8 minute read

Opetus: Jumalan maja ihmisten keskellä

Jumalan maja ihmisten keskellä

Kuulimme tämän vuoden lehtimajanjuhlilla jälleen monien ihmisten ympäri maailmaa sanovan, että he tunsivat Jumalan läsnäolon siellä, missä he katsoivat lähetyksiämme. Tapahtui ihmeitä, ihmissuhteet paranivat, saatiin rukousvastauksia ja kaikki tämä tapahtui silloin, kun ihmiset katsoivat lehtimajanjuhlia kotonaan tai seurakunnassaan. Oli hienoa jälleen kerran todistaa näitä ihmeitä. Tämä oli toinen kerta, kun järjestimme virtuaalisen lehtimajanjuhlan, koska pyhiinvaeltajat eivät voineet saapua Jerusalemiin. Vaikka monenlaisia rajoituksia oli voimassa, Jumalaa ei kukaan voi rajoittaa. Hän oli läsnä kodeissa ja kaikkialla, missä ihmiset kokoontuivat yhteen katsomaan lehtimajanjuhlia. Jumala oli todellakin kansansa keskellä ympäri maailmaa.

Advertisement

”Jumala, joka asuu kansansa keskellä” on teema, joka kulkee vahvasti läpi Jumalan Sanan, ja se heijastaa monia hengellisiä totuuksia, jotka ympäröivät lehtimajanjuhlaa.

jumalan telttamaja Yksi useimmin esitetyistä kysymyksistä, jota minulta kysytään ympäri maailmaa, on: ”Entä kolmas temppeli?” Raamatussa on toki monia viittauksia tulevaan temppeliin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että läpi historian ihmiset ovat olleet kiinnostuneempia temppelistä kuin Jumala. Hän on aina pitänyt enemmän yksinkertaisista, teltan kaltaisista rakennelmista kuin mahtailevista kivirakennuksista.

Alusta alkaen Jumala ohjeisti Israelia rakentamaan Hänelle telttamajan, jossa Hän asuisi, eikä temppeliä. Tämä ei johtunut siitä, että Israelilla ei olisi ollut vaihtoehtoja. Päinvastoin Aabraham oli kotoisin Kaldean Urista, joka on yksi varhaisimmista sivilisaatioista, jossa oli valtavia kivirakennelmia heidän jumalilleen. Kun israelilaiset olivat Egyptissä, he eivät nähneet ainoastaan valtavan kokoisia Gizan pyramideja, vaan koko maa oli täynnä suuria temppeleitä, joissa egyptiläiset palvoivat jumaliaan.

Kun Jumala johdatti israelilaiset pois Egyptistä, Hän ohjeisti Moosesta rakentamaan Hänelle asumuksen, mutta se ei saanut muistuttaa niitä rakennelmia, joita Egyptissä oli. Sen sijaan sen tuli olla yksinkertainen ja liikuteltava telttamaja. Mooses kertoi kansalleen, millainen telttamaja heidän tulisi rakentaa niiden ohjeiden mukaisesti, jotka hän oli saanut Jumalalta. Jumala näytti hänelle telttamajan vuorella (2. Moos. 25:9, 40). Tämä taivaallinen todellisuus ei ole muuttunut

”Jumalaa ei voi eristää johonkin tiettyyn paikkaan. Hän on kaikkialla läsnäoleva. Hänet voi kohdata missä tahansa ja usein myös mitä epätavallisimmissa paikoissa”

Gizan pyramidit ovat peräisin jo Aabrahamin ajoilta.

sen jälkeen. Raamatun loppupuolella apostoli Johannes kirjoittaa: ”Ja sen jälkeen minä näin: todistuksen majan temppeli taivaassa avattiin” (Ilm. 15:5).

jumalan temppeli Ensimmäinen ihminen, joka rakensi temppelin Jumalalle, oli kuningas Daavid. Hänen halunsa rakentaa kunnollinen ylistyspaikka Jumalalle syntyi hänen omasta halustaan palvoa kunnollisella tavalla Jumalaa, jota hän rakasti niin paljon. Daavid kamppaili ajatuksen kanssa, että hän asui itse hienossa palatsissa Jerusalemissa, kun maailmankaikkeuden Luoja asui vaatimattomassa teltassa. ”Katso, minä asun setripuisessa linnassa, mutta Jumalan arkki asuu telttakankaan suojassa” (2. Sam. 7:2). Hänen halunsa rakentaa temppeli Jumalalalle sai vastakaikua profeetta Naatanilta, joka rohkaisi häntä tekemään niin kuin hänen sydämensä sanoisi. Uskon, että jokainen meistä olisi iloinnut sellaisesta suunnitelmasta.

Mutta tuona yönä Jumala nuhteli Naatania: ”Enhän minä ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin israelilaiset Egyptistä, tähän päivään saakka, vaan minä olen vaeltanut asuen teltta-asumuksessa” (2. Sam. 7:6). Maallinen temppeli ei koskaan ollut Jumalan suunnitelmissa, vaan Hän halusi ennemminkin asua kansansa keskellä. Jumalan läsnäolo oli aina liikkeellä tai valmis liikkumaan. Mooses rukoili, että Jumalan läsnäolo liikkuisi Israelin mukana. Tämä liikkuva läsnäolo johdatti Israelia ja erotti Jumalan kansan kaikista muista kansoista (2. Moos. 33:16).

Jumala kyllä valitsi Jerusalemin erityiseksi paikakseen, jossa Hänen läsnäolonsa säilyisi ikuisesti. Lukuisat ihmiset ovat todistaneet minulle siitä, kuinka he ovat kokeneet Jumalan läsnäolon ainutlaatuisella tavalla juuri Jerusalemissa, erityisesti Länsimuurilla. Jotkut ystävistäni ovat saaneet kutsun Jumalalta johonkin uuteen palvelutyöhön; elämät ovat muuttuneet tässä ainutlaatuisessa paikassa. Jumala myös salli Daavidin pojan Salomonin rakentaa Hänelle temppelin. Mutta ehkä Jumala ymmärsi ihmismieltä ja näki jo ennalta, että ihminen tulisi rajoittamaan Hänen läsnäolonsa vain tuohon yhteen paikkaan Jerusalemissa.

Jesaja ymmärsi ehkä paremmin kuin muut profeetat, että Jumalan läsnäoloa ei voisi rajata mihinkään rakennukseen: ”Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani?” (Jes. 66:1) Hän tiesi, että Jumalan eristäminen yhteen rakennukseen oli mahdotonta. Tämä ajatus erotti Israelin Jumalan myös kaikista muista kansoista, heidän temppeleistään ja pyhäköistään. Israelin Jumala on taivaan ja maan Luoja. Häntä ei voi eristää johonkin tiettyyn paikkaan. Hän on kaikkialla läsnäoleva. Hänet voi kohdata missä tahansa ja usein myös mitä epätavallisimmissa paikoissa. Richard Wurmbrand, joka oli Romanian vainotun seurakunnan sankari, vietti vuosia vankilassa ja häntä kidutettiin hänen uskonsa tähden. Silti hän sanoi, että hän koki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen läsnäolon voimakkaammin vankilassa kuin missään seurakuntarakennuksessa, jossa hän vieraili sen jälkeen.

Apostoli Paavali julisti aikansa ateenalaisille filosofeille ja kirjanoppineille: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.” (Ap. 17:24–25)

On totta, että edes telttamaja ei pystynyt eristämään loputonta ja Kaikkivaltiasta Jumalaa, mutta teltta edustikin enemmän Jumalan luonnetta. Hän on alati liikkeellä. Se muistuttaa meitä Jeesuksen sanoista Nikodemukselle: ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt” (Joh. 3:8). Tämä on yksi näkökulma Jumalaamme, joka on elävä ja liikkuva, ja niin on myös Hänen kansansa.

seurakuntatemppeli Korona-aika on muistuttanut meitä tästä asiasta. Monet seurakunnat ovat olleet tyhjillään jo yli vuoden ajan. Täällä Jerusalemissa Pais Arena, jossa olemme viime vuosina viettäneet lehtimajanjuhlaa, on pysynyt tyhjillään sukkotin aikana. Toivoimme niin kovasti, että olisimme voineet vastaanottaa lehtimajanjuhlan pyhiinvaeltajat ympäri maailmaa Jerusalemiin. Mutta Jumalalla oli muita suunnitelmia. Samanaikaisesti me kuulimme monia todistuksia ympäri maailmaa siitä, kuinka Jumalan läsnäolo oli täyttänyt olohuoneita ja tapaamispaikkoja, joissa ihmiset katsoivat lehtimajanjuhlalähetyksiämme.

Tapasin hiljattain joitakin kansainvälisiä evankelisia johtajia ja he kaikki sanoivat, että korona edustaa hengellisen työn virittämistä uudelleen. Jumala muistuttaa meitä siitä totuudesta, että Hän ei halua olla kansansa parissa pelkästään suurissa halleissa Jerusalemissa, seurakunnissa tai suurtapahtumissa, vaan Hänen läsnäoloaan voi kokea kaikkialla, missä kaksi tai kolme on kokoontuneena Hänen nimessään.

Kun Hesekiel näki edeltä käsin ennalleenasetetun Israelin, hän oivalsi, että tä-

”Tietyt ihmissydämen ominaisuudet vetävät Jumalan läsnäolon puoleensa: nöyryys Hänen edessään ja kunnioitus Hänen sanaansa kohtaan”

Osittain uudelleen rakennettu julkisivu ja portaikko Urin zikkuratista, joka alun perin rakennettiin 4 000 vuotta sitten.

män ennalleenasettamisen päämääränä on se, että Hän asuu kansansa parissa (Hes. 37:26–28). Apostoli Johannes näki ”uuden taivaan ja uuden maan” ja kuuli, kuinka taivaassa sanottiin: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa” (Ilm. 21:3). Jumalan antama tulevaisuus ihmiskunnalle ei ole sitä, että olisimme taivaallisissa asuinsijoissa, loisteliaassa temppelissä, vaan ennemminkin Jumala tulee alas uuteen taivaaseen ja uuteen maahan asumaan ihmisten keskelle.

Mitkään koristeelliset puitteet eivät kuvasta Hänen asumistaan ihmisten keskellä, vaan pikemminkin oikeanlainen sydämen asenne. Kun Jumala kysyi Jesajalta, missä tämä asumus, jonka ihminen Hänelle rakentaisi, voisi olla, Hän antaa oman yllättävän vastauksensa: ”Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä” (Jes. 66:2; katso myös Jes. 57:15).

Tämä tarkoittaa, että tietyt ihmissydämen ominaisuudet vetävät Jumalan läsnäolon puoleensa: nöyryys Hänen edessään ja kunnioitus Hänen sanaansa kohtaan. Myös Jeesus puhui samasta asiasta, kun Hän piti vuorisaarnan: hengellisesti köyhät, murheelliset, hiljaiset, laupiaat ja puhdassydämiset ovat autuaita. Jeesus kutsuu heitä siunatuiksi, koska Jumala huomioi tällaiset ihmiset ja asuu heidän keskellään.

lehtimajanjuhla Lehtimajanjuhla on aikaa, jolloin Jumala muistuttaa Israelia heidän omasta matkastaan erämaan halki, kun he asuivat teltoissa. Kun israelilaiset saapuivat Luvattuun maahan, Hän käski heitä: ”Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa; kaikki Israelissa syntyneet asukoot lehtimajoissa, että teidän jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (3. Moos. 23:42–43)

Lehtimajanjuhla muistuttaa meitä jokaista myös ihmisen katoavaisesta luonnosta. Paavali viittaa tähän toisessa kirjeessään korinttolaisille: ”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme.” (2. Kor. 5:1–2)

Tässä Paavali viittaa meidän omaan ruumiiseemme, joka on kuin lehtimaja. Hän tarkoittaa sitä, että meidän maalliset ruumiimme ovat vain väliaikaisia, ja ne eräänä päivänä korvataan taivaallisella. Hän myöntää myös, että maallisessa majassamme me joudumme välillä vaikeroimaan. Vaikka me olemmekin ihmeellisesti tehtyjä (Ps. 139:14), ruumiimme ovat silti särkyviä, usein heikkoja ja jopa taipuvaisia syntiin. Siksi Paavali sanoo epätoivoisena: ”Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7:24)

jumalan asuinsija Ihmeellinen totuus on kuitenkin se, että tämä sama hauras maallinen majamme voi tulla Jumalan asuinpaikaksi, Pyhän Hengen temppeliksi. Kun Jeesus oli Jerusalemissa lehtimajanjuhlan aikana, Hän sanoi jotakin, mikä varmasti muistutti monia tulevasta temppelistä, josta puhutaan Hesekielin kirjan luvussa 47. Profeetta näki tulevan temppelin tulevan elävän veden lähteeksi, parantavaksi vedeksi. Jeesus sanoi: ”Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat” (Joh. 7:38). Sen vuoksi tulevan Jerusalemin temppelin toivosta voi tulla todellisuutta sinulle tässä ja nyt.

Miten ihmeellinen todellisuus tämä onkaan, kun me uskovina tulemme pyhäköksi, jossa Herran kirkkaus ja läsnäolo saa asua. Eikä pelkästään se, vaan siitä tulee Jumalan pyhäkkö myös ihmisille meidän ympärillämme. Tapaamamme ihmiset voivat kohdata Jumalan, joka asuu meidän sisimmässämme. Aivan kuten Mooses rukoili, tämä liikkuva läsnäolo, jota kannamme kaikkialle, minne menemme, on se asia, joka erottaa meidät ympäröivästä maailmasta. Se tekee meistä valoja, jotka loistavat pimeydessä.

On meidän tehtävämme kylvää tuota läsnäoloa ja saada Pyhä Henki tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja kotoisaksi meidän elämässämme. Toisin sanoen: jos sisimpäsi voi olla Jumalan asuinpaikka, Hän tuntee olonsa kotoisaksi ainoastaan silloin, kun Hän saa olla elämämme Herra. Huoneen haltijoina Hän haluaa meidän antavan Hänelle oikeuden liikutella elämämme huonekaluja. Hänen läsnäolonsa vaikuttaa siten tapoihimme, päivittäisiin toimiimme ja jopa salaisiin tavoitteisiimme. Hän ei tyydy siihen, että Hän saa asua vain yhdessä huoneessa, yhdessä elämämme osa-alueessa. Hän haluaa täyttää jokaisen nurkkauksen ja paikan elämässämme. Jos sallimme tämän, ihmeellisiä asioita voi tapahtua. Myös ympärillämme olevat ihmiset saavat kokea ne elävän veden virrat, jotka kumpuavat elämämme pyhäköstä.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että olemme halukkaita näkemään teistä jokaisen jälleen täällä Jerusalemissa. Emme malta odottaa, että pääsette jälleen viettämään lehtimajanjuhlaa kanssamme täällä Jerusalemissa ja kokemaan sen, kuinka Jumala asuu kansansa keskellä juuri tässä kaupungissa, joka kantaa Hänen nimeään. Siihen saakka rukoilen, että me kaikki saisimme kokea Hänen läsnäolonsa siellä, missä elämme. ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä” (Ilm. 21:3).

JÜRGEN BÜHLER

ICEJ:N PRESIDENTTI

This article is from: