Marco Ferreri

Milanolaislähtöisen Marco Ferrerin (1924–97) piti valmistua eläinlääkäriksi, mutta toisin kävi: elokuvakamerasta tuli hänen skalpellinsa ja terävin välineensä kulutusyhteiskunnan mätäpaiseiden puhkomiseksi. Kaikkien aikojen valkokangasprovokaattorina tunnettu euro-auteur flirttaili suurten tähtimenestysten ja kaupallisen potentiaalin kanssa, mutta veti aina maton alta kaikelta turvalliselta.

KE 15.2. klo 18.40

Italiatar Ja Rakkaus

(Le italiane e l’amore/Italienskan och kärleken), Italia/ Ranska 1961 • O: Piero Nelli, Lorenza Mazzetti, Nelo Risi, Gian Vittorio Baldi, Giulio Questi, Carlo Musso, Marco Ferreri, Florestano Vancini, Giulio Macchi, Francesco Maselli, Gian Franco Mincozzi • N: Maria Di Giuseppe, Anna Brignole • KAVI 35 mm • italiankielinen versio • suom. tekstit/ svensk text • K16 • 110’

Lyhyen espanjalaisuran jälkeen Ferreri teki italodebyyttinsä tässä episodifilmissä, joka tuo yhteen yksitoista kiehtovaa menneisyyden ja tulevaisuuden nimeä: Giulio Questi, Florestano Vancini, Gian Vittorio Baldi, Francesco Maselli… Omassa osuudessaan Ferreri kohauttaa tiivistämällä aviorikoksen kuvaan pikkuvauvan otsalla kykkivästä raatokärpäsestä.

PE 24.2. klo 20.20 & SU 26.2. klo 18.10

El M Mehil Ispes Ss

(Una storia moderna – L’Ape regina/Le lit conjugal), Italia/ Ranska 1963 • O: Marco Ferreri • N: Marina Vlady, Ugo Tognazzi, Walter Giller • 35 mm • italiankielinen versio • suom. tekstit • 90’

Satiirinen tutkielma hyönteismäisestä avioliitosta, jossa mies joutuu syrjään välittömästi sillä hetkellä, kun on täyttänyt ainoan merkityksensä – uuden elämän siittämisen. Ferreri sai heti ensimmäiseen täyspitkään italialaiseen elokuvaansa tähtivoimaa Ugo Tognazzin ja Marina Vladyn muodossa; näistä jälkimmäinen koppasi Cannesin näyttelijäpalkinnon.

KE 1.3. klo 18.30 & PE 3.3. klo 20.45

Ilmapallomies

(Break Up – L’uomo dei cinque palloni), Italia/Ranska 1965/68 • O: Marco Ferreri • N: Marcello Mastroianni, Catherine Spaak, Ugo Tognazzi • 35 mm • suom. tekstit • 86’

Kuvaukset miesten perversseistä suhteista materiaan ja esineisiin ovat muodostaneet erään Ferrerin tuotannon päälinjoista. Kertomus kontrollifriikistä ilmapallojen puhaltelijasta (Mastroianni) latistui tuoreeltaan jaksoksi episodielokuvaan Oggi domani dopodomani, mutta sinnikäs ohjaaja taisteli täyspitkän version ensi-iltaan vuonna 1968.

TO 16.3. klo 19.20

Suuri Pamaus

(La grande bouffe/Brakfesten), Ranska/Italia 1973 • O: Marco Ferreri • N: Marcello Mastroianni, Ugo Tognazzi, Michel Piccoli, Philippe Noiret • KAVI 35 mm • ranskankielinen versio • suom. tekstit/svensk text • K18 • 127’

Ohjaajansa kuuluisimmassa ja selkeimmällä konseptilla aseistetussa elokuvassa painokas äijäkööri (Tognazzi, Noiret, Mastroianni, Piccoli) linnoittautuu maaseutuhuvilaan juodakseen, ahmiakseen, irstaillakseen ja piereskelläkseen itsensä kuoliaiksi. Skandaali Cannesissa pohjusti teoksen kaupallisen ja kriittisen menestyksen.

KE 22.3. klo 20.45

L Koske Valkoiseen Naiseen

(Touche pas à la femme blanche/Rör inte den vita kvinnan), Ranska/Italia 1974 • O: Marco Ferreri • N: Catherine Deneuve, Marcello Mastroianni, Michel Piccoli • KAVI 35 mm • ranskankielinen versio • suom. tekstit/svensk text • K16 • 110’

Historiankirjojen sivut ovat liimautuneet yhteen farssifantasiassa, jossa omistava luokka hälyttää kenraali Custerin (Mastroianni) ja Buffalo Billin (Piccoli) häätämään intiaanihipit pois modernin Pariisin keskeltä. Vietnamin sodan krapulavuosien tuote peilaa eurooppalaista hämmennystilaa amerikkalaisen populaarikulttuurin edessä.

KE 8.3. klo 21 & LA 11.3. klo 17.20

Dillinger On Kuollut

(Dillinger è morto), Italia 1969 • O: Marco Ferreri • N: Michel Piccoli, Annie Girardot, Anita Pallenberg • 35 mm • italiankielinen versio • English subtitles • 95’

Ferrerin pääteos on pieteettinen, näennäisen tapahtumaköyhä kuvaus virkamiehen (Piccoli) lipumisesta väkivaltaan Dillinger-lehtileikkeen ja pistoolin inspiroimana. ”Porvariston henkisen tuhon ja itsepetoksen saagoja on usein kehitelty itsesäälintäyteisissä elokuvissa, Antonionin tapauksessa surumielisen romanttisesti. Ferrerin sävy on säälimättömän kova.” (Peter von Bagh)

KE 3.4. klo 20.15

Viimeinen Nainen

(La dernière femme/Den sista kvinnan/L’ultima donna), Italia/Ranska 1976 • O: Marco Ferreri • N: Gérard Depardieu, Ornella Muti, Michel Piccoli • KAVI 35 mm • suom. tekstit/ svensk text • K18 • 109’

”En ymmärrä naisia, minulla on maskuliininen sanasto, minut kasvatettiin maskuliinisessa kulttuurissa” (Ferreri). Gérard Depardieu tuijottaa, vatkaa ja palvoo penistään koko elokuvan halki tässä viimeisen pysäkin toksisessa tunnustuksessa, jonka paljaan lihallinen todistusvoima ei voi olla päätymättä veriseen umpikujaan.

PE 7.4. klo 16 & KE 3.5. klo 18.45

I Love You

Ranska/Italia 1986 • O: Marco Ferreri • N: Christopher Lambert, Eddy Mitchell, Flora Barillaro • ranskankielinen versio • KAVI 35 mm • suom. tekstit/svensk text • K12 • 102’

Ferrerille ominaiset obsessiiviset ja mielettömät objektiromanssit kohtaavat erään huipentumansa pääkansallisuudeltaan ranskalaisessa, ytimekkäästi nimetyssä elokuvassa I Love You. Christopher Lambertin tulkitsema ikävystynyt elämänhaahuilija poimii maasta yhtä lausetta toistelevan nukenpään – ja rakastuu siihen intohimoisesti.

LA 15.4. klo 19.50

Alaston Serkku

(Ciao maschio/ Bye Bye Monkey/Min nakna kusin), Italia/ Ranska 1978 • O: Marco Ferreri • N: Gérard Depardieu, James Coco, Marcello Mastroianni • musiikki Philippe Sarde

• original in English

• K18 • 113’

• KAVI 35 mm

• suom. tekstit/svensk text

Vaellukset länsimaisten pop- ja kulttuurisymbolien henkisessä erämaassa jatkuvat mystisessä dystopiassa Alaston serkku, jossa miehen voi raiskata ja King Kongin pojan kasvattaminen on tärkeämpää kuin omien lasten. Jeesus, Julius Caesar, John F. Kennedy ja iskevästi käytetty Coca Cola -pullo täydentävät merkitysgallerian.

TO 20.4. klo 18.45 & LA 6.5. klo 17.15

Pipicacadodo

(Chiedo asilo), Italia/Ranska 1979 • O: Marco Ferreri • N: Roberto Benigni, Francesca De Sapio, Dominique Laffin • musiikki Philippe Sarde • 35 mm • suom. tekstit • 112’

Tutkielma kasvatuksen roolista konformistisessa yhteiskunnassa. Nuori Roberto Benigni näyttelee luovaa ja epäsovinnaista lastentarhanopettajaa, joka ottaa asiakseen avata kommunikaatiokyvyttömän pikkupojan patoluukut. ”Täynnä leppoisaa spontaanisuutta, joka onnistuu olemaan samaan aikaan sekä hauskaa että tarkkanäköistä.” (John Pym)

Kaunein Tytt

(Storie di ordinaria follia/Stans vackraste flicka/Tales of Ordinary Madness), Italia/Ranska 1981 • O: Marco Ferreri • N: Ornella Muti, Ben Gazzara • musiikki Philippe Sarde • pohjautuu Charles Bukowskin novelleihin • KAVI 35 mm • original in English • suom. tekstit/svensk text • K18 • 100’

Ben Gazzara hoipertelee läpi elämänsä roolin jätteiltä, vanhalta viinalta ja hikisiltä panoilta löyhkäävässä Bukowski-filmatisoinnissa, jossa jo yksi selvinpäin suoritettu bussimatka on uroteko. ”Pelotonta riskinottoa – ei ehkä suurta taidetta, mutta elokuvan alastomuus kohoaa esteettiseksi voimaksi.” (Pauline Kael)