Issuu

Inter Vivos Pyk채l채 ry:n j채senlehti

Suuri opintoputkinumero

1/2013

Pääkirjoitus ”I have a dream”, julisti Martin Luther King aikoinaan. Siteerasin häntä, kun pidin puheen ja sain stipendin. Kuinka hurmiolliselta tuntuikaan idea paremmasta maailmasta. Olin myös melko varma, että minusta tulee juristi. Kuinka kauan siitä oikein jo onkaan. Teoriassa nyt jopa kuuden vuoden kokemuksella Inter Vivos -lehden parissa olen saanut nähdä ja olla tekemisissä paitsi kaikkien lahjakkaiden toimitusten, niin myös huikeiden päätoimittajapersoonien kanssa. Uskoivat Pykälässä tehtävän nyt minulle. Tällainen levikki ja vapaat kädet, sellaiset vähäsen tärisevät. Mutta mielessä muutama hyvä idea. En lupaa, että Inter Vivos tuo teille vallankumouksen. Evoluutiota tapahtuu meillä ja maailmalla kuitenkin. Pienin askelin yritämme kukin tehdä myös maailmasta parempaa paikkaa, oli kyse sitten arjesta, opinnoista tai muusta elämästä. IV tuleekin aina ja antaumuksella tarttumaan ajankohtaisiin aiheisiin. Tässä numerossa on käsitelty mm. ON-tutkintoa koskevaa uudistusta. Se sisältää jaloja tavoitteita ja rohkeita kokeiluja, joten innolla kannattaakin jatkossa katsoa, tuleeko maailma saamaan tulevaisuudessa Helsingistä entistä parempia juristeja. Tässäkin uudistuksessa kannattaa muistaa, että muutos riippuu aina myös siitä, miten me otamme sen vastaan. Kuinka kauan onkaan Kingin omien sanojen kaiusta ja missä onkaan maailma nykyään? Missä on rakkaus, onko meillä jo tasa-arvo? Paljon on tapahtunut ja pienin askelin me suuntaamme kohti parempaa, kunhan tahdomme sitä ja uskomme sen olevan mahdollista. Unelmia ja tavoitteita tuleekin aina olla, eikä niitä kukaan voi meiltä riistää. Ehkä siksi olenkin tässä kirjoittamassa. Ehkä siksi meillä onkin rohkea phuksi lähtenyt taittajaksi. Ehkä siksi saamme nauttia tänäkin vuonna hyvästä IV:stä. Vaikka me siis kulkisimme pimeässä laaksossa, kannattaa aina muistaa viisauden sanat: don’t panic, älä hätäile! Kaikki ei oikeasti ole niin vakavaa. Aurinko paistaa, kohta tulee Pykäläviikko, vuosijuhlat, Sillis ja vappu, opiskelijaelämän opintoputki ja pykälistin suuri seikkailu. Ja kaikki ne lukemattomat muut mahdollisuudet elää, toteuttaa itseään ja olla parempi ihminen. Onnea siis kaikkiin suuriin ja pieniin tuleviin koitoksiin!

Mikko Rudanko Päätoimittaja 2013

3 3

Sisältö VAKIOT 3 Pääkirjoitus 6 TOP IV 7 Bona mater familiae 8 IV tenttaa 9 Heikin palsta 10 Ajankohtaiset 14 Experto credite 29 HELP 41 Onnea valmistumisesta! 43 Osavuosikatsaus 48 Sitsiruokakriitikko 49 Julkinen runosuoli 58 Perhonen 12 16 24 30 34 36 38 44 50 52 54

Toimitus 2013 Uusi uljas ON-tutkinto Pykälä ry:n vuoden 2013 hallitus esittelyssä Katsaus Pykälä ry:n vuosijuhliin Daniel Farzan - yksityisyrittäjänäkin voi menestyä alkoholialalla Kolmen kvartaalin voitokas kokous - ELSA Helsin- gin Legal Trivia Gunilla Nilsson-Bergströmin tapaus Kaamosluennot - katsaus artistin sielunelämään Kolumni: Teoreemoja Mikä ihmeen LL.M.-tutkinto? Kirjoittamisen sietämätön vaikeus

Inter Vivos 1/2013 YHTEYSTIEDOT Päätoimittaja

Mikko Rudanko mikko.rudanko@pykala.fi +358 45 114 9915

Taittaja

Annika Solehmainen annika.solehmainen@pykala.fi +358 45 256 5905

Toimitus Heidi Elo Samuli Huttula Tuomas Koskinen Kristina Kotro Anette Laulajainen Isabella Lehti Aura Lehtonen Katariina Paakkanen Laura Päivinen Oskari Stenius Laura Timonen Tiia Vuoristo

Sähköpostiosoite: iv-toimitus@pykala.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Yrityssuhdetoimikunta yrityssuhdetoimikunta@pykala.fi Charlotta Bonsdorff +358 40 715 2255 Riku Saarinen  +358 50 500 3533 Mikke Vepsäläinen +358 50 534 9014 Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@pykala.fi

Top IV

Teksti: Mikko Rudanko, lainaukset opinto-oppaasta

1 Kulttuurisesti vieraan oikeuden ymmärtäminen ja Kiinan oikeus “Seminaarialustukset voivat koskea opiskelijoiden kiinnostuksen mukaan tiettyjä oikeudenaloja tai yleisemmin esimerkiksi kiinalaista oikeuskulttuuria tai Kiinan oikeusvaltiokehityksen institutionaalisia haasteita.” Kiina on uusi supervalta ja talousveturi, mutta millaista on Kiinan oikeus kaikkine ikiaikaisine ulottuvuuksineen? Opi se täällä tänään ja hurmaa tiedoilla itään kurkottava tuleva työnantajasi. Kansainvälisen yksityisoikeuden ja oikeusvertailun valinnaiset aineopinnot, seminaari, 6 op.

2 Practical Course on International Television and Film Agreements “The course will teach students how to negotiate and draft film and television agreements based on actual situations.” Tulevaisuudessa joku meistä laatii Ryan Goslingin ja neljännen Star Wars -trilogian sopimukset. Oletko se sinä? Opi sopimusten salat kätevästi jo nyt osana opintoja ja ota huima loikka kohti unelmiesi Hollywoodia. Kauppaoikeuden valinnaiset opinnot, kurssi, 3 op.

3 Polku vesilähteelle – aineksia islamilaisen oikeus- ja yhteiskuntaopin ymmärtämiseen ”Islamilainen käsitys laista ja yhteiskunnasta poikkeaa melkoisesti länsimaalaisesta. Kurssilla pohditaan sitä, millaisia islamilaisen ja länsimaalaisen ajattelun erot ovat ja mihin ne perustuvat.” Meille on opetettu romaanis-germaanista oikeutta ja Ally McBeal on Denny Cranen kanssa näyttänyt kuvauksen anglosaksisesta common law -järjestelmästä. Mutta kuinka moni tietää oikeasti, millaista on islamilainen oikeus? Älä heitä hukkaan mahdollisuutta ymmärtää, miksi muslimien on usein yhtä vaikea ymmärtää muita kuin muiden heitä. Kansainvälisen yksityisoikeuden ja oikeusvertailun valinnaiset aineopinnot, kurssi, 6 op.

4 Riidanratkaisu ja teknologia ” Modernissa yhteiskunnassa ihmisten vuorovaikutus, kaupankäynti ja palvelut siirtyvät kasvavissa määrin sähköiseen ympäristöön. Tämä kehitys on omiaan luomaan uudenlaisia oikeudellisia riitoja, jotka asettavat perinteisen valtiollisen lainkäytön uusien tulkintaongelmien eteen.” Uusi uljas prosessioikeus. Niin muuttuu mailma, Eskoni. Tulevaisuuden tuomari ei toivottavasti ole Robocop, Judge Dredd tai Skynet vaan laaja-alainen molempien, oikeuksien ja tekniikkain, generalisti. Ota vastaan tulevaisuus jo nyt! Prosessi- ja insolvenssioikeuden valinnaiset opinnot, seminaari, 6 op.

6 6

Hallitus:Bona

Mater Familiae

Uusi vuosi, uudet kujeet! Jälleen yksi Pykälä-vuosi on pyörähtänyt käyntiin. Eihän tässä voi kuin ihmetellä ajan kulumista – vielä hetki sitten pyörein silmin punssikahveilla vaeltaneista phukseista on tullut ahkeria valiokuntalaisia, aurinko pilkistää taivaalta ja niin kaukaiselta tuntunut Pykälä-viikkokin kolkuttelee jo ovella.

Uutta

Onkin aika suunnata katseet kohti alkanutta vuotta ja sen mukanaan tuomia haasteita. Vaikka Pykälässä tietyt asiat ovat ja pysyvät, on vuosi täynnä uusia tapahtumia ja ideoita. Pykälän tulisi olla paikka, jonne kaikkien on helppoa ja hauskaa tulla ja jossa kaikille on mieluisaa tekemistä. Tämän ajatuksen siivittämänä tänä vuonna järjestetään perinteisten tapahtumien lisäksi ainakin 3+bileet vanhemmille opiskelijoille sekä toivotut iltabileet vappuna! Yksi edellisvuoden näkyvimmistä muutoksista kerhotiloissa oli ehdottomasti tupakkakopin rakentaminen. Ilmaverholla varustettu, oveton koppi saatiin käyttöön juuri sopivasti ennen phuksien saapumista. Kauan odotettu tupakkakoppi onkin tuonut suuren parannuksen kerhotilojen viihtyisyyteen ja ilman laatuun. Toivottavasti savuttomuus rohkaisee entistäkin enemmän jäseniä aktiivisesti mukaan Pykälän tapahtumiin.

Ja parempaa

Kerhotilojen viihtyisyyden parantaminen saa jatkoa myös tänä vuonna. Tarkkasilmäinen onkin jo saattanut huomata eteisen värimaailman vaihtuneen neonpunaisesta rauhallisempaan viininpunaiseen. Tämä on seurausta tilatoimikunnan panoksen avulla toteutettavasta kerhotilojen uudistusprojektista. Suunnittelu on ollut käynnissä koko syksyn ja keväällä onkin vihdoin päästy käytännön toteutukseen. Vuoden aikana pääsemme myös mm. viettämään ison salin surullisenkuuluisien Lundia-kaapistojen hautajaisia sekä vaihtamaan vanhojen kirjahyllyjen tilalle uudemmat (ja turvallisemmat!) yksilöt.

vat opintonsa uuden tutkintorakenteen mukaisesti. Uudessa tutkintorakenteessa oppiaineet on sijoitettu laajempiin opintokokonaisuuksiin, minkä toivotaan helpottavan kokonaisuuksien hahmottamista sekä mahdollistavan myös enemmän oppiaineiden rajat ylittävää yhteistyötä. Kiitos uudistuksen toteuttamisesta Pykälän osalta kuuluu ennen kaikkea ahkerille opintovastaaville, jotka ovat ajaneet yhteistä etuamme tiedekunnassa – mahtavaa työtä! Uutena toimintamuotona lähtevät käyntiin opintopiirit – täysin uudella konseptilla. Kaivatut opintopiirit tuovat hyvän lisän opiskeluun ja mahdollistavat opiskelijoiden keskinäisen keskustelun ja tätä kautta tehokkaamman oppimisen. Opintopiirejä tullaan toteuttamaan yhteistyössä yritysten kanssa, joten niiden kautta on mahdollisuus päästä tutustumaan myös kyseisen alan huippuosaajiin ja saada aiheeseen uusia näkökulmia (jopa) tenttikirjojen ulkopuolelta. Ilon-, hymyn-, energian-, auringon- ja Pykäläntäyteistä kevättä kaikille! Vuosijuhlissa nähdään!

Myös opinnoissa

Myös opintosektorilla puhaltavat tänä vuonna muutoksen tuulet. Syksyllä pääsemme ihailemaan pitkällisen opintoedunvalvontatyön tuloksia, kun phuksit aloitta-

7 7

IV tenttaa

Teksti ja kuvat: Laura Timonen

IV oli mukana hempeilemässä Uudella ylioppilastalolla Pykälän ja Kannunvalajien yhteisillä Ystävänpäiväsitseillä 14.2.2013. Rakkaudesta ja ystävyydestä pursuilevana IV tenttasi pykälisteiltä sitä, mikä on pykälistille rakkainta. <3

Emma Pykälässä rakkainta on sen henki. Se mystinen aave, joka yhdistää kaikkia jäseniä.

Micke Pykälistille rakkainta lienee lakikirjat ja ennen kaikkea niiden haju. Pölyttyneiden lakikirjojen haju. Lisäksi rakasta on eräänlainen pykälisteille ominainen besserwisseriys.

Antti Pykälisti rakastaa monia asioita. Pykälä ja Volga tasapainoittaa kaikkea tätä.

Heikin palsta Lähetä omat kysymyksesi Heikille osoitteessa www.pykala.fi/julkaisut/kysy-heikilta

Jurismin turvallisuus

Kotkassa surmattu asianajaja sai minut pohtimaan juristien turvallisuutta tahi turvattomuutta Suomessa. Kohdistetaanko Suomessa oikeuden ammattilaisiin, esim. puolustusasianajajiin ja käräjätuomareihin väkivaltaa ja/tai uhkailua ns. asiakkaiden toimesta? Tässä tarkoitan lähinnä sitä, että ovatko väkivallan teot seurausta juristien nimenomaan työssään tekemistä päätöksistä/valinnoista? Jurristi Hyvä jurristi, Aika ajoin sellaista tapahtuu, mutta aniharvoin vakavin seurauksin. Missä määrin tällaiset teot johtuvat kyseisten juristien päätöksistä tai valinnoista, lienee hankala selvittää. Subjektiivisesti väkivaltaiseen tekoon ryhtyvä tai sellaisella uhkaava voi tietysti kuvitella mitä vain.

Elämä = Phuksivuosi(?)

Hei Heikki! Miten elämä jatkuu phuksivuoden jälkeen? Tuleeko minustakin vanha ja asiallinen, N-vuoden opiskelija? Miten tästä oikein selviää? Apua Arvoista apua, Joo tulee, 99 % todennäköisyydellä. Se yksi prosentti on niin sanottuja ikuisuusopiskelijoita, joiden on vaikea luopua opiskelijastatuksesta – ihan sympaattisia hahmoja sinänsä. Vähitellen luonnollinen kehitys ajaa useimmat asiallistumaan ja aikuistumaan, mikä ei ole välttämättä lainkaan huono asia vaan tuo mukanaan myös myönteisiä lieveilmiöitä.

Nyt sitä ruokaa

Miksi Porthaniassa ja yliopiston ruokaloissa on niin huono ruoka? Jos menee Sibeliukseen tai Kauppakorkeaan syömään, ruoka on ihan erilaista. Siitä näkee myös sen, keitä yhteiskunta arvostaa ja myös juristien neuvottelutaidon verrattuna ekonomeihin.  Jos ei syö lihaa, mahdoton on saada aina jotakin syötävää. Kalapuikot on outoa vaaleata

mössöä. Jatkuvasti päivästä päivään on jotakin soijaa, joka myös on ihan mauton. Riisi ja pasta on jo ulkonäöltä epäilyttävältä ja myöskin maulta mauton.  Esimerkiksi työpaikkojen ruokaloissa, joissa ruoka on samanhintaista, kun ottaa huomioon myös valtion antaman tuen, ruoka on ihan erilaista.  Silloin kun nostettiin hintoja, puhuttiin kovin, että lisääntyy kalan ja vihanneksen valikoima, muttei sitä tapahtunut.  Saisiko siihen muutosta tai opiskelijoille tuo ateriatuki jollakin toisella tavalla niin että voi itse päättää missä sen käyttää? Opiskelija Hyvä Opiskelija, Enpä ole vähään aikaan mainitsemissasi kuppiloissa syönyt, joten omakohtainen vertailumahdollisuus puuttuu. Sibelius-Akatemian ruokala oli kyllä jo omana opiskeluaikanani hyvässä maineessa. En ehkä kuitenkaan vetäisi tästä johtopäätöksiä juristien neuvottelutaitoon tai eri alojen yhteiskunnalliseen arvostukseen. Ei meidän dekaani niitä ruokalistoja neuvottele eikä käy koesyömässä. Eiköhän tässä päde sen sijaan ihan markkinatalouden lait. Äänestä hyvä ihminen jaloillasi, jos ei muona maistu – ei siellä Portsussa ole pakko syödä. Sitten on myös rakentavampi vaihtoehto, eli anna palautetta ruokalan henkilökunnalle.

Lopulta meistä tulee kaikista juristeja

Hei Heikki!  Mitähän tämä ”Joustava alan vaihto [joka] turvataan erillisillä hakuja valintaväylillä.” tarkoittaa esimerkiksi keski-ikäisen DI:n tapauksessa, joka v. 2015 saa oikeustieteellisen herätyksen ja haluaa opiskella juristiksi?  Hallituksen esitys 44/2012: ”Valtioneuvosto on rakennepoliittisessa kannanotossaan maaliskuussa 2012 linjannut korkeakoulujen opiskelijavalintojen kehittämistä. Linjauksen mukaan opiskelijavalinnat uudistetaan kaksivaiheisesti 2014–2015. Ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevien aseman parantamiseksi mahdollistetaan ensimmäisessä vaiheessa heidän va-

lintansa omassa kiintiössään, jonka käyttöönotosta ja suuruudesta päättää korkeakoulu. Toisessa vaiheessa hakujärjestelmä uudistetaan siten, että yhteishaussa valitaan vain ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevia. Uudistuksen tavoitteena on purkaa opintojen aloittamista viivästyttävä hakijasuma. Joustava alan vaihto turvataan erillisillä hakuja valintaväylillä.” Tuplatutkintoko kohta mahdoton? Arvoisa Tuplatutkinto kohta mahdoton, Eihän näiden puppusanageneraattoreiden mössömuotoiluista ota selvää edes Koikkalaisen labradorinnoutaja. En edes yritä viisastella ymmärtäväni tai tietäväni. Luultavasti tuo ei tarkoita yhtään mitään tai sitten juuri päinvastaista kuin mitä siinä lukee. On myös olemassa mahdollisuus, että se tarkoittaa sitä, mitä siinä lukee, mutta sitten tarvittaisiin tarkentavaa materiaalia opetusministeriön lakia valmistelleen virkamiehen pöytälaatikosta tahi päästä, jotta voitaisiin ymmärtää, mistä oikein on kysymys. Mutta ainahan voi arvailla. Ehkä kysymys on yksinkertaisesti siitä, että yhden tutkinnon jo suorittaneilla on omat kiintiönsä. Niissä haettaisiin sitten joko erikseen joka yliopistoon tai sitten yhteishaussa. 9

Ajankohtaiset Teksti: Heidi Elo

On taas se aika vuodesta, kun oikeustieteen ylioppilaat saavat kävellä nenä pystyssä. Kyse ei ole siitä, että he kokeilisivat mahtavaa hajuaistiaan kevään merkeistä jo helmi-maaliskuun taitteessa (vaikka toisaalta oikeustieteen ylioppilaan hajuaisti – kuten muutkin aistit – on tunnetusti kehittyneempi kuin keskivertoihmisen). Ei, he eivät suinkaan haistele kevättä – he haistelevat omaa ylpeyttään (ja tämä oli kaiketi yllätys). Lähestyvä kevät tuo nimittäin väistämättä oikkarin mieleen vastaavanlaisen, joltakin tuoksuvan kevään, joka tapahtui yksi, kolme tai N vuotta sitten. Ja hän muistaa tuon hajun – voi kyllä, hän todella muistaa: ruokalusikallinen innostusta ja odotusta, hyppysellinen tulevaa pätemisen riemua. Pelkästään nämä ainesosat eivät kuitenkaan saisi nenää nousemaan vielä N vuotta tuon kevään jälkeen – oikkari muistaa nimittäin myös keitoksen muhkeimman ainesosan: desimitallisen stressiä ja ahdistusta. Ja, ah ja oih, hän muistaa myös, miten tuon kamalan keiton nieleminen muutaman kuukauden päästä palkittiin – ja se, juuri se, on nenän vuosittaisen nousemisen syy! Nyt, nenä pystyssä omasta enemmän tai vähemmän kaukaisesta menestymisestään, oikkari vertautuu tuohon pieneen ja hauraaseen olentoon, jota odottaa paikka sakeista sakeimmassa sopassa: valmennuskursseilla. Oravanpyörän on alettava taas pyöriä – on hetkeksi keskityttävä niihin (nöyriin), jotka vasta valmistautuvat tulevaan keitokseen. Kun pieni ja pelokas tuleva valmennuskurssilainen saa tiedekunnan sivuilta ensimmäisen, syvän nielauksen värittämän katsauksen tulevien kolmen kuukauden kolmesta ainoasta ystävästään (sillä ystävään tukeudutaan niin ilossa kuin surussa), oikkari nuuhkaisee kevään ensimmäisiä auringonsäteitä. Kun kurssilainen kerää

10 10

viimei set rahansa kokoon (sillä ”kohtuuhintaiset” valmennuskurssit nielivät suurimman osan) päästäkseen lopulta konkreettisesti yhteen uusien ystäviensä kanssa, oikkari kuulee lintujen laulua ja iloitsee upeasta elämästään. Vappu: oikkari juhlii kuohuviinin kanssa. Kuohuviini on loppu – oikkari heittää lasin rennosti takavasemmalle lähelle roskalaatikkoa, mihin seurue huutaa: ”Jee, mahtavaa!” Valmennuskurssilainen nuokkuu kirjojen kanssa. Kirjat ovat lopussa – kurssilainen heittää ne huoneensa roskikseen. Hetkeen ei tapahdu mitään, kukaan ei huuda, paitsi… ”Ei, minun on pakko kerrata se h******n momentti!” Ja niin valmennuskurssilainen, tuo pieni ja nöyrä olento, noutaa seurueensa roskiksesta. Kuten kaikki modernit sadut, myös oikkarin lukuvuodella on valitettavasti käännekohtansa. Tulee kesä, jota seuraa syksy: oikkari huokaa syvään, sillä hänen urakkansa ei koskaan lopu (vaikka sitä kuinka hätyyttelisi). Olisi ehkä sittenkin pitänyt olla välittämättä kausaalisuhteesta ”oikeustiede – raha” ja valita se mielenkiintoisempi eli humanistinen tiedekunta. Syyskuun alku: Entinen valmennuskurssilainen nuuhkaisee odottavasti ilmaa. Ja mikä siellä tuoksuukaan: kunnia, maine, onni ja menestys! Raha! Ah, mikä onni on olla oikkari! Ja niin oravanpyörä jatkaa pyörimistään.

Mikko ”Teräsmies” Rudanko

Anette ”Hämähäkkimies” Laulajainen Here I Come to Save the Day!

I fight for Truth, Justice and the IV!

Isabella ”Bamse” Lehti Isoäidin voimahunajan voimin sitä hyvää!

Tuomas ”Batman” Koskinen

We’re seeking justice, IV. How can that ever be a mistake?

Annika ”Mikki Hiiri” Solehmainen Kyllä hätä keinot keksii... 12

Kun rahat loppuvat, luovuus lisääntyy.

Tiehesi täältä, senkin nelijalkainen cyrano!

Aura ”Peppi Pitkätossu” Lehtonen:

Samuli ”Haddock” Huttula :

Laura ”Joulupukki” Timonen

Make chocolate cake, not war <3

Laura ”Pikku-Myy” Päivinen Heidi ”Pikku-Myy” Elo

Ilta on aamua viisaampi.

Ole suuri pienessä.

Kristina ”Karvinen” Kotro Win or lose, never learn.

Tiia ”Powerpuff Girl” Vuoristo

Sugar, spice and everything nice!

Oskari ”Hannu Hanhi” Stenius Valinnoista se lehmäkin innostuu.

Hallitus:Experto

Credite

Rutiinien löytyminen Ensimmäinen kaksikuukautinen virassani on täyttynyt innokkaista opintovaliokuntalaisista, oppiaineiden opetuksensuunnittelukokouksista ja hallitustyöskentelystä. Olen erityisen ilahtunut niistä yhteydenotoista, joissa on tiedusteltu opintoihimme liittyvistä käytännöistä suoraan minulta: sähköpostitse tai puhelimitse, Facebookissa tai Porthanian käytävillä, bileissä tai sitseillä. Kiitos, juuri Pykälän jäseniä varten hoidan näitä tehtäviä ja kaikki yhteydenotot ovat minulle todella kannustavia.

Yhteistyön tärkeys

Yhteistyö tiedekuntaan on lähtenyt käyntiin positiivisesti. Toivonkin kaikkien jo huomanneen Facebookiin ilmestyneen kannatusryhmän uudesta tenttipalautetilaisuudesta. Vaikka hanke saattaa kuulostaa pieneltä, etenkin kun palautetta ei pystytä tilaisuudessa antamaan kaikille henkilökohtaisesti, on se mielestäni erityisen merkittävä. Näin yhteistyökykyiset välit tiedekunnan ja opiskelijoiden tiedekuntajärjestön välillä kertovat erityisen paljon tulevasta suunnasta. 2013 tulee vuotena olemaan varsin merkityksellinen, sillä sen aikana sovitaan uuden tutkintorakenteen siirtymäsäännöistä. Tällä tulee olemaan merkitystä juuri meille jo tiedekunnassa opiskeleville. Suunnittelutyössä on parasta pitää pää kylmänä ja kertoa suoraan, mitä me opiskelijat toivomme. Tähän mennessä ratkaisuissa on otettu todella merkittävästi toiveet huomioon.

Innovatiivisempi ja avoimempi opintosektori

Voin jo nyt todeta vuodesta olevan kehkeytymässä innovatiivisen. Hallitus 2013 on aloittanut toimintansa todella kekseliäin tunnelmin ja jäsenistö on ollut yleisesti erityisen aktiivinen uusien ideoiden tuottamisessa. Eräänä projektina opintovaliokunta käynnistää keväällä uudenlaisen opintopiirikokeilun. Syksyllä opintopiiritoiminnan on tarkoitus lähteä käyntiin sen palautteen keinoin, jota saamme kevään kokemuksista. Opintopiirien suunnittelemiseen on käytetty paljon aikaa ja toivomme opintovaliokunnan kanssa niiden vastaavan tarpeeseen. Lisäksi haluaisin rohkaista jokaista jäsentä kertomaan ideoistanne: opintovaliokunnassa ei tarvitse olla tietyssä virassa vaan jokainen pykälisti on tervetullut kokouksiin silloin, kun se sopii omiin aikatauluihin. Pyrin tiedottamaan tänä vuonna etukäteen ennen jokaista kokousta siitä, mitä erityisesti kyseises-

sä kokouksessa käsitellään. Myös toiveet kokousten sisällöstä ovat tervetulleita. Jokainen pykälisti on tervetullut mukaan opintovaliokunnan toimintaan itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Tärkeimpänä teesinä kaiken innovatiivisuuden ja niin sanotun kiireen keskellä haluan panostaa juuri nyt yhteen asiaan. Tämän vuoden ideaali on, että jäsenistöstämme kuka tahansa voi ottaa suoraan yhteyttä minuun ja toivon voivani joskus olla avuksi. Pyrin myös päivittämään nettisivuja opintoasioiden osalta ahkerasti ja kertomaan mitä edunvalvontanne osalta parhaillaan puuhastelen. Toivon voivani olla se jokaisen Pykälistin Niina opintoasioiden osalta. Tervetuloa juttusille! Kiitos jo nyt aidosta tekemisen innosta kaikille koulutuspolitiikassamme tänä vuonna mukana olleille sekä erityistä kiinnostusta aiheeseen kokouksissamme osoittaneelle Pykälän hallitukselle 2013! Minulla on suuri ilo toimia kanssanne.

U u s i uljas

Teksti: Mikko Rudanko Kuvat: Anni Tuomela

Käsillä on nyt ON-tutkintorakenteen muutos, jonka rakenne ja yleiset suuntaviivat on hyväksytty ja joka on käytössä ensimmäistä kertaa syksyllä 2013. Uusien opiskelijoiden arki tulee koostumaan moduuleista ja opiskelijoita aktivoivista opetusmenetelmistä. Mutta miten uudistukseen päädyttiin, mikä on ollut sen tavoitteena ja miten se tulee näkymään opiskelijoiden, meidän vähän vanhempienkin, elämässä? IV otti tästä selvää. Opintoputken historiallinen kehitys

Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan järjestämien oikeusnotaarin, oikeustieteen alemman tutkinnon, opintojen pohjana oleva opintoputki on ollut nyt käytössä syksystä 2005 lähtien, jolloin siihen siirryttiin osana Bolognan prosessia. Tässä tutkinnonuudistuksessa jaettiin OTK-tutkinto alempaan ja ylempään tutkintoon siten, että melkein kaikki pakolliset aineopinnot sijoitettiin ON-tutkintoon ja tämän tutkinnon rakenteen pohjalta luotiin sille opintoputki. Opintoputki on malli siitä, missä järjestyksessä oikeusnotaarin opinnot tulisi suorittaa. Tämän putken pohjalta määräytyvät pitkälti myös kunkin oppiaineen opetusperiodit, joiden aikana oppiaineet pääasiallisesti järjestävät opiskelijoille luentosarjamuotoista opetusta. Opintoputki on suunniteltu siten, että tutkinnossa aiemmin suoritetut opinnot tukisivat myöhemmin suoritettavia. Opintoputki on säilynyt melko muuttumattomana sen käyttöön otosta lähtien ja muutoksia on tehty lähinnä alkuvaiheen opintoihin, erityisesti ensimmäisen opiskelusyksyn sisältöön. Toki hienosäätöä on aina tapahtunut myös oppiaineiden sisällä, mutta nyt käsillä on kuitenkin ollut selkeästi suurempi muutosprosessi, joka lähti kunnolla käyntiin tiedekunnan dekaanin 26.10.2012 päätöksellään asettamasta Opetuksen kokonaissuunnittelun ohjausryhmästä.

Ohjausryhmä kehittämishankkeen ohjaajana

Ohjausryhmälle asetettuna tehtävänä oli ohjata opetuksen kokonaissuunnittelua koskevan kehittämishankkeen toteutumista, johtoajatuksena tutkinnon kyky tukea kehittymistä eettisesti vastuulliseksi ja ammattimaisesti toimivaksi lakimieheksi. Hankkeessa tuli analysoida ja arvioida oikeusnotaarin tutkintoon sisältyvää opetusta ja koulutusta sekä kehittää opetuksen suunnittelua ja tutkintoa tavoitteellisena koulutusohjelmana. Erityisesti kehittämishankkeessa tuli kiinnittää huomiota siihen, että oikeusnotaarivaiheen koulutus muodostaa tarkoituksenmukaisella tavalla asteittain etenevän ja syvenevän koulutusohjelman, jonka suoritettuaan opiskelijalla olisi sellaiset perustiedot ja taidot, joita vastavalmistuneelta lakimieheltä edellytetään. Tutkintoa tuli kehittää kokonaisuutena osoittaen eri opintojaksoille erityisvastuita tietojen ja taitojen kehittämisessä ja tutkinto 16

tuli hahmottaa laajakaarisena kokonaisuutena. Suunniteltaessa ja järjestettäessä opetusta tuli pyrkiä suosimaan opiskelijoita aktivoivia menetelmiä, samoin kuin luoda yhteyksiä eri oppiaineiden suunnittelun kesken ja edistää oppiainerajat ylittävää opetusyhteistyötä. Kuten tiedekunnan hallintoelimissä aina, myös ohjausryhmässä olivat edustettuina sekä professorit, muu henkilökunta että opiskelijat. Ohjausryhmän vetäjänä toimi opetuksesta vastaava varadekaani Johanna Niemi. Opiskelijoista mukana ohjausryhmän pysyvinä jäseninä oli yksi edustaja Pykälästä (Ilari Autio, syksystä 2012 lähtien Outi Iso-Markku) ja yksi Codexista (Peter Hänninen, myöhemmin Åsa Henriksson). Opiskelijaedustajien kautta kuului uudistuksessa myös opiskelijoiden ja Pykälän opintovaliokunnan ääni. Opiskelijat ovatkin olleet aktiivisesti mukana kokonaisuudistuksessa ohjausryhmän ohella myös osallistumalla tiedekunnan järjestämiin keskusteluja tiedotustilaisuuksiin, ja esimerkiksi harjoitusseminaareja ja siirtymäsäännöksiä käsitelleissä tilaisuuksissa on aina ollut mukana myös opiskelijaedustus. Myös varadekaani Niemi kiitteleekin opiskelijoiden aktiivisuutta sekä ohjausryhmässä että opintoasiaintoimikunnassa.

Opetuksen kokonaissuunnittelu

Opetuksen kokonaissuunnittelua koskevan hankkeen puitteissa aloitettiin ON-tutkinnon rakenteen uudistaminen. Ohjausryhmälle annetussa muistiossa ”Oikeustieteen tutkinnon rakenteen uudistaminen” tutkinnon ja opetuksen ongelmiksi todettiin mm. tutkinnon pirstaleisuus, opintojen järjestys, opetuskausien lyhkäisyys, oppiaineiden yhteistyön sekä niiden rajat ylittävän kokoavan opetuksen puute sekä opiskelijoiden heikko sitoutuminen opiskeluun. Vastaavia ongelmia mm. opintojen järjestyksestä ja sisällöstä sekä kursseille varatusta ajasta opintoputkessa olivat myös opiskelijajärjestöt tuoneet esille esityksissään opintojen sujuvuuden kehittämiseksi oikeustieteellisessä tiedekunnassa (aiemmin myös ”tutkintovaatimusesitys”). Rakenteen uudistus kohdistuikin vastaamaan näihin monimuotoisiin haasteisiin. Hanketta koskevassa projektisuunnitelmassa, visiossa tulevaisuuden juristista, uuden mallin mukaisen ONtutkinnon oppimistavoitteiksi asetettiin seuraavat seitsemän tavoitetta:

1) Eri oikeudenalojen keskeisten periaatteiden hyvä tuntemus, 2) Kyky hankkia tietoa eri oikeuslähteistä, 3) Kyky tunnistaa ja ratkaista oikeudellisia ongelmia soveltamalla erilaisia oikeuslähteitä, 4) Ammatissa tarvittava molempien kotimaisten sekä vähintään yhden vieraan kielen taito, 5) Kyky hyvään oikeudelliseen argumentointiin kirjallisesti ja suullisesti, 6) Hyvät vuorovaikutustaidot sekä valmiudet toimia työyhteisön jäsenenä, ja 7) Ammattietiikan perusteet.

ON-tutkinto Nämä tavoitteet asetettiinkin läpäisemään koko ON-tutkinto. Tulevaisuuden juristista 16.5.2011 annetun vision mukaan opetusohjelman uudistamishankkeen ensivaiheessa tuli kartoittaa sisällölliset oppimisalueet sekä tavoitellut taidot ja valmiudet, samoin ottaa huomioon oikeudellisen, tieteellisen ja eettisen ajattelun kehittyminen. Näiden pohjalta lähdettiin rakentamaan tutkintoa siten, että opiskelija etenisi kullakin näistä tasoista läpi tutkinnon, joka muodostuu oppiainerajat ylittävistä kokonaisuuksista, ”mielekkäistä palikoista järkevässä järjestyksessä”, kuten varadekaani Niemi asian ilmaisee.

Uusi tutkintorakenne

Oikeustieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto päätti kokouksessaan 22.5.2012 hyväksyä oikeusnotaarin tutkinnon uudistamisesta esitetyn rakenteen. Rakennetta oli tuolloin valmisteltu puolitoista vuotta ja ensimmäisiä luonnoksia tulevasta rakenteesta oli esitetty ohjausryhmässä 21.10.2011, jolloin tavoitteena oli jo ollut suuremmat opintokokonaisuudet. Tuota ja sitä seuranneita luonnoksia kohtaan annetun palautteen kautta rakenne kehittyi lopulta nykyiseen muotoonsa. 29.11.2012 tiedekunta järjesti erityisesti opiskelijoille suunnatun tiedotus- ja keskustelutilaisuuden ON-tutkinnon uudistamisesta. Suurimmat muutokset uudistuksessa ovat tapahtumassa tutkinnon rakenteessa, siirryttäessä aiemmista yksittäisistä oppiaineista laajemmiksi kokonaisuuksiksi ja osaamisalueiksi. Uusi tutkintomalli muodostuukin johdonmukaisista yhden tai kahden opetusperiodin mittaisista moduuleista, jotka on aineopintojen osalta ryhmitelty pääosin oikeudenaloittain, mutta oppiainerajat rikkoen. Esimerkkejä tällaisista uusista moduuleista ovat ensimmäisen vuoden Yksityisoikeus I ja Julkisoikeus I. Uudistusprosessissa mukana olleen Iso-Markun mukaan opiskelijat ovat jo pitkään toivoneet julkisoikeuden perusteita varsin yksityisoikeuspainotteista ensimmäistä opiskeluvuotta tasapainottamaan ja tämä toteutuukin nyt suoritusjärjestyksen muuttuessa. Niemi ei pidä realistisena ongelmana sitä, että opiskelijat jäisivät moduulien ulkopuolelle. Vanhan putken mukaan tehdyt luentosarjat huomioidaan myös uudessa tutkinnossa. Kirjanpidon ja kauppaoikeuden mahdollisia muutoksia lukuun ottamatta oppiaineiden opintopistemäärät pysyvät myös samoina, eli uudistus ei aiheuta vanhemmille opiskelijoille tarvetta myöskään lisäsuorituksiin. Uudistuksen kannalta on siis myös tärkeää, että tietynasteiset kirjatenttimahdollisuudet tulee säilyttää, mm. opintojen sujuvuuden ja valmistumisen jouduttamisen kannalta. Uuden tutkinnon tuleekin muodostua siten, että pienryhmäopetus valitaan sen laadukkaan opetuksen takia, ei siksi, että se on ainoa vaihtoehto. Kuten opintoputken osalta on todettu, aiempien opintojen tuki myöhemmille on ollut oleellinen osa sitä. Tämä onkin entistä enemmän tarkoitus myös uudistuksen

myötä. Tutkinnon ensimmäiset moduulit luovat pohjaa, jonka päälle myöhempien moduulien opinnot voidaan tällöin rakentaa. Oppiaineiden tiiviimpää yhteistyötä keskenään kannustaakin myös aiempaan verrattuna aivan eri tavalla esimerkiksi se, että valtiosääntöoikeus ja eurooppaoikeus on nyt sijoitettu peräkkäin, kun aiemmin eurooppaoikeus on ollut toisen vuoden lopussa ja valtiosääntö kolmannen vuoden syksyllä. Kullakin moduulilla on lisäksi omat yleiset oppimistavoitteensa.

Uudistusten sisältö

Uudistuksen tarkoituksena onkin ollut täsmentää entisestään opintoja koskevia oppimistavoitteita, sillä esimerkiksi harjoitusseminaarien osalta tällaisia yleisiä oppimistavoitteita ei aiemmin ole varsinaisesti ollut. Nyt harjoitusseminaarit onkin entistä tarkemmin jaettu osioihin ”Tieteellisen kirjoittamisen perusteet” ja ”ON-lopputyöseminaari”, joihin on yhdistetty aiempaan verrattuna myös lisää sisältöä seminaarioppimisen parantamiseksi. Tätäkin tavoitetta enemmän uudistuksessa on pyritty parantamaan oppiaineiden välistä koordinaatiota ja yhteistyötä sekä tarjoamaan entistä monipuolisempia opetusmuotoja. Nämä tavoitteet ovatkin nähtävissä vastauksena yhä muuttuvampaan ympäristöön ja samalla myös opinnossa havaittuun pirstaleisuuteen. Perinteisten massaluentojen vastapainoksi nyt kuhunkin moduulikokonaisuuteen pyritään saamaan aina ainakin yksi opiskelijoita aktivoiva opetusmuoto, mikä oli alusta alkaen tavoitteena myös opetuksen kokonaissuunnittelussa. Tällaisina aktivoivina opetusmuotoina tiedekunnassa on mainittu esim. lyhyemmät kirjalliset työt sekä erityisesti pienryhmäopetus, kuten oikeustapausharjoitukset, opintopiirit, ryhmätyöt, ongelmalähtöiset kurssit ja oikeudenkäyntidraamat. Tämänkaltaisia opetusmuotoja on jo monissa oppiaineissa tähänkin mennessä käytetty, pitkään esimerkiksi perheoikeudessa ja valinnaisina suorituksina muissa oppiaineissa, mutta nyt tarkoituksena on siis ollut ottaa ne selkeästi yleisempään käyttöön opiskelijoille tarjottavassa opetuksessa. IsoMarkun mukaan ideaalitilanteessa opiskelijan olisi tulevaisuudessa mahdollista saada palautetta paitsi kaikista seminaaritöistään työnohjaajasta riippumatta, myös muusta oppimisestaan vähintään kollektiivisen palautteen muodossa. ”Uudistuksen tärkeimpänä tavoitteena on parempi juristi”, myöntää varadekaani Niemi ja kertoo kuinka opiskelijoita aktivoivat menetelmät tekevät parempia juristeja. Opiskellessaan itse aikanaan oikeustieteellisessä tiedekunnassa hän vasta viimeisimpiin opintoihin kuuluneen hallinto-oikeuden kohdalla ja Lars Erikssonin oikeustapausluennoilla viimein oivalsi, kuinka opiskelija päästessään soveltamaan taitojaan kehittyy paljon paremmin kuin pelkästään kirjoja lukemalla. Niemen mukaan aktivoivat menetelmät lisäävätkin sekä juridista tietoa ja kykyä ongelmanratkaisuun että suullista ja kirjallista taitoa.

Tärkeä osatavoite uudistuksessa on ollut myös osasuoritusten rekisteröinti WebOodiin nykyisen opiskelijalle melko sekavan käytännön sijaan. Tarkoitus on, että opiskelu näkyy rekisterissä paremmin ja ns. reaaliajassa. Tällöin kaikki 2-7 opintopisteen osasuoritukset rekisteröidään, ne tulevat opiskelijoille selkeästi näkyviin, eivätkä ne vanhene. Tällaista rekisteröintiä opiskelijat ovatkin toivoneet jo pitkään. Myös tässä kohtaa tulee kuitenkin huomioida opiskelijoiden mahdollisuus palautteen saamiseen, sillä pelkkä WebOodiin ilmestyvä arvosana ei yleensä kerro arvostelijaa lukuun ottamatta kellekään, mitä on opittu ja missä meni metsään.

Uusi tutkinto alkaa syksyllä

Tarkoituksena on, että syksyllä 2013 tiedekunnassa aloittavat uudet opiskelijat suorittavat tutkintonsa uudistetun mallin mukaisesti. Tämä on siis heille se putki, jonka he tulevat oppimaan. Uudistuksen mukaiset ensimmäisen vuoden opetussuunnitelmat ja sisällöt ovat nyt tulleet tänä keväänä pohdittaviksi kunkin oppiaineen osalta oppiainekokouksissa, minkä jälkeen ne ovat siirtyneet käsiteltäviksi ja hyväksyttäviksi ensin opintoasiaintoimikuntaan ja lopulta tiedekuntaneuvostoon. Tämän lehden painoon mennessä tarkkaa tietoa kunkin oppiaineen opetussuunnitelmasta uudessa tutkintomallissa ei ole vielä tietoa, mutta tähän aiheeseen palataan vielä IV:n seuraavassa numerossa, jolloin tiedetään tarkemmin kutakin oppiainetta koskevat siirtymäsäännökset nykyisin jo tiedekunnassa opiskelevien osalta. Tarkkaan nämä siirtymäsäännökset tulevat olemaan ilmaistu myös opinto-oppaassa. Näin suuressa rakennemuutoksessa siirtymäsäännökset ovatkin yksi merkittävä puoli ja onkin tärkeää, että uuden tutkintorakenteen siirtymävaihe ei hidasta opintoja. Konkreettisena muutoksena puolestaan mainittakoon esimerkiksi kauppaoikeus, joka on pitkään ollut sijoitettuna opintoputkessa ensimmäisen vuoden keväälle ja joka on näin ollut mahdollista suorittaa keväisin käymällä neljä luentosarjaa. Nyt se siirtyy uudistuksen myötä opintoputkessa ensimmäisen vuoden keväältä toisen vuoden syksyn 2. periodiin. Osaltaan tämä vaikuttaa merkittävästi myös niiden syksyllä 2012 tai tätä aiemmin aloittaneiden opiskelijoiden opintoihin, jotka eivät ole suorittaneet kauppaoikeutta. Mikäli he eivät nyt suorita kauppaoikeuden luentosarjoja tänä keväänä, seuraava mahdollisuus tällaisiin luentosuorituksiin onkin siis aikaisintaan syksyllä 2014. Vastaavasti muutoksia on tapahtunut esimerkiksi oikeustieteen yleisten tieteiden saralla, kun oikeusteoreettiset oppiaineet on kerätty yhdeksi kokonaisuudeksi kolmannelle vuodelle. Tällöin oikeushistoria, joka on pitkään ollut tutkinnon aivan ensimmäisiä varsinaisia perusopintoja aloitusopintojen jälkeen, on siirtynyt uudistuksen myötä nyt järjestettäväksi kolmannen vuoden keväälle. Uuden tutkintomallin toisen ja kolmannen vuoden opetuskokonaisuuksien tarkempi sisältö selviää kuitenkin vasta myöhemmin, kun nyt käsillä on siis vasta ensimmäisen vuoden opinnot.

Mallioppilas esineoikeus

Uudistuksen yhteydessä kannattaa oppiaineista mainita mallioppilas esineoikeus, jossa on lähdetty rohkeasti mukaan ja muutettu aineopinnot uudistuksen mukaiseksi uusia opetusmuotoja kokeillen. Yksityisoikeus I -moduulin esineoikeus koostuu neljästä III periodiin sijoittuvasta osasuorituksesta: 1) esineoikeuden perusteet, 2) rahoitus ja vakuus, 3) kiinteistönkauppa ja kirjaus sekä 18

4) esineoikeuden kertauskoe. Osasuoritukset 1 ja 2 ovat esineoikeuden professori Teporan ja dosentti Kaiston pitämiä perinteisiä luentosarjoja, jotka vastaavat nykyisiä vastaavia luentosarjoja ja ilman lakikirjoja tehtäviä kuulusteluja. Kaisto myöntää, etteivät luentosarjat vaatisi luennoilla läsnäoloa, kunhan suorittaa hyväksytysti kuulustelun esim. oppiaineen tarjoamien selkeiden diojen ja suositellun oheiskirjallisuuden avulla. Tarkoitus onkin opetella tiettyjen sivujen sijaan tietyt asiat. Kumpikin näistä luentosarjoista on kahden opintopisteen arvoinen ja näillä näkymin suoritusmahdollisuuksia olisi kaksi keväällä, yksi kesällä ja yksi syksyllä. Osasuoritusten rekisteröinnin ansiosta suoritukset eivät vanhene. Professori Johan Bärlundin vetämä kahden opintopisteen osasuoritus 3 on puolestaan n. 10 hengen pienryhmissä tapahtuvaa opetusta ongelmalähtöisen PBL-menetelmän mukaisesti. Tällainen kurssi vastaisikin sekä pienryhmäopetuksen että ongelmalähtöisen opiskelun opiskelijoidenkin parissa havaittuun tarpeeseen. Suoritustapa kurssilla on pakollinen pienryhmäopetukseen osallistuminen ja oppimispäiväkirja. Esineoikeudessakin pienryhmät nähdään tavoiteltavana opetusmuotona. Kaiston mukaan laajempi pienryhmäopetus rutinoisi opiskelijat aktiivisempaan opiskeluun, rohkaisisi esittämään kysymyksiä ja tietty ryhmä tulisi tutuksi. Pienryhmissä opiskelijan oma oppiminen ja asioiden prosessointi olisikin keskeistä ja onnistuneesta kokemuksesta tuloksena olisi hyvä fiilis. Osasuorituksen läsnäolopakon taustalla on vastaavasti se, että kaikki pääsisivät osallistumaan ongelmalähtöiseen pienryhmäopiskeluun. Mielenkiintoisena kokeiluna tässä on, että ryhmien opettamiseen osallistuisivat myös opinnoissaan pidemmällä olevat opiskelijat, jotka ovat jo suorittaneet kiinteistökaupan ja kirjauksen syventäviä opintoja. Tällaiset aiheeseen perehtyneet apuopettaja-opiskelijat saisivat opettamisesta ja jonkinmuotoisesta esseestä palkkioksi kolme opintopistettä. Osaltaan tämä on myös vastaus tiedekunnan resurssiongelmiin pienryhmäopetuksen esteenä ja esineoikeudessa toivotaankin kokeilun onnistuessaan yleistyvän myös muihin oppiaineisiin. Oppiaineen viimeinen suoritus on opintopisteen arvoinen take home exam -tyyppinen esineoikeuden kertauskoe. Kokeen kysymyksissä olisi edelleen kyse itsenäisesti vastaamisesta, mutta niitä voisi pohtia yhdessä muiden kanssa, mahdollisesti jonkinlaisessa lukupiirissä, ja kotona Moodleen suoritettavassa kokeessa saisi käyttää rajoituksetta hyväkseen kirjallisuutta ja muuta materiaalia. Kyse on siis aiempaa soveltavammasta ja ns. oikean juristin työtä paremmin simuloivasta kokeesta. Kaiston mukaan tällaiseen opetusmuotoon on uskaltauduttu, kun opiskelija kuitenkin joutuu opettelemaan tietyn määrän oppiaineen sisältöosaamista muita osasuorituksia varten. Suoritusmahdollisuuksia tälle kokeelle on näillä näkymin tulossa kaksi keväällä ja yksi syksyllä, ja siihen saisi osallistua vasta, kun on suorittanut hyväksytysti osasuoritukset 1–3. Tässä suhteessa tenttimahdollisuuksien määrä käytännössä siis vähenisi nykyisestä. Toteutuessaan uudenmuotoinen esineoikeus vaikuttaa myös vanhempiin opiskelijoihin, jotka eivät ole vielä oppiaineen aineopintoja suorittaneet. Siirtymävaiheessa tarkoitus onkin, että ennen syksyä 2013 opintonsa aloittaneet voivat suorittaa esineoikeuden perinteisellä kirjatentillä lukuvuoden 2012–2013 säännöin ja tutkintovaatimuksin vielä syyslukukauden 2013 aikana, jolloin marraskuun alussa olisi viimeinen tällainen suoritus-

mahdollisuus. Kaiston mukaan vanhan suoritusmallin mukainen peli olikin nyt pakko pistää poikki jossain vaiheessa. Huomioitavaa on kuitenkin, että aiemmin suoritetut korvaavat luentosarjat korvaavat myös uudessa järjestelmässä esineoikeuden perusteet ja/tai rahoituksen ja vakuuden edellytyksellä, että esineoikeuden kertauskoe suoritetaan ennen näiden luentosarjojen vanhentumista yleisten sääntöjen mukaan.

Jatkuvasti kehittyvä prosessi

Koko laajuudessaan uudistus ei tietenkään tapahdu heti vaan vähitellen. Tärkeämpää kuin ajatella uudistuksesta ”samat kurssit eri paikassa” tai maalailla kauhuskenaarioita, onkin katsoa, mitä kaikkea uusi rakenne mahdollistaa, sillä vikoja notaaritutkinnosta löytää varmasti jokainen, mutta eri asia on, miten niihin voidaan puuttua rakennemuutoksella. Myös Iso-Markku painottaa, ettei uudistusten kohdalla ole oikotietä onneen ja siirtymävaihe kahden opintoputken välillä tulee vaatimaan joustavuutta ja kärsivällisyyttä niin tiedekunnalta kuin opiskelijoiltakin, esim. omien opiskelujen suunnittelun suhteen siirtymävaiheessa. Tähän tullaan kuitenkin tarjoamaan selkeät ohjeet muun muassa opinto-oppaassa. Positiivisesti yleinen henki oppiaineissa on viime aikoina ollut, että nyt ollaan tekemässä pidemmän aikavälin muutoksia ja että halua onkin kehittää itse opetusta parempaan vastaisuudessakin sekä ottaa käyttöön uusia, erilaisia ja aiempaa toimivampia opetusmuotoja. Onkin hyvä myös huomata, että kun uutta putkea on aikanaan opetettu vuosi, nähdään mikä toimii, mikä ei, ja mitä voidaan entisestään muuttaa paremmaksi. Ei olekaan käytännössä mahdollista, että ilman minkäänlaista testaamista kerralla muutettaisiin kaikki. Esineoikeudessa toteutettujen suurempien uudistusten tuloksia ja seurauksia tarkastellaankin varmasti suurella innolla muis-

sa oppiaineissa ja onnistunut kokeilu tulee vaikuttamaan myös niissä. Kannattaa myös huomioida, että uudistus itsessään ei tuo uusia resursseja. Tiedekunnassa toivotaan kuitenkin, että resursseja tulisi lisää, jotta uudistuksen tuomista pienryhmistä ja muista uusista menetelmistä saataisiin oikeasti kaikki irti. Epätarkoituksenmukaista läsnäolopakkoa ei kannata kuitenkaan uudessa tutkinnossakaan edellyttää massaluennoilla ja toivottavaa on, että uusien aktivoivien ja laadukkaiden opetusmuotojen ohella myös kirjatenttimahdollisuus säilyisi oppiaineissa jatkossakin tietynlaajuisena vaihtoehtona, jotta opiskelijoilla on tarvittaessa mahdollisuus edetä opinnoissa oma elämäntilanteensa huomioon ottaen. Iso-Markku kertoo eräässä tiedekunnan opetuksen kokonaisuudistuksen tiimoilta järjestämässä tilaisuudessa heitetyn ilmaan tutkintouudistuksen epäviralliseksi tavoitteeksi ”parempia juristeja vähemmällä turhautumisella”. Tämän näkemyksen myös Iso-Markku allekirjoittaa sataprosenttisesti ja lisäksi hän korostaa sen olevan vähintä, mihin uudistuksessa voidaan pyrkiä. Uusi tutkinto tuokin nyt opiskelijoille monimuotoisemman ja keskustelevamman opetuksen, ja varadekaani Niemen mukaan uuden tutkinnon tavoitteena on paitsi parempi juristi, myös hauskempi opiskelu. Tätä ei voisi kai paremmin sanoa.

ON-tutkinnon rakenneuudistus eli miten putkesta siirryttiin moduuliin Teksti: Dekaani Kimmo Nuotio Olin hiukan mukana, kun vuoden 1996 tutkinnonuudistusta valmisteltiin. Tuolloinen uudistus perustui enemmänkin sisäiseen uudistustarpeeseen kuin ulkoisiin paineisiin, vaikka asetuskin muuttui. Opetustoiminnan kehittäminen oli alkanut saada huomiota. Juristitutkintoa pidettiin aiheellisesti raskaana ja tylsänä. Vuonna 1996 kehiteltiin aloitusopintoja siten, että poistettiin raskas johdantokurssipaketti. Näin saatiin varsinainen aineopintojen parissa työskentely alkamaan varhemmin. Aloitusopinnoissa haluttiin välttää valintakokeessa opitun toisto, sillä valintakoeaineisto sisälsi jo vastaavat peruskurssit. Oli aihetta etsiä uudenlaisia ja kokeilevampia opetusmuotoja. Aineopinnoissa isot tentit pilkottiin pakollisiin ja valinnaisiin osiin, ja valinnaisuutta muutenkin lisättiin. Merkittävä kehitelmä vuoden 1996 uudistuksessa oli ensimmäiseen syksyyn ajoittuva oikeudellisen ratkaisutoiminnan kurssi. Siinä opiskelijat jaettiin kahdeksaan ryhmään, jotka toteuttivat neljä tehtävää. Olin joitakin vuosia tuon kurssin vastuuopettaja ja koetin huolehtia siitä, että eri tehtävät todella olisivat erilaisia. Aina kaksi opettajaa antoi opetusta yhdelle ryhmälle, joten tehtävistä tuli varmasti erilaisia. Jokainen opettamani ryhmä sai tehdä yhden niin sanotun simuloidun oikeustapaus-

harjoituksen. Siinä valmistauduttiin eri rooleissa käytävään oikeudenkäyntiin, joka muistutti aika pitkälle tositilannetta. Tehtävissä pyrittiin siihen, että saataisiin yhtä aikaa harjoitusta useassa taidossa. Vuoden 2005 uudistus oli edellistä byrokraattisempi harjoitus. Tiedekunnassa oli opittu kamppailemaan resursseista oppiaineiden kesken, ja jokainen halusi osansa, kun pakolliset oppiaineet pakattiin entistä tiukempaan pakettiin uuteen ON-tutkintoon, sillä Bologna-prosessi edellytti kaksivaiheisen tutkinnon. Oikeudellisen ratkaisutoiminnan kurssi, jota edellä mainostin, raivattiin pois liian työläänä järjestää. Enemmän askarreltiin mitoitusten ja uusien opetusperiodimallien kanssa. Olin aika sivussa uudistuksesta, mutta minusta tuntui, ettei kukaan edes ajatellut, että tutkintoja voisi tai pitäisi koulutusohjelmina jotenkin kehittää. Käsitykseni mukaan aika pian vuoden 2005 uudistuksen jälkeen etenkin opiskelijat alkoivat puhua siitä, että tutkintoja ja opetusta tulisi edelleen kehittää. Myös julkinen kritiikki oikeustieteen opetusta kohtaan lisääntyi. Turussa kehitettiin opetusta ja saatiin siitä mainetta. En oikeastaan ihan tiedä, miksi meillä ei ryhdytty tekemään mitään. 19

Kun syksyllä 2009 harkitsin dekaanin tehtävään ilmoittautumista, opiskelijoita kävi puheillani kertomassa, että heidän suurin huolensa liittyi juuri tutkinnon kehittämiseen. Jo monta vuotta oli lupailtu toimenpiteitä, mutta merkkejä niistä ei näkynyt. Viime töikseen vanha tiedekunta oli sentään valmistellut rehtorille esityksen koulutuksen kokonaissuunnittelun kehittämisestä, mutta sekin saattoi olla enemmän pahassa pakkotilassa tehty esitys, koska tiedekunta oli pulassa ilman strategista lisärahoitusta, ja tuo naula tietysti veti rehtorin suuntaan. Vuoden 2010 alusta aloitin tiedekunnan peräsimessä, mutta ensimmäinen puoli vuotta meni koko lailla yliopistouudistuksen ja laitosrakenneuudistuksen sulattelussa. Olin houkutellut opetusvaradekaaniksi Johanna Niemen, joka on kova luu. Hän tiesi, että kyntäjää odottaisi kyinen pelto. Hän lupautui silti vetämään kelkkaa. Oli aika alkaa lunastaa lupauksia niin yhteiskunnan, rehtorin kuin opiskelijoiden suuntaan. Poikani pääsi tuona kesänä Turun yliopiston lääkikseen ja kävin vanhempien tutustumispäivässä perehtymässä heidän tutkintoonsa. Olin kovin vaikutettu siitä, miten sitoutuneita tiedekunnan ihmiset siellä olivat tutkinnon laatuun. Heillä oli erityinen laatuyksikköleimakin, ja se näkyi kaikesta. Tutkinnon kulkua havainnollistettiin kuvilla ja kalvoilla. Aloin miettiä meidän tutkintoamme, voisiko siitä saada jotain tällaista. Olin jo aikanaan professori Pihlajamäen kanssa kopioinut Helsingin lääkiksestä tutkijalinjan, kun Hesarissa oli ollut siitä juttu. Tutkijalinjalaiset olivat muuten opintojen uudistuksessakin vahvasti mukana, sillä Pihlajamäkeä tarvittiin nytkin, ja Olli Norros oli toinen voimatekijä. Mutta tästä lisää hetken päästä. Kun pian tuon Turun retken jälkeen yliopiston tasolla järjestettiin opetuksen kehittämisen työpaja, jossa meidänkin tiedekunnasta oli vahva edustus, varasin agendan ja esitin ryhmälleni kylmästi ongelmani: miten voisi toteuttaa oikeusnotaarin tutkinnon uudistuksen siten, että se aidosti perustuisi kokonaisuudesta lähtevään suunnitteluun sen sijaan, että jokainen oppiaine tuottaa oman irrallisen palasensa muita oppiaineita kuulematta ja kokonaisuutta ymmärtämättä. Olin onnekas. Ryhmässäni oli huippuosaajia muista tiedekunnista. En edes enää tiedä ja muista, keitä minun pitäisi kiittää. Sain kuitenkin heiltä muutaman tärkeän vinkin. Ensinnäkin haaste oli niin suuri, että tiedekunnan johdon tuli olla siinä vahvasti mukana. Opin myös, että hanke ei olisi läpivietävissä ilman erillisen projektiorganisaation luomista. Olin jotenkin vähän naiivisti uskonut, että tiedekunnan normaali byrokratia kykenisi tätä työstämään. Työpajaan osallistunut Johanna Niemi mainitsi työpajan lopussa, että ”dekaani on nähnyt valon”, kun selostin uusia ideoita. Ehkä hän oli nähnyt saman jo aikaisemmin, mutta minulle tuo kirkastui sinä päivänä. Kokosin kiireesti hankkeelle ohjausryhmän, jota vetäisi juuri opetusvaradekaani Johanna. Toimin itse varapuheenjohtajana ja osallistuin alkuvaiheessa jokseenkin kaikkiin kokouksiin seuratakseni että edistymme ja varmistaakseni että puheenjohtajalla on täysi tuki. Ohjausryhmään tuli vahva edustus opettajia ja tutkijoita sekä hallinnon asiantuntijoita. Suuri merkitys oli kahdellakin erinomaisella erikoissuunnittelijalla, ensin Sirpa Johanssonilla ja sittemmin Anni Tuomelalla; tällä erää tuossa 20

tehtävässä on Mari Taskinen. Opiskelijoilla oli vahva rooli: erityisesti Ilari Aution ja Peter Hännisen panos on jäänyt mieleeni. Dekaanin päätöksessä kuvattiin ohjausryhmän tehtävää seuraavasti: ”Kokonaissuunnitteluhankkeessa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, että oikeusnotaarivaiheen koulutus muodostaisi mielekkään, asteittain etenevän ja syvenevän koulutusohjelman, jonka suoritettuaan opiskelijalla on sellaiset perustaidot ja tiedot, jotka tiedekunta on työelämän edustajia kuultuaan määritellyt tutkinnon tavoitteiksi. Johtoajatuksena on tutkinnon kyky tukea kehittymistä eettisesti vastuulliseksi ja ammattimaisesti työelämän vaatimusten mukaan toimivaksi lakimieheksi. Suunnittelu etenee tavoitteista keinoihin. Oikeusnotaaritutkinnon suorittaneen tulee kyetä ohjattuna toimimaan asiantuntijana oikeudellisissa kysymyksissä ja kyetä syventämään osaamistaan edelleen siten, että maisterin tutkinnon suoritettuaan hän kykenee itsenäiseen toimintaan asiantuntijana oikeudellisissa kysymyksissä ja kehittämään edelleen osaamistaan kohti yhä vaativampia lakimiestehtäviä.” ”Koulutusohjelmien työelämärelevanssia varmistetaan selvittämällä, mitä taitoja käytännön lakimiestyössä vaaditaan, ja ottamalla tämä palaute suunnittelussa huomioon. Opetuspedagogisissa kysymyksissä sen sijaan tukeudutaan tiedekunnan omaan asiantuntemukseen. Tiedekunnan opetuksessa pyritään suosimaan aktivoivia menetelmiä.” ”Tutkintoa kehitetään kokonaisuutena osoittamalla tutkinnon eri opintojaksoille erityisvastuita tietojen ja taitojen kehittymisestä ja hahmottamalla tutkinto laajakaarisena kokonaisuutena, joka on myös graafisesti esitettävissä. Samalla luodaan yhteyksiä eri oppiaineiden suunnittelun kesken ja edistetään oppiainerajat ylittävää opetusyhteistyötä. Opettajien tulisi tuntea se opetuksen vaihe, johon heidän opetuksensa asettuu. Opetuksen suunnittelussa pyritään läpinäkyvyyteen ja varmistetaan opiskelijoiden toiveiden huomioon ottaminen. Kansainvälinen opiskelija- ja opettajavaihto otetaan huomioon. Käytännön taitojen kehittyminen toteutetaan ottamalla työelämäyhteys huomioon yhtäältä käytännön asiantuntijoiden hyödyntämisessä opetuksessa ja toisaalta sisällyttämällä tutkintoihin käytännön harjoittelua. Opetustaitotoimikunnan kehittelytyö nivelletään ohjausryhmän toimintaan tarkoituksenmukaisella tavalla.” Ohjausryhmä valmisteli tehtävänsä mukaisesti ensin oikeusnotaaritutkinnon ja oikeustieteen maisterin tutkinnon tavoitteet, jotka hyväksytettiin tiedekunnassa. Luonnoksista ja suunnitelmista keskusteltiin useaan kertaan tiedekunnan henkilöstön ja opiskelijoiden kanssa. Keväällä 2012 oltiin jo niin pitkällä, että ohjausryhmä saattoi viedä valmistelemansa esityksen uudeksi tutkintorakenteeksi tiedekunnan päättäviin elimiin. Toukokuussa tiedekuntaneuvosto hyväksyi yksimielisesti tutkintorakenteen. Ohjausryhmän työskentelyn kuluessa on merkille pantavaa, että tavoite muuttui kunnianhimoisemmaksi matkan varrella. Tässä mielessä saatiin jopa enemmän kuin mitä lähettiin hakemaan. Opetuksen kokonaissuunnittelun toteuttamisen havaittiin nimittäin kytkeytyvän siihen, että olisi tarpeen harkita perusteellisesti uudestaan sitä, miten opittava aines ryhmittyi. Tuloksena oli uu-

dentyyppinen, entistä isommista osakokonaisuuksista koostuva tutkintomalli, jossa tarkoituksenmukaisten moduulien sisällä kehitettäisiin yhteistyötä oppiaineiden kesken. Samalla tutkinnon kokonaisuus jäsentyisi opiskelijalle aikaisempaa paremmin. Jos vanhassa mallissa pääpaino oli ”tuotantopuolella”, nyt haluttiin tarjota myös ”kuluttajalle” eli opiskelijalle havainnollinen tutkinto, jonka tavoitteet ovat selkeät. Selvä tietysti oli, että tämä kaikki vaati paljon uutta myös tuotantopuolella, mutta eihän opiskelijan tarvinnut tietää kaikesta, mitä tiedekunnassa jouduttiin tekemään hänen koulutusohjelmansa eteen. Tiedekunnalle perustettu neuvottelukunta, jossa on huomattavaa käytännön asiantuntemusta, sai kommentoida sekä tutkinnon tavoitteita että konkreettisempia suunnitelmia. Saaduilla neuvoilla oli vaikutusta. EU-tuo-

mioistuimen julkisasiamies Niilo Jääskinen korosti, että velvoiteoikeuden perusteet ovat oikeudellisen ajattelun lähtökohta, joten pelkkä oikeusjärjestyksen julkisoikeudellisen rakenteen ymmärtäminen ei riitä hyvään lähtöön. Hyvä pointti otettiin varteen. Tukholman yliopistolla vastikään toteutettu tutkinnon uudistus oli myös yhtenä vertailukohtana. Karhua ei ole vielä kaadettu. Vasta käytännössä nähdään, toteutuvatko tavoitteet. Ainakin joitakin viitteitä on siitä, että oppiainetasolla olisi herätty kokeilemaan uutta. Hyvin tärkeää olisi saada moduulit aidosti suunnittelemaan kokonaisuuttaan yhdessä. Saattaa olla, että moduulien vastuita pitää vielä selventää asettamalla nimetty professori tai lehtori päävastuulliseksi moduulinsa toteutuksesta. Pääasia tässä vaiheessa on kuitenkin, että juna on saatu liikkeelle ja että tunnelin päässä näkyy valoa. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu.

Pykälä ry:n vuoden 2013 hallitus esittelyssä

Pykälä ry sai uuden, uljaan hallituksen yhdistyksen syyskokouksessa. Keitä ovatkaan nämä sankarit, se selviää teille, hyvät lukijat, tässä IV:n syväluotaavassa esittelyssä. Teksti: Mikko Rudanko ja haastatellut Kuvat: Tommi Kolehmainen

Esittelyssä käytetyt kysymykset: 1. Kuka sinä olet? 2. Mitä olet tehnyt elämässä ennen hallitusta? 3. Miksi olet hallituksessa? 4. Miten parannat Pykälä ry:n ja pykälistien maailman vuodessa? 5. Mitä ilman et voisi elää? 6. Muuta esille tulevaa asiaa?

IV pyysi myös vinkkejä ja viisaita sanoja yhdistyksen nykyisen puheenjohtajan Mikko Heinonkosken omalta, vuoden 2003 hallitukselta, joka on jo ehtinyt omia hallitusvuoden kokemuksiaan reflektoimaan.

Suvi Syvänen, puheenjohtaja 1. Olen Pykälä-koukuttunut, Espoosta kotoisin oleva kolmannen vuoden opiskelija. Ennen puheenjohtajavuottani olin hallituksessa yleisvastaavana ja yleisvaliokunnassa emäntänä. 2. Oikisajan olen tietysti käyttänyt hyödykseni Pykälässä, kuten asiaan kuuluu. ;) Sitä ennen olen ehtinyt mm. viettää vaihtovuoden Sisiliassa sekä harrastaa kilpacheerleadingia. 3. Haluan olla kehittämässä Pykälää eteenpäin ja ajamassa yhteisiä etujamme. Minulla riittää intoa ja energiaa olla tekemässä Pykälästä ja oikiksesta parempi paikka meille kaikille. En kuitenkaan olisi tässä ilman niitä kaikkia ihania ihmisiä, joihin olen täällä tutustunut! 4. Oikealla asenteella ja yrittämällä ottaa entistäkin aktiivisemmin kaikki mukaan toimintaan! Yhdessä tekemisessä on voimaa. 5. Ystäviäni ja perhettäni. 6. Pykälä-viikko on parasta! Vuoden 2003 puheenjohtaja Mikko Heinonkosken terveiset: Kuten usein asia on, hallituksen puheenjohtajan virka oli allekirjoittaneelle se viimeinen ”aktiivivirka” Pykälässä. Vaikka vuosia oli takana, se ei vähentänyt lainkaan sitä intoa ja fiilistä millä vuosi mentiin. Yhdistyksessämme erityisen hienoa on se, että kerta toisensa jälkeen hallitukseen ja muihin toimielimiin saadaan uutta ja innostunutta väkeä, jotka ovat äärettömän motivoituneita toimimaan yhdistyksen ja sen jäsenistön parhaaksi. Minulla oli ilo toimia puheenjohtajana juuri tällaisten ihmisten kanssa. Nyt yhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa sivusta seuranneena on mahtava huomata, että samalla energialla, vilpittömällä omistautumisella ja innolla mennään myös tänä vuonna. Hallituksen jäsenyys on kokemus, jota vuosikausien jälkeenkin muistelee lämmöllä. Ottakaa vuodesta kaikki irti ja nauttikaa ainutlaatuisesta mahdollisuudesta!

Julia Parikka, sihteeri <3 1. Olen toisen vuoden opiskelija, Pykälä ry:seen ihastunut ja Kouvolasta kotoisin. 2. Elämää ennen hallitusta??! Asunut Kouvolassa lapsuuteni, opiskellut ahkerasti, viettänyt aikaa ystävien kanssa, hakenut oikikseen ja elänyt elämäni parhaimman vuoden. 3. Olen tänä vuonna tekemässä pöytäkirjoista sydämen asian koko jäsenistölle. Pykälä ry on antanut paljon ja nyt haluan antaa takaisin. Hyviä esikuvia hallitustoiminnassa on paljon eli näitä esikuvia seuraillessa. Yrityssuhdevaliokunnan kehittäminen on erittäin tärkeää ja tämä on yksi tavoitteistani vuonna 2013. 4. Vuosijuhlat parantavat kaikkien maailman yhdeksi päiväksi. Maailmaa ei voi parantaa, mutta aion tehdä parhaani edistääkseni yhdistyksen toimintaa. 5. Pykälä-huivia, kahvia ja kirjoituskonetta. 6. Lukekaahan kaikki hallituksen kokousten pöytäkirjoja. Mahtavaa vuotta 2013 meille kaikille. Kaikki = pykälistit. Pykälistit = kaikki<3 Vuoden 2003 sihteeri Suvi Knaapilan terveiset: Vuosi 2003 oli opiskeluvuosistani parhain, vaikka en silloin juurikaan käyttänyt aikaa opiskeluun. Tuntuu erikoiselta, etten aidosti pysty nimeämään hallitusvuodesta yksittäistä huippuhetkeä, vaikka suu kääntyykin hymyyn aina, kun hallitusvuosi palaa mieleen. Nytkin. Vuosijuhlien järjestelyt olivat toki merkittävä osa hallituksen sihteerin tehtävää, mutta ennen kaikkea vuosi 2003 näyttäytyy allekirjoittaneelle loistavan porukan yhteisenä 24/7 projektina kaikkine iloineen, juhlineen, velvollisuuksineen ja draamoineen. Älkää siis tyytykö omaan vastuualueeseenne hallituksessa, vaan osallistukaa kaikkeen mahdolliseen ja tehkää duunia porukalla. Nauttikaa! Uskallan luvata, että ette saa vastaavaa kokemusta mistään.

Britta Riipinen, taloudenhoitaja 1. 22-vuotias toisen vuoden ”opiskelija” Helsingistä. 2. En muista aikaa ennen hallitusta... Olin ainakin sitä edeltävän vuoden pykälän keittiössä eikä pakotietä löytynyt. 3. Edellä mainitusta syystä. 4. Viime vuoden hallitus teki sen jo: tupakkakoppi. Tänä vuonna suunnitteilla myös pieniä uudistuksia kerhotiloihin, uusia tapahtumia sekä jonotusongelmien ratkomista. 5. Pykälää<3 6. Käytän tässä mainostilan hyväkseni: jättäkää kulukorvaukset toimistolle, kiitos! :)

Vuoden 2003 taloudenhoitaja Salla Lambergin terveiset: Onnea uudelle taloudenhoitajalle ja muille hallituksen jäsenille, teillä on edessä mahtava vuosi! Taloudenhoitaja on paljon vartijana, vaikka ei yksin päätäkään siitä, mihin ja kuinka paljon rahaa käytetään. Yhdistyksen talous ja hallinto on hoidettava niin, että ne kestävät kriittisten jäsenten tarkastelun ja että lakisääteiset velvoitteet täytetään. Pankkitilin saldosta ja viivan alle jäävistä numeroista ei kannata tehdä itseisarvoa, vaan pitää mielessä, että yhdistys on olemassa jäseniään varten. Talouden hoidon ohella kannattaa ottaa hupi ja hyöty irti kaikesta siitä, mitä Pykälällä on jäsenilleen tarjota. Itselleni hallitusvuosi oli kokemus, jota jaksan edelleen fiilistellä ja hallituskaverit porukka, jonka tapaamisia edelleen odotan.

Niina Karjunen, opintovastaava 1. Olen äärimmäisen positiiviseen elämänasenteeseen nojaava keskustelija, joka osaa tehdä töitä täysillä ja nauraa samalla. 2. Olen soittanut kitaraa, tehnyt paljon töitä, viettänyt vuoden vaihto-opiskelijana Walesissa, lukenut paljon, opetellut sukeltamaan, voittanut itseni ja oppinut kuinka tärkeää on kuunnella muita. 3. Koska haluan toimia oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden vastaavana edunvalvojana opintoasioissa. Koska haluan oppia hallitustyöskentelystä niin paljon kuin mahdollista ja kehittyä siinä. Koska haluan kunnianhimoisena ihmisenä toteuttaa oikeasti ne asiat elämässäni, jotka minua kiinnostavat. Koska koen Pykälän omaksi paikakseni ja uskon siinä olevan järjestönä aina vielä vähän lisää potentiaalia. 4. Haluan tuoda oman positiivisen työskentelytapani Pykälään ja olla luomassa yhdistystä, jonne ihan jokainen on tervetullut. Opintoasioiden osalta haluan toimia aktiivisen työmyyrän tavoin, nähdä paljon vaivaa ja saada monia pieniä hyviä muutoksia aikaiseksi. Pyrin olemaan se opintovastaava, jonka toimintaa kaikkien jäsenten olisi helppoa seurata ja jonka juttusille olisi mukava tulla. 5. En voisi elää ilman läheisiä ihmisiä, luontoa, nauramista, matkustamista ja uusia päämääriä. 6. On hyvä muistaa, että ihmiset tekevät järjestön. Pykälässä on noin 1600 jäsentä ja jokainen jäsen voi löytää yhdistyksestä oman paikkansa. Kaikkien ei tarvitse osallistua kaikkeen, mutta johonkin voi aina osallistua. Tervetuloa mukaan! Vuoden 2003 opintovastaava Olli Norroksen terveiset: Minulle hallitustyöskentelyssä oli parasta se, että vaikka opiskelu oikiksessa muuten on yksilökeskeistä ja yksinäistäkin puuhaa, Pykälän hallitusjäsenyyden kautta avautuu paikka laajan ja aktiivisen verkoston keskiöön. Hyvä hallituksen jäsen on sellainen, joka hahmottaa toiminnan kokonaisuuden, tuntee ihmiset ja pystyy myötävaikuttamaan siihen, että kokonaisuuden eri osat ja ihmiset pystyvät parhaalla mahdollisella tavalla edistämään yhdistyksen tarkoitusta ja pitämään vähän hauskaakin siinä sivussa. Hän ei takerru omaan muodolliseen virkaansa ja yhteen näkökulmaan yhdistyksen toiminnasta, vaan on avarakatseinen all-rounder, monessa mukana ja valmis terveesti kyseenalaistamaan myös omia aiempia käsityksiään asioista. 26

Tommi Kolehmainen, tiedostusvastaava 1. Työssäkäyvä, Pykälän hallituksessa istuva ”opiskelija”. Entinen munkkiniemeläinen ja nykyinen töölöläinen. 2. Asuin lapsuudestani yli seitsemän vuotta Aasian eri kolkissa. Palattuani Suomeen aloitin koulun Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa, josta myös pääsin ylioppilaaksi 2010. Pääsin Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen ensimmäisellä yrittämällä, minkä jälkeen kävin vuoden mittaisen varusmiespalveluksen merivoimien palveluksessa muun muassa Suomenlinnassa ja nyt myytävänä olevalla Kotkan Kirkonmaan linnakkeella. Aloitettuani opiskelut vuoden 2011 syksyllä, minut valittiin Yleisvaliokunnan emännän virkaan vuodeksi 2012. 3. Kuten viidellä kahdeksasta hallituksemme jäsenestä, minullakin on emäntätausta. Emäntävuoden aikana pääsin näkemään hallituksemme toimintaa melko läheltä ja se tuntui kiinnostavalta. Halusin päästä muuttamaan yhdistyksemme asioita parempaan suuntaan. Vanhempieni pykälistitausta myös varmasti vaikutti: isäni oli 1980-luvun alussa Yleisvaliokunnan puheenjohtaja ja oli ideoimassa Sonniaisia. Syksyllä oli kuulemma liian pitkä väli ilman bileitä. Äitini oli samaan aikaan Yleisvaliokunnan toimihenkilö. Heiltä, heidän opiskelukavereiltaan ja pykälistikummeiltani olen saanut kuulla Pykälästä ja heidän sieltä saamistaan kaverisuhteista jo kauan ennen opiskelujeni aloittamista. Hallituksessa oloni on näiden ja monen muun asian summa. 4. Pyrin aina ajattelemaan jäsenistön etua Pykälää koskevia päätöksiä tehdessäni. Vastuualueeseeni liittyen on suunnitteilla parempaan tiedotukseen johtavia uudistuksia vuoden aikana. Olisi mahtavaa jos jäsenistö kertoisi minulle heitä askarruttavista asioista, jotta voisin tehdä työtä niiden eteen. Virkani hoitamisesta iso osa on loppujen lopuksi vikojen korjaamista. Sitä on mahdotonta tehdä jos niiden olemassaolosta ei tiedä. Hallitustyöskentelyssä minä ja koko hallitus olemme pyrkineet luomaan mahdollisimman avointa Pykälää, jota olisi helppo lähestyä. 5. Wasabia. 6. Vuosi on alkanut hienosti koko Pykälässä. Tästä on hyvä jatkaa! Erityiskiitos UAV:n ja YVK:n tiedottajille Sinille ja Vernalle mahtavasta toiminnasta! Vuoden 2003 tiedotusvastaava Juhana Luodon terveiset: Muutama sana entisen tiedotusvastaavan, nykyisen EVVK:n edustajan ominaisuudessa. Hallitusvuosi oli aikanaan upea, mutta myös rankka. Kauempaa tarkasteltuna vuoden parasta antia olivat ehdottomasti ihmiset, joihin tutustuin. Erityisesti oma hallitusporukka. Kehotankin teitä olemaan polttamatta kynttilää molemmista päistä ja pitämään sisäasiat siistinä. On mahtavaa tavata vielä näin kymmenenkin vuoden jälkeen iloisissa merkeissä. Toivon teille samaa vuonna 2023.

Jaakko Laitinen, ulkoasiainvastaava 1. Olen 20-vuotias helsinkiläinen oikkariopiskelija ja pykälisti 2. Muun muassa Model European Parliament -konferensseissa olen lukioaikoina edustanut Suomea kolmeen otteeseen, joten kansainväliset asiat ovat lähellä sydäntäni. Pykälässä toimin aktiivisesti phuksivuonna mm. Ulkoasiainvaliokunnassa toimihenkilönä, Haalaritoimikunnan mainosvastaavana sekä Inter Vivoksen toimittajana. 3. Innostuin Pykälän toiminnasta heti ensimmäisestä päivästä alkaen, ja koin että on aika ottaa seuraava askel ja pyrkiä vaativimpiin ja vastuullisempiin tehtäviin. Sitsien järjestelyjen sekä KV-viikkojen yhteydessä saadut mahtavat kokemukset ajoivat hakemaan ulkoasiainvastaavan paikkaa. Toki myös aikaisempien hallituslaisten kertomuksilla hallitustyöskentelystä oli tärkeä rooli. 4. Tavoitteenani on kehittää Pykälän poikkitieteellistä toimintaa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin, etsien koko ajan uusia yhteistyön muotoja, vanhoja perinteitä unohtamatta. Tulen kehittämään toimintaa mahdollisimman paljon jäsenistön toiveita noudattaen. 5. Musiikkia ja mukavia ihmisiä 6. Tehdään yhdessä Pykälästä suurempi, parempi ja avoimempi! Vuoden 2003 ulkoasiainvastaava Kaisa Leidyn (os. Kauranen) terveiset: Kaisa lähettää istuvalle hallitukselle terveiset Seoulista, jossa on hoitamassa Suomen valtion ulkosuhteita. Suurella menestyksellä tietenkin, kuten aikanaan Pykälässäkin! 27

Tuomas Haavikko, tilavastaava

yleisvastaava,

1. Nuori ja innokas oikeustieteen opiskelija, joka tykkää siitä kun on paljon tekemistä, innostuu ja tylsistyy helposti. 2. Ollut isäntänä. 3. Koska tykkään olla kaikessa mukana ja vaikuttaa asioihin aina kun se on mahdollista. Lisäksi halusin oppia lisää käytännön yhdistystoiminnasta. Kuitenkin tärkein syy on se, että vuosi tulee olemaan huikea! Niin ja kiva tutustua uusiin ihmisiin. 4. Parannan osaltani tilojen viihtyisyyttä ja käytettävyyttä. Tilojen uudistamisprojekti saatetaan hyvään vaiheeseen tämän vuoden aikana. 5. Kalenteria, mikäli jokin asia ei ole kalenterissa en varmasti muista saapua paikalle. 6. Olen huomannut heti hallitusvuoteni alkutaipaleella taksinkäytön parantavan kroonisen myöhästelyn.

Vuoden 2003 yleisvastaava Emilia Kaikkosen terveiset: Yleisvastaavan pestissä on mukavaa erityisesti se, että hommia tehdään tiiminä. Toivottavasti siis saatte hyvän yhteishengen aikaiseksi. Vuosi on varmasti antoisampi silloin. Vaikkei Pykälässä olekaan enää uima-allasta ja pesukoneessa pestäviä sohvanpäälisiä, niin kuin vuonna 2003, puunattavia paikkoja takuulla riittää. Hauskoja juhlia on luvassa niin paljon kuin niissä vain jaksaa käydä. Jaksamista juhlaurakkaan. Suosittelen yleisvastaavatapaamisen järjestämistä, kun tänä vuonna ei järjestetä hallitusten välistä konferenssia ja illan kruunaavaa yleisvastaavien pimeää excursiota.

Eero Rapola, yleisvastaava, Yleisvaliokunnan puheenjohtaja 1. (Muodollisesti) toisen vuoden, Spexissäkin viihtynyt, opiskelija Kauniaisista. Yleisvaliokunnan puheenjohtaja sekä elämän koulun jatko-opiskelija. 2. Kaikkea kivaa, jonkin verran myös vähemmän kivaa. 3. Hallituksessa pystyn toteuttamaan itseäni. 4. Toimin vuoden ajan Pykälän yleisvastaavana. 5. Hyvää ruokaa, juomaa ja rokkia. 6. Minkälaista?

Vuoden 2003 yleisvastaava Panu Penttilän terveiset: Pykälän hallituksen tehtävistä yleisvastaavan hommaa leimaa tietty epämääräisyys ja se, että jokainen yleisvastaava joutuu jossain määrin rakentamaan oman pestinsä ja tapansa toimia. Siinä mielessä homma tietysti muistuttaa aikalailla sitä ammattia, mihin opiskelut ihme kyllä lopulta johtavat. Pykälän hallitustyöskentely antaakin työelämää varten paitsi uskomattoman kontaktiverkoston myös tietynlaista perspektiiviä asioihin, joista on molemmista korvaamatonta hyötyä. Yleisvastaavan pesti kestää vain vuoden, mutta ottaen huomioon kuinka suuri osa opiskeluaikoja koskevista hauskoista muistoista ja tarinoista koskee nimenomaan yleisvastaava-aikoja, voisi luulla että tuo pesti kesti pidempäänkin. Asiallisten ja vähän asiattomienkin hommien lomassa kannattaa siis tallentaa tarkasti muistiin joka hetki vuoden varrelta, sillä ne muistot ovat niitä parhaita, kun näin jälkeenpäin opiskeluaikojansa muistelee.

HELP

Pykälistin ääni kuuluu vuonna 2013 Huipulla tuulee

Marraskuun edustajistovaaleissa pykälistien ja eri lääketieteen alojen oma edustajistoryhmä HELP keräsi yhdeksän paikkaa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 60-henkiseen edustajistoon. Vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa HELP päätyi jatkamaan taivaltaan ylioppilaskunnan hallituksessa kolmen paikan voimin. Ryhmämme sai ensimmäistä kertaa 22-vuotisen historiansa aikana hallituksen puheenjohtajan paikan sekä kaksi jäsentä HYYn hallitukseen! Hallituksessa nuijaa heiluttaa pykälisti Lauri Koskentausta, terveyttä hoitaa lääkisläinen Nelli Nurminen ja yliopistohallinnosta ja oikeusturvasta vastaa allekirjoittanut. Paitsi hallitusrintamalla, HELPillä pyyhkii historiallisen hyvin myös ylioppilaskunnan liiketoiminnan, HYY Yhtymän puolella. Yhtymässä hallituksen puheenjohtajan paikalla aloittaa huhtikuun alusta lääkisläinen Markus Lommi. Ylioppilaskunnan aatteellinen ja taloudellinen puoli ovatkin hetkellisesti molemmat helppiläisten nuijankopautuksen varassa.

ja cocktail -tilaisuuksia, seminaareja ja koulutuksia, tohtorikoulutuksen ja ETAPPI -järjestelmän uudistamista, lukukausimaksukeskustelua, kampanjointia opintotuen puolesta, halloped -valintoja, strategioita ja rahoitusmalleja, skumppaa ja shampanjaa. Kolme opintopistettä yhdistystoiminnasta. Vielä tätä kirjoittaessani uskon, että tein oikean valinnan. Katsotaan loppuvuodesta uudestaan. Kevättä odotellen,

Elisa Tuomi

HYYn hallituksen jäsen

PS: Käy tutustumassa HELPin nettisivuihin osoitteessa www.helphyy.fi tai liity helplista(at)helsinki.fi -tiedotuslistalle, niin saat ajankohtaista tietoa ryhmämme toiminnasta!

...huipulta tippuu?

Ylioppilaskunnassa, kuten poliittisessa ympäristössä aina, asiat ja voimasuhteet muuttuvat nopeasti. Ylioppilaskunnan ylivoimaisesti suurin ryhmä Ainejärjestöläiset (ent. HYAL) jätettiin vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa kylmästi oppositioon yli 15 vuoden katkeamattoman hallitusputken jälkeen kohtuuttomien vaatimustensa vuoksi. Jopa ylioppilaskuntatasolla valta voi sokaista. Vaikka tällä hetkellä ryhmällämme menee kenties paremmin kuin koskaan, emme aio jäädä nauttimaan tilanteesta vaan toimia edelleen avoimemman, perustehtäviinsä keskittyvän ja taloudeltaan vakaan ylioppilaskunnan puolesta. HELP ei myöskään ole mitään ilman aktiivisia toimijoita. Uudet ja vanhat kasvot, innokkaat phuksit, tapahtumanjärjestäjät, talousosaajat ja poliitikonalut ovat aina tervetulleita mukaan toimintaan!

Ikimuistoinen hallitusvuosi?

Yllätyksekseni pääsin marraskuun vaalivalvojaisissa juhlimaan Pykälän suurinta äänisaalista – kiitos siitä kaikille äänestäneille! – ja vaalivoiton siivittämänä tein vihdoin lopullisen päätöksen hakea HYYn hallitukseen. Vaikka vuosi tarkoittaisi käytännössä välivuotta opinnoista ja alan töistä, toivoin, että kokemus olisi sen arvoinen. Joulukuussa edustajisto nuiji itselleen 12-henkisen hallituksen, jonka jäseneksi myös minut valittiin. Tätä kirjoittaessani vuoteen on mahtunut UniCafen tunteita herättänyttä kalkkunamainontaa, 100-vuotiaan Ylioppilaslehden ”journalismia”, vuosijuhlia 29

Katsaus Pykälä ry:n

Vuosijuhliin Teksti: Laura Timonen Kuvat: Samuli Huttula ja Laura Salokangas

Huhtikuussa on jälleen kerran aika juhlistaa rakasta 78-vuotista tiedekuntajärjestöämme vuosijuhlien merkeissä. Pykälä-viikon perinteisesti kruunaavat vuosijuhlat järjestetään tänä vuonna lauantaina 13. huhtikuuta. Inter Vivos haluaa tänäkin vuonna jakaa pukeutumisen ja käytöksen kultaisia oppeja niin uusille phukseille, kuin myös nämä tavat vuosien mittaan jo unohtaneille vanhemman polven pykälisteille. Vuosijuhlat ovat pykälisteille vuoden kohokohta, jolloin lakikirjat voi hetkeksi unohtaa ja keskittyä nauttimaan upeasta tunnelmasta, ruoasta ja ennen kaikkea iki-ihanista kanssapykälisteistä. Kyseessä on varmasti muistorikas juhla, jossa perinteen mukaan on erittäin arvokas ja juhlallinen tunnelma. Hienoihin juhliin kuuluu perinteiden, etiketin ja hyvien tapojen noudattaminen. Kuten juhlan akateemiseen arvokkuuteen kuuluu, on pukeutumiskoodi tarkka. Miesten tulee pukeutua frakkiin tai tummaan pukuun. Naisten asuna on pitkä iltapuku. Juhlan kulkuun kuuluu kolmen ruokalajin illallismenu asianmukaisine juomineen, sitseiltä tuttuja lauluja, kunnianosoitusten jako sekä illan päätteeksi tanssia akateemisista tansseista alkaen. Iltaan kuuluu myös useita puheita ja tervehdyksiä niin Pykälä ry:n kuin tiedekunnankin edustajilta. 30

Pukeutumisetiketti

Pykälä ry:n vuosijuhlissa miehet pukeutuvat perinteisesti frakkiin. Frakin kanssa käytettävä kaulahuivi ja mahdolliset hansikkaat ovat valkoiset, ja päällystakiksi miehen tulisi valita frakin liepeet peittävä tummansävyinen takki tai viitta. Valkoiset hansikkaat eivät ole etiketin mukaan välttämättömät, mutta erittäin suotavat. Jalassaan miehet pitävät mustia sukkia sekä mustia (kiilto)nahkakenkiä. Rannekelloa ei frakin kanssa ole soveliasta käyttää, mutta jos omien tai sukulaisten laatikoiden kätköistä sattuisi löytymään vanha taskukello, on se erittäin arvostettava lisämauste. Kalvosinnapit ovat olennainen osa asukokonaisuutta. Pykälän juhliin soveltuu frakin sijasta myös yksi- tai kaksirivinen tumma puku, jollaisia näkee muutamia jokaisissa vuosijuhlissa. Tällöinkin on musta ja valkoinen hallitsevana väriyhdistelmänä. Paidan tulisi olla valkoinen, ja mahdollisen liivin väriltään paitaa mukaileva. Solmion tai solmukkeen tulisi olla hillityn ja pukuun soveltuvan värinen. Tumman puvun kanssa käytetään kaksinkertaisia kalvosimia. Smokki ei ole akateemisten juhlien vaate. Mikäli siis olisi sattunut niin ikävästi, että vaatekaapin ainoa sopiva juhla-asu olisi smokki, kannattaa pykälisti-miehen suunnata jo hyvissä ajoin kulkunsa frakkiostoksille taikka pukuvuokraamoon. Pykälistin ei tule unohtaa kantaa Pykälän nauhaa, jota miehet kantavat siten, että nauha kulkee takin alla oikealta olkapäältä rinnan yli vasemmalle. Lisäksi on sallittua kantaa samaan aikaan muiden yliopistojärjestöjen nauhoja, mutta tällöin tulee pitää mielessä, että oman järjestön (Pykälä ry:n) nauha asetetaan muiden nauhojen yläpuolelle. Nauhoja voi ostaa Pykälä ry:n toimistolta sen aukioloaikoina. Naiset saavat vaikuttaa pukeutumiseensa hieman miespuolisia kavaljeerejaan enemmän. Vuosijuhlissa naisten pukujen väriloisto on perinteisesti silmiä häikäisevää, mutta daamin on hyvä pitää mielessä, että oman avecin etiketin mukainen pukuvalinta vaikuttaa naisenkin pukuvalintaan. Miehen käyttäessä frakkia, on daamin valintana ns. suuri iltapuku, joka on avonainen ja erittäin juhlava. Miehen pukeutumisvalinnan ollessa tumma puku, on naisella yllään iltapuku, jonka ei perinteisesti tarvitse olla yhtä juhlava kuin suuren iltapuvun. Juhlapuvun pituutta koskevan ohjesäännön mukaan sopiva pituus on sellainen, että puvun tulisi ulottua vähintään nilkan ulkosyrjässä olevaan luuhun asti. Hyvän tasapainon, mutta vääränmittaisen helman, omaaville ompelijaa halvempi vaihtoehto voi tietenkin joskus löytyä omalta tai ystävän kenkähyllyltä. Tällöin tulee tietenkin olla suhteellisen varma oman askeleensa vakaudesta pitkän helman ja mahdollisten ruokajuomien nauttimisen jälkeenkin. Päällysvaatteeksi iltapuvun kanssa soveltuu iltaviitta, iltatakki tai juhlava shaali. Juhlakenkien tulisi olla avonaiset ja puvun väreihin soveltuvat. Koron korkeudesta aiempaan viitaten lisäyksenä, että iltapuvun helman ei tule korkojen kanssakaan nousta liian ylös lattiasta. Laukuksi on myös hyvä valita kokonaisuuteen väriltään ja muodoltaan soveltuva pieni ja siro iltalaukku. Vuosijuhlaetiketin mukaan naiset saavat käyttää juhlapuvun kanssa malliltaan pitkiä, kyynärpään yli ulottuvia hansikkaita. Hansikkaiden käyttöön liittyvän etiketin mukaisesti niiden kanssa käytettävät sormukset tulisi asettaa hansikkaiden alle, mutta rannekorut ja -kellot hansikkaan päälle. On myös hyvä pitää mielessä, että etiketin mukaisesti hansikkaat riisutaan ja laskostetaan siististi syliin ruokaliinan alle ruokailun ajaksi. Arvokkaan juhlijan ei tulisi siis ruokailla hansikkaat kädessä. Naisella tiedekuntajärjestön nauha (muiden mahdollisten nauhojen kanssa, sekä niiden yläpuolella) kulkee vasemmalta olkapäältä rinnan yli oikealle, tai löytyy ruusukkeeksi taiteltuna puvun vasemmasta miehustasta. Nauha ei saisi kannettaessa koskettaa paljasta ihopintaa. Tästä syystä ruusukkeena nauhaansa kantavat naispuoliset juhlijat ovat nykyiseltään suurena enemmistönä. Naisilla hiusten tulisi olla kiinni kampauksella. 31 31

Juhlan kulku yleisesti Vuosijuhliin valmistautuminen aloitetaan jo maaliskuussa vuosijuhla- ja sillislippujen ostamisella. Tänä vuonna, perinteisen toimiston rappukäytävässä jonottamisen sijaan, ilmoittautuminen vuosijuhliin hoidetaan e-lomakkeella. Perinteisesti lippuja voi ostaa kerralla kaksi, yhden itselleen ja avecilleen. Vuosijuhlien jälkeisen aamun salassa pidettävälle sillispaikalle liput ostetaan samassa yhteydessä vuosijuhlalipun kanssa. Ennalta sovittu avec ei ole vuosijuhlien välttämättömyys ja myös ainoastaan itselleen on mahdollista hankkia lippu. Vaikka suuri juhlapäivä on mitä luultavimmin – ja suotavimmin – aloitettu hyvässä seurassa jo ennen itse pääjuhlan alkua, on erittäin tärkeää pitää mielessä vuosijuhlien asema arvokkaana ja hienostuneena tilaisuutena, jossa käytöksen tulisi olla aseman mukaista. Pykälä ry:n vuosijuhla alkaa perinteisesti klo 19:00 ja paikalle olisi syytä saapua ajoissa. Ennen itse pöytäjuhlien alkua on yleensä suotu valokuvausmahdollisuus, jotta itsestään ja avecistaan/ystävistään on mahdollista otattaa kuva muistoksi. Juhla alkaa yleensä alkumaljoilla, ja sopivassa välissä kannattaa hiljalleen siirtyä etsimään omaa paikkaansa seinälle kiinnitetyistä istumakartoista ja siirtyä juhlasaliin pääjuhlan alkua odottelemaan. Vuosijuhlien etiketin mukaisesti miehen peruskäytökseen kuuluu ovien avaaminen naiselle ja muun muassa päällystakin auttaminen naisen yltä. Istuuduttaessa mies tarjoaa tuolin pöytädaamilleen eli oikealla puolella olevalleen ja tarvittaessa myös vasemmalle puolelleen plaseeratulle naiselle. Daamia tulee auttaa tuolin kanssa aina tämän noustessa tai istuutuessa. Pöytään saavuttaessa hyviin tapoihin kuuluu sitsikult-

tuuristakin tuttu tapa esittäytyä pöytäseurueelle, jos sitä ei entuudestaan tunne. Jokaisella juhlavieraalla on pöydässä pöytäkortti, josta löytyy illan menu, ohjelman kulku, sanoituksia illan lauluihin sekä tanssikortti, johon voi pyytää pöytäseurueen jäseniä täyttämään nimensä, jotta pöytäosuuden jälkeen voi seurustelua jatkaa vanhojen tanssien pyörteissä. Pykälistin kannattaa ottaa mukaan myös laulukirjansa sekä kynä tervehdyksiä varten. Pöytäosuuden aikana on syytä muistaa hyvät käytöstavat. Puheiden ja esitysten aikana ei saa puhua. Etiketin mukaan tällöin ei myöskään syödä eikä juoda. Kännykät kuuluu ehdottomasti laittaa äänettömälle tai sulkea tai jopa jättää narikkaan juhlan ajaksi. Kesken juhlan kännyköitä ei ole kohteliasta ottaa esiin. Ruokailu on sopivaa aloittaa, kun kaikilla pöydässä istuvilla on ruoka edessään. Itse pöytäjuhlaosuudessa kuullaan tervehdyksiä, puheita sekä erilaisia muita ohjelmanumeroita, joita vuosijuhlatoimikunta on tänäkin vuonna meitä viihdyttääkseen keksinyt. Sitsiperinteidenkin mukaisesti pöytäjuhlien laulua johtaa laulunjohtaja. Jokaisen laulun jälkeen on myös muistettava etiketin mukaisesti nostaa maljaa pöytäseurueensa jäsenten kanssa sitseiltäkin tutulla tavalla: mies nostaa maljaa ensin oikealla puolellaan istuvalle, sitten vasemmalla puolellaan istuvalle ja lopuksi vastapäätä istuvalle daamille. Naisilla homma toimii päinvastoin, eli ensin nostetaan maljaa vasemmalla istuvan, sitten oikealla istuvan ja lopuksi vastapäätä istuvan herrasmiehen kanssa. Ja silmiin katsomista ei kannata unohtaa. Pöytäosuuden aikana saatetaan muutamaan otteeseen laulaa konferenssin kunniaksi ja samalla juhlallisin me-

noin siirtyä naisten- tai miestenhuoneeseen. Perinteisesti konferenssitauoilla nautittavat pulloset kannattaa pitää juhlan sekä myös taukojen ajan visusti piilossa, jotta ravintolahenkilökunta ei joudu takavarikoimaan pulloa, tai jopa heittämään juhlijaa pihalle. Konferensseja lukuun ottamatta pöydästä on luvallista nousta vasta pääruoan jälkeen. Pöytäosuuden päätyttyä siirrytään tanssilattialle tanssahtelemaan ensin pöytäkortin osoittamien kanssajuhlijoiden, ja sen jälkeen mahdollisesti muiden ystävien ja tuttavien kanssa. Miehen täyttäessä omaa tanssikorttiaan, on hänen etiketin mukaan tanssitettava ensiksi omaa aveciaan, jonka jälkeen on suotavaa tanssittaa muita pöytäseurueen naisia. Jatkoille siirrytään pääjuhlapaikalta bussikuljetuksin. Juhlahumu on noussut kattoonsa, ja virkeimmät juhlijat jaksavat aina aamuauringon koittoon asti. Aamunkoittoon jatkuneen juhlimisen jälkeen on aika hakeutua sillisbusseille ja pähkäillä mikä bussien määränpää mahtanee tänä vuonna olla.

Haastattelussa vuosijuhlista vastaava hallituksen sihteeri Julia Parikka Julia, kerro lyhyesti tämän vuoden vuosijuhlista. Lyhyesti: tämän vuoden vuosijuhlia et halua jättää väliin. Miten ilmoittautuminen hoidetaan tänä vuonna? Tänä vuonna päätimme siirtyä sähköiseen e-lomakkeeseen, joka helpottaa aikaisempia iän ikuisia jonotusongelmia. E-lomakkeen käyttö on erittäin helppoa ja palvelee käyttäjäänsä erinomaisesti. Haluan taata kaikille mahdollisuuden osallistua vuosijuhliin huolimatta siitä jaksaako Pykälän toimistolla jonottaa useita tunteja. Olen ehdottoman varma, että juuri e-lomake mahdollistaa aikaisempaa laajemman mahdollisuuden osallistua. Mikä on oma ikimuistoisin vuju-kokemuksesi?  Ikimuistoisin vuju-kokemukseni on ehdottomasti Pykälä ry:n 77-vuosijuhlat. Olivathan ne ensimmäiset oikisvuosijuhlat minulle. Sonjan järjestämät vuosijuhlat olivat ikimuistoiset!

Daniel Farzan - yksityisyrittäjänäkin voi menestyä alkoholialalla Idea Ufo Shoteista keksittiin Danielin mukaan kuitenkin pienessä ”darranpoikasessa” kavereiden kesken. Danielin mielestä karkkishotti ideana oli niin hyvä, että hän ensitöikseen rekisteröi Ufo Shot -tavaramerkin itselleen. Vasta tuon rekisteröinnin jälkeen hän alkoi etsiä tuoteidealleen pullottajaa ja reseptiikan tekijää. Koko bisneksen alkuvaihe olikin Danielin mielestä erittäin mielenkiintoista aikaa: oli kymmenittäin avoimia kysymyksiä ja niihin vain täytyi etsiä vastaukset. Tämä hoituikin asenteella ”puhelin kouraan ja google auki”…

Yksityisyrittäjyyden vaatimukset

Mutta mitä tarvitaan, että voi ylipäätään ryhtyä yksityisyrittäjäksi? Riittääkö pelkkä hyvä idea ja reilu määrä rohkeutta ja kärsivällisyyttä? Ja mikä onkaan Danielin mielestä parhaiten valmentanut häntä tähän toimintaan? Yksityisyrittäjäksi voi Danielin mukaan ryhtyä henkilö, joka osaa puhua, lukea ja kirjoittaa. Nämä ovat hänen mielestään ne tärkeimmät kriteerit. Toki tällä henkilöllä täytyy olla myös idea, jolla voi tulevaisuudessa olla rahallista arvoa. Ja omaan juttuun täytyy uskoa, eikä epäonnistumisista kannata lannistua koskaan. Daniel ei ole itse koskaan ollut luonteeltaan kärsivällinen, mutta nykyisessä toiminnassaan hän on senkin piirteen joutunut sisäistämään ja opettelemaan. Hän muistuttaakin, että vuodessa ei tapahdu ihmeitä, mutta viidessä vuodessa tilanne voikin olla täysin toinen. Eli aina täytyy olla malttia.

Teksti: Mikko Rudanko Kuva: Daniel Farzan

Danielia itseään yrittäjyyteen on valmentanut monikin asia, joista hän itse nostaa esiin idearikkauden ja halun rikkoa rajoja, motivoivan ammattikirjallisuuden lukemisen ja ruohonjuuritason myyntityön osaamisen. Nuorempana Daniel kertoo olleensa enemmän ujon pojan oloinen, eikä hänestä varmasti olisi tuolloin myyntimiestä osannut odottaa. Rohkeutta ihmisten kohtaamiseen myyntityössä löytyikin myöhemmin elämässä yllättävästä paikasta, kun hän onnistui saamaan opintojen ohessa töitä Dressmann -vaateliikkeestä, jossa joutui ensi kertaa kunnolla kohtaamaan asiakkaita kasvotusten. Tämä vaatemyyjän kokemus onkin hänen mielestään ollut kultaakin arvokkaampaa näin jälkikäteen mietittynä.

Daniel Farzan siirtyi kaupallisen alan opintojensa suorittamisen jälkeen yksityisyrittäjäksi perustamalla alkoholialal- Se oma juttu le oman yrityksensä, Ufo Shoteilla me- Miksi kannattaisi sitten ryhtyä tällaiseen? Onko se esinestyvän Sertico Trading Ltd Oy:n. merkiksi itsensä toteuttaminen, maine ja kuuluisuus, Miten kaikki alkoi?

Nykyään Daniel toimii menestyksekkäästi yrittäjänä alkoholialalla, mutta miten kaikki alkoi ja miten joku päätyy tällaiselle alalle? Onko se pitkäaikainen haave vai yhtäkkiä tullut idea? Daniel myöntää päätyneensä alalle puoliksi vahingossa. Ensikosketus alkoholiteollisuuteen ylipäätään tapahtui, kun hän opiskeli Metropolia Ammattikorkeakoulussa tradenomin tutkintoa ja useiden sattumien kautta pääsi työskentelemään myynnin parissa pieneen Mallaskosken panimoon. Työ sisälsi myyntiä, mutta myös markkinointitehtäviä. Tutuksi tuli myös päivittäistavarakauppa ylipäänsä ja samalla se tiukka lainsäädäntö, joka Suomessa on tällä alalla melko suuri osa bisnestä. 34

toimeentulo vai vahva idea jostain mitä kukaan ei ole vielä toteuttanut? Daniel näkee yrittäjäksi ryhtymiselle monia syitä. Hän on jollain tavoin nähnyt itsensä yrittäjän hommissa aivan lapsesta saakka. Oman itsensä toteuttamisen ja elämänsä aikatauluttamisen hän näkeekin todella antoisaksi. Ja täytyyhän työn olla myös hauskaa. Daniel esimerkiksi edelleen ideoi kavereidensa kanssa tuotteita, reseptejä ja markkinointitempauksia, eikä usein edes koe olevansa töissä vaan kyseessä on hänelle enemminkin harrastus, jossa täytyy vain yrittää olla niin hyvä, että siitä saa leivän pöytään. Maineen ja kuuluisuuden tavoittelu eivät hänen mielestään ole lainkaan oikeita arvoja, mikäli pyrkii yrittäjäksi. Toki saattaa olla, että mainetta, kunniaa ja joskus myös mammonaa tulee, kun onnistuu lyömään ideallaan läpi, mutta ne

Daniel näkee vain sivuseikkoina ja häntä itseään kiehtoo enemmän ajatus siitä, että vain taivas on rajana yrittäjyydessä. Hän kertookin vain haluavana rakentaa sitä ”omaa juttua”.

Oikkarikin voi onnistua

Onko sitten oikeustieteen opiskelijalla realistisia mahdollisuuksia vastaavaan? Vai tarvitaanko menestykseen myös kaupallisen alan koulutus, esimerkiksi markkinoinnin suhteen? Danielin mukaan ehdottomasti meillä oikkareillakin on mahdollisuuksia. Hän itse on taloushallinnon tradenomi koulutukseltaan, eikä nyt hänen harjoittamansa liiketoiminta ole lähelläkään sitä, mihin esimerkiksi muut Danielin luokkatoverit koulusta valmistuivat. Kaupallisen alan koulutuksen tai ainakin tämän alan perustietämyksen Danielkin myöntää voivan olla hyväksi, mutta tätäkin enemmän hänen mielestään ratkaisee se, kykeneekö ihminen mielessään näkemään oman bisnesmallinsa toiminnassa ja johdattamaan ideansa konkretiaksi. Markkinoinnin voi kyllä oppia ja Danielin mielestä riittääkin, jos henkilö vain on tarpeeksi villillä mielikuvituksella varustettu. Hän kuitenkin muistuttaa, että myyntityötä ei kukaan puolestasi tee, joten se kannattaakin oppia jo uran alkumetreillä! On myös viisautta kerätä ympärilleen itseään viisaampia ihmisiä. ”Sillä ne asiat, joita ei itse osaa, kannattaa aina ostaa viisaammiltaan”, toteaa Daniel.

Alkoholilainsäädäntö ja lakimiehet tulevat mukaan kuvaan

Mutta mitä haasteita lainsäädäntö asettaa alkoholialalla toimivalle yritykselle etenkin sen toiminnan alkuvaiheessa ja tarvittiinko Danielin yrityksen uran alussa paljon lakimiestä? Vai hoitiko hän itse esimerkiksi sopimukset ja tavaramerkit? Daniel näkee, että lainsäädäntö vaikuttaa oikeastaan kahteen tärkeään asiaan: markkinoinnilliset rajoitukset ovat yksi suuri tekijä, mutta sitäkin merkittävämpi asia on Suomessa käytössä oleva yli 4,7 %:n alkoholituotteiden myynnin yksinoikeus eli Alkon monopoliasema. ”Mikäli et pääse Alkon valikoimiin, et oikein tässä maassa voi saada bisnestäsi kunnolla lentoon”, myöntää Daniel. Aivan yrityksensä toiminnan alkuaikoina Daniel hoiti tavaramerkkiasiat itse, mutta liiketoiminnan kasvaessa on hän päättänyt ottaa avukseen lakimiesten palveluita. Alkoholibisneksessä brändin arvo onkin kaikki kaikessa, joten tavaramerkkien rekisteröinteihin kannattaa Danielin mielestä sijoittaa. Muut juridiset sopimukset hän on tähän saakka laatinut itse, mutta vähitellen hän on huomannut, että myös sopimusjuristille on tarvetta. Esimerkiksi jakelusopimukset saattavat nykyään olla niin suuria diilejä, että lakimiehen pakeille kannattaa mennä, jottei tule myöhemmin vastaan mitään ikäviä yllätyksiä. Miten mahdollisia ongelmakohtia voitaisiin sitten tehdä helpommaksi yleisesti ottaen ja, omienkin kokemustensa pohjalta, miten Danielin näkemyksen mukaan voitaisiin niitä helpottaa erityisesti alalle tulevan uuden yrittäjän kohdalla? Danielin mielestä ei juuri mitenkään. Hän näkeekin, että on tärkeää oppia asioita kantapään kautta ja että tämän ymmärtää vasta jälkeenpäin. Suurin ongelma onkin yleensä yrittäjän itsensä pään sisällä.

Mielikuvamainonnan kielto ei haittaisi sissimarkkinointia

lainsäädännön muuttuvan lähitulevaisuudessa ja aiheuttaako se, oli kyseessä sitten entistä tiukempi tai löysempi lainsäädäntö, muutoksia hänen oman yrityksensä toiminnan kohdalla? Päällimmäisenä Daniel toivoo, ettei alkoholituotteiden mielikuvamainontaa kielletä. Mikäli se kiellettäisiin, joutuisi hän tietenkin tarkastelemaan yrityksensä markkinointitoimenpiteitä uudestaan. Hän tähtää kuitenkin ulkomaiden markkinoille, joten ei aiokaan murehtia mahdollisia lainmuutoksia. Sitä paitsi, Danielin mukaan hänen suurimmat markkinointitempauksensa liittyvät aina tavalla tai toisella sissimarkkinointiin massamedian sijaan. Hän ei myöskään usko, että esimerkiksi journalismiin voitaisiin puuttua edes alkoholituotteiden kohdalla. Sen sijaan valtiovallan pitäisikin panostaa rajusti ennaltaehkäisevään työhön alkoholin haittavaikutusten suhteen.

Kansainvälinen tulevaisuus

Danielin yrityksen tuotteita on nyt laajasti saatavilla sekä Alkossa että baareissa, eli miten tästä eteenpäin? Lisää uusia ja yhä erilaisia makuja, täysin uusia alkoholituotteita vai ihan joitain muita tuotteita? Daniel myöntää tällä hetkellä pyrkivänsä saamaan kaksi uutta Ufo Shot -tuotetta Alkoon tämän vuoden aikana. Lisäksi vienti Amsterdamiin on jo alkanut ja kiinnostusta yrityksen tuotteita kohtaan on tullut erityisesti Yhdysvaltojen suunnalta. Tämän jutun haastatteluamme varten hän vastasikin kysymyksiin Lontoon Heathrow’n lentokentältä odottaessaan jatkolentoa Los Angelesiin, jossa hänen oli määrä tavata paikallinen alkoholien maahantuoja. Kansainvälistyminen on siis vahvasti tavoitteena. Kun kansainvälistyminen kerran on nyt tavoitteena, kuinka helpoksi hän näkee yrityksensä tuotteiden siirtymisen tarjolle myös muissa maissa – olisiko niissä esimerkiksi lainsäädännön osalta jopa helpompaa toimia kuin Suomessa? Danielin näkemys on, että alaa sääntelevä lainsäädäntö vaihtelee paljonkin eri maissa ja hän itse vasta opetteleekin kaukomaiden tyyliä tehdä bisnestä. Yleensä paikallinen liikekumppani tietää kuitenkin lain hyvin ja osaakin käydä Danielin yrityksen tuotteilla kauppaa näillä oman maansa säännöillä. Isoin virhe, jonka Daniel kansainvälistymisessä uskookin oikeastaan voivansa tehdä, on lähteä väärän kumppanin kanssa liikkeelle.

Loppukevennyksenä kysyimme Danielilta, mitä opiskelijoiden kannattaisi opiskeluaikanaan ehdottomasti tehdä, kun he vielä ovat opiskelijoita? Siis muuta kuin, totta kai, nauttia kohtuudella muutama Ufo Shot? Kysymys on hänen mielestään vaikea, mutta tässä näin äkkiseltään hänen oma Top 8 -listansa: 1. Oppia myymään. 2. Tutustua mahdollisimman hyvin siihen alaan, joka kiinnostaa. 3. Lukea paljon kehittävää kirjallisuutta. 4. Oppia tuntemaan itsensä ja omat vahvuutensa/heikkoutensa. 5. Opetella olemaan itsevarma. 6. Verkostoitua. 7. Muistaa opiskelun ja juhlinnan lomassa pitää huolta myös fyysisestä minästään. 8. Olla käyttämättä päihteitä väärin!!!

Miten Daniel näkee alkoholi- ja alkoholimarkkinointi35

Kolmen kvartaalin voitokas kokous – ELSA Helsingin Legal Trivia

Teksti: Heidi Elo Kuva: Saija Sipilä 28.3.2013, alkuilta. Suomen Laki -sali, väenpaljous. Henkäiset nopeasti syvään ja vilkaiset kelloa korkealla yläpuolellasi: 45 sekuntia aloitti juuri kilpajuoksunsa. Et ole varma, paljonko minuutin kolmeen kvartaaliin saa ängettyä ajatuksia ja sanoja, joten päätät aloittaa heti. Käännyt joukkuetovereidesi puoleen ja onnistut puolessa sekunnissa saamaan suustasi ulos seuraavat, kiihkeät (kuiskatut) sanat: ”Tietääkö kukaan vai täytyykö kysyä kaverilta?” Itsevarman ja rennon oloinen kilpatoverisi hymyilee viekkaasti, etkä kiihdyksissäsi ehdi edes hämmästyä, kun hän vielä vinkkaa silmää: ”Sinuna kysyisin yleisöltä.” Luot nopean silmäyksen takavasemmalla häämöttävään päättömään massaan (eihän sinulla nyt ole aikaa etsiä joukosta fuksitutoriasi ja lempiopettajaasi!) ja tuhahdat: ”Ei, me emme…” ”…vaan kysymme sen sijaan proffalta!” Jaa, joukon ”Proffat ovat ystäviäni” luuli saaneensa suunvuoron. Pyöräytät silmiäsi niin nopeasti kuin pystyt: ”Ei, me emme kysy proffiltakaan! Emmehän edes saisi vastausta tämän alan proffalta, vaan…” ”Kekkoselta! Hänhän osaa luontaisesti vastata kaikkiin eteensä osuviin kysymyksiin!” Jaa, nyt joukkueen neljäs jäsen (joka ilmeisesti osallistui kilpailuun vain osoittaakseen ironiset taitonsa) uskoo saaneensa arvoisensa puheenvuoron kolmen kvartaalin kokouksessa. Tuhahdat – pikavauhtia, luonnollisesti – ja vilkaiset uudestaan kelloa. ”Apua! Aikaa on enää…” ”14 sekuntia,” jatkaa Silmäniskijä ja hymyilee sen näköisenä, että kyseessä olisi suurikin vitsi, johon sinun huumorin vajavaiset taitosi eivät nyt vain satu riittämään. Nielaiset. Miten muut eivät voi ymmärtää paniikkiasi? Voittamaanhan tässä tultiin eikä lausumaan anekdootteja tai hymyilemään kierosti! 36

14 sekuntia. Vaikka se nopeasti kuultuna kuulostaa kovin lyhyeltä, mietit, mitä kaikkea siinä ajassa on historian kuluessa saatu aikaan: kilpajuoksijat ovat kirineet vastustajansa kiinni, suuret kirjailijat ovat saaneet maailmaa muuttavia inspiraatioita, rakastavaiset ovat tajunneet löytäneensä toisensa, sinä keksit vastauksen… Hetkinen. Sinä keksit vastauksen? Äkillinen voitonkiilto silmissä (”Ja aikaa on 9 sekuntia”, kuiskaa Proffafani pätevästi korvaasi) palaat rakastavaisten jälkeiseen tilaan ja… ja – siinä se on. Miten vasta rakastavaiset toivat sen mieleen eivätkä esimerkiksi juoksijat, jotka ehdottomasti koet tässä tilanteessa hengensukulaisiksesi, huomaat pohtivasi ennen kuin huudat. Viimeisellä puolellatoista sekunnilla. Henkilö, joka luki kysymyksen, nostaa katseensa ja hymyilee: ”Oikein.” Voi tätä riemua! Hetkessä tunnet itsesi kevyeksi: olet pikajuoksija lyyhistyttyään maahan, olet Shakespeare, joka kirjoitti Hamletin viimeisen sivun! Vilkaiset varovasti ympärillesi. Yleisö hurraa, ensimmäinen rivi on noussut seisomaan! Joukkuetoverisi näyttävät jostain syystä tosin kovin häkeltyneiltä: Silmäniskijän hymy väreilee kuten silmäkin, Proffafani luo – ei kovin yllättävää – ylpeitä (ja kaipaavia) katseita salin vanhempaa henkilöstöä kohti neljännen jäsenen luodessa pettyneen katseensa lattiaan. Mutta hei: te olette ELSA Helsingin Legal Trivian voittajajoukkue, ja teitä odottavat mahtavat palkinnot! ”Tosin ensin”, Silmäniskijä keskeyttää riemukkaan hymyilysi (näköjään toipuneena äkillisestä järkytyksestä), ”katsastetaan se jatkopaikka.” Ja luonnollisesti, hän iskee silmää.

Gunilla Nilsson-Bergströmin tapaus Teksti: Heidi Elo Kuvitus: Annika Solehmainen ”Talvivaara – juristin rahasampo! Pohdi työksesi ympäristölupia ja urasi lähtee nousuun äkkiarvaamattomasti ja vaikutuksellisesti kuin Talvivaara alkoi vuotaa!” Suurin syy, miksi päätin hakeutua ympäristöoikeuden alalle, sisältyi tällaisten lausahdusten kunniakkaisiin lupauksiin. Tämän vuoksi pohdin usein iltaisin – ja joskus myös päivisin kynsiäni lakatessa – mikä logiikka kaikessa oli: sain tavoitellun työpaikan ympäristö- ja liikejuridiikkaan keskittyneestä asianajotoimistosta, jossa käytännön toteutus ympäristöoikeuden tiedoistani rajoittui pääasiassa siihen, että suurin syy asemakaavojen toteuttamisen estymiseen löytyy pienistä, lentävistä nisäkkäistä: liito-oravista. Jopa esimieheni, herra X, jäi joskus kiinni minuun kohdistuneesta, turhautuneesta katseestaan. Tuoksu oli ensimmäinen merkki, ääni seuraava: vaara, haaste, ongelma! Jopa herra X nuuhkaisi ilmaa, riemuissaan toisin kuin minä: ”Hahaa, kepeä talvivaaraton työnkuvasi lienee vihdoinkin loppumassa!” Pelosta väristen annoin lähestyvän, terävästi kumisevan äänen saavuttaa minut: kip, kop, kip, kop. Äänen pysähtyessä työhuoneeni ovi avautui, ja vaara oli edessäni: se oli, erikoista tosin, pukeutunut imelään parfyymiin ja omalaatuiseen, vartaloa nuolevaan nahka-asuun. ”Olen Gunilla Nilsson-Bergström. Haluan rakennusluvan emakoitani varten. Nyt!” Viimeistään tässä kohtaa asiasta ei ollut epäilystäkään: haastavin asiakkaani oli saapunut. Kävi ilmi, että uusi päämieheni, itsenäisenä elinkeinonharjoittajana toimiva Nilsson-Bergström kasvatti emakoita, eikä mitä tahansa emakoita: ” Koiranäyttelyt ovat historiaa! Jos jollakin nykyään tahtoo tienata, on osallistuttava joka viides vuosi järjestettäviin karjaeläinten näyttelyihin. Emakoista lyödään vetoa suuret summat!” Jostain syystä minua ei yllättänyt, että kyseinen näyttely järjestettäisiin Ruotsissa. Sen sijaan ihmettelin, miten saisin hankittua sikalan perustamiseen tarvittavan ympäristöluvan, ja jos tässä onnistuisin, miten rakennusluvan hankkimisessa kävisi. Tietoisena siitä, että urani suunta ei joka tapauksessa kääntyisi kuin ylöspäin, tartuin ensimmäiseen ongelmaan: ympäristölupaan. Päämieheni kertomuksen mukaan sikala tulisi sijaitsemaan Z:n kunnassa Etelä-Suomen alueella. Tällöin yliopistoaikaiset hälytyskelloni kilahtivat, ja tiesin kyseeseen tulevan lupaviranomaisen olevan Etelä-Suomen aluehallintovirasto (AVI). Vastaavasti Ympäristönsuojelulain mukaisena valvontaviranomaisena toimi Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY). Seuraavaksi

38 38

tarkistin Z:n kunnan kaavoitustilanteen ja pääsin hyödyntämään vuosia uinunutta tietämystäni kaavojen hierarkiasta: aivan, kyseisellä alueella ei ollut voimassa asemakaavaa eikä oikeusvaikutteista yleiskaavaa, minkä lisäksi maakuntakaavassa aluetta varten ei ollut aluevarauksia! Tämän oivallettuani päämieheni kohotti toista äärimmäisen ohutta kulmakarvaansa: ”Voisiko neiti juristi hieman selventää kovin innokkaasti käyttämiään käsitteitä? Minulle kaavat ovat vain välineitä, joilla saan ompelutettua emakoilleni oikean kokoiset näyttelyasut.” Aivan, luonnollisesti. ”Asemakaavoitus on kunnan kaavoitusvallan keskeisin väline – aivan kuin ompelemisessakin – jonka tarkoituksena on maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti alueidenkäytön yksityiskohtainen järjestäminen. Asemakaavalla mm. osoitetaan tarpeelliset alueet eri tarkoituksia varten. Se esitetään kartalla.” Rykäisin, ja jatkoin: ”Yleiskaava taas on enemmän ohjaava ja yhteen sovittava väline. Maakuntakaava puolestaan esittää lähinnä periaatteita ja osoittaa maakunnan kehittämisen kannalta tarpeelliset alueet. Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmässä noudatetaan sisäistä logiikkaa, jonka mukaan tarkempi suunnitelma syrjäyttää yleispiirteisemmän. Tästä seuraa, että yleiskaava syrjäyttää maakuntakaavan, ja yleiskaavan puolestaan syrjäyttää asemakaava.” Asia ei kuitenkaan ollut tapauksen kannalta kovin oleellinen, joten jatkoin tutkimuksiani välittämättä päämiehestäni, joka halusi välttämättä kaavoista innostuneena jäädä toimistooni suunnittelemaan hieman erilaisia kaavoja – silmäkulmastani näin lievästi järkyttyneenä, että johonkin asuun sisältyisi mm. paljeteilla koristellut siivet. Suunniteltu sikala ei ollut pohjavesialueella, joten vältyin uudelta potentiaaliselta ongelmalta. Lähimpään naapuriin olisi etäisyyttä 800 metriä. Yhtäkkiä mieleeni tulivat ympäristönsuojelun yleiset periaatteet ja niiden joukossa BAT eli ympäristön kannalta parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimus (Best Available Technology). Periaatteen mukaan pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan toteuttajan eli toiminnanharjoittajan velvollisuutena on valita vaihtoehtoisista teknisistä ratkaisuista taloudellisesti ja teknisesti toteuttamiskelpoisin, mahdollisimman tehokas ja kehittynyt menetelmä. Kun päämieheni vielä oli paikalla, keskustelin asiasta hänen kanssaan. Lopputulos oli, että optimointiohjelma emakkojen ruokintaa varten olisi periaatteen kannalta paras ratkaisu. Otin siis nyt käsittelyyni toiminnasta aiheutuvat päästöt: ravinnepäästöt vesistöön ja ilmaan johtuvat päästöt. Asia ei näyttä-

nyt aiheuttavan suuria ongelmia, sillä parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksella saimme täytettyä ongelmakuopat. Seuraavaksi käsittelin toiminnasta aiheutuvat melun, hajut ja öljyvahingot sekä jätteet. Tässä vaiheessa huomautin yllättävän tylsistyneen näköiselle Nilsson-Bergströmille, että hänen olisi varauduttava ELY-keskuksen suorittamiin tarkastuksin. Selattuani ympäristönsuojelulakia löysin lisäksi 36 pykälän, jonka mukaan toimivaltaisen aluehallintoviraston on pyydettävä lausunto kunnan Z kaupunginhallitukselta sekä toimivaltaiselta ELYkeskukselta. Sen perusteella, mitä olin opiskeluaikanani tenttikirjoista lukenut, luvan myöntämiselle ei ole estettä, jos toiminnasta ei aiheudu ympäristön pilaantumisen tai terveyshaittaa vaaraa eikä kohtuutonta rasitusta asutukselle. Tämän jätimme sen tarkemmin käsittelemättä. Otettuani yhteyttä ELY-keskukseen sain uutena huojennuksena selville, että alueella ei ole huomattu uhanalaisten lajien esiintymiä tai merkittäviä luontokohteita, jotka voisivat evätä luvan. Kerroin päämiehelleni lupahakemuksesta, joka hänen olisi toimitettava lupaviranomaisena toimivalle aluehallintovirastolle. Korostin, että lupa todennäköisesti myönnettäisi, jos päämieheni todella sitoutuisi tekemäänsä hakemukseen ja siinä esitettyihin ratkaisuihin ja menettelytapoihin. Lupahakemuksen olisi sisällettävä mm. toiminnan luonnetta koskevat perustiedot sekä lupaharkinnan kannalta tarpeelliset tiedot, kuten tiedot päästöistä ja niiden ehkäisemistavoista. Selostin päämiehelleni vielä hänen asemassaan olevan toiminnanharjoittajan yleiset velvollisuudet: häntä koskevat mm. selvilläolovelvollisuus eli velvollisuus tuntea toimintaansa liittyvät ympäristövaikutukset, riskit ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuudet, sekä yleinen pilaantumisen torjuntavelvollisuus. Koin asiakseni vielä huomauttaa, ettei toimintaa saanut missään tapauksessa aloittaa, ennen kuin aluehallintovirasto antaisi päätöksensä. En sinänsä ollut yllättynyt, ettei rouva Nilsson-Bergström seuraavana päivänä ilmestynyt toimistooni. Sähköpostini tarkastettuani löysin häneltä viestin, jonka mukaan hän oli sairastunut ”äkilliseen juridiseen kokovartalohalvaukseen, joka saattaa helpottua iltapäivään mennessä”. Hymähdin lievästi pettyneenä: olin juuri päässyt asiassa vauhtiin ja selittänyt käyttämäni käsitteet mahdollisuuksien rajoissa. Siirryin siis yksin toimeksiantoni toiseen vaiheeseen eli rakennusluvan käsittelyyn. Päämieheni niskoitteluhan tuottaisi minulle vain suuremmat voitot – ja siten herra X:n suuremman arvostuksen. Ensimmäiseksi otin tarkasteluun kunta Z:n rakennusjärjestyksen: koska se on pakollinen kaikissa kunnissa, myös Z:lla on se oltava. Vaikka päämieheni oli päättänyt jäädä nauttimaan ”halvauksestaan”, koin parhaaksi kirjoittaa hänelle selvityksistäni muistion. ”Hyvä Gunilla Nilsson-Bergström. Maankäyttö- ja rakennuslain 14 §:n 3 momentti määrittelee, mitä määräyksiä kunta voi sisällyttää rakennusjärjestykseensä. Näihin määräyksiin kuuluvat mm. rakennuksen sopeutuminen ympäristöön ja suunnittelutarvealueen määritteleminen. Ennen kuin siirryn tarkemmin suunnittelutarvealueisiin, haluan painottaa, että kunta Z on rakennusjärjestyksessään määrännyt sikalasi alueen suunnittelutarvealueeksi. Suunnittelutarvealue puolestaan on määritelty saman lain 16 §:ssä: se on alue, jonka käyttöön liittyy erityisiä tarpeita. Jotta rakentaminen suunnittelutarvealueelle lähtökohtaisesti on mahdollista, alueella on oltava voimassa oleva asemakaava, tai vaihtoehtoisesti laissa lueteltu-

jen erityisten edellytysten on täytyttävä. Tällöin rakennuslupa voidaan myöntää kyseiselle alueelle, jos se ei aiheuta haittaa kaavoitukselle ja on sopiva maisemalliselta kannalta. Lisäksi rakentaminen ei saa tehdä luonnonarvojen tai kulttuurisesti tärkeiden kohteiden säilyttämisestä vaikeampaa. Teidän tapauksessanne kiinnitän huomiota erityisiin edellytyksiin, sillä Z:ssa ei ole voimassa asemakaavaa. Lupaviranomaisen arvioitavaksi jää, säilyttääkö sikalan rakentaminen luonnonarvot tai maisemakuvan entisellään.” Nostaessani käteni näppäimistöltä huomasin yllätyksekseni, että olin kirjoittanut selvitykseni vain runsaassa minuutissa. Hassua, hymähdin itsekseni: asiat sujuivat huomattavasti ripeämmin, kun päämieheni ei ollut paikalla. Valmistauduin siis myös saattamaan raporttini loppuun viipymättä. Sain selville, että luvan myöntävä viranomainen olisi Z:n kunnan rakennusvalvontaviranomainen eli käytännössä lautakunta tai muu ”monijäseninen toimielin”, ei kuitenkaan kunnanhallitus. Yllättäen toimistoni ovelle koputettiin – päämieheni oli ilmeisesti päättänyt osallistua neuvotteluihimme. Ennen kuin ehdin edes asetella ”pätevä asianajaja” -ilmettäni, hän huudahti: ”Miten lupieni kanssa kävi? Pääsenkö jo rakennuttamaan tilani? Jos en, sinuna pitäisin kiirettä, neiti juristi: emakkoni ovat jo kovin kärsimättömiä. Ne eivät sattumoisin pidä vuokrasikalansa, tuota, vulgaareista hajuista.” Pätevä ilmeeni oli jo ehtinyt asettua aloilleen kuunnellessani päämieheni selostusta, joten vastaukseni oli oltava sen mukainen: ”Valitan, mutta ympäristö- ja rakennuslupia ei saada kahdessa päivässä. Selvitin asian viranomaisiin saakka.” Mielessäni oli juuri äskettäin ollut päällimmäisenä luvan käytännön hakemismenettely. ”Saatte rakennuslupamenettelyn vireille tekemällä kirjallisen lupahakemuksen, johon on liitettävä mm. rakennuksen pohjapiirustukset ja selvitys siitä, että hallitsette rakennuspaikkaa. Tässä opastan mielelläni. Nyt, kuitenkin, varastan itselleni pienen tauon, jos sallitte.” Tiedän, että äkillinen poistumiseni ei kenties ollut aivan ammattietiikkani mukaista, mutta sillä hetkellä se, että työhuonettani hallitsi varsin omalaatuinen tulevien karjakisojen kuningatar, tuntui jopa varsin oivalliselta ratkaisulta. Kahviautomaatille suunnatessani pyörähdin ympäri – ja lähes törmäsin vastakkaiseen suuntaan kiiruhtavaan herra X:ään. ”Anteeksi! Asiakkaani on huoneessani, älä pelästy. Ja tiedoksi: jos haluat tietää tulevan huippujuristin nimen, lue nimilappu työhuoneeni vieressä. Oikeastaan siinä pitäisi lukea ’Asianajomaailman Tuhkimo’!” Kuin vastauksena hänen ällistyneeseen ilmeeseensä virnistin itselleni, voitokkaasti. Kahvi ei ollut koskaan tuoksunut niin hyvältä.

39 39

Onnea valmistumisesta!

Teksti: Isabella Lehti Kuva: Eero Blåfield

Tuore oikeustieteen maisteri, Eero Blåfield, jonka moni muistaa sitsilaulattajana ja jonka moni yhdistää myös Lakimiesliittoon, on toiminut Pykälässä aktiivisesti jo opiskelijauransa alusta lähtien. Eeron lukuisista aktiviteeteista tässä vain joitain mainitakseni, on hän toiminut vuoden 2006 UAV:n varapuheenjohtajana, 2007 Pykälä ry:n hallituksen tiedotusvastaavana, 2008 Spexin markkinointivastaavana sekä vuodesta 2011 lähtien taloustoimikunnan jäsenenä. Knoppitietona kerrottakoon myös, että hän on yksi Viinikerho Pohjasakan perustajista. Paljon onnea valmistumisesta. Miltä elämä tuntuu valmistuneen juristin silmin? Tämän juristin silmillä on ruusunpunaiset lasit. Monet sanovat, että opiskeluaika on elämän parasta aikaa. Näin vastavalmistuneen silmin täytyy sanoa, että he ovat väärässä. Vastavalmistuneen juristin elämä on kuin ruusuilla tanssisi. Perhosenkevyttä ilman huolta huomisesta.

Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua? Aikaisemmat viisivuotissuunnitelmat ovat muuttuneet aikalailla matkan varrella, joten mitään turhan konkreettista en aio sanoa. Toivottavasti silloinkin fiilis on kuin vastavalmistuneella.

Millaisia tuntemuksia sana ”gradu” herättää tällä hetkellä? Gradu oli minulle kuin opinnot pienoiskoossa. Alussa lähti hyvin käyntiin, mutta sitten tulikin melko pitkä suvantovaihe. Lopussa homma laitettiin kasaan todella pikaisesti. Gradu ei todellakaan ole työläimpiä opintoja, jos sitä verrataan siitä saatavaan opintopistemäärään. Loppujen lopuksi siitä jäi niin hyvä fiilis, että voisin jossain vaiheessa toisenkin kirjoittaa.

Jäätkö kaipaamaan opiskelijaelämästä jotain? Akateemisen vapauden ja sosiaalisten piirien yhdistelmää. Opiskelijana pystyi itse suunnittelemaan omat aikataulunsa ja niistäkin tuli aika helposti joustettua silloin, kun tuli parempia ideoita tilalle. Kun muilla oli samanlainen mahdollisuus, ei ollut tarvetta sopia kalenteria kovin pitkälle eteenpäin. Juristilla ei myöskään valitettavasti ole massaluentoja, joissa tapaisi päivittäin useita kavereita. Ja tietysti Pykälää. Ei sovi unohtaa Pykälää!

Onko puolestaan jotain, jota et jää erityisemmin kaipaamaan? Opiskelijana et tunne olevasi koskaan oikeasti vapaalla. Aina olisi tenttejä joihin voisi lukea. Valmistumisen jälkeen ei ole sitä jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että ei ole opiskellut niin ahkerasti ja nopeasti kuin pitäisi.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää kirjaston penkkejä kuluttaville IV:n lukijoille? Sateenkaaren päästä löytyy kulta-aarre. Lämmin kiitos Eerolle haastattelusta ja suuret onnittelut vielä valmistumisen johdosta!

Hallitus:Osavuosikatsaus Yleisen hyvää kevättä! Koska keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta jakaa kansaa eikä yksimielisyyttä eduskunnassakaan tunnu löytyvän, yhdistyksemme jäsenistö on osoittanut olevansa trendien aallonharjalla valitsemalla meidät yleisvastaaviksi vuosimallia 2013. Pykälä täynnä innokkaita tekijöitä

Maailmanlopulta vältyttiin, joten uusi vuosi on JÄLLEEN pyörähtänyt käyntiin. Alkuvuosi on kaikilla meillä Pykälän toimijoilla mennyt uutta opetellessa, mutta valiokuntalaisten sekä toimikuntalaisten ahkeruus ja innokkuus ovat lyöneet ällikällä itse kunkin. Viitteitä tästä on tosin ollut näkyvissä jo pidemmän aikaa ja uusia jynssejä onkin jouduttu rahtaamaan tukusta autolasteittain. Kevät on merkinnyt myös Pykälä-viikon valmistelujen alkamista. Toimikuntahaku oli jopa odotettua suositumpi ja järjestelevät voimat ovatkin jo tätä kirjoittaessa täydessä työn tohinassa, viikon lymytessä jo kulman takana. Yleisvastaavat toimikuntineen ovat perinteiseen tapaan olleet vastuussa erityisesti Pykälä-viikon avajaisten sekä Silliksen järjestelemisestä. Lienee siis selvää, että viikko alkaa ja päättyy unohtumattomissa merkeissä.

hoittaa. Kevään mittaan saatu palaute tilojen siisteydestä ja parantuneesta yleisilmeestä on ollut ennen kaikkea kannustavaa ja yleinen siisteys onkin viihtyisyyden merkittävimpiä osatekijöitä. Uudet kalusteet eivät itsessään tee tiloista sen mukavampia. Kerhotilojen siistinä pitäminen on kaikkien yhteinen etu, mikä jokaisen niitä käyttävän onkin hyvä muistaa. Kuten mainittua, Pykälä-viikko kurkkii jo kulman takaa. Yleisvastaavat haluavat muistuttaa lukijoita, että edessä on ratkiriemukas, joskin rankka rupeama. Muistakaahan nauttia täysin siemauksin, osallistuitte sitten koko viikolle tai vain osaan tapahtumista. Yleisvastaavat toivottavat kaikille unohtumatonta Pykäläviikkoa!

Aina vain parempi kerhotila

Pykälän kerhotilat Helsingin itäisen kantakaupungin Miamissa, Sörnäisissä, ovat viimeisen vuoden aikana kokeneet merkittäviä uudistuksia. Kehitys ei kuitenkaan ole pysähtynyt tähän ja viime vuoden lopulla tehtyjä suunnitelmia pyritään viemään toteuttamisvaiheeseen kevään aikana. Tupakkakopin saapumisen myötä pienen salin viihtyvyys ja käytettävyys ovat saaneet uusia ulottuvuuksia. Aikaisemmin kerhotilamme on koettu savuisena ja kolkkona pätsinä, mutta nyt tiloja muutetaan tupakkakopin hankinnan ohella rennompaan suuntaan uusilla kalustehankinnoilla sekä tilkalla maalia. Uudistuksen takana on ollut suuri joukko aktiiveja, eikä tilatoimikunnan korvaamatonta panosta tule un-

Kaamosluennot - matka artistin sielunelämään

Teksti: Kristian Krootila ja Tuomas Tiensuu Kuvat: Ilkka Ruuska

Tammikuun kolmannella viikolla sisarainejärjestömme Artikla ry:n jäsenille Levitunturin kupeessa järjestettävät Kaamosluennot keräävät vuodesta toiseen reippaat satakunta oikkaria yhteen huurteisen oikeustapauskilpailun sekä muun muassa poreammeluentojen merkkeihin. Pykälistidelegaatio kävi tsekkaamassa, mistä tapahtumassa on oikein kysymys. Kaamosluennot, mitä ihmettä?

Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa vaikuttavaan professori Ahti Saarenpäähän sekä nyttemmin professori Juha Karhuun vahvasti henkilöityneet Kaamosluennot lienevät tapahtuman ympärillä olevasta salamyhkäisyyden verhosta huolimatta pohjoisen sisarainejärjestömme Artikla ry:n kuuluisin tapahtuma. Kaamosluentojen suosiosta kerto-

nee kaiken olennaisen se tosiasia, että tapahtuma kerää ympärilleen noin kuudenkymmenen viralliseen ohjelmaan osallistuvan opiskelijan ohella samanmoisen joukon varjoilemaan lähteviä kanssaopiskelijoita. Pykälä lähetti ensimmäistä kertaa pienen poppoon paikan päälle osallistumaan sekä virallisesti että epävirallisesti – tässä siis meidän kertomuksemme tapahtuneesta.

Kristian: Pykälistit mukana virallisessa osuudessa

Kun lähdimme torstaina Murron Mikon kanssa yöjunalla kohti viikonlopun Kaamosluentoja, emme oikeastaan juurikaan tienneet, mitä odottaa. Lukuisat artistithan jonottavat paikkaa Kaamosluennoille huhujen mukaan jopa yötä myöten ulkosalla ja vanhempien tieteenharjoittajien kertomukset tapahtumasta ovat poikkeuksetta täynnä yltiöpositiivista hehkutusta – siitäkin huolimatta, että vain hyvin harvat pykälistit ovat edes päässeet osallistumaan virallisesti Kaamosluennoille. Meille mahdollisuus lähteä tarjoutui, sillä Artikla lahjoittaa vuosijuhlalahjana sisarainejärjestöilleen kullekin vuorollaan kaksi vapaapaikkaa tapahtumaan ja meidän hallitusvuotemme sattui sopivasti Pykälän lahjavuodeksi. Tämän lisäksi taistelimme todennäköisyyksiä vastaan voittaessamme liput arvonnasta hallituksen kesken, joten tilaisuus osallistua oli jo sellaisenaan täysin ainutlaatuinen eikä varmasti toistu.

Rentoja keskusteluluentoja ja tiukka väittelykilpailu Tämän vuoden teema kantoi nimeä ”Anteeksianto” ja varsinaisten luentojen tuli vähintäänkin sivuta aihetta. Itse luentojen lisäksihän kokonaisuuteen kuului olennaisesti väittelykilpailu, jossa väitellään tai neuvotellaan joukkueittain etukäteen jaetun materiaalin pohjalta erilaisissa tositapahtumiin perustuvissa tilanteissa. Luentoja voin hy-

villä mielin kuvata paitsi Porthaniassa istuskelua rennommiksi myös ennen kaikkea avoimemmiksi ja osallistujia aktivoivimmiksi. Ensimmäiset luennot pidettiin jo bussissa matkalla Rovaniemeltä Leville ja esimerkiksi professori Karhun luento koostui lähinnä kysymyspohjaisesta keskustelusta, jonka avulla hän johdatteli opiskelijoita oivaltamaan itse luennon olennaisimpia pointteja. Myöhemmät luennot pidettiin majoitusmökkien olohuoneissa ja useimmat niistä muistuttivat oikeastaan enemmän keskusteluja mielenkiintoisista aiheista kuin monologia ”aiheesta X”, jollaiseksi luennot yleensä miellän. Kukaan ei luonnollisesti edes harkinnut tekevänsä muistiinpanoja, mikä heijastui ennen kaikkea keskusteluaktiivisuutena ja varsinaiseen ydinasiaan keskittymisenä. Tällaisia luentojahan kaivattaisiin myös ”vakavampaan” opiskeluun. Olin itse edellä mainituista seikoista huolimatta luentoja enemmän kiinnostunut lauantaisesta väittelykilpailusta, erityisesti siksi, että se vaikutti ensi alkuun varsin haastavalta. Meidän tapauksessamme sijoitusyhtiö oli ostamassa osakkuutta nousevalta teknologia-alan yritykseltä, joka vastaavasti tarvitsi rahoitusta liiketoiminnalleen. Taustamateriaalinamme toimi muun muassa lähes 40-sivuinen osakassopimus sekä infopaketti teknologiayhtiön liiketoiminnasta teknisine termeineen, kaikki sujuvasti englanniksi. En ole kielitaidoton, mutta toistaiseksi englanninkielinen sopimusteksti on tuttua vain

työelämästä ja tästä johtuen tekstiin perehtyminen voi olla hieman hidasta – erityisesti kun osakassopimuksesta yrittää etsiä porsaanreikiä ja epäedullisia sopimusehtoja. Saimme myös tietää vasta reilua tuntia ennen väittelyä kumpaa puolta edustimme, mikä pakotti tutkimaan tapausta etukäteen hyvinkin tarkasti ja miettimään asioita jatkuvasti molempien osapuolien kannalta. Itse väittely tapahtui väittelyvalmentajan tuomaroimana ja tuntuu, että sain siitä paljonkin irti erityisesti seuraamalla muiden toimintaa ja reaktioita ehdotuksiin. Jonkin verran huumoria oli totta kai myös ilmassa, muun muassa siksi, että tapauksessamme elettiin vuotta 2004 ja teknologia-alan yritys ei ollut jostain kumman syystä huomioinut liiketoimintasuunnitelmassaan vuoden 2008 finanssikriisiä. Kyllähän siinä neuvottelun lomassa tietysti viiniäkin maisteltiin. Sopimusneuvottelumme jatkuivat lopulta niin pitkälle, että tuomari päätti viheltää pelin poikki ennen konsensusta.

Kristianin arvio tapahtumasta

Vaikka yöjunassa onkin tuskaista nukkua raskaan viikonlopun jälkeen ilman makuupaikkaa, suosittelen Kaamosluentoja varauksetta kenelle tahansa, paitsi kauniin Lapin myös aina yhtä vastaanottavien ja ystävällisten artistien takia. Siitäkin huolimatta, että paikan päältä tuntee vain kourallisen ihmisiä, tuntui siltä, että olimme erittäin tervetulleita mukaan. Virallista osallistumismahdollisuutta en taida enää saada, mutta varjoilemaan aion lähteä sitäkin suuremmalla innolla.

Tuomas: Kannattaa huomioida myös varjo- tistien keskuudessa. mahdollisuus Vaikka itse en valitettavasti ollut osal- Tuomaksen arvio tapahtumasta

Kuten edellä Kristian totesikin, rajoitetusta paikkamäärästä johtuen muiden kuin artistien on varsin vaikeaa saada virallista lippua tapahtumaan. Varjoilu onnistuu kuitenkin suhteellisen pienellä vaivalla keneltä tahansa: sekä Norwegian että Finnair lentävät suoraan Kittilään, josta on parinkymmenen kilometrin matka niin sanotulle pääkallonpaikalle eli Levilehdon majoitusalueelle. Budjettimatkaajat voivat ottaa lennon tai junamatkan Rovaniemelle ja jatkaa eteenpäin bussilla tai vaihtoehtoisesti yrittää ängetä kimppakyytiin autolla liikkuvan artistin matkassa. Haluaisinkin lämpimästi suositella omasta lähtötasosta riippumatta esimerkiksi laskettelureissun buukkaamista KaamosluenKaikki yhtä suurta perhettä Liikunnallisille oikkareille Levi tarjo- tojen ajankohdan, tammikuun kolmanaa kuitenkin erinomaiset vapaa-ajan nen viikonlopun, yhteyteen – tarjolviettomahdollisuudet upeiden rintei- la kun on tällöin paitsi loistavaa seuraa den sekä luonnonkauniiden ulkoilu- ja oikeudellista informaatiota, myös aireittien muodossa. Mieleenpainuvim- nutkertainen mahdollisuus tutustua ropana anekdoottina nautin eniten pro- vaniemeläisten kollegoidemme sielunfessori Karhun, Matti Huhtamäen sekä elämään. Tuomo Heikkisen lauantaiaamupäivästä majoitusmökissä pienelle porukallemme pitämistä varjoluennoista. Pykälistinkin oli poikkeuksellisen helppo soluttautua porukkaan, sillä tapahtuman yleistä ilmapiiriä leimasi erinomainen yhteishenki – tuntui, että jokainen oli luennoitsijasta opiskelijaan asti kuin yhtä suurta perhettä. Professori Karhun mukaan tällaisen ilmapiirin luomisella pyritään kuitenkin oikeudellisen tiedon välittämiseen – nähdäkseni tässä Kaamosluennot onnistuvatkin loppujen lopuksi erinomaisen hyvin, mikä osaltaan selittänee tapahtuman vuodesta toiseen jatkuvaa suurta suosiota arlistumassa Kaamosluentoihin virallisessa kiintiön puitteissa, onnistuin tästä huolimatta saamaan pelkkää ilmapiiriä haistelemalla tapahtumasta hyvän käsityksen. Verrattuna Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan vuonna 2011 ensimmäistä kertaa järjestämään Lammin laki- opintokokonaisuuteen, joka lienee lähimpänä vastaavanlaista tapahtumaa, Kaamosluennot on poreammeluentoineen sekä huurteisine oikeustapauskilpailuineen selkeästi vapaamuotoisempi kokonaisuus – keskiketterän kittaamisessa kun ei varjoilijaporukan osalta viikonlopun aikana ainakaan varsinaisesti säästelty.

Sitsiruokakriitikko

Codex-sitsit

Sitsien ruokakulttuuri vaviskoon, sillä IV on tänä vuonna perustanut uuden Sitsiruokakriitikon palstan. Palstan tarkoitus on keskittyä arvioimaan sitsien ruokatarjoilua, kriitikko ei ota kantaa sitsien muuhun ilmapiiriin. Ensimmäisenä tämän akateemisen pöytäjuhlaruokailijan kritiikki tulee kohdistumaan aina niin rakkaan sisarainejärjestömme Codexin helmikuisten ahtaan tunnelmallisten sitsien tarjoiluun. Sitsiruokakriitikon ennakkoarvaus illan menuksi: 1.Alkuruoka: Toast Skagen 2.Pääruoka: Ensimmäisenä arvauksena ehdottomasti vasikan sisäfilee, mutta sitsien verrattain huokean hinnan nähtyään kriitikko asennoitui odottamaan uunibroileria riisipedillä. 3.Jälkiruoka: Sitruuna-juustokakku Lämminhenkisillä sitseillä kriitikko sai odotella jonkin aikaa ensimmäistä ruokalajia. Hän oli kuitenkin onneksi odottanutkin jonkin asteista viivästystä ja Codexin väki piti huolta, ettei sitseillä tarvinnut tylsistyä ennen pöytäosuuden alkamista.

Illan toteutunut menu: 1.Alkuruoka: Kasvissosekeitto Kommentti: Maistui aikalailla kaupan pakastealtaasta ostetulta ”keittokuutiolta”. Kriitikko ihmettelee, mikä innostus tänä vuonna on ollut tarjota useilla sitseillä alkuruoaksi tätä samaista ruokalajia? 2.Pääruoka: Broilerin filee, riisiä ja jonkinlaista valkoista tahnaa Kommentti: Yllättävän hyvin onnistunut ruokalaji. Maistui myös kylmänä. Erityisen suuri plussa lisuketahnasta +++ 3.Jälkiruoka: (Ilmeisesti) pannacotta passionhedelmillä koristeltuna Kommentti: Kriitikon pöytäseurueessa arvosteltiin jälkiruokaa turhan makeaksi. Kuitenkin hedelmien kirpeys taittoi suurimman osan liiasta makeudesta. Koostumuksen oli kai tarkoitus olla kiinteä, mutta oli jäänyt enemmänkin vanukasmaiseksi.

Sitsiruokakriitikon arvosana asteikolla 1-5: §§§+

Julkinen runosuoli http://www.pykala.fi/intervivos-avaudu.php Tätä palstaa lukevat kaikki, kerro siis ihmeessä mikä nyt on!

Onko minulta jäännyt välistä joku tehtäviensiirtokurssi, kun tuntuu, että nykyään on vahvasti vallalla kova tahto saada muita tekemään tehtävät, joihin henkilö on valittu. Kyllä, kyse on näistä mahdottomista määristä toimikuntia ja mitä lie siivousbileitä vol.270. Eikö voisi vain kiltisti ottaa vastuu siitä tehtävästä minkä on ottanut hoidettavakseen ja käärii omat hihansa sen sijaan, että ”ystävällisesti” tarjoaa muille pykälisteille mahdollisuutta osallistua luottamustehtävien tekemiseen? Taustalla on kuitenkin itsekäs ajatus. Tämä on tätä tarkoitushakuista CV:n pidentämistä ilman oikeata tahtoa tehdä niitä hommia. Toisaalta ainainen ongelma näissä luottamustehtävissä on ollut, että muutama tekee ja muut katselee vierestä. Nyt lusmut on vain keksinyt oivan keinon peittää oman laiskuutensa. PS: Tämän viestin kirjoittamisen delegoin kolmelle naiiville phuksille perustamalla toimikunnan katu-uskottavalla nimellä. -Elitistirunkkari

Helvetin unicafe, ravintolan kaapuun kietoutunut riistäjä! Millä oikeudella nostatte mukaanotettavan kahvin hintaa häh!? On se nyt jumalauta, mää en ala enää mitään.. -ja kauppiksella 85 centtiä..

Vituttaa fuksit jotka kuvittelevat että muita kiinnostaa lukea niiden excu- ja sitsi-ilmoittautumisia sekä haalarikyselyitä §-infosta. Jos ei edes sähköpostia osaa käyttää, niin onkohan oikea ala kyseessä? -N.vuoden opiskelija

Onko tämän vuoden phukseilta mennyt kollektiivisesti jotain ohi? Jos ilmoittaudutte johonkin tapahtumaan, siitä ei tarvitse tiedottaa yleisesti pykälä-infossa kaikille saatana!! Vai mikä vittu tässä oli niin vaikeaa tajuta? -Kalkkis

Onpa kiva, kun on niin aurinkoinen sää! Kylläpä nyt tekeekin mieli puuhata ja peuhata kaiken aikaa! Opiskelutkin sujuvat kuin tanssi ja elämä on niin ihanaa! -Huraa!

49 49

Kolumni: Teoreemoja

Teksti: Heidi Elo

Tekomme tekevät meistä sen, mikä olemme, sanotaan. Oletetaan, että asetan edellisen osaksi sitä järjestelmää, jonka varassa uskomukseni – ja viime kädessä olemassaoloni – on. Näin ollen olemassaoloni perusta voidaan määrittää seuraavista asioista: Mitä sanoin kolme varttia sitten? Mitä juuri sanoin, mitä sanon huomenna kello 12:35? Kuinka asian sanoin? Hymyilinkö? Se, kuten yleinen näkemys on, kaiketi tekisi minusta hyvän ihmisen. Jos en hymyillyt, en koskaan saa tietää, mitä tuo hymyilemätön hymy olisi tuossa historian ainutlaatuisessa hetkessä saanut aikaan. Kenties minusta tulisi paha ihminen. Lapsikin tietää, etteivät ilkeät noidat koskaan hymyile. Sanomattomat sanani ja hymyilemättömät hymyni tekevät minusta sen, mikä en ole. Huomaan: olen ominaisuuksieni kimppu. Ja vielä objektiivisesti arvioituna! Sanani jäävät olemaan. Tekoni painuvat syvälle, aina maailman juuriin saakka. Mikä on tehty, on. Samalla se, mikä on tehty, on olemassa myös siinä, mikä tulee. Edessä on avoinna ääretön määrä polkuja, mutta minä valitsen vain yhden. Voin aina valita vain yhden, sillä de facto edessäni on ja tulee aina olemaan vain yksi polku. Lopputulos haiskahtaa turhauttavalta: Miksi en voi valita kahta tai kolmea polkua? Miksi ominaisuuteni määrittävät sen, mikä olen? Miksi edes olen se, joka sanon olevani? Ja olenko se edes? Polkuja on edessäni ääretön määrä, koska maailma ei tiedä – eikä toisinaan ehkä haluaisikaan tietää – minkä niistä tahdon toteuttaa. Jos avaan suuni ja sanon lauseen A, olen polulla A, enkä voi enää koskaan päästä takaisin tuohon hetkeen ja sanoa lauseen B. En voi peruuttaa takaisin alkuun – minkä alkuun? – ja saada eteeni sen, mikä olisi ollut minun, jos olisin sanonut lauseen B. Edessäni on nyt myös toinen ongelma. Kuvitellaan, että maailma on solminut sopimuksen, jonka mukaisesti maailman päävelvoite on ylläpitää järjestystä ja tehdä kaikkensa estääkseen kaaosta. Odottamatta maailma loukkaakin törkeästi periaatetta pacta sunt servanda: se mahdollistaa sen, mikä oli mahdotonta, yhtyy kaaokseen. Yllättäen huomaan voivani peruuttaa ja valita polun, jota en valinnut. Mutta maailma ei irtisanoudu, koska se haluaa noudattaa sopimusten sitovuuden periaatetta. Se tietää, että jos se rikkoo sopimuksen, myös se itse menettää olemassaolonsa pohjan; kun ei ole luonnonlakeja, ei aikaa eikä paikkaa, maailma menettää sen, mikä teki siitä sen, mikä se on. Siksi sopimuksessa ei ole peruutusehtoa. Siksi en voi koskaan valita polkua B. On siis selvää, että tekemäni valinnat sitovat. Polku toisensa jälkeen rakennan itseäni yhä lähemmäksi sitä, mikä olen. Mutta mikä minä olen? En tahdo olla se, mikä saadaan, kun ominaisuuteni lasketaan yhteen. En tahdo sietää ajatusta, että minut, olemukseni, voitaisiin paljastaa vain yksinkertaisesti tarkkailemalla, mitä valintoja teen. Vaikka polku on valittava – sen saatan juuri ja juuri hyväksyä - näin suureen julkisuuteen en ole valmis! Minun on näin ollen määriteltävä itseni uudestaan. Eksistentialismi sanoo, että olemme se, mitä teemme siitä mitä meistä on tehty. Essentialismi hylkää edellisen väittäen: olen se, mitä olen. Jos uskon edelliseen, en voi uskoa toiseen – suuntaukset muodostavat kollision. Vai voisiko rinnakkainen soveltaminen olla kuitenkin mahdollista? Voisinko toisin sanoen tehdä itsestäni sen, mikä olen, ja sen seurauksena olla olemukseltani se, jonka olenkin itsestäni tehnyt? Loogisuuteni rönsyilevyys tuskin saisi arvostelijoitani nousemaan penkeiltään ja hurraamaan. Sen sijaan he kääntyvät supisemaan toisilleen: ”Kuulitko, mikä ajatus? Tuollainen määrä poikkeusten poikkeuksia ja uusia, mielivaltaisia pääsääntöjä! Kerro minun sanoneen: se loukkaa kaikkia säännönmukaisuuksia, kaikkea sitä, mikä mahdollistaa noinkin röyhkeän ihmisen koko olemassaolon!” Hah! Heidän sanoillaan ei ole minuun mitään vaikutusta – olenhan sentään pysynyt hiljaa! Kuten Wittgenstein asian ilmaisi: mistä ei voida puhua, siitä on vaiettava. Siispä vaikenen – ja annan miljoonien polkujen heijastua edessäni. Voin valita niistä jokaisen, mutta de facto ainoastaan yhden. Näkymättömät arvostelijani seuraavat jokaista valintaani, mutta vain minä tiedän, mille polulle astun. Olen vapaa valitsemaan äärettömistä mahdollisista tulevaisuuksista itselleni juuri sen, joka toteuttaa sitä, mikä olen juuri tuolla ainutlaatuisella historian hetkellä. Röyhkeyteni, ääretön vapauteni valita, luo minulle vallan, joka on suurempi kuin näkymättömien arvostelijoideni moittiva huuto. Tuossa vallassa minä, röyhkeä pieni ihminen, voin olla kuka tahansa – ja hymyillä voittoni päälle.

Mikä ihmeen LL.M.-tutkinto? Teksti ja kuvat: Tiia Vuoristo

Oletko kiinnostunut työskentelystä kansainvälisessä ympäristössä? LL.M.-tutkinnosta voi olla siinä tapauksessa paljon hyötyä. IV päätti selvittää, mikä oikeastaan on LL.M.-tutkinto. Haastattelussa Teija Isotalo, kansainvälisten asiain suunnittelija 1. Mikä on LL.M.-tutkinto?

LL.M.-tutkintoja on hyvin monenlaisia. Yleensä ne ovat vuodenpituisia, johonkin oikeustieteen alaan keskittyneitä maisteriohjelmia. Myös selkeästi enemmän tutkimukseen painottuvia Research Master´s -tyyppisiä LL.M.-ohjelmia on tarjolla. Nämä ohjelmat ovat usein kaksivuotisia.

2. Mitä hyötyä LL.M.-tutkinnosta on oikeustieteen opiskelijalle esim. opintojen ja työllistymismahdollisuuksien kannalta?

LL.M.-tutkinto on yleensä enemmänkin erikoistumistutkinto, joka suoritetaan useimmiten vasta OTM-tutkinnon suorittamisen jälkeen. LL.M.-tutkinnon suorittaja syventää tai laajentaa osaamistaan ja asiantuntemustaan sillä juridiikan osa-alueella, mihin on jo erikoistunut tai haluaa erikoistua. Kansainvälinen kokemus ja verkostoituminen, ammattisanaston kehittyminen vieraalla kielellä sekä asioiden näkeminen uudesta erilaisesta näkökulmasta ja erityisesti kansainvälisessä kontekstissa ovat myös LL.M.-ohjelmista saatavia hyötyjä.

3. Missä ja milloin LL.M.-tutkinnon voi suorittaa?

Erilaisia LL.M.-tutkintoja tarjotaan valtavasti eri yliopistoissa ympäri maailmaa. Kannattaa perehtyä huolella tarjontaan, miettiä mitä ja missä haluaisi opiskella sekä tietysti, jos mahdollista, kysellä LL.M.-tutkinnoista sellaisen jo suorittaneilta. Hieman ohjelmasta riippuen LL.M.-ohjelmiin haettaessa minimivaatimuksena on yleensä alempi (oikeustieteen) korkeakoulututkinto. LL.M.-tutkinto suoritetaan yleensä vasta OTM-tutkinnon suorittamisen jälkeen.

4. Voiko ulkomailla suoritetun LL.M.-tutkinnon hyväksilukea Helsingin yliopistossa suoritettaviin opintoihin? Muualla suoritettujen opintojen hyväksilukemisesta tiedekunnassa suoritettaviin tutkintoihin säädetään tiedekunnan pysyväismääräyksissä. Pysyväismääräyksiä hyväksilukujen suhteen ollaan uudistamassa parhaillaan, joten kannattaa tarkistaa pysyväismääräykset ensi syksynä.

5. Millainen LL.M.-ohjelma Helsingin yliopistolla on ja kuka siihen voi hakea? Millaiset sisäänpääsyvaatimukset ohjelmassa on?

Tiedekunnan englanninkielinen maisteriohjelma, International Business Law and Public International Law (MICL), on kaksivuotinen ylempi korkeakoulututkinto (120 op). Hakukelpoisuutena on soveltuva alempi korkeakoulututkinto. Tarkempia tietoja hakukelpoisuudesta, ohjelmasta yleensä, hakumenettelystä ja valintakriteereistä löytyy ohjelman kotisivuilta www.helsinki.fi/llm.

6. Ovatko LL.M.-ohjelmat maksullisia? Kuinka opinnot rahoitetaan?

LL.M.-ohjelmat ovat maksullisia (maksuttomat ovat poikkeuksia) ja usein niissä on melko iso hintalappu (myös hintahaitari on iso). Yleensä koulutus maksetaan omista säästöistä, mutta monenlaisia apurahoja (ulkomailla) opiskeluun on kuitenkin haettavissa. Täältä pääsee vähän alkuun: http://www.helsinki.fi/oikeustiede/opiskelu/opiskelijavaihto/omatoimisesti_ulkomaille_opiskelemaan.htm

Esimerkki ulkomailla tarjottavista LL.M.-ohjelmista: Glasgow’n yliopisto

Glasgow’n yliopistolla on seitsemän erilaista LL.M.-ohjelmaa: yksi yleinen LL.M.-ohjelma ja kuusi tiettyyn oikeudenalaan erikoistunutta LL.M.-ohjelmaa, esimerkiksi kansainväliseen kauppa- ja kilpailuoikeuteen erikoistuneet ohjelmat. Ohjelmiin voi pyrkiä oikeustieteen alemman korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, tai henkilö, joka on suorittanut jonkin muun alemman korkeakoulututkinnon, josta vähintään puolet on oikeustieteen opintoja. Hakijalla tulee olla hyvä keskiarvo sekä hyvä englannin kielen taito. Lukukausimaksu vaihtelee vuosittain, mutta esimerkiksi lukuvuonna 2013–2014 maksu on 5 000 puntaa/vuosi Iso-Britanniasta ja EU-maista tuleville opiskelijoille. Ohjelmat kestävät yleensä yhden vuoden verran: syyskuusta toukokuuhun suoritetaan ohjelmaan kuuluvia kursseja, minkä jälkeen tehdään LL.M.-tutkielma, joka palautetaan elokuussa. LL.M.-ohjelmiin hakee vuosittain n. 2–3 suomalaista hakijaa, ja suomalaiset ovat yleensä menestyneet hyvin hakemuksissaan. Lisätietoja ohjelmista saa osoitteesta http://www.gla.ac.uk/postgraduate/taught/law.

Lähteet: - Christian Tams, kansainvälisen oikeuden professori ja kansainvälisen oikeuden maisteriohjelman vastuuhenkilö, Glasgow’n yliopisto - Glasgow’n yliopiston nettisivut

Kirjoittamisen sietämätön vaikeus Teksti: Mikko Rudanko

Kirjoittaja rohkaisee kaikenlaiseen kirjoittamiseen ja etenkin harjoitusseminaarien suorittamiseen loppuun asti, kaikista mahdollisista vaikeuksistakin huolimatta.

Valkoinen paperi. Valkoinen valtava paperi. Valtava valkoinen paperi. Tyhjiö, maailma, jossa mitään ei synny. Se, mikä ei ole mitään, odottaa olevaksi tullakseen alkuräjähdyksen luomaa mustetta. Mutta käsi ei liiku, kynä ei nouse. Writer’s block, valkoisen paperin kammo, tuo uuden abstraktin elämän aloittamisen suunnaton vaikeus. Elämän lähde ei synny, täällä mikään ei idä. Elän jo toista vuotta kirjoittamatta mitään, tuottamatta yhtään mitään.

tänään kahdeksasta neljään. Päättyy vasta kuusitoista nolla nolla. Joka päivältä löytyy merkintä gradusta myös iCalista. Mutta älypuhelimen minä kyllä piilotan, Internetin blokkaan, korvat suljen. Istun tässä tuolissa, se on tarpeeksi askeettinen. Olen tehokas, kone, robotti. Kirjoitan kaiken ylös. Tästä se lähtee. Nyt. Nyt! Nyt… ”Teet sun graduas aina, ei se koskaan valmistu.” Siinä minä istun, mielessä Spexin legendaarisen Iso-G:n sanat ja sävelet. Ja mieleen porautunut kuva. Ajatukseni pysähtyy. Koskaan ei saisi pysähtyä moottoritielle. Mutta siinä minä yhä istun, eikä sormi enää liiku näppäimistöllä. Kynän olen jo kadottanut, tuolin alle ehkä. En ole Rocky, en juokse ylös Philadelphian portaita. Gradu ei synny juoksemalla. Vai voisiko se sittenkin syntyä?

Onko syynä itsekriittisyyden loputon suo? Tekstini tulee lähteä lentoon, lentää kuin Concorde. Vaan kun se ei onnistu, on helpompaa kieltää kone kokonaan. Parhainkin kaunomieli voi lopulta sortua. Idolini Waltari ei enää lopulta saanut mitään kirjoitetuksi. Suren sitä. Mistä meihin kumpuaa moinen itsekriittisyys? Tekstiä, tekstiä, tekstiä. Kielioppi, oikeinkirjoitus, kaikki sikseen ja antaa mennä vaan. Tekstiätekstiärwjaruö. Voiko vapaa kirjoitta- Kirjoittaminen on prosessi, se suuri ja mahtava minen olla sieluni autuas pelastaja? prosessi. Onko rationaalinen ratkaisu siis prosessikirjoittaminen? Teksti syntyy vähitellen, Tahi armoton kuri? Tarkkaan aikataulutettu, vaiheittain, kiipeän portaita ylös. Kerralla ei kurinalainen kirjoitus? Gradu syntyy tänään, tarvitse tulla valmista, matka on täynnä 54 54

välitavoitteita. Vielä tämä yksi kappale kohti huippua. Vai ovatko nämä sittenkin loputtomat tikapuut, tiputteleeko joku tynnyreitä, ja jos herkeän hetkeksi, odottaako minua pausen, saven sijaan vapaa pudotus? Vapaus on kaunis ajatus. Kirjoitan silloin kun huvittaa. Annan kaikkien kukkien kukkia. Missä salo sinertää ja nurmi on niin kauniin vihreää, siellä minä kirjoitan, sinne minä menen ja siellä minä kukoistan. En ole sidottu mihinkään. Kirjoittaminen on huvia. Minulla ei ole deadlinea. Olen vapaa velvoitteista. Vaan onko se mahdollista sittenkään, vielä? Olenko sidottu muiden sanelemaan maailmaan? Onko tämäkin kuvitteellinen vapaaherra, tämäkin vapaa väritön ratsumies sidottu lopulta tiukkoihin aikamääreisiin, pakon pauloihin?

sisältöön. Lähteistä syntyy lopulta myös gradu. En kirjoita siinä Egyptistä. Vai kirjoitanko sittenkin, jos vain löydän punaisen langan, aasinsillan ja hyveellisen tarkoituksen? Elämän tarkoitus, kirjoittamisen tavoite? Noh, kunhan maaliin päästään. Mitalit haetaan sitten joskus toiste, jos tarvetta tulee. Vaikka ei kyllä tule, mitäs minä niillä. Parhaani kuitenkin yritän, kunhan opin tekniikan, kunhan saan sukset luistamaan. Sauva ei toivottavasti katkea, kuten tuo kynä. Yksi laji, niin monta kilpailua. Mitä sanottavaa minulla oikeasti on aiheesta? Tämä ei kai voi olla vain taidetta. Jokin uusi näkökulma aiheesta? Tekstiä on koko maailman sivu täynnä. Mitä sinä haluat oikein sanoa? Mitä Chuck Norris sanoisi Jeesukselle?

Muusa? Inspiraatio on kaiken alku. Heureka, heureka. Tämän minä osaan, tästä minä tiedän, ja kuin huomaamatta kirjoitan hetkessä kymmenen sivua, koska olen tehnyt täydellisen taustatyön. Gradussa se olisi vain yksi puuttuva palanen, mutta seminaarityössä jo puoliksi valmis kirjallinen suoritus. Kannattaa tehdä molempia yhtä aikaa, aina kaikki projektit taustalla, robotti ei pysähdy koskaan. Vaan sieltä se kuitenkin tulee tässäkin, äkkijarrutus, stoppi, hyvä kun ei lähde liukumaan sentään taaksepäin. Ah, siinä sitä inspiraation odotusJos bussiin nousee, portista täytyy tulla myös ta. Elämä lipuu ohitseni, hitaasti kuin gondoli. takaisin. Käskyä täytyy totella. Mutta niin eri- Vääjäämättömästi kuin juna, jonka veturinkullainen ympäristö, erilainen kulttuuri, kuin jettaja heiluttaa, mutta ei nosta jalkaa pois polvaihto-oppilasvuosi aikanaan Yhdysvalloissa. kimelta. Ei pysähdy kohdalleni. Mutta hypätä nyt akateemisesta vapaudesta valtion vihreään pakkopaitaan. Kirjoitan, mitä Mutta miksi kirjoitan aina yksin? Ei minulla pioneerijoukoissa voi tehdä. Se ei ole vuodessa ole järkevää syytä, ei ihmisen ole hyvä olla ykmuuttunut, käytän vanhaa pohjaa, en oikeas- sin. Työ on kyllä henkilökohtainen suoritus ja ti kirjoita, tätä ei lasketa, yleinen esittely vail- viimeinen tuomio tulee kummallekin latinakla tekijän nimeä. Muuta en kirjoita, putki ei si sitten erikseen, mutta lyödään päät nyt yhkatkea. Mutta kaikesta jää jotain aina käteen. teen. Rakennamme älyriihen, jonka avulla voi Tai tulee mieleen. Uusia ideoita. Vaihda ympä- seilata läpi vedenpaisumuksen. Brainstormaus, ristöä, lähde länteen, nuorukainen. Vai rajako rujo ja raastava myrskyjen myrsky, jonka jälrailona aukeaa, edessä Aasia, itä? Mistä löytyy keen saadaan taas auringonnousu. Siellä se ulkaukoputki, jolla näen elämäni pyrstötähden, jas uusi maailma odottaa. Vertaistuki ja suullimistä löytyy luola kiinnekohdaksi elämään? nen palautelomake, rohkaiseva sana ja melkein sadan jaardin syöttö maaliviivalle. Lopulta kuTaustakuva, taustatyö, koskaan ei voi painot- kin meistä onnistuu aina kirjoittamaan sen viitaa liikaa taustatyön merkitystä. Oikeasti kaik- meisen pisteen. ki syntyy jostain, täytyy ymmärtää, ettei elämä ole vain yhtä alkuräjähdystä. On mahdollista kirjoittaa muinaisesta Egyptistä käymättä koskaan Egyptissä. Elämäni ajan minä etsin lähteitä, jotka virvoittavat haluni ja kykyni kirjoittaa, kykyni elää. Luon lähdeluettelon, jonka sisällöstä ammennan apua kirjoitusteni Pakko. Minun täytyy tehdä tämä, ei ole muuta vaihtoehtoa. Nyt tai ei koskaan. Kello tikittää, suhteellisuusteoria on totta. Tänään, tänään klo 23:59:59. Sieltä se deadline pilkistää. Current local time in Helsinki, näyttää, että hetki on käsillä, kohta. Vielä on niin monta tyhjää paperia. Pakko! Pakko? Kuolemista ei yleensä valita, verot menevät suoraan työnantajalta. Oppivelvollisuus on ohi, onko minun pakko tehdä mitään? Onko pakko, jos ei halua?

55 55

Inter Vivos PYKÄLÄ RY Y-tunnus 0288776-8 TOIMISTO Mannerheimintie 3 B FI-00100 Helsinki Toimisto avoinna ti-to klo 11.30-16.30 tel. +358 9 278 5003 HUONEISTO Sörnäisten rantatie 33B FI-00500 Helsinki tel. +358 9 682 1858 OSOITTEENMUUTOKSET www.pykala.fi/ julkaisut/yhteystietojenmuutos YRITYSSUHDETOIMIKUNTA Charlotta Bonsdorff +358 40 715 2255 Riku Saarinen +358 50 500 3533 Mikke Vepsäläinen +358 50 534 9014 SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi@pykala.fi

AINEISTONJÄTTÖPÄIVÄMÄÄRÄT 1/13: 19.2.2013 2/13: 19.4.2013 3/13: 3.6.2013 4/13: 3.9.2013 5/13: 10.11.2013 Ilmoitushinnat 2/1 väri 980€ 1/1 väri 630€ / 680€ ** 1/2 väri 360€ 1/4 väri 200€ ** takakannen ilmoitus Mediatiedot www.pykala.fi/julkaisut/mediakortti Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä taikka asiakkaasta tai asiakkaan käyttämästä mainostoimistosta johtuvasta syystä voida julkaista, Pykälä ry ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Pykälä ry:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun hinnan määrän palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti kahdeksan päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta lukien. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että sitä saa korvauksetta käyttää uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun tai muun käytön yhteydessä toteutus- ja jakelutavasta riippumatta. 57

Perhonen Sanonta uudesta vuodesta ja uusista kujeista herätti perhosen lyhyestä talvihorroksestaan eikä suotta, sillä jo ennen joulua seilatulla kiitosristeilyllä perhonen pääsi todistamaan kuinka aiemmin muun muassa spexin merkeissä toisensa löytäneet pykälistit sulkeutuivat samaan hyttiin nautiskelemaan seurastaan. Perhosen korviin kantautuneiden tietojen mukaan vastaavanlaisia rakkaustarinoita nähtiin kyseisellä risteilyllä useampia, joista ainakin osaa olivat tarkkasilmäisimmät saattaneet aavistella jo joulukuun näytöskaudella. Hukkaan ei mennyt myöskään matka Turkuun eikä siitä seurannut phuksiristeily, jossa sinkut sinkoilivat ja niin myös pykälistit lexiläisten joukossa. Buffetissa vietettyjen railakkaiden, sitsejä jäljittelevien, seremonioiden jälkeen perhonen kuitenkin huomasi laivan tanssilattian reunalta, ettei oikeustieteen opiskelijoista riittänyt tarpeeksi nälkäisille phukseillemme vaan verkot olivat vesillä muidenkin tieteenharjoittajien varalle. Perhosen onneksi kuitenkin osa phukseista ymmärsi olla lähtemättä merta edemmäs kalaan ja erään kaunottaren tiedetäänkin viettäneen porraskäytävässä aikaa jopa kahden eri pykälistimiehen sylissä istuskellen. Kostea ilta vaati kuitenkin veronsa ja iltapäivän puolella ympäri laivaa harhailevien phuksien katseista luettavasta epäuskosta päätellen osa tapahtumista jäänee valitettavasti vaille niiden ansaitsemaa tunnustusta. Onneksi muutamat kisakuntonsa puolesta huiput yksilöt riipaisivat kanssamatkustajia viihdyttävät päiväkännit ja paluumatkan oksennukset olivat taatut. Phuksien riehakkaan juhlinnan hedelmiä päästiin helmikuussa korjaamaan haalaribileissä, joissa hauskoista vitseistään (ja erityisesti niiden kerrontatavasta) tunnettu neito ja pitkän huiskea nuorukainen esittelivät rakkauttaan vetäytymällä tiiviin tunnelman vallitessa näkyvälle paikalle pikkusaliin. Vaikka muiden läsnäolijoiden silmistä paistoikin hämmennys, tulkitsi perhonen sen ainoastaan kateudeksi. Onhan kaikki rakkaus kaunista, varsinkin Pykälässä. Laskiaisena perhonen oli ratketa liitoksistaan sen ihaillessa Laskiaisriehaan saapuvien puna-asuisten pykälistien valtavaa joukkoa ja erityisesti erinäisiin laskuvälineisiin päätyneitä kombinaatioita. Isäntien ansiokkaan mehun vaikutukset olivat myös miellyttävästi havaittavissa eikä lähes lumimyrskyksi luokiteltava säätilakaan sen myötä haitannut pykälistien laskiaistunnelmaa. Laskiaissitsien riehakkailla jatkoilla päästiin sittemmin todistamaan skeittisankarina lähes kulttihahmon maineeseen nousseen pykälistin ja erään vaihtarityttösen lähentyneitä välejä. Perhonen toivoo, ettei tämä tarina pääty kyseisen tunnetun pop-kappaleen tavoin!

58 58