LUKU 1
1 Babylonissa asui mies, nimeltä Joakim:
2 Ja hän otti vaimon, jonka nimi oli Susanna, Kelkiaan tytär, hyvin kaunis nainen, joka pelkäsi Herraa.
3 Myös hänen vanhempansa olivat vanhurskaita ja opettivat tytärtään Mooseksen lain mukaan.
4 Mutta Joakim oli suuri rikas mies, ja hänellä oli kaunis puutarha, joka liittyi hänen taloonsa; ja juutalaiset kääntyivät hänen luokseen; koska hän oli kunniallisempi kuin kaikki muut.
5 Samana vuonna nimitettiin kaksi kansan muinaista tuomareiksi, joista Herra puhui, että jumalattomuus tuli Babylonista muinaisista tuomareista, jotka näyttivät hallitsevan kansaa.
6 Nämä pitivät paljon Joakimin talossa, ja kaikki, joilla oli lakia, tulivat heidän luokseen.
7 Kun kansa lähti puolenpäivän aikaan, meni Susanna miehensä puutarhaan kävelemään.
8 Ja ne kaksi vanhinta näkivät hänen joka päivä menevän sisään ja kävelevän; niin että heidän himonsa syttyi häntä kohtaan.
9 Ja he vääristelivät mielensä ja käänsivät silmänsä pois, etteivät he katsoisi taivaaseen eivätkä muistaisi oikeita tuomioita.
10 Ja vaikka he molemmat olivat haavoitettuja hänen rakkaudestaan, ei kuitenkaan kukaan uskaltanut näyttää toisilleen suruaan.
11 Sillä he häpeivät julistaa himoaan, että he halusivat olla tekemisissä hänen kanssaan.
12 Mutta he tarkkailivat ahkerasti päivästä toiseen nähdäkseen hänet.
13 Ja toinen sanoi toiselle: "Menkäämme nyt kotiin, sillä on päivällisen aika".
14 Ja kun he olivat lähteneet, he erottivat toisensa ja palasivat takaisin samaan paikkaan; ja kun he olivat kysyneet toisiltansa syytä, he tunnustivat himonsa; sitten he asettivat molemmille yhteisen ajan, jolloin he löytäisivät hänet yksin.
15 Ja se putosi, kun he katselivat sopivaa aikaa, hän meni sisään, kuten ennenkin, vain kahden piian kanssa, ja hän halusi peseytyä puutarhassa, sillä se oli kuuma.
16 Ja siellä ei ollut muuta ruumista kuin ne kaksi vanhinta, jotka olivat piiloutuneet ja vartioivat häntä.
17 Sitten hän sanoi piikalleen: "Tuo minulle öljyä ja pesupalloja ja sulje puutarhan ovet, että minä pesen minut."
18 Ja he tekivät, niinkuin hän oli käskenyt heitä, ja sulkivat puutarhan ovet ja menivät itse ulos salaisista ovista hakemaan, mitä hän oli heille käskenyt; mutta he eivät nähneet vanhimpia, koska he olivat piilossa.
19 Mutta kun piiat olivat lähteneet, nousivat kaksi vanhinta ja juoksivat hänen luokseen ja sanoivat:
20 Katso, puutarhan ovet ovat kiinni, ettei kukaan meitä näe, ja me olemme sinuun rakastuneet; sen tähden hyväksy meidän kanssamme ja makaa kanssamme.
21 Jos et tahdo, niin me todistamme sinua vastaan, että nuorukainen oli sinun kanssasi, ja sen tähden sinä lähetit palvelijattaresi luotasi.
22 Silloin Susanna huokasi ja sanoi: "Minä olen ahdistunut joka puolelta; sillä jos minä teen tämän, se on minulle kuolema; ja jos en tee sitä, en voi paeta sinun käsistäsi."
23 Minun on parempi langeta teidän käsiinne enkä tee sitä, kuin tehdä syntiä Herran edessä.
24 Silloin Susanna huusi suurella äänellä, ja ne kaksi vanhinta huusivat häntä vastaan.
25 Sitten se juoksi ja avasi puutarhan oven.
26. Ja kun talon palvelijat kuulivat huudon puutarhassa, ryntäsivät he sisäovesta katsomaan, mitä hänelle tehtiin.
27 Mutta kun vanhimmat olivat ilmoittaneet asiansa, tulivat palvelijat suuresti häpeään, sillä Susannasta ei koskaan ollut sellaista ilmoitusta.
28 Ja tapahtui seuraavana päivänä, kun kansa oli kokoontunut hänen miehensä Joacimin luo, myös nuo kaksi vanhinta tulivat täynnä ilkivaltaa Susannaa vastaan tappamaan hänet; 29 Ja sanoi kansan edessä: "Lähetä hakemaan Susanna, Kelkiaan tytär, Joakimin vaimo". Ja niin he lähettivät.
30 Niin hän tuli isänsä ja äitinsä, lastensa ja kaiken sukulaisensa kanssa.
31 Mutta Susanna oli hyvin herkkä nainen ja kaunis katsella.
32 Ja nämä jumalattomat miehet käskivät paljastaa hänen kasvonsa (sillä hän oli peitetty), jotta he täyttyisivät hänen kauneudellaan.
33 Sen tähden hänen ystävänsä ja kaikki, jotka näkivät hänet, itkivät.
34 Silloin ne kaksi vanhinta nousivat kansan keskelle ja panivat kätensä hänen päänsä päälle.
35 Ja hän itkien katsoi ylös taivaaseen, sillä hänen sydämensä turvasi Herraan.
36 Ja vanhimmat sanoivat: "Kun me kävelimme puutarhassa yksin, tämä nainen tuli sisään kahden piian kanssa, sulki puutarhan ovet ja lähetti piiat pois."
37 Silloin hänen luokseen tuli nuori mies, joka siellä oli piilossa, ja makasi hänen kanssaan.
38 Silloin me, jotka seisoimme puutarhan nurkassa, näimme tämän pahuuden, juoksimme heidän luokseen.
39 Ja kun näimme heidät yhdessä, emme voineet pitää miestä, sillä hän oli meitä vahvempi, ja avasi oven ja hyppäsi ulos.
40 Mutta kuin otimme tämän naisen, me kysyimme, kuka se nuorukainen oli, mutta hän ei tahtonut kertoa meille: tämän me todistamme.
41 Silloin seurakunta uskoi heitä niinkuin kansan vanhimpia ja tuomareita; ja he tuomitsivat hänet kuolemaan.
42 Silloin Susanna huusi suurella äänellä ja sanoi: Oi iankaikkinen Jumala, joka tunnet salaisuudet ja tiedät kaiken, ennen kuin ne ovat.
43 Sinä tiedät, että he ovat antaneet väärän todistuksen minua vastaan, ja katso, minun täytyy kuolla; kun taas en ole koskaan tehnyt sellaisia asioita, joita nämä miehet ovat ilkeästi keksineet minua vastaan.
44 Ja Herra kuuli hänen äänensä.
45 Sentähden, kun hänet vietiin kuolemaan, Herra herätti nuoren nuoren, jonka nimi oli Daniel, pyhän hengen:
46 Joka huusi suurella äänellä, olen puhdas tämän naisen verestä.
47 Silloin kaikki kansa käänsi heidät hänen puoleensa ja sanoi: mitä tarkoittavat nämä sanat, jotka sinä puhut?
48 Niin hän seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Oletteko te niin tyhmiä, te Israelin pojat, että ilman totuuden tutkimista ja tietämättä olette tuominneet Israelin tyttären?"
49 Palatkaa takaisin tuomiopaikalle, sillä he ovat antaneet väärän todistuksen häntä vastaan.
50 Sentähden kaikki kansa kiiruhti takaisin, ja vanhimmat sanoivat hänelle: "Tule, istu meidän joukkoomme ja näytä se meille, sillä Jumala on antanut sinulle vanhimman kunnian".
51 Silloin Daniel sanoi heille: "Pankaa nämä kaksi erilleen toisistaan, niin minä tutkin heidät".
52 Ja kun heidät erotettiin toisistaan, hän kutsui yhden heistä ja sanoi hänelle: "Sinä, joka olet vanhentunut jumalattomuudesta, nyt sinun
syntisi, jotka olet ennen tehnyt, ovat tulleet ilmi."
53 Sillä sinä olet julistanut väärän tuomion ja tuominnut viattoman ja päästänyt syylliset vapaaksi; vaikka Herra sanoo: älä tapa viattomia ja vanhurskaita.
54 Jos siis olet nähnyt hänet, sano minulle: minkä puun alla sinä näit heidän kokoontuvan yhteen? Kuka vastasi: Mastipuun alla.
55 Daniel sanoi: "Hyvä on!" sinä olet valehdellut päätäsi vasten; sillä jo nyt Jumalan enkeli on saanut Jumalan tuomion jakaa sinut kahtia.
56 Niin hän asetti hänet syrjään, käski tuoda toisen ja sanoi hänelle: sinä Kanaanin siemen, etkä Juudan, kauneus on pettänyt sinut, ja himo on vääristänyt sinun sydämesi.
57 Näin te teitte Israelin tyttärien kanssa, ja he pelosta seurasivat teidän kanssanne; mutta Juudan tytär ei tahtonut kestää teidän pahuuttanne.
58 Sano siis nyt minulle: minkä puun alle sinä vietit heidät yhteen? Joka vastasi: Valkopuun alla.
59 Silloin Daniel sanoi hänelle: "Hyvä on! sinä olet myös valehdellut omaa päätäsi vastaan; sillä Jumalan enkeli odottaa miekalla, että hän halkaisee sinut kahtia tuhotakseen sinut.
60 Silloin koko seurakunta huusi suurella äänellä ja ylisti Jumalaa, joka pelastaa ne, jotka häneen turvaavat.
61 Ja he nousivat kahta vanhinta vastaan, sillä Daniel oli tuominnut heidät väärästä todistuksesta heidän omalla suullaan.
62 Ja Mooseksen lain mukaan he tekivät heille sen, mitä he ilkeästi aikoivat tehdä lähimmäisellensä, ja he surmasivat heidät. Näin viaton veri pelastui samana päivänä.
63 Sen tähden Kelkia ja hänen vaimonsa ylistivät Jumalaa tyttärensä Susannan ja hänen miehensä Joakimin ja kaikkien sukulaistensa puolesta, koska hänessä ei havaittu vääryyttä.
64 Siitä päivästä lähtien Danielilla oli suuri maine kansan silmissä.