Inter Vivos 1/2019

INTER VIVOS Pykälä ry:n jäsenlehti

1/2019

Kiinnostavatko digi, autot, johtaminen tai pรถrssi?

Tilaa Kauppalehden uutiskirje veloituksetta, tarjolla useita eri teemoja. Tutustu kl.fi/uutiskirje.

PÄÄKIRJOITUS:

RAKKAUDESTA LAJIIN Tervehdys pykälistit!

Oli syksy 2009 ja olin juuri aloittanut opintoni teekkariphuksina. Kuulun kenties oikkareiden vähemmistöön siinä mielessä, että pidän valtavasti matematiikasta ja eri aineiden atomirakenteiden hahmottaminen onnistuu minulta paljon paremmin kuin esimerkiksi kirjoittaminen. Siitä huolimatta ura diplomi-insinöörinä ei oikein tuntunut omalta. Jouduin usein vakuuttelemaan itselleni, että tämä on juuri se asia mitä haluan tehdä loppuelämäni.

Silloin 19-vuotiaana tuntui kauhistuttavalta ”heittää pois” jo suoritettuja opintoja ja aloittaa kokonaan alusta. Tuntui kiittämättömältä lopettaa opinnot, jotka valmistaisivat arvostettuun ammattiin, jossa on hyvät työmahdollisuudet. Jatkoin siis opintojani Aallossa ja toivoin, että lähtökohtainen kiinnostukseni luonnontieteitä kohtaan muuttuisi ajan myötä aidoksi intohimoksi.

Mikäli ette vielä tiedä mitä teistä tulee isona, viestini teille on se, että kuunnelkaa itseänne ja olkaa itsellenne rehellisiä. Oman alan löytäminen saattaa kestää, mutta se on taatusti sen arvoista. Pyrin tämän vuoden aikana tuomaan IV:ssä esille mielenkiintoisia työharjoittelumahdollisuuksia ja erilaisia juristien urapolkuja, jotka toivoakseni voivat inspiroida teitä oman alanne löytämisessä.

Aurinkoista kevään odotusta!

Venus Päätoimittaja

Kuten osa varmasti jo arvaavat, hain lopulta oikikseen ja pääsin sisälle. Nyt kun olen jo hieman pidemmällä opinnoissani, en epäile hetkeksikään, ettenkö olisi nyt oikealla alalla. Oman alan löytäminen on vähän kuin rakastuminen -kun työskentelee oman alan opintojen parissa, muu maailma unohtuu. Silloin ei muista syödä eikä soittaa kaverille takaisin. Jopa päätoimittajan kolumnin kirjoittaminen saattaa jäädä viimeiselle päivälle.

INTER VIVOS 1/2019

3

INTER VIVOS 5/2018 3

PÄÄKIRJOITUS: RAKKAUDESTA LAJIIN

6

BONA PATER FAMILIAS

7

EXPERTO CREDITE

8

HALLITUKSEN PALSTA: HYVINVOINNILLA ON MERKITYSTÄ

9

KOLUMNI: HULLUNMYLLY

10

HELPIN PALSTA

12

JUHLAVUODEN ASIANAJAJAPÄIVÄ

18

INSPEHTORIN PALSTA

20 TYÖELÄMÄBAROMETRI 23

KESKINKERTAINEN OIKKARI: OIKKARI RENTOUTUU

24

VUOSIJUHLAT PÄHKINÄNKUORESSA

30 STEP-HARJOITTELU

4

33

TERVEISIÄ MÜNCHENISTÄ

36

MEDIA-ARVOSTELU: A TIME TO KILL

INTER VIVOS 1/2019

30

33 12

ANNA PALAUTETTA NETISSÄ

JULKAISIJA

SÄHKÖPOSTIOSOITE

Pykälä ry

intervivos@pykala.fi

www.pykala.fi/julkaisut/ivpalaute

PÄÄTOIMITTAJA

ILMOITUSMYYNTI

OSOITTEENMUUTOKSET

Venus Mahmood venus.mahmood@pykala.fi

Yrityssuhdetoimikunta yrityssuhdetoimikunta@pykala.fi

TAITTO

MEDIATIEDOT

pykala.fi/julkaisut/yhteystietojen-muutos PYKÄLÄN TOIMISTO

Lotta Majewski lotta.majewski@gmail.com KANNEN KUVAT

Juuli Rönkä

www.pykala.fi/julkaisut/mediakortti

Mannerheimintie 3 B, 00100 Helsinki +358 9 278 5003 (ti-to klo 11:30-16:30)

PAINO

Lehti saa HYYn järjestölehtitukea.

Forssan Kirjapaino Oy

INTER VIVOS 1/2019

5

BONA PATER FAMILIAS:

PERHONEN Sainpahan huomiosi. Ensi töikseni tällä palstalla en valitettavasti ajatellut jakaa leikkimielisiä juoruja pykälistien välisistä kommelluksista (nuoremmille tiedoksi, että Perhonen oli muinoin IV:n ns. Gossip Girl -palsta).

Kirjoitan sen sijaan vuorovaikutuksesta.

Toisen asemaan asettuminen on hankalaa. Vaikka ymmärtäisi toisen olevan kanssaan eri mieltä, ei välillä kyetä lainkaan tajuamaan mistä se johtuu ja siksi tuomitseekin toisen ilman, että asiasta yrittäisi rakentavasti keskustella. Teemme oletuksia ja luulemme ajoittain tietävämme kaiken. Tällöin syntyy nopeasti isojakin väärinkäsityksiä.

Perhonen on erinomainen esimerkki vuorovaikutuksesta. Osa meistä harmittelee, että tämä lehtemme viimeisen sivun viihdepaketti on kuopattu, kun taas osa on helpottunut sen poistumisesta. ”Minustakin oli kirjoitettu ties mitä, eikä se minua haitannut.

Miksi siis ketään muuta se haittaisi?”, saatat ajatella. Tässä paljastuu ongelman ydin. Se kuinka itse käsitämme asiat, voi merkittävästi erota siitä, miten toinen sen näkee.

Sen sijaan, että antaisimme tilaa rakenta6

INTER VIVOS 1/2019

Onnistunut vuorovaikutus tarkoittaa kuitenkin sitä, että voittaakseen toisen ei tarvitse hävitä. Kun ensi kerralla olet toisen kanssa eri mieltä, niin älä lankea toisen tuomitsemiseen ja oman kantasi äänekkäämpään ajamiseen, vaan poista silmälappusi ja kysy: ”Miksi olet eri mieltä ja voimmeko saavuttaa kompromissin?”.

Joel Ilveskero

Hallituksen puheenjohtaja SAKARI SAARI

Vuorovaikutus on se kaiken kommunikaation kokonaisuus, jota välillämme esiintyy.

Puheet, ilmeet, eleet, katse ja kosketus ovat kaikki asioita, jotka muodostavat vuorovaikutuksen ytimen. Miksi tästä tulee puhua? Koska olemme kaikki erilaisia. Tapamme olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa on jokaisen kohdalla erilainen. Kuitenkin tuppaudumme usein olemaan kuin hevoset raviradalla, joiden silmien vierustalla olevat laput estävät näkemästä, mitä ympärillämme tapahtuu.

Keskitymme vain omaan mielipiteeseemme ja kantaamme, emmekä näe niitä pidemmälle.

valle keskustelulle, lankeamme usein vain ajamaan raivokkaasti omaa kantaamme.

EXPERTO CREDITE:

MUUTOKSEN JÄLKEEN Tarkastelin vanhoja vuoden ensimmäisiä experto credite palstoja ennen omani kirjoittamista.

Haluaahan sitä varmistua, ettei vahingossakaan kirjoita täysin samasta aiheesta kuin edeltäjä.

Yllätyksekseni huomasin kuitenkin, että opintovastaavien ensimmäiset palstat käsittelevät usein yhtä teemaa: muutosta.

jossa kaikki osapuolet toivovat ikävien ongelmien poistuvan “kunhan siirtymävaihe loppuu ja käytännöt vakiintuvat”. Palstan alussa taisimme kuitenkin huomata, että muutos on vakio. Opetusta pyritään jatkuvasti kehittämään, minkä luulisi olevan toivottua, mutta liian jatkuva muutos voi aiheuttaa vain enemmän ongelmia.

“Tiedekunnassamme puhaltavat muutoksen tuulet.” “Tutkinto uudistuu syksyllä.” “Oikeustieteelliseen tiedekunnan opiskelijavalinta muuttumassa todistusvalinnaksi.” “Tiedekunnassa jatketaan syksyllä alkanutta notaaritutkinnon remontointia.” “Muutosten laatu ja suuruus vaihtelevat”, mutta palstoja tarkastellessa käy viimeistään selväksi, että tiedekunta ja yliopisto elävät jatkuvassa muutoksen tilassa.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettemme opiskelijaedustajina pyrkisi parantamaan käytäntöjä tiedekunnassa ja yliopistolla. Pidämme kuitenkin käsitellyn kehittämisen “paradoksin” mielessämme. Uutta luodessa pitää ottaa mahdollisimman kattavasti huomioon myös uudistusten kääntöpuoli. Kankeassa yliopistobyrokratiassa mielestäni tämä tarkoittaa ideaalisti olemassa olevien käytäntöjen parantelua ja korjaamista ilman, että turhaan muutetaan itse rakenteita. Välillä rakennus on kuitenkin purettava lahojen rakenteiden takia, ja tässä tarvitsemmekin teidän mielipiteitänne.

Tämä pätee nytkin. Iso Pyörä ollaan juuri saatu implementoitua, mutta nyt jo suunnitellaan mahdollisesti laajaakin opetuksen uudistusta.

Tämä opetussuunnitelma vahvistetaan vuosille 2020-2023. Tänä vuonna aloittavat myös ensimmäiset todistusvalinnalla valitut opiskelijat sitten 1970-luvun.

Meille kaikille on kuitenkin tullut selväksi, että varsinkin muutokset tutkinto-ohjelmissa johtavat usein epäselviin tilanteisiin vanhojen ja uusien tutkinto-opiskelijoiden suorittaessa tutkintoa samanaikaisesti. Kurssien vastaavuuksista laaditaan laajoja taulukoita ja osasuorituksia joudutaan täydennetään erinäisillä esseillä valmistumista tavoiteltaessa. Uudistuksen jälkeiset vuosikurssit joutuvat usein myös ikävään tilanteeseen. Muokattuja kursseja ja käytäntöjä testataan heillä ensimmäistä kertaa, ja toteutusta vielä harjoitellaan.

Vaikka tavoitteet olisivat mainiot ja päätökset järkeviä, käytännön toteutus aiheuttaa harmaita hiuksia kaikille.

Toivon, että olette nyt opetuksensuunnittelukaudella erityisen herkästi yhteydessä meihin opiskelijaedustajiin. OVK:n kokoukset ovat kaikille avoimia, minut tavoittaa sähköpostitse opintovastaava@pykala.fi, viestiä voi laittaa aina myös muille opiskelijaedustajille, ja meitä saa lähtökohtaisesti aina tulla vetämään hihasta Portsussa tai muualla! Onnea kevään opintoihin!

Sakari Saari Opintovastaava

Muutokseen ja uudistuksiin liittyvät negatiiviset asiat toki huomioidaan ja niihin pyritään puuttumaan, mutta usein päädytään tilanteeseen, INTER VIVOS 1/2019

7

HALLITUKSEN PALSTA:

HYVINVOINNILLA ON MERKITYSTÄ Arvoisa lukija, käsissäsi on vuoden 2019 ensimmäinen Inter Vivos ja siten myös vuoden ensimmäinen hallituksen palsta. Aihetta tälle palstalle ei ollut vaikea valita, sillä hyvinvointia teemana olen pyrkinyt tuomaan esiin ensin urheiluvastaavan roolissa ja nyttemmin uunituoreena yleisvastaavana. Äkkiseltään voisi ajatella, että hallituksen viroista juuri yleisvastaavalla (pl. intsek, joka on aivan eri ulottuvuudesta) olisi vähiten tekemistä hyvinvoinnin kanssa. Huolehtiihan yleisvastaavan vetämä yleisvaliokunta Pykälän suurimpien bileiden järjestämisestä (ja paljon kaikesta muusta), jotka eivät aivan perinteiseen hyvinvoinnin määritelmään istu. Hyvinvointi kuitenkin nivoutuu jokaiseen elämämme asiaan, myös niihin ei aivan niin ennalta arvattaviin.

Vuodenvaihde on aina muutoksen aikaa, eikä Pykäläkään tee siinä poikkeusta. Uudet hallituslaiset, valiokuntavirkailijat, toimihenkilöt ja muut toimijat ovat saaneet heittää sivuun viimevuotiset kenkänsä ja astua uusiin, isoihin saappaisiinsa. Joka vuosi Pykälässä aloittaa uusia, intoa puhkuvia toimijoita, ja joka vuosi sama asia nousee esille: intoa riittää nyt, mutta mitä intoa uhkaakin loppuun palaminen? Mitä jos ei jaksetakaan?

Tämän takia hyvinvointia teemana on hyvä tuoda esille. § voi hyvin! -viikko viime syksynä oli erinomainen alku, mutta hyvinvoinnin tulisi olla pinnalla vuoden jokaisena päivänä, ei pelkästään lokakuun puolivälissä. Valitettavan usein hyvinvointi liitetään vain fyysisiin asioihin; säännölliseen urheiluun, puhtaaseen syömiseen tai loputtomiin teinipeilikuviin Kluuvin Unisportilta instagramissa hastagilla #fitness. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on kuitenkin paljon muutakin – se on kykyä sanoa joskus myös ”ei” Pykälän jatkuvalle tapahtumatulvalle, ylitöille, ylenpalttiselle pänttäämiselle ja ylipäätään lautasensa liian täyteen lastaamiselle. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on oman rajallisuutensa hyväksymistä ja sen juhlistamista.

Hallituksen jäsenenä kannan huolta ja vastuuta, paitsi omista hallituskumppaneistani ja valiokuntalaisistani, myös jokaisesta Pykälän jäsenestä. Pykälän tehtävä on, huolehtia, ei vain edunvalvonnasta ja tapahtumien järjestämisestä, myös jokaisen pykälistin jaksamisesta järjestön tasolla. Yhdistys ei voi tietenkään jokaisen hyvinvoinnista henkilökohtaisesti ottaa 8

INTER VIVOS 1/2019

vastuuta, mutta sen minkä Pykälä voi tehdä, on muistuttaa aktiivisesti jäseniään hyvinvoinnin merkityksestä, lisätä jäsenistön tietoutta siitä sekä järjestää enemmän hyvinvointia tukevia tapahtumia.

Joten rakas pykälisti, aktiivi tai et, olethan kiltti ja huolehdit myös omasta hyvinvoinnistasi. Pykälän, työpaikan, tiedekunnan ja oikeastaan kaiken muunkin voi aika ajoittain laittaa hetkeksi syrjään odottamaan vuoroaan, kun huolehdit elämäsi tärkeimmästä ihmisestä, sinusta. Huolehtimalla itsestäsi ensin huolehdit myös siitä, että Pykälässä, työpaikalla, kotona ja muualla saadaan nauttia myös sinusta parhaimmillasi.

Elämässä on vaikea nauttia yhtään mistään, ellei huolehdi jaksamisestaan. Parhaimmillaan valiokuntatyöskentely ja Pykälässä toimiminen antaa uskomattoman paljon hyvää ja kaunista sekä lisää hyvinvointia, mutta vain, jos pykälisti muistaa huolehtia myös muista elämän osa-alueistaan. Jos oma elämä on muuten kunnossa ja tasapainossa, antavat Pykälän bileet, excut ja sitsit valtavan lisän hyvinvointiin. Hyvinvoinnilla on merkitystä, niin Pykälässä kuin elämässä.

Sofia Selkämaa Yleisvastaava

KOLUMNI:

HULLUNMYLLY Maapallo alkaa tehdä uutta kierrosta Auringon ympäri, vuodenvaihteessa annetut lupaukset on jo rikottu ja jouluvaloja ängetään varaston perukoille. Sitkeimmät sankarit yrittävät edelleen pitää kiinni vilkkuvista valohirviöistään ja vedota termiin ”kausivalaistus”. Heillä ei ole mikään kiire luopua joulun pyhien rennosta tunnelmasta. Kaikkialla muualla tuntuu sen sijaan olevan hätä ja hoppu.

Me pidämme kiirettä kunniamerkkinä, taistelun kautta ansaittuna saavutuksena. Sekä kiire että kännitoilailut nähdään julkisuudessa huonoina asioina, mutta käytännössä molemmilla ylpeillään. Miksi? Touhu ja tohina indikoivat, että olemme merkityksellisiä ja tärkeitä. Meillä on tarkoitus, ja oikeutus olemassaoloon, kun teemme paljon ja saamme paljon aikaiseksi. Jos jatkuvasti ei olisi älytön hoppu, saattaisimme vaikuttaa patalaiskoilta vetelehtijöiltä. Ja sellaista ei yhteiskunnassamme katsota suopeasti.

On osattava rentoutua ja nautittava siitä matkasta, jonka valitsee kulkea. Kaikkien pitäisi oppia hieman hidastamaan vauhtia. Harrastukset ovat tähän varsin kelpo tapa. Voisi olla viisasta siis ilmoittautua sankoin joukoin opistokursseille. Omat suosikkini ovat ”viulunsoiton ergonomiaa”, ”puhe-judon peruskurssi” tai alkeiskurssi aiheesta ”tee-se-itse viherseinä ja vesiviljelyjärjestelmä”. Ryhmätantraseksin jatkokurssia en suosittele täysin varauksetta, siitä jäi hieman paha maku suuhun.

Oikeastaan, lähes mikä tahansa rentoutumistapa kelpaa. Tärkeintä on muistaa, että hyvää elämää ei määritellä sekuntikellolla.

Totti Hämäläinen MIKO MUSTONEN

Tammikuussa sarasti arki, joka pitää sisällään yhteiskunnan käsittämättömän kilpajuoksun aikaa vastaan. Olympialaisista tuttu citius, altius, fortius pätee myös vuodenvaihteen jälkeiseen aikaan. Töitä ja opintoja on tehtävä lomailusta saadun energian turvin nopeammin, tehokkaammin ja enemmän. Vaikka ensin rentoudumme ja syömme hyvin, olemme silti silmänräpäyksessä valmiita luopumaan pysähtyneisyyden tunteesta. Sitten onkin kiire tehdä tätä, katsoa tuo, perehtyä siihen ja kirjoittaa nuo. Onhan tämä nyt aika urpoa touhua.

luun ja pohdiskeluun. Tämän tiesi jo fundeeraamisen lanseerannut presidentti Koivisto.

Huonolaatuinen kiire kuluttaa meitä ja tuo mukanaan häijyn isoveljensä stressin. Pian mistään ei ehdi nauttia, vaan kaikki on suoritettava tukka putkella tai kalju kiiltäen. Hätäily, hoppu ja hätiköinti kertovat siitä, että ajanhallinnassa on epäonnistuttu pahemman kerran. Tilanteeseen auttaa ainoastaan tietoinen hidastaminen ja priorisointi. Jostain on luovuttava. Välillä kaikista tärkein aika on se, jonka käytämme ajatteINTER VIVOS 1/2019

9

HELPIN PALSTA

”J

aa, että mikä? HELP?” Viimesyksyinen minäni ihmetteli tätä opiskelijapoliittista yhteenliittymää organisaation yhden vaalipäällikön ottaessa yhteyttä. Kävin tapaamisissa ja infotilaisuuksissa ja loppujen lopuksi suostuin lähtemään ehdolle Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan (HYY) edustajistovaaleihin. Kelataan tähän päivään ja huomaan olevani edaattorina edustajistossa, HELP:n ryhmäpuheenjohtaja ja HYY:n valmisteluvaliokunnan puheenjohtaja. Pykälässä itsessään on erittäin riittoisasti elämää, aktiviteetteja ja vaikuttamispaikkoja – miksi siis katsoa suurimman ja kauneimman ulkopuolelle? Siksi, jotta suurin ja kaunein olisi entistä suurempi ja kauniimpi.

HELP on puoluepoliittisesti sitoutumaton professioalojen (oikeustieteellinen, lääketieteellinen, eläinlääketieteellinen, hammaslääketieteellinen, farmasia) ainejärjestöjen edustajistoryhmä HYY:ssä. HELP:n perusteemoina ovat aina kulkeneet laadukas edunvalvonta ja järkevä taloudenpito.

Ensimmäisestä konkreettisena esimerkkinä toimii vastikään ulostullut HYY:n oikeusturvaopas, jonka tekemisessä helppiläinen osaaminen ja tahto on ollut vahvasti mukana. Yliopiston säännökset muuttuvat sen verran tiuhaan, ettei ole mielekästä päivittää painettua versiota joka käänteessä – sen sijaan oikeusturvaoppaan nettiversiota on sitouduttu päivittämään ja kehittämään säännönmukaisesti. Toisena konkreettisena esimerkkinä edunvalvonnasta ovat HYY:n oikeusturvaklinikat Kaisa-talon ohjauskulmassa (Fabianinkadun sisäänkäynnistä oikealla puolella).

Järkevästä taloudenpidosta konkreettisena esimerkkinä toimii HYY jäsenmak10

INTER VIVOS 1/2019

suttomaksi 2025 -tavoite, jonka perusteella tänä päivänä n. 50 € maksu olisi historiaa (pakollisista maksuista toinen puolisko on YTHS-maksu n. 50 €). Tämä on mahdollista HYY:n omistaman yrityksen HYY Yhtymän liiketoiminnan ansiosta. Kiinteistö- ja finanssisijoituksiin sekä majoitus- ja ravintola-alaan keskittyvän Yhtymän liiketoiminnallinen kapasiteetti on mittava, josta tuoreina esimerkkeinä toimivat Seurahuoneen talon hotellihanke sekä Hakaniemen Lyyra-hanke. Yhtymän onnistuessa tavoitteissaan pystyy se generoimaan riittävästi varallisuutta, jotta HYY olisi entistä riippumattomampi jäsenmaksuistaan ja niistä lopulta voitaisiin luopua. Pitkäjänteinen ajattelu ei kuitenkaan välttämättä ole kaikille yhtä tärkeää ja HYY:n toimintataloutta säännönmukaisesti paisutetaankin (lähes) joka vuosibudjetissa. Ei pidä käsittää väärin.

Satsauksia on tehtävä – mutta minkälaisia, on täysin kiinni henkilön arvomaailmasta.

Ja voisiko jostain joskus vaikka luopuakin?

Se tuntuu olevan HYY:ssä vaikeaa, mutta jos kukaan ei ikinä olisi asiaa nostamassa esille ja vaatimassa syvempää harkintaa, tilanne voisi olla paljon hallitsemattomampi. Ehkä olennaisin asia on kitkeä ajattelutapa ’rahaa on käytettävä, koska sitä on.’

Pääkaupunkiseudun yliopisto-opiskelijoiden toimeentuloselvitys 2018 nostatti karvoja pystyyn erityisesti parissa tilastomerkinnässä oikeustieteilijöiden tyytymättömyydestä; ’saan riittävästi tukea ja ohjausta opintoihini yliopistolta’, samaa mieltä vain 13% ja ’tiedekunnan opetus (määrä, laatu, palautekäytännöt) edistää oppimistani’, samaa mieltä vain 32%. Kahdestatoista tiedekunnasta oikeustieteellinen oli molemmassa hyvinvointiväittämässä pohjimmaisena. Olkoonkin, että vastausprosentti

oikiksen kohdalla oli vain 6,4%, ei tuloksia voi silti sivuuttaa olemattomina. HELP:n tehtävänä on tällaisessa tilanteessa käyttää kaikki vaikutusmahdollisuutensa HYY:n kautta puuttuakseen näihin epäkohtiin yliopisto- ja tiedekuntatasolla.

Lopuksi todettakoon, että eduskuntavaalit ovat ovella. HELP poliittisesti sitoutumattomana organisaationa ei pyri lobbaamaan kenenkään yksittäisen ehdokkaan tai puolueen puolesta, mutta yleisesti ottaen kannustaa käyttämään äänioikeuttaan opiskelijamyönteisille ehdokkaille. On kuitenkin ylempien poliittisten päättäjien käsissä, minkälaisille suuntaviivoille esimerkiksi oikkareita laajalti vavisuttanut pääsykoeuudistus seuraavan eduskunnan käsissä lähtee. HYY HELP:n tavoin on puoluepoliittisesti sitoutumaton, mutta edustajisto viime hetkellä 2018 lopussa äänesti HYY:lle oman vaalikoordinaattorin palkkaamisesta saadakseen opiskelijoidemme äänen paremmin poliittisten päättäjien kuuluviin.

Toivottavasti tähän kuuluu myös HYY:n linjaus pääsykokeista; ne tulee säilyttää aloilla, joissa kokeet mittaavat alalle soveltuvuutta paremmin kuin ylioppilastodistukset, eli käytännössä professioaloillamme.

Sammy Nurminen HELP:n ryhmäpuheenjohtaja

INTER VIVOS 1/2019

11

JUHLAVUODEN ASIANAJAJAPÄIVÄ 2019 TEKSTI JA KUVAT JEMINA FALLENIUS JA SAMMY NURMINEN

S

atavuotiaan Asianajajaliiton juhlavuoden avasi näyttävästi vuoden 2019 Asianajajapäivä, joka keräsi paikalle Helsingin Messukeskukseen yhteensä huimat 1800 oikeuselämän vaikuttajaa.

Toimittajien päivä alkoi jo ennen virallisen ohjelman alkua #Lakikahvit-koulutuksella, jonka aiheena oli: ”Isoveli valvoo. Miten yksityisimmät tietosi ovat uhattuna?”. Tilaisuudessa Asianajajaliiton oikeuspoliittinen juristi Elina Castrén, Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki ja Suomen johtava tietoturvalainsäädäntöön erikoistunut asianajaja Jukka Lång keskustelivat siitä, miksi on niin tärkeää, että edes viranomaiset eivät pääse käsiksi kansalaisten yksityisimpiin tietoihin.

Sekä asianajajan että lääkärin työn perusta ja edellytys on luottamuksellisuus. Oikeusvaltion on välttämätöntä turvata yksilön mahdollisuus uskoutua häntä avustavalle ammattilaiselle luottaen siihen, että asiakassuhteen perustana olevaa luottamuksel12

INTER VIVOS 1/2019

lisuutta ei voida ulkopuolisen vaikutuksen kautta murtaa. ”Informaation saatavuudessa ja käytettävyydessä tapahtuva uuden teknologian aikaansaama valtava murros tekee luottamuksellisuutta, salassapitoa ja viranomaisen tiedonsaantioikeutta koskevista kysymyksistä entistä monimutkaisempia ja seurauksiltaan haavoittuvampia. Sen, että tiedon lähde on entistä helpommin saatavilla, ei pitäisi tarkoittaa sitä, että viranomaisten pääsyä arkaluontoisiinkin tietoihin pitää helpottaa ja sivuuttaa samalla kaikki oikeusvaltion salassapitoon liittyvät periaatteet ” Lång kiteyttää.

Lääkärille potilaan pitää voida kertoa intiimit, vaikeat ja ahdistavatkin asiat. Ilman luottamusta diagnoosi saattaa mennä pieleen eikä potilas saa oikeaa hoitoa. ”Esimerkiksi mielenterveyspotilailla on muutoinkin stigma yhteiskunnassamme – ei ole syytä leimata mielenterveyspotilaita automaattisesti epäilyttäviksi tai väkivaltaisiksi. Edes rikosten ennaltaehkäisy ei sovi perusteeksi salas-

sapidon murtamiseen. Lääkäreillähän ei ole kristallipalloa, josta voisi nähdä etukäteen, kuka potilaista mahdollisesti tulevaisuudessa tekisi rikoksen”, Myllymäki ihmettelee.

Toimittajien aamukahvien jälkeen oli aika suunnata Asianajajapäivän seminaariohjelman ja samalla juhlavuoden avaukseen.

Tilaisuus avattiin juhlavasti Lain Huudon esityksellä, jota seurasi Asianajajaliiton puheenjohtajan Jarkko Ruoholan puhe. Asianajaliiton juhlavuoden teema on ”Asianajaja turvaa oikeusvaltion”, joka tulee näkymään pitkin vuotta ympäri maata järjestettävissä juhlallisuuksissa. Ruoholan jälkeen lavalle saapui valtiovallan tervehdystä antamaan oikeusministeri Antti Häkkänen. Häkkänen totesi puheessaan Suomen olevan lailla rakennettu maa, jossa voidaan luottaa siihen, että vain ja ainoastaan lain mukaan toimitaan. Tulevaisuuden haasteiksi Häkkänen mainitsi perinteiset arvot, luottamuksen demokratiaan sekä oikeusvaltioon ja niiden ydinarvoihin. Puheensa Häkkänen päätti juhlallisesti toteamalla toivovansa Asianajajaliiton jatkavan vankkumatonta linjaansa oikeusvaltion puolustamisessa poliittisista tuulista huolimatta myös seuraavan sadan vuoden ajan.

Seuraavaksi ohjelmassa oli luvassa Matti Ylöstalo - palkinnon jako, joka jaettiin nyt

kuudetta kertaa ja myönnettiin tänä vuonna asianajaja, laamanni Robert Mattsonille, joka on toiminnallaan edistänyt suomalaisen asianajajakunnan kansainvälistymistä, kehittänyt välimiesmenettelyä sekä kohottanut asianajajien arvostusta yleisesti ja erityisesti suomalaisessa elinkeinoelämässä.

Palkinnon jaon jälkeen lavalle saapuivat Helsingin yliopiston professori Heikki Pihlajamäki sekä Helsingin yliopiston työelämäprofessori Tuomas Lehtinen. Pihlajamäki toi historiallista näkökulmaa ammattimaisen asianajon kehitykseen ja Lehtinen puolestaan kertoi mitä asianajo on nykypäivänä sekä tulevaisuudessa. Pihlajamäki totesi suomalaisen oikeuskulttuurin olevan yksinkertaista ja maallikkovaltaista, ja jossa muutoksissa näkyy selkeästi kv-konteksti. Pihlajamäki korosti, ettei jatkuvasti muuttuvaa oikeuskulttuuria voi ymmärtää ilman historian tuntemusta. Myös Lehtinen allekirjoitti tämän ja totesikin historian tuntemuksen auttavan myös tulevaisuuden ennustamisessa. Tulevaisuuden asianajoon vaikuttavista asioista Lehtinen mainitsi mm. ääriliikkeet, uuslukutaidottomuuden sekä oikeuksien ylikorostumisen.

Juhlavuoden asianajajapäivän iltapäivän puhujina toimivat Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi, korkeimman oiINTER VIVOS 1/2019

13

keuden oikeusneuvos Mika Ilveskero, DLA Piper Norjan asianajaja ja Norjan Nobel-komitean puheenjohtaja Berit Reiss-Andersen, dosentti ja Vaasan yliopiston tutkimusalusta InnoLabin johtaja Mari K. Niemi, sekä Altia Oy:n puheenjohtaja Sanna Suvanto-Harsaae. Stand up -koomikko ja juontaja Jaakko Saariluoma oli myös lavalla tarjoamassa säkenöiviä sutkautuksiaan.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi edusti asianajajapäivien puhujatarjonnassa päivän ensimmäisenä ei-oikeusoppineena puhujana. Asianajaja turvaa oikeusvaltion -teemaan sopivalla tavalla Niemi painotti lehdistön ja erityisesti lehdistönvapauden merkitystä oikeusvaltion ja demokratian turvaamisessa. Luottamukseen perustuvassa yhteiskunnassa on heikkouksia, kuten vaikkapa sokea luottamus viranomaisiin. Tällaiset heikkoudet voivat toimia yhteiskuntaa rampauttavina. Toimittajien tehtävänä on havainnoida, syntyykö ympärillemme rakenteita, joita ei huomata, mutta toimivat yhteiskuntaa rampauttavina. Niistä on kyettävä kirjoittamaan ja tuomaan nii-

14

INTER VIVOS 1/2019

tä laajaan tietoisuuteen ilman oikeudetonta sensuuria. Anekdoottina Niemi kertoo HS:n ’edeltäjän’, Päivälehden, lakkauttamisesta ikuisiksi ajoiksi, koska Bobrikovin murhasta kirjoitettiin liian suoraan. Kansainvälisestä mittakaavasta Niemi kertoo suomalaisten toimittajien olevan erittäin hyvässä asemassa moniin ulkomaisiin kollegoihinsa nähden, kun edellä mainittujen ei suoranaisesti tarvitse pelätä lähteidensä, henkensä tai terveytensä puolesta. Suomen hyvää asemaa lehdistönvapauden suhteen haluttiin erityisesti korostaa #thelandoffreepress -kampanjalla #trumputin -huippukokouksen alla Helsingissä, jossa jokainen tienvarsimainos suurvaltojen presidenttien ajoreittien varrella oli vuokrattu – ’tervetuloa vapaan lehdistön maahan’ oli selkeä kannanotto Trumpin ja Putinin suhtautumisiin lehdistönvapaudesta.

Korkeimman oikeuden oikeusneuvos Mika Ilveskero aloittaa puhenvuoronsa kasuaalisti kertomalla aamuisesta työmatkastaan Espoosta Helsingin keskustaan. Länsimetrosta päästään Senaatintorin yllä lentäviin

lentokoneisiin ja siitä kansainvälisiin ilmastopäästöihin ja kuinka ne ovat tähän päivään saakka kasvaneet. Yhteisten päästöjen ohella kansainvälistymisen voi nähdä myös rajat ylittävien startupien, ulkomaalaisten kanssa solmittujen avioliittojen sekä alati kasvavan kaupungistumisen muodossa.

Asianajomarkkinat eivät ole poikkeus kansainvälistymiskehityksessä. Kansainvälisten virtausten vaikutuksesta Suomen asianajomarkkinat ovat kehittyneet mm. tuomioistuimessa edustamisen suhteen; vasta vuonna 2002 oikeudenkäymiskaaren muutoksen myötä lakimieskoulutus säädettiin edellytykseksi toimia oikeudenkäyntiavustajana tai -asiamiehenä riitaisessa siviili- tai rikosasiassa – ennen tätä kuka tahansa täysi-ikäinen ja täysivaltainen, jolla ei ollut oikeustieteellistä loppututkintoa, pystyivät samaan. Kehitys jatkui edelleen ja vuonna 2013 annettu laki oikeudenkäyntiavustajista ja -asiamiehistä rajasi edellä mainittuihin tehtäviin kelpaaviksi pääasiassa vain asianajajat sekä julkiset oikeudenkäyntiavustajat. Muun muassa Puolassa ja Unkarissa nähtyjen kyseenalaisten kehitysten (tuomareiden eläkeuudistus) valossa Ilveskero päättää puheenvuoronsa painottaen asianajomarkkinoiden kansallisten toimijoiden (asianajajat ja päämiehet, valtio ja AA-liitto) keskinäisen vuorovaikutuksen toimivuutta alan positiivisen kehityksen pohjana.

DLA Piper Norjan asianajaja ja Norjan Nobel-komitean puheenjohtaja Berit ReissAndersen pohtii puheenvuorossaan asianajajien yhteiskuntavastuuta – onko niitä ja missä määrin? Vastaus on kyllä ja ei; asianajaja on sekä vapaa agentti että yhteiskuntavastuuta omaava toimija. Asianajajien yhteiskuntavastuusta esimerkkinä on Yhdistyneiden Kansakuntien julkilausuma yleiskokouksesta 18.12.1990, jossa alleviivataan mm. periaate tasa-arvoisuudesta lain edessä, syyttömyysolettama sekä oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. (Julkilausuman allekirjoittaneiden) valtioiden tehtävänä on taata

asianajajille kaikki mahdollisuudet näiden velvoitteiden täyttämiseen. Reiss-Andersen jatkaa painottamalla oikeusvaltioperiaatteen laajempaa yhteiskunnallista tärkeyttä ja asianajajien roolia siinä; asianajajat pääasiallisesti palvelevat päämiehiään, mutta samalla ovat etujoukoissa oikeusvaltion, demokratian ja yhteiskuntavastuun toteuttajina. Vain korkeimman laadun oikeudenmukaisuus on hyväksyttävä standardi asianajajille ja asianajajien pitää kyetä suorittamaan tointaan ilman valtion sekaantumista. Asianajajat ovat oppaita ja äänitorvia päämiehillensä, mutta samalla myös oppaita ja äänitorvia oikeusvaltiolle.

Dosentti ja Vaasan yliopiston tutkimusalusta InnoLabin johtaja Mari K. Niemi aloittaa avaamalla innovaatiokäsitteen; jotain tehdään aikaisempaa fiksummin, taloudellisemmin, tehokkaammin, nopeammin, jne. Tekoäly ja koneoppiminen ovat olleet myös lakimiesten huulilla niiden tarjoamista mahdollisuuksista ja juridisista haasteista – sekä pelotteena korvaamaan ison osan lakiammattilaisten työstä. Kannattaako sellaisia innovaatioita kehittää, jotka uhkaavat INTER VIVOS 1/2019

15

työpaikkoja? Niemi haluaa asianajajienkin ymmärtävän varautua koneiden tulon asianajomarkkinoille; osittain työn korvaajana, mutta myös tiimipelaajana. Innovaatioita ei sovi sorsia senkään takia, että ne yleensä mahdollistavat ihmisille enemmän mahdollisuuksia mielekkäämpien asioiden tekoon.

Oikeudellisen alan innovaatiokeskustelut Suomessa painottuvatkin jo siihen, että miten tekoäly voisi auttaa meitä omassa työssämme. Niemi haastaakin jokaisen mukaan innovoimaan, todeten ettei se suinkaan ole vain keksijöiden asia, vaan kaikkien ja kaikkialla. Hän päättää puheenvuoronsa sitaattiin: ”Suurin osa innovaatioista epäonnistuu, ja yritykset, jotka eivät innovoi, kuolevat.”

Juhlavuoden asianajajapäivien viimeisenä puhujana nähtiin Altia Oy:n puheenjohtaja Sanna Suvanto-Harsaae, joka antoi oman kokemuksensa hallitusammattilaisena ja yritysmaailman asiantuntijana näkyä ja kuulua.

Muutama vuosikymmen sitten yritys saattoi selvitä 24% varmuudella, jos ei päässyt mukaan kasvujunaan. Tuo prosenttiosuus on tänä päivänä kaventunut vain 2%. Kuolema tulee joko huonon strategian tai huonon strategian toteutuksen kautta. Hallituksen kolme tärkeintä vastuualuetta Suvanto-Harsaaen mukaan ovat ensiksi varmistaa, että yrityksellä on aina oikea toimitusjohtaja ja johto; toiseksi varmistaa, että yrityksellä on aina oikea strategia ja varmistaa, että strategia toteutetaan; kolmanneksi varmistaa, että yrityksen omaisuutta hoidetaan oikein.

Hyvänlaisia konflikteja ovat konstruktiiviset konfliktit, jotka johtavat hallituksissa aina parempiin päätöksiin. Ehdottoman tärkeitä periaatteita muistaa on, että konfliktit kohdistuvat asioihin eivätkä ihmisiin, ne perustuvat luottamukseen ja egoja ei pidä laittaa peliin. Vaaran merkit vaanivat sellaisia hallituksia, jotka eivät keskustele, haasta johtoa tai haasta toisia hallituslaisia. ”Jos et kipinöi, tulevaisuus ei ole sinun.”

16

INTER VIVOS 1/2019

INTER VIVOS 1/2019

17

PÄIVIN PALSTA

O

lin tammikuun lopussa Opettajien Akatemian järjestämässä opiskelijoiden hyvinvointia koskevassa iltapäiväseminaarissa. Pedagogiset yliopistonlehtorit Nina Katajavuori ja Henna Asikainen kertoivat, että opiskelijoilla on paljon mielenterveydellisiä ongelmia ja että joka kolmas yliopiston opiskelija raportoi jonkin asteista pahaa oloa tai ahdistusta opinnoissa. Lääketieteellisen tiedekunnan opetusasioista vastaavan varadekaanin Tiina Paunion mukaan taloudellisilla vaikeuksilla, univajeella ja sosiaalisella eristäytyneisyydellä on yhteys stressaantuneeseen olotilaan, elämäntyytyväisyyteen ja toimintakykyyn. Muutamiin tiedekuntiin kohdistuneen tutkimuksen mukaan puolet opiskelijoista koki stressiä melko paljon tai paljon. Toisaalta elämänlaatu oli kuitenkin suurimmalla osalla hyvä. Tämä saattaa kertoa siitä, että stressiä osataan hallita ja sen kanssa on opittu elämään.

Stressiä voi pyrkiä lievittämään esimerkiksi järjestelemällä omaa ajankäyttöä ja jakamalla vuorokauden kolmeen osaan, joita ovat työ tai opiskelu, rentoutuminen ja uni. Jos tilanne kuitenkin muuttuu niin synkäksi, että opiskelija ei koe selviytyvänsä omin avuin, apua on saatavissa esimerkiksi opintopsykologilta, YTHS:ltä ja oman paikkakunnan terveysasemalta. Opiskelun ongelmissa kannattaa apua kysyä myös tiedekunnan pedagogiselta yliopistonlehtorilta.

Yliopiston pappi Laura ”Late” Mäntylä kertoi, että hänen luokseen on usein mahdollista saada keskusteluaika jo samana päivänä, joten tämäkin vaihtoehto on hyvä pitää mielessä etenkin äkillisessä keskusteluavun tarpeessa.

Late kertoi erityisesti siitä, minkälaista psykologista ja fysiologista stressiä vähemmistöryhmään kuuluva ihminen saattaa kokea. Hän suositti kanssaihmisille sallivaa myönteisyyttä, jossa voidaan sallia toiselle asioita, joita ei itse hyväksy tai joista on eri mieltä. Tätä voimme jokainen itsekin kokeilla.

Eräässä puheenvuorossa mainittiin, että pitkäksi venähtänyt gradun tekeminen saattaa aiheuttaa häpeää ja huonommuuden tunnetta, mikä vaikeuttaa graduprojektin loppuun saamista entisestään. Tällaisessa tilanteessa 18

INTER VIVOS 1/2019

kannattaa pohtia sekä gradun tekemisen että valmiiksi saamisen hyviä puolia ja näin motivoida itseään ryhtymään toimeen ja tekemään työ valmiiksi. Usein motivaatio kasvaa tekemällä, ja edistyminen vähentää stressiä. Yhteydenottoa tutkielman ohjaajaan ei kannata arastella, vaikka edellisestä kommunikaatiosta olisi vierähtänyt jo pitkä tovi. Kontakti muihin opiskelijoihin ja esimerkiksi yhteiset lounashetket, joiden aikana voi tuulettaa ajatuksiaan, on todettu tärkeiksi. Ei siis kannata jäädä yksin kotiin.

Gradun tekeminen vaatii suunnitelmallisuutta, tavoitteellisuutta ja ajanhallintaa – sekä silkkaa työtä. Kannattaa tehdä jonkinlainen viikko- ja päiväkohtainen aikataulu ja pitää siitä kiinni, sillä muuten päivät saattavat kulua erinäisissä sijaistoiminnoissa, kuten vaikkapa siivouspuuhissa, tai loputtomassa tiedonhankinnassa, jonka lomassa eksyy tuntikausiksi internetin blogos- ja vlogosfääreihin.

Keskeinen asia on mielekkään tutkimuskysymyksen määrittely. Kun aihe on päätetty, kannattaa jatkaa sen työstämistä systemaattisesti eikä enää pohtia, olisiko jokin muu aihe sittenkin ollut parempi. Työ kannattaa pilkkoa pienempiin kokonaisuuksiin ja iloita vähäisestäkin edistymisestä. Jos johdanto tuntuu hankalalta, kirjoittamisen voi aloittaa itse aiheesta ja palata johdantoon myöhemmin. Yksi hyvä keino on aloittaa siitä kohdasta, joka on helpoin. Kyse voi olla vaikka tutkittavan ilmiön kuvaamisesta tai käsitteiden määrittelystä.

Tutkielmaa kannattaa ajatella nimenomaan opinnäytetyönä: sen tekeminen vaatii työtä, eikä sitä voi tehdä opiskelijan puolesta kukaan muu. Koska kyse on opinnäytetyöstä, tieteellisesti rimaa ei kannata asettaa niin korkealle, että tulee rimakauhu. Jokainen, joka on graduvaiheeseen päässyt, on jo tenttinyt ja kirjoittanut niin paljon, että pystyy tekemään kelvollisen tutkielman. Alkuun päästyä

PHUKSISIVUT

ja sisäisen motivaation synnyttyä lopputulos saattaa loppujen lopuksi muodostua vallan erinomaiseksi, vaikka tavoite olisi aluksi ollut vaatimattomampi.

Siispä, jos tekemätön tutkielma tai muu opiskelutehtävä ahdistaa tai stressaa, kannattaa mahdollisuuksien mukaan tarttua härkää sarvista kiinni ja ryhtyä toimiin asiantilan korjaamiseksi. Ehkä lähipiiristä tai opiskelukavereista löytyy sparrausapua tai vertaistukea. Vinkkejä kirjoittamiseen löytyy myös monista graduntekijän opaskirjoista sekä www.gradutakuu.fi -sivustolta. Myös ohjaaja auttaa pohtimaan, mikä on järkevä seuraava askel.

Tämän kirjoituksen myötä toivotan kaikille hyvää ja tasapainoista kuluvaa vuotta 2019.

Päivin palstalle voi edelleen lähettää opiskelua, juridiikkaa ynnä muuta koskevia kysymyksiä.

Tervehtien inspehtorinne Päivi

INTER VIVOS 1/2019

19

SPONSOROITU

HAASTATTELU:

PARAGRAAFFIN TYÖELÄMÄBAROMETRI SILLANRAKENTAJANA TYÖNHAKIJOIDEN JA TYÖNANTAJIEN VÄLILLÄ Paragraaffi Oy toteutti ensimmäistä kertaa keväällä 2018 kansallisen oikeudellisen alan työnhakijatutkimuksen. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia näkemyksiä, kokemuksia ja toiveita juridisen alan työnhakijoilla on sekä työnantajia että työelämää kohtaan.

Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella ja siihen vastasi 256 juridisen alan tulevaa osaajaa ja valmistunutta juristia.

Kyselyssä vastaajilta kysyttiin perustietojen lisäksi muun muassa työllistymiseen, työelämässä tarvittaviin taitoihin, työnantajamielikuvaan ja työnhakuun liittyviä kysymyksiä.

Vastaajista 21,1 prosenttia oli valmistuneita juristeja ja 42,9 prosenttia vastaajista opiskeli tai oli opiskellut Helsingin yliopistossa.

Haastattelin tammikuun lopussa Paragraaffin markkinointipäällikköä Julia Rissasta sekä rekrytointipäällikköä Janne Koskenniemeä.

Haastattelussa keskustelimme Paragraaffin toteuttamasta työnhakijabarometrista. Barometri on oikeudellisen alan ensimmäisiä työnhakuun keskittyviä tutkimuksia ja se on antanut oikeudellisen alan toimijoille tärkeää tietoa työnhakijoiden odotuksista.

Mikä oli barometrin tarkoitus?

Työnhakijabarometri toteutettiin, sillä tutkimustieto työntekijöiden ja -hakijoiden oletuksista sekä tarpeista on ollut vähäistä. Barometrin oli tarkoitus kertoa työnantajille, kuinka he pärjäävät työntekijöiden mielikuvissa ja kuinka he voisivat kehittää työympäristöään. Lisäksi barometri toimii foorumina työnhakijoille, 20

INTER VIVOS 1/2019

jossa he voivat kertoa omista mielikuvistaan juridiikan alalla työskentelystä, ja tätä kautta parantaa yleistä ilmapiiriä alalla. Paragraaffin tarkoitus on toimia sillanrakentajana työnantajien ja työntekijöiden välillä, sillä heillä on laajat verkostot työnantajiin sekä mahdollisuus toteuttaa barometrin kaltaisia hankkeita. Barometrin hyödyllisyys on näkynyt työnantajien suurena kiinnostuksena tänä vuonna toteutettavaa barometriä kohtaan, ja siihen annetut vastaukset tulevat varmasti vaikuttamaan tilanteeseen työmarkkinoilla.

Mitä työnhakijat pitivät tärkeänä?

Päällimmäiseksi nousivat työnantajan arvot.

72 % vastaajista kertoi tutkivansa mahdollisen työnantajan arvot etsiessään töitä. Toisaalta vain harva koki huomaavansa arvojen toteutumisen käytännön työelämässä. Samoin koettiin yritysten strategioiden suhteen, sillä myöskään niitä ei koettu näkyvän konkreettisesti työelämässä.

Millaisia ongelmia barometrissä nousi esille?

Harva työnhakija opiskelijoista valmistuneisiin juristeihin koki tietävänsä mitä taitoja heidän tulisi kehittää menestyäkseen työnhaussa. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä kyseessä on laaja asiantuntija-ala, jolla tarvitaan paljon

SPONSOROITU muutakin tietoa kuin OTM-tutkinnossa on opittu. Yritysjuristin tulee ymmärtää taloutta ja kiinteistöjuristin kiinteistökehityksen saloja.

Pelkkä substanssiosaaminen ei siis riitä nykyaikaisessa työelämässä. Tällaisten taitojen kehittäminen vaatii panostusta myös tiedekunnalta.

Kuinka työnantajat olivat mukana barometrissä?

Mitä arvostettiin työpaikoissa?

Paragraaffi on Suomen johtava oikeudellisiin henkilöstöpalveluihin erikoistunut yhtiö. Paragraaffi välittää ja vuokraa juristeja sekä oikeustieteen opiskelijoita juridisen alan työtehtäviin. Seuraava työnhakijabarometri toteutetaan keväällä 2019.

Suurin osa vastaajista piti tärkeänä oman osaamisen kehittämistä työssään. Oman osaamisen kehittämistä pitivät tärkeänä kaikki fukseista valmistuneisiin juristeihin. Työelämä nähtiin erityisen kehityskeskeisenä. OTM-tutkinto toimii vain pohjana, jonka päälle rakennetaan lisää osaamista työn ohessa. Nykyään opiskelijat keräävät kokemusta monista trainee-paikoista.

Lisäksi ammattitaitoa arvostettiin.

Pitkiä työpäiviä ei enää pidetä suorana ammattitaidon näyttämisenä. Työn tasapainottaminen muun elämän kanssa ja work-life balancen löytäminen painottuivat tutkimuksessa. Oman ammattitaidon kehittäminen vapaa-ajalla ja riittävä vapaa-aika eivät kuitenkaan sovi riidattomasti yhteen. Myös työnantajien rooli work-life balancen ylläpitämisessä huomioitiin. Esimiesten tulee huomata työuupumuksen merkit ja heidän on pystyttävä puuttumaan ongelmiin.

Työnantajilla oli mahdollisuus jättää omia kysymyksiä barometriin. Suurin anti työnantajille saatiin kuitenkin barometrin yleisistä kysymyksistä, joista nähtiin selvästi työnhakijoiden mielipiteet.

#paragraaffi #makinglegalwork #lakibarometri2018 www.paragraaffi.fi https://twitter.com/paragraaffi https://www.linkedin.com/company/paragraaffi-oy/ https://www.instagram.com/paragraaffi/

Miten työympäristön vaikutus ilmeni työhyvinvoinnissa?

Työyhteisön merkitys korostui tutkimuksessa.

Työntekijöiden henkilökohtainen osaaminen otetaan nykyään entistä paremmin huomioon.

Lisäksi tutkimuksen mukaan, työn jaksottamista ja ohjaamista pidettiin tärkeänä. Vapaa-aika nähtiin merkittävänä tasapainottajana työlle.

Työpaikan arvojen merkitys on suuri, sillä tämä vaikuttaa suoraan työnhakijan sopivuuteen kyseiseen työympäristöön. Olisi hyödyllistä, jos arvot voitaisiin huomioida jo rekrytoinnissa, jotta työntekijät voisivat hakeutua arvojensa mukaisille työnantajille. Työnhakijan sopivuus tietyn yrityksen kulttuuriin on kuitenkin vaikeaa tunnistaa.

INTER VIVOS 1/2019

21

KESKINKERTAINEN OIKKARI: OIKKARI RENTOUTUU

E

dellisessä IV:n numerossa kirjoitettiin kattavasti opiskelijoiden jaksamisesta, ja kuinka määrätietoisilla ja kunnianhimoisilla oikkareilla on taipumusta pyrkiä täydellisyyteen oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Vastavoimaksi tälle esiteltiin monenlaisia tapoja välttää burnout ja palautua työntäyteisestä arjesta.

Malliopiskelijana otin tästä totta kai opikseni.

Menin heti ensi töikseni luovuttamaan litrakaupalla verta. Värväsin mukaan innoittavalla somekampanjalla (LinkedInissä, totta kai) muitakin vuodattamaan itsensä kuiviin terveyden nimissä. Paikan päällä hoitaja inisi minulle puolen tunnin jälkeen jotakin luovutusrajoista ja yritti keskeyttää palautumiseni. Tartuin hoitajaan napakasti sillä kädellä, jossa oli vain kaksi luovutusneulaa, ja fyysisen neuvottelumme aikana ehdin kuin ehdinkin luovuttaa tavoitemääräni: kolme litraa. Olin etukäteen perehtynyt aiheeseen, ja wikipedian mukaan ihminen selviää tuosta määrästä vielä hengissä.

En ole koskaan tuntenut oloani sekä päässäni että kehossani niin kevyeksi, kuin poistuessani klinikalta! Vaelsin tästä kokemuksesta suoraan Unisportin saliin, jossa alkoi lempeä joogatunti.

Vaikka rakastankin fyysisesti rankkaa astangajoogaa sekä siitä vielä astetta parempaa rankaisujoogaa, ajattelin nyt kerrankin levätä. Heti aluksi ohjaaja käski tyhjentämään mielen kaikista ajatuksista, jossa olinkin luonnonlahjakkuusmenetin tajuntani lattialle. Havahduttuani hereille tiesin täyttäneeni ohjaajan vaatimuksen ennätysajassa, joten ajattelin lopputunnin oikeusteorian esseeni lähdeluetteloa, kauppalistaa, potentiaalisia työnantajia sekä henkilöitä, joille en ollut vielä antanut käyntikorttiani.

kofeiinipilleriä, proteiinipatukan sekä aamulla tehosekoittimella preppaamani superfoodsmoothien) ja ajoin lähimmän kansallispuiston, Nuuksion, rauhallisimpaan kolkkaan.

Irrottautuakseni hektisestä maailmasta jätin kännykkäni autoon ja kaivoin esiin vanhan mp3soittimen, johon olin ladannut Dostojevskin Rikos ja rangaistuksen äänikirjana. Napautin sekuntikelloni päälle, jotta voisin myöhemmin päivittää elämäntapa-Exceliini, kauanko olin harrastanut palauttavaa toimintaa luonnossa.

Pelastuslaitoksen helikopteri poimi minut metsästä, kun olin rentoutunut siellä sekuntikelloni mukaan kahdeksan tuntia.

Lekotellessani sairaalasängyssä päätin, että siltä osin kuin olin ollut tiedottomassa tilassa, palautumisajan saattoi merkitä taulukkoon kaksinkertaisena. Hyvinvointipäivä oli ollut huikea menestys! Eikä ollenkaan liian aikaisin; lääkärin mukaan olin ollut jo pitkään kroonisesti ylirasittunut.

Keskinkertainen oikkari on uusi pakina-, avautumistai seuranhakupalsta, jonne voi kirjoittaa joko omalla nimellä tai nimimerkillä. Lähetä oma tekstisi toimitukselle osoitteeseen intervivos@pykala.fi.

Tämän numeron palstan laati Lotta Majewski.

Pukukopissa vedin verryteltyihin jalkoihini juoksukengät ja valmistauduin hyvinvointipäiväni viimeiseen vaiheeseen, eli leppoisaan kymmenen kilometrin lenkkiin luonnon helmassa. Kaikki edellisenä aamuyönä löytämäni tutkimukset osoittivat, että metsässä oleilu vaikuttaa positiivisesti mielenterveyteen, joten söin pikaisesti eväät (vähäkofeiinisen palautumisjuoman, sitä tasapainottaakseni pari

INTER VIVOS 1/2019

23

Vuosijuhlat PÄHKINÄNKUORESSA TEKSTI ALEKSIINA MARKKULA KUVAT JUULI RÖNKÄ

Pykälä-viikko on jo oven takana! Onkin taas aika suunnata katseet yhdistyksemme vuoden upeimpaan tapahtumaan eli Pykälä ry:n vuosijuhliin. Tänä vuonna vietämme rakkaan yhdistyksemme 84. vuosijuhlia Clarion Hotel Helsingin juhlatiloissa lauantaina 13.4.2019. Juhlaan osallistuu niin nykyisiä pykälistejä, seniorijäseniä kuin akateemisia arvovieraitakin.

Vuosijuhlissa etiketin ja perinteiden noudattamisella on suuri merkitys, kuten arvokkaissa juhlissa yleensäkin. Näin ollen onkin aika perehdyttää ensikertalaiset vujujen tapoihin sekä muistuttaa vuosijuhlakonkareita etiketin saloista.

I. Pukeutumisesta Vuosijuhlien pukukoodina on täysipitkä iltapuku tai frakki / tumma puku. Pukukoodista ei ole syytä poiketa vaan jättää suosiolla farkut ja t-paidat muita tapahtumia varten.

Vujut ovatkin tilaisuus, jossa pukeutumiseen saa panostaa ja laittautua viimeisen päälle.

Miesten on hyvä huomata, ettei smokki ole etiketin mukainen vaihtoehto. Naisilla tulisi olla juhlakampaus, jonka voi loihtia itse, kaverin avulla tai kampaajan tuolissa.

Juhla-asun kruunaa akateemisissa tilaisuuksissa käytettävä Pykälän nauha, jonka voi ostaa itselleen Pykälän toimistolta. Miehillä nauha asetetaan kulkemaan oikean olkapään päältä rinnan yli alas vasemmalle. Naisilla nauha kulkee päinvastoin vasemmalta oikealle tai se voidaan asettaa ruusukkeena iltapuvun vasemmalle rinnukselle. Vuosijuhlissa pukukoodiin kuuluu myös akateemisista saavutuksista ansaitut akateemiset kunniamerkit. Jos pukeutumisesta, hiustenlaitosta

tai Pykälän nauhasta jäi vielä epäselvyyksiä, edellisten vuosijuhlien kuvagallerioista Pykälän nettisivuilta voi hakea mallia.

II.

Pöytäosuutta edeltävästä ajasta

Vaikka useat saattavat aloittaa illan viettämisen jo ennen juhlapaikalle siirtymistä, on hyvä muistaa, että vuosijuhliin tulee saapua ajoissa. Pöytäosuus alkaa klo 19:00, joten ennen pöytiin siirtymistä kannattaa varata tarpeeksi aikaa esimerkiksi valokuvien ottamiseen, meikin korjailemiseen ja muiden juhlavieraiden kanssa rupatteluun juhlapaikalla tervetuliaismaljan ohella. Paikalla onkin ammattivalokuvaaja ikuistamassa unohtumatonta iltaa. Myös istumapaikka kannattaa tarkastaa hyvissä ajoin juhlapaikalta löytyvästä pöytäkartasta, jotta siirtyminen pöytiin juhlan alkaessa sujuu vaivattomasti. Etikettiä noudattaen mies saattaa vieressään istuvan avecin pöytään.

INTER VIVOS 1/2019

25

§ VOI HYVIN!

III. Pöytäosuudesta

IV.

Virallinen pöytäosuus alkaa, kun airueet kantavat liput sisään juhlasaliin. Juhlavieraat kunnioittavat lippusaattuetta seisomalla pöytänsä vieressä lippua kannettaessa, ja istuutumalla vasta kun airueet ovat poistuneet.

Pöytään istuutuessa mies tarjoaa oikealla puolella istuvalle avecilleen tuolin ja istuutuu itse vasta tämän jälkeen.

Ilta ei suinkaan pääty juhlapaikalle, vaan bussikuljetus johdattaa juhlijat Pykälän kerhotiloihin viettämään jatkoja. Jatkoja varten juhla-asun voi vaihtaa hieman rennompaan, naiset esimerkiksi pikkumustaan ja mataliin kenkiin. Jatkoilla tanssijalan vipattaminen on taattua, sillä juhlat on tunnettu hyvästä menostaan pikkutunneille asti. Jatkoilta lähtiessä voikin muutaman tunnin yönunien jälkeen alkaa valmistautua odotettuun sillikseen!

Juhlan juontamisesta vastaavat vuosijuhlamarsalkat. Heidät tunnistaa pykälänpunaisista, rinnan yli kulkevista leveistä marsalkkanauhoista. Marskit kertovat käytännönjärjestelyistä ja illan kulusta, mutta laulamisen he jättävät akateemisten pöytäjuhlien tavoin laulunjohtajien vastuulle.

Ennen illan ensimmäistä laulua ohjelmassa on marsalkkojen tervehdys, dekaanin puheenvuoro sekä hallituksen puheenjohtajan puhe. Alku- ja pääruuat nautitaan laulujen, tervehdysten ja puheiden lomassa. Pääruuan jälkeen koittaa tauon aika, jonka voi hyödyntää niin nenän puuteroimiseen, taukodrinkin siemailuun tai vieraiden kanssa seurusteluun.

Tauon loppuessa siirrytään takaisin pöytiin ja vuorossa on muun muassa lisää puheita, ansiomerkkien jakamista sekä vuoden Pykälä-teon paljastaminen. Syömisen ja laulamisen ohessa juhlavierailla on tapana taitella lautasliinasta punssikorvat ja asettaa ne päähän. Illan ohjelmaan kuuluu vielä jälkiruoka, punssin tarjoilu sekä marsalkoiden kiitokset. Pöytäosuuden jälkeen on aika suunnata tanssilattialle, jossa pääsee esittelemään valssiaskeliaan orkesterin tahdissa. Tansseja sekä muun muassa punssikorvien taittelua voi tulla harjoittelemaan etukäteen tanssi- ja etikettikoulutukseen, joka järjestetään tänä vuonna maanantaina 18.3. klo 18:30 alkaen Pykälän kerhotiloissa!

26

INTER VIVOS 1/2019

Jatkoista

Deloitte on täynnä mahdollisuuksia – myös juristeille Meitä juristeja löytyy kaikkialta: liike-elämän jokaiselta osa-alueelta, virastoista, järjestöistä, yliopistoilta, politiikasta ja myös Deloittelta! Oikeustieteen harjoittajille mahdollisuudet työllistyä ovat todella monipuoliset.

Minulle Deloitte on tarjonnut hienon kasvualustan, ja pääsen hyödyntämään täällä vahvuuksiani, kehittämään jatkuvasti osaamistani ja oppimaan itsestäni samalla uutta.

“Deloitte on tarjonnut loistavan kasvualustan kokonaisuuksien hahmottamiselle sekä jatkuvalle kehittymiselle”

Ennen valmistumistani Helsingin yliopistosta, minulle kuten monelle muullekin kaltaiselleni nuorelle juristille, kertyi tärkeää oman alan työkokemusta asianajotoimistoista työskentelystä.

Sain myös kullan arvoista kokemusta, joka vahvisti mielikuvaani oikeasta alavalinnasta. Vasta Deloittelle tultuani kuitenkin huomasin, että juridiikka on usein vain yksi osa-alue suuremmasta kokonaisuudesta.

Deloittella työskentelee juristien lisäksi konsultteja, taloudellisia neuvonantajia, tilintarkastajia ja muiden eri alojen asiantuntijoita. Kaikki voivat katsoa samaa asiaa, mutta nähdä siitä ihan eri puolia. Se tekee Deloittella työskentelemisen erityisen antoisaksi. Siinä missä jokin asia on juridisesti selvä, se voi olla taloudellisille neuvonantajille painajainen – tai päinvastoin.

Yhdessä eri alojen huippuasiantuntijoiden kanssa työskennellessä saa uudenlaista perspektiiviä omaan tekemiseen ja pääsee irtautumaan pelkästä juridisten ongelmien ratkaisusta.

© 2019 Deloitte Oy, Group of Companies.

Keskeisiksi taidoiksi nousevat kokonaisuuden hahmottaminen ja viestiminen.

On tärkeää, että pystyy selittämään oman osaamisalueen ongelmat ja ratkaisut niin ymmärrettävästi, että muutkin kuin juristit pystyvät sisäistämään asian.

Ratkaisemme asiakkaiden ongelmia kokonaisvaltaisten ja perusteltujen ratkaisujen avulla. Laajaa näkemystä tarvitaan erityisesti esimerkiksi M&A-toimeksiannoissa, joissa Deloittella on usein tehtävänä paitsi juridinen myös taloudellinen ja verotuksellinen due diligence. Voimavarojen yhdistäminen mahdollistaa kattavan käsityksen muodostumisen ja tuo monipuolisuutta jokaisen asiantuntijan osaamiseen – ja tietenkin parhaan lopputuloksen asiakkaalle.

Deloitte on iso kansainvälinen organisaatio, jonka suuri koko mahdollistaa viimeisimpien teknologisten innovaatioiden hyödyntämisen nopeasti, sillä tarjoamme uusinta osaamista ympäri maailmaa ja taloudelliset mahdollisuudet niiden käyttöönottoon. Minulle, avoimesti asioita lähestyvälle ja modernille juristille, Deloitte on tarjonnut loistavan kasvualustan paitsi liikejuridiikan oppimiselle niin myös kokonaisuuksien hahmottamiselle sekä jatkuvalle kehittymiselle.

Juhani Lahtinen Tax&Legal Deloitte

Palvelemme asiakkaitamme seuraavilla alueilla:

Vero- ja lakipalvelut Yritysjärjestelyt Riskienhallinta Liikkeenjohdon konsultointi Tilintarkastus

Tiesitkö, että tarjoamme laki- ja veropalveluidemme Traineepaikkoja opintojensa loppuvaiheessa oleville oikeustieteen opiskelijoille?

Käy tutustumassa meihin ja avoimiin työpaikkoihimme osoitteessa www.deloitte.fi

@deloittefinland

Student Trainee Exchange Programme (STEP) — Työharjoittelu ulkomailla TEKSTI HELSINGIN STEP-TIIMI

M

aailma kansainvälistyy, mikä näkyy myös juristien työssä entistä enemmän.

Työnantajat arvostavat yhä enemmän kansainvälisiä kokemuksia, hakipa sitten töihin suureen asianajotoimistoon, teollisuusyritykseen tai valtion virkaa. STEP:in avulla oikkarit voivat kerryttää oman alansa kansainvälistä työkokemusta toisessa maassa tutustuen aivan uuteen kulttuuriin.

MIKÄ ON STEP?

Student Trainee Exchange Programme – eli STEP – on European Law Students’ Associationin (ELSA:n) järjestämä kansainvälinen työharjoitteluohjelma, joka on suunnattu oikeustieteen opiskelijoille sekä nuorille juristeille. Oikkarit ja vastavalmistuneet voivat siis suorittaa ohjelmaamme kautta työharjoittelujakson ulkomailla. Harjoittelun tarkoituksena on edesauttaa oikeudellista koulutusta ja yhteisymmärrystä kansainvälisellä tasolla.

Harjoittelupaikoissa harjoittelijat voivat hyödyntää osaamistaan kansainvälisessä ympäristössä, mutta samalla oppia uusia asioita omasta alastaan ja saada aivan uudenlaisia kokemuksia, joita voi hyödyntää tulevaisuudessa.

HARJOITTELUPAIKKOJA JOKAISEN MAKUUN

Harjoittelupaikkoja on tarjolla ympäri Eurooppaa – ja sen ulkopuolellakin. Viime syksynä harjoittelupaikkoja tarjottiin yli 280 kappaletta 30 eri maassa. Jos Eurooppa jää liian pieneksi, on harjoittelupaikkoja tarjottu myös esimerkiksi Yhdysvalloissa, Brasiliassa ja Intiassa.

30

INTER VIVOS 1/2019

STEP-harjoittelupaikkoja on tarjolla runsaasti, joten jokaiselle löytyy varmasti ainakin yksi omia kiinnostuksen kohteita vastaava paikka.

Harjoittelujaksoja on järjestetty muun muassa tuomioistuimissa, kansainvälisissä organisaatioissa, yliopistoissa, asianajotoimistoissa ja Euroopan neuvostossa. Harjoittelupaikoissa painotetaan tiettyjen oikeudenalojen osaamista, joten jos haluaa tutustua paremmin ihmisoikeuksiin, yritysoikeuteen, kansainväliseen välimiesmenettelyyn tai johonkin ihan muuhun oikeudenalaan, on se mahdollista STEP:in kautta. Samaten harjoittelija voi parantaa kielitaitoaan ja laajentaa oikeustieteellistä sanavarastoaan. Paikkoja on tarjolla eri opiskeluvaiheissa oleville opiskelijoille, eli kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijoista tohtorinkoulutettaviin voivat hakea STEPharjoitteluun.

Harjoittelujaksojen kestot vaihtelevat laajasti kahdesta viikosta jopa kahteen vuoteen. Keskimääräinen harjoittelujakso kestää muutaman kuukauden. Harjoitteluja alkaa ympäri vuoden, ja moni on saanut ensimmäisen oman alan työkokemuksensa ollessaan STEPharjoittelussa. Harjoittelut ovat yleensä palkallisia.

HAKUPROSESSI

Hakeminen STEP:iin on ilmaista ja edellyttää Helsingin yliopiston oikeustieteen opiskelijoilta vain ELSA Helsinki ry:n jäsenyyttä. Hakuprosessi alkaa tutustumalla kohdemaihin ja työnantajiin. Yhdellä hakukerralla voi hakea korkeintaan kolmeen eri paikkaan.

Jokaisella työnantajalla on omat vaatimuksensa harjoittelijan suhteen. Hakijan tulee täyttää kaikki työnantajan asettamat vaatimukset voidakseen hakea harjoittelupaikkaan. Työnantaja voi vaatia muun muassa tiettyjen kielten tai oikeudenalojen tuntemusta.

Hakijan tulee täyttää hakulomakkeeseen eri oikeudenalojen osaamisensa, kielitaitonsa sekä opintojensa taso. Hakijan tulee liittää hakulomakkeeseen englanninkielinen ansioluettelonsa sekä kirjoittaa hakemuskirjeensä (motivational letter) jokaiseen paikkaan, johon hän hakee. Apua hakulomakkeen täyttämiseen saa paikalliselta STEP-tiimiltä.

Paikallinen STEP-tiimi tarkistaa, että hakijat täyttävät kaikki työnantajan asettamat vaatimukset. Osaamista esimerkiksi tietyltä oikeudenalta on voinut kertyä opintojen ohella myös muun muassa työkokemuksen kautta, minkä vuoksi on hyvä muistaa toimittaa työtodistukset sekä opintosuorite STEP-tiimille, jotta STEP-tiimi voi asianmukaisesti tarkistaa hakijan kelpoisuuden. Hakijan toimittamat asiakirjat pysyvät paikallisella STEP-tiimillä, eli niitä ei välitetä eteenpäin työnantajalle.

Kun paikallinen STEP-tiimi on tarkistanut hakijoiden kelpoisuuden, välitetään hakemukset ELSA:n kansainväliselle tasolle, mistä hakemukset välitetään edelleen työnantajille.

Työnantaja tekee lopullisen valinnan siitä, kenet tämä ottaa harjoitteluun. Ennen lopullista päätöstään työnantaja saattaa haastatella parhaita hakijoita esimerkiksi Skypen välityksellä. Työnantaja ja harjoittelija sopivat keskenään tarkemmin harjoittelun ajankohdista ja sisällöstä.

APUA KOHDEMAASSA

Monet harjoitteluun lähteneet ovat hakeneet kansainvälisiin harjoittelupaikkoihin STEP:in kautta siitä syystä, että kohdemaassa harjoittelijalla on tukiverkko, eikä hän joudu olemaan uudessa maassa ypöyksin. Kun harjoittelupaikantarjoaja on tehnyt lopullisen harjoittelijavalintansa ja harjoittelija on ottanut harjoittelupaikan vastaan, kohdemaassa oleva STEP-tiimi auttaa harjoittelijaa kaikissa käytännön asioissa sekä huolehtii tästä tutustuttamalla harjoittelijan paikalliseen INTER VIVOS 1/2019

31

kulttuuriin. Paikallinen STEP-tiimi voi auttaa harjoittelijaa esimerkiksi asunnon hankinnassa, veroasioissa ja viisumin hankinnassa.

Hakijan ei tarvitse siis murehtia asioista yksin, vaan STEP-tiimi on valmis auttamaan. Lisäksi paikallinen STEP-tiimi järjestää sosiaalista ohjelmaa, minkä ansiosta harjoittelija pääsee tutustumaan paikalliseen kulttuuriin vielä paremmin.

HAKUAJAT

Haku harjoittelupaikkoihin tapahtuu kahdesti vuodessa ja on avoinna noin yhden kuukauden kerrallaan. Kaikki harjoittelupaikat julkaistaan maalis-huhtikuussa sekä lokamarraskuussa osoitteessa step.elsa.org. Kevään 2019 STEP-haku alkaa 11.3.2019!

OPI UUTTA ULKOMAILLA

Kansainvälinen työkokemus avartaa ja antaa eväitä tulevalle juristin uralle. STEP tarjoaa oikkareille unohtamattomia kokemuksia sekä loistavan tilaisuuden tutustua uuteen kulttuuriin työkokemuksen karttuessa. Vaikka uudessa maassa työskentely voi tuntua jännittävältä, jopa pelottavalta, on STEP-harjoittelijalla kohdemaassa tukiverkko, joka on valmis auttamaan.

Jos STEP herätti mielenkiintosi, voit tutustua ohjelmaan paremmin käymällä osoitteessa https://fi.elsa.org/fi/step/. Helsingin STEP-tiimi vastaa mielellään kaikkiin teitä askarruttaviin kysymyksiin. Jos jokin asia jäi mietityttämään, laita rohkeasti sähköpostiviestiä osoitteeseen step.helsinki@fi.elsa.org

32

INTER VIVOS 1/2019

RAKKAAT PYKÄLISTIT, TERVEISIÄ MÜNCHENISTÄ!

TEKSTI JA KUVAT HELINÄ TEITTINEN

L

ukuvuoden mittainen vaihtoni on lähes puolivälissä. Koska oikkaripiireissä on varsin suosittua käväistä jossakin vaiheessa opintoja vaihdossa, on mielestäni silloin tällöin ihan paikallaan valottaa jonkun parhaillaan vaihdossa olevan kokemusmaailmaa helpottamaan vastaamista kysymyksiin ”miksi?”, ”miten pitkäksi aikaa?” ja ”minne?”. Etenkin, kun vastaaminen turhan usein sivuutetaan yleisellä löpinällä Erasmus-perheestä, kansainvälistymisen ihanuudesta sekä vaihdon merkityksestä CV-merkintänä. Niinpä aionkin tässä kirjoituksessa hieman avata omaa näkökulmaani näihin edellä esittämiini kysymyksiin – ehkä käy niin onnellisesti, että joku tätä juttua lukeva saa itselleen argumentin joko vaihdon puolesta tai sitä vastaan (joskin lehden ilmestyessä kevään vaihtohaku taitaa olla jo ohitse).

Vaihtoon lähtö ei ollut omalta osaltani ollenkaan itsestäänselvyys. En nimittäin ollenkaan usko siihen, että työllistyäkseen valmistumisen jälkeen jokaisella on oltava ansioluettelossaan merkintä vaihdosta. Lisäksi minulla oli vaihto-opiskelusta kuva, johon liittyy paljon bilettämistä, pinnallisia ystävyyssuhteita ja ravaamista erilaisissa turistikohteissa. Missään näistä ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta omaan ”Miksi?” -kysymykseeni niissä ei ollut riittävästi vastausta. Aktiivisena pykälistinä olen nimittäin jo Suomessa ollessani kiertänyt sellaisen määrän bileitä, että en kokenut tarpeelliseksi matkustaa pippaloita varten ihan ulkomaille asti. Rajaton vapaus sekä ohimenevä massa uusia ihmisiä voivat kuitenkin olla juuri oikea valinta vaikkapa silloin, kun opiskeluaika on muutoin kulunut esimerkiksi omaani intensiivisemmässä uraputkessa. Tarpeensa kullakin!

Neljän hyvin aktiivisesti Pykälä-kuvioissa vietetyn vuoden jälkeen aloin kuitenkin huomata, että opiskelija- ja oikkarikuplat alkavat käydä vähän turhan mukaviksi ja ahtaiksi.

Helsinki on minulle rakas, mutta pienihän se on – kaikki tuntevat kaikki ja yliopistolla asiat rullaavat aika tutun kaavan mukaisesti.

Kaiken lisäksi en ollut ihan varma, millaisia urallisia askelia haluan seuraavaksi ottaa, joten kaipasin tekosyytä lähteä miettimään asiaa vähän etäisyyden päästä.

Itse vaihtokohde puolestaan ratkesi kielen perusteella. Ajattelin, että kun kerran lähden ulkomaille päätarkoituksenani haahuilla henkisesti, voin samalla tehdä jotakin hyödyllistä ja hioa saksani sellaiseen kuntoon, että sitä kenties voisi käyttää tulevaisuudessa ihan ammatillisestikin. Olen nimittäin aikanani lukenut A-saksan ja tiesin, että voisin saada INTER VIVOS 1/2019

33

ten arki luonnollisesti on jo täynnä kaikenlaisia ihmisiä ja velvollisuuksia. Tähän ongelmaan olen pyrkinyt löytämään ratkaisun olemalla itse erittäin aktiivinen ja liittymällä erinäköisiin kerhoihin, yhdistyksiin ja muihin projekteihin, koska luennoilla istumalla ei tutustu kehenkään. Niinpä olen jäsenenä Munich Legal Tech Student Associationissa sekä ylioppilaskunnan elokuvakerho u.kinossa (ihmisten lisäksi bonuksena on molemmissa kerhoissa substanssi – olen täällä oleskeluni aikana oppinut yhtä ja toista Legal Techistä ja koodaamisesta sekä katsonut joka viikko vähintään yhden elokuvan). Lähestymistapani on toiminut erittäin hyvin, mutta toki tässäkin auttaa se, että en ole täällä vain lyhyttä pyrähdystä vaan sen verran pitkän ajan, että olen ehtinyt itsekin antaa aikaani uusille ihmisille.

Entäs se kielitaito? sen varsin käyttökelpoiselle tasolle, jos vain jaksaisin tehdä vähän töitä asian eteen. Saksaa kun Suomessa kuulee niukasti.

Pohdinnassa vaihdon pituuden suhteen voin antaa lämpimän suositukseni kokonaisen vuoden vaihdon puolesta, jos tavoitteena ei ole loma tai äärimmäisen vahvasti kirjastossa istumiseen painottunut vaihto. Huomaan nimittäin omalta osaltani, että vasta joulun jälkeen olen alkanut tuntea oloni täällä aidosti kotoisaksi, vaikka ei minulla tietysti syksylläkään mitään hätää ollut. Niin se nimittäin vain on, että ystävyyssuhteiden rakentaminen kestää. (Sama muuten päti ainakin omalla kohdallani myös oikiksen aloittamiseen: itselläni kesti aikanaan lukuvuonna 2014–2015 juurikin sen puoli vuotta, ennen kuin tunsin oloni kotoisaksi.)

Täällä ollessani olen koittanut vaihtareiden lisäksi tutustua myös saksalaisiin, mikä on vaatinut aika paljon vaivannäköä – muilla vaihtareilla on juuri uusien ystävyyssuhteiden kokoinen aukko elämässään, mutta paikallis34

INTER VIVOS 1/2019

Olen nähnyt aika paljon vaivaa, että kielitaitoni kehittyisi monipuolisesti. Suullinen kielitaito nyt tietysti kehittyy aika lailla itsestään sen jälkeen, kun on löytänyt saksalaisia ympärilleen, mutta juridinen saksa on asia erikseen – sen eteen pitää tehdä töitä! Niinpä olen kiltisti istunut kirjastossa kirjoittaen vastauksia harjoitusoikeustapauksiin paikallista vastaustekniikkaa käyttäen (joka hankalaa kyllä eroaa merkittävin osin Suomessa käytetystä tekniikasta). Kirjoitan esseitä Helsingin yliopiston Kielikeskuksen järjestämän virtuaalisen kirjoitustyöpajan puitteissa saadakseni perinpohjaista palautetta teksteistäni (lämpimät suositukseni Kielikeskuksen Christian Niedlingille, jos saksan oppiminen kiinnostaa!). Luen lehtiä, asiatekstejä ja kirjoja, istun luennoilla ja kuuntelen podcasteja saksaksi.

Kielitaito on kohentunut merkittävästi, mutta samalla on turhauttavaa huomata jatkuvasti asioita, joissa edelleen olisi parannettavaa.

Mutta niinhän se kielten kanssa aina menee.

LOU YI

Jo näin puolivälissä lukuvuotta voin sanoa olevani erittäin tyytyväinen ratkaisuuni lähteä vaihtoon. Arki on toki täälläkin arkea: pyykit on pestävä, tiskit on tiskattava ja yliopistohallinnon kanssa on asioitava. Lisäksi välillä sataa vettä ja räntää. Maisemanvaihdos ja uudet ihmiset ovat kuitenkin virkistäneet ajatteluani ja olemistani valtavasti – ja pikkuhiljaa myös itsensä etsiminen on tuottanut tulosta: suunnitelma seuraavista ura-askeleista alkaa hahmottua! Koska sisällytän kaikki täällä tekemäni opintoni maisteriin, on vaihtoni ollut myös yhtä akateemisen vapauden juhlaa (en siis viittaa nyt läsnäolopakottomuuteen vaan nimenomaan käsitteen varsinaiseen merkitykseen, eli vapauteen tutkia ja opiskella sitä, mikä itseä kiinnostaa). Olen tutustunut Saksan oikeusjärjestelmän perusteisiin sekä syventänyt tietämystäni eurooppaoikeudesta ja kansainvälisestä yksityisoikeudesta. Kesälukukaudella aion puolestani heittäytyä vähän villiksi ja opiskella pakolaisoikeutta, Saksan perustuslain historiaa sekä ehkä jotain jännittävää ja täysin ei-oikeudellista – ehkä lingvistiikkaa, historiaa tai politiikkaa!

Suosittelen vaihto-opintoja lämpimästi jokaiselle maisemanvaihdosta, lomaa, kielitaidon kohennusta, akateemisia virikkeitä tai itsenäistymistä kaipaavalle. Ymmärrän kuitenkin erinomaisesti, että vuoden aikalisä omasta elämästä ulkomailla voi tuntua turhauttavalta, jos oma suunta on kirkas ja on hyvä vauhti päällä. Kannustankin vaihtopuntaroinnissa miettimään tarkasti juuri omia tarpeitaan ja hakemaan kansainvälistymiskokemukset vaikkapa jostakin Summer Schoolista, jos kokonainen vaihto ei kiinnosta. Lisäksi vaihtoon lähtiessä kannattaa tehdä itselleen selväksi, mitä ajaltaan ulkomailla tahtoo, jotta osaa tehdä omaa vaihtoaan ajatellen juuri oikeita ratkaisuja.

Kirjoittaja on lukuvuoden 2018–2019 vaihdossa Ludwig-Maximilians-Universitätissä Münchenissä.

INTER VIVOS 1/2019

35

ARVOSTELUSSA: A TIME TO KILL TEKSTI VENUS MAHMOOD

J

oel Schumacherin ohjaama A Time to Kill -elokuva perustuu John Grishamin samannimiseen kirjaan. Tarina alkaa siitä, kun kaksi miestä raiskaavat 10-vuotiaan mustan tytön. Tytön isä, Samuel L. Jacksonin näyttelemä Carl Lee tappaa tyttärensä raiskaajat. Tämä nostaa pinnalle Missisipin pikkukaupungissa vallinneen rasismin eikä mene hirveän pitkään, kun Klu Klux Klan ilmestyy kuvioihin. Lee päätyy syytteeseen murhasta ja häntä puolustaa nuori ja hiukan naiivi asianajaja Jake Brigance, jota näyttelee Matthew McConaughey. Elokuvan alussa Brigance vannoo osoittavansa, että Missisipin tuomioistuinlaitos on ”värisokea”. Elokuva seuraa Leen oikeudenkäyntiä ja Brigancen hahmon kehitystä.

JUONIPALJASTUKSIA TÄSTÄ ETEENPÄIN! A Time to Kill on yksi kaikkein aikojen suosikkielokuvistani. Elokuvan asetelma on heti alusta asti selkeä: McConaugheyn hahmo edustaa suvaitsevaisuutta ja siten on elokuvan protagonisti, kun taas vastapuoli edustaa väkivaltaa ja rasismia. Tässä valossa elokuvalla on perinteinen ”onnellinen” (mutta ei ollenkaan yllättävä) loppu, kun Lee pääsee takaisin perheensä luokse. Samalla elokuva kuitenkin sulkee silmänsä Leen teolle.

Vaikuttaa siltä, että elokuvan protagonistien maailmassa on ok tappaa ihmisiä ilman seurauksia, jos nämä ovat rasistisia lapsenraiskaajia. Kiefer Sutherland näyttelee tapetun miehen veljeä, joka liittyy Klu Klux Klaniin. Sutherlandista on oikeudenkäynnin aikana muutama lyhyt otos ja mielestäni on todella vaikuttavaa kuinka paljon hän pystyy tuomaan elokuvaan niinkin lyhyessä ajassa, vieläpä ilman repliikkejä: niiden hetkien 36

INTER VIVOS 1/2019

aikana hänen hahmonsa ei ole pelkästään Klu Klux Klanin jäsen, vaan mies, joka on menettänyt veljensä hyvin nuorella iällä ja haluaa tälle oikeutta.

Tarina olisi ollut paljon kiehtovampi, jos se olisi käsitellyt Sutherlandin hahmon toipumista veljensä kuolemasta hiukan syvällisemmin. Lisäksi vaikuttaa hiukan epärealistiselta, että kaksi miestä tappanut Lee todetaan syyttömäksi. Tässä valossa elokuvan voidaan ajatella olevan puutteellinen siten, että tarinaa kuljetettiin väkisin kohti päähahmojen kannalta tyydyttävää lopputulosta välittämättä sen realistisuudesta.

Mielestäni elokuvan keskiössä ei toisaalta ole Jacksonin hahmon selviytymistarina, vaan 90-luvun Yhdysvaltain etelävaltiossa elävä rasismi ja tuomioistuinlaitoksen puolueellisuus. Heti alussa oli selvää, että mustan tytön raiskanneet miehet saisivat Missisipissä kohtuuttoman lievän tuomion.

Rasismi näkyy myös Leen oikeudenkäynnin aikana tuomarin, syyttäjän ja juryn jäsenten asenteista. Etenkin Kevin Spacey tekee upean suorituksen syyttäjänä, joka ei missään vaiheessa ole avoimen rasistinen, mutta jonka arvomaailma tulee esille jokaisessa repliikissä.

Tarinan keskiöön nousee McConaugheyn hahmon kehitys, kun hän joutuu myöntämään itselleen, että rotuerottelu Missisipissä on edelleenkin syvälle juurtunutta. Lopulta McConaughey voittaa tuomioistuimen tämän omassa pelissä, mikä tekee elokuvan loppuratkaisusta loistavan ja rohkean.

Mielestäni tuo yksittäinen lause (jota en paljasta tässä) McConaugheyn loppulausunnossa nostaa elokuvan aivan uudelle tasolle. Se sitoo elokuvan teeman

WARNER BROTHERS

selkeäksi kokonaisuudeksi. Ilman sitä elokuva olisi jäänyt epärealistiseksi ja hiukan teennäiseksi.

Elokuvan helmiä ovat upeat näyttelijäsuoritukset ja hahmojen dialogi oikeudenkäynnissä. Pidin erityisesti siitä, että elokuva ei syyllistynyt siihen, mihin monet elokuvat syyllistyvät ja tehnyt Jacksonin hahmosta pelokkaan ressukan saadakseen katsojilta sympatiapisteitä. Sen sijaan putkassa istuva Lee on kyyninen, lannistunut, hiukan vihainen ja melko viekas. Jackson on elokuvassa suhteellisen vähän, mutta jotenkin hän onnistuu välittämään kaikki edellä kuvatut asiat elokuvaan.

Suurin kritiikkini elokuvaa kohtaan liittyy siihen, miten se käsitteli raiskatun tytön eli Tonyan tarinaa. Tyttö raiskataan elokuvan alussa, mutta lopussa hän vaikuttaa olevan ihan kunnossa. Olisin halunnut, että hahmolle olisi annettu enemmän huomiota. Nyt tuntuu siltä, että tyttö pelkistettiin välineeksi, jolla tarina voisi alkaa.

Tähdet: 4/5 (kirjoittajan sydämessä kuitenkin 5/5)

Onko sinulla elokuva, sarja tai kirja, joka herättää sinussa tunteita ja haluat jakaa sen kaikkien kanssa? Lähetä arvostelusi Inter Vivosin toimitukselle. Vaihtoehtoisesti voit ehdottaa toimitukselle mitä haluat meidän arvostelevan seuraavaksi. Oman arvostelun tai ehdotuksen voit lähettää osoitteeseen intervivos@pykala.fi.

INTER VIVOS 1/2019

37

Oletko aina halunnut toimittajaksi?

Tai käveletkö joka tapahtumassa kamera kourassa? Onko sinulla visuaalista silmää tai oletko runosielu? Pöytälaatikkokirjailija tai ihan vaan vaikka tyyppi, josta olis siistiä kirjottaa lehteen?

No kaikki on mahdollista!

Haut ensi vuodelle päätoimittajaksi ja toimitussihteeriksi ovat tässä vaiheessa jo päättyneet, mutta huomaathan, että lehden toimintaan voi tulla mukaan missä vaiheessa vuotta tahansa.

Juttuideat ja muu inspiraatio on myös tervetullutta - ja kokouksiin on ihan ok tulla myös pelkästään "katselemaan"!

Ota yhteyttä: intervivos@pykala.fi

Vielä lopuksi, rakas lukija, hauska fakta: tiesitkö, että Inter Vivosin kokonaissivumäärän on oltava aina neljällä jaollinen?

INTER VIVOS 1/2019

39

Ota urallasi loikka ylöspäin.

Veikko Myller: ”The Bull”

Haluaisitko saada mielenkiintoisia työtehtäviä mukavassa työympäristössä ja olla osa sitoutunutta ja kansainvälisesti arvostettua tiimiä?

Olemme Suomen johtavia liikejuridiikkaan erikoistuneita asianajotoimistoja ja etsimme jatkuvasti joukkoomme opintojensa eri vaiheissa olevia opiskelijoita.

Jos kiinnostuit, lue lisää ja lähetä hakemus osoitteessa www.ww.fi/careers.

Autamme sinua ottamaan loikan kohti huippuammattilaisuutta.

www.ww.fi