Ihmisoikeusvastuu osana sosiaalisesti vastuullisia hankintoja

Ihmiskauppa, ja siihen liittyvä pakkotyö sekä ns. moderni orjuus, herättää voimakkaita mielikuvia niin uhreista kuin hyväksikäyttöön syyllistyneistä tekijöistä, mikä vaikeuttaa tapausten tunnistamista. Käytännössä on kuitenkin kyse toisten kontrolloimisesta taloudellisen hyödyn saamiseksi hyväksikäyttämällä henkilöiden haavoittuvaa asemaa sekä tietämättömyyttä oikeuksistaan. Hyväksikäytön uhrille avun hakeminen voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Tämä voi johtua esimerkiksi kielimuurista, tiedon ja työpaikan ulkopuolisten kontaktien puutteesta, riippuvaisesta asemasta suhteessa työnantajaan esimerkiksi velan takia sekä taloudellisten vaikeuksien ja muiden seurausten pelosta. Hankintojen parissa työskentelevien ammattilaisten mahdollisuudet tunnistaa tapauksia ovat ilman muuta rajalliset, vaikka periaatteessa tapauksia voikin tunnistaa kuka vain. Tunnistamiseen liittyvien haasteiden takia tässä oppaassa esiteltävien työkalujen pääpaino on ennaltaehkäisyssä. Työkalujen tavoitteena on torjua sekä vakavia hyväksikäytön muotoja, jotka voidaan määritellä rikoksiksi tai ihmisoikeusrikkomuksiksi, että muita väärinkäytöksiä, sillä tapausten vakavuuden arvioiminen voi olla haastavaa. Relevantteja rikoksia ovat ihmiskaupan ja törkeän ihmiskaupan (RL 23 3(a) §:n ohella mm. kiskonnan tapainen työsyrjintä (RL 47 3(a) §) työsyrjintä (RL 47 3 §), työnvälitysrikos (RL47 6 §), luvattoman ulkomaisen työvoiman käyttö (RL 47 6(a) §), kiskonta (RL 36 6 §) ja törkeä kiskonta (RL 36 7 §).

Ihmisoikeusvastuu osana sosiaalisesti vastuullisia hankintoja

Ihmiskaupan ja työperäisen hyväksikäytön torjunnan tärkeyttä osana julkisia hankintoja voidaan perustella osana ihmisoikeuksien edistämistä ja kansainvälisten sopimusvelvoitteiden noudattamista. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa sekä kansainvälisen työjärjestö ILO:n työelämän standardeissa sekä sen pakkotyötä koskevassa lisäpöytäkirjassa vuodelta 2014 määritellään työelämään liittyvät perusvelvollisuudet ja niiden soveltaminen sopimusvaltioissa. Suomen valtio on sitoutunut turvaamaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen osana Suomen perustuslakia. Sopimukset ja lait eivät kuitenkaan yksin takaa ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista. Tarvitaan yrityksiä, julkista sektoria sekätyömarkkinaosapuolia, jotka osallistuvat aktiivisesti työ- ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen omassa toiminnassaan.