Envision: Abrahamin sopimukset vs apartheid

ABRAHAMIN SOPIMUKSET VS. APARTHEID

Haastateltavana Israelin arabi Yoseph Haddad

Abrahamin rauhansopimukset ovat tuoneet Israelille läpimurron maan suhteissa arabimaailmaan, mutta samaan aikaan kansainvälinen BDS-liike (Boikotti-, divestointi- ja sanktioliike) hyökkää Israelia vastaan syyttämällä sitä apartheidista. Keskustelimme näistä aiheista Yoseph Haddadin kanssa Nasaretissa osana ICEJ:n Envision-konferenssia. Haddad on israelilainen arabikristitty ja i24 News -uutissivuston toimittaja, joka on puolustanut maataan vahvasti eri yhteyksissä. Seuraavassa otteita Haddadin haastattelusta.

David Parsons: Kertoisitko taustastasi? Yoseph Haddad: Synnyin Haifassa, joka on suurin israelilaiskaupunki, jossa arabit ja juutalaiset asuvat yhdessä. Kun olin kolmivuotias, vanhempani muuttivat Nasaretiin. Olen katolilainen. Minulla on ollut lapsesta lähtien juutalaisia, arabeja, kristittyjä ja muslimeja ystävinäni. Osa heistä on maallistuneita, osa uskonnollisia. He edustavat Israelin väestön koko kirjoa. Olemme tasavertaisia eikä juutalaisten ja arabien välillä ole eroa, koska olemme kaikki israelilaisia ja ihmisiä. Kun kasvaa tällaisessa ympäristössä, ymmärtää hyvin, minkälainen israelilaisen yhteiskunnan pitäisi olla. Tänä päivänä yritän välittää tätä samaa sanomaa molempien osapuolten ääritahoille.

Parsons: Olet myös palvellut vapaaehtoisesti Israelin armeijassa. Haddad: Kyllä. Monet ovat kysyneet minulta, miksi päätin mennä armeijaan, ja esitän heille vastakysymyksen: Mitä IDF tarkoittaa? IDF eli Israel Defence Forces on lyhenne Israelin – eikä vain juutalaisten - puolustusvoimista. IDF puolustaa kaikkia Israelin kansalaisia eikä ainoastaan juutalaisia. Kun Hamas ja Hizbollah hyökkäävät Israeliin, heidän ohjuksensa eivät tee eroa arabien ja juutalaisten välillä. Kun osallistuin toiseen Libanonin sotaan, haavoituin vakavasti Hizbollahin panssarintorjuntaohjuksen iskussa neljä päivää ennen tulitaukoa. Jalkani leikkautui irti. Sairaalassa maailman parhaat lääkärit – sekä arabit että juutalaiset – huolehtivat minusta. Vuosi myöhemmin jalkani saatiin kiinnitettyä paikoilleen, ja nykyään voin pelata jalkapalloa ja juosta. Ylistän siitä Herraa joka päivä.

Parsons: Israelin vastaiset apartheid-syytökset ovat yleistyneet kansainvälisellä tasolla, mutta samaan aikaan useat arabimaat ovat solmineet Abrahamin sopimuksia. Mitä ajattelet näistä kahdesta vastakkaisesta trendistä? Haddad: Ensinnäkin, motiivi näille [apartheid-syytöksiä ajaville] ihmisoikeusjärjestöille - kuten B’tselem, Breaking the Silence ja Amnesty – on hyvin kaukana ihmisoikeuksista. Itse asiassa ne toimivat juuri päinvastoin. Ne loukkaavat syytöksillään israelilaista yhteiskuntaa, Israelin arabeja ja eniten Länsirannan ja Gazan palestiinalaisia. Kun Amnesty puhuu Israelista apartheid-valtiona, se osoittaa, kuinka vähän se tuntee Israelia. Vain seitsemän prosenttia Israelin arabeista määrittelee itsensä “palestiinalaiseksi”. Israelin arabina voin mennä mihin tahansa ja työskennellä missä tahansa ammatissa. Esimerkiksi armeijassa ylenin komentajaksi ja alaisuudessani oli juutalaisia sotilaita, jotka toteuttivat käskyjäni. Toki israelilaisessa yhteiskunnassa on ongelmia, joita meidän tulee käsitellä. Mutta miten Israel voidaan kategorisoida valtioksi, joka harjoittaa apartheidiä, etnistä puhdistusta tai kansanmurhaa? Holokaustissa juutalaisten määrä väheni yhdeksästä miljoonasta kolmeen. Se, jos mikä, on etnistä puhdistusta ja kansanmurhaa. Israelin 1948 itsenäistymisen jälkeen on maamme arabiväestö ainoastaan kasvanut niin Gazassa ja Länsirannalla kuin Israelin puolella. Parsons: Miten Israelin arabiväestö suhtautuu Abrahamin sopimuksiin? Haddad: Ainoat kansanedustajat, jotka knessetissä äänestivät Abrahamin sopimuksia vastaan, olivat arabeja. Silti lennoilla Israelista Dubaihin 60–70 prosenttia matkustajista on nimenomaan Israelin arabeja.

Parsons: Oletko itse vieraillut siellä? Haddad: Tietysti. Olen käynyt Dubaissa kolme kertaa ja menossa jälleen kahden viikon kuluttua. Minulla on siellä hyviä ystäviä. He ovat vieraanvaraisia ja rakastavat Israelin arabeja. Tämä on mahdollisuuteni osoittaa heille, millaisia todella olemme, ja samalla voin myös itse oppia lisää arabialaisista perinteistä. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten arabijohtajat toimivat ihan eri tavoin kuin muu yhteiskunta. He ovat ajasta jäljessä.

Parsons: Olet käynyt myös Etelä-Afrikassa ja tutkinut siellä apartheidia? Haddad: Vierailin Johannesburgissa ja osallistuin siellä suoraan televisioväittelyyn paikallisen BDS-liikkeen johtajan Muhammed Desain kanssa. Hänelle oli hyvin vaikeaa kohdata Israelin arabi. Sain hänet väittelyn aikana kiinni valheista useamman kuin yhden kerran, ja se kaikki lähti leviämään sosiaalisessa mediassa. Kun tapasin maan mustaa väestöä, sanoin heille, että Israelin ja palestiinalaisten konfliktin vertaaminen Etelä-Afrikan apartheidiin ei ole oikein niitä afrikkalaisia kohtaan, jotka kärsivät aikanaan todellisesta apartheidista. Jokainen heistä nyökytti päätään.

Parsons: Missä voimme kuulla lisää ajatuksiasi? i24 News -sivustolla tai YouTubessa? Haddad: Ei ainoastaan siellä, vaan myös uudessa ohjelmassani, jota teen kihlattuni kanssa. Ohjelman nimi on Headlines with the Haddads, ja sitä voi seurata internetissä.