Toiminnanjohtajalta

Katso kohti toivoa

Israeliin kohdistuu jälleen kerran valtava hyökkäysten tulva. Gazasta ammutaan raketteja, ja sieltä myös lähetetään tulipommeja heliumilmapalloilla sytyttämään Israelin viljapeltoja. Itä-Jerusalemissa riehuu väkivaltaisuuksien aalto, Iranin armeijan komentaja vannoo Israelille tuhoa, israelilaiset teinit joutuvat terroristien ampumiksi bussipysäkeillä ja kansainvälinen rikostuomioistuin on ottanut Israelin hampaisiinsa järjettömin perustein. Viha ja terrorismi rehottavat, mutta kansainvälisen yhteisön kynät ovat pysyneet näistä aiheista visusti penaalissa.

Tänä rehottavan epäoikeudenmukaisuuden ja laittomuuden aikana meidän on helppoa vaipua epätoivoon ja tukkia korvamme ja suumme. On vaikeaa siitäkin huolimatta uskoa, että valinnat ovat epäonnistuneita ja yhteiskuntalupaukset palaneet poroksi. Ehkä jatkuva päivittäinen, räikeä rikkinäisyyden ääni on muuttanut nuorena kuulemamme raikkaan uskon äänen toisenlaiseksi. Ääni, joka ennen julisti ”mikään ei ole Jumalalle mahdotonta”, sanoo nyt sisimmässämme epätoivoisesti ”mikään ei koskaan muutu”. Tämä yksitoikkoinen, harmaa toivottomuuden ääni sulkee korvat uskolta.

Kun katsomme Israelin poliittista kaaosta viimeisten kahden vuoden ajalta, on helppoa vaipua epätoivoon. Seuratessamme rakettien sadetta Israelin siviilien ylle tai peltoja, joita poltetaan tuhansin hehtaarein, on vaikea uskoa, että Jumala toimisi kaiken keskellä.

Kristittyinä meidät on kutsuttu toivoon toivottomuuden aallokossa. Uskovat ovat niitä, jotka näkevät myrskyn perin pohjin ja kokevat sen vasten kasvojaan, mutta silti lähtevät liikkeelle. Aabraham katsoi hedelmätöntä vaimoaan täynnä toivoa ja uskoi vastoin tosiasioita, että hänestä tulisi monien kansojen isä (Room. 4:18). Myös Habakuk näki babylonialaisten mahdin nousun ja todennäköinen tuhon tie edessään silti julisti: ”Minä iloitsen Herrassa, minä iloitsen pelastukseni Jumalasta” (Hab. 3:18). Raamatun valossa toivottomuutta ja kyynisyyttä synnyttävä ”todellisuus” ei ole tarpeeksi realistista.

Kun katsomme Lähi-idän ja Israelin tilannetta, lihamme valitsee kyynisyyden, mutta Sanan kautta saamme valita Jumalan antaman toivon lupaukset. Israel ei ole pysynyt pystyssä kansan erinomaisuuden vuoksi, vaan Jumalan lupausten perusteella. Voimme kokea murhetta ja surua, kantaa taakkoja ja vuodattaa kyyneleitä, mutta meidän ei tarvitse olla kyynisiä. Älä anna sen, mitä ympärilläsi näet, hallita sydäntäsi. Anna sydämesi hallintavalta sille, mitä uskosi silmät näkevät Sanan lupausten täyttämänä.

Me kaikki rakastamme Joosefin kertomuksen satumaista päätöstä. Ja meidän tulisikin rakastaa, sillä Joosefin elämä oli taivaallisen todellisuuden ennalta julistettu varjo. Jumala lähetti Poikansa kuolemaan ja herätti Hänet kuolleista päästäkseen lapsensa ”todella vapaaksi” (Joh. 8:36). Vielä tulee päivä, jolloin ne, jotka ovat uskollisia peräti kuolemaan asti (Ilm. 2:10), saavat kuulla: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen palvelijani.”

Elämämme ja Israelin olosuhteet, olivatpa ne miten surkeat tahansa, eivät ole kertomuksen loppu. Ne ovat lukuja paljon suuremmassa kirjassa, jossa on todella voittoisa loppu. Vapahtaja palaa Kuninkaana takaisin Israelin keskelle, ja kaikki polvet notkistuvat Hänen edessään.

”Olkaa lujat ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte” (Ps. 31:25).

JANI SALOKANGAS

ICEJ SUOMEN OSASTON TOIMINNANJOHTAJA