Kevät 2015

Saatteeksi ”Älkää syyttäkö myrskystä ilmapuntaria”, oli ohjaaja Marcel Car-

Orionin kevät

12.1.2015–3.5.2015

TEEMAT RIKOLLINEN 1970-LUKU VESA-MATTI LOIRI RTVA ESITTÄÄ: TELEVISION LEGENDOJA MARCEL CARNÉ ALEJANDRO JODOROWSKY XAVIER DOLAN INDIE-SUOMI LENINGRAD AVANTGARDE DOCPOINT: PAKOPISTE DOCPOINT: COUSTEAU POWELL & PRESSBURGER ELOKUVA JA MUSIIKKI RICHARD LINKLATER HELSINKI CINE AASIA ELOKUVA JA PSYYKE VIITTA JA TIKARI UUTTA QUEBECISTÄ LOIKKA FASHION FILM FESTIVAL VINTAGE MARGARETHE VON TROTTA

AIKA SIVU 13.1.–2.5. 4–6 13.1.–11.3. 7–8 13.1. 8 14.1.–20.2. 9–10 14.1.–29.3. 11 14.1.–14.4. 12 21.1.–29.4. 14 23.1.–14.2. 15–16 28.1.–31.1. 17–18 31.1.–1.2. 18 2.2.-3.5. 19–20 6.2.–24.4. 21–22 17.2.–3.5. 23–24 5.3.–15.3. 25 11.3.–15.3. 26 13.3.–10.4. 27 19.3.–28.3. 28 21.3.–17.4. 29 24.3.–5.4 29–30 8.4.–26.4. 31

ELOKUVAN HISTORIA – UUDET AALLOT KINO KLASSIKKO KUUKAUDEN ELOKUVA DOKUMENTIN YTIMESSÄ

12.1.–2.5. 22.1.–29.3. 7.2.–23.4. 25.3.–22.4.

32–35 36 37 38

ERIKOISNÄYTÖKSET ALIEN X 3 BIO REXISSÄ SING-ALONG! SAKARI PÄLSI MIRJAMI KUOSMANEN 100 VUOTTA KINOKONSERTIT EPISODIN TOIVE-ELOKUVA JUSSIT 2015

28.2. 17.1.–27.3. 25.4. 22.2. 23.1.–18.4. 17.1. 7.2.

39 40 41 41 42 42 42

KOKO PERHEELLE JA KOULUILLE PIXARIN PARHAITA RANSKALAISIA ELÄINTARINOITA LEFFAAN! NÄYTÖKSIÄ KOULUILLE

8.2.–3.5. 15.2.–19.4. 13.1.-28.4.

43 44 45–46

Esityskalenteri Elokuvahakemisto Info & yhteystiedot

NÄYTÖKSET ELOKUVATEATTERI ORION, EERIKINKATU 15 VISNINGAR PÅ BIOGRAFEN ORION, ERIKSGATAN 15 SCREENINGS AT CINEMA ORION, EERIKINKATU 15

50–81 82–83 85–87

nén vastaus väitteisiin, joiden mukaan Ranska olisi hävinnyt toisen maailmansodan hänen fatalististen 1930-luvun elokuviensa takia. Monta Carnén mestariteosta nähdään nyt retrospektiivissamme, jossa tulee ilmi hienon tekijäryhmän yhteishenki ja sen luoma myyttinen ”atmosphère” (Hôtel du Nord). Sarjan saavat myös Michael Powell ja Emeric Pressburger, jotka kohosivat suuruuteen samaisen sodan myötä. He toivat brittielokuvaan intohimoa, historian tajua, värihehkuista musiikkifantasiaa (Punaiset kengät) ja vakaumuksen kaiken taiteen ykseydestä. Vieraanamme 8.4. on Margarethe von Trotta, Saksan 1960-luvun uuden aallon monilahjakkuus, joka on ohjaajana iskussa edelleen (Hannah Arendt). Ajankohtainen on myös ”julmuuden elokuvan” nero Alejandro Jodorowsky (El Topo, The Holy Mountain). Parhaassa vireessään oleva amerikkalainen Richard Linklater saa meiltä kunnon kunnianosoituksen. Tammikuussa teemana on yksi elokuvan historian luovimpia ilmiöitä: 1920-luvun Leningradin avantgarde. Johdattajana aikakauden ristiriitoihin on historioitsija Pjotr Bagrov 24.–25.1. Maaliskuussa Uutta Quebecista -sarjan vieraina ovat Vanessa Tatjana-Beerli ja Julie Perron 19.–22.3., ja nuori quebecilainen Xavier Dolan saa oman retrospektiivin. Vesa-Matti Loirin juhlasarjan käynnistävät Radio- ja TV-arkiston kokoama hulvaton Vuodesta 2015 alkaen niiden, kimara ja Loirin elokuvadebyytti Pojat tulijotka haluavat ohjelmavihteränä digirestaurointina. Outi Hupaniittu on valinnut meille sarjan Indie-Suomi – kon postitettuna kotiin, tulee avainelokuvia ohi isojen yhtiöiden. tehdä siitä erityinen tilaus DocPoint Pakopiste -vieraanamme on (hinta 5 €/12kk). Peter Gidal 30.–31.1., ja toisena avantgarSeuraa ohjeita takakannessa! denimenä on Bruce Conner Mika Taanilan ja Sami van Ingenin luotsaamassa sarjassa. Dokumentin ytimessä -megasarjamme huipentuu keväällä Ilkka Kippolan ja Jari Sedergrenin Dokumentin utopiat -kirjan julkistukseen. Sakari Pälsin juhlaseminaarissa esitetään restauroituna kansatieteellinen kinoaarre Arktisia matkakuvia. Fashion Film Festival tarjoaa tuhkimotarinoiden lumousta, Bio Rexissä jyräävät mahtavat 70-milliset (Alien-maraton), sing-along näytöksissä saa laulaa mukana, ja kinokonserteissa elävän musiikin saavat Päällysviitta, Ruorimies ja kokeellinen uutuus Society. Kuukauden elokuvia keväällä ovat God’s Pocket, Tom at the Farm ja Me, Myself and Mum. Osallistumme myös Loikka-tanssielokuvafestivaaliin 19.–22.3. ja Helsinki Cine Aasiaan 12.–15.3. (King Hu: Dragon Inn). Matti Salon jännittävä kirja poliittisesta trilleristä innoittaa sarjaan Viitta ja tikari. HYY:n Elokuvaryhmän Elokuva ja musiikki -luentosarja tuo Orioniin 11 hienoa asiantuntijaa elokuvavalintoineen Sergei Eisensteinin Iivana Julmasta Inari Niemen Robiniin. Helsingin yliopiston mahtavassa, jatkuvassa Elokuvan historia -sarjassa kartoitetaan toisen maailmansodan jälkeisiä elokuvaaaltoja koko maailmassa näyttein Howard Hawksista (Kirjava satama) Jafar Panahiin (Naiset paitsiossa). Lauri Lehtisen ja Antti Suonion sarja Rikollinen 1970-luku vie meidät rikoselokuvan huippukauteen, tylyn realismin vuosikymmenelle, mukana merkkiteoksia Kovaotteisista miehistä Pakotiehen. Sunnuntaisin klo 16 koko perheen näytösaikoihin Orionissa on ranskalaisia eläintarinoita (Rabbin katti) ja Pixarin parhaita (WALL-E). Koululaisnäytöksissä on lisäksi jälleen taas mistä valita. Tervetuloa Orioniin!

Antti Alanen

VÄKIVALLAN VIHOLLINEN

Rikollinen 1970-luku I

13.1.–2.5.

Karua inhimillisyyttä, nopeita autoja, asiaa. Rikollinen 1970luku palaa rikoselokuvan huippukauteen, jonka ydinhahmoja olivat poliisit keskellä pykäläviidakkoa ja urbaania väkivaltaa. ”Suosituin ammatti tämän hetken elokuvassa on poliisin ammatti. Maamme teattereissa pyörii ainakin kolmisenkymmentä elokuvaa, joissa päähenkilön tehtävissä toimii jepari”, Matti Salo kirjoitti Suomen Kuvalehdessä 23/1974.

tehdä viimeinen diili. Curtis Mayfieldin yritteliäästi suomennetut soulbiisit ilmaisevat tunteita, joista henkilöt eivät kehtaa koviskoodin puitteissa puhua. Jim Thompsonin romaaniin pohjautuva Sam Peckinpahin Pakotie (1972) oli kulttiohjaajan isoin hitti. Vapaalle jalalle junailtu linnakundi ja hänen vaimonsa taivutellaan kaappaukseen, tuloksena ruudinkäryinen ajojahti halki Teksasin. Ali McGraw ja Steve McQueen olivat aikansa coolein sankaripari ja ennen pitkää aviopari. Pakotie-skenaristi Walter Hillin Keikkakuskissa (1978) Ryan O’Neal sai McQueenille aiotun roolin rikospaikalta pakenemisen mestarina, vastapelureina Isabelle Adjani ja Bruce Dern. Takaa-ajojen hypnoottisuuteen luottava pelkistetty tutkielma on Nicolas Winding Refnin Driven esikuvia. Kostaja kiven sisältä (1973) on ohjaaja-käsikirjoittaja John Flynnin (Rolling Thunder) adaptaatio Richard Starkin alias Donald Westlaken romaanista. ”Filmatisointi on erinomainen”, kirjoitti Markku Tuuli. Kerrankin kunnon pääosan saanut Robert Duvall ja Joe Don Baker keräävät sympatiat syndikaatin haastavina pikkukonnina. Tappajia pelkäävä renttu tarvitsee vanhan kaverinsa apua Elaine Mayn ohjaamassa yhden yön tarinassa Mikey & Nicky (1976). Peter Falk ja John Cassavetes loistavat nimikaksikkona. New Yorkin grindhouse-teattereissa ja yökuppiloissa viihtyvä elämänmakuinen vaellus oli arvostelumenestys Suomessa. FBI:n 10 etsityimmän kriminaalin listalle päässyt Edward Bunker loi näyttävän uran kirjailijana. Julmin peto -romaaniin perustuva Ulu Grosbardin Isku selkään (1978) kuvaa Max Dembon (Dustin Hoffman) ehdonalaista vankeutta, romanssia ja hyytäväksi kääntyvää jalokivikeikkaa aidolla otteella. Paul Schraderin Hardcore – alaston yö (1978) liikkuu Schraderin kirjoittaman Taksikuskin tavoin seksityöläisten puolimaailmassa. Kalvinistinen michiganilainen yrittäjä Van Dorn (George C. Scott) matkustaa Los Angelesiin pelastaakseen kadonneen tyttärensä pornotuottajien kynsistä. LIKAINEN HARRY

Tositarinan New Yorkin suuresta huumeratsiasta 1970-luvulle sijoittanut William Friedkinin Kovaotteiset miehet (1971) voitti viisi Oscaria. Kansainväliselle heroiinimafialle sodan julistava Popeye Doyle (Gene Hackman) on hyvä ja paha poliisi samassa persoonassa. Ilmaisu on realistista ja tehokkaan selittelemätöntä. Howard Hawks yllytti vävykandidaattiaan Friedkiniä filmaamaan hurjimman takaa-ajon ikinä. San Franciscon Zodiac-sarjamurhiin viittaava Don Siegelin Likainen Harry (1971) on toukokuussa 85 täyttävän Clint Eastwoodin kiistellyin klassikko. Kansalaisoikeuksiinsa vetoavan kiväärisurmaajan ja tinkimättömän tarkastaja Callahanin välille kehittyy outo kissa ja hiiri -leikki. Michael Winnerin ohjaama Dino de Laurentiis -tuotanto Väkivallan vihollinen (1974) vei Charles Bronsonin Hollywoodin suosituimpaan A-ryhmään. Raiskaajaporukan iskussa perheensä menettänyt arkkitehti hylkää sivistyneen passiivisuuden ja alkaa iskeä takaisin. Ahkerasti jäljitelty elokuva ei ole menettänyt häijyä haastavuuttaan. Afroamerikkalaisessa elokuvassa 1970-luku merkitsi lainsuojatonta vaihetta. Gordon Parks Jr:n illuusioton mutta svengaava Superfly – alamaailman kuningas (1973) seuraa kokaiinikauppias Youngblood Priestin (Ron O’Neal) yritystä 4

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

5

KOVAOTTEISET MIEHET

SUPERFLY – ALAMAAILMAN KUNINGAS

KUKA ESTÄÄ SATEEN?

POJAT

KOSTAJA KIVEN SISÄLTÄ

Vigilantismi on ongelma eikä ratkaisu Stefano Vanzinan Alamaailman teloittajissa (1972). Komisario Berti (Enrico Maria Salerno) yrittää pysäyttää huligaaneja eliminoivan kuolemanpartion ja astuu liian isoille varpaille. Palkittu toimintadraama on italialaisen rikoselokuvan perusteos, ei vähiten Stelvio Ciprianin kohtalokkaasti sykkivän musiikin tähden. Italocrime-soundin isä sävelsi myös Stelvio Massin ohjaaman poliisiseikkailun Highway Racer – vauhtipaholainen veressä (1977). Genren sisukkain kovanaama Maurizio Merli soluttautuu kovaa kaahaavaan ryöstäjäliigaan. Saksalaisen oman tiensä kulkijan Roland Klickin Kirjoitan nimeni verellä (1973) heijastaa aikakauden nuorten levottomia tuntoja. Teini-ikäisen pikkukonnan syöksykierre törkyisessä Hampurissa piirtää tarkan kuvan liittotasavallan alempien yhteiskuntaluokkien lapsista systeemin uhreina. Vietnam, hippi-ihanteiden murtuminen ja huumeet hallitsevat Robert Stonen Epäonnen soturit -romaanin filmatisointia Kuka estää sateen? (1978). Britti Karel Reiszin lohduton täysosuma otti nimen ja musiikkia CCR-yhtyeeltä. Nick Nolte on heroiinin salakuljetukseen sekaantunut sotaveteraani, joka joutuu pakosalle toimittajakaverinsa vaimon (Tuesday Weld) kanssa. Hyökkäys poliisiasemalle (1976) todisti nuoren John Carpenterin tiiviin ilmaisun ja vangitsevan elektronimusiikin taituriksi. Rio Bravon ja Night of the Living Deadin inspiroimassa piiritystarinassa musta poliisi ja kuolemaantuomittu vanki taistelevat elokuvahistorian kylmäverisintä katujengiä vastaan. Perinnetietoisen retrospektiivin linja esitysformaattien suhteen on lyhyesti sanottuna digilällärit lakoon. Projektoriin ladataan nyt oikeat filmit, monessakin mielessä. Lauri Lehtinen, Antti Suonio

6

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

Lahjakas herra Loiri 70 vuotta

13.1.–11.3.

KAVI muistaa tammikuussa 70 vuotta täyttävää elokuvan, television, teatterin ja musiikin monitoimimiestä omalla esityssarjalla. Karhean realismin ja arjen patetiikan sävyttämä Pojat (1962) merkitsi lähtölaukausta sekä nuorelle Vesa-Matti Loirille näyttelijänä että Mikko Niskaselle elokuvaohjaajana. Loirille tavaramerkki, latautunut näyttelijäntyö, on havaittavissa jo ensi roolista lähtien. Loirin uraa vahvasti leimanneiden Spede-yhteistöiden kesyttömintä varhaisvaihetta edustaa Hirttämättömät (1971), komediallisen minimalismin ja sorakuoppaestetiikan korkea veisu. Veskun Yksinäisessä ratsastajassa on jo idulla monia Turhapuron piirteitä. Loiri toimi myös elokuvan toisena ohjaajana Spede Pasasen ohella. Jaakko Pyhälän arktisessa odysseiassa Jon (1983) Loiri pääsee esittelemään ilmaisurekisterinsä syvällisempiä sävyjä. Öljys-Heikin hahmossa yhdistyvät saumattomasti lapsenomainen viattomuus, oveluus, rönsyilevät yksinpuhelut sekä pummaamisen jalo taito. Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984) edustaa Uuno-sarjan täyteläiseksi kypsynyttä keskivaihetta. Ohjaaja Ere Kokkonen otti haltuunsa myös käsikirjoittajan tehtävät ja ryhtyi heittelemään Uunoa jo tutuksi tulleiden puitteiden ulkopuolelle. Lopputuloksena oli Uuno-sarjan menestyksekkäin elokuva, joka tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

7

PARATIISIN LAPSET

JON

UUNO TURHAPURO ARMEIJAN LEIVISSÄ

keräsi teattereissa yli 750 000 katsojaa. Loiri pääsee esittelemään taitojaan muun muassa tenniskentällä ja biljardipöydän äärellä. Disney-animaatiossa Aladdin (1992) Loiri tekee elämänsä dubbauskeikan taikalampun henkenä. Suoritus huomioitiin myös Disney-yhtiössä, joka palkitsi elokuvan suomenkielisen ääniraidan kaikkein parhaimpana Aladdinin dubbauksena. Myös Loiri sai erityismaininnan ”ainutlaatuisen omaperäisestä” roolisuorituksestaan. Mika Kaurismäen dokumenttielokuva Vesku (2010) etsii ihmistä roolien takaa. Loiri kertaa uransa mestarikaatuilijasta huilumieheksi sekä käsi- ja vesipallon suomenmestarista Uuno Turhapuroksi. Loiri kertoo tunteikkaassa dokumentissa avoimesti myös yksityiselämänsä kareista ja kivikoista. Sami Hantula

RTVA esittää: Television legendoja 1: Vesa-Matti Loiri Pimpelipompeli! Radio ja televisioarkiston koostama, Veskun tv-uran kohokohtia esittelevä horisontaalileike sisältää laulua, musiikkia, sketsejä sekä muuta mukavaa. Menossa ovat mukana mm. Uuno, Auvo, Tyyne, Nasse-setä, Vode, pikkupojat, Jean-Pierre Kusela sekä Pluff Brothers. Tarjolla on korkeakulttuuria, rasismia, väkivaltaa, sovinismia, alkoholismia, röyhtäyksiä, lastenohjelmaa, ulkopolitiikkaa sekä tahatonta hihitystä. Bonuksena tarjotaan katsojille myös vauhdikas talviurheilullinen jännitysnäytelmä sekä jumalaton viilis. Sami Hantula Television legendoja 1: Vesa-Matti Loiri ti 13.1. klo 19 8

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

Marcel Carné

14.1.–20.2.

Marcel Carné (1906-1996) syntyi Pariisissa puusepän poikana, ja puusepäksi isä häntäkin aikoi. Mutta Carné oli alkanut jo varhain viihtyä elokuvissa ja 1928 hän pääsi Jacques Feyderin kuvausryhmään. Myöhemmin Carné totesi oppineensa Feyderiltä lähes kaiken. Armeija-aikanaan Reininmaalla Carné vaikuttui saksalaisesta ekspressionismista, jota hän näki paikallisessa elokuvateatterissa. Paluu Pariisiin 1929 vei ensin elokuvakriitikoksi ja sitten Pariisin kuvaajan René Clairin assistentiksi ennen kuin oma ura alkoi. Carnén vaikutus ranskalaiseen elokuvaan näkyy mm. Jacques Demyn ja André Téchinén töissä. Carnén toinen pitkä elokuva Täydellinen rikos (1937) perustui brittiläiseen dekkariin. Koolla oli unelmien työryhmä, joka työskenteli hilpeän euforisissa merkeissä. Tästä alkoi myös yhteistyö huippusäveltäjä Maurice Jaubertin kanssa. Aikalaisyleisö oli penseä, vuosien saatossa hirtehinen komedia nousi klassikoksi. Sumujen laituri (1938) on runollisen realismin merkkiteos, Jean Gabin ja Michèle Morgan Le Havren ikuinen pari. Yleisö rakasti ja palkintoja tulvi. Mutta elokuva mittasi niin tarkkaan ajan apeaa ilmapiiriä, että se aiheutti myös raivokasta vastustusta. Orionissa nähdään 1957 Suomessa uusintalevitykseen tullut kopio, joka on ehtinyt vaikuttaa moniin sukupolviin. Runoilija-käsikirjoittaja Jacques Prévert ei ollut mukana elokuvassa Hôtel du Nord (1938), ja se näkyy omalla tavallaan elokuvan hengessä ja hahmoissa. tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

9

HOTEL DU NORD SUMUJEN LAITURI SYNNIN PALKKA VARJOJEN YÖ

14.1.–29.3.

Alexandre Trauner loi unohtumattoman hotellin kanaalin laidalle, Arletty ja Louis Jouvet antavat parastaan. Heinäkuun neljännentoista tanssiaisten kuvaus vie lähelle René Clairia. Varjojen yöstä (1939) esitetään vuoden 2014 restaurointi sensuuripoistoineen. Jean Gabin on poliisien jahtaama työläinen, mutta yhtä unohtumattomia ovat Arlettyn ja Louis Jouvet’n hahmot. ”Päähenkilöitä” ovat myös Traunerin taidokas lavastus ja 1940 menehtyneen Jaubertin musiikki. Carné-Prévert -yhteistyön mestariteos on tukalissa sota-ajan oloissa tuotettu Paratiisin lapset (1945). Tarina sijoittuu Pariisin 1800-luvun teatterimaailmaan, suuret näyttelijät esittävät intohimoisia, monisäikeisiä hahmoja, joiden rinnalla liikkuu pari tuhatta avustajaa. Emile Zolan romaanista innoituksensa saanut Synnin palkka (1953) tapahtuu 1950-luvun Lyonissa. Kolmiodraamassa verevä ja sensuelli Simone Signoret esittää Thérèse Raquinia. KAVIn kokoelmista löytyi vielä kaksi harvinaisuutta: Carnén ensimmäinen värielokuva Rakkauden karuselli (1956) on joulun aikaan sijoittuva komedia, jonka pääosassa on säveltäjä-laulaja Gilbert Bécaud. Uhma (1960) oli ensimmäisiä ranskalaisia elokuvia betonilähiöiden nuorisosta. Nyt se on dokumentaarinen ja jo aikoinaan sai yllättävän ihailijan: François Truffaut’n. Satu Laaksonen

Alejandro Jodorowsky

SANTA SANGRE

Kulttiohjaaja emeritus Alejandro Jodorowsky, 83, on edelleen ajankohtainen. Pitkään tekeillä olleessa uutuudessa Elämän tanssi (2013) on runsaasti elementtejä ohjaajan varhaisemmista vaiheista, erityisesti elokuvista El Topo ja Santa Sangre. Jodorovsky varttui pienessä chileläisessä rannikkokaupungissa, mutta löysi nopeasti tiensä Pariisin skandalööseihin taidepiireihin. Artaudin, Dalin, Fernando Arrabalin ja Buñuelin hengessä syntyi teatteria. Myöhempinä intohimon kohteina ovat olleet sarjakuva, tarot ja elokuvat. El Topo (1970), sergioleonemaisena yksinäisen ratsastajan länkkärinä alkava elokuva muuntuu hämmentäväksi, viiston huumorin läpäisemäksi kauhukummajaiseksi. Kulttielokuvaksi se nousi New Yorkin Elgin-teatterin legendaarisissa ”keskiyön messuissa”, joissa viihtyivät aikakauden silmäätekevät John Lennonista Dennis Hopperiin. Holy Mountainissa (1973), undergroundin Cecil B. DeMilleksi julistautunut ohjaaja jatkoi El Topon uskonnollisten aiheiden viljelyä ja kulutuskulttuurin kritisointia häkellyttävän surrealistisen kuvaston säestämänä. Seuraavaksi mielenkiinnon herätti Frank Herbertin tieteisromaani Dyyni, näyttelijöinä Orson Welles, Mick Jagger, Udo Kier ja Salvador Dali. Projektin ”henkisiä sotureita” olivat H. R. Giger ja sarjakuvataiteilija Moebius. Frank Pavichin Jodorowsky’s Dune (2013) on dokumentti valmistumatta jääneen projektin monimuotoisista vaiheista. Santa Sangre (1989) oli Jodorowskyn paluu valkokankaalle. Nähtyään isänsä, Santa Sangre -kirkon fanaattisen johtajan silpovan äitinsä, nuori Felix on päätynyt mielisairaalaan. Elokuva alkaa paolla. Britanniassa tehty Rainbow Thief (1990) on kuriositeetti, Jodorowskyn piipahdus kaupallisen elokuvan puolelle. Brittituotanto takasi nimekkäät näyttelijät, pääosissa nähdään Peter O’Toole, Omar Sharif ja Christopher Lee. Pasi Nyyssönen

10

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

11

TOM AT THE FARM

Ihmepoika Xavier Dolan

19.3.–28.3. 14.1.–14.4.

THE SOWER

Kanadalaisen Xavier Dolanin (s. 1989) elokuvaura on ollut huikeaa nousukiitoa. Elokuvaopintojen ja lyhytelokuvakokeilujen sijaan Dolan hyppäsi suoraan elokuvan raskassarjalaisiin. Esikoiselokuvansa hän rahoitti itse, lapsinäyttelijän ja dubbaajan (Harry Potterin Ron Weasleyna) ansioillaan. 17-vuotiaana kirjoitettu I Killed my Mother päätyi saman tien Cannesiin ja festivaalin ohjelmistossa Dolan on ollut siitä lähtien, Venetsian kilpailusarjaan päätynyttä Tom at the Farmia lukuun ottamatta. Esikoiselokuva I Killed my Mother (2009) on kuin Dolanin uusimman, Mommy-elokuvan esiosa. 16-vuotiasta Hubertia ärsyttää yksinhuoltajaäidissä kaikki, eikä hän ole edes vielä kertonut tälle olevansa homoseksuaali. Kangastuksia (2010) on Dolanin silmiä ja korvia hyväilevä tyyliharjoitelma. Marie ja Francis ovat likeiset ystävät kunnes kolmanneksi pyöräksi ilmaantuu vaalea adonis Nicolas, johon molemmat ihastuvat. Dolanin itsetietoinen tyylittely kirvoitti aiheellisia rinnastuksia Wong Kar-waihin ja Pedro Almodóvariin. Laurence Anywaysin (2012) päähenkilönä on onnellisessa parisuhteessa pitkään ollut kirjallisuuden professori. Äkisti hän oivaltaa varastaneensa elämän naiselta, joka hänen oli tarkoitettu olevan ja aloittaa sukupuolenkorjausprosessin. Laurencen barokkisessa visualisoinnissa yhdistyvät komeasti Douglas Sirkin näyttämöllepano ja 1980-luvun MTV-estetiikka. Ennen Tom at the Farmia (2013) Dolan pysytteli visusti urbaaneissa ympäristöissä. Dolan on Tom, joka tulee karulle maaseudulle poikaystävänsä Guillaumen hautajaisiin. Tämän iäkäs äiti ei tiedä mitään poikansa seksuaalisesta suuntautumisesta eikä Guillaumen veljen mielestä tulekaan tietää. Jos Dolanin esikoinen kuvasi äidin ja pojan suhdetta pojan näkökulmasta, Mommy-elokuvassa (2014) tilanne on päinvastainen. Laitoshoidosta kotiin pääsevä Steve on vähintäänkin haastava nuorukainen, joka on äidin silmäterä. Pasi Nyyssönen

Uutta Quebecista Kanadan ranskankielinen elokuva tulee voimalla Orioniin kevätsarjassa. Nähtävissä on kimara uusia quebecilaisia maaliskuun Frankofonia-tapahtumien yhteydessä ja 25-vuotiaana maailman maineeseen nousseen Xavier Dolanin retrospektiivi. Uudet elokuvat tuo Ciné Tapis Rouge -yhdistys, joka esittelee jatkuvasti Quebecin elokuvaa ympäri maailmaa. Näytelmäelokuvan rinnalla ohjelmassa on esimerkkejä vahvasta dokumentti- ja lyhytelokuvatuotannosta. Nuoren Julie Perronin dokumenttielokuva The Sower (Le Semeur, 2014) on ihastuttavan raikas ja sensuelli kuvaus maanviljelijä-taiteilija Patrice Fortier’sta, joka viljelee ja risteyttää puutarhassaan ainutlaatuisia vanhoja lajikkeita. Fortier myös luo porkkanatauluja, kukkaperuukkeja, oman luonnosta nousevan maailmansa. Robert Morin (s. 1949) on palkittu useasti monipuolisesta urastaan. Trois histoires d’indiens (2014) on algonkini-intiaanien reservaattiin sijoittuva dokufiktio, jossa risteilee kolme selviytymistarinaa. Erik yrittää rakentaa rikkonaisen perheensä keskellä omaa televisiokanavaa, Shayne harhailee maailmanlopun maisemissa kuulokkeissaan Maurice Ravel, kolme tyttöä palvoo1600-luvulla elänyttä ensimmäistä intiaanipyhimystä Kateria. Morinin katse tähän maailmaan on tarkka, runollinen ja lannistumaton. Lyhytelokuvilla aloittanut Chloé Robichaud sai ensimmäisen näytelmäelokuvansa suoraan Cannesin Un Certain Regard -sarjaan. Sarah Prefers to Run (Sarah préfère la course, 2013) on yllättävä muotokuva 20-vuotiaasta naisesta, jonka intohimo on keskimatkan juoksu. Ohjelmiston neljäs pitkä elokuva ilmoitetaan alkuvuodesta 2015 osoitteessa www.kavi.fi/ohjelmisto.

Mommyn ennakkoensi-ilta Bio Rexissä ke 14.1., yhteistyössä Atlantic Film. Tom at the Farm Kuukauden elokuvana maaliskuussa, ks. 37.

Satu Laaksonen Yhteistyössä: Ciné Tapis Rouge

12

Kovassa kurssissa olevan kanadalaiselokuvan uutuuksia nähdään myös kevään Uutta Quebecista -sarjassa 19.3.–28.3. Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

13

1920-luvun alusta yli vuosikymmenen ajan Suomi-Filmi hallitsi suomalaista elokuvaa. Se halusi määrittää, millaista kansallisen elokuvan tulee olla, mutta se ei ollut filmituotannon koko kuva edes vahvimpina vuosinaan. Indie-Suomi-sarja tuo esiin elokuvat, jotka tehtiin suuryhtiön ulkopuolella. Vuosina 1920–1935 valmistui noin 70 elokuvaa, joista indie-filmejä on noin 22. Kaikki suomifilmit ovat tallessa (ainakin osittain), mutta pikkutuotannoista on kadonnut yli puolet. Suuryhtiön elokuvataide on säilynyt, mutta vaihtoehtoisista tulkinnoista on vain pieni otos. Vuosilta 1926–1935 filmejä on kahdeksan, jotka kaikki nähdään: suomalainen elokuvataide mykkäkaudelta 1930-luvun puoliväliin sellaisena kuin se versoi ilman suuryhtiön rajoituksia. Myös resurssit olivat vähäiset – ei ollut studiota, laajaa kuvauskalustoa, vakituista henkilökuntaa tai omia teattereita. Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta – tai ehkä niiden tähden – joukossa on aikakauden mielenkiintoisimpia filmejä. Sarjassa on esillä kaksi Komedia-Filmin, kolme Fennican ja kaksi Sarastuksen elokuvaa sekä yksi filmi Bio-Kuvalta. Yhtiöiden muut elokuvat, samoin kuin Lahynin, Aquilan, Kotkan ja Adamsin filmit ovat tuhoutuneet, tai niistä on tallella vain vähäisiä, puutteellisia osia. Komedia-Filmin kummatkin näytelmäelokuvat ovat säilyneet. Meren kasvojen edessä (1926) on sarjan elokuvista ”perinteisin suomalaiselokuva”, saaristoon sijoittuva maalaistarina. Elämän maantiellä (1927) on sen vastakohta, ”kansainvälinen tarina”, josta on häivytetty kaikki suomalaisviitteet henkilöhahmojen nimiä myöten. Ensimmäinen oli vuotensa suosituin suomalainen elokuva, jälkimmäinen keräsi vain vähän yleisöä. Elokuvat säestää pianisti Ilari Hannula. Valentin Vaala ja Theodor Tugai tekivät Fennicalle yhdessä neljä elokuvaa ja Vaala jatkoi vielä kahdella muulla, joista jälkimmäinen viimeisteltiin BioKuvassa. Näistä kuudesta jäljellä on neljä. Mustalaishurmaajassa (1929) korostuu eksotiikka, joka on sijoitettu mustalaisleiriin. Laveata tietä (1931) liikkuu salongeissa ja urheilukentillä, eivätkä juonen kummallisuudet haittaa suuren sankarin elämäntarinaa. Kummassakin elokuvassa nähdään Hanna Taini. Helsingin kuuluisimmassa liikemiehessä (1934) Vaala siirtyy ensimmäistä kertaa kohti komediaa. Elokuvassa on Regina Linnanheimon ensimmäinen iso rooli. Vaala näyttelee itse pääosaa filmissä Kun isä tahtoo… (1935), parinaan Linnanheimo. Kalle Kaarnan elokuvassa Jääkärin morsian (1931) Tauno Palo tekee ensimmäisen elokuvaroolinsa vastanäyttelijänään Hanna Taini. Palo on pääosassa myös Kaarnan ohjauksessa Kuisma ja Helinä (1932). Neljä muuta Kaarnan filmiä vuosilta 1926–1932 ovat tuhoutuneet. Outi Hupaniittu 14

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

S.V.D. – YÖKAHVILAN SALAISUUS

HELSINGIN KUULUISIN LIIKEMIES

Indie-Suomi

21.1.–29.4.

Leningrad avantgarde

23.1.–14.2.

Lähin metropolimme Pietari on paitsi kirjallisuuden, musiikin ja teatterin myös elokuvan suurkaupunki. Leningradilaisen elokuvan suurin aikakausi ajoittuu 1920-luvulle ja 1930-luvun alkuun, jolloin kaupungin avantgarde-elokuva muodosti liki oppositioliikkeen saman ajan moskovalaiselle elokuvalle. Elokuvahistorioitsija Pjotr Bagrovin suunnittelema upea sarja esittelee tämän kiehtovan ja paljolti unohdetunkin virtauksen eri puolia. Leningradilaisen elokuvan tunnetuimmat nimet ovat Grigori Kozintsev ja Leonid Trauberg, ”Eksentrisen Näyttelijän Tehtaan” eli FEKS-ryhmän perustajat, joiden elokuvat liittyvät läheisesti Pietarin kirjallisuuden traditioon. Päällysviitta (1926) on kaikkien aikojen huimin Gogol-filmatisointi. Avajaisnäytöksen musiikkisäestyksestä vastaa Narinkka-yhtye. Historiallinen melodraama S.V.D. – Yökahvilan salaisuus (1927) on puolestaan tyylitelty ja eksentrinen kuvaus vuoden 1825 dekabristikapinasta. Leningradissa monet ohjaajat keskittyivät elokuvissaan, toisin kuin Moskovassa, yksilöpsykologiaan ja näyttelijäntyöhön. Tätä edustaa etenkin Friedrich Ermler, jonka tuotantoa on hiljattain esitelty Orionissa. Yhdessä Eduard Johanssonin kanssa ohjattu ”lyyrinen komedia” Katkan valkoiset omenat (1926) oli maailmanlaajuinen menestyselokuva, jonka pääosassa nähdään mestarillinen Fjodor Nikitin. Ermlerin ja Nikitinin yhteistyötä edustavat myös yhteiskunnalliset draamat Talo lumikinoksessa (1927) ja Pariisin suutari (1928). Moni leningradilainen elokuvaohjaaja on vaipunut ansaitsemattomaan unohdukseen. Sarjan avaavassa matineatilaisuudessa Pjotr Bagrov esittelee kaksi tällaista hahmoa. Jevgeni Tshervjakov oli aikansa maineikkaimpia venäläisiä ohjaajia, mutta hänen tuotantoaan on pidetty kokonaan kadonneena. Hiljattain Argentiinasta löydetty Minun poikani (1929) on viime vuosikymmenten sensaatiomaisia venäläisiä elokuvalöytöjä. Niin ikään Ermlerin työtoverin Eduard Johanssonin oma tuotanto on löydetty vasta hiljattain uudestaan. Häneltä nähdään hurmaava komedia Tasavallan kruununprinssi (1934). Kain ja Artjom / Volgan lautturi (1929) perustuu Maksin Gorkin novelliin. Ohjaaja Pavel Petrov-Bytov vihasi puheissaan avantgarde-elokuvaa mutta toteutti itse yhden suuntauksen pääteoksista. Suomen sensuuri kielsi elokuvan aikanaan häpeällisesti – on aika korjata rikos. Ranskalainen Abel Gance toteutti nyt nähtävän sonorisoidun version vuonna 1932. tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

15

PARIISIN SUUTARI KATKAN VALKEAT OMENAT

Sarja esittelee myös varhaisia leningradilaisia äänielokuvia. Suurin klassikko näistä on FEKS-ryhmän piiristä irtautuneen Sergei Jutkevitshin lakkokuvaus Kultaiset vuoret (1932). Dmitri Shostakovitsh sävelsi tyylillisesti räiskyvään teokseen neuvostoelokuvan kenties hienoimman musiikin. Semjon Timoshenkon Sala-ampuja (1931) on yksi harvoja ensimmäistä maailmansotaa kuvaavia neuvostoelokuvia. Akira Kurosawa piti sen alkeellisella tekniikalla toteutettua innovatiivista ääniraitaa esimerkillisenä. Alkukuvana nähtävä Georgi Vasiljevin Uskomatonta mutta totta! (1932) taas on hupaisa luento kaniinien kasvatuksesta – luennoitsijana animoitu kaniini. 1930-luvun neuvostoelokuvan tuntemattomiin mestariteoksiin lukeutuu Aleksandr Zarhin ja Iosif Heifitsin Minun isämaani (1933). Se on Venäjän sisällissotaan sijoittuva kuvaus toisiaan risteävistä koskettavista ihmiskohtaloista Kiinan rajalla. Mihail Tsehanovskin animaatioita -ohjelma esittelee ylpeästi hurmaavan taiteilijapersoonan. Ohjelma vuosilta 1929–60 muodostaa kaaren varhaisista kokeiluelokuvista – joista etenkin esikoiselokuva Posti (1929) on mestariteos – aina sodanjälkeisten elokuvien perinteisempään estetiikkaan. Pitkä elokuva Villijoutsenet (1962) on H. C. Andersenin sadun sovitus, jossa Tsehanovski uransa lopulla palasi jälleen kokeellisempaan tyyliin. Sen yhteydessä esitetään myös KAVI:n kokoelmista löytynyt Aleksandr Ivanovin animaatio Taikahuilu (1937). Lauri Piispa

Leningrad avantgarde -seminaari Orionissa 24.–25.1 Vieraana elokuvahistorioitsija Pjotr Bagrov (Gosfilmofond, Belyje Stolby). Luennot ovat englanniksi, vapaa pääsy. The introductions are in English. Free entrance. La 24.1. Klo 10 Klo 11 Klo 12 Klo 13 Klo 14.30 Klo 15 Su 25.1. Klo 14

Pjotr Bagrov: Leningrad avantgarde Minun poikani tauko Pjotr Bagrov: Leningrad avantgarde tauko Tasavallan kruununprinssi Mihail Tshehanovskin animaatioita tarkka ohjelma ks. 53.

Gosfilmofond, Rossiiski gosudarstvennyi arhiv kinofotodokumentov (RGAKFD), Museo del Cine ”Pablo Ducrós Hicken”

28.1.–31.1.

DocPoint

Pakopiste 2015 Englantilainen Peter Gidal (s. 1946) on strukturalis-materialistisen elokuvan voimahahmoja. Hänen tulokulmansa liikkuvaan kuvaan on ankara. Teosten ”aiheina” ovat valo, varjot, pimeys sekä filmimateriaalin ominaisuudet, ennen kaikkea rakeet. Gidal on merkittävä myös teoreetikkona. Hänen vastikään uusintapainoksena ilmestynyt Materialist Film (1989) on alan kulttikirja. Gidal oli myös ensimmäinen kirjoittaja, joka julkaisi kirjan Andy Warholin elokuvataiteesta ja maalauksista (Andy Warhol, 1971). Näemme käsin poimitun valikoiman Gidalin laajasta tuotannosta (1968–2014) taiteilijan itsensä alustamana. Yhdysvaltalainen Bruce Conner (1933–2008) oli kuvanveistäjä ja kollaasielokuvan pioneeri, jonka radikaalit found footage -elokuvat repivät amerikkalaisen unelman alkeishiukkasiksi. Crossroads (1976) on historian kuuluisimpia atomituho-elokuvia. Looking for Mushroomsin (1967–1996) Conner kuvasi yhdessä LSD-guru Timothy Learyn kanssa Meksikossa. Yhteistyöt muusikoiden (Devo, Eno/Byrne, Toni Basil…) kanssa ovat musiikkivideoiden mestarillisia edeltäjiä. Connerin elokuvat hehkuvat anarkiaa, individualismia ja sulaa vaistonvaraista hulluutta. Conner-fani ja sydänystävä Dennis Hopper on kiteyttänyt mystikko-taiteilijan merkityksen: ”Bruce Conner on 20. vuosisadan tärkein taiteilija.” Mika Taanila, Sami van Ingen

Peter Gidal 1. Not Far At All (2013), 15 min, colour, opt sound. Clouds (1969), 10 min, b/w, opt sound. Key (1968), 10 min, colour, opt sound. Volcano (2002), 30 min, colour/b/w, silent. Yht. 65 min. Vieraana: Peter Gidal. Peter Gidal 2. Room Film 1973 (1973), 55 min, silent. Coda I (2014), 2 min, colour, opt sound. Coda II (2014), 2 min, colour, opt sound. Not Far At All (2014), 15 min, colour, opt sound. Yht. 74 min. Vieraana: Peter Gidal.

Lue lisää sarjasta osoitteessa www.kavi.fi/ohjelmisto. 16

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

17

Peter Gidal 3. No Night No Day (1996), 15 min, colour, silent. Focus (1971), 7 min, colour, opt sound. Flare Out (1992), 20 min, b/w/colour, opt sound. Yht. 42 min. Vieraana: Peter Gidal. Bruce Conner 1. A Movie (1958, 12 min). Cosmic Ray (1961, 5 min) m: Ray Charles. Report (1963–67, 13 min). Looking for Mushrooms (1967/1996, 15 min) m: Terry Riley. Breakaway (1966, 5 min) m: Toni Basil. Marilyn Times Five (1968-73, 14 min). Yht. 64 min. Bruce Conner 2. Mongoloid (1978, 4 min) m: Devo. Valse Triste (1978, 5 min) m: Jean Sibelius. Mea Culpa (1981, 5 min) m: Brian Eno/David Byrne. America Is Waiting (1981, 4 min) m: Brian Eno/David Byrne. Crossroads (1976, 36 min) m: Terry Riley, Patrick Gleeson. Easter Morning (2008, 10 min) m: Terry Riley. Yht. 64 min Conner kaikki 16 mm paitsi Crossroads 35 mm ja Eastern Morning digital video. Koonneet Mika Taanila ja Sami van Ingen.

2.2.–3.5. YSTÄVYKSET

Michael Powell ja Emeric Pressburger DocPoint:

Jacques-Yves Cousteau

ELÄVÄ MERI

31.1.–1.2.

Meri on yksi vuoden 2015 DocPoint-festivaalin teemoja. Sen kunniaksi esitämme koko perheen näytöksissä kaksi dokumenttia vedenalaisen maailman löytöretkeilijä Cousteaulta. Jacques-Yves Cousteau (1910–1997) oli suuri ranskalainen meritutkija, sukellusteknologian kehittäjä ja ympäristöaktivisti. Elokuvaohjaajana hän saavutti korkean taiteellisen tason Louis Mallen kanssa ohjaamassaan Hiljaisessa maailmassa (1956), joka oli André Bazinin mielestä ”dokumenttielokuvan merkittävin avaus vuosikymmeniin”. Cousteaun elokuvat olivat tiedollisesti painavia ja myyttisesti kiehtovia. Sukeltaminen vapautti painovoiman kahleista ja vei tuntemattomaan maailmaan, joka on elämän alkukoti. Elävä meri (1964) vei entistä syvemmälle, pohjaan, johon auringonvalo ei yllä, ja toi näkyviin elämää, jota ei ollut milloinkaan aikaisemmin filmattu. AA 18

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

Michael Powell (1905–1990) ja Emeric Pressburger (1902–1987) ovat elokuvan historian suurimpiin kuuluva tekijäduo. Värihehkuisen fantasian ja intohimon tulkkeina he olivat poikkeuksia realismistaan tunnetussa brittielokuvassa. Jo kymmeniä elokuvia tehnyt veteraani Powell nousi täyteen luomisvoimaansa toisen maailmansodan aikana. Erinomainen, monien tähtien siivittämä Pako (49th Parallel, 1941) kuvasi haaksirikkoutuneen saksalaisen sukellusveneen miehistön pakoa Kanadassa. Unkarilaisen, Hitlerin Euroopasta emigroituneen Emeric Pressburgerin kanssa Powell perusti The Archers -yhtiön, jossa he toimivat yhdessä tuottajina, ohjaajina ja käsikirjoittajina. Ystävykset (The Life and Death of Colonel Blimp, 1943) oli sykähdyttävä, propagandaa kaihtava tarina saksalaisen (Anton Walbrook) ja britin (Roger Livesey) pitkästä ystävyyssuhteesta. Punatukkainen skotti Deborah Kerr sai kolmoisroolin heidän elämänsä naisena. Peter von Baghin ja muidenkin tuntijoiden suosikki duon tuotannossa on A Canterbury Tale (1944), lumoava tarina kolmen matkalaisen kohtaamisesta tiellä pyhään kaupunkiin. Sota-ajan levottomuus, muinaisiin roomalaisiin ja kauemmaksikin yltävä historian tunne ja pyhiinvaelluksen mystinen yhteys ovat ainutlaatuisen teoksen ainesosia. Yhtä vahvasti persoonallinen oli Myrskyöitä (I Know Where I’m Going!, 1945), jossa neito (Wendy Hiller) vaeltaa Skotlannin Hebrideille varakasta mutta iäkästä herraa naimaan. Maiseman tunne on subliimi, kelttiläisen mytologian vaikutus pakanallinen, ja nuoren komistuksen (Roger Livesey) kohtaaminen neidon järkähtämätöntä päätöstä horjuttava. tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

19

The Archersin siirryttyä värituotantoon alkoi syntyä Technicolorin upeimpia klassikoita. Niissä väriajattelu sai taiteellisen maailmankatsomuksen arvosijan. Kysymys elämästä ja kuolemasta (1946) oli lentäjän (David Niven) kuolemanuni, jossa menneisyys ja nykyisyys, valvetodellisuus ja painajainen punoutuivat omalaatuiseksi visioksi. Nunnat ovat kiehtoneet elokuvantekijöitä laidasta laitaan. Powellin ja Pressburgerin huikeisiin Technicolor-näkyihin kuului Himalajan ylängöille sijoittuva Musta narsissi (1947), kuvaus kuolemaa uhmaavasta kutsumuksesta Rumer Goddenin romaanin pohjalta, pääosissa Deborah Kerr ja Jean Simmons ja kuvaajana Jack Cardiff. Baletin ystävien lempielokuva Punaiset kengät (1948) perustuu H. C. Andersenin satuun ja legendaarisen impressaari Sergei Djagilevin hahmoon. Tanssijaksot ovat maagisia, ja punatukka Moira Shearer debytoi häikäisevästi traagisena ballerinana. Technicolor-yhtiö piti ”It’s about art worth dying for.” teosta kaikkien aikojen kauneimpana – Michael Powell elokuvasta Technicolor-elokuvana. Punaiset kengät. Saman lennokkuuden asteen The Archers saavutti Jacques Offenbach -filmatisoinnissaan Hoffmannin seikkailut (1951), joka kuuluu oopperaelokuvan aateliin. Tarjolla on musiikin ja tanssin juhlaa ja suuri tajunnallinen odysseia: runoilijan kohdatessa fantasiahahmoja hänen rikkinäinen sielunsa eheytyy. The Archers valmisti myös tavallista laadukkaampia sotaelokuvia. Elokuvassa Kenraali katoaa (Ill Met by Moonlight, 1957) brittiupseeri (Dirk Bogarde) auttaa kreetalaisia partisaaneja kidnappaamaan natsipäällikön. Musiikin loihti Mikis Theodorakis. Kun tiet erosivat Pressburgerin kanssa, Powellin soolo-ohjauksena valmistui Peeping Tom (1960) pääosassa Carl Boehm (1928–2014). Modernin kauhuelokuvan mestariteos sai niin tyrmäävän vastakaiun, että se vahingoitti kaikkien tekijöidensä uraa. Suomessakin se ensin kiellettiin. Sittemmin sitä on pidetty yhtenä kaikkien aikojen brittielokuvista. AA Alustuksena Punaisiin kenkiin su 1.3. ja A Canterbury Taleen su 8.3. nähdään tallenteet Micheal Powellin vierailusta Sodankylän elokuvajuhlilla 1987, haastattelijana Peter von Bagh. KENRAALI KATOAA

20

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

Elokuva ja musiikki

LAULAVAT SADEPISARAT

6.2.–24.4.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Elokuvaryhmän luentosarjassa käsitellään elokuvan ja musiikin rikasta aihepiiriä koko laajuudessaan. Mykän elokuvan kaudella isot ja pienet orkesterit loihtivat näytöksiin ainutlaatuisen elävän musiikin. Orionissakin, silloisessa Athenassa, oli vakituisena kahdeksan hengen orkesteri. Kinokonsertti Ruorimiehessä musisoi nyt riemukkaasti Mopo-Trio Buster Keatonin kuolemattoman komedian (1924) tahdissa. Modernin ajan parhaat säveltäjät ovat kunnostautuneet elokuvamusiikissakin. Monipuolisesta Sergei Prokofjevista tuli Sergei Eisensteinin yhteistyökumppani. Mestariteos Iivana Julma 1–2 (1944, 1946) oli Venäjän traagisen historian monimielinen peili, jossa heijastuivat Stalinin terrorin aikalaistunnelmat. Äänielokuvan läpimurron myötä syntyi uusi suosikkilaji, elokuvamusikaali. Sen kulta-ajan klassikossa Laulavat sadepisarat (1952, ohjaus Stanley Donen ja Gene Kelly) tapahtumat sijoittuvatkin elokuvan ”äänenmurrokseen” vuonna 1929, jolloin teoksen kuolematon nimikkolaulu alun perin sävellettiin – Kellyn sadetanssitulkinta siitä on unohtumaton. Musikaalin kulta-ajan loppuvuosina nousi suosioon rock, jolle ei pitkää ikää ennustettu. Frank Tashlin alisti rock-kulttuurin armottomalle pilkalle satiirissaan Minkäpä tyttö sille voi (1956). Esiintyjäkaarti oli kuitenkin huikea: Gene Vincent, Fats Domino, Little Richard, Eddie Cochran, Julie London, The Platters – kaikki yhä arvostettuja 60 vuotta myöhemmin. Elokuvaan keskittyneistä säveltäjäneroista Bernard Herrmann aloitti uransa Orson Wellesin ja lopetti Martin Scorsesen kanssa. Monipuolinen Herrmann sävelsi myös kiehtovan sarjan hienoja seikkailufantasioita, kuten Cy Endfieldin ohjaaman Salaperäisen saaren (1961), joka pohjautui Jules Vernen romaaniin. Suomalainen elokuvamusiikki on ollut aina laadukasta ja usein myös kokeeltammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

21

lista. Matti Kassilan rakastettua Mika Waltari -filmatisointia Kaasua, komisario Palmu! (1961) kannattaa myös kuunnella sillä korvalla ja yllättyä epätavallisista musiikkiratkaisuista, joista vastasi säveltäjä Osmo Lindeman. Stanley Kubrick kiinnitti aina huomiota elokuviensa musiikkiin. Hohdossa (1980) kuullaan heti aluksi Wendy Carlosin elektroninen tulkinta gregoriaanisesta hymnistä ”Dies irae”, joka tunnetaan suomalaisissa virsikirjoissa nimellä ”Vihan päivä kauhistava”. Soundtrackilla ovat mukana myös Béla Bartók, György Ligeti ja Krzysztof Penderecki. Sing-along-näytös Can’t Stop the Music (1980) tuo meidät diskon aikakaudelle. Village Peoplen tarinan yhtymäkohdat todellisuuteen jäivät etäisiksi, tekopyhiä amerikkalaisia kauhistutti miehinen alastomuus, ja hittikimarassa kuultiin ”Y.M.C.A.” Teos jakoi Xanadun kanssa ensimmäisen kultaisen Raspberry-palkinnon vuoden huonoimpana elokuvana. Ennio Morriconen lahjakkuus ja tuotteliaisuus on uskomatonta: Internet Movie Database listaa hänelle 525 elokuvasävellystä. Tuntijoiden korkeimmalle arvostama Morricone-score kuullaan Roland Joffén elokuvassa Linnake (1986). Orjakauppiaiden ja jesuiittojen draaman jylhänä taustana ovat Iguassun putoukset Brasilian uumenissa. David Seidlerin hienoon käsikirjoitukseen perustuva Kuninkaan puhe (2010) on verraton äänielokuva, kuten teoksen nimikin enteilee. Käännekohtia terästävät musiikin klassikot Mozart (Figaron häiden alkusoitto puheharjoituksissa) ja Beethoven (seitsemäs sinfonia ratkaisevassa puhejaksossa, myös viides pianokonsertto). Inari Niemen Robin (2012) on reaaliaikaisesti toteutettu henkilödokumentti valovoimaisen 13-vuotiaan suomalaislaulajan noususta suosion huipulle, kun ”Frontside Ollie” ilmestyi tammikuussa 2012 ja Robinin aurinkoinen persoonallisuus ylitti sukupolvien kynnykset. Draaman kaarta tarjoaa äänenmurros. AA

ELOKUVA JA MUSIIKKI -LUENTOSARJA HYY:n Elokuvaryhmä järjestää luentosarjan yhteistyössä KAVIn kanssa elokuvateatteri Orionissa perjantaisin klo 14.30. Luennoille on vapaa pääsy. Luentojen jälkeisiin elokuvanäytäntöihin ovat voimassa normaalihintaiset liput (6,50/5 E). 6.2. Inari Niemi: Miten elokuvani Robin on syntynyt • Robin (2012) 13.2. Henry Bacon: Elokuva ja musiikki • Iivana Julma 1 (1944) ja Iivana Julma II (1946) 20.2. Pessi Levanto: Miten elokuvamusiikkini ovat syntyneet • Salaperäinen saari (1961) 27.2. John Richardson: The Aestheticization of the Voice in Recent Cinema – in English • Kuninkaan puhe (2010) Huom! to 12.3. Jake Nyman & Asko Alanen: Elokuva ja pop • Minkäpä tyttö sille voi (1956) 20.3. Olli Koskelin: Elokuvamusiikin analyysi: Hohto • Hohto (1980) 27.3. Jussi Kantonen: Disco and Cinema – in English • singalong- näytös Can’t Stop the Music (1980) • liput 8/6/3 E 10.4. Anu Juva: Osmo Lindeman – Bernard Herrmanniakin oivaltavampi elokuvasäveltäjä • Kaasua, komisario Palmu! (1961) 17.4. Kati Kallio: Elokuvan ja tanssin liitto musikaalielokuvassa • Laulavat sadepisarat (1952) 18.4. Kinokonsertti Ruorimies (1924) • Mopo-Trio • liput 12/10/5 E 24.4. Lauri Lehtinen: Ennio Morricone • Linnake (1986) 22

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

RAKKAUTTA ENNEN AURINGONLASKUA

Richard Linklater

17.2.–3.5.

Filmihulluksi ja Austinin Truffaut’ksi kuvattu Linklater on ohjaaja, jonka elokuvista huokuu vahva eurooppalainen sensibiliteetti. Aika, sen kuluminen ja kokeminen on Linklaterin elokuvien keskeinen teema. Tuoreinta elokuvaa, Boyhoodia (2014), kuvattiin 12 vuotta ja lapsinäyttelijöistä tuli elokuvan aikana aikuisia. Rakkautta ennen -trilogiassa Linklater puolestaan seurasi päähenkilöidensä elämää vuosikymmenien ajan, kuten François Truffaut Antoine Doinelin varttumista viidessä elokuvassa. Rakkautta ennen aamua -elokuvassa (1995) nuoret matkailijat, amerikkalainen Jesse (Ethan Hawke) ja pariisilainen Céline (Julie Delpy), tutustuvat ja rakastuvat toisiinsa Wienissä. Yhteistä aikaa on vuorokausi. Seuraava tapaaminen sovitaan puolen vuoden päähän. Elokuvassa Rakkautta ennen auringonlaskua (2004) kuitenkin paljastuu, että he kohtaavat vasta yhdeksän vuotta myöhemmin Pariisissa, tuolloinkin vain parin tunnin ajan. Tapaaminen saattaa heidät lopulta yhteen, sillä yhdeksän vuotta myöhemmin Rakkautta ennen keskiyötä -elokuvassa (2013) he ovat lastensa kanssa Kreikassa, pohtien yhä suhdettaan. Trilogian elokuvat esitetään sekä erikseen että yhtenä koko illan kokonaisuutena lauantaina 21.2. Linklaterin läpimurto oli ajan hengen oivallisesti tavoittanut mikrobudjetin elokuva Slacker (1991) joka on amerikkalaisen independent-elokuvan kulmakiviä Kevin Smithin Clerksin ohella. Uraunelmat haudanneiden nuorten päämääränä on työn ja menestyksen sijaan mielekäs elämä. Vailla varsinaista tarinaa oleva provinssielokuva pääsi yllättäen USA:ssa laajaan teatterilevitykseen. Amerikkalaisten vetelehtijöiden vaikutus näkyy ja tuntuu vieläkin, muun muassa suomalaisessa Pussikaljaelokuvassa. tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

23

Nuoret ovat päähenkilöinä myös seuraavassa, koulunlopettajaisiin sijoittuvassa Dazed and Confusedissa (1993). Universal-studion huomassa tehdyn elokuvan ensimmäiset minuutit maksoivat musiikkioikeuksien (Aerosmithin Sweet Emotion) vuoksi enemmän kuin Linklaterin esikoiselokuva kokonaisuudessaan. School of Rock (2003) oli myös studioelokuva, jossa musiikilla on keskeinen osa. Jack Black on bändistään erotettu rokkari joka ujuttaa itsensä sijaiseksi eliittikouluun. Opiskelun sijaan hän kannustaa teinejä lopettamaan koulunkäynnin, kapinoimaan republikaani-vanhempiaan vastaan ja rokkaamaan yhdessä. Draamassa Tape (2001) kuvataan elämää koulun jälkeen. Kolme vanhaa lukiokaverusta tapaa toisensa vuosien päästä. Seudulta lähtenyt Vince piipahtaa vanhaan kotikaupunkiinsa. Kouluaikojen rakastetusta (Uma Thurman) on tullut lakinainen ja kolmas on huumekauppias. Arkisten draamojen ja teinielokuvien ohella Linklater on tehnyt myös animaatioita. Philip K. Dickin tekstiin pohjaava Hämärän vartija (2006) toteutettiin työläällä rotoskooppi-tekniikalla, jossa elokuva kuvataan ensin oikeilla näyttelijöillä ja lavasteissa, jotka sen jälkeen animoidaan. Sokerina pohjalla on Suomen valkokangasensi-iltansa saava hersyvä musta komedia Bernie (2011), jolla Linklater palaa kotikonnuilleen Texasiin. Pääosassa teksasilaisena hautausurakoitsijana, joka murhaa iäkkään hyväntekijänsä on jälleen mainio Jack Black. Pasi Nyyssönen

5.3.-15.3.

DRAGON INN

Wuxia – toimintaa Aasiasta

Helsinki Cine Aasia -festivaalin merkeissä tarjoamme kattauksen aasialaista toimintaa. Erikoisnäytöksenä nähdään uusi restaurointi King Hun mestariteoksesta Dragon Inn.

SLACKER

Wuxia on yleisnimi kiinankielisten maiden historialliselle toimintafiktiolle. Kirjallisuudesta, teatterista ja oopperasta wuxia levisi elokuvaan 1920-luvulla. Shaw Brothers -studio virvoitti genren 1960-luvulla, ja uudestaan siitä tuli pop 1980–90-luvuilla Hongkongissa. King Hu on lajin grand old man, ohjaajaveteraani, jonka johdolla Taiwanista tuli 1960-luvulla wuxian kehto. Legendaarisen Dragon Inn -elokuvan (1967) on sanottu tehneen wuxiasta vihdoin taidetta. Teos esitetään Bolognan arkiston upeana 4K-restaurointina. Hongkongin uusi aalto ammensi Kiinan historiasta ja sen rikkaasta mytologiasta. Brittien vielä tuolloin hallitseman kaupungin elokuvat tulvivat kansallisromantiikan aiheita ja tutkielmia. Koreografityylittelijä Ching Siu-Tung oli parhaimmillaan tuottaja Tsui Harkin kanssa. Aavesoturi (1987) on parivaljakon yhteistyö. Perinteisestä kummitustarinasta syntyy vauhdikasta koreografiaa ja komediaa yhdistävä elokuva, jossa nuori veronkantaja (Leslie Cheung) kohtaa taolaisen miekkamiehen (Wu Ma) ja rakastuu kauniiseen eteeriseen aaveeseen (Joey Wong). Ching Siu-Tungin Terracottasoturi (1989) ja Ronny Yun Ritari Jiang-hu: valkohiuksinen morsian (1993) hehkuvat pidäteltyä intohimoa ja kaipausta. Elokuvissa toteutuu aavetarinoille yleinen jälleensyntymisen teema, jossa rakkaus on kuolemaa vahvempi. Romanttisesta sävystä huolimatta teos on tiukkaa toimintaa, jota tähdittävät komeasti Leslie Cheung ritarina ja Brigitte Lin susityttönä. Pasi Nyyssönen, Kirsi Raitaranta

BERNIE

24

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

Helsinki Cine Aasia 12.–15.3., www.helsinkicineaasia.fi. Kiitos: Taipei Representative Office in Finland tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

25

KUOLEMAANTUOMITTU ON KARANNUT

Viitta ja tikari SYYSSONAATTI

Elokuva ja psyyke 9:

Näyttelijän paradoksi

11.3.–15.3.

Teoksessaan Näyttelijän paradoksi Denis Diderot väitti, että ulkokohtaisen jäljittelyn taitava ammattilainen on vakuuttavampi kuin esiintyjä, jonka sisäinen tunne on aito. Tällaisia näyttelemisen peruskysymyksiä pohdiskellaan Elokuva ja psyyke -symposiumissa 13.–14.3. Ernst Lubitschin uskaliaassa komediassa Ollako vai eikö olla (1942) puolalainen näyttelijäseurue leikkii kissaa ja hiirtä natsien kanssa pelastaakseen vastarintaliikkeen ja päästäkseen pakoon Englantiin. ”Mitä hän teki Shakespearelle, sitä me teemme nyt Puolalle”, on SS-päällikön kommentti turhamaisesta sankarinäyttelijästä. Japanilainen teatteriperinne poikkeaa länsimaisesta täysin. Kabuki on tyyliteltyä tanssiteatteria, jossa naamiointi on korostettua. Yasujiro Ozun Kiertolaiset (1959) kuvaa kabukiseuruetta, jonka sankarinäyttelijä kohtaa entisen rakastettunsa ja aviottoman, jo aikuisen poikansa. Silloin näyttelijän nykyinen rakastettu (Machiko Kyo) tulee mustasukkaiseksi. Ingmar Bergman törmäytti kahden aikakauden näyttelijätyylejä Syyssonaatissa (1978), jossa papin rouva (Liv Ullmann) kohtaa vuosien jälkeen äitinsä, maailmankuulun tähtipianistin (Ingrid Bergman), joka ymmärtää ihmisten tunteita vain Chopinin ja Beethovenin välityksellä. AA

13.3.–10.4.

”Kaikki elokuvat ovat poliittisia trillereitä”, väittää Matti Salo helmikuussa julkaistavassa kirjassaan Viitta ja tikari, jonka nimi viittaa perinteisiin vakoojiin ja salamurhaajiin. Elokuvaa historiaan peilaava työ nostaa esiin jännittävästi yhteiskunnallisia käännekohtia kautta maailman. Carol Reedin Kolmas mies (1949) kiteytti unohtumattomasti toisen maailmansodan jälkeisen Wienin ilmapiirin. Käsikirjoittaja ”Graham Greene tiesi 1900-luvun maailman eri kolkkien todellisuudesta verrattomasti enemmän kuin useimmat. On siis syytä suhtautua vakavasti hänen ajatuksiinsa trillereiden painokkuudesta sotien, vallankumousten, terrorismin ja vastaterrorismin aikakaudella”. Toisen maailmansodan loppuselvittely Puolassa oli aiheena Andrzej Wajdan elokuvassa Tuhkaa ja timanttia (1958). Suojasään ja uuden aallon hengessä Wajda nosti ekspressiivisen näkynsä päähenkilöksi antikommunisti Maciekin (Zbigniew Cybulski). Robert Bresson oli ollut saksalaisten sotavankina, ja suorastaan fyysinen aitous on tunnusomaista hänen aihetta käsittelevälle elokuvalleen Kuolemaantuomittu on karannut (1956), alaotsikkona ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo”. Vastarintaliikkeen veteraani Jean-Pierre Melville ohjasi toisen Ranskan miehitysajan mestariteoksen Tuntemattomat sankarit (1969). Vavahduttavan tragedian tunnelmaa kuvaa alkuperäisnimi ”Varjojen armeija”. Luis Buñuelin poliittisen trilogian päätösteos Likaiset polut (1959) alkaa salamurhalla. Valtaan nousee uusi kuvernööri, jonka sihteeriksi tulee ihanteellinen liberaali (Gérard Philipe), ja kummankin tunteita kuumentaa nainen (María Félix). Pystyykö liberaali uhmaamaan diktatuuria sisältäpäin? Ken Loach on useasti tarkastellut poliittista historiaa. Vapauden hinta (2006) ”kertoo traagisilta vuosilta 1920–1921: miten aselepoon ja kompromissivoittoon, Irish Free Staten syntyyn, päättynyt itsenäisyystaistelu Englannin brutaalin miehitysvallan murskaamiseksi muuttuu sisällissodaksi, jossa – kirjaimellisesti – veli on veljeä vastassa.” AA – lainaukset Matti Salon teoksesta.

Ohjelma: www.kavi.fi/ohjelmisto Ilmoittautuminen: helsingin_psykoterapiaseura@hotmail.fi 26

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

Matti Salo vieraana keskustelutilaisuudessa Orionissa 24.2. klo 16, vapaa pääsy. tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

27

24.3.–5.4.

MAIJA POPPANEN

Loikka tanssittaa Suomen ainoa tanssielokuvafestivaali Loikka vierailee jälleen Orionissa maaliskuussa. Festivaalin omien näytösten lisäksi esitämme yhteistyössä kaksi rakastettua musikaaliklassikkoa. Musikaalien mestarina tunnettu ohjaaja Stanley Donen ja tanssitaituri Gene Kelly kertovat Laulavissa sadepisaroissa (1952) vauhdikkaasti äänielokuvan tulosta Hollywoodiin 1920-luvulla, mukana myös Donald O’Connor ja Debbie Reynolds läpimurtoroolissaan. Kellyn tanssi vesilammikoissa riemastuttaa yhä uudelleen. Disney-studion Maija Poppanen (1964) vie edvardiaanisen ajan Lontooseen ja perustuu P. L. Traversin kirjasarjaan. Teatterilavoilla maiKevätkauden tanssiklasnetta kerännyt Julie Andrews valloitti nimiroosikoihin kuuluvat myös lissa yleisön ja kriitikot kaikin puolin täydellisenä Punaiset kengät ja lastenhoitajana. Sherman-veljesten säveltämiin Hoffmannin seikkailut, unohtumattomiin numeroihin kuuluvat mm. ”A ks. 20. Spoonful of Sugar”, ”Jolly Holiday” ja ”Chim Chim Cher-ee”. Tässä elokuvassa pingviinitkin tanssivat.

Ennen Laulavat sadepisarat -näytöksiä la 21.3. klo 17 ja pe 17.4. klo 17 järjestetään ilmaiset keskustelu- ja luentotilaisuudet, jossa Loikka-festivaalin taiteellinen johtaja Kati Kallio, tanssintutkija Tiina Suhonen ja musikaalientusiasti Anna Möttölä KAVIsta pohtivat aihetta ”Elokuvan ja tanssin liitto musikaalielokuvassa”. Ks. tarkemmat tiedot esityskalenterista. Tanssielokuvafestivaali Loikka Helsingissä 19.–22.3., www.loikka.fi

28

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

MY FAIR LADY

21.-17.4.

Fashion Film Festival Vintage Muodin ja elokuvan väliset siteet ovat yhtä vanhat kuin elokuva itse. Vaikutteet liikkuvat kankaalta katsomoon ja toisin päin, ja puvustus on osa elokuvan kerrontaa ja lumovoimaa. Erityisen herkullisesti tämä toteutuu valkokankaan lukuisissa tuhkimo- ja muodonmuutostarinoissa. Vuodesta 2012 järjestetty Fashion Film Festival kotiutuu täten Orioniin ja muuntautuu muodin ja elokuvan yhteistä historiaan juhlistavaksi Fashion Film Festival Vintageksi. Teemana on tänä vuonna muotitarinoiden klassikko, tuhkimosadut ja muodonmuutokset. Näissä elokuvissa vaatteet ovat väylä oman itsen löytämiseen, unelmiin ja ehkä uuteen elämäänkin. Tyyli-ikoni Audrey Hepburnin elokuvat olivat usein juuri tällaisia tuhkimotarinamuunnelmia. Muotiluomukset ovat niissä paitsi nautinnollista spektaakkelia, myös osa päähenkilön matkaa omaksi itsekseen. Musikaalissa My Fair Lady (1964) kukkaistyttö Eliza Doolittle (Hepburn) saa uusien vaatteiden lisäksi uuden kielen, kun professori Higgins (Rex Harrison) lyö vetoa, että voi tehdä hänestä ladyn opettamalle tytölle oikeaoppisen puhetavan. Ikimuistoisen puvustuksen ja lavasteet suunnitteli Cecil Beaton. George Cukorin ohjaama, vastikään 50 vuotta täyttänyt elokuva esitetään komeasti Bio Rexin suurelta kankaalta sunnuntaina 29.3. Neljännesvuosisata aiemmin Cukor ohjasi nokkelan draamakomedian Eilen syntynyt (1950), jossa niin ikään on kaikuja Pygmalionista. Judy Holliday loistaa tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

29

PÄIVÄPERHO PRISCILLA, AAVIKON KUNINGATAR

Oscar-palkitussa roolissaan gangsterin heila Billiena, jota sivistämään palkataan washingtonilaisjournalisti Paul (William Holden). Pian oppilas kuitenkin ylittää opettajansa. Jean Louisin ilmeikäs puvustus sai myös Oscar-ehdokkuuden. Suunnittelija Yves Saint Laurent loi puvuston suosikilleen Catherine Deneuvelle elokuvaan Päiväperho (1967). Näyttelijä esittää porvarisrouva Séverineä, joka elää kaksoiselämää prostituoituna. Saint Laurentin hillityissä vaatteissa on eroottinen väre. Alkukuvana nähdään CHRZUn Kenkähullu (2013), tarina naisesta ja kengistä. Working girl – tieni huipulle (1988) on marrakuussa kuolleen Mike Nicholsin terävimpiä komedioita. Älykäs sihteeri Tess (Melanie Griffith) huomaa pomonsa (Sigourney Weaverin) varastaneen ideansa ja ottaa uransa ohjat omiin käsiinsä. Vaatteet tekevät naisen ja valkokankaalla kulkee koko kasarimuodin kirjo. Australialaismenestys Priscilla, aavikon kuningatar (1994) on road-elokuva ja inspiroiva dragshow. Drag queenit Mitzi (Hugo Weaving) ja Felicia (Guy Pearce) sekä transsukupuolinen Bernadette (Terence Stamp) lähtevät kiertueelle Australian pikkukyliin. Yltiöpäiset hahmot saavat osakseen niin hyväksyntää kuin vihaa. Elokuva esitetään lauantaina 28.3. Orionin ensimmäisessä virallisessa dress along -näytöksessä. Glitteriä silmäripsiin ja höyhenpuuhkat kaulaan! Korkeimmat pääkoristeet kannattaa jättää kotiin. Suomalaisen elokuvan piiristä nähdään kolme kiintoisaa versiointia sarjan teemasta. Juurakon Huldassa (1937) maalta kaupunkiin elannon perässä muuttanut omanarvontuntoinen Hulda (Irma Seikkula) kapuaa yhteiskunnan tikkaita opintojen avulla. Garderoobikin kohenee ja muodonmuutosta todistaa ihastuneena myös tuomari Soratie (Tauno Palo). Romanttinen melodraama Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943) on pitkän uran tehneen pukusuunnittelija Bure Litoniuksen epookkitaidonnäyte. Epäsäätyisinä rakastavaisina nähdään Regina Linnanheimo kamarineitona ja Leif Wager läpimurtoroolissaan nuorena kreivinä. Ruma Elsa on poikkeuksellisen ärhäkkä tuhkimotarina poikamaisesta kemian­opiskelijasta (Eeva-Kaarina Volanen). Kuultuaan itseään haukuttavan rumaksi, hän päättää todistaa viehätysvoimansa ja ryhtyy näyttävään muodonmuutokseen. Anna Möttölä Yhteistyössä: Lasipalatsin elokuva- ja mediakeskus Season Film Festival 26. –29.3. www.seasonfilmfestival.fi Critical Costume -konferenssi/ Aalto-yliopisto 25.–27.3. www.criticalcostume.com/2015.html 30

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

Tribuutti Margarethe von Trottalle

8.4.–26.4.

Margarethe von Trotta (s. 21.2.1942) koki debyyttinsä saksalaisen elokuvan uuden aallon näyttelijänä Rainer Werner Fassbinderin ja miehensä Volker Schlöndorffin elokuvissa. Käsikirjoittajana ja ohjaajana hänestä on kasvanut maansa historian käännekohtien tulkki ja naisten elokuvan mestari. Trottakunnianosoituksessamme esitämme avainteoksia viideltä vuosikymmeneltä. Trottan soolo-ohjausdebyytti Katkera herääminen (1977) perustui tositapaukseen müncheniläisestä lastentarhanopettajasta, Margarethe von Trotta joka ryösti pankin voidakseen perustaa vaihvieraana 7.–8.4. toehtoisen lastentarhan. Sisarukset (Die bleierne Zeit, 1981) oli Trottan kansainvälinen läpimurtoelokuva, jossa Gudrun Ensslinin kaltaisen terroristinaisen (Barbara Sukowa) kohtalo peilautuu tämän sisareen (Jutta Lampe). Toteutumattoman romanssin tarina Lupaus (1994) kattaa lähes 30 vuotta Berliinin muurin varjossa alkaen muurin pystyttämisestä vuonna 1961 ja päättyen sen murtumiseen vuonna 1989. Useiden laadukkaiden tv-tuotantojen jälkeen Trotta ohjasi tosipohjaisen Ruusujen kadun (2003), jossa ”arjalaiset” vaimot nousevat vastustamaan juutalaisten miestensä vainoa 1940-luvun Berliinissä. Hannah Arendt -elokuvassa (2012) filosofian ja politiikan teorian suurhenkilö (Barbara Sukowa) kohdataan elämänsä käännekohdassa, Jerusalemin Adolf Eichmann -oikeudenkäynnissä vuonna 1961. Kun holokaustin byrokraatiksi osoittautuu ”mies vailla ominaisuuksia”, Arendt kehittelee kuuluisan ajatuksensa ”pahuuden banaalisuudesta”. AA Kiitos: Goethe-Institut. tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

31

Elokuvan historia – uudet aallot Rakastettuja klassikoita ja laatuelokuvia toisesta maailmansodasta nykypäivään esitetään suosikkisarjassa, joka kytkeytyy Helsingin yliopiston elokuva- ja tv-tutkimuksen luentoihin. Keväällä luennoidaan kaksi kurssia.

Elokuvan historia II Amerikkalaisen film noirin henki siivitti ranskalaisen vastarintaliikkeen tarinaa Martiniquen saarella, kun Howard Hawks otti filmattavakseen ystävänsä Ernest Hemingwayn romaanin Kirjava satama (1945). Ilmapiiri sähköistyi, kun Humphrey Bogartin partneriksi ilmestyi ensimmäisessä elokuvaroolissaan nuori Lauren Bacall (1924–2014). Ihmiskunnan alennustila ikuistui valkokankaalle, kun Leni Riefenstahl filmasi Tahdon riemuvoiton (1935). Nürnbergin puoluepäivistä rakennettiin Albert Speerin johdolla suunnaton lavaste Adolf Hitlerin palvonnalle. Suomessa elokuvaa nähtiin vain suljetuissa tilaisuuksissa kuten elokuvakerho Projektiossa, jossa sille naureskeltiin ja haukoteltiin. Italiassa kukoisti sodan jälkeen vapautuksen ja jälleenrakennuksen koulukunta. Umberto D. (1952) oli neorealismin mestarin Vittorio De Sican lempielokuva tuotannossaan. Ihmeellinen rakkauden valo säteilee tarinassa syrjäytyneestä eläkeläismiehestä, jonka ainoa ystävä on pieni koira, ja palvelustytöstä, joka tulee raskaaksi sotilaalle. Italialaisen elokuvan taiteellinen kukoistus jatkui 1980-luvulle. Veljesten Paolo ja Vittorio Taviani läpimurtoteos laajan yleisön tietoisuuteen oli Gavino 32

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

PEEPING TOM

MANSIKKAPAIKKA

AMERIKKALAINEN YSTÄVÄ

12.1.–2.5.

Leddan omaelämäkertaan perustuva Isäni, herrani (1977). Siinä lukutaidottomasta sardinialaispaimenesta tulee lingvistiikan professori, vaikka pojan opiskelua vastustaa koko tarmollaan oma isä. Ranskan uuden aallon ohjaajista viimeisenä läpimurtonsa sai Eric Rohmer. Keräilijätär (1966), nimiroolissa Haydée Politoff, kuului hänen sarjaansa Moraalisia tarinoita. Kaksi taidekeräilijää yrittää pysyä immuuneina nuoren naisen houkutuksille. Hienostunut ja aistillinen elokuva tavoittelee elämän pakeneviin välkähdyksiin kätkettyä mysteeriä. Jacques Tati oli ranskalaisen elokuvan oman tien kulkija. Playtime (1967) oli ohjaajan huikein urbaani satiiri ja kaikkien aikojen erikoisin komedia. Tatin vakiohahmo Monsieur Hulot on siinä enää sivuhenkilö suurkaupungin ihmisvirrassa, harhailija virastokompleksien labyrinteissa. Tati seuraa uutta synteettistä maailmaa futuristisella katseella. Brittielokuvassakin nousi esiin uusi aalto, ja toisaalta veteraanit toivat itsestään esiin uusia puolia. Michael Powellin Peeping Tom (1960) oli liikaakin aikaansa edellä. Siitä tuli Psykon rinnalla modernin kauhun käänne-elokuva – kauhua eivät enää edustaneetkaan menneisyyden hirviöt vaan nykypäivän ujot ja arkiset harhailijat. Uuden saksalaisen elokuvan lahjakkaimpiin kuului Wim Wenders. Amerikkalaisessa ystävässä (1977) Dennis Hopperista tuli Patricia Highsmithin Ripleyn uudenlainen tulkki. Teemoihin kuuluu syyllisyyden vaihdos: murhien suorittajaksi valitaan kiltti perheenisä (Bruno Ganz). Sivurooleissa: Samuel Fuller ja Nicholas Ray.

Suojasään myötä uudet aallot nousivat kukoistukseen itäblokissa, kunnes Varsovan liiton panssarit ”normalisoivat” asiat pysähtyneisyyden tilaan. Milos Formanin viimeisenä tshekkielokuvana valmistui satiiri Palaa, palaa! (1967). Se sai uuden nosteen 1990-luvulla, jolloin kansallisomaisuuden varastaminen nousi ajankohtaiseksi teemaksi Tshekinmaalla. Vuosi sitten tässä sarjassa esittämämme Sergei Paradzhanovin Granaatti­ omenan väri (Sayat Nova) sai niin innostuneen vastaanoton, että näytämme nyt myös hänen edellisen elokuvansa Menneitten sukupolvien varjot (1965), räjähtävän luomisiloisen ukrainalaisen värirunoelman Mihail Kotsjubinskin tarinasta. Ohjaajaa oli innoittanut nuorempi kollega, Andrei Tarkovski. Japanilaisen elokuvan läpimurto kansainväliseen tietoisuuteen alkoi Akira Kurosawan elokuvasta Rashomon (1950) jossa Toshiro Mifune tulkitsi rosvoa ja kuvaaja Kazuo Miyagawan kamera-ajot olivat maagisia. Oikeudenkäyntitarina perustui Akutagawan tarinoihin. Todistajien joukossa on murhattu nainen itse, jonka hengen loitsii paikalle meedio. Intian itsenäistymisestä vuonna 1947 alkoi maan elokuvan kulta-aika. Maan suurimpiin tähtiin kuului hindiohjaaja-näyttelijä Raj Kapoor, ”Intian Chaplin”. Katkera rakkaus (Awara, 1951) on maan elokuvista legendaarisimpia, unen, tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

33

MENNEITTEN SUKUPOLVIEN VARJOT

KESÄ GOULETTEN RANNALLA

YOL HUVIRETKI HIRTTOPAIKALLE

musiikin ja tanssin siivittämä saaga tuomari-isästä ja Mumbain slummien rikolliseksi suistuneesta pojasta. Férid Boughedir tarjosi elokuvassaan Kesä Gouletten rannalla (1996) ajatuksia herättävän näyn Tunisista vuodelta 1966. Muslimit, juutalaiset ja katoliset tulivat hyvin toimeen keskenään ennen kuuden päivän sotaa ja fanatismin nousua. Elokuvan vierailevana tähtenä on Claudia Cardinale, joka sai läpimurtonsa tunisialaisissa kauneuskilpailuissa. Iranilaisen elokuvan mestari Jafar Panahi on ollut vangittuna vuodesta 2010 tuomittuna rikoksista islamistista tasavaltaa vastaan. Totuus hänen humanistisen taiteensa luonteesta selviää vaikkapa lempeästä elokuvasta Naiset paitsiossa (2006), jossa tytöt, joilta jalkapallon katselu on Iranissa kielletty, soluttautuvat stadionille pojiksi pukeutuneinta.

Elokuvan historia III Hollywoodin studiojärjestelmän päätyttyä 1960-luvulla esiin nousivat uudet tekijät. Robert Altman uhmasi perinteistä kerrontaa rikotuilla, monihenkilöisillä antieepoksillaan. Metodi täydellistyi mahtavassa, epäkunnioittavassa USA:n 200-vuotiselokuvassa Nashville (1975), jonka ainutlaatuisen äänikudelman loi Alan Rudolph. Seuraavan sukupolven maestro Quentin Tarantino turvautui myös rikottuun kerrontaan elokuvassaan Pulp Fiction (1994): ”jutun ydin oli ottaa nämä kuluneet kertomukset ja lentää niiden kanssa kuuhun”. Film noirin menneen aikamuodon tilalle Tarantino toi aurinkoisen Kalifornian ikuisen nykyhetken. Meksikolainen elokuva koki kulta-aikansa 1940- ja 1950-luvuilla. Sen keskeisiin taiteilijoihin kuului näyttelijä-ohjaaja Emilio Fernández. Häntä viehätti esteettinen ja eroottinen tyylittely elokuvassaan Verkko (1953), jonka symboliikka kirvoitti Suomessakin psykoanalyyttisia tulkintoja. Brasilialaisen elokuvan mestareihin kuuluva Hector Babenco sai kansainvälisen läpimurtonsa katulasten julmaa todellisuutta kuvaavalla elokuvallaan 34

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

Pixote (1981). Kolmen miljoonan kodittoman lapsen kohtaloa peilaavaa elokuvaa verrattiin Buñuelin ja Truffaut’n teoksiin, ja se oli niitäkin järisyttävämpi. Taiwanin elokuvan uuden aallon johtaviin ohjaajiin kuului Edward Yang, joka monitarinaisissa elokuvissaan kuvasi perinteisen kiinalaisen elämän länsimaistumista. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi kolmituntinen, monia perspektiivejä tarjoava perhesaaga Yks’ ja kaks’ (2000), joka alkaa häistä ja päättyy hautajaisiin. Hongkongin elokuvan mestarin Wong Kar-wain In the Mood for Loven (2000) moni nimesi yhdeksi vuosikymmenensä parhaista elokuvista. Päähenkilöt (Maggie Cheung, Tony Leung) ovat naimisissa tahoillaan, kummankin puoliso on melkein aina poissa, ja suhde pysyy lähes toteutumattomana. Tunne kasvaa pakahduttavaksi. Kanadassa valmistui monilahjakkaan brittitaiteilijan Philip Ridleyn Lapsuuden loppu (The Reflecting Skin, 1991), joka oli Suomessa monelle vuoden elokuva. Amerikan keskilännen viljapelloilla 8-vuotias poika ”herää lapsuuden painajaisesta aikuisuuden todellisiin kauhuihin” (Kati Sinisalo). Kuvat ovat ylettömän kauniita, musiikki haltioittavaa kuin ooppera. Australian elokuvan uudelleensyntyminen tapahtui 1970-luvulla. Peter Weir ammensi kernaasti saarimantereen ikiaikaisesta mytologiasta, niin myös lumoa­ vassa läpimurtoelokuvassaan Huviretki hirttopaikalle (1975), joka kertoo tyttökoululaisten katoamisesta seitakukkulan uumeniin. Norjalaisen elokuvan mestari on Arne Skouen, joka eräissä pääteoksissaan käsitteli unohtumattomasti norjalaista vastarintaliikettä toisessa maailmansodassa. Lapin tuntureille sijoittuva raju selviytymistarina Me kuolemme yksin (Ni liv, 1957) on niin henkeäsalpaava, että se olisi uskomaton, ellei se olisi totta. Ruotsalaisen elokuvan suuri perinne jatkui kauniisti Ingmar Bergmanin Mansikkapaikassa (1957), jossa vanhan professorin roolin sai maestro Victor Sjöström. Tuloksena oli ”symbolinen pyhiinvaellus lapsuuteen ja syvälle tuntemattomaan minuuteen” (Erik H. Erikson). Espanjassa Carlos Saura on tehnyt sarjan musiikin inspiroimia elokuvia, useita niistä flamencolegenda Antonio Gadesin kanssa. Carmenissa (1983) olivat mukana myös suuri tanssija Cristina Hoyos ja mestari Paco de Lucía, ja tuloksena oli legendaa uudistava metaelokuva kuoleman ja intohimon teemoista. Turkkilainen näyttelijä-ohjaaja Yilmaz Güney sai vaikutteita neorealismista ja tuomittiin yhteiskuntakriitikistään 28 vuodeksi vankilaan. Sieltä käsin Güney toteutti Serif Görenin kanssa elokuvan Yol (1982), joka kartoittaa modernin Turkin ristiriitoja tarinalla viidestä vangista, jotka pääsevät viikoksi lomalle. Teos voitti Cannesin Kultaisen Palmun. Mauritanialaisen mestarin Abderrahmane Sissakon esikoisteos Heremakono (2002) oli jo viehättävä saavutus. Tapahtumapaikkana on satamakaupunki, jossa jotkut ovat jo kauan valmistelleet muuttoa Eurooppaan, toiset taas ovat valmiita jäämään. Teos tarkastelee perinteen merkitystä ja kommunikaation vaikeutta hienostuneesti. Tshadin elokuvan suurmies on Mahamat-Saleh Haroun. Isä meidän (Abouna, 2002) kertoo luikuri-isästä, joka jättää perheensä, jolloin hänen kaksi poikaansa heittäytyvät aivan vallattomiksi. He saavat selville isästään yhä enemmän asioita, joita he eivät haluaisi tietää. Ote on komediallinen ja samalla yhteiskunnallista näkökulmaa laajasti avartava. AA Luentosarjat ovat Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opetusta ja niihin osallistuminen on maksullista muille kuin HYY:n opiskelijoille. Ilmoittautuminen kursseille osoitteessa: https://weboodi.helsinki.fi/hy/

tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

35

RED SHOES

GOD'S POCKET

22.1.–29.3.

Kino Klassikko Kevään kohokohtiin kuuluu valikoiman valkokankaan rakastetuimpia ikiklassikoita. Marcel Carnén Varjojen yö sai ensi-iltansa toisen maailmansodan aikaan 1939. Jean Gabin on nurkkaan ahdistettu tehdastyöläinen, joka poliisien jahtaamana muistelee elämänsä rakkauksia ja käännekohtia. Uusi 4K-restaurointi palauttaa Vichyn hallituksen aikanaan tähän runollisen realismin valioon tekemät sensuuripoistot. Tuoreeltaan Orioniin saapuu Cannesin elokuvajuhlilla 2014 vakuuttanut 4K-restaurointi wuxia-mestari King Hulta. Kamppailulajeista taidetta tekevä Dragon Inn (1967) kertoo kuolleen isänsä vihamiehiä pakenevista lapsista ja heidän puolustajistaan. Yhteenoton areenana on syrjäinen majatalo. Hämmästyttävä Punaiset kengät (1948) on kaunis tanssisatu ja traaginen tarina lahjakkaan balettitanssijan (Moira Shearer) kamppailusta rakkauden ja taiteen välillä. Väreissä leiskuvan elokuvan toteutti voimapari Michael Powell ja Emeric Pressburger. Kino Klassikko -näytöksen 1.3. avaa tallenne Powellin vierailusta Sodankylän elokuvajuhlilla vuonna 1987. Audrey Hepburnia hurmaavampaa tähteä saa elokuvahistoriasta hakea. Tyylistään tunnetun näyttelijän elokuvat olivat usein tuhkimotarinan versiointeja, niin myös suurmusikaali My Fair Lady (1964). George Cukor ohjasi monitaituri Cecil Beatonin suunnitellessa puvut ja lavasteet. Suosikkilaulujen (mm. I Could Have Danced All Night ja On the Street Where You Live) rytmittämä elokuva pääsee oikeuksiinsa Bio Rexin suurella kankaalla. Anna Möttölä Kulttikinoklassikkona esitämme tarinankerronnan hämmentävälle puolelle yhä uudestaan sukeltavan Alejandro Jodorowskyn lännentarinan El Topo (1970). Lauri Lehtinen alustaa su 18.1. 36

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

Kuukauden elokuva

7.2.–23.4.

Odotettu Kuukauden elokuva -sarja esittelee jälleen kolme uutta kansainvälisesti huomioitua elokuvaa, jotka ovat Suomessa jääneet vaille teatterilevitystä. Sarjan avaa kaivatun Philip Seymour Hoffmanin musta komedia. Luvassa on myös trilleri Xavier Dolanilta ja ranskalainen identiteettileikki. Philip Seymour Hoffmanin viimeinen Sundance-elokuva kertoo pikkukaupungin ihmisten rimpuilusta arjen rattaissa. Tarinan keskiössä on vähäpätöinen pikkurikollinen, mies, joka havahtuu ihmettelemään elämänsä valintoja. Vahvasti mustan huumorin sävyttämä God’s Pocket (2014) on Hoffmanin näköinen elokuva, jossa on aavistus Onnesta. Tom at the Farm (2013) on Kanadan ihmelapsen Xavier Dolanin neljäs elokuva. Urbaani Tom tulee maalle poikaystävänsä hautajaisiin ja kohtaa tämän hauraan äidin ja homofobisen veljen. Matkasta maalle kasvaa huikea psykologinen trilleri. Ranskan kansallisaarteen Guillaume Galliennen esikoisohjaus Me, Myself and Mum (2013) perustuu Galliennen yhden miehen menestysnäytelmään. Gallienne esittää sukupuoltaan ja seksuaalista identiteettiään etsivää nuorta Guillaumea, tämän porvarisäitiä ja kertojaa. César-palkintoja kahminut omaelämäkerrallinen komedia on monilahjakkuuden taidonnäyte – ja sisältää parhaan keisarinna Sissi -sketsin vuosiin. Kirsi Raitaranta, Pasi Nyyssönen ja Anna Möttölä

Xavier Dolanin elokuvia nähdään Orionin keväässä kokonainen sarja, ks. 12.

tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

37

ALIEN

KAUPUNGISSA ON TULEVAISUUS

25.3.–22.4.

Dokumentin ytimessä 80–82 Dokumentin ytimessä tempaisee tällä kertaa mukaansa ympäristön muutoksiin ja peilaa yliopistoinstituutin historiaa. Kolmas näytös käydään Dokumentin utopiat -julkaisun tunnelmissa. Dokumentin ytimessä 80 tiivistää ympäristön kohtalon kysymykset Risto Jarvan neljän lyhytelokuvaan. Asuminen ja luonto (1966), Kaupungissa on tulevaisuus (1967), Maaseudun tulevaisuus? (1970) ja Luonnon talous (1971) ovat esimerkkejä ajan esteettisestä radikalismista, joka pitää elokuvien esittämät teesit yhä visuaalisessa iskussa. Dokumentin ytimessä 81 esittää arkistofilmeistä rakennetun koosteen Helsingin Yliopiston 375-vuotisen taivalluksen kunniaksi. Vuodesta 1906 ovat kamerat taltioineet jälkipolville akateemisen muistin historiaa sekä yliopiston ytimessä että sen liepeillä. Dokumentin ytimessä 82 juhlistaa KAVIn ja SKSn julkaisua Dokumentin utopiat. Suomalaisen lyhyt- ja dokumenttielokuvan historia 1944–1989. Etappeina utopioiden aikajanalla näemme dokumenttiklassikot: Luvattu maa (1951), Rahan rata (1951) ja No Comments (1984).

Alien x 3 Avaruudesta on moneksi. Christopher Nolanin Interstellarissa avaruudesta etsitään uutta kotia ihmiskunnalle. Alien-elokuvissa avaruus on siirtomaa ja arvaamaton uhka, tila, jossa kukaan ei kuule huutoasi. Paluumatkallaan maahan Nostromo-alus poikkeaa pikkuplaneetalle auttamaan vierasta avaruusalusta ja saa riesakseen eloonjäämistaistohierarkian huipulla olevan olennon, jota taltuttaa terhakka Ripley (Alien, 1979). 57 vuotta myöhemmin. Nostromo on vihdoin päässyt maahan, jossa suunnitellaan asutuskolonian perustamista samalle, vihamieliselle planeetalle. Paikalle lähetetään sotilaita ja Alien-asiantuntija Ripley (Aliens, 1986). Alien³ (1992) jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen elokuva loppuu. Kaaoksessa paennut pelastusalus haaksirikkoutuu vankiplaneetalle. Aluksessa on Ripleyn lisäksi ärhäkkä salamatkustaja. H. R. Giger suunnitteli hirviön, Sigourney Weaver loi uuden ajan toiminnallisen naissankarin ja näkemykselliset ohjaajat (Ridley Scott, James Cameron, David Fincher) upean scifi-saagan. Pasi Nyyssönen

Alien x 3 -maraton Bio Rexissä lauantaina 28.2. Aliens ja Alien³ esitetään komeasti 70 mm filmiltä.

Ilkka Kippola, Jari Sedergren

38

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

39

CAN'T STOP THE MUSIC

ARKTISIA MATKAKUVIA

Lupa laulaa!

Jukopliut mitä kuvia!

Suureen suosioon nousseita sing-along-näytöksiä on luvassa jälleen kevätkaudella. Laulujen sanoja ei näissä näytöksissä tarvitse osata, sillä ne heijastetaan valkokankaalle. Sound of Music – laulava Trappin perhe (1965) myytiin syyskaudella hetkessä loppuun ja järjestämmekin sing-alonguusinnan heti tammikuussa. Alppimaisemissa Rodgers & Hammersteinin mukaansatempaavia lauluja lapsikatraalle opettaa tietenkin Julie Andrews. Helmikuussa esitämme toisen painoksen vuoden 2014 Taiteiden yön yleisön villinneestä Suomifilmi Sing Alongista. Suomalaisen elokuvan ikivihreiden laulujen illassa ovat jälleen mukana mm. Silmät tummat kuin yö (Komisario Palmun erehdys), Romanssi (Katariina ja Munkkiniemen kreivi), Sinua, sinua rakastan (Asfalttilampaat), Lentävä kalakukko samannimisestä elokuvasta sekä uusia yllätyksiä. Maaliskuussa osana Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Elokuvaryhmän Elokuva ja musiikki -sarjaa tuomme kankaalle Village Peoplen diskohittien täyttämän kulttiklassikon Can’t Stop the Music (1980). Yhtyeen tarinaan löyhästi perustuvassa elokuvassa esiintyy näyttävistä asuistaan ja tarttuvista kappaleistaan tunnettu Village People itse.

KAVI ja Sakari Pälsin seura ry järjestävät seminaarin kansatieteellisten filmien tekijänä tunnetun Sakari Pälsin (1882–1965) kunniaksi. Seminaarin ohjelmistossa Pälsin elämää ja elokuvia ovat valottamassa tunnetut kansatieteilijät, orientalistit, elokuvantekijät ja tutkijat, mm. Jukka Relas, Juha Janhunen, Jouko Aaltonen, Lauri Tykkyläinen, Mirja Metsola ja Kira Jääskeläinen. Seminaarissa esitellään Kansatieteellinen Filmi Oy:n 1930-luvun tuotantoa, joukossa Pälsin Kutunjuustoa, Tammelan sianteurastus ja Puukolla ja kirveellä. Seminaaripäivän päätteeksi esitetään Kira Jääskeläisen Beringinsalmella tekemä elokuva Tagikaks – olimme valaanpyytäjiä (2012) ja KAVIn uusi digitaalinen kopio Pälsin samoilla seuduilla kuvaamasta elokuvasta Arktisia matkakuvia (1917).

Sound of Music- laulava Trappin perhe -sing-along la 17.1. klo 16.30. Suomifilmi Sing Along II to 5.2. klo 19. Can’t Stop the Music -sing-along pe 27.3. klo 16.30. Liput 8 / 6 / 3 €

Sakari Pälsin elävät kuvat -seminaari Orionissa la 25.4.2015 klo 10–17. Seminaariin on vapaa pääsy, tilaisuuden päättävässä elokuvanäytöksessä KAVIn normaalin lipunhinnat. Tarkka ohjelma osoitteessa www.kavi.fi/ ohjelmisto.

Mirjami Kuosmanen 100 vuotta Karismaattinen Mirjami Kuosmanen oli mestari Erik Blombergin tasavertainen työpari: ”teimme työtä yhdessä niin, ettei sitä tiennyt, mitä kumpikin teki” (Blomberg). Valkoinen peura (1952) oli voimakaksikon omaperäinen muunnelma Lapin maagisesta muinaistarusta, ja tuloksena oli vuosikymmenien ajan tunnetuin suomalainen elokuva. Juhlanäytös Orionissa 22.2. klo 18.15

SOUND OF MUSIC – LAULAVA TRAPPIN PERHE

40

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

41

Orionin kinokonserteissa mykkäelokuvan perinne elää ja voi hyvin. Uuden sävelen saa tänä keväänä harvinainen neuvostoelokuva Päällysviitta (1926), joka avaa samalla Leningrad avantgarde -sarjamme. Trio Sampo Lassila Narinkka (Lassila, Harri Kuusijärvi ja Aleksi Santavuori) säestävät Nikolai Gogolin kertomuksiin perustuvan elokuvan. Linda Fredrikssonin, Eero Tikkasen ja Eeti Niemisen Mopotrion käsittelyyn pääsee puolestaan Buster Keatonin tähdittämä aavemainen komedia Ruorimies (The Navigator, 1924), joka nähdään osana HYY:n Elokuvaryhmän Elokuva ja musiikki -sarjaa. Kokonaan uutta edustaa taiteilijakollektiivi De Kristallklaran vastavalmistunut kokeellinen elokuva Society (2014). Äänimaailman tarinaan post-apokalyptisesta maailmasta luo dark-elektro yhtye Crystal Clears. Kinokonsertti Päällysviitta pe 23.1. klo 19 Kinokonsertti De Kristallklara pe 10.4. klo 21.30 ja la 11.4. klo 21.30 Kinokonsertti Ruorimies la 18.4. klo 21 Liput 12 / 10 / 5 €

Episodin toive-elokuva KAVIn ja Episodi-lehden suuressa klassikkonäytöksessä esitetään äänestyksellä valittu lukijoiden toive-elokuva. Ehdokkaita oli viisi. Majesteettisen rauhallisesti etenevä spagettiwestern Huuliharppukostaja (1968) on monien mielestä Sergio Leonen uran paras elokuva. Rio de Janeiron slummeihin ja huumejengien maailmaan sijoittuva Jumalan kaupunki (2002) on brasilialaisen elokuvan voimannäyttö. Martin Scorsesen Mafiaveljet (1990) on kaikkien aikojen gangsterielokuvia, ja sen klassikkoasema vain vahvistuu vuosi vuodelta. Christopher Nolanin läpimurtoelokuva Memento (2000) tunnetaan paitsi kiehtovasta trillerijuonesta myös poikkeuksellisesta rakenteesta, jossa tapahtumat etenevät käänteisessä aikajärjestyksessä. Stanley Kubrickin uran ainoa komedia Tohtori Outolempi (1964) on kylmän sodan kauhuista ammentava satiiri, jossa Peter Sellers tekee unohtumattoman kolmoisroolin. Jussi Huhtala Episodin toive-elokuva Orionissa la 17.1. klo 20. Episodi-voittaja julkistetaan 8.12. osoitteessa kavi.fi/ohjelmisto

Jussi-voittaja 2015 Jussi-patsaita on jaettu suomalaisen elokuvan parhaimmistolle jo vuodesta 1944. Palkinnot jakaa Filmiaura ry ja vuoden 2015 voittajat selviävät 1.2. Esitämme parhaan elokuvan Jussilla palkitun teoksen Orionissa tuoreeltaan lauantaina 7.2. klo 17. Elokuvan tiedot päivittyvät palkintojen jaon jälkeen sivuillemme www.kavi. fi/ohjelmisto. 42

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

UP – KOHTI KORKEUKSIA

Kinokonserteissa elokuva saa uuden soinnun

8.2.–3.5.

Pixarin parhaita Yleisön pyynnöstä esitämme koko perheen sunnuntainäytöksissä viisi mainiota tarinaa Pixar-studiolta. Kaksi elokuvista esitetään myös englanninkielisinä versioina. Perinteikkään Walt Disney -studion pikkuveljenä kasvanut Pixar nousi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tietokoneanimaation kuninkaaksi oivaltavasti käsikirjoitetuilla ja tekniikkaa uudistavilla elokuvillaan. Monsterit Oy (2001) esitteli Masin ja Taren, Monsterilan sähköyhtiön tehokkaimmat pelottelijat. Ammatistaan huolimatta kaverukset pelkäävät lapsia. Kun pikkutyttö pääsee livahtamaan Monsterilaan, oppivat Masi ja Tare totuuden lasten naurusta. Isolla valliriutalla elävä utelias vuokkokalanpoika Nemo ja tämän ylisuojeleva isä Marlin seikkailevat Pixarin viidennessä pitkässä elokuvassa Nemoa etsimässä (2003). Nemon jäätyä sukeltajien ansaan isän on lähdettävä uskaliaalle pelastusretkelle. Elokuva toi Pixarille studion ensimmäisen parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon. Rottatouille (2007) vie kulinaristien mekkaan Pariisiin. Rémy-rotta haaveilee huippukokin urasta, samoin kuin tohelo apupoika Linguini. Yhdessä he voivat saavuttaa unelmansa. Elokuva esitetään suomeksi puhuttuna ja alkuperäisenä englanninkielisenä versiona. Hurmaava WALL-E (2008) oli osoitus Pixarin animaattoreiden kasvavasta kunnianhimosta. Tulevaisuuteen sijoittuvan avaruuskertomuksen nimiosassa on hylättyä maapalloa siivoamaan jätetty pieni jäterobotti. Kerskakulutusta kritisoivaa elokuvaa innoittivat mm. Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu ja Douglas Trumbullin Hiljainen pako. Toisiaan täydentävät parivaljakot ovat Pixarin tavaramerkki ja sellainen seikkaili jälleen matkatarinassa Up – kohti korkeuksia (2009). Vanha mies Carl Fredrickson haluaa lennättää talonsa eksoottisille maille ja saa kutsumattomaksi matkaseuraksi partiopoika Rasmuksen. Koskettavaan alkujaksoon mahtuu koko elämä. Elokuva esitetään suomen- ja englanninkielisenä. Anna Möttölä tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

43

TYTTÖ JA KETTU

Ranskalaisia eläintarinoita

15.2.–19.4.

James Oliver Curwoodin klassikkoromaaniin perustuva Karhu (1988) on koko perheen seikkailuelokuva ja samalla ohjaaja Jean-Jacques Annaud’n vetoomus luonnon puolesta. Orvoksi jäänyt pikkukarhu yrittää selvitä lyöttäytymällä vuoriston suuren ja ynseän erakkokarhun matkaan. Kuvaukset kestivät seitsemän vuotta ja pikkukarhun esittäjiä tarvittiin lopulta kaksitoista. Jacques-Remy Girerdin animaatio Sammakoiden ennustus (2003) muuntelee hauskasti ja viisaasti vanhaa vedenpaisumustarinaa Nooan arkista. Neljänkymmenen päivän ja yön sade vie erilaiset otukset, ihmiset ja eläimet, matkalle jossa on opittava yhdessä selviytymään. Luc Jacquet’n Pingviinien matka (2005) voitti parhaan dokumenttielokuvan Oscarin vuonna 2006. Eläindokumentin ja fiktion rajamailla liikkuva inhimillistetty tarina kertoo, miten keisaripingviinit vaeltavat Etelämantereen jäätiköillä pesimään ja pariutumaan. Ohjaaja Luc Jacquet vaelteli lapsuudessaan vapaana Jura-vuoristossa ja kohtasi kerran ketunkin. Se hetki syöpyi hänen mieleensä niin, että vuosikymmeniä myöhemmin syntyi elokuva Tyttö ja kettu (2007), jossa luonto nähdään sekä lapsen että eläimen silmin. Joann Sfarin ja Antoine Delesvaux’n Rabbin katti (2011) perustuu Sfarin suomeksikin ilmestyneisiin sarjakuvakirjoihin. Päähenkilönä on Alger’n kaupungissa 1920-luvulla eläneen rabbin kissa, joka alkaa puhua syötyään papukaijan. Satu Laaksonen

Elokuvia koko perheelle Orion keväästä löytyy Pixar-elokuvien ja ranskalaisten eläintarinoiden lisäksi myös paljon muuta ohjelmaa lapsille ja lapsenmielisille. VesaMatti Loiri -sarjassa nähdään Disneyn huikea Aladdin (1993) (ks. 8), neuvostoliittolaisen animaation hienouksia taas on Mihail Tsehanovskin Villijoutsenet (1962) (ks.16). DocPointin kanssa esitämme kaksi Jacques-Yves Cousteaun legendaarista meridokumenttia suomeksi puhuttuna (ks.18). Rakastettu Maija Poppanen (1964) saapuu Orioniin Loikka-festivaalin aikaan (ks. 28). Perinteinen koko perheen näytöspaikkamme on sunnuntai-iltapäivä, tarkemmat elokuvatiedot löydät vihkon esityskalenterista. 44

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

PEKKA JA PÄTKÄ LUMIMIEHEN JÄLJILLÄ

Leffaan!

Näytöksiä kouluille Kevätkaudella Orionin elokuvakasvatusnäytöksissä matkataan kaukaisiin maihin ja avaruuteen asti, tanssitaan, nauretaan ja koetaan suuria tunteita. Alakoulujen esitykset ovat aamupäivällä, yläkoulujen ja toisen asteen oppilaitosten iltapäivällä. Näytöksiin liittyy myös oppimateriaaleja sekä purkuja työpajoja. Lukioille ja ammattikouluille suunnattu Nuorten klassikot -sarja tarjoaa lisäksi mahdollisuuden tutustua Orionin ohjelmistoon Helsingin kulttuurikeskuksen tukemana. Aikataulu s. 47.

Alakouluille Suomalaiskomediassa Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (1954) toheltavat helsinkiläiskaverukset jäljittävät palkkion toivossa lumimiestä Lapissa, Justiinan vastahakoisella avustuksella. Hollywoodin varhaiselta mestarikoomikolta Buster Keatonilta nähdään Amerikan sisällissodan aikaan sijoittuva mykkäkomedia Kenraali (1926). Luonnon kohtaaminen yhdistää kevätkaudella kolmea muuten varsin erilaista elokuvaa. Dokumenttia sadunomaisuuteen yhdistelevä Tyttö ja kettu (2007) on Ranskan Alpeille sijoittuva tarina lapsen ja villieläimen ystävyydestä. 1890-luvulle sijoittuvassa draamassa Iris (2011) kaupunkilaistyttö muuttaa Ahvenanmaan saaristoon, jossa löytää uudenlaisia seikkailuja. Mediakasvatuskeskus Metka järjestää elokuvaan liittyen purkupajoja. Äidinkielen Kirjakujaoppikirjaan liittyen 5.-6. luokkalaisille esitetään uusiseelantilainen Valasratsastaja (2002). Palkitussa elokuvassa maorityttö Pai kamppailee noustakseen heimonsa johtajaksi. Apuun hän kutsuu merten valaita. tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

45

Animaatiostudio Pixarin kunnianhimoisimmassa elokuvassa WALL-E (2008) pieni roskienkerääjärobotti haaveilee ystävästä hylätyllä maapallolla. Hurmaava kertomus saa pohtimaan kerskakulutuksen seurauksia ja rakkauden voimaa. Tanssielokuvafestivaali Loikan kanssa esitämme musikaaliklassikon Maija Poppanen (1964), jossa Julie Andrews hurmaa topakkana ja taianomaisena lastenhoitajana. Loikan kokoamassa lyhytelokuvanäytöksessä tutustutaan uuteen tanssielokuvaan. Näytöksiin liittyy myös työpajoja.

Alakoulu klo 9.30 Näytösten alussa pidetään noin 10 min alustus. to 12.2. to 26.2. to 12.3. ke 18.3. to 19.3. to 16.4. to 23.4. ti 28.4.

PEKKA JA PÄTKÄ LUMIMIEHEN JÄLJILLÄ (Suomi 1954, KAVI DCP), S, 90 min (vain 1. lk) TYTTÖ JA KETTU (Ranska 2007, KAVI 35 mm), ranskankielinen / suom. tekstit, K7, 92 min (2.–6.lk) WALL-E (USA 2008, KAVI 35 mm) puhumme suomea, S, 99 min MAIJA POPPANEN (USA 1964), suom. tekstit, S, 140 min (3.–6.lk.) Tanssielokuvafestivaali Loikka esittää: tanssielokuvia alakouluille, noin 60 min, näytös sisältää alustuksen ja loppukeskustelun (3.–7. lk) IRIS (Suomi 2011, KAVI 35 mm), ruotsinkielinen / suom, tekstit, K7, 85 min (3.–5.lk) VALASRATSASTAJA (Uusi-Seelanti 2002, KAVI 35 mm), suom. tekstit / svenska texter, K7, 101 min (5.–6.lk) KENRAALI (USA 1926, KAVI 35 mm), suom. tekstit / svenska texter, S, 78 min (2.–5.lk)

Yläkoulu ja II aste klo 13 Näytösten alussa pidetään noin 10 min alustus.

TÄÄLTÄ TULLAAN ELÄMÄ!

Yläkouluille ja toiselle asteelle Vanhemmille oppilaille on tarjolla kolme tarinaa nuorten elämästä eri aikakausilta. William Shakespearen Romeo ja Julia (1996) on ohjaaja Baz Luhrmannin väkevä popmodernisointi Bardin traagisen kauniista näytelmästä. Täältä tullaan elämä! (1980) puolestaan kuvaa helsinkiläisen tarkkailuluokan oppilaiden elämää ja kipuiluja tarkkanäköisesti ja elävästi. Näyttelijä Kati Outinen (s. 1961) teki draamassa valkokangasdebyyttinsä. François Truffautin ohjaama ja käsikirjoittama 400 kepposta (1959) käynnisti länsimaisen elokuvakulttuurin mullistaneen Ranskan uuden aallon. Koskettavassa kasvutarinassa seurataan nuoren pariisilaispojan kasvua 1950-luvulla. Mediakasvatuskeskus Metka järjestää elokuvaan liittyen purkupajoja. Yhteistyössä Helsingin kulttuurikeskuksen kanssa järjestettävän Nuorten klassikot -sarjan kevätkauden teemana on Ihmissuhteet. Ohjelmistossa on viisi kiehtovaa elokuvaa: film noir -jännäri Kirjava satama (1945) merkitsi Humphrey Bogartin ja Lauren Bacallin ensimmäistä valkokangaskohtaamista. Romanssi kietoutuu toisen maailmansodan aikaisen Ranskan vastarintaliikkeeseen. Marcel Carnén runollinen Sumujen laituri (1938) on innoittanut lukuisia suomalaisiakin elokuvantekijöitä. Sota-ajan rakkaustarinan näyttämönä on Le Havren satamakaupunki. Italialaisen neorealismin mestariteos Umberto D. – elämän vanki (1952) puolestaan on koskettava kuvaus hyväntahtoisesta vanhasta miehestä. Uuden australialaiselokuvan merkkiteos Huviretki hirttopaikalle (1975) kertoo tyttökoululaisten retkestä salaperäiselle kalliomuodostelmalle, jolta osa ei koskaan palaa. Pohjoismaista väriä kauteen tuo Ingmar Bergmanin Mansikkapaikka (1957), jossa ikääntyvä professori pohtii elämänsä valintoja, nuoruuttaan muistellen.

46

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

to 12.2. to 26.2. to 23.4.

WILLIAM SHAKESPEAREN ROMEO JA JULIA (USA 1996, KAVI 35 mm), suom. tekstit/svenska texter, K12, 120 min (7.–8.lk) TÄÄLTÄ TULLAAN ELÄMÄ! (Suomi 1980, KAVI 35 mm), K16, 118 min (8.–9.lk, II aste) 400 KEPPOSTA (Ranska 1959, KAVI 35 mm), suom. tekstit / svenska texter, K12, 99 min

II aste: Nuorten klassikot klo 17 Ennen näytösten alkua klo 16.40 pidetään lyhyt alustus. ti 13.1. to 15.1. ti 20.1. ti 31.3. ti 14.4.

KIRJAVA SATAMA (USA 1945), suom. tekstit / svenska texter, K12, 100 min SUMUJEN LAITURI (Ranska 1938, KAVI 35 mm), suom. tekstit / svenska texter, K16, 91 min UMBERTO D. – ELÄMÄN VANKI (Italia 1952, KAVI 35 mm), suom. tekstit / svenska texter, S, 90 min HUVIRETKI HIRTTOPAIKALLE (Australia 1975, KAVI 35 mm), suom. tekstit / svenska texter, K12, 112 min MANSIKKAPAIKKA (Ruotsi 1957, KAVI 35 mm), suom. tekstit, K16, 91 min

Ilmoittautuminen Sähköpostilla osoitteeseen koulut@kavi.fi. Näytöksiin on vapaa pääsy, mutta HUOM! ennakkoilmoittautuminen on sitova. Ilmoitathan viestissä nimesi, yhteystietosi ja ryhmäsi koon. Vahvistamme ilmoittautumisen sähköpostilla. Nuorten klassikkosarjan liput toisen asteen oppilaitosten opiskelijoille ja heidän opettajilleen tarjoaa Helsingin kulttuurikeskus, muuten iltanäytöksiin on voimassa normaalit lipunhinnat (6,5 / 5 / 3 €).

tammikuu-toukokuu | Ohjelmisto

47

IRIS

Purku- ja työpajat Mediakasvatuskeskus Metka järjestää maksuttomia purkupajoja elokuviin Iris ja 400 kepposta. Pajoja on tarjolla kaksi/elokuva, ne järjestetään kouluilla ja pajojen ajankohta sovitaan erikseen opettajan kanssa. Pajaan suositellaan varattavaksi aikaa kolme tuntia. Maija Poppaseen ja Loikan tanssielokuviin liittyen järjestetään maksuttomat tanssivideo-minityöpajat Orionissa elokuvanäytösten jälkeen. Työpajoja on tarjolla yksi/näytös, etusijalla ovat luokat, jotka eivät aiemmin ole osallistuneet Loikka-minityöpajaan. Mikäli olet kiinnostunut purku- tai työpajasta luokallesi, kerrothan tästä ilmoittautumisen yhteydessä (koulut@kavi.fi). Vahvistamme pajavaraukset sähköpostilla. Loikka-elokuviin on lisäksi tilattavissa maksullisia työpajoja kouluille erillisenä ajankohtana, näistä ota yhteyttä: info@loikka.fi.

Elokuvapolulle oppimaan ja innostumaan KAVIn Elokuvapolku-sivusto tarjoaa ilmaisia työkaluja koulujen elokuvakasvatukseen. Sivuston runsaat elokuvanäytteet havainnollistavat kerrontatekniikoita ja elokuvailmaisua. Samalla polulla tutustuu suomalaisen elokuvan historiaan. Uutuutena polulla on elokuvakulttuuriin ja esim. lajityyppeihin liittyvää sisältöä. Mukana polulla ovat mm. Orionin kevään koululaisnäytöksissä nähtävä Iris (2011) sekä Pekka ja Pätkä. Polulla voi myös katsella kokonaisen elokuvan, sukupovesta toiseen valloittavan Komisario Palmun erehdys (1960, ohj. Matti Kassila). Käy Elokuvapolulle osoitteessa elokuvapolku.kavi.fi.

48

Ohjelmisto | tammikuu-toukokuu

KOSKA MAAILMA ON TOTTA.

OHJELMISTO JULKAISTAAN 7.1.2015. www.DOCPOINT.INFO