Gideon, urhea urhea mies Tuomarien kirja 6 1 Ja israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja Herra antoi heidät Midianin käsiin seitsemäksi vuodeksi. 2 Ja Midianin käsi tuntui raskaalta Israelissa, ja midianilaisten takia israelilaiset tekivät itselleen vuorilla olevat luolat, luolat ja linnoitukset. 3 Ja kun Israel oli kylvänyt, tulivat midianilaiset, amalekilaiset ja idän asukkaat ylös; hekin tulivat heitä vastaan; 4 Ja he leiriytyivät heitä vastaan ja tuhosivat maan sadon aina Gassaan asti eivätkä jättäneet Israelille mitään elintarpeita, eivät lampaita, härkiä eivätkä aaseja. 5 Sillä he tulivat karjansa ja telttojensa kanssa, ja heitä oli paljon kuin heinäsirkkoja, sillä sekä heitä että heidän kamelejaan ei ollut lukea; ja he tunkeutuivat maahan hävittämään sitä. 6 Ja Israel joutui suureen köyhyyteen midianilaisten takia, ja israelilaiset huusivat Herran puoleen. 7 Ja kun israelilaiset huusivat Herran puoleen midianilaisten tähden, 8 niin Herra lähetti israelilaisten luo profeetan, joka sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä vein teidät pois Egyptistä, vein teidät pois orjuuden pesästä. 9 Ja minä pelastin teidät egyptiläisten käsistä ja kaikkien teidän sortajienne käsistä, ja minä ajoin heidät pois teidän tieltänne ja annoin teille heidän maansa; 10 Ja minä sanoin teille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne; älkää peljätkö amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte; mutta te ette ole totelleet minun ääntäni. 11 Silloin Herran enkeli tuli ja istui tammen alle, joka oli Ofrassa ja kuului abieseriläiselle Jooaalle. Hänen poikansa Gideon pui vehnää viinikuurnalla kätkeäkseen sen midianilaisilta. 12 Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: "Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!" 13 Ja Gideon sanoi hänelle: "Oi Herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meitä kohdannut? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeensä, joista isämme meille kertoivat sanoen: 'Eikö Herra tuonut meitä tänne Egyptistä?' Mutta nyt Herra on hyljännyt meidät ja antanut meidät midianilaisten käsiin." 14 Ja Herra katsoi häneen ja sanoi: "Mene tässä voimassasi ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Enkö minä ole lähettänyt sinua?"
1
Gideon, urhea urhea mies
15 Ja hän sanoi hänelle: "Oi Herrani, millä minä pelastan Israelin? Katso, minun sukuni on köyhä Manassessa, ja minä olen vähäisin isäni huoneessa." 16 Herra sanoi hänelle: "Minä olen sinun kanssasi, ja sinä voitat midianilaiset niin kuin yhden miehen." 17 Ja hän sanoi hänelle: "Jos olen löytänyt armon sinun silmiesi edessä, niin näytä minulle merkki, että sinä puhut minun kanssani." 18 Älä lähde täältä, ennen kuin minä tulen luoksesi ja tuon lahjani ja panen sen eteesi." Hän sanoi: "Minä jään, kunnes tulet takaisin." 19 Niin Gideon meni sisään ja valmisti vohlan ja eefa-mitan jauhoja happamattomia leipiä. Lihan hän pani koriin ja liemen pataan, vei sen hänelle tammen alle ja asetti sen eteen. 20 Ja Jumalan enkeli sanoi hänelle: "Ota liha ja happamattomat leivät ja aseta ne tälle kalliolle ja vuodata liemi." Ja hän teki niin. 21 Silloin Herran enkeli ojensi sauvan, joka oli hänen kädessään, pään ja kosketti lihaa ja happamattomia leipiä; ja kalliosta nousi tuli ja kulutti lihan ja happamattomat leivät. Sitten Herran enkeli poistui hänen näkyvistään. 22 Ja kun Gideon ymmärsi, että hän oli Herran enkeli, sanoi Gideon: "Voi minua, Herra Jumala! Olenhan nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!" 23 Ja Herra sanoi hänelle: "Rauha olkoon sinulle! Älä pelkää, et sinä kuole." 24 Niin Gideon rakensi sinne alttarin Herralle ja nimesi sen Herran tähden. Se on vielä tänäkin päivänä abieserilaisten Ofrassa. 25 Ja sinä yönä Herra sanoi hänelle: "Ota isäsi nuori härkä, toinen seitsenvuotias härkä, ja hajota isäsi Baalin alttari ja hakkaa maahan sen vieressä oleva asera-karsikko. 26 Ja rakenna alttari Herralle, Jumalallesi, tämän kallion laelle, määrättyyn paikkaan, ja ota toinen härkä ja uhraa polttouhri kaatamistasi metsikön puista. 27 Niin Gideon otti kymmenen miestä palvelijoistaan ja teki niin kuin Herra oli hänelle sanonut. Koska hän pelkäsi isänsä perhettä ja kaupungin miehiä, ettei hän voinut tehdä sitä päivällä, hän teki sen yöllä. 28 Ja kun kaupungin miehet nousivat varhain aamulla, katso, Baalin alttari oli kukistettu ja sen vieressä oleva asera-karsikko hakattu, ja toinen härkä oli poltettu rakennetulla alttarilla. 29 Ja he sanoivat toisilleen: "Kuka on tämän tehnyt?" Ja kun he tiedustelivat ja kyselivät, he sanoivat: "Gideon, Jooaan poika, on tämän tehnyt." 30 Niin kaupungin miehet sanoivat Jooaalle: "Tuo tänne poikasi, hänen täytyy kuolla, sillä hän on hajottanut Baalin alttarin ja kaatanut sen vieressä olevan aseran." 31 Ja Jooas sanoi kaikille, jotka seisoivat häntä vastaan: "Tahdotteko ajaa Baalin asiaa? Autatteko häntä? Se, joka ajaa hänen asiaansa, surmattakoon ennen aamua. Jos hän on jumala, ajakoon itse asiaa, koska joku on hajottanut hänen alttarinsa." 32 Sinä päivänä hän kutsui häntä Jerubbaaliksi sanoen: "Baal ajakoon oikeutta häntä vastaan, koska hän on kukistanut hänen alttarinsa." 33 Silloin kaikki midianilaiset, amalekilaiset ja idän miehet kokoontuivat yhteen, menivät virran yli ja leiriytyivät Jisreelin laaksoon. 34 Mutta Herran Henki tuli Gideonin päälle, ja hän puhalsi torveen, ja Abieser kokoontui hänen peräänsä. 35 Ja hän lähetti sanansaattajia kaikkialle Manasseen, ja Manasse kokoontui hänen peräänsä; ja hän lähetti sanansaattajia Asseriin, Sebuloniin ja Naftaliin, ja nämä tulivat heitä vastaan. 36 Ja Gideon sanoi Jumalalle: "Jos sinä tahdot pelastaa Israelin minun kädelläni, niin kuin olet sanonut, 37 Katso, minä laitan villaisen taljan nurmelle; ja jos kastetta tulee ainoastaan villoihin ja kaikki muu maa on kuivaa, niin minä tiedän, että sinä pelastat Israelin minun kädelläni, niin kuin olet sanonut. 38 Ja niin tapahtui: hän nousi varhain seuraavana päivänä, kokosi villat ja puristi kasteen villasta, maljan täyteen vettä.
2
Gideon, urhea urhea mies
39 Ja Gideon sanoi Jumalalle: "Älköön vihasi syttykö minua kohtaan, jos puhun vielä tämän kerran. Anna minun koetella sinua tällä kertaa villoilla. Anna villojen olla kuivat, ja kastetta tulee kaikkialle maahan." 40 Ja Jumala teki niin sinä yönä; ainoastaan villojen pinta oli kuiva, ja kastetta oli kaikkialla maassa.
Tuomarien kirja 7 1 Jerubbaal, eli Gideon, nousi varhain aamulla ja kaikki hänen kanssaan ollut väki leiriytyi Harodin lähteelle. Midianilaisten leiri oli heidän pohjoispuolellaan, Mooren kukkulan juurella, laaksossa. 2 Herra sanoi Gideonille: "Sinun kanssasi on liian paljon väkeä, jotta antaisin midianilaiset heidän käsiinsä. Muuten Israel ei ylpeilisi minua vastaan sanoen: 'Oma käteni on minut pelastanut.'" 3 Mene siis ja julista kansan kuullen näin: 'Joka pelkää ja on arka, palatkoon ja poistukoon Gileadin vuorilta aikaisin.' Niin kansasta palasi kaksikymmentäkaksituhatta, ja kymmenentuhatta jäi jäljelle. 4 Herra sanoi Gideonille: "Väkeä on vielä liikaa; tuo heidät alas veden ääreen, niin minä koettelen heitä siellä sinulle. Se, josta minä sinulle sanon: 'Tämä menköön sinun kanssasi', se menköön sinun kanssasi; ja se, josta minä sinulle sanon: 'Tämä ei saa mennä sinun kanssasi', älköön menkö. 5 Niin hän vei kansan alas veden ääreen, ja Herra sanoi Gideonille: "Jokainen, joka latkii vettä kielellään, niin kuin koira latkii, aseta erilleen; samoin jokainen, joka polvistuu juomaan." 6 Ja niitä, jotka latkivat ja panivat kätensä suuhunsa, oli kolmesataa miestä; mutta kaikki muu kansa joi vettä polvillaan. 7 Herra sanoi Gideonille: "Niillä kolmesadalla miehellä, jotka latkivat, minä pelastan teidät ja annan midianilaiset teidän käsiinne; ja kaikki muu kansa menköön kukin kotiinsa." 8 Niin kansa otti evästä ja torvet käteensä, ja hän lähetti kaikki muut israelilaiset, jokaisen miehen majaansa, ja ne kolmesataa miestä piti itsellään. Midianin joukko oli hänen alapuolellaan laaksossa. 9 Ja sinä yönä Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene alas leiriin, sillä minä annan sen sinun käsiisi." 10 Mutta jos pelkäät mennä alas, niin mene palvelijasi Puran kanssa alas leiriin. 11 Ja sinä kuulet, mitä he sanovat, ja sen jälkeen kätesi vahvistuvat menemään alas leiriin." Sitten hän meni alas palvelijansa Puran kanssa leirissä olevien aseistettujen miesten ulkopuolelle. 12 Midianilaiset, amalekilaiset ja kaikki idän miehet makasivat laaksossa kuin heinäsirkkoja paljouden tähden, ja heidän kamelejaan oli lukematon määrä, kuin hiekkaa meren rannalla paljouden tähden. 13 Kun Gideon tuli, niin katso, eräs mies kertoi unensa toiselle ja sanoi: "Minä näin unta, että ohraleipäkakku putosi Midianin leiriin ja osui teltan luo. Se osui siihen, niin että se kaatui ja kaatoi sen, niin että teltta makasi maassa." 14. Niin hänen toverinsa vastasi ja sanoi: "Tämä ei ole muuta kuin Gideonin, Jooaan pojan, israelilaisen miehen, miekka; sillä Jumala on antanut hänen käsiinsä Midianin ja koko sen leirin." 15 Kun Gideon kuuli unen ja sen selityksen, hän kumarsi ja palasi Israelin leiriin ja sanoi: "Nouskaa, sillä Herra on antanut Midianin leirin teidän käsiinne." 16 Ja hän jakoi ne kolmesataa miestä kolmeen joukkoon ja antoi kullekin miehen käteen torven sekä tyhjät ruukut ja lamppuja ruukkuihin. 17 Ja hän sanoi heille: "Katsokaa minua ja tehkää samoin; ja katso, kun minä tulen leirin ulkopuolelle, niin tehkää tekin niin kuin minä teen." 18 Kun minä ja kaikki, jotka ovat minun kanssani, puhallan torveen, niin puhaltakaa tekin torviin koko leirin ympärillä ja huutakaa: 'Herran ja Gideonin miekka!' 19 Niin Gideon ja ne sata miestä, jotka olivat hänen kanssaan, tulivat leirin ulkopuolelle keskimmäisen yövartion alussa; he olivat juuri asettaneet yövartion; ja he puhalsivat torviin ja rikkoivat ruukut, jotka olivat heidän käsissään. 20 Ja ne kolme joukkoa puhalsivat torviin ja rikkoivat ruukut, pitivät lamppuja vasemmassa kädessään ja torvia oikeassa kädessään niihin puhaltaakseen. Ja he huusivat: "Herran ja Gideonin miekka!"
3
Gideon, urhea urhea mies
21 Ja he seisoivat kukin paikoillaan leirin ympärillä; ja koko leiri juoksi, huusi ja pakeni. 22 Ja ne kolmesataa puhalsivat torviin, ja Herra käänsi toisen miehen miekan toista vastaan, koko leirissä; ja leiri pakeni Betsittaan Sereraan ja Abel-Meholan rajalle Tabbatiin. 23 Ja Israelin miehet kokoontuivat Naftalista, Asserista ja koko Manassesta ja ajoivat midianilaisia takaa. 24 Ja Gideon lähetti sanansaattajia kaikkialle Efraimin vuoristoon sanomaan: "Tulkaa alas midianilaisia vastaan ja valloittakaa heidän edestään vedet Betbaraan asti ja Jordan." Silloin kaikki Efraimin miehet kokoontuivat ja valloittivat vedet Betbaraan asti ja Jordanin. 25 Ja he ottivat kaksi midianilaisten päällikköä, Orebin ja Seebin, ja he surmasivat Orebin Orebin kalliolla, ja Seebin he surmasivat Seebin viinikuurnan luona ja ajoivat midianilaisia takaa ja toivat Orebin ja Seebin päät Gideonille Jordanin toiselle puolelle.
Tuomarien kirja 8 1 Niin Efraimin miehet sanoivat hänelle: "Miksi teit meille näin, ettet kutsunut meitä, kun lähdit taistelemaan midianilaisia vastaan?" Ja he riitelivät ankarasti hänen kanssaan. 2 Ja hän sanoi heille: "Mitä olen tehnyt teihin verrattuna? Eikö Efraimin rypäleiden jälkikorjuu ole parempi kuin Abieserin viininkorjuu?" 3 Jumala antoi teidän käsiinne Midianin ruhtinaat, Orebin ja Seebin. Mitä minä kykenin tekemään teihin verrattuna? Silloin heidän vihansa häntä kohtaan asettui, kun hän näin sanoi. 4 Ja Gideon tuli Jordanille ja meni sen yli, hän ja ne kolmesataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan, väsyneinä ja ajaen heitä takaa. 5 Ja hän sanoi Sukkotin miehille: "Antakaa leipää kansalle, joka minua seuraa, sillä he ovat väsyneitä, ja minä ajan takaa Sebahia ja Salmunnaa, Midianin kuninkaita. 6 Ja Sukkotin ruhtinaat sanoivat: "Onko Sebahin ja Salmunnan kädet jo sinun kädessäsi, että meidän pitäisi antaa leipää sinun sotajoukollesi?" 7 Ja Gideon sanoi: "Kun Herra antaa Sebahin ja Salmunnan minun käsiini, minä revin teidän lihasi erämaan orjantappuroilla ja orjantappurapensailla." 8 Ja hän meni sieltä ylös Penueliin ja puhui heille samoin; ja Penuelin miehet vastasivat hänelle niin kuin Sukkotin miehet olivat hänelle vastanneet. 9 Ja hän puhui myös Penuelin miehille sanoen: "Kun palaan rauhassa, minä hajotan tämän tornin." 10 Mutta Sebah ja Salmunna olivat Karkorissa ja heidän joukkonsa heidän kanssaan, noin viisitoistatuhatta miestä, kaikki ne, jotka olivat jäljellä kaikista idän lasten joukoista; sillä kaatui satakaksikymmentätuhatta miekkamiestä. 11 Ja Gideon meni ylös teltoissa asuvien tietä Nobahin ja Jogbehan itäpuolelle ja löi leirin, sillä leiri oli turvassa. 12 Ja kun Sebah ja Salmunna pakenivat, hän ajoi heitä takaa ja vangitsi Midianin kaksi kuningasta, Sebahin ja Salmunnan, ja saattoi koko leirin sekaisin. 13 Ja Gideon, Jooaan poika, palasi taistelusta ennen auringonnousua, 14 Ja hän otti kiinni Sukkotin miehistä nuoren miehen ja tiedusteli häneltä; ja tämä kertoi hänelle Sukkotin ruhtinaat ja vanhimmat, seitsemänkymmentäseitsemän miestä. 15 Ja hän tuli Sukkotin miesten luo ja sanoi: "Katso, tässä ovat Sebah ja Salmunna, joista te minua moititte sanoen: 'Onko Sebahin ja Salmunnan kädet jo sinun kädessäsi, että meidän pitäisi antaa leipää väsyneille miehillesi?'" 16 Ja hän otti kaupungin vanhimmat sekä erämaan orjantappuroita ja ohdakkeita ja opetti niillä Sukkotin miehiä. 17 Ja hän kukisti Penuelin tornin ja surmasi kaupungin miehet. 18 Niin hän sanoi Sebahille ja Salmunnalle: "Millaisia miehiä te Taborilla tapoitte?" He vastasivat: "Niin kuin sinä olet, niin sellaisia he olivat; jokainen heistä oli kuin kuninkaan lapsi."
4
Gideon, urhea urhea mies
19 Hän sanoi: "He olivat minun veljiäni, äitini poikia. Niin totta kuin Herra elää: jos te olisitte jättäneet heidät henkiin, minä en olisi surmannut teitä." 20 Ja hän sanoi esikoiselleen Jeterille: "Nouse ja surmaa heidät." Mutta nuorukainen ei vetänyt miekkaansa esiin, sillä hän pelkäsi, koska oli vielä nuorukainen. 21 Niin Sebah ja Salmunna sanoivat: "Nouse sinä ja hyökkää meidän kimppuumme, sillä millainen mies on, sellainen on hänen voimansa." Niin Gideon nousi ja surmasi Sebahin ja Salmunnan ja otti pois korut heidän kameliensa kaulasta. 22 Niin Israelin miehet sanoivat Gideonille: "Hallitse sinä meitä, sekä sinä että poikasi ja poikasi poika, sillä sinä olet pelastanut meidät Midianin käsistä." 23 Gideon sanoi heille: "En minä teitä hallitse, eikä poikanikaan ole teitä hallitseva. Herra on hallitseva teitä." 24 Ja Gideon sanoi heille: "Pyydän teiltä yhtä asiaa, että antaisitte minulle kukin saaliistanne korvarenkaat. (Heillä oli nimittäin kultaiset korvarenkaat, koska he olivat ismaelilaisia.) 25 He vastasivat: "Annamme heille mielellämme." He levittivät vaatteen ja heittivät siihen kukin saaliistaan korvarenkaat. 26 Ja hänen pyytämiensä kultaisten korvarenkaiden paino oli tuhat seitsemänsataa kultasekeliä, paitsi koristeet, kaulakorut ja purppuravaatteet, jotka olivat Midianin kuninkailla, ja paitsi heidän kameliensa kaulaketjut. 27 Ja Gideon teki siitä efoodin ja pani sen kaupunkiinsa Ofraan, ja koko Israel kulki sinne haureudessa sen perässä; ja se tuli ansaksi Gideonille ja hänen perheelleen. 28 Näin Midian alistettiin israelilaisten edessä, eivätkä he enää nostaneet päätään. Ja maa oli rauhassa neljäkymmentä vuotta Gideonin aikana. 29 Ja Jerubbaal, Jooaan poika, meni ja asettui omaan taloonsa. 30 Ja Gideonille siitettiin kuusikymmentä poikaa, sillä hänellä oli monta vaimoa. 31 Ja hänen sivuvaimonsa, joka oli Sikemissä, synnytti hänelle myös pojan, jolle hän antoi nimen Abimelek. 32 Ja Gideon, Jooaan poika, kuoli hyvällä iällä, ja hänet haudattiin isänsä Jooaan hautaan Ofraan, abieseriläisten joukkoon. 33 Ja heti Gideonin kuoltua israelilaiset kääntyivät jälleen haureudessa Baalien perässä ja tekivät Baal-Beritistä jumalansa. 34 Eivätkä israelilaiset muistaneet Herraa, Jumalaansa, joka oli pelastanut heidät kaikkien heidän vihollistensa käsistä joka puolella, 35 Eivätkä he tehneet laupeutta Jerubbaalin, Gideonin, suvulle kaiken sen hyvyyden mukaan, jota hän oli tehnyt Israelille.
Jae-jae-erittely Gideonin tarina Tuomarien kirjan luvuissa 6–8 on yksi Raamatun kiehtovimmista kertomuksista. Se kuvaa kansakunnan kapinan ja sorron kierrettä, epätodennäköisen sankarin vastahakoista ja pelokasta kutsua, vain 300 miehellä saavutettua ihmeellistä sotilaallista voittoa ja menestyksen monimutkaisia jälkimaininkeja.
Luku 6: Sorto, kutsu ja valmistautuminen Jakeet 1–6 (Midianilaisten sorto): Koska Israel teki sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, Jumala antoi heidät Midianin käsiin seitsemäksi vuodeksi. Midianilaiset, amalekilaiset ja idän asukkaat hävittivät maan, tuhosivat sadot ja karjan ja pakottivat israelilaiset piiloutumaan luoliin, luoliin ja vuorille.
5
Gideon, urhea urhea mies
Jakeet 7–10 (Profeetallinen nuhde): Kun Israel huusi Herraa midianilaisten takia, Jumala lähetti profeetan muistuttamaan heitä armostaan – siitä, kuinka Hän toi heidät pois Egyptistä ja kielsi heitä pelkäämästä amorilaisten jumalia – mutta he eivät olleet totelleet Hänen ääntään. Jakeet 11–16 (Herran enkeli ilmestyy): Herran enkeli tuli ja istui Ofran tammen alle, joka kuului abieseriläiselle Jooaalle. Hänen poikansa Gideon pui vehnää viinikuurnalla kätkeäkseen sen midianilaisilta. Enkeli julisti: "Herra on sinun kanssasi, sinä urhea sotamies." Gideon kyseenalaisti tämän viitaten Israelin köyhyyteen ja omaan alhaiseen asemaansa isänsä talossa. Herra vakuutti hänelle sanoen: "Totisesti, minä olen sinun kanssasi." Jakeet 17–24 (Hyväksymisen merkki): Gideon pyysi merkkiä todistamaan, että Jumala todella puhui ja valmisti lihaa ja happamattomia leipiä. Kun enkeli kosketti uhria sauvansa kärjellä, kalliosta nousi tuli, joka kulutti sen, ja enkeli katosi. Tajutessaan kuka enkeli oli, Gideon pelkäsi henkensä edestä, mutta Herra sanoi hänelle: "Rauha olkoon sinulle, älä pelkää, et kuole." Gideon rakensi sinne alttarin nimeltä Jehova-Salom (Herra on Rauha). Jakeet 25–32 (Baalin alttarin tuhoaminen): Samana yönä Jumala käski Gideonia ottamaan isänsä toisen härän ja hajottamaan isänsä Baalin alttarin sekä kaatamaan sen vieressä olevan puisen lehdon (Asera). Gideon teki tämän yöllä kymmenen palvelijan kanssa pelätessään perhettään ja kaupungin miehiä. Kun kaupunkilaiset löydettiin seuraavana aamuna, he vaativat hänen kuolemaansa, mutta Joas puolusti häntä sanoen: "Aiotteko te ajaa Baalin asiaa?... antakaa hänen ajaa omaa asiaaan." Tästä syystä Gideonille annettiin nimeksi Jerubbaal ("Antaa Baalin ajaa häntä vastaan"). Jakeet 33–35 (Jumalan Henki antaa Gideonille voiman): Midianilaiset ja amalekilaiset kokoontuivat ja leiriytyivät Jisreelin laaksoon. "Herran Henki tuli Gideonin päälle" (kirjaimellisesti puki hänet), ja hän puhalsi torveen ja kokosi Abieserin, Asserin, Sebulonin ja Naftalin suvut seuraamaan häntä. Jakeet 36–40 (Villan merkki): Etsiessään yhä varmuutta Gideon pyysi Jumalalta merkkiä, jossa hän käyttäisi villaa. Ensin hän pyysi, että kastetta tulisi vain villaan maan pysyessä kuivana; Jumala suostui. Seuraavaksi hän pyysi, että villa olisi kuiva, kun maassa olisi kastetta; Jumala suostui myös tähän.
Luku 7: Harvennettu armeija ja voitto Midianista Jakeet 1–3 (Armeijan siistiminen): Jerubbaal (Gideon) ja hänen armeijansa leiriytyivät Harodin lähteen lähelle, kun taas midianilaiset olivat pohjoisessa. Jumala sanoi Gideonille, että kansaa oli liikaa , jottei Israel vaatisi itselleen kunniaa Jumalan rinnalla. Jumala käski Gideonia ilmoittamaan, että jokainen pelokas saisi lähteä. 22 000 miestä lähti , jättäen 10 000 taakseen. Jakeet 4–8 (Veden koetus): Jumala sanoi, että heitä oli vielä liikaa. Hän käski Gideonia tuomaan heidät alas veden ääreen, missä Hän erottaisi heidät. Ne, jotka latkivat vettä kielellään kuin koirat (300 miestä), erotettiin. Ne, jotka polvistuivat juomaan, lähetettiin kotiin. Koska Midianin miehiä oli jäljellä vain 300, Jumala lupasi luovuttaa heidät Gideonin käsiin. Jakeet 9–15 (Midianilaisten uni): Sinä yönä Jumala käski Gideonin mennä vihollisleiriin, koska Hän oli antanut sen hänen käsiinsä. Palvelijansa Puran seurassa Gideon kuuli midianilaissoturin kertovan toverilleen unta ohraleipäkakusta, joka putosi Midianin joukkoon ja osui teltaan niin, että se romahti. Toinen sotilas tulkitsi unen: "Tämä ei ole muuta kuin Gideonin miekka... sillä Jumala on antanut Midianin hänen käsiinsä." Jumalaa palvoen Gideon palasi miestensä luo luottavaisena.
6
Gideon, urhea urhea mies
Jakeet 16–22 (Lamppujen ja kannujen strategia): Gideon jakoi 300 miestä kolmeen joukkoon. Hän antoi jokaiselle miehelle trumpetin, tyhjän kannun ja soihdun (lampun) kannun sisällä . Yöllä he piirittivät leirin, puhalsivat trumpetteihin, rikkoivat kannut, pitivät soihtuja vasemmassa ja trumpetteja oikeassa kädessään ja huusivat: "Herran ja Gideonin miekka!" Paniikki valtasi midianilaisten leirin, ja Herra käänsi jokaisen miehen miekan toista vastaan koko leirissä. Jakeet 23–25 (Takaa-ajo): Israelin miehet Naftalista, Asserista ja Manassesta ajoivat takaa pakenevia midianilaisia. Gideon lähetti sanansaattajia Efraimin vuoren yli valloittamaan heidän edessään olevat vedet Bet-Barassa ja Jordanilla. Hän vangitsi ja teloitti kaksi midianilaisruhtinasta, Orebin ja Seebin , joiden päät he toivat Gideonille.
Luku 8: Takaa-ajo, konfliktit ja jälkimainingit Jakeet 1–3 (Diplomaattinen ratkaisu Efraimin kanssa): Efraimin miehet valittivat katkerasti, ettei heitä ollut kutsuttu taisteluun aiemmin. Gideon vastasi nöyrästi ja tahdikkaasti: "Mitä olen tehnyt teihin verrattuna? Eikö Efraimin rypäleiden jälkikorjuu ole parempi kuin Abieserin viininkorjuu?" Hänen lempeä vastauksensa käänsi heidän vihansa pois. Jakeet 4–9 (Kieltäytyminen Sukkotissa ja Penuelissa): Gideon ja hänen uupuneet 300 miestään ylittivät Jordanin ajaen kiivaasti takaa jäljellä olevia midianilaiskuninkaita, Sebahia ja Salmunnaa. He pyysivät Sukkotissa ja Penuelissa asuvien vanhimmilta leipää ruokkiakseen väsyneitä joukkoja, mutta johtajat pilkkasivat Gideonia ja kieltäytyivät sanoen, etteivät he olleet vielä vanginneet kuninkaita. Gideon varoitti heitä palaavansa rankaisemaan heitä orjantappuravinnoilla ja piikkipensailla. Jakeet 10–17 (Rangaistus ja vangitseminen): Gideon yllätti jäljellä olevan midianilaisjoukon ja vangitsi kuninkaat Sebahin ja Salmunnan . Palattuaan hän kuritti Sukkotin vanhimpia aavikon orjantappuroilla ja piikkipensailla, repi alas Penuelin tornin ja tappoi kaupungin miehet. Jakeet 18–21 (Kuninkaiden kohtalo): Gideon kysyi Sebahilta ja Salmunnalta, millaisia miehiä he tappoivat Taborilla, ja sai selville, että he olivat hänen omia veljiään. Hän käski vanhinta poikaansa Jeteriä surmata heidät, mutta poika pelkäsi, koska hän oli vielä nuori. Kaksi kuningasta pyysivät sitten Gideonia surmaamaan heidät itse, ja Gideon tappoi heidät ja otti puolikuun muotoiset koristeet heidän kameliensa kauloista. Jakeet 22–27 (Kultainen efodi ja Israelin lankeemus): Israel yritti tehdä Gideonista ja hänen suvustaan perinnöllisiä hallitsijoita, mutta Gideon kieltäytyi päättäväisesti julistaen: "Herra on hallitseva sinua." Gideon kuitenkin pyysi: että jokainen mies antaisi hänelle korvarenkaan saaliistaan. Hän keräsi 1755 sekeliä kultaa ja teki efodia ja sijoitti sen kaupunkiinsa Ofraan. Valitettavasti koko Israel lähti sinne haureuteen sen perässä , ja siitä tuli ansa Gideonille ja hänen suvulleen. Jakeet 28–35 (Gideonin kuolema ja Israelin unohdus): Midian alistettiin, ja maa sai levätä 40 vuotta Gideonin elinaikana. Gideon kuoli hyvässä iässä ja hänet haudattiin isänsä Jooaan hautaan. Heti hänen kuolemansa jälkeen israelilaiset palasivat hengelliseen aviorikokseen, palvoivat BaalBeritiä ja laiminlöivät ystävällisyyden osoittamisen Jerubbaalin (Gideonin) suvulle kaikesta hyvästä, mitä tämä oli tehnyt.
7
Gideon, urhea urhea mies
Gideonin tarinan keskeiset opetukset Jumala käyttää epätodennäköisiä ja heikkoja: Gideon aloitti piiloutumisen pelossa ja piti sukuaan Manassen heikoimpana. Jumala vähensi armeijansa tarkoituksella 32 000:sta 300:aan todistaakseen, että voitto tulee jumalallisesta voimasta, ei ihmisvoimasta. Kärsivällisyys inhimillisen epäilyksen kanssa: Jumala kohtasi Gideonin syvät epävarmuudet ja pyynnöt merkeistä (tuli ja talja) uskomattoman kärsivällisesti ja armollisesti, rakentaen hänen uskoaan lempeästi askel askeleelta. Todellinen johtajuus edellyttää nöyryyttä: Gideon hallitsi menestyksekkäästi haurasta heimojen politiikkaa (rauhoittamalla efraimilaiset) ja kieltäytyi jyrkästi kuninkaallisesta vallasta tunnustaen, että yksin Jumalan tulisi hallita Israelia. Kompromisseja menestyksen tiellä: Uskomattomista voitoistaan huolimatta Gideonin luoma kultainen efodi muuttui hengelliseksi ansaksi (epäjumalanpalvelukseksi) hänen perheelleen ja kansakunnalleen, mikä osoitti, että hengellistä valppautta tarvitaan jopa – ja erityisesti – suuren voiton jälkeen.
8