Issuu

! HUavihOkoM n tilaaja:

Ohjelm sä siirtymäs Olemme ksesta n postitu tii ko en . vihkoj estintään verkkovi taohjeet ja toimin t do tie Lisä nsi. ks. takaka

Orionin syksy

19.8.2014–11.1.2015

TEEMAT VALLAN LIIKUTTAJAT TAITEIDEN YÖ – SUOMIFILMI SING ALONG KINOKONSERTTI VÄRIKKÄÄT MYKÄT HEIDI KROHN 80 VUOTTA TŠEKKIMESTARIT: CHYTILOVA, ŠVANKMAJER JA SVEˇRAK SHAKESPEARE ELÄÄ! ELOKUVA UUSIKSI – REMAKES: KUROSAWA ORION 30 VUOTTA ARKISTON TEATTERINA KINO KLASSIKKO CARTE BLANCHE A ELINA KNIHTILÄ & HANNU-PEKKA BJÖRKMAN JAAKKO PAKKASVIRTA 80 VUOTTA RISTO JARVA 80 VUOTTA LEFFAPIKNIK ANIMAATIO-SUOMI 100 VUOTTA ANIMAAKARIT LEFFAAN! NÄYTÖKSIÄ PÄIVÄKODEILLE JA KOULUILLE ENSIMMÄINEN MAAILMANSOTA AS IF! YSÄRITEINILEFFAT RIVER PHOENIX TEKIJÄN VALINTA KAVI DIGITOI: SAMPO IL CINEMA RITROVATO KUUKAUDEN ELOKUVA TILDA SWINTON RANSKALAISET KIRJALLISUUSFILMATISOINNIT KINOKONSERTTI ENTUSIASMI INDIANA JONES 1935–1938 PERSONA JA BERGMAN DOKUMENTIN YTIMESSÄ ELOKUVAN HISTORIA – URANUURTAJAT FEDERICO FELLINI MARIANNE FAITHFULL HELSINGIN LYHYTELOKUVAFESTIVAALI TRANSHELSINKI SING ALONG: THE SOUND OF MUSIC KIM KI-DUK TALVISOTA JA ITSENÄISYYSPÄIVÄ WERNER HERZOG Esityskalenteri Elokuvahakemisto Info & yhteystiedot

AIKA SIVU 19.8.–30.8. 4–5 21.8. 5 24.8. 6 19.8. 6 19.8.–17.9. 21.8.–11.1. 21.8.–11.1. 23.8.–27.11. 23.8.–28.12.

7–8 9–11 12 13–14 15

23.8.–28.12. 27.8.–7.1. 27.8.–7.10. 30.8. 31.8.–4.1. 31.8.–4.1.

16–17 18–19 20 20 21–23 24–25

2.9.–11.12. 2.9.–30.11. 2.9.–10.1. 9.9.–9.1. 6.9.–13.12. 10.9. 30.9.–16.11. 1.10.–26.12. 1.10.–31.10. 7.10.–26.11. 11.10. 18.10. 21.10.–28.12. 22.10.–19.11. 27.10.–12.12. 28.10.–25.12. 5.11. 13.11.–16.11. 20.11. 22.11. 27.11.–20.12. 30.11.–6.12. 22.10.–10.1.

26–29 30–31 32–33 34 35 37 36–37 38 39–40 41–43 43 44 45 46 47–49 50–52 53 53 53 56 54–55 56 57–58 60–97 98–99 101–103

NÄYTÖKSET ELOKUVATEATTERI ORION, EERIKINKATU 15 VISNINGAR PÅ BIOGRAFEN ORION, ERIKSGATAN 15 SCREENINGS AT CINEMA ORION, EERIKINKATU 15

Saatteeksi Elokuvateatteri Orion tuli Suomen elokuva-arkiston – nykyisen KAVIn – käyttöön 30 vuotta sitten, ja siitä tuli nopeasti elokuvan ystävien oma temppeli. Esitystoimintamme yli kaksinkertaistui. Vaativalle yleisöllemme on palkitsevaa tarjota laatua, ja ilomme on, että nuoret ja nuorimmatkin ikäpolvet löytävät Orionin. Meillä jokainen kausi on yhtä juhlaa. Toimintamme perustuu hyvään yhteistyöhön Suomen elokuva-alan ja kansainvälisten kumppaniemme kanssa. Kunnioitamme syksyllä restaurointien juhlasarjalla maailman mahtavinta elokuvahistoriallista festivaalia Bolognan Il Cinema Ritrovatoa, ja vieraisille on luvassa festivaalin johto. Risto Jarva -Seuran seminaarissa ovat teemana Filminorin perustajat Jaakko Pakkasvirta ja Risto Jarva, jotka molemmat syntyivät 80 vuotta sitten. Modernin teatterin ja elokuvan merkkimiehelle Jaakko Pakkasvirralle omistamme täydellisen retrospektiivin. Suomalaisen animaation 100. juhlavuodelle meille on suunnitellut poikkeuksellisen mahtavan ohjelman Tuula Leinonen. Mukana ovat piirroksilla, paloilla, nukeilla ja tietokoneella luodut animaatiot, uranuurtajat, avantgardistit, musiikkivideot, lapsille tarkoitetut ja lapsilta kielletyt työt – koko kaari Eric Vasströmistä Rovioon. Lisää animaation juhlaa tarjoavat Annantalon taidekeskuksen näyttelyyn liittyvä Animaakarit -sarja sekä Helsingin Lyhytelokuvafestivaali HLEF. Yhteistyökumppanimme on Suomen Elokuvakontakti. Kausi käynnistyy tuttuun tapaan Helsingin juhVuodesta 2015 alkaen niiden, laviikoilla, pääteemana Vallan liikuttajat – miten jotka haluavat ohjelmavihkansalaiset ja elokuvakin ovat järisyttäneet vallitsevia rakenteita. Erityishuomion saa tšekkielokuva ja kon postitettuna kotiin, tulee Veˇra Chytilová (1929–2014). Osallistumme myös tehdä siitä erityinen tilaus Taiteiden yöhön ja Leffapiknikiin ja järjestämme (hinta 5 €/12kk). koko perheen kinokonsertin. Seuraa ohjeita takakannessa! Ohjaajasarjoissa esitellään Federico Fellinin huikea kaari neorealismista (La strada) spektaakkeliin (La dolce vita). Eteläkorealainen Kim Ki-duk kuuluu nykyelokuvan suuriin hätkähdyttäjiin ja festivaalilemmikkeihin. Ikikapinallinen Werner Herzog on löytöretkeilijä niin fiktion (Aguirre) kuin dokumentinkin (Cave of Forgotten Dreams) aloilla. William Shakespearen 450. juhlavuosi antaa aiheen muistuttaa, millainen inspiraation lähde suuri bardi on elokuvassakin ollut. Teatterikorkeakoulun Elina Knihtilä ja Hannu-Pekka Björkman ovat valinneet meille carte blanche -sarjan. Näyttelijäsarjoissa nousevat esiin Tilda Swinton ja River Phoenix. Ranskalaisten kirjallisuusfilmatisointien sarja tuo nähtäville sekä tuttuja helmiä että todellisia löytöjä, kuten Irène Némirovskyn romaaniin perustuvan David Golderin. Ensimmäinen maailmansota kuului ensimmäisiin elokuvasotiin. Omistamme sille sarjan ja satavuotismuistoseminaarin, johon on vapaa pääsy. Suosittu Elokuvan historia -sarja alkaa taas alusta – uusin ohjelmin, joista ensimmäinen on omistettu pioneeri Alice Guylle. Tarjolla on kinokonsertteja (Värikkäät mykät, Entusiasmi, Ranskalainen avantgarde), sing along -näytöksiä (Suomifilmi, The Sound of Music), 70 mm:n esityksiä ja Indiana Jones -maraton Bio Rexissä. Kuukauden elokuvia ovat Jia Zhangken A Touch of Sin ja Joss Whedonin Much Ado About Nothing. SELOn kanssa käynnistyvässä Tekijän valinta -sarjassa ovat esillä Zaida Bergroth, Heikki Kujanpää, Aku Louhimies ja Marja Pyykkö. Kino Klassikko -sarjassa valitut teokset nostetaan erityisesittelyyn. Riemukas uudenlainen sarja As If! esittelee 1990-luvun teinielokuvia, keskusteoksena tietenkin Clueless. Koululaisnäytöksissä on taas mistä valita. Keskipisteessä on niissäkin animaatio. Tervetuloa Orioniin! AA

Teemaan liittyy myös kunnianosoitus Veˇra Chytiloválle ja Prahan keväälle (ks. 7–8) – samoin Mies, joka ei osannut sanoa ei, jossa kansalaiset nousevat puolustamaan puukaupunginosaa (ks. 20).

Kansalaistottelemattomuuden aatetta käytännössä ovat edustaneet profeetat, jotka ovat muuttaneet maailmaa: Tolstoi, Gandhi, Mandela... edeltäjänään Jeesus Kristus, jota kiinnostanut valta ei tosin ollut tästä maailmasta. Pier Paolo Pasolinin Matteuksen evankeliumissa (1964) korostuu Jeesuksen rohkeus maallista esivaltaa vastaan. Elokuvatkin ovat muuttaneet maailmaa. Sellaisiin kuuluu Andrzej Wajdan Marmorimies (1976), menneisyyden valheiden paljastus, puolalaisen ”moraalisen huolestuneisuuden koulukunnan” pääteos, jonka vavahduttava vaikutus tuntui aina Solidaarisuus-liikkeen kehitykseen ja rautaesiripun murtumiseen saakka. Nils Gaupin Kautokeinon kapina (2008) vie meidät 1850-luvun Lappiin, jossa kauppiaat myyvät lappalaisille viinaa voidakseen ostaa heiltä heidän poroomaisuutensa pilkkahinnalla. Lappalaisten puolelle asettuu saarnaaja Lars Levi Laestadius (Michael Nyqvist), joka saa aikaan henkisen heräämisen. Toisaalta seurauksena on Aslak Hettan kuuluisa kapina.

{19.8.–30.8.}

AA KULTA-AIKA

Vallan liikuttajat

Alustajina kuullaan mm. pastori-kirjailija Kai Sadinmaata ja dokumentaristi Susanna Helkettä. Tarkemmat tiedot löydät aikatauluosiosta ja sivuiltamme www.kavi.fi/ohjelma. Helsingin juhlaviikot 15.–31.8.2014

Vallitsevaa valtaa kyseenalaistetaan Wall Streetillä, arabimaissa ja Ukrainassa, eikä Tiananmenin muistoa ole unohdettu. Elokuvantekijätkin ovat aina haastaneet valtaa niin huikean komedian kuin järisyttävän draaman keinoin.

HEVOSEN SULAT

MARMORIMIES

Milos Formanin Ken Keseyn romaanin pohjalta ohjaama Yksi lensi yli käenpesän (USA 1975) kiellettiin aikoinaan Tšekkoslovakiassa, koska se ymmärrettiin poliittiseksi allegoriaksi. Jack Nicholson oli talttumaton McMurphy ja Louise Fletcher hirmuhoitaja Ratched. Marx-veljesten anarkistinen vimma oli valloillaan varsinkin heidän ensimmäisissä komedioissaan. Hevosen sulissa (1932) Groucho Marx soluttautuu yliopiston professoriksi, joka ilmaisee maailmankatsomuksensa laululla ”I’m Against It”. ”Maailma on käännettävä päälaelleen, hajotettava alkutekijöihinsä, tuhottava, jotta ihme voitaisiin julistaa tapahtuneeksi” kirjoitti Henry Miller lempielokuvastaan Kulta-aika (1930). Sen tekijät Luis Buñuel ja Salvador Dali samoin kuin Jean Vigo (Nolla käytöksessä, 1933) tarjoavat meille surrealismin ja anarkismin tähtihetkiä.

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

KULKURIN VALSSI

Taiteiden yö:

Suomifilmi sing along Loistavia tähtiä, ikimuistoisia säveliä, suuria tunteita – ilta täynnä laulua! KAVI on koonnut paketin kauneimpia ja riemastuttavimpia elokuvakappaleita näytökseen, jossa yleisö kutsutaan mukaan lauluun. Illan aikana kuullaan mm. ”Romanssi” elokuvasta Katariina ja Munkkiniemen kreivi, nimikappaleet elokuvista Vaimoke ja Kulkurin valssi sekä monta muuta klassikkoa! Laululista ks. 60. Helsingin juhlaviikot 15.–31.8.2014

Taiteiden yö: Suomifilmi sing along to 21.8.2014 klo 21.15 ja klo 22.15. Vapaa pääsy.

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

{19.8.–17.9.}

Kinokonsertti

MATKA KUUHUN

Värikkäät mykät avec Aino Venna

OMENALEIKKI

Tarkoin vartioidut elokuvat

Keijut, sarvipäät ja muut satumaiset olennot seikkailevat elokuvan pioneerin Georges Mélièsin käsin väritetyissä elokuvissa Helsingin Juhlaviikkojen kanssa jo perinteisesti järjestettävässä koko perheen kinokonsertissa. Musiikin näytökseen on säveltänyt nostalgisella Marlene-levyllään 2012 yleisön ja kriitikot ihastuttanut nuori laulaja-lauluntekijä Aino Venna, joka myös säestää esityksen. Ohjelmassa on tietenkin legendaarinen Matka Kuuhun vuodelta 1902, restauroituna versiona. Lisäksi näytöksessä nähdään kokoelma ranskalaisvelhon mielikuvituksellisia töitä 1900-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Matka käy kuusta keijujen valtakuntaan, meren alle ja hiidenpataan. Kinokonsertti Värikkäät mykät su 24.8. klo 14 ja 16. Liput 12 € / 10 € / 5 € (alle 12 v), suositellaan yli 5-vuotiaille, kesto noin 50 min. Tarkka ohjelma ks. 61.

Heidi Krohnin elokuvaura lähti vauhdilla liikkeelle Leena-elokuvan pääroolista ja hänestä sukeutui pian yksi 1950-luvun ihailluimmista kotimaisista filmitähdistä. Krohn teki ensimmäisen vakavan roolinsa F. E. Sillanpään romaaniin perustuvassa elokuvassa Silja – nuorena nukkunut (1956), jonka ohjasi Jack Witikka. Krohnin vilpitön, avoin ja kokonaisvaltainen ilmaisu Siljan lähes repliikittömässä roolissa tekee edelleen vaikutuksen. Minna Santakari Heidi Krohn vierailee Orionissa toive-elokuvansa Silja – nuorena nukkunut -näytöksessä ti 19.8. klo 18.45. Haastattelijoina lavastaja Minna Santakari ja tutkija Riikka Pennanen. 6

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Tšekkielokuvalla on tänä vuonna monta syytä juhlaan. Edelleen työskentelevä animaatiomestari Jan Švankmajer täyttää 80 vuotta, vuoden 1989 samettivallankumouksesta on jo 25 vuotta ja syytä on myös muistaa keväällä edesmennyttä Tšekkoslovakian uuden aallon huikeaa naisohjaajaa Vˇera Chytilovàa.

SILJA – NUORENA NUKKUNUT

Heidi Krohn 80 vuotta

– Tšekkimestarit Švankmajer, Chytilovà ja Sverák ˇ

”Disney + Buñuel on yhtä kuin Švankmajer”, on Milos Forman osuvasti kiteyttänyt. Švankmajerin surrealistiset, visuaalisia sokkeja ja mustaa huumoria viljelevät animaatiot häkellyttävät ja naurattavat. Tšekkoslovakian valtapitävät eivät kuitenkaan aikanaan hymyilleet. Švankmajer ei saanut vuosikausiin (1973–80) tehdä elokuvia lainkaan, ja valmistuneet elokuvat päätyivät suoraan lukittuihin arkistoihin tai niitä näytettiin ainoastaan valikoiduissa elokuvakerhoissa. Švankmajer teki lyhytelokuvia 30 vuotta ennen ensimmäistä pitkää elokuvaansa. Alice (1987) on vimmainen tulkinta Lewis Carrollin Liisa ihmemaassa -teoksesta. Sen sisarteos on painajaismainen lyhytelokuva Kellariin, jota ohjaaja on pitänyt kaikkein omaelämäkerrallisimpana elokuvanaan. Conspirators of Pleasuren (Spiklenci slasti, 1996) innoittajina ovat muun muassa Luis Buñuel, Freud, Marx ja markiisi de Sade. Viisi prahalaista vehkeilijää aikoo vapauttaa salatut halunsa. Yksi ostaa salaa leipää, toinen keittiötarvikkeita maanisella intensiteetillä, kolmas rakentaa masturbaatiokoneen... Little Otikin (Otesánek, 2000) pohjaa tšekkiläiseen kansantarinaan lapsettomasta pariskunnasta, joka saa jälkeläisen epätavallisin keinoin. Mies kaivaa maasta lasta etäisesti muistuttavan juurakon, joka sytyttää vaimossa äidillisen hoitovietin. Otik-pienokaisesta kasvaa kyltymätön syömäri, jolta ei säästy naapurin kissakaan. elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

TUHATKAUNOKIT JOSTAKIN MUUSTA ALICE LITTLE OTIK

{21.8.–11.1.} HAMLET LIIKEMAAILMASSA

Lunacy (Šileni, 2005) eli Hulluus pohjaa kahteen Edgar Allan Poen tarinaan. Salaperäinen markiisi houkuttelee äitinsä hautajaisista palaavan miehen läheiseen mielisairaalaan työstämään suruaan. Elokuvaa on pidetty surrealistien suosiman mustan huumorin mestarinäytteenä. Lyhytelokuvan Kafkaksikin nimetyltä ohjaajalta näytetään toki myös valikoima lyhytelokuvia: Asunto (Byt, 1968), Puutarha (Zahrada 1968), Kellariin (Do pivnice, 1982), Ruoka (Jidlo, 1992) ja Stalinismin kuolema Böömissä (Konec Stalinismu v Cechach, 1990). Veˇra Cˇhytilovà (1929–2014) oli Formanin ja Ivan Passerin tavoin Prahan kuulun elokuvakoulun FAMUn kasvatteja. Prahan kevään 1968 vapauden normalisoiduttua Passer ja Forman lähtivät Amerikkaan, Chytilovà jäi. Jostakin muusta (1963) oli hänen läpimurtonsa. Urheilijanainen uhraa kaiken saadakseen olympiamitalin ja kotirouva uhraa kaiken perheelleen. Kahden erilaisen tarinan lopputulos on sama: ”turhuuksien turhuus”. Molemmilla tarinoilla on omat tyylilajinsa, toinen on kuvattu dokumenttina ja toinen fiktiona. Tuhatkaunokit (1966) oli Tšekkoslovakian uuden aallon elokuvan anarkistinen avaus ja visuaalinen ilotulitus. Päähenkilöinä on kaksi naista Marie I ja Marie II jotka noudattavat omaa anarkistista periaatettaan ”millään ei ole väliä kunhan se vain on vitsi”. Chytilovàn ilottelu oli lopulta liikaa sensoreille, eikä hän saanut tehdä elokuvia seitsemään vuoteen. Omenaleikki (1976) oli Chytilovàn paluu. Nuori sairaanhoitaja ei suostu elämään elostelevan lääkärin (Jiri Menzel) vaimona, alistumaan likaisille tiskeille ja likaisille vaatteille. Samettivallankumouksen aattoon sijoittuvassa Koljassa (1996) totalitaristisen järjestelmän romahdus on käsinkosketeltavan lähellä. Muusikko Louka nai rahasta venäläisnaisen, joka kaikkoaa pian länteen jättäen pienen poikansa miehen hoiviin. Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin ansaitusti voittanut draama tallentaa oivallisesti vanhan vallan ja samettivallankumouksen rajapinnan. Ohjaaja on Jan Sveˇrák, pääroolin näyttelee isä Zdeneˇk. Pasi Nyyssönen

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Shakespeare elää! William Shakespearen näytelmien suosio ja voima ei himmene. Ne elävät, muuntuvat ja innostavat taiteilijoita aina uusiin tulkintoihin. Suuren bardin syntymän 450-vuotisjuhlien kunniaksi olemme valinneet viisi paria filmatisointeja, perinteisempiä ja kauemmas alkuperäistekstistä liikkuvia, kourallisen Hamlet-elokuvia ja muutaman lisäherkun. Mestari Akira Kurosawa siirsi kolmessa Shakespeare-sovituksessaan näytelmät jouhevasti kotimaahansa Japaniin. Omaa luokkaansa on sovituksista ensimmäinen, Macbethin synkän tarun ihmisluonnosta, vallanhimosta ja kateudesta kertova Seittien linna (1957). Tapahtumat on sijoitettu Japanin feodaalisotien aikaan 1300–1400-luvuille ja kerronta lainaa perinteisestä no¯ -teatterista. Roman Polanskin tulkinta Macbeth (1971) taas pakottaa kohtaamaan näytelmän väkivaltaisuuden. Naturalistinen ja vimmainen elokuva kuvattiin paljolti Luoteis-Englannin hyisillä rannoilla. Tosielämän riitelevät rakastavaiset Elizabeth Taylor ja Richard Burton tähdittivät Franco Zeffirellin esikoiselokuvaa – ja ensimmäistä ohjaajan kaikkiaan neljästä Shakespeare-tulkinnasta –, Kuinka äkäpussi kesytetään (1967). Uhkeasti puvustettu ja lavastettu komedia kohoaa herkulliseksi farssiksi pääparin kisatessa valokeilasta. 30 vuotta myöhemmin tarina siirrettiin amerikkalaisen high schoolin maailmaan mainiossa teinielokuvassa 10 Things I Hate About You (1999), pääosissa nyt nousevat tähdet Julia Stiles ja Heath Ledger. Alkuperäisdialogi hylättiin, mutta pariutumis- ja parittamiskomedian kipakkuus säilyi. Filmatuin bardin näytelmistä on epäilemättä Romeo ja Julia. Baz Luhrmannin hengästyttävä versio vuodelta 1996 istutti juonen nykymaailmaan, mutta säilytti Shakespearen kielen, joka tuntuu saavan ratkaisusta vain enemmän voimaa. Kyyneleiltä ei voi välttyä, kun teini-idolit Leonardo DiCaprio ja Claire Daielokuu-tammikuu | Ohjelmisto

MACBETH WEST SIDE STORY RAN LOOKING FOR RICHARD

nes joutuvat riitelevien sukujen ristituleen tapahtumien jyllätessä kohti vääjäämätöntä ratkaisua. Shakespeare oli itse mestari lainaamaan ja sovittamaan aiheita, eikä kovan onnen rakastavaisten tarina ollut alun perin hänen omansa. Robert Wisen ja Jerome Robbinsin musikaali West Side Story (1961) linkittyykin sekä Shakespearen näytelmään että pidempään kerrontaperinteeseen. Tanssin hurma vyöryy Manhattanin kesäisille kaduille, kun valkoisten Jetsien ja puertoricolaisten Sharksien jengit ottavat yhteen. Onnettomina rakastavaisina nähdään Natalie Wood ja Richard Beymer, musiikista ja lauluista (mm. ”Maria” ja ”America”) vastaavat Leonard Bernstein ja Stephen Sondheim. Mitään pelkäämättömälle Orson Wellesille ei yksi näytelmä riittänyt, vaan ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä toi valkokankaalle melankolisen koomisen ritari Falstaffin (1966) elokuvassa, joka liitti yhteen osia näytelmistä Henrik IV: Ensimmäinen ja toinen osa, Rikhard II, Henrik V ja Windsorin iloiset rouvat. Elokuvaneron oma ura ihmepojasta taiteensa rahoituksesta taistelevaksi erikoisuudeksi heijastui Falstaffin kohtalossa. Kuninkaana nähdään yksi Shakespeare-näyttelijöistä suurimmista, John Gielgud. Wellesin yhdistelmätekniikka innoitti myöhemmin ohjaaja Gus Van Santia, jonka Matkalla Idahoon (1991) muunsi Henrik V:n, prinssi Halin, tarinan kertomukseksi katupojista tien päällä, sekoittaen mukaan vaikutteita Dostojevskilta. River Phoenixin Mike kuin ruumiillistaa Falstaffin ja prinssin muut ystävät yhdeksi, narkoleptiseksi hahmoksi. Keanu Reevesin rikkaan perheen poika Scott on eräänlainen prinssi Hal. Shakespearen Rikhard III on pitkälti vastuussa nimihenkilönsä synkästä maineesta. Hänen hahmossaan pahuus kytee kuningashuoneessa myös Richard Loncrainen ja Ian McKellenin versiossa Richard III (1995), joka on kuin näkymä vaihtoehtoiseen 1930-luvun Britanniaan. Richardin ensiesiintyminen on uhkaava kuin Darth Vaderin. Hollywoodin gangsterielokuville kumartavassa elokuvassa parastaan panevat nimiroolin McKellenin lisäksi mm. Maggie Smith, Annette Bening, Robert Downey Jr. ja Kristin Scott Thomas. 10

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Näyttelijä Al Pacino tarttuu näytelmän merkitykseen nykypäivänä tutkielmaa ja teatteria yhdistelevässä elokuvassaan Looking for Richard (1996). Pohdittavana on mm., kuka saa näytellä Shakespearen tekstejä. Vastauksia etsivä Tanskanmaan prinssi Hamlet ottaa näyttelijän kyvyistä mittaa. Kiehtovaan hahmoon pureudutaan Hamlet-illassa 25.10. kolmen tulkinnan mitalla. Disneyn komea animaatio Leijonakuningas (1994) kertoo koko perheen version, taustanaan Afrikan savannit. Aki Kaurismäen Hamlet liikemaailmassa (1987) sovitti perhetragedian film noir -tyyliin suomalaiseen liikemaailmaan. ”Jokaisessa meissä piilee taka-alalle työnnettynä pikkuriikkisen Hamletia”, ohjaaja-käsikirjoittaja totesi. Nimiroolissa loistaa Pirkka-Pekka Petelius. Shakespearen nykytulkeista juhlituin ja tuotteliain Kenneth Branagh sovitti, ohjasi ja näytteli pääroolin Hamletissaan (1996). Neljätuntinen elokuva kattaa näytelmän koko mitassaan, siirtäen tapahtumat 1800-luvulle. Läpeensä elokuvallinen sovitus on täynnä upeita näyttelijöitä, mm. Kate Winslet, Judi Dench, Derek Jacobi, Jack Lemmon. Joulukuun Kuukauden eloHamletiin pohjautuu myös Tom Stopkuvana nähdään Joss Whedopardin omaperäinen ja älykäs Rosencnin raikas Shakespeare-komerantz ja Guildernstern ovat kuolleet dia Much Ado About Nothing (1990), joka kertoo niin näytelmän kuin (2012) (ks. 38)! sen sivujen ulkopuolisista tapahtumista kahden sivuhahmon (Gary Oldman ja Tim Roth) silmin. Hamletin onnistuneimpiin postmoderneihin tulkintoihin lukeutuu Akira Kurosawan Pahat nukkuvat hyvin (1960), trilleri japanilaisen liikemaailman korruptoitumisesta. Laajakuvan käyttö on mestarillista. Sarja ei olisi täydellinen ilman Kurosawan kolmatta Shakespeare-sovitusta, Kuningas Learin tragediasta lainaavaa Rania (1985), joka pohjaa ohjaajan syvään samuraikulttuurin tuntemukseen. Elokuvan nimi tarkoittaa kaaosta: vanha samurairuhtinas aikoo jakaa valtakuntansa kolmen poikansa kesken, mutta sota on väistämätön. Suuret, ilman digitaalisia erikoistehosteita toteutetut taistelukohtaukset ovat ällistyttäviä. Erikoisuutena esitämme sysimustan komedian Kauhujen teatteri (1973). Siinä kauhuelokuvalegenda Vincent Pricen esittämä Shakespeare-näyttelijä Edward Lionheart päättää kostaa häntä pilkanneille kriitikoille lähettämällä heidät tuonpuoleiseen bardin näytelmistä tutuilla, toinen toistaan verisemmillä tavoilla. Anna Möttölä

Hamlet-ilta Orionissa 25.10. Hamlet liikemaailmassa -näytöksen aluksi klo 17 ohjaaja Martina Marti ja Hamlet private -projektin näyttelijät alustavat näytelmän suurista kysymyksistä. Normaalihintaiset liput (ks. 75). Martina Martin ohjaama Hamlet private -esitys tutkailee Hamletin suuria kysymyksiä. Yhdelle katsojalle kerrallaan tehtävä esitys on osa Suvilahden Tiivistämössä 1.–29.10.2014 järjestettävää kansainvälistä esitystaiteen Mad House -tapahtumaa. Lisätiedot: www.facebook.com/madhousehelsinki

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

KAHDEKSAN SURMANLUOTIA

{21.8.–11.1.} SEITSEMÄN SAMURAITA

Elokuva uusiks – remakes:

Kurosawa

Akira Kurosawa on avainhenkilö, kun uudelleenfilmatisointeja tutkaileva sarjamme etenee syyskaudelle. Elokuvamahti Japani tuli maailman tietoisuuteen 1950-luvulla, ja Akira Kurosawa kohosi voimiensa huipulle elokuvassa Seitsemän samuraita (1954). Klassisessa tarinassa rosvojen uhkaamat maanviljelijät värväävät puolustajikseen ammattitaistelijoita nälkäpalkalla. Kurosawa oli imenyt vaikutteita amerikkalaisesta elokuvasta, mutta vaikutuksen ketju kääntyi toiseen suuntaan, kun parhaassa vedossaan ollut John Sturges teki aiheesta western-version Seitsemän rohkeaa miestä (1960). Päärooleissa nähtiin monta tulevaa tähteä. Akira Kurosawa perusti oman tuotantoyhtiön ja valmisti sille uuden ajan samuraielokuKurosawalta nähdään syysvan Yojimbo (1961), jossa periaatteeton antikaudella myös toivottu Dersu sankari (Toshiro Mifune) palkkautuu kahden Uzala (1975) sekä Shakespearetoisiaan vastaan taistelevan puolen palveluksovitukset Seittien linna, Pahat seen. Scope-kuvan ankara pelkistys ja musiikin nukkuvat hyvin ja Ran, (Masaru Sato) yllättävä soundi antoivat esikuks. 9–11. van Sergio Leonelle. Nihilistinen asenne yhdistää toisiinsa Yojimboa ja italowesternin läpimurtoteosta Kourallinen dollareita (1964). Ennio Morricone loi uutta musiikillaan, jossa instrumentteina saattoivat olla piiska, kulkunen, vihellys ja sähkökitara. Siihen asti vain tv:stä tuttu Clint Eastwood sinkoutui maailmanmaineeseen ”the man with no name” -antisankarihahmollaan. AA 12

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Orion 30 vuotta arkiston teatterina Suomen elokuva-arkistolla (SEA) oli perustamisestaan 1957 saakka ollut vilkasta esitystoimintaa, aluksi vuokraamalla aikoja eri elokuvateattereista. Vuonna 1984 unelma muuttui todeksi, kun arkisto sai viimeinkin elokuvateatterin vain omaan käyttöön – Orionin. Salin oli suunnitellut vuonna 1927 arkkitehti Martti Välikangas, joka sai työssään toteuttaa fantasiaa ja art deco -vaikutteita. Matti Lummaan johdolla olemme restauroineet ja uudistaneet teatteria sen alkuperäiselle tyylille uskollisina. Toiminta on tullut nykypäivään moderneine 4K-digiprojektoreineen samalla, kun laitoksemme on kasvanut Kansalliseksi audiovisuaaliseksi instituutiksi (KAVI). Jokainen kautemme on juhlakausi. Kunnioittaessamme Risto Jarvaa seminaarilla ja elokuvasarjalla muistamme myös, että Elokuvapoliittinen komitea – Jarvan komitea – loi perustan SEAn valtiollistamiselle ja toimintamahdollisuuksien kohottamiselle uudelle tasolle. Esittäessämme Kahdeksan surmanluotia muistamme, että se kuului myös Orionin avajaiskauden ohjelmistoon Mikko Niskasen itsensä esittelemänä. Kunnianosoitus Il Cinema Ritrovatolle on hieno esimerkki siitä, miten esitystoimintamme perustuu kansainväliseen yhteistyöhön ja on foorumi restauroiduille klassikoille. Yhteistyö ei ole yksipuolista. Tänä vuonna Svenska Filminstitutet / Filmarkivet on restauroinut KAVIn materiaalista älykkään seksuaalivalistuselokuvan Onko minulla oikeus rakastaa (Rätten att älska, 1956). Ohjaaja Mimi Pollak oli ruotelokuu-tammikuu | Ohjelmisto

LAURA

salaisen teatterin ja elokuvan grande dame, jonka ura alkoi 1920-luvun alussa ja joka muisteli vielä Claes Olssonin elokuvassa Stiller, Garbo ja minä (1988) luokkatoveriaan Greta Garboa. Juhlasarjaan kelpaa sisällyttää Otto Premingerin Laura (1944), illuusion ja todellisuuden ristiriitaa tutkiva film noirin mestariluomus. Tarinassa seurapiirikaunottaren (Gene Tierney) murhaa tutkiva, tämän muotokuvasta lumoutunut poliisi (Dana Andrews) luo Laurasta unelmakuvitelman. Elokuvateatteri on unelmien temppeli. Tämä johtoajatus kannattelee Giuseppe Tornatoren elokuvaa Cinema Paradiso (1989), jossa koneenhoitajan (Philippe Noiret) kuolema saa päähenkilön palaamaan elokuvateatterimuistoihinsa. Järkyttävin käänne liittyy nitraattifilmin paloon; hauskin jakso koostuu pappien sensuroimista kohtauksista. Orionin henkilökunta on valinnut juhlakauden elokuvaksi Aki Kaurismäen Boheemielämää (1992). Pitkäaikainen koneenkäyttäjä Timo Huttunen perustelee: ”Koska Orionin henkilökunta on jo pitkään koostunut enimmäkseen köyhistä taiteilijoista, on valintamme tietenkin Boheemielämää. Kaurismäki toteutti pitkään vaalimansa filmatisoinnin Henri Murgerin puheliaasta romaanista alkukielellä Malakoffissa, Pariisin liepeillä. Rutiköyhien, mutta omanarvontuntoisten taiteilijoiden parissa ja haurasta rakkaustarinaa kertoessaan elokuvamme suuri romantikko on kuitenkin omimmalla maaperällään. Täysin vieraalla kielellä näytellyt Matti Pellonpää palkittiin Euroopan parhaana miesnäyttelijänä.” AA

{23.8.–28.12.} KAUNOTAR JA HIRVIÖ

Kino Klassikko Suursuositussa vakiosarjassamme nostetaan parrasvaloihin elokuvahistorian rakastetuimpia klassikoita. Tänä syksynä Kino Klassikossa on vuorossa ohjaaja-näyttelijä-käsikirjoittaja Mikko Niskasen suurtyö Kahdeksan surmanluotia (1972) koko yli viisituntisessa komeudessaan (ks. 17). Tuoreina restauroituina kopioina esitetään viime vuonna kuolleen magneettisen Peter O’Toolen tähdittämä Arabian Lawrence (1962, ks. 31), Federico Fellinin oodi Roomalle, Ihana elämä (1960, ks. 41) sekä Jean Cocteaun unenomainen goottilainen satu Kaunotar ja hirviö (1946, ks. 41). Cocteaun elokuvan parina nähdään Disneyn koko perheen versio samasta tarinasta. Kaunottaressa ja hirviössä (1991) seikkailuista haaveileva Belleneito kohtaa lumotun hirviön ja linnanväen Lumiere-kynttilänjalasta teekannu rouva Pannuun. Voittaako rakkaus? Perinteikkään studion 1990-luvun renessanssikauden keskeinen teos ihastuttaa ilmeikkäillä hahmoillaan, lauluillaan ja lasimaalauksen tavoin hehkuvilla väreillään. Kaunotar ja hirviö sai ensimmäisenä animaationa parhaan elokuvan Oscar-ehdokkuuden. Matti Raninin suomenkielinen ohjaus on huipputasoa. Kino Klassikko -näytöksiin liittyy myös asiantuntijaesittelyjä, tarkemmat tiedot löydät aikatauluosiosta ja ajankohtaisimmin kotisivuiltamme osoitteesta www.kavi.fi/ohjelmisto. Anna Möttölä

CINEMA PARADISO

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Arabian Lawrence (1962) Bio Rexissä (Lasipalatsi, Mannerheimintie 22–24) su 30.11. klo 15. Kesto 216 min, esityksessä on väliaika. Liput 7 € / KAVIn klubikortilla ja lapset (alle 12 v) 5 €. Yhteistyössä Lasipalatsin elokuva- ja mediakeskus. elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

Huomaan yllättäen vastanneeni kysymykseen: ”Mitä on näytteleminen?” Kelvatkoon tuo vastaus tällä erää. Se tuli mieleeni, kun katsoin tämän sarjan elokuvia ja näyttelijäsuorituksia. Unohtumattomia esityksiä, jotka pakenevat kaikenlaisia määrittelyitä näyttelijäntyöstä. Karismaattisia näyttelijöitä, jotka vahvistavat uskoa kaikkien taiteiden synteesiin, elokuvaan. Meryl Streep, Robert de Niro, Anthony Hopkins, Glenn Close, John Malkovich, Emma Thompson, Marlon Brando, Vivien Leigh, Mikko Niskanen, Tarja-Tuulikki Tarsala, Paavo Pentikäinen, Marcello Mastroianni, Claudia Cardinale, Allan Edwall, Erland Josephson… Kokosimme sarjan yhdessä näyttelijäntaiteen professori Elina Knihtilän kanssa näyttelijäopiskelijoita silmällä pitäen. On selvää, että sarja on hyvin subjektiivinen ja löytyisi satoja muita elokuvia, joissa on loistavia roolitöitä. Valitsimme elokuvia, jotka ovat olleet meille tärkeitä ja kannustaneet meitä eteenpäin urallamme ja valaneet uskoa epätoivon hetkinä. Elokuvia joiden ansiosta elämäntahto on vahvistunut!

Elävä näyttelijä – Carte blanche {

}

23.8.–28.12.

Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen professoreina vuonna 2013 aloittanut ansioitunut näyttelijäkaksikko Elina Knihtilä ja Hannu-Pekka Björkman valitsivat syyskaudelle sarjan mestarillisia roolitöitä. Luvassa on kymmenen elokuvaa, joiden näyttelijöissä yhdistyvät ajattelu, tahto, tunne ja karisman voima. Jokin aika sitten eräs elokuvaohjaaja pyysi minua vastaamaan yhdellä lauseella kysymykseen: ”Mitä on näytteleminen?” Siinä hetkessä olin kyvytön vastaamaan. Ja luulen, että en pysty vastamaan tuohon kysymykseen koskaan. Se on itse asiassa kysymys, jota on helpompi lähestyä negaation kautta. Mitä näytteleminen ei ole? Näytteleminen ei ole luontevuutta. Näytteleminen ei ole taitojen esittelemistä. Näytteleminen ei ole sarja opittuja temppuja. Näytteleminen ei ole vain olemista. Näytteleminen ei ole roolin ulkolukua. Näytteleminen ei ole improvisaatiota, mutta ei myöskään muotoon pakotettua. Näytteleminen on jotakin muuta. Näytteleminen on ajattelua, tahtoa ja tunnetta. Näytteleminen on elämäntahdon vahvistamista! Se on elämäntahdon vahvistamista sekä näyttelijässä itsessään, että katsojassa. 16

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

VALHEET JA VIETTELIJÄT

à Elina Knihtilä & Hannu-Pekka Björkman

SOFIEN VALINTA

VALHEET JA VIETTELIJÄT

FANNY JA ALEKSANDER

KAURIINMETSÄSTÄJÄ

Näyttelijäntaiteen professori Hannu-Pekka Björkman

Sarjan elokuvat näyttelijöineen: Viettelyksen vaunu – Vivien Leigh ja Marlon Brando (1951), 8½ – Marcello Mastroianni ja Claudia Cardinale (1963), Kahdeksan surmanluotia – Mikko Niskanen, Tarja Tuulikki Tarsala ja Paavo Pentikäinen (1972), Kauriinmetsästäjä – Robert de Niro, Meryl Streep (1978), Sofien valinta – Meryl Streep (1982), Fanny ja Alexander – Allan Edwall (1982), Valheet ja viettelijät – Glenn Close ja John Malkovich (1988), Pitkän päivän ilta (1993) – Emma Thompson ja Anthony Hopkins, Salaisuuksia ja valheita – Brenda Blethyn ja Timothy Spall (1996), Juhlat – Ulrich Thomsen (1998).

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

Pakkasvirran foorumina 1960-luvulla oli näyttävästi Helsingin Ylioppilasteatteri, josta tuli lahjakkuuksien kokoontumispaikka. Pian Pakkasvirta tuli yhteistyöhön nuoren teekkarin Risto Jarvan kanssa, ja toiminnan kentäksi perustettiin elokuvayhtiö Filminor, johon sinnekin kerääntyi huikea lahjakkaiden aikalaisten tiimi. Kokeellinen värielokuva Yö vai päivä (1962, ohjaajakumppaneina Jarva ja Pakkasvirta) oli impressionistinen näky Suomen kesästä ja samalla hymyilevän etäännytetty tutkielma kaupunkiin ja maaseutuun liittyvistä kliseistä. Suomalaisen elokuvan uskomattomin yhteistyöprojekti X-paroni (1964, ohjaajina Jarva, Pakkasvirta ja Spede Pasanen), ensimmäinen Spede-elokuva, käsitteli samaa aihepiiriä crazy-komediana. Spede esittää renkipoika Kallea ja korskeaa paronia, joiden osat vaihtuvat. Omille elokuvaohjaajan siivilleen Pakkasvirta nousi haastavilla kuvauksilla naisen asemasta. Vihreä leski (1968) otti lähtökohdakseen ajankohtaisen puheenaiheen, lähiörouvien kohtalon. Eija Pokkinen esitti Tapiolassa asuvaa turhautunutta kotirouvaa, jota sosiologi (Fredi eli Matti Siitonen) alkaa tutkia lyhytaaltoradion välityksellä. Kesäkapinassa (1970) Godardin vaikutteet olivat selvät, mutta ilmaisu kohosi suomalaisomaperäiseen lentoon. Ensimmäisten joukossa maassamme Pakkasvirta omaksui kollaasin mahdollisuudet täysipainoisesti. Titta Karakorpi esitti valokuvamallia, ja muissa rooleissa nähtiin Hannu Oravisto, Eero Melasniemi ja 18

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

X-PARONI

Jaakko Pakkasvirta (s. Simpeleellä 28.11.1934) on suomalaisen teatterin ja elokuvan merkkimies, modernismin ja kulttuuriradikalismin karismaattinen tienraivaaja.

YÖ VAI PÄIVÄ

Jaakko Pakkasvirta 80 vuotta

PEDON MERKKI

ULVOVA MYLLÄRI

JOULUKSI KOTIIN

{27.8.–7.1.}

Veikko Honkanen. Mainosmaailman kuvaus oli lennokasta; traagisessa juhannusjaksossa näkemys syveni. Kokeilujen teillä jatkoi Niilon oppivuodet (1971, yhteisohjaus Milja Aholan, Anssi Blomstedtin ja Kalle Holmbergin kanssa), joka oli tarkoitettu avaukseksi kokonaisuuteen Rooman valtakunnan tuho. Mukaan saatiin kamerataiteen laitoksen tekniikka ja Holmbergin johtama maineikas teatterikoulun näyttelijäkurssi. Poliittisen tiedostuksen maalitauluna oli koululaitos. Pakkasvirta tuotti nyt elokuvia omalle Filmityö-yhtiölleen, ja poliittisen osallistumisen loppumainingeissa valmistui kommunistien maailmaan sijoittuva Jouluksi kotiin (1975). Se ei ollut vallankumousjulistusta vaan rankka kuvaus työmiehestä (Paavo Pentikäinen), joka uurtaa rakennustyömaalla päivisin ja oman talon työmaalla iltaisin. Runoilija ja muusa (1978) oli käänne epookkiin, kansallisen heräämisen aikakauteen, lähtökohtana kirjallisuutemme suurin rakkaustarina, osapuolina Eino Leino (Esko Salminen) ja L. Onerva (Elina Salo). Suurenmoisten näyttelijöidensä ansiosta elokuva on aina katsomisen arvoinen. Pedon merkki (1981) eteni historiassa puoli vuosisataa eteenpäin talvi- ja jatkosodan aikaan. Olavi Paavolaisen Synkän yksinpuhelun innoittamana Pakkasvirta seurasi sodan draamaa TK-komppanian näkökulmasta pääosissa Hannu Lauri, Vesa-Matti Loiri, Esko Salminen, Tom Wentzel ja Irina Milan. Tulkinnassa oli visionääristä lennokkuutta. Ulvova mylläri (1982) oli valkokankaan ensimmäisiä Arto Paasilinna -filmatisointeja. Vesa-Matti Loiri esitti kylähullua mylläriä, joka rakastuu maatalousneuvoja Sanelma Käyrämöön (Eija Ahvo pitkän elokuvateatterielokuvan debyytissään). Franz Kafkan filmaaminen on kova haaste kelle vain; ainoana Suomessa siihen on tarttunut Pakkasvirta, jota kirjailija oli kiehtonut 30 vuoden ajan. Linna (1986) kuvattiin Suomenlinnassa, maanmittari K:n rooliin tuli Carl-Kristian Rundman, ja kuten aina, Pakkasvirta sai elokuvaansa parhaat näyttelijät. Alkukuvina: Eläköön nuoruus! (1968), Lapsen oikeudet (1970) ja Eräänä kesäiltana (1978)

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

MIES, JOKA EI OSANNUT SANOA EI

Risto Jarva 80 vuotta

{27.8.–7.10.}

MUUTAMA METRI TUULTA JA SADETTA

Risto Jarvan muistoa juhlistetaan kolmella pääteoksella. Yhden miehen sota (1973) on kauhakuormaajan hankkineen pienyrittäjän (Eero Rinne) odysseia siirtotyömaiden ja suuren muuton myllertämässä Suomessa. Lopussa siintää päätös muuttaa Ruotsiin. Christer Kihlman löysi elokuvasta ”kovaa, kirpeää, paradoksaalista runoutta”. Filminorin talouden pelasti rakastettu värikomedia Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975), pääosissa Antti Litja ja Kirsti Wallasvaara. Siinäkin on painava yhteiskunnallinen sanoma – kysymys elävän kaupunkimiljöön pelastamisesta. Kuvauspaikkana oli puu-Vallila. Esitämme elokuvan HelHelsingin juhlaviikot: Leffapiknik, ulkoilmanäytös Kan- singin Juhlaviikkojen Leffapiknikillä 30.8. Litja oli pääosassa myös Arto Paasilinnan salaistorilla 30.8. klo 21.30: romaaniin perustuvassa Jäniksen vuodessa Mies, joka ei osannut sanoa ei (KAVI DCP 2014). Vapaa pääsy. (1977), joka syvensi uudella tavalla Jarvan lempiaihetta, luonnon ja kulttuurin suhdetta, tarinassa mainosjohtajan paluusta luontoon. Koskettava teos jäi taksionnettomuudessa kuolleen Jarvan viimeiseksi. AA

Utopia nimeltä Filminor: Jarva ja Pakkasvirta 80 vuotta. Seminaari 13.– 14.9. Orionissa. Järjestää Risto Jarva -Seura. Vapaa pääsy! La 13.9. klo 9–16.30 alustajat (mm.): Risto Alapuro, Pentti Paavolainen, Peter von Bagh, Anssi Blomstedt, Timo Linnasalo, Esa Vuorinen, Erkki Peltomaa. Su 14.9. klo 9–16 alustajat (mm.): Antti Litja, Tuula Nyman, Jouko Aaltonen, Ilkka Kippola, Jari Sedergren, Markku Varjola, Eero Tammi, Lauri Timonen. Seminaarissa Jarvan lyhytelokuvia: Työtä Ylioppilasteatterissa (1961), Kaupungissa on tulevaisuus (1967), Tietokoneet palvelevat (1968) ja Nainen ja yhteiskunta (1968) sekä Anssi Mänttärin Ystävykset (1969).

Suomi-animaatio 100 vuotta Suomalainen animaatio täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Orionissa sitä juhlitaan nauttimalla työn hedelmistä. Pöytä on katettu mm. nostalgisilla piirrosfilmeillä, pala- ja nukkeanimaatioilla, kokeellisilla animaatioilla sekä musiikkivideoilla.

{31.8.–4.1.}

Tuskin kenellekään animaatio merkitsee enää ”lasten piirrettyjä”. Animaatio antaa hahmoille sielun ja elämän – olivatpa ne mitä materiaalia tahansa tai yhä useammin virtuaalisia, ja elokuvia suunnataan eri-ikäisille yleisöille. Nuket ovat herättäneet suuria tunteita: ne käyttäytyvät yllättävästi, hillittömästi ja inhimillisesti, kuten uneton lepakko, työtön Kete, Mannerheim ja palvelijansa – tapaamme mm. heidät Orionissa, kuten räävittömät piirroshahmot Riekun ja Raikun. Häiriköt tunkivat mukaan, vaikka ankaraa karsintaa jouduttiin tekemään. Yrjö Nortan (1904–1988, ent. Nyberg) uraauurtavasta animaatiosta Aito sunnuntaimetsästäjä (1924), esitetään säilynyt kolmen minuutin jakso. Hän kertoo työstään Juho Garzin ja Lauri Tykkyläisen dokumenttielokuvassa Muutama metri piirrettyä elokuvaa (1981) samassa näytöksessä. Siinä vilahtaa myös Eric Vasström (1887–1958), jonka historialliset animaatiot vuodelta 1914 ovat valitettavasti tuhoutuneet. Kolmas pioneeri, tuottelias Hjalmar Löfving (1896– 1968) animoi mainoksia enimmäkseen 1930-luvulla. Kuin ihmeen kaupalla filmit olivat säilyneet työpöydän laatikossa hänen kotonaan Käpylässä ja löytyivät 1970-luvulla. Löfvingin ainoa vapaa-aiheinen työ Muutama metri tuulta ja sadetta (1932) esittelee meille suvereenin animaattorin. Mainosanimaatio on turvannut alan kehittymiselle välttämättömän jatkuvuuden silloin, kun vapaa-aiheisten töiden rahoitus on takeltanut. Suomi-animaatio 100 -sarjan alkukuvina nähdään lyhyitä mainoskoosteita tyylinäytteenä lukui-

Yhteistyössä: Risto Jarva -Seura 20

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

NENÄLIINOJA MYYTÄVÄNÄ PIENI MERENNEITO ERÄÄN HYÖNTEISEN TUHO

NIKO – LENTÄJÄN POIKA

Tuula Leinonen

silta tekijöiltä. Holger Harrivirta käytti Suomi-Filmin tuotannoilta liikenevän aikansa nukkeanimaatiokokeiluihin, loi sarjan Professori Nerokeino -mainoksia, mutta pitempi nukke-elokuva jäi haaveeksi. Animaattori Antti Peränne vastasi sadoista mainosanimaatioista yrityksessään Studio A:ssa. Niiden ohessa syntyivät vapaa-aiheiset animaatiot Le chien imbecile (Hölmö koira, 1970) ja Smile (Hymy, 1974) ja Isä ja poika (1987). Fennada Juniorin animaatio-osaston voimanponnistus oli valistuselokuva Alkoholi ihmisruumiissa (1961), joka nostatti konservatiivisten kansalaisten kulmakarvoja, vaikka se palkittiin ulkomaillakin. Korkeimmalle sijalle ylsi Seppo Suo-Anttilan esine-animaatio Impressio (1967), joka voitti kansainvälisen festivaalin pääpalkinnon Kultaisen Pelikaanin Mamaiassa, Romaniassa vuonna 1970. Pala-, eli kollaasianimaatiosta muodostui tärkeä tekniikka suomalaisille itsenäisille animaationtekijöille, sillä se tarjosi mahdollisuuden luoda animaatioita studiojärjestelmän ulkopuolella ja jopa yksin. Tekniikkaan kuuluva tyylittely ja selkeät muodot puhuttelivat suomalaisia jo kauan ennen South Parkin aikoja. Pelkistäminen palveli sanoman välittymistä, kuten Parhaat palat -näytökseen valitut animaatiot osoittavat. Suomalaisen Tööt-Filmin Mennyt Manner (1982) merkitsi puolestaan tietokoneanimaation läpimurtoa. Sen linnasalikohtauksen edistyksellinen kamera-ajo kohahdutti alan kansainvälisiä piirejä, ja elokuva palkittiin tietokoneanimaatiosarjan parhaana Zagrebissa 1983. Kohtauksen värittäminen käsin kesti puoli vuotta. Tööttiläistenkin kanssa yhteistyötä tehnyt mediakulttuurin pioneeri Erkki Kurenniemi esittäytyy analogisella tietokoneanimaatiollaan Spindrift (1966, Mika Taanilan rekonstruktio 2013), joka oli lajissaan Suomen ja todennäköisesti Pohjoismaiden ensimmäinen. Animaatiotaiteilijat kehittävät ilmaisukeinojaan, ja kokeellisia elementtejä sisältyy lähes jokaiseen työhön. Poikkitaiteellinen Eino Ruutsalo heittäytyi spontaanisti luomistyöhön: hän käsitteli erilaisia filmimateriaaleja, maalasi, raaputti, syövytti, valotti niitä keskenään yhteen – näin syntyi mm. Kineettisiä kuvia (1962). Sarjassa nähtävät pitkät elokuvat edustavat eri tekniikoita. Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin pala-animaatiotuotannot huipentuivat ensimmäiseen 22

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

kotimaiseen kokoillan animaatioelokuvaan Seitsemän veljestä (87 min,1979). Elokuvasta näytetään uudistettu versio (50 min), joka sai ensi-iltansa Pariisissa keväällä 2011. Kari Häkkisen Eetu ja Konna (86 min, 2011) on luotu perinteisesti akvarellein ja piirroskuvin pienen tekijäjoukon voimin. Pojan ja sammakon seikkailut kertovat luonnosta ja läheisistä huolehtimisesta. Kari Juusosen ja Michael Hegnerin ohjaamassa Niko – lentäjän pojassa (2008) pienestä vasasta kasvaa lentäjäsankari. Sen näki elokuvateatterissa ympäri maailmaa yhteensä yli 3 miljoonaa katsojaa. Lapin luonto hivelee silmiä kauneudellaan 3D-tietokoneanimaatiossa. Luminen luonto on täynnä sävyjä.

Suomi-animaatio 100 vuotta ohjelmat: Tarkat ohjelmatiedot löydät aikatauluosiosta.

Satuja ja lauluja: Pienimmillekin sopivia eläinsatuja ja yllätyssynttärit.

2. Pioneerit: Suomalaisen animaation alkuhistoria avautuu. 3. Parhaita paloja: Pala- ja siluettianimaatio selkeyttävät sanoman. 4. Tietokoneanimaation alku: Suomalaiset animaattorit tekniikan kärjessä. 5. Nuket hämärän rajamailla: Nukkeanimaatio herättää suuria tunteita. 6. Hillittömät: Tomi Riionheimo hengenheimolaisineen riemastuttaa animaatioillaan. 7. Animoidut musiikkivideot: 17 mielikuvituksellista ja ruuduntarkkaa musiikkivideota. 8. Kokeellinen: Animaatioita, jotka avartavat näkemisen ja tekemisen rajoja. 9. Riitta Nelimarkka: Ensimmäisen suomalaisen kokoillan animaation Seitsemän veljestä (1979) uusi, restauroitu versio, alkukuvana Bagatelleja (1985), tragikoomisia miniatyyreja ihmiselämästä. 10. Jouluiset animaatiot: Joulupukin seuraksi näytöksessä liittyy mm. newyorkilainen katukoira ja pieni enkeli. 11. Kari Häkkinen: Eetu ja Konna (2011). Pojan ja sammakon seikkailut kertovat luonnosta ja läheisistä huolehtimisesta. 12. Kari Juusonen, Michael Hegner: Niko – lentäjän poika (2008) Pienen vasan kasvutarina. Lapin luonto hivelee silmiä 3D-tietokoneanimaatiossa.

Mainoskimarat näytösten alussa 1. Hjalmar Löfving: Knut Posse, Hjalmar Löfving: SOK ja Kuu-ukko ja SOK Voiman paahtimo, Antti Peränne: Bueno-kahvi OTK (1959). 2. Antti Peränne: OTK-Punahilkka-kerma (1960), Onni Rivakka: Kultapossukerho, FA-animaatio: Fazer käkikello. 3. FA-animaatio: Fazer-kapellimestari, Antti Peränne: Suomalainen työ tiernapojat, Usko Laukkanen Joulusatu (Renlund). 4. Antti Peränne: Nokia Musta Retu, FA-animaatio: ”Potkulauta” Setterit, Onni Rivakka: Esso kesätie cartoon, FA-animaatio: Fazer-Ikäneito. 5. Hjamar Löfving: Leijona, Antti Peränne: Barnet-kampa (1961), Heikki Tiiainen: Valio piimä herätyskello, FA-animaatio: Setterit ”Vahingonilo”. 6. Eino Ruutsalo: Amar (1961), FA-animaatio: Setterit ”Hajuttomat”, Eino Ruutsalo: Boston (1960), FAanimaatio: Bristol uimari, Filmitalo: Peugeot I ”James”. 7. Veikko Savolainen: Milkki-rehut ”Kultalypsy”, Vistakuva: OTK Karja-teho, FA-animaatio: Pekoni Rehut, Filmitalo: Baby-Energa Cartoon. 8. FA-animaatio: Setterit ”Matkailu”, Antti Peränne: Pankki taskussa, FA-animaatio: Pariisin reitti. 9. Vistakuva: OTKn Erikoisvehnä, FA-animaatio: Hota-intiaanit, Onni Rivakka: Lahden B1 Pukki, FAanimaatio: Lontoon reitti. 10. FA-animaatio: Setterit ”Sanitized Raikastetut”, Onni Rivakka: Lahden B1 Hirvi (1964), FA-animaatio: Fazer-Romeo.

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

3D-tietokoneanimaatiossa lentämisestä haaveileva poronvasa Niko etsii ystävänsä liito-orava Juliuksen kanssa tietä Korvatunturille. Sieltä hän toivoo löytävänsä isänsä, jonka uskoo olevan yksi Joulupukin lentävistä poroista. Vauhdikkaassa piirrosseikkailussa on joulun taikaa. Anna Möttölä

Animaakarit – toiminnallinen animaationäyttely Annantalon taidekeskuksessa 21.8.2014–18.1.2015. Näyttelyssä voit tutustua animaation valmistustapoihin ja pääset itse tekemään animaatioita. Näyttelyyn on vapaa pääsy ja se on avoinna arkisin klo 13.30–20, la-su klo 10–16. Poikkeukset ks. www. annantalo.fi. Animaakarit-näyttelyyn liittyviä näytöksiä Orionissa ovat Animaakarit muksuille I su 31.8. klo 16, Animaakarit muksuille II su 26.10 klo 16 ja Niko – lentäjän poika su 30.11. klo 16. Ennen näitä näytöksiä on mainio tilaisuus osallistua Annantalossa perhetyöpajoihin, joihin ilmoittautuminen 4.8. alkaen www.kultus.fi. YHÄ YLÖSPÄIN

{31.8.–4.1.}

URPO JA TURPO

Animaakarit

TURILAS & JÄÄRÄ

JÄÄKARHU

– suomalaisen lastenanimaation helmiä

Perheen pienimmille räätälöidyissä Animaakarit muksuille I ja II -näytöksissä nähdään mm. lastenkirjailija ja Pikku kakkosen legendaarisen alkuanimaation tekijän Camilla Mickwitzin tarinoita 1970-luvulta, Käytöskukkia 1960-luvulta ja tavataan Heikki Prepulan Kössi Kenguru sekä Liisa Helmisen Urpo ja Turpo. Uudempaa lastenanimaatiota edustaa mm. Turun taideakatemian opiskelijoiden veikeä nukkeanimaatio Pöytä on katettu (2013) sekä Samppa Kukkosen Yövuoro (2004), naapurisopukomedia linnusta ja lepakosta. Koko ohjelman näet aikatauluosiosta s. 63 ja 75. Vähän isommille lapsille suunnattu Animaakarit K13 esittelee mm. Tomi Riionheimon riiviömäiset Riekun ja Raikun 1990-luvulta, Kari Juusosen toiveikkaan rakkaustarinan Pizza Passionata (2001) sekä Kaisa Penttilän keppostelevan Liemessä (1998). Koko ohjelman näet aikatauluosiosta s. 71. Mariko Härkösen ja Ismo Virtasen hyönteiskamut Turilas & Jäärä seikkailevat omassa elokuvassaan vuodelta 2001. Tarina koostuu nukkeanimaatiosarjan 13 jaksosta. Pääosin käsityönä toteutetun elokuvan tuotanto kesti lähes neljä vuotta. Suursuosikki Niko – lentäjän poika valmistui suomalais-tanskalais-irlantilais-saksalaisena yhteistuotantona vuonna 2008. Lumiseen Lappiin sijoittuvassa 24

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

TREEVIL

Suomalaisen animaation 100-vuotissyntymäpäiviä vietetään myös lastenohjelmiston puolella. Annantalon taidekeskuksen toiminnalliseen Animaakarit-näyttelyyn liittyvä sarja tuo kankaalle uutta ja vanhempaa, monella tekniikalla toteutettua piirroselokuvaa lapselliseen makuun.

Elokuvia koko perheelle Orionin syksystä löytyy Animaakarit-sarjan lisäksi runsaasti ohjelmaa lasten makuun. Koko perheen animaatioita nähdään myös Suomi-animaatio 100 vuotta -sarjassa (ks. 21–23). Ohjelmistossa on lisäksi kaksi tuoreempaa Disney-klassikkoa, Kaunotar ja hirviö (1991) (ks. 15) ja Leijonakuningas (1994) (ks. 11). Tarjontaa koko perheelle löytyy myös monesta muusta sarjasta, mm. Kinokonsertti Värikkäät mykät 24.8. (ks.6), musikaali Sound of Music – Laulava Trappin perhe (1965) (ks. 56) ja Buster Keatonin hulvaton Kenraali (1926) (ks. s. 47). Perinteinen koko perheen näytöspaikkamme on sunnuntai klo 16, tarkemmat elokuvatiedot löydät vihkon aikatauluosiosta s. 60–97.

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

WILLIAM SHAKESPEAREN ROMEO JA JULIA

Ohjelmassa on lisäksi koskettava ja humoristinen tanskalaisdraama Superbroidi (2009), joka kertoo 10-vuotiaasta Antonista ja hänen autistisesta isoveljestään Bullerista. Mediakasvatuskeskus Metka järjestää elokuvaan liittyen purkupajoja. Suomalaista komiikkaa riemukkaimmillaan tarjoaa Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955), Ohukainen ja Paksukainen -näytös taas esittelee amerikkalaisten mestarikoomikoiden Stan Laurelin ja Oliver Hardyn 1920-luvun mykkä- ja äänielokuvahupailuja. Äidinkielen Kirjakuja-oppikirjaan liittyen esitetään kaksi elokuvaa 5.-6.-luokkalaisille: koulukiusaamista ja ystävyyttä fantasian keinoin käsittelevä Silta salaiseen maahan (2007) sekä Emil-pojan ja ihmishahmon ottaneen pelikaanin seikkailuista kertova Pelikaanimies (2004). Suomenkielinen elokuva esitetään englanniksi tekstitettynä.

Leffaan!

Näytöksiä päiväkodeille ja kouluille Syyskauden elokuvakasvatusnäytöksissä juhlitaan 100-vuotiasta suomalaista animaatiota, katsellaan komiikan klassikkoveijareita, koetaan kielikylpy ja tavataan Superbroidi sekä Pelikaanimies. Päiväkotien ja alakoulujen esitykset ovat aamupäivällä, yläkoulujen ja toisen asteen oppilaitosten iltapäivällä. Toisen asteen oppilaitosten opiskelijoille suunnattu Nuorten klassikot -sarja tarjoaa lisäksi mahdollisuuden tutustua Orionin ohjelmistoon Helsingin kulttuurikeskuksen tukemana. Näytöksiin liittyy myös oppimateriaaleja sekä purku- ja työpajoja. Aikataulu s. 28

Päiväkodeille ja alakouluille Animaakarit muksuille -lyhytanimaationäytös esittelee suomalaisen lastenanimaation helmiä. Näytös liittyy Annantalon taidekeskuksen Animaakarit-näyttelyyn, jossa pääsee tutustumaan animaation tekoon ja kokeilemaan animaattorin taitojaan. Ryhmät voivat varata näyttelyyn opastuksia ja työpajoja, lisätiedot s. 29. Animaatioelokuvaa on tarjolla myös kahdessa Helsingin lyhytelokuvafestivaalin kanssa järjestettävässä näytöksessä, joista toiseen liittyy animaation kokeilupaja.

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

LEIJONAKUNINGAS

Yläkouluille ja toiselle asteelle Animaakarit K13 -lyhytelokuvanäytöksessä tutustutaan suomalaisanimaation ilkikurisempaan ja vähän jännittävämpäänkin puoleen. Kotimaisen animaation juhlavuoden kunniaksi Helsingin lyhytelokuvafestivaalin suositussa Lyhäriraadissa katsotaan ja arvioidaan animaatioita eri aikakausilta. Disney-studion 1990luvun täysosumia oli Afrikan savanneille sijoittuva Leijonakuningas (1994). Mm. William Shakespearen Hamlet-näytelmästä aineksia saanut tarina sopii Shakespearen 450-vuotisjuhlavuoteen ja esitetään kielikylpynäytöksenä englanniksi ilman tekstitystä. Suomalaisen kasvutarinan kertoo 1940-luvun sotavuosien Ouluun sijoittuva Pojat (1962). Nuori Vesa-Matti Loiri tekee Mikko Niskasen ohjauksessa herkän roolityön isättömänä Jakena. Mediakasvatuskeskus Metka järjestää elokuvaan liittyen purkupajoja. Yhteistyössä Helsingin kulttuurikeskuksen kanssa järjestettävän Nuorten klassikot -sarjan syyskauden teemana on Yksilö ja yhteiskunta. Ohjelmistossa on viisi väkevää elokuvaa: Baz Luhrmannin Romeo ja Julia (1996) on energinen nykysovitus William Shakespearen tragediasta, jossa nuoret rakastavaiset joutuvat riitelevien sukujen ristituleen. Suomalaisten rakastama Jäniksen vuosi (1977) pohtii ihmisen vieraantumista luonnosta. Jean Renoirin hieno Suuri illuusio (1937) sijoittuu ensimmäisen maailmansodan vankileireille. Suursodan syttymisestä tuli tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Marjane Satrapin sarjakuvaan perustuvan riemastuttavan terävän Persepoliksen (2007) päähenkilö on Iranin vallankumouksen keskellä kasvava päättäväinen nuori tyttö. Federico Fellinin 8 ½ (1963) puolestaan kertoo huumaavan tarinan elokuvaohjaajasta luovassa pattitilanteessa keskellä ihmissuhteiden sirkusta.

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

Päiväkoti ja alakoulu klo 9.30 Näytösten alussa pidetään noin 10 min alustus. to 2.10. to 23.10. to 30.10. to 6.11. ti 11.11. to 13.11. to 4.12. to 11.12.

SILTA SALAISEEN MAAHAN (USA 2007) suom. tekstit / svenska texter, K7, 95 min, (5.–6. luokka) ANIMAAKARIT MUKSUILLE (vain 1. luokka), S, noin 70 min SUPERBROIDI (Tanska 2009) suom. tekstit, K7, 93 min (4.–6. luokka) PEKKA JA PÄTKÄ PUISTOTÄTEINÄ (Suomi 1955), S, 64 min HLEF: LIIKETTÄ! animaationäytös päiväkoti-ikäisille, S, noin 40 min (päiväkodit) HLEF: ANIMAATIOLYHÄREITÄ, S, noin 40 min (3.–6.luokka) OHUKAINEN & PAKSUKAINEN: Vapaus, Ristiriitoja, Laivaston sankarit (USA 1929), suom. tekstit (E), S, yht. 61 min (2.–6.luokka) PELIKAANIMIES (Suomi 2004), tekstitys englanniksi, S, 90 min (5.–6. luokka) PERSEPOLIS

Yläkoulu ja II aste klo 13 Näytösten alussa pidetään noin 10 min alustus. to 2.10. to 30.10. to 13.11. to 27.11.

ANIMAAKARIT K13, suomalaisia lyhytanimaatioita, K12, noin 80 min, (7.–8. luokka) POJAT (Suomi 1962) K11, 106 min, (8.–9.lk, 2. aste) HLEF: LYHÄRIRAATI. Katsotaan ja arvioidaan kotimaista animaatiota eri ajoilta. Noin 90 min (II aste, varalla 8.–9. luokat) LEIJONAKUNINGAS (The Lion King, USA 1994), puhumme englantia (ei tekstitystä), K8, 88 min (II aste, varalla 8.–9.luokat)

2. aste: Nuorten klassikot klo 17 Ennen näytösten alkua pidetään lyhyt alustus. ti 2.9. ti 7.10. ti 14.10. ti 21.10. ti 11.11.

WILLIAM SHAKESPEAREN ROMEO JA JULIA (USA 1996), suom. tekstit/svenska texter, K12, 120 min JÄNIKSEN VUOSI (Suomi 1977), S, 128 min SUURI ILLUUSIO (Ranska 1937), suom. tekstit, K7, 112 min PERSEPOLIS (Ranska/USA 2007), suom. tekstit/svenska texter, K12, 97 min 8 ½ (Italia/Ranska 1963), suom. tekstit/svenska texter, S, 138 min

Ilmoittautuminen Sähköpostilla osoitteeseen koulut@kavi.fi. Näytöksiin on vapaa pääsy, mutta HUOM! ennakkoilmoittautuminen on sitova. Ilmoitathan viestissä nimesi, yhteystietosi ja ryhmäsi koon. Vahvistamme ilmoittautumisen sähköpostilla. Nuorten klassikkosarjan liput toisen asteen oppilaitosten opiskelijoille ja heidän opettajilleen tarjoaa Helsingin kulttuurikeskus, muuten iltanäytöksiin on voimassa normaalit lipunhinnat (6,5 € / 5 € / 3 €).

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Purku- ja työpajat Mediakasvatuskeskus Metka järjestää maksuttomia purkupajoja elokuviin Superbroidi ja Pojat. Pajat järjestetään kouluilla ja niiden ajankohta sovitaan erikseen opettajan kanssa. Pajaan suositellaan varattavaksi aikaa kolme tuntia. Alakoulun HLEF: Animaatiolyhäreitä -näytöksen yhteydessä Orionissa to 13.11. järjestetään maksuton animaation kokeilupaja yhdessä Vantaan Vernissatalon Animaatioaseman ja Helsingin Mediakeskuksen kanssa, mukaan mahtuu kolme luokkaa. Ennakkoilmoittautuminen työpajoihin näytöksiin ilmoittautumisen yhteydessä osoitteeseen koulut@kavi.fi. Pajoja järjestetään rajattu määrä, vahvistamme ilmoittautumisen sähköpostilla.

Animaakarit – toiminnallinen animaationäyttely Annantalon taidekeskuksessa 21.8.2014–18.1.2015 Orionin koululaisnäytöksiin voi liittää myös opastuksen tai työpajan näyttelyyn. Tiedustelut: kulttuurituottaja Liisa Paatsalo (liisa.paatsalo@hel.fi), 050 5292 141. Näyttely on avoinna arkisin klo 13.30–20, la-su klo 10–16, poikkeukset ks. www.annantalo.fi. Arkisin näyttely on varattu klo 9-13.30 helsinkiläisille päiväkoti- ja koululaisryhmille, joille on pakollinen ennakkovaraus 11.8. alkaen www.kultus.fi.

Elokuvapolulle oppimaan ja innostumaan KAVIn Elokuvapolku-sivusto tarjoaa ilmaisia työkaluja koulujen elokuvakasvatukseen. Sivuston runsaat elokuvanäytteet havainnollistavat kerrontatekniikoita ja elokuvailmaisua. Samalla polulla tutustuu suomalaisen elokuvan historiaan. Mukana polulla ovat mm. Orionin syksyn koululaisnäytöksissä nähtävä Pelikaanimies (2004) sekä Pekka ja Pätkä. Polulla voi myös katsella kokonaisen elokuvan, sukupovesta toiseen valloittavan Komisario Palmun erehdys (1960, ohj. Matti Kassila). Käy Elokuvapolulle osoitteessa elokuvapolku.kavi.fi.

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

olivat suurimpia hengenheimolaisia, niin vihollisarmeijoissa kuin taistelivatkin. David Leanin brittieepos Arabian Lawrence (1962) perustuu T. E. Lawrencen huimiin kokemuksiin arabimaailmassa, jossa sivistyneestä luutnantista (Peter O’Toole, 1932–2013) tulee arabiprinssi Faisalin neuvonantaja taistelussa turkkilaisia vastaan. Esitämme Bio Rexissä uuden restauroidun laitoksen 30.11. Francesco Rosi omaksui ärhäkän otteen ja haastoi Kubrickin ja Loseyn Kuoleman etuvartiossa (1969), josta tuli merkittävimpiä italialaisia sotaelokuvia. Sodan saagassa lukutaidottomat eteläitalialaiset talonpojat lähetetään taistelemaan valtion puolesta, jonka he hädin tuskin tietävät olevan olemassa. Mukaan sotaan temmattiin brittiläiseen imperiumiin kuuluva Australiakin, jossa Gallipolin maihinnousun muistopäivä on yhä kansallinen vapaapäivä. Milestonensa ja Kubrickinsa nähnyt Peter Weir ohjasi aiheesta järisyttävän Gallipolin (1981), pääosissa Mark Lee ja nuori Mel Gibson.

ARABIAN LAWRENCE

Antti Alanen ja Jari Sedergren

Ensimmäinen maailmansota kuului ensimmäisiin elokuvasotiin – kamerat pyörivät kaikilla rintamilla. Uutiskatsaukset ja niistä kootut kymmenet kompilaatiot olivat virallista propagandaa, josta sodan todellisuus loisti poissaolollaan. Lähimmäksi totuutta, myös historioitsijoiden ja veteraanien itsensä mielestä, ovat päässeet näytelmäelokuvat. Friedrich Ermlerin Imperiumin sirpale (1929) kytkeytyy kertomataiteen Rip Van Winkle -perinteeseen. Mies menettää muistinsa taistelukentällä ja herää tajuihinsa vasta kymmenen vuotta myöhemmin – Neuvostoliitossa. Jännittävä teos edustaa siirtymävaihetta montaasikaudesta psykologiseen henkilökuvaukseen maansa elokuvataiteessa. Länsirintamalta ei mitään uutta (1930) valmistui Hollywoodissa Erich Maria Remarquen sukupolviromaanista, ohjaajana Lewis Milestone, joka ei loppuikänään tarvinnut muuta käyntikorttia kuin tämän legendaarisen mestariteoksen, jossa kaikki on kohdallaan: koulupoikien ihanteiden lapsellisuus, rintaman teurastuksen verisyys, ihmiskuvauksen aitous, elokuvan keinojen hallinta ja lopun lyyrinen vaimennus. Samaan aikaan Saksassa G. W. Pabst ohjasi elokuvan Länsirintamalla 1918 (1930), joka ei ole Milestonen merkkipaalua laimeampi. Se keskittyy neljään jalkaväen sotilaaseen, ja siitä on todettu, ettei se niinkään kuvaile sotaa kuin tempaa meidät suoraan asemasodan helvettiin. Jean Renoirin omat kokemukset ilmavoimista ja sotavankeudesta olivat pohjana hänen sodanvastaiselle klassikolleen Suuri illuusio (1937). Se on myös hyvästijättö vanhalle maailmalle, jossa toisiaan vastaan sotivat aateliset upseerit 30

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

GALLIPOLI

{2.9.–30.11.}

KUOLEMAN ETUVARTIO

Ensimmäinen maailmansota valkokankaalla

SUURI ILLUUSIO

LÄNSIRINTAMALTA EI MITÄÄN UUTTA

Lauantaina 8.11.2014 Orionissa alkaen klo 12 KAVI ja Historiallinen Yhdistys järjestävät seminaarin Sata vuotta maailmanlopusta: I maailmansota sanoin ja kuvin 12.00 Seminaarin avaus: Jari Sedergren: Maailmansotaa sanoin ja kuvin 12.20 – 15.25 Esitelmät: Risto Marjomaa: ”Afrikkalaiset ensimmäisessä maailmansodassa” Juho Kotakallio: ”Imperiumin puolesta – brittitiedustelu & I maailmansota” Samu Nyström: ”Maailmansota – vaan ei suomalaisten sota?” Henrik Tala: ”La Grande Guerre, ranskalaisten talvisota – vai oliko?” Esitelmien välissä esitetään elokuvanäytteitä mm. Suomen sisällissodasta. 15.40 dokumenttielokuva Laurent Dussaux: Les Combattants Africains de la Grande Guerre (1983) • 62 min • dvd • English subtitles Seminaariin ja dokumenttielokuvaan on vapaa pääsy! elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

SCREAM LEVOTTOMAT SIELUT

{2.9.–10.1.}

CLUELESS

As if!

Ysäriteinileffojen paluu 1990-luvun amerikkalaiset teinielokuvat loivat valkokankaalle maailman, jossa high school on oma universuminsa ja ruokala sen päänäyttämö. Näissä elokuvissa nuoret naiset antavat palaa, ironia kuplii, angsti velloo ja konfliktit koetaan sosiaalisten klikkien välillä. Musiikki ja muoti napapaidoista lökäpöksyihin olivat olennainen osa elokuvien vetovoimaa ja levisivät elokuvateatterista arkeen. Purevan satiirinen Heathers (Michael Lehmann, 1988) hätkähdyttää edelleen. Winona Ryderin ja Christian Slaterin tähdittämä elokuva kurottaa 80-luvulta 90-luvun ironiseen huumoriin. Vastakkain ovat koulun suositut tytöt ja kapinalliset ulkopuoliset. Leikki muuttuu mustaksi ja teiniromanssin kaava kiepautetaan kierteelle. Ohjaaja Richard Linklaterin läpimurtotyö Dazed and Confused (1993) ei sijoitu 90-luvulle vaan kesään 1976, mutta näyttelijäkaarti on kokoelma vuosikymmenen tulevia tähtiä. Suuntaansa sekoillen etsivät mm. Parker Posey, Milla Jovovich, Matthew McConaughey ja Ben Affleck. Kuumin muoti löytyy Cluelessin (1995) garderoobista, minihameista karkkiväreihin. Amy Heckerlingin riemastuttavassa sovituksessa Jane Austenin Emmasta (1815) Alicia Silverstonen esittämä rikas tyttö Cher taitaa teinimaailman säännöt ja mallailee itsestään amorin apulaista ja muuntautumisleikin 32

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

mestaria. Elokuvan lentäviin lauseisiin kuuluu mm. sarjallemme nimen antanut ”As if!” Levottomat sielut (John N. Smith, 1995) oli yritys näyttää ”todellista” amerikkalaista teinimaailmaa, eri etnisyyksineen. Michelle Pfeiffer hyppää merijalkaväestä opettajaksi lähiökouluun ja kohtaa luokkahuoneellisen ongelmatapauksia. Räppäri Coolion Gangsta’s Paradisesta tuli elokuvan myötä megahitti. Indie-ohjaaja Gregg Arakin The Doom Generation – Tuomion sukupolvi (1995) edustaa 90-luvun queer-elokuvan nousua. Niin kutsutun Teenage Apocalypse Trilogyn keskimmäinen osa on road movie ja raju kolmiodraama suorasukaisine seksikohtauksineen. Aidosti pelottava, mutta samalla hauska Scream (Wes Craven, 1996) aloitti teinikauhubuumin. Kauhuelokuvien säännöillä ja popkulttuurireferensseillä pelailevan elokuvan nuoret näyttelijät, mm. Neve Campbell, olivat tv:stä tuttuja, vetonaulana toimi Drew Barrymore. Yliluonnollisen kauhun väreitä on Noitapiirissä (Andrew Fleming, 1996), joka tarttuu uusnoituuteen. Neve Campbellin, Fairuza Balkin, Robin Tunneyn ja Rachel Truen ystäväjoukosta ei nais(tuho)voimaa puutu. Outous on tässä kunniamerkki. Baz Luhrmann räjäytti itsensä maailmankartalle hengästyttävällä, musiikintäyteisellä popsovituksellaan William Shakespearen tragediasta Romeo ja Julia (1996). Teini-idoli Leonardo DiCaprio sai Juliakseen yhtä herkän Claire Danesin. Alkuperäisdialogin voima ja kauneus korostuvat. Blondit ovat teinileffoissa lähes oma lajinsa. Komedia Blondit luokkako kouksessa (David Mirkin, 1997) esitteli ikuiset teinit ja entiset looserit Romyn (Mira Sorvino) ja Michele (Lisa Kudrow), jotka luokkakokousta varten luovat itselleen valeidentiteetit menestyksekkäinä liikenaisina. Muoti näyttelee jälleen tärkeää osaa. Kuinka äkäpussi kesytetään -komedian sovitus 10 Things I Hate About You (Roger Kumble, 1999) jatkoi teinielokuvien Shakespeare-trendiä. Julia Stiles on täydellinen 90-luvun nuori naishahmo: Sylvia Plathia lukeva, riot grrrl -punkrokkia kuunteleva kipakka Kat, jota yritetään parittaa toisen hylkiön, Patrickin (Heth Ledger Hollywoodin läpimurtoroolissaan) kanssa. Klassikkosovitus, vaan hyvin toisenlainen on myös Julmia aikeita (Roger Kumble, 1999). Pierre Choderlos de Laclosin romaani (1782) muuntautuu yltiöpäiseksi teinisleazeksi, jossa tylsistyneet seurapiiriteinit Kathryn (Sarah Michelle Gellar) ja Sebastian (Ryan Phillippe) lyövät vetoa puhtoisen Annetten (Reese Witherspoon) viettelemisestä. Ysäriteinivalioiden sarja ei olisi täydellinen ilman cheerleader-elokuvaa ja Kirsten Dunstin tähdittämä Anna palaa (Peyton Reed, 2000) vie samalla lajityypin uudelle vuosituhannelle. Kerronnan rytmi kiihtyy, pääosassa on teinimaailman kilpailuhenkisyys ja yhteiskunnalliset erot. Komedia paljastaa cooliuden haavoittuvaisuuden. Anna Möttölä, Riikka Pennanen ja Marjo Pipinen elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

HEIKKI KUJANPÄÄ MARJA PYYKKÖ

ZAIDA BERGROTH

{9.9.–9.1.}

MATKALLA IDAHOON AKU LOUHIMIES

River Phoenix Los Angeles 1993. River Phoenix lyyhistyy Viper Clubin eteen. Lupaava tähti ja teini-idoli kuolee huumeisiin 23-vuotiaana. Phoenix oli kukkaissukupolven lapsi. Perhe eli kommuuneissa muun muassa Latinalaisessa Amerikassa. 1970-luvun lopulla he palasivat takaisin kotimaahansa ja perheen musikaaliset lapset herättivät huomiota, joka kiiri Hollywoodiin. Phoenixista tuli teinitähti, jonka läpimurto oli Rob Reinerin Stand by Me – viimeinen kesä (1986). Stephen Kingin tekstiin perustuvassa elokuvassa neljä nuorta päättää etsiä junan alle jääneen pojan ruumiin. Etsintäretkestä tulee nuorukaisten vaikuttava aikuistumistarina. Sidney Lumetin Elämänä pakotie (1988) toi jo Oscar-ehdokkuuden. Phoenix on radikalisoituneiden vanhempien lapsi. Poliisit ovat kintereillä ja perhe elää alituista kiertolaiselämää. Aihe oli kuin suoraan Phoenixin perheen elämästä, paitsi etteivät he tehneet pommi-iskuja. Elokuvassa Matkalla Idahoon (1991) Gus van Sant hyödynsi oivasti Phoenixin luontaista herkkyyttä. Poikaprostituoidut päivystävät Portlandin kaduilla. Phoenix on narkolepsiaa sairastava katupoika Mike ja Scott (Keanu Reeves) kapinoi varakkaita vanhempiaan vastaan. Indiana Jones ja viimeinen ristiretki -elokuvassa (Steven Spielberg, 1989) Phoenix on nuori Indiana Jones, utahilainen partiolainen. Tämän seikkailunhalu on jo vahva ja lapsuuden koettelemukset selittävät muun muassa aikuisen Indyn käärmekammon. Esitämme elokuvan 70 mm filmiltä Bio Rexissä osana Indymaratonia 18.10. (ks 44). Phoenix kuoli kesken Dark Bloodin (George Sluizer, 1993/2012) kuvausten, mutta pääosa hänen kohtauksistaan oli jo tehty. Valmiiksi elokuva pystyttiin koostamaan kuitenkin vasta vuosikymmenten jälkeen. Aviopari parsii rakoilevaa avioliittoaan automatkalla joka vie autiomaahan. Syrjäistä ranchia asuttaa vaimonsa kuoleman murtama, arvaamaton Boy (Phoenix). Pasi Nyyssönen 34

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Tekijän valinta

– Bergroth, Kujanpää, Louhimies, Pyykkö Miten elokuva syntyy? Mitä ohjaaja ajattelee työstään? Elokuvan tekoon liittyvistä kysymyksistä keskustellaan, kun neljä suomalaista elokuvaohjaajaa valitsee ja esittelee teoksen – tai pari – uraltaan.

{6.9.–13.12.}

Suomen elokuvaohjaajaliitto SELOn kanssa yhteistyössä järjestettävän Tekijän valinta -sarjan ohjaajia ovat syyskaudella Zaida Bergroth (mm. Skavabölen pojat, 2008), Heikki Kujanpää (mm. Pieni pyhiinvaellus, 1999), Aku Louhimies (mm. Käsky, 2008) ja Marja Pyykkö (mm. Sisko tahtoisin jäädä, 2010). Sarjan kullakin ohjaajalla on oma tulokulmansa elokuvaan. Niin lyhytelokuvia kuin pitkää fiktiota tehnyt Bergroth esimerkiksi löytää ammatinvalinnan juuret lapsuuden elokuvakokemuksista, Kujanpäästa taas tuli ohjaaja, ”koska sisälläni oleva möhkäle niin vaati. Se pakotti tutkimaan kauneutta ja kurjuutta, ja kertomaan tarinoita rakastamisen tarpeesta.” Tarkemmin ohjaajien ajatuksia pääsee kuulemaan näytöksissä, joissa esittelyn ja elokuvan jälkeen yleisöllä on mahdollisuus keskustella ohjaajan kanssa. Anna Möttölä

Sarjan näytökset ovat lauantaisin klo 16 6.9. (Kujanpää), 4.10. (Louhimies), 1.11. (Bergroth) ja 13.12. (Pyykkö). Ohjaajan elokuvavalinta paljastetaan lähempänä näytöstä kotisivuillamme www.kavi.fi/ohjelmisto. elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

PAISÀ TONTOLINI È TRISTE MACISTE

Kunnianosoitus Il Cinema Ritrovatolle Maailman mahtavin elokuvahistoriallinen festivaali, cinefiilien keidas ja restaurointien mekka Il Cinema Ritrovato on toiminut vuodesta 1986 Bolognassa (Fondazione Cineteca di Bologna) {30.9.–16.11.} johtajanaan Gian Luca Farinelli, taiteellisena johtajanaan Peter von Bagh ja festivaalikoordinaattorina Guy Borlée. Upeiden restaurointien juhlakauden käynnistää Kunnianosoitus Il Cinema Ritrovatolle, jossa on paikalla festivaalin johto ja esitetään varhaisia aarteita Bolognan arkistosta: Bologna Monumentale (1912), Tontolini è triste (1911), La Peine du talion (Gaston Velle, 1906), Les Bords de la Tamise (1914) ja Mammifèrs américains (1914). Varhaisessa metaelokuvassa Maciste (Luigi Romano Borgnetto, Vincenzo Denizot, 1915) neito menee elokuviin ja näkee mahtavan muskelimiessankarin pelastavan polttouhriksi aiotun Cabirian myyttisessä antiikkispektaakkelissa. Jouduttuaan itsekin pulaan hän kutsuu apuun Macisten esittäjän Bartolomeo Paganon. Samaan aikaan maailman suurimpiin tähtiin kuuluivat italialaiset diivat. Legendaarisen Lyda Borellin ikimuistoisiin elokuviin kuului Mutta rakkauteni ei kuole koskaan (Mario Caserini, 1913). Aiheena on rakkauden ja tähtiuran ristiriita, ja tragediennen unohtumaton tulkinta rikkoo sovinnaisia odotuksia. Hienon italialaisen realistin legendaarista varhaista dokumenttituotantoa esittelee ohjelma Vittorio De Setan lyhytelokuvia. Aiheena on yleensä Sisilian kansan elämä ja tunnuspiirteinä selostuksen puute, hillitty tunnelma ja iskevä väri: mukana ovat Lu tempo de li pisci spata (1954), Isole di fuoco (1954), Sur36

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

farara (1955), Pasqua di Orgosolo (1955), Contadini del mare (1955) ja Parabola d’oro (1955). Peter von Bagh on esittänyt kysymyksen, olisiko Roberto Rossellinin Paisà (1946) kaikkien aikojen sotaelokuva. Kuuden episodin mestariteoksessa seurataan Italian vapautusta Sisiliasta Po-joelle ja kohdataan sekä surulliset rauniot että vastustamaton elinvoima. Käsikirjoituksen tekoon osallistui keskeisellä panoksella Federico Fellini. Neorealismin perustajiin kuuluva Fellini siirtyi sittemmin spektaakkelin aikakauteen. Cinecittàn studioille linnoittautuen hän loi Ihanan elämän (1960), mahtavan satiirin ikuisen kaupungin illuusioista, pääosissa Marcello Mastroianni ja Anita Ekberg. Intialaisen elokuvan huippusaavutuksiin Satyajit Rayn rinnalla kuuluu bengalimestari Ritwik Ghatakin tuotanto. Hänen pääteoksessaan The Cloud-Capped Star (Meghe dhaka tara, 1960) nuori nainen kamppailee pitääkseen perheensä koossa sen jouduttua maanpakoon Pakistanista. Teos on persoonallisen kuvaja musiikki-ilmaisun juhlaa. AA Vieraina (tbc) Gian Luca Farinelli, Peter von Bagh ja Guy Borlée 30.9. klo 19. Yhteistyössä: Aalto-yliopisto (ELO).

KAVI digitoi:

Sampo KAVI:n pieteetillä digirestauroima Sampo (1959, 4K, restauroitu 2014) on otettu innolla vastaan. Kalevalan filmatisointia oli kauan harkittu, ja mahtavat voimavarat tulivat lopulta käyttöön, kun Suomi-Filmi sai 40-vuotisjuhlaelokuvaansa kumppaniksi Mosfilmin ja ohjaajaksi fantasian, animaation ja erikoistehosteiden mestarin Aleksandr Ptushkon. Kalevalan henki kärsi, mutta näyt olivat huikeita, ja Urho Somersalmi oli vaka vanha Väinämöinen viimeisessä elokuvaroolissaan. Sampo (4K) ke 10.9. klo 19.15, alustaa pukututkija Joanna Weckman. elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

A TOUCH OF SIN

Mestariohjaaja Jia Zhangke kuvaa uutuudessaan A Touch of Sin (2013) ärhäkkäästi kotimaansa nykytilaa neljän eri puolille Kiinaa sijoittuvan tarinan avulla. Aiheet pohjaavat tositapahtumiin. Jia keräsi aineiston kiinalaisten suosiman Weibon, sensuurin tavoittamattomissa olevan sosiaalisen median, viesteistä. Tulos on tyrmäävä, ja väkivaltainen. A Touch of Sin -nimi viittaakin King Hu:n taisteluklassikkoon A Touch of Zen (1971). Cannesin kilpailusarjassa ensi-iltansa saanut ja käsikirjoituksesta palkittu elokuva kirvoitti rinnastuksia myös Leonen Kourallinen dollareita- ja Tarantinon Pulp Fiction -elokuviin. Kulttisarjasta Buffy, vampyyrintappaja ja The Avengers -sarjakuvaelokuvasta tunnettu amerikkalaisohjaaja Joss Whedon vastaa viime aikojen raikkaimmasta Shakespeare-sovituksesta. Much Ado About Nothingin (2012) tekstinä on komedia Paljon melua tyhjästä, mutta ohjaaja-käsikirjoittaja Whedon sijoittaa tapahtumat renessanssiajan Italian sijaan 2000-luvun kalifornialaiselle luksushuvilalle. Kipakka Beatrice ja sukkela Benedick eivät voi sietää toisiaan, mutta heidän ystävänsä päättävät saattaa parin yhteen. Herkullinen dialogi ja nokkela tilannekomedia yhdistyvät kritiikkiin sukupuolten epätasa-arvosta. Rooleissa nähdään liuta Whedonin luottonäyttelijöitä, pääosissa säkenöivät Amy Acker ja Alexis Denisof. Whedon on myös säveltänyt elokuvan tunnelmallisen musiikin. Yleisö pääsee valitsemaan Orionin marraskuun kuukauden elokuvan Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalilla 18.–28.9. Yleisökilpailun ehdokkaat julkistetaan 5.9. festivaalin sivuilla osoitteessa www.hiff.fi, tiedot voittajasta päivittyvät myös KAVIn sivuille osoitteessa www.kavi.fi/ohjelmisto. Pasi Nyyssönen ja Anna Möttölä

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Tilda Swinton – taidetta elämästä

{1.10.–31.10.}

Harva näyttelijä liikkuu yhtä vaivattomasti taideprojektien ja valtavirran välillä kuin Tilda Swinton. Skottinäyttelijä aloitti kokeellisen brittielokuvan sankarin Derek Jarmanin töissä 1980-luvulla ja ruumiillisti 2000-luvulla Narnian Valkoisen velhon. Kesällä esitimme Swintonin ja Jim Jarmuschin yhteisiä elokuvia. Syyssarjamme nostaa valokeilaan elohopeamaisen näyttelijän, jonka intensiteetti muuttaa katseen taiteeksi. Nuori Swinton oli jo luopumassa näyttelemisestä, kun tapasi Jarmanin. Voimallisimpia heidän seitsemästä yhteisestä elokuvastaan on Edward II (1991), vapaa sovitus Shakespearen aikalaisen Christopher Marlowen näytelmästä. Swintonin unohtumaton roolisuoritus kuninkaan hyljeksittynä, rakkaudennälkäisenä puolisona palkittiin Venetsian filmijuhlilla.

WAR ZONE – ELÄMÄN REUNALLA

Suositussa sarjassa esittelemme kansainvälisesti kiinnostavia ja kiitettyjä uusia elokuvia, jotka jäävät vaille teatterilevitystä Suomessa. Syys- {1.10.–26.12.} kaudella nähdään raju tilinteko nyky-Kiinasta ja hurmaava Shakespeare-sovitus yllättävältä taholta. Marraskuun elokuva ratkeaa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin yleisökilpailussa.

POIKANI KEVIN

ORLANDO

Kuukauden elokuva

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

RAKKAUTTA ITALIALAISITTAIN YOUNG ADAM

{7.10.–26.11.}

Ohjaaja Sally Potter sai Swintonista täydellisen androgyynin sankarin Orlandon (1992) nimirooliin. Virginia Woolfin romaaniin perustuva tarina kulkee 1500-luvulta 1900-luvulle, sankarin vaihtaessa sukupuoltaan vuosien mukana. Lopputulos on yltäkylläinen pukudraama, runollinen tutkielma ajan olemuksesta ja feministisen elokuvan virstanpylväs. Ihmisen rumuuden kankaalle vanginneen taidemaalari Francis Baconin elämän kuvauksessa Rakkaus on paholainen (John Maybury, 1998) Swinton esittää Lontoon Sohon Colony Room -klubin legendaarista omistajaa Muriel Belcheria, ottaen kaiken irti pahasuisesta roolistaan. Säälimättömän draaman pääosissa Baconina ja tämän rakastajana nähdään Derek Jacobi ja Daniel Craig. Näyttelijä Tim Rothin pelottomassa esikoisohjauksessa War Zone – elämän reunalla (1999) perheestä tulee taistelutanner. Äitiä näyttelevä Swinton ilmentää hiljaisen keskittyneesti naista, joka ei kykene käsittelemään perhettään tuhoavaa salaisuutta. Skotlannin sateenharmailla jokireiteillä kuvattu Nuori Adam (David Mackenzie, 2003) on Jean Vigon L’Atalante-klassikolle kumartava intohimodraama. Ewan McGregorin nuori ajelehtija alkaa suhteen Swintonin määrätietoisen proomunomistajan kanssa tämän aviomiehen nenän alla. Taustalla kummittelee joesta löytyneen nuoren naisen ruumis. Swintonin paljaat kasvot rekisteröivät rankan elämän ja uuden toivon. Swintonin ylhäisen taianomainen olemus on aina kääntynyt luontevasti valosta pimeään. C. S. Lewisin Velho ja leijona -lastenromaanin näyttävässä filmatisoinnissa vuodelta 2005 hän lumoaa Valkeana velhona, joka on langettanut Narnian ylle ikuisen talven. Jäisen kruununsa luontevasti kantava näyttelijä tuo rooliin aimo annoksen pahaenteisyyttä. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Swinton teki yhä enemmän valtavirtaelokuvia, haasteellisuutta uhraamatta. Karen Crowderin, lakifirman johdon piinkovan ja sliipatun neuvonantajan rooli Tony Gilroyn terävässä draamassa Michael Clayton (2007) toi sivuosa-Oscarin. Coenin veljesten mustassa komediassa Burn After Reading (2008) Swinton pääsi hyödyntämään huomattavia komedian lahjojaan. Rakkautta italialaisittain (Luca Guadagnino, 2009) oli yli kymmenen vuoden kehittelyn tulos, viscontimaisen aistillinen tarina yläluokkaisesta italialaisperheestä. Swinton sukeltaa loisteliaaseen maailmaan ulkopuolelta naineen Emman nahkoihin, tehden katsojasta uskottunsa. Hätkähdyttävän tyylikäs puvustus sopii modernille muoti-ikonille. Swinton on todistanut, etteivät häntä pelota vaikeat aiheet. Koulusurmaajan äidin rooli Lynne Ramsayn rankassa, mutta palkitsevassa draamassa Poikani Kevin (2011) on näyttelijän vahvimpia. Hän on yhtä aikaa raivokas, epätoivoinen, erehtyväinen ja älykäs. Elokuvan valmistuessa Swinton oli 50. Jatkukoon hänen kukoistuksensa vielä pitkään. Anna Möttölä

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

PAPIN PÄIVÄKIRJA

Ranskalaisia kirjoja ja elokuvia Ranskalainen elokuva on ammentanut historiansa alusta asti runsain käsin ranskankielisestä kirjallisuudesta, niin klassikoista, tuoreista tekijöistä, saduista, kioskikirjallisuudesta kuin sarjakuvistakin. Orionin syyssarja tuo Turun kirjamessujen innoittamana valkokankaalle uusia ja vanhoja löytöjä vuosikymmenten varrelta. Jean Cocteau rakasti lapsuudessaan satua, josta sittemmin syntyi elokuva Kaunotar ja hirviö (1946), aikuisten versio, jonka syvyyksissä on toisenlaista rakkautta ja kuolemaa. Miljööt syntyivät flaamilaisten mestareiden maalauksista ja Gustave Dorén kuvituksista. Jean Marais loi kärsivän Hirviön, joka oli oudon luotaantyöntävä ja puoleensavetävä. Kirjailija Irène Némirovsky syntyi Kiovassa 1903 ukrainanjuutalaiseen perheeseen, joka vallankumouksen jälkeen pakeni Suomen kautta Ranskaan. Hän nousi Pariisissa vuonna 1929 välittömästi kuuluisuuteen romaanillaan David Golder. Julien Duvivier’n samanniminen elokuva on vuodelta 1930. Romaani oli ollut synkkä kuvatessaan rikkaan isän, vihamielisen vaimon ja palvotun tyttären suhteita. Duvivier, joka oli uransa huipulla, teki siitä säälimättömän. Kirjailija Coletten (1873–1954) Vilja oraalla oli yksi hänen variaatioitaan rakkauden mahdottomuudesta. Claude Autant-Lara teki siitä 1953 elokuvan Kun rakkaus kypsyy, jossa Edwige Feuillère, 16-vuotiaan nuorukaisen ensirakastajatar, loistaa kypsän naisen roolissa. elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

SUNNUNTAI MAALLA BEL AMI BELLE JA SEBASTIEN SEIKKAILEVAT PITKÄT KIHLAJAISET

Claude Autant-Lara oli suuri kirjailija Stendhalin (1783–1842) ihailija, mutta elokuvassa Punaista ja mustaa (1954) hän joutui tiukan budjetin vuoksi karsimaan romaanin monikerroksisuutta. Kuva ajan yhteiskunnasta on julmankirpeä. Julien Sorelina on Gérard Philipe ja hänen rakastettunaan Danielle Darrieux. Lähes kaikki Robert Bressonin elokuvat ovat kirjallisuuspohjaisia, ja hänen tulkintansa Georges Bernanosin romaaneista kuuluvat filmatun kirjallisuuden parhaimmistoon. Bressonin elokuvassa Papin päiväkirja (1950) on sama hengitys kirjoitetun sanan ja kuvan välillä. Bernanosin papin henkinen ja fyysinen yksinäisyys, ruumiin kipu, ympäröivän maailman halveksunta ja kuolemantuska heijastuvat kankaalta Kristuksen kärsimyksen tavoin. François Truffaut’n kuuluisan elokuvan Jules ja Jim (1961) kirjalliset yhteydet ovat moninaiset. Se perustuu Henri-Pierre Rochén 74-vuotiaana julkaisemaan omaelämäkerralliseen esikoisromaaniin. Kirjan ja elokuvan Jules on itse asiassa saksalainen kirjailija Franz Hessel. Hänen ja elokuvan ”Catherinen” poika puolestaan oli kuuluisa diplomaatti ja ihmisoikeustaistelija Stéphane Hessel, vuonna 2010 suurta huomiota herättäneen pamfletin Vastarintaan! (Indignezvous!) kirjoittaja. Bertrand Tavernier’n Sunnuntai maalla (1984) perustuu Pierre Bostin akvarellinomaiseen pienoisromaaniin, joka sijoittuu vuoteen 1912. Vanha taidemaalari Ladmiral saa sunnuntaisin vieraakseen säntillisen poikansa perheineen. Kerran paikalle ilmaantuu myös kaivattu tytär. Elokuva on täyteläinen kuin kesäpäivä. Kipeät perhesuhteet, elämän suru ja yksinäisyys nousevat esiin vaivihkaa, kuin illan varjot. Louis Ducreux maalari-isänä ja Sabine Azéma (sittemmin Alain Resnais’n luottonäyttelijä) tyttärenä ovat häikäisevä pari. Jacques Rivetten elokuvan La Belle Noiseuse – tuntematon mestariteos (1991) taustalla on Honoré de Balzacin novelli. Taiteilija Frenhofer (Michel Piccoli) on jättänyt vuosia sitten kesken vaimoaan (Jane Birkin) esittävän maalauksen. Nuoren taiteilijan yllyttämänä hän tarttuu uudestaan aiheeseen. Malliksi joutuu taiteilijan ystävätär Marianne (Emmanuelle Béart). Viiden päivän armottoman 42

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

rupeaman aikana syntyy taideteos – ja paljastuu totuus Frenhoferista, hänen avioliitostaan, Mariannesta. Jean-Pierre Jeunet on intohimoisen kiinnostunut ensimmäisestä maailmansodasta. Elokuvassaan Pitkät kihlajaiset (2004) Jeunet säilytti Sébastien Japrisot’n romaanista sulhastaan etsivän itsepäisen nuoren bretagnelaisnaisen (Audrey Tatou). Ennen kaikkea hän kuitenkin halusi luoda koko sodanaikaisen maailman kauheuksineen ja menetettyine idylleineen. Marjane Satrapin ja Vincent Paronnaud’n vaikuttava Persepolis (2007) perustuu Satrapin sarjakuvakirjoihin, jotka kuvaavat hänen lapsuuttaan Iranissa ja päätymistään Pariisiin. Hahmojen ääninä on tunnettuja ranskalaisnäyttelijöitä: Catherine Deneuve, Chiara Mastroianni, Danielle Darrieux. Esimerkkeinä ranskalaisen kirjallisuuden lukemattomista ulkomaisista adaptaatioista on KAVIn kokoelmista löytynyt Bel Ami (1939). Guy de Maupassantin romaaniin väljästi pohjautuva komedia on itävaltalaisen Willi Forstin parhaita.Theo Mackebenin nimikkolaulu soi edelleen erilaisissa nostalgiaohjelmissa. Aki Kaurismäki haaveili pitkään Henri Murgerin romaanin kuvaamisesta. 1992 klassikko Boheemielämää siirtyi Malakoffin esikaupunkiin Pariisissa, ja ikimuistoiset Matti Pellonpää ja Kari Väänänen puhuivat ranskaa. Työ, rakkaus ja ystävyys olivat inhimillisessä kunniassa. Lapsille on pojan ja koiran ystävyydestä kertova Cécile Aubryn Belle ja Sebastien seikkailevat (1969), joka perustuu ohjaajan omiin lastenkirjoihin. Varttuneemmille lapsille tarkoitettu Jean-Christophe Dessaintin Le Jour des corneilles (2012) on quebeciläisen kirjailijan Jean-François Beaucheminin romaanista tehty piirroselokuva, sekoitus naturalismia ja fantasiaa, maalaistarinoita ja kummituksia. Satu Laaksonen SNC (Groupe M6) et La Cinémathèque française avec le soutien du Fonds Culturel Franco-Américain (DGA MPAA SACEM WGAW) Présentent La version restaurée 4K de La Belle et la Bête Un film de Jean Cocteau

Kinokonsertti Entusiasmi 11.10. Dokumenttielokuvan suuri runoilija Dziga Vertov ohjasi hienoimmat mestariteoksensa ukrainalaiselle VUFKU-studiolle. Viimeisenä niistä valmistui Entusiasmi (1930), alaotsikoltaan Donbassin sinfonia. Tapahtumapaikka Donbass oli ja on yhä raskaan kivihiiliteollisuuden keskus. Vertovin pääteemoina ovat menneen maailman väistyminen ja sosialismin rakentamisen innoitus. Äänimaailman kinokonserttiin luovat Teho Majamäki ja Linda Fredriksson, inspiraationaan Vertovin kerronnan tempo ja kuvien rytmi. Kinokonsertti Entusiasmi 11.10. klo 21. Teho Majamäki (vibrafoni ja lyömäsoittimet) ja Linda Fredriksson (saksofonit). Liput 12/10/5 €. Esitys myös R&A-festivaalilla Orionissa 20.9. (www.hiff.fi) elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

INDIANA JONES JA TUOMION TEMPPELI

Indiana Jones 1935–1938 Nyt on aika juhlistaa miehen ikään ehtinyttä Indiana Jones -elokuvasaagaa. Tuomion temppelin (1984) ensi-illasta on tasan 30 ja Viimeisen ristiretken (1989) 25 vuotta. Juhlan kunniaksi Indyt esitetään niiden tarinoiden mukaisessa aikajärjestyksessä. Kadonneet aarteen metsästäjät (1981) oli toki ensimmäinen Indiana Jones -elokuva, mutta elokuvien tarinajärjestys on toinen. Harrison Fordin ikimuistoisesti esittämän huimapäisen arkeologin seikkailut alkavat vuoteen 1935 sijoittuvassa Indiana Jones ja tuomion temppeli -elokuvassa (1984). Tarina jatkuu vuonna 1936: Kadonneen aarteen metsästäjissä (1981) Indy yrittää saada haltuunsa salaperäisiä voimia sisältävän liiton arkin ennen natseja. Pari vuotta myöhemmin, 1938, natsit sekä isä (Sean Connery täysosumaroolissa) ja poika Jones etsivät kilpaa mystistä Graalin maljaa elokuvassa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989). Pasi Nyyssönen

Indiana Jones 1935–1938 Bio Rexissä lauantaina 18.10. Tuomion temppeli ja Viimeinen ristiretki esitetään komeasti 70 mm:n filmiltä. 44

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Persona ja Bergman

{21.10.–28.12.}

Ingmar Bergmanin tuotannossa poikkeuksellinen ja ainutlaatuinen teos on Persona (1966), jossa hän pelkisti asetelman vain kahden henkilön väliseksi. Sairaanhoitajaa esitti monesta Bergman-elokuvasta tuttu Bibi Andersson. Näyttelijää, joka on lakannut puhumasta, tulkitsi Liv Ullmann, tässä ensi kertaa Bergmanin ohjauksessa. Kokeellinen avaSyyskaudella esitämme Bergusjakso on unohtumaton, ja päätoiminta manilta myös rakastetun Fankuvattiin karulla Fårön saarella. nyn ja Alexanderin ks. 17. Michael Baranin ohjaama Persona Kansallisteatterin Omapohja-näyttämöllä 3.9.–29.11. Pääosissa Marja Salo ja Minka Kuustonen (www.kansallisteatteri.fi/esitykset/persona/). Bergmanin elokuvan aluksi Orionissa 26.10. Kansallisteatterin näytelmän äänimaailman suunnittelija, säveltäjä Juhani Nuorvala kertoo Personaesityksestä ja suhteestaan Bergmanin teoksiin. KAVIn Antti Alanen puolestaan vierailee 9.9. klo 17 Kansallisteatterin Lavaklubilla keskustelemassa Bergmanista Michael Baranin kanssa. Lippuetu: Orionin Persona-näytöksen lipulla saat 3 € alennuksen Kansallisteatterin Persona-näytelmän lipuista (norm. 29 €/Orionin hinta 26 €, eläkeläislippu 26 € /Orionin hinta 23 € ja opiskelijalippu 15 €/Orionin hinta 12 €) Kansallisteatterin Persona-näytelmän lipulla saat Orionin Persona-näytöksiin normaalihintaisen lipun klubihintaan 5 € (norm. 6,5 €) elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

{22.10.–19.11.} VIIMEISET LIIVILÄISET?

Dokumentin ytimessä 78–79 Miksi en puhu venäjää? (1993) on Kristina Schulginin dokumenttielokuva suomenvenäläisten kohtalosta tsaarin ajasta suomettumisen suohon, elämästä ilman oikeusturvaa, kotimaasta, joka lähes hävitti perinteen ja kielen, politiikan pelinappuloista hyvien naapurisuhteiden ylläpitämiseksi. Tekijän isoisän ja isän tarinat, sekä hänen oman kasvunsa tapahtumat ja tunnot kertovat maasta, jonka nimi on Suomi. Viimeiset liiviläiset? (1995) on elokuvakriitikosta ohjaajan puikkoihin siirtyneen Mikko Pielan Latvian Kuurinmaalla toukokuussa 1994 kuvattu dokumenttielokuva häviämäisillään olevasta sukukansastamme liiviläisistä. Suomalais-ugrilaista liivin kieltä puhuu Latviassa äidinkielenään enää 13 ihmistä. Pienen kansan viimeisten edustajien elämäntarinoissa heijastuu 1900-luvun traaginen historia. Jari Sedergren ja Ilkka Kippola

TYTTÖ JA HATTURASIA

Elokuvan historia – uranuurtajat Varhaisimpia aarteita ja rakastettuja klassikoita toiseen maailmansotaan asti nähdään sarjassa, joka liittyy Helsingin yliopiston elokuva- ja tvtutkimuksen luentoihin.

{27.10.–12.12.}

Alice Guy ja ranskalaiset pioneerit -ohjelmassa (1895–1910) esitellään ensimmäisiin fiktioelokuvan ohjaajiin kuulunut Guy, joka myös koulutti ensimmäisiä elokuvantekijöitä Gaumontin studiojohtajana. Svenska Filminstitutetin aarreohjelmassa ovat esillä myös Lumière ja Méliès sekä hiljan restauroitu pikantti hääyökuvaus Le Coucher de la mariée (Joly-Normandin). Useimmissa kopioissa on väri. Elokuvan ensimmäiset vuosikymmenet olivat komedian kulta-aikaa. Buster Keatonin Kenraali (USA 1927) osoitti, että komedia saattoi yhdistyä sykähdyttävästi historialliseen epookkiin (USA:n sisällissotaan) ja intiimiin tunnevoimaan. Italialainen elokuva valloitti maailmaa diivoillaan, klovneillaan ja historiallisilla elokuvillaan kuten Quo vadis? (1913). Enrico Guazzonin kolossaalinen tulkinta kertoo kristittyjen vainosta keisari Neron valtakaudella. Kiitos: Fondazione Cineteca Italiana (Milano). Saksassa taiteet kukoistivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen Weimarin tasavallassa. Paul Wegenerin keskiaikainen kauhufantasia Golem: miten hän tuli maailmaan (1920) kertoo, miten rabbi Löw loi savesta elävän olennon estääkseen pogromin Prahan juutalaisghetossa. D. W. Griffith, elokuvakerronnan mestari -ohjelmassa esitetään kuusi legendaarista amerikkalaista Biograph-lyhytelokuvaa, joissa ilmenee varhaisen elokuvailmaisun rikkaus ja tiivistyksen taide: A Corner in Wheat (1909),

MIKSI EN PUHU VENÄJÄÄ?

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

HÄN, JOKA SAA KORVAPUUSTIT

AARNE-HERRAN RAHAT

HYÖKKÄYS ERÄMAASSA

kään vaikeuksia, kuten todistavat Vapaus (mykkä), Ristiriitoja ja Laivaston sankarit (ääni, kaikki 1929). Kansainvälinen yhteistyö oli vilkasta, ja brittielokuvan kärkimies Anthony Asquith toteutti elokuvansa Fången n:r 53 / A Cottage on Dartmoor (1929) ruotsalais-brittiläisenä yhteistyönä. Pure tätä, Hitchcock! Intensiteetti on tavaton, ja Axel Lindblomin kuvaus vetää vertoja kenelle tahansa millä aikakaudella tahansa. 1930-luvulla Ranskassa nousi esiin suuntaus, josta on käytetty väljää nimitystä runollinen realismi. Jean Vigon karhean lyyrisessä jäähyväistyössä L’Atalante (1934) kuherruskuukauttaan viettävä pari kohtaa merikarhun (Michel Simon) jokilaivalla. Gaumontin restauroidun version (2001) toi maahan Aki Kaurismäki. Hollywoodissa elokuvan genret kiteytyivät lajipuhtaaseen muotoonsa. Hyökkäys erämaassa (1939) valmistui lännenelokuvan suuren paluun vuonna. Se oli John Fordin ensimmäinen western äänielokuvan kaudella, ja se teki John Waynesta suuren tähden. AA

L'ATALANTE

The Lonedale Operator (1911), An Unseen Enemy (1912), The Musketeers of Pig Alley (1912), The New York Hat (1912) ja The Mothering Heart (1913). Ranskalainen avantgarde -ohjelmassa on kolme huipputeosta. ”Lentävän brasilialaisen” Cavalcantin En rade (1927) on impressionistinen satamakuvaus. Fernand Légerin Ballet mécanique (1924) ja Marcel Duchampin Anémic-cinémA (1926) ovat modernin kuvataiteen mestareiden lennokkaita visiittejä elokuvan alueelle. Ruotsi kohosi elokuvamaailman huipulle ensimmäisen maailmansodan aikana. Aarne-herran rahat (1919) on Selma Lagerlöfin kertomukseen perustuva järisyttävä talviballadi 1500-luvun lopulta. Mauritz Stiller sai kuvailmaisuunsa vaikutteita Rembrandtilta, Brueghelilta ja Edelfeltiltä ja antoi puolestaan esikuvia Langille ja Eisensteinille. Ruotsalaisen elokuvan mestarit kutsuttiin Hollywoodiin, ja Victor Sjöström sai siellä ohjata tänä vuonna 90 vuotta täyttävän MGM-yhtiön ensimmäisenä valmistaman elokuvan Hän, joka saa korvapuustit (1924), pääosissa ”tuhansien kasvojen mies” Lon Chaney sekä Norma Shearer ja John Gilbert – ja yhtiön tunnusleijona. Vain pieni osa Neuvostoliiton elokuvasta oli vallankumouspropagandaa. Arkielokuvissaan Boris Barnet tarjoili huumorin ja satiirin antimia. Tyttö ja hatturasia (1927), pääosassa tuleva Hollywood-tähti Anna Sten, kuvioi asuntopulan ja valeavioliiton asetelmia, mutta hienointa siinä ovat eroottiset ja kuvalliset oivallukset. Saksassa kukoisti kamarielokuva (Kammerspiel). Carl Mayer laati käsikirjoituksen Viimeiseen mieheen (F. W. Murnau, 1924), jossa mahtavan hotelliportieerin (Emil Jannings) elämältä putoaa pohja, kun häneltä viedään univormu. Välitekstejä ei käytetty, ja liikkuva kamera mobilisoi tarinan niin huikeasti, että Hollywood otti kohta tyylistä mallia. Ohukainen ja Paksukainen kuuluivat niihin komedian kulta-ajan mestareihin, joille siirtyminen mykkäelokuvasta äänielokuvaan ei tuottanut pienimpiä-

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Alice Guy ja ranskalaiset pioneerit. Alice Guy ja Sieurinin ranskalaisia kuvia: Entrée et sortie de la mine (1899), Paris: Exposition universelle – Panorama de la Seine (1900), L’Hiver: Danse de la neige (Cabaretnummer, Guy, 1900), Au cabaret (1899), Paris: Exposition universelle (1900), Chez le maréchal-ferrand (En hovslagare, Guy, 1900), Avenue de l’Opéra (Framför Operan i Paris, Guy, 1900), La bonne absinthe (Den härliga absinten, Guy, 1899), L’Aveugle fin de siècle (En stackars blind man, Guy, 1898), Panorama circulaire sur le pont d’Iéna (1900), Chapellerie et charcuterie mécaniques (Hattfabrik, Guy, 1900), La Fée au choux, ou la naissance des enfants (Blomkålsfest, Guy, 1896), Pédiluve (1899), La Concierge (Ett upttåg, Guy, FR 1900), Chez le photographe (Hos fotografen, Guy, 1900), Expo 1900: le vieux Paris (1900), Charge à la baïonette d’un régiment de ligne (1899), Dans les mines: Entrée des bennes dans la mine (1899), Danse serpentine (1900), väri, yht. 19 min • Lumière-veljekset: Scènes de la vie, L’Arroseur arrosé (1895), Le Repas de Bébé (1895), La Sortie des usines (1895), Partie d’écarté (1895), Débarquement des congressistes à Neuville-sur-Saône (1895), Barque sortant du port (1895), Arrivée d’un train à La Ciotat (1895), Démolition d’un mur (1896), lähde: La Cinémathèque française (1965), yht. 6 min • Le Coucher de la mariée (Joly-Normandin, 1896) väri, 2 min • Georges Méliès: Le Chaudron infernal (1903) väri, 2 min, Le Voyage à travers l’impossible (1904), väri, 18 min, La Fée carabosse (1906) väri, 11 min, Les quatre cents farces du Diable (1906) mv, 15 min, Le Locataire diabolique (1910) väri, 7 min • Le Spectre rouge (Segundo de Chomón, 1907) väri, 9 min • Le Serment d’un prince (Max Linder, 1910) väri, 6 min. Skatter från Svenska Filminstitutet / Filmarkivet • yht. 95 min

Luentopäivämäärät löytyvät vihkon aikatauluosiosta ja osoitteesta www.kavi. fi/ohjelma. Luentosarja on Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston opetusta ja siihen osallistuminen on maksullista. Ilmoittautumisohjeet osoitteessa: www.avoin.helsinki.fi/palvelut/ilmoittautuminen.htm#omaopetus.

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

Federico Fellini

LA DOLCE VITA

FELLININ ROOMA

Karun hellä Vetelehtijät (1953) kumpuaa Fellinin omasta nuoruudesta, Riminin rantakahviloissa nähdyistä tyhjäntoimittajista, jotka elivät vanhempiensa niskoilla ja unelmoivat suurkaupungista. La strada (1954) toi maailmaan Fellinin vaimon Giulietta Masinan näyttelemän Gelsominan. Tämä unohtumattoman viaton, hauras ja säteilevä hahmo saa vastapelurikseen Anthony Quinnin esittämän julman Zampanon. Oscarilla palkittu elokuva oli huikean suosittu, mutta herätti myös kriitikoiden vihaa: Fellinin katsottiin pettäneen neorealismin. Fellini nappasi toisen Oscarinsa Cabirian öistä (1957). Siinä Masina esittää roomalaista prostituoitua, joka jaksaa jatkaa iskuista ja unelmien särkymisestä huolimatta. Nuori Pier Paolo Pasolini, Rooman yöpuolen tuntija, avusti käsikirjoittajia dialogien teossa. Vuoden 1960 Cannesin festivaaleilla vastakkain olivat Fellinin La dolce vita (Ihana elämä) ja Antonionin Seikkailu. Juryn puheenjohtajana Georges Simenon, sittemmin Fellinin läheinen ystävä, painosti La dolce vitan Kultaisen Palmun voittajaksi. Kyynisenä lehtimiehenä nähtiin Marcello Mastroianni – eräänlainen Fellinin omakuva joka astui näin ohjaajan lumottuun maailmaan. Barokkisen uhkea ja illuusioton elokuva merkitsi käännettä Fellinin tuotannossa, ja se on jäänyt oman aikansa merkkipaaluksi. 8 1/2 (1963) oli jälleen Oscar-voittaja ja toukokuussa 2014 se palasi juhlittuna restaurointina Cannesiin, joka vilisi Mastroianni-Guidon kuvia. Mastroiannin esittämä ohjaaja Guido Anselmi on Fellinin peilikuva, joka taistelee keskellä luomisprosessia epävarmuutta ja painajaisia vastaan. Fellinin ensimmäinen värielokuva Giulietta ja viettelykset (1965) leikittelee kiinnostavasti Italian lipun väreillä: punaisella, valkoisella ja vihreällä. Masinan esittämä aviovaimo rimpuilee irti nukkekodista ja aviopuolisosta, joka vaikuttaa Fellinin karikatyyrilta. Felliniä olivat lapsuudessa kiehtoneet muinaiseen Roomaan sijoittuneet elokuvat, ja hän oli viehtynyt Petroniuksen katkelmallisena säilyneeseen Satyriconiin. Fellinin Satyricon (1969) kuvaa aavemaista paikkaa, itseään tuhoavan

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

FELLINI SATYRICON LA STRADA

Lukuisia ehtivät olla myös hänen harjoittamansa ammatit: näyttelijä, sarjakuvapiirtäjä, lehtimies, karikatyristi, sanoittaja, kirjailija, kuunnelmakirjailija, käsikirjoittaja, apulaisohjaaja, ohjaaja. Fellini oli tehnyt pitkän matkan neorealismista neotelevisioon – yksityisten televisiokanavien valtaamaan maailmaan. Kaikki vaiheet ja vuosikymmenet näkyvät hänen töissään. Useissa niistä keskipisteessä on luova prosessi, tekijä itse eri hahmoissaan. Fellini käyttää materiaalina omia uniaan, muistojaan, halujaan ja päähänpinttymiään. Ja tunnustautuu näin tehdessään kursailematta valehtelijaksi. Valkoinen sheikki (1952) heijastaa jo Fellinin tapaa käsitellä unelmien ja todellisuuden rajapintoja. Vastavihitty maalaispari tekee häämatkan Roomaan, ja nuori naiivi vaimo yrittää löytää haaveittensa täyttymystä. Tästä elokuvasta myös alkoi Fellinin yhteistyö käsikirjoittaja Tullio Pinellin ja säveltäjä Nino Rotan kanssa.

VETELEHTIJÄT

Federico Fellini syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Riminin pikkukaupungissa 1920. Kuollessaan Roomassa 1993 hän oli italialai- {28.10.–25.12.} sen elokuvan maailmankuulu mestari, joka lukemattomien palkintojen ohella oli saanut viisi Oscaria – ja jota saattoivat viimeiseen lepoon kymmenettuhannet ihailijat ja uteliaat.

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

KLOVNIT – ONNELLISTEN MAAILMA

AMARCORD

Marianne Faithfull

sivilisaation pääkaupunkia. Työryhmän avainhenkilöitä oli suurenmoisesta lavastuksesta ja puvustuksesta vastannut Danilo Donati. Sirkus oli Fellinin varhainen rakkaus, ja omien sanojensa mukaan hän olisi jonain toisena aikana saattanut havitella sirkuksen johtajaksi. Klovnit – onnellisten maailma (1970) on hellä ja julma mosaiikki klovneista ja sirkuslaisista, jotka omalla tavallaan ovat aina felliniläisyyden ytimessä. Fellinin Rooma (1972) on eräänlainen kaleidoskooppi, jossa myyttinen ikuinen kaupunki lomittuu ja sekoittuu Fellinin omien kokemusten ja vuosikymmenten jatkuvaan murrokseen. Tämä unenomainen runsaus luotiin lähes kokonaan Cinecittàn Studiossa 5. Elokuvassa välähtää Anna Magnani, joka itsessään symboloi Roomaa. Elokuvassaan Amarcord (1974) Fellini työskenteli kuuluisan käsikirjoittajan ja kirjailijan Tonino Guerran kanssa, joka myös oli riminiläisiä. Hän ammentaa vapaasti muistikuvistaan, luo uudelleen aistillisen melankolisesti vuodenaikoja, tapahtumia, henkilöhahmoja ja fasismin leimaaman ajan virtaa. Ja jälleen Oscar. Fellinin Casanovassa (1976) on Casanovan elämän kuuluisimmat episodit, mutta Donald Sutherlandin esittämä sankari on Fellinin käsissä vain esine, nautintoautomaatti, josta vähitellen tulee kuoleman tunnuskuva. Fellini johdattaa aaveiden maahan, joka jäätää halun ja haihduttaa nuoruuden. Orkesteriharjoitus (1978) oli viimeinen yhteistyö unohtumattoman säveltäjän Nino Rotan kanssa. Se tehtiin 1100-luvun kirkossa televisiodokumentin tapaan. Harjoitusvaiheen kakofoniasta syntyy vähitellen harmonia. Elokuva on nähty poliittisena kannanottona, jonka Fellini itse kiisti. Naisten kaupungissa (1980) Fellinin ystävä Georges Simenon oli kyltymättömänä naistenmiehenä yhden keskushenkilön, Katzonen, esikuva. Fellinin alter egona oli jälleen Mastroianni. Naisvihamielisyydestä syytetty Fellini väitti uneksi tätä retkeään naisen mytologiaan ja miehen ahdistukseen. Fellinin Laivassa (1983) suuren oopperadiivan tuhkaa kuljetetaan synnyinsaaren edustalle ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Uusi todellisuus uhkaa laivan matkustajia, musiikkimaailman suurnimiä ja kosmopoliittista seurapiiriä. Fellini puhuu taas omalla tavallaan kuolemasta ja taiteen haaksirikosta. Ginger ja Fred (1985) yhdistää Marcello Mastroiannin ja Giulietta Masinan nostalgiseen kunnianosoitukseen. Samalla se on satiirinen kuva Berlusconin ajan italialaisesta televisiosta. Haastattelussa (1987) Fellini muka filmaa Kafkan Amerikkaa – ja kerii auki koko ihmeellistä maailmaansa ja menneisyyttään. Mastroianni ja Anita Ekberg elävät uudelleen sirun nuoruuttaan. Satu Laaksonen Yhteistyössä: Istituto Italiano di Cultura.

Elokuvanäyttelijänä laulaja Marianne Faithfull sai ensimmäisen pääroolinsa teoksessa Tyttö ja moottoripyörä (1968), jonka ohjasi huippukuvaaja Jack Cardiff surrealistisen kirjailijan André Pieyre de Mandiarguesin romaanista. Vain nahkainen kokovartalopuku yllään Faithfullin Rebecca hurjastelee Harley Davidsonillaan tapaamaan rakastajaansa (Alain Delon) psykedeelisten ja eroottisten fantasioiden kiihtyessä hänen mielessään. Tyttö ja moottoripyörä ke 5.11. klo 21.15 ja 8.11. klo 21. Marianne Faithfull konsertoi Helsingissä 9.11.

Helsingin lyhytelokuvafestivaali Helsingin lyhytelokuvafestivaali vierailee Orionissa 13.–16.11. Ohjelmassa on animaatio- ja elokuvataiteilija CHRZUn kuratoima näytös Outoa ja kummallista to 13.11., jonka perään esitämme kuraattorin toivomuksesta Alejandro Jodorowskyn aisteja pökerryttävän freak-shown Santa sangre (1989). Ohjaaja itse on kuvannut elokuvaansa ”orgasmiksi liikkeessä”. Tarjontaa on myös koko perheelle: Liikettä! -näytöksessä su 16.11. nähdään 2000luvun suomalaisen lastenanimaation valioita. Tarkemmat tiedot festivaalista: www.hlef.fi.

TransHelsinki 2014:

Ruusuinen elämäni Alain Berlinerin värikylläässä, satumaisessa elokuvassa Ruusuinen elämäni (Ma vie en rose, 1997) pojaksi syntynyt Ludovic haluaa olla tyttö. Golden Globella palkittu elokuva esitetään osana TransHelsinki-festivaalia, joka on vuodesta 1993 järjestetty sukupuolivähemmistöjen tapahtuma. Marjo Pipinen Ruusuinen elämäni Orionissa 20.11. klo 21.30. TransHelsinki ympäri maan 18.–23.11 (www.transhelsinki.fi).

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

RAUTAKOLMONEN

Kim Ki-duk

{27.11.–20.12.}

”Seksuaalista terrorismia” otsikoi aasialaisen elokuvan ekspertti Tony Rayns tuohtuneena Kim Ki-dukia käsittelevän artikkelinsa kymmenen vuotta sitten. Rayns ei ole ainoa, jota eteläkorealainen ohjaaja on kavahduttanut. Pappisurasta haaveillut tehdastyöläinen, entinen merijalkaväen sotilas, Pariisissa asunut katutaiteilija ja itseoppinut elokuvantekijä ei jätä katsojaansa kylmäksi. Kimin elokuvat uhkuvat maalauksellista kauneutta, joka kontrastoituu usein sokeeraavaan väkivaltaan.

keuksellinen kyky poeettiseen ilmaisuun. Hän oli nähnyt ensimmäisen elokuvansa seitsemän vuotta aiemmin, 33-vuotiaana. Parittajassa (2001) Kim vaati yleisön moraaliselta sietokyvyltä vielä enemmän. Niljakas parittaja pakottaa opiskelijatytön prostituoiduksi. Viisi vuodenaikaa (2003) oli jotain aivan muuta, meditatiivinen elokuva elämän kiertokulusta. Idyllissä, pienen järven keskellä kelluvassa luostarissa, on vain munkki ja hänen oppipoikansa, joka vuosien saatossa sisäistää mestarinsa opetukset. Kärsimys ja kauneus lyövät kättä. Aikuista munkkia näyttelee Kim itse. Rautakolmosessa (2004) päähenkilönä on urbaani kulkuri, joka kiertelee moottoripyörällään suurkaupunkia etsien asuntoja joiden asukit ovat poissa ja asettuu taloksi. Kulkuri kohtaa toisen yksinäisen, miehensä pahoinpitelemän naisen. Seuraava, Samaria (2004), oli jälleen elokuva prostituutiosta. Korealaiset teinitytöt haaveilevat matkasta Eurooppaan ja keksivät keinon sen rahoittamiseksi. Tämä ei tietenkään pysy isältä salassa. Hetki lyö -elokuvassa (2006) vaimo vaistoaa pitkän parisuhteen vähitellen hiipuvan. Uudistaakseen intohimon hän muuttaa kasvonsa kauneusleikkauksella, katoaa miehensä elämästä ja toivoo tämän löytävän ja rakastuvan häneen uudelleen. Pieta-elokuvassa (2013) ei tunneta armoa. Velkojen kerääjä Kang on yksinäinen susi, joka puristaa lantit velallisilta keinoja kaihtamatta. Eräänä päivänä hänen ikkunansa alle ilmaantuu nainen, joka väittää olevansa hänen äitinsä. Pasi Nyyssönen VIISI VUODENAIKAA

SAARI

HETKI LYÖ

Kotimaassaan Kimin elokuvat saivat pitkään marginaalisia katsojalukuja, mutta ulkomailla niille oli kysyntää. Brittiläisen Tartan-yhtiön ärhäkkä Asia Extreme -levitysbrändi oli kuin luotu Kimin elokuville ja ne napsivat myös palkintoja arvostetuilta elokuvafestivaaleilta. Saari (2000) oli Kimin kohuttu läpimurto. Venetsian festivaalien kilpailusarjaan valitun elokuvan ongenkoukkukohtaus aiheutti katsomossa vatsanväänteitä. Elokuvan palkinnut jury puolestaan kuvasi Kimiä ohjaajaksi, jolla on poik-

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

Sing along:

The Sound of Music Lapsia, nunnia, natseja ja Alppeja – joillekin se on liikaa, monille elokuvamusikaaleista rakkain! Toivottu Sing along: The Sound of Music -näytös saapuu keskelle marraskuun pimeyttä. Sing along -tekstityksen mukana saa laulaa täydestä sydämestä Rodgers & Hammersteinin klassikot Do-Re-Mistä My Favorite Thingsiin ja Edelweissiin Julie Andrewsin ja kumppaneiden kanssa. Teemapukeutuminen sallittua! Ja ken haluaa vielä harjoitella mielessään: elokuva esitetään myös 14.12. ilman yhteislaulua. Sing along: The Sound of Music la 22.11. klo 17. Liput 8 € / 6 € / 3 € (lapset alle 12 v).

{22.10.-10.1.}

WOYZECK

Talvisodan vuosipäivä ja itsenäisyyspäivä Suomen talvisota herätti huomiota ja myötätuntoa koko maailmassa, eikä missään enempää kuin Sveitsissä, jossa aiheesta valmistettiin tuoreeltaan pitkä dokumenttielokuva Suomi taistelee: pieni kansa puolustautuu (1940). Elokuva tehtiin kahtena kieliversiona (Finnland im Kampf: ein kleines Volk wehrt sich ja La Bataille de Finlande: un petit peuple se défend), joista esitämme paremmin säilyneen saksalaisen. Teos sai niin suuren suosion, että sillä oli ratkaiseva merkitys elokuvatuotannon vakiintumisessa Sveitsissä. Sveitsiläiset samastuivat suomalaisiin ja olivat kiinnostuneita näkemään, miten pieni kansa selviytyy suurvaltaa vastaan. Restauroitu laitos: La Cinémathèque Suisse (2014). Suomi taistelee esitetään Orionissa talvisodan vuosipäivänä 30.11. klo 18 ja itsenäisyyspäivänä 6.12. klo 15. 56

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Werner Herzog Saksalaisen Werner Herzogin tuotantoa voi pitää suurena tutkimusretkenä. Herzog etsii omaperäisyyden saarekkeita, joita yhdenmukaistava kansainvälinen mediakulttuuri ei ole vielä sulattanut itseensä. Toisaalta häntä kiinnostaa historia – kolonialismin ja suurten uhmapäiden menneisyys. Herzogin päänäyttelijäksi ja ”rakkaimmaksi viholliseksi” tuli Klaus Kinski. Herzogin ohjaaman kolonialismin trilogian huikeassa avausteoksessa Aguirre – Jumalan viha (1972) Kinski tulkitsee espanjalaista konkistadoria, joka etsii legendaarista kultakaupunkia, El Doradoa, Perun Andeilla 1500-luvulla. Herzog on myös armoitettu dokumentaristi. Kuvanveistäjä Steinerin suuri hurmio (1974) kertoo sveitsiläisestä mäkihyppääjästä, olympiaurheilija Walter Steinerista, joka on pääammatiltaan kirvesmies. Dostojevskin tavoin Herzogkin tietää, että hurjinkaan mielikuvitus ei vedä vertoja todellisuudelle. Herzogin ensimmäisessä nyky-yhteiskuntaa kuvaavassa elokuvassa Stroszek (1977) pääosan sai Kaspar Hauserin osassa debytoinut Bruno S., pyhä yksinkertainen, jonka seurassa koemme toisenlaisen Amerikan. Jumalan hylkäämien paikkakuntien kautta päädytään intiaanireservaatin pelihalliin ja noustaan kohtalokkaaseen hiihtohissiin. F. W. Murnau ja tämän elämäkerran kirjoittaja Lotte S. Eisner kuuluvat Herzogin suuriin esikuviin. Kunnianosoituksena Murnaun ohjaamalle ensimmäiselle vampyyrielokuvalle Herzog loi väreissä uustulkinnan Nosferatu – yön valtias elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

NOSFERATU – YÖN VALTIAS AGUIRRE – JUMALAN VIHA GRIZZLY MAN

1 8 . – 2 8 .9. 2 0 1 4 W W W. H I F F . F I

STROSZEK

BIO REX MAXIM KINO ENGEL

(1979), nimiroolissa Kinski ja vastanäyttelijöinä Isabelle Adjani, Bruno Ganz ja Roland Topor. Nosferatun valmistuttua Herzog ohjasi vajaan viikon tauon jälkeen Woyzeckin (1979) saman uupuneen kuvausryhmän kanssa. Kiusatun sotilaan (Kinski) kohtaloa kuvaavasta Georg Büchnerin tragediaklassikosta syntyi intensiivinen, uudenlainen tulkinta, jossa on Brechtin ja Beckettin kaikuja. Kolonialismin trilogia huipentui Fitzcarraldoon (1982), jossa Klaus Kinskin tulkitsema musiikinrakastaja päättää perustaa oopperan Amazonin perukoille. Koska siihen tarvitaan rahaa, on käynnistettävä kumiplantaasi ja hinattava mahtava höyrylaiva yli vuorten. Naispääosaa tulkitsee Claudia Cardinale. Grizzly Man (2005) on dokumentti omituisesta luonnonrakastajasta Timothy Treadwellista. Treadwell vietti 13 kesää harmaakarhujen parissa Alaskassa niiden vartijaksi julistautuen, kunnes eräänä päivänä yksi karhuista söi miehen ja hänen naisystävänsä suihinsa. Herzog koosti mykistävän elokuvansa Treadwellin omasta yli satatuntisesta videoarkistosta. Uupumattoman tuottelias Herzog on vuosien myötä vain lisännyt työtahtia ja laajentanut liikkuma-alaansa. Hän on tehnyt amerikkalaisia jännityselokuviakin, kuten Paha poliisi: määräsatama New Orleans (2009). Nicolas Cage tulkitsee huumeisiin höyrähtävää poliisia hirmumyrsky Katrinan tuhoamassa kaupungissa vastanäyttelijänään Eva Mendes. Ensimmäisen 3D-elokuvansa Herzog sai tehdä, kun Ranskan hallitus antoi hänelle yksinoikeuden kuvata maailman vanhimmat – 30 000 vuoden ikäiset – luolamaalaukset Chauvet’ssa. Lumoava Cave of Forgotten Dreams (2010) antaa meille ohjaajan sanoin tilaisuuden ”katsoa ajan pohjattomaan kuiluun”. AA

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

KESÄKINO ENGEL K I N O P A L AT S I ANDORRA D U B R OV N I K ORION