Vartija Hesekiel 3:17–21 17 Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin huoneen vartijaksi; kuule siis sana minun suustani ja varoita heitä minun puolestani. 18 Jos minä sanon jumalattomalle: 'Sinun on kuolemalla kuoltava', mutta sinä et varoita häntä etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomalta tieltään ja pelastaaksesi hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. 19 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta, eikä hän käänny pois jumalattomuudestaan eikä pahalta tieltään, hän kuolee syntiinsä; mutta sinä olet pelastanut sielusi. 20 Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä, ja minä panen hänen eteensä kompastuskiven, niin hän kuolee. Koska et sinä ole varoittanut häntä, hän kuolee syntiinsä, eikä hänen vanhurskauttansa, jota hän on tehnyt, muisteta; mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. 21 Mutta jos sinä varoitat vanhurskasta, ettei vanhurskas syntiä tekisi, niin hän ei syntiä tee, niin hän totisesti elää, sillä hän ottaa varoituksesta vaarin; sinä olet pelastanut sielusi.
Hesekiel 33:1–33 1 Herran sana tuli minulle jälleen ja sanoi: 2 Ihmislapsi, puhu kansasi lapsille ja sano heille: Kun minä tuon miekan maan kimppuun ja maan kansa ottaa miehen alueeltaan ja asettaa hänet vartijakseen, 3 Jos hän näkee miekan tulevan maan kimppuun, hän puhaltaa torveen ja varoittaa kansaa; 4 Ja jos joku kuulee torven äänen eikä ota varoituksen varteen, ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, niin hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle. 5 Hän kuuli torven äänen, mutta ei ottanut varoitusta vaarin; hänen verensä tulkoon hänen päälleen. Mutta joka ottaa varoituksesta vaarin, pelastaa sielunsa.
1
6 Mutta jos vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla torveen eikä kansa saa varoitusta, jos miekka tulee ja ottaa jonkun heidän keskuudestaan, hänet otetaan pois syntinsä tähden, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä. 7 Niin sinä, ihmisen poika, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi; kuule sana minun suustani ja varoita heitä minun puolestani. 8 Kun minä sanon jumalattomalle: "Jumalaton, sinä kuolet", niin ellet puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestään, niin jumalaton kuolee synnissänsä; mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. 9 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestään, että hän kääntyisi siltä, mutta jos hän ei käänny tieltään, hän kuolee syntiinsä; mutta sinä olet pelastanut sielusi. 10 Sentähden, sinä ihmisen poika, sano Israelin heimolle: Näin te sanotte: Jos meidän rikkomuksemme ja syntimme ovat meidän päällämme ja me riudumme niiden tähden, kuinka me sitten eläisimme? 11 Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei minulla ole iloa jumalattoman kuolemasta, vaan siitä, että jumalaton kääntyy tieltään ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, te Israelin heimo? 12 Sentähden, sinä ihmisen poika, sano kansasi lapsille: Vanhurskaan vanhurskaus ei pelasta häntä hänen rikkomuksensa päivänä; jumalattoman jumalattomuus ei lankea siihen sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan; eikä vanhurskas voi elää vanhurskautensa tähden sinä päivänä, jona hän syntiä tekee. 13 Jos minä sanon vanhurskaalle: "Hän totisesti saa elää", mutta jos hän luottaa omaan vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä, niin hänen vanhurskauttansa ei enää muisteta, vaan hänen on kuoltava vääryytensä tähden. 14 Kun minä taas sanon jumalattomalle: 'Sinun on kuoltava', jos hän kääntyy pois synnistänsä ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, 15 Jos jumalaton antaa takaisin pantin, antaa takaisin ryöstämänsä, vaeltaa elämän käskyjen mukaan eikä tee vääryyttä, niin hän totisesti saa elää, eikä kuole. 16 Yhtäkään hänen syntiään, jota hän on tehnyt, ei hänelle muisteta; hän on tehnyt sitä, mikä on laillista ja vanhurskasta; hän totisesti saa elää. 17 Mutta kansasi lapset sanovat: "Herran tie ei ole oikea", mutta heidän tiensä ei ole oikea. 18 Kun vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä, hän kuolee sen tähden. 19 Mutta jos jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestaan ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän saa sen tähden elää. 20 Ja kuitenkin te sanotte: "Herran tie ei ole oikea." Te Israelin heimo, minä tuomitsen teidät, jokaisen hänen teittensä mukaan. 21 Kahdentenatoista pakkosiirtolaisuutemme vuonna, kymmenennen kuukauden viidentenä päivänä, tuli minun luokseni eräs Jerusalemista pakoon päässyt mies ja sanoi: "Kaupunki on lyöty." 22 Herran käsi tuli minun päälleni illalla, ennen kuin pakolainen tuli, ja avasi minun suuni, kunnes hän tuli luokseni aamulla; ja suuni avautui, enkä enää ollut mykkä. 23 Minulle tuli sitten tämä Herran sana: 24 Ihmislapsi, Israelin maan autiomaiden asukkaat sanovat näin: 'Abraham oli yksi ainoa, ja hän peri maan; mutta meitä on monta; maa on annettu meille perinnöksi.' 25 Sano siis heille: Näin sanoo Herra, Herra Jumala: Te syötte verillänne ja nostatte silmänne epäjumalianne kohti ja vuodatatte verta; ja tekö omistaisitte maan? 26 Te seisotte miekan varassa, teette kauhistuksia ja häpäisette kukin lähimmäisensä vaimon; ja tekö omistaisitte maan? 27 Sano heille näin: Näin sanoo Herra, Herra: Niin totta kuin minä elän, ne, jotka ovat autioissa, kaatuvat miekkaan, ja ne, jotka ovat avonaisella kedolla, minä annan pedoille syötäväksi, ja ne, jotka ovat linnoituksissa ja luolissa, kuolevat ruttoon.
2
28 Sillä minä teen maan autioksi, sen mahtavuuden loisto loppuu, ja Israelin vuoret tulevat autioiksi, niin ettei kukaan kulje niiden läpi. 29 Silloin he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä teen maan autioksi kaikkien heidän kauhistustensa tähden, joita he ovat tehneet. 30 Ja sinä, ihmisen poika, kansasi lapset puhuvat yhä sinua vastaan seinien luona ja talojen ovissa ja sanovat toinen toiselleen, kukin veljelleen, näin: Tulkaa ja kuulkaa, mikä sana Herralta tulee. 31 Ja he tulevat sinun luoksesi, niin kuin kansa tulee, ja istuvat sinun edessäsi niin kuin minun kansani, ja he kuulevat sinun sanasi, mutta he eivät tee niiden mukaan; sillä suullaan he osoittavat paljon rakkautta, mutta heidän sydämensä kulkee heidän ahneutensa perässä. 32 Ja katso, sinä olet heille kuin ihana laulu, jonka laulaa miellyttävä-ääninen ja hyvin soittava mies. He kuulevat sanasi, mutta eivät tee niiden mukaan. 33 Ja kun tämä tapahtuu – katso, se tapahtuu – silloin he tulevat tietämään, että heidän keskuudessaan on ollut profeetta.
Vartijan rooli Muurilla: Kuten muinainen vartija tähystystornissa, joka havaitsee vihollisen ja puhaltaa trumpettiin, Hesekiel kutsuttiin näkemään hengellinen vaara ja soittamaan hälytys. Varoituksen julistaminen: Hänen täytyi käskeä jumalattomia kääntymään pois syntisiltä teiltään.
Vastuullisuuden periaate Jos vartija varoittaa: Jos Hesekiel antoi varoituksen ja kansa kieltäytyi kuuntelemasta, kansa oli itse vastuussa omasta tuhostaan. Jos vartija epäonnistuu: Jos Hesekiel ei soittanut hälytystä, Jumala piti Hesekieliä henkilökohtaisesti vastuussa menetetyistä ihmishenkistä.
Hesekielin kirjan 33 jae jakeelta erittely Osa 1: Vartijan velvollisuus (jakeet 1–9) Tässä osiossa käytetään elävää kuvastoa sotilaskaartista kuvaamaan Hesekielin hengellisiä vastuita. Jakeet 1–3: Skenaario. Jumala kuvailee muinaista tavanomaista tapaa: kun kaupunkia uhkaa hyökkäys, asukkaat valitsevat miehen seisomaan muurilla. Hänen ainoa tehtävänsä on varoa miekkaa (vihollista) ja puhaltaa torveen varoittaakseen kansaa. Jakeet 4–5: Kansan vastuu. Jos trumpetti soi ja joku jättää sen huomiotta, hänen kuolemansa on heidän oma syynsä. He kuulivat varoituksen ja valitsivat toimimattomuuden. Kääntäen, ne, jotka ottavat varoituksen varoituksen vaarin, pelastavat henkensä. Jae 6: Vartijan epäonnistuminen. Jos vartija näkee vihollisen tulevan, mutta ei puhalla torveen , kansalaiset viedään silti pois syntiensä tähden, mutta Jumala pitää vartijaa vastuullisena heidän verestään. Jakeet 7–9: Hengellinen sovellus. Jumala nimeää Hesekielin nimenomaisesti Israelin kansan vartijaksi . Hesekielin täytyy kuulla sana Jumalan suusta ja varoittaa kansaa. Jos Jumala julistaa tuomion jumalattomille ja Hesekiel pysyy hiljaa, jumalaton kuolee, mutta Hesekiel todetaan
3
syylliseksi. Jos Hesekiel varoittaa heitä ja he jättävät varoituksen huomiotta, Hesekiel vapautetaan kaikesta syyllisyydestä. Osa 2: Yksilöllinen vastuu ja armo (jakeet 10–20) Tämä osa käsittelee maanpaossa olevien israelilaisten epätoivoa ja hahmottelee Jumalan todellisen halun ihmiskunnalle. Jae 10: Kansan epätoivo. Pakolaiset tuntevat syntiensä painavan heitä ja kysyvät: "Kuinka meidän sitten pitäisi elää?" He uskovat, että heidän tuomionsa on kiveen hakattu eikä pakoa ole. Jae 11: Jumalan sydän. Tämä on yksi Hesekielin kuuluisimmista jakeista. Jumala julistaa: "Minulla ei ole iloa jumalattoman kuolemasta, vaan siitä, että jumalaton kääntyy tieltään ja elää . " Hän esittää kiihkeän vetoomuksen: "Kääntykää, kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, te Israelin heimo?" Jakeet 12–16: Vanhurskauden dynamiikka. Jumala selittää, että menneet teot eivät takaa tulevaa asemaa. Jos historiallisesti vanhurskas ihminen luottaa menneisiin hyviin tekoihinsa ja kääntyy synnin pariin, hänen menneisyys ei pelasta häntä. Jos historiallisesti jumalaton ihminen katuu, palauttaa varastetun omaisuuden ja vaeltaa Jumalan säädösten mukaan, hänen menneet syntinsä unohdetaan. Hän saa varmasti elää. Jakeet 17–20: Jumalan oikeudenmukaisuus. Israelilaiset valittavat, että "Herran tie ei ole oikeamielinen " . Jumala vastaa, että heidän tiensä ovat epäoikeudenmukaisia. Hän toistaa, että Hän tuomitsee jokaisen yksilön hänen oman tekonsa mukaan ja korostaa henkilökohtaista vastuuta yhteisen syyllisyyden sijaan. Osa 3: Jerusalemin kukistumisen vahvistus (jakeet 21–22) Tämä lyhyt kertomus merkitsee valtavaa käännekohtaa Hesekielin palvelutyössä. Jae 21: Uutinen saapuu. Pakkosiirtolaisuuden 12. vuonna Jerusalemista saapuu eloonjäänyt ja tuo mukanaan traagisen uutisen: "Kaupunki on lyöty. " Tämä täyttää kaiken, mitä Hesekiel oli ennustanut vuosia. Jae 22: Hesekielin suu avautui. Illalla ennen eloonjääneen saapumista Jumalan käsi oli Hesekielin päällä ja avasi hänen suunsa. Tähän asti Hesekiel oli ollut yliluonnollisesti " mykkä ", ja hän kykeni puhumaan vain, kun Jumala antoi hänelle suoran profetian (Hesekiel 3:26-27). Tästä hetkestä lähtien hänen puhekykynsä on täysin palautunut. Osa 4: Tuomio maahan jääneille (jakeet 23–29) Jumala puuttuu niiden juutalaisten harhakuvitelmiin, jotka onnistuivat jäämään raunioituneeseen Israelin maahan. Jakeet 24–26: Jäännöksen ylimielisyys. Raunioihin jääneet ihmiset vaativat maan omistamista. He väittävät, että jos Abraham oli vain yksi mies ja peri maan, heillä – monina ihmisinä – on siihen vielä suurempi oikeus. Jumala vastaa osoittamalla heidän jatkuvia syntejään: lihan syömistä veren kera, epäjumalanpalvelusta ja verenvuodatusta. Hän kysyy: "Pitäisikö teidän omistaa maa?" Jakeet 27–29: Täydellinen autioitus. Jumala lupaa, että raunioissa, luolissa ja avoimilla kentillä piileskelevät kuolevat miekkaan, villieläinten ja ruttotautien kautta. Maasta tehdään täydellinen autiomaa heidän ylpeytensä murtamiseksi. 4
Osa 5: Pinnallisen kuuntelun vaara (jakeet 30–33) Luku päättyy varoitukseen Hesekielille hänen maineestaan pakkosiirtolaisten keskuudessa. Jakeet 30–32: Viihde vs. tottelevaisuus. Jumala varoittaa Hesekieliä, että ihmiset puhuvat hänestä selän takana ja kutsuvat toisiaan: "Tulkaa tänne kuulemaan, mikä sana Herralta tulee." He kuitenkin kohtelevat Hesekieliä kuin rakkauslaulujen laulajaa, jolla on kaunis ääni . He rakastavat kuunnella hänen sanojaan viihteenä, mutta heillä ei ole mitään aikomustakaan toteuttaa niitä, koska heidän sydämensä on ahne. Jae 33: Lopullinen todiste. Jumala päättelee, että kun kaikki Hesekielin ennustukset lopulta toteutuvat, nämä pinnalliset kuuntelijat tajuavat liian myöhään, että "heidän keskuudessaan on ollut profeetta".
Vartija-käsitteen soveltaminen Uudessa testamentissa Uudessa testamentissa vartijan rooli siirtyy yksittäisestä Vanhan testamentin profeetasta kristityiksi pastoriksi, seurakunnan johtajiksi ja uskoviksi, jotka jakavat evankeliumia. 1. Pastorin vastuu (pastorit ja johtajat) Uudessa testamentissa seurakunnan johtajia kuvataan hengellisiksi vartijoiksi, joiden on tehtävä Jumalalle tili heidän huostassaan olevista sieluista. Heprealaiskirje 13:17: "Tottele johtajianne ja ole heille alamainen, sillä he valvovat teidän sielujanne , niin kuin ne, joiden on tehtävä tili..." Sovellus: Pastoreilla on ehdoton velvollisuus saarnata koko totuus – mukaan lukien varoitukset synnistä ja tuomiosta – miellyttävien sanomien sijaan, Hesekielin vastuullisuutta peilaten. 2. Paavalin "puhtaat kädet" -puolustus Apostoli Paavali käytti Hesekielin sanoja kuvaillessaan lähetystyötään. Erotessaan Efesoksen vanhimmista hän totesi: Apostolien teot 20:26–27: "Sentähden minä tänä päivänä todistan teille, että olen viaton kaikkien ihmisten verestä . Sillä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa." Sovellus: Paavali tiesi, että koska hän saarnasi uskollisesti evankeliumia ja varoitti kaikkia kohtaamiaan ihmisiä, hän oli onnistuneesti "pelastanut sielunsa" Hesekielin kirjan 33:9 tyyliin. 3. Kutsu hengelliseen valppauteen (kaikille uskoville) Kreikan sanaa, joka usein käännetään "valvoa" tai "olla valpas" ( gregoreo ), käyttivät usein Jeesus ja apostolit, laajentaen vartijan ajattelutavan koskemaan kaikkia kristittyjä. Mark. 13:37 (Jeesuksen käsky): " Ja minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: Valvokaa . " 1. Piet. 5:8: "Olkaa raittiit, valvokaa , sillä teidän vastustajanne, perkele, käy ympäriinsä kuin karjuva leijona etsien, kenet hän voisi niellä." Sovellus: Uuden testamentin uskovia kutsutaan vartioimaan omaa elämäänsä, perheitään ja yhteisöjään – pysymään valppaina hengellisen petoksen ja Kristuksen toisen tulemisen varalta.
5