Inter Vivos 2/2017

INTER VIVOS

2/2017

Pykälä ry:n jäsenlehti

100 VUOTTA SUOMALAISIA LAKEJA

VUOSIJUHLAREPORTAASI SUURI ARVOSANAMETSÄSTYS II CONTRA

PÄÄKIRJOITUS:

OLIPA KERRAN Vappuaattona taas lakitetaan/lakitettiin kauppatorin laidalla sijaitseva Havis Amandan patsas. Wikipediaartikkelin mukaan lakitus alkoi pian pystytyksen jälkeen ja toistui hiljalleen vuosittain - ensin laittomasti ja vuodesta 1951 virallisen luvan kanssa. Nykypäivänä vapun lakitusperinne löytyy yhdestä jos toisesta opiskelijakaupungista.

Kun vuosikurssinsa viimeinenkin järjestösaurus siirtyy ajasta ikuisuuteen (lue: valmistuu), yhdistyksessä vallan ottaa nuorempi polvi ja uudet aktiivit. Osa perinteestä häviää väkisinkin sukupolven vaihtuessa, osa taas jää lakitusperinteen tapaan jatkamaan eloaan kyseenalaistamattomana, jopa hieman myyttisenä riittinä. Tällöin harva enää muistaa riitin syntyä tai siihen johtaneita syitä.

Yhdistyksen riittien alkuperä on kuitenkin löydettävissä sen ikiomista kalliomaalauksista vanhoista jäsenlehdistä. Vaikka vanhat Pykälän Uutiset tai Alaviitteet eivät hallitustaulujen tapaan komista Pykälän seiniä Suvilahdenkadulla, ne ovat keskeisesti muistuttamassa entisaikojen pykälisteistä ja yhdistyksemme historiasta. Vanhojen jäsenlehtien kautta pääsee nopeasti kiinni hetkiin, joissa nykyPykälän tutut tapahtumat ja instituutiot ovat syntyneet.

Esimerkiksi 90-luvun alkupuolen IV:issä aktiivit kertoivat kuinka nykyisin HELP:nä tunnettu Pykälä-LKS -vaaliliitto perustettiin vuoden 1991 Edustajistovaaleihin kyllästyksestä HYY:n kehybanaanipolitiikkaan. Spex taas syntyi vuonna 1997 pitkälti hallituksen puheenjohtaja Katja Pätiälän aktiivisesta toiminnasta. Studia Iuridican avaussanat ja samalla taustan oikeuspoliittisen keskusteluformaatin perustamiselle voi käydä lukemassa Pykälän Uutisten numerosta 2/1981. Volga-perinteen juuret sitä vastoin lienevät 90-luvun lopulla merkittävästi vaikuttaneessa Finnhits-kerhossa, jotka esimerkiksi kirjoittivat Lapin reissustaan numerossa 2/1998.

Nykyään niin HELP:in, Studia Iuridican, Spexin kuin Volgankin asemat ovat Pykälässä vakiintuneet.

Vastaavasti toiset ideat yhdistyksen historiassa, kuten tässä lehdessä esiteltävä Contra, ovat karahtaneet komeasti keula edellä karikkoon. Vanhat lehdet muistuttavat sekä menestyjien että epäonnistujien lopulta syntyneen konkreettisesta visiosta ja sen toteuttamisesta.

Vaikka monet perinteistämme ja perinteisistä instituutioistamme vaikuttanevat mystisen ikiaikaisilta, on niilläkin ollut syntyhetkensä. Myös Pykälän nykyisillä aktiiveilla on mahdollisuus luoda perinteitä, jotka muistetaan vielä yhdistyksen 100-vuotispäivillä vuonna 2035. Ehkä silloinkin joku opintojaan välttelevä toimittaja kahlaa IV-arkistoa 18 vuoden takaa katsoakseen mistä kaikki sai alkunsa.

Jose Saranpää päätoimittaja

INTER VIVOS 2/2017

3

INTER VIVOS 2/2017 3

PÄÄKIRJOITUS: OLIPA KERRAN

6

BONA MATER FAMILIAS

7

EXPERTO CREDITE

8

HALLITUKSEN PALSTA

10

100 VUOTTA SUOMALAISIA LAKEJA

11

HELP:N PALSTA

12

HAASTATTELUSSA JUDI-PÖLLÖ!

14

IV:N LYHYET

17 VUOSIJUHLAREPORTAASI 26

IV KYSYY - OVATKO OIKKARIEN KIRJOITUSTYÖT PARANTUNEET?

29

SUURI ARVOSANAMETSÄSTYS II

34

YLIOPISTON VÄHENEVISTÄ RAHOISTA YHÄ SUUREMPI OSA VALUU PÖRSSIYHTIÖILLE

38

STUDIA IURIDICA

40 CONTRA 47

KESKUSTAKAMPUKSEN PARHAAT NUKKUMAPAIKAT

48

PÄIVIN PALSTA

50 PERHONEN

4

INTER VIVOS 2/2017

12

40

19 17 ANNA PALAUTETTA NETISSÄ

JULKAISIJA

SÄHKÖPOSTIOSOITE

Pykälä ry

intervivos@pykala.fi

www.pykala.fi/julkaisut/ivpalaute OSOITTEENMUUTOKSET

PÄÄTOIMITTAJA

ILMOITUSMYYNTI

Jose Saranpää jose.saranpää@pykala.fi

Yrityssuhdetoimikunta yrityssuhdetoimikunta@pykala.fi

TAITTO

MEDIATIEDOT

pykala.fi/julkaisut/yhteystietojen-muutos PYKÄLÄN TOIMISTO

Aliisa Peltoniemi aliisapeltoniemi@hotmail.com KANNEN KUVA

Teo Lindroos

www.pykala.fi/julkaisut/mediakortti

Mannerheimintie 3 B, 00100 Helsinki +358 9 278 5003 (ti-to klo 11:30-16:30)

PAINO

Lehti saa HYYn järjestölehtitukea.

Forssan Kirjapaino Oy

INTER VIVOS 2/2017

5

BONA MATER FAMILIAS ONKO PYKÄLÄSSÄ KIUSAAMISTA?

Kiusaamista ilmenee kaikissa ihmisyhteisöissä ikään katsomatta. Koulukiusaamisesta puhutaan paljon, ja kiusaamisen vastaisia kampanjoita onkin ollut kiitettävän usein – viimeisimpänä tasavallan presidentti Sauli Niinistön yhdessä Robinin ja Diandran kanssa käynnistämä Kannustusryhmä. Silloin tällöin keskusteluun nousee myös työpaikkakiusaaminen; vähemmän on puhuttu kuitenkin kiusaamisesta korkeakouluissa. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS on tutkinut korkeakouluopiskelijoiden kohtaamaa kiusaamista terveystutkimuksissaan vuodesta 2008 alkaen. Uusimmassa tutkimuksessa vuodelta 2016 muiden opiskelijoiden kiusaamisen kohteena satunnaisesti tai usein koki olleensa 7,5 % opiskelijoista.

Onkin aiheellista esittää tässä kohden pelottava kysymys: Onko Pykälässä kiusaamista? Olisi mukavaa ja helppoa vastata kysymykseen kieltävästi, mutta valitettavasti tilastot puhuvat toista – YTHS:n tutkimuksen mukaiset seitsemän ja puoli prosenttiyksikköä vastaa noin 130 pykälistiä. Korkeakoulukiusaaminen on YTHS:n tutkimuksen mukaan ”pääasiassa opintoihin liittyvää perusteetonta arvostelua, vähättelyä tai nolaamista, verbaalista hyökkäämistä, henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvää pilkkaamista tai arvostelua sekä kaverisuhteiden vahingoittamista.” Kiusaaminen on tietenkin sanana äärimmäisen vahva, ja nähdäkseni kyse onkin eritoten toimintakulttuurista. Miten varmistamme, että jokaisella on Pykälässä tervetullut olo ja että kynnys yhdistyksen toimintaan lähtemiseksi on matala? Meidän on kysyttävä itseltämme, suvaitseeko ja kunnioittaako Pykälä esimerkiksi erilaisuutta.

Uskon itse, että kiusaamista on muodossa tai toisessa myös Pykälässä. On vaikeaa sanoa, millaisena toimintana ja ilmiöinä kiusaaminen tarkalleen ottaen ilmenee, mutta syrjintä, ulkopuolelle jättäminen ja henkilöön kohdistuva arvostelu ja nolaaminen eivät liene kaukana totuudesta. Toki juuri Pykälä-kontekstissa kiusaamisen kohteena ei ehkä niinkään ole opintomenestys vaan pikemmin Pykälään liittyvä toiminta. Porukoitumista, epämiellyttävää kyräilyä ja ulkopuolelle jättämistä voi aiheutua esimerkiksi yhdistyksen tapahtumissa. Viime aikoina on nähty ikäviä esimerkkejä siitä, kuinka Jodelsovellus tarjoaa oivan alustan henkilöön hyvin vahvasti käyvälle julkiselle nimittelylle, arvostelulle ja vähättelylle.

Anonymiteetin turvin on helppoa pureutua yksittäiseen ihmiseen ilman, että on vaaraa jäädä kiinni. Onkin huomattava, että sovelluksen puitteissa tapahtuvan 6

INTER VIVOS 2/2017

kiusaamisen nimittäminen vaikkapa kritiikiksi on epäreilua; kritiikki perustuu asia-argumentteihin, ja se annetaan lähtökohtaisesti omalla nimellä niin, että siihen voi myös vastata.

Kiusaamisen ja syrjimisen kaltaisten ikävien aiheiden käsittely vaatii paljon rohkeutta. On ensiarvoisen tärkeää, että jokainen meistä huolehtii omalta osaltaan yhdistyksen ilmapiiristä ja yhteishengestä: Pelaa reilusti, on kaikkien kaveri, puhuu toisista ja toisille ystävällisesti ja puuttuu kohtaamaansa kiusaamiseen ja syrjimiseen. Pykälä on meidän kaikkien vastuulla, pidetään siitä yhdessä huoli.

Tämän lehden ilmestyessä on osana viime syksynä käynnistettyä Pykälän strategiatyötä kerätty jäsenkyselyllä pykälistien näkemyksiä ja kokemuksia yhdistyksen toiminnasta nykymuodossaan. Kyselyn puitteissa on ollut mahdollista kertoa paitsi ajatuksistaan Pykälän toiminnasta, myös kokemuksistaan muun muassa kiusaamisesta, Pykälän toiminnan tasa-arvoisuudesta sekä yhdenvertaisuudesta. Myös Lakimiesliiton opiskelijavaliokunnalla selvitettiin kiusaamisen yleisyyttä oikeustieteen opiskelijoiden keskuudessa ympäri Suomen.

Toivon, että näiden selvitysten myötä saamme tarkempaa tietoa siitä, millaista kiusaamista tai syrjintää pykälistit kokevat ja kuinka yleisiä nämä ilmiöt ovat.

Helinä hallituksen puheenjohtaja

EXPERTO CREDITE:

OPPIIKO VANHA KOIRA UUSIA TEMPPUJA? ”Oikeustieteen maisterin tutkinto on ns. yleistutkinto, joka antaa pätevyyden lakimiesammatteihin.” Näin kuvataan tiedekuntamme OTM-tutkintoa opintopolkusivustolla, jossa korkeakoulupaikkaa hakeva voi tutustua itseään kiinnostavan opinto-ohjelman sisältöön. OTM-tutkinto houkuttaa monipuolisuutensa sekä suhteellisen varman työllistymisen vuoksi.

Aikaisemmin tutkinto oli selkeämmin virkatutkinto, sillä suurin osa työllistyi julkisen sektorin tehtäviin.

Nykyään juristien työkenttä on monipuolistunut, eikä pelkkä oikeustieteen osaaminen välttämättä enää riitä työelämässä menestymiseen. Olen itse valitettavankin usein kuullut etten tiedä juristin töistä mitään ennekuin pääset työskentelemään juristina. Valmistuttuani minulla pitäisi olla tietotaito työskennellä juristina, mutta kuitenkin oppiminen alkaa kuulemani mukaan vasta työelämässä. Confusing? Yes. Liikejuridiikkaan liittyvissä työtehtävissä meillä pitäisi olla parempi talousosaaminen. Valtion tehtävissä meillä tulisi olla parempi kuva siitä, miten yhteiskunnan rakenteista ja toimintamuodoista.

Yrityslakimiehenä meidän tulisi tietää yrityksen strategiasuunnittelusta tai HR:sta. Miksemme oppisi osaa jo nyt? Oikis ei tule opettamaan meille miten neuvotella asiakastapaamisessa, suorittamaan syyteharkintaa rikosasiassa eikä toimimaan

moniammatillisessa työyhteisössä. On kuitenkin paljon asioita, mitä voisimme opetella jo tässä vaiheessa. Opiskelijoina meidän tulisi päätoimisesti opiskella ja työelämässä tehdä töitä. Mikäli joudumme työelämässä opettelemaan taloustieteen perusoppeja tai esiintymistä isolle ryhmälle, miksi emme harjoittele näitä jo (enemmän) tässä vaiheessa?

Lakimiesliiton sijoittautumistutkimuksen väliraportissa marraskuussa 2016 kyselyyn vastanneet (juuri työelämään siirtyneet) toivoivat oikeustieteelliseltä koulutukselta enemmän erityisesti esiintymis- ja ryhmätehtäviä, suullisten taitojen kartoittamista sekä englanninkielistä opiskelua. Nämä ovat loistavia esimerkkejä taidoista, joita meidän olisi mahdollista oppia ja yliopistossa. Iso-Pyörä uudistuksen myötä ON-tutkinto tulee sisältämään entistä enemmän ryhmä- ja esiintymistyöskentelyä. Muiden alojen osaamista meiltä ei edelleenkään vaadita, sillä sivuainetta tai muuta pakollisuutta muihin opintoihin ei tutkintoomme sisälly. Miten asiaan voisi itse sitten vaikuttaa? Miten itse voisi valmistautua siihen, että kehittyisi mahdollisimman monella osa-alueella jo opiskeluaikana? Hyviä vaihtoehtoja ovat esim. JOOopinto-oikeuden hakeminen toisesta yliopistosta tai erillisopintojen suorittaminen toisesta tiedekunnasta.

Argumentaatiotaitojaan voi kehittää osallistumalla oikeustapauskilpailuun ja kielitaitoaan lukemalla vaikka englanninkielisiä omaa mielenkiintoaan vastaavia oikeudellisia julkaisuja. ”Työtä oppii tekemällä” -sanonta pitää, ja tulee jatkossakin pitämään, paikkaansa. Itse kuitenkin tahtoisin ottaa opiskeluajasta kaikki irti myös akateemisesti ja tällä tavoin pakata paremman eväät työelämää varten. Tämä säästäisi myöhempiä resursseja ja omaa ajankäyttöä voisi valmistuttua optimoida järkevämmin, kuten esimerkiksi syventävämpiin substanssikoulutuksiin tai sektorikohtaiseen osaamisen kehittämiseen. Uuden oppiminen on sitä helpompaa, mitä nuorempi on. Vanha koira ei loputtomuuksiin opi uusia temppuja, mutta pentuvaiheessa oppiminen on huomattavasti hedelmällisempää ja tehokkaampaa.

Rakkaat kanssaopiskelijat; kehittäkää siis itseänne jo nyt!

Kevätterveisin, Johanna hallituksen opintovastaava INTER VIVOS 2/2017

7

HALLITUKSEN PALSTA:

TWIITTAA OIKKARI, TWIITTAA! Some-pöhinäaikakaudella Twitter tuntuu jääneen Instagramin, Facebookin ja Snapchatin jalkoihin.

Miksi?

Twitterissä on valtava potentiaali.

Hyvin muotoiltu, selkeän pääviestin sisältävä harkittu twiitti voi tavoittaa vaikutusvaltaisen yleisön.

Some-dataa tutkivan Pyppe.fi-sivuston analyysin mukaan 13,2 prosentissa kaikista suomen kielellä kirjoitetuista twiiteistä mainitaan joku Suomen 200 vaikutusvaltaisimmasta Twitter-käyttäjästä. Poliittisella kentällä jokaisella toimijalla on lähes poikkeuksetta oma Twitterinsä. Virastoillla, laitoksilla, Opetus – ja kulttuuriministeriölläkin on omansa. Minkään muun somefoorumin kautta ei ole mahdollista ilmaista omaa viestiään samalla tavalla julkisesti, välittömästi ja kohdennetusti jollekin yksittäiselle päättäjälle.

Twitterissä on tietysti riskinsä. Helsingin Sanomat uutisoi surullisenkuuluisista esimerkeistä 6.2.2016 julkaistussa artikkelissaan ”Kun some suuttuu, väkijoukko lynkkaa ihmisen muutamassa tunnissa”.

Amerikkalainen viestintäyrityksen johtaja twiittasi ennen lennon lähtöä ”Matkalla Afrikkaan. Toivottavasti en saa aidsia. Vitsi vitsi. Mähän olen valkoinen!”

Lennon päätyttyä hän avasi puhelimensa. Hän oli joutunut katastrofaalisen Twitter-myrskyn silmään.

Etelä-Afrikassa hotellityöntekijät uhkasivat mennä lakkoon, jos hän ilmestyisi paikalle. Työnantaja ilmoitti irtisanoneensa hänet. Hänen tähänastinen elämänsä oli pilalla, yhden harkitsemattoman twiitin tähden. ”Tiedän, että tästä päivityksestä nousee helvetinmoinen meteli, mutta olisiko liikaa pyydetty julkisilla paikoilla imettäviltä äideiltä, että he peittäisivät toimenpiteen huivilla.” Ärtyneessä mielentilassa harkitsemattomasti kirjoitetut 140 merkkiä nostivat valtaväestölle melko tuntemattoman mediapersoonan Twitter-lynkkauksen kohteeksi ja lopulta valtamedian otsikoihin. Yhden Instagram-kuvan ja twiitin seurauksena. Nopea, empaattinen ja vilpitön anteeksipyyntö olisi todennäköisesti pelastanut. #hyvääidit #tissitonok.

Seuraajien määrä ei niinkään ole olennainen, kuten edellä mainitut esimerkit osoittavat. Viestintäjohtajalla oli alle 200 seuraajaa, imettämistä kritisoineella mediapersoonalla 800. Tärkeintä on selkeä pääviesti, kuitenkin harkittu, toisin kuin edellä mainituissa esimerkeissä. Hyvin muotoillut ja ajankohtaiset 140

8

INTER VIVOS 2/2017

merkkiä voivat tavoittaa valtavan yleisön hashtagien, edelleentwiittausten ja tykkäysten muodossa.

Valtamedia seuraa twitteriä. Poliitikot seuraavat twitteriä. Yhdysvaltojen presidentti nousi valtaan Twitterillä.

Twiittaako Pykälä?

Pykälä ry:n sääntöjen 2§ mukaan yhdistyksen tarkoituksena on muun muassa osallistua oikeus- ja koulutuspoliittiseen vaikuttamiseen. Kun kuluvan kevään aikana Pykälä yhdessä sisarjärjestöjensä kanssa kampanjoi pääsykokeiden säilyttämisen puolesta, myös Twitter on arsenaalissa. Agendana on tarkkailla valtamediaa, nostaa esille ajankohtaisia kirjoituksia ja twiitata niistä kyseisen aihepiirin päätäville tahoille.

Näin katseet kääntyvät myös Pykälän suuntaan.

Siispä kyllä, @Pykalary twiittaa. Seuraa ja osallistu.

Nyt. Tuomas Rudanko Hallituksen tiedotusvastaava

INTER VIVOS 2/2017

9

100 VUOTTA SUOMALAISIA LAKEJA TEKSTI JOSE SARANPÄÄ KUVITUS TEO LINDROOS

Juttusarjassa käydään lyhyesti läpi kiinnostavia lakihankkeita itsenäisen Suomen historian varrelta. Ensimmäisenä tarkastellaan Vuoden 1919 hallitusmuodon (9/1919) säätämistä erityisesti vallan kolmijaon näkökulmasta.

VUODEN 1919 HALLITUSMUOTO Itsenäistymisen taustaan vaikutti merkittävästi ulkopuoliset tekijät: Suurruhtinaskunnassa jouduttiin tosissaan pohtimaan itsenäisyyttä boshevikkien valtaannousun jälkeen, kun taas Saksan tappio ensimmäisessä maailmansodassa kuihdutti nopeasti monarkistien kuningashankkeen.

Vuoden 1919 alkaessa uuden hallitusmuodon säätäminen oli Suomessa tarpeen, sillä itsenäistymisen myötä voimaan oli astunut Ruotsin vallan aikainen hallitusmuoto vuodelta 1772. Ongelmia kuitenkin aiheutti erityisesti puolueiden erimielisyys vallan kolmijako-opista, joista keskeisin liittyi tasavallan presidentin ja eduskunnan väliseen valta-asetelmaan.

Vastakkain oli kaksi valtakäsitystä ja kansanvallan mallia: Konservatiivit katsoivat tärkeäksi lujan hallitusvallan turvaamisen sekä puoluepolitiikasta vapaan suvereenin eli vahvan presidentin. Vastaavasti liberaalien ja sosialistien mieleen oli ajatus kansan itsehallinnosta, joka takasi myös järjestyksen ja vakaat olot.

Hallitusmuotoesityksen kiireellinen käsittely edellytti 5/6 enemmistöä tai muutoin sen voimaansaattaminen olisi siirretty odottamaan seuraavia eduskuntavaaleja ja seuraavan eduskunnan hyväksyntää. Siten vuonna 1919 valmisteltu hallitusmuotoesitys olisi voitu vahvistaa vasta vuoden 1922 vaalien jälkeen. Ensimmäisen esityksen jälkeen näin uhkasikin käydä, mutta monien käänteiden jälkeen edustaja Ritavuoren pieniä muutoksia alkuperäiseen esitykseen sisältänyt lakialoite lopulta hyväksyttiin käsiteltäväksi kiireellisenä. Aloite edelleen hyväksyttiin ja uusi hallitusmuoto astui voimaan 17. heinäkuuta 1919.

IV kysyi Hallitusmuodon säätämisestä ja aikalaiskuvasta myös oikeushistorian professori Jukka 10

INTER VIVOS 2/2017

Kekkoselta, joka painotti juuri asioiden tarkastelemista oikeassa balanssissa: “Suomessa luotiin demokraattisen oikeusvaltion perusta nopeasti traagisen sisällissodan jälkeen. Kun Saksan häviö sinetöityi maailmansodassa, tuli tasavalta mahdolliseksi. Oikeiston dominanssin sijasta ajan yhteiskuntapolitiikkaa luonnehti keskushakuisuus.

Vaalit maaliskuussa, hallitusmuodon säätäminen ja K.J.Ståhlbergin valinta presidentiksi sinetöivät muutoksen.

Sisällissodan vuoksi hallitusmuodosta tuli toisenlainen kuin vuonna 1917 kaavailtiin. Vallanjaossa mentiin vahvasti presidentin ja toimeenpanovallan vahvistamisen suuntaan eduskunnan kustannuksella. Se oli sisällissodan vaikutusta. Jo 1918 syksyllä perustettiin KKO ja KHO ja sitä kautta luotiin riippumaton tuomioistuinlaitos.

Ståhlbergin ajoi repressiivisen politiikan sijasta vahvasti yhteiskunnallisen integraation politiikkaa, jota Maalaisliitto ja sosialidemokraatit tukivat.Suomalainen yhteiskunta alkoi eheytyä.”

ELINIKÄ: Vuoden 1919 hallitusmuoto pysyi voimassa erilaisilla muutoksilla höystettynä, kunnes se sai viimein väistyä uuden perustuslain (731/1999) astuessa voimaan 1. maaliskuuta 1999.

LÄHTEET: Kekkonen, Jukka: Suomen oikeuden historiallisia kehityslinjoja, Hakapaino Oy, Helsinki 1999 Tiihonen, Seppo: Suomalaisen hallitsemismallin juuret ja kehitys Teoksessa Saloranta, Jorma (toim.) Valta ja byrokratia Suomessa 1809-1998, Edita Helsinki 1999 Nousiainen, Jaakko: Suomen Hallitusjärjestelmä: Sekoittuneesta valtiomuodosta parlamentaariseen Oikeusministeriö (2000) http://www.oikeusministerio. fi/material/attachments/om/toiminta/laitjalainvalmi stelunkehittaminen/6CYZIho5O/Nousiainen_teksti_ perustuslaki.pdf (luettu 19.2.2017)

KARAVAANI KULKEE, KOIRAT JOUTUVAT JÄRJESTÄMÄÄN HALLOPEDVAALIT Viime syksynä Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) sai aikaan tappouhkaustentäyteisen myllytyksen julistauduttuaan feministiseksi järjestöksi. Pitäisikö meidän kokeilla samaa? Ylioppilaskunta linjaa poliittisista näkemyksistään niin sanotuissa linjapapereissa, joita on tällä hetkellä noin 170 sivun edestä. Koko sotku on tarkoitus uudistaa kesän aikana yhdeksi yhtenäiseksi kannanotoksi. Uuden linjapaperin luomiseen tähtäävät ”teemaryhmät” käynnistyvät kevään mittaan, ja niihin voi osallistua esimerkiksi selvittääkseen, onko tarkoitus muodostaa uusia kantoja vai yhdistellä jo olemassa olevia. Tällä hetkellä siitä ei tunnu olevan vielä selvyyttä.

Muutoin edustajistoryhmä HELP:n oppositiokausi on kulunut valtakunnanpolitiikasta tutuissa merkeissä.

Ylioppilaskunnan hallitus on ottanut kaudellaan asialistalle kahden massiivisen, mahdollisesti useiden vuosien valmistelua edellyttävän uudistuksen läpi viemisen yhden hallituskauden aikana.

Suuritöisen linjapaperiuudistuksen lisäksi tarkoitus olisi uusia yliopistohallinnon opiskelijaedustajien eli hallopedien valintamenettely. Vuoden toinen edustajiston kokous kului kuitenkin dramaattisissa merkeissä, kun suurin hallitusryhmä kaatoi oman hallituksensa esityksen.

Tämän seurauksena hätäisesti valmistelluksi syytelty opiskelijaedustajien valintamenettelyä koskeva uudistus jouduttiin palauttamaan valmisteluun. ”Meillä ei ole sääntömääräistä velvollisuutta kuulla erikseen edariryhmiä tällaisessa asiassa”, hallituksen puheenjohtaja vastasi ryhmänsä kritiikkiin.

Opiskelijaedustajat on tähän mennessä valittu sopuvaalilla, ja uudistuksen tultua torpatuksi ensi

syksynä on edessä sama kuvio. Pitkäksi venyneessä edustajiston kokouksessa kuultiin kuitenkin turhautuneita uhkauksia ”oikeista vaaleista”, joten nähtäväksi jää, minkälainen sirkus valintamenettelystä saadaan aikaiseksi. Jos siis harkitset hakeutuvasi opiskelijaedustajaksi esimerkiksi tiedekuntaneuvostoon tai yliopistokollegioon, kannattaa tilata oma kampanjalakana hyvissä ajoin ja yrittää jakaa vähintään 20 000 flyeriä jo ennen kesälomien alkua.

Tuuli Talvinko HELP:n varapuheenjohtaja

HAASTATTELUSSA JUDI-PÖLLÖ!

B) … VUJUT VAI SILLIS? Kuulun eläinten alajaottelussa silliseläinten lahkoon C) … JOULU VAI JUHANNUS? Judicassa jokainen päivä on joulu, joten valitaan vaihtelun vuoksi juhannus.

JOENSUUN PARHAAT A) RAVINTOLA? Pizzeria Roihussa kenties Suomen parhaat pizzat.

Kovimmassa käytössä lienee kuitenkin ollut aamuyön tunteina ravintola Dolly. Judi ei kuitenkaan nyt ihan muista, miltä Dollyn ruuat maistuvat.

KUKA JUDI ON? Judi on pitkälle jalostettu puhuva pöllö, jossa on ripaus tunturipöllöä, huuhkajaa ja oikeustieteen maisteria.

MILTÄ ELÄMÄ JOENSUUSSA NÄYTTÄÄ?

Tällä hetkellä Joensuussa vallitsee ydintalvi. Usein täällä on lonkeron harmaata. Mikä tärkeintä, saan elää täällä minulle mieluisessa oikeustieteellisessä ympäristössä, saan judisteilta päivittäin haleja ja minulle tarjotaan rutkasti tapahtumia, joissa liitelen mielelläni. Kaikenkaikkiaan pöllön elämä Joensuussa ei ole yhtään pöllömpää.

MIKÄ ON LEMPITAPAHTUMA? Vauhtipäivä ENTÄ OIKEUDENALA? Maksakyvyttömyysoikeus JOS ET OLISI PÖLLÖ, MIKÄ ELÄIN OLISIT? Piri-apina voisin olla mielelläni KUMPI… A) … TURKU VAI HELSINKI? Helsinki, mutta vain siksi että oma ig-tilini sai sieltä alkunsa. Oikeastaan käyn muissa kaupungeissa vain pakotettuna tai kidnapattuna.

12

INTER VIVOS 2/2017

B) RUOKA? Lempiruokani on heikot bilettäjät. Syön niitä aamupalaksi.

C) ILTAMESTA? Ilona on varmasti käydyin. Propsit on annettava myös Las Palmasin hiostavalle tunnelmalle ja karaokesta kantautuville riitasoinnuille.

D) URHEILUPAIKKA? Urheilen vain kun kisataan kauppislaisia vastaan ja tiedossa on varma voitto.

E) SILLISPAIKKA? Laulutalo, mutta sillis on mielentila F) HENGAUSPAIKKA? Muumitalo G) ASIA JOKA ON PAKKO TEHDÄ KÄYDESSÄ?

Täytyy istua susipatsaan syliin ja ottaa kuva sen kanssa!

TERVEISIÄ PYKÄLISTEILLE? En malta odottaa että kidnappaatte minut uudelleen!

INTER VIVOS 2/2017

13

IV:N LYHYET KOONNUT JOSE SARANPÄÄ KUVA JEMINA FALLENIUS

KATSAUS TAPAHTUMAAN:

TANSSI- JA ETIKETTIKOULUTUS PYKÄLÄ RY:N 82.

VUOSIJUHLILLE JÄRJESTÄJÄ: VUOSIJUHLATOIMIKUNTA PAIKKA: PYKÄLÄN KERHOTILAT Koska vuosijuhlat ovat hieno ja arvokas tapahtuma, järjestetään pykälisteille tavanomaisesti koulutustilaisuus.

Kaksiosaisessa tilaisuudessa käydään ensin läpi vuosijuhlien etikettisääntöjä, kuten pukeutumista ja vuosijuhlapaikalla toimimista. Muun muassa kepin käytön (tai siis käyttämättömyyden) ja konferenssien vieton kuulijakunnalle opetti Laura Renholm ja Julius Viherkenttä. Etikettikoulutus päättyi punssikorvien taitteluun: Alkuun kaikki yleisöstä kokeilivat suoritusta paperisilla serveteillä, mutta tämän jälkeen vapaaehtoiset pääsivät testaamaan nopeuttaan oikeankokoisilla kankaisilla lautasliinoilla. Palkintona oli Vuju-nauha.

Etikettiosuuden jälkeen Pykälän suuresta salista heitettiin tuolit syrjään. Näin Pauliina Heikkonen ja Jere Hjelt pääsivät opettamaan paikalle eksyneille pykälisteille valssin ja tangon alkeita. Parittoman osallistujamäärän vuoksi jämäjäsenen (= IV:n toimittajan) pariksi valikoitui vujumarsalkka. Jos urheilutoimikunnalla on jostain syystä puutetta tapahtumaideoista, voitanee silminnäkijähavaintojen perusteella todeta jäykästä tassuttelusta ja törmäilyistä huolimatta hymyn olleen itse kullakin herkässä.

TUTALAISTEN SILMIN: Inter Vivosin viime numerossa esiteltiin tuotantotalouden sivuaineopintoja Aalto-yliopistossa.

Vastaavasti tutalaiset Pelle Peeloton ja Kroisos Pennitön olivat jo kokeilleet oikeustieteellisen opintoja Prodekolaisten jäsenlehti Prolekon numerossa 1/14.

Artikkelin alussa ajatuksen tasolla pohditaan tutalaisen kohtaamia, puutteellisen juridiikan osaamisesta johtuvia ongelmatilanteita. Näitä ovat esimerkiksi “oikkarivaimon sumutusyritys” tai vakuutuspetoksesta kiinnijääminen “housut kintuissa ja nessut kourassa”.

Pennitön ja Peeloton myös varoittavat prodekolaista oikiksen lukuisista sudenkuopista. Näihin kuuluu muun muassa “tenttitilaisuuksissa vaatetustaan “kuumuuden” vuoksi vähentävät notaariopiskelijattaret” sekä samannimiset kurssiotsikot, jotka johtavat väärien kirjojen - eli n.700 ylimääräisen sivun - lukemiseen.

Vastaavasti oikkarit eivät jutun mukaan itse ole kuitenkaan varautuneet ns. kaasuhyökkäyksiin tenteissä ja kirjoittajat suosittelevatkin (herne)keiton nauttimista tenttiä edeltävänä päivänä.

“Oikeustiedeopinnoissa sovelletaan villin lännen lakeja: opiskelutoverisi on vihollisesi. Muiden menestys on sinun tappiosi. Älä missään nimessä jaa prujuja tai tenttivinkkejä vastustajille. “

ASIANAJAJALIITON SUOMI 100 -LAHJA KOULUILLE Asianajajaliitto ilmoitti Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi lahjoittavansa suomalaisille yläkouluille ja lukioille oikeuskasvatusta ympäri maata. Liiton tekemän kattavan kalvopaketin ajatuksena on keskustella yläkoululaisten kanssa oikeusjärjestelmästä ja rikosvastuusta erityisesti nettikäyttäytymisen ja sen seuraamuksien kannalta. Lukioissa sen sijaan opetetaan oikeusjärjestelmän lisäksi lukiolaisille ajankohtaisia sopimussuhteita muun muassa verkko-ostoksissa tai työsuhteessa.

Advokaatti 2/2017 -lehdessä hanketta Hämeen alueella koordinoiva asianajaja Minna Romu arvioi oikeuskasvatuksen lähteneen erittäin hyvin käyntiin niin asianajajien kuin koulujenkin osalta.

Liiton Youtube-sivuilla Romu toivookin kaikkien kynnelle kykenevien lähtevän hankkeeseen mukaan ja mainostavan tapahtumaa toimiston sisällä, jotta sadan oikeuskasvatus-tunnin tavoite saadaan vuoden loppuun mennessä ylitettyä.

IV:SSÄ (JOSKUS MUINOIN) SANOTTUA: “Itse asiassa Pykälällä on takanaan vuosien finnhitsperinne, josta on syytä olla ylpeä. (Minusta ei ole mitään vikaa siinä, että juristit erottuvat massasta jollain persoonallisemmalla tavalla kuin jakkupuvuilla ja viinanjuonnilla.)”

SONJA LONDON POHTII FINNHITS-KERHON ASEMAA PYKÄLÄSSÄ KERHON KÄYTYÄ PORONKUSEMASSA, IV 2/1998 “Toimitus yrittää parhaansa. Toimitus hiihtää, toimitus kalastaa. Mutta toimitus on jossain määrin voimaton esimerkiksi kantaa ottavan kirjoittelun ja syvällisen tai räväkämmän otteen lisäämistä pyydettäessä, sillä vakituiset viisi kirjoittajaamme eivät ole tai ehdi olla jotakin mieltä kaikesta.”

PÄÄTOIMITTAJA TOMMI RALLI KOMMENTOI JÄSENKYSELYN TULOKSIA, KUN 68 % VASTANNEISTA ILMOITTI, ETTEI OLE HALUKAS KIRJOITTAMAAN INTER VIVOSIIN, IV 4/1995.

“Tuskin yhdistys on koskaan huoneistojen hankintaa lukuunottamatta nähnyt yhtä paljon laskelmia ja informaatiota kuin silloin, kun debatti petanquekuulista kävi kuumimmillaan. Hallituksen yleisvastaava saavuttikin lopulta työvoiton ja kuulat hankittiin.”

ARI HALONEN MAINITSEE URHEILUN ASEMASTA KÄYDYN KESKUSTELUN HALLITUKSEN 1987 AIKANA, IV 2/1995 “Koulutuspolitiikkaa HYY tekee mm. vaikuttaessaan lukukausimaksuja, tutkinnon uudistamista ja yliopiston hallintoa koskeviin asioihin.”

JAAKKO HIETALAN JA TIMO A.JÄRVISEN JUTTU MUISTUTTAA, ETTÄ 90-LUVULLA “KUUMAT PERUNAT” OVAT MUKANA VIELÄ NYKYPÄIVÄN HYYPOLITIIKASSA, IV 1/1993

INTER VIVOS 2/2017

15

VUOSIJUHLAREPORTAASI TEKSTI JEMINA FALLENIUS KUVAT JUHLASTA TIIA SUOKAS

Suurimman ja kauneimman yhdistyksemme 82. vuosijuhlia vietettiin Hilton Kalastajatorpassa lauantaina 15.4.2017. Vuosijuhlilla saimme nauttia taianomaisen tunnelman lisäksi toinen toistaan näyttävämpien iltapukujen ja tyylikkäiden frakkien pukuloistosta. Pykälä sai jälleen arvoisensa syntymäpäiväjuhlat, niin juhlakansan kuin illan ohjelman ja tunnelmankin osalta.

Vuoden 2017 hallitus vastaanotti ennen vuosijuhlia vietetyssä cocktailtilaisuudessa tervehdykset sisar- ja ystäväainejärjestöiltä, entisiltä Pykälän hallituksilta sekä yhteistyökumppaneilta. Tervehdyksissä oli tänäkin vuonna käytetty luovuutta ja lahjat ilahduttivat hallituksen lisäksi myös muuta juhlaväkeä. Kuvassa hallituksen jäsenet sovittavat jo erästä illan käytännöllisintä lahjaa ylleen.

INTER VIVOS 2/2017

17

Pykälän 82-vuotis syntymäpäivien juhlapöydät tullaan muistamaan tyylikkäästä musta-hopea-turkoosi väriteemastaan sekä juhlavieraita ilahduttaneista selfietikuista. Katteesta löytyi myös Roman Beletskin käsialaa olevat pöytäohjelmat ja plaseerauskortit, pöytäkoristeena komeileva kukka-asetelma sekä vuosijuhlaa sponsoroineiden yritysten kortit ja nauhat.

18

INTER VIVOS 2/2017

Vuosijuhlien pukuloisto oli vertaansa vailla. kun pykälistit ja muut juhlavieraat pistivät parastaan.

INTER VIVOS 2/2017

19

Vuosijuhlien sensaatiomaiset laulunjohtajat, eivät varmasti jättäneet kerään kylmäksi. Mia Hellgrénin hempeät sulosoinnut sekä Joonas Koskivirran huumoria hersyvät spiikkaukset pitivät taatusti huolen juhlavieraiden viihtymisestä.

20

INTER VIVOS 2/2017

Sihteerin apuna vuosijuhlien järjestelyissä läpi kevään toimineet hurmaavat vuosijuhlamarsalkat toimivat myös vuosijuhlan juontajina. 82. vuosijuhlien marsalkoina toimivat Sara Antonacci ja Peppi Flinkman.

INTER VIVOS 2/2017

21

Illan aikana nähtiin toinen toistaan sykähdyttävämpiä, liikuttavampia ja humoristisempia puheita. Ajatuksia herättivät Pykälän hallituksen puheenjohtajan Helinä Teittisen ja tiedekunnan tervehdyksen esittäneen dekaani Kimmo Nuotion puheet. Tunteikkaan ja äärimmäisen koskettavan puheen pykälistille piti Jaakko Laitinen. Nordiska Sekretariatetin tervehdyksen puolestaan toi Sekretariatetin presidentti Kolfinna Tómasdóttir. Kenties illan viihdyttävin puhe oli kuitenkin pääsykoeuudistusta käsittelevä juhlapuhe, jonka piti varmasti jokaiselle pykälistille tuttu kerrassaan hurmaava Ilkka Lahti.

22

INTER VIVOS 2/2017

Juhlan pääesiintyjänä nähtiin ihastuttava laulajalauluntekijä Ellinoora, jonka eleetön ja elämän elämänkarhea esiintyminen teki varmasti särön kovemmankin pykälistin sydämeen. Vuosijuhlilla kuultiin muun muassa Ellinooran herkät kappaleet Elefantin paino ja Leijonakuningas, joiden tahtiin juhlavieraatkin pääsivät mukaan laulamaan.

INTER VIVOS 2/2017

23

Perinteinen vuosijuhlan ohjelmanumero oli tunnustusten jako. Tunnustukset jakoi inspehtori Päivi Korpisaari.

Tänä vuonna vuoden opettajana palkittiin Seppo Villa. Kunniamerkillä palkittiin entinen inspehtorimme Heikki Pihlajamäki, ansiomerkillä Katariina Järvi ja harrastusmerkillä Jussi Koivusalo, Mikko Murto, Joonas Koskivirta, Henri Nousiainen, Sini Tervo ja Ella Hiltunen. Vuoden Pykäläteko-palkinnon voitti kerhohuoneiston remontti.

Palkinnon noutivat vuoden 2015 ja 2016 tilavastaavat Mikko Sukura ja Linnea Viherkenttä. Onnittelut kaikille palkituille!

LÄMPIMÄT KIITOKSET YHTEISTYÖKUMPPANEILLEMME

24

INTER VIVOS 2/2017

Juhlapaikkana toimi tänä vuonna ihastuttava Hilton Kalastajatorppa. Maittavat tarjoilut ja tunnelmallinen juhlaympäristö loivat upeat edellytykset onnistuneelle illalle. Juhlapaikalta akateemisten tanssien siivittämänä siirryttiin jatkamaan juhlia Pykälään. Pykälässä meno jatkuikin pitkälle aamunkoittoon bilebändi OJS:n ja DJ Lipposen tahtiin.

E L L A A K K A R N A R R E K Ä L E I V A E N N O !

E L L Ä L PYKÄ

INTER VIVOS 2/2017

25

IV KYSYY - OVATKO OIKKARIEN KIRJOITUSTYÖT PARANTUNEET? TEKSTI JOSE SARANPÄÄ

Tavallisesti IV tenttaa muutamalta opiskelijalta näiden mietteitä jostain satunnaisesta asiasta. Tällä kertaa IV innostui kuitenkin kysymään vanhemmilta, useamman vuoden ajan seminaareja ja projekteja ohjanneilta professoreilta näiden mietteitä oikeustieteellisen tiedekunnan kirjoitustöiden tason muuttumisesta vuosien varrella.

IV kysyi professoreilta seuraavaa: 1) Millä tavalla oikeustieteen opiskelijoiden kirjoitukset ovat kehittyneet vuosien varrella? Vai onko kirjoituksissa ylipäätänsä tapahtunut mitään muutosta?

- Näkyykö mahdollinen kehitys yleisesti vai onko eri kirjoitusten välillä vaihtelua (esimerkiksi, onko OTMtutkielmien taso heikentynyt samalla kun notaarityöt ovat entistä laadukkaampia?)

2) Osaatteko nimetä joitain tavanomaisimpia virheitä/ heikkouksia, jotka opiskelijoiden kirjoituksissa tapaavat toistua vuosittain?

3) Onko muutos näkynyt myös alustusten esittämisessä?

Ja miten esimerkiksi PowerPointin käytön yleistyminen on vaikuttanut tähän?

OLLI MÄENPÄÄ, HALLINTO-OIKEUDEN PROFESSORI 1. Kirjoitukset ovat vuosien saatossa kehittyneet huomattavasti, mikä ilahduttaa opettajaa. Sekä muodollinen että sisällöllinen taso on kohentunut selvästi. Tämä havainto koskee tutkielmia yhtä hyvin kuin seminaaritöitä. Muutosta ei ole juurikaan tapahtunut siinä, että erityisen hyvät kirjoitukset erottuvat edelleen etenkin problematisoinnin ja argumentoinnin tason perusteella.

2. Lähteiden saatavuus on olennaisesti parantunut, mutta tätä ei vielä aivan täysimääräisesti osata käyttää hyväksi. Toisen käden viittaukset ovat edelleen jonkinlainen riesa, josta tosin voi oppia myös pois.

Aivan perustavan laatuisia virheitä tai heikkouksia ei enää esiinny lainkaan.

26

INTER VIVOS 2/2017

3. Alustukset ovat nykyään miltei järjestään hyvin viimeisteltyjä. Myös PowerPoint on hallinnassa. Tässä on tapahtunut selvää edistystä noin viiden vuoden aikana. Esittelytapa on nykyään myös mukavan luontevaa ja läsnäolevaa.

HEIKKI HALILA, SIVIILIOIKEUDEN PROFESSORI 1. Vuoteen 1977 asti tutkinnon runkona olivat approbatur-tentit, jotka olivat nykyisiä tenttejä vaativampia. Opiskelijoiden osaaminen oli keskimäärin nykyistä parempaa, jopa selvästikin. Luettava materiaali oli nykyistä laajempi, ja lakikirjaa sai käyttää vain kolmessa tentissä (työ-, hallinto- ja finanssioikeus).

Osakuulustelun mahdollisuuksia oli vähän, joskin niitä vähitellen lisättiin. Kirjallisia töitä olivat oikeustapausja seminaarialustus, kaksi harjoitusainetta ja tutkielma, jonka vähimmäispituus oli vain 35 sivua. Tutkielmien taso oli keskimäärin tuntuvasti alhaisempi kuin nykyisin. Innovatiivisuuden vaatimus oli varsin vähäinen. Toki tehtiin myös hyviä tutkielmia.

Kun tutkintoon ovat tulleet harjoitusseminaarit ja syventävät opinnot, jotka tukevat tutkielman tekemistä paljon paremmin kuin aikaisempi suppea seminaari, tutkielmien taso on noussut paljonkin.

Myös erinomaisia harjoitusseminaaritöitä tehdään.

Toki kirjallisissa töissä on yhä suuriakin tasoeroja.

Parhaat tutkielmat ovat niin hyviä, että niiden pohjalta voi aloittaa väitöskirjan tekemisen.

2. Olen seminaareissani viitannut professori Antti Kivivuoren jäähyväisluennossaan ”Tälle ajalle” esittämiin huomioihin (Lakimies 2003 s. 279) opiskelijoiden kirjallisten töiden virheistä. Tässä ei ole juuri muutosta tapahtunut. Oikeakielisyydessä on parantamisen varaa (kaikki eivät hallitse sitä,

mikä aikanaan osattiin jo kansakoulussa), oman työn luonteesta ei ole käsitystä, väitteitä esitetään perustelemattomasti, oikeuslähdeoppi ei ole hallussa, työ ei etene johdonmukaisesti ja se jää liiaksi selostavaksi. Tutkielmissa osaaminen on tietysti parempaa kuin harjoitus- ja muissa seminaareissa.

3. Alustuksia esitetään nykyisin huomattavasti paremmin kuin omana opiskeluaikanani (1972-1975).

Tuolloin esitelmät ja alustukset luettiin tankaten suoraan paperista. Esiintymistä eniten jänittäneet saattoivat ottaa etukäteen jotain rauhoittavaa.

Piirtoheitinkalvoja käytettiin jo 1970-luvulla. Power point on tästä vain kehittyneempi versio. Nykyiset opiskelijapolvet ovat esiintymisessään rentoja ja vapautuneita, joskus liikaakin. Kun esitykset on jaettu sähköisesti etukäteen, tulisi suullisessa presentaatiossa keskittyä ydinasioihin ja seikkoihin, joiden perusteella halutaan viritellä keskustelua. Tätä ei aina muisteta.

analyysiin ja uuden tiedon tuottamiseen, jota opiskelu tiedeyliopistossa vaatii, 3. Työtä minimoivat (ehkä parikymmentä prosenttia) eivät ole nostaneet tasoaan. Se on ymmärrettävää, koska he hakevat ’työekonomista’ vähimmäissuoritusta, tosin arvosanatietoisuus on kasvanut. Eniten pulmia tulee niistä, jotka haluavat vähimmäispanoksella korkean arvosanan – ja odottavat opettajalta loitsua, jolla tämä saadaan aikaan. Ikävä totuus nimittäin on, että työn taso – ja samalla siitä saatu arvosana – pakkaa suoraan korreloimaan siihen uhrattuun työhön.

Synnynnäiset kirjoittajat ja ajattelijat ovat tosi harvassa oikeustieteessä, joka sitoutuu niin vahvasti traditioon.

RISTO KOULU, PROSESSI- JA INSOLVENSSIOIKEUDEN PROFESSORI 1. Opiskelijat jakaantuvat nyt, kuten ennenkin, kolmeen ryhmään. ’Kuumalla’ ryhmällä (kuuluu ehkä kymmenen prosenttia) on tieteellisiä ambitioita tai muuta kunnianhimoa; Heidän työnsä ovat tieteellistyneet ja kansainvälistyneet voimakkaasti.

Samalla taso on noussut voimakkaasti, parhaat gradut ja alustukset eivät herättäisi enää ihmettelyä varsinaisissa tutkijaseminaareissakaan.

2. Pääjoukko tietenkin toistaa samat virheet (loppujen lopuksihan projekteissa ja seminaareissa vasta opetellaan tieteellistä kirjoittamista). Perusopintojen antamat valmiudet eivät näytä olennaisesti parantuneet vuosien saatossa, lopputulokset ovat kuitenkin paljon parempia kuin muutama vuosi (puhumattakaan vuosikymmeniä) sitten. Leikkaa ja liimaa –tekniikalla koottuja kirjallisuuskatsauksia on tosi harvassa, useimmilla on aitoa yritystä sellaiseen kriittiseen INTER VIVOS 2/2017

27

SUURI ARVOSANAMETSÄSTYS II TEKSTI JA TILASTOT JOSE SARANPÄÄ

Inter Vivosin numerossa 5/2013 silloinen päätoimittaja Mikko Rudanko kirjoitti ja tilastoi Ylioppilaslehden “Täältä saa laudatureita” -jutun innoittamana Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan antamien gradujen arvosanat väliltä 20052013. Lukijoiden toiveesta IV selvitti miten jutun jälkeen arvosanat ovat vaihdelleet.

SAATESANAT JA VIITEKEHYS Rudangon kirjoittama juttu herätti pykälistit horroksestaan ja seuraavan numeron “Julkinen runosuoli”-palstalla joku olikin jo älähtämässä siitä kuinka toinen proffa antaa helposti laudatureita samalla kun toisella magna on korkein arvosana. Silloinen opintovastaava vastasi gradujen hajanaisen arvostelun olevan tiedossa ja siihen varmasti kiinnitetään huomiota myös tuolloin käyntiin lähteneessä maisteri ntutkinnonuudistuksessa.

Allekirjoittanut mainitsikin tästä viime pääkirjoituksessaan ja pian eräs IV:n lukija oli pyytänyt ottamaan tätä opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta tärkeää aihetta uudelleen tarkasteluun.

Tämänkertainen juttu esittelee vuosina 20132016 myönnetyt arvosanat OTM-tutkinnoista eri oikeudenaloilla. Jutulla on selkeitä tilastointitapaan liittyviä eroja edelliseen artikkeliin. Esimerkiksi projektin ohjaajien vertailun sijaan oppiaineissa vertautuu kunakin vuonna annetut arvosanat.

Pienistä eroista huolimatta tässä yhteydessä ei nähdä kuitenkaan mielekkääksi toistaa muutaman vuoden takaista artikkelia, joka sisältää kattavan määrän eri projektinohjaajien haastatteluita.

Allekirjoittanut suositteleekin aiheesta kiinnostuneita todella lämpimästi tutustumaan tarkemmin edellä mainittuun “alkuperäiseen” juttuun Inter Vivosin numerossa 5/2013. Esimerkiksi sähköinen versio juttuun löytyy IV:n lehtiarkistosta osoitteessa pykala.fi/intervivos taikka osoitteessa issuu. com/intervivos.

TULOSTEN VALIDITEETISTA Oheisten kaavioiden suhteen on syytä kuitenkin tehdä varauma esille tulevien tulosten validiteetista. Toisin sanoen lienee paikallaan puhua siitä, mitä nämä tulokset todellisuudessa kertovat ja mitä ne eivät kerro.

Oppiainekohtaiset kaaviot esittävät OTMtutkielmien arvosanojen välisen jakautumisen eri oikeudenalojen välillä. Niistä voi siten nähdä miten

kullakin oikeudenalalla arvosanat ovat vaihdelleet vuosina 2013-2016 ja miten ne vuosittain jakautuvat oppiaineen sisällä. Esimerkiksi ensimmäisellä sivulla olevasta kaaviosta voi huomata oikeustieteellisen tiedekunnan arvosanojen merkittävän painottumisen magnan ja eximian väliin. Useampana vuonna kumpaakin arvosanaa on myönnetty lähes kaksi kertaa enemmän kuin kolmanneksi yleisintä arvosanaa cum laudea. Merkittävä osa opiskelijoista tulee siis saamaan jommankumman näistä arvosanoista.

Vaikka näin korkeiden arvosanojen myöntäminen aiheuttanee hyvien arvosanojen inflaatiota, ei kaaviosta voida yksiselitteisesti päätellä, että tiedekunnan arvostelu olisi jotenkin erityisen löysää.

Kaaviossa ei nimittäin ole millään tavalla otettu huomioon opiskelijoiden töiden tasoa tai tutkielmien arvosteluperusteita. Esimerkiksi IV 5/2013 -jutussa professori Seppo Villa arvelee yhtiöoikeudessa korkeisiin arvosanoihin vaikuttavan projektin kova kilpailu sekä harjoitusseminaarien ja valinnaiskurssien kautta pedattu pohja syvällisellisemmälle projektityöskentelylle. Vastaavasti oikeushistoriassa ja -teoriassa korkeampien arvosanojen taustalla lienee taas usein projektiin osallistuvien tutkimuksellinen kunnianhimo ja hakeutuminen myöhemmin tutkijanuralle, kuten professorit Ari Hirvonen ja Jukka Kekkonen edellisen jutun haastatteluissa toteavat.

Siten on vaikeaa kovinkaan selkeästi näillä kaavioilla osoittaa, että esimerkiksi valtiosääntöoikeus olisi löysemmin arvosteltua kuin vaikkapa työoikeus.

Viimeisellä sivulla olevan taulukon valossa kuitenkin ensin mainitusta saa laudaturin tai eximian yli 50 %:n todennäköisyydellä kun taas jälkimmäisessä samainen todennäköisyys on vain hieman yli 15 %.

Toiseksi on syytä vielä nostaa esille tilastojen vertailukelpoisuus aiemman jutun tilastoihin. Erityisen tärkeää tässä yhteydessä on huomata, että vuoden 2013 osalta tilastoinnit ovat osittain päällekkäiset: Edellisessä artikkelissa arvosanojen tarkastelu ulotetaan 12.11.2013 saakka, kun taas tässä jutussa tilastointi alkaa 1.1.2013.

Nämä varaumat on hyvä pitää mielessään oheisia kaavioita tarkastellessa. Liian pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä on syytä tämän aineiston perusteella välttää, mutta valpas lukija saattaa löytää siitä jotain omiin kokemuksiinsa peilattavaa.

TARKASTELUTAVOISTA Tulosten lähestymistapoja on tosiaan monia. Yksi tapa on vertailla oppiaineen sisällä arvosanojen jakautumista ja huomata juuri vaikkapa yllä mainittu työoikeuden ja valtiosääntöoikeuden välinen ero

30

INTER VIVOS 2/2017

myönnetyissä korkeissa arvosanoissa. Toinen tapa taas on esimerkiksi tarkastella oppiaineen saamia korkeita arvosanoja suhteessa koko tiedekunnan myöntämiin arvosanoihin. Esimerkiksi noin 24 % kaikista tiedekunnan laudatureista tulee kauppaoikeudesta samalla kun kauppaoikeuden tutkintojen osuus on hieman alle 17 %.

“Jos joku sattuu kiinnostumaan muita vaikeammasta aiheesta tai alasta, joka tuo mukanaan vähemmän “inhimillisen” opettajan, on se hänen oma vikansa, koska jokaisella on yhtäläinen oikeus ottaa selvää asioista ja valita “oikein”.”

“KRIITINEN DOSENTTI” ARVIOI KUINKA TASAPUOLISUUS ON OIKEUSTIETEEN OPINNOISSA SUHTEELLISTA, IV 4/1990

KAAVIOIDEN ARVOSANOISTA A = Approbatur LUB = Lubenter approbatur NSLA = Non sine laude approbatur CL= Cum laude approbatur MCLA = Magna cum laude approbatur ECLA = Eximia cum laude approbatur L = Laudatur

INTER VIVOS 2/2017

31

32

INTER VIVOS 2/2017

INTER VIVOS 2/2017

33

YLIOPISTON VÄHENEVISTÄ RAHOISTA YHÄ SUUREMPI OSA VALUU PÖRSSIYHTIÖILLE TEKSTI LOTTA SASSI KUVA LINDA TAMMISTO

Suomalaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten neuvottelut tiedekustantaja Elsevierin kanssa ovat tällä hetkellä katkolla. Kovin vääntö koskee lukuoikeuden hintaa ja avointa julkaisua. Tilanne on aiheuttanut paljon kuhinaa Suomen tiedemaailmassa. Syy tähän on ymmärrettävä, sillä Elsevierin tilaushinnat ovat olleet jatkuvasti nousussa useiden vuosien ajan. Neuvotteluita vetää Helsingin yliopiston tutkimuksesta ja opetuksesta vastaava vararehtori Keijo Hämäläinen.

MITEN TÄHÄN ON TULTU? Tieteellinen julkaisu toimii vertaisarvioinnin periaatteella.

Jokainen julkaistava artikkeli lähetetään arvioitavaksi joukolle riippumattomia alan asiantuntijoita. Tämä on vanha käytäntö josta on muodostunut hyvin toimiva järjestelmä, jossa julkaistavien artikkelien paikkansapitävyys varmistuu.

Julkaisu arvostetussa lehdessä, jossa vertaisarviointi on tarkkaa, antaa tutkimukselle ja tutkijalle uskottavuutta. Alun perin oli tarkoitus tuottaa yhteistä hyvää omakustannushinnalla.

Myös vertaisarvioijana toimimista laadukkaissa lehdissä pidetään arvostettuna ja vertaisarviointi tehdäänkin ilmaiseksi.

Lehtien välisessä laatukilpailussa vertaillaan paljonko lehden artikkeleita siteerataan toisissa artikkeleissa, eli paljonko vaikuttavuutta artikkeleilla on.

Tilanne kuitenkin muuttui, kun keksittiin kyseessä olevan loistava mahdollisuus tienata rahaa. Nykyään artikkeli lähetetään tiedelehteen, joka vastaa siitä että se tulee kunnolla vertaisarvioiduksi.

Jos artikkeli läpäisee arvioinnit, lehti julkaisee sen ja alkaa periä maksua

34

INTER VIVOS 2/2017

SUOMALAISET TUTKIMUSORGANISAATIOT MAKSOIVAT YHTEENSÄ 27 MILJOONAA EUROA LEHTIEN TILAUSMAKSUJA VUONNA 2015 lukuoikeudesta siihen. Artikkeleita pääsee lukemaan joko maksamalla itse tai organisaation lukupaketin kautta. Vuosien varrella tieteellisten lehtien markkinat ovat monopolisoituneet kun pienempiä kustantajia on ostettu pois markkinoilta. Tämä on mahdollistanut hintojen nostamisen suhteettomiin summiin. Elsevier yksi suurimmista kustannustaloista.

ABSURDI HINTATILANNE Tiedelehtien tilausmaksut maksetaan yliopistojen, ja siten koko yhteiskunnan varoista. Viiden suurimman kustantajan tilaushinnat ovat nousseet 25% vuoden 2011 jälkeen. Elsevierin emoyhtiö Relexin tuotto oli 2.5 miljardia euroa vuonna 2014 ja voitto ällistyttävät 37% liikevaihdosta vuonna 2015.

Tiedon hinta -adressin mukaan suomalaiset tutkimusorganisaatiot maksoivat yhteensä 27 miljoonaa euroa lehtien tilausmaksuja vuonna 2015.

Samana vuonna Suomen hallitus ilmoitti leikkaavansa 600 miljoonaa euroa tutkimuksesta, koulutuksesta ja opetuksesta. Näiden leikkausten aikana tuntuu opiskelijankin näkökulmasta kohtuuttomalta että vähenevät varat valuvat kansainvälisille pörssiyhtiöille.

Lehdet itse perustelevat hinnannousua laadun parantumisella, sillä artikkeleita siteerataan enemmän ja latausten määrä on kasvanut. Vararehtori Keijo Hämäläinen pitää perusteluja epäuskottavina, sillä latausten määrän kasvu johtuu varsin todennäköisesti suurelta osin latauksen helppoudesta ja käyttökulttuurin muutoksesta.

Tiedemiehet arvioivat toistensa töitä ilmaiseksi, usein kymmeniä artikkeleita vuodessa. Vertaisarvioija on vastuussa tulosten todenperäisyydestä. Tästä johtuen lehden kustannukset syntyvät lähinnä teknisen alustan ylläpidosta ja mahdollisesti editoriboardin, (joka koostuu tutkijoista jotka toimivat lehden ”päätoimittajina”) palkkauksesta, mikä mahdollistaa suuret tuotot.

Hämäläisen mukaan lehtien hintataso on alun alkaenkin jäänyt liian korkeaksi, koska ennen samoja lehtiä tilattiin kaikkiin Suomen yliopiston laitoksiin, yksiköihin, osastoihin ja kirjastoihin, mikä johti markkinoiden fragmentoitumiseen. Nykyään digitalisaatio on korjannut päällekkäisyyksiä mutta tilaushinnat jäivät vanhalle tasolle. Näitä alunperinkin liian korkeita hintoja on sittemmin hivutettu vuosi vuodelta korkeammiksi.

HINTATIETOJA ON SALAILTU Haasteena neuvotteluissa Elsevierin kanssa on ollut myös se, etteivät hintatiedot ole olleet julkisia. Elsevier ja muut kustantajat eivät julkaise hintatietoja ja kieltävät sopimuskumppaneitaankin julkaisemasta näitä. Hinnoista on luonnollisesti hankala neuvotella kun saatavilla ei ole vertailukohteita.

Asia nousi ensimmäistä kertaa Euroopassa esille oikeudessa, kun Suomessa tehtiin vuonna 2014 julkinen tietopyyntö tilaushinnoista Aalto-yliopistolle.

Aalto kieltäytyi antamasta tietoja vedoten sopimukseen Elsevierin kanssa. Helsingin hallinto-oikeus määräsi Aalto-yliopiston antamaan kyseiset hintatiedot pyytäjälle viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain nojalla. Samanlaiset hintatietopyynnöt tehtiin tämän jälkeen toisiinkin yliopistoihin ja tulosten perusteella laadittiin ensimmäistä kertaa maailmassa julkiset hinnastot siitä mitä yliopistot maksavat Elsevierille.

SUURI OSA TUTKIMUKSESTA ON VEROVAROIN TEHTYÄ, JA SEN VUOKSI OLISI OIKEUDENMUKAISTA ETTÄ SE OLISI MYÖS KAIKILLE AVOINTA TIETEELLISET TUTKIMUKSET KAIKILLE AVOIMIKSI Yliopistojen toinen päätavoite neuvotteluissa on lisätä avointa julkaisua. Perusajatus avoimessa julkaisussa on, että kaikkien tieteellisten tekstien tulisi olla avoimia ja kaikille saatavilla. Suuri osa maailman tutkimuksesta on verovaroin tehtyä, ja sen vuoksi olisi oikeudenmukaista että se olisi myös kaikille avointa. [nosto] Ilmeisesti ihanteellisimpana avoimen julkaisun mallina pidetään mallia jossa julkaiseminen lehdissä olisi maksullista ja lukeminen puolestaan kaikille ilmaista. Tällöin kaikilla maailman ihmisillä olisi pääsy kaikkiin maailman tieteellisiin artikkeleihin.

Tällä hetkellä yliopistot maksavat vuosimaksun lukuoikeudesta tiedelehtiin. Hämäläisen mukaan olisi teoriassa täysin mahdollista että artikkeleiden julkaisemisesta tehtäisiin maksullista ja artikkelit annettaisiin luettavaksi avoimesti ilmaiseksi kaikille.

Kustantajat vastustavat tiukasti siirtymistä avoimeen julkaisuun, sillä jos tällaiseen malliin siirryttäisiin yhdessä maassa, pienenisivät markkinat koko maailmassa kun kaikki tässä maassa tehdyt artikkelit olisivat ilmaisia.

INTER VIVOS 2/2017

35

UHKANA TIETEELLISET VALEMEDIAT? Vaikka avoin julkaisu on laajalti suosittua tiedeyhteisössä, siihen liittyy myös uhkakuvia.

Pelkona on että tieteellisten lehtien laatu huononee ja vertaisarviointijärjestelmä murtuu avoimen julkaisun mukana. On mahdollista että hintakilpailu saisi lehdet kilpailemaan julkaisuhinnoilla ja laskemaan sen myötä laatua.

Jo nykyään löytyy avoimia niin sanottuja predatortiedelehtiä. Näissä lehdissä ei lähetetä artikkeleita vertaisarvioitaviksi.

Artikkeleita saatetaan julkaista avoimesti julkaisumaksua vastaan ilman vertaisarviointia. Tällaisilla lehdillä voi olla taustalla myös poliittista agendaa. Yhdysvalloissa on yritetty pitää listaa tällä tavalla toimivista tiedelehdistä, mutta listan pito jouduttiin lopettamaan oikeuskanteiden takia. Avoimen julkaisun puolustajat ovat esittäneet että artikkeleita voitaisiin pitää avoimena korjauksille ja kommenteille julkaisun jälkeen. Tällaisista kokeiluista on Hämäläisen mukaan sekä hyviä että huonoja esimerkkejä.

Avoimeen julkaisuun siirtyminen on kuitenkin Hämäläisen mukaan väistämätöntä. Poliittinen paine siihen siirtymiseen kasvaa ja useat yksityiset tutkimuksen rahoittajat vaativat nykyään avointa julkaisua. Myös EU vaatii jatkuvasti enemmän rahoittamaltaan tutkimukselta avointa julkaisua.

TILANNE KANSAINVÄLISESTI Monet maat neuvotelleet muun muassa Elsevierin kanssa hinnoista ja avoimen julkaisun lisäämisestä.

Alankomaat oli ensimmäinen joka onnistui saamaan sopimukseen avoimen julkaisun elementtejä.

Kansainvälisellä tiedeyhteisöllä on Hämäläisen mukaan laaja yksimielisyys hintojen kohtuuttomuudesta ja avoimen julkaisun tarpeellisuudesta. Neuvottelut lehtien kanssa ovat kuitenkin maakohtaisia ja kullakin maalla on oma sopimushistoriansa. Saksassa päädyttiin tilanteeseen jossa oltiin 6 viikkoa sopimuksettomassa tilassa. Tämän jälkeen Elsevier ilmoitti haluavansa tukea saksalaista tiedettä ja palautti sopimuksen yksipuolisesti voimaan, ja tällä hetkellä Saksa saa ilmaiseksi Elsevierin lehdet. Voidaan spekuloida että syynä tähän olisi ettei Elsevier halua että näyttää siltä että ilman Elsevierin tiedelehtiä voi pärjätä.

Reaktiona Suomen neuvotteluihin laadittiin instituutioista riippumaton Tiedon hinta -adressi joka muistuttaa Alankomaissa aiemmin onnistuneesti tehtyä adressia. Adressin allekirjoittajat kertoivat olevansa ”valmiita vetäytymään vertaisarvointi- ja toimitustehtävistä neuvottelujen osapuolina olevien 36

INTER VIVOS 2/2017

kustantajien julkaisusarjoista, mikäli Suomen neuvottelijoiden tavoitteet eivät täyty”. Mukana oli paljon merkittäviä tieteen tekijöitä, mistä Elsevier ilmeisesti säikähtikin. Saa nähdä miten käy, kun katkolla olevat neuvottelut käynnistyvät taas toukokuussa.

AVOIN DATA JA TIETOSUOJA? Suomessa ollaan Hämäläisen mukaan hyvin kunnianhimoisia avoimen tieteen suhteen. Vuonna 2017 Suomen pitäisi olla johtava avoimen tieteen maa. Avoimuutta on tutkittu vuosittain ja Helsingin yliopistossa avoimuus on nyt erittäin korkealla tasolla.

Tähän avoimuuteen kuuluu avoimen julkaisun lisäksi muun muassa avoin data.

Tämä tarkoittaa, että tutkimuksen taustaaineisto on julkaistava digitalisoituna ja muutettuna metadatamuotoon jossa sitä voi ulkopuolinenkin käyttää.

Toteutuessaan tämä tulee mullistamaan tiedettä. Ennen tutkimuksen tausta-aineisto on jäänyt pyörimään tutkijan nurkissa hyödyntämättömiskelvottomassa muodossa.

Tämä ongelma on ollut merkittävä varsinkin humanis- ja yhteiskuntatieteiden alalla.

Avoin data nostaa myös esiin kiinnostavia kysymyksiä tietosuojan kannalta. Onko kootun tiedon omistaja tutkija, yliopisto, valtio vai kenties yksityinen lehti? ”Lehtitalot vaanivat juuri tässä asiassa haukkana paikalla”, toteaa Hämäläinen. Monet lehdet tarjoavat välineitä tiedon säilyttämiseen ja käyttämiseen ja ovat erittäin kiinnostuneet oikeuksista tutkimusten taustadataan.

Hämäläisen mukaan tiedonlouhinnan, eli tiedon etsimisen vapailla hakusanoilla sisällön perusteella tekstiaineistosta, ja muiden tiedonhallintavälineiden merkitys tulee tulevaisuudessa korostumaan. Kun on paljon tietoa, tarvitaan hyviä työkaluja, joita lehdet mielellään tarjoaisivat.

STUDIA IURIDICA – LAINVALMISTELUN LAATUKYSYMYKSET TEKSTI KAISA RISSANEN & SARA PIIRAINEN

Pykäläviikon asiapainotteisemmassa tapahtumassa Studia Iuridicassa uppouduttiin tänä vuonna kysymyksiin lainvalmistelun laadusta. Taustalla oli oikeuskansleri Jaakko Jonkan viime vuoden lopulla antama Helsingin sanomien haastattelu. Toteutuvatko oikeusvaltion perusperiaatteet lainvalmistelussa vai menevätkö kiire ja poliittinen paine hyvien lainvalmistelun periaatteiden ohi? Paikalla puhujina olivat itse oikeuskansleri Jaakko Jonkka, pitkän ajan poliitikko ja kokenut lainvalmistelija Kimmo Sasi sekä yleisen oikeustieteen professorimme Panu Minkkinen.

Kaikki puhujat toivat esille sen, miten lainvalmistelun

VAIKKA SUOMI ONKIN KULTTUURINA ASIANTUNTIJOIHIN PERINTEISESTI USKOVA, ON POLITIIKAN ASEMA VAHVISTUNUT. laatua pohdittaessa esille nousee kysymys politiikan ja asiantuntijajärjestelmän vastakkainasettelusta.

Hallituksen asettama poliittinen tavoite ja toisaalta lausuntoja antavien virkamiesten kokemus ovat kumpikin osa lainvalmisteluprosessia. Se kuinka paljon painoarvoa asiantuntijoiden kokemukselle tai poliittisille tavoitteille annetaan, on kuitenkin kehittynyt vuosien saatossa. Kuten Minkkinen toi esille, viime vuosina voidaan havaita poliittisen kulttuurin muutosta. Vaikka Suomi onkin kulttuurina asiantuntijoihin perinteisesti uskova, on politiikan asema vahvistunut.

Lainsäädäntöuudistukset pohjautuvat hallitusohjelmaan ja toteuttavat näin kunkin hallituksen poliittisia tavoitteita. Tällöin hankkeiden toteutumiselle on suuremmat poliittiset paineet.

Lisäksi ajankohtaisuus ja ratkaisujen nopeus ovat ainakin Sasin mielestä lisääntyneet. Se, että politiikka ohjaa lainsääntelyä ei sinänsä ole demokraattisen oikeusvaltion periaatteiden vastaista. Eduskunta lainsäätäjänä edustaa kansan tahtoa, jolloin kansan mielipiteiden näkymisessä siinä, minkälaisia lakeja säädetään ei pitäisi olla mitään vikaa. Toinen kysymys on kuitenkin se, ohitetaanko kiireen ja poliittisen paineen takia liikaakin asiantuntijalausuntoja ja sivuutetaanko perusoikeuskysymykset?

Kaikki asiantuntijat olivat yksimielisiä perusoikeuksien roolin korostumisesta lainvalmistelutyössä vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen myötä.

Perusoikeudet jättävät kuitenkin aina tulkinnanvaraa, mikä kasvaa sitä mukaa mitä kauemmas sen ydinaluetta mennään. Luonnollisesti tähän harkintaan astuu aina lainvalmisteluvaiheessa poliittisia elementtejä mukaan. Erityisesti perusoikeuksien yleisistä rajoitusedellytyksistä suhteellisuusvaatimuksen arviointi on Sasin mukaan usein tosiasiassa puhtaasti poliittista harkinta. Perusoikeuksien arvostuksenvaraisuus jättää siis harkinnassa tilaa myös poliittisten tavoitteiden huomioon ottamiselle.

Jonkka huomautti keskustelussa, että viime aikoina perusoikeuksien monitulkintaisuus on usein unohtunut julkisessa keskustelussa. Mediassa esitetyissä kannanotoissa usein viljelty yksinkertaistettu ajatus yhdestä ainoasta oikeasta ratkaisusta ei kanna pitkälle. Vaikka lööpeissä leimattaisiinkin jokin lakialoite perustuslain vastaiseksi, tulee muistaa, että kyseessä on usein vain yhden asiantuntijan mielipide asiasta. Minkkinen muistuttikin keskustelussa oikeusteoriasta tutusta Dworkinin kuvitteellisesta supertuomari Herkuleesta ja siitä, kuinka kenelläkään ei voi tosiasiassa olla rajattomia resursseja päätyä aina oikeaan yksiselitteiseen ratkaisuun.

Koulutuksen kehittäminen oli tietysti OVK:laisten mutta myös muidenkin pykälistien mielessä.

Valmistaako koulutuksemme meitä tarpeeksi huomioimaan haasteet lainvalmistelutyössä?

Opiskelijoiden keskuudessa nousi kysymys erityisesti oikeuden yleistieteiden koulutuksesta karsimisesta: keskitymmekö liikaa vain juridisteknisiin kysymyksiin ymmärtämättä niiden taustalla pyöriviä poliittisia ilmiöitä? [nosto] Minkkinen totesi, ettei ole niinkään väliämitänimellisestiopetetaan,vaanmitenseopetetaan.

Useita oikeuden yleistieteitä voidaan esimerkiksi integroida osaksi muita opetuskokonaisuuksia. Sasi ja Jonkka korostivat Minkkisen tavoin metodioppimisen merkitystä. Yleinen katsaus eri oikeudenaloista on hyvä pohja, mutta elämässä ei voi ikinä tietää mihin päätyy.

POIKKITIETEELLISTÄ ASIAOHJELMAA MAHAN TÄYDELTÄ

SALLA VIITANEN

TEKSTI JOSE SARANPÄÄ Studia Iuridican ohella viime aikoina on ollut useampia poikkitieteellisiä seminaareja. Viime kuukausina onkin helposti pystynyt tutustumaan (tai verkostoitumaan) myös muiden alojen opiskelijoiden kanssa, kun poikkitieteellistä yhteistyötä on järjestetty yhdellä jos toisellakin taholla.

Maaliskuun aikana seminaaritoimikunnan Kompleksin kanssa järjestämä seksuaalirikosseminaari keräsi Pykälän kerhotilat täyteen sekä oikeustieteen että psykologian opiskelijoita seuraamaan paneelia, jossa käytiin läpi seksuaalirikoksen kulkua esitutkinnasta tuomioistuimen kautta vankilaan ja sieltä taas vapauteen.

Myöhemmin huhtikuun alussa Edustajistoryhmä HELP järjesti Käärmeenpesässä (Yliopiston farmasiakunnan, YFK:n kerhotilat) ensimmäisen seminaarinsa vakavista ihmisoikeusrikoksista ja oikeuslääketieteestä.

Tämän ohella myös oikeus- ja valtiotieteen opiskelijoiden yhteinen yhteiskuntapoliittisia keskustelutilaisuuksia järjestävä Oikeudenmukaisuuskerho piti kuntavaalien alla Kannunvalajien kerhotiloissa Sote-aiheisen kuntavaalipaneelin, jota kerho-aktiivit alustivat maakuntahallinnon ja valinnanvapauden osalta.

MATTI MYLLYNEN

OLGA LARINKARI

INTER VIVOS 2/2017

39

PRO ET CONTRA - ERÄÄN LEHDEN NOUSU JA TUHO Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Pykälän ensimmäinen jäsenlehti perustettiin. Tarkkaavaisempi lukija on saattanut huomata, että vanhoissa lehtileikkeissä puhutaankin usein tästä Inter Vivosin edeltäjästä, Alaviitteestä. Nyt on kuitenkin syytä nostaa esille Alaviitteen ja Inter Vivosin väliin jäänyt aikakauslehti, jonka elinkaari kesti ainoastaan kolme vuotta. Hyvät naiset ja herrat - Contra.

TEKSTI JA LEHTILEIKKEIDEN SKANNAUS JOSE SARANPÄÄ

Contran numero 2/1969.

40

INTER VIVOS 2/2017

SYNTY Pykälän ensimmäinen jäsenlehti Alaviite sai alkunsa vuonna 1957, kun jäsenistölle haluttiin yhteinen äänenkantaja. Alaviite menestyi hyvin ja sen myötä Pykälä pystyi kasvattamaan jäsenistöään merkittävästi.

Lehden laatua kiiteltiin laajalti ja monet pitivät sitä parhaana tiedekuntajärjestölehtenä.

60-luvun lopulla Alaviite ajautui kuitenkin ongelmiin.

Päälimmäisinä seikkoina painoi hankaluudet, joihin vaikutti osaltaan kasvaneet kulut ja poliittinen hankauma Alaviitteen toimituksen ja Pykälän hallituksen kanssa. Samaan aikaan taloudelliset vaikeudet painoivat myös äskeittäin perustetun Lex ry:n omaa Välipuhe-lehteä, joka tuli tiensä päähän loppuvuonna 1968.

Siten päädyttiin jo jonkin aikaa kypsyteltyyn ajatukseen kaikkien oikeustieteen opiskelijoiden yhteisestä lehdestä, joka myöhemmin ristittiin Contraksi. Contra oli siis silloisten kolmen oikeustieteen ylioppilaiden ainejärjestön - Pykälän, Lexin ja Codexin - yhteisesti kustantama kaksikielinen aikakauslehti, joka ilmestyi liki 4000 oikeustieteen opiskelijalle ja valmistuneelle juristille. Lehteä varten perustettiin ainejärjestöistä irrallinen yhdistys Contra ry, jossa kullakin ainejärjestöllä oli edustus.

KAIKKIEN OIKEUSTIETEELLISTEN OPISKELIJAT, LIITTYKÄÄ YHTEEN! Lyhyen kautensa aikana Contra keskittyi melko vahvasti oikeuspoliittisiin kysymyksiin ja lehdessä käytiin myös keskustelua koulutuspolitiikasta. Alkuun lehden yleisilme ei poikennut paljoakaan Alaviitteen viimeisistä numeroista, mutta pian ote muuttui huomattavasti jyrkemmäksi ja juttujen teemat pyörivät luokkasodan ja imperialismin ympärillä.

1960-70 -luvun taite oli ylioppilasliikeen radikalisoitumisen aikaa, joista tunnetuimpana muistona lienee Vanhan ylioppilastalon valtaus marraskuussa 1968. Edes Contra ei voinut välttyä poliittiselta liikehdinnältä.

Jo ensimmäisessä numerossa esimerkiksi muistettiin kiitellä Lääketieteenkandidaattiseuran jäsenlehti Medisiinaria hyvästä teemanumerosta, joka “käsittelee lävistyssysteemillä imperialismin ja kolmannen maailman kysymyksiä.” Myös poliittiset pilakuvat mm. Presidentti Nixonista vilahtelivat lehden sivuilla ahkerasti. Lyhyen elinjaksonsa aikana Contran kannessa esiintyi joko poliittisesti latautuneita symboleita - esimerkiksi sinivalko-kokardi ja punatähti - tai Lakimiesliiton toiminnanjohtaja Pentti Ajolle

omistettuja sikojen kuvia.

Mainittujen ns. sikanumeroiden taustalla oli Contran avoin riita Suomen Lakimiesliiton kanssa.

Konfliktiin liittyi muun muassa Lakimiesliiton ehdotus OTK-tutkinnon uudistamisesta sekä tasavallan presidentin syntymäpäivähaastattelu, jossa hän kritisoi oikeuslaitosta voimakkaasti. Vastineen vastineen vastineeseen edennyt Contran ja Lakimiesliiton välinen kirjeenvaihto on julkaistu Contran numerossa 4/70.

Lakimiesten ammattikunta oli muutoinkin Contran jatkuvan arvostelun kohteena.

Jälkeenpäin esimerkiksi Kimmo I. Sasi ja Heikki Halila arvioivat Pykälän historiaa käsittelevässä jutussaan Contran olleen “monotoninen ja sävyltään julistava, aatteelliselta taustaltaan varsin yksipuolinen”.

Korpiola taasen toteaa viimeisillä vuosillaan Contran toimituksen ymmärtäneen olleensa “uppoavassa laivassa” ja ampuneen vielä “viimeiset epätoivoiset täyslaidallisensa taantumuksellisen ja porvallisen lakimieskunnan suuntaan ennen vajoamistaan vetiseen hautaansa.”

TUHO Radikalisoitunut Contra lopulta karkoitti lehden vanhemman lukijakunnan, joka oli tilannut sitä kiinnostuksesta yliopistoa ja oikeustieteen opiskelijoita kohtaan. Näin ollen tilaajakannat lähtivät selkeään laskuun vuosina 1970-1971. Ohessa esimerkiksi entisen oikeuskansleri Olavi Hongan Contran toimitukselle lähettämä kirje tilauksensa päättämisestä, joka julkaistiin Contran viimeiseksi jääneessä numerossa 3/71. Tilaajien ohella myös mainostajat olivat vuoteen 1971 mennessä vähitellen kaikonneet lehdestä.

Tilaaja- ja mainoskadon myötä Contralla alkoivat talousvaikeudet toden teolla mikä vuorostaan onnistui tulehduttamaan kaikkien lehden parissa toimivien tahojen välit. Contra ry:n johtokunnalla oli yhteistyöongelmia sekä taustajärjestöjen että lehden toimituksen kanssa. Vastaavasti taas ainejärjestöjen välit olivat jo alun alkaen melko heikoissa kantimissa.

Lex esimerkiksi syytti Contraa (ja ilmeisesti Pykälää) muiden mielipiteiden syrjimisestä ja lehden yksipuolisesta linjasta. Epäluottamukseen vaikutti muun muassa Lex-taustaisen toimittajan “kadonnut” artikkeli, joka ei koskaan päätynyt lehteen. Jo lehden alkaessa Lex oli tympääntynyt katsoessaan tulleensa sivuutetuksi Contran toimituksen valinnoissa. Myös eräässä kirjeessään Pykälän hallitukselle Lex kyseli syitä ykkösnumeron “päin persettä” olevaan talouteen ja ihmetteli “kuka nimeää toimituksen”.

Lex päättikin lopulta yhdessä historiansa myrskyisimmässä yleiskokouksessa syksyllä

1971 irtautua Contra ry:stä ja samalla Contran julkaisemisesta. Voittajien perusteluissa viitattiin juuri turkulaisten syrjimiseen Contran toimittamisessa ja Lexin huonoon taloudelliseen asemaan. Pian tämän jälkeen myös Contran tarina päättyi vuonna 1971.

Julkaisematta jääneen 4/71-numeron myötä yhdistys sai taakakseen taannehtivat veroseuraamukset, joka sitten olikin viimeinen naula Contran arkussa. Syynä vuoden viimeiseen puuttuvaan numeroon on historiikeissa esitetty toimituksen hiipumista: Kun opiskelijaliikkeen murrosvaihe tuli päätökseen, kirjoitettavaa ei enää ollut.

Korpiola mainitsee Pykälän 75-vuotishistoriikissa Contran olleen ennen kaikkea “Pykälän lempilapsi”, eikä yhdistyksessä kritisoitu sitä julkisesti vaikka lehden linja alkoi hiljalleen ärsyttää myös Pykälän hallitusta.

42

INTER VIVOS 2/2017

Osaltaan tähän vaikutti muissa opiskelijayhteisöissä todetut huonot kokemukset päätoimittajan erottamisesta seuranneen julkisen kiistan muodossa.

Korpiola muistuttaa, että vuoden 1971 hallituksella oli kuitenkin myös läheiset välit lehteen ja Contra ry:een.

Jopa Pykälän vuoden 1972 porvarimielinen HPJ Timo Karppinen esiintyi varsin maltillisena puhuessaan Contrasta ja sen päätoimittaja Matti Wuoresta Pykälän Uutisissa.

JÄLKISANAT Contra syntyi keskelle ylioppilasliikkeen pahinta radikalisoitumista, jolloin lehteä leimasi sen marxilaisleninistinen ilme ja ylitsepursuava juristikunnan tölviminen Lakimiesliiton edustajalle osoitettuine sikanumeroineen.

Siten lehti vaikuttaa jääneen elämään ennen kaikkea poliittista keskustelua välttävän oikkarikunnan unholaan kelpaavana häpeätahrana.

Poliittisen palon varjoon kuitenkin unohtuu lehden alkuperäinen ajatus yhdistää kolmen ainejärjestön riutuvat jäsenlehdet samoihin kansiin ja saman nimen alle. Kieleen ja alueeseen liittyvät erot huomioiden ajatus yhteisestä lehdestä oli todella kunnianhimoinen.

Contra ry:n hallituksella oli erittäin haastava tehtävä, jota toimituksen sota imperialismia ja omaa lukijakuntaansa vastaan tuskin helpotti.

Contran eri toimijoilla vaikutti olleen säröjä jo rakkauden ensimetreillä.

Näkyvimpänä lienee juuri Lexin selkeä tympääntyminen lehden linjaan, jota se piti yksipuolisena ja turkuvastaisena.

Helsingin suunnalta tullut ylimalkainen vastaus Lexille taasen etäännytti ainejärjestöjä

yhteistyöstä niin Contra ry:n kuin toistensakin kanssa.

Ainejärjestöjen väliset näkemyserot koituivat lopulta yhteislehden kohtaloksi.

Taloudelliset ongelmat olivat keskeisesti sekä syy että seuraus Contran vauhdikkaaseen alamäkeen. Kun lukijat suorastaan kieltäytyivät vastaanottamasta lehteä eikä edes Karl Marxin teoksia tai Kemin punaista kesää enää markkinoitu sen sivuilla, oli syöksylasku taattu.

Ymmärrettävästi talousvaikeudet vaikuttivat myös taustajärjestöjen keskinäiseen luottamussuhteeseen.

Contra oli kaiken kaikkiaan hatunnoston arvoinen yritys pyrkiä tiivistämään oikkariyhteistyötä sekä tehostamaan jäsenlehtitoimintaa karsimalla lehtien kustannuksia. Valitettavasti yritys päättyi kuitenkin mahalaskuun, jonka raunioilla Pykälässäkin palattiin omaan jäsenlehteen. Uutis- ja tiedotuslehtenä vuodesta 1966 toimitettu Pykälän Uutiset ottikin nopeasti Contran paikan myös uusilla alueilla. Alaviitteestä ja Contrasta poiketen Pykälän Uutisissa keskityttiin Pykälän omaan toimintaan ja lehdestä tuli enemmän “yhdistyksen hallituksen äänenkantaja”.

Mikä Contra?

• • • • • • •

Contra oli oikeustieteen opiskelijoiden yhteinen oikeus- ja yhteiskuntapoliittinen aikakauslehti.

Contrasta ilmestyi 4 numeroa vuosina 1969 ja 1970, mutta vuosikerta 1971 jäi vain 3 numeron mittaiseksi.

Lehden toimintaa johti Contra ry:n hallitus mutta toimitus päätti lehden linjasta.

Contran julkaisijoina oli Codex rf, Lex ry sekä Pykälä ry.

Contran levikki oli noin 4.000 lehteä.

Päätoimittajat: Lauri Kerosuo (1969-1970) ja Matti Wuori (1971) Luettavaa esim. Contra 3/69:ssä juttusarja oik.yo. Erik Schüllerin oikeudenkäynnistä (aseistakieltäytymiseen yllyttäminen).

LÄHTEET: Korpiola, Mia: Ystäviä, politiikkaa ja oikeustieteen opintoja, Pykälä ry 1935-2010 (Edita 2010) Pykälä r.y. 50 vuotta (Suomen lakimiesliiton kustannus 1985) Kunttu, Tapani: Lex - Sui Generis, Oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Lex ry 1961-2011 (Lakimiesliiton kustannus 2011) Historik utgiven i anledning av Juristklubben Codex 40års jubileum (Finland Juristförbund 1980) Pykälän Uutiset 2/75: Katsaus Pykälän toimintaan vv.

1935-65, kirjoittanut Kimmo I. Sasi ja Heikki Halila, ss.

16-23.

Arkistot @ Kaisa K4 P.S. Vaikka Contran jälkeen ei oikeustieteellisten ainejärjestöjen välinen jäsenlehtiyhteistyö ole tiettävästi noussut enää esille, on ajatusta yhteislehdestä herätelty muualla: Muiden muassa Ylioppilaslehden päätoimittaja Robert Sundman (Journalisti 19.5.2016) sekä edellinen päätoimittaja Antti Pikkanen (HS 26.04.2014) ovat väläytelleet, että Suomessa toimisi vain yksi, valtakunnanlaajuinen ylioppilaslehti.

INTER VIVOS 2/2017

43

Oikeudelliset ja kansallismieliset symbolit nimettiin ironisesti Contrassa uudelleen: Taistelevat metsot (2/70), Leda ja joutsen (3/70) sekä Akka ja kissa (4/70)]

44

INTER VIVOS 2/2017

Contran numero 1/1969.

INTER VIVOS 2/2017

45

TESTISSÄ KESKUSTAKAMPUKSEN PARHAAT NUKKUMAPAIKAT Ahkera opiskelija on lepotaukonsa ansainnut. Tässä sarjassa IV testaa, missä saa Yliopiston parhaimmat unet.

TEKSTI JA KUVA TIIA TAKALO

OSA 2: KAISA-KIRJASTON 7. KERROKSEN SOHVAT Sarjan toisessa osassa testiin pääsivät Kaisa-kirjaston 7. kerroksen “sohvat”. Näiden penkkien saaman tuomion voisi tiivistää napakasti yhteen sanaan aliarvostettu.

Väsyneelle ahertajalle ne ovat kuitenkin varsin varma kohde, jonne laahustaa lepäämään. Koska juuri kukaan ei tiedä niiden olemassaolosta tai ainakaan jaksa raahautua seiskakerrokseen asti, ruuhkaa ei ole melkein ikinä ja yleensä jopa pääsee valitsemaan haluamansa paikan. Sohvat sijaitsevat seiskakerroksen hallinnon päässä aivan hiljaisen lukualueen vieressä, joten liiasta melusta ei tarvitse huolehtia. Satunnaisesti ohikulkevat työntekijät eivät juurikaan ole haitaksi.

Miinusta koko kerrokselle tulee puhelinkopin puuttumisesta (tai ainakin se on piilotettu hyvin), joten silloin tällöin saattaa päästä osallistumaan naapurin lounassunnitelmien tekoon. Maisemat paikalla eivät ole parhaimmasta päästä. Alkukeväästä pääsi tuijottamaan yhtä sun toista abi-kertauskirjaa, joten myöhemmin keväällä paikalla joutuu todennäköisesti ihmettelemään pääsykoekirjojen yliviivauksia.

Nukkumismukavuuden osalta paikka on kuitenkin ehdottomasti yliopiston aatelia. Hyvät nokoset takaa kaksiosainen sohvaosa ja pykälistin yksityisyyden suojaa kunnioittaen sen saa omia vain itselleen.

Seuraava sohvakin on lähimmillään vasta metrin etäisyydellä.

Kaikista mukavuudenhaluisimmat valitsevat nurkkapaikan ja yhdistävät kaksi sohvapalaa isommaksi lepoalueeksi. Lisää vain takki tyynyksi ja huivi peitoksi niin piristävät päiväunet ovat taatut! + YKSITYISYYS

- ABIT

+ EI RUUHKAA

- PUHELUT

+ MUOKATTAVUUS

INTER VIVOS 2/2017

47

PÄIVIN PALSTA YKSITYISYYDEN HINTA Hei Päivi!

Sananlaskussa sanotaan, ettei ilmaisia lounaita ole.

Sama koskee myös internet-maailmaa ja keskiverto kansalainen ymmärtänee, että vaikkapa somen käyttäjä maksaa palvelusta yksityistiedoillaan. Mitä jos näin ei kuitenkaan olisi vaan Googlella tai some-palveluilla olisi matkapuhelinliittymän tapaan kiinteä hinta, joka perustuisi joko kuukausittaiseen käyttöön tai yksittäisiin klikkauksiin? Osaisitko sanoa kuinka suuri tämän hinnan tulisi olla jotta näiden palveluiden tarjoaminen olisi edelleen kannattavaa?

käyttäjä tuo Facebookille reilun euron liikevaihdon kuukaudessa. Näistä arvioista voidaan päätellä, että erilaisista some- ja hakupalveluista yhteensä perittävä maksu olisi useita euroja kuukaudessa, jollei niitä rahoitettaisi mainostuloilla.

Ongelmana näissä laskutavoissa on kuitenkin se, että hakuja ja käyttämistä olisi vähemmän, jos palvelut olisivat maksullisia. Tällöin some- ja hakupalvelut joutuisivat velottamaan enemmän niiltä, jotka ylipäätään suostuvat maksamaan jotain. Maksu puolestaan vähentäisi kiinnostusta maksullista palvelua kohtaan ja vähentyvä käyttäjämäärä vähentäisi palvelun houkuttavuutta esimerkiksi mainospaikkana.

-Somekäyttäjä APUA REVANSSIIN Tämä on mielenkiintoinen kysymys, johon ei liene yhtä oikeaa vastausta tai laskutapaa. Koska henkilötietojen kerääminen tapahtuu muun muassa mainosten myyntitarkoituksessa (on muitakin, kuten palvelujen kehittämistarkoituksia), yksi arviointitapa voisi olla se, että arvioidaan Googlen mainostulojen ja käyttäjien määrä ja lasketaan sen perusteella, paljonko Googlen pitäisi laskuttaa jokaiselta käyttäjältä korvatakseen mainostulot. Todellisuudessa toki kaikki mainonta ei perustu henkilötietojen keräämiseen.

Google saa mainostuloja noin 80 miljardia dollaria vuodessa. Jos arvioitaisiin, että noin 1,5 miljardia ihmistä näkee mainokset, Google saisi jokaisesta silmäparista noin 4,4 dollarin eli 4 euron mainostulot kuukaudessa. Toinen mahdollinen laskutapa on se, että jaetaan Googlen vuotuisen (2016) liikevaihdon määrä 89,5 miljardia hakujen määrällä 1200 miljardilla, jolloin sadan haun ”arvoksi” tulisi noin 7,5 dollaria eli 7 euroa. Toki Googlella on muutakin tuottavaa liiketoimintaa, joten todellisuudessa hakujen arvo on pienempi. Facebookin liikevaihdon määrästä laskettuna liikevaihto per käyttäjä vuonna 2016 oli 14,8 dollaria eli vajaat 14 euroa, joten keskimäärin jokainen

48

INTER VIVOS 2/2017

Moikka Päivi!

Teekkariystäväni totesi erään illanvieton aikaan, että ”(diplomi)insinööri pyrkii löytämään ongelmaan ratkaisun - juristi taas pyrkii tekemään ratkaisusta uuden ongelman”. En keksinyt tuohon mitään fiksua sanottavaa, mutta sanaparsi jäi kiusallisesti kummittelemaan vielä näin jälkeenpäin. Miten siis voisin parhaiten näpäyttää kaveriani?

-Oik.oy.

Ensinnäkin, diplomi-insinööri putkiaivoisena näkee ongelmaan vain yhden ratkaisun, kun juristi näkee monta vaihtoehtoa ja niiden seuraukset. Toisekseen, juristeja tarvitaan auttamaan diplomi-insinöörien ratkaisuista syntyviä sijaiskärsijöitä. Ehkä en kuitenkaan alkaisi kuitenkaan DI-ystävän kanssa liikaa kiistelemään, sillä olen kuullut tällaisenkin sanonnan: - Miksi ratakisko taipuu diplomi-insinöörin alla?

Fiksumpi antaa periksi.

SEMINAARITYÖ Sivuja liikaa Proffa antaa ykkösen Miksi vaivautua?

-Haikuja vaan ei tekstiä

Fokus on tärkeä Silloin tekstis on järkeä Moni teksti parempi ois Kun liiat rönsyt kitkettäis pois

Voit lähettää inspehtori Päivi Korpisaarelle kysymyksiä Inter Vivosin nettisivuilla osoitteessa www.pykala.fi/intervivos

INTER VIVOS 2/2017

49

PERHONEN KADOKSISSA Tässä paikalla piti olla perhosen palsta. Perhonen ei kuitenkaan ehtinyt enää tähän numeroon ennen lehden lähtöä painoon, joten toimitus käytti luonnollisesti tyhjän tilan hyödyksi.

KIRJOITA INTER VIVOSIIN Vaivaako jokin IV:ssä? Ihmetteletkö toisinaan mikseivät ne siellä toimituksessa tajua kirjoittaa juuri tästä aiheesta? Olisiko oikeudessa, yhteiskunnassa tai pykälistin arjessa jokin asia, jonka haluaisit nostaa framille?

KIRJOITA SIITÄ INTER VIVOSIIN! IV ilmestyy Pykälä ry:n jäsenille ja seniorijäsenille sekä yhdistyksemme sidosryhmille. Todistetusti IV tulee jopa Valtakunnansyyttäjänvirastoon.

Voit kirjoittamisen sijasta myös toimittaa IV:iin muun muassa kuvia tai piirrustuksia. Jos siis pöytälaatikostasi löytyy sarjakuvastrippi tai olet keksinyt ikiomia värssyjäsi laulukirjaan, älä epäröi olla yhteyksissä päätoimittajaan osoitteessa intervivos@pykala.fi.

Jos epäröit, että skuuppisi tulee kaatamaan kansakuntia, piikittelemään tiedekuntaa tai pilaamaan huolella rakentamasi maineen, voit kirjoittaa myös nimimerkin takaa. Tällöinkin päätoimittajan tulee tosin tietää kuka nimimerkin takaa löytyy.

50

INTER VIVOS 2/2017