Kirjava EURAJOEN LUKION TIEDOTUSLEHTI 12/2025
Sisältö: Rehtorin mietteitä ...................... 3 Matti Mattsson ja hyvinvointipäivä ......................... 4 Korkeakouluvierailu Turussa ..... 8 PolAMK-luento ......................... 12 Lukiomessut ............................. 14 Itsenäisyyspäivä- ja ylioppilasjuhla .......................... 24 Lauri Nikula ja Eetu Suneli ....... 28 Syksyn 2025 uudet ylioppilaat . 32 Kolumni, Fanni Lähdesmäki ..... 34 Vaihtovuoden kohokohdat ....... 36 Taimiinan runonurkkaus .......... 37 Pikku naisia -musiikkinäytelmä 38 Joulujuhla ................................. 42 .
.
.
Rehtorin mietteet Syyslukukausi 2025 on päättymässä ja joulun aika on käsillä. Lukukautemme päättyy perinteiseen joulujuhlaan, jota vietämme yhdessä vanhempien kanssa. Ohjelmassa on ryhmien esityksiä, musiikkia, kilpailuja ja näytelmiä. Syyslukukauden toinen kohokohta oli joulukuun alussa itsenäisyyspäivän aattona vietetty itsenäisyysylioppilasjuhla. Tänä syksynä koulustamme valmistui seitsemän uutta ylioppilasta. Toivotamme heille kaikille onnea ja menestystä jatkoelämään! Koulutyö jatkuu tammikuussa 7.1.2026. Ensimmäinen työpäivä on abeille perinteisesti jatko-opintovaihtoehtoja esittelevä päivä. Joukko koulumme entisiä opiskelijoita tulee esittelemään nykyisiä opiskelualojaan ja oppilaitoksiaan. 22.1. saamme kuulla musiikin lukiodiplomin suorittajien konsertin. Abien koulutyö päättyy 5.2. penkkaripäivän merkeissä ja kakkosten vanhat tanssit tanssitaan 6.2. Paljon mukavaa yhteistä ohjelmaa on siis luvassa heti alkuvuonna.Alkuvuonna opiskelijoilta tullaan esivalintatarjottimella kysymään myös alustavia suunnitelmia seuraavan lukuvuoden opinnoista. Vuodenvaihde on hyvä koulutyön välitilinpäätöksen paikka. Jokainen voi tarkastella työskentelyään, onko syksyn opintoihinsa tyytyväinen. Jos opinnot ovat menneet suunnitellusti, kaikki on hyvin. Jos ei ole kaikkeen tyytyväinen, nyt on hyvä aika parantaa opiskeluaan, kevääseen on vielä matkaa. Opiskelun eteen kannattaa ja täytyy nähdä vaivaa. Opiskelu vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta työ kyllä palkitaan. Alisuoriutuminen – se, että jättää kykynsä käyttämättä – on huonoin mahdollinen vaihtoehto. Joulun aika on ennen kaikkea yhdessäolon aikaa läheisten ihmisten kanssa. Toivon, että ehditte hetkeksi unohtaa arjen kiireet ja viettää joulua yhdessä läheistenne kanssa. Rentoutukaa ja kerätkää voimia! Toivotan kaikille lukijoille Hyvää Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle! Ilkka Heikkilä
Hyvinvointiaamu Matti M
upäivä ja uimari Mattsson
Aamupuuron voimalla Eurajoen lukion hyvinvointipäivää vietettiin 28.10. yhteisen puuroaamiaisen ja monipuolisen, kouluarjesta poikkeavan puuhan parissa. Opiskelijan oli mahdollista uppoutua aamupäivän ajaksi lempeän tai vauhdikkaamman liikunnan, lukemisen, pelien tai taiteen pariin. Suurimman suosion keräsi Höntsäpelit monitoimihallissa, mutta osallistujia näkyi riittävän jokaisella pisteellä varsin mukavasti. Kirjaston hyvinvointipisteellä vallitsi läpi aamun rauhallinen tunnelma. Täysin hiljainen, kaunokirjallisuuden lukemiselle omistettu paineeton hetki keskellä koulupäivää oli omiaan virkistämään mieltä. Opiskelijoille esiteltiin lisäksi kirjanselkämysrunouden perusajatus, mikä poikikin muutamia runoja kirjastovierailun päätteeksi. Päivä oli kokonaisuutena onnistunut tempaus yhteisöllisyyden lisäämiseksi ja hyvinvoinnin tukemiseksi sekä opiskelijan näkökulmasta oikein sopivaa vaihtelua ainaiselle töidenpaiskinnalle.
Hyvinvointiaamupäivän päätteeksi koulullamme vieraili opiskelijakunnan hallituksen rahoittama puhujavieras, uimari Matti Mattsson. Hän kertoi meille urastaan, kohtaamistaan vaikeuksista ja miten hän on niiden kanssa selvinnyt.
Hakijan päivä näyttää suuntaa jatko-opintoihin imeänä ja sateisena aamuna perjantaina 31.lokakuuta 2025 kello seitsemän P odotamme yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa koulun parkkipaikalla linja-auton saapumista. Harmaa lokakuinen aamu ei houkuttele meitä lähtemään ja opiskelijoissa on havaittavissa väsymystä. Noustuamme linja-autoon opettaja jakoi meille eväät ja lähdimme matkaan. Kuulokkeista alkaa soida musiikki, mutta moottorin tasainen humina kuuluu sen läpi. inja-auto suuntaa Turun korkeakouluihin Hakijan päivä -tapahtumaan. Tapahtuma L kestää kuusi tuntia. Hakijan päivä on tarkoitettu ensisijaisesti lukioiden ja ammattikoulujen viimeisen vuoden opiskelijoille. Sen tarkoituksena on kertoa opiskelijoille eri alavaihtoehdoista ja niiden sisällöstä. adepisarat rummuttavat tasaista rytmiä ikkunalaseihin. “Tää sade ei lopu ikinä”, S huokaisee vieressä istuva. Matka sujuu kuitenkin hyvin ja saavumme ajoissa paikalle. Hyppäämme Turun yliopiston kohdalla linja-autosta pois ja huomaamme sään olevan yhä sateinen. Osa lukiolaisistamme jatkaa matkaansa ammattikorkeakouluun. Kuuntelemme tarkasti opinto-ohjaajan ohjeet ja menemme yliopiston sisätiloihin odottamaan ensimmäistä luentoamme.
Odottamassa pääsyä luentosaliin
isälle päästyämme huomaamme aulassa useita tuttuja. Yritämme etsiä S istumapaikkaa, sillä ensimmäinen luento alkaa vasta 15 minuutin kuluttua. Hetken kuluttua luentosalin ovet aukeavat ja menemme ihmisjoukon mukana sisälle. Kaikki salissa olevat hiljentyvät kuuntelemaan. Luentosalin eturivissä opiskelija selaa muistiinpanojaan, takarivissä joku haukottelee. Opettaja napauttaa mikrofonia ja toivottaa meidät tervetulleiksi Hakijan päivään. Henkilökunta ja opiskelijat kertovat koulun toimintatavoista ja kokemuksistaan. Luennon aikana väsymys alkaa kasvaa ja silmät tuntuvat raskailta. Moni opiskelija vilkuilee kelloaan.
äästyämme pois salista menemme odottamaan samaan paikkaan seuraavan P luennon alkamista. Juttelemme muiden opiskelijoiden kanssa tunnin ajan ja alamme sitten siirtyä uuteen paikkaan. Avaamme oven ulos ja huomaamme sateen yltyneen. Meillä ei ole sateenvarjoja mukana, joten yritämme suojata itsemme sateelta laukkujemme avulla. Puolessa välissä matkaa erkanemme kahdestaan toisista, sillä haluamme mennä kuuntelemaan psykologian luentoa. Katsomme reitin kampukselle puhelimesta ja se näyttää matkan kestävän 10 minuuttia kävellen. Pian huomaamme olevamme aivan väärässä paikassa ja käännymme takaisin. Harhailemme pitkin yliopistoaluetta, kunnes tajuamme, että kohteemme oli aivan lähtöpaikan vieressä. “En olisi uskonut, että eksymme näin lähellä”, totean turhautuneena. Tunnemme itsemme tyhmiksi ja yritämme ymmärtää, miksi puhelin oli näyttänyt meille kiertoreitin.
Sumuinen ja synkkä aamupäivä kampuksella
aikkien luentojen jälkeen lähdemme puoli kahden aikaan pois kampukselta. K Olemme nälkäisiä ja etsimme hyviä ruokapaikkoja. Päädymme lopulta kävelemään kilometrin matkan Hansakortteliin. Olemme väsyneitä ja sukkamme ovat aivan märät. Emme jaksa etsiä erikoista ruokapaikkaa, joten päädymme menemään heti ensimmäiseen, jonka näemme. Huomaamme heti, että valinta on virhe, sillä ruoka ei maistunut eikä näyttänyt hyvältä. Jätämme ruuasta yli puolet syömättä. Lähdemme pois ruokapaikasta, ja pian luoksemme kantautuu kahvin vahva tuoksu. Päätämme lähteä hakemaan kahvia.
Syksyinen Aurajoen silta
ilaamme kahvit ja alamme suunnittelemaan lähtöä kauppakeskuksesta. T Stressaamme, että toimiikohan puhelimen karttasovellus tälläkään kertaa. Opinto-ohjaajat olivat kertoneet meille aamulla, että jokaisen tulee olla kello kolmen aikaan Turun Tuomiokirkolla. Laitamme sen sovellukseen määränpääksi, ja alamme etsiä oikeaa ovea, josta pääsemme parhaiten ulos. Kartan reitti näyttää tällä kertaa luotettavalta, joten lähdemme etsimään kohdetta sen avulla. lamme olla jo väsyneitä päivän tapahtumista. Meillä on vielä vähän alle kilometrin A matka kirkolle. Juttelemme keskittyneesti päivän tapahtumista, ja mietimme tekisimmekö illalla jotain yhdessä. Yhtäkkiä kuulemme perästämme kovan huudon, joka kaikuu kadulla: “Hei oottakaa meitä!” Käännymme nopeasti katsomaan taaksemme ja huomaamme muutaman opiskelijan juoksevan perässämme. Hämmennyimme huudosta emmekä heti tajunneet pysähtyä.
jatuksissamme pyörii opinto-ohjaajan lausahdus: “Muistakaa olla kirkolla kolmelta!” A Saavumme vihdoin linja-autolle, ja huomaamme kaikkien odottavan meitä. Märkien takkien haju täyttää bussin ilman. Päivä tuntuu päättyvän samaan harmauteen, josta se alkoi. Silti bussissa paluumatkalla joku toteaa hymyillen: “Ehkä mä haen tonne opiskelemaan.” iia Kaulio K Sini Mikola
Linja-auto suuntaamassa kohti Eurajokea
Polii peruste sekin v minua re hakiess kestäv penkkip tarvitt Haastatte muass yhteisku
Lukiolais kou Poliisiam Luennol lisäksi es raken Herv
PolAMK
Hae po
Olisiko sinusta poliisiksi?
isiksi halutessa tulee olla Suomen kansalainen, erve ja nuhteeton. En ole jäänyt vielä kiinni, joten vaatimus täyttyy. Asiakkaani ovat myös kehuneet ehelliseksi ja luotettavaksi. Poliisiammattikorkeaan sa suoritetaan myös fyysinen koe, jossa testataan vyyttä, ketteryyttä, ylätaljan- tai leuanvetoa sekä punnerrusta. Olenkin alkanut käymään salilla, jotta taessa pääsen pakoon kovakuntoisiakin poliiseja. elumaisessa psykologisessa osiossa arvioidaan muun sa motivaatiota, vuorovaikutusta ja poliisin roolia unnassa. Itsehän olen ihan mallikansalainen tämän asian saralla. Ehkä minusta olisikin poliisiksi? - Kelmi Kriminaali
set saivat kuulla mielenkiintoisia yksityiskohtia alan ulutuksesta ja sen vaatimuksista myös oikeilta mmattikorkeakoulun opiskelijoilta 14. marraskuuta. lla selvisi Kelmi Kriminaalin mainitsemien seikkojen simerkiksi se, että poliisiksi kouluttautuvia varten on nnettu kokonainen harjoituskaupunki Tampereen vantaan. Suomessa poliisin ura urkeneekin sitä tavoitteleville ainoastaan Tampereella.
oliisiksi Poliisiammattikorkeakoulun sivuilta!
LUKIOM 12.11
MESSUT .2025
Sinistä, valkoista ja toivoa tulevasta Lukiomme tämän syksyn uudet ylioppilaat painoivat valkolakit päähänsä juhlavaksi puetussa Eurajoen monitoimihallissa 5.12. samalla, kun Suomen lippu liehui jylhänä salossaan. Itsenäisyys- ja ylioppilasjuhlassa yhdistyivät perinteiseen tapaan nuoruus, syvä kunnioitus maamme puolesta uhrautuneita kohtaan sekä käsinkosketeltavan toiveikas tunnelma. Päivänsankarit saapuivat tilaisuuteen kappaleen Aamu lakeuksilla säestämänä, minkä jälkeen tervehdyssanoissa ilmaistiin arvostusta suomalaisen yhteiskunnan turvallisuutta sekä yksilön monipuolisia oikeuksia kohtaan. Koskettavia puheenvuoroja itse asiassa riitti: Kuuntele-runo sisälsi viestin kauneuden näkemisestä silmien sijaan sydämellä, ja Vapauden viestikapulan luovutuksen yhteydessä esitettiin pyyntö siitä, että nuoria ei unohdettaisi. Rehtori pohti puheessaan yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden merkitystä sekä yhdessä että erikseen. Uuden ylioppilaan puheesta loisti puolestaan kiitollisuus. Puheiden ohella ohjelmalistalla oli kattaus musiikkiesityksiä: yleisöä hellittiin Finlandiahymnistä ja kappaleesta Täydellinen elämä tehtyjen tulkintojen sekä haitariesityksen muodossa. Suomen ja valmistuneiden kunniaksi laulettiin lisäksi yhteistuumin Maamme-laulu ja Gaudeamus Igitur. Suuret onnittelut uusille ylioppilaille sekä 108vuotiaalle Suomelle!
San ny, Lauri Nikula!
Kolme ällää Moi! Olen Lauri Nikula ja opiskelutaipaleeni alkoi jo eskarissa. Eskari ja ala-aste eivät olleet jännittäviä, sillä koulun oppilaat olivat jo tuttuja ja meidän koulumme oli pieni. Tutustumispäivä yläasteella jännitti ja sain silloin jo kavereita seuraavaan askeleeseen koulutaivaltani. Muistan, kun yläaste sitten alkoi, kaikki oli jännittävää pienelle kuivalahtelaiselle pojalle: uusi rakennus, uusia ihmisiä, uusia opettajia ja niin edelleen. Muistan sen, kun ensimmäinen tunti yläasteella alkoi, luokkamme 7A istui nätisti luokassa. Yläasteen aikana sain paljon uusia ystäviä ja kaveriporukkani muokkaantui todella paljon. Aika kului ja yhtäkkiä olivat enää viimeiset tunnit yläasteella käsissämme. Ensimmäinen tunti yläasteella verrattuna viimeiseen tuntiin yläasteella oli huomattava. Luokkamme oli villimpi ja meno oli sen mukaista. Sitten oli aika vaihtaa toiselle asteelle, piti kiittää omaa luokkaa. Paras ystäväni jatkoi opiskelujaan ammattikoulussa ja siihen piti tottua. Muistan yhteishaussa, kun ensimmäinen paikka oli Eurajoen lukio, mutta en päässyt keskiarvollani lukioon. Olisin päässyt ammattikouluun, mutta muistan vieläkin sen hetken, kun vanha opomme soitti minulle ja kysyi minulta:”Lauri haluatko lukioon?” Muistan, kun se hetki sai minut pysähtymään ja vastasin: “Kyllä mä haluun.” Sitten pääsin lukioon. En olisi ikinä uskonut istuvani lukion penkeillä. Ensimmäinen vuosi lukiossa keskityin koulussa ja tein kaiken vaaditun ajallaan valmiiksi. Toinen vuosi lukiossa meni vähän kehnommin, kun motivaatio alkoi hiekan tavalla livahtaa sormien läpi. Kolmas vuosi lukiossa meni heikoiten, sillä ei ollut motivaatiota tehdä enää mitään järkevää. Viimeiset puoli vuotta lukiossa oli minulle ehkä stressaavinta aikaa, koska minun täytyi korottaa kurssejani ja luin ensimmäisiä kertoja kokeisiin lukioni aikana. Kiitän myös ystäviäni, jotka auttoivat minua lukemaan näihin tärkeisiin kursseihin, sillä ilman teitä en olisi tässä. Muistan lukioajoilta musiikintunnit Merin kanssa ja kiitän Meriä kaikista musiikin tunneista. Erikoismaininta myös Ullalle eli englannin opettajalle. Nautin aina englannin tunneista, sillä Ullalla on hyvä tapa opettaa ja Ulla kohtaa opiskelijat sydämellisesti. Lukioajalleni mahtui yksi musikaali ja kaksi vanhojen tanssia. Nautin vanhojen tansseista erityisesti, sillä tanssien takia halusin lukioon ja olen joskus harrastanutkin tanssia. Kohokohtiani lukiossa olivat todellakin musikaali, penkkarit, parit vanhojen tanssit ja tietenkin ylioppilaaksi valmistuminen Seuraavaksi suuntani on armeijaan ja sen jälkeen haluaisin päästä opiskelemaan sosionomiksi. Suunnitelmani voivat tietenkin muuttua, mutta elämä keinuttaa. Koko lukioaikani olen nauranut käytävillä ja uskon, että sen on myös kuullut. On ollut ilo viettää kolme ja puoli vuotta lukiossa ja kiitän myös lukioaikaisia ystäviä: olette saaneet minut jaksamaan! Kiitos hyvästä ruuasta keittiön väki! Kiitos puhtaista käytävistä siivoojat! Kiitos oppitunneista opettajat! Vihdoin on se hetki, kun saan valkolakin päähäni. Hetki, josta saan olla todella ylpeä. Hetki, jonka olen halunnut kokea. Nyt tämän pojan on aika kiittää ja kumartaa! Kiitos Eurajoen lukio!
San ny, Eetu Suneli!
Välipysäkki ”Ihmisen elämä on täynnä haasteita ja saavutuksia. Sekä päättöviikoista että ylioppilaskirjoituksista selviäminen kuin myös ylioppilaslakin päähän pistäminen ovat yhtä lailla saavutuksia, vaikka niiden saavuttaminen on vaatinut runsaasti työtä. Yhdeksän vuoden peruskoulun jälkeen noin kolmen vuoden lukioura onkin kuin välilasku. Iltapäivien kaksoistunteihin tai kuuden tunnin kirjoituksiin verrattuna aika on kulunut varsin nopeasti, nopeammin kuin fysiikan lait antaisivat ymmärtää. Kiitämme opettajiamme työstä, jota ilman emme seisoisi tässä, valkolakki päässämme. Ohjasitte meitä pilkkuvirheistä isoihin kokonaisuuksiin, haastoitte esimerkeillä ajatteluamme, varoititte kielioppien kompastuskivistä, selititte kaavoja niin kauan kuin oli tarve ja kuuntelitte taitojamme, vaikka nuotit eivät aina osuneet kohdalleen. Lukion aikana olemme myös kuulleet ainutlaatuista, mutta loputonta vakuuttelua Oulun mahtavuudesta Aapolta ja penkkareissa seurasimme, kun rehtori Ilkan arvonimet päivitettiin ennätysnopeaan tahtiin, Eurajoen presidentistä nykyiseksi lordiksi. Eurajoen lukio on tarjonnut meille laadukkaan koulutuksen laajalla kurssitarjottimella, puhtaat opetustilat, maittavan ruoan ja loistavat mahdollisuudet tukiopetukseen matikkakahvilan, läksybaarin ja oman erityisopettajan muodossa. Lukiomme etuna olemme päässeet nauttimaan myös teemaopinnoista, kuten vaelluskurssista ja lehdentekokurssista. Kiitos koko henkilökunnalle, joka on mahdollistanut meille näin mahtavan, keskikokoisen lukion. On kuitenkin syytä asettaa katseet tulevaisuuteen. Emme tiedä tarkalleen, mitä tuolla olevien ovien takana meitä odottaa. Haluan lainata entistä tasavallan presidenttiä, Urho Kekkosta. Enkä nyt tarkoita kuuluisaa sanontaa “Saatanan tunarit”, vaan sitä, mitä hän sanoi marraskuussa 1968 Helsingin ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhlassa: ‘Sukupolvet vaihtuvat, asioiden ei tarvitse mennä välttämättä siten kuin ne ovat ennen menneet – – Ennakkoluulottomasti ajatteleva nuoriso on tulevaisuuden ideologinen pommi. Siinä on maailman toivo’. Tulevaisuus on avoin, ja me astumme siihen nyt osaavina ja valmiina toimimaan. Rakkaat ylioppilastoverit, tänään on meidän päivämme! Presidentti Mauno Koivisto sanoi: ‘Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.’ Kiitos.”
Teksti on kirjoittamani uuden ylioppilaan puhe. Tämä kaksi ja puoli vuotta meni todella nopeasti. Kurssitarjottimen suoma tuuri mahdollisti vaikka ja mitä! Ehdin opiskella viittä kieltä ja suorittaa jopa musiikin lukiodiplomin. Uskomattomia muistoja ovat olleet tilasto-olympialaiset ja musiikkinäytelmäproduktiot, erityisesti The Addams Family! Seuraavaksi suunta onkin kohti nuorisojärjestötoimintaa ja opintoja Vaasan yliopistossa tuotantotalouden ja kyberjohtamisen tutkinto-ohjelmassa. Se tarkoittaakin kauppatieteitä/tekniikkaa/hallintotieteitä. Kattellaa syssymmäl että mitä sitten tulevaisuudessa tulen tekemään. Kiitos. Tack. Thank you. Danke. ありがとうございます
Syksyn 2025 uu
Eetu Suneli, Cecilia Holmberg, Eero Kallio, Ve Ilona Sillvan Onnea uusille
udet ylioppilaat!
era Kirselä, Lauri Nikula, Mirva-Liisa Valtonen, (ei kuvassa) e ylioppilaille!
Itsenäisyyspäivänä Suomen kansa sai nauttia poikkeuksellisen laajasta kulttuuritarjonnasta television välityksellä: Tuntemattoman sotilaan ja Linnan juhlien ohella myös laulaja Katri Helenan elokuinen jäähyväiskonsertti näytettiin tänä vuonna taltioituna Ylen kanavalla. Illan pimetessä ja konsertin edetessä kotini olohuoneen joulukyntteliköt tuntuivat heräävän ennennäkemättömällä tavalla eloon laulajalegendan valovoimaisen olemuksen rinnalla. Tämän äänessä ja Olympiastadionin massiivisessa yleisömeressä näytti olevan edustettuna koko elämä. Ihmiset osasivat vuosikymmeniä sitten kirjoitettujen kappaleiden sanat ikään tai mihin hyvänsä muuhunkaan ominaisuuteen katsomatta ulkoa. Koko asetelma oli silminnähden täynnä vilpitöntä, vastavuoroista kiitollisuutta ja arvostusta. Kyyneliä taide-elämyksen edessä pidätellessäni tulin ajatelleeksi sitä, miten kaunista katseltavaa sisäinen rauha, menneen hyväksyminen sekä kaikenlaisesta katumuksesta ja häpeästä riisuutuminen voivatkaan olla. Ennen kaikkea olin vaikuttunut siitä, miten Katri Helena seisoi hehkuen ja järkähtämättä kaiken laulamansa takana. Katsoen yleisöään hymyillen silmiin hän lauloi luonnosta, rakkaudesta, elämästä - ja suomalaisuudesta.
Kun ajattelen Suomea, en voi olla tuntematta liikutusta. Luontomme on harmoninen kontrastien kirjo, kielemme värikkäiden synonyymien loputon aarreaitta ja kulttuurimme rikas sekoitus perinteitä sekä nuorekasta luovuutta. Koulutusjärjestelmämme sallii suorastaan umpikujattoman unelmoinnin. Kukin on vapaa etsimään omaa totuuttaan, ihmettelemään kokemaansa ja osallistumaan keskusteluun. Suomalaisuus ei kuitenkaan ole valmis käsite vaan sitä, miksi me sen teemme. Maailma ja Suomi ovat kaikesta kantamastaan tuskasta huolimatta edelleen pullollaan voimakasta yhteisöllisyyttä, joka saa yksilöiden mielenmaisemat sulautumaan osaksi kollektiivisesti ravistelevaa tunnelmaa. Suuret tunteet ja niistä puhuminen ovat nyt ja loputtomiin tarpeen, jotta voimme vastustaa vääryyttä ja saada voimaa hyvän rakentamiseen. Emme voi pelastaa yhteiskuntaamme kärsimykseltä, sillä raskaatkin vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Sen sijaan meillä on vapaus ja velvollisuus tukeutua toisiimme nykyistä matalammalla kynnyksellä. Jos herkistymme edes hetken verran, voimme tavoittaa ihmisyyden ytimen ja huolehtia siitä, että hyväsydämisyys on jatkossakin valtaväestön näkemys oikeasta.
Vaihtovuoden kohokohdat Vaihtovuoden aikana en malttanut pysyä pelkästään Saksassa, sillä se olisi tuntunut liian yksitoikkoiselta. Ystävystyin uuden porukan kanssa ja lähdimme yhdessä kiertämään kuutta eri maata, joissa vietin yhteensä noin kuukauden."
Alankomaat -
Paras ja ensimmäinen kohteeni oli Alankomaat, jonne minä ja kaksi kaveriani, Sam ja Katharina, matkustimme aamujunalla kello neljältä reittiä Bremen–Amsterdam. Museot, paikallinen yöelämä ja kauniit nähtävyydet hurmasivat minut täysin.
Juhlat ja tapahtumat- Pääsin viettämään paljon aikaa juhlissa, vieraana ja ‘’töissä’’. Muutaman kerran sain olla baarimikko koko illan ja yön, juhlat kestivät n. 10 tuntia 21-6. Muita juhlia oli esimerkiksi uudenvuoden vietto muiden vaihto-oppilaiden kanssa, joka oli hyvin erilainen kokemus Suomessa ja Saksassa. Saksassa kokoonnuimme suuren porukan kanssa, josta tiesin suunnilleen vain yksi viidesosan ja kiertelimme ympäri kaupungin teitä samppanjalasit kädessä, kun joka tiellä eri ihmisporukat juhlivat ja sytyttivät ilotulituksia. Koko kaupunki oli hereillä koko yön, kun aikuiset, lapset ja nuoret valtasivat tiet omilla juhlitaan.
Joulu
.
Suurin ero Saksassa ja Suomessa asumisessa oli kuitenkin talvi ja tarkemmin joulunvietto. Saksassa talvella ei ole lunta, eikä oikeastaan edes kylmä. Jouluna ei syöty suomalaista isoa jouluateriaa, mutta oli niin sanottu ‘’hot pot’’.
Teksti: Emma Asikainen
Kuuntele Tyttö istuu järven rannalla, katsoo horisonttia, ajattelee kauneutta ja sitä, mistä kaikessa on pohjimmiltaan kyse. Hän miettii, kuinka jokainen paikka, jokainen vuodenaika ja hetki on osa jotakin suurempaa, jota hän ei ole vielä täysin ymmärtänyt. Ehkä kauneus asuu juuri siinä, ettei kaikkea tarvitse ratkaista heti, ettei horisonttiin tarvitse nähdä selvästi. Hetken hiljaisuuden rikkoo askeleet, jotka kulkevat tyttöä kohden. Ystävä istuu hänen vierelleen ja katselee samaa maisemaa, mutta eri silmin. Tyttö nojautuu ystävää kohden ja kuiskaa: “Tämä maa, jonka metsät humisevat vihreinä tuulessa Tuo vesi, järvissä makeana Se ilo, kun lumihiutaleet tanssivat ilmassa Nämä puut, huurteessa kauniina Nuo joutsenet, jotka lentävät taivaalla Ne muistot, jotka on meidän Suomella” Ystävä istuu hiljaa ja antaa sanojen laskeutua heidän välilleen kuin nuo hiljaiset lumihiutaleet, joista tytön runo kertoi. Lopulta ystävä hengittää syvään ja sanoo pehmein lausein: “Sinä puhut kuin kuuntelisit tätä maata sydämellä, et korvilla. Ja ehkä juuri siksi minä ymmärrän sinua, vaikka puhuisit vierasta kieltä. Sinulle tässä hetkessä on jotain ikuista, jotakin, joka on ollut ennen meitä ja joka jää jäljelle vielä kun meitä ei enää ole.” Tyttö hymyilee lempeästi ja jatkaa runoaan: “Sata ja kahdeksan, on vuosia takana Neljäkymmentä ja yksi, kansallispuistoa Seitsemän paikkaa, UNESCO:n perintökohteina Neljä kertaa, ehtii vuodenaika muuttua Kaksi väriä, sininen ja valkoinen Yksi maa, suvereeni itsenäinen” Kirjoittaja: Taimiina Pertola
Pikku naisia -mu
usiikkinäytelmä
Työryhmäha Hanna Turunen Kuka olet ja mitä teet projektissa? ”Hanna Turunen, ohjaaja” Miten syyslukukausi on näyttänyt projektin kannalta? ”Me olemme nyt paremmassa vaiheessa kuin viime vuonna tähän aikaan. Porukka on isompi kuin viime vuonna, mutta kaikki ovat tehneet hommia hyvin” Miten projekti eroaa aikaisemmista projekteista? ”Nyt meillä on paljon enemmän porukkaa, yhteensä noin 50 ja myös uusia opettajia opistolta ja lukiolta. Tähän on tehty itse musiikkidramaturgia, eli valittu biisit itse. Sisällöllisesti vanhempi teksti, klassikko. Tässä on enemmän yhteiskunnallisempaa sanomaa kuin aikasemmissa projekteissa” Muita kommentteja? ”Tulkaa katsomaan! Nyt on massiivinen projekti”
Kalle Hannukainen Kuka olet ja mitä teet projektissa? ”Olen Kalle ja näyttelen Brookea. Lisäksi toimin lavastajana” Miten tämä projekti erottuu lavastukseltaan verrattuna aikaisempiin projekteihin? ”Noh, tämä sijoittuu selvästi kaukaiseen historiaan. Projektiin tulee huomattavasti isompia lavasteita kuin edellisinä vuosina”
aastatteluja Näyttelijät Kuka olet ja mitä teet projektissa? Miina: ”Olen Miina Mikkonen, Rouva Margaret March, eli tyttöjen äiti. Lisäksi olen bändissä muusikkona” Inka: ”Olen Inka Sosala, olen ensemblessa ja lisäksi näyttelen Sallien roolia” Liinus: ”Olen Liinus Tammi, näyttelen Laurie Laurencea, Marchien naapuria” Noora: ”Mä oon Noora Heino ja olen ensemblessa ja näyttelen” Taimiina: ”Olen Taimiina Pertola ja näyttelen Jo Marchia. Se on vähän niinku päärooli”
Minkälainen roolisi projektissa on? Miina: ”Äidin rooli on huolehtivainen, hän huolehtii kaikkien asioista kun on sota-aika, hän auttaa köyhiä ja vähävaraisia ja pitää taloudenhoitaja Hannan kanssa huolta tyttäristään. Sitten hän murehtii miehensä kohtaloa, kun hän on rintamalla sotapappina. Muusikkona muutamassa biisissä pianon ääressä” Inka: ”Sallien rooli on hyvin yksinkertainen ja sitä on hauska näytellä. Ensemblessa on kiva olla mukana, pääsee tanssimaan ja laulamaan” Liinus: ”Ehkä hieman ujo, itsenäinen” Noora: ”Niitä on monta, aika paljon lapsirooleja” Taimiina: ”Se on todella villi, koko näytöksen ajan Jo kasvaa nuoresta villistä tytöstä hiukan aikuisemmaksi. Vähä niinku joo”
Oletko näytellyt ennen? Minkälaiselta näyttely on tuntunut ja/tai miten päädyit näyttelemään? Miina: ”Päädyin tänne, koska tulin pitämään opintovapaavuotta EKO:lle ja siellä tarjottiin mahdollisuus osallistua musiikkinäytelmäproduktioon. Muistaakseni olen viimeksi näytellyt lähes 30 vuotta sitten vuonna 1993 Rauman iltanäyttelijöissä. Näyttely tuntuu isolta haasteelta, koen että minulla on paljon vuorosanoja, sen päälle vielä laulut. Kaiken muistaminen on minulle isoin haaste, ei niinkään näyttely, se tulee aika lailla luonnostaan. Nuorille se on melko helppoa, mutta yli 50-vuotiaana kovalevy on niin sanotusti täynnä” Inka: ”Olen näytellyt ennen, kaksi edellistä musikaalia. Ala-asteella olin myös jossain Risto Räppääjä -näytelmässä. Näyttely tuntuu tosi mukavalta, tuntuu että pääsen ilmaisemaan itseäni hyvin sen kautta. Päädyin näyttelemään musikaalin infotilaisuuden kautta” Liinus: ”Olen näytellyt ennen kahdessa musikaalissa. Se tuntuu tosi hauskalle ja se on yksi tapa ilmaista itseään, se on kivaa. Päädyin tänne infotilaisuuden kautta seiskaluokalla” Noora: ”En ole näytellyt ennen, on ollut ihan kivaa. Tulin katsomaan esittelyä tästä näytelmästä ja siten päädyin jotenkin tänne” Taimiina: ”Olen näytellyt ihan pienestä asti, taisi olla 2016-2017 kun olin Patolammessa kesäteatterissa ensimmäistä kertaa. Olen käynyt myös teatterikoulun,joka kesti 2. luokasta 7. luokkaan. Rakastan näyttelyä,koska siinä pääsee kurkkaamaan toiseen elämään hetkeksi aikaa. Sitä on vaikea selittää”
Joulujuh
hla 2025
202 Joulupanto
25A omiimikisa
202 Haluatko Jou
25B ulunääriksi?
202 Joulupake
25C etointikisa
Tanssii kakko
osten kanssa!
Joulupukk vierail
kikin ehti lemaan
OpeBa
astu!!
Hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta