KESÄjaalalainen

Hahmottelin tätä kolumnia kirsikkapuiden kukkiessa työmatkalla Tokiossa, jatkoin sen ajatusten työstämistä kokoustauolla Egyptissä ja sain vihdoin tekstiä paperille kirkkaiden tähtien tuikkiessa viikonloppuna Jaalassa. Oli suuri kunnia tulla valituksi vuoden 2022 kesäjaalalaiseksi. Jaala ja erityisesti Karijärvi ovat olleet minulle läheisiä paikkoja jo 30 vuoden ajan. En koe olevani vain kesäjaalalainen, vaan myös syksy-, talvi- ja kevätjaalalainen.

Maailmalla paljon liikkuvana arvostan vuoden rytmittymistä neljään vuodenaikaan Jaalassa. Itsestään selvän aurinkoisen ja mansikanmakuisen kesän rinnalle on sittemmin rynnistänyt värikäs syksy suppilovahveroineen ja puolukkasatoineen. Ja aivan viime vuosina olen havahtunut talven ja erityisesti talvisten pakkasöiden kauneuteen. Koiran kanssa on siis tullut tehtyä useampikin iltalenkki kuunvalossa ja hankien hohtaessa niin kirkkaana, että taskulampun on voinut huoletta unohtaa sinne taskun pohjalle.

Kevään odotus ja kevään merkkien havainnointi alkaa omilla metsäreiteillä heti kun lumikinokset pienenevät. Jo ennen sitä on saanut kuunnella mm. helmipöllön huhuilua, teeren kukerrusta ja palokärjen pärrytystä. Luontohavaintoja siis riittää. Omassa lajitunnistuksessa sen sijaan on vielä runsaasti parantamisen varaa. Jokunen vuosi sitten olin kesäaamuna viemässä perunankuoria kompostiin, kun näin kaksi harmaata koiran näköistä otusta jolkottelevan mökkitietä pitkin. Ihmettelin ensin kuka ihmeen mökkiläinen ei osaa pitää koiriaan tähän vuodenaikaan kiinni ja jäin sitten tuota tietämätöntä mökkiläistä tielle odottelemaan. No, eihän sieltä ketään tullut, ja harmaat ”koiratkin” jatkoivat tasatahtia Ansalahden suuntaan. Päivemmällä sitten kuulin useammaltakin taholta lähitienoilla liikkuvasta kahdesta sudesta. Omassa varsin puutteellisessa lajitunnistuksessa auttaa riistakamera. Sen avulla on voinut myös seurata mitä oman talon ympärillä liikkuu silloin, kun ei itse ole paikalla. Useiden tintti-, orava-, hirvi- ja jänisselfien joukosta löytyy myös mm. komea kuusipeura.

Jos nyt jotain kritiikkiä haluaa esittää, niin toivoisin palokärjen valitsevan pärrytyspuunsa jatkossa vähän kauempaa kuin ihan talon vierestä. Eikä niiden kyykäär-