Läpileikkauksia mielien maisemista

läpileikkauksia mielien maisemista TEOKSIA HYVÄN MIELEN TALON LAHJAKKAILTA JA LUOVILTA KÄVIJÖILTÄ

LÄPILEIKKAUKSIA MIELIEN MAISEMISTA TEOKSIA HYVÄN MIELEN TALON LAHJAKKAILTA JA LUOVILTA KÄVIJÖILTÄ

läpileikkauksia mielien maisemista TEOKSIA HYVÄN MIELEN TALON LAHJAKKAILTA JA LUOVILTA KÄVIJÖILTÄ

LÄPILEIKKAUKSIA MIELIEN MAISEMISTA Teoksia Hyvän mielen talon lahjakkailta ja luovilta kävijöiltä Teokset: Hyvän mielen talon kävijät Toimitus: Piritta Laiti & Liisa Alanampa-Kantanen Kansi, ulkoasu ja taitto: Liisa Alanampa-Kantanen Hyvän mielen talo • Oulu • 2021

taidekirjan tekemisestä

Piritta Laiti

Istuimme kerran porukalla Hyvän mielen talolla jutellen harrastuksistamme. Kuka kirjoitti, kuka maalasi ja piirteli, joku saattoi valokuvata. Puhuimme siitä, miten lahjakkaita ja luovia talolla kävijät ovatkaan, ja miten palkitsevaa on saada omat tuotokset esille ja muiden nähtäville.

esipuhe

Joku heitti ilmaan idean, että Hyviksellä voisi järjestää projektin, johon kävijät saisivat vapaasti tuoda luovia tekeleitään. Aloimme miettiä, millainen se voisi olla. Ajatus talon omasta, kävijöiden näköisestä ”taidekirjasta” sai tulta alleen. Hyvän mielen talolla ideaan tartuttiin, ja ryhdyin projektiin vapaaehtoiseksi. Toukokuussa 2019 rattaat lähtivät pyörimään. Suunnittelimme talon työntekijöiden kanssa teemakahvilaa, jossa kaikilla olisi mahdollisuus kuulla projektista ja olla mukana kehittämässä ajatusta eteenpäin. Paikalle tuli kymmenkunta innokasta kävijää. Juotiin kahvit, ja alettiin ideoida. Toiveena oli, että saataisiin oikea kirja, jonka voisi saada myös omaksi. Teemana voisi olla löyhästi Hyvän mielen talo. Eräällä kävijällä oli jo valmista materiaalia. Toinen sanoi voivansa kirjoittaa muistoja ensimmäisestä käynnistä talolla. Toiveena oli myös, että kirja ei olisi liian raskaslukuinen. Loppujen lopuksi kirjan sävy ja teemat muotoutuivat sen mukaan, millaista aineistoa siihen tuotettiin. Siitä tuli omalla tavallaan läpileikkaus Hyvän mielen talon tämän hetken kävijöiden mielenmaisemasta. On upeaa, että saamme jakaa työmme hedelmiä toisten luovasta toiminnasta nauttivien kanssa!

itsekriittisyys Tiia Närhi

Osallistuin aikanaan Hyviksen työpajaan, jossa rennolla otteella tehtiin sarjakuvia omaan elämään tai mielenterveyteen liittyvästä aiheesta. Osallistuminen jännitti etukäteen, ja pelkäsin, saisinko mitään aikaiseksi. Halusin silti yrittää, jos vaikka kuitenkin onnistuisin! Niinhän siinä kävi, että heti alussa lamaannuin täysin. Kun pajaa ohjannut Katri tuli kysymään, olenko päässyt alkuun, purskahdin hirveään itkuun. Aloin kertoa olostani muille, ja meillä syntyi aiheesta paljon keskustelua. Katri kysyi, voisiko hän kirjoittaa ajatuksiani ylös – valmiissa työssä ne näkyvät hirviön puhekuplissa. Hiljalleen oloni helpottui, ja pystyin jatkamaan kuvan työstämistä. Tärkeintä kokemuksessani oli, että onnistuin tekemään jotain itselleni todella vaikeaa. Pystyin olemaan vaikeiden tunteiden ja ajatusten kanssa, ja vaikka ne olivat hetkellisesti voimakkaita, ne eivät lopulta estäneet minua tekemästä jotain mitä halusin tehdä. Tuntui hyvältä jakaa vaikeita asioita muiden kanssa ja saada tukea ja ymmärrystä. Ennen kaikkea olin mielettömän tyytyväinen, koska ensimmäistä kertaa vuosiin onnistuin saamaan jonkin piirustukseni valmiiksi asti. Mielestäni hyvä keino oman kriittisyyden työstöön on yksinkertaisesti uskaltaa kokeilla lempeästi rajojaan ja opetella hiljalleen olemaan niiden tunteiden kanssa, mitä tulee. Tulee uskaltaa tehdä virheitä ja epäonnistua. Tehdä vähän omaa vaatimustasoa “huonommin”. Armollisuutta itselleen voi löytää miettimällä, olisiko yhtä vaativa vaikka läheisiään kohtaan. Kriittisyyden taustalta voi myös löytää vääristyneitä ajatusmalleja, joita pystyy onneksi työstämään. Itsekriittisyys on monille tuttu vieras. Varmaan osa tähän taidekirjaankin osallistuneista on joutunut jossain kohtaa vastakkain oman itsekriittisyyshirviönsä kanssa – ja lopulta myös päihittänyt sen upeasti. Toivotan puolestani kaikille voimaa, rohkeutta ja armollisuutta omien hirviöiden kohtaamiseen!

"Tärkeintä kokemuksessani oli, että onnistuin tekemään jotain itselleni todella vaikeaa."

kun viime keväänä...

Pirkko Limnell

Kun viime keväänä tulin ensimmäisen kerran Hyvän mielen talolle, oli kansainvälinen naisten päivä ja olin liikkeellä ystävän kanssa, joka oli minut mukaansa houkutellut. Hän on ehkä vähemmän ennakkoluuloinen kuin minä. Ja rohkeampi myös.

hyvisläisten kynästä

Ainakin kymmenen vuotta olin välillä ajatellut lähteväni katsomaan, mitä talolla oikein touhutaan ja mitä annettavaa ja saatavaa minulla olisi. Olin pyöräillyt Myllytullissa talon ohi. Olin puhunut ystäville, jotka olivat kannustaneet. Olin meinannut ja aikaillut. Ensivaikutelmani viime maaliskuussa oli: mukavaa, lämmintä, kiva sisustus; ehkä vähän ahdasta, mutta parhaassa tapauksessahan ahtaus lisää läheisyyttä. Pitkän pöydän ääreen saattoi sukeltaa lyhyisiin keskusteluihin vaihtuvien kumppanien kanssa. Tuolloin näin ensimmäistä kertaa ihmisiä, joiden kanssa tulevina kuukausina olisin yhteisissä kokoontumisissa. Jo viikon päästä ensi kohtaamisesta löysin itseni koulutustilaisuudesta nimeltä Kokemustarinan esittäminen. En tainnut ollenkaan ajatella, että yhtäkkiä ollaankin tositoiminnassa. En miettinyt, miten pärjäisin. Syöksyin vain sekaan ja huomasin olevani todella mukavien ja kiinnostavien ihmisten joukossa. Vanhana järjestötyöntekijänä ihailin myös tapaa, jolla Päivi Isojärvi meitä koulutti. Kaikki oli täsmällistä ja napakkaa, mutta silti olo tuntui kodikkaalta ja vapaalta. Turvalliselta. Toukokuussa olin jo MTEA-kurssilla, jolla minusta myös oli tosi kivaa! Kävin jopa esittämässä oman tarinani kurssilaisille Rajakylässä. Tämä on toistaiseksi ainoa sellainen kokemukseni. Vakaana aikomuksenani oli alkaa keskiviikkoisin käydä oman diagnoosini mukaisessa kaksisuuntaisten ryhmässä. Sinne en ole kerinnyt vielä kertaakaan!

Kesä meni nopeasti lähinnä lastenlapsien kanssa touhutessa ja erästä kissaa hoitaessa. Ystäviä olen kalenterin mukaan tavannut usein. Ja tietysti kerroin kaikille, jotka jaksoivat kuunnella, että olen nyt VIHDOIN mennyt mukaan Hyvän mielen talon toimintaan ja tykännyt toiminnasta kovasti. Kaikki kannustivat, mutta ymmärsin kuitenkin lopulta hiukan rajoittaa löpinöitäni. Oma kaksisuuntaisuuteni, kakksotyyppinen, puhkesi ylioppilaskirjoitusten aikohin keväällä 1972, mutta sain oikean diagnoosin vasta 2005. Heti sen jälkeen sain pysyvän eläkkeen, Sairauteni on nykyään hallinnassa enkä tarvitse enää lääkitystäkään. Takana on kaikenlaisia vaiheita ja myös monivuotinen terapia. Kaksisuuntaisena tietysti vahdin itseäni koko ajan. Nostaako liika innostus päätään vai olenko vaipumassa liialliseen murhemielisyyteen? Hyvän mielen talon toimintaan osallistuminen tuntui minusta jossain vaiheessa melkein liinakin hyvältä, mutta luuulen kuitenkin, että vartiointini toimi enkä haltioitunut liikaa. Kesän jälkeen olen osallistunut Rokuan retkeen ja käynyt talolla kai vain yhden kerran. Olin ilmoittautunut muutamaan juttuun, mutta jouduin luopumaan niistä, sillä elämääni astui entistä ponnekkaammin ihana pikku olento, jonka nimi on Tilda Varpu Ilona! Hän on uusin lapsenlapseni ja nyt kymmenen kuukautta vanha. Hänen vanhempansa tekevät tutkintojaan ja ovat pian muuttamassa, joten kaikkia hänen kolmea (!) mummuaan on tarvittu usein ja paljon. Tildan hoitaminen ja poikani ja hänen kumppaninsa kanssa touhuaminen on ollut todella mukavaa ja antoisaa. Heidän muuttonsa tapahtuu marraskuun lopussa, joten sen jälkeen merkitsen mielelläni kalenteriini muutakin kuin Hyviksen juhlan joulukuun puolivälissä.

Hyviksen toimintaan lopulta mukaan meneminen on tuonut elämääni hyviä asioita. Olen kokenut voivani uudella tavalla puhua lasteni ja muiden läheisten kanssa niistä vuosista, jolloin elämäni kulku oli ajoittain hyvinkin aaltoilevaa. Olen kohdannut monenlaisissa elämäntilanteissa olevia lähimmäisiä ja oppinut uusia asioita. Luulen, että molemmat ääripääni, "normaali" elämä ja "sairauden leimaama" elämä, ovat nyt paremmin tasapainossa. Toivon että kykyni elää rehellisesti omanlaistani elämää ja olla eräällä tavalla "esittämättä elämistä" lisääntyisi entisestään.

"Toivon että kykyni elää rehellisesti omanlaistani elämää ja olla eräällä tavalla 'esittämättä elämistä' lisääntyisi entisestään."

Jos pitäisi mainita vain yksi asia, taitaisin sanoa, että on ollut terveellistä kohdata myös sellaisia ihmisiä, joihin ei ole ollut helppo suinpäin tykästyä. Olen yllättäen tajunnut eläneeni ainakin kymmenen viime vuotta eräänlaisessa kuplassa, jossa olen voinut hyvinkin tarkasti ja itsekkäästi valita ne ihmiset, kohtaamiset ja tapahtumat, jotka takuuvarmasti ovat minun mieleni mukaisia. Nyt joudun pakostikin laajentamaan reviiriäni ja sopeutumaan myös niihin ihmisiin ja ilmiöihin, jotka eivät ihan hetikohta ihastuta. Tämä on minulle hyvää koulua, josta luulen hyötyväni niin että voin tulevaisuudessa sekä antaa että saada entistä paremmin. Poikani soitti juuri: Voisinko tulla Tildan kanssa leikkimään, jotta hänen vanhempansa voisivat rauhassa panna paperille muuttoa koskevia asioita? Ilman muuta voin. Kirjastokin on näin Pyhäinpäivänä kiinni, joten aikaa minulla kyllä on. Kerroin kirjoittavani tätä juttua, mutta että kohta se on valmis ja voin alkaa valmistautua lähtöön. Luulen että suhtaudun jatkossa yhtä innokkaasti myös Hyvän mielen talolta kantautuviin kutsuhuutoihin!

magneettirunoja

taidekirja-työpajassa keväällä 2019

Olen kuin kuurankukka Rakkaus koetellaan harmaina arkipäivinä kuolettavassa työssä väsymyksen hetkinä Kevään ilo ja riemu tuntuvat käsinkosketeltavalta Yksi yksinäinen joka kaisloissa valittaa Kimaltavaa ja kaunista kuten keijupöly Lämpö tuo turvaa ja hyvää oloa -Viikko vireäksi -ryhmän yhteisruno

Mam tę moc! Mam tę moc! Znowu zorzą zbudzę się. Mam tę moc! Mam tę moc! Już nie ma tamtej mnie. Oto ja! Stanę w słońcu dnia. Co tam burzy gniew? Od lat coś w objęcia chłodu mnie pcha. Minulla on tämä voima! Minulla on tämä voima! Minä herään uudelleen. Minulla on tämä voima! Minulla on tämä voima! En ole siellä enää. Tässä olen! Seison päivän valossa. Mikä on myrskyn viha? Kylmä on syleillyt minua vuosien ajan. -Harri Paavola

Høsten har mye av farger. Mennesker tror, at høsten er bare mørk og trist tid... Dem kan ikke se, at høsten har også positive saker. Hvorfor? Jeg tror, at høsten er spesiell årstid. Når man skal bli klar for vinter. Man må respektere høsten mer. Livet er som det. Syksyssä on paljon värejä. Ihmiset luulee, että syksy on vain synkkää ja surullista aikaa... He eivät näe, että syksyssä on myös positiivisia asioita. Miksi? Uskon, että syksy on erikoinen vuodenaika. Silloin ollaan valmiina talvea varten. Täytyy kunnioittaa syksyä enemmän. Elämä on sellaista -Harri Paavola.

Les couleurs du monde. Les émotions à notre tête. La vie au notre cœur. Pourquoi nous avons des choses? Une chose est sûr... Nous avons seule de UNE vie. C'est la vie. Maailman värit. Tunteet meidän päässämme, Elämä meidän sydämessä. Miksi meillä on asioita? Yksi asia on varma... Meillä on vain YKSI elämä. Elämä on.

-Harri Paavola

elämän kuppi elämän kuppi Ragnar Kuma Ragnar Kuma

Elämä on on kahvikuppi Elämä kahvikuppi SinäSinä oletolet sensen neste neste YlösYlös alasalas neste menee kupissa näin neste menee kupissa näin NiinNiin myös elämä toimii samoin päin myös elämä toimii samoin päin KunKun neste kupissa vähenee neste kupissa vähenee NiinNiin myös elämän laatu heikkenee myös elämän laatu heikkenee JosJos nestettä kuppiin taas lisätään nestettä kuppiin taas lisätään Elämän laatu kohenee Elämän laatu kohenee Varsinkin siihen sokeria kermaa lisätään Varsinkin kunkun siihen sokeria taitai kermaa lisätään Se elämänlaatua pidentää Se elämänlaatua pidentää Mutta eihän kaikki mene kuin haluaa vaan Mutta eihän kaikki mene niinniin kuin haluaa vaan Jokin kuviot sekoittaa Jokin kuviot sekoittaa Tässä lusikka astuu kuppiin mukaan. Tässä lusikka astuu kuppiin mukaan. Jokainen meistä vuorollaan lusikka Jokainen meistä on on vuorollaan lusikka Halusimme emme. Halusimme sitäsitä tai tai emme.

sydänjuuret sydänjuuret VK VK Enpä käynyt täällä pitkiin aikoihin. Kukkia en tuonut, Enpä oleole käynyt täällä pitkiin aikoihin. Kukkia en tuonut, enkä edes kynttilää, itseni. Se saa nykyään riittää enkä edes kynttilää, tointoin vainvain itseni. Se saa nykyään riittää ihan kaikille. Ihan entisellään täällä kaikki näyttäisi olevan. ihan kaikille. Ihan entisellään täällä kaikki näyttäisi olevan. Mikästäällä täällämuuttuisikaan. muuttuisikaan. Vaikka onhan tämä varma Mikäs Vaikka onhan tämä varma kasvukeskus,väkeä väkeä tulee mutta lähde Terva kasvukeskus, tulee mutta ei ei lähde pois.pois. Terva tuoksuu, taitaa katto tervattu hiljattain. tuoksuu, taitaa katto ollaolla tervattu hiljattain. Elämästä tullut jotenkin kummallista. Tässä pitäisi osata Elämästä on on tullut jotenkin kummallista. Tässä pitäisi osata aikuinen, nainen. Ei mitään käryä. heikot eväät ollaolla aikuinen, nainen. Ei mitään käryä. AikaAika heikot eväät annettiin.Onko Onko edes mikään oikea nainen, annettiin. sitäsitä edes mikään oikea nainen, kun kun ei ei naimisiin mene eikä perhettä perusta. Onko se naiseuden naimisiin mene eikä perhettä perusta. Onko se naiseuden mitta, kuinka hyvin osaa toisia palvella ja mukautua muiden mitta, kuinka hyvin osaa toisia palvella ja mukautua muiden loputtomiin odotuksiin, ottaa kaikki muut huomioon omassa loputtomiin odotuksiin, ottaa kaikki muut huomioon omassa elämässään, paitsi itsensä. Saako naisella olla olla muuta, kuinkuin elämässään, paitsi itsensä. Saako naisella muuta, muiden odotuksia ja ja velvollisuuksia, koska se on muiden odotuksia velvollisuuksia, koska se jonkun on jonkun tytär. Jonkun tytär, muttei kenenkään lapsi. Onko sillä lupalupa tytär. Jonkun tytär, muttei kenenkään lapsi. Onko sillä pyytää itselleen mitään. pyytää itselleen mitään. EnEn minä osaa ketään auttaa enkä vastata kaikkeen. Menin minä osaa ketään auttaa enkä vastata kaikkeen. Menin sanataidekurssillekin, kun en itseäni mistään löydä. Siellä sanataidekurssillekin, kun en itseäni mistään löydä. Siellä kukaan ei vaadi liikaa, vääriä asioita. kukaan ei vaadi liikaa, vääriä asioita. Miksi kaikki on on niinniin hiljaa? Sukupolvi toisensa jälkeen puhuMiksi kaikki hiljaa? Sukupolvi toisensa jälkeen puhumattomia naisia. Pian ei ole juuri muuta jäljellä, kuin näitä mattomia naisia. Pian ei ole juuri muuta jäljellä, kuin näitä harmaita hautakiviä ja sanoja, joitajoita ei sanottu. Sanoisit edesedes harmaita hautakiviä ja sanoja, ei sanottu. Sanoisit sinä jotain. sinä jotain.

Ei kiitos. Kun minä nyt ajattelin, että jotainhan tässä voisi kirjoittaa. Mutta että mistäkö? Siitä en tiedä. Ei kiitos. Tämä kynä on ihan huono. Eihän tällä jaksa edes kirjoittaa. Ei kiitos. Kynttilöitä ja väripulloja. Kahvi on jo jäähtynyt. Ei kiitos. No joku kukka tai tuoli. Istu nyt tähän näin. Siinäpähän istut. Ei kiitos. Ei tämäkään kelpaa. Ei kiitos. Ei kiitos. Ei kiitos. -Anonyymi

KUOLEMAN RAKKAUS Olen kuoleman elämän rakkaus. Olen sen muusa, innoittaja, rakastaja. Kuolema on minun mieheni, turvani, uskottuni. Ainoani. Syvät henkäykseni rubiininpunaisilta huuliltani Tanssivat tähtiin Kuoleman hivellessä minua, Muistuttavat sitä elämän säkenöivästä energiasta. Siitä, miten aina eteenpäin, ylöspäin Nopeammin, korkeammalle, kauemmaksi pyrimme. Pyristelemme Kuoleman seuratessa meitä katseellaan. Ihaillen Kadehtien.

Sanat pelästyvät pois hätistettiin Ei ole lupaa olla niillä ei tässä, ei tuolla ei minulla eivät mahdu olemaan Silti kutsun ne aina uudestaan kylään hieman salaa petaan pedin ettei kukaan pelästyttäisi niitä niin, etteivät ne koskaan palaisi

-Anonyymi

-VK

Kuva: Kuva:Tuuli TuuliKalliainen Kalliainen

Sanat tipahtelevat tipahtelevatminusta minusta Sanat äänessänikauhtunutta kauhtunuttahaikeutta haikeutta äänessäni tilkallinenpakkasen pakkasenkuulautta kuulautta tilkallinen säkeidenvälissä välissätilaa tilaahengittää hengittää säkeiden olla tuntematta tuntematta olla Suljen kuvani kuvanijajasinut sinut Suljen virkatullakuuraseitillä kuuraseitillä virkatulla nielaisen nielaisen tyhjyys jää jäävaeltamaan vaeltamaan tyhjyys soimaan soimaansilmukoissa silmukoissa Jäähenkäys Jäähenkäyssuutelee suuteleeminut minut Pakkasen Pakkasenpaleltumille paleltumille Kehrään Kehräänajatuksistani ajatuksistanijääpitsiä jääpitsiä Päiväni Päiväni särkyvät särkyvätelohopeaksi elohopeaksi Olen Olen ajatellut ajatellutsanani sananiloppuun loppuun

-Tuuli -Tuuli Kalliainen Kalliainen

VIIPYVÄ VALO VALO VIIPYVÄ

OTA OTARISKI RISKI

Makuuhuoneeni lattialla lattialla Makuuhuoneeni Vierivätpölypallot, pölypallot, Vierivät Jotka vielä tovin viipyvä viipyvä valo valo läpivalaisee Jotka vielä tovin läpivalaisee Kantavat irti karissutta ihoasi. Kantavat irti karissutta ihoasi. Siksien ensitä sitälakaise lakaise pois. pois. Siksi

Otin päätä pahkaa itseeni. Otinriskin riskinjajarakastuin rakastuin päätä pahkaa itseeni.

-Anonyymi -Anonyymi

Palvoin tuoksuani, pehmeyttäni. Palvoinkehoani, kehoani,muotojani, muotojani, tuoksuani, pehmeyttäni. Kuuntelin minusta tuntikausia. Haltioiduin Kuuntelinitseni itsenipuhuvan puhuvan minusta tuntikausia. Haltioiduin silkkisestä äänestäni, älykkäästä, lennokkaasta ja syvällisestä silkkisestä äänestäni, älykkäästä, lennokkaasta ja syvällisestä keskustelustani. Olin hauskin ihminen, jonka tunsin. keskustelustani. Olin hauskin ihminen, jonka tunsin. Itkin murheideni vuoksi. Miksi kukaan oli halunnut murskata näin kauniin sielun. Itkin murheideni vuoksi. Miksi kukaan oli halunnut murskata näin kauniin sielun. Rakastin itseäni syvemmin ja kauemmin kuin ketään muuta. Rakastin itseäni syvemmin ja kauemmin kuin ketään muuta. En koskaan hylkäisi itseäni. En koskaan hylkäisi itseäni. Seison rinnallani ja annan anteeksi kaiken. Seison rinnallani ja annan anteeksi kaiken.

-Piritta -Piritta

Lumisena talvipäivänä Hazelgrouse Tony kaikessa minäpystyvyydessään käänsi Pyyttonia kuin mikäkin tyylitajuton ja ankea otus. Hän pyrki kuitenkin huolehtimaan présencestaan sosiaalisessa mediassa itsetunto-ongelmistaan huolimatta. Pyytton olikin toista mieltä käännytyspuuhista ja kysyi Tonylta ”Olisiko jo tauon paikka?” ”Sanopa muuta”, Tony vastasi, mihin Pyytton totesi ”Älä muuta sano.” -Anonyymi

Sivun kuva: Laura Kortela

Rika Ruusuvaara 2019

Aloin Aloinväsyä. väsyä.Koulumatkat Koulumatkat pyörällä pyörällä olivat olivat kamalia. kamalia. YläYlämäkeen mäkeenkoko kokopaska. paska.Kotona Kotonaodotti odottikissa. kissa. Vie Vie kissa kissa ulos. ulos. Olin Olinaina ainaäärettömän äärettömänonnellinen, onnellinen, kun kun saavuin saavuin kotia kotia ja ja Hän Hänodotti odottiminua. minua. Ajatuskouluun kouluunlähtemisestä lähtemisestä alkoi alkoi ahdistamaan. ahdistamaan. Tuntui Tuntui Ajatus vaikealtaherätä herätäaamuisin, aamuisin,en entahtonut tahtonut lähteä. lähteä. Koulussa Koulussa vaikealta tuntuiaina ainapieneltä pieneltä pahuudelta, pahuudelta, halusin halusin pois. pois. Halusin Halusin tuntui kotiaHänen Hänenluo. luo.Aloin Aloinpanikoimaan panikoimaankoulussa. koulussa. Kauppa Kauppa oli oli kotia minsanpäässä, päässä,mutta muttaen en olisi olisi jaksanut jaksanut lähteä lähteä sinne. sinne. 5 5minsan Mieluumminnäännyin näännyinkotia. kotia. En En jaksanut jaksanut syödä. syödä. Tunsin Tunsin Mieluummin itsenikyvyttömäksi kyvyttömäksitekemään tekemäänkoulutehtäviä. koulutehtäviä. En En osannut osannut itseni enääpiirtää. piirtää.Ahdisti Ahdistilähteä lähteä ulos ulos asunnosta. asunnosta. Aina Aina vain vain enää väsytti.Tahdoin Tahdoinnukkua nukkuaikuisesti ikuisesti tai tai ainakin ainakin siihen siihen asti, asti, väsytti. ettäjaksaisin jaksaisintaas taaselää. elää.Ainoa Ainoasyyni syyninousta nousta sängystä sängystä oli oli että Hän.Hänet Hänetpiti pitiruokkia, ruokkia, ulkoiluttaa ulkoiluttaa jaja hiekat hiekat vaihtaa. vaihtaa. Hän. Annoinitseni itsenimennä mennätodella todellahuonoon huonoon tilaan tilaan ennen ennen kuin kuin Annoin jouduinmyöntämään, myöntämään,että ettätämä tämäon onloppu. loppu. jouduin

Kuva:Liisa LiisaAlanampa-Kantanen Alanampa-Kantanen Kuva:

lopussa lopussa Rika Ruusuvaara 2019

Tämä Tämä kirje kirje on on sinulle, sinulle, Sari. Sari. Olen Olen2020vuotta vuottavanhempi vanhempi sinä sinä jaja päätin päätin kirjoittaa kirjoittaa tämän tämänkirjeen kirjeensinulle, sinulle,Sari. Sari. Tahtoisin Tahtoisinvaroittaa varoittaasinua sinua kaikista kaikista pienistä pienistä virheistä virheistä mitä mitätulet tulettekemään, tekemään,mutta mutta en en voi voi tehdä tehdä sitä sitä tässä tässä kirjeessä,Sari. Sari.Virheet Virheettekevät tekevätsinusta sinustasen sen mahtavan mahtavan kirjeessä, Sarin,joka jokatulet tuletolemaan, olemaan,Sari. Sari. Sarin, Voin kertoa kertoa sinulle, sinulle, että että olet olet hyvä hyvä ihminen. ihminen. Voin Rakkautesiluontoon luontoonpysyy pysyyaina ainakanssasi kanssasi ja ja sinä sinä olet olet Rakkautesi loistavaystävä, ystävä, vaikka vaikka kaikki kaikki eivät eivät sitä sitä näe. näe. Jos Jos loistava kukaankoskaan koskaan kohtelee kohtelee sinua sinua huonosti, huonosti, niin niin he he kukaan eivätole olesinun sinunarvoisiasi. arvoisiasi.Sinä Sinäolet oletkultakimpale, kultakimpale, Sari. Sari. eivät Pidäpääsi, pääsi,Sari. Sari.Piirrä Piirräkun kunhaluat, haluat,Sari. Sari. Pidä Sinullaononhieno hienonimi, nimi,Sari. Sari. Sinulla TerveisinSari. Sari. Terveisin

"Voin "Voinkertoa kertoa sinulle, sinulle,että ettäolet olet hyvä ihminen" hyvä ihminen"

Ohi syyskuun Eppuli Peppuli juoksee Läpi lokakuun Eppuli Peppuli repäisee Etkö tiedä, että Suloinen Eppuli Peppuli voi viedä Marraskuun. -Anonyymi

Aamuisin ja iltaisin usein ajattelen: Sinko on hassu pieni hauvavauva. Se pyörii ympyrää ja sanoo hupsis pupsis pimpeli pompeli. Koirat ovat ihania. Ne eivät käske ottamaan itseä niskasta kiinni. Ne vain heiluttelevat häntää ja nuuskuttavat menemään. Ne eivät hauku sinua ärrävikaiseksi nörtiksi, ne vain haukkuvat, koska ovat koiria. Koiran kanssa olisi vain helpompaa, jos olisi kesä. Pääsisi nopeampaa pihalle, ei tarvitsisi pukea niin paljon päälle. Kesä on kyllä muutenkin ihanaa aikaa. Kesässä on parasta vapaus, lämpö ja se, että pääsee koiran kanssa nopeasti ulos pissalle. Huokaus. Juuri kun olen kiskomassa takkia päälle, koira vilkaisee minuun, kyykistyy ja pissa karkaa taas sinne minne se ei kuulu, käytävän matolle. Huokaisen taas ja ajattelen hiljaa: miten meni taas omasta mielestä. En tiedä, onko se osoitettu minulle vai koiralle. -Onnellinen koiranomistaja

busy? very.

Afganistanilainen nuori ystäväni on hyvin kotoutunut Ouluun. Kun kysyn häneltä suomeksi, mitä kuuluu, hän vastaa hyvällä suomella: on kiire. Minun vastaukseni oli: olet tullut suomalaiseksi. Mikä meitä kaikkia riivaa? Kännykät, some, televisio, media vai mikä? Kasvokkain, face to face ei enää tavata. Kylästely on jotain vanhanaikaista maalaisten touhua. Minä taidan olla lajini viimeinen kyläluuta. Oma kotini on aina niin sotkussa, että hävettää. Mutta silti mielelläni otan vieraita vastaan. Ymmärrän, että työssä käynti nykyaikana vie mehut!! Ja facebuukki on varsinainen aikasyöppö. Yritin päästä siitä eroon - huonolla menestyksellä! Ja koko netti on samaten. Siellä niin viihtyy. Pikkusiskoni asuu Pariisissa ja tekee vaativaa työtä. Kommunikoimme sähköpostein (jos hän soittaa, säikähdän, sillä hän on vihainen jostain). Kerran kysyin: busy? Ja vastaus oli very. Heli Meriläinen Eläkeläinen, jolla allakka täynnä, mutta ei kiire minnekään

Ajatukset tulevat ja menevät kaikista ei tarvitse välittää. Kun pimeässä näkee valoa, se voi häikäistä.

Jumppalaukku on kevyempi kantaa kotiin palatessa. Kun joukko heikkoja kokoontuu, siinä itsekin vahvistuu.

Olemme vähän siipirikkoja, onneksi vielä lentokelpoisia. Aukeaman aforismit ja valokuvat tällä sivulla: Osmo Aittakumpu

Tuuli soittaa sinfoniaansa lipputankojen naruilla.

Nykyiset pessimistit saattavat olla entisiä optimisteja. Toiset puhuvat työkseen, toiset tekevät työtä puhuakseen.

Vuoren voi tehdä lapiollinen kerrallaan. Tämä päivä ei ole uusi eilinen.

Tähdenlennon tullessa pitää toiveen olla jo valmiina.

käsien monia taitoja

Anssi Seppänen: Seppänen:ininfull fullcolor color Anssi 44

Pia Rantanen Pia Rantanen Pia Rantanen Pia Rantanen

Anssi Seppänen: in full color

Anssi Seppänen: in full color

Saana Tolppanen: My disorder life

Kuva: Liisa Alanampa-Kantanen

kiitos: kirjoittajille, kuvittajille, käsitöiden tekijöille sekä Sinulle, joka luit kirjamme.

"Istuimme kerran porukalla Hyvän mielen talolla jutellen harrastuksistamme. Kuka kirjoitti, kuka maalasi ja piirteli, joku saattoi valokuvata. Puhuimme siitä, miten lahjakkaita ja luovia talolla kävijät ovatkaan, ja miten palkitsevaa on saada omat tuotokset esille ja muiden nähtäville. Joku heitti ilmaan idean, että Hyviksellä voisi järjestää projektin, johon kävijät saisivat vapaasti tuoda luovia tekeleitään. Aloimme miettiä, millainen se voisi olla." Tästä ilmaan heitetystä ideasta syntyi Hyvän mielen talon taidekirja, jossa Hyvän mielen talon kävijät ja vapaaehtoiset esittelevät taitojaan niin sanallisessa kuin kuvallisessa muodossa. Avaa kirja ja uppoudu luovuuteen!