Uusilla SMEAR-Agri-mittausasemilla selvitetään maatalouden ilmastovaikutuksia

KUVA 2. Useat alan opiskelijat tekivät kesällä 2021 kasvihuonekaasujen kammiomittauksia kesäkuun alusta elokuun loppuun saakka vuoroviikoin Viikissä ja Haltialassa siirrettävän mittauskaluston avulla. Molemmilla pelloilla oli 48 maahan upotettua kammion kaulusta, ja 24 maanäytettä kerättiin kaulusten välistä kunkin viikon yhteydessä. Kesän pitkä hellejakso teki työstä erityisen haastavaa sekä fyysisesti että mittaustekniikan osalta.

KUVA: NURIA ALTIMIR.

KUVA 1. SMEAR-Agri-mittausasemilla tutkitaan maaperän, vesistöjen ja ilmakehän välisiä vuorovaikutuksia erilaisilla viljelymailla. Keltaiset laatikkoelementit kuvaavat ilmasta, kasvustosta ja maaprofiilin eri syvyyksistä sekä pellon valumavesistä tehtäviä mittauksia. Nuolet kuvaavat aineiden ja yhdisteiden virtoja maaperän ja ilmakehän välillä. Mittausasemilla seurataan ilmakehän kasvihuonekaasujen (hiilidioksidi, CO2; metaani, CH4; typpioksiduuli, N2O; vesihöyry, H2O) ja reaktiivisten yhdisteiden virtoja, kasvuston biomassaa, maaperän ominaisuuksia, pinta- ja salaojavalunnan kulkeutumista sekä valumaveden kuljettamia kiintoaines- ja ravinnepitoisuuksia.

Uusilla SMEAR-Agrimittausasemilla selvitetään maatalouden ilmastovaikutuksia

Helsinkiin on perustettu kaksi maatalouden ilmastovaikutuksia tutkivaa SMEARAgri-mittausasemaa. Asemien tuottaman uuden tutkimustiedon avulla pyritään ymmärtämään paremmin muuttuvien sääolojen vaikutuksia ruoantuotantoon sekä kehittämään viljelykäytäntöjä ilmastovaikutukset huomioiden. Mittausasemia ylläpitävät Helsingin yliopisto ja ilmakehätieteiden keskus INAR (Institute for Atmospheric and Earth System Research), ja niitä hyödynnetään tutkimuksen lisäksi opetuksessa ja yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa.

Noora Manninen, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto Annalea Lohila, apulaisprofessori, Ilmatieteen laitos Mikko Skogberg, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto Mari Pihlatie, Professori, Helsingin yliopisto

KUVA 3. Kasvihuonekaasujen jatkuvatoiminen mittaus pyörrekovarianssimenetelmällä oli SMEARAgri Haltialan asemalla täydessä toiminnassa jo kesällä 2021. Viikin asemalle vastaavat mittalaitteet asennettiin syksyllä.

Pariisin ilmastosopimuksessa 2015 Suomi sitoutui Ranskan aloitteeseen kasvattaa maatalousmaiden hiilimääriä 0.4 % vuosittain. Kivennäismaiden hiilensidonta on myös yksi Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) julkaiseman Maatalouden ilmastotiekartan esittelemistä merkittävistä maatalouden toimenpiteistä, joita suunnitellaan ilmastopäästöjen pienentämiseksi.

Hiili on maan orgaanisen aineksen pääkomponentti, ja orgaanisella aineksella puolestaan on maassa tärkeitä, hyvää kasvukuntoa ylläpitäviä ominaisuuksia: korkeampi orgaanisen aineksen määrä parantaa vedenpidätyskykyä, ravinteiden pidättymistä, ilmavuutta ja maapartikkeleiden rakenteellista kestävyyttä. Maan orgaaninen aines on kuitenkin jatkuvan muutosprosessin alaisena, ja sen mikrobiologinen hajoaminen tuottaa sekä kasvihuonekaasupäästöjä että huuhtoutumiselle alttiina olevia liukoisia ravinteita. Kuinka siis onnistuu tasapainoilu ruoantuotannon, maatalouden ympäristökuormituksen ja hiilensidontatavoitteiden kanssa?

Maatalousmaa hiilen sitojana

Viljely- ja laidunkäytössä olevilla kivennäismailla arvioidaan olevan suuri potentiaali sitoa hiiltä. Erityisesti pohjoisilla alueilla edellytykset maaperän hiilensidonnalle ovat hyvät, koska viileässä ja kosteassa ilmastossa maan orgaanisen aineksen kertyminen voi olla suurempaa kuin sen hajoaminen. Viljeltyjen kivennäismaiden hiilipitoisuuksien on kuitenkin todettu jatkuvasti laskeneen vuosikymmenten ajan meillä ja muualla Euroopassa, mikä on nostanut esiin huolen maaperän hiilen hävikistä ja sen ympäristövaikutuksista. Viljelykäytäntöjen tiedetään vaikuttavan orgaanisen aineksen hajoamiseen ja hiilen hävikkiin maasta, mutta näihin liittyvät kemialliset, fysikaaliset ja mikrobiologiset prosessit ovat vielä osin epäselviä. Yksi keino maatalousmaiden hiilen hävikin hillitsemiseksi olisi edistää sellaisten viljelymenetelmien käyttöä, joilla voidaan samanaikaisesti sekä vähentää kasvihuonekaasupäästöjen syntyä että sitoa ilmakehän hiilidioksidista peräisin olevaa hiiltä orgaaniseen muotoon maaperään.

Lisäksi maaperän hiilensidonnalla voi parhaimmil-

KUVA: MARI PIHLATIE

laan olla muitakin maan orgaaniseen ainekseen liittyviä toivottavia vaikutuksia, kuten peltomaan kasvuolosuhteiden ja tuottavuuden paraneminen, pienempi lannoitustarve, maaperän biodiversiteetin lisääntyminen ja vesistökuormitusriskin pienentyminen. Orgaanisen hiilen ja ravinteiden dynamiikka maaperässä on kuitenkin hyvin monimutkaista, ja maan orgaanisen hiilen pitkäaikaiseen varastointiin vaikuttavista mekanismeista tarvitaan vielä paljon tutkimustietoa.

Mitä mittausasemillamme tehdään?

Viikin ja Haltialan uudet SMEAR-Agri-mittausasemat kuuluvat ilmakehän ja ekosysteemin välisiä vuorovaikutuksia tutkivien SMEAR-asemien (Station for Measuring Ecosystem-Atmosphere Relations) verkostoon. Lisäksi asemat toimivat osana pitkäaikaisten, ympäri Suomea sijaitsevien maatalouden mittausasemien (INAR RI Agriculture) verkostoa, joiden avulla pyritään selvittämään suomalaisten maataloustuotannossa olevien kivennäis- ja turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä, hiilensidontaa sekä vesistöihin suuntautuvia ravinnekuormia (kuva 1). Viikin mittausasema on perustettu kesällä 2021 jatkuvassa rehunurmiviljelyssä olevalle savimaalle. Nurmi uudistetaan muutaman vuoden välein, jolloin välivuoden ajan pellolla viljellään viljalajeja. Haltialan mittausasema puolestaan on perustettu kesällä 2020 hiuesavimaalle, joka on ollut pitkäaikaisessa viljanviljelyssä kevennetyllä maanmuokkauksella. SMEAR-Agri-mittausasemien tutkimustoimintaa johtavat Viikissä Helsingin yliopiston professori Mari Pihlatie ja Haltialassa Ilmatieteen laitoksen apulaisprofessori Annalea Lohila.

Mittausasemilla tehdään hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulivoiden kammiomittauksia (kuva 2), ja mitataan kasvihuonekaasujen vaihtoa pellon ja ilmakehän välillä ns. pyörrekovarianssimenetelmällä (kuva 3). Menetelmä kerää aineistoa mm. hiilen vaihdosta yötä päivää vuoden ympäri ja tuottaa tietoa koko pellon kaasunvaihdosta. Kammioilla puolestaan pystytään tutkimaan pienen maa-alan kaasunvaihtoa sekä peltoalueen sisäistä vaihtelua, joka voi erityisesti typpioksiduulin osalta olla hyvin suurta. Lisäksi dataa kerätään sääoloista, lämpö- ja auringonsäteilystä, peltomaan eri kerroksiin asennetuista automaattisista kosteus-, lämpötila- ja hapetus-pelkistysantureista sekä laboratoriossa mitattavista maaperän kemiallisista, fysikaalisista ja mikrobiologisista ominaisuuksista (kuva 4).

Asemilla mitataan myös reaktiivisia kaasumaisia yhdisteitä, kuten ammoniakkia, ja pienhiukkasten muodostumista, sekä näiden merkitystä ilmanlaatuun ja ilmastonmuutokseen. Jatkuvatoimiset kattavat mittaukset tuottavat uutta tietoa pohjoisten viljelymaiden vaikutuksista ilmastoon, vesistöihin ja ilmanlaatuun sekä näiden vaikutusten vasteista sääoloihin ja muuttuvaan ilmastoon.

SMEAR-Agri-mittausasemat ovat avoinna vieraileville tutkijoille, ja niiden toivotaan toimivan perustana lukuisille tutkimushankkeille. Asemilla mitattava kasvihuonekaasujen data tulee reaaliaikaisesti kaikkien nähtäville mm. Ilmatieteen laitoksen ja Carbon Action -alustan perustamaan Pelto-observatorioon.

Mittausaineistosta lasketaan hiilen sidonnan ja kasvihuonekaasujen vaihdon vuositaseita, joiden kautta voidaan arvioida viljelyn kokonaisvaikutuksia ilmastoon eri aikajänteissä. Kaasuvaihdon kautta voidaan myös selvittää, milloin pelto toimii hiilen sitojana ja milloin sen lähteenä, milloin ja kuinka paljon typpioksiduulia vapautuu peltomaasta, tai minkälainen vaikutus laiduntamisella on peltoviljelyn metaanitaseeseen. Tämän perusteella pyritään tarkentamaan kasvihuonekaasujen vuositaseita sekä ilmastomalleja ja pääsemään kiinni siihen, miten ilmastonmuutos ja mahdollisten sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen vaikuttavat peltomaan hiilensidontaan ja kasvihuonekaasupäästöihin pohjoisissa oloissa, sekä miten viljelytoimia on mukautettava muuttuviin ilmasto-oloihin. Tietoa voidaan hyödyntää edelleen poliittisessa päätöksenteossa mm. suuntaamalla maatalouden tukitoimia oikein kohdistettuihin viljelytoimenpiteisiin, jotka tukevat ilmastovaikutukset huomioivaa maataloustuotantoa.

Lisätietoa:

INAR RI Agriculture: https://www2.helsinki.fi/en/infrastructures/inar-ri-agriculture Pelto-observatorio: https://blog.fmi.fi/peltoobservatorio/fi/online-field-data-fi/

KUVA: MARKKU KOSKINEN

KUVA 4. SMEAR-Agri Viikin nurmikentälle kaivettiin kaksi maakuoppaa noin 1,5 metrin syvyyteen kesällä 2021. Kuopasta käsin peltomaalle voitiin tehdä tarkka maaprofiilikuvaus tunnistamalla ominaisuuksiltaan erilaisia maahorisontteja. Kustakin maahorisontista otettiin maanäytteet kemiallisia, fysikaalisia ja mikrobiologisia laboratorioanalyysejä varten. Kuvassa tutkimusteknikko Tatu Polvinen ja opiskelija Oona Uhlgren asentavat maahan automaattisia kosteus-, lämpötila- ja hapetus-pelkistysanturit viidelle eri syvyydelle.

NEW SMEAR-AGRI MEASURING STATIONS STUDY CLIMATIC IMPACTS OF AGRICULTURE

Two long-term measuring stations on agricultural land have been established in Helsinki: SMEAR-Agri Viikki on clay soil under continuous grass cultivation (established in 2021) and SMEAR-Agri Haltiala on clay loam under cereal cultivation with no-tillage (established in 2020). The stations are maintained by the University of Helsinki and the INAR (Institute for Atmospheric and Earth System Research) to study the effects of the changing climate on food production in northern mineral soils and to quantify the impacts of climate-smart cultivation practices. The new stations belong to the network of SMEAR (Station for Measuring Ecosystem-Atmosphere Relations) stations that study the interactions between the atmosphere and various natural and managed ecosystems. In addition, the stations operate as part of a Finnish network for long-term measurement stations (INAR RI Agriculture), used for quantifying greenhouse gas (GHG) emissions, carbon sequestration and nutrient loads to water bodies from agricultural mineral and organic soils in Finland. The SMEAR-Agri stations collect data with eddy covariance towers and chambers to measure the exchange of GHGs (carbon dioxide, methane, nitrous oxide) between the field and the atmosphere. Additionally, soil, crop and meteorological variables are continuously measured, and soil chemical, physical and microbiological properties are analyzed in the laboratory. The GHG data will be openly accessible and visible to everyone in real time in the Field Observatory, maintained by the Finnish Meteorological Institute and the Carbon Action Platform. The SMEAR-Agri Viikki and Haltiala stations are open to visiting researchers, and are expected to serve as a basis for many research projects, in addition to being utilized by citizens and for education.

Lähteet Andrén, O., Kätterer, T., Karlsson, T. & Eriksson, J. 2008. Soil C balances in Swedish agricultural soils 1990–2004, with preliminary projections. Nutr Cycl Agroecosyst, 81: 129–144. https://doi.org/10.1007/s10705-008-9177-z.

Bellamy, P., Loveland, P., Bradley, R., Murray, R. & Kirk, G.J.D. 2005. Carbon losses from all soils across England and Wales 1978–2003. Nature, 437: 245–248. https:// doi.org/10.1038/nature04038.

Beniston, J.W., Shipitalo, M.J., Lal, R., Dayton, E.A., Hopkins, D.W., Jones, F., Joynes, A. & Dungait, J.A.J. 2015. Carbon and macronutrient losses during accelerated erosion under different tillage and residue management. Eur J Soil Sci, 66: 218–225. https://doi.org/10.1111/ ejss.12205.

Bossio, D.A., Cook-Patton, S.C., Ellis, P.W., Fargione, J., Sanderman, J., Smith, P., Wood, S., Zomer, R.J., von Unger, M., Emmer, I.M. & Griscom, B.W. 2020. The role of soil carbon in natural climate solutions. Nat Sustain, 3: 391–398. https://doi.org/10.1038/s41893-020-0491-z.

Gubler ym., 2019. Twenty-five years of observations of soil organic carbon in Swiss croplands showing stability overall but with some divergent trends.

Gubler, A., Wächter, D., Schwab, P., Müller, M. & Keller, A. 2019. Twenty-five years of observations of soil organic carbon in Swiss croplands showing stability overall but with some divergent trends. Environ Monit Assess, 191: 277. https://doi.org/10.1007/s10661-0197435-y.

Heikkinen, J., Ketoja, E., Nuutinen, V. & Regina, K. 2013. Declining trend of carbon in Finnish cropland soils in 1974–2009. Glob Change Biol, 19: 1456–1469. https:// doi.org/10.1111/gcb.12137.

Honkanen, H., Turtola, E., Lemola, R., Heikkinen, J., Nuutinen, V., Uusitalo, R., Kaseva, J. & Regina, K. 2021. Response of boreal clay soil properties and erosion to ten years of no-till management. Soil Till Res, 212: 105043. https://doi.org/10.1016/j.still.2021.105043.

Kallenbach, C.M., Wallenstein, M.D., Schipanksi, M.E. & Grandy, A.S. 2019. Managing Agroecosystems for Soil Microbial Carbon Use Efficiency: Ecological Unknowns, Potential Outcomes, and a Path Forward. Front Microbiol, 10: 1146. https://doi.org/10.3389/fmicb.2019.01146.

Lal, R. 2007. Carbon Management in Agricultural Soils. Mitig Adapt Strat Glob Change, 12: 303–322. https://doi.org/10.1007/s11027-006-9036-7.

Lehtonen, H., Saarnio, S., Rantala, J., Luostarinen, S., Maanavilja, L., Heikkinen, J., Soini, K., Aakkula, J., Jallinoja, M., Rasi, S. & Niemi, J. 2020. Maatalouden ilmastotiekartta – Tiekartta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen Suomen maataloudessa. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry. Helsinki. http://urn. fi/URN:NBN:fi-fe2020082161330.

Lettens, S., van Orshoven, J., van Wesemael, B., Muys, B. & Perrin, D. 2005. Soil organic carbon changes in landscape units of Belgium between 1960 and 2000 with reference to 1990. Global Change Biology, 11: 2128–2140. https://doi.org/10.1111/j.1365-2486.2005.001074.x.

Ludwig, B., Geisseler, D., Michel, K., Joergensen, R.G., Schulz, E., Merbach, I., Raupp, J., Rauber, R., Hu, K., Niu, L. & Liu, X. 2011. Effects of fertilization and soil management on crop yields and carbon stabilization in soils. A review. Agronomy Sust Developm, 31: 361–372. https://doi.org/10.1051/agro/2010030.

Minasny, B., Malone, B.P., McBratney, A.B., Angers, D.A., Arrouays, D., Chamber, A., Chaplot, V., Chen, Z-S., Cheng, K., Das, B.S., Field, D.J., Gimona, A., Hedley, C.B., Hong, S.Y., Mandal, B., Marchant, B.P., Martin, M., McConkey, B.G., Mulder, V.L., O´Rourke, S., Richer-deForges, A.C., Odeh, I., Padarian, J., Paustian, K., Pan, G., Poggio, L., Savin, I., Stolbovoy, V., Stockmann, U., Sulaeman, Y., Tsui, C-C., Vågen, T-G., van Wesemael, B., Winowiecki, L. 2017. Soil carbon 4 per mille. Geoderma, 292: 59–86. https://doi.org/10.1016/j.geoderma.2017.01.002.

Nemitz, E., Mammarella, I., Ibrom, A., Aurela, M., Burba, G.G., Dengel, S., Gielen, B., Grelle, A., Heinesch, B., Herbst, M., Hörtnagl, L., Klemedtsson, L., Lindroth, A., Lohila, A., McDermitt, D. K., Meier, P., Merbold, L., Nelson, D., Nicolini, G., Nilsson, M.B., Peltola, O., Rinne, J. & Zahniser, M. 2018. Standardisation of eddy-covariance flux measurements of methane and nitrous oxide. Int Agrophys, 32 (4): 517–549. https://doi.org/10.1515/ intag-2017-0042.

Paustian, K., Lehmann, J., Ogle, S., Reay, D., Robertson, G.P. & Smith, P. Climate-smart soils. 2016. Nature, 532: 49–57. https://doi.org/10.1038/nature17174.

Shi, P. & Schulin, R. 2018. Erosion-induced losses of carbon, nitrogen, phosphorus and heavy metals from agricultural soils of contrasting organic matter management. Sci Total Environ, 618: 210–218. https://doi. org/10.1016/j.scitotenv.2017.11.060.

Soussana, J.F., Allard, V., PIlegaard, K., Ambus, P., Amman, C., Campbell, C., Ceschia, E., Clifton-Brown, J., Czobel, S., Domingues, R., Flechard, C., Fuhrer, J., Hensen, A., Horvath, L., Jones, M., Kasper, G., Martin, C., Nagy, Z., Neftel, A., Raschi, A., Baronti, S., Rees, R.M., Skiba, U., Stefani, P., Manca, G., Sutton, M., Tuba, Z. & Valentini, R. 2007. Full accounting of the greenhouse gas (CO2, N2O, CH4) budget of nine European grassland sites. Agric Ecosyst Environ, 121 (1–2): 121–134. https://doi.org/10.1016/j.agee.2006.12.022.

Taghizadeh-Toosi, A., Olesen, J.E., Kristensen, K., Elsgaard, L., Østergaard, H.S., Lægdsmand, M., Greve, M.H. & Christensen, B.T. 2014. Changes in carbon stocks of Danish agricultural mineral soils between 1986 and 2009. Eur J Soil Sci, 65 (5): 730–740. https://doi. org/10.1111/ejss.12169.

Witing, F., Gebel, M., Kurzer, H-J., Friese, H. & Franko, U. 2019. Large-scale integrated assessment of soil carbon and organic matter-related nitrogen fluxes in Saxony (Germany). J Environ Manage, 237: 272–280. https://doi.org/10.1016/j.jenvman.2019.02.036.