Gileadilainen Jefta Tuomarien kirja 11 1 Gileadilainen Jefta oli urhea mies, porton poika; ja Gileadille syntyi Jefta. 2 Ja Gileadin vaimo synnytti hänelle poikia; ja kun hänen vaimonsa pojat kasvoivat, he ajoivat Jeftan ulos ja sanoivat hänelle: "Sinä et saa periä isämme talossa, sillä olet vieraan naisen poika." 3 Niin Jefta pakeni veljiensä luota ja asettui asumaan Toobin maahan; ja turhanpäiväiset miehet kokoontuivat Jeftan luo, ja he lähtivät hänen kanssaan liikkeelle. 4 Ja ajan kuluttua ammonilaiset sotivat Israelia vastaan. 5 Ja kun ammonilaiset sotivat Israelia vastaan, Gileadin vanhimmat menivät hakemaan Jeftaa Toobin maasta. 6 Ja he sanoivat Jeftalle: "Tule ja ole meidän päämiehemme, niin taistelemme ammonilaisia vastaan." 7 Niin Jefta sanoi Gileadin vanhimmille: "Ettekö te vihanneet minua ja karkottaneet minua isäni talosta? Miksi te nyt tulitte minun luokseni, kun teillä on ahdinko?" 8 Niin Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: "Sentähden me käännymme nyt takaisin sinun luoksesi, että sinä tulisit meidän kanssamme ja sotisit ammonilaisia vastaan ja olisit meidän päämiehemme kaikkien Gileadin asukasten yli." 9 Ja Jefta sanoi Gileadin vanhimmille: "Jos te viette minut takaisin kotiin sotimaan ammonilaisia vastaan ja Herra antaa heidät minun valtani, niin onko minusta tuleva teidän päämiehenne?" 10 Niin Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: "Herra olkoon todistaja meidän välillämme, ellemme tee niin kuin sinä sanot." 11 Sitten Jefta meni Gileadin vanhinten kanssa, ja kansa teki hänestä päämiehensä ja päällikkönsä. Ja Jefta lausui kaikki sanansa Herran edessä Mispassa. 12 Niin Jefta lähetti sanansaattajia Ammonin lasten kuninkaan luo sanomaan: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, kun olet tullut minua vastaan sotimaan minun maassani?" 13 Ammonin lasten kuningas vastasi Jeftan sanansaattajille: "Koska Israel vei minun maani tullessaan Egyptistä, Arnonista aina Jabbokiin ja Jordaniin asti; antakaa nyt ne maat takaisin rauhassa." 14 Ja Jefta lähetti taas sanansaattajia ammonilaisten kuninkaan luo
1
Gileadilainen Jefta
15 Ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Jefta: Israel ei ottanut Mooabin maata eikä ammonilaisten maata, 16 Mutta kun Israel tuli Egyptistä ja vaelsi erämaan halki Kaislamerelle asti ja tuli Kadesiin, 17 Niin Israel lähetti sanansaattajia Edomin kuninkaalle sanomaan: "Salli minun kulkea maasi läpi." Mutta Edomin kuningas ei kuunnellut. Samoin he lähettivät sanansaattajia Mooabin kuninkaalle, mutta hän ei suostunut. Niinpä Israel asettui Kadesiin. 18 Sitten he kulkivat erämaan halki ja kiersivät Edomin maan ja Moabin maan, tulivat Moabin maan itäpuolelle ja leiriytyivät Arnonin toiselle puolelle, mutta eivät tulleet Moabin alueelle, sillä Arnon oli Moabin raja. 19 Ja Israel lähetti sanansaattajia amorilaisten kuninkaan Siihonin, Hesbonin kuninkaan, luo; ja Israel sanoi hänelle: "Salli meidän kulkea maasi kautta minun asuinpaikkaani." 20 Mutta Sihon ei luottanut Israeliin, että Israel kulkisi alueensa läpi, vaan kokosi kaiken väkensä, leiriytyi Jahasiin ja taisteli Israelia vastaan. 21 Ja Herra, Israelin Jumala, antoi Sihonin ja kaiken hänen kansansa Israelin käsiin, ja he voittivat heidät. Niin Israel otti haltuunsa koko amorilaisten, tuon maan asukkaiden, maan. 22 Ja he ottivat haltuunsa kaikki amorilaisten alueet Arnonista aina Jabbokiin asti ja erämaasta aina Jordaniin asti. 23 Niin Herra, Israelin Jumala, on nyt ajanut amorilaiset pois kansansa Israelin tieltä, ja sinunko pitäisi ottaa se omaksesi? 24 Etkö sinä tahdo ottaa omaksesi sen, minkä sinun jumalasi Kemos antaa sinulle omaksesi? Kenet Herra, meidän Jumalamme, ajaa pois meidän edestämme, sen me otamme omaksemme. 25 Oletko sinä nyt parempi kuin Balak, Sipporin poika, Mooabin kuningas? Onko hän koskaan riidellyt Israelia vastaan, tai onko hän koskaan taistellut heitä vastaan, 26 Kun Israel asui Hesbonissa ja sen tytärkaupungeissa, Aroerissa ja sen tytärkaupungeissa ja kaikissa Arnonin rannikon kaupungeissa kolmesataa vuotta, miksi ette siis palauttaneet niitä siihen aikaan? 27 En minä siis ole tehnyt syntiä sinua vastaan, mutta sinä teet minulle väärin sotimalla minua vastaan. Herra, tuomari, tuomitkoon tänä päivänä israelilaisten ja ammonilaisten välillä. 28 Mutta ammonilaisten kuningas ei kuunnellut Jeftan sanoja, jotka tämä lähetti hänelle. 29 Silloin Herran Henki tuli Jeftaan, ja hän kulki Gileadin ja Manassen halki, kulki Gileadin Mispen halki, ja Gileadin Mispestä hän siirtyi ammonilaisten luo. 30 Ja Jefta teki Herralle lupauksen ja sanoi: "Jos sinä annat ammonilaiset minun käsiini, 31 Niin on tapahtuva, että kuka tahansa tulee ulos taloni ovesta minua vastaan, kun palaan rauhassa ammonilaisten luota, se on varmasti Herran oma, ja minä uhraan sen polttouhriksi. 32 Niin Jefta meni ammonilaisten luo sotimaan heitä vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. 33 Ja hän löi heitä Aroerista aina Minnitiin asti, kaksikymmentä kaupunkia, ja viinitarhojen tasangolle asti, hyvin suurella teurastuksella. Näin ammonilaiset nöyryytettiin israelilaisten edessä. 34 Niin Jefta tuli kotiinsa Mispeen, ja katso, hänen tyttärensä tuli häntä vastaan tamburin ja tanssien; ja hän oli hänen ainoa lapsensa; hänen lisäksi hänellä ei ollut poikaa eikä tytärtä. 35 Ja kun hän näki hänet, repäisi hän vaatteensa ja sanoi: "Voi minua, tyttäreni! Sinä olet saattanut minut tähän nöyryytykseen, ja sinä olet yksi niistä, jotka minua vaivaavat. Sillä minä olen avannut suuni Herralle enkä voi perääntyä." 36 Ja hän sanoi hänelle: "Isäni, jos olet avannut suusi Herralle, tee minulle niin kuin suustasi on lähtenyt, sillä Herra on kostanut sinun puolestasi vihollisillesi, ammonilaisille." 37 Ja hän sanoi isälleen: "Tehdään minulle näin: Anna minun olla kaksi kuukautta, niin voin käydä vuorilla ja itkeä neitsyyttäni, minä ja minun ystäväni." 38 Ja hän sanoi: "Mene." Ja hän päästi hänet menemään kahdeksi kuukaudeksi, ja hän meni ystävätovereineen ja itki neitsyyttään vuorilla. 39 Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo, joka teki hänen kanssaan lupauksensa mukaan, jonka oli vannonut; eikä hän tuntenut ketään miestä. Näin oli tapana Israelissa,
2
Gileadilainen Jefta
40 Että Israelin tyttäret kävivät joka vuosi valittamaan gileadilaisen Jeftan tytärtä, neljä päivää vuodessa.
Tuomarien kirja 12 1 Niin Efraimin miehet kokoontuivat ja menivät pohjoiseen päin ja sanoivat Jeftalle: "Miksi lähdit sotimaan ammonilaisia vastaan kutsumatta meitä mukaasi? Me poltamme sinun talosi tulella sinun päältäsi." 2 Ja Jefta sanoi heille: "Minä ja kansani olimme suuressa riidassa ammonilaisten kanssa, ja kun minä huusin teitä, te ette pelastaneet minua heidän käsistään. 3 Ja kun minä näin, ettette auttaneet minua, panin henkeni käteeni ja lähdin ammonilaisten kimppuun, ja Herra antoi heidät minun käsiini. Miksi te siis olette tänä päivänä tulleet minun luokseni taistelemaan minua vastaan? 4 Niin Jefta kokosi kaikki Gileadin miehet ja taisteli Efraimia vastaan; ja Gileadin miehet voittivat Efraimin, koska he sanoivat: "Te gileadilaiset olette Efraimin pakolaisia Efraimin ja Manassen keskuudessa". 5 Ja gileadilaiset valloittivat Jordanin käytävät efraimilaisten edestä. Ja kun pelastuneet efraimilaiset sanoivat: "Anna minun mennä yli", niin Gileadin miehet kysyivät häneltä: "Oletko sinä efraimilainen?" Jos hän vastasi: "En", 6 Niin he sanoivat hänelle: "Sano nyt Šibbolet." Hän vastasi Sibbolet, sillä hän ei osannut lausua sitä oikein. Niin he ottivat hänet ja tappoivat hänet Jordanin väylillä. Ja silloin kaatui efraimilaisia neljäkymmentäkaksituhatta. 7 Ja Jefta tuomitsi Israelia kuusi vuotta. Sitten gileadilainen Jefta kuoli, ja hänet haudattiin johonkin Gileadin kaupungeista.
Kommentaari Jeftan tarina , joka löytyy Tuomarien kirjan luvuista 11 ja 12 King Jamesin Raamatussa, on yksi Vanhan testamentin voimakkaimmista, monimutkaisimmista ja traagisimmista kertomuksista. Se kertoo mahtavasta soturista, jonka hänen perheensä hylkäsi, mutta joka nousee vapauttamaan Israelin, vain joutuakseen traagisen valan ansaan ja myöhemmin sotkeutuakseen katkeraan sisällissotaan.
Osa 1: Tuomarien kirjan lukujen 11–12 jae jakeelta erittely Tuomarien kirja, luku 11: Jeftan nousu ja ammonilaisten konflikti 11:1–3 — Jeftan tausta ja pakkosiirtolaisuus Jefta esitellään "urheana miehenä", mutta hän on porton poika. Hänen isällään, Gileadilla, on laillisia poikia, jotka ajavat Jeftan pois, jotta tämä ei perisi. Jefta pakenee Toobin maahan, missä joukko "turhia miehiä" (hylkiöitä tai joutilaita tovereita) kokoontuu hänen ympärilleen ja seuraa häntä johtajanaan. 11:4–11 — Gileadin vanhimmat etsivät apua Kun ammonilaiset sotivat Israelia vastaan, Gileadin vanhimmat tajuavat tarvitsevansa sotilaspäällikön. He matkustavat Toobin maahan pyytämään Jeftaa johtamaan heitä. Aluksi Jefta ottaa heihin yhteyttä heidän aiemmasta torjunnastaan, mutta he sopivat, että jos hän johdattaa heidät voittoon, hänestä tulee kaikkien Gileadin asukkaiden pää. He sinetöivät tämän valan Herran edessä Mispassa.
3
Gileadilainen Jefta
11:12–28 — Jeftan diplomaattiset ja teologiset neuvottelut Ennen taistelua Jefta lähettää sanansaattajia ammonilaisten kuninkaan luo kysymään, miksi he hyökkäävät Israelin maahan. Ammonilaisten kuningas väittää Israelin ottaneen heidän maansa tullessaan Egyptistä. Jefta vastaa yksityiskohtaisella historiallisella ja teologisella puolustuksella: Israel ei ottanut maata Ammonilta tai Moabilta, vaan Sihonilta, amorilaisten kuninkaalta, jonka Jumala antoi heidän käsiinsä. Hän kyseenalaistaa Ammonin oikeuden valittaa kolmensadan vuoden rauhanomaisen sovinnon jälkeen ja jättää tuomion Herralle. Ammonin kuningas jättää viestin huomiotta. 11:29 — Hengen voima "Silloin Herran Henki tuli Jeftaan." Jumalan voimalla Jefta matkustaa Gileadin ja Manassen halki kokoamalla joukkoja ja marssii kohti ammonilaisia. 11:30–31 — Jeftan hätiköity vala Ennen taistelua Jefta tekee Herralle lupauksen: jos Jumala antaa ammonilaiset hänen käsiinsä, niin kaikki, mikä tulee hänen talonsa ovesta ulos häntä vastaan hänen palatessaan rauhassa, kuuluu Herralle, ja hän uhraa sen polttouhriksi. 11:32–33 — Voitto Ammonista Jefta etenee ja taistelee ammonilaisia vastaan. Herran avulla hän aiheuttaa heille valtavan tappion kahdessakymmenessä kaupungissa ja alistaa ammonilaiset israelilaisten edessä. 11:34–40 — Traaginen kotiinpaluu ja lupauksen täyttäminen Jefta palaa kotiin Mispeen. Hänen ainoa lapsensa – hänen tyttärensä – tulee ulos häntä vastaan tanssien tamburiinien kanssa. Surun murtamana Jefta repäisee vaatteensa ja valittaa valaansa tajuten, ettei voi perua sitä. Hänen tyttärensä alistuu rohkeasti ja pyytää vain kahta kuukautta aikaa mennä vuorille tovereidensa kanssa valittamaan neitsyyttään. Kahden kuukauden kuluttua hän palaa, ja Jefta täyttää hänen valansa hänen puolestaan. Tästä tapahtumasta tulee vuosittainen perinne, jossa Israelin tyttäret valittavat häntä neljä päivää joka vuosi. Tuomarien kirja, luku 12: Sisällissota Efraimin ja sitä seuraavien tuomareiden kanssa 12:1–3 – Efraimin valitus Efraimin ylimieliset miehet kokoontuvat ja menevät Safoniin ja kohtaavat vihaisesti Jeftan. He valittavat, että tämä lähti sotimaan Ammonia vastaan kutsumatta heitä avuksi, ja uhkaavat polttaa hänen talonsa maan tasalle ja jättää hänet itsekseen sisälle. Jefta vastaa, että hän ja hänen kansansa huusivat apua suuressa hädässä, mutta Efraim ei pelastanut heitä. 12:4–6 — Sisällissota ja "šibboleth"-koe Jefta kokoaa Gileadin miehet ja taistelee Efraimia vastaan kukistaen heidät. Gileadilaiset valtaavat Jordanin kulkuväylät. Kun pakenevat efraimilaiset yrittävät ylittää joen takaisin, vartijat koettelevat heitä pyytämällä heitä sanomaan sanan "šibbolet". Koska efraimilaisten murre ei osaa lausua "š"äännettä, he lausuvat sen "sibbolet". Tämä kielellinen paljastus paljastaa heidät, mikä johtaa 42 000 efraimilaisen teurastukseen. 12:7 — Jeftan kuolema Jefta tuomitsee Israelia kuusi vuotta ennen kuolemaansa. Hänet haudataan yhteen Gileadin kaupungeista.
4
Gileadilainen Jefta
Osa 2: Keskeiset oppitunnit ja elämänsovellukset 1. Jumala voi käyttää hylkiöitä ja hylättyjä Opetus: Jefta karkotettiin omasta perheestään taustansa vuoksi, mutta Jumala valitsi hänet pelastamaan kokonaisen kansakunnan. Sovellus: Älä koskaan anna menneisyytesi, perhetaustasi tai ihmisten torjunnan määrittää potentiaaliasi. Jumala käyttää usein yksilöitä, joita yhteiskunta ei huomioi tai sivuuttaa, saavuttaakseen poikkeuksellisia tarkoituksia. 2. Sanojesi vartioinnin kriittinen merkitys (harkittujen lupausten vaara) Opetus: Jefta teki hätäisen ja tarpeettoman lupauksen emotionaalisen kiihkon ja ahdistuksen vallassa, mikä johti tuhoisaan henkilökohtaiseen tragediaan. Sovellus: Sanoilla on valtava painoarvo. Meidän on oltava varovaisia impulsiivisten lupausten, tunteisiin vetoavien lausuntojen tai paineen alla tehtyjen sitoumusten kanssa. Tosi usko luottaa Jumalan suvereniteettiin yrittämättä "lahjata" tai neuvotella Hänen kanssaan harkitsemattomilla lupauksilla (Saarnaaja 5:2,5). 3. Historiasi tunteminen ja totuuden puolustaminen Opetus: Jefta ei ollut vain raaka soturi; hän tunsi syvällisesti Israelin historian ja Jumalan liiton ympäröivien kansojen kanssa. Hän käytti diplomatiaa ja historiallista totuutta ennen kuin turvautui väkivaltaan. Sovellus: Perusta itsesi Jumalan sanan totuuteen ja historialliseen todellisuuteen. Uskosi perustan tunteminen auttaa sinua vastaamaan kriitikkoon, ratkaisemaan konflikteja viisaasti ja vastustamaan vääriä syytöksiä. 4. Ylpeyden ja tribalismin tuhoisa luonne Oppitunti: Efraimilaisia ajoivat ajautumaan haavoittunut ylpeys, mustasukkaisuus ja heimon itsekeskeisyys, mikä johti järjettömään sisällissotaan, joka vaati kymmenien tuhansien israelilaisten hengen. Sovellus: Ylpeys ja pikkumaiset kilpailut uskovien keskuudessa (tai yhteisöissä ja perheissä) tuhoavat ykseyden sisältäpäin. Sen sijaan, että taistelemme siitä, kuka saa kunnian tai kunnian, meidän tulisi asettaa etusijalle Jumalan valtakunta ja keskinäinen tuki. 5. Virheelliset ihmisvälineet ja jumalallinen armo Opetus: Jefta on mainittu Uuden testamentin uskon salissa (Heprealaiskirje 11:32), mutta hänen elämäänsä leimasivat vakavat virheet, harkitsemattomat päätökset ja raa'at heimojen väliset sodankäynnit. Sovellus: Jumala toimii särkyneiden, epätäydellisten ihmisten kautta. Vaikka huonoilla valinnoillamme on edelleen tuskallisia maallisia seurauksia, Jumalan armo voi lunastaa halukkaan sydämen, silloinkin kun se on karhea reunoilta.
5
Gileadilainen Jefta
Jefta Uudessa testamentissa luvussa 11 – jota usein kutsutaan "uskon saliksi" – Jefta saa odottamattoman ja kunniakkaan maininnan Raamatun historian suurten sankarittarien ja sankarien joukossa. Ottaen huomioon Tuomarien kirjan kertomuksessa Jeftan traagiset lopputulokset ja moraaliset epäselvyydet, hänen sisällyttämisensä tähän lukuun antaa syvällisen käsityksen siitä, miten Uusi testamentti näkee uskon, armon ja ihmisen epätäydellisyyden. 1. Missä Jefta esiintyy Heprealaiskirjeen luvussa 11 Jefta mainitaan Heprealaiskirjeen 11:32–34 : "Mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika kertoa Gedeonista, Barakista, Simsonista, Jeftasta , Daavidista, Samuelista ja profeetoista. He uskon kautta kukistivat valtakuntia, tekivät vanhurskauden, saivat osakseen lupaukset, tukkivat leijonien kidat, sammuttivat tulen kivun, pakenivat miekan terää, vahvistuivat heikkoudesta, tulivat urhoollisiksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten armeijat." 2. Keskeisiä näkemyksiä Uuden testamentin näkökulmasta A. Usko tunnustetaan epätäydellisen ihmiskunnan keskellä Tuomarien kirja kuvaa Israelin hengellisen rappion ajanjaksoa, eikä Jeftan elämä ollut lainkaan puhdasta tai ihanteellista. Hän oli avioton lapsi, maanpakolainen, "turhien miesten" johtaja ja soturi, joka teki harkitsemattoman valan, joka päättyi tragediaan. Heprealaiskirjeen luvussa 11 ei kuitenkaan luetella pyhimyksiä moraalisen täydellisyyden perusteella; se luettelee heidät uskon perusteella . Uuden testamentin kirjoittaja jättää huomiotta Jeftan sosiaalisen stigman, vaikean taustan ja henkilökohtaiset virheet ja nostaa esiin hetken, jolloin hän pani luottamuksensa Jumalaan taistellakseen Israelin puolesta. Jumalan suositus Uudessa testamentissa perustuu luottamukseen Häneen , ei ihmisen virheettömyyteen. B. "Heikkoudesta vahvoiksi tehty" Heprealaiskirjeen 11:34 tiivistää monien tuomareiden kokemuksen lauseella: "heikkoudesta vahvoiksi tehty." Jeftan heikkous: Hän aloitti veljiensä karkottamana hylkiönä (Tuom. 11:2), eikä häneltä kuulunut perinteistä, jaloa sukua. Jumalan voima: Kun Herran Henki tuli hänen ylleen (Tuom. 11:29), hänen luontainen epäedullinen asemansa ja sosiaalinen maanpakonsa muuttuivat hengelliseksi vallaksi ja sotilaalliseksi vapautukseksi. Yhteys Uuteen testamenttiin: Tämä on täysin linjassa Paavalin teologian kanssa 2. Korinttolaiskirjeen 12:9:ssä ( "Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani on täydellinen heikkoudessa." ). C. Usko, joka ilmenee suullisena ja teologisena vakaumuksena Ennen kuin Jefta taisteli ammonilaisia vastaan, hän kävi pitkän diplomaattisen vaihdon, joka perustui Israelin historiaan (Tuomarit 11:12–27). Hän julisti rohkeasti, että Herra, Israelin Jumala, antoi maan kansalleen, ja vahvisti: "Herra, tuomari, tuomitkoon tänä päivänä israelilaisten ja ammonilaisten välillä."
6
Gileadilainen Jefta
Jeftan usko ilmeni hänen vakaumuksessaan siitä, että yksin Jumala on ylin Tuomari ja ihmiskuntien valtakuntien hallitsija . Heprealaiskirjeen 11:33:ssa tätä uskon puolta kuvaillaan valtakuntien alistamiseksi ja taistelussa urhoollisuudeksi tulemiseksi . D. Liittoarmon voima Sellaisten hahmojen kuin Jeftan, Simsonin ja Gideonin sisällyttäminen Heprealaiskirjeen lukuun 11 korostaa Uuden testamentin tärkeää teemaa: lunastavaa armoa . Jos pelastus ja Jumalan hyväksyntä riippuisivat moitteettomasta suorituksesta, Jefta ei olisi listalla. Hänen sisällyttämisensä viittaa evankeliumin sanomaan – että Jumala toimii rikkinäisten, epätäydellisten ja epätäydellisten ihmisten kautta, jotka kääntyvät hänen puoleensa luottaen. 3. Vanhan testamentin kertomuksen ja Uuden testamentin yhteenvedon vertailu Vanhan testamentin painopiste (Tuomarien kirja 11–12)
Uuden testamentin (Heprealaiskirje 11)
painopiste
Historiallinen ja inhimillinen todellisuus: Syrjäytynyt asema, ankara diplomatia, harkitsematon vala, traaginen menetys, sisällinen levottomuus.
Hengellinen totuus: Voitto luottamuksen kautta, heikkouden voittaminen, turvautuminen Jumalan voimaan.
Painostus: Ihmisen monimutkaisuus ja Israelin heimojen aikakauden sotkuisuus.
Painopiste: Jumalan voima, joka toimii aidon uskon kautta vaikeissa olosuhteissa.
Oppitunti: Tyhmien sanojen ja rikkinäisten inhimillisten järjestelmien tahattomat seuraukset.
Opetus: Ikuinen kunnia annetaan niille, jotka luottavat Jumalaan taisteluissaan.
Elämänsovellus Uuden testamentin näkökulmasta Jumala ei määrittele sinua pahimpien virheidesi perusteella: Jefta muistetaan Uudessa testamentissa uskostaan Jumalan voimaan vapauttaa, ei traagisesta harkitsemattomasta lupauksestaan. Kristuksessa perintösi muovautuu uskon ja Jumalan armon, ei menneiden virheidesi, kautta. Usko toimii epätäydellisinä aikoina: Jefta eli moraalisesti kaoottisena aikana, mutta hän luotti silti Jumalaan. Aidon uskon osoittamiseen ei tarvita täydellistä ympäristöä. Keskity Vapauttajaan, älä vain välikappaleeseen: Jeftan mainitseminen Heprealaiskirjeen luvussa 11 viittaa pohjimmiltaan Jumalaan – Raamatun todelliseen sankariin, joka antaa hauraille ihmisille voimaa täyttää lupauksensa.
7