Issuu

Si ä l u t l Sisällysluettelo Esipuhe .................................................... 4 Kokoelma- ja arkistotyö .............................. 6 Filmikokoelmat ..................................... 6 Elokuvien pelastaminen ............................ 7 Videokokoelmat ..................................... 8 Dokumenttikokoelmat ............................. 9 Perinnekokoelma ja museohanke .............. 10 Luettelointi ............................................. 11 Elokuvakokoelmien tunnuslukuja .............12 Elokuvakulttuurin edistäminen ...................... 14 Esitystoiminta ........................................... 14 Kulttuurivaihto ..........................................18 FIAF-kongressi ......................................... 19 Kirjasto ................................................... 20 Tutkimus ja julkaisut ................................. 21 Näyttelyt ............................................. 21 Arkistopalvelut ............................................ 22 Filmipalvelut ............................................ 23 Dokumenttipalvelut .................................. 23 Videopalvelut ........................................... 24 Videosiirrot ............................................. 24 Kirjasto ................................................... 24 Kohti tulevaisuutta: radio- ja televisioarkistointi 25 Johtokunta ............................................. 27 Talouskatsaus ............................................. 28 Tulosaluevertailu 2000 - 2003 ..................... 29

P H ESIPUHE Vuodet vierivät ja filmit pyörivät. Elokuvaarkistolle vuosi 2003 oli erityisen vinhaa menoa. Kaksi pitkään valmisteltua suurhanketta saatiin päätökseen ja uusi tärkeä strateginen linjaus tehtiin.

Otaniemen päävaraston laajennusosa vastaanotettiin vuoden vaihteessa ja se otettiin välittömästi käyttöön. Varaston luovutus oli seremoniallinen tilaisuus, mutta se oli samalla lähtölaukaus jättimäiselle urakalle: siirsimme ulkomaiset filmikokoelmamme kolmesta eri puolilla Helsinkiä sijainneesta ja vähemmän tyydyttävästä varastosta tuliterään ja upouuteen kallioluolaan, joka täyttää viimeisimmät laatuvaatimukset. Muuttoprojekti sujui hämmästyttävän hyvin ja vaurioilta säästyttiin. Kun Jörn Donner palasi marraskuussa 1958 Prahasta Kansainvälisen elokuva-arkistojen liiton (FIAF) vuosikokouksesta, 20:n arkiston 30 edustajaa olivat hyväksyneet Suomen elokuva-arkiston täysivaltaiseksi jäseneksi. SEA oli perustettu vuotta aiemmin. Kansainvälisyys ja viralliset yhteydet muiden maiden arkistoihin olivat heti alun alkaen itsestäänselvyys ja ehkäpä SEA:n perustamisen edellytys. Elokuvat liikkuvat, ja arkistojen esitystoiminta ei ole mahdollista ilman toimivia yhteyksiä. Myös tietoja vaihdetaan ja toisilta opitaan.

Esipuhe

Suomen elokuva-arkiston tehtävänä on hankkia, entistää ja säilyttää elokuvia ja elokuvaan liittyvää aineistoa, harjoittaa ja tukea elokuvan tutkimusta ja edistää elokuvataiteen tuntemusta sekä harjoittaa taiteellisesti, historiallisesti tai muutoin merkittävien elokuvien esitystoimintaa (L891/78, 892/78, A228/97).

Ilmassa oli suuren juhlan tuntua, kun kesäkuun alussa 2003 Suomen elokuva-arkisto toimi ensimmäistä kertaa FIAFin vuosikongressin isäntänä 170 edustajalle 77 arkistosta. Kongressi alkoi värielokuvan pelastamista käsittelevällä symposiumilla Tukholmassa, josta vieraat siirtyivät laivalla aurinkoiseen Helsinkiin. Vuosikokous onnistui järjestelyjen puolesta erinomaisesti. Perusteellinen suunnittelu ja arkistolaisten avulias ja ahkera isäntäjoukko takasivat hienot puitteet kokoukselle. Helsinki ja arkisto saivat monta ystävää. Opetusministeriön, Suomen elokuvasäätiön ja Helsingin kaupungin tuki olivat korvaamattomia. Kiitos kaikille niille ja jokaiselle järjestelyissä mukana olleelle.

Vuodelta 1984 peräisin oleva laki elokuvien arkistoinnista on palvellut erinomaisesti kotimaisen elokuvan säilyttämisen asiaa, ja siihen on myös sisältynyt maahantuojille osoitettu kehotus tallettaa vapaaehtoisesti ulkomaiset filmit ja oheisaineistot. Talletuslaki ei kuitenkaan määrää tallettamaan kotimaisia, yksinomaan televisiota varten tehtyjä teoksia. Hävittämiskielto on voimassa, mutta talletuspaikkaa ei ole säädetty. Radio- ja tv-ohjelmien talteenotto on jäänyt yhtiöiden huoleksi. Ja täytyy todeta, että paljon on kadonnut, varsinkin televisiotoiminnan alkuvaiheesta. Tällä hetkellä riippumattomien pienyhtiöiden teoksien säilyminen on uhattuna.

Vapaakappalelakia pohtinut työryhmä esitti keväällä 2003, että Suomen elokuva-arkistosta muodostetaan koko audiovisuaalista perintöä vaaliva organisaatio. Tämä muutos on suuri ja merkitsee huomattavaa tehtävien laajennusta. Mutta se ei ole mahdollinen ilman aikamoista resurssien lisäystä. Elokuva-arkiston perustama ohjausryhmä on tehnyt tiivistä työtä hankkeen teknisen toteutuksen eteen. Me olemme valmiit ottamaan vastuun. Mutta vain siten, ettei laajennus syö alkuperäiseen tehtäväämme osoitettuja voimavaroja. Radio- ja tv-arkiston perustamista ei saisi enää viivyttää, ettei aineistoja katoaisi ja että ne saataisiin käyttöön.

5 Edelleenkin voidaan tehdä ero teatteria varten valmistettujen elokuvien ja televisiota varten valmistettujen elokuvien välillä. Mutta konvergenssi etenee niin teknisesti kuin tuotannollisestikin. Molemmissa saatetaan käyttää samaa digitekniikkaa, samat yhtiöt tuottavat teoksia molempiin välineisiin. Molemmat ovat osa tämän hetken kulttuuriamme. Ja ne on säilytettävä. Uusi, tekeillä oleva vapaakappalelaki ottaa lähtökohdakseen, että teoksiksi luonnehdittavat kotimaiset radio- ja tv-ohjelmat on talletettava aivan niin kuin 20 vuoden ajan laki on edellyttänyt talletettaviksi julkisen esityksen saaneet kotimaiset elokuvat. Euroopan neuvoston yleissopimus koskien avperinnön säilyttämistä on tulossa Suomen eduskunnan hyväksyttäväksi. Lisäpöytäkirja edellyttää myös kotimaisten tv-ohjelmien tallettamista.

Saavutuksien vuosi on takana. Tämän vuosikertomuksen tekstit kertovat niistä tarkemmin. Taas on kumarrettava syvään tallettajille, oikeuksien haltijoille, elokuvan ystäville, asiakkaillemme, joita ilman kaikki ei olisi ollut mahdollista. Ja kiitos myös henkilökunnallemme hyvästä vuodesta!

Matti Lukkarila

KO M - JA ARKISTOTYÖ R K OK OELMATYÖ Suomen elokuva-arkiston päätehtävä elokuvakulttuurin edistämisen rinnalla on kokoelma- ja arkistotyö. Tällä tarkoitetaan elokuvien ja niihin liittyvän aineiston hankintaa, säilyttämistä, kunnostamista ja restaurointia. Näitä tehtäviä hoitavat filmikokoelmista vastaavat kotimainen ja ulkomainen filmiyksikkö, videoyksikkö, dokumenttiyksikkö, perinnekokoelma sekä näiden tukena luettelointiyksikkö.

Kokoelma- ja arkistotyön tehtävänä on huolehtia siitä, että elokuva-arkistoon talletettu kotimainen ja ulkomainen elokuva ja muu audiovisuaalinen aineisto sekä niihin liittyvä oheisaineisto ja perinnemateriaali säilyvät ja on järjestetty, luetteloitu ja kuvailtu siten, että ne ovat helposti käytettävissä.

Filmikokoelmat Laki elokuvien arkistoinnista velvoittaa tekijöitä ja tuottajia tallettamaan kotimaassa tuotetun elokuvamateriaalin alkuperäiset kuva- ja ääninegatiivit, niitä vastaavat esityskopiot sekä kappaleet mainos- ja prmateriaalista Suomen elokuva-arkistoon. Lisäksi elokuva-arkisto pyrkii säilyttämään kopiot kaikista Suomessa levitetyistä ja

Kokoelmaell a ae - ja j arkistotyö t

Tulosalueen toiminta-ajatuksena on suomalaisen elokuvaperinteen hankinta, säilyttäminen ja saattaminen esitys- ja tutkimuskäyttöön.

suomeksi tekstitetyistä ulkomaisista elokuvista. Kokoelmaa laajennetaan ja kartutetaan yhteistyössä tuottajien ja maahantuojien kanssa. Kotimaisen elokuvan talletuksia oli vuoden aikana 118 kappaletta. Talletukset sisälsivät 151 pitkää elokuvakopiota ja 41 pitkän elokuvan originaalimateriaalia. Lyhytelokuvia talletettiin 429 kappaletta, ja lyhytelokuvan originaalimateriaalia 200 kappaletta. Lyhytelokuvalukuihin sisältyvät myös trailerit ja mainosspotit. Ulkomaisen elokuvan talletustapahtumia oli 40 kappaletta. Ne sisälsivät 404 pitkän elokuvan kopiota ja 82 lyhytelokuvakopiota sekä 592 traileria. Noin puolet talletetuista pitkistä eloku-

vista oli lisäkopioita arkistossa jo oleviin nimikkeisiin. Lyhyistä kopioista lisäkopioita oli huomattavasti vähemmän. Filmiyksikön tehtävänä on toimittaa, tarkastaa ja tarpeen mukaan kunnostaa esityksiin menevät elokuvat. Erityisesti tämä koskee esityksiä Orionissa sekä elokuva-arkiston omissa esityssarjoissa muualla maassa. Elokuva-arkiston omia esityksiä varten toimitettiin ja tarkastettiin kaikkiaan 447 sekä koti- että ulkomaista pitkää elokuvaa sekä lukuisia lyhytelokuvaohjelmia. Lisäksi kopioita tarkastettiin kotimaisille elokuvafestivaaleille ja –tapahtumille sekä kansainvälisen elokuva-arkistojen liiton FIAFin piirissä ulkomailla tapahtuviin esityksiin. Kaikkiaan filmilainoja muihin kuin omiin esityksiin (niin kotimaahan kuin ulkomaille) annettiin 222 kappaletta.

Elokuvien pelastaminen Merkittävä osa filmiyksikön toimintaa on jo 1970-luvulla aloitettu kotimaisten elokuvien pelastekopiointi eli nitraattifilmillä olevien, itsestään hajoavien elokuvien kopioiminen paremmin säilyville alustoille. Pelasteita tehtiin vuoden 2003 aikana kaiken kaikkiaan 36 000 metriä yhteensä noin 150 elokuvasta. Nitraattifilmiä kopioitiin 21 000 metriä 100 nimikkeestä. Muu kopioitu materiaali oli toisen polven pelasteita ja esityskopioita asetaatti- ja polyesteripohjaisista duplikaattimate-

riaaleista. Pelastamistyötä haittasi duplikaattifilmimateriaalissa ilmennyt tekninen vika, jonka selvittelyyn kului useita kuukausia. Lii-Filmin katsausten sarjan pelastekopiointi saatiin päätökseen. Sen ohella kopioitiin lyhytelokuvia muun muassa Filmimies Oy:n Uutta ja parempaa -sarjasta. Vuoden alussa elokuva-arkistolle siirtyneestä puolustusvoimien kokoelmasta kopioitiin parisenkymmentä elokuvaa, joiden lisäksi käytiin läpi 45 muuta elokuvanimikettä. Värillisiä lyhytelokuvia kopioitiin 11 kappaletta.

8 Pitkien näytelmäelokuvien osalta valmistettiin uusi ääninegatiivi Teuvo Tulion ohjaamasta elokuvasta Vihtori ja Klaara (1939). Puolustusvoimien kokoelmasta tehtiin uusi duplikaatti elokuvasta Suomen Armeija (1927). Työn alle otettiin vuoden 1928 Tukkijoella-elokuvan restaurointi ja uuden sävytetyn esityskopion valmistaminen niin sanotulla Desmet-menetelmällä. Lisäksi työn alle otettiin uuden kopion tekeminen elokuvasta Meidän poikamme (1929). Pelastamistoimintaa jatkettiin myös ulkomaisten elokuvien osalta. Suomen elokuva-arkiston vuonna 2002 voittaman Haghefilm Awardin turvin restauroitiin elokuva Wunder der Schöpfung (1925) Amster-

Kokoelmaell a ae - ja j arkistotyö t

damissa. Restauroitu kopio sai uuden ensi-iltansa lokakuussa Le Giornate del Cinema Muton mykkäelokuvafestivaaleilla Italiassa. Restaurointiyhteistyötä muiden arkistojen kanssa jatkettiin vuoden aikana. Restauroitavana ovat Die Biene Maja (1926) Bundesarchiv-Filmarchivissa Saksassa ja viisi Keystone-kauden (1914) Chaplin-lyhytelokuvaa Cineteca del comune di Bolognassa Italiassa. Digitaalitekniikan saralla merkittävimmät tapahtumat olivat edellisvuotisen Sininen Saimaa -restauroinnin esittely kansainvälisen elokuvaarkistojen liiton FIAFin kongressin symposiumissa ja osallistuminen eurooppalaiseen FIRST-tutkimushankkeeseen, jossa pyritään kehittämään digitaalisen restauroinnin menetelmiä.

Videokokoelmat Vapaakappalelain mukaisesti sekä koti- että ulkomaisista kuvatallenteista, jotka on tarkoitettu katseltaviksi liikkuvina kuvina, on luovutettava vapaakappaleet elokuva-arkistoon. Näin pyritään varmistamaan se, että niin videolla kuin DVD-levyinä levitettävät elokuvat saadaan säilötyiksi jälkipolville. Videokokoelmiin vastaanotetaan lakisääteisesti myös masteraineiston talletuksia. Talletustapahtumia videokokoelmiin oli vuoden aikana 69 kappaletta, joista vapaakappaletalletuksia oli 36 ja talletuslain alaisia 33 kappaletta. Vapaakappalevideotallenteita saatiin

2 250 kappaletta, joista VHS-kasetteja oli 871 ja DVD-levyjä 1 379 kappaletta. Muissa videotalletuksissa eri formaattisia nauhoja tai DVD-levyjä saatiin 2 016 kappaletta. Videokokoelmissa oli vuoden 2003 lopussa yli 63 000 nimikettä, joista vapaakappaleita oli noin 30 000 kappaletta. DVD-levyissä numeroituja nimikkeitä oli noin 3 300 kappaletta.

Tärkeä yksittäinen talletus oli Suomen äänija kuvatallennetuottajat ÄKT ry:n kotimaisten musiikkivideoiden talletus, joka kattaa ESEK/ LUSES AV-jaoston tukemat videot vuosilta 1987 – 2001. Merkillepantavaa on myös vapaakappaleina talletettujen DVD-levyjen määrän kasvu. Videokokoelmien hoidon kannalta viime vuonna tärkeänä työalueena oli sekä Otaniemen varaston että Pursimiehenkadun toimitiloissa sijaitsevan videoarkiston järjestäminen.

Dokumenttikokoelmat Elokuvien ja museoesineiden lisäksi elokuvaarkisto säilyttää, kunnostaa ja luetteloi erilaisia elokuvien oheisaineistoja kuten valokuvia, julisteita, käsikirjoituksia ja elokuvien markkinointi- eli PR-materiaaleja. Näistä oheisaineistoista elokuva-arkistossa vastaa dokumenttiyksikkö. Vuoden 2003 aikana vastaanotettiin 121 talletusta, jotka sisälsivät sekä paperi-, dia- että digitaalivalokuvia. Paperikuvia vastaanotettiin yhteensä 26 000 kappaletta, joista elokuva-arkiston kokoelman kannalta uusia kuvia oli 7 000. Diakuvia vastaanotettiin 7 700, joista uusia oli 3 500 kappaletta. Cd-rom– kuvalevyjä saatiin 885 kappaletta. Julisteita vastaanotettiin 830 kappaletta kotija ulkomaisista elokuvista. Käsikirjoituksia ja tekstilistoja saatiin 770, joista kokoelman

kannalta uusia oli 480 kappaletta. PRaineistoon saatiin uusia nimikkeitä noin 700 kappaletta ja niin sanottuja EPK-videoita 1 250 kappaletta noin 400 eri elokuvaan liittyen. EPK-videot (Electronic Press Kit) sisältävät videolle koostettuja lehdistö- ja markkinointimateriaaleja.

Vuoden aikana luetteloitiin ja käsiteltiin kaikki uudet talletukset. Kotimaisen valokuva-aineiston originaalinegatiiveja on kokoelmissa noin 301 000 kappaletta ja diapositiiveja lähes 77 000 kappaletta. Valokuvia ja diapositiiveja digitoitiin ja luetteloitiin elokuva-arkiston tietokantaan yli 7 000 kappaletta.

Kokoelmaell a ae - ja j arkistotyö t

Perinnekokoelma ja museohanke Elokuva-arkiston perinnekokoelma sisältää ensisijaisesti kotimaisesta elokuvahistoriasta kertovaa materiaalia. Pääsääntöisesti lahjoituksin karttuvaan kokoelmaan kuuluu elokuvauksessa, laboroinnissa ja elokuvaesityksissä käytettyjä laitteita kuten kameroita, leikkauspöytiä, projektoreita, pukuja, lavasteita ja muuta tarpeistoa. Ulkomaisen filmikokoelman siirto Vanhan Talvitien varastosta Otaniemen uuteen päätearkistoon käynnisti museoesinekokoelmien uudelleenjärjestämisen. Kesäkuussa aloitetun työn tuloksena oli vuoden loppuun mennessä siirretty suuresta kokoelmahuoneesta noin 150 tavaralavallista aineistoa uuteen pääkokoelmatilaan. Pienesineistö sijoitettiin filmeiltä vapautuneisiin keveisiin hyllyihin ja raskas aineisto uuteen säilytystilaan pystytettyihin järeisiin tavaralavahyllyihin.

Suureen kokoelmahalliin jäänyt aineisto, joka käsittää 115 tavaralavaa suurikokoista ja raskasta aineistoa sekä lattiatasolle sijoitetut yhteensä 75 järeää teatteriprojektoria, 10 filmikopiokonetta sekä joukon äänensiirtolaitteita, järjestettiin uudelleen. Siirtojen ja järjestelyjen tarkoituksena oli luoda entistä paremmat edellytykset käsittelemättömän aineiston dokumentoinnille ja kuntoarvioinnille sekä vapauttaa suuresta kokoelmahuoneesta tilaa Elävän kuvan museon suunnitteilla olevalle perusnäyttelylle, jonka on tarkoitus avautua syyskuussa 2004. Ennen perusnäyttelyä toteutuu uudessa 250 neliömetrin näyttelytilassa valokuvataiteilija Malla Hukkasen maaseudun elokuvateattereita esittelevä valokuvanäyttely, jonka valmistelut käynnistyivät loka-marraskuussa. Näyttelyn toteutuksen mahdollistaa sponsoreiden ja Elokuvahistorian yhdistys ry:n tuki. Vuoden 2003 aikana museoesinekokoelmaan kirjattiin 42 uutta talletusta, joista 26 oli saapunut vuonna 2003. Kokoelmaan kirjattiin 409 uutta esinettä. Luetteloituja esineitä oli vuoden lopussa yhteensä noin 5 100 kappaletta. Museoesinetietokantaan liitettiin noin 1 170 lisäkuvaa, monista esineistä useita kappaleita. Digikuvalla varustettujen esineiden määrä kasvoi 800:lla. Vuoden 2003 lopussa tietokannassa oli digikuva noin joka neljännestä museoesineestä, yhteensä 1 300 kohteesta.

Luettelointi Luettelointiyksikkö kehittää elokuva-arkiston käytössä olevaa Tenho-elokuvatietokantaa, vastaa filmografisten perustietojen luetteloinnista sekä tukee arkiston kokoelmien tiedollista hallintaa. Elokuva-arkiston kirjastossa sijaitsevalta asiakaspäätteeltä kuka tahansa voi käyttää Tenho-tietokannan julkisia osia kaivatessaan esimerkiksi elokuvien tekijätietoja. Tenho-tietokannan kehittäminen painottui vuonna 2003 filmografisen luetteloinnin työvälineisiin. Suomen kansallisfilmografian käyttöliittymää kehitettiin huomattavasti, samoin elokuvien yleiseen filmografiseen luettelointiin tarkoitettua Elokuvat-osaa. Lisäksi parannettiin sähköistä tiedonsiirtoa Valtion elokuvatarkastamosta elokuva-arkistoon. Materiaalilogistiikan ja asiakaspalvelun työvälineenä käytettävässä Tilaukset-osassa käytiin läpi perusteellinen uudelleenkartoitus ja sitä kehitettiin vastaamaan paremmin laskutuksen tarpeita. Materiaalitiedostoissa tehtiin useita pienehköjä kehitystöitä, muun muassa Museo-osan toiminnallisuutta parannettiin. Vuoden aikana hankittiin ja luetteloitiin tiedot kaikista teatteriensi-illan saaneista kotija ulkomaisista elokuvista sekä kotimaisten lyhytelokuvien tietoja. Kotimaisten lyhytelokuvien filmografisten perustietojen luettelointi saatettiin loppuun (Filmografia Fennica

1904–1969). Lisäksi valvottiin, korjattiin sekä täydennettiin Tenhon yleistä tietosisältöä ja opastettiin työntekijöitä tietojärjestelmään ja luettelointiin liittyvissä kysymyksissä. Tenhoon luetteloitiin tietoja elokuva-arkiston eri yksiköissä siten, että Elokuvatosioon syntyi uusia tietueita noin 8 000 kappaletta (päivityksiä noin 25 000 kpl) ja eri materiaaliosioihin uusia tietueita noin 16 500 kappaletta (päivityksiä noin 40 000 kpl).

Luettelointiyksikkö osallistui elokuva-alan verkkopalveluun tähtäävään Elonet-projektiin. Vuoden 2003 aikana Elonetin suunnitteluvastuu siirtyi entistä enemmän elokuva-arkistolle. Lisäksi yksikkö avusti radio- ja televisioarkistoinnin ohjausryhmää luetteloinnin suunnittelussa.

Elokuvakokoelmien tunnuslukuja vuoden lopussa Elokuva-arkiston kokoelmissa on pelasteet mukaan lukien noin 28 100 suomalaista kuvaoriginaalinimikettä, ja ne edustavat noin 21 000 eri elokuvaa. Nitraattinimikkeitä on 10 885 kappaletta 7 158 eri elokuvateoksesta. Luku sisältää 592 pitkää elokuvakopiota 263 eri elokuvasta ja 2 761 lyhyttä kopiota 1 899 eri elo-

el a - jja a arkistotyö i t ty Kokoelma-

kuvasta. Pitkiä suomalaisia elokuvakopioita on noin 4 370 kappaletta 930 eri elokuvasta. Lyhyitä suomalaisia kopioita on noin 27 500 kappaletta 12 800 eri elokuvasta. Pitkien ulkomaisten elokuvien esityskopioita on noin 12 100 kappaletta 7 900 eri elokuvasta. Ulkomaisten lyhytelokuvien esityskopioita on noin 10 300 kappaletta 7 400 eri elokuvasta. Filmi- ja videokokoelmissa on kaikkiaan 213 720 numeroitua nimikettä. Puolustusvoimien kokoelman tietokannan yhdistämistyö on kesken, joten sen sisältämät elokuvat eivät ole tunnusluvuissa mukana.

Talletukset

Pelastetut filmimetrit

vuosi

2003 2002 2001 2000 1999

filmitalletusta/nimikettĂ¤ videotalletusta/kasettia

158/1 899 172/1 985 120/1 561 166/1 594 83/1 755

69/4 266 72/1 971 86/2 240 94/6 236 88/3 736

2003 2002 2001 2000

nitraatti

asetaatti

36 000 60 000

(nitraatti ja asetaatti yhteensĂ¤)

44 600 51 042

6 900 17 093

U N E LO O KU VA KU U LTTUURIN D S T MI N EDISTÄMINEN

Elokuvakulttuurin edistäminen on elokuvien esittämistä, elokuvaan liittyvää tutkimus- ja julkaisutoimintaa, kansainväliseen kulttuurivaihtoon liittyvää toimintaa, osallistumista näyttelyiden, festivaalien ja seminaarien järjestämiseen sekä toimintaa arkiston kirjastossa, jonka palvelualue alan erikoiskirjastona on hyvin laaja. Elokuvakulttuurin edistämisen eri tehtävistä vastaavat elokuva-arkistossa esitystoimintayksikkö, tutkimus- ja julkaisuyksikkö sekä kirjasto.

Elokuvakulttuurin edistäminen

Tulosalueen toiminta-ajatuksena on tehdä tunnetuksi elokuvahistoriaa ja -kulttuuria harjoittamalla ja tukemalla tutkimusta, esittämällä kulttuurisesti ja historiallisesti merkittäviä elokuvia, ylläpitämällä kirjastoa ja julkaisemalla kirjallisuutta sekä järjestämällä näyttelyitä, yleisötilaisuuksia ja seminaareja.

Esitystoiminta Esitystoiminta Helsingissä Elokuva-arkiston harjoittama esitystoiminta on valtion kulttuuripalvelua, jonka tarkoituksena on esitellä elokuvan historian suuntauksia ja maailmanelokuvan virtauksia kaikille elokuvista kiinnostuneille. Helsingin osalta esitykset keskittyvät vuonna 1927 rakennettuun elokuvateatteri Orioniin, joka on Helsingin vanhimpia jatkuvasti toimivia elokuvateattereita. Osoitteessa Eerikinkatu 15 toimiva 216paikkainen Orion on ollut elokuva-arkiston käytössä vuodesta 1984 lähtien. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen teatteriin toteutettiin perusteellinen restaurointi ja korjaus vuonna 2001. Sen tyylikkäät sisätilat on säilytetty perinteisessä asussaan samalla kun tekniikka on modernisoitu.

Orionin elokuvaesitykset rakentuvat teemakokonaisuuksiksi. Teemoja voivat olla esimerkiksi historialliset kehitysvaiheet, tyylisuunnat, elokuvaaallot, lajit, maat ja tekijät. Vuosi jakaantuu kolmeen esityskauteen: kevät-, kesä- ja syyskauteen. Teemat ja elokuvat esitellään niin ikään kolme kertaa vuodessa ilmestyvässä ohjelmavihkossa sekä elokuva-arkiston kotisivuilla osoitteessa www.sea.fi. Lisäksi jokaisesta ohjelmasta valmistetaan liuskan mittainen elokuvaesite, joka sisältää elokuvan tekijätiedot ja johdantotekstin. Esitteet tallennetaan arkiston tietokantaan.

Vuoden 2003 teemat

Orionin puoli vuotta voimassa oleva, yhden pääsylipun ostoon näytöstä kohti oikeuttava kantakortti maksoi vuonna 2003 neljä euroa. Alle 16-vuotiaat eivät tarvitse kantakorttia. Aikuisten pääsylipun hinta oli 3,5 ja lastenlipun (alle 12-vuotiaat) kaksi euroa.

Kesä: Arkiston aarteet, Bigas Luna, FIAF 2003 -kongressin erikoissarja, Milos Forman, Hongkong Express, Ilmojen halki: 100 vuotta moottori-ilmailua, Kesäyön romanttinen hehku, Neuvostoklassikoita, Nonstop, Ranskalainen kesä, Saksa muurin jälkeen, Shoah, Sight and Sound Top Ten, Usko ja epäusko II, Valentin Vaala II.

Vuonna 2003 Orionissa järjestettiin 862 elokuvanäytöstä, joissa esitettiin 509 eri elokuvaohjelmaa (pitkiä elokuvia tai lyhytelokuvakoosteita). Kantakortteja myytiin kaikkiaan 7 612 kappaletta, pääsylippuja näytöksiin 39 000, joista lasten lippuja 512. Lisäksi otettiin käyttöön lahja- ja sarjakortit. Vapaa-, sarja- ja lahjakorttilaiset mukaan lukien kävijöitä oli kaikkiaan 49 345. Keskimääräinen katsojaluku esitystä kohden oli 57,2. Suomen Elokuvakontakti järjesti Kettupäivät elokuvateatteri Orionissa 25. – 30.11.2003. Kettupäivien esitykset ja katsojamäärät eivät sisälly yllä oleviin lukuihin.

Kevät: Peter Greenaway, DocPoint: Lasse Naukkarinen ja Aleksandr Sokurov, Naiset venäläisessä elokuvassa, Simenon au cinéma, Valentin Vaala I (mukana Vaala ja Wuolijoki -viikonloppu), Pyhäpaha kaupunki, Italowestern II: Viva la muerte, Myyttinen Hongkong, HYY:n Elokuvaryhmä: Elokuva ja muut taiteet, Louis Feuillade, Usko ja epäusko I, William Wyler, Uudet animaatiosankarit, Komedian klassikot, Jean-Pierre Jeunet.

Syksy: Helsingin Juhlaviikot: Ingmar Bergman, Jane Birkin ja Goran Bregovic, Maalaustaiteen jäljet elokuvassa, Dokumentin ytimessä, Ranskan elokuva-arkiston aarteita, Ermanno Olmi, Valentin Vaala III (mukana Vaala ja Joutseno -viikonloppu), Mongolia, Krzysztof Kieslowski, Lars von Trier ja Dogma, HYY:n Elokuvaryhmä: Elokuva ja sensuuri, Victor Sjöström, Film noirin naiset, Lapset, elokuva ja kirjallisuus, Spike Lee, Jussit, Avanto: Gunvor Nelson.

Tampereen elokuvajuhlien Orion-näytösten vieraana kävi dokumenttiohjaaja Sehjo Singh (Intia) 10.3. ja Georges Simenon -sarjan vierailijoina John Simenon (Lausanne) sekä Danielle Bajomée (Liège) 21.–22.3.

teistyötapahtumina avustettiin Tampereen lyhytelokuvajuhlia, Turun suomalaisen elokuvan festivaalia, Sodankylän elokuvajuhlia, Espoo Ciné -festivaalia sekä Vilimit-tapahtumaa.

FIAF 2003 -kongressiin liittyvän elokuvasarjan vieraina olivat Aito Mäkinen, Jörn Donner, Peter von Bagh ja Stefan Drössler (München) 5.–7.6.

Seminaarit ja luentosarjat

Archives françaises du film (AFF / CNC) -sarjan vieraana kävi Eric Le Roy (Bois d’Arcy) 2.–4.10., Avanto-festivaaliin liittyvän esityssarjan vieraina Gunvor Nelson ja John Sundholm (Ruotsi) 20.– 23.11. sekä Maalaustaiteen jäljet elokuvassa sarjan vieraana Laurent Fiévet (Pariisi) 5.–6.12. Valtakunnallinen esitystoiminta Elokuva-arkistolla oli vuonna 2003 sarjamuotoista esitystoimintaa Helsingin lisäksi Joensuussa, Jyväskylässä, Lahdessa, Oulussa, Rovaniemellä, Tampereella, Turussa ja Vaasassa. Esityksiä näillä paikkakunnilla oli yhteensä 158 kappaletta, ja jäsenmäärä eli kantakortin ostaneiden katsojien määrä oli 2 442. Elokuva-arkisto osallistui myös useiden elokuvafestivaalien ohjelmistovalintoihin ja filmihankintoihin. Johtokunnan hyväksyminä virallisina yh-

Ranskan suurlähettiläs Jean-Jacques Subrenat ojensi Chevalier de l’ordre des Arts et des Lettres –kunniamerkin elokuva-arkiston Satu Laaksoselle.

Ingmar Bergman -sarjan ja -näyttelyn vieraina olivat Maaret Koskinen, Aina Bellis ja Åse Kleveland (Tukholma) sekä Jörn Donner 27.–28.8.

Elokuva-arkisto pyrkii edistämään elokuvien tuntemusta järjestämällä seminaareja ja luentosarjoja. Yhteistyössä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan elokuvaryhmä ry:n kanssa järjestettyjen luentosarjojen teemoina olivat keväällä Elokuva ja muut taiteet ja syksyllä Elokuva ja sensuuri. Kumpikin sarja koostui 10 luennosta sekä luentojen teemaan liittyvistä, elokuva-arkiston normaalin esitystoiminnan puitteissa tapahtuneista elokuvaesityksistä.

Lisäksi Orionissa järjestettiin Valentin Vaala -seminaari 14.2., Naiset venäläisessä elokuvassa -seminaari 1.3., Simenon au cinéma -juhlaseminaari 22.3. ja Usko ja epäusko -sarjaan liittyvä The Believer -elokuvaa käsittelevä keskustelutilaisuus 26.4. Maalaustaiteen jäljet elokuvassa –esityssarjan suunnitellut taiteilija ja tutkija Laurent Fiévet luennoi Orionissa 5. ja 6.12. Erikoistapahtumia

Cleaning Women -yhtye toteutti niin sanottuna kinokonserttina Aelita-elokuvan säestyksen 21. ja 22.2. Suomen Wagner-seura järjesti Richard Wagnerin 200-vuotisjuhlatapahtuman 3.6. Yhteistyössä Stadin Slangi ry:n kanssa toteutettiin nonstop-iltapäivä 14.8. Kohtauksia eräästä avioliitosta esitettiin kokonaisuudessaan Taiteiden yössä 28.8. Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin osasto toteutti 3.–26.10. kinokonsertit Études sur Paris, L’Arpète, Maldone, Pique dame, Salammbô ja L’Homme du large.

Kulttuurivaihto Suomalaisen elokuvan esittely ulkomailla on kulttuurityötä, jonka parissa elokuvaarkisto jatkoi vuonna 2003 läheistä yhteistyötään Suomen elokuvasäätiön kanssa osallistuen elokuvakopioineen lukuisiin sen järjestämiin kansainvälisiin elokuvaviikkoihin. Näiden yhteistapahtumien lisäksi elo-

Elokuvakulttuurin edistäminen

kuva-arkisto järjesti itsenäisesti useita elokuvasarjoja ulkomailla ja toimitti niihin sekä filmiettä videokopioita ja valokuva-, esite- ja tekstilistamateriaalia. Suomalaista elokuvahistoriaa kohtaan tunnetaan ulkomailla yhä kasvavaa kiinnostusta. Elokuva-arkiston kulttuurivaihtokopioita nähtiin vuoden 2003 aikana mm. seuraavien maiden eri festivaaleilla, elokuva-arkistoissa ja kulttuuri-instituuteissa: Alankomaat, Azerbaidzan, Italia, Itävalta, Kanada, Latvia, Liettua, Portugali, Ranska, Saksa, Tsekin tasavalta, Ukraina, Venäjä, Yhdysvallat. Merkittävin yksittäinen esittäjä on Ranska, jossa Suomen Ranskan instituutti toimii hyvin aktiivisesti suomalaisen elokuvan puolesta ja jonka eri festivaalit ovat yhä kiinnostuneempia suomalaisesta elokuvasta. Myös saksankieliset maat – Saksa ja Itävalta – ovat taas aktivoitumassa. Suomen Ranskan instituutissa Pariisissa oli pitkin vuotta elokuva-arkiston kokoelmista koottuja ohjelmia kuten yleisön toivesarja “Le public en redemande”, kunnianosoitus näyttelijä Kati Outiselle “Une Etoile du Nord” sekä suomalaisia ihmiskohtaloita esittelevä “La Comédie humaine dans le cinéma contemporain finlandais”. Prahan Febiofestivaaleilla oli kunnianosoitus ohjaaja Rauni Mollbergille ja Rouenin pohjoismaisilla elokuvajuhlilla kunnianosoitus ohjaaja Matti Ijäkselle. Amsterdamin elokuvamuseo järjesti ensimmäisen suomalaisen klassikkoelokuvien sarjansa.

kaksipäiväinen ja siihen sisältyi mm. FIAFin keskeisten toimihenkilöiden eli presidentin ja eksekutiivikomitean jäsenien vaali. Kaiken kaikkiaan yleiskokous sujui tiiviistä ohjelmastaan huolimatta moitteettomasti, ja delegaateille varattu korkeatasoisesti varustettu infokeskus toimi tehokkaasti.

Kulttuurivaihdon piiriin voidaan lukea myös kansainvälisen elokuva-arkistojen liiton FIAFin kongressin aikana Orionissa järjestetty suomalainen klassikko-ohjelma, joka sai hyvää palautetta maailman eri arkistojen edustajilta.

FIAF-kongressi Tukholmassa ja Helsingissä Suomen elokuva-arkisto ja Svenska Filminstitutet (SFI) järjestivät yhdessä kansainvälisen elokuvaarkistojen liiton FIAFin 59. kongressin vuonna 2003. Kongressi pidettiin Tukholmassa ja Helsingissä 1. – 7.6. välisenä aikana. Kaksipäiväisen, Tukholmassa pidetyn ja värielokuvien restaurointiin keskittyneen seminaarin jälkeen kongressivieraat siirtyivät laivalla Helsinkiin. Suurin osa vieraista majoittui Helsingin kokouspaikan Marina Congress Centerin yhteydessä sijaitsevaan hotelli Grand Marinaan. Torstaina kaupungintalolla pidettyjen vastaanottojuhlallisuuksien jälkeen alkoi perjantaiaamuna tiukkatahtinen kokoustaminen. Yleiskokous oli

59. FIAF-kongressi osoittautui suureksi menestykseksi. Tukholman symposiumiin osallistui 195 edustajaa 73 elokuva-arkistosta ja 47 maasta. Vuosikokouksessa oli edustettuna 67 jäsenarkistoa ja 10 assosioitua arkistoa. Helsingissä vieraita oli kaiken kaikkiaan 170 henkeä 44 maasta. Koko tapahtuma, sen sisältö ja järjestelyt saivat osakseen runsaasti kiitosta. Yhteistyö Tukholman ja Helsingin välillä sujui erinomaisesti. Kongressin järjestäminen oli elokuva-arkiston henkilökunnalle suuri ponnistus. Järjestelyistä vastaavana toimi elokuvasihteeri Outi Heiskanen, ja käytännössä koko henkilökunta osallistui talkoisiin: vieraiden kuljetusten järjestämiseen, opastukseen, neuvontaan ja kaikenlaiseen avustamiseen niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Kongressia oli odotettu pitkään ja hartaasti, ja h-hetken saapuessa siihen oltiin enemmän kuin valmiita. Orionteatteri tarjosi paitsi puitteet Euroopan elokuva-arkistojen liiton ACE:n vuosikokoukselle myös kunnianhimoisen, kiitetyn elokuvaohjelmiston. Myös Otaniemen uutta arkistoluolaa esiteltiin sankalle FIAF-vierasjoukolle.

Kirjasto Elokuva arkiston kirjasto on elokuva-alan tietokeskus. Kirjaston kokoelmiin hankitaan filmografioita ja hakuteoksia sekä elokuvakirjallisuutta mahdollisimman laaja-alaisesti. Aihepiireinä voivat olla esimerkiksi elokuva taiteena, elokuvan historia, elokuvateoria, genret, ohjaajat, näyttelijät, elokuva teollisuutena ja tuotantokoneistona, tai vaikkapa elokuvan ja yhteiskunnan suhde. Aikakausjulkaisuja kirjastossa on mykkäelokuvan kaudelta tähän päivään.

Kirjaston leikekokoelmaa varten seurataan jatkuvasti 15 päivälehteä ja useaa aikakauslehteä. Jokainen teatteriensi-illan saanut tai elokuva-arkiston omissa esityssarjoissa esitetty elokuva saa oman leikekansionsa, johon kerätään kyseisestä elokuvasta kirjoitettuja lehtiartikkeleita. Kansioita on paitsi elokuvista, myös elokuvien henkilöistä ja aiheista. Kirjasto tarjoaa asiakkaiden käyttöön elokuva-alan tietokantoja, muun muassa elokuva-arkiston oman Tenho-tietokannan sekä FIAFin International Index to Film and Television Periodicals ja British Film Instituten Film Index International -tietokannat. Elokuva-arkiston kirjastoon tulevat kausijulkaisut luetteloidaan NOSP-tietokantaan,

Elokuvakulttuurin edistäminen

jonne kerätään tietoa pohjoismaisiin kirjastoihin saapuvista aikakausjulkaisuista. Vuodesta 1988 lähtien kirjasto on osallistunut FIAFin International Index to Film and Television projektiin, jonne on toimitettu Suomen osuus eli artikkeliviitteet Lähikuva- ja Filmihullu-lehdistä. Kirjaston kokoelmat on luetteloitu PrettyLibkirjastojärjestelmään, jonka avulla kirjastosta löytyvää aineistoa ja sen saatavuutta voidaan tarkastella kauempaakin. Järjestelmä on käytettävissä elokuva-arkiston kotisivujen kautta osoitteessa http://www.sea.fi/kirjasto/tietokannat.html Kirjallisuuden kartuntavolyymi säilyi vuonna 2003 ennallaan. Uusia kirjoja hankittiin 730 nimikettä ja aikakausjulkaisuja tilattiin 150 vuosikertaa. Kokoelmissa on noin 24 000 teosta ja noin 42 255 leikekansiota, joista ulkomaisia elokuvakansioita on 25 640 ja ulkomaisia henkilökansioita 9 535. Kotimaisia elokuvakansioita on 2 800 ja henkilökansioita 2 460. Aiheenmukaisia kansioita on 1 820 kappaletta.

Tutkimus ja julkaisut

Näyttelyt

Elokuva-arkistossa edistetään elokuvakulttuuria myös elokuvia tutkimalla ja julkaisemalla kirjoja niistä. Suomen kansallisfilmografia on kirjasarja, joka taltioi suomalaisen pitkän elokuvan historian täsmällisesti ja kokonaisuudessaan. Viimeisen, 12. osan valmistuttua tämä maailman tarkimmaksi sanottu filmografia-sarja kattaa kaikki kotimaiset teatterilevityksen saaneet pitkät elokuvat vuoteen 2000 saakka.

Elokuva-arkistoon talletettu materiaali tarjoaa hyvät mahdollisuudet näyttelyiden rakentamiselle. Vuoden 2003 uusia näyttelyitä olivat Helsingin kaupungin taidemuseo Tennispalatsissa pidetty Teuvo Tulio – intohimon vallassa –näyttely sekä yhteistyössä Helsingin juhlaviikkojen kanssa toteutettu Ennen kuin Ingmarista tuli Bergman –näyttely Lasipalatsissa. Elokuva-arkiston aulagalleriaan koottiin Ingmar Bergmanin elokuvien julistenäyttely.

Vuoden 2003 aikana julkaistiin Markku Marttilan, Juha Seitajärven, Lauri Tykkyläisen ja Kai Vasen toimittama Intohimon vallassa – Teuvo Tulion kuvamaailma Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana. Julkaisu liittyi Helsingin kaupungin taidemuseossa Tennispalatsissa järjestettyyn Tulio-valokuvanäyttelyyn.

Näiden uusien näyttelyiden lisäksi aiemmin kootut näyttelyt kiersivät sekä kotimaassa että ulkomailla. Lumous – maisemakuvia suomalaisen elokuvan kultakaudelta oli nähtävissä Rauman taidemuseossa Blue Sea Film Festivalin yhteydessä sekä Euran kirjastossa Euran elokuvatapahtuman yhteydessä. Marja-Leena Hukkasen Aki Kaurismäki -näyttely Kaihon kultamaa kiersi kesällä Kanadassa (Toronto, Halifax) ja oli nähtävissä lokakuussa Turkissa (Ankara). Kaihon kultamaasta tehty laajennettu versio Pysähtyneitä kohtauksia oli esillä VB-valokuvakeskuksessa Kuopiossa sekä Saarijärven elokuvapäivillä.

ARKIST VELU IS O PA LVEL LU T Arkistopalveluilla tarkoitetaan elokuva-arkiston asiakkailleen tarjoamia palveluita. Ne voivat olla muun muassa elokuvaan liittyvien aineistojen selvitys-, huolinta- ja lainauspalveluja, videosiirtoja, elokuvaja videokatseluita sekä tietopalveluja.

Arkistopalvelut jakautuvat ja verkottuvat elokuva-arkiston eri yksiköiden välille. Toiminnan ytimen muodostavat katselupalvelut tutkimuksen ja kulttuurisen sisältötuotannon tarpeisiin. Aineistojen saatavuus ja käyttö edellyttävät elokuva-arkistolta lisäksi omaa videosiirtoihin ja monistamiseen erikoistunutta teknistä yksikköä. Filmi-, video-, dokumentti- ja videosiirtoyksikkö avustivat vuoden aikana monin tavoin elokuvatutkimusta, kulttuurilaitosten näyttelytoimintaa, elokuvafestivaaleja sekä elokuvatuotantoja. Kokoelmia ja elokuvien tutkijakatseluita hoitava filmiyksikkö harjoittaa lisäksi arkiston omistaman dokumenttifilmiaineiston myyntiä. Kirjaston henkilökunta tarjoaa tietopalveluja mitä moninaisimmista elokuvia koskevista aiheista, esimerkiksi elokuvien tekijätietoihin ja kävijätilastoihin liittyen.

Arkistopalvelut

Tulosalueen toiminta-ajatuksena on tuottaa arkiston kokoelmiin, laitteistoihin ja tietotaitoihin liittyviä palveluita Suomen elokuva-arkiston maksullisista suoritteista annetun opetusministeriön päätöksen (Opetusministeriön päätös 18.12.1996) säätämällä tavalla.

Arkistopalveluista perittäviä maksuja säätelee asetus Suomen elokuva-arkiston suoritteiden maksullisuudesta sekä opetusministeriön vahvistama hinnasto, joka löytyy elokuva-arkiston kotisivuilta osoitteesta http://www.sea.fi/arkistopalvelut/hinnasto.html.

Filmipalvelut Filmipalvelun asiakkaita ovat elokuvan valmistajat, levittäjät, yritykset ja erilaiset järjestöt. Vakituisia asiakkaita ovat Yleisradio ja MTV3, jotka hyödyntävät elokuva-arkistoon tallettamaansa aineistoa ohjelmatuotannossaan. Elokuva-arkisto tukee elokuvatutkimusta yhteistyösopimuksilla, joissa määritellään filmipalvelun tehtävät väitöstyön yhteydessä tai laajemmassa tutkimusprojektissa. Sopimus mahdollistaa pitkään jatkuvan aineistoselvittelyn ja tutkimuksen edellyttämät videosiirrot normaalia alhaisemmin palvelumaksuin. Filmikatseluita järjestettiin vuoden aikana 25 kappaletta 98 eri elokuvasta. Elokuva- ja televisiotuotantoihin osallistuttiin luovuttamalla kotimaista filmimateriaalia ja/tai niihin liittyvää palvelua 30 kertaa, 93 eri elokuvasta.

Dokumenttipalvelut Dokumenttiyksikkö hoitaa kokoelmien tietopalvelua ja toimittaa asiakkaille tilauksesta kopioita tai vedoksia elokuva-arkiston kokoelmiin kuuluvista valokuvista, julisteista tai käsikirjoituksista. Asiakkaat voivat tutustua kokoelmissa olevaan aineistoon arkiston tiloissa varaamalla ajan etukäteen palvelua hoitavilta henkilöiltä.

Kansainvälisen elokuva-arkistojen liiton FIAFin piirissä tapahtuneet vaihdot, festivaalilainat ja kertaluonteiset tapahtumat mukaan laskien filmilainoina annettiin kotija ulkomaille muihin kuin elokuva-arkiston omiin esityssarjoihin yhteensä 256 elokuvaa. Ulkomaisia pitkiä elokuvia näistä oli 137 ja kotimaisia pitkiä 121 kappaletta.

Vuonna 2003 tilaukseen johtaneita maksullisia palvelutapahtumia oli 330 kappaletta ja maksuttomia, tallettajiin, yhteistyökumppaneihin ja talon sisäiseen toimintaan liittyneitä palvelutapahtumia reilut 30 kappaletta. Tilaukseen johtamattomia, yleisluonteisia neuvonta- ja palvelutapahtumia oli noin 200 kappaletta.

Omista kokoelmista esitettiin Orionissa 289 elokuvaohjelmaa (257 ulkomaista ja 32 kotimaista elokuvaa) ja valtakunnallisen esitystoiminnan puitteissa 158 elokuvaohjelmaa (127 ulkomaista ja 31 kotimaista elokuvaa).

Valokuvia lainattiin 1 730 ja julisteita 60 kappaletta. Valokuvalainoista lähes 1 300 kappaletta toimitettiin asiakkaille digitaalisessa muodossa, joko sähköpostin välityksellä tai CD-ROM -levyinä.

Videopalvelut Videopalvelu on vapaakappalekokoelmaan kohdistuvaa tietopalvelua ja katselupalvelua. Se on tarkoitettu ensisijaisesti elokuvan tutkijoille, opiskelijoille sekä elokuvasta kirjoittaville toimittajille. Katselupalveluista vastaavat yhteistyössä videoyksikkö ja filmiyksikkö. Videokatseluita järjestettiin 250 kappaletta.

Videosiirrot

Videosiirtoyksikkö siirtää filmimateriaalia videolle pääasiallisesti elokuva-arkiston sisäiseen käyttöön sekä tutkijapalvelun tarpeisiin. Siirtoja tehdään myös asiakkaiden tilauksesta. Työtilaukset välittää yksikölle filmi- ja videopalvelu.

Arkistopalvelut

Hinnaston mukaan laskutettavia asiakassiirtoja tehtiin vuoden aikana 417 tuntia. Lisäksi elokuva-arkiston sisäisenä palveluna tehtyjä töitä oli yhteensä 595 tuntia, joista 10 tuntia oli Suomen kansallisfilmografian tekemiseen liittyviä siirtoja. Sisäisenä palveluna siirtoja tehtiin skannerilla 87 tuntia, Betacam SP:llä 234 tuntia ja VHS:llä 163,5 tuntia. Työtilauksia oli kaikkiaan 250 kpl.

Kirjasto Kirjalainojen lisäksi kirjasto palvelee asiakkaitaan kaukolainoin ja toimittaa pyynnöstä artikkelikopioita. Lisäksi kirjasto tarjoaa tietopalvelua. Asiakaskäyntejä kirjastossa oli noin 6 200 kappaletta ja lainoja annettiin 17 400 kappaletta. Tietopalvelutapahtumia eli puhelinpalvelua, neuvontaa ja tiedonhakuja kirjattiin vuoden aikana 12 350 kappaletta.

TI TULEVA L AISUUTTA: U KO OHTI : A IO - JA TELEVISIO L A KIS TO INTI RADIO ARKISTO Maaliskuussa 2003 varmistui, että Opetusministeriön asettaman joukkoviestinnän arkistointiprojektin muistiossa tultaisiin uuden vapaakappalelain myötä esittämään radio- ja televisioarkiston (RTVA) perustamista Suomen elokuva-arkiston yhteyteen. Elokuva-arkistossa ryhdyttiin heti suunnittelemaan hankkeen käytännön toteutusta. RTVA:n suunnittelun projektipäälliköksi nimettiin dosentti Henry Bacon, ja suunnittelua koordinoimaan perustettiin erityinen ohjausryhmä, jossa arkiston omien jäsenien lisäksi on edustajia Opetusministeriöstä, Yleisradiosta, Museovirastosta sekä Satu ry:stä. Hankeen kehittelyssä on pidetty aktiivisesti yhteyttä erityisesti vapaakappalekirjastoihin, Yleisradioon sekä alan tutkijajärjestöihin. Vapaakappalekirjastot ovat vahvasti mukana, koska RTVA:n elektroniset palvelut tulevat olemaan käytettävissä myös niiden toimipisteissä. Vapaakappalekirjastojen vastaavat palvelut – ennen kaikkea Helsingin yliopiston kirjaston toimesta tallennetut suomalaiset verkkosivut - taas tulevat olemaan käytettävissä elokuva-arkistossa. Alalla saadun kokemuksen kartoittamiseksi vuoden 2003 aikana tehtiin tutustumiskäyntejä Euroopan mielenkiintoisimpiin radio- ja televisioarkistoihin. Yksi tutustumiskohteista oli Institut National de l’Audiovisuel (INA) Pariisissa. Tämä nykyiseen muotoonsa vuonna 1995 saatettu lai-

Radi o- ja televisi oarki sto inti

25 tos on teknisesti alan edistynein maailmassa, ja sen tarjoamat moninaiset ulospäin suuntautuvat palvelut voisivat soveltaen toimia erinomaisena mallina myös Suomen radio- ja televisioarkistolle. Näin RTVA:ssa tehtävän audiovisuaalisen kulttuuriperinnön keräämisen tarjoamia mahdollisuuksia saatettaisiin suunnitelmien mukaan myös laajempien ryhmien ulottuville. RTVA tulee tallentamaan valtakunnallisten televisio- ja radiokanavien lähetykset kokonaisuudessaan sekä vuosittain 2-4 viikkoa näytteitä paikallisradioiden ja kaapelikanavien ohjelmista. Tallentaminen tulee tapahtumaan digitaalisesti selailutasoisena, joka vastaa korkealaatuista videotasoa. Lisäksi

kulttuurihistoriallisesti merkittävinä pidettyjen ohjelmien tuottajat ovat velvollisia tallettamaan ohjelmat lähetystasoisena samaan tapaan kuin kotimaiset elokuvat on talletettava elokuva-arkistoon. Tallettaminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä, mikäli tuottaja tai ohjelman lähettäjä huolehtii ohjelman säilyttämisestä asianmukaisella tavalla.

Ollakseen todella hyödyllinen tutkimukselle RTVA:ssa pitää olla tarjolla mahdollisimman perusteellista luettelointitietoa. Sitä tullaan keräämään lukuisista eri lähteistä, ja tieto tullaan yhdistämään elokuva-arkiston nykyiseen Tenho-tietokantaan. Materiaalin perusteella tutkijat voivat tehdä monipuolisia hakuja tietokannasta esimerkiksi lähetysaikojen, ohjelman tekijöiden, ohjelmatyyppien tai vaikkapa uutisja ajankohtaisohjelmissa käsiteltyjen aiheiden perusteella. Tietokannan käyttöliittymästä suunnitellaan monipuolinen tutkimusinstrumentti, joka mahdollistaa esimerkiksi tilastojen ja graafisten esitysten laatimisen talletetun materiaalin kuvaamiseksi. Nykyisin käytettävissä olevan teknologian turvin Suomen elokuva-arkiston yhteyteen perustettavasta RTVA:sta voi tulla kansainvälisesti ottaen edelläkävijä uuden tekniikan soveltamisessa audiovisuaalisen kulttuuriperinnön arkistoimiseen.

Radio- ja televisioar kistointi

Projektin käytännön toteutus aloitetaan sitten kun eduskunta on hyväksynyt vapaakappalelain, ja kun elokuva-arkistolle on osoitettu resurssit radio- ja televisioarkistoinnin järjestämiseen.

O OK KUNTA N JOHT Opetusministeriö asetti Suomen elokuva-arkistolle uuden johtokunnan toimikaudeksi 1.4.2003 – 31.12.2005. Johtokunnan jäseniksi asetettiin: hallintojohtaja Håkan Mattlin, OPM yli-intendentti Sirkku Dölle, Museovirasto toimitusjohtaja Raija Nurmio, Suomen filmikamari suunnittelija Tiina Peltola, elokuva-arkiston henkilökunta tutkija Kauko Rumpunen, Kansallisarkisto tuottaja, ohjaajaTertta Saarikko, SATU ry. professori Jukka Sihvonen, Turun yliopisto kehityspäällikkö Martti Soramäki,YLE elokuvatuottaja Pertti Veijalainen , Suomen elokuvatuottajien keskusliitto Edellä mainituille asetettiin henkilökohtaiset varajäsenet. Lisäksi elokuva-arkiston johtaja Matti Lukkarila kuuluu jäsenenä johtokuntaan. Opetusministeriö määräsi johtokunnan puheenjohtajaksi hallintojohtaja Mattlinin ja varapuheenjohtajaksi kehityspäällikkö Soramäen. Johtokunta valitsi sihteerikseen suunnittelija Tapio Riihimäen. Tällä kokoonpanolla johtokunta piti vuoden aikana neljä kokousta. Lisäksi edellinen johtokunta ehti kokoontua kolme kertaa alkuvuoden aikana. Johtokunta päätti asettaa työjaoston, jonka jäseniksi nimitettiin puheenjohtaja Mattlin, varapuheenjohtaja Soramäki sekä johtaja Lukkarila. Johtokunnan työjaoston sihteerinä toimi Matti Lukkarila. Työjaosto kokoontui vuoden aikana viisi kertaa, joista kolme kokousta sijoittui uuden johtokunnan toimikaudelle.

Joh tokunta

TA A LOUSKATT SAU S Suomen elokuva-arkiston menot vuosina 2000 – 2003 tulosalueittain (euroa): Kokoelma- ja arkistotyö Elokuvakulttuurin edistäminen Arkistopalvelut Yhteensä

2000 1 602 773 901 179 18 146 2 522 098

2001 1 734 437 *1 289 715 61 075 *3 085 227

2002 1 856 640 1 015 181 37 838 2 909 659

2003 **2 157 607 1 067 414 42 962 **3 267 983

* Vuoden 2001 luvuissa mukana elokuvateatteri Orionin remonttiin käytetyt varat. ** Vuoden 2003 luvuissa on mukana radio-ja televisioarkistoinnin suunnitteluun käytetyt varat.

28 Toimintaa ja kustannuksia kuvaavia lukuja /esitystoiminta: Elokuvateatteri Orion / Helsinki - esityksiä 862 kpl - elokuvaohjelmia 509 kpl - katsojia 49 345 kpl - keskimäärin katsojia / näytös 57,2 kpl - subventio / esitys 112 euroa - subventio / katsoja 2 euroa Menot yhteensä 306 990 euroa Tulot -210 368 euroa Nettomeno = hintatuki 96 623 euroa

Helsingin lisäksi esitystoimintaa oli Joensuussa, Jyväskylässä, Lahdessa, Oulussa, Rovaniemellä, Tampereella, Turussa ja Vaasassa.

Alueellinen esitystoiminta - esityksiä 158 kpl - subventio / esitys 100 euroa Menot yhteensä 43 904 euroa Tulot -28 110 euroa Nettomeno = hintatuki 15 794 euroa

Kettupäivien esitykset ja katsojamäärät eivät sisälly yllä oleviin lukuihin.

Talous kat saus

TU TA ILU 2 000 - 2003 TULOSALU UEVERTA 2000

2 000

menot, tuhatta euroa 2003 2002 2001 2000

1 500

1 000

500

Kokoelma- ja arkistotyĂś

Elokuvakulttuurin edistĂ¤minen

lo u e rt l 2000 0 0 Tulosaluevertailu - 2003

Arkistopalvelut

Suomen S e elokuva-arkisto l k t Postiosoite: PL 177, 00151 Helsinki Käyntiosoite: Pursimiehenkatu 29 – 31 A, 4. krs. Puhelinvaihde: 09 – 615 400 Fax. 09 – 615 40 242 Sähköposti: sea@sea.fi http://www.sea.fi

Vuosikertomus i ro 0 3 2003 Toimitus ja taitto: Tapio Riihimäki Kansi: Kai Vase Kuvat: Kai Vase, Markku Marttila, Suomen elokuva-arkiston kokoelmat Trio-Offset Oy, Helsinki 2004