Orionin kesä 2015

KANSI: KUUMA AURINKO

TARZAN SUURKAUPUNGISSA

Saatteeksi

Orionin kesä

4.5.–16.8.2015

TEEMAT ALAIN DELON CASSAVETES & ROWLANDS SERGEI EISENSTEIN VOLKER SCHLÖNDORFF ANTTI LITJA SCHOOL’S OUT! MAPPLETHORPEN SUOSIKIT PAWLIKOWSKIN PUOLA ALEXANDER PAYNE HELSINKI PRIDE MAD MAX ✕ 3 ROBERT BRESSON

AIKA 5.5.–30.7. 5.5.–7.6. 6.5.–11.8. 6.5.–2.7. 6.5.–5.8. 7.5.–18.6. 14.5.–30.5. 14.5.–8.8. 14.5.–15.8. 15.5.–28.6. 23.5.–21.7. 9.6.–16.8.

SIVU 4–5 6–7 8–9 10–11 12–14 15 16 17–18 19–20 21 22 23–24

FRANCESCO ROSI IN MEMORIAM ALEJANDRO JODOROWSKY KINO KLASSIKKO 50 VUOTTA SITTEN KUUKAUDEN ELOKUVA KAVI RESTAUROI ELOKUVAN HISTORIA

14.8.–16.8. 5.5.–13.5. 5.5.–12.8. 8.5.–15.8. 9.5.–13.8. 13.5.–12.8. 4.5

25 31 25 26–27 28 29 34

ERIKOISNÄYTÖKSET SING-ALONG! THE ROCKY HORROR PICTURE SHOW 15.5. JAMES BOND 15.8.

30 31

KOKO PERHEELLE TARZAN PEKKA JA PÄTKÄ PIXARIN PARHAITA

10.5.–19.7. 17.5.–14.6. 28.6.–16.8.

32 32 33

34–57 58–59 61–63

ESITYSKALENTERI ELOKUVAHAKEMISTO INFO & YHTEYSTIEDOT NÄYTÖKSET ELOKUVATEATTERI ORION, EERIKINKATU 15 VISNINGAR PÅ BIOGRAFEN ORION, ERIKSGATAN 15 SCREENINGS AT CINEMA ORION, EERIKINKATU 15

”Näyttelijät ovat aikakauden yhteenveto, sen lyhyt kronikka”, sanoi Hamlet. Nuo sanat sopivat myös näyttelijöihin, joille teemme kesäsarjassamme kunniaa. Antti Litjasta tuli nuorena miehenä suomalaisen uuden aallon näyttelijä, ja seuratessamme vähäeleisyyden mestaria Maunu Kurkvaaran päivistä Mielensäpahoittajaan teemme läpileikkauksen kotimaiseen elokuvaan yli puolen vuosisadan ajalta. Huomioimme Litjan käänteentekevän tulkinnan Veijo Meren Taksikuskina ja humoristisen läpimurron Risto Jarvan komedioissa. Mikään kuminaama ei ole myöskään Litjan ranskalainen ikätoveri Alain Delon, jonka ura on jakautunut elokuvataiteen mestariluomuksiin (ohjaajina Visconti, Antonioni, Losey) ja rikoselokuvan viihteelliselle valtatielle. Pokerinaama Delon on yhtä uskottavasti pyhimys ja gangsteri – ja Marcel Proustin paroni de Charlus (Swannin rakkaus). Uuteen aaltoon on mielekästä liittää myös voimakaksikko John Cassavetes ja Gena Rowlands, jotka syntyivät hieman Litjaa ja Delonia aikaisemmin. Varjojahan on uuden amerikkalaisen elokuvan läpimurtoteos, vastalause Hollywood-maneereille, lähtökohta rankalle tutkimusretkelle, jonka kohteina olivat tunteiden virrat ja psyykkiset merihaudat. Venäläinen Sergei Eisenstein oli elokuvauransa alkuvaiheessa sitä mieltä, että näyttelijöitä ei tarvita lainkaan ja että väkevimpään lopputulokseen päästäisiin etsimällä aitoja ihmisiä oikeilta tapahtumapaikoilta. Niin tehtiin Panssarilaiva Potjomkin, mutta Iivana Julman pääosaan tarvittiin jo näyttelijä, Ivan Tsherkasov. Ranskalainen Robert Bresson puolestaan teki aluksi elokuvia näyttelijöiden kanssa, mutta Papin päiväkirjasta alkaen hänen teoksissaan esiintyivät vain ei-ammattilaiset, joita hän kutsui ”malleiksi”. Tulos oli pakahduttava, ja joistakin Bressonin löytämistä ensikertalaisista tulikin näyttelijöitä (Anne Wiazemsky, Dominique Sanda). Volker Schlöndorffista tuli 1960-luvulla Saksan uuden elokuvan voimamies, näyttelijä- ja käsikirjoittajakumppaninaan meillä huhtikuussa vieraillut Margarethe von Trotta. Pohjanaan vahvat romaanit (Peltirumpu) ja näytelmät Schlöndorff on käsitellyt rehellisesti maansa lähimenneisyyttä, viimeksi elokuvassa Diplomatia. Alexander Payne kuuluu 1990-luvulla läpimurtonsa saaneiden amerikkalaisohjaajien tinkimättömimpiin lahjakkuuksiin. Esitämme hänen kaikki kuusi elokuvaansa, mukana terävät satiirit Kansalainen Ruth ja Vaalit ensi kertaa Suomessa valkokankaalla. Kuukauden elokuvia kesäkaudella ovat amerikkalaisen Ira Sachsin humoristinen Love Is Strange ja norjalaisen Eskil Vogtin Blind, draama näkönsä menettävästä naisesta. Kunnianosoituksena Pawel Pawlikowskin Idalle esitämme sen kuvaaman aikakauden aarteita kaudelta, jolloin Suomeenkin saatettiin tuoda kymmenen puolalaista elokuvaa vuosittain. Teemme myös kunniaa hienolle kirjailijalle ja elokuvamiehelle Tadeusz Konwickille (1926–2015). Kiasman valokuvanäyttely innoittaa tekemään sarjan Robert Mapplethorpen rakkaista elokuvista ja Helsinki Pride -teemasarjan sen jatkoksi. Mad Max -maraton on luvassa toukokuun lopulla. School’s Out! -sarja tuo toivottua jatkoa viime syksyn huippusuositulle As If! -sarjalle, mukana Cry-Baby ja Nuori kapinallinen. 50 vuotta sitten -otsikon alla nähdään laaja kirjo vuoden 1965 valioelokuvia, Peter Watkinsin pasifistisesta Sotaleikistä James Bond -spektaakkeliin Pallosalama. Sunnuntain ensimmäisissä koko perheen näytöksissä ovat teemoina Pixarin parhaat, Pekka ja Pätkä ja Tarzan ja Jane. Tervetuloa Orioniin! Antti Alanen

4

Ohjelmisto | toukokuu-elokuu

VARJOJEN VANKI

Ilman koulutusta ja kokemusta Delon joutui työskentelemään ankarasti uransa eteen. Hän on toiminut myös elokuvaohjaajana ja merkittävänä tuottajana. Luonteensa, poliittisten mielipiteittensä ja yksityiselämänsä tähden Delon on ollut varsin kiistelty hahmo. Häntä on usein pidetty liian kauniina ja kaupallisena, mutta hänellä oli heti alussa ohjaajina René Clément, Luchino Visconti, Michelangelo Antonioni, Jean-Pierre Melville ja Joseph Losey. Ranskan cinemateekin legendaarinen johtaja Henri Langlois kunnioitti häntä jo vuonna 1964 erikoissarjalla. Alain Delonille ylin mestari on René Clément. Kuuma aurinko (1960) kokosi huikean työryhmän, jonka keskeltä nousi Delonin Tom Ripley -hahmo pirullisen puoleensavetävänä. Ranskan cinemateekin tuore restaurointi tuo valkokankaalle Välimeren hehkun. Ilo elää (1961) on harvinainen René Clément -elokuva, 1920-luvun Italiaan sijoittuva musta komedia. Rakkauden voimasta nuori fasisti muuttuu anarkistiksi, ja Delon saa kerrankin hilpeän hahmon. Alain Delonin Italian kauden suurnimiin kuuluu Michelangelo Antonioni, jonka elokuvassa Auringonpimennys (1962) Delonilla on päätähti Monica Vittin rinnalla tarkka ja vaistokas rooli pörssimeklarina. Luchino Viscontin omaperäisessä ja loisteliaassa tulkinnassa Giuseppe Tomasi di Lampedusan romaanista Tiikerikissa (1963) Delon tapasi suuren ihanteensa Burt Lancasterin Salinan ruhtinaan roolissa ja oli itse unohtumaton Tancredi.

Satu Laaksonen

ASKEL ASKELEELTA

Alain Delon syntyi vuonna 1935 vaatimattomiin oloihin, jäi vanhempiensa avioeron jalkoihin ja vietti kapinallisen ja yksinäisen lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa milloin missäkin sisäoppilaitoksessa. Teurastaja isäpuolen jälkiä seuraten hänestäkin tuli teurastaja. 17-vuotiaana Delon pestautui armeijan leipiin ja päätyi Indokiinan sotaan. Sen jälkeen hän siirtyi työstä toiseen ja 22-vuotiaana yllättäen kameroitten eteen.

MUSTA TULPPAANI

5.5.–30.7.

SISILIALAISKLAANI

Alain Delon

ILO ELÄÄ

Henri Verneuil nousi kansainväliseen maineeseen tehokkaalla trillerillään Askel askeleelta (1963), jossa Alain Delon ja Jean Gabin näyttelivät ensi kertaa yhdessä ja sanailivat Michel Audiardin repliikkejä Rivieralla. Sisilialaisklaanissa (1969) Henri Verneuil nosti näiden sankareiden rinnalle vielä Lino Venturan. Menestyksen täydensi Ennio Morriconen musiikki. Christian-Jaque teki Delonin kanssa Espanjassa Alexandre Dumas’n romaaniin perustuvan Mustan tulppaanin (1963), jossa näyttelijä sai käyttää koko fyysisyyttään kiinnostavassa kaksoisroolissa vallankumouksen aikaisista veljeksistä. Jacques Derayn parhaimpiin kuuluu Vaarallinen loma (1969), jota Gilles Jacob on sanonut yhdeksi fyysisimmistä ranskalaisista elokuvista. Delon ja Romy Schneider luovat sensuellia masokismia huokuvan pariskunnan. Jean-Pierre Melville merkitsi Delonille henkilökohtaisesti hyvin paljon. Melvillen viimeiseksi jäi rosoinen ja kiistelty Yön sudet (1972), jossa Delon ruumiillistaa komisario Colemanina ohjaajansa pakkomielteet. Delonin ja Joseph Loseyn ystävyys alkoi elokuvasta Trotskin salamurha (1972), joka keskittyy Trotskin elämän kolmeen viimeiseen kuukauteen Meksikossa. Ikääntyvän poliitikon (Richard Burton) ja häntä lähestyvän murhaajan (Alain Delon) välille syntyy outo viehtymys, corridan henki. Ranskan miehitysaikaan sijoittuva Joseph Loseyn mestariteos Varjojen vanki (1976) on yksi Delonin uraan jatkuvasti kiertyvistä kaksoisolentojen tarinoista ja ”lahja” jonka Delon tuottajana soi itselleen. Hän toteaa itse elokuvasta: ”Varjojen vanki on fresko ja virta. Se on muotokuva sekä yhteiskunnasta että yksilöstä.” Georges Lautnerin Jäätävä syleily (1974) on KAVIn kokoelmista löytyneitä harvinaisuuksia. Mireille Darc, Claude Brasseur ja Alain Delon muodostavat psykologisen trillerin voimakolmikon. Kirjallisiin aiheisiin mieltynyt saksalainen Volker Schlöndorff uskaltautui Marcel Proustinkin kimppuun. Peter Brookin ja Jean-Claude Carrièren käsikirjoituksesta syntyi Swannin rakkaus (1984), jossa Alain Delon tekee terävästi ja hahmoaan säästämättä pienen mutta tärkeän roolin paroni de Charlusina.

toukokuu-elokuu | Ohjelmisto

5

John Cassavetes ja Gena Rowlands

AA MINNIE & MOSKOWITZ

GLORIA – GANGSTERIHEILA

5.5.–7.6.

seen kohtaamasta keski-iän kriisiä he ratkeavat ryyppäämään. Humputtelumatka johtaa Lontooseen, mutta kysymyksiä kuolevaisuudesta ja elämän mielekkyydestä ei sielläkään voi paeta. Minnie & Moskowitz (1971) on humoristinen muunnelma Cassavetesin kosketuksesta. Kahden yksinäisen sydämen, ikuisen hipin (Seymour Cassel) ja museovirkailijan (Rowlands), romanssissa improvisaatio on hyväntuulisen leikkimielistä. Teemana on jälleen kommunikaation vaikeus. Naisen parhaat vuodet (1974) tarjoaa elokuvanäyttelemisen suuria hetkiä. Rowlands esittää perheenäitiä, jonka mielenterveys järkkyy, vaikka hän ei ole hullu. Hän vain ei pysty enää jatkamaan sovinnaisessa roolissaan. Peter Falk esittää tuiki tavallista perheenisää, jolla ei ole mitään valmiuksia kohdata tällaista tilannetta. Kiinalaisen kiristäjän murhassa (1976) Cassavetes tuli gangsterielokuvan alueelle, mutta genren kaavoille viitataan kintaalla. Sen sijaan nähdään aitoa miljöötä, uskottavia kasvoja ja psykologisia reaktioita juonessa, jossa velkaantunut yökerhonpitäjä (Gazzara) voi selviytyä ainoastaan murhaamalla kiinalaisen vedonvälittäjän. Ensi-illassa (1977) näyttelijätär (Rowlands) työstää vaikeaa roolia yhdessä näytelmäkirjailijan kanssa ja kohtaa rooliin liittyvän epävarmuuden, turhautumisen ja vanhenemisen pelon. Hän kohtaa myös oman elämänsä ristiriidat. Cassavetesin ote on harvoin ollut pidättyväisempi kuin tässä näin lähelle itseä tulevassa aiheessa. Gloria – gangsteriheila (1980) kertoo näyttelijästä (Rowlands), joka on tempautunut rikollisten verkostoon. Kun pienen puertoricolaispojan perhe tapetaan asuntoonsa, Gloria muuttuu naarastiikeriksi taistellessaan lapsen puolesta. New Yorkin rähjäisen alamaailman kuvaus on väkevää ja aitoa. Tunteiden virrat (1984) toi Cassavetesin ja Rowlandsin vielä kerran syville vesille, teemana ”rakkaus on virta, se on jatkuva, se ei pysähdy”. Tällä kertaa he esittävät sisaruksia, jotka etsivät elämän tarkoitusta. Elokuvan yhteydessä Cassavetes viittasi myös filosofia-sanan kreikkalaiseen alkumerkitykseen ”rakkaus viisauteen”.

6

Ohjelmisto | toukokuu-elokuu

TUNTEIDEN VIRRAT NAISEN PARHAAT VUODET

Gena Rowlands (s. 1930), Johnin puoliso vuodesta 1954 miehen kuolemaan saakka, on suuri teatterinäyttelijä, joka on luonut omaperäisen uran myös elokuvan ja television puolella. Kymmenessä miehensä ohjaamassa elokuvassa hänen panoksensa oli keskeinen sekä kameran edessä että käsikirjoituksen työstäjänä. Pienen budjetin independent-tuotanto Varjoja (1959) oli Charles Mingusin jazzin säestämä improvisaatio beat-sukupolven New Yorkista ja mustien ja valkoisten suhteista. Teoksesta tuli käännekohta amerikkalaisessa elokuvassa ja vaihtoehtoisen elokuvan tienraivaaja. Kasvoja (1967) merkitsi paluuta vapaaseen Cassavetes-tyyliin studio-ohjauskokeilujen jälkeen. Se on totuuselokuvaa fiktion puolella, läpivalaisu keskiikäisten, menestyneiden kalifornialaisten perhe-elämään. Kriisi käynnistyy äkkiarvaamatta miehen tokaistessa: ”haluan avioeron”. Aviomiehet (1970) käynnistyy kolmen vanhan kaveruksen (Cassavetes, Ben Gazzara, Peter Falk) kohdatessa ystävänsä hautajaisissa New Yorkissa. Välttyäk­

TUNTEIDEN VIRRAT

Amerikkalainen ohjaaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja John Cassavetes (1929–1989) oli kreikkalaissyntyisten vanhempien lapsi, josta tuli amerikkalaisen elokuvan vastavirtaan kulkija. ”En ole milloinkaan nähnyt räjähtävää helikopteria”, hän sanoi, ”mutta olen nähnyt ihmisten tuhoavan itseään mitä pienimmillä tavoilla”.

toukokuu-elokuu | Ohjelmisto

7

LAKKO

6.5.–11.8.

Sergei Eisenstein Sergei Eisenstein (1898–1948), Riian kaupunginarkkitehdin poika, liittyi vuonna 1917 puna-armeijaan ja siirtyi Venäjän vallankumouksen pyörteissä insinööristä teatterimieheksi. Eisensteinin elokuvatuotanto kuuluu seitsemännen taiteen aarteisiin, joista voi aina ammentaa uutta. Eisenstein kohotti montaasin maailmankatsomukselliseksi oivallukseksi, keinoksi ottaa modernin maailman särkynyt ja ristiriitainen todellisuus lennokkaasti haltuun.

luultu dokumentiksi. Stalinin alettua uudelleenkirjoittaa historiaa elokuvasta jouduttiin poistamaan Trotski. Vanhaa ja uutta -elokuvassa (1929) Eisenstein kuvasi ensi kertaa oman aikansa ristiriitoja, Venäjän maaseudun kollektivisoimista ja modernisoitumista, symboleina traktori ja separaattori. Ensi kertaa Eisensteinillä oli päähenkilö, aito maalaisneito Marfa Lapkina. Uutta elokuvassa on symboliikkaa pursuava aistillisuus ja byrokratiaan kohdistuva satiiri. Eisensteinistä tuli maailmankuulu. Hän oli legenda eläessään vaikkei aina profeetta omalla maallaan. Monivuotisella maailmanmatkallaan Eisenstein tapasi satoja aikansa vaikuttajia. Pisimmälle Eisenstein elokuvahankkeista eteni amerikkalaisella rahalla Meksikossa kuvattu ¡Que viva Mexico! (1931), jonka kuvaukset loppusuoralla keskeytettiin. Säilyneestä aineistosta hankkeen nerokkuus käy ilmi. Alkunäky on kuin Eedenin puutarhasta, ja historiallisen, aistillisen ja uskonnollisen ekstaasin synteesi tulee esiin rekonstruktiossakin. Neuvostoliitossa Stalinin kulttuuripoliittiseksi linjaksi nostettu ”sosialistinen realismi” oli Eisensteinille myrkkyä. Kun Eisenstein lähes 10 vuoden tauon jälkeen sai taas valmiiksi pitkän elokuvan, tulos oli kaukana hänen nuoruutensa raikkaasta realismista. Aleksanteri Nevskin (1938) suurmenestys rehabilitoi Eisensteinin. Eepos ruhtinaasta, joka yhdisti venäläiset 1200-luvulla taisteluun teutoneja vastaan oli ajankohtainen allegoria – natsi-Saksan päätavoitteena oli bolshevismin tuhoaminen. Nikolai Tsherkasov tulkitsi nimiroolin uljaasti, ja Sergei Prokofjev sävelsi musiikin, joka tunnetaan myös itsenäisenä kantaattina. Iivana Julma I–II (1944–46) kuuluu kaikkien aikojen salamyhkäisimpiin elokuviin. Oopperan lailla tyylitellyn teoksen kuvat tihkuvat salakirjoitusta, jonka avaimet löytyvät historian syvyyksistä, oman ajan terrorista ja taiteilijan omasta psyykestä. Pääosassa on jälleen Tsherkasov, säveltäjänä Prokofjev ja kuvaajana Eduard Tissé, joka oli Eisensteinin työtoveri koko hänen uransa ajan. Stalinin vainojen kiristyessä Eisenstein kuoli sydänkohtaukseen vasta 50-vuotiaana kesken trilogiaksi tarkoitetun elokuvan tekoa. Sen toinen osa sai ensi-iltansa vasta 10 vuotta myöhemmin suojasään kaudella. AA

Eisensteinin tie kulki raikkaasta realismista oopperamaiseen tyylittelyyn. Muurin murruttua hänet koettiin toisinaan totalitaristisen järjestelmän tunnushahmoksi, vaikka hän oli uhmaava oman tien kulkija, jonka terveys murtui Stalinin ikeen alla. Eisensteinin kapinallisuus oli yleispätevää. Se kohdistui kaikkea sortoa vastaan. Lakko (1924) on elokuvan historian innostavimpia esikoiselokuvia. Eisenstein hylkäsi psykologisen näyttelijätaiteen ja alkoi luoda uutta innoittajinaan ajankohtainen kokeellinen teatteri ja elokuvaleikkauksen mestarit Griffith, Kuleshov ja Vertov. Vakavaa asiaa höysti koominen hulluttelu. Lopun verilöyly kuuluu elokuvasplatterin kantanäkyihin. Panssarilaiva Potjomkin (1925) valmistui suuren innoituksen vallassa. Vallankumoustarina on myös konemaailman futuristinen manifesti, montaasin mestariteos ja klassinen viisinäytöksinen draama. Elokuva herätti ihailua kaikkialla Selznickistä Hitchcockiin. 1900-luvun taiteen perusteoksen kaikuja on Francis Baconin maalauksissa. Lokakuussa (1927) Eisenstein hylkäsi kuulaan selkeyden ja heittäytyi höyrypäisesti villeimpiin montaasikokeiluihinsa. Neuvostohallitus antoi vapaat kädet mobilisoida joukkokohtauksia ja rekonstruoida tulitaisteluja, ja tulosta onkin 8

Ohjelmisto | toukokuu-elokuu

LOKAKUU

toukokuu-elokuu | Ohjelmisto

9

PELTIRUMPU

Tapahtumapaikkana on levoton Baltia 1920-luvun alussa. Schlöndorff ja von Trotta luovat yhden kapinallisista naishahmoistaan – nuoren, vastoin rakkauttaan ja luokkaetujaan toimivan kreivitär Sophien. Volker Schlöndorff oli RAF-terrorismin aikaan sijoittuvan dokumenttielokuvan Terrorin ja kauhun syksy (1978) aloitteentekijöitä ja osatuottajia. Mukana oli lukuisa joukko intellektuelleja Fassbinderistä Heinrich Bölliin. Peltirumpu (1979) on Schlöndorffin suurin menestys, sekä Cannesin Kultaisen palmun että parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin voittaja. Günter Grassin moderniin klassikkoon perustuva teos kertoo danzigilaisesta pikkupojasta, joka päättää lopettaa normaalin kasvun vastalauseena aikuisten maailmalle. Nicolas Born teki kiitetyn romaaninsa Väärennös (1979) lehtimiehen kokemuksistaan rikkiraastetussa Libanonissa. Romaaniin perustuva Schlöndorffin elokuva Petosten kehässä (1981) kuvattiin keskellä sisällissotaa Beirutissa. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teossarja on kiehtonut lukuisia elokuvantekijöitä. Mm. Luchino Visconti, Joseph Losey ja Peter Brook ovat vuosien varrella työskennelleet aiheen kimpussa. Vuonna 1984 Schlöndorff uskaltautui filmaamaan Swannin rakkauden.

6.5.–2.7.

Volker Schlöndorff

10

Ohjelmisto | toukokuu-elokuu

ARMONLAUKAUS

KATHARINA BLUMIN MENETETTY MAINE

Volker Schlöndorff syntyi 1939 Wiesbadenissa lääkärin poikana, mutta halusi jo kouluaikana vaihtoon Ranskaan. Varhainen elokuvainnostus syveni jesuiittojen sisäoppilaitoksen elokuvakerhossa. Pariisissa koulutovereihin kuului Bertrand Tavernier, ja koko Cahiers du Cinéman toimituskunta tuli tutuksi Ranskan cinemateekin näytöksissä. Sittemmin Schlöndorff työskenteli mm. Louis Mallen, Alain Resnais’n ja Jean-Pierre Melvillen kanssa. Kotimaassaan hänestä tuli uuden saksalaisen elokuvan tärkeimpiä ohjaajia, jonka töissä näkyy vahva kirjallisuuden tuntemus sekä yhteiskunnallinen ote. Volker Schlöndorff ja hänen silloinen vaimonsa ja yhteistyökumppaninsa Margarethe von Trotta tutustuivat jo oikolukuvaiheessa Heinrich Böllin romaaniin Katharina Blumin menetetty maine. Böllin myötävaikutuksella he työstivät siitä 1975 elokuvan, joka on rankka näkymä Saksan liittotasavallan poliittiseen ja yhteiskunnalliseen todellisuuteen 70-luvun alussa. Armonlaukaus (1976), jossa von Trotta on sekä käsikirjoittajana että pääosassa, perustuu ranskalaisen kirjailijan Marguerite Yourcenarin romaaniin.

SWANNIN RAKKAUS

Schlöndorff ja sveitsiläinen kirjailija Max Frisch olivat läheisessä yhteistyössä, kun 50-luvun romaania Matkaaja (Homo faber) sovitettiin elokuvaksi (1991). Keski-ikäisenä insinöörinä, joka ei usko kohtaloon, on Sam Shepard, menneisyydestä yllättäen putkahtavana nuorena rakastettuna Julie Delpy. Elokuvassaan Diplomatia (2014) Schlöndorff kuvittelee elokuisen yön 1944, jolloin Pariisi, Valon kaupunki, pelastui natsien täystuholta. André Dussollier ja Niels Arestrupp näyttelivät saman huikean kaksintaistelun Cyril Gélyn näytelmässä. Satu Laaksonen

toukokuu-elokuu | Ohjelmisto

11

VAARALLISTA VAPAUTTA LOMA LAIN ULKOPUOLELLA KEN TULTA PYYTÄÄ TAKSIKUSKI

6.5.–5.8.

Antti Litjan viisi vuosikymmentä Antti Litja teki sen, mihin harva kykenee. Elämäntyöpalkinto Betoni-Jussi ja parhaan näyttelijän Jussi samana vuonna on komea tunnustus valkokankailta jo yli puolen vuosisadan ajan tutulle mestarille. KAVI onnittelee Litjaa sarjalla, joka kuin vaivihkaa kasvaa kunnianosoitukseksi myös hyvälle suomalaiselle elokuvalle. Autotytöt (1960) on Antti Litjan toinen pienehkö esiintyminen valkokankaalla uran aloittaneen sotilasfarssin jälkeen. Skandaalinkäryisen käsikirjoituksen Maunu Kurkvaaralle teki mainostoimittaja Erkki Koivusalo. Sinikka Hannula oli tuttu jo parista aiemmasta Kurkvaara-filmistä, Ritva Vepsälle rooli oli ensimmäinen, niin myös Vuokko Docktarelle, sittemmin tunnetulle kampaamonomistajalle. Veikko Itkosen Vaarallista vapautta (1962) tarttui poliittisesti herkkään aiheeseen. Antti Litja herkistelee ensimmäisessä suuressa roolissaan opiskelijana, joka auttaa tyttöystäväänsä vaarallisessa tehtävässä. Virolainen loikkari on jäänyt kiinni Suomessa, mutta on viety sairaalaan kuumeen vuoksi. Nuoret päättävät auttaa hänet Ruotsiin vastoin Suomen poliittista linjaa. Suomalaisen tv-elokuvan hienoimpiin saavutuksiin kuuluva Taksikuski (1969) on Veikko Kerttulan ohjaus MTV:lle. Pohjana ovat Veijo Meren Peiliin 12

Ohjelmisto | toukokuu-elokuu

piirretyn naisen tarinat, jotka tapahtuvat yhden yön ja aamun aikana. Toiminnan keskiössä on Antti Litjan ajama taksi. Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975) ja Loma (1976) kannattelivat Litjan suomalaisen komedian historiaan. Varhemmassa Risto Jarvan ohjauksessa Litja on roolihahmossaan ”peruskansallinen tyyppi, ujo jurrikka, hämmentynyt naisten edessä, eksyksissä maailmassa tavalla, joka hipoo eksistentialistista kommenttia.” (Sakari Toiviainen). Sama viattoman ja epäkäytännöllisen yhdistelmä määrätietoisempien kanssaeläjien keskellä puri myöhemminkin. Litjan tähdittämän sankarilomamatkaajan seikkailut ylittivät haamurajan, puoli miljoonaa katsojaa. Jarvan komedialinja loi hetkeksi uskoa elokuvan taloudelliseen menestykseen. Klaani – tarina Sammakoitten suvusta (1984) perustuu tamperelaisen työläiskirjailija Tauno Kaukosen sukuromaaniin. Yhteiskunnan laitamilla viihtyneiden Sammakoiden runsaan klaanin tarinan päähahmo on esikoisroolissaan Markku Halme. Suuren, rikollisuuteen taipuvaisen ja vilkkaan rakkauselämän omaavan suvun jäseniin lukeutuu myös Antti Litja. Mika Kaurismäen elokuvan hienosta tunnusballadista tuli ikivihreä. Päivää, herra Kivi (1984) on Timo Linnasalon valitettavan vähälle huomiolle jäänyt draamakomedia. Litjan rooli ylilääkärinä ei ole uran suurimpia, mutta komppaa hyvin monissa tärkeissä sivurooleissa nähtyä Kristiina Elstelää, joka epäilemättä tekee uransa huikeimman pääosan kyläteatterin omaperäisenä kantavana voimana. Lain ulkopuolella (1987) on Ville Mäkelän onnistunut draama, jossa raivostuneet veljekset päättävät kostaa siskon häväisseen rikoksen. Tositapahtumiin pohjaava raju trilleri on jäänyt ansaittua vähemmälle huomiolle alkukohun jälkeen. Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988) on Matti Kassilan myöhäistuotannon onnistunein elokuva. Antti Litja on Lasse Pöystin esittämän kirjailijan vaimon praktinen veli, joka ei onnistu kaitsemaan kaupunkiin karannutta kirjailijaa, vaan sortuu itsekin elon tiellä. toukokuu-elokuu | Ohjelmisto

13

Muuttolinnun aika (1991) on Anssi Mänttärin pääteoksia. Perhedynamiikka on Mänttärin ydinaluetta ja nyt käsillä on isän ja tyttären suhde höystettynä lapsettomuuden tuskalla. Pääosavalinta oli ohjaajalle itsestään selvä: ”Siitä tuli sillä tavoin näköispatsas, ettei roolia kukaan muu voisi näytelläkään [– –] Litjassa personoituu suomalainen keskiverto mies paremmin kuin yhdessäkään toisessa näyttelijässä.” Arvostelijat löysivät vertauskohdan Ingmar Bergmanin äidin ja tyttären välejä setvineestä Syyssonaatista, vaikka bergmanilaisen dramaturgian sijaan se tarjosi ”hienovireistä bluesia” ja ”aidosti hauskoja hetkiä”, kuten Reijo Noukka kirjoitti. Arto Paasilinnan romaaniin perustuva Hurmaava joukkoitsemurha (2000) on Ere Kokkosen ratkiriemukas komedia itsemurhakandidaateista viimeiseksi tarkoitetulla bussimatkallaan. Aina kun päästään loppuratkaisun kannalta sopivaksi katsotulle paikalle, matkaa halutaankin jatkaa… Suomalainen näyttelijäeliitti panee parastaan eurooppalaisissa maisemissa.

7.5.–18.6.

CRY-BABY

School’s Out! Viime syksyn ysäriteinielokuvien menestyssarja As if! saa jatkoa. Palaamme tuolle unohtumattoman tyylin ja herkullisen pop-kulttuurin vuosikymmenelle koulunpäättäjäishengessä. Mukana on kolme toiveuusintaa.

HAAVEIDEN KEHÄ

Ken tulta pyytää (2001) on Sakari Kirjavaisen elokuva työuupumuksesta. Taisto Reimaluodon näyttelemä ”vuoden palomies” romahtaa julkisuusmyrskyn jälkeen ja palaa Antti Litjan esittämän isän kotiin toipumaan. Realismi, fantasia ja absurdit tilanteet kohtaavat tarinassa, joka saa aika ajoin synkkiä sävyjä. Haaveiden kehä (2002) on Matti Ijäksen nyrkkeilyelokuva, jossa loistavat pääosissa valmentajaisä (Sulevi Peltonen) ja hänen kaksi nuorta poikaansa. Kehänsä jo kiertänyt vanhempi veli (Petteri Summanen) on iskeytynyt Litjan esittämän liikemiehen kyytiin. Roolisuoritus Unicefin ja Mannerheimin lastensuojeluliiton nimillä huijaavana ”miehenköriläänä” oli arvostelijan mielestä ”alkukantaisen aito”. Mielensäpahoittaja (2014) on monella tapaa suomalaisen komedian perikuva. Dome Karukosken ohjaus ja Tuomas Kyrön suositun kirjoitussarjan jääräpäinen suomalainen mies mielipiteineen istuu kahdeksankymppiselle mestarinäyttelijälle kuin karvahattu päähän. Kansa palkitsi ja puoli miljoonaa kävijää oli jälleen totta kotimaiselle elokuvalle. Jari Sedergren

14

Ohjelmisto | toukokuu-elokuu

Syksyllä loppuunmyydyissä näytöksissä nähty Amy Heckerlingin Clueless (1995) on karkkiväreissä toteutettu ilahduttava sovitus Jane Austenin Emmasta (1815). Alicia Silverstonen esittämä rikas teinityttö Cher mallailee itsestään amorin apulaista ja muuntautumisleikin mestaria. Blondit luokkakokouksessa (David Mirkin, 1997) esitteli ikuiset teinit ja entiset luuserit Romyn (Mira Sorvino) ja Michelen (Lisa Kudrow), jotka luokkakokousta varten luovat itselleen valeidentiteetit menestyksekkäinä liikenaisina. Värikäs muoti näyttelee tärkeää osaa. Robert Rodriguez herätti 90-luvun alussa huomiota minibudjetin El Mariachilla ja vampyyrielokuvalla Hämärästä aamunkoittoon. Sen jälkeen syntyi näppärä teinikauhuelokuva Kauhun oppitunnit (1998), jossa oppilaat joutuvat tuhoamaan toiselta planeetalta tulleet opettajansa. Sittemmin hobittimenestykseen kavunnut Elijah Wood nähdään nörtin roolissa. Alexander Paynen elokuva Vaalit (Election, 1999) on high schooliin sijoittuva satiiri amerikkalaisesta poliittisesta järjestelmästä. Ylisuorittaja Tracy Flick (Reese Witherspoon) pyrkii oppilaskunnan johtoon. Flickin suunnitelmia tulee sotkemaan epäonninen opettaja (Matthew Broderick), joka yrittää istuttaa oppilaisiin demokratian perusteita. 10 Things I Hate About You (1999) hioi huippuunsa high school -komedioiden ironisen sanailun. Julia Stiles on täydellinen 90-luvun nuori naishahmo: Sylvia Plathia lukeva, riot grrl -punkia kuunteleva kipakka Kat, jota yritetään parittaa toisen hylkiön, Patrickin (Heath Ledger) kanssa. Dress along -erikoisnäytöksessä nähdään transgressiivisten kulttielokuvien taiturin John Watersin Cry-Baby (1990). 1950-luvulle sijoittuvassa komediassa sympatiat ovat seksimyönteisen pahisjengin puolella, kun vastassa ovat poroporvarilliset tylsimykset. Musiikkinumerot ovat riemastuttavia, ja päätähtenä nähdään 90-luvun sydänkäpy Johnny Depp. Anna Möttölä, Marjo Pipinen, Riikka Pennanen Teinielokuvien klasikko vailla vertaa on Nicholas Rayn Nuori kapinallinen (1955), jonka ensiesityksestä – ja päätähden James Deanin kuolemasta – tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Ikimuistoisessa elokuvassa Jim Stark, Judy ja Plato etsivät paikkaansa vihamielisessä maailmassa. Ainoa näytös to 18.6. toukokuu-elokuu | Ohjelmisto

15

4.5.–30.5.

KESKIYÖN COWBOY

Mapplethorpen suosikit Aikamme merkittävimpiin valokuvataiteilijoihin kuuluvan Robert Mapplethorpen (1946–1989) laaja retrospektiivinäyttely on nykytaiteen museo Kiasman vuoden tapaus. Näyttelyn kunniaksi esitämme mm. homo- ja underground-kulttuureita kuvanneen taiteilijan kolme suosikkielokuvaa, joissa Mapple­ thorpen omien teosten tapaan kohtaavat kauneus, erotiikka, nautinto ja kärsimys. John Schlesingerin kolmella Oscarilla palkittu Keskiyön cowboy (1969) on amerikkalaisen uuden aallon merkkiteoksia. Mapplethorpen kotikaupunkiin New Yorkiin sijoittuvassa tarinassa koskettavat Jon Voight Joena, naiivina prostituoituna ja Dustin Hoffman tämän ystävänä Ratsona. Pier Paolo Pasolinin ankara Salò eli Sodoman 120 päivää (1975) vavahduttaa edelSukupuolisuuden ja leen. Fyysistä, henkistä ja seksuaalista sadisseksuaalisuuden teemoja mia kuvaava elokuva tutkii poliittisen valkäsitellään myös Helsinki lan väärinkäytöstä yhteiskunnassa, joka salPride -sarjassa ks. 21. lii rikokset ja kieltää seksuaalisen vapauden. Rikollisuus ja homoseksuaalisuus kietoutuvat yhteen Rainer Werner Fassbinderin hekumallisessa draamassa Querelle (1982). Nimihenkilö, komea merimies (Brad Davis), kokee vihan ja himon Brestin satamakaupungissa. Upea lavastus on toteutettu ekspressionistiseen tyyliin. Anna Möttölä ja Marjo Pipinen Kiasman intendentti Marja Sakari alustaa Keskiyön cowboy -näytöksen 14.5.

Robert Mapplethorpe Kiasmassa 13.9. saakka. Yhteistyössä: Nykytaiteen museo Kiasma

16

Ohjelmisto | toukokuu-elokuu

14.5.–8.8.

GANGSTEREITA JA IHMISYSTÄVIÄ

Pawlikowskin Puola Puolan ensimmäinen Oscar-voittaja, Paweł Pawlikowskin­ (s. 1957) Ida (2013) on valloittanut elokuvayleisöjen sydämet ympäri maailman. Humaanin mestariteoksen ulottuvuuksia juhlistava sarja esittelee otoksen maan hienoimpia elokuvia 1960luvun alusta. Vaikka 14-vuotiaana kotimaastaan emigroitunut ohjaaja onkin nimennyt esikuvikseen lähinnä tšekkiläisiä ja ranskalaisia tekijöitä, muodostavat sarjan elokuvat hänen lapsuutensa mielenmaiseman. Tämä on se sama sotatraumojen, jazzin, katolilaisuuden, antisemitismin ja gomułkalaisen pysähtyneisyyden Puola, jossa Ida-noviisi taittaa taivaltaan. Auto-onnettomuudessa 40-vuotiaana menehtynyt Andrzej Munk ehti ohjata vain kuusi pitkää elokuvaa, joista jokainen on pieni aarre. Munkin villein hahmotus Kierosilmäinen onni (1959) on viiltävä satiiri epäonnisesta jokamieshahmosta, jota elämä potkii päähän yhtä lailla Piłsudskin, Hitlerin kuin kommunistienkin hallitsemassa Puolassa. Andrzej Wajda kokeili sotatarinoiden jälkeen siipiään svengaavan nuorisotarinan parissa. Yön leikit (1960) on yhden yön kieroutuneiden esileikkien kuvaus: aktin sijaan olennaista on tytön ja pojan välinen valtataistelu siitä, miten ja kumman ehdoilla hame tulisi laskea nilkkoihin. Roman Polanskin ´ esikoispitkä Veitsi vedessä (1962) laajensi Wajdan kissa ja hiiri -asetelman sukupolvien väliseksi triangeliksi, ja siirsi eroottisen kisailun ahtaasta kaupungista Masurian järvimaisemiin. Molempiin elokuviin laati musiikin jazz-legenda Krzysztof Komeda. Sleesialaisen ohjaajamestari Kazimierz Kutzin ensimmäiset elokuvat olivat sekä ironisia että ihmisläheisiä vastineita wajdalaiseen heroismiin. Hiljaisuutoukokuu-elokuu | Ohjelmisto

17

MENNEISYYDEN KAHVILA HILJAISUUS TARU RAKKAUDESTA HYPPY TUNTEMATTOMAAN

dessa (1962) pommin sokeuttama poika ajautuu vanhoillisen maalaisyhteisön hyljeksimäksi, koska hänen uskotaan joutuneen ”Jumalan rankaisemaksi ”. Tuotteliaan Jan Rybkowskin Menneisyyden kahvila (1962) on 1960-luvun Iltapäivä Toscanassa: kesäinen elegia pikkukaupungin uneliailla kaduilla ja kahviloissa. Vauhdikkaampaa menoa tarjoilee Jerzy Hoffmanin ja Edward Skórzewskin komedia Gangstereita ja ihmisystäviä (1963), jossa kansantasavallan arkitodellisuus kasaa ylitsepääsemättömiä esteitä niin suurrikollisten ”täydellisen keikan” kuin pikkuhuijareittenkin tielle. Pawlikowskin ensimmäinen ohjaustyö oli dokumentti kirjailija-ohjaaja Tadeusz Konwickista (1926–2015). Tammikuussa poisnukkunutta Konwickia muistellaan sarjassa kahden elokuvan voimin, joissa molemmissa pakoretki maalle avaa sodan tuntojen kaleidoskoopin. Teoksessa Taru rakkaudesta (1961) kaatuneiden muistot kiilaavat nuorten rakastavaisten väliin heidän lyhyiden yksityisten tuntiensa aikana. Hyppy tuntemattomaan eli Salto (1965) on Zbigniew Cybulskin bravuuri: absurdi haahuilu, johon tuo valtavien voimavarojen näyttelijälahjakkuus puhaltaa elämän tulen. Petteri Kalliomäki

14.5.–15.8. ABOUT SCHMIDT

Alexander Payne Alexander Payne kuuluu niihin amerikkalaisen elokuvan uudistajiin, jotka tunnetaan nimellä ”the Class of 1999”. Sukujuuriltaan kreikkalaistaustainen Payne on syntyisin Omahasta, Nebraskasta, johon hän kernaasti sijoittaa elokuviaan. Harvakseltaan ohjaava Payne tekee vain elokuvia, joihin hänellä on sanomisen pakko, ja yhtenä harvoista studiolevitykseen pääsevistä ohjaajista hänellä on final cut. Kansalainen Ruth (1995) oli Preston Sturgesin veroinen satiirinen avaus Paynelta ja käsikirjoittajakumppani Jim Taylorilta. Raskaaksi tulevasta tinneriaddiktista (Laura Dern) tulee kuumin valtti abortin kannattajien ja vastustajien välisessä kamppailussa. Löylyä lisäävät Diane Ladd, Tippi Hedren, Burt Reynolds ja Kenneth Mars. Vaalit (1999) toi uusia tuulia high school -elokuvaan. Reese Witherspoon esittää neitoa, jonka pakkomielteenä on päästä oppilaskunnan puheenjohtajaksi, kunnes kiltti opettaja (Matthew Broderick) keksii loistavan juonen kouluLolitan kuningastien katkaisemiseksi. Tuloksena on ainutlaatuinen satiiri apatiasta, korruptiosta – ja demokratiasta. Louis Begleyn romaaniin perustuva About Schmidt (2002) kertoo omahalaisesta vakuutusasiamiehestä (Jack Nicholson), joka eläkkeelle jäätyään keskit-

18

Ohjelmisto | toukokuu-elokuu

toukokuu-elokuu | Ohjelmisto

19

THE DESCENDANTS

15.5.–28.6.

Helsinki Pride Yhteistyössä Suomen suurimman ihmisoikeustapahtuma Helsinki Priden kanssa esitämme ylpeinä kolme sateenkaarevaa tarinaa, joissa pääosaan nousevat seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus.

NEBRASKA

tää kaiken tarmonsa estääkseen tytärtään naimasta täydellistä ääliötä. Payne ja Taylor ovat mestareita saamaan meidät jännittämään ikävän ja sikamaisen päähenkilön puolesta. Suosikkielokuvassa Sideways (2004) depressiosta kärsivä Miles (Paul Giamatti) kutsuu ystävänsä Jackin (Thomas Haden Church) viikon kestävälle viiniretkelle Kaliforniaan. Naisosissa ovat Virginia Madsen ja Sandra Oh (joka oli myös Paynen puoliso). Paynen ja Taylorin omalaatuinen tapa käsitellä yksinäisyyttä ja itsesääliä huumorin kautta hioutui entisestään. Seitsemän vuoden tauon jälkeen valmistui The Descendants (2011), Kaui Hart Hemmingsin romaaniin perustuva sykähdyttävä havaijilainen perhesaaga, jossa vauraan maanomistajasuvun pää (George Clooney) joutuu kokoamaan elämänsä palapeliä vaimonsa vammauduttua kohtalokkaasti venetapaturmassa. Kotikonnuilleen Payne palasi mustavalkoisessa road moviessa Nebraska (2013). Juonena on ikivanhan, höyrähtäneen isäpapan (Bruce Dern) harharetki kuviteltua arpajaisvoittoa noutamaan ja teemana se, miten häntä kyydittävä poika (Will Forte) oppii ensi kertaa tuntemaan isänsä, joka on jäänyt hänelle aina vieraaksi. AA

20

Ohjelmisto | toukokuu-elokuu

Mestarikoreografi- ja ohjaaja Bob Fossen kahdeksan Oscaria voittanut musikaali Cabaret (1972) kutsuu 1930-luvun alun Weimarin tasavallan ajan Berliiniin, hämyiselle Kit Kat -klubille. Kabareelaulaja Sally Bowles (Liza Minnelli) haaveilee tähteydestä ja ystävystyy niin ikään paikkaansa maailmassa etsivän Brianin (Michael York) kanssa. Erityinen dress along -näytös huipentaa Pride-viikon 28.6. Hääjuhla (1993) oli taiwanilaisohjaaja Ang Leen kansainvälinen läpimurto. Pariskunta Wai-Tung (Winston Chao) ja Simon (Mitchell Lichtenstein) elää tyytyväistä manhattanilaiselämää. Kun poikansa seksuaalisesta suuntautumisesta tietämättömät taiwanilaisvanhemmat ilmoittavat etsivänsä Wai-Tungille morsianta, tämä solmii valeliiton naapurin Wei-Wein (May Chin) kanssa. Sydämellinen draamakomedia tarkastelee kulttuurieroja ja ihmissuhteiden moninaisuutta. Moninkertaisesti palkittu road-elokuva Transamerica (2005) kertoo transsukupuolisesta Breestä (Felicity Huffman), joka saa tietää olevansa 17-vuotiaan Tobyn (Kevin Zegers) isä. Kaksikko lähtee automatkalle läpi Yhdysvaltojen. Reissusta tulee molemmille myös matka omaan itseen. Anna Möttölä

Sarjaan liittyy myös The Rocky Horror Picture Show'n 40-vuotisjuhlanäytös 15.5. ks. 30. Yhteistyössä Helsinki Pride 2015 22.–28.6.2015 ja HeSeta ry.

toukokuu-elokuu | Ohjelmisto

21

9.6.–16.8. KUOLEMAANTUOMITTU ON KARANNUT

23.5.–21.7. MAD MAX 2 – ASFALTTISOTURI

Mad Max ✕ 3 Mad Max -elokuvat muodostavat apokalyptisen road movie -trilogian, joka teki tuntemattomasta australialaisesta Mel Gibsonista maailmanluokan tähden. Mad Maxissa (1979) energiapulasta kärsivä sivilisaatio on mennyttä, ja teitä hallitsevat moottoripyöräjengit. Ex-poliisi Max (Gibson) on perheensä menettänyt, kostoa hakeva katkera mies. Mad Max 2 – asfalttisoturissa (1981) hän ajautuu puolustamaan syrjäistä öljynjalostamoa rosvojengeiltä maailmassa jossa polttoaine on kultaakin kalliimpaa. Jalostamosta tulee moderni villin lännen linnake, jota vihamieliset tunkeutujat yrittävät valloittaa. Uudisasukkaiden pelastavat vankkurit ovat muuttuneet apokalyptisessä tulevaisuuden kuvauksessa järeäksi rekaksi. Roger Ebert intoutui pitämään Mad Max – ukkosmyrskyä (1985) koko trilogian ja peräti yhtenä vuoden parhaimmista elokuvista. Kulkupelinsä menettänyt Max pääsee vihdoin orastavan sivilisaation liepeille, kameleiden vetämänä. Bartertown on matriarkan (Tina Turner) hallitsema kaupunki jossa kansa nauttii raaoista sirkushuveista ja kaikki on kaupan. Pasi Nyyssönen Mad Max -trilogiapäivä Orionissa la 23.5.

22

Ohjelmisto | toukokuu-elokuu

Robert Bresson Ranskalainen Robert Bresson (1901–1999) alkoi ohjata pitkiä elokuvia varttuneella iällä, mutta hänelle jalostui pian ainutlaatuisen intensiivinen, kirkas ja harras tyyli. Bresson ei ollut velkaa kenellekään, mutta hän on antanut runsaasti vaikutteita muille. Naisen kosto (1945) kuvattiin natsimiehityksen aikana ja tuli ensi-iltaan sen jälkeen. Valistuskirjailija Denis Diderot’n kertomuksen työsti Citroënin aikakaudelle itse Jean Cocteau. Mustaa sähköä hehkuva tragedia oli Robert Bressonin viimeinen studiotuotanto, pääosissa ammattinäyttelijät. Koston enkelinä oli Maria Casarès sävähdyttävimmillään. Papin päiväkirjassa (1950) Bressonin lakoninen tyyli kiteytyi. Ammattinäyttelijöiden tilalle tulivat sielukkaat ”mallit”, teemana oli henkinen matka kohti pelastusta, kamera kuvasi hartaasti fyysisen todellisuuden, ja arkiset esineet saivat suurta painoa. Bressonista tuli syvällinen katseen ohjaaja ja ellipsin taiteilija. Papin viimeiset sanat: ”kaikki on armoa”. Kuolemaantuomittu on karannut (1956) esitteli Bressonin action-ohjaajana, josta tuli esikuva jopa Don Siegelille ja Clint Eastwoodille (Pako Alcatrazista). Tositarina vastarinta-aktivistista kuvattiin oikeilla tapahtumapaikoilla Lyonissa. Kuvauksessa toteutui ”esineiden ihme” (Eric Rohmer). ”Tuuli kulkee minne tahtoo”. Taskuvaras (1959) sai innoitusta Dostojevskilta. Tarina rikollisesta, joka uskoo olevansa muiden yläpuolella, kasvaa näyksi vieraantuneisuudesta toukokuu-elokuu | Ohjelmisto

23

PYÖREÄN PÖYDÄN RITARIT TASKUVARAS

modernissa maailmassa. Elokuva on tehnyt syvän vaikutuksen moniin ohjaajiin Martin Scorsesesta Aki Kaurismäkeen. «Miten merkillistä tietä minun olikaan kuljettava luoksesi». Jeanne d’Arc (1962) oli ainoa elokuva, jonka Bresson teki tutusta suosikkiaiheesta, ja ainoan kerran Bressonin päähenkilönä on ihminen, joka ei etsi vaan on jo löytänyt. Tulos oli Dreyerin askeettista tulkintaakin riisutumpi. Bresson keskittyy kuviin käsistä, lukoista ja kahleista. Andrei Tarkovski tunnusti, että tämä elokuva muutti hänen elämänsä. Balthazar (1966) on monelle Bressonin ihailijalle elokuvista suurin. Ammattinäyttelijöiden välttäminen johti ääripisteeseen, kun nimihenkilöksi tuli aasi. Sen seitsemän omistajan kautta käsitellään seitsemää kuolemansyntiä. Yhteiskunnallinen todellisuus avautui entistä monisäikeisempänä, ja debyyttinsä valkokankaalla sai lumoava Anne Wiazemsky. Mouchette (1967) oli Balthazarin rinnakkaisteos, Georges Bernanosin tarinaan perustuva elokuva 14-vuotiaan tytön kärsimystiestä Ranskan maaseudulla. Syrjäytynyttä Mouchettea kiusataan, nolataan ja loukataan, ja hänet raiskataan. Näky julmuudesta ja pahuudesta on koruton, mutta kuvauksen askeettinen puhtaus nostaa elokuvan henkiseen korkeuteen. Bressonin ankara tyyli sai uuden ilmaisumuodon hänen siirtyessään hillittyyn värikuvaukseen nykypäivään siirretyissä Dostojevski-tulkinnoissa. Neljä yötä Pariisissa (1971) tapahtuu Latinalaiskorttelissa. Unenomaisessa, salamyhkäisessä tarinassa nuori haaveilijamies pelastaa hukuttautumista harkitsevan neidon Pont Neufin sillalla. Bressonin haave oli ollut kauan tehdä elokuva Graalin maljasta, mutta Pyöreän pöydän ritareista (1974) oli turha odottaa spektaakkelia. Toteutus oli Bressonia lähes abstrakteimmillaan; aiheiden rytmistä toistoa on verrattu musiikkiin. Ritarien henkinen ahdistus on pakahduttavaa heidän palatessaan lopulta takaisin ilman pyhää Graalia. Bressonin viimeiset elokuvat esittelivät synkän näyn modernista maailmasta. Paholainen luultavasti (1977) kertoo neljästä nuoresta, jotka valmistautuvat itsemurhaan todettuaan elämän mielettömäksi maailmassa, joka valmistautuu sotaan ja tuhoaa elinympäristöä. Lohtua ei tuo edes uskonto: «Kun pappi astuu kirkkoon, Jumala poistuu paikalta». Tolstoi-filmatisoinnissa Raha (1983) paha siittää pahaa. Väärennetty seteli käynnistää tapahtumaketjun, jonka päätepisteessä viattomasta lähetistä tulee kirvesmurhaaja. 82-vuotiaan Bressonin ilmaisu oli välähtävän kirkasta ja nuorekasta. Teoksen ihailijoihin kuuluvat Olivier Assayas, Atom Egoyan ja Richard Linklater. AA Kiitos: James Quandt (toim.): Robert Bresson (Revised). Cinematheque Ontario Monographs, 2012. 24

Ohjelmisto | toukokuu-elokuu

KUUMA AURINKO

Kino Klassikko

5.5.–12.8.

Kesän suuret klassikot ovat vuodenaikaan sopivasti auringon paahtamia. Karismaattinen ranskalaistähti Alain Delon loi René Clementin Kuumassa auringossa (1960) pirullisen puoleensavetävän Tom Ripleyn, roiston ja samalla uhrin. Patricia Highsmithin romaaniin perustuva jännityselokuva nähdään Ranskan cinemateekin vuonna 2013 restauroimana laitoksena, joka tuo valkokankaalle Välimeren hehkun. KAVIn oma tuore 4K-restaurointi on Saimaa-ilmiö (1981). Aki ja Mika Kaurismäen ensimmäinen täyspitkä elokuva on ikimuistoinen musiikkidokumentti Juice Leskisen, Eppu Normaalin ja Hassisen koneen kesäkiertueesta Saimaan rantakaupungeissa höyrylaivan kyydissä. Anna Möttölä

Francesco Rosi

14.–16.8.

(1922–2015)

Italialaisen elokuvan tervaskanto Francesco Rosi kuoli tammikuussa, 92-vuotiaana. Napolilaissyntyisen ohjaajan kantavia teemoja olivat yksilön, vallan ja yhteiskunnan välisten suhteiden käsittely. Rosin muistonäytöksenä esitetään hänen Oscar-ehdokkaaksi noussut elokuvansa Kolme veljestä (1981). Siinä Rosi läpivalaisee italialaista yhteiskuntaa äitinsä hautajaisiin Napoliin saapuneiden veljesten kautta. Yksi on yhteiskunnallisiin tapauksiin erikoistunut tuomari, toinen militantti vasemmistolainen ja kolmas idealistinen napolilaisopettaja. Pasi Nyyssönen toukokuu-elokuu | Ohjelmisto

25

Vuonna 1965 kylmä sota jatkui. Yhdysvalloissa presidentti Lyndon B. Johnson julisti ”suuren yhteiskunnan”, Neuvostoliitossa Leonid Brezhnev vei maata pysähtyneisyyden kauteen. Indonesiassa murhattiin satojatuhansia kommunisteja kenraali Suharton johdolla, ja USA käynnisti Pohjois-Vietnamin ilmapommitusohjelman Operation Rolling Thunder. Presidentti Kekkonen kiipesi Tunisiassa palmuun, ja Maalaisliitto muuttui Keskustapuolueeksi. The Beatles järjesti maailman ensimmäisen stadionrock-konsertin Sheastadionilla. The Rolling Stones esiintyi Yyterissä. Bob Dylan tarttui sähkökitaraan. David Lean kuvasi Tohtori Zhivagoa Pohjois-Karjalassa. Jean Sibeliuksen satavuotisjuhlaa vietettiin, ja ensimmäisen Sibelius-viulukilpailun voitti venäläinen Oleg Kagan. Puolalaisen Tadeusz Konwickin elokuvassa Hyppy tuntemattomaan rituaaliseen salto-tanssiin kutsuu ”sodan piinaama mystinen mies, joka julistaa olevansa takaa-ajettu menneisyyden profeetta. Wojciech Kilarin uhkaava musiikki ja Zbigniew Cybulskin vangitseva näyttelijäsuoritus antavat kokonaisuudelle voimaa” (Markku Tuuli). Unkarilaisen Miklós Jancsón kansainvälinen läpimurtoteos Miehet ilman toivoa oli ankaran intensiivisenä mustavalkoisena scopena toteutettu näky Unkarin vuoden 1848 vapaussodan jälkiselvittelystä pustan keskellä sijaitsevassa linnakkeessa. Kuva kehää kiertävistä huppupäisistä vangeista kiteytti lähes abstraktiksi pelkistetyn vision. 26

Ohjelmisto | toukokuu-elokuu

ONNEN HETKET

50 vuotta sitten: elokuvavuosi 1965

SIMON JA VIETTELYKSET

8.5.–15.8. TOHTORI ZHIVAGO

Venäläinen Andrei Mihalkov-Kontshalovski ohjasi esikoispitkänsä Ensimmäinen opettaja kirgiisikirjailija Tshingiz Aitmatovin kertomuksesta. Pakahduttava mestariteos kertoo punaveteraanista, joka perustaa vallankumouksen jälkeen ensimmäisen koulun syrjäiseen muslimikylään, jossa vallitsee ikiaikainen isäntävalta, ja naiset ovat alistettuja. Japanissa Akira Kurosawa ohjasi viimeisen elokuvansa lempinäyttelijänsä Toshiro Mifunen kanssa. 1800-luvun jyrkkien säätyvastakohtien Japaniin sijoittuva Punaparta kertoo karskista lääkäristä, joka saa nuoren harjoittelijan huomaamaan, miksi työ köyhien sairaalassa on antoisampaa kuin hyvin palkattu seurapiiripraktiikka. Surrealisti Luis Buñuelilta valmistui hänen viimeinen meksikolainen elokuvansa, monimielinen torso Simon ja viettelykset, jossa ikiaikainen pylväspyhimys kamppailee paholaisen (Silvia Pinal) kiusauksia vastaan. Hävittyään kamppailun Simon päätyy nykypäivän pylvääseen, pilvenpiirtäjässä sijaitsevaan yökerhoon New Yorkissa. Ranskassa uuden aallon tekijät vakiinnuttivat asemiaan. Kapinallisena jatkoi Jean-Luc Godard, jonka elokuvia esitimme vuosi sitten. Toinen uhmaaja ja toisinkertoja oli Agnès Varda, jonka Onnen hetket kuvasi perhetragediaa hätkähdyttävästi säteilevän värikkäänä romanttisena idyllinä. Kylmän sodan kirjallisiin suurtapauksiin kuului venäläisen nobelistin Boris Pasternakin Tohtori Zhivago. David Lean toi älykkäässä brittifilmatisoinnissaan Stalinin vainojen tragedian ensi kerran populaariin suurelokuvaan. Nimiroolissa oli Omar Sharif. Laraa, GULAG:issa eli vankileirien saaristossa tuhoutuvaa sankaritarta, tulkitsi Julie Christie.

Britti Peter Watkinsin Sotaleikki oli kuvitelma siitä, mitä tapahtuisi todella, jos ydinsota syttyisi: joukkotuhoa, ruuhkaa sairaaloissa, ruokamellakoita, epidemioita, eloonjääneiden sisällissotia. Asiatyylinen elokuva esitteli näkemyksensä niin vakuuttavasti, että tuottaja BBC kieltäytyi esittämästä sitä. Sitä pidettiin liian järkyttävänä yleisölle. Britannia oli menettänyt imperiuminsa mutta hallitsi populaarikulttuuria James Bond -elokuvilla. Pallosalamassa tuottajat Saltzman ja Broccoli kolminkertaistivat Bond-budjetin ja valmistivat mahtailevan spektaakkelin kustannuksissa pihtailematta. Juoni: SPECTRE kiristää maailmaa ydinaseella. Aikeen voi tehdä tyhjäksi vain 007 (Sean Connery). Bond ja Clint olivat viihteen johtavat antisankarit. Italialaisen Sergio Leonen toisessa ”the man with no name” -elokuvassa Vain muutaman dollarin tähden Clint Eastwoodin tähtikuva kiteytyi, kun hän sai rinnalleen toisen vähäsanaisen palkkionmetsästäjän (Lee Van Cleef). Ennio Morriconen musiikki sähköisti selkäpiin. AA

toukokuu-elokuu | Ohjelmisto

27

9.5.–13.8.

LOVE IS STRANGE

KAVI restauroi

Kuukauden elokuva

KAVIn elokuva-arkistoinnin ja digitoinnin yksikkö on restauroinut kotimaista elokuvakokoelmaa digitaaliseen muotoon vuodesta 2011 lähtien. Tavoitteena tuolloin oli mahdollistaa elokuvahistoriamme esittäminen teattereissa myös tulevaisuudessa. Hieman yllättäen tuo tulevaisuus on jo nyt koittanut. Enää ani harvassa elokuvateatterissa on kalustoa filmikopioiden esittämiseen. 35 mm:n projektorit on korvattu digiprojektoreilla. Me KAVIssa teemme digitointityötä erityisellä huolella. Käytämme parhaita mahdollisia työkaluja ja kaikissa tilanteissa pyrimme kunnioittamaan elokuvan alkuperäistä katsojakokemusta. Työ on hidasta. Pahimmillaan, tai parhaimmillaan, elokuva käsitellään ruutu ruudulta edeten. Tällä hetkellä elokuvahistoriamme siirtyy digitaaliseen muotoon noin 40 pitkän elokuvan vuositahdilla. Kaikki digisiirrot eivät suinkaan ole restaurointeja sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuitenkin digitoitaessa elokuva jossain määrin aina restauroidaan, kun se uudelleen masteroidaan digitaaliseen muotoon.

Kesän kuukauden elokuvina esitämme ihmissuhdetarinat Pohjolasta ja suurkaupunki New Yorkista. Molemmista elokuvista nähdään kuusi näytöstä. Love Is Strangen (2014) pääosassa on ikääntynyt miespari Ben ja George (John Lithgow ja Alfred Molina). He ovat olleet yhdessä vuosikymmeniä ja New Yorkin uuden parisuhdelain salliessa he päättävät vihdoin avioitua. Pienimuotoinen hääjuhla läheisten kanssa on lämmin, mutta arki tuo pian lunta tupaan vanhenemisen ja epävarman toimeentulon myötä. Ira Sachsin ohjaama elokuva on valloittava sekoitus lämminhenkistä komediaa ja romanttista tragediaa jossa sukupuolella on ja ei ole väliä. Näytökset toukokesäkuussa. Eskil Vogtin Blind-elokuvassa (2014) kiireinen arkkitehtimies on paljon poissa ja oslolaisasuntoon jää vaimo Ingrid, joka totuttelee elämään sokeana. Näön puuttuessa muut aistit ja mielikuvitus herkistyvät, ja Ingridin arkeen kehkeytyy väkevää, viistolla norjalaishuumorilla höystettyä draamaa ihmissuhteista ja niiden puutteesta. Vogtin käsikirjoittajatausta näkyy. Genrerajoja venyttävä elokuva on kahminut palkintoja muun muassa Sundancessa, Berliinissä ja Neuchatelin fantasiaelokuvafestivaalilla. Näytökset heinä-elokuussa.

SAIMAA-ILMIÖ

13.5.–12.8.

Jo ennen digitointia alkuperäisaineisto (yleensä KAVIssa originaalinegatiivi) tarkastetaan ja konservoidaan. Puuttuvia ja tuhoutuneita ruutuja ja kohtauksia etsitään muista filmimateriaaleista. Filmin skannausvaiheessa kuvaa stabiloidaan. Digitaalisesti kuva vähintäänkin valo- tai värimääritellään uudestaan. Usein tehdään myös muuta kevyttä kuvan siivoamista. KAVIn digikopioissa ääni on aina restauroitu. Varsinaiset laajemmat restauroinnit teemme KAVIssa 4K-työnkulkuina (yli 4000 vaakapikselin resoluutio). Tämä ruutu ruudulta käsityönä tehtävä restaurointi on äärimmäisen työlästä ja hidasta. Yhteen elokuvaan kuluu usean kuukauden työ. KAVI restauroi -sarjassa esitellään töidemme tuloksia. Toivottavasti myös yleisön mielestä elokuvat saavat näin jatkaa elämäänsä ansaitsemallaan arvolla ja siinä ympäristössä, johon ne alun perin tarkoitettiin.

Pasi Nyyssönen

BLIND

Pekka Tähtinen

28

Ohjelmisto | toukokuu-elokuu

Kesän KAVI restauroi -sarjassa nähdään Pekka Puupää (Ville Salminen, 1953) ks. 32, Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (Armand Lohikoski, 1954) ks. 32, Pekka ja Pätkä puistotäteinä (Armand Lohikoski, 1955) ks. 32, Autotytöt (Maunu Kurkvaara, 1960) ks. 12, Mies, joka ei osannut sanoa ei (Risto Jarva, 1975) ks. 13 ja Saimaa-ilmiö (Aki Kaurismäki & Mika Kaurismäki, 1981) ks. 29. toukokuu-elokuu | Ohjelmisto

29

Toiveuusintana Jodorowsky

5.5.–13.5.

Kevätkauden Alejandro Jodorowsky -sarja herätti niin suurta kiinnostusta, että sen suosituimmat elokuvat nähdään pikauusintana toukokuussa. Jodorowskyn kulttiklassikoksi nousevaa läpimurtoelokuvaa El Topo (1970) kuvailtiin trailerissa seuraavasti: El Topo on verinen. Se on hellä. Se on seksuaalinen. El Topo on hirviömäinen – ja julma. El Topo on enemmän kuin spektaakkeli – se on kokemus joka kestää koko elämäsi. The Holy Mountainissa (1973) kristusmainen hahmo, Varas, ja valaistunut alkemisti ohjastavat matkaa vuorelle, jonka sanotaan yhdistävän taivaan ja maan ja lupaavan ikuisen elämän. Jodorowskyn vaikuttavin teos syntyi Luis Buñuelin, New Agen ja tarot-korttien hengessä. Pasi Nyyssönen

THE ROCKY HORROR PICTURE SHOW

The Rocky Horror Picture Show 40-vuotisjuhlanäytös 15.5.

Kulttielokuvien kuningas The Rocky Horror Picture Show sai ensi-iltansa 40 vuotta sitten 1975. Nyt tuo röyhkeä ja riemastuttava musikaali palaa Orioniin spektaakkelimaisena erikoisnäytöksenä. Jim Sharmanin satiirinen B-musikaali sai ensi-iltansa aikaan kriitikoilta tylyn kohtelun, mutta nousi pian kulttisuosioon, kun yleisö otti elokuvan omakseen tuoden näytöksiin oman roolileikkinsä. Nämä bileet pitää jokaisen kokea ainakin kerran! 40-vuotisjuhlanäytöksessä menoa siivittää Shadow Cast -ryhmä Sensual Pencils ja Orionin aulassa on esillä sarjakuvataiteilija Tea Tauriaisen The Rocky Horror Show -näyttely. Luvassa on myös yllätysohjelmaa. Näytös sopii niin ensikertalaisille kuin kokeneille timewarppaajille, sillä elokuvassa on sing along -tekstitys ja Orionin Facebook-sivuilta voi ladata Tauriaisen piirtämän ohjeistuksen näytöksessä toimimiseen. Teemapukeutumiseen kannustetaan. Give yourself over to absolute pleasure! Näytös toteutetaan yhteistyössä Helsinki Priden ja HeSetan kanssa ja se ennakoi samalla kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää (IDAHOT), jota vietetään 17.5.

The Rocky Horror Picture Show pe 15.5. klo 21.30. Liput 8 € / 6 € myynnissä Orionissa, instituutissa (Sörnäinen) ja KAVIn verkkokaupassa 13.4. alkaen. 30

Ohjelmisto | toukokuu-elokuu

Pallosalama 50 vuotta Neljännessä James Bond -elokuvassa Pallosalama (1965) James Bond (Sean Connery) on rikollisjärjestö SPECTREn kintereillä. Sen johtaja Ernst Stavro Blofeld on kaapannut kaksi ydinpommia ja uhkaa räjäyttää kaksi suurkaupunkia, ellei hänen lunnasvaatimuksiinsa suostuta. Nostalginen SPECTREtarina esitetään 1980-luvun puolivälin 35 mm:n arkistokopiona, ja Bond-sivusto 007 Travelersin kanssa vietetään Pallosalaman 50-vuotisjuhlaa. Ohjelmassa on 007-kilpailu ja -arvonta. Bond-henkiseen pukeutumiseen rohkaistaan! Pirita ja Mika / 007 Travelers Pallosalama la 15.8. klo 20, liput 8 € / 6 € toukokuu-elokuu | Ohjelmisto

31

Tarzan

10.5.–19.7.

Tarzan, kirjailija Edgar Rice Burroughsin luomus, on innoittanut elokuvantekijöitä lähes sataan filmatisointiin, mutta ylitse muiden on MGM-yhtiön 1930-luvulla käynnistämä sarja. Nimirooliin tuli olympiauimari Johnny Weissmuller, joka jo olemuksellaan viestitti toiminnan iloa. Sarjan nosti erityiseen hohtoon miestään älykkäämpi Jane, jonka esittäjästä Maureen O’Sullivanista tuli sittemmin näyttelijä Mia Farrowin äiti. Löydettyä poikaa esitti Johnny Sheffield, ja neuvokas simpanssi tunnettiin nimellä Cheeta. Elokuvassa Tarzan – viidakon valtias (1932) brittiläinen metsästysseurue kohtaa liaanisankarin, ja kaikkien yllätykseksi Jane valitsee seurustelukumppanikseen mahtavan apinamiehen. Sarjan parhaassa elokuvassa Tarzan ja valkoinen nainen (1934) brittiystävät yrittävät vielä ylipuhua Janea lähtemään viidakosta ja havittelevat pääsyä elefanttien hautausmaalle. Tarzanin paossa (1936) metsästäjät pyydystävät apinamiehen vangikseen tuodakseen hänet häkissä näytteille Englantiin. Tarzanin pojassa (1939) Tarzan ja Jane pelastavat hoiviinsa lapsen, jonka vanhemmat ovat kuolleet lentokoneen pakkolaskussa viidakkoon. Tarzanin salaisessa aarteessa (1941) ahneet kullanetsijät yrittävät painostaa Tarzania oppaakseen, ja Tarzanin ystävyydestä elefanttien kanssa on hyötyä. Tarzan suurkaupungissa (1942) -elokuvassa apinamiehen on kohdattava sivistysmaailma, kun poika siepataan sirkuksen matkaan. Hankaluudet alkavat jo vaatekaupassa, kun suurin paita repeää selästä Tarzanin yrittäessä mahduttaa sitä ylleen. AA

Pekka ja Pätkä

28.6.–16.8. IHMEPERHE

Pixarin parhaita Supersankarit, monsterit, autot ja lelut seikkailevat koko perheen sarjassa, joka jatkaa kevään Pixar-teemaamme. Walt Disney -studion pikkuveljestä tietokoneanimaatiotallien ykköseksi noussut Pixar-studio on luonut maineensa teknisellä taituruudella ja oivaltavilla käsikirjoituksilla.

Suomalaiskomedian klassikkopari Esa Pakarinen ja Masa Niemi hauskuuttivat vuosina 1953–1960 kaikkiaan 13 Pekka ja Pätkä -elokuvassa. Ola Fogelbergin sarjakuviin perustuvan sarjan aloitti Pekka Puupää (1953). Justiinan (loistava Siiri Angerkoski) lähtiessä sukulaisvierailulle jää Pekka (Pakarinen) kotiin Helsinkiin. Kaverinsa Pätkän (Niemi) kanssa hän päättää lyödä rahoiksi lastentarhanpitäjänä, mutta kohellustahan siitä seuraa. Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (1954) vie kaksikon rikkauksien toivossa Lappiin, jossa on tehty havaintoja hirmuisesta lumimiehestä. Vauhtia piisaa tuntureilla ja hiihdonopettajaa esittää salskea Åke Lindman. Kesäinen Helsinki on jälleen kommellusten kenttä tarinassa Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955). Toheloivat kaverukset kokeilevat ammattia toisensa jälkeen, pukeutuvatpa jopa hameisiin työskennelläkseen puistotäteinä. Suojatikseen he saavat Otto-pojan, jonka myötä päästään tunnelmoimaan tämän merimiesisän (Olavi Virta) ja sosiaalivirkailijan (Eila Peitsalo) romanssia.

Toy Story 2 (1999) toi jälleen valkokankaalle mainion lelukaksikon Woodyn ja Buzz Lightyearin kavereineen. Nyt edessä on uskalias pelastusretki, kun Woody on joutunut kadoksiin. Vuosikymmen myöhemmin kaverukset palasivat elokuvassa Toy Story 3 (2010). Lelujen omistaja Andy on varttunut nuoreksi mieheksi ja lähdössä opiskelemaan. Mitä tapahtuu lapsuuden leluille, kun lapsuus on ohi? Trilogian kruunannut elokuva riemastuttaa nokkeluudellaan ja liikuttaa kyyneliin. Monsterit Oy (2001) esitteli Masi Pallopään ja Tare Karvasen, Monsterilan sähköyhtiön tehokkaimmat pelottelijat. Ammatistaan huolimatta kaverukset pelkäävät lapsia. Kun pikkutyttö pääsee livahtamaan Monsterilaan, oppivat Masi ja Tare totuuden lasten naurusta. Vauhdikas Ihmeperhe (2004) kertoo Vaaran perheestä, joka yrittää kovasti olla ihan tavallinen perhe. Oikeasti Ilari-isä ja Elli-äiti ovat supersankareita. Hallitus on ajanut supersankarit syrjään, mutta kun vanha vihollinen palaa, täytyy sankareiden yhdistää voimansa. Supersankaritarinoita uudistava ja lempeästi parodioiva animaatio voitti parhaan elokuvan Oscar-palkinnon. Kilpa-auto Salama McQueen ja hinausauto Martti valloittivat lapsiyleisön sydämet elokuvassa Autot (2006). Salama on uusi tulokas kilparadoilla ja huomaa, ettei tie huipulle ole sileä. Syylari Cityn uusien ystävien avulla hän oppii, mitä on jalo kilpailu.

Anna Möttölä

Anna Möttölä

17.5.–14.6.

Kesäisen kepeään menoon esitämme kimaran Pekka ja Pätkä -suosikkikomedioita.

32

Ohjelmisto | toukokuu-elokuu

toukokuu-elokuu | Ohjelmisto

33