rakkauden kieltä.

Runo on myös Raamatun kieltä. Elämän isot voimat, kokemukset ja kysymykset eivät aina taivu yksiulotteisesti virkkeen päälauseeksi, vaan vaativat toisenlaisia ilmaisun asteita.

Laulujen laulu, ent. Korkea Veisu, on runoutta rakastetulle. Jobin kirja kysyy kärsimyksen syytä ja pohtii kärsivän ihmisen kohtaloa. Kielessämme Jobin kärsimys elää edelleen käsitteenä Jobin postista, huonoista uutisista.

Saarnaajan kirja pohtii elämän tarkoitusta: ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa”.

Psalmit ovat puolestaan rukouksen ja elämän ihmettelyn runoja joista moni on alkuaan siirtynyt sukupolvelta toiselle ei niinkään kirjoitettuna, vaan laulettuna.

Runon poljentoa on myös Jeesuksen lupauksessa: ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28) Ulla Kosonen kirkkoherra

2

LUKUSUOSITUKSET

Ville Jaako, viestijä

Yle tutki vuonna 2017 suomalaisten rap-artistien sanoituksien naisvihaa. Ainoastaan Gasellit-yhtyeeltä ei löytynyt seksististä, esineellistävää tai negatiivista stereotypiaa naisista. On hienoa, että juuri Gasellit edustavat Oulunkylää ja antoivat haastattelun tähän lehteen.

Oulunkyläst ikuisuuteen!

Hanna Yletyinen, viestijä

Artikkeli Amanda Gormanin runoteoksesta ja sen suomentajista Aura Nurmesta ja Laura Eklund Nhagasta valottaa kiinnostavasti teoksen taustalla vaikuttavia yhteiskunnallisia teemoja, spoken word -runoutta sekä näiden vaikutusta suomennosprosessiin. Juttu innostaa tutustumaan Gormanin teokseen ja spoken wordiin tarkemmin.

Ullan kuva Sirpa Päivinen

Runo on ihmisten ikiaikaista perintöä.

Se on ilon, surun, ihmettelyn, elämäntuskan ja rakkauden kieltä.

SISÄLLYSLUETTELO

HENKILÖKUVA

4

OULUNKYLÄSTÄ IKUISUUTEEN Gasellit muistelevat yhtyeen alkuaikoja.

KESÄSETELI

SAARNA

30

RUNOTEOS

8

MIKKELINPÄIVÄ

10 www.helsinginseurakunnat.fi/oulunkyla @oulunkylanseurakunta @oulunkylanseurakunta @ogelinsrknuoret Oulunkylän seurakunta

13 16 18

OGELISTA IKUISUUTEEN

Ogelin aikuisiksi kasvattamat Pikkukosket, kotibileet, Gnistanit, kiekkokerhot ja paikalliset pubit sekä urheilupuiston parkkipaikka tulevat mainituiksi, kun Gasellit muistelevat yhtyeen alkuaikoja.

TIIU POHJOLAINEN teksti ANTTI RINTALA kuvat

M

iehet saapuvat Oulunkylän kirkolle yksitellen.

Ensimmäisenä ovesta käy sisään Tuomas, hieman arastellen, aivan kuin kirkkotilaan astuminen hämmentäisi. Pian paikalle rynnii Miikka, joka tuo mukanaan puheliaan pulputuksen ja rojahtaa välittömästi penkkiin rentoon asentoon.

Puheluunkin ehditään vastaamaan, ennen kuin Pekka ja Jussi saapuvat. Muut kuittailevat Jussille, miten punatiilinen sali on tälle entuudestaan tuttu venue, keikkapaikka. Musiikkiluokalla ollessaan Jussi esiintyi salissa joulusta toiseen koulun perinteisissä konserteissa.

Heitä voisi jututtaa neljänä miehenä, jotka ovat aikanaan viettäneet nuoruutensa yhdessä Oulunkylässä. Mutta sitten paikalle saapuu kirkkoherra Ulla Kosonen ja tiedustelee, onnistuisiko fanikuva.

– Kun esitettiin Oulunkyläst ikuisuuteen Kalajoella, yleisö katsoi monttu auki, että mistä tässä puhutaan, Pekka sanoo nauraen.

– Keikan jälkeen joku ohimennen kommentoi, että kiva kun olette tehneet Oulustakin biisin, sanoo Jussi.

– Ei ollut sydäntä sanoa, ettei kappale kerro Oulusta lainkaan.

– Seuraavana päivänä esiinnyimme Viikissä. Lavalta huomasi, miten kappale Helsingissä resonoi, miten eri tavalla sitä kuunnellaan. Oulunkyläst ikuisuuteen herätti yleisössä jonkinlaista nostalgista samastumista, että näin sitä ollaan Pohjois-Helsingistä ponnistettu, Pekka jatkaa.

”Oulunkyläst ikuisuuteen resonoi eri tavalla Helsingissä kuin pohjoisessa.”

Stadilaista samastumispintaa

Sillä eivät nämä miehet ole ainoastaan Tuomas Pietikäinen, Miikka Niiranen, Pekka Salminen ja Jussi Mikkonen. Kirkkoherra ottaa fanikuvan räp-yhtye Gaselleista. Kameralle poseeraavat Thube Hefner, Hätä-Miikka eli Hätis, Päkä ja Musa-Jusa.

Tämä on se bändi, jonka tuoreimmalta albumilta, Zen, löytyy muun muassa kappale Oulunkyläst ikuisuuteen.

Haastattelua edeltävänä viikonloppuna yhtye on keikkaillut sekä Kalajoella että Helsingin Viikissä.

44

Yleisön eteen pääsystä yhtye iloitsee.

Alkuvuodesta julkaistun Zen-levyn uutta materiaalia oli hauskaa päästä vetämään livenä.

– Kesän keikoilla saimme viimein palautetta elävältä yleisöltä, eikä vain peukutuksia sosiaalisessa mediassa.

Parkkipaikalla syleksimässä

Oulunkylä – sieltä Gasellit ovat ponnistaneet ja siellä yhtye on perustettu. Tarkemmin ottaen tekojääradan parkkipaikalla vuonna 2008. Kaikkien elämäntilanne oli lukion jäljiltä vielä hakusessa.

– Ei ollut juuri muutakaan tekemistä kuin hillua ja notkua.

Pikkukoskella käytiin pelaamassa korista ja juomassa olutta siinä samalla. Aina joku sai auton lainaan ja tuli hakemaan porukat kyytiin, Tuomas muistelee. >

5

OGELISTA IKUISUUTEEN

– Olimme kolmisin sellaisessa harhaluulossa, että gaselli on iso ja hieno, uljas sarvipää, Miikka muistelee.

– Myöhemmin Jussi tivasi, miksi ihmeessä gasellit.

– Nehän ovat pienen porsaan kokoisia, heiveröisiä ja pelokkaan näköisiä otuksia, Tuomas ja Miikka nauravat yhteen ääneen.

Ogeli osui oikeaan aikaan

Takana on suuri kansansuosio ja pitkä räptaival. Albumeitakin yhtye on julkaissut jo kuusi. Näiltä miehiltä on pakko kysyä, minkälaisia tunteita Ogeli herättää kolmekymppisissä miehissä nyt, kun yhteisistä nuoruusvuosista on aikaa.

– Tapasimme tekojääradan parkkiksella ja syljeskeltiin maahan tai kulutettiin aikaa autossa.

Kaiken aikaa kuunneltiin paljon musiikkia. Vanhemmilta lainatuissa autoissa alkoi hahmottua yhteinen musiikkimaku, referenssit, se, mistä pidettiin ja se, mikä ei ainakaan ollut kiinnostavaa.

Rahaa bensaan ei ollut paljoa, joten ison osan ajasta auto toimi parkkipaikalla kokouspaikkana.

– Varmaan ajatus bändistä oli syntynyt edellisenä iltana Miikan ja Tuomaksen kanssa, Pekka miettii.

– Siinä me alaparkkiksella palaveerattiin, että mikäs meidän bändin nimi on.

Ajattelimme, että kun yhtyeellä on nimi, sitten se on virallista.

Gasellit-nimessä näkyy sekä Jussin poissaolo perustamiskokouksesta että Pekan ja Miikan jääkiekkohistoria. Molemmat pelasivat nuorina lätkää Oulunkylän kiekkokerhossa. Siksikin bändin nimeä ideoitiin kuin joukkueelle. Kiekkokaukaloissa riitti kärppiä ja pelikaaneja, olisiko joku elikko, joka voisi antaa nimen yhtyeelle.

”Kuvittelimme, että gaselli on iso, uljas sarvipää.”

Vaikka kukaan yhtyeen neljästä jäsenestä ei ole varttunut Oulunkylässä, Jussi summaa alueen merkityksen: – Me ollaan tutustuttu Oulunkylässä, perustettu bändi Oulunkylässä ja kasvettu Oulunkylässä aikuisiksi.

– Kolme neljästä on ollut täällä koulussa, Miikka täydentää.

– Bändin juuret ovat vahvasti Ogelissa. Yhteisen tekemisen alku lähti täältä, Tuomas sanoo.

Yhtyeelle oli suuri kunnia saada esiintymiskutsu Oulunkylän yhteiskoulun abi-gaalaan.

Keikka erosi normaalista kiertuetouhusta melko lailla. Harvemmin räppärit etsiytyvät keikkapaikalle aamuyhdeksältä ja esiintyvät vielä ilmaiseksi.

Keikan poikkeuksellinen lataus tuntui. Tuomas muistelee, miten ennen nousemista koulun lavalle jännitti paljon tavallista enemmän.

6

Erityinen esiintymiskokemus nosti mieliin katkeransuloisia muistoja, mutta myös kiitollisia ajatuksia.

Pekan mukaan kouluaikojen vaikutus identiteetin muovautumiseen oli suuri: – Lukiossa sai tilaa olla luova, sai tilaa kokeilla erilaisia asioita. Ja kun siinä iässä etsii omaa tietään, täytyy olla kiitollinen, että löysi asian, joka kiinnostaa loputtomasti. Asian, josta jaksaa vielä 15 vuotta myöhemminkin riemuita.

Erityistä kiitosta Pekka antaa lukioaikaisille äidinkielen sekä studiotekniikan opettajilleen.

Yläasteesta sivariin saakka

Harva tietää, että yhteiskoulussa yhtyeellä oli tilaa työstää biisejään myös lukioajan jälkeen. Jussi suoritti koulussa siviilipalveluksen.

– Me äänitettiin biisejä siellä. Ainakin vuonna 2011 ilmestynyttä Ime huiluu -kappaletta tehtiin koulun studiossa, Miikka kertoo.

Musa-Jusa-nimellä Gasellien tuotannosta vastaava Jussi oli hakeutunut jo yläasteella musiikkiluokalle Oulunkylään.

– Hankalan tilanteen kääntöpuoli on se, että on pitänyt keskittyä enemmän siihen mihin voi itse vaikuttaa. Meillä se on musan tekeminen ja studiotyöskentely, Tuomas sanoo.

– Silloin, kun on ollut paljon keikkaa, on ollut niin puhki rundien jälkeen, ettei musan tekemiseen ole ollut aikaa tai ainakaan kapasiteettia aivoissa. Nyt on ollut virtaa.

Parhaillaan studiossa kokeillaan erilaisia asioita, hahmotellaan suuntia.

– Mutta kyllä sieltä levy on tulossa, Pekka toteaa.

– Levyn tekemisen aloittaminen on ihanaa ja kamalaa. Etukäteen jo tietää,

– Ratkaisulla on ollut yllättävän suuri merkitys. Musiikkiluokan ja erityisesti opettaja Juha Sipun vaikutus oli merkittävä. Se, että luovuutta osattiin kannustaa, johti siihen, että lähdin opiskelemaan musiikintekoa. Jos en olisi herkässä iässä sellaista kasvualustaa saanut, en välttämättä olisi nyt ammattimuusikko.

Ei siis liene ihme, että Gasellit saapuivat esiintymään Oulunkylän yhteiskouluun myös musiikinopettaja Juha Sipun jäädessä eläkkeelle.

Mutta on alueella vielä yksi valloittamatonkin keikkapaikka. Yhtyeen bucket listilla, eli listalla asioista, joita halutaan tehdä, on esiintyminen Oulunkylän aseman lähellä sijaitsevassa pubissa.

Uuden levyn hahmottelua

Takana on jo kaksi koronan sotkemaa keikkakesää. Yhtye ei ole päässyt tekemään omaa työtään normaalisti ja suunnitelmallisesti aikoihin. Kiertueiden peruuntuminen ja tulevaisuuden epävarmuus ei vaikuta vain neljään ihmiseen – välillisesti Gasellien keikat työllistävät kymmenkunta työntekijää.

”Me ollaan tutustuttu Oulunkylässä, perustettu bändi Oulunkylässä ja kasvettu täällä aikuisiksi.”

että siihen menee aikaa ja se tulee olemaan raastavaa. Toisaalta aloitusvaihe, kun kaikki on mahdollista, on myös makeeta. On tilaa olla luova ja kokeilla erilaisia asioita. Ja kerrankin on mahdollisuus pysähtyä miettimään, mitä Gasellit on ensi vuonna tai tulevaisuudessa.

Poikkeuksellinen aika on kirkastanut yhtyeelle, miten keskeistä oma jaksaminen on.

– On tosi tärkeätä, että jengi voi hyvin bändissä ja bändin ympärillä, Miikka vakavoituu.

Vaikka miehet ovat tehneet yhdessä töitä kaiken aikaa, akkuja on ladattu kuka mitenkin. Moni on ottanut takaisin usealta

7

keikkakesältä kertynyttä mökkivelkaa, yksi on takonut sulkapalloa ja keskittynyt urheiluun, toinen vaeltanut elämänsä ensimmäistä kertaa Lapissa.

Ennen kuin kiireiset muusikot poistuvat kirkolta, Tuomas kääntää puheen vielä hetkeksi Oulunkylään: – Kun kurvasin autolla tänään tänne, tuli sellainen olo, että kyllä tää oli aika miellyttävä paikka kasvaa. Lukioaikana oli tilaa ja ympärillä kuitenkin tarpeeksi pienet piirit.

– Minäkin huomaan ajattelevani Oulunkylästä lämpimästi, Miikka sanoo.

– Olen miettinyt, että kun jossain vaiheessa jonnekin perhettä perustan, Ogeli olisi kiva paikka viettää elämää.

– Oulunkylä on todella paljon määritellyt meidän neljän polkua. Tässä me nyt olemme, yhteen kasvettuina, aikuisina ihmisinä, edelleen leikkimässä samoja juttuja kuin 15 vuotta sitten, Pekka summaa.

Sitten Gasellit poistuvat rakennuksesta.

Pekka näyttää muille nopeamman reitin ulos. Tehtiinhän haastattelu hänen rippikirkossaan.

SAARNA

Kultainen kehotus ”Sola fide, sola gratia, solus Christus” SOFIA PEKKARINEN teksti ANTTI RINTALA kuva

A

rmo on yksi kolmesta protestanttisen kirkon uskonperiaatteesta. Sana juontaa juurensa latinan kielen sanasta grātia, joka tarkoittaa anteeksiantoa, hyvyyttä tai pyyteetöntä palvelusta. Kirkon piirissä armolla viitataan ennen kaikkea Jumalan ehdottomaan rakkauteen, ikuiseen ja muuttumattomaan, joka asuu sydämissämme, juurtuneena jokaiseen sielujemme sopukkaan.

laisena” on lisäksi ansaittava arvosanoja ja aplodeja, kehuja ja kunniakirjoja, tutkintoja ja titteleitä, seuraajia ja suosiota, hengähdystauko ja herkkuhetki… Lista on loputon, eikä mikään tule valmiiksi annettuna. Usein tuntuu kuin hyvän elämän eteen olisi huhkittava henkeään haukkoen.

Arjen tohinoissakin omatunto ohjaa meitä noudattamaan Vuorisaarnan kultaista käskyä, mutta jostain syystä moraali ei toimi yhtä moitteettomasti molempiin suuntiin; kohtelemIhmeellistä, kuinka lohdullinen ajatus kätkeytyy kahteen ly- me harvoin itseämme sillä samalla lempeydellä ja myötätunhyeen tavuun! Armohan nimittäin paljastaa epätäydellisyy- nolla, jolla toivoisimme muita kohdeltavan. Otetaan yksi arden olevan erottamaton osa ihmisyyttä. Se antaa meille luvan kinen esimerkki.

Näet jonkun kaatuvan kadulla. Todentehdä virheitä. näköisesti pysähdyt katsomaan, toivot ettei käynyt pahasti ja riennät tarvittaessa apuun.

Oppia kantapään kautta. ”Armon voi tuntea Mutta entä silloin, kun teet itse näyttävän Mokailla vielä vähän lisää. hykerryttävänä mahalaskun? Minä itse vilkuilen nolostuArmo on myös lupaus siitä, että olem- kutkutuksena elämän neena ympärilleni, kompuroin ylös ja jatkan nopeasti matkaa – vaikka sitten ontuen. me teoistamme ja ansioistamme riipmerkkipaaluissa Ei muulla väliä, kunhan vain kukaan ei pumatta riittäviä tässä hetkessä, poikja juhlapyhissä.” nähnyt! keuksetta rakastettuja ja oikeutettuja Mikä siinä onkin, ettei omatunto estä rakastamaan. meitä solvaamasta ja syyllistämästä itseämme silloin, kun olisimme eniten ymmärrysSeurakuntaelämässä armo on alati läsnä. Se soljuu Sanassa ja huokuu hartaudessa, avoimena ja loh- tä ja lohtua vailla? Omien onnistumisten hetkelläkin muistuu dullisena kuin lämmin syli. Myös luonnon helmassa se on help- mieleen kultaisen säännön sijaan vanha sananlasku: Kel onni po aistia, kun aurinko valaa maiseman kullaksi, suolainen tuuli on, se onnen kätkeköön. pyyhkii poskipäitä ja sinitiainen tanssii syreenin kukassa iloisesti tirskuen. Armon voi tuntea hykerryttävänä kutkutuksena elä- Ehkäpä syynä on ankara ajan henki, joka kauppaa meille sitmän merkkipaaluissa ja juhlapyhissä, raukeana onnentunteena kuja onnen takeena. Sitten kun olet tehokkaampi, hoikempi, menestyvämpi, nopeampi, kauniimpi, rikkaampi, vahvempi, hetkissä, jotka saamme jakaa rakkaidemme kesken. parempi. Sitten kaikki on paremmin. Tarjoukseen haksahtaesMutta kuinka usein muistamme armon merkityksen kiireen kes- saan tulee kuitenkin helposti ostaneeksi pääsylipun uuvuttakellä? Entä illan pimetessä, kun maailman häly hiljenee ja mie- vaan oravanpyörään. Mitä nopeammin juoksee, sitä nopeammin pyörä pyörii ja sitä ankarammin on ponnisteltava sen len sisäinen kriitikko valtaa estradin? kyydissä pysyäkseen. Perille pääsemisestä on turha haaveilla, Moni meistä lienee valmis allekirjoittamaan, että arki kaikki- sillä aina voi ottaa uuden askeleen. Sitä paitsi kaikkihan sen ne odotuksineen ja velvollisuuksineen voi olla aika armotonta tietävät, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen ja että on taottava menoa. Elannon ansaitseminen ei riitä, vaan ”kunnon kansa- silloin kun rauta on kuumaa.

8

Mutta entä jos onni alkaakin siitä, mihin ainainen kehityksen jahtaaminen loppuu? Ehkä juuri keskeneräisyyden hyväksyminen antaa syyn hidastaa vauhtia ja istahtaa oravanpyörän reunalle ihmettelemään, kuinka pitkälle on jo päästy. Ei luopuakseen tärkeäksi kokemistaan tavoitteista, vaan taputtaakseen itseään olkapäälle. Ollakseen edes hetken kiitollinen, armollinen ja läsnä.

itsensä onnettomuuteen” (Sananl. 11:17), tai Matteuksen evankeliumista: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Matt.

22:39). Miten oppisimme muistamaan, että yhtä lailla kuin Raamattu opastaa kohtelemaan muita oikeudenmukaisesti, se ohjaa meitä lujalla lempeydellä myös myötätuntoon ja armollisuuteen itseämme kohtaan?

Siihen minulla ei ole vastausta.

Sitkuihin langenneille voisikin tehdä hyvää unohtaa nykyajan armottomat iskulauseet ja etsiä tilalle lempeämpiä vaihtoehtoja menneiltä ajoilta, kuten vaikkapa Sananlaskujen kirjasta: ”Armelias mies tekee hyvää itselleen, mutta armoton syöksee

Mutta ehkä Jeesuksen opetuksista voitaisiin näin alkuun kiteyttää itsemyötätunnosta muistuttava kultainen kehotus: Arvosta itseäsi ehdoitta, sola gratia, tässä ja tänään.

SOFIA PEKKARINEN on uusi kiinnostava nimi kotimaisessa viihdekirjallisuudessa, hänen esikoisteoksensa Luna 2.0 julkaistiin alkuvuodesta 2021. Pekkarinen on kisannut body fitneksessä sekä SM-tasolla että kansainvälisesti.

Tarinoita hän on kirjoittanut aina, useimmiten rakkaudesta ja poikkeuksetta rakkaudella.”

9

PAIMEN SURU RUNOTEOS

Kukkula jolle kiipeämme – Käännös runoteoksesta, joka yhdistää kansat Maunulalaiset Laura Eklund Nhaga ja Aura Nurmi pääsivät suomentamaan spoken word -runoilija Amanda Gormanin teoksen The hill we climb – Kukkula jolle kiipeämme.

Runoteos on raastavan rehellinen ja toiveikas kuvaus tasa-arvosta ja yhtenäisyydestä.

Amanda Gorman esiintyi myös Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin virkaanastujaisissa.

MERI KOIVUMAA teksti ANTTI RINTALA henkilökuva WIKIPEDIA COMMONS kuvituskuva

LAURA EKLUND NHAGA on aktivisti, spoken word -artisti ja näyttelijä. Hän kirjoittaa poliittista runoutta suomeksi ja englanniksi.

10 10

T

Runojen kääntämisessä korostuvat kielten erot

yylillisesti eheä runoteos The hill we climb käsittelee synkkiä aiheita, kuten orjuutta ja amerikkalaista rotusortoa.

Se käsittelee muun muassa Trumpin aikaa presidenttinä ja sitä, että uusi presidentti voisi olla sellainen, joka ymmärtäisi johtajuuden ja yhteen puhaltamisen merkitykset.

– Amanda Gorman käsittelee näitä kaikkia asioita jännittävän toiston ja kukkula-symbolin kautta, Aura Nurmi kertoo.

Runojen kääntäminen suomen kielelle on haastava tehtävä, koska kieli eroaa englannin kielestä niin rytmiltään, lauserakenteiltaan kuin konsonanttien määrässä. Sanat ovat pitkiä.

Juuri tämä oli haasteena Gormanin runoteosta suomennettaessa.

– Englannin kielen love-sana on hyvä esimerkki kääntämisen haastavuudesta. Suomeksi sana on iso, rakkaus, ja se tavutetaan eri tavalla kuin love. Tavullisesti pitkät sanat alkoivat sotkea runon rytmiä, Nurmi avaa projektin haasteita.

Nurmen ja Laura Eklund Nhagan Suomen kieli on joustava kieli, joten hanmukaan Gorman kertoo runossaan Yh”Suomennosta kalimmissa kohdissa Eklund Nhaga ja dysvaltojen jakautuneesta todellisuudesvoisi viilata Nurmi pyrkivät säilyttämään runon rytta ja siitä, että on aika yhdistää voimat ja loputtomiin, mutta min loppusointujen avulla. olla vihdoin yhtenäinen kansakunta.

– Prosessi oli hauska, kun saatiin tehjossain kohtaa dä se yhdessä. Juuri noita hankalimpia Gormanin esiintyminen Bidenin virkaaon päästettävä irti.” koukeroita nastujaisissa tammikuussa 2021 oli spomietitken word -lavarunoutta. Spoken word tiin on tarinankerrontaa, johon kuuluvat yhteiskunnalliset ulottuvuudet ja pyrkimys vaikuttaa. Jo runoa ja pohdittiin, mikä parhaiten palvelisi alkirjoittaessaan runoilija usein huomioi lavaesiintymisen. kuperäisen runon Gormanin viiden minuutin mittaisessa runoperformanssissa oli sanomaa, Eklund nähtävissä eläytyminen, merkitykselliset äänenpainolliset nou- Nhaga ja Nurmi toteavat. > sut ja laskut, jotka tukivat runon sanomaa yhteisöllisyydestä.

– Gorman käyttää tehokkaasti sisä- ja loppusointua. Runon aikana tapahtuu monia eri rytminvaihdoksia. Se tulee myös silmille, kun hän puhuu, Nurmi kuvailee Gormanin tyyliä.

AURA NURMI on suomalainen lavarunoilija, hänen esikoisteoksensa Villieläimiä ilmestyi vuonna 2016.

Nurmi käsittelee teoksissaan yhteiskunnallisia teemoja.

11

RUNOTEOS

”Runo on täynnä toivoa.

Gorman kutsuu kansat yhteen kaikista ilmansuunnista.”

Kääntäjät valitaan harkiten

Käännöstyöhön ei valittu ketä tahansa tekijää. Gormanille oli selvästi tärkeää, että kääntäjä ymmärtää spoken word -runoutta.

Valintaprosessi oli monivaiheinen, ja lopullinen hyväksyntä tuli Gormanilta ja hänen työryhmältään.

Profiiliin istuivat Laura Eklund Nhaga ja Aura Nurmi. He ovat molemmat spoken word -runoilijoita.

Eklund Nhaga kiinnostui runoudesta jo lapsena, kun oppi kirjoittamaan. Hän on pienestä pitäen kirjoittanut omia runoja. Tarinat ja runot ovat olleet aina tärkeitä.

Myös Nurmelle kirjallisuus on tuonut inspiraatiota ja suorastaan puhaltanut happea keuhkoihin. Hänen on päivittäin saatava lukea kirjoja, sillä sieltä Nurmi löytää oman heimonsa.

Toisaalta maailman ihanin hetki on, kun saa kuunnella toisen ihmisen runonlausuntaa.

Kuinka spoken word -runo toimii kirjana?

Gormanin runoteos pureutuu yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja uskonnollisiin asioihin. Vaikka voisi ajatella, että teos on tarkoitettu ääneen luettavaksi, toimii se myös kirjoitettuna.

– Teos sopii luettavaksi kaikille, Eklund Nhaga toteaa.

Haastava työ on valmis ja Kukkula jolle kiipeämme -käännösteos julkaistu.

– Suomennosta voisi viilata loputtomiin, mutta jossain kohtaa on päästettävä irti. Löydän siitä koko ajan uusia kulmia ja mietin, teimmekö oikeita valintoja, Nurmi pohtii.

Eklund Nhaga ja Nurmi tekivät projektin alussa yhdessä päätöksen siitä, mitä halusivat runossa säilyttää. Päätöksessä korostui se, että teosta tultaisiin lukemaan ääneen, kuten spoken word -runouteen kuuluu.

– Päätimme tähdätä korvakuuloisuuteen ja sanalliseen sujuvuuteen. Testasimme näitä koko ajan runoa kääntäessä. Pysyimme rytmin vartijoina, Nurmi kertoo.

– Tällaisia asioita oli ihan älyttömän kiva miettiä. Kääntäminen on palkitsevaa.

Vaikka runo käsittelee isoja, tärkeitä aiheita, kokonaisuus ei ole synkkä.

– Runo on täynnä toivoa. Gorman kutsuu kansat yhteen kaikista ilmansuunnista. Teksti alkaa hitaasti ja varovasti hyvin utuisesta näkymästä. Sitten tulevat auringonsäteet. Tyyli on juuri spoken wordille ominaista.

12 12

PAIMEN SURU HENKILÖKUVA

Ilo, joka pisti vihaksi Liisa Järvisen ura Oulunkylässä alkoi naisteologina.

Eläkkeelle seurakunnasta hän jäi rovastina.

Kuten ura, myös kaupunginosa on kokenut suuria muutoksia.

TIIU POHJOLAINEN teksti ANTTI RINTALA kuvat

P

appi ja kirjailija Liisa Marjatta Järvinen istuu kotinsa terassilla ja piirtää ilmaan pitkän kaaren kohti pihalla seisovaa katajaa.

– Olen monesti sanonut, että jos haluaa maisemien ympärillä vaihtuvan, niin on paras muuttaa usein ja eri paikkoihin.

Mutta on toinenkin vaihtoehto: kun pysyy pitkään samalla paikalla, maisemat ympärillä muuttuvat.

– Näin on käynyt minun aikanani Oulunkylässä.

– Kun muutin alueelle, tämä oli huvilayhdyskunta, joka oli pikkuhiljaa muuttumassa kaupunkimaiseksi. Nyt meille on tulossa ratikkalinja, joka tulee pian minunkin luokseni. Kaikkialle rakentuu uutta.

naisteologi ilmoitti etsivänsä huonetta.

Tammikuussa 1965 Järvinen asettautui Kivalterintielle alivuokralaiseksi. Puolen vuoden kuluttua hän vuokrasi oman yksiön Mäkitorpantieltä. Naisteologin titteli oli ehtinyt vaihtua lehtoriksi, kun Veräjämäestä löytyi virka-asunto.

Kun hartolalainen Liisa Järvinen saapui Hotilan kylästä Helsinkiin, hän laittoi Helsingin Sanomiin ilmoituksen, jossa

Järvinen hankki oman rivitaloasunnon 1980-luvulla kivenheiton päästä Oulunkylän kirkolta. >

LIISA MARJATTA JÄRVINEN on vapaa kirjailija ja eläköitynyt pappi.

Hän on julkaissut runsaasti romaaneja ja runoteoksia.

1313

PAIMEN SURU HENKILÖKUVA

Nyt sen pihalla kurottelee monimetrinen kataja kohti valoa. Se on tuotu tontille lapsuuden mummolasta.

Liisa Järvinen on valinnut pysymisen samassa paikassa. Työuran aikana Oulunkylä oli toiminnan keskus, mutta rakas ja tärkeä kotipaikka se on edelleen.

– Kun asiat ympärillä muuttuvat, kirkot ovat vakaita keskipisteitä.

Taas Järvisen käsi osoittaa yli pihamaan, nyt kohti Teinintietä.

– Tämäkin kirkko, joka valmistui vuonna 1972, on aika lailla meikäläisen aikaa.

Sitä suunniteltiin, kun tulin tänne. Olen nähnyt, kun kirkkoa rakennettiin, olen nähnyt, kun sitä remontoitiin. Se meinattiin jo purkaakin Raide-Jokeri-linjan alta.

– Muistan, kun Jokiniementielle valmistui VR:n kerrostaloja. Kiersimme erään nuoriso-ohjaajan kanssa kaikki talot läpi ja toivotimme ihmiset tervetulleiksi alueelle ja kirkkoon. Nyt talot on jo purettu ja niiden tilalle nousee uutta.

– Tätä tarkoitan, kun sanon, että maisema ympärillä muuttuu, jos pysyy pitkään aloillaan

Kahvia en keittänyt

Ensimmäisen työvuotensa Oulunkylän seurakunnassa Liisa Järvinen työskenteli naisteologin tittelillä. Sittemmin hänestä tuli lehtori.

Oulunkylässä lehtori sai esimerkiksi saarnata rippikoululaisten konfirmaatiojumalanpalveluksessa, mutta ei muutoin. Eikä papiksi vihkimättömien ollut mahdollista hoitaa kasteita, vihkimisiä tai hautaan siunaamisia.

Järvistäkin pyydettiin tilaisuuksissa muutaman kerran kahvia keittämään. Siitä hän systemaattisesti kieltäytyi.

– Ei se kuulunut meikäläisen virkaan.

Jos olin viranhoidossa, en kahvia keitellyt.

Ilo, joka pistää vihaksi

Huhtikuun 10. päivänä 1988 Helsingin tuo-

miokirkon alttarilla oli tungosta. Piispa Samuel Lehtonen vihki papeiksi parisenkymmentä naista. Ensimmäiset naispapit maahamme oli vihitty edellisessä kuussa.

– Vihaksi pistää tämä ilo, joka on kielletty minulta näin kauan, Järvinen tuumasi tuolloin. Ajatus on kulkenut hänen mukanaan tähän päivään saakka.

– Samoihin aikoihin Oulunkylässä oli aloittanut uusi kirkkoherra. Jouko Liehu oli saapunut Torniosta. Hänelle oli soitettu kotiseudultaan pohjoisesta ja tiedusteltu, miten etelässä voi tulla toimeen, kun siellä Oulunkylässäkin on kuulemma niitä naispappeja.

”Kun pysyy pitkään samalla paikalla, maisemat ympärillä muuttuvat.”

Uransa aikana Liisa Järvinen työskenteli neljän kirkkoherran alaisuudessa.

Ennen Liehua esimiehenä oli Toivo Viitasaari, sittemmin kirkkoherroina ehtivät olla Pentti Kortekangas ja Heikki Järvinen.

Arkku haudassa kallelleen

Liisa Järvisen pappeuden alku osui valtakunnalliseen siirtymäaikaan.

– Toimiessani lehtorina piti itse kehitellä kuviot, miten työnsä tekee. Kun sain pappisviran, saatoin tuoda virkaan jotain uutta, mitä pappisveljet eivät olleet tehneet.

Vuodet olivat luovuuden aikaa. Pappiskoulutuksessa painottuivat toimitusten etukäteiskeskustelut. Järvisen mukaan sielunhoidollinen painotus vahvistui naisten pappeuden myötä.

– Meille oikein tähdennettiin koulutuksessa, että ennen toimitusta keskustellaan perheen kanssa. Käydään esimerkiksi perheen luona ennen lapsen kastamista.

14

Kasteet ja hautaukset – niissä on Liisa Järvisen mukana häitä runsaammin syvyyttä ja uskontoa.

– Pienen lapsen läsnäolo ja lähipiiri tämän ympärillä, hän pohtii herkällä äänellä.

– Tai kun ihminen menetetään. Suru on sellaista, että surijoiden omista syvyyksistä kuopsahtaa usein esiin jotain piilotettua.

Järvinen muistaa eräätkin hautajaiset, joissa isän poismeno otti poikaa koville.

Hautajaisia edeltävänä iltana poika oli tarttunut pulloon, mutta halusi kuitenkin olla mukana kantamassa arkkua. Se pääsi luiskahtamaan kallelleen haudan pohjalle.

– Ne hautajaiset jatkuivat hyvin vahvasti virrenveisuulla, Järvinen naurahtaa.

Mutta ei pienestä Liisasta Hartolan Hotilan kylästä pitänyt tulla teologia.

Ajatuksissa oli lähteä opiskelemaan Heinolan opettajaseminaariin. Siellä ylioppilaasta olisi leivottu kahdessa vuodessa opettaja.

Mutta paikallinen pappi – Antti Leinonen – alkoi puhua, ettei Liisasta opettajaa tehdä.

– Sinä lähdet teologiseen tiedekuntaan! kappalainen ilmoitti.

Ja lisäsipä vielä tuoreelle ylioppilaalle: – Sinun aikanasi toteutuu naispappeus.

Luonto antaa inspiraation

– Kun jäin eläkkeelle, ilmoitin kirkkoherranvirastoon, etten ota vastaan toimituksia. Siunaan ainoastaan haudan lepoon heidät, jotka olen luvannut.

Piispa Eero Huovinen oli myöntänyt Liisa Järviselle rovastin arvonimen vuonna 1995.

Rovastilla oli kova tahto päästä eläkkeelle.

– Kun on näitä harrastuksia!

Pappeus on elinikäinen ja siitä on myös tarve kirjoittaa. Kun papin rooli vaihtuu kirjailijaksi, tulee nimeen lisäys Marjatta.

Liisa Marjatta Järviseltä on ilmestynyt yli kaksikymmentä teosta. Näytelmiä, kuunnelmia, runoutta, lasten- ja nuorten kirjoja. Tuottelias kirjailija yhdisti jo pappina kirjoittamisen työhönsä. Rippikouluissa hän käytti työvälineenä nuorten kanssa draamaa ja teki usein saarnoistaan narratiivisia. Pitkään hän myös toimitti seurakunnan tiedotuslehteä.

Tällä hetkellä työn alla on runoja.

Runoilijan työpäivä on satunnainen ja vaihteleva.

– Runojen kirjoittaminen on sellaista, että mieleen voi nousta jotain vaikka juuri

”Innoittaja on luonto.

Luontoon vertautuvat usein ihmissuhteet. ”

– Kun kuljen täällä, saattaa joku kivi tuoda mieleen henkilön ja tapauksen: ”Tuolla tapasin sen ja sen ihmisen”.

Järvisen innoittaja on luonto.

– Luonto on minulle läheinen. Se on hyvä aihe siksikin, että luontoon vertautuvat usein ihmissuhteet.

Ja sitten on satakielimetsä – Aikanaan eräs henkilö, joka oli muuttanut alueelle jo ennen minua, vinkkasi, että Oulunkylästä Veräjämäkeen kuljettaessa matkalle osuu metsikkö täynnä satakielen laulua. Aloin kulkea siitä. Ja siellä ne satakielet laulavat, vaikka lintusukupolvet ovat jo moneen kertaan vaihtuneet.

– Nyt seuraan mielenkiinnolla, miten visertäjät suhtautuvat, kun niiden laulumaiden lähelle tulee raitiolinja.

Luontoa onneksi riittää Oulunkylän seutuvilla. Liisa Marjatta Järvinen tekee usein kävelyretkiä lähialueella.

Metsä on innoittanut runoon, joka on julkaistu myös paikallislehti Oulunkyläisessä.

silloin, kun on käymässä nukkumaan. Se on kirjattava jollain tavalla heti talteen.

SATAKIELIMETSÄ Toukokuisena helluntaisunnuntaina iltakävelyllä sivuutan vastapuhjenneen satakielimetsän.

Pysähdyn.

Ei voi erehtyä!

Satakieli satelee sataa kieltä kielellä millä hyvänsä latelee hiirenkorvat täyteen ihmisen korvat pyydystävät mitä ehtivät alasimelleen vasaralla taottaviksi – tulisiko tästä korvakorut vai kaulaketju vai rengastus sydänten välille!

Satakieli satelee satoja korujen aihioita tuhlaten onnellisen tietämättömänä rikkaudestaan.

Kuljen hiiviskellen etten pelästyttäisi laulajaa – koko satakielimetsä soi.

Liisa Marjatta Järvisen teoksesta Minä se niitty, 2015, Opus Liberum.

1515

PAIMEN SURU KESÄSETELI

Sata vuotta tulevaisuutta -juhlanäyttely esittelee Oulunkylän historiaa – nuoret mukana näyttelyn toteuttamisessa

Taiteesta kiinnostuneet Juska ja Emilia saivat Oulunkylän seurakunnassa monipuolista työkokemusta.

He pääsivät osallistumaan juhlanäyttelyn järjestämiseen, joka toteutetaan Oulunkylän kirkon Galleria Aulaan keväällä 2022.

SALKA NAATUS Kulosaaren yhteiskoulun lukion oppilas teksti ANTTI RINTALA kuvat

16

O

ulunkylän seurakunta palkkasi kesäseteleillä 15-vuotiaat Emilian ja Juskan. Kesäsuntiona työskennelleet nuoret saivat ikkunoiden pesun ja muun siivouksen lisäksi olla mukana taidenäyttelyn toteuttamisessa.

Emilian ja Juskan tehtävänä oli valita kuvia Oulunkylästä sadan vuoden ajalta.

Erityisesti rakennuksista otetut kuvat jäivät kesäsetelinuorten mieleen.

Juhlanäyttely rakennetaan Oulukylän kirkkoon keväällä 2022. Näyttelyssä on esillä kuvia Oulunkylän alueelta sadan vuoden ajalta. Se on avoin kaikille kirkon aukioloaikoina, joten kuka tahansa voi käydä tutustumassa alueen historiaan 1920-luvulta alkaen.

– Se on semmoinen helppo paikka, josta kesätöitä voi etsiä, Juska selittää.

Kesäsuntiona he ovat saaneet tietää paljon seurakunnasta ja sen käytännöistä.

Vaikka kirkon toiminta oli jo isoskoulutuksessa käyvälle Emilialle entuudestaan tuttua, kirkkorakennuksen kunnossapitoon ja siistimiseen menee hänen yllätyksekseen kohtalaisen paljon aikaa.

”Nuoret saivat ikkunoiden pesun ja muun siivouksen lisäksi olla mukana juhlanäyttelyn toteuttamisessa.”

Oulunkylästä kotoisin olevan Emilian mieleen on erityisesti jäänyt kuvia tutkiessa kuva vanhasta kirkosta.

– Tuttu paikka, Emilia kertoo.

Korona on selvästi vaikuttanut kesäsuntioiden työnkuvaan. Ihmisiä on käynyt huomattavan vähän.

– On ollut aika rauhallista, kertoo Juska.

Tunnelma kirkolla on kuitenkin ollut koko ajan hyvä, joten töihin on ollut mukava tulla.

TULOSSA!

Ensimmäistä kertaa kesätyössä olevan Juskan mukaan suntiona ollessa on oppinut paljon kaikenlaista. Tiimityö on puolestaan Emilian mielestä yksi tärkeimmistä asioista, joita hän on kesäsuntiona työskennellessään oppinut. Se nimittäin puuttui paljolti hänen aiemmastaan työpaikastaan, jossa hän työskenteli enimmäkseen yksin.

Helsingin kaupungin nettisivut auttoivat tänäkin kesänä nuoria etsimään työpaikkoja. Sieltä Emilia ja Juskakin bongasivat kesäsuntion paikan. Heidän mielestään nuoria innostaa kesätyönhaku erityisesti silloin, kun työnkuva tuodaan hyvin esille.

Juska kertoo kaupungin nettisivujen olevan työnantajille mainio keino tavoittaa nuoria.

SATA VUOTTA TULEVAISUUTTA -JUHLANÄYTTELY rakennetaan Oulukylän kirkkoon keväällä 2022.

Oulunkylän vanha kirkko vuonna 1972.

Kuvaaja Teuvo Kanerva. Lähde: Museoviraston Kuvakokoelma.

www.helsinginseurakunnat.fi/oulunkyla

1717

MIKKELINPÄIVÄ

TUTKIMUSPARTIO SEIKKAILEE Mikkelinpäivä

Hyvää enkelien päivää!

TEHTÄVÄ

Älä pelkää.

Olet turvassa. .

VÄRITÄ KUVA. Italialainen munkki Fra Angelico maalasi kauan sitten enkelin siivet sateenkaaren kirjaviksi.

Tee sinä samoin.

18

LISÄÄ TEHTÄVIÄ

www.lastenkirkko.fi

MIKKELINPÄIVÄ

Mikkelinpäivä on enkelien päivä, päivän liturginen väri on valkoinen.

Mikkelinpäivän keskushahmo on Raamatussa mainittu arkkienkeli Mikael.

Mikaelin kunnioittaminen ja juhliminen alkoi 400-luvulla, ja jo silloin Mikaelia juhlittiin 29. syyskuuta.

TEHTÄVÄ

Enkeli on Jumalan luoma henkiolento. Ne voivat ilmestyä ihmisille esimerkiksi Jumalan viestintuojina, kuten arkkienkeli Gabriel ilmestyi neitsyt Marialle.

7

8

9

11

14

10 5

12 13

6

21 15 16

4

18

TÄYDENNÄ KUVA. Piirrä enkeli loppuun.

Piirrä siivet kulkemalla pienestä numerosta suurempaan.

24

22

19

25

26

23 27

20

17

28 29

3

30 2

1

31

32

TEHTÄVÄ

KUKA ENKELI? Mikkelinpäivä on saanut nimensä ylienkeliltä.

Kirjoita kirjaimet vihjeen mukaan, niin saat tietää nimen.

Ollaan enkeleitä toisillemme.

TEHTÄVÄ

K

VÄRITÄ TOIVO.

19

M I

L A

E

Syksy2021

KÄPYLÄN KIRKKOKUORO

kokoontuu tiistaisin 28.9. alkaen klo 18.30 Käpylän kirkko.

Kanttori Mikko Helenius. kapylankirkkokuoro.fi.

CHORUS SINE NOMINE

keskiviikkoisin alkaen 29.9. klo 18–20 Oulunkylän kirkolla.

Monipuolista kirkkomusiikkia, äänenmuodostuskoulutusta ja esiintymisiä.

Katja Mäkiö. csn.fi.

Syksyn toiminta on käynnissä - tule mukaan!

TOIMINTAA YHTEISÖRUOKAILUT ovat kaikille avoimia.

Vapaaehtoinen maksu.

Ruokalistat ja lisätiedot kotisivuiltamme.

Maanantaipuuro 27.9.–22.11. klo 9–12 Oulunkylän kirkko.

Iltaruoka keskiviikkoisin 29.9.–24.11. klo 16–17.45 Käpylän kirkko.

Yhteisöravintola Salaam torstaisin 30.9.–25.11. klo 12–15 Oulunkylän kirkko.

YKSINHUOLTAJIEN OLOHUONE

parittomien viikkojen tiistaina 14.9.–23.11. klo 17–19. Oulunkylän kirkko, takkahuone.

MAUNULAN TORSTAIKERHO

16.9.–25.11. klo 13–14.30 Maunulan kirkko. Ohjelma kotisivuilta.

LUX AETERNA -KONSERTTI

pyhäinpäivänä 6.11. klo 14 Käpylän kirkossa.

Osia sielunmessuista, lohdutuksen psalmeja, soitinmusiikkia ja lauluja taivaasta. Kaari-ensemble, Saara Aittakumpu, Mikko Helenius ja Katja Mäkiö.

Vapaa pääsy.

PERHEILLE PERHEKERHO

KOSKELAN LÄHETYSPIIRI

maanantaisin 6.9.–22.11. klo 9.30–11 Oulunkylän kirkolla.

parittomien viikkojen tiistai 28.9.–23.11. klo 15–16.30, Voudintien kerhotila.

Armi Anttila.

MAUNULAN MUSKARIT

torstaisin 9.9.–25.11.

Maunulan kirkossa.

• klo 9.30–10 2–5-vuotiaat • klo 10.05–10.35 1–2-vuotiaat • klo 10.40–11.05 0–1-vuotiaat Ohjaajana Maija PesonenKareinen. Lauluja, leikkejä, rytmisoittimilla soittamista, musiikkiliikuntaa. Maksuton, ei etukäteisilmoittautumista. Perhekahvio ja lasten leikkitila käytössä muskareiden ajan.

OULUNKYLÄN LÄHETYSPIIRI

keskiviikkoisin 29.9.–24.11. klo 13–14.30, Oulunkylän kirkko srk-sali.

Seija Peltola.

MIESTEN PIIRI

maanantaisin 6.9. klo 14–16, 4.10. klo 14–16, 1.11. klo 14–16, 2 9.11. klo 14–16, Oulunkylän kirkon takkahuone.

SURURYHMÄ

keskiviikkoisin 29.9.–24.11. klo 18–19.30.

Oulunkylän kirkko.

20

ISÄT HOI! -ILTAMUSKARI

tiistaisin 28.9.–16.11.

Käpylän kirkossa.

Alex Hyvärinen.

• klo 17–17.25 0–1-vuotiaat • klo 17.35–18 2–3-vuotiaat • klo 18.10–18.35 3–5-vuotiaat

FAMILY THURSDAY

klo 17–19 Maunulan kirkon tiloissa 28.10. Aihe ilmoitetaan myöhemmin 25.11. Laura Nousiainen: Eroilta 16.12. International

Christmas Carols

– joululauluja eri

puolilta maailmaa

Kirkon kuvapankki/Timo Jakonen

MUSIIKKI

JUMALANPALVELUKSET Jumalanpalveluksissa huomioimme koronaturvallisuuden.

MESSU SUNNUNTAISIN Oulunkylän kirkossa klo 10.

Käpylän kirkossa klo 18.

VIIKKOMESSU torstaisin Maunulan kirkossa klo 12.

Maunulan torstaikerho Musiikkimatineaa, yhteislauluja, runoja ja ajatuksia. Keskustelua isovanhemmuudesta, tietoiskuja, taukojumppaa ja sauvakävelyä.

Huikeita musiikkiesityksiä laulun, viulun, huilun, sellon, pianon ja urkujen säestyksellä.

P

erinteinen Maunulan torstaikerho tarjoaa taas tänä syksynä tunteita, tarinoita ja hengellisyyttä eläkeläisille ja kaikenikäisille. Mukana Oulunkylän seurakunnan työntekijöitä ja valtava kattaus taiteen ammattilaisia.

TULOSSA TULOSSA KEVÄÄLLÄ 2022!

NAISTENPÄIVÄ Syksyllä tulossa perinteinen Naistenpäivä la 30.10.

Millaista on ooppera kirkossa?

MIKKO HELENIUS teksti NANI HÄRKÖNEN kuva

K VARHAISNUORTEN PELIYÖ – ilmoittautuminen seurakunnan nettisivuilla 9.8.–31.10.2021.

Miira Sippola on teologi ja näytelmäkirjailija sekä Myllyteatteri-ryhmän perustaja.

Aloimme puhua oopperasta kesällä 2019 ja Miira halusi kirjoittaa siihen libreton.

Erääksi lähtökohdaksi tulivat William Blaken tekstit.

Englantilainen Blake (1757– 1827) oli runoilija ja kuvataiteilija, jonka persoonalliset ja julistavat kirjoitukset ajoittuivat historiallisen murroksen aikaan. Oopperan libretossa toistuu suora sitaatti Blakelta: ”Ikuisuus on yhteistä kaikille, hyvän ja pahan tuolla puolen,

äpylän kaupunginosan 100-vuotistapahtumia jouduttiin vuonna 2020 siirtämään toisen vuosisadan puolelle. Seurakunnassa haluttiin osallistua juhlaan toteuttamalla Käpylän kirkossa erityinen tilaisuus.

Olin kertonut kiinnostuksestani kirkko-oopperan säveltämiseen, ja seurakuntaneuvoston hyväksynnän jälkeen hanke eteni. Sävellys on valmis ja nyt ollaan tuotantovaiheessa. Loputon Käpylä -oopperan esitykset ovat Käpylän kirkossa 17.–19.2.2022.

21

MAUNULAN TORSTAIKERHO

Maunulan kirkolla torstaisin 16.9.–25.11. klo 13 viikkomessun jälkeen.

Tervetuloa mukaan nauttimaan pannarikahvilan herkuista!

sillä ei ole väriä eikä se tunnu”.

Blaken mystisten näkyjen lisäksi ollaan ruohonjuuritasolla, katsotaan ihmisten elämää tässä kaupunkikylässä.

Teoksessa on kolme solistia, kuoro sekä soitinyhtye, ja sen kesto on noin tunti. Kuoron käyttö Käpylän poikkeuksellisesti soivan kirkkotilan eri osissa on toteutukselle mieluinen haaste. Esityksen ohjaa Juulia Tapola, joka on Suomen työllistyneimpiä oopperaan erikoistuneita ohjaajia. Juulia työskentelee jatkuvasti klassikkoteosten sekä kantaesitysten parissa. Ohjauskonseptissa on suunnitteilla ainakin kirkon seinäpintojen käyttö visuaalisten teemojen projisointiin.

Uusia kirkko-oopperoita on viime vuosina esitetty Suomessakin useita. 1900-luvun eurooppalaisista säveltäjistä erityisesti Benjamin Britten tunnetaan niistä. Ooppera on näyttämömusiikkia, mutta koska olemme kirkossa niin ”näyttämön” käsite ei olekaan ihan selvä.

Haluamme kommunikoida ja antaa katsojalle haasteita, jotka eivät toivottavasti mene yli oivalluksista joita teos voi antaa. Kirkko voi toivottavasti olla vieläkin yhteisölle tärkeä paikka keskellä kylää.

ME TÄÄLLÄ

KIRKKOHERRA

PAPISTO

ULLA KOSONEN

JOHANNA ELO

TAPIO LEINONEN

KUKKA HANDOLIN

VELI PELKONEN

ERIKA HERALA

RAIVO SAVIK

seurakuntapastori 09 2340 5006 rippikoulutyö

kirkkoherra 050 3804 097

seurakuntapastori 09 2340 1004 varhaiskasvatus ja pyhäkoulu

perhetyön pappi 09 2340 1019 lokakuun 2021 loppuun asti

seurakuntapastori opintovapaalla

seurakuntapastori 09 2340 5321 lähetystyö

seurakuntapastori 09 2340 532 diakoniatyö

TAIJA KAIPAINEN

seurakuntapastori 09 2340 4219 vapaaehtoistoiminta

DIAKONIA

KANTTORIT

ELISA HAPULI

MARIA ONUIGBO

diakoni, aloittaa lokakuussa 2021

kanttori 09 2340 4217

ANNA HIEKKATAIPALE

INKERI SAKSA

KATJA MÄKIÖ

diakonissa 09 2340 5381

diakoni 09 2340 1003

TARJA LINDFORS

diakoni 09 2340 4227

vs. johtava diakoni 09 2340 5384

Diakonian ajanvarausja neuvontanumero

Tiistaisin ja torstaisin klo 10–12, puh. 09 23405318

KIRKKOHERRANVIRASTO

Asiointi puhelimella tai sähköpostilla Avoinna: Ma–ti, to klo 9–12, ke klo 13–16 09 2340 5300, oulunkyla.srk@evl.fi

22

MIKKO HELENIUS

kanttori 09 2340 5327

MAIJA PESONEN -KAREINEN;

kanttori 09 2340 5328

VIRKATODISTUKSET Keskusrekisterin virkatodistuspalvelut p. 09 2340 5000 Avoinna: ma–pe klo 9–12

”Sähköpostit ovat muotoa: etunimi.sukunimi@evl.fi”

NUORISO

MIA MOD

MIRJA KIETÄVÄINEN

nuorisotyönohjaaja 09 2340 4205

varhaisnuorisotyö 09 2340 5372

BEA MOKKI

nuorisotyönohjaaja 050 521 9159

VARHAISKASVATUS

ANNA HJELT -JAUHIAINEN

EBONY NIEMI

ELLA RAJAHALME

LINNEA KORHOLA

ELLIOT NIEMI

PIA TUOMINEN

ESSI KORJUS

VILLE PASANEN

MARJUKKA VALTANEN

lastenohjaaja 09 2340 5352

lastenohjaaja

lastenohjaaja 046 9211 345

lastenohjaaja

lastenohjaaja 050 591 5795

lastenohjaaja 050 380 4110

SUNTIOT

lastenohjaaja 050 437 0491

lastenohjaaja 050 437 0491

iltapäiväkerhon ja kouluikäisten toiminnan ohjaaja 09 2340 1018

TOIMISTO

HARTO HÅLLMAN;

TEEMU SAXMAN

MARJA LIPSANEN

KARI PAKARINEN

XIAO LING SONG

VILLE JAAKO

pääsuntio 09 2340 4215

suntio 09 2340 5320

suntio 09 2340 4222

suntio 09 2340 5320

seurakuntasihteeri 09 2340 5312

viestintä 050 380 4087

HANNA YLETYINEN viestintä

”Tervetuloa toimintaamme mukaan!”

23

ONNEA!

Oulunkylä – 100 vuotta!

O

ulunkylä itsenäistyi Helsingin pitäjästä omaksi kunnakseen 1.1.1921 eli sata vuotta sitten. Seurakunta on kulkenut kaupunginosan rinnalla alusta asti ja toivottaa hyvää juhlavuotta koko kylälle ja kaikille sen asukkaille! Seurakunta on tiiviisti mukana myös satavuotisjuhlahumussa, joka jatkuu ensi vuoteen asti. Juhlavuotta muistetaan Oulunkylän kirkon Galleria Aulan juhlanäyttelyllä Sata vuotta tulevaisuutta. Katseet siis kohti tulevaa: näyttely aukeaa keväällä 2022.

LUE LISÄÄ www.helsinginseurakunnat.fi/oulunkyla

Oulunkylän kirkko, Teinintie 10

Maunulan kirkko, Metsäpurontie 15

Käpylän kirkko, Metsolantie 14

Oulunkylän vanha kirkko,

Siltavoudintie 12

Kakkonen,

Pohjolankatu 2 D

www.helsinginseurakunnat.fi/oulunkyla .

@oulunkylanseurakunta @oulunkylanseurakunta @ogelinsrknuoret Oulunkylän seurakunta

SYYSJULKAISU Oulunkylän seurakunnan vuosijulkaisu 2/2021 PAINOMÄÄRÄ 11 500 kpl 24 LEHDEN TOIMITUS Ulla Kosonen, Ville Jaako ja Hanna Yletyinen ILME www.kasma.fi KANSIKUVA Antti Rintala SISÄLLYSLUETTELON KUVAT Antti Rintala, lukuun ottamatta Runoteos (Wikipedia commons).

OSOITELÄHDE: Kirkon jäsenrekisteri. Yksi esite/talous. Valintakriteerinä on ikä (vanhin taloudessa).

Oikealla Oulunkylän kirkko (Siltavoudintie 12), valmistunut 1905. Finna/Helsingin kaupungin museo.