Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2017-18

Helsingin kuvataidelukion

VUOSIKERTOMUS 2017–2018

HELSINGIN KUVATAIDELUKIO HELSINKI UPPER SECONDARY SCHOOL OF VISUAL ARTS ASP-(UNESCO-)KOULU

Kuvataidepainotteiseen opetussuunnitelmaan perustuva erityinen tehtävä alkoi valtioneuvoston päätöksellä 27.6.1985.

Yhteystiedot

Pääkoulu Torkkelinkatu 6 00500 HELSINKI Postiosoite: PL 50301, 00099 Helsingin kaupunki Vs. rehtori Saila Linkopuu puh. 09 310 82365 saila.linkopuu@hel.fi Apulaisrehtori Maiju Silén puh. 050 401 3122 maiju.silen@hel.fi Koulusihteeri Ines Lukkanen puh. 09 310 82367 ines.lukkanen@hel.fi Taidetalo Pengerkatu 5 00530 Helsinki Kouluisäntä ja toimitilahuoltajat Teemu Lammintaus puh. 040 1840142

Koulun vaiheet Helsingin kuvataidelukio Torkkelin lukio Torkkelinkadun lukio Helsingin toinen lyseo Oma koulurakennus Helsingin toinen suomalainen lyseo

19911979-91 1977-79 1950-1977 1945 1925-49

2

Taidetalon kouluisäntä puh. 09 310 72647 Opinto-ohjaaja Sari Vahtera puh. 09 310 82368 Opinto-ohjaaja Satu Alatalo puh. 09 310 82371 Pääkoulun opettajat puh. 09 310 82370 Taidetalon opettajat puh. 09 310 87124 Koulun internet-sivut www.kuvatl.edu.hel.fi Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@edu.hel.fi

Rehtorit Saila Linkopuu Pirkko Majakangas Mervi Willman Ilkka Arvas Mailis Artén Taimi Viherketo Päivö Suomela Antero Kuusisto Jouko Palonen Veijo Kattainen Viljo Laine Lauri Pelkonen

2017-2018 2014-2017 2003-2014 1999-2003 1988-99 1985-88 1984-85 1974-84 1950-74 1947-50 1930-47 1925-30

HELSINGIN KUVATAIDELUKION VUOSIKERTOMUS 2017–2018

Sisällys

Yhteystiedot ja koulun vaiheet Rehtorin katsaus: Erityistehtävä jälleen ansaittu!

Opiskelijakunnan hallituksen katsaus Populismikurssin kohokohta: Päiväretki Tallinnaan Torkkelit ja kalliolaiset Malagan lämmössä jälleen!

Vierailu CERNiin hiukkasfysiikan tutkimuskeskukseen Aisteja käsittelevä valokuvausnäyttely houkuttelee osallistumaan “Pimeyden kauhut” – pelko lukiodiplomin aiheena Retki historiaan: Sisällissota 1918 ja sen karmivat seuraukset vankileirillä Vuoden Tossut 2017 Juho Grönholm ja Samuli Woolston Liikkuva Torkkeli ja Yeesi Abi haastattelee opettajaansa Eläkkeelle lähtevän Leena Päivänsalon tervehdya Kuvataidelukion väki Cinéma, cent ans de jeunesse Vibemetrics -kilpailun voittajat Paula Kainulainen: Metamorfoosi

Etukannen kuva: Linda Havola. Kemian ja maantieteen ilmiökurssilaiset perehtymässä muovin valmistukseen Aalto-yliopiston Junior-laboratoriossa.

Takakannen kuva: Emily Pöyliö. Kirsi Peltosen (Aalto-yliopisto) matematiikan ja kuvataiteen rajapintoja käsittelevällä luennolla tehtiin taittelukuvioita kuten miuraa.

Tekstien toimitus: Anne Mattsson ja Maarit Nopsanen Ulkoasu ja taitto: Tiina Kemppinen Painatus: Next Print Oy Helsingin kuvataidelukio 2018 3

2 4 8 14 19 21 24 26 28 31 35 38 41 44 46 47 48

Rehtorin katsaus

ERITYISTEHTÄVÄ JÄLLEEN ANSAITTU! Uusi lukuvuosi aloitettiin elokuun lämmössä taide-elämyksistä nauttien: uruguaylainen sarjakuva- ja pelitaiteilija Matías Bergara vieraili luonamme kertoen töistään ja opiskelijamme osallistuivat Taiteiden yön poikkitaiteelliseen Väreilevää liikehdintää -performanssiin. Elokuun helteessä pääsivät myös uudet torkkelilaiset tutorien johdolla tutustumaan toisiinsa Brahen kentällä.

Letkajenkkaa tanssiessa taisi tulla uusille ja vanhoille kuuma.

seilla museoissa, teatteriesityksissä ja osallistuvat erilaisiin työpajoihin sekä ajankohtaisiin tapahtumiin.

Torkkelin edustus oli mukana ansiokkaasti esimerkiksi Ateneumin Taidetta meille! -päivän paneelikeskustelussa ja oikeusministeriön järjestämässä Nuoret mukana! -tapahtumassa Säätytalolla.

Vieraita ja ilmiöopetusta

Torkkeliin kutsutaan kylään paljon erilaisia vieraita, jotka valottavat Aloitus siivitti mukavasti tulevaa, sil- kurssien aiheita ja lukiomme erityislä kiinnostavia vieraita ja jännittäviä tehtävää eri näkökulmista. Kevään yksi viimeisimmistä luennoitsijoista vierailuja toteutettiin pitkin lukuoli Aalto-yliopiston Kirsi Peltonen vuotta. Uuden opetussuunnitelman (FT), joka kertoi torkkelilaisille Koko kaupunki oppimisympäristönä taiteen ja matematiikan rajapinnas-ajattelu toteutuu Torkkelissa maita. Luennossa toteutui oivaltavasti niosti, sillä opiskelijat käyvät kursilmiöpohjainen oppiminen, joka oli 4

viimeisen jakson teemana.

Viimeiseen jaksoon opiskelijat valitsivat eri oppiaineista yhdistettyjä kurssipareja, joissa he opiskelivat yhteistä ilmiötä eri tieteiden näkökulmista käsin. Opettajat olivat suunnitelleet yhteistyönä kevään aikana opiskelijoille mielenkiintoisia kokonaisuuksia, joissa tutkittiin ihmistä, ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia tai omia valintoja, elämänhallintaa ja hyvinvointia.

Yliopistoyhteistyön lisäksi opiskelijoilla on ollut mahdollisuus kansainväliseen toimintaan. Syksyllä oli leirikoulu Espanjassa Malagassa Huerta Altan -ystävyyskoulussa, populismi-kurssi kävi tutustumassa Viroon tallinnalaisen 32. lukion isännöimänä, ja fysiikan opiskelijat pääsivät CERN-tiedeleirille Sveitsin Geneveen. Kesäkuussa elokuvan opiskelijat lähtevät esittämään oman elokuvansa Pariisiin Cinema cent ans de jeunesse -projektin festivaaleille.

Vuodet tossut ja muut yhteistyökumppanit

Torkkelin arkea verkossa

Lukuvuoden yksi kohokohta oli perinteinen Vuoden Tossu -kruunaus ja siihen liittyvä juhlaluento. Tällä kertaa kruunuja saatiin suunnitella kaksin kappalein, sillä Vuoden Tossu 2017 -tittelin saivat Ala-arkkitehtitoimiston perustajat Juho Grönholm ja Samuli Woolston. He kertoivat urastaan, pääkirjaston suunnittelusta sekä opiskelustaan Torkkelissa. Lukion he mainitsivat tärkeäksi ajanjaksoksi, joka oli vaikuttanut merkittävästi heidän urasuuntaansa.

Kokemuksia ja ajatuksia matkoista, ilmiöpohjaisista kurssikokonaisuuksista, vierailuista ja vierailijoista sekä lukuvuoden tunnelmista on jaettu Hetkiä ja kuvakulmia -verkkolehdessä (http://kuvislukio.koulublogit.fi/), Helsingin kuvataidelukio – Torkkeli -sivustolla Facebookissa (https:// www.facebook.com/Helsingin-kuvataidelukio-Torkkeli) sekä lukion omalla Instagram-tilillä (https:// www.instagram.com/helsinginkuvataidelukio). Some-kanavilla julkaistiin joulukuussa päivittäin uusi luukku suositussa joulukalenterissa.

Uuden opetussuunnitelman hengessä useat opiskelijat pääsivät kurkistamaan yliopistomaailmaan. A-ruotsin opiskelijat kuvasivat pohjoismaista identiteettiä sanoin ja kuvin yhteistyössä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa. WeQ goes Populism -kurssi järjestettiin yhteistyössä tamperelaisen Hatanpään lukion, Eiran aikuislukion ja Helsingin yliopiston kanssa. Lisäksi esimerkiksi kemian ja maantieteen ilmiökurssilaiset kävivät vierailulla Aalto-yliopiston Aalto Junior -laboratoriossa Otaniemessä.

Lukuvuoden aikana uuden opetussuunnitelman työstäminen jatkui: kurssien kehittäminen ja yleisen osan saattaminen osaksi koulun toimintaa olivat oleellinen osa kouluvuotta. Tänä lukuvuonna keskityttiin erityisesti monipuoliseen arviointiin sekä osaamisen jakamisen rakenteiden kehittämiseen.

Lisäksi Opetushallituksen lukioiden kehittämisverkoston hanke, joka Torkkelissa toteutui opiskelijoiden 5

vuorovaikutus- ja viestintätaitojen kehittämisenä, jatkui esimerkiksi opettajien koulutuksen merkeissä.

KASKOn Innovatiiviset kokeilukoulut -hankkeessa on Torkkelissa kehitetty digitaalista visuaalista oppimista, josta keväällä jaettiin opettajien kesken opetuksessa hyväksi havaittuja esimerkkejä.

ja sähköistä ympäristöä. Sen lisäksi valmisteltiin uutta virtuaalista opettajainhuonetta sekä luotiin Digitorkkelit-sivustoa opiskelijoiden digitaitoja avittamaan. Lukuvuoden aikana ehdittiin aloittaa myös alumniyhteistyön suunnittelu ja opiskeluhuollon uudenlaisten rakenteiden miettiminen.

Digitalisaatio jatkui tänäkin vuonna, kun uusia oppiaineita siirtyi sähköisten ylioppilaskirjoitusten piiriin.

Kokelasmäärät sähköisissä kirjoituksissa kasvoivat, sillä esimerkiksi englanti toteutettiin sähköisesti. Luokissa kirjoitukset sujuivat mainiosti, vaikka kokelaita oli paljon ja useita tiloja oli käytössä samaan aikaan.

Remonteiltakaan ei vältytty, sillä Pengerkadun taidetalossa perusparannettiin keramiikan opetustiloja.

Opiskelijat ja opettajat saivat liikettä niveliin ja vetreyttä lihaksiin, kun Liikkuva koulu rantautui Torkkeliin. Innokkaat tiimiläiset järjestivät liikunnanohjaajan kanssa joustolle jooga- ja rentoutustunteja sekä oppitunneille taukojumppia. Opiskelijoiden hyvinvointia edistämään käynnistettiin myös Yeesi-hanke. Oman hyvinvoinnin lisäksi myös ympäristö huomioitiin, sillä ekologisuudesta tarkka Torkkeli jatkoi Vihreän lipun linjoilla.

Sähköisten ylioppilaskirjoitusten lisäksi myös opetuksessa jatkettiin digitalisaatioon liittyvää kehitystyötä: opettajat ottivat kursseilla käyttöön uusia sähköisiä oppimisympäristöjä ja materiaaleja sekä tekivät digi.hel. fi -osaamismerkkejä mentor-opettajien neuvojen mukaan. Opinto- ja ryhmänohjauksen sähköisiä työvälineitä kehitettiin. Vanhempainiltoihin mietittiin uutta rakennetta 6

osallistuivat myös Vibemetrics-fiilismittaripalvelun kuvakkeiden suunnitteluun. Lukuvuoden lopuksi voi vain ihailla opiskelijoidemme taituruutta sekä intohimoa kehittää itseänsä niin lukio-opintojen kuin erityistehtävämme parissa.

Erityistehtävä jatkuu Syksyllä opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Torkkelille luvan jatkaa kuvataiteen erityistä koulutustehtävää. Lupa heltisi Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin selvityksen perusteella. Karvi arvioi, että kuvataidelukiolla on vuosikymmenten vahva kokemus erityistehtävästä, erinomainen näyttö toiminnasta ja erinomaiset edellytykset toteuttaa edelleen kuvataiteen erityistehtävää.

Luvasta ja arvioinnista voimme olla ylpeitä. Torkkelissa on tehty hienoa, pitkäjänteistä ja vaikuttavaa työtä erityistehtävälukiona. Tästä haluan onnitella ja kiittää kaikkia entisiä ja nykyisiä torkkelilaisia.

Opettajat, opiskelijat ja muu henkilökunta ovat ansiokkaasti työskennelleet koko lukuvuoden. Tästä työstä haluan kiittää jokaista yhteisömme jäsentä. Haluan erityisesti muistaa ja kiittää pitkäaikaista uskonnon ja psykologian lehtoriamme Leena Päivänsaloa, joka jää tämän lukuvuoden päätteeksi eläkkeelle. Kiitos yhteistyöstä kuuluu myös johtokunnalle, huoltajille ja muille kumppaneillemme. Onnittelut uusille ylioppilaille ja heidän tukijoukoilleen! Yhdessä luomme ja vaalimme kuvataidelukion ainutlaatuista henkeä. On ollut upea mahdollisuus päästä lukuvuodeksi tutustumaan Torkkelin elämään.

Karvin arviointia ei käy kiistäminen.

Sanoman voi tarkistaa päivittäin tutkimalla torkkelilaisten upeita töitä päätalossa ja taidetalossa. Lukuvuosi alkoi päätalon aulagallerian Aisti-valokuvanäyttelyllä, ja monipuolisista teoksista nautittiin muun muassa tammikuussa Lux Helsingissä ja keväällä Kallion kirjastossa lukiodiplomityönäyttelyssä. Rahamuseon Suomi100 -suurnäyttelykin sai syksyllä uuden ripustuksen: suosiota niittänyttä näyttelyä jatkettiin, ja Rahamuseo osti kokoelmiinsa opiskelijatyön.

Saila Linkopuu vs. rehtori

Torkkelilaiset loistivat jälleen, kun Nelli Honkelan ja Markus Mäkisyrjän teokset menestyivät Hyvinkään Lasten ja nuorten taidekeskuksen järjestämässä Yhdessä-kuvataidekilpailussa. Näyttelyyn otettiin 6800 teosta 66 maasta, ja opiskelijoidemme työt pääsivät 150 palkitun teoksen joukkoon. Torkkelilaiset

KUVAT: Tiina Kemppinen NÄYTTELYN KUVAT: Viivi Saikkonen

7

OPISKELIJAKUNNAN HALLITUKSEN KATSAUS:

Kuluneen lukuvuoden 2017–2018 kohokohtia Lokakuussa kutsuttiin jokainen koulun opiskelija juhlasaliin opiskelijakunnan hallituksen vaalitilaisuuteen.

Kuka vain sai asettua ehdolle hallitukseen, pistää tulille oman vaalikampanjansa ja päästä vaikuttamaan koulun arkeen. Innokkaita ehdokkaita ilmaantuikin paikalle sopiva määrä, ja opiskelijat valitsivat kuvataidelukiolle uuden hallituksen. Se tarttui saman tien tuumasta toimeen ja alkoi järjestää toimintaa ja tapahtumia koulun opiskelijoille.

Kauden aikana on järjestetty monenlaista toimintaa. Keväällä pidettiin liikennevalopäivä, jolloin koululla liikuttiin liikennevalojen väreissä, Halloweenina kuljettiin kauhukujalla ja ystävänpäivänä annettiin ruusuja rakkaille. Kolmen Suuren Bileet järjestettiin yhteisvoimin Kallion lukion ja Sibelius-lukion kanssa.

Juhlien jälkeenkin yhteistyötä on jatkettu. Perinteisen kevättapahtuman, Kolmen Suuren Piknikin, suunnittelu on aloitettu, ja uusi hallitus on ottanut nopeasti koppia järjestelyistä.

Vuoden 2017–2018 hallituksessa mukana vaikuttamassa olivat Saija Nikander, Armas Weselius, Kerttu Kautto, Jukka Blomroos, Miro Säilä, Helmi Leinonen, Mara Harju, Inka Laine ja Elsa Kallonen.

Tänä vuonna hallitus pisti yleiskokouksen aivan uusiksi, eikä näin suurta, virallista yleiskokousta ole Torkkelissa nähty aikoihin. Paikalle 8

saatiin lähes 200 opiskelijaa, jotka äänestivät uuden hallituksen pystyyn huikein äänestysprosentein!

Hienointa asiassa on se, että koulun opiskelijat ovat konkreettisesti päässeet vaikuttamaan lukionsa asioihin jo tulemalla vaalitilaisuuteen. Erityisen upeaa on se innokkuus, jota hallituksen ulkopuolelta on huokunut.

lijoita hallituksen ulkopuolelta, jotta toiminnasta tulisi kaikkien Torkkelin opiskelijoiden näköistä.

Elsa Kallonen opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja vuonna 2017

Uuden hallituksen toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin. Hallitus on alkanut innokkaasti järjestää seuraavia tapahtumia ja suunnitella tulevaa vuotta. Tänä vuonna toiminnasta pyritään tekemään innostavaa ja osallistavaa. Hallitus toivoo, että toimintaan saadaan osallistettua opiske9

ILMIÖN PERÄSSÄ:

Kasvot 1918 ja kertomuksia ihmisistä Torkkelin viides jakso toteutettiin tänä lukuvuonna eri tavalla kuin “normijaksot”. Kursseilla kokeiltiin uusia opiskelumuotoja ja ylitettiin oppiainerajoja. Jo vuosi sitten valittiin kaksi laajaa ilmiötä oppimisen kohteiksi:

KASVOT 1918 Itsenäisen Suomen historian kurssilla tutustuttiin Kansallismuseossa Aalto-yliopiston lavastustaiteen opiskelijoiden valokuvanäyttelyyn, jonka aiheena olivat sisällissodan kasvot. Ihmisten kohtaloiden havainnointi sopi hyvin ilmiöjaksoon ja pohdintoihin identiteetistä. Opiskelijat valitsivat kuvan, joka puhutteli eniten. Tässä kaksi esimerkkiä.

1. Ihminen, ihmisyys ja ihmisoikeudet 2. Omat valinnat, elämänhallinta ja hyvinvointi Ilmiöpohjaisessa opiskelussa korostuu oppiaineiden välinen yhteistyö.

Eri tiedonaloilta ja taideopetuksesta kumpuavat näkökulmat täydentävät toisiaan ja synnyttävät kysymyksiä, joihin ei ole valmiita vastauksia.

Kakkosvuoden opiskelijat valitsivat 2–3 kurssin paketteja, joissa ilmiöitä opiskeltiin yhteisten tavoitteiden pohjalta. Ykkösvuoden opiskelijoiden kursseilla työskenneltiin väljemmin, mutta tavoitteena oli etsiä uusia yhteistyön muotoja. Opiskelijoita rohkaistiin kokeilemaan uusia keinoja tiedon visualisointiin osana uutta hanketta “Digitaalinen visuaalinen oppiminen”.

Museovirasto – Musketti Historian kuvakokoelma. Valokuvaamo Atelier Nyblinin kokoelma CC BY 4.0.

10

Helmi: “Rouva Grönberg istuu mietteissään ja tutkii kukkasta käsissään.

Saatuaan juuri tiedon tulevasta valkoisten hyökkäyksestä Tampereelle, hän ei vielä tiedä taistelun olevan ratkaiseva. Kuva on herkän kaunis mutta painostava. Rauhallinen hetki ennen myrskyä. Tämä vahva jännite ja runollisuus kuvassa vetoaa.”

(Helmi Häggman, alkuperäinen kuva Museoviraston kokoelmista)

keskityttiin ihmisyyteen. Tehtävänä oli valmistella ainerajat ylittävä tuotos, reportaasi, jonka keskiössä ovat ihmisen toiminta sekä kulttuuri.

Tehtävät toteutettiin joko dokumentaarisen elokuvan tai valokuvan ja tekstin keinoin.

VIDEOREPORTAASI: LINTUBONGAUSTA HELSINGISSÄ

Aurelia: “Valitsin kuvan kahdesta lapsisotilaasta, koska uskon vahvasti lasten suojeluun sekä jokaisen oikeuteen saada onnellinen ja turvallinen lapsuus ja koska lasten osuus on omasta mielestäni sodassa surullisin ja kauhein asia. Kuvassa on kaksi punakaartilaistyttöä, ja kuvatekstissä kerrotaan, miten sodassa kuoli lähes 2000 alle 17-vuotiasta lasta. Tekstissä kerrotaan, miten valkoiset lapset nousivat vapaussodan legendoiksi ja sankareiksi, mutta hävinneet punaiset lapset vaipuivat unholaan ilman että kukaan muistaa heidän nimiään.” (Aurelia Marjanen)

Valitsimme neljän hengen elokuvaryhmässämme erinäisten välivaiheiden kautta aiheeksemme lintubongauksen ja erityisesti sen harrastamisen Helsingissä. Keväinen luonto innosti valitsemaan ulkoiluun liittyvän aiheen, ja lintubongaus tuntui sopivassa määrin arkiselta, toisaalta myös eksoottiselta.

Pääkaupunkiseudun lintuharrastusmahdollisuuksiin perehdyttyämme valitsimme dokumenttimme pääasialliseksi kuvauspaikaksi Helsingin Viikissä sijaitsevan Purolahden lintutornin. Otimme yhteyttä lintuopastuksia järjestävään Helsingin seudun lintutieteelliseen yhdistykseen Tringaan ja kysyimme, olisiko mahdollista tulla kuvaamaan opastusta sekä haastattelemaan opasta projektiamme varten. Tämä onnis-

KERTOMUKSIA IHMISISTÄ Äidinkielen ja kirjallisuuden sekä elokuvan tai valokuvan muodostamassa ilmiökurssikokonaisuudessa 11

tui, ja eräänä aurinkoisena sunnuntaipäivänä sitten suuntasimme kohti Purolahtea.

kilintuja, kuten Hakaniementorin lokkeja ja Eläintarhanlahden variksia. Näin saatiin luotua jonkinlainen tarinan kaari: kaupunkiympäristön Dokumentissa nähtävässä haastatte- tähteitä metsästävistä city-linnuista lussa lintuopas Aleksi kertoo lintujen siirrytään luontaisessa elinympäristarkkailusta harrastuksena. Selviää tössään liihotteleviin siivekkäisiin. esimerkiksi, minkälaiset ihmiset Kun kaupungissa ihmisen toiminta harrastavat bongailua ja mikä heitä houkuttelee tiettyjä lintulajeja, jotka siihen innostaa. Myös ilmastonmuu- usein ovat enemmänkin riesa kuin toksen vaikutuksia lintujen levinnei- ilo, lintutornilla lintubongari etsiytyy syyteen käsitellään. Haastattelukoke- tarkoituksella lähelle lintuja. mus oli mielenkiintoinen, ja saimme paljon hyvää materiaalia sekä Kokonaisuutena dokumenttiprosessi vastauksia meitä askarruttaneisiin on ollut varsin mielenkiintoinen, ja kysymyksiin. Yhteisöllinen kokemus myös reportaasimme aihetta kohtaan lintutornissa oli myös kiinnostava, syntyi uudenlaista kiinnostusta. Ehkä ja intensiivinen tunnelma tempaisi mekin jonakin päivänä löydämme itamatöörinkin mukaansa. Taivaansemme kaukoputken äärestä – vaikka rannassa leijailevaa kattohaikaraa lintuharrastus ei kuulemma nuoria seurattiin kuin jäällä liukuvaa kiekyleensä juuri kiinnostakaan! koa maajoukkueottelussa.

TEKSTI: Maija Karakoski Projektin edetessä visiomme dokumentin sanomasta kirkastui. LintuTORKKELILAISTEN TYYLIÄ tornin sijainti, rauhallinen pelto- ja metsämaisema keskellä Helsingin vi- TUTKIMASSA linää, tarjosi mahdollisuuden tarkas- Äidinkielen ja valokuvan ilmiökurstella kaupunkilaisen luontosuhdetta. silla tehtiin kulttuuriaiheinen reporTaustalla kohoavat nostokurjet ja taasi. Reportaasin tekstiosio valmistornitalot toivat kiinnostavaa konttui äidinkielen tunneilla, kun taas rastia idyllisen luontokokemuksen valokuvan tunneilla otettiin kuvat ja rinnalle. harjoiteltiin taittoa. Valitsin omaksi aiheekseni tyylin, joten haastattelin Päätimme kuvata myös kaupun12

muutamaa kaveriani Torkkelista reportaasia varten. Haastatteluissa pyysin kavereitani kertomaan, millainen heidän tyylinsä on ja mitä tyyli heille merkitsee. Myöhemmin kirjoitin haastattelujen pohjalta lopullisen tekstin.

via. Photoshopin avulla sain väreistä vahvempia ja lisäsin kuviin vinjetin, jolloin kuvista tuli näyttävämpiä ja dramaattisempia. Samalla muokattujen kuvien ja neutraalin tekstin välille syntyi kiinnostava kontrasti.

Myöhemmin kuvat ja teksti yhdistettiin ja taitto viimeisteltiin, jolloin reportaasista tuli hieno kokonaisuus.

Haastattelujen ohessa otin myös kavereistani kuvia, joissa heidän tyylinsä näkyy. Kuvien ottamisen TEKSTI JA KUVA: Annika Pulkka jälkeen muokkasin Photoshopilla ku-

13

POPULISMI-KURSSIN KOHOKOHTA:

Päiväretki Tallinnaan

Joukko opiskelijoita hytisee laivaterminaalin ovien edessä itsenäisyyspäivää seuraavana aamuna. Useampi valittaa väsymyksestä; kello ei ole vielä kahdeksaa. Silti porukassa leviää jännityksen sekainen innostus.

Populismi-aiheisen kurssin opiskelijat ovat pian matkalla vierailulle tallinnalaiseen lukioon. Aiheena on mikäpä muu kuin populismi, enempää kukaan ei tunnu tietävän.

Laivassa käymme ryhmässä läpi päivän ohjelmaa. Kotiläksynä niin me kuin virolaiset opiskelijatkin ovat saaneet liudan populismia käsitteleviä artikkeleita, jotka täsmentävät populismin nousua erityisesti itäisessä Euroopassa. Pienemmissä työryhmissä yritämme keksiä kysymyksiä valmiiksi. Koululla meillä on aikaa korkeintaan tunti, siinä ajassa pitäisi ehtiä sanoa kaikki oleellinen.

Ja ennen kaikkea uskaltaa – vielä englanniksi!

Perillä Mustamäessä: 32. keskkool 14

Saapuessamme Tallinnaan meitä on vastassa kaksi paikallista lukiolaista Paula ja Emmely. Hymyillen he johdattavat meidät kulkuvälineestä toiseen ja lopulta koululleen: 32. “keskkoulun” eli yhtenäiskoulun lukioon. Sujuvalla englannilla he kertoilevat Tallinnan kiinnostavista nähtävyyksistä (meitä varten taidepainotuksella!) sekä koulustaan. Puheiden perusteella koulu kuulostaa unelmalta. 32. koulussa on erikseen niin historian, taiteen kuin liiketalouden linjat. Opiskelijat ovat innostuneita ja tunnelma koulussa kannustava. Jokainen saa olla oma itsensä ja kouluun on aamulla mukava mennä.

Kuulostaa ihan Torkkelilta!

da suotuisa ilmapiiri, jolloin asiakysymyksiinkin on helpompi pureutua.

Kierroksen aikana nauru tarttuu.

Itse keskustelu potkaistaan käyntiin apukysymysten avulla: Mitä on populismi? Mitä hyvää populismin noususta voi löytää? Millaista roolia nationalismi näyttelee populistisessa retoriikassa? Aluksi keskustelu ei oikein luista. Kaikki odottavat, kuka rohkenee aloittaa. Sen jälkeenkin puheenvuorot jaetaan nätisti viittaamalla, kun ensin on odotettu (tai toivottu), haluaako kukaan muu sanoa ensin jotain.

Lopulta keskustelusta tulee varsin antoisa. Määritämme, että populismissa on kyse nimenomaan suurten massojen miellyttämisestä – ennen kaikkea niiden, jotka kokevat asemansa uhatuksi: keskiluokkaisten miesten. Sen jälkeen käydään läpi populistisen retoriikan keinoja: saada monimutkaisiin asioihin yksinkertaisia vastauksia. Kaikkein kiinnostavinta antia on kuitenkin kuulla virolaisesta populismista.

EKRE-puolueessa on kuulemma kokonainen perhe timosoineja! Virolaisten tiedot Suomesta, erityisesti politiikasta ja historiasta saavat meidät hämillemme. Suomi 100 -juhlan

Ahtaudumme rinkiin vähän kiusaantuneina ja vaihdamme uteliaita katseita puolin ja toisin.

Luokassa meidät otetaan iloisesti vastaan. Ahtaudumme rinkiin vähän kiusaantuneina ja vaihdamme uteliaita katseita puolin ja toisin.

Historianopettaja Maarja Tinn ottaa tilanteen heti haltuunsa: jokainen kertoo nimensä ja ensikosketuksensa Viroon tai Suomeen. Ideana on luo15

kunniaksi populismikeskustelumme taustalla soi viereisestä huoneesta suomalainen musiikki.

mään kaupunkia. Lopulta jännittävä ja toiminnantäyteinen päivä on ohi ja olemme pakkautuneet takaisin laivaan. On vielä aikaa tehdä viimeisiä ostoksia, ellei koko päivän käveleminen ole vienyt kaikkia mehuja ja torkkuminen tunnu huomattavasti houkuttelevammalta. Olemme satamassa yhdeksältä ja kukin kotona yhdentoista aikoihin.

Mikä päivä!

Kun on aika rientää ruokailuun, kaikkia tuntuu vähän harmittavan.

Puhuttavaa olisi ollut vaikka kuinka pitkään! Ruokailun jälkeen taas on kiire taidemuseo Kumuun, jossa meitä odottaa kaksi äärimmäisen kiinnostavaa näyttelyä.

Ensimmäisessä esitellään sosialistista realismia, ja mikä kiinnostavampaa, taidetta, jota tehtiin omilla varoilla, piilossa. Sen jälkeen on vuorossa Vaeltajat-näyttely, joka tutkii Itä-Euroopan suhdetta matkustamiseen: kuinka sosialistisessa maassa matkustaminen oli harvojen etuoikeus ja kuinka vapaasta liikkuvuudesta on muutamassa vuosikymmenessä tullut itsestäänselvyys.

Saamme myöhemmin positiivista palautetta Tallinnasta.

Virolaisten mielestä olemme fiksuja nuoria – tunne on molemminpuolinen.

Silti palautteessa harmitellaan samaa asiaa kuin me tykönämme. Harmi, että aikaa oli niin vähän, ei ehditty kunnolla tutustua! Kouluvierailusta jää kuitenkin positiivinen maku: vaihtotoimintaa olisi kiinnostavaa tehdä enemmän. Ja ehdottomasti osallistua, jos tilaisuus tarjoutuu!

Kun päivän virallinen ohjelma on ohi, on aikaa omille riennoille.

Toiset jäävät taidemuseoon, toiset lähtevät ostoksille. Osa jää kiertele-

TEKSTI: Hanne Pirilä KUVAT: Anne Mattsson ja Maarja Tinnin opiskelijat 16

Yhteistyötä Ateneumissa

TOSSUJA ADEL ABIDININ NÄYTTELYSSÄ, TYÖPAJASSA JA PANEELIKESKUSTELUSSA Kuvataidelukion Suomen taidehistorian kurssin KUVA3:n opiskelijat kutsuttiin osallistujiksi Kansallisgallerian Ateneumin taidemuseon opiskelijapäivään 28.3.2018. Päivän aikana opiskelijat laativat tulevaisuusvisioita yhdessä SITRAn asiantuntijoiden kanssa ja osallistuivat Ateneumin yleisötyöpäällikkö Satu Itkosen ja SITRANn Leading Specialist Mikko Dufvan ohjaamaan työpajaan. Työpajan lähtökohtana toimi Adel Abidinin

History Wipes -näyttely, joka käsitteli osaltaan Suomen sisällissotaa vuonna 1918. Työpaja tarjosi mahdollisuuden työskennellä eri-ikäisten osallistujien kanssa, ja torkkelilaiset

17

kokivatkin kiinnostavaksi tilanteen, jossa ajatuksia pääsi jakamaan SITRAn aikuisten kanssa. Vaikka aihepiiri, tulevaisuuden näkymät ja haasteet, nostatti esiin hyvin vakavia aiheita, jotka liittyivät ympäristön tilaan, työpajassa riitti myös huumoria ja hauskoja tilanteita. Opiskelijat pääsivät myös juttusille Adel Abidinin kanssa, sillä hän ohjasi oman tutustumiskierroksensa näyttelyssä työpajan jälkeen.

terssonin ja SITRAn Mikko Dufvan kanssa. Englanninkielisessä paneelikeskustelussa käsiteltiin muun muassa taiteilijan roolia ja vastuuta käsitellä kansakunnan kriisejä ja traumoja sekä uusien sukupolvien kykyä kohdata menneitä tapahtumia.

Róza ja Fanny toivat tärkeän lisän keskusteluun uuden sukupolven edustajina, ja varsinkin Abidinia kiinnosti heidän perspektiivinsä tarkastella Suomen historiallisia tapahtumia vuosikymmenten jälkeen.

Koulumme opiskelijat Fanny Kajela ja Róza Turunen osallistuivat panee- TEKSTI JA KUVAT: Heidi Mikkola likeskusteluun yhdessä taiteilija Adel Abidinin, museojohtaja Susanna Pet18

Torkkelit ja kalliolaiset

MALAGAN LÄMMÖSSÄ JÄLLEEN! ytimeen, eli pelkkä lomamatka ei ollut kyseessä.

Viime vuoden syksyllä starttasi uudelleen espanjan projektikurssi käyntiin. Tämä on ollut jo perinteinen Helsingin kuvataidelukion järjestämä projektikurssi Malagassa, tarkalleen Alhaurín de la Torre -nimisessä kylässä. Kurssi järjestetään ystävyyskoulumme Huerta Altan lukion kanssa.

Vierailumme ystävyyskoululla kesti seitsemän päivää ja sinä aikana ehdimme katsella ja oppia paljon.

Kävimme muun muassa Pablo Picasso -museossa, teimme retken huimaavan Caminito del Rey -rotkon reunalle ja vierailimme Malagan keskustassa sijaitsevassa IES Jesus Marin -taidekoulussa, missä oli kuvataiteen ja teatterin työpajoja. Tietenkin nautimme erityisesti paikallisesta ruoasta.

Tänä lukuvuonna 2017–2018 Espanjaan lähti mukaan espanjan ja englannin opettaja Kirsi-Marja Kokkonen-Lozano, kuvataiteen opettaja Tuire Kannukene, 7 opiskelijaa Torkkelista sekä 13 Kallion lukiosta. Enimmäkseen mukana oli toisen vuoden opiskelijoita, mutta myös yksi ykkönen ja abeja löytyi.

Projektin tarkoituksena oli siis espanjan ja englannin kielen runsas harjoittelu. Myös espanjalaisen kulttuurin ja taiteen havainnoiminen ja oppiminen kuului kurssin

Myös espanjalaisen kulttuurin ja taiteen havainnoiminen ja oppiminen kuului kurssin ytimeen, eli pelkkä lomamatka ei ollut kyseessä.

19

Nyt keväällä oli meidän vuoromme majoittaa espanjalaiset vaihtoparimme. 15 espanjalaista tuli Helsinkiin.

Myös täällä ryhmällämme oli tiukka aikataulu. Kävimme viikon aikana espanjalaisten kanssa Seurasaaressa, Suomenlinnassa ja Nuuksiossa, teimme keskustakierroksia ja päiväristeilyn Tallinnaan sekä paljon muuta.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli ikimuistoinen, jännittävä ja mieletön.

Projektin lopuksi saimme monia hyviä ystäviä sekä Espanjasta että Suomesta!

TEKSTI JA KUVAT: Anna-Maria Shapovalova

20

VIERAILU

CERNiin hiukkasfysiikan tutkimuskeskukseen Kouluvuosi on lopuillaan, ja kesä odottaa nurkan takana, joten mikäs sen parempaa kuin muistella hiukan alkukeväistä fysiikan opiskelijoiden opintomatkaa. Suuntasimme yhdessä Alppilan lukion, Helsingin kielilukion ja Kallion lukion kanssa Geneveen, Sveitsiin. Meidän koulustamme matkalle lähti viisi abia.

Matkan tarkoituksena oli vierailla Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa CERNissä ja tutustua tieteen ihmeelliseen maailmaan.

Tutustumassa CERNin ensimmäiseen kiihdyttimeen (SC) ja CERNin toiminnan historiaan.

Sen lisäksi kiertelimme myös Geneven kaupungissa.

Reissumme kesti yhteensä neljä päivää. Niihin mahtui paljon ohjelmaa. Teimme vierailuja CERNin eri koeasemille aina hiukkasilmaisimista antimaterian tutkimuslaitokselle.

Tutustuimme myös tietojenkäsittelyyn ja konetekniikkaan sekä seurasimme useita mielenkiintoisia asiantuntijaluentoja. Pääsimme myös tarkkailemaan ionisoivaa säteilyä itse rakentamillamme sumukammioilla CERNin S’Cool LAB:ssa, kun olimme ensin tutustuneet CLOUD-kokeeseen ja tutkimuskäytössä olevaan sumukammioon.

Jotta tämä ei menisi liian syvälle hiukkasfysiikan uumeniin, annetaan kuvien puhua puolestaan – tässä mielenkiintoisen ja tiedepainotteisen matkamme muutamia kohokohtia!

21

Ryhmämme CMS-koeasemalla.

Kuvassa LHC:n eli maailman suurimman hiukkaskiihdyttimen ns. CMS-ilmaisin, jolla tutkitaan hiukkasten törmäyksiä.

LHC-laitteisto sijaitsee sadan metrin syvyydessä 27 kilometrin mittaisessa ympyrän muotoisessa tunnelissa Sveitsin ja Ranskan rajalla. Mittakaavasta kertovat seuraavat luvut: kuvan CMS-ilmaisin on halkaisijaltaan 15 metriä, pituudeltaan 21 metriä ja painaa noin 12 500 tonnia.

Tutustumassa CLOUD-kokeeseen, jossa erityistä sumukammiota käyttäen tutkitaan kosmisen säteilyn yhteyttä pilvien muodostumiseen. Tämän avulla saadaan enemmän tietoa muun muassa ilmastonmuutoksesta.

S’Cool LAB:ssä rakentamassa pienoissumukammiota.

22

Vierailemassa datakeskuksessa (Data Centre), jossa tutustuimme CERNin tietojenkäsittelyyn. Datakeskuksessa prosessoidaan päivässä noin petatavun verran dataa, mikä vastaa noin 210 000 DVD:tä, ja se säilytetään tällaisissa kaapeissa.

Tutustumassa antimaterian tutkimukseen koeasemalla.

Omasta mielestäni tämä oli yksi reissun mielenkiintoisimmista vierailuista!

Ihmettelemässä insinöörien tarkkaa työtä konepajalla.

Ohjelmamme päättyi teoreettisen fysiikan luentoon. Vaikka hiukkasfysiikka ja kaikki siihen liittyvä aina pimeästä energiasta mustiin aukkoihin onkin varsin korkealentoista näin lukio-opiskelijoille, luennoitsija osasi vastata kaikkiin meitä askarruttaviin kysymyksiin mielenkiintoisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla.

Kokonaisuudessaan matka oli erittäin opettavainen ja huikea kokemus, mutta todellisuudessa se oli vain pintaraapaisu siitä, mitä fysiikalla on tarjottavanaan!

TEKSTI: Lili-Ann Kuumeri KUVAT: Matti Sallinen ja Lili-Ann Kuumeri

Tulipahan myös asteltua käytävällä, jossa World Wide Web kehitettiin.

23

Aisteja käsittelevä valokuvausnäyttely houkuttelee osallistumaan

Syyslukukaudella säiden vielä salliessa järjestettiin ympäristö- ja yhteisötaiteeseen pohjautuva valokuvauksen kurssi VAL6. Matkasimme soutuveneellä Vartiosaareen käsitelläksemme aisteja valokuvauksen keinoin.

Saari ja maittavat sapuskat antoivat energiaa iltapäivästä aina iltamyöhään asti. Monenlaisia suunnitelmia syntyi, ja ajatukset lähtivät liikkeelle.

Koko sakki sai retkeltä paljon kuvamateriaalia, josta loppukurssin ajan työstettiin näytille asetettavia teoksia.

Lopulta koulun ala-aula puhdistettiin pölyistä ja paikalle pystytettiin niin yksin kuin pareittainkin toteutettuja teoksia.

Galleriassa pääsivät esille valokuvauk-

24

sen monet muodot ja mahdollisuudet, etenkin yhdistettynä ympäristötaiteen laajaan kontekstiin.

Monia teoksia yhdistävä tekijä on niiden osallistava ulottuvuus: “Kurkkaa sisään!”

“Kosketa, kiinnitä, kasaa!” Itsenäisesti toteutetuista töistä muodostui avajaisväkeä kutkuttava eheä kokonaisuus.

TEKSTI JA KUVAT: Milla Juslin

25

“PIMEYDEN KAUHUT” – pelko lukiodiplomityön aiheena Milena Savolan abivuonna tekemä kuvataiteen lukiodiplomin työ on suurikokoinen akryylivärimaalaus, johon on yhdistetty led-valoja ja neulontaa. Työ on saanut nimekseen ”Pimeyden kauhut”. Savola on maa-

lannut teoksen pelkojensa pohjalta ja näin saanut inspiraationsa työhön. Työ on aloitettu ja valmistunut vuonna 2017, ja se oli esillä Helsingin kuvataidelukion lukiodiplominäyttelyssä Kallion kirjastossa.

26

Maalauksen aiheena on nyktofobia, joka tarkoittaa pimeyden pelkoa.

Savola on kärsinyt pimeyden pelosta jo kauan, minkä takia hän ajatteli voivansa ilmaista itseään luontevimmin tässä aiheessa. Hän on koettanut maalauksessaan kuvata, miltä hän juuri pelon hetkellä näyttäisi ja miltä hänestä tuntuisi. Kuvassa ilmenevät voimakkaimmin avuttomuuden ja pelon tunteet. Pimeydestä kurkottavat verenpunaiset kädet ja siellä häämöttävät silmät luovat tunnelman pimeyden arvaamattomuudesta.

Led-valoilla valaistut silmät voisivat hyvin edustaa joitain hirviöitä, joko kuvaannollisesti tai kirjaimellisesti.

leampaan henkilöön, minkä jälkeen katse liukuu taustalla häämöttäviin valkomustiin silmiin ja neulelangalla kudottuihin käsiin. Jos led-valot sytytettäisiin, kiinnittyisi katse tietenkin ensimmäisenä niihin.

Maalauksessa ilmenee erittäin voimakkaita kontrasteja mustan ja eri punaisten sävyjen sekä valkoisten silmien välillä. Maalauksen rajattu väriskaala sopii teokseen hyvin ja tuo selkeyttä. Henkilön vaaleanpunainen sävytys tuo esille lapsenomaisia pelon tunteita.

Savola on maalauksessaan onnistunut herättämään pelon ja ahdistukPysähtyneisyys maalauksessa koros- sen tunteita, ehkä jopa sääliäkin. Hän on selvästi taitava tekijä, ja hänen taa paidan napeista valuvaa verta ja tekninen osaamisensa on harjaanlähelle kurottuvien käsien liikettä. tunutta. Maalauksessa tulevat esiin Suorakulmaisuus ja maalauksen ihmisen perustunteet ja luontaiset pystysuuntaisuuden kapeus tuovat ahdistuneen tunnelman, kuten myös tunnereaktiot. Pimeys laukaisee rehenkilön käsien sisäänpäin painautu- fleksin, jota joidenkin voi olla vaikeampi hallita kuin toisten. minen sekä alaspäin kapeneva vartalo. Alavartalon tiukka rajaaminen TEKSTI: Otto Forss, Juliet Sivonen tuo maalaukseen henkilökuvamaija Hanna Leskinen, 1. vuoden opissuutta. kelijoita Katsojan katse kohdistuu ensimmäisenä huomattavasti taustastaan vaa- KUVA: Milena Savola 27

RETKI HISTORIAAN:

Sisällissota 1918 ja sen karmivat seuraukset vankileirillä Suomen sisällissodasta on tänä vuonna kulunut sata vuotta. Sotaa ja sen seurauksia on muisteltu lukemattomissa tilaisuuksissa. Torkkelin historian opiskelijoille tarjoutui tilaisuus päästä mukaan retkelle, jossa punavankien leiriolosuhteisiin tutustuttiin paikan päällä ja asiantuntijan opastuksella. Tutkija Sture Lindholm esitteli tuoretta tietokirjaansa Dragsvikin vankileirihelvetistä.

kesän mittaan eri vankiloista tuotiin Tammisaareen vankeja, jotka kärsivät eri puolilla Suomea riehuvista taudeista. Toisintokuume, jota

Vangit kuolevat tauteihin Tammisaaren sisällissodan aikainen vankileiri on kuuluisa vankien korkeasta kuolleisuudesta. Kolmasosa vangeista eli yli 3 000 ihmistä kuoli vankileirillä. Heistä suuri osa kuoli tauteihin ja huonoihin oloihin. Vain alle 20 kuoli vartijan ampumana tai niin sanotusti tarkoituksella. Monia tauteja levisi samaan aikaan, sillä 28

levittivät täit, oli yleisin kuolinsyy Tammisaaressa. Jossain vaiheessa kuolleille varattiin pieni rakennus ruumishuoneeksi. Kyseisen rakennuksen seuraava virka oli toimia osuuskauppana.

Kolmen lukion yhteinen kevätretki Sain mahdollisuuden lähteä mukaan Märskyn eli Mäkelänrinteen urheilulukion retkelle Tammisaareen tutustumaan vuoden 1918 punavankien “vankileirihelvettiin” Dragsvikiin. Päätös retkelle lähdöstä oli omalta osaltani pikainen, enkä ollut juurikaan tutustunut aiheeseen. Pian kuitenkin löysin itseni bussista märskyläisten, kymmenen torkkelin ja muutaman kalliolaisen kanssa. Retki osoittautui varsin mielenkiintoiseksi, ja ennen kuin huomasinkaan, olin uppoutunut oppaamme Sture Lindholmin kertomusten siivittämänä pohtimaan sisällissotavuoden synkkiä tapahtumia vankileiriltä.

Lindholm on juuri julkaissut aiheesta kirjan.

Aamupakkasessa kierrellään varuskuntaalueella Tupsahdettuamme alueelle näemme

ympärillämme punaisia tiilitaloja.

Ohjelma alkaa ohjatulla kierroksella entisten vankilarakennusten lomassa Sturen kertoillessa vankileirin vaiheista, tapahtumista ja tarinoista.

Hämmästyttävää on, että samat rakennukset, jotka silloin rakennettiin vangeille, ovat vieläkin niin hyvässä kunnossa, että ne ovat armeijan käytössä – tosin sisältäpäin modernisoituina.

Kierroksen jälkeen oli aika mennä syömään ennen luentoa ja työpajaa, joissa syvennettiin aihetta. Valtasimme kaksi suurta pöytää samassa tilassa ruokailevilta varusmiespalvelustaan suorittavilta drakalaisilta.

Luentosalissa tarkentavan Powerpoint-esityksen ja kysymysten jälkeen eri kouluista tulevat muodostivat muutaman hengen ryhmiä ja jakoivat niissä oman kertomuksensa suvustaan. Oli hieno hetki, kun salis-

29

sa kerrottiin samaan aikaan monen eri suvun tarinoita. Taustatyönä tähän tehtävään olin soittanut mummilleni ja kysellyt sisällissodasta. Minulle selvisi sukuni olleen mummin puolelta punaisia ja vaarin puolelta valkoisia. Sain puhelun myötä myös tietää isovanhempieni tontin taustatarinan.

valppaasti varjelemaan ja pelkäämättä taistelemaan kansanvallan puolesta.”

Retki päättyy muistomerkkiin

Jäin ihmettelemään, miksi leirin katastrofaalisiin oloihin ei puututtu tiedoista huolimatta, mutta vastaushan oli ilmeinen: pulakaudella resurssit olivat lopussa eikä ruokaa, välineitä tai henkilöstöä yksinkertaisesti löytynyt. Oli helpompi vähätellä tilannetta. Kuitenkin tapaus turhauttaa ja mietityttää sekä vieläkin kuohuttaa monia. Kuinka moni kuoli turhaan?

Kävimme lopuksi punavankien haudalla, jolle oli pystytetty muistomerkiksi patsas. Patsaan kaiverruksessa syytettiin valkoisten tekoja ajalle tyypillisellä ronskilla tyylillä. Tekstin puolueellisuus jakaa mielipiteitä: “Tuhansien punakaartilaisten henki haastaa tässä kalmistossa meille valkoisten harjoittamasta julmuudesta ja verivirroista. Se kehottaa meitä

Lähdön hetkellä katselin vielä ympärilleni nyt jo auringon mentyä pilveen ja mietin, mitä kaikkea nuo nyt niin rauhalliset talot pitivät sisällään vielä sata vuotta sitten.

TEKSTI: Helmi Häggman KUVAT: Anne Mattsson 30

VUODEN TOSSUT 2017 JUHO GRÖNHOLM JA SAMULI WOOLSTON KERTOIVAT TIESTÄÄN KESKUSTAKIRJASTON SUUNNITTELIJOIKSI Lokakuun 31. päivänä koulullemme saapuivat Torkkelin entiset oppilaat Samuli Woolston ja Juho Grönholm kertomaan arkkitehdin työstä sekä ottamaan vastaan Vuoden Tossu 2017 -tittelin. Arkkitehtitoverukset ovat arkkitehtitoimisto Alan perustajia. Tämä toimisto on suunnitellut muun muassa Suomen juhlavuoden kunniaksi rakennettavan Keskustakirjaston. Arkkitehdin työnkuvan ja Keskustakirjaston taustojen lisäksi pääsimme myös kuulemaan, kuinka Woolston ja Grönholm ovat itse edenneet urallaan ja saavuttaneet unelmansa menestyneestä arkkitehtitoimistosta. Tie kuvataidelukion

penkiltä maamme suurimman kirjaston suunnittelijoiksi ei suinkaan ole ollut helppo, mutta luennollaan ystävykset näyttivät meille sinnikkyyden ja kovan työn merkityksen.

Kun Alan varsinainen toiminta alkoi, tie menestykseen ja suosioon ei todellakaan ollut itsestäänselvyys.

Kaverukset olivat kuin neula heinäsuovassa tavoitellessaan huomiota omassa ammattipiirissään. Arkkitehtejä ei valjastettu rakennusten suunnitteluun kuin mihin tahansa työhön. Työtä piti itse kalastella osallistumalla kilpailuihin ja näyttämällä omat kykynsä raakojen visioi31

den muodossa. Ahtaassa toimistossaan kaverukset pähkäilivät mitä kunnianhimoisimpien projektien parissa, jotta saisivat edes muutaman katseen kääntymään. Ankara uurastus palkittiin, kun Ala pääsi toteuttamaan visionsa norjalaisesta teatteri- ja konserttitalo Kildenistä, joka avattiin yleisölle vuonna 2012.

suunnitella pienet mutta olennaiset asiat, kuten pistorasiat. Talo ei voi olla ainoastaan visuaalinen taidonnäyte, vaan myös käytännöllisyys täytyy huomioida esimerkiksi mukavuuden ja viihtyvyyden muodossa.

Helsingin keskustakirjasto on ollut suunnitteilla jo monta vuotta. Kaupungin kasvaessa pienet lähiökirjasKonserttitalo Kilden oli Alan entot eivät enää täytä kaupunkilaisten simmäiseksi projektiksi hyvin kuntarpeita, vaan on syntynyt tarve nianhimoinen ja yksityiskohtainen. suuremmalle kirjastolle, joka pystyy Juho ja Samuli selittivät, kuinka tarjoamaan monipuolisia palveluita neljännen seinän ajatus on Kildenis- ja hyvän sijainnin ansiosta tavoitsä tuotu teatterisalista rakennuksen tamaan monet. Suoraan keskustan julkisivuun, siirtäen toden ja tarun ytimeen kaivattiin myös ikään kuin rajaa ja tehden sen näkyväksi. Aaltoi- yhteistä olohuonetta – paikkaa, jonleva puuseinä symboloi sitä neljättä ne voi tulla viettämään aikaa joutukuviteltua seinää. Arkkitehdit tekivät matta maksamaan mitään. selväksi, että arkkitehdin työhön liittyy paljon muutakin kuin itse talon suunnittelu. Suunnittelussa eniten aikaa kuluu varsinkin pienten ongelmien kanssa kamppailuun. Luovan pohtimisen lisäksi pitää 32

Keskustakirjasto on kaikkien yhteinen tila, josta jokainen löytää itselleen sopivaa tekemistä.

33

Kirjasto ei ole pelkkiä kirjoja varten, vaan Keskustakirjasto tulee tarjoamaan palveluita perinteisen kirjojen lainaamisen lisäksi tekniikassa, opiskelussa, työskentelyssä ja kokemisessa. Hiljaiset nurkkaukset tarjoavat työskentelyä ja lukemista tukevan ympäristön, kun taas esimerkiksi studiot, pajatilat, kahvila ja jopa elokuvateatteri tarjoavat uudenlaisia elämyksiä, joita ei nykyisistä kirjastoista juurikaan löydy. Keskustakirjasto on kaikkien yhteinen tila, josta jokainen löytää itselleen sopivaa tekemistä.

Sopivan tontin löydyttyä Töölönlahden kupeesta alkoi kirjaston kansainvälinen suunnittelukilpailu, jonka voitti Woolstonin ja Grönholmin perustaman arkkitehtitoimisto ALAn suunnitelma Käännös.

Käännös on suunniteltu kaiken kaikkiaan avoimeksi ja kutsuvaksi, heti sisääntuloaulasta yläkerrosten korkeisiin ikkunoihin saakka. Se on jaettu kolmeen eri kerrokseen, joista ylin tarjoaa perinteistä kirjastoympäristöä, keskimmäinen erilaista tekemistä ja alin yhteisöllisyyttä, kuten tapahtumille sopivia tiloja. Kansalaistorilta nouseva kirjasto on kuin kansanvallan edustaja, joka haastaa vastapäisen julkista valtaa edustavan

Eduskuntatalon keskusteluun. Käännös onkin siis oiva symboli 100-vuotiaan itsenäisen Suomen kunniaksi.

Rennon ja hauskan tilaisuuden päätteeksi vuoden tossut Woolston ja Grönholm ottivat vastaan paperista muotoillut seppeleensä, jotka tänä vuonna olivat taiteilleet abiturientti Julia Porra ja toisen vuoden opiskelija Samantha Mlotshwa. Opiskelijoilla ja opettajilla riitti kysyttävää aina arkkitehdin työstä Keskustakirjaston saunaehdotukseen asti, eikä kukaan olisi halunnut lähteä tilaisuudesta takaisin tunneille. Ystävykset piristivät koulupäivää innollaan sekä inspiroivat nykyisiä opiskelijoita seuraamaan heidän tavoin unelmiansa ja tähtäämään korkealle. Vaikka arkkitehdin ura on työläs, on se myös erittäin palkitseva. Woolstonilla ja Grönholmilla onkin aihetta ylpeyteen: monia upeita projekteja kuten teatteri- ja konserttitalo ja juhlavuoden kirjasto – sekä viimeisemmäksi muttei vähäisimmäksi Vuoden Tossu -tittelit!

TEKSTI: Julia Salonen ja Joona Virmajoki KUVAT: Jose Pekkonen

34

Liikkuva Torkkeli ja Yeesi LUKUVUODEN 2017–18 UUDET HYVINVOINTIHANKKEET Kuvataidelukio on mukana pilotoimassa Liikkuva koulu -ohjelmaa toiselle asteelle: Liikkuva opiskelu -hankkeessa tavoitteena on kehittää opiskelupäivää aktiivisemmaksi ja viihtyisämmäksi. Liikkuvaa koulua on toteutettu Torkkelissa muun muassa joustotuntien joogatuokioilla sekä oppitunneilla ohjatuilla taukojumpilla.

visen meiningin sekä opettajista ja oppilaista koostuvan Liikkuva koulu -tiimin innokkuuden loistavana lähtökohtana muutokselle kohti aktiivisempaa opiskelupäivää. Joogassa on käynyt mukavasti sekä oppilaita että opettajia rentoutumassa koulupäivän keskellä. Hyvin alkanut liikkuva koulu -toiminta jatkuu Torkkelissa myös ensi syksynä.

Liikkuva koulu -ohjaaja Mari Inkinen on kokenut Torkkelin positii-

TEKSTI: Mari Inkinen KUVAT: Marko Skyttä

35

Liikkuva koulu – myös ihan tavallista hyötyliikuntaa Liikkuva koulu -hankkeen puitteissa Torkkeliin on saatu muun muassa säännöllisen ohjatun liikuntahetken jatkumo, mutta liikkuva koulu voi tarkoittaa myös pieniä, koulun arkitoimintaan kuuluvia hetkiä. Liikkuminen, reagointi ja havainnointi syntyvät teoista ja tapahtumista, joita emme aina edes tiedosta. Kuvataiteen opiskelu on usein jo lähtökohtaisesti toiminnallista: luokissa ja muissa koulun tiloissa liikutaan, materiaaleja haetaan ja työskentely tapahtuu usein seisten. Koulun ulkopuolella tapahtuva oppiminen on olennainen osa kuvataiteen opiskelua.

sä tehden ja huumorilla höystettynä harjoituksiin on helppoa osallistua!

Jo muutama tiedostava, syvä hengitys omaan kehoon herättelee ja virkistää, antaa lyhyen tauon tekemiselle. Hengittämisen myötä korjaamme myös itsestään esimerkiksi lysyyn vajonutta työskentelyasentoa.

TEKSTI: Heidi Mikkola

Yeesi jeesaa ujoja!

Yeesi-piste eli Yeesaamo on kaikille avoin paikka, jossa voi istuskella, jutella ja kuunnella toisia. Yeesaamo on lukuvuoden 2017–18 aikana järjestänyt monenmoisia tempauksia.

Lukuvuoden alussa elokuussa Yeesi-piste avattiin juhlallisesti, ja tavoitteena on ollut järjestää tasaisesti Omassa opetustyössäni aktiivinen koko lukuvuoden ajan opiskelijoita toiminta ja liikkuminen toteutukiinnostavia yhteisöllisiä aktiviteetvat varsinkin viikoittaisilla retkillä teja. Siinä innokas Yeesi-ryhmä on gallerioihin, museoihin, kaupungille onnistunut mainiosti, nuorten ryhja luontoon. Aina retkien ei tarvitse mä on koko ajan kasvanut ja mukaan tarkoittaa suuria eleitä ja järjestettyä on saatu nuoria, jotka eivät aiemmin ohjelmaa: retki voi olla piirtämistä ole olleet mukana vastaavanlaisessa koulun läheisyydessä, Hakaniemen toiminnassa, tai nuoria, jotka ovat torilla tai metroasemalla tai uusien aiemmin kokeneet olevansa jollain katutaideteosten tutkimista. Koulus- tavoin ulkopuolella. Yeesin avulla ta poistuessa yhdessä olemisesta tulee on luotu oma pikku olohuone kouusein hieman erilaista, epämuodollun teehuoneeseen, jossa voi tavata lisempaa, ja ympäristön tapahtuvat samanhenkisiä teekupin äärellä. tarjoavat vaihtelua luokassa tapahtu- Vuoden tapahtumista mainittakoon vaan opiskeluun. Syntyy kohtaamisia pikkujoulut, avointen ovien päivänä ja välillä yllättäviäkin tapahtumia. esittäytyminen ja tavaranvaihtoviiLuokkatilanteissa yleistä jaksamista kot. voi edistää vaikkapa lyhyillä venyttely- tai hengitysharjoituksilla. Yhdes- TEKSTI: Marko Skyttä 36

Yeesi opiskelijan näkökulmasta Koulunkäynti on yhteistyötä, mutta vuorovaikutusta ei tapahdu vain oppilaan ja opettajan välillä, vaan myös oppilaiden kesken. Asia on tärkeä.

Yeesi on uusi hanke koulussamme. Se on tullut osaksi arkea, jotta oppilaiden olisi entistä helpompaa luoda tunnelmaa keskenään ja auttaa toisiaan. Sen voi tehdä pienellä vaivalla jakamalla herkkuja, asettamalla sohvia, kysymällä kuulumisia ja järjestäen yhteistä kivaa. Yeesi luo olohuoneen, johon kaikki ovat tervetulleita.

Meillä Yeesi sai alkunsa entisestä rehtoristamme, joka tutustutti opettajat asiaan ja ehdotti hanketta.

Yeesi-pisteitä on kouluissa ympäri Suomea. Ideana on luoda parempaa henkeä ihan kaikille koulussa. Tavoitteena on saada kaikki mukaan yhteisiin juttuihin eikä jättää syrjään ketään.

Ensin olin aika skeptinen, mutta sitten huomasin, kuinka paljon työtä oli uhrattu tähän hankkeeseen.

Eihän se pahakaan asia ollut. Lopulta uskoni Yeesiin kasvoi, sillä itse näin kuinka innoissaan olivat muut Yeesiin kuuluvat. Opiskelijat tuntuivat nauttivan keskusteluista ja juttujen tarmokkaasta järjestämisestä. Pian meidän teehuonettamme koristivat serveteistä taitellut perhoset, sohva ja palautelaatikko.

Huomasin opiskelijoiden suorastaan eheytyvän keksejä napostellessaan.

Hekin, jotka istuivat syrjässä ennen, istuivatkin nyt piirissä kuunnellen kupit kädessään toisten kertomia juttuja.

Onko näkymä ollut unta, vai ovatko yeesiläiset oikeasti saaneet muiden sydämet lämpenemään? Minun sydämeni on ainakin lämmennyt…

TEKSTI: Miikka Ruusu 37

ABI HAASTATTELEE OPETTAJAANSA Uskonnon ja psykologian lehtori Leena Päivänsalo jäi hyvin ansaitulle eläkkeelle lukuvuoden 2017–18 päätteeksi. Hän halusi jäädä pois samaan aikaan kuin oman RO-ryhmän 15B abit valmistuvat ylioppilaiksi. Näin koko ryhmän lukioura tuli elettyä yhdessä. Pihla Lappalainen kuului Leenan ryhmään. Hän kysyi ryhmänohjaajaltaan eläkkeellejäämistunnelmista.

Millainen työurasi on ollut? Mikä on saanut sinut viihtymään Torkkelissa niin pitkään?

Tulin tänne vuonna 1980. Tiesin tämän paikan tosi hyvin, ja on aika jännää, että tavallaan ajauduin tänne.

Ihan selvästi huomaa koko työyhteisöstä, että erilaiset elämänvaiheet niin oppilailla kuin opettajillakin tukevat toisiansa. Luulen, että oppilaatkin kokevat, että täällä on hyvä ilmapiiri.

janhuoneessa oli silloin pitkä pöytä ja minulle sanottiin: ”Tuo on sinun paikkasi, setäsi istui siinä ja sinä istut siinä.” Ajattelin: “Apua, mihin olen tullut.”

Miten opettajan työ ja Torkkeli ovat muuttuneet vuosien varrella?

Uudistuksia on tullut aina vain tiheämpään tahtiin: ensin oli poikakoulu, sitten tuli taidepainotteisuus, taidelukio ja kurssimuotoinen lukio.

Mielestäni keskittymiskyky on nyt ehkä heikentynyt ja se voi johtua monesta syystä, kun infoa tulee niin paljon. Puheen kuunteleminen tai keskusteleminen ei ole enää se juttu, joka vetää, vaan täytyy aina antaa joku tehtävä, että etsikää nyt sieltä koneelta jotain. Se on ollut suuri muutos, koska olen tottunut johtamaan oppituntia niin, että on kysytty ja keskusteltu.

Opetusryhmät saisivat olla vähän pienempiä, mutta sehän on taloudellinen kysymys. Meillä on kuitenkin vaatimus, että kaikkien pitäisi saada Ensimmäinen koulupäivä oli jänolla mukana. Jos ajattelee, että oppinittävä. Kaikki tiesivät nimestäni, tunti on 75 minuuttia, siinä ei ehdi. että setäni oli ollut täällä opettajana. Kaikkia opiskelijoita ei opi tunteKaikki opettajat olivat mielestäni sel- maan sillä tavalla kuin aikoinaan laisia, että he olisivat kohta jäämässä luokallisessa systeemissä. Siinä mieeläkkeelle – seuraavien kymmenen lessähän minulla on ollut etuoikeus, vuoden aikana he jäivätkin. Opetta- kun minulla on ollut ro-ryhmiä (ryhOnko mieleesi jäänyt jokin erityinen muisto vuosien varrelta?

38

mänohjaus- eli ns. kotiryhmiä), siinä on oppinut tuntemaan ne opiskelijat, jotka ovat siinä ryhmässä.

maan kaikki kädet nousevat, mutta ainoastaan minä ja pari muuta nostivat kätensä. Silloin ajattelin: ”Vau.”

Digitalisaatio on hieno asia sinänsä, mutta minua pelottaa, että kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus ja Ajattelin aluksi, että en tarvitse sitä, pohtiminen muodostuvat hirveän mutta pakkohan minun oli ottaa se vaikeiksi. Kysyn usein tunnin alushallintaan. Olen tyypiltäni sellainen, sa, mitä viimeksi on käsitelty. Ensin että kun otan jonkin asian hallintaan, tulee kuolemanhiljaisuus, ja sitten haluan hallita sen kunnolla. Olen joku saattaa nostaa kätensä ja sanoa: saanut siitä valtavan paljon, näppä”Me viimeksi kirjoitettiin näin.” ryyttä esimerkiksi koneen kanssa.

Aikaisemmin olisin ajatellut, että se Olin kerran uskonnonopettajien on lunttausta. Haluaisin välittää, että tilaisuudessa, jossa kysyttiin, kuka on tärkeää ei ole ulkoa oppiminen. Olisi käyttänyt Abittia. Ajattelin, että var- tärkeää luoda uusi oma määritelmä, Mitä mieltä olet koulun digitalisaatiosta?

Helsingin toisen lyseon opettajakunta 1982-83. Keskellä rehtori Antero Kuusisto, joka opetti matematiikkaa. Uskonnon opettaja Leena Päivänsalo ylänurkassa vasemmalla.

39

eikä vain ajatella, että se, mitä on kir- jaa vauhtia ja sitten ykskaks huomajoitettu, on oikea vastaus. taan, että siinä on myös lieveilmiöitä, ja otetaankin takapakkia, kuten aika Minkälaisia ryhmiä olet ohjannut? monessa asiassa on otettu. Pitäisi Onko joku jäänyt erityisesti mieleen? ottaa rauhallisesti ja säilyttää utelias mieli eikä stressata liikaa.

Minulla on ollut todella ihania ryhmiä, jokainen on ollut vähän erilaiMitä jäät kaipaamaan Torkkelissa? nen. Olisin voinut jäädä eläkkeelle jo pikkuisen aikaisemmin, mutta Totta kai opettajatoveritkin ovat ajattelin, että haluan viedä nykyisen kivoja, mutta oppilaita sen takia, että ryhmäni loppuun. Sanoinkin heille olen pysynyt nuorekkaana ja tiedän alussa, että me valmistumme yhdes- vähän, mitä nuorten maailmassa sä. Mieleen on jäänyt joitain ryhtapahtuu. mien antamia lahjoja. Ne ovat usein Mitä suunnitelmia sinulla on tulevia liittyneet siihen, että olen leiponut. eläkevuosia varten?

Olen esimerkiksi saanut essun tai itse tehtyjä asioita. Yksi ryhmä sanoi, Aion tehdä asioita, joita en ole että muista nyt sitten, että leivot ehtinyt tehdä työaikana. Nyt voin kanssa seuraaville ryhmille. matkustaa esimerkiksi Hollantiin tulppaanimatkalle huhtikuussa.

Minkä neuvon antaisit opiskelijoille?

Haaveeni on ollut myös aina käydä En mitenkään vihaa kännyköitä, Oberammergaussa, jossa järjestetään mutta sanoisin, että pitäisi pitää huo- määrävuosin kärsimysnäytelmä. li siitä, ettei synny addiktiota, koska Minulla on myös yhdistystoimintaa: se syntyy äkkiä. Psykologit ovat olen Martoissa puheenjohtajana ja todenneet, että jos koko ajan tulee olen jo monta vuotta kuulunut selhäiriötä, kuten kännykän piippaus, laiseen yhdistykseen kuin Enter, joka se katkaisee työsuorituksen, mikä ei järjestää senioreille tietokonejuttuja ole aivoille kauhean hyvä juttu. ja retkiä kaikenlaisiin kivoihin paikkoihin, mutta ne ovat olleet yleensä Entä nuoremmille kollegoillesi? päivällä. Ja käsityöt ovat tietysti sellainen juttu ja puutarhanhoito.

En ole varma, onko tämä digitalisaa- Odotan ennen kaikkea vapautta. tio sellainen, että mennään nyt hur40

Hei ja tervehdys Torkkelin opettajille ja oppilaille, tietysti yhteiskoululaisena tottunut hieman lempeämpään linjaan.

minulta pyydettiin lukuvuoden 2017–18 vuosikertomukseen eläkepäivieni aattona muistelukirjoitusta menneistä vuosistani Torkkelissa eli elokuusta 1980 lähtien.

Saa totuttelu tuli eteen vielä muutaman vuoden päästä abien lähtiessä koulusta. Eräs ”idearikas” poikaryhmä oli keksinyt varata viimeisen

Tulin nuorena kokemattomana opettajana Helsingin toiseen lyseoon (koulumme edeltäjä), joka oli poikakoulu. Tuolloin koulussa oli peruskoulun kolme yhdeksättä luokkaa ja lukioluokat. Muistan noiden yhdeksäsluokkalaisten olleen varsin energisiä. Heistä minua jopa varoitettiin. Oli ollut kuulemma jokin puukkovälikohtaus hiljattain välitunnilla.

Ensimmäiset ”nahkiaiset” eli uusien lukiolaisten tervetulijaisjuhlat olivat varsin hurjat juottamisineen ja syöttämisineen. Silmä tarkkana piti olla koko ajan, ettei mene ihan överiksi muistaen kuitenkin, että ollaan vanhan poikakoulun perinteiden kanssa tekemisissä. Olin Leenan ensimmäinen koulupäivä. Koulumatka alkaa Hämeentie 62:n edestä.

41

Penkkarit 1980-luvun puolivälissä. Abit esittävät Joutsenlampi-jäähyväisnäytelmääsä ykkösille. koulupäivän ykkösten jäähyväisvierailulle luokkiin mukaansa silakoita, joita he yrittivät heitellä oppilaiden sekaan. Toisenlainen erittäin hauska, miellyttävä muisto on jäänyt erään poikaryhmän vastaavassa jäähyväistilanteessa luokassa järjestämästä joutsentanssista (ote Joutsenlampi-baletista). Tosi siroa liikehdintää eräältä poikakoulun abilta.

Yksi lukion alkuvuosien joulujuhla on myös jäänyt mieleeni. Istuimme juhlasalissa pöydissä opiskelijat ja opettajat, kun silloinen rehtorimme Antero Kuusisto laskeutui puolapuita pitkin joulupukin asussa yläparvelta alas ja muistaakseni jakoi joulupussit oppilaille. Tämä oli varsin yllättävä kokemus mutta pojista todella vaikuttava.

Ensimmäiset vuodet olivat poikien kanssa todella opettavaisia monel-

la tavalla. He olivat huomaavaisia, rehtejä ja huolehtivaisia. Toisaalta tietysti myös kokeilivat rajojaan hyvin hienovaraisella tavalla. Oikeudenmukaisuus ja reilu peli olivat keskeiset motot. Kaikkia kohdellaan samalla tavalla, ja sana pitää.

Tämä tuli ilmi erittäin selvästi kerran koetilanteessa, kun pidin peräkkäisillä tunneilla saman uskonnon kokeen kahdella ryhmällä. Minun mielestäni tämä oli ihan ok-menettely mutta jälkimmäinen ryhmä katsoi, että se oli väärin. He fiksuina, aloitekykyisinä opiskelijoina olivat nimittäin kyselleet edelliseltä ryhmältä välitunnilta kysymyksistä ja ajattelivat, ettei niitä heiltä kysytä.

Kommenttien suorasukaisuudesta on jäänyt mieleeni seuraava: ”Oletko jäänyt puimurin alle?” Syy tähän oli, että kampaajani oli innostunut 42

leikkaamaan tukkaani vähän liian tehokkaasti.

Viimeisen työssäolon vuosikymmenen suurimpia haasteita on ollut tietoteknisten taitojen kartuttaminen Muutaman vuoden päästä alkoi ”hitaasti hyvä tulee” -periaatteella. kouluumme sitten tulla myös tytYllätyksekseni voin todeta, että se töjä. Aluksi heitä oli vain kaksi. on onnistunut peloistani huolimatta Sen jälkeen tyttöjen määrä lisääntyi varsin hyvin. Muun muassa Abitnopeasti. Meillä oli jopa tyttöluokkia ti-järjestelmä on otettu haltuun. luokallisen lukion aikana. Nyt oli Tähänkin järjestelmään oli ihan sopeuduttava uusille tavoille. Vuoro- mukava tutustua. Tiedän nyt mistä vaikutustapa muuttui, eli suorasukai- puhutaan nen sananvaihto ei enää onnistunut samalla tavalla. Ymmärsin uudet Tulevaisuus tuo varmasti lisää muuhaasteet, että olin tekemisissä usein toksia maailman teknistyessä yhä varsin herkkien nuorten kanssa. enemmän. Toivon kuitenkin, että Tämä on korostunut mielestäni yhä sosiaalinen vuorovaikutus kasvokenemmän, kun koulumme muuttui kain säilyy ja sitä korostetaan myös aluksi taidepainotteiseksi ja sitten kouluopetuksessa taidelukioksi.

On ollut suuri etuoikeus, oikeastaan Tämän koulun opiskelijat ovat lottovoitto, olla Torkkelin kouluyhopettaneet minulle paljon vuosien teisön jäsen. Kiitos siitä! varrella erilaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Taiteellinen silmäni on Moikataan, kun tavataan jatkossa. kehittynyt myös.

Leena Päivänsalo Olen kokenut erittäin opetusta rikastavana sen, että minulla on ollut kaksi eri oppiainetta opetettavana.

Aineet ovat varsin samanlaisia, koska molemmat koskettelevat ihmisenä olemista, elämän arvoa ja selviämistä yhdessä toisten kanssa.

Opetus on varsinkin viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut todella paljon digitalisaation seurauksena. Tekniset laitteet ovat tulleet hallitsevasti mukaan tiedonetsintään. On tullut helpoksi kerätä tietoa niistä ehkä liiankin suoraan ja prosessoimatta. Voin aina googlata, ei tarvitse muistaa. Omissa aineissani olen nähnyt kehityksen vahvuudet ja heikkoudet selvästi.

Vuonna 2017

43

Kuvataidelukion väki HELSINGIN KUVATAIDELUKION JOHTOKUNTA 2017-2020 Huoltajat Eine Auer pj.

Otto Toivanen vpj.

Benita Broms Alexei Kantanen Kata Ruohtula Opettajat Matti Kuosmanen Sari Vahtera Muu henkilökunta Ines Lukkanen Opiskelijajäsenet Anna Sangi Samuel Hautamäki Sihteeri/esittelijä Saila Linkopuu

OPISKELIJAKUNNAN HALLITUS Syksy 2017 Jukka Blomroos Heidi Ronkainen Gitta Lindqvist Armas Weselius Inti Cruz Petra Karkela Kerttu Kautto Saija Nikander Kevät 2018 Helmi Leinonen Miro Säilä Mara Harju Elsa Kallonen Inka Laine Saija Nikander Armas Weselius Kerttu Kautto

HENKILÖKUNTA PÄÄRAKENNUKSESSA

HENKILÖKUNTA TAIDETALOSSA

Lukiosihteeri Ines Lukkanen Kouluisäntä Kouluisäntä Teemu Lammintaus, Toimitilahuoltaja Aleksandr Hartikai- nen Ruokapalveluvastaava Niina Kärkkäinen REHTORIT Kokki Mirja Hurmansalo Rehtori Toimitilahuoltaja Nirajan Thapa Apulaisrehtori Kuraattori Satu Koivula Terveydenhoitaja Tuija Koski Psykologi Kaisa Tanskanen, Pauliina Koskinen Erityisopettaja Natalia Düssel 44

Josi Heikkinen Heli Lampi

Saila Linkopuu Maiju Silén

OPETTAJAT Nakari Minna ruotsi Alatalo Satu opinto-ohjaus Nopsanen Maarit äidinkieli ja Anttila Raija psykologia kirjallisuus Arima Heli italia, englanti Pulliainen Ukri filosofia, elä- Düssel Natalia erityisopetus mänkatsomus- tieto Elopuro Nina ranska Pusa Hanna kuvataide, Havia Jaana ranska, venäjä grafiikka, pm Havola Linda kemia,

matematiikka Henttonen Pekko historia, yhteis- Päivänsalo Leena uskonto, psykologia kuntaoppi saksa, ranska Härkönen Jyri ortodoksinen Saari Hanna uskonto Sallinen Matti matematiikka, fysiikka Jouhti Suvi matematiikka musiikki Kangas Loviisa valokuvaus, Sidoroff Markus kuvataide Sillanpää Tuttu kuvataide, pm, Kannukene Tuire keramiikka, tekstiilitaide kuvanveisto, Sipinen Sirpa äidinkieli ja kuvataide kirjallisuus Kemppinen Tiina elokuva, kuva- Skyttä Marko ruotsi, englanti taide Särkkä Katja kuvataide, Kokkonen-Lozano espanja, elokuva ja valo- Kirsi-Marja englanti kuvaus Kuosmanen Matti matematiikka, Tikka Juha kuvataide, pm, fysiikka tekn.piirustus Köngäs Jarl maantiede, Vahtera Sari opinto-ohjaus biologia Vanhanen Hanna filosofia, Laine Emma liikunta ja elämänkatso- terveystieto mustieto Laurila Sari biologia, Virkkunen Johanna äidinkieli ja maantiede kirjallisuus Lähteenmäki Airi venäjä Väntti Tarja kuvataide, pm, Mannos Liisa englanti multimedia Mattsson Anne historia, yhteis- kuntaoppi Mikkola Heidi kuvataide, pm

45

CINÉMA, CENT ANS DE JEUNESSE

Helsingin kuvataidelukio osallistui jo kolmannen kerran kansainväliseen Cinéma, cent ans de jeunesse -elokuvakasvatushankkeeseen. Le Cinématheque Francaisen järjestämässä projektissa nuoret ympäri maailman kuvasivat erilaisia harjoituksia yhteisen teeman pohjalta ja toteuttivat ryhmätyönä lyhytelokuvan. Tänä vuonna aiheena olivat erilaiset paikat ja tarinat.

Kesäkuussa torkkelilaisten ryhmä matkusti Pariisiin esittelemään lyhytelokuvansa The First kansainväliselle yleisölle.

TEKSTI: Tiina Kemppinen KUVAT: Eelis Berglund

46

Vibemetrics-kilpailun voittajat

I sija: Maria Peltonen

II sija: Emmi Säkkinen

III sija: Selma Rinne

Opiskelijamme osallistuivat syksyn aikana usealla kurssilla Vibemetricsin fiilismittaripalvelun kuvakkeiden suunnittelukilpailuun. Kilpailutöiden arvioinnissa Vibemetricsin raati arvioi kunkin työn kokonaisuutena ja pisteytti työt huomioiden mm. kuvien ilmeikkyyden, omaperäisyyden, soveltuvuuden palveluun, toimivuuden sarjana tai jatkumona ja toimivuuden erikokoisina.

47

Metamorfoosi Paula Kainulainen 2018 48