Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistys ry Jäsenlehti 1 2026
POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ
Kokous Färsaarilla
Vierailu remontoidussa MANNERHEIM-MUSEOSSA
Tulevaa ohjelmaa LOPPUVUODELLE
Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistys ry STADIN HANTVÄRKKARIT
Perustettu vuonna 1868
Henry Fordin katu 5 F 19 00150 Helsinki puhelin 050 556 2700 hkty@hkty.fi www.hkty.fi www.facebook.com/hkty.fi INSTAGRAM @stadinhantvarkkarit
Päätoimittaja/ taitto: Yhdistyksen toiminnanjohtaja Maria Ampuja maria.ampuja@hkty.fi
hkty.fi on Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy verkkojulkaisuna osoitteessa: www.hkty.fi/jasenlehdet
Lehti esittelee eri käsityöaloja ja käsityöalojen yrittäjiä sekä yhdistyksen toimintaa.
Jäsenlehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, ilmestymisajankohdat: kesäkuu ja joulukuu.
Aineisto oltava toimistolla edellisen kuukauden 15. päivään mennessä.
Etukannen kuva: Maria Ampuja Lehden tekstit ja kuvat, jos ei toisin mainittu: Maria Ampuja
Kansi: Pohjoismaisen kokouksen maisemia, kuvassa Färsaarten vanhin kylä Kvivik.
SUMUISET FÄRSAARET
KIRKASTI AJATUKSET PÄÄKIRJOITUS
Matka Färsaarille oli niin monella tapaa upea. Luonto, tietenkin. Ohjelma oli mielenkiintoinen ja äärimmäisen runsas. Ruoka, jota meille tarjottiin, oli vain ja ainoastaan fantastista. Mutta parasta olivat ihmiset. Färsaarelaisten lämpö ja ystävällisyys meni suoraan sydämeen. Rakastuin heihin kaikkiin. Färsaaret ei vienyt sydäntäni, annoin sen.
Oli hauska huomata, että käsityöläiset puhuvat samaa kieltä. Monen kanssa totesimme, että kielemme onkin sormenpäissä.
Monta kiinnostavaa keskustelua käytiin, mutta jos haluan yhden erityisen kiinnostavan poimia, niin se olisi keskustelu leivästä norjalaisen leipuri André Løvaasin kanssa. Hän työskentelee Åpent Bakeri leipomossa, joka työllistää noin kuusikymmentä leipuria, ja tuotteet tehdään edelleen käsityönä, pitkillä puupöydillä. Yritys on kasvanut merkittävästi, mutta ei koneistamalla. Vielä kiinnostavampaa oli tapa, jolla liiketoimintaa rakennettiin. Yksikään resepti ei ole salaisuus ja siihen perustuu myös leipomon nimi Åpent Bakeri. Kaikki raaka-aineet ovat puhtaita ja luonnollisia.
André kertoi, että totta kai reseptit voidaan kertoa, koska leipominen on niin paljon muutakin kuin reseptin aineet. Taika ja taito piilee siinä, että ymmärtää raaka-aineita ja niiden käyttäytymisen erilaisissa olosuhteissa.
Leipomolla on useita kahviloita ja myymälöitä Oslossa, mutta niitä ei ole monistettu samanlaisiksi. Jokainen on suunniteltu omaan ympäristöönsä sopivaksi. Siellä, missä asiakkaat haluavat patonkeja, niitä myös tarjotaan. Toisaalla kysyntä kohdistuu perinteisiin norjalaisiin leipiin. Kahviloiden sisustuksetkin vaihtelevat, jokaiseen kaupunginosaan sopivaksi.
Keskustelu sai minut pohtimaan nykyistä puhetta brändäyksestä. Usein menestystä haetaan yhdenmukaisuudesta ja tunnistettavuudesta. Miksi? Miksi kaiken pitäisi näyttää samanlaiselta? Mitä kiinnostavaa siinä on? Tämän leipurin ajattelu kulki toiseen suuntaan.
Hän ei pyrkinyt tekemään kaikesta samanlaista vaan huomioimaan paikalliset ihmiset ja heidän tarpeensa. Yritys oli kasvanut juuri siksi, ei siitä huolimatta.
Tekemällä asioita yksinkertaisemmin ja omannäköisesti takaa usein myös joustavuuden. Joustavuutta on tarvittu viime vuosien aikana ja tarvitaan edelleen.
Ehkä näemme paremmin ja pitemmälle tulevaan, jos otamme askeleen kohti yksinkertaisempaan elämään.
Mariia Sundman
Käsityömestari
HKTY:n johtokunnan jäsen
Vierailu remontoidussa MANNERHEIM-MUSEOSSA
Tutustuimme Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen ryhmän kanssa Mannerheim-museoon syksyllä valmistuneen mittavan remontin näkökulmasta. Ryhmän mukana kierroksella oli jäsenyrittäjämme maalarimestari Raimo Laeslehto, joka on ollut mukana suunnittelemassa ja valvomassa peruskorjauksen maalaustöitä. Kierroksen jälkeen kävimme yhdessä syömässä.
TEKSTI JA KUVAT MARIA AMPUJA
Mannerheim-museo avautui viime vuonna kattavasti remontoituna. Museon peruskorjaus ja restaurointi on kokonaisvaltaisin korjaus rakennuksessa 1920-luvulla tehdyn uudistuksen jälkeen. Vanhan puuhuvilan muutoksen edustusasunnoksi suunnittelivat aikanaan arkkitehdit Karl Malmström ja Robert Tikkanen yhteistyössä kenraali Mannerheimin kanssa. Marsalkka Mannerheim asui Kaivopuiston huvilassaan vuosina 1924–1951.
Opastetun kierroksen ryhmälle vetivät museon intendentti Toni Piipponen ja opas Johannes Klinge. Mukana kierroksella oli yhdistyksemme jäsenyrittäjä maalarimestari Raimo Laeslehto, joka oli mukana suunnittelemassa ja valvomassa remontin maalaustöitä.
KODIKSI REMONTOITU
Kaivopuiston huvila on valmistunut vuonna 1874 ja on edelleen olemassa olevana rakennuksena harvinaisuus,
koska puuhuviloita ylipäätään ei ole säilynyt Helsingissä kovin montaa. Helsingin niemellä on jäljellä 30 huvilaa ja Kaivopuistossa vain 7. Kaivopuisto on kuitenkin aikanaan ollut puuhuvila-aluetta.
Mannerheimin aikakausi huvilassa alkoi vuonna 1924 kun hän vuokrasi kiinteistön Karl Fazerilta, jonka hän tunsi metsästysharrastuksensa kautta. Silloin yli 100 vuotta sitten rakennuksessa tehtiin iso remontti ennen Mannerheimin
Yllä: Museon intendentti Toni Piipponen kertoi ruokasalin muotokuvista, jotka molemmat ovat Akseli Gallen-Kallelan maalaamia. Oikeanpuoleinen muotokuva on yksityiskokoelmasta, kun Mannerheim toimi valtionhoitajana. Vasen muotokuva esittää frakkiasuista Mannerheimia Liittopankin hallintoneuvoston puheenjohtajan ajoilta.
Oikealla: Yhdistyksen ryhmä museon ala-aulassa. Kotimuseon rajatun tilan takia ryhmään ei mahtunut enempää osallistujia.
Viereinen sivu: Maalarimestari Raimo Laeslehto kertoi ryhmälle remontin yksityiskohdista.
muuttoa taloon. Huvilassa oli ollut useita asuntoja, jotka remontissa yhdistettiin. Talo palveli Mannerheimin kotina ja edustustilana 27 vuoden ajan aina hänen kuolemaansa asti. Talo muutettiin museoksi heti samana vuonna Mannerheimin kuoltua ja se onkin syy, miksi lähes koko esineistö on säilynyt talossa, ja paikka on kuin pysähtynyt samaan hetkeen kuin se oli Mannerheimin asuessa siellä. Talossa on esineistöä ja muistoja monelta eri vuosikymmeneltä ja monelta eri elämänvaiheelta. Mannerheimin kuoleman jälkeen perustettu Mannerheim-säätiö osti huvilan ja tontin Fazerilta vasta vuonna 1957.
MITTAVA PERUSKORJAUS
Nyt valmistunut museon remontti oli niin iso hanke, että siihen on mahdollista ryhtyä vain kerran sukupolvessa. Peruskorjauksessa uusittiin mm. pohjakerroksen alapohjat ja talotekniikka kokonaisuudessaan. Museotilojen sisäilmaolosuhteiden parantaminen esineistön ja rakennuksen säilyttämiseksi oli yksi remontin keskeinen tavoite. Aiemmin ilmankosteus seurasi pitkälti ulkoilmaa, puuosat ja esineistö kärsivät tästä, nyt ilmankosteus pysyy 30–60 % välillä, kun se ennen saattoi nousta
jopa 90 prosenttiin.
Kuulimme, että rakennuksessa on tehty runsaasti ulkoseinien hirsikorjauksia, koska osa vanhoista hirsistä oli aivan lahoja. Julkisivulautoja on uusittu, ja ulkona oleva pergola uusittiin kokonaan. Sisällä on palautettu lattian alkuperäinen tumma sävy. Talon kellari on rakennussuojelun ulkopuolella, ja sen onkin käytännössä rakennettu uudestaan kosteusvaurioiden takia.
HARMONINEN RUOKASALI
Kierroksemme alkoi huvilan ruokasalista, missä Mannerheim kestitsi vieraitaan. Huoneessa on kaksi isoa ruokailuryhmää ja niiden välissä maalaustelineillä seisovat kaksi muotokuvamaalausta esittäen Carl Gustav Emil Mannerheimia. Huoneessa on vahva symmetria, niin huonekalut, katto- ja seinälamput kuin maalauksetkin ovat sijoiteltu symmetrisesti.
Seinissä on 1920-luvun alkuperäinen maali, mutta puhdistettuna. Intendentti Toni Piipponen kertoi, että rakennuksesta vietiin kaikki tavarat, esineistö ja maalaukset pois remontin ajaksi, kaikkein arvokkaimmat tavarat olivat säilytettynä Suomen Pankin holveissa. Huoneen maalauksia on myös konser-
voitu remontin aikana.
Huvila on ollut Mannerheimin koti mutta samalla myös edustustila, missä on vieraillut lukuisia kansainvälisen tason vieraita. Mannerheim asui talossa yksin koko sen ajan kun asui, toki palvelusväki seuranaan.
SALONKI MUISTUTTAA LOUHISAARESTA
Ruokasalista salonkiin siirryttäessä huomio kiinnittyi suuriin muotokuviin. Tämän huoneen seinillä olevat muotokuvat esittävät Mannerheimin sukulaisia, jotka olivat kaikki asuneet Louhisaaren kartanossa, missä Mannerheimkin oli syntynyt. Seinällä on myös hieno maalaus itse kartanosta. Louhisaaren kartano sijaitsee Askaisissa ja se on yksi harvoista barokkilinnoista Suomessa. Kartano oli hankittu 1790-luvulla Mannerheimin suvulle. Mannerheimin isä oli kreivi Carl Robert, jonka muotokuva löytyi myös salongin seinältä. Mannerheim itse oli vapaaherra, vanhimman veljen perittyä kreivin arvonimen. Kaivopuiston koti on sisustettu 1800-luvun maalaiskartanomiljööksi. Siellä ei ole mitään 1920- tai 50-lukujen sisustustrendeihin viittaavaa. Ei löydy funkkishuonekaluja eikä Alvar Aaltoa, mitä aikakauden puolesta voisi toki löytyä.
Salongin katto on uudestaan maalattu. Tätä ei tosin ulkopuolinen huomaisi, jos sitä ei meille olisi kerrottu. Salongissa on Salomo Wuorion valmistamat kipsikoristeet seinissä. S. Wuorion maalausliike oli Suomen suurin ja arvostetuin koristemaalaamo siihen aikaan, kun huvila alun perin kunnostettiin edustus- ja asuinkodiksi. Yritys on ollut myös yhdistyksemme jäsenyritys.
SUOJELTU KOHDE
Talosta ei ole säilynyt rakennuspiirustuksia, mikä teki remontin suunnittelun haastavaksi. Yllättäen rakennuksesta löytyi valesokkelirakenne, mikä mielletään paljon uudemman rakennuskannan riskirakenteeksi. Huvilassa oli kaksi ulkoseinien hirsikertaa lattiatason alla, joiden lahot hirret jouduttiin vaihtamaan.
Remontissa haluttiin säilyttää niin paljon vanhaa kuin mahdollista. Vanhaa pinkopahvia säästettiin, vaikka hirsiä jouduttiin vaihtamaan pinkopahvin alta. Huvilan kaikki ovet ja ikkunat kunnostettiin, myös ulkona olleita alumiinilistoja palautettiin puulistoiksi.
Rakennus on suojeltu rakennusperintölain nojalla ja kohde on todettu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriperinnöksi. Kohde on suojeltu myös asemakaavalla muiden Kaivopuiston historiallisten puuhuviloiden kanssa. Remontti valmisteltiin ja toteutettiin yhdessä Museoviraston kanssa. Kaikki sujui hyvässä yhteisymmärryksessä heidän kanssaan prosessin aikana. Tämä tietysti osaltaan kertoo siitä, millainen luottamus Museovirastolla oli mukana olevien tahojen ammattiosaamiseen. Tässä ovat painaneet niin suunnittelijoiden kuin toteuttajien kuten maalari-
mestari Raimo Laeslehdon referenssit aiemmista kohteista, eikä osaamista ole kyseenalaistettu.
TUNNELMALLINEN KIRJASTO Kierroksemme jatkui kirjastohuoneeseen, mihin oli koottuna esineistöä Mannerheimin Aasian matkoilta. Huoneesta silmiin heti osuikin laaja kirjakokoelma lattiasta kattoon ulottuvine hyllyineen. Kirjasto oli myös Mannerheimin suosiossa ollut huone. Täällä on erityisen kodikas ja vaikuttava tunnelma, voisi kuvitella Mannerheimin juuri poistuneen huoneen toisessa päässä olevasta ovesta.
Kirjastossa oli myös Mannerheimille tärkeiden ihmisten valokuvia. Huonetta hallitsevan kirjoituspöydän päällä oli mm. Mannerheimin vaimon ja kahden tyttärensä valokuvat. Mannerheim oli naimisissa 10 vuotta Anastasia Mannerheimin kanssa mutta he olivat jo eronneet Mannerheimin muuttaessa Kaivopuistoon. Huoneessa on myös Sophie Mannerheimin rintakuva, sisar oli Mannerheimille läheisin ja tietysti äiti Helena, joka kuoli vain 39-vuotiaana Mannerheim ollessa vasta teini-ikäinen.
Kirjaston seinät on maalattu hietamaalitekniikalla, joka jäljittelee rappausta. Maalin sekaan on sekoitettu hiekkaa, sen sävy on hyvin pehmeä ja maanläheinen. Vuonna 1918 Suomi oli Euroopan köyhin maa, ja huvilan aiemman remontin materiaalien kohdalla ei olla aivan varmoja, onko niissä säästelty tarkoituksella vai onko valittu edullisimpia vaihtoehtoja pakon edessä ja päädytty siksi tietynlaisiin ratkaisuihin.
Mannerheim oli tiiviisti mukana huvilan 1920-luvun remontin suunnittelussa
Vas: Opas Johannes Klinge (oikealla) kertoi, että kirjastohuone oli Mannerheimin suosikki huvilan huoneista. Mannerheimin valokuvan yläpuolella on Akseli Gallen-Kallelan maisemamaalaus. Seinät ovat maalattu hietamaalitekniikalla.
Kirjoituspöydän päällä valokuvia Mannerheimille tärkeistä henkilöistä.
ja Karl Fazer rahoitti remontin. Kirjastohuoneen lattia on Oregon-mäntyä, kun muualla talossa lattiat on tammea. Mattojen takia kirjaston lattian ladontakuvioita ei vain oikein erota mutta Oregon-männyssä on hyvin kaunis ja eläväinen puun syiden kuvio. Pattereiden alle oli jäänyt koskematonta pintaa, mistä saatiin selville lattian alkuperäinen sävy. Pintakäsittelykerroksia oli vain kertynyt niin paljon sadassa vuodessa, että lattia muistutti lähinnä mustaa muovimattoa. Nyt kunnostettuna lattia näyttää upealta. Siihen levitettiin pintakäsittelynä kaksikomponenttivaha, osin sen takia, että kyseessä on julkinen tila ja se kestää parhaiten kulutusta. Mutta myös koska siinä on lyhyt kuivumisaika, joten tavaroita voitiin tuoda sisään melko pian käsittelyn jälkeen. Pintakäsittelyn jälkeen pinta harjattiin.
AIKAANSA EDELLÄ
Rakennuksessa patterit on piilotettu kauttaaltaan ornamenttikuvioisten ristikkojen taakse. Talo oli jo 1920-luvulla täysin sähköistetty, siellä oli keskuslämmitys, lämmin vesi ja puhelimen lisäksi myös sisäinen puhelinjärjestelmä. Tekninen mukavuus kiinnosti Mannerheimia ja se näkyy talossa kaikkialla. Ruokasalin pöydän alla oli painonappi lattiassa niin, että Mannerheim saattoi kutsua palvelusväkeä vieraiden huomaamatta.
Siirryimme kierroksella alahalliin, jota käytettiin vieraiden vastaanottamista varten. Mannerheim on itse aikanaan sisustanut huoneen, siellä on seinillä sarvipäisiä trofeita, näyttävä lippurivi ja vitriinin suojassa kaksi marsalkan sauvaa. Huvilan takat ovat tuloilmakanavia, kun mitään talotekniikkaa ei haluttu näkyviin, kaikki reitit on otettu käyttöön. Ruokahissikuilu on myös käytetty hyödyksi.
AUTENTTISTA KORJATTUA
Yläkertaan siirryttäessä kuulimme, että vaikka huvila on kotimuseo ja esineitä on kertynyt 40 vuoden ajalta myös Mannerheim aiemmista kodeista, ihan kaikista esineistä ei valitettavasti ole tarkempaa tietoa. Pohdimme sitä, kuinka moni meistä nykyajan ihmisistä tietää omista tavaroistaan, onko tietoa esim. koska kotimme kahvikeitin on ostettu. Myös autenttisuus on filosofinen kysymys. Kun korjataan, onko se sen jälkeen uutta vai autenttista. Mielenkiintoisia kysymyksiä ja näitä on näin merkittävän saneerauksen aikana jouduttu pohtimaan moneen kertaan. Paljon alkuperäistä on säilynyt ja säästetty, osa jouduttu kunnostamaan ja konservoimaan, ja osa toki pakon edestä myös uusimaan kuten yläaulan verhot. Mutta olisiko Mannerheim suvainut kodissaan rikkinäisiä verhoja. Tuskin.
Kierroksemme museotiloissa päättyi vihreään salonkiin. Huoneessa Mannerheimin aikaisilla vierailla oli mahdollista seurustella keskenään. Salongin tapetit
Yllä: Uusittuja hirsiä oli jätetty näkyviin dokumentiksi remontista.
Ryhmä päätti kierroksen kellarikerroksen uusittuihin tiloihin. Huomaa seinien eri kiiltoasteita.
Vasemmalla: Maalarimestari Raimo Laeslehto.
ovat käsinmaalatut 1700-luvulta ja sijoitettu näille seinille 1920-luvulla. Maallikon vierailijan silmin museotiloissa näytti siltä kuin mitään ei olisi sitten viime käynnin jälkeen tapahtunut mikä tietysti kertoo siitä, että remontti oli täydellisesti onnistunut. Uusi ja kunnostettu sulautui saumattomasti yhteen vanhan ja puhdistetun kanssa niin kuin vihreän salongin osin uudestaan maalattu katto, eroa ei huomannut.
KALLIIKSI TULI
Intendentti Toni Piipponen totesi, että koska remontti oli joka tapauksessa taloudellinen haaksirikko, ei laadusta alettu tinkimään tai oikaisemaan kustannuksia säästämällä remontin myöhemmässäkään vaiheessa. Kallis hinta unohtuu nopeasti mutta rakennukset säilyvät seuraavalle sukupolvelle. Museotilojen jälkeen siirryimme ulkokautta talon kellarikerrokseen, mikä on alun perin ollut Mannerheimin autotalli ja kuljettajan tila. Pohjakerrokseen on saneerattu aulatilaa erilaisten ryhmien ja tilaisuuksien käyttöön, sinne on rakennettu myös wc-tilat ja odotustila museokierrokseen saapuville. Täällä viimeistään konkretisoituu remontin aikana tehdyn työn ja maalauksen laatu seinien ja smyygien maalaustyössä. Pinnat näyttävät käsinmaalatulta, kun niitä oikein tarkasti ja läheltä katsoo, voi nähdä siveltimen jäljet mutta työn jälki on uskomattoman tasokasta. Pinnoilla on myös leikitelty värien kiiltoasteilla. Raimo Laeslehto kertoi, että pinnassa
on 12 kerrosta rappauksen jälkeen.
VAIKUTTAVA VIERAILU
Ryhmämme oli hyvin vaikuttunut kaikesta näkemästämme ja kuulemastamme, kuin myös laadukkaasti toteutetusta remontista. Kierroksemme oli hyvin jaksotettu vuoropuhelumainen opastus kahden oppaamme välillä, sitä oli hyvin miellyttävä kuunnella ja seurata, ja Raimo Laeslehto täydensi kertomusta omalta osaltaan.
Vierailu oli muutenkin hienosti järjestetty, saimme juuri sopivasti kuulla sekä Mannerheimin elämänvaiheista että remontista, ja sen mielenkiintoisista yksityiskohdista. Olimme hyvin vaikuttuneita, miten korkealla ammattitaidolla koko remontti on viety läpi.
Museokierroksen jälkeen kävelimme yhdessä syömään ja lasilliselle Tehtaankadulla sijaitsevaan Ravintola Santpauliin, mistä sai heidän mainontansa mukaan Stadin snygeimmät schnitzelit. Ravintolasta oli ryhmälle varattuna oma kabinetti, mihin mukavasti mahduimme. Ruoka oli erinomaista, annokset isoja ja mukava oli kokoontua yhteen sulattelemaan kuulemaansa.
Yksi yhdistyksen tarkoituksista onkin koota jäsenyrittäjät saman pöydän ääreen viettämään aikaa ja vaihtamaan ajatuksia sekä tutustua mielenkiintoisiin kohteisiin, mihin ei ehkä ei muuten pääsisi. Tai ei ainakaan kuulisi kaikkia herkullisia yksityiskohtia sisäpiirin puolelta.
POHJOISMAINEN KOKOUS
Pohjoismaisten pääkaupunkien Käsityö- ja Teollisuusyhdistysten kokous järjestetään joka vuosi ja tänä vuonna tavattiin kollegojen ja käsityöalojen yrittäjien kanssa Färsaarilla.
Ohjelma oli kattava ja maisemat tietysti hyvin ainutlaatuiset.
Pohjoismaisen kokouksen kokouspäivänä kuulimme niin kaikkien järjestöjen kuulumisia kuin myös tekoälyn tuomista haasteista ja mahdollisuuksista arkkitehdin työn kannalta, vierailimme myös useissa kohteissa mm. kahdessa oppilaitoksessa, paikallisen yhdistyksen toimistotalossa ja yritysvierailuna rakenteilla olevassa laivaterminaalissa. Retkipäivänä lähdimme veneretkelle katsomaan lintukallioita ja haistelemaan raikasta meri-ilmaa, tutustuimme retkipäivän päätteeksi myös paikalliseen tislaamoon.
Pohjoismaisessa kokouksessa Färsaarilla oli mukana 40 kokousosallistujaa seuralaisineen. Yhdistyksemme lisäksi edustettuina olivat kaikki Pohjoismaiset järjestöt eli Stockholms Hantverksförening, Oslo Håndverks- og Industriforening, Haandværkerforeningen i Kjøbenhavn, Idnadarmannafélagid i Reykjavík sekä Färsaarten Vinnuhúsid – House of Industry/ Havnar Handverksmeistarafelag. Yhdistystämme edustivat valtuuston puheenjohtaja Marjo Veitonmäki, johtokunnan jäsen Mariia Sundman ja toiminnanjohtaja Maria Ampuja.
Viimeisten parin vuoden aikana on vakiintunut käytäntö, että tavataan yhteisellä illallisella jo torstaina, kun kaikkien maiden delegaatiot ovat saapuneet kohteeseen. Tämä on oikein mukava tilaisuus tavata osallistujia, vaihtaa kuulumisia jo ennen kokouspäivää ja tehdä tuttavuutta uusiin jäseniin, joita on joka vuosi mukana.
ARKKITEHDIN PUHEENVUORO
Perjantaina aamulla yhdeksältä kokoonnuimme hotellin kokoustilaan yhdessä kaikkien osallistujien kesken ja
Färsaarilla
TEKSTI JA KUVAT MARIA AMPUJA
Färsaarten yhdistyksen puheenjohtaja Sigtór Petersen toivottaa osallistujat tervetulleeksi kokoukseen hotellin kokoustilassa.
Oikealla: Ryhmä tutustumassa rakenteilla olevaan laivaterminaaliin, jossa projektia esittelee Smyril Linen toimitusjohtaja Jens Meinhard Rasmussen.
Viereinen sivu: Pohjoismaisen kokouksen osallistujat Vinnuhúsid-toimistotalon edessä. Kuvasta puuttuvat seuralaiset.
isäntämaan puheenjohtaja Sigtór Petersen toivotti osallistujat tervetulleeksi.
Pienen kuulumisien vaihdon jälkeen kokousedustajien seuralaiset aloittivat oman ohjelmansa ja me muut jatkoimme kokousohjelmalla. Päivä alkoi färsaarelaisen arkkitehdin Bárður Dal Christiansenin puheenvuorolla, kun hän kertoi esimerkein oman työnsä muuttumisesta tekoälyn tuodessa suunnittelun kaikkien ulottuville. Ennen arkkitehdit piirsivät käsin käyttäen kertynyttä ammattitaitoa, nyt kaikki osaavat tuottaa tekoälyn avulla kuvia ja suunnitelmia. Bárðurin mielestä alan olisi ehkä pitänyt pitää enemmän huolta oikeuksistaan. Vaikkei ala ole ehkä kokonaan katoamassa, sen rooli muuttuu ja yhteystyön merkitys kasvaa. Fyysinen työ ei kuitenkaan ole korvattavissa, siinä käsityöalat ovat myös tulevaisuuden aloja. Jokaiselle maalle oli varattuna 5 minuutin puheenvuoro kertoa oman yhdistyksensä kuulumisista, ja tämä osoittautui varsin lyhyeksi ajaksi kertoa mitään pintaa syvemmältä. Teimme oman ryhmän kanssa kovasti töitä, että saimme esityksen pidettyä sovituissa minuuteissa, ettei päivän aikataulu venyisi. Meidän yhdistyksemme aloitti esitysten sarjan ja olimme jakaneet osuutemme kolmeen osaan. Toiminnanjohtaja Maria Ampuja aloitti kertomalla, että huonoista uutisista ja kehnosta talous-
tilanteesta, niin Suomen kuin yhdistyksemme, huolimatta haluamme keskittyä hyviin uutisiin ja positiivisiin tarinoihin. Meillä oli kolme esimerkkiä jäsenyrittäjistämme, jotka olivat olleet esillä tiedotusvälineissä, tv:ssä ja sosiaalisessa mediassa. Ensimmäisenä esimerkkinä oli viulunrakentaja Jarkko Niemi, joka korjasi sinfoniaorkesterin konsertissa dramaattisesti rikkoutuneen viulun. Toisen esimerkin kertoi johtokuntamme jäsen Mariia Sundman kodinkonekorjaaja Matti Vähämäestä, joka saa jopa sata puhelua päivässä ja tarpeellisen alan koulutus on vihdoin alkanut Suomessa. Valtuustomme puheenjohtaja Marjo Veitonmäki kertoi suositusta Aarrepaja-sarjasta, jossa mukana ovat kaksi jäsenyrittäjäämme; restauroija Sanna Laurila ja metalliseppä Edi Kokko.
Tämän jälkeen hyppäsimme bussiin ja suuntasimme ensimmäiseen vierailukohteeseen. Päivä oli jaettu seitsemään eri kohteeseen, joten tiedossa oli mielenkiintoinen ja tiukasti aikataulutettu ohjelma.
KOHTEENA KYMPPILUOKKA
Oppilaitos Nám X oli ensimmäinen koh-
teemme. Oppilaitoksessa opiskellaan peruskoulun jälkeistä kymppiluokkaa, toiset haluavat nostaa peruskoulun arvosanoja, toiset pitävät välivuotta. Mutta opiskelu ei ole vain teoriaa vaan mukaan on mahdollista ottaa eri käsityöaineita. Koulutus on ollut hyvin suosittua, opiskelijat pääsevät opiskelun ohessa työharjoitteluun ja sitä kautta saattavat saada myös itselleen ammatin ja pysyvän työpaikan. Suosituimmat alat ovat käsityöalat, merenkulun-, mekaanikon ja elektroniikan alat.
VALMISTUVA LAIVATERMINAALI
Seuraavaksi tutustuimme paikallisen matkailu- ja laivayhtiö Smyril Linen rakenteilla olevaan terminaaliin, jota ryhmälle esitteli yhtiön toimitusjohtaja Jens Meinhard Rasmussen. Terminaali edustaa tyylikästä färsaarelaista arkkitehtuuria ja tulee valmistuttuaan olemaan avoinna kaupunkilaisille. Rakennuksen katolle rakennetaan oleskelualue, josta on hienot näkymät niin merelle kuin kaupungin ylle.
JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA
Glasir oppilaitoksen avara aulatila.
Ryhmä tutustui oppilaitoksessa käsityöalojen osastoihin. Talonrakennuspuolen oppilastyötä tutkii Mariia Sundman.
POHJOISMAINEN TALO
Nordic House, Pohjoismainen talo, oli seuraava kohteemme, jossa nautittiin lounas. Rakennus toimii monipuolista ohjelmaa tarjoavana pohjoismaisena taide- ja kulttuuritalona. Se on rakennettu vuonna 1983 ja käytetyt rakennusmateriaalit ovat peräisin kaikista pohjoismaista, on Färsaarelaista turvekattoa, Islantilaisia kattorakenteita, ruotsalaista puuta, norjalaista liuskekiveä, tanskalaista terästä ja huonekalut Alvar Aallon suunnittelemat. Talo esittelee pohjoismaista taidetta ja kulttuuriperintöä Färsaarilla, ja toisaalta lisää tietoisuutta färsaarelaisesta taiteesta ja kulttuurista kaikkialla Pohjoismaissa. Vierailijoita talossa käy vuosittain yli 120 000.
TOINEN OPPILAITOS GLASIR
Lounaan jälkeen kohteena oli Färsaarten suurin oppilaitos Glasir. Oppilaitoksessa yhdistyy lukio ja ammatillinen koulutus, tarjolla on myös korkeakoulu- ja jatkokoulutusmahdollisuuksia. Glasirissa on yli 1 500 opiskelijaa ja 250
Yllä: Färsaarten toiminnanjohtaja Marius Thomassen kertoi käsinveistetyn veneen olleen EuroSkills -kilpailussa Tanskassa. Taustalla valtamerisoutaja Livar Nystedin maalaus soutajista.
Alla: Taiteilija ja valtamerisoutaja Livar Nysted kertoi huikeita tarinoita merimatkoiltaan.
työntekijää, siellä voi suorittaa yli 30 eri koulutusohjelmaa. Koulurakennus on valtavan suuri ja hieno ympyränmuotoon rakennettu edustaen modernia arkkitehtuuria. Luokkatilat ovat ison aulatilan ympärillä, avaran ja ilmavan aulan lasiseen kattoon kuului mukavasti sateen ropina. Luokkahuoneiden seinät on pääosin lasia, mistä on hienot näkymät ympäröivään maisemaan.
Istahdimme hetkeksi yhteen luokkahuoneeseen kuulemaan Oslon yhdistyksen kuulumisia, joita ryhmälle kertoi Oslon yhdistyksen toiminnanjohtaja Eivind Andersen. Heillä on käytäntönä kutsua poliitikkoja ja toimittajia joka keskiviikko kokeilemaan eri käsityöaloilla työskentelyä. Tämä on tuonut hyvää julkisuutta ja nostanut tietoisuutta käsityöaloista. Oslon yhdistys myös järjestää mitalijuhlan valmistuville opiskelijoille ja palkitsee käsityöaloilta valmistuvia kaksi kertaa vuodessa.
YHTEINEN TALO
Paikallisen yhdistyksen tilat sijaitsevat Vinnuhúsid – House of Industry:n
tiloissa. Rakennus on useiden eri yrittäjäyhdistysten yhteinen talo ja se on rakennettu hienolle paikalle, mistä on avoimet näkymät merelle ja sumuiseen maisemaan. Viime kerralla, kun kokous pidettiin Färsaarilla, rakennus seisoi ylhäisessä yksinäisyydessä kallion päällä. Mutta kahdeksassa vuodessa on ympärille rakennettu paljon, ei onneksi kuitenkaan peittämään merinäköalaa. Paikallisen yhdistyksen yksi tärkeimmistä rooleista on olla mukana mm. rakennusalan työehtosopimusneuvotteluissa. Kokoonnuimme toimistotalon kokoustilaan kuulemaan vielä Tukholman, Kööpenhaminan ja Islannin esitykset.
JÄRJESTÖJEN KUULUMISIA
Tukholman yhdistyksen kuulumisia kertoi toiminnanjohtaja Li Pamp. Ruotsissa on syyskuussa valtiopäivävaalit ja yhdistyksen tarkoitus on ns. kouluttaa poliitikkoja lisäämällä tietoisuutta käsityöammateista. Heillä on myös meneillään kampanja käsityöalojen puolesta niin, että nuoret hakeutuisivat alalle. Ruotsissa ongelmana on, että neljäs-
osa akateemisilta aloilta valmistuvia jää työttömiksi. Yhdistys haluaa tuoda esille, että käsityöalat osoittavat käytännön älykkyyttä eikä ne jää jälkeen akateemisista tutkinnoista. Yhdistys on ostanut vanhan rakennuksen, josta he rakentavat käsityöläisten taloa niin jäsenilleen kuin opiskelijoille ja kaupunkilaisille. Talon olisi määrä olla valmis kesän 2027 jälkeen. Jäsenet jättävät kädenjälkensä rakennukseen tekemällä mm. puurakenteita ja lasitustöitä. Islanti kiitteli kokousta hyvästä tilaisuudesta vaihtaa ideoita ja kuulumisia. Heidän yhdistyksensä hallitukseen on tullut useita uusia jäseniä ja ensi vuonna yhdistys täyttääkin 160 vuotta. Islannin yhdistys on perustettu samana vuonna kuin Venäjän tsaari möi Alaskan Yhdysvalloille.
Kööpenhaminan yhdistyksen Christoffer Susé totesi, kuinka paljon yhteistä on yhdistyksillämme. Tanskassa oli ollut maanjäristys viime viikolla, ensimmäinen pitkästä aikaan, ja kuulimme myös keväällä olleista maan parlamenttivaalien tuloksista, tiedossa on muutoksia
Retkipäivän maisemia Vestmannan kallioilta.
Vasemmalla HKTY:n delegaatio: valtuuston puheenjohtaja Marjo Veitonmäki, johtokunnan jäsen Mariia Sundman ja toiminnanjohtaja Maria Ampuja. Taustalla Färsaarten vanhin kylä Kvivik.
hallitukseen, koska parlamentti on hyvin jakaantunut, mukana on 12 puoluetta. Uutisista olemme kuulleet, että Trump yrittää ostaa Grönlannin, mutta tanskalaisten mukaan se ei ole myytävänä. Kuulimme, että Tanskan talous on vahva, mutta pula ammattitaitoisesta työvoimasta todellinen.
VIERAILU VALTAMERISOUTAJAN LUONA
Heittämällä päivän mielenkiintoisin kohde oli vierailu paikallisen taiteilijan
ja valtamerisoutajan Livar Nystedin luona. Matkasimme tätä varten bussilla toiselle saarelle ja tapasimme soutajan veneiden äärellä. Hänen uskomattoman vauhdikkaat ja osin jopa vaaralliset seikkailut saivat miettimään, mikä saa ihmisen lähtemään pienellä veneellä maailman ääriin kokeilemaan rajojaan. Ehdottomasti paikallisten oma patrick pata degerman, heissä oli jopa
JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA
samaa ulkonäköä, ja tuon yhdennäköisyyden monet tunnistivat.
Färsaarten yhdistyksen esitys päätti esitysten sarjan ja kuulimme, kuinka edessämme ollut käsin veistetty vene oli ollut esillä Tanskassa Taitaja-kilpailussa esitellen perinteistä käsityöosaamista Färsaarilta. Vene on vahva symboli färsaarelaisten identiteetille ja käsityöperinteelle. Käsityötaito on osa identiteettiä ja kulttuuria. Färsaaret ovat tehneet kovasti työtä, että saaret voisivat osallistua oman lippunsa alla WorldSkills -kilpailuun, kun nyt he ovat osa Tanskan joukkueita.
Tapahtumarikkaan päivän jälkeen suuntasimme hotellille ja aikaa jäi vielä hyvin valmistautua yhteiselle illalliselle.
ILLALLINEN PAKKAHUONEELLA
Illallinen oli katettu paikalliseen pakkahuoneeseen. Entinen varasto oli muunnettu tunnelmalliseksi tilaksi laiturialueen viereen. Isäntämaa oli järjestänyt kaikkien yllätykseksi mukavan ohjelmanumeron illallisen lomaan. Pääruuan jälkeen siirryimme ulos vanhaan puiseen purjealukseen, missä paikallisten johdattamana siirryimme piiriin, otimme toisiamme käsistä ja
paikalle palkattu tanssiryhmä alkoi laulamaan perinteistä färsaarelaista laulua. Tarina nuoresta neidosta kahden kosijan keskellä vei tanssia eteenpäin, kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Valloittava ohjelmanumero kesken illallisen oli hienosti keksitty ja järjestetty. Tanssi yhdisti ryhmää ja kokemus jää ikuisesti mieleen paikallisuudellaan ja erikoisuudellaan.
RETKIPÄIVÄ VENEELLÄ
Seuraavan päivän retkipäivään olimme valmistautuneen sadevarustuksella ja sadetta luvatusti saimmekin, niin kuin matkamme jokaisena päivänä. Lähdimme bussilla samalla hienoja maisemia ihastellen noin tunnin matkan päässä sijaitsevaan venerantaan, josta siirryimme alukseen ja lähdimme kohti merta. Päivän kohteena oli lintukalliot ja pääsimmekin hyvin läheltä seuraamaan kuinka merestä nousevilla jyrkillä kallioilla pesi monenlaisia lintuja. Näimme myös saarten tunnuksiksi nousseita lunneja ja lampaita laiduntamassa jyrkillä nurmipeitteisillä kallioilla. Paluumatkalla pysähdyimme hetkeksi suojaisaan poukamaan ja saimme kokea veneessä pienen musiikkituokion, kun mies ja kitara olivat mukana mat-
Färsaarten pääkaupunki Tórshavn ilta-auringossa.
Viereisellä sivulla kuvia Tórshavnista ja Vestmannan kalliolta.
kallamme. Katsoessamme rannalle, oli siellä pieni viiden talon kylä keskellä ei mitään ja muusikko sanoi, että hänen isoäitinsä on asunut rinteen valkoisessa talossa. Laulutuokio sai heti syvemmän merkityksen ja perinteiset laulut syöpyivät mielen sopukoihin.
Rantaan saavuttuamme olikin lounaspaikkamme muutaman askeleen päässä. Päädyimme paikalliseen tislaamoon, missä oli katettuna herkullisia ruokaisia voileipiä paikalliseen tapaan. Lounaan jälkeen lähdimme tislaamokierrokselle ja kuulimme värikkäin sanakääntein, miten valmistuu niin akvaviitit, ginit kuin vodkatkin. Paikalliseen tyyliin kaikkien näiden juomien yhtenä raaka-aineena käytetään merilevää. Mielenkiintoisia tarinoita värikkäästi kerrottuna on aina hyvin miellyttävää kuunnella.
ARVOKAS YHTEISTYÖ
Färsaaret on kahdeksastatoista saaresta koostuva saariryhmä, joissa asukkaita on kaikkiaan noin 56 000. Pääkaupunki Tórshavnissa on noin 20 000 asukasta laskettuna ympäröivät alueet. Färsaaret
kuuluvat Tanskaan mutta ei EU:hun, saaret ovat oma itsehallintoalueensa. Ilmasto on hyvin merellinen, sää vaihteleva ja usein sumuinen, lämpötila on läpi vuoden noin 10 astetta. Kesällä lämpötila saattaa nousta 15 asteeseen, tai jopa 16 asteeseen. Färsaarilla on oma kieli, fääri, joka ulkopuolisen korvaan muistuttaa islannin kieltä.
Retkipäivän oppaamme kertoi paljon saarten historiasta ja nykypäivästä, niin faktaa kuin paikallisia tarinoita, toivottavasti osa siitä tiedosta jäisi muistiin.
Retkipäivän lounaalla oli perinteisten kiitospuheiden aika, kun jokainen maa vuorollaan kiitti onnistuneesta kokousohjelmasta ja mukavasta yhteisöstä, missä pohtia yhteisiä puheenaiheita. Samalla myös seuraavan vuoden isäntämaa esitti kutsun seuraavaan kokoukseen. Ensi vuoden kokous pidetään Kööpenhaminassa kesäkuun alussa.
Pohjoismainen kokous on tärkeä tapahtuma yhdistysten välisen yhteistyön vahvistamiseksi. Vaikka olemme monella tapaa erilaisia ja -kokoisia
yhdistyksiä, haasteet ovat usein samat. Osaavan työvoiman tarve ja tulevaisuuden työmarkkinoiden vaatimukset ovat aiheita, joiden parissa kaikki työskentelevät. Siksi on erittäin arvokasta tavata, vaihtaa ajatuksia, jakaa kokemuksia ja oppia muilta hyviä esimerkkejä. Tapaamiset ovat myös hyvin inspiroivia, ne antavat uutta ajattelemisen aihetta ja saavat katsomaan lähellä olevia asioita uudelta kantilta.
Upea tapaaminen Pohjoismaisten järjestöjen kanssa jälleen kerran!
Miten siinä oikeasti kävi...
Pohjoismaisen kokouksen matkaa väritti tapahtumasarja, kun menomatkalla yhdistyksen ryhmän matkatavarat saapuivat kaksi päivää myöhässä. Ryhmällä oli nopea koneenvaihto Kööpenhaminassa, kohteeseen kun ei ollut suoria lentoja Helsingistä, ja toiminnanjohtaja oli vielä ohjeistanut etukäteen osallistujia ottamaan käsimatkatavaroihin tarpeelliset vaatteet ja tavarat millä tarvittaessa selviäisi, vaikka seuraavan päivän kokouksen yli.
Matkapäivä kun koitti ja saavuimme iltapäivällä Färsaarten lentokentälle, eivät matkatavarat saapuneetkaan samalla koneella ryhmän kanssa. Meillä oli tieto, että Kööpenhaminasta tulee vielä iltalento, joten olimme varmoja laukkujen tulevan sillä lennolla. Jälkeenpäin selvisi, että kyllä ne tulivatkin, mutta lentokentällä ei ollut enää illalla ketään hoitamassa laukkuja eteenpäin. Olimme siis samoilla tavaroilla torstai-illan tervetuloillallisen kuin myös seuraavan päivän kokouksenkin. Jaoimme ja lainasimme tavaroitamme toisillemme, takkeja ja hiustenhoitoainetta, jos vain oli jotain mitä jakaa. Draaman kaari eteni epäuskosta suuttumukseen ja välillä huumorilla höystettyihin tarinoihin ja lopulta
helpotukseen matkalaukkujen löytymisestä ja toimittamisesta hotellille. Uskoisin, että ryhmä muistaa tämän ikuisesti, että käsimatkatavaroihin kannattaa pakata sellaisia fiksuja tavaroita, millä oikeasti pärjää pari seuraavaa päivää. Minullakin oli mukana käsimatkatavaroissa reppu, mutta sen olisi voinut pakata paljon järkevämmin ja ottaa mukaan myös edustavat vaatteet kokoukseen sadevaatteiden tilalle. Olisimme toki saaneet ostaa tarpeellisia tarvikkeita paikan päältä, mutta usko siihen, että laukut saapuvat vielä tuloiltana oli kova. Olimme toki käyneet paikallisessa retkeilykaupassa katsomassa valmiiksi valikoimaa, jos emme saa matkalaukkuja retkipäivälle ja joudumme ostamaan sadevarusteet. Kokouspäivän aamuna, kun laukut eivät olleet vieläkään saapuneet, olivat kaikki kaupat vielä kiinni ja jouduimme pukemaan päälle samat vaatteet.
Olimme käyttäneet viikkotolkulla yhdessä pohtimiseen, mitä laittaisimme kokoukseen ja illalliselle päälle, aivan turhaan, suurella vaivannäöllä mietityt vaatteet olivat hyvässä tallessa matkalaukuissa.
Kiire tulikin, että ehdimme kaikki vaatteet käyttämään matkan aikana, kun vihdoin saimme matkatavaramme. Toki aiheesta virisi paljon hauskaakin keskustelua koko Pohjoismaisen ryhmän kesken, saimme paljon myötätuntoa ja monet kyselivät, että joko olimme laukkumme saaneet. Soittelimme ja viestittelimme lentoasemalle laukkujen perään, saamatta varmaa vastausta, missä laukut oikeasti olivat. Isäntämaan toiminnanjohtaja Marius myös soitteli ja saikin kokouspäivän iltapäivänä selville, että laukut toimitaan meille sen päivän aikana. Ilo olikin ylimmillään, kun matkatavarat vihdoin saapuivat eikä juhlaillalliselle tarvinnut laittaa enää samoja kaksi päivää käytettyjä vaatteita. Vinkkinä annettakoon, että kannattaa varautua ja pakata oikeasti käsimatkatavaroihin tarpeellinen määrä vaatetta ja tarvikkeita varsinkin, jos kyseessä on edustusmatka. Vaikka matkavakuutus tai lentoyhtiö korvaisi uusien vaatteiden hankinnan, se ei auta mitään tilanteessa, jos kaupat ovat kiinni. Tiukan aikataulun ohjelmassa ei myöskään välttämättä ole aikaa lähteä ostoksille. Matka oli siis tältäkin osin hyvin opettavainen kokemus.
IN MEMORIAM
Taisto Salka 1949–2026
Yhdistyksen pitkäaikainen jäsen, viime vuosina seniorijäsenenä toiminut Taisto Salka on kuollut 77-vuotiaana 11. huhtikuuta 2026.
Taisto Salka oli valtuustomme jäsen 26 vuotta (vuosina 1994–2019) ja johtokunnan jäsen 10 vuotta (vuosina 2007–2016), jonka jälkeen valtuustomme seniorijäsenä.
Taisto tuli yhdistyksen valtuustoon vuonna 1994 samana vuonna seppämestari Jouko Niemisen ja ES-Merkinnän Erik Söderholmin kanssa. Jouko muistelee valtuustokaveriaan, että heidän ensimmäinen valtuuston matkansa, missä uudet jäsenet perinteisesti otettiin vastaan, oli Naantalin
kylpylässä. Taisto jäi valtuustosta seniorijäseneksi vuonna 2019.
Taiston yritys Mainoskahva (vuosina 1976–2020) teki somistuksia ja messurakenteita. Yhdistyksen iso näyttelytapahtuma Yksilölliset käsityön päivät Judendsalissa ja myöhemmin Kaapelitehtaalla oli tapahtuma, mihin Taisto rakensi kokonaisuudessaan edustavat messurakenteet seinäkkeistä nimikylttiin asti. Hän oli myös jäsenenä tapahtumia suunnittelevassa Näyttelytoimikunnassa.
Yhdistyksen ohessa toimineen Vanhuudentukisäätiön toiminta on loppunut. Säätiö perustettiin vuonna 1970 tarkoituksena tukea iäkkäitä ja vähävaraisia ammatinharjoittajia koska eläketurvaa ei itsenäisille yrittäjille oltu valtion toimesta saatu järjestettyä esityksistä huolimatta.
Säätiön toiminta on ollut viimeiset vuosikymmenet hyvin pientä eikä se koko olemassaolonsa aikana ole pystynyt täyttämään sääntöjensä mukaista tehtävää perustaa vanhainkoteja. Yhteiskunta on myös muuttunut niin, että yrittäjien vanhuudenturva on hoidettu muuta kautta. Säätiön järjestämä pienimuotoinen toiminta taas sopii paremmin yhdistyksen toiminnan osaksi. Säätiö purkautui Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksellä 22.4.2026.
Yhdistys palkitsi Taiston Suomen Yrittäjien Yrittäjäristin Timanttiristillä 40 vuoden yrittäjänä toimimisesta ja huomionosoitus annettiin hänelle yhdistyksen Itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2018.
Taisto kävi usein yhdistyksen kokouksissa, vaikka olikin jo jäänyt valtuuston toiminnasta seniorijäseneksi. Mutta
Taisto Salka yhdistyksen valtuustolaisten valokuvauksessa huhtikuussa 2023.
Vasemmalla Taisto palkittiin Timanttiristillä yhdistyksen Itsenäisyyspäivän juhlassa vuonna 2018.
varsinkin yhdistyksen matkoilla, retkillä ja muissa tapahtumissa hän oli hyvin aktiivisesti mukana vaimonsa Anun kanssa. Taisto ei tuonut itseään esille vaan viihtyi paremmin taustalla mutta oli erittäin pidetty ja lämminsydäminen ihminen.
Kiitollisena yhdistys kunnioittaa Taiston muistoa.
VANHUUDENTUKISÄÄTIÖN TOIMINTA LOPPUNUT HKTY toivottaa lukijoilleen Mukavaa ja rentouttavaa kesää!
Tulevaa ohjelmaa
JÄSENTILAISUUKSIA, RETKIÄ JA MATKOJA
KESÄRETKI 2026 Naantalin
Kultarannan puutarha
Kesäretkellä tutustutaan Naantalin Kultarannan puutarhaan opastetulla kierroksella. Kaunis, alkuperäiseen asuunsa restauroitu puutarha ihastuttaa kukkaloistollaan, suihkulähteillään ja paviljongeillaan. Kierroksen jälkeen käydään lounaalla Kultaranta Resortissa ja iltapäivällä vieraillaan Silliperinnemuseossa ja sen viereisessä Myllymuseossa Rymättylässä.
Retkelle lähdetään klo 9:30 Helsingistä ja Helsinkiin palataan noin klo 20:15.
Ilmoittaudu viimeistään 6.8.2026 sähköpostiin: maria.ampuja@hkty.fi
Retkelle ovat tervetulleita HKTY:n jäsenet seuralaisineen ja perheenjäsenineen!
Tervetuloa mukaan!
TEATTERIVIERAILUT
Helsingin Kaupunginteatterissa & Julia – Hittimusikaali
Torstaina 22.10.2026 klo 18.30
Maailman tunnetuin rakkaustarina uudella loppuratkaisulla. Unohda surulliset loput ja Romeonsa perään itkevä Julia – Helsingin Kaupunginteatterin syksyn räiskyvin musikaali on jotain muuta!
Nauravan kulkurin tarina
Keskiviikkona 18.11.2026 klo 18.30
Nauravan kulkurin tarina on koskettava, hauska ja runollinen ylistyslaulu taiteelle ja viihteelle, kerrottuna Vesa-Matti Loirin tarinan kautta ja hänen esittämänsä ajattoman musiikin siivittämänä.
Ilmoittaudu: maria.ampuja@hkty.fi.
HKTY-OPINTOPÄIVÄT
Tallinna
PE–SU 11.–13.9.2026
Opintopäivien kohteena on tällä kertaa lauttamatkan päässä sijaitseva Tallinna. Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva Tallinnan vanhakaupunki on maailman parhaimmin säilyneitä historiallisia hansakaupunkeja.
Matkaan lähdetään Tallinkin nopeilla laivoilla, perjantaina tavataan terminaalissa klo 9:30 ja paluu sunnuntaina alkuillasta niin, että Helsingissä ollaan klo 18:30.
Matkaohjelmaan kuuluu opastettuja kierroksia, tutustumiskohteita, yritysvierailuja ja hyvät kolmen ruokalajin illalliset. Perjantain yritysvierailukohteena mm. yksi Viron tunnetuimmista korusuunnittelijoista Jaan Pärn. Sitova ilmoittautuminen 12.8.2026 mennessä: maria.ampuja@hkty.fi.
Kuva: Ilkka Saastamoinen/ Helsingin Kaupunginteatteri
Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen jäsenenä saat paljon hyviä jäsenetuja, muistathan hyödyntää niitä:
Näkyvyyttä ja yhteismainontaa Yhdistyksen jäsenenä saat yritystietosi kotisivuillemme ja pääset mukaan yhteismainoksiin. Jäsenlehdessä ja sosiaalisen median kanavissa esittelemme yhdistyksen jäsenyrityksiä.
Kursseja järjestämme jäsenten toivomusten mukaan, viimeksi on järjestetty mm. ensiapu-, kotisivu-, valokuvaus- ja kuvankäsittelykurssit.
Kulttuuri- ja virkistystarjontaa Järjestämme jäsenyrittäjille perheineen virkistäviä retkiä, jäsenyritysvierailuja, opastettuja kiertokäyntejä sekä ooppera- ja teatteri-iltoja. Tapaamisilla tutustut myös muihin yrittäjiin.
Suomalainen työ ry:n jäsenyys Yhdistyksen jäsenmaksu sisältää Suomalainen työ ry:n jäsenedut ja Avainlippu -merkin vuosimaksun.
Suomen Yrittäjien jäsenyys Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistys on yksi Suomen Yrittäjät ry:n perustajajäsenistä ja olet yhdistyksen jäsenenä myös Suomen Yrittäjien jäsen.
Käsityöyrittäjä, tule jäseneksi! – Saat jäsenetuja ja kontakteja
Jäseneksi hyväksytään pääkaupunkiseudulla toimivat käsityö-, pienteollisuus- ja palveluyritykset. Uudet jäsenet hyväksyy yhdistyksen johtokunta. Jäsenhakemuslomakkeen voit täyttää kotisivuillamme ja lähettää sähköisesti.
Katso www.hkty.fi
Tutustu jäsenetuihin ja täytä jäsenhakemuslomake!
Lisätietoja: Maria Ampuja maria.ampuja@hkty.fi puh. 050 556 2700
Katso myös www.facebook.com/hkty.fi Instagramissa @stadinhantvarkkarit
Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen jäsenenille tarjottavat edut:
Suomalaisella työllä on kiinnostavia ja inspiroivia tapahtumia ja koulutuksia – mukana ajankohtaisia teemoja, huippupuhujia ja käytännön työkaluja arkeen. Jäsenille on tarjolla maksuttomia tilaisuuksia, joissa pääset oppimaan uutta ja verkostoitumaan.
Lue lisää: www.suomalainentyo.fi
YRITTÄJYYTEEN LIITTYVÄÄ ASIANTUNTEMUSTA
Laajan palvelupaketin tilanneena saat asiantuntijan apua mm. sosiaaliturvassa, yritysjuridiikassa, sopimusasioissa, verotuksessa, sukupolven- ja omistajanvaihdoksissa. Suomen Yrittäjien omien asiantuntijoiden lisäksi käytössäsi on lähes sata valtakunnan eturivin asiantuntijaa.
