Orionin syksy 2016

Saatteeksi

Orionin syksy

16.8.2016–8.1.2017

TEEMAT MARILYN MONROE 90 VUOTTA CARTE BLANCHE À SATU LAAKSONEN SATYAJIT RAY HELSINGIN JUHLAVIIKOT DOUGLAS SIRK CARTE BLANCHE À KLAUS HÄRÖ PEDRO ALMODÓVAR 1980–1993 JACQUES RIVETTE RIKOLLINEN 1970-LUKU II PUNK 40 VUOTTA THATCHERISMI JA ELOKUVA CINEMAISSI HOLLYWOOD – SUOMI ELOKUVA JA PSYYKE JACQUES PRÉVERT VINOKINO LARISA SHEPITKO HARRY DEAN STANTON 90 VUOTTA

AIKA 16.8.–29.9. 16.8.–18.12. 18.8.–27.9. 21.8.–4.9. 31.8.–20.11. 1.9.–8.1. 2.9.–7.1. 12.9.–22.10. 28.9.–7.1. 29.9.–7.12. 30.9.–7.1. 12.10.–23.10. 11.10.–21.12. 25.10.–10.12. 2.11.–8.1. 15.11.–20.11. 30.11.–8.1. 7.12.–6.1.

SIVU 4-5 6-8 9-10 11 12–14 15–17 18–19 20–21 22–23 24 25–26 27 28–30 31 32–33 27 34–35 36–37

KAVI DIGITOI SELON OHJAAJAKLUBI TRILOGIATAIVAS: SATYAJIT RAYN APU KUUKAUDEN ELOKUVA KINO KLASSIKKO DOKUMENTTIELOKUVAN HUIPUT ELOKUVAN HISTORIA

16.8.–6.12. 17.8.–14.12. 18.8.–21.8. 20.8.–30.12. 24.8.–2.12. 6.9.–16.10 27.10.–18.12.

38 39–40 10 41 42 43 44–46

ERIKOISNÄYTÖKSET HYMYILEVÄ MIES JA OLLI MÄKI RUNOKUU: MANNERLAATTA SING-ALONG! HIFF – RAKKAUTTA & ANARKIAA ANIMAATION KANSAINVÄLINEN PÄIVÄ KINOKONSERTIT LUX FILM DAYS

26.8. 28.8. 4.9.–4.12. 16.9.–25.9. 28.10. 29.10.–13.11. 12.11.–13.11.

50 35 48–49 27 51 47 30

KOKO PERHEELLE JA KOULUILLE LASTENLEIKKIÄ PIKKUKINO HARRY POTTER LEFFAAN! ELOKUVIA KOULUILLE

21.8.–8.1. 11.9.–1.1. 30.10.–3.12. 29.8.–1.12.

52–53 52 54–55 56–57

ESITYSKALENTERI ELOKUVAHAKEMISTO INFO & YHTEYSTIEDOT

58–97 98–99 102–103

”Pariisi on pieni paikka niille, joiden intohimo on yhtä suuri kuin meidän”. Jacques Prévertin siivekkäät sanat kuullaan elokuvassa Paratiisin lapset myyttisen Garancen (Arletty) lausumina. Runoilija Prévert oli myös suuri elokuvakäsikirjoittaja, jolle omistamme syyskaudella oman sarjan. Teemme kunnianosoituksen myös Ranskan uuden aallon visionäärille Jacques Rivettelle (1928–2016). Rivetten jättiläisteos, 13-tuntinen Out 1, kuuluu Satu Laaksosen carte blanche -unelmasarjaan, johon Orionin ohjelmiston pitkän linjan näkemyksellinen ja lahjakas vaikuttaja on valinnut monien kulttuurien aarteita. Ensi kertaa Orionissa retrospektiivin saa Douglas Sirk, joka toi amerikkalaiseen Technicolor-melodraamaan antiikin tragedian ja Bertolt Brechtin kaikuja (Tuuleen kirjoitettu). Esillä on myös Sirkin vaikutteista paljon ammentanut nykymestari, espanjalainen tabujen särkijä Pedro Almodóvar (Intohimon laki). Heille vastakkaista lähestymistapaa edustaa hillinnän mestari Satyajit Ray, joka toi hienostuneen bengalilaisen kulttuuriperinteen elokuvaan (Apu-trilogia). Ensimmäisen Orion-retrospektiivinsa saa venäläinen modernisti Larisa Shepitko (Nousu). Kunnioitamme kahta näyttelijää, jotka syntyivät 90 vuotta sitten. Nuorena nukkuneen Marilyn Monroen tähtiloisto lumoaa yhä, koska hän oli aikaansa edellä (Herrat pitävät vaaleaverisistä). Harry Dean Stanton ei saanut apua kauniista ulkomuodostaan, mutta hänen tuottelias uransa jatkuu edelleen (Paris, Texas). Hollywoodin vaikutusta suomalaiseen elokuvaan tutkailee kaksoissarja, jossa esitetään amerikkalainen esikuva ja suomalainen vastine – mukana ovat esimerkiksi Ernst Lubitsch ja Valentin Vaala. Teemaa syventää tavallaan myös Klaus Härön carte blanche -sarja, jossa on mukana esimerkiksi Tervetuloa, Mr. Chance! Orionissa vierailevat uutuusteoksineen ajankohtaiset ohjaajat Juho Kuosmanen, Mika Taanila, Ville Jankeri, Aleksi Salmenperä, Tiina Lymi ja Mikko Kuparinen. KAVI digitoi -sarja todistaa, että elokuvaperinnön masterointi on Suomessa maailman huippuluokkaa. Mukana on Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä, jonka esittelee Taiteiden yössä Jörn Donner. Elokuvan historia -sarjassamme esitellään monta mestaria: Dreyer, Keaton, Pabst, Pudovkin, Renoir... Uusia huippurestaurointeja ovat Pietro Mascagnin musiikin innoittama Rapsodia Satanica ja Marcel L’Herbierin L’Inhumaine. Kuukauden elokuvina nähdään Liza, the Fox Fairy, The Diary of a Teenage Girl, Victoria sekä Rakkautta & Anarkiaa -äänestysvoittaja. Pamela Church-Gibsonin luento avaa Orionin thatcherismi-teemasyksyn. Siinä esitetään sarja elokuvia, jotka reagoivat brittiyhteiskunnan rajuun murrokseen (Sotatila). Aiheeseen liittyy myös punkin 40-vuotissarja (The Filth and the Fury). Samaa aikakautta käsittelee lähinnä amerikkalaisesta näkökulmasta Lauri Lehtisen ja Antti Suonion suunnittelema Rikollinen 1970-luku -sarja (Tuokaa Alfredo Garcian pää). Syksyn ohjelmassa on myös kinokonsertteja ja riemukkaita sing-along-näytöksiä (Blues Brothers). Ensi kertaa Orionissa on esillä Harry Potter: koko kahdeksan elokuvan sarja esitetään pitkänä pyhäinpäivän viikonloppuna 4.–6.11. Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistomme on omistettu onnen teemalle koko perheelle sopivassa ohjelmistossa. Muutenkin sunnuntain ensimmäiset näytökset on suunnattu kaikenikäisille lapsille (Ihmemaa Oz, Riemuloma Rivieralla, Kuningas ja satakieli). Tervetuloa Orioniin!

Antti Alanen KANSI: NIAGARA

NÄYTÖKSET ELOKUVATEATTERI ORION, EERIKINKATU 15 VISNINGAR PÅ BIOGRAFEN ORION, ERIKSGATAN 15 SCREENINGS AT CINEMA ORION, EERIKINKATU 15

16.8.–29.9.

Marilyn Monroe 90 vuotta Marilyn Monroe oli Hollywoodin kulta-ajan supertähti, suuri komedienne ja traaginen Venus. Monroe (1926–1962) aloitti valokuvamallina ja nousi monien vaiheiden kautta Twentieth Century-Foxin tähtikuningattareksi. Korean sodan aikana hänestä tuli miesten idoli, hedelmällisyyden jumalatar. Kun Fox-yhtiö näki hänessä vain tyhmän blondin stereotyypin, Monroe teki kaikkensa murtautuakseen ulos pakkopaidasta. Taistellessaan luovan itsenäisyytensä puolesta hän kamppaili myös sisäisiä riivajaisiaan vastaan. 4

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

PRINSSI JA REVYYTYTTÖ

HERRAT PITÄVÄT VAALEAVERISISTÄ

BUSSIPYSÄKKI

Marilynin ensimmäisessä supertähtielokuvassa Niagara (1953) amerikkalainen Afrodite kohosi jyrisevän vesiputouksen sumusta ja vaahdosta. Sateenkaaren väreissä hohtava film noir esitteli Marilynin ainoan kerran vamppina. Howard Hawksin ohjauksessa valmistui fantastinen satiiri Herrat pitävät vaaleaverisistä (1953). Emotionaaliseksi ytimeksi tuli brunetti Dorothyn (Jane Russell) ja blondi Lorelein (MM) ystävyyssuhde luksuslaivalla matkalla Pariisiin ja Helsingin olympialaisiin. Marilynin laulutulkinnat olivat loisteliaita (”Diamonds Are a Girl’s Best Friend”). Kesäleskessä (1955) Marilyn sai ohjaajakseen toisen satiirin mestarin, Billy Wilderin. Kustannustoimittajan (Tom Ewell) eroottiset fantasiat uhkaavat muuttua todellisuudeksi, kun yläkertaan muuttaa televisioshown upea emäntä (MM). Elokuva on popkulttuurin aarreaitta. Suosionsa huipulla Marilyn jätti Hollywoodin ja alkoi opiskella Actors Studiolla New Yorkissa. Uutta oppia noudattaen Monroe hylkäsi glamourin William Inge -filmatisoinnissa Bussipysäkki (1956) ja hurmasi katsojat etelävaltioiden sivistymättömänä Chérienä.

Marilyn perusti oman yhtiön, ja sen tuottama Terence Rattigan -sovitus Prinssi ja revyytyttö (1957) filmattiin Britanniassa. Ohjaaja-tähti Laurence Olivier katseli tulokasta nenänvartta pitkin, mutta kun lopputulos nähtiin valkokankaalla, kaikille oli selvää, että Monroen tulkinta oli sielukkaampi. Kaikkien aikojen komediaa syntyi, kun Billy Wilder ohjasi Piukat paikat (1959). Marilyn esitti Sugar Kanea villissä ristiinpukeutumistarinassa, joka sijoittuu kieltolain aikaan. Laulut (”I’m Through with Love”) ovat legendaarisia. Antonionin vieraantumiskuvausten aikakaudelle Marilynin toi Sopeutumattomat (1961), jonka John Huston ohjasi Arthur Millerin käsikirjoituksesta. Teos kertoo eksyneisyydestä ihmissuhteissa ja kyvyttömyydestä kohdata luontoa. Clark Gable ja Montgomery Clift olivat mukana ikimuistoisessa näyttelijäkaartissa. Kohta ketään heistä ei enää ollut. Fox-studion valtapelin pyörteissä Marilyn sai ensin potkut ja sitten elämänsä parhaan sopimuksen, mutta samalla itsetuhon demonit kävivät ylivoimaisiksi. Monroen kuolema järisytti maailmaa, ja sen hämäristä olosuhteista on kirjoitettu monta paksua kirjaa. Fox ymmärsi supertähtensä koko arvon vasta kun oli liian myöhäistä. Varhaisiin dokumentaatioihin kuuluu Rock Hudsonin juontama kompilaatio Marilyn (1963), jossa on harvinaisia elokuvanäytteitä. Uudet sukupolvet ovat löytäneet Marilynin aina omalla tavallaan. Perustava muutos on tapahtunut siinä, että kun Monroe oli alun perin miesten idoli, hänen hienoimmat ymmärtäjänsä ovat sittemmin olleet naisia. AA

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

5

LA NOIRE DE...

Unelmaelokuvia – Carte blanche à Satu Laaksonen

RIEMULOMA RIVIERALLA

16.8.–18.12.

Sembène Ousmane (1923–2007) on afrikkalaisen elokuvan suuria nimiä, joka aloitti kirjailijana. Hänen vierailunsa Orionissa vuonna 2006 on unohtumaton. Borom sarret (1963) on helmi, johon tiivistyy köyhän kärrymiehen elämä juuri itsenäistyneessä Senegalissa. La Noire de... (1966), Sembènen esikoispitkä, perustuu hänen tosipohjaiseen novelliinsa. Se on lähes brechtmäisen ankara ja tavallaan ensimmäinen afrikkalaisen tekemä siirtotyöläiselokuva. Youssef Chahine (1926–2008) oli lumoava vieras Sodankylässä 1998. Yli 50 vuotta kestänyt ura heijastaa arabimaailman ja Egyptin monenkirjavia vaiheita sekä ohjaajan vahvaa elokuvan ja kulttuurien tuntemusta. Mestariteos on neorealismin sukuinen Keskusasema (1958), jossa Chahine esittää pääroolia, Kairon kuhisevan rautatieaseman rujoa lehdenmyyjää. Marcel Pagnolin verrattoman Marseille-trilogian ensimmäinen osa, Alexandre Kordan ohjaama Marius (1931) palasi 2015 Ranskan kinemateekin raikkaana restaurointina. Koko vanhan sataman väki nousi kankaalta meheväsanainen Raimu (César) ja nuoret rakastavaiset etunenässä. Nuoruuden haaveet ja todellisuuden kipu avautuivat katsojalle vuosien jälkeen vieläkin kirkkaammin. Jean Vigo (1905–1934) on aina yhtä tärkeä ja tuore. Ensimmäinen elokuva oli ironinen Nizzasta puheenollen (1930) ja toinen omaelämäkerrallinen, hillitön Nolla käytöksessä (1933), jossa painajaismaiseen koulutodellisuuteen sekoittuu unenomaista runollisuutta. Kultaisella palmulla 1988 palkittu Fernando Solanasin Etelän kaipuu oli 2015 restauroituna Cannesissa. Se herätti taas muistot ystävistä, joiden elämän ja unelmat diktatuurit talloivat. Elokuvan Floreal palaa vankilasta, harhaa sumuisilla kaduilla kohti vaimoaan. Kaiken muuttuneen keskellä soivat vihlaisevasti Astor Piazzollan tangot. Maalarin urasta haaveilleen Maurice Pialat’n Van Gogh (1991) on harvinainen taiteilijamuotokuva. Legendojen alta kuoriutuu lihaa ja verta, työtä ja tarpeita uhkuva ihminen oman aikansa yhteiskuntaa vasten. ”Kirsikoiden ajasta” siirrytään synkkenevään yksinäisyyteen. Mieleen jää kuitenkin hohtavien värien muisto.

6

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

ETELÄN KAIPUU TUHLAAJAPOIKA

Tuntui äkisti oudolta valita 12 nimeä, kun on tehnyt vuosikymmeniä töitä Orioniin, rakentanut sarjoja koko maailman elokuvista ja miettinyt miten ne lävistävät aikaa, kulttuureja ja yhteiskuntia. Johdattajana toimivat muistot, unelmat, pinnanalaiset linkit – jotka oli sovitettava mahdollisen rajoihin. Elokuvien aarreaitta on onneksi ehtymätön. Riemuloma Rivieralla (1953) on onnellinen lapsuusmuisto ja porttini Ranskaan. Pikkuhotellin häirikkövieras, hyväntahtoinen herra Hulot löytää kunnollisten lomansuorittajien joukosta salakapinallisia ystäviä. Äänimaailma on erityisen rikas, tarkkaan mietitty. Elokuvan lopussa kesä ja unelmat haihtuvat. Haikeutta korostaa hiljaisuus, joka nousee äsken vielä kirmaavien lasten kansoittamalta rannalta. Jean Renoirin Pelin säännöt (1939) on ollut elokuviani kouluajan elokuvakerhosta asti. Jo silloin tämä ”iloinen draama” hätkähdytti, kuten Octaven (Renoir) sanat: ”Tässä maailmassa hirvittävää on se, että jokaisella on syynsä.” Piirileikki on yhtä julma metsästyslinnan seurapiirille kuin palvelusväelle ja jauhaa ainoan elämän pelin sääntöjen alle.

PELIN SÄÄNNÖT

Elokuva-arkiston pitkäaikainen suunnittelija ja Orionin tukipilari Satu Laaksonen valitsi läksiäissarjansa rakkaudella.

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

7

VOITTAMATTON

17.8.–27.9.

Satyajit Ray MENESTYKSEN MAKU

Claude Sautet on sydämellisimpiä Sodankylä-kohtaamisiani. Aito Mäkinen oli intohimoinen ja tarkkavaistoinen maahantuoja. Tuhlaajapojassa (1980) hän arvosti ohjaajalle epätavallista ranskalaisen työläismiljöön kuvausta. Karu isä (Yves Robert) ja huumeisiin sortunut poika (Patrick Dewaere) heijastavat myös Sautet’n suhdetta oman pojan sukupolveen. Liki 60-vuotiaan elokuva-arkiston kokoelmia penkoessani osuin taas outoon ja kiinnostavaan. Michel Devillen Menestyksen maussa (1974) on hieno näyttelijäkaarti: Romy Schneider, Jean-Louis Trintignant, Jane Birkin, Jean-Pierre Cassel. Mainetta on kitkeränä ja hämmentävänä tapakomediana. Sokerina pohjalla unelmista yltiöpäisin. Syksyllä 2015 luin Le Mondesta ihmeellisen uutisen: Jacques Rivetten legendaarinen Out 1 (1974) oli restauroitu ja jälleen mahdollisuuksien rajoissa. Niitä rajoja Orionissa nyt kolkutellaan yhdessä Aalto-yliopiston kanssa. Satu Laaksonen

Borom Sarret was restored in 2013 by The Film Foundation’s World Cinema Project in association with Institut National de l’Audiovisuel and the Sembène Estate. Restoration work was carried out at Laboratoires Éclair and Cineteca di Bologna/L’Immagine Ritrovata laboratory. Restoration funding provided by Doha Film Institute. La noire de… was restored in 2015 by The Film Foundation’s World Cinema Project in collaboration with the Sembène Estate, Institut National de l’Audiovisuel, INA, Eclair laboratories and Centre National de Cinématographie. Restoration carried out at Cineteca di Bologna/ L’Immagine Ritrovata laboratory. 8

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Satyajit Ray on Intian suurin elokuvaohjaaja ja maailman elokuvan hienoimpia taiteilijoita. Havainnon puhdas, kirkas yksinkertaisuus on hänen tunnuspiirteensä. Bengalilainen Satyajit Ray (1921–1992) syntyi Kalkutassa kulttuurisukuun, jonka ystävä oli Nobel-kirjailija Rabindranath Tagore. Monipuolisesti sivistynyt Ray ohjasi, kirjoitti ja usein myös sävelsi, lavasti ja leikkasi elokuvansa. Niiden historiallinen jänneväli ylsi viktoriaanisesta siirtomaakaudesta toiseen maailmansotaan ja Kalkutan sodanjälkeisestä talousnoususta nuorten liikemiesten elämänkouluun 1970-luvulla. Ray toi realismin intialaiseen elokuvaan, jota olivat hallinneet uskonnolliset tarut, melodraamat ja musikaalit. Intialainen elokuva sai hänen ansiostaan kansainvälisen yleisön. Tien laulu (Pather panchali, 1955) avasi Apu-trilogian, joka on elokuvan historian suuria kasvukertomuksia. Gorki-trilogiassa päähenkilön kasvu johtaa kapinaan; Raylla on kyseessä panteistinen elämän hyväksyminen. Nuoren Apun elämää seurataan köyhässä bramiiniperheessä 1910-luvun bengalilaiskylässä. Voittamattomassa (Aparajito, 1956) 10-vuotiaan Apun perhe muuttaa Benaresiin, ja poika pääsee kouluun ja yliopistoon. Apun maailmassa (Apur sansar, 1959) nuori mies Apu valmistuu yliopistosta, joutuu yllätysnaimisiin ja menettää vaimonsa synnytyksessä. Trilogia on meditatiivinen elämys. Subrata Mitran kamera seuraa elämän mahtavaa virtaa, ja Ravi Shankarin klassinen intialaismusiikki tuo teoksiin henkistyneen sfäärin. Rabindranath Tagore (1961) on Rayn kunnianosoitus perheensä ystävälle, visionääriselle humanistille ja Nobel-kirjailijalle (1861–1941), joka tunnetaan Suomessakin runoistaan, aforismeistaan ja lauluistaan, samoin kuin romaaneistaan ja näytelmistään. Yksinäinen nainen (Charulata, 1964) perustuu Tagoren romaaniin ja sijoittuu vuoteen 1879. Valistuneen kustantajan (Soumitra Chatterjee) vaimo (Madelokuu-tammikuu | Ohjelmisto

9

YKSINÄINEN NAINEN APUN MAAILMASSA

SEIKKAILU JÄÄMERELLE

21.8.–4.9.

TIEN LAULU

Helsingin juhlaviikot

KANSANVIHOLLINEN

Syyskausi käynnistyy Suomen suurimman monitaidefestivaalin merkeissä. Helsingin juhlaviikoilla Orionissa lumoudutaan koko perheen onnelliseksi tekevistä elokuvasaduista. Taiteiden yönä tutustutaan Helsinkiin Jörn Donnerin opastuksella.

habi Mukherjee) etsii identiteettiään viktoriaanisessa Intiassa: Rayn hienointa ”naisen muotokuvaa” on verrattu Henry Jamesiin. Kaukainen jyrinä (Ashani sanket, 1973) tapahtuu syrjäkylässä vuonna 1943, jolloin nälänhädässä kuoli miljoonia bengalilaisia. Nuori bramiini (Soumitra Chatterjee) on kylän lääkäri, opettaja ja pappi. Hätä opettaa häntä tajuamaan, että ihmisyys ajaa jäykkien kastisääntöjen ohi. Shakinpelaajat (Shatranj ke khilari, 1977) kertoo kahdesta veltosta nabobista (Saeed Jaffrey, Sanjeev Kumar), joiden intensiivinen shakkipeli peilaa kansakunnan kohtaloita feodalismin ja kolonialismin ristipaineessa vuoden 1856 Lucknowissa, brittikenraalin (Richard Attenborough) valmistellessa Oudhin valtion liittämistä imperiumiin. Kohtalon isku (Sadgati, 1981) on 45-minuuttinen novelli suutarin tyttären kihlajaisista, joiden järjestämiseksi bramiini kiristää suutarin ilmaistyöhön kastijärjestelmää hyödyntäen. Kansanvihollinen (Ganashatru, 1989) päivitti Henrik Ibsenin näytelmäklassikon nykypäivän Bengaliin. Lahjomaton lääkäri (Soumitra Chatterjee) nousee vastustamaan keinottelijoita, jotka estävät kaupungin saastuneen vesihuoltojärjestelmän uudistamisen. AA Kiitos: The Academy Film Archive, Satyajit Ray Film and Study Collection (Los Angeles).

TRILOGIATAIVAS: APU-TRILOGIA Trilogiataivas-sarjan syysohjelmassa on maailman elokuvan keskeinen teoskokonaisuus, ohjaajamestari Satyajit Rayn Apu-trilogia (1955–1959): Tien laulu, Voittamaton ja Apun maailma seuraavat nuoren Apun (Subir Bandopadhyay, Pinaki Sen Gupta, Smaran Ghosal, Soumitra Chatterjee) kasvua 1900-luvun alun bengalilaiskylässä. Humaanin, viisaan ja innoittavan trilogian kaikki elokuvat nähdään Orionissa 18.8., lisätiedot ks. 58. 10

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Ihmemaa Oz (1939) on Technicolor-väreissä hehkuva musikaaliklassikko, jossa Dorothy-tyttö (Judy Garland) ystävineen etsii kotia, rohkeutta ja onnen avaimia. Pyörremyrsky tempaa katsojan ja Judyn Kansasista sateenkaaren toiselle puolen ihmeelliseen Oziin ja keltatiilistä tietä pitkin kimmeltävään Smaragdikaupunkiin. Animaatio Seikkailu Jäämerelle (Tout en haut du monde / Long Way North, 2015) vie tsaarin ajan Pietarista Pohjoisnavalle isoisäänsä etsivän nuoren venäläistytön matkassa. Ranskalais-tanskalainen uutuuselokuva palkittiin Annecyn arvostetuilla animaatiofestivaalilla. Näytöksen jälkeen sunnuntaina 28.8. lapset pääsevät kokeilemaan animaation tekemistä kokeilupajoissa (suositellaan yli 10-vuotiaille), ks. 61. Yhteislaulun riemua koetaan sing-along-näytöksissä, joihin elokuva valittiin keväällä yleisöäänestyksellä. Voittajaksi nousi Disney-studion animaatiomusikaali Kaunotar ja hirviö (1991). Jeanne-Marie Leprince de Beaumontin satuun perustuvassa tarinassa rohkea Belle kohtaa salaperäisen linnan hirviön. Esitämme elokuvan suomenkielisen version. Laulujen sanat heijastetaan valkokankaalle, joten mukana laulaminen on helppoa. Taiteiden yön ilmaisnäytöksessä to 25.8. esitetään Jörn Donnerin, Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon ironinen ja persoonallinen dokumenttielokuva Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä (1992). Helsingin historiaa ja ihmisiä yhdistelevästä kerronnasta huokuu tekijöiden rakkaus kotikaupunkiaan kohtaan. Anna Möttölä Yhdeksän tapaa Helsinkiä esitetään yhteistyössä Helsinki-Seuran kanssa. Näytökseen 25.8. on vapaa pääsy, liput ovat jaossa Orionin kassalla, max 5 lippua / asiakas. Seikkailu Jäämerelle esitetään yhteistyössä Helsinki International Film Festival – Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin kanssa, elokuvaan liittyvät animaation kokeilupajat toteutetaan yhteistyössä Helsingin juhlaviikkojen, Vantaan kulttuurikeskus Vernissan Animaatioaseman ja Helsingin Mediakeskuksen kanssa. Sing-along: Kaunotar ja hirviö su 4.9. klo 14 ja klo 16. Liput 8 €/KAVIn klubikortilla 6 €/alle 12-vuotiaat 3 €. Max 5 lippua/asiakas/näytös. Huom! Liput ovat tulleet myyntiin 26.5. elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

11

31.8.–20.11.

LÄÄKÄRIN OMATUNTO

Onni päättyy huomenna (1956) kertoo lelutehtailija Grovesista (Fred MacMurray), jolle amerikkalainen unelma on muuttunut todellisuudeksi, joskin hän on vieraantunut vaimostaan ja hirviölapsistaan. Hänen elämäänsä palaa, vain siitä taas kadotakseen, ex-rakastettu (Barbara Stanwyck). Groves jää kehittelemään lelurobottiaan yksin. Tuottaja Albert Zugsmithille Sirk loi persoonallisimmat teoksensa. Tuuleen kirjoitettu (1956), Teksasin öljynporaustornien siimekseen sijoittuva sukudraama, kertoo rahasta, nymfomaniasta, alkoholismista ja kadotetusta viattomuudesta (”Kuinka kauas olemmekaan tulleet joelta”), pääosissa Rock Hudson, Dorothy Malone, Robert Stack ja Lauren Bacall. Salzburgin rakastavaisissa (1957) nuori amerikatar (June Allyson) kokee matkallaan saksankieliseen Eurooppaan romanssin komean kapellimestarin (Rossano Brazzi) kanssa, kunnes selviää, että tämä on jo naimisissa ja vaimo on mielisairas. James M. Cainin romaanin synkät pohjavireet korostuivat Sirkin tulkinnassa.

Douglas Sirk Amerikkalaisen 1950-luvun melodraaman mestarin Douglas Sirkin arvostus nousee jatkuvasti. Hän on ”ohjaajien ohjaaja”, ihailijoinaan Jean-Luc Godard, Rainer Werner Fassbinder, Aki Kaurismäki, Pedro Almodóvar, Todd Haynes. Douglas Sirk (Detlef Sierck, 1897–1987) syntyi Hampurissa ja hänestä tuli nuoruutensa Saksassa huomattava teatterimies. Aiskhylos, Calderón, Shakespeare ja Brecht olivat hänellä sydänveressään. Ufa-yhtiöllä Sirk sai alun elokuvauralleen, mutta koska Hitler oli tullut valtaan ja Sirkin vaimo, näyttelijä Hilde Jary, oli juutalainen, pariskunta lähti maanpakoon Hollywoodiin. Summer Storm (1944) perustui Anton Tshehovin rikosromaaniin, joka on julkaistu SaPo-sarjassa nimellä Kohtaus metsästysretkellä ja jonka yllätysjuonta Agatha Christie seuraa dekkarissaan Roger Ackroydin murha. George Sanders, Linda Darnell ja Edward Everett Horton saivat pääosat tsaarin Venäjälle sijoittuvassa joutilaan ylimystön kuvauksessa. Universal-studiolla Sirk sai tuottajakseen Ross Hunterin, jonka rautaisiin vaatimuksiin kuului onnellinen loppu. Tosin Sirk-melodraamassa onnellinen loppu voi olla tragedian veroinen. Ainoassa toiveessa (1953) Barbara Stanwyck esittää näyttelijätärtä, joka palaa hylkäämänsä perheen luo pikkukaupunkiin. Sirk sai ohjattavikseen nyyhkyelokuvista mielettömimmät. Brechtin tavoin hän otti populaaritarinat sydämenasiakseen; melodraaman ihmeparantumisista hän löysi yhtymäkohtia antiikin tragediaan. Lääkärin omassatunnossa (1954) Sirk luotsasi Rock Hudsonin tähdeksi opettamalla tälle hillintää. Tuotannon primus motor oli Jane Wyman. Kaikki minkä taivas sallii (1955) perustui sekin Wymanin ja Hudsonin henkilökemiaan. Leskeksi jäänyt rouva kiintyy sympaattiseen puutarhuriin, mutta suhdetta vastustavat omat lapset, jotka hankkivat äitinsä seuraksi television. Kielletyn rakkauden tarina kasvoi mieleenpainuvaksi ajankuvaksi.

SALZBURGIN RAKASTAVAISET

PAHOLAISEN ENKELIT

12

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

13

VALIOJOUKKO

RAKASTA TÄNÄÄN, HUOMENNA...

ONNI PÄÄTTYY HUOMENNA

KAIKKI MINKÄ TAIVAS SALLII

1.9.–8.1.

Paholaisen enkelit (1957), Sirkin suosikkielokuva, valmistui taas Zugsmithille, pohjana William Faulknerin romaani Pylon. 1930-luvun suuren laman aikana New Orleansissa reportteri kohtaa kuolemaa halveksuvia sirkuslentäjiä, joilla on ”bensaa suonissaan”. Pääosissa Rock Hudson, Dorothy Malone ja Robert Stack. Rakasta tänään, huomenna... (A Time to Love and a Time to Die, 1958) perustui Erich Maria Remarquen romaaniin toisesta maailmansodasta, pääosassa nuori saksalaissotilas (John Gavin), joka rakastuu lomallaan Berliinissä Elizabethiin (Liselotte Pulver) ja asettuu vastustamaan raakuutta sotavankeja kohtaan. Sirkin oma poika oli kaatunut itärintamalla. Sirkin viimeinen elokuva Suurinta elämässä (1959) kertoo kahdesta yksinhuoltajaäidistä. Menestyvän Broadway-tähden (Lana Turner) tyttären kasvattaa musta kotiapulainen, jonka oma, vaaleaihoinen, tytär (Susan Kohner) kieltää äitinsä. Mahalia Jackson laulaa hautajaisjaksossa, jota on pidetty Hollywoodmelodraaman kuolinmessuna. AA

14

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Carte blanche à Klaus Härö Kesällä esitimme suomalaisten nykyohjaajien kärkikaartiin kuuluvan Klaus Härön retrospektiivin. Syyskaudella nautitaan Härön omista elokuvavalinnoista. Toivesarja elokuva-arkistossa toteutti Härön erään nuoruuden unelman. Lapsuuden porvoolaisperheessä ei ollut kotivideoita, joten teini-ikäisenä hän istui Orionissa useammin kuin myöhemmin elokuvataiteen laitoksella opiskellessaan. Eniten vuonna 1971 syntynyt Härö kuitenkin kokee imeneensä vaikutteita lapsuutensa ja nuoruutensa 1980-luvun amerikkalaisesta elokuvasta. Carte blanche -sarjan kokoamisesta tulikin hauska ajatusleikki. ”Nämä eivät välttämättä ole mielestäni seitsemän parasta elokuvaa, mutta ovat vaikuttaneet minuun syvimmin.” 11-vuotiaana nähty E.T. (1982), Steven Spielbergin tarina pojan ja avaruusolennon ystävyydestä, on listan elokuvista Härölle tärkein. ”Liikutuin siitä valtavasti ja ajattelin, että jos elokuvalla voi saada jotain näin voimakasta aikaan, haluan olla elokuvantekijä. Siinä käsitellään ystävyyttä, kuolemaa, paluuta elämään ja ystävien eroa.” Härö nimeää Chaplinin ohella Spielbergin tekijäksi, jolta on oppinut elokuvan olevan ennen kaikkea kerrontaa kuvin. Lähimpänä Härön omia elokuvia on kenties Hal Ashbyn Tervetuloa, Mr. Chance! (Being There, 1979). ”Olin varhaisessa teini-iässä valtava Peter Sellers -fani ja jahtasin tätä leffaa vuosia. Lopulta minut otettiin Porvoossa hiukan liian nuorena säälistä mukaan elokuvakerhoon, jotta pääsin näkemään Tervetuloa, elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

15

VIIMEINEN YHTEYS: THE DEAD ZONE

artikkeli elokuvasta. ”Kirjoittaja osoitti, miten Todistaja seuraa amerikkalaisen elokuvan standardikaavaa. Teksti oli minulle iso inspiraatio. Olin ollut valtava elokuvafriikki ja nyt silmäni avautuivat näkemään, miten elokuvia tehdään.” 1700-luvun Etelä-Amerikkaan sijoittuva Linnake (1986), pääosissa Jeremy Irons ja Robert De Niro, teki vaikutuksen Häröön varsinaisesti vasta elokuvakouluvuosina. ”Ymmärsin sen olevan tarinankerronnallinen mestarityö. Omissa elokuvissani pyrin siihen hetkeen, kun sanat ja selitykset voidaan laitaa sivuun ja kertoa tarinaa kuvin. Linnakkeessa on niitä hetkiä paljon.” Elokuvan teemat ovat hänelle läheisiä oman kristinuskon kautta: kahden erilaisen ystävyys, kääntymys ja uusi alku. ”Tämä on mielestäni harvoja elokuvia, jossa kristinuskoa kohdellaan oikein.” ”Anteeksianto ja armo ovat elokuvassa ja elämässä puhutelleet minua alusta asti. Se hetki, kun ihminen sanoo toiselle ’Anna anteeksi, minua kaduttaa, voidaanko aloittaa alusta?’ ja toinen sanoo kyllä”, pohtii Härö elokuvavalintojaan yhdistäviä teemoja. Käydessään 1980-luvulla elokuvissa hän haki

TODISTAJA

TERVETULOA, MR. CHANCE!

Mr. Chancen! Nauhoitin ääniraidan salaa takin alta C-kasetille ja olen kuunnellut sitä useaan kertaan.” Härö ylistää yksinkertaista puutarhuria näyttelevän Sellersin työtä. ”Yksi mies kantaa koko elokuvaa.” Myös toisessa sarjan valinnassa yksi henkilö kantaa tarinaa. ”Omassa elämässäni kavahdan taikauskoa, eivätkä kauhuelokuvat vetoa minuun paitsi ehkä teknisiltä aspekteiltaan. Mutta Christopher Walkenin roolityö elokuvassa Viimeinen yhteys: The Dead Zone (1983) vakuutti tavalla, jolla se kuvaa ulkopuolisuutta.” David Cronenbergin elokuvassa koomasta heräävä mies huomaa saaneensa kyvyn, jota ei ole halunnut. ”16-vuotiaana näin, mitä elokuvalla voi tehdä, miten elokuvalla voi kuljettaa ihmistä muistoihin ja tulevaisuuteen.” Mennessään katsomaan Valiojoukkoa (1983) teini-ikäinen Härö odotti näkevänsä astronauttielokuvan. ”Näinkin kolme ja puolituntisen eepoksen, josta olin aivan häkeltynyt. Se oli kaikkea muuta kuin olin siihen mennessä nähnyt.” Mercury 7 -avaruusohjelman astronauteista kertova rönsyilevä tarina alkaa vuodesta 1947 ja päättyy vuoteen 1963. Se kuvaa yhden aikakauden

LINNAKE

E.T.

loppua ja uuden alkua. ”Valiojoukko on minulle amerikkalaista elokuvaa parhaimmillaan: kaiken pohjalla vahva ammattiosaaminen ja siihen yhdistettynä rohkea auteur-ote.” Intiimiä Kultalampea (1981) Härö kuvaa täysin näyttelijöidensä elokuvaksi. Pääosassa ovat Hollywood-legendat Katherine Hepburn ja Henry Fonda. ”Kultalammen loistava kuvaaja Billy Williams on sanonut, että jos näyttelijäntyö ei kanna, kaikki muu on turhaa. Se näkyy tässä hienosti.” Surumielinen ja vähäeleinen Fonda on Härön suosikkinäyttelijä. ”Minua näyttävät temperamenttinsa kautta puhuttelevan näyttelijät, jotka eivät välttämättä ole yhtä puheliaita kuin minä itse”, ohjaaja nauraa. Peter Weirin Todistajassa (1985) yhdistyy kaksi toisilleen ensisilmäyksellä etäistä tarinaa, poliisijännäri ja amissiyhteisön kuvaus. ”Käsikirjoituksessa ne loksahtavat kuitenkin paikoilleen.” Omalle uralle olennainen oli parikymppisen Härön 1990-luvun alussa Demokraatti-lehdestä lukema Juha-Pekka Tikan 16

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

viihdettä, mutta myös dialogia aikuismaailman kanssa. ”Elokuvan katsominen on maailman peilaamista. Tällaista on ihmisen elämä toisessa ajassa, maassa, galaksissa – ja yllättäen olemme aika samanlaisia.” Luottamus tähän on ollut pohja Härön omalle ohjaajan työlle. ”Olen pyrkinyt löytämään sen, mikä meitä yhdistää”, hän sanoo. Anna Möttölä

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

17

KORKEAT KOROT INTOHIMON LABYRINTTI NAISIA HERMOROMAHDUKSEN PARTAALLA

MITÄ OLEN TEHNYT ANSAITAKSENI TÄMÄN?!!

KIKA

2.9.–7.1.

Pedro Almodóvar 1980–1993 Pedro Almodóvarista tuli 1980-luvulla Espanjan uuden aallon keskushahmo. Hän rikkoi kaikki tabut ja loi oman upean tyylin ja maailman. Almodóvarin rajoja rikkovaa ilmaisua pitää koossa tyylin ja persoonallisuuden voima. Jatkuvuuden takaavat luotetut työtoverit, maailmankuuluksi tullut näyttelijäkaarti ja oma El Deseo -tuotantoyhtiö. Uskomattomimmistakin kohtaloista Almodóvar löytää syvän inhimillisyyden. Nuoren Almodóvarin postmodernin tyylin esitteli 16-millisenä kuvattu ja elokuvateatteriversioksi levennetty Pepi, Luci, Bom ja muut tytöt (1980). Shokkifarssin aiheita ovat poliisi raiskaajana, punk, huumeet ja erektiokilpailu. Pepiksi ohjaaja löysi upean Carmen Mauran. Intohimon labyrintti (1982) sijoittuu Madridin transvestiittien ja punkkareiden puolimaailmaan, jossa nymfomaani Sexilia (Cecilia Roth) kohtaa vallasta syöstyn Iranin prinssin Riza Niron. Farssin lomassa nähdään islamilaisopiskelijoiden vainoja ja Almodóvarin oma klubiesiintyminen. Yön sisarissa (1982) yökerholaulaja etsii pakopaikkaa madridilaisluostarista. Hän kohtaa rakkaustarinoita kirjoittavan abbedissan, tiikeriä pitävän nunnan ja upeita muotiluomuksia suunnittelevan sisaren. Uskonto lomittuu lesbolaisuuteen Movida-liikkeen lempeässä tilinteossa. 18

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän?!! (1984) oli askel syvemmälle, kirkasvärinen ja groteski tarina ylikierteellä käyvästä kotirouvasta (Carmen Maura). Tarinaan sisältyy kaikkea mahdollista: homoutta, huumeita, kendoa, telekineesiä, jne., mutta sitä pitää koossa tunteen voima. Matador (1986) on ultratyylikäs näky Eroksesta ja Thanatoksesta. Syyllisyyskompleksin riivaama torero-oppilas (Antonio Banderas) tunnustaa sarjan murhia. Oikeat himomurhaajat, María ja Diego, ovat vapaita kohtaamaan toisensa ja lopullisen hurmion. Ohjaajan kansainvälinen läpimurtoteos Intohimon laki (1986), pääosissa Eusebio Poncela, Carmen Maura ja Antonio Banderas, on kaikkien aikojen hurjimpia homoromansseja. Se on toteutettu absurdina murhatrillerinä, johon tuovat outoja mausteita tango, huumori ja hehkuva väripaletti. Laajimman yleisönsä Almodóvar saavutti suosikkielokuvallaan Naisia hermoromahduksen partaalla (1988). Cocteaun Ihmisääntä uuden puhelintekniikan aikakaudelle tuova modernisointi on melodraamasta farssiin liikkuva tulkinta rakkauden itsepetoksesta: ”valehtele minulle, että yhä rakastat minua” (Johnny Guitar). Carmen Maura johtaa upeaa näyttelijäkaartia. Rajoja rikkovassa thrillerissä Sido minut! Ota minut! (1990) ohjaaja kyntää seksin ja väkivallan vaarallisilla vesillä. Psykopaattimies (Antonio Banderas) kidnappaa naisen (Victoria Abril) ja alkaa iskuilla ja köysillä pakottaa tätä vaimokseen. Korkeat korot (1991) oli kauan vireillä. TV-uutistenlukijan (Victoria Abril) pakkomielteenä on kuuluisa äiti, joka oli hylännyt hänet lapsena. Tytär nai äidin entisen miesystävän, ja kun tämä murhataan, epäily kohdistuu molempiin. Kikassa (1993) Abril on jälleen vahvassa roolissa poliisi-TV:n reportterina, joka kiertää Madridia videokamera päähän kiinnitettynä. Yhtä huikea Veronica Forqué tulkitsee Kikaa, joka kohtaa jenkkikirjailijan (Peter Coyote) ja hullun vankikarkurin. AA elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

19

12.9.–22.10.

MENE, TIEDÄ

Rivetten elokuvista klassisin on Denis Diderot’n 1700-luvun romaaniin perustuva Nunna (1966), jonka Rivette oli aiemmin ohjannut teatteriin. Pääroolissa, pakolla luostariin suljettuna ja vapaudestaan taistelevana nuorena naisena oli Anna Karina. Elokuva joutui sensuurin kynsiin jo ennen ensi-iltaa ja sai Godardista raivokkaan puolustajan. La belle noiseuse – tuntematon mestariteos (1991) perustuu etäisesti Rivettelle tärkeän kirjailijan Honoré de Balzacin novelliin. Se on kiehtova ja tinkimätön tutkielma luovan työn olemuksesta, maalarin ja mallin, elämän ja intohimon magneettisesta suhteesta. Mene, tiedä (2001) pyörii Luigi Pirandellon näytelmän ympärillä ja on Rivetten tapaan elämän ja teatterin välinen sokkelo. Pariisia on kuvattu herkullisesti, ja elokuvasta heijastuu Rivetten rakkaus mestariinsa Jean Renoiriin ja tämän Kultavaunuihin. Myyttinen, liki 13-tuntinen Out 1 (1971) tuli 2015 jälleen nähtäville restauroituna. Rivette kehotti aikoinaan suhtautumaan tähän eepokseensa pysähdellen kuin lukisi tuhatsivuista romaania. Rikkaan kudoksen taustana oli mm. Balzacia ja Aiskhylosta mutta myös Louis Feuilladen sarjafilmit ja Jean Rouchin tapa tehdä todellisuudesta fiktiota. Päähenkilöksi nousee kevään 1968 jälkeinen Pariisi, jossa kahden kilpailevan teatteriseurueen näyttelijät liikkuvat ja rakentavat vapaasti henkilöhahmojaan. Kaikkeen kietoutuu Rivettelle tyypillinen salaliiton henki. Satu Laaksonen Rivette-symposiumi Orionissa la 8.10. klo 13–16. Alustajina mm. professori Suzanne Liandrat-Guigues (Université Paris 8) ja professori Harri Laakso (Aalto-yliopisto / Taiteen laitos). Tulkataan suomeksi, vapaa pääsy.

Jacques Rivette

NUNNA

Kolme tarinaa ja myyttinen suurteos uuden aallon ikuiselta kokeilijalta.

20

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

LA BELLE NOISEUSE – TUNTEMATON MESTARITEOS

OUT 1

Jacques Rivette (1928–2016) syntyi Rouenissa varakkaaseen perheeseen. Elokuva oli askeettisen nuorukaisen varhainen intohimo, ja ensimmäinen oma lyhytelokuva syntyi 1949. Pariisissa Rivetten ystäväpiiriin kuuluivat nopeasti mm. Truffaut, Godard, Chabrol ja Rohmer. Ura alkoi kriitikkona ja jatkui Cahiers du Cinéman päätoimittajana. Laaja elokuvan ja kirjallisuuden tuntemus antoi tähän erinomaiset valmiudet. Mutta kaiken aikaa Rivette tähtäsi elokuvantekoon. Uuden aallon ohjaajista hän säilytti kokeellisimman asenteen ja oli loppuun asti tavallaan marginaalissa. Hän oli uskollinen käsikirjoittajilleen ja näyttelijöilleen ja loi kautta uransa hienoja naisten muotokuvia.

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

21

TUOKAA ALFREDO GARCIAN PÄÄ

Rikollinen 1970-luku II

Tähänkö ollaan Suomessakin menossa? Raiskaus pikkukaupungissa johtaa Ku Klux Klanin terroriin Terence Youngin Verisessä joukossa (The Klansman, 1974). Rotuvihaan rujolla otteella tarttuvassa elokuvassa nähdään Lee Marvin, Richard Burton, Cameron Mitchell ja O. J. Simpson. Ensimmäisen käsikirjoitusversion teki Samuel Fuller. Cleopatra Jones – karatekuningatar (1973) lataa blaxploitaation maailmaan sarjakuvamaista eskapismia, naisnäkökulmaa ja katumuotia. Tamara Dobson on isosiskohenkisesti virkaansa hoitava huumeagentti, mainoslauseen mukaan ”188 senttiä dynamiittia”. Shelley Winters riehuu lesbopahiksena ja Antonio Fargas on sympaattinen nilkki. Sydney Pollackin Yakuza – samuraitten kirous (1974) on tyylitajuinen, perehtynyt sovellus japanilaisista rikoselokuvista – käsikirjoittajat Paul ja Leonard Schrader olivat lajin johtavia länsimaisia tuntijoita. Kidnappausta Kaukoidässä selvittävä sotaveteraani Kilmer (Robert Mitchum) ja alamaailman koodit tunteva Ken (Ken Takakura) rakastavat samaa naista. Michele Lupon Tapporaha (Mean Frank and Crazy Tony, 1973) on spagettiwestern-vaikutteista gangsteritoimintaa Italiasta. Kosto-operaatioon ryhtyvä veteraani Lee Van Cleef on mafiatulokas Tony Lo Biancon ykkösidoli. Edwige Fenech tuo naisenergiaa räjähtävään pakettiin.

28.9.–7.1.

Karua inhimillisyyttä, nopeita autoja, asiaa – niistä on rikoselokuvan kultakauden toinenkin läpileikkaus tehty. John Frankenheimerin Kovaotteiset miehet 2 (French Connection II, 1975) jatkaa sinnikkään Popeye Doylen (Gene Hackman) ja hänen vanhan vihollisensa Charnierin (Fernando Rey) tarinaa Marseillessa. Huumesota muuttuu henkilökohtaiseksi, kun vastustajat altistavat Doylen heroiinille. Meksikossa vaeltava Tuokaa Alfredo Garcian pää (1974) on kompromissiton kaistale Sam Peckinpahin julmaa romantiikkaa. Armottoman El Jefen tyttären viettelijästä luvatun miljoonapalkkion perässä ovat Warren Oates, Isela Vega, Gig Young, Robert Webber ja Kris Kristofferson. Sarjatulta, hidastuksia ja nihilismiä, jolla on sydän paikallaan. Don Siegelin Tappakaa Charley Varrick! (1973) kertoo rikosjärjestöjen ulkopuolella operoivasta kelmistä, joka ryöstää vahingossa mafialta miljoonia. Jäätävän rauhallista Varrickia esittää koomikko Walter Matthau. ”Vastakohtien ja ääripisteiden hallinta antaa eväät siihen hirvittävään kovuuteen, jonka hän onnistuu eleettömästi lataamaan Varrickin proletaariseen ja juroon hahmoon”, Peter von Bagh kirjoitti. Clint Eastwood ja nuori Jeff Bridges yrittävät tykittää itsensä rahasäilöön Michael Ciminon debyyttiohjauksessa Rajut kaverit (Thunderbolt and Lightfoot, 1974), joka huokuu raikasta tien päällä -Americanaa. Hiljattain edesmenneet George Kennedy ja Geoffrey Lewis miltei varastavat shown mainioissa sivurooleissa. Minä vakooja -sarjan Bill Cosby ja Robert Culp vaihtoivat tyyliä Culpin ohjauksessa Tappajien takaa-ajo (Hickey & Boggs, 1972), käsikirjoittajana Walter Hill. Television suosikkiparivaljakon lupsakkuuden tilalla on lohduttomampaa menoa, kun nuhjuiset yksityisetsivät jäljittävät kadonnutta naista ja joutuvat surmien kierteeseen. 22

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

RAJUT KAVERIT

Richard Rushin Jästipää jepareissa (Freebie and the Bean, 1974) James Caan ja Alan Arkin jahtaavat laitonta vedonvälittäjää, jota vaanii myös transvestiittinen palkkamurhaaja. Huumorin ja väkivallan sekoittelua ei ole totisesti hyvällä maulla pilattu. Elokuva kuului Stanley Kubrickin suosikkeihin. Cockney-gangsteripomo Haroldin (Bob Hoskins) pyrkimys kunniallisen liikemiehen kirjoihin johtaa piinaavaan kujanjuoksuun John Mackenzien Pitkässä pitkäperjantaissa (1979). Kaikkien aikojen tehokkaimpiin kuuluva brittiläinen rikoselokuva pääsi jakeluun vasta 1980-luvulla, jolloin kuvaus Lontoon murskaavasta modernisoimisesta oli vielä tiukemmin ajan hermolla. Hoskins, Helen Mirren ja Eddie Constantine ovat loistavia. Kaiken tämän esitysformaattipolitiikka on sama kuin viimeksi. Digilällärit lakoon ja oikeat filmit projektoriin. It’s only 35mm, but we like it. Lauri Lehtinen, Antti Suonio Kiitos: Antti Tohka

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

23

Slogan on taajaan toistettu hokema mutta nyt sille on katetta. Britanniassa juhlitaan näyttävästi punkin 40-vuotissynttäreitä koko vuoden ajan. Huipentuma on 26.11. jolloin on kulunut tasan 40 vuotta Sex Pistolsin debyyttisinglen Anarchy in the UK julkaisusta. Tuona viikonloppuna Orionissa esitetään The Filth and the Fury ja The Punk Rock Movie. Elokuvaopiskelija Julien Temple osui vahingossa Sex Pistolsien treenikämpälle 1975 ja sittemmin hän tallensi yhtyettä koko sen lyhyen olemassaolon ajan. Pitkään kadoksissa olleesta aineistosta valmistui ainutlaatuinen Sex Pistols -elokuva The Filth and the Fury (1990). Lontoolainen DJ Don Letts puolestaan alkoi 1970-luvun lopulla tallentaa Super-8 -kamerallaan nousevia punkbändejä. Rosoisessa Punk Rock Moviessa (1978) Roxy-klubin lavalla muun muassa Pistols, The Clash, Siouxie and Banshees ja X-ray Spex. Derek Jarmanin Jubileessa (1978) hoviastrologi visioi kuningatar Elisabethille millainen hänen maansa on 400 vuoden päästä. Tuolloin sitä hallitsevat tyttöpunkkarien jengit ja rosvoilevat poliisit. Britannian ohella toinen punkrock-skene muotoutui New Yorkin kuululla CBGB-klubilla jonka keskeisimmät bändit – mm. Iggy Pop, Television, Ramones – tallentuivat karhealle Blank Generation -dokumentille (1976). Tekijöinä olivat aloitteleva indie-elokuvan tekijä Amos Poe ja tsekkoslovakkialainen rokkari Ivan Kral joka oli vakihahmo myös CBGB:n lavalla. Punk löysi luonnollisesti tiensä nopeasti myös näytelmäelokuviin. Slava Tsukermanin häkellyttävä Valuva taivas (Liquid Sky, 1982) kuvastaa siirtymää punkista uuteen aaltoon. Newyorkilaisen Margaret-mallin katolle laskeutuu avaruusalus jonka matkustaja viehättyy Tellukselta löytyvästä heroiinista. Alex Coxin esikoisohjaus Repo Man (1984) on toinen saman aikakauden punk-henkinen kulttielokuva. Penelope Spheerisin rosoisessa esikoisfiktiossa Suburbia (1983) rikkinäisten kotien teinit muodostavat oman TR (Totally Rejected) -yhteisönsä. Lähiöpunkkarit valtaavat asumattomia taloja ja kiertävät punk-keikoilla. Joukossa tuleva Red Hot Chili Peppersin basisti Flea. Pasi Nyyssönen 24

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

TULIVAUNUT

Punk’s Not Dead

SUBURBIA

29.9.–7.12.

Thatcherismi ja elokuva

30.9.–7.1.

– RISTIRIITAINEN BRITTILÄINEN 1980-LUKU Yhdistyneen kuningaskunnan kiistellyn Rautarouvan Margaret Thatcherin (pääministerinä 1979–1990) politiikan ja brittiläisen elokuvan välisiä siteitä tutkaillaan Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen tutkimusprojektiin liittyvässä sarjassa. Thatcherismin kulttuuripolitiikalle haitallisista vaikutuksista huolimatta 1980-luku on yksi brittiläisen elokuvan kukoistuskausista. Sarjassa nähdään lajityyppejä animaatiosta rikosdraamaan. Kansakunnan tilaa varsin pessimistisesti luotaava Sotatila (1983) kommentoi tuoreeltaan Falklandin sotaa ja erityisesti ajan mediailmapiiriä. Elokuva tarkastelee kysymyksiä luokasta ja identiteetistä yhdistelemällä brittiläisen realismin tradition ja eurooppalaisen taide-elokuvan elementtejä. Derek Jarmanin Jubilee (1978) on räävitön punk-henkinen vastaisku englantilaista säädyllisyyttä ja keskiluokkaisuutta vastaan. Elokuva kuvaa 1970-luvun lopun Britannian yhteiskunnallista kaaosta, joka johti Thatcherin valtaannousuun. Alkukuvana nähdään Jarmanin The Smiths -yhtyeen kanssa tekemiä antithatcheristisiä musiikkivideoita. 40-vuotiaalle punkille omistetaan syyskaudella myös oma sarja, ks. 24. Rikostrillerissä Pitkä pitkäperjantai (The Long Good Friday, 1981) Harold Shand (Bob Hoskins), vaikutusvaltainen rikollinen 1980-luvun alun Lontoossa, yrittää tehdä rahaa tonttikeinottelulla. Shandin hahmo symboloi thatcherismin alkuaikojen aggressiivista yrittäjämentaliteettia ja patrioottisuutta. Niin sanotun heritage-elokuvan merkkiteoksiin kuuluva Tulivaunut (Chariots of Fire, 1981) on usein nähty nostalgisen nationalismin, patriotismin ja elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

25

KIRJE BREZHNEVILLE

MINNE TUULI KULJETTAA

Festivaalihuumaa Orionin syksyssä

thatcherismin kiteytymänä. Vuoden 1924 olympialaisiin valmistautuvista brittijuoksijoista kertova elokuva on kuitenkin myös establishmentia kritisoiva monitulkintainen teos. 1980-luvun Liverpooliin sijoittuvassa Kirje Brezhneville (1985) Thatcherin Britannian työttömyyteen ja synkkyyteen kyllästynyt englantilaisnainen rakastuu neuvostoliittolaiseen merimieheen. Yhteisen onnen esteenä on kylmä sota. Elokuvassa perinteinen työväenluokkaa kuvaava realismi on tyylikeino nuorten naisten vapaudenkaipuun kuvaukselle. Raymond Briggsin vuoden 1982 romaaniin perustuva animaatioelokuva Minne tuuli kuljettaa (1986) on synkkä, satiirisia elementtejä sisältävä animoitu draama. Vanhempien sukupolvien usko nykyhallituksen kykyyn suojella kansalaisiaan ydinsodalta osoittautuu vääräksi. Mike Leighin ohjauksessa Suuria toiveita (High Hopes, 1988) tarkastellaan arkisten tapahtumien kautta eri poliittisten katsontakantojen kohtaamisia Thatcherin Britanniassa, jossa vasemmistosta ei löytynyt vastavoimaa pääministerille. Vanhan koulukunnan sosialistin elämänympäristöä kansoittavat jupit ja sosiaaliset kiipijät. The Krays – Väkivallan veljekset (1990) kertoo pahamaineisten gangsteriveljesten tarinan 1960-luvun Lontoossa. Elokuvan tekee mielenkiintoiseksi 1980-lukulaisen, usein thatcherilaiseksi mielletyn Spandau Ballet -menestysyhtyeen Kemp-veljesten esiintyminen nimirooleissa Ronald ja Reginald Krayna. Doomsdayssa (2008) brittiviranomaiset pysäyttävät kuolettavan viruksen säälimättömän karanteenipolitiikan avulla Skotlannissa vuonna 2008. Virus löytyy kuitenkin uudelleen vuoden 2033 Lontoossa. Neil Marshallin elokuva on kyberpunkin hengessä tehty dystooppinen allegoria thatcherismin perinnöstä soundtrackinaan 1980-luvun pop. Draamakomediassa Pride (2014) lontoolaiset homoaktivistit päättävät auttaa walesilaisia hiilikaivostyöläisiä kamppailussa vuoden 1984 lakon yhteydessä. Erikoinen yhteistyö kuvaa osin komediallisin keinoin Thatcherin vastaista liikehdintää. Loistavassa näyttelijäkaartissa nähdään mm. Bill Nighy, Andrew Scott, Imelda Staunton ja Paddy Considine.

Orion toimii jälleen yhtenä Suomen suurimman elokuvafestivaalin näyttämönä, kun 29. Helsinki International Film Festival – Rakkautta & Anarkiaa valtaa teatterin 16.–25.9. Festivaalin yleisökilpailussa valitaan myös Orionin marraskuun Kuukauden elokuva. Ehdokkaat julkistetaan elokuussa ja äänestys on käynnissä 15.–25.9. osoitteessa www.kavi.fi/hiffkilpailu. Lisätiedot Rakkautta & Anarkiaa -festivaalista ja esitysaikataulu osoitteessa www.hiff.fi. Festivaalin ajan arkiston oma ohjelmisto Orionissa on tauolla. Latinalaisen Amerikan elokuvaa esittelevä Cinemaissi järjestetään 12. kerran Helsingissä lokakuussa. Yhteistyössä festivaalin kanssa esitämme vuonna 2015 restauroidun version argentiinalaisohjaaja Fernando Solanasin merkkiteoksesta Etelän kaipuu (Sur, 1988) ke 12.10. ja su 23.10. Tarina kietoutuu Argentiinan lähihistorian väkivallan vuosiin (ks. lisää s. 7). Marraskuussa juhlistamme 25-vuotiasta Vinokinoa. Suomen ainoa sukupuolija seksuaalivähemmistöihin keskittynyt elokuvafestivaali sai alkunsa Turussa vuonna1992. Nykyään festivaali levittäytyy myös Helsinkiin sekä muualle Suomeen. Vinokinon järjestää Turun seudun Seta ry. Yhteistyöelokuvina esitämme kätkettyjen tunteiden tulkkina tunnetun Douglas Sirkin melodraaman Kaikki minkä taivas sallii (1955), pääosissa Jane Wyman ja Rock Hudson ti 15.11. ja su 20.11. (ks. lisää s. 13) sekä espanjalaistaituri Pedro Almodóvarin varhaistyön Intohimon laki (1987) pe 18.11. (ks lisää s. 19).

Helsinki International Film Festival – Rakkautta & Anarkiaa Helsingissä 15.–25.9. www.hiff.fi Yleisökilpailuäänestys 15.-25.9. osoitteessa www.kavi.fi/hiffkilpailu Cinemaissi Helsingissä 20.–23.10. www.cinemaissi.org Vinokino Helsingissä 16.–20.11., Turussa 26.–30.10. www.vinokino.fi

Rami Mähkä ja Kari Kallioniemi

Tutkija Pamela Church-Gibson (London Arts University) pitää sarjaan liittyen luennon Orionissa pe 30.9. (TBC), vapaa pääsy. Lisätietoja Thatcherism, Popular Culture and the 1980s -tutkimusprojektista osoitteessa utu.fi/kulttuurihistoria 26

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

27

HÄN VARASTI ELÄMÄN

KORKEIN VOITTO

millaan väärien identiteettinen komediassa Trouble in Paradise (1932), joka venyttää sovinnaisia moraaliodotuksia niin nerokkaan vihjailevasti kuin vain Hollywoodissa oli mahdollista. Kiehtova yhteys tuohon elokuvaan on Vaalan ja Teuvo Tulion cat burglar -jännärissä Sininen varjo (1933), josta on säilynyt vain fragmentteja. Vaalan apulaisena aloittaneen Matti Kassilan innoitus veti kahteen suuntaan: yhtäältä eurooppalaiseen modernismiin ja toisaalta oppi-isän mukaisesti Hollywoodiin. Isän vanha ja uusi (1955) on puhdasverinen, riemukkaan hupsu screwball-henkinen uudelleenavioitumiskomedia, joka hyödyntää taitavasti yleisön odotuksia Tauno Palosta ja Ansa Ikosesta valkokankaan vetovoimaisimpana parina. Leo McCareyn Rouvani sulhanen (The Awful Truth, 1937) kuuluu lajin hauskimpiin prototyyppeihin: Cary Grantin ja Irene Dunnen aviopari testaa eroa ja uusia kumppaneita. Vaikka tulos on taatusti kehno, myös parin keskinäinen suhde elää arvaamattomalla tavalla.

Suomalainen elokuva ei ole koskaan ollut itseriittoista ja sisäänpäin lämpiävää, vaikka se studiokaudella joskus halusikin sellaisena näyttäytyä. Vaikutteita on saatu ja väliin annettukin. Orionin sarjan polttopisteessä on suhde Hollywoodiin, erityisen rakkaaseen viholliseen, jota on saatettu vieroksua mutta josta yhtä kaikki on ammennettu sekä sisältöön että tyyliin liittyviä ideoita. Aatelisseikkailija Carl von Haartman kertoi mielellään Hollywood-kokemuksistaan näyttelijänä ja sotilasasiantuntijana. Erityisen läheiseksi hän koki Erich von Stroheimin, joka varioi sotilaallisen mutta degeneroituneen aatelismiehen hahmoaan läpi uransa sekä näyttelijänä että ohjaajana. Esikoisohjauksessa Blind Husbands (1919) tämä hahmo heittäytyy aviorikkojana kolmiodraaman syövereihin. Haartman ruumiillistaa Korkeimmassa voitossa (1929) vastaavanlaista hahmoa keskellä kansainvälistä vakoiludraamaa. Isänmaallinen viritys tuo mukaan moraalisen valinnan mahdollisuuden. Valentin Vaala oli studiokauden ohjaajista Hollywood-mielisin. Hän opiskeli tarkkaan klassisen Hollywoodin kerrontakeinoja ja ihaili erityisesti hienostuneen komedian ja salamannopean dialogin mestareita Ernst Lubitschia ja Frank Capraa. Vaalan monipuolisen uran tämä vivahde, ”Vaalan kosketus”, täydellistyi näyttelijä-käsikirjoittaja Lea Joutsenon kanssa tehdyssä komedioiden sarjassa, josta nokkela ja piiloviisas hääkomedia Morsian yllättää (1941) on edustava esimerkki. ”Lubitschin kosketuksen” tarjoama malli näkyy parhaim28

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

SININEN VARJO MORSIAN YLLÄTTÄÄ

Suomi ja Hollywoodvaikutteet

ISÄN VANHA JA UUSI

11.10.–21.12.

Kassilan Tulipunaisen kyyhkysen (1961) inspiraation lähde on selvä: Fritz Langin film noir -draama Nainen ikkunassa (1944). Kummassakin sovinnainen, kypsä keski-ikäinen mies (Tauno Palo ja Edward G. Robinson) ajautuu tukahdutettujen intohimojensa ajamana suhteeseen nuoren naisen kanssa ja lopulta keskelle painajaismaista rikosten maailmaa. Kassila yhdistää Hollywoodin studiovaikutteisiin hienosti modernin elokuvan sävyjä: paikanpäällä kuvaamista ja Osmo Lindemanin kokeellista ja efektimäistä musiikkia. Toisenlaiset film noir -vaikutteet näkyvät Edvin Laineen ohjauksessa Yhden yön hinta (1952), joka kuvaa yöllisen Helsingin tapahtumia sekä poliisien että rikollisjoukkion näkökulmasta. Taustalla on sotienjälkeisen puolidokumentaarisen rikoselokuvan suuntaus, jonka perusteoksiin kuuluu Jules Dassinin Alaston kaupunki (1948). Se kertoo iskevällä mutta viileän toteavalla ja kaikenlaista heroisointia välttävällä tavalla yhden niistä kahdeksasta miljoonasta tarinasta, jotka alaston kaupunki kätkee sisäänsä, kuten kertojan kuuluisat loppusanat asian ilmaisevat. elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

29

Kimmo Laine

PARASTA UUTTA EUROOPPALAISTA:

LUX Film Days marraskuussa

Euroopan parlamentin LUX-palkinto myönnetään vuosittain joulukuussa parhaalle, ajankohtaiselle ja eurooppalaista identiteettiä luotaavalle elokuvalle. Syksyisin järjestettävä LUX Film Days tarjoaa yleisölle ympäri Eurooppaa tilaisuuden nähdä finaalikolmikon valioelokuvat omalla kielellään tekstitetyissä ilmaisnäytöksissä. 10. vuottaan juhlivan palkinnon voittajiin ovat kuuluneet mm. Pawel Pawlikowskin Ida (2014) ja Deniz Gamze Ergüvenin Mustang (2015). Orionissa LUX Film Days järjestetään viikonloppuna 12.–13.11. Finaalikolmikko julkistetaan Karlovy Varyn -elokuvafestivaaleilla heinäkuussa. Elokuvien tiedot ja Orionin esitysajat sekä ohjeet ilmaislippujen noutamisesta päivittyvät elokuussa KAVIn verkkosivuille kavi.fi/ohjelmisto. Orionista LUX-elokuvat lähtevät marraskuussa kiertueelle Turkuun, Tampereelle, Kuopioon, Joensuuhun ja Ouluun. Lisätiedot verkkosivuiltamme.

VIHAN HEDELMÄT

Myös Aarne Tarkaksen kulttimainetta saanut Hän varasti elämän (1962) panostaa noir-sävyihin. Risto Mäkelän huimasti karrikoima pikkumies muuttaa rikoksen avulla elämänsä ja päätyy pikkutaajaman mahtimieheksi. Ilmeisin sukulaiselokuva ei kuitenkaan ole rikoselokuva, vaan Marlon Brandon ohjaama kostowestern Vihan riivaama (One-Eyed Jacks, 1961), jossa Karl Maldenin esittämä pankkiryöstäjä pettää toverinsa ja nousee näennäisen kunnialliseksi sheriffiksi. Veikko Aaltonen palasi myöhemmin kiinnostavasti samaan tematiikkaan esikoiselokuvassaan Tilinteko. 1990-luvulla eri puolilla maailmaa nousi suosioon ”verkostonarratiivi”, mosaiikkimainen elokuvamuoto, joka yhdistää suuren määrän löyhästi ja sattumanvaraisesti toisiinsa kietoutuvia ihmiskohtaloita. Suuntauksen Hollywoodhuipentumiin kuuluu Paul Thomas Andersonin Magnolia (1999), tunnelmaltaan surumielisen viisto läpileikkaus kirjavasta joukosta ihmisiä samanaikaisesti elämänsä käännekohdassa. Jarmo Lampelan Joki (2001) tavoittaa samankaltaisen tunnelman suomalaisessa pikkukaupungissa: sattuman ja valintojen dialektiikka muuttaa monen ihmisen elämän, ja yhden valinta vaikuttaa arvaamattomalla tavalla toiseen. Aki Kaurismäki on auliisti tunnustanut velkansa eurooppalaiselle modernismille ja amerikkalaiselle B-elokuvalle, mutta yhteys nyky-Hollywoodiin tuntuu etäisemmältä. Leningrad Cowboys Go America (1989) on kuitenkin ilmeistä sukua John Landisin Blues Brothersille (1980). Kumpikin kulttimainetta nauttiva elokuva peilaa amerikkalaisen kulttuurin nurjaa puolta nukkavierun ja menneisyydestä ammentavan rock-bändin kyydissä. Molemmat elokuvat luovat jäljittelemättömän omaperäisen maailman, mutta yhteisenä tekijänä on tarkka silmä nykykulttuurin absurditeeteille.

25.10.–10.12.

ELOKUVA JA PSYYKE:

Vieraana ja muukalaisena Suurten maailmanuskontojen mukaan olemme kaikki vieraita ja muukalaisia, täällä käymässä vain. Siksi kohdelkaamme toisia kuten haluaisimme itseämme kohdeltavan. John Ford ohjasi mestariteoksensa Vihan hedelmät (1940) John Steinbeckin romaanista. 1930-luvun lamakaudella suuri kuivuus on muuttanut Keskilännen maat pölykaukaloksi. Köyhät viljelijät häädetään tiloiltaan, ja he suunnistavat kohti Kalifornian appelsiinilehtoja, joissa odottavat keskitysleirejä muistuttavat hökkelikylät, mutta he ovat selviytyjien sukua. Krzysztof Kieslowskin elokuvan Kolme väriä: sininen (1993) päähenkilö on Julie (Juliette Binoche), joka on vammautunut auto-onnettomuudessa, jossa hänen miehensä ja lapsensa saivat surmansa. Tuntemattomana Julie yrittää aloittaa uuden elämän Pariisissa. Zaza Urushadzen Mandariinit (Viro / Georgia 2015) sijoittuu Georgiassa sijaitsevaan virolaiskylään. Abhasian sodassa 1992–1993 kaksi virolaista jää hoitamaan mandariiniviljelmiään ja joutuu venäläisten, tshetsheenien ja georgialaisten ristipaineeseen. Venäläisen Andrei Zvjagintsevin Leviathan (2014) sijoittuu Barentsinmeren rannalle, näköetäisyyden päähän Suomesta. Tarina, jonka nimi viittaa Jobin kirjaan ja Thomas Hobbesiin, kertoo miehestä, joka kohtaa korruptoituneen pormestarin hirmuvallan. AA

Yhteistyössä Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimisto. Lue lisää LUX-palkinnosta: luxprize.eu 30

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Kymmenes Elokuva ja psyyke -symposiumi järjestetään Orionissa 28.– 29.10. Ohjelma ja ilmoittautumistiedot KAVIn verkkosivuilla osoitteessa kavi.fi/ohjelmisto. elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

31

HERRA LANGEN RIKOS

rintamakarkuri on kaikkien sodan uhrien ruumiillistuma. Prévertin omin sanoin: ”Sodanvastaisia ovat vain rakkauselokuvat.” Paratiisin lapset (1945) vie 1800-luvun kuohuvan Pariisin teatterimaailmaan, jossa Garancen (Arletty) rakkaudesta kamppailee neljä miestä: miimikko, näyttelijä, aristokraatti ja murhaaja. Keskiaikaan sijoittuvassa Ikuisessa rakkaudessa (1942) kohtalo ja pahan voimat eivät kykene murskaamaan hyvyyttä ja rakkautta. Ranskan miehitysajan yleisö osasi lukea kätketyn viestin. Modernien naishahmojen luoja Jean Grémillon oli Prévertille kenties läheisin. Myrskyöiden (1941) käsikirjoitus syntyi tiiviissä yhteistyössä, ohjaaja vaikutti esim. Jean Gabinin hahmoon ja loppuratkaisuun. Meri on kolmiodraaman oleellinen elementti. Andersenin satuun perustuva Paul Grimault’n animaatioelokuva Kuningas ja satakieli (1980) nähtiin vasta Prévertin kuoleman jälkeen. Ystävysten 1940-luvulla alkanut projekti sai uuden muodon ja elämän, jossa runoilijan huumori ja ironia nousevat voittamattomina tyranniaa vastaan.

2.11.–8.1.

Satu Laaksonen

Jacques Prévert

32

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

IKUINEN RAKKAUS

SUMUJEN LAITURI

KUNINGAS JA SATAKIELI

Kansanrintaman tunnelmia heijastava Herra Langen rikos (1935) on Jean Renoirin ja Prévertin ainoa yhteistyö ja rosoisenakin yksi Renoirin kauneimmista. Saman pihapiirin ihmisten suuhun on kirjoitettu hieno, tarkka dialogi. Näyttelijöistä unohtumattomin on Jules Berry, niljakka kirjapainon omistaja. Joris Ivensin lyhytelokuvassa Seine kohtaa Pariisin (1957) Serge Reggiani lukee Prévertin rakkausrunon omalle kaupungille ja sitä halkovalle joelle. ”Oli kerran Seine oli kerran elämä”. Marcel Carné ja Jacques Prévert olivat luonteiltaan toisistaan poikkeava parivaljakko. Synkän Carnén kuvakieli oli upeaa, anarkistinen Prévert hehkui huumoria ja runoutta. Yhdessä he olivat unohtumattomia. Sumujen laituri (1938) syntyi Kansanrintaman toiveiden sorruttua, sodan kynnyksellä. Jean Gabinin

PARATIISIN LAPSET

Jacques Prévert (1900–1977) oli arjen ja ihmisten runoilija, joka soi edelleen lauluina. Hän on myös ranskalaisen elokuvan tärkeimpiä käsikirjoittajia ja dialogisteja. Lapsesta asti hän imi elokuvaa korttelikinoissa ja vaelsi ja tarkkaili kotikaupunkiaan Pariisia.

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

33

Totunnainen asetelma taikauskon ja modernisaation välillä sai niin yllättävän tulkinnan, että elokuva oli vuosikymmeniä hyllytettynä. Sinä ja minä (1971) kertoo lääkäriystävyksistä, jotka ovat helpon menestyksen perässä hylänneet nuoruuden ihanteet ja työn yhteiseksi hyväksi. Tarina elämänvalheesta ja väärien valintojen seurauksista on samalla sukupolvikuvaus, tilinpäätös kuusikymmenluvun idealismista. Maailmanmenestykseksi muodostunut Nousu (1976) on 1970-luvun avainteoksia ja yksi kaikkien aikojen sotaelokuvia. Tarinan kaksi partisaania jäävät vihollisen vangiksi. Henkinen kamppailu petturuuden ja kuoleman välillä kerrotaan uskonnollisen kuvaelman ankaruudella. Shepitko kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1979 valmistellessaan elokuvaa Jäähyväiset Matjoralle (1982). Aviomies Elem Klimov saattoi hienosti loppuun filmatisoinnin Valentin Rasputinin ekologisesta klassikosta, joka kuuluu esimerkiksi Pentti Linkolan suosikkeihin. Surutyönä syntyi myös lyhytdokumentti Larisa Shepitkon muistolle (1980).

30.11.–8.1.

NOUSU

Lauri Piispa

Larisa Shepitko Larisa Shepitko (1938–1979) on Andrei Tarkovskin ja Vasili Shukshinin rinnalla neuvostoelokuvan keskeisiä kuusikymmenlukulaisia, tyylitaiturina ja ankarana modernistina ehkä jopa sukupolvensa lahjakkain ohjaaja. Lyhyen tuotannon yhdistäväksi teemaksi nousee yksilön velvollisuus valita oikean ja väärän välillä – periaate, jota uransa huipulla kuollut taiteilija toteutti myös omassa elämässään.

SÄHKÖN KOTIMAASSA

Shepitko aloitti opiskelunsa Oleksandr Dovzhenkon oppilaana. Diplomityö syntyi Kirgisiassa Tsingiz Aitmatovin aiheesta. Helle (1963) on muotokuva nuoresta idealistista, joka saapuu raivaamaan viljelysmaata autiomaahan ja joutuu kasvokkain työprikaatin autoritäärisen komentajan kanssa. Läpimurtoelokuvan Siivet (1966) päähenkilö on rehtori ja entinen sota-ajan lentäjäsankari, joka ei löydä elämälleen merkitystä nykyajassa. Maan päältä naisen mieli palaa taivaisiin. Elokuva ja Maja Bulgakovan pääosasuoritus ovat neuvostoelokuvan suuria vieraantumiskuvauksia. Sähkön kotimaassa (1967) insinööri saapuu kuivuudesta kärsivään kylään, jossa vanhukset rukoilevat sadetta, ja alkaa rakentaa kastelujärjestelmää.

JÄÄHYVÄISET MATJORALLE

Runokuu: Mannerlaatta 28.8. Mannerlaatta (2016) on Mika Taanilan lettristinen elokuva Harry Salmenniemen tekstin pohjalta. Ilman kameraa toteutettu ”ehdotus mahdottomaksi elokuvaksi” on näky aikaeron kanssa kamppailevan matkustajan elämäntyylistä turvatarkastusten, vainoharhan, ahdistavan vapausilluusion ja ekokatastrofia salailevan uuspuheen maailmassa.

HELLE

AA

34

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

Runokuun vieraina 28.8. klo 18 Mika Taanila ja Harry Salmenniemi.

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

35

7.12.–6.1.

Harry Dean Stanton 90 vuotta On kuin Harry Dean Stanton olisi ollut aina läsnä, ja näin tosiasiassa onkin. Pienieleinen, tunnistettavalla äänellä siunattu Stanton on piipahtanut pikkurooleissa lukemattomissa elokuvissa 1950-luvun puolivälistä lähtien. Heinäkuussa 90 vuotta täyttäneen näyttelijän skaala on laaja, kuten Orionin kunnianosoitus todistaa. Wim Wendersin Paris, Texas (1984) nosti Stantonin lopulta lukemattomien sivuroolien varjoista parrasvaloihin. Sitä ennen hän oli kuitenkin näytellyt yli 60 pitkässä elokuvassa, mm. Terrence Malickin ensimmäisessä ohjauksessa Lanton Mills (1969). Näyttelemisen ohella Stanton on tehnyt myös mittavan uran rouhean country & westernin arvostettuna tulkitsijana. Stantonin näyttelijänura alkoi 1950-luvun puolivälissä television lännensarjojen sivuosissa, joista tie johti luontevasti B-lännenelokuviin. Ensimmäinen elokuvarooli oli unhoon jääneessä länkkärissä Tomahawk Trail (1956). Stantonin kestävimpiä western-saavutuksia on Monte Hellmanin ohjaama ja Jack Nicholsonin käsikirjoittama eksistentiaalisten lännenelokuvien kantateos He ratsastivat läpi luotisateen (Ride in the Whirlwind, 1965). Hevosen selästä oli helppo hypätä moottoripyörän satulaan. Hell’s Angels – raju jengi (Rebel Rousers, 1969) oli yksi aikakauden lukuisista moottoripyörä36

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

WISE BLOOD – LEVOTON VERI

PARIS, TEXAS

KATHERINE MORTENHOEN OSTETTU KUOLEMA

jengielokuvista. Stantonin ohella elokuvassa päristelevät Jack Nicholson, Bruce Dern ja Diane Ladd. Bill F. Nortonin rosoisessa Cisco Pikessa (1972) entinen yhden hitin kantritähti Cisco (Kris Kristofferson) on pantannut kitaransa ja kauppaa korruptoitunen huumepoliisiin (Gene Hackman) takavarikoimia päihteitä. Sekä ohjaaja että pääosanesittäjä olivat ensikertalaisia. Stanton näyttelee Ciscon heroiinikoukussa olevaa soittajaystävää. John Hustonin rouheassa Wise Blood – Levoton veri -elokuvassa (1979) sukelletaan lamaan ja uskontojen ja saarnaajien kilpalaulantaan Yhdysvaltojen syvässä etelässä. Stanton on ”sokea” saarnaaja, joka levittää sanaa teinityttären kerätessä kolehdin. Euroopassa Stantonin huomioi ensimmäisenä Bernard Tavernier. Tosi-tv:tä ennakoivassa Katherine Mortenhoen ostettu kuolema -elokuvassa (1979) toimittajan (Harvey Keitel) päähän asennettu kamera välittää suoraa kuvaa kuolemansairaasta naisesta (Romy Schneider) häikäilemättömän mediamogulin (Stanton) omistamalle tv-kanavalle. Alex Coxin kulttielokuvaksi nopeasti noussut, harvoin nähty Repo Man (1984) on ensimmäinen elokuva jossa yhdistyvät teinipunkkarit, maksamattomien autojen takavarikoijat ja avaruusolennot, kummasteli Roger Ebert. Villi sydän (1990) aloitti Stantonin pitkän yhteistyön David Lynchin kanssa. Lulun (Laura Dern) ja Sailorin (Nicholas Cage) rakkaustarinaa varjostaa Lulun hirviömäinen äiti joka usuttaa yksityisetsivä miesystävänsä (Stanton) rakastavaisten kintereille. Pasi Nyyssönen elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

37

16.8.–6.12.

JÄÄKÄRINMORSIAN

KAVI digitoi KAVI digitoi suomalaista elokuvaperintöä korkealla resoluutiolla alkuperäisistä lähtömateriaaleista. Jälki on maailman parasta luokkaa.

AA 38

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

ÄKKILÄHTÖ

Uutta kotimaista SELON OHJAAJAKLUBILLA

Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO ry:n kanssa järjestettävissä ilmaisnäytöksissä esitetään neljä kiinnostavaa kotimaista elokuvaa kuluvalta vuodelta ja tavataan tekijöitä kameran takaa.

2 YÖTÄ AAMUUN

Onnenonkija on Ville Jankerin ohjaama ja Pekko Pesosen käsikirjoittama blogimaailmaan sijoittuva draamakomedia yrittämisestä, brändäämisestä, rahasta ja rahapulasta. Muotibloggaaja Marja (Minka Kuustonen) haluaa menestyä, rikkaan perheen Olavi (Olavi Uusivirta) olla tavallinen. Molemmilla on panssarinsa, joiden rikkominen ei ole aivan helppoa. Onnenonkijan kepeää asetelmaa pirtsakoittaa ironia.

JÄTTILÄINEN

Helena Karan satavuotismuistoa juhlistetaan 16.8.2016. Kara oli hienoimpia suomalaisia elokuvanäyttelijöitä, ohjaajana usein miehensä Hannu Leminen. Stefan Zweigin novelliin perustuva Valkoiset ruusut (1943), vastanäyttelijänä Tauno Palo, kestää vertailun Max Ophulsin samasta aiheesta toteuttamaan mestariteokseen. (4K DCP, KAVI 2016). Taiteiden yönä 25.8. esitämme yhteistyössä Helsinki-Seuran kanssa Jörn Donnerin, Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon visuaalisesti loisteliaan dokumenttielokuvan Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä (1992), joka perustuu Donnerin persoonalliseen tekstiin. Vieraana on Jörn Donner. (16 mm:n originaaleista työstetty 2K DCP, KAVI 2015). Yleisradion kriitikkokyselyssä vuonna 2012 kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi elokuvaksi äänestettiin Komisario Palmun erehdys (1960), jonka Matti Kassila ohjasi Mika Waltarin romaanin pohjalta. Siinä tasapainotellaan unenomaisen varmasti jännityksen ja komiikan välisellä vaikealla rajavyöhykkeellä. (4K DCP, KAVI 2016). Vuosikymmenien ajan kansainvälisesti tunnetuin suomalainen elokuva oli upea Lapin legenda Valkoinen peura (1952), jonka ohjasi ja kuvasi Erik Blomberg yhteistyössä puolisonsa Mirjami Kuosmasen, elokuvan idean keksijän, käsikirjoittajan ja tähden kanssa. (4K DCP, KAVI 2016). Risto Orkon ylpeydenaiheisiin kuului ”isänmaallinen aatedraama” Jääkärin morsian (1938) Sam Sihvon laulunäytelmän pohjalta. Hannu Leminen loi lavasteet, ja ranskalainen Marius Raichi taikoi liikkuvan kameran tenhoa. Visuaalisesti loistelias teos pääsee nyt oikeuksiinsa (4K DCP, KAVI 2016). Toista maailmansotaa edeltävän aikakauden puumerkki on tympeä antisemitismi. Hollywood ja Suomi -symposiumissa nähdään säilynyt aineisto Sinisestä varjosta (1933, 21 min), jonka Valentin Vaala ohjasi Mika Waltarin aiheesta pääroolissa Teuvo Tulio. Yhtymäkohdat Ernst Lubitschin edellisvuonna valmistuneeseen Trouble in Paradiseen ovat ilmeiset. (4K DCP, KAVI 2013).

17.8.–14.12.

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

39

Jari Sedergren

Ohjaajaklubit järjestetään elo-, loka-, marras ja joulukuussa. Elokuvan jälkeen keskustellaan tekijävieraiden kanssa elokuvan tekemisestä. AVEKin tukemiin näytöksiin on vapaa pääsy, liput ovat jaossa Orionin kassalla. ke 17.8. klo 17 Onnenonkija: Sedät tekemässä elokuvaa blogitytöstä, vieraana Ville Jankeri ja Pekko Pesonen ke 12.10. klo 17 Jättiläinen: Tosielämän ja fiktion suhde tarinan tekemisessä, vieraana Aleksi Salmenperä ja Pekko Pesonen ke 9.11. klo 17 Äkkilähtö: Siirtyminen näyttelijästä ohjaajaksi, vieraana Tiina Lymi ja tekijöitä ke 14.12. klo 17 2 yötä aamuun: Kansainvälinen tuotantoprosessi ja kuvausmetodi, vieraana Mikko Kuparinen ja Mikko Nousiainen

THE DIARY OF A TEENAGE GIRL

ONNENONKIJA

Aleksi Salmenperän ohjaama Jättiläinen tarttuu suomalaisia hätkähdyttäneeseen kaivostoiminnan ympäristövaikutusten aiheeseen. Draaman yhteiskuntakriittinen käsikirjoitus on Pekko Pesosen käsialaa. Ympäristötarkastajaksi Ouluun valittu Jussi (Joonas Saartamo) törmää Talvivaara-kaivoksen asioita hoitaessaan hyvä veli -järjestelmän piilokorruptioon. Näyttelijänä tunnetun Tiina Lymin esikoispitkä Äkkilähtö tuo yhteen kolmen eri sukupolven naiset. Parisuhdekriisiin joutunut Katri (Lotta Kaihua) karkaa Kainuuseen ja saa sattumalta mukaansa perhetragediasta kärsivän Anna- tytön (Eedit Patrakka). Absurdien käänteiden road moviessa on syviä sävyjä. Mikko Kuparisen romanttinen draama 2 yötä aamuun on vahva naiskuvassaan. Naisparin ongelmista kärsivä ranskalainen Caroline (Cannes-voittaja Marie-Josée Croze) kohtaa Liettuassa suomalaisen DJ Jaakon (Mikko Nousiainen), jonka oma perhe odottaa kotona. Elämän kipukohdat puhutaan auki.

20.8.–30.12.

Kuukauden elokuva Suosittu sarjamme tarjoilee Suomessa vähemmän nähtyjä kansainvälisen elokuvan uusia valioita. Syksyllä pääosassa on kolme kiehtovaa naista kolmessa omaperäisessä teoksessa. Marraskuun elokuva valitaan Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin yleisökilpailussa. Elo-syyskuussa hurmaa Liza, the Fox Fairy (2015). Unkarilaisohjaaja Károly Ujj Mészarosin esikoiselokuva on lajityyppien herkullinen sekoitus, jossa kolmikymppinen Liza haaveilee elämänsä rakkaudesta, seuralaisenaan japanilaisen popikoni Tony Tanin haamu. Onnettomuuksien ketju saa Lizan pelkäämään olevansa japanilaisen mytologian kirottu kettukeiju. Mustaa komediaa tahdittaa suomalainen lännenmusiikki. Lokakuun The Diary of a Teenage Girl (2015) on kuin päähenkilönsä Minnie: utelias, energinen, raivostuttava, hauska ja haavoittuva. Tarina kuvaa nuoren tytön kasvua ja seksuaalista heräämistä – tai paremminkin räjähdystä – 1970-luvun San Franciscossa. Ohjaaja Marielle Hellerin esikoiselokuva on kerännyt loistoarvioita eikä vähiten pääosaa esittävän nuoren brittinäyttelijä Bel Powleyn pelottoman roolityön ansiosta. Muissa pääosissa nähdään Kristen Wiig ja Alexander Skarsgård. Yleisö pääsee jälleen äänestämään Orionin marraskuun Kuukauden elokuvan Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistosta. Yleisökilpailun ehdokkaat julkistetaan elokuun lopussa KAVIn ja festivaalin verkkosivuilla, äänestää voi 15.–25.9. osoitteessa www.kavi.fi/hiffkilpailu. Voittaja julkistetaan festivaalin päätyttyä KAVIn sivuilla kavi.fi/ohjelmisto. Vuoden päättää viime vuosien puhutuimpiin eurooppalaisiin elokuviin kuuluva, Sebastian Schipperin Victoria (2015). Yhdellä otolla kuvattu reaaliaikainen tarina alkaa berliiniläisen klubin tanssilattialta, jossa nuori Victoria bailaa. Hän ja kamera nousevat maanpinnalle, jossa elokuva kiihtyy pulssia nostattavaksi pakotrilleriksi ja rikosdraamaksi. Anna Möttölä

40

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

41

ÄLÄ KATSO TAAKSESI

ILOTON KATU

24.8.–2.12.

6.9.–16.10.

Kino Klassikko Syyskauden ohjelmistossa nähdään sarja tuoreita elokuvarestaurointityön helmiä.

Dokumenttielokuvan huiput Dokumenttiklassikoita tunnetaan ehkä vielä vähemmän kuin elokuvan muita klassikoita. Tämäkin asia on korjattavissa Orionissa, kun Dokumenttielokuvan huiput -sarja jatkuu kolmella teoksella.

Nuori Greta Garbo näyttelee pääosaa G. W. Pabstin ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen Itävaltaan sijoittuvassa draamassa Iloton katu (1925). Pabst käyttää kursailemattomasti lähikuvaa valovoimaisen Garbon kasvoista, joille tekee kunniaa Filmmuseum Münchenin entisöimä versio elokuvasta. Italialaisen Nino Oxilian Rapsodia satanica (1917) esittää Faust-myytin naisen näkökulmasta. Elokuvasta esitetään Cineteca di Bolognan digitaalinen 4K-entisöinti tintatusta, toonatusta ja käsin väritetystä kopiosta, jota säestää alkuperäinen Pietro Mascagnin jylhä musiikki. Ranskalaisen Marcel L’Herbierin kokeellisessa L’Inhumainessa (1924) näkyy 1920-luvun Pariisin rikkaan taideyhteisön kollektiivinen panos. Se on varhainen scifi-fantasia, joka sai aikanaan sekalaisen vastaanoton, mutta on vuosien saatossa noussut arvoonsa. Vuonna 2015 valmistuneeseen digitaaliseen 4K-entisöintiin sisältyy uusi musiikkiraita. Alexander Kordan Marius (1931) perustuu Marcel Pagnolin näytelmään ja kuvaa marseillelaisen satamakapakan elämää. La Cinémathèque françaisen restaurointia juhlittiin Cannesin elokuvajuhlien klassikkosarjassa keväällä 2015.

Nanook, pakkasen poika (1922) on Robert Flahertyn yritys valloittaa elokuvateatterit kaupallisesti dokumentaarin keinoin. Tarinallinen, humoristinen ja arvostava elokuva valloittaa yhä lähes sadan vuoden jälkeen. Esimerkillistä on myös Flahertyn ja Nanookin itsensä yhteistyö inuitien elämän koukeroissa. Älä katso taaksesi (Don’t Look Back, 1967) on kuvaus 75 vuotta vastikään täyttäneen Bob Dylanin Englannin kiertueesta vuonna 1965. Musiikkidokumenttien aateliin lukeutuvassa D. A. Pennebakerin filmissä esiintyvät myös supertähdet Joan Baez ja Donovan. Roger ja minä (1989) aloitti kohudokumentaristi Michael Mooren uran. Ohjaaja käy armottomasti General Motorsin toimitusjohtaja Roger Smithin kimppuun sen jälkeen, kun tämä on sulkenut useita autotehtaita ja aiheuttanut laajan työttömyyden. Moore kääntää oman persoonansa voimin kaikki kivet selvittäessään Rogerin taustoja ja nykyisyyttä.

Aleksi Vauhkonen

Jari Sedergren

42

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

43

Helsingin yliopiston elokuva- ja tv-tutkimuksen luentoihin liittyvässä suosikkisarjassa nähdään rakastettuja klassikoita ja muita aarteita elokuvan ensimmäisiltä vuosikymmeniltä.

AHNEUS

JUHA

Edwin S. Porter ja Edison Manufacturing Company -ohjelma esittelee amerikkalaisen tienraivaajayhtiön ja sen tärkeimmän tekijän vuosina 1901–1907. KAVIn ulkomaisen kokoelman arkistonhoitaja Juha Kindbergin johdatuksella nähdään Washingtonin Library of Congressista saatuja kopioita, mukana Suuri junaryöstö ja monta muuta perusteosta. Chomón Essencial -ohjelman sankari on Barcelonan elokuvateollisuuden pioneeri, Ranskassa paljon ohjannut Segundo de Chomón (1871–1929). Georges Mélièsin veroisen fantasian mestarin saavutuksia dokumentin, animaation, erikoistehosteiden, värin ja fantasian alalla esittelee Filmoteca de Catalunyan upea kooste. Italian elokuvassa kukoistivat populaarit lajit ja rohkeat taiteelliset pyrkimykset. Nino Oxilian Rapsodia Satanica (1915–1917) oli hieno symbolistinen

44

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

RAPSODIA SATANICA

Elokuvan historia – uranuurtajat

M – KAUPUNKI ETSII MURHAAJAA

ROBIN HOODIN SEIKKAILUT

27.10.–18.12.

kokonaistaideteos. Pantomiimin pääosassa oli diiva Lyda Borelli, ja alkuperäismusiikin sävelsi Pietro Mascagni. Näemme Bolognassa valmistuneen loisteliaan 4K-digirestauroinnin (2015). Tanskalainen Carl Th. Dreyer sai Nordisk-yhtiöllä ison budjetin elokuvaan Lehtiä paholaisen kirjasta (1919), jossa paholainen panee sormensa peliin Kristuksen kärsimysnäytelmään, Espanjan inkvisitioon, Ranskan vallankumoukseen ja Suomen kansalaissotaan. Lopuksi nähdään 7 minuuttia vaihtoehtoisia otoksia. Ruotsalaisen elokuvan kulta-aika henkilöityi parivaljakkoon Sjöström ja Stiller. Helsinkiläissyntyinen Mauritz Stiller ohjasi Juhani Ahon Juhan ensimmäisen filmatisoinnin (1921). Kun filmaaminen Itä-Suomessa oli kielletty, Stiller siirsi tapahtumat keskiyön aurinkoon Ruotsin Lappiin. Tuloksena oli valon oodi. Ranskalaisen avantgarden huippusaavutuksiin kuuluu Marcel L’Herbierin L’Inhumaine (1924), jonka tekoon ohjaaja kutsui huikean tiimin Pariisin moderneja taiteilijoita – etenkin niitä, joiden tyyliä alettiin kutsua nimellä Art Deco. Lobster Filmsin loistelias 4K-värirestaurointi (2015) nostaa futuristisen vision oikeuksiinsa. Amerikkalaisen mykkäelokuvan puhdas kuvailmaisu kohosi täyteen voimaansa 1920-luvun puolivälissä. Erich von Stroheimin Ahneus (1925) oli Jean

Renoirille ”elokuvien elokuva”. Tarina vanhasta San Franciscosta päättyy Death Valley’iin. Siellä päähenkilö kohtaa parhaan ystävänsä, josta on tullut perivihollinen. Saksassa ekspressionismia seurasi uusasiallisuuden suuntaus. G. W. Pabst sai Ilottoman kadun (1925) päärooleihin suurimmat pohjoismaiset tähdet Asta Nielsenin ja Greta Garbon. Kuvauksen kohteena oli sodanjälkeinen Wien, jossa monen elämältä putosi pohja laman ja inflaation seurauksena. Amerikkalaisen elokuvakomedian kulta-ajan mestareita oli Buster Keaton. Seitsemän mahdollisuutta (1925) kasvoi kevyestä aihiosta (Keatonin on saatava vaimo vuorokauden sisällä tai perintöä ei tule) jatkuvasti yltyväksi koomisten keksintöjen rumputulitukseksi. Venäjällä Eisensteinin modernismista poiketen Vsevolod Pudovkin korosti klassista tarinankerrontaa ja psykologista henkilökuvausta. Maksim Gorkin romaaniin perustuva Äiti (1926) on ”graafisesti harvinaisen yhtenäinen teos” (Jay Leyda), ja Vera Baranovskajan ja Nikolai Batalovin osasuorituksissa on eeppistä voimaa. Kinokonsertti Kissa ja kanarialintu (1927) esittelee klassista Universalkauhua Kari Mäkirannan orkesterin säestyksellä, kiitos Forssan Mykkäelokuvafestivaalin. Kummitustalofantasian kantateoksen ohjasi Hollywoodiin muuttanut saksalaismestari Paul Leni. Äänielokuvan läpimurto tiesi monelle taiteilijalle vaikeuksia. Fritz Lang sai siitä innoitusta, ja M – kaupunki etsii murhaajaa (1931) on äänestetty parelokuu-tammikuu | Ohjelmisto

45

AA Maailman elokuvan historia I -luentosarja Orionissa 31.10.–12.12. on Helsingin yliopiston elokuva- ja televisiotutkimuksen ja Avoimen yliopiston yhteisopetusta yhteistyössä KAVIn kanssa. Opetukseen osallistuminen on maksullista muille kuin HY:n tutkinto- ja vaihto-opiskelijoille. Ilmoittautuminen: https://courses.helsinki.fi/fi/a400469/114294099 Edwin S. Porter ja Edison Manufacturing Company. Terrible Teddy, the Grizzly King (1901), Execution of Czolgocz, with Panorama of Auburn Prison (1901), Appointment by Telephone (1902), How They Do Things on the Bowery (1902), Jack and the Beanstalk (1902), Life of an American Fireman (1903), The Great Train Robbery (1903), The Unappreciated Joke (1903), The Gay Shoe Clerk (1903), How a French Nobleman Got a Wife Through the New York Herald Personal Columns (1904), The Kleptomaniac (1905), Dream of a Rarebit Fiend (1906), Life of a Cowboy (1906), The ”Teddy” Bears (1907). Chomón Essencial. Los héroes del sitio de Zaragoza (ES 1903), L’hereu de ca’n pruna (ES 1904), Ah ! La Barbe (FR 1905), Le Roi des dollars (FR 1904), Les cent trucs (FR 1906), La Courant électrique (FR 1906), L’Antre de la sorcière (FR 1906), Le Spectre rouge (FR 1907), Ki Ri Ki, acrobates Japonais (FR 1907), L’insaisissable pickpocket (FR 1908), El Electric Hôtel (ES/ FR 1908), La Légende du fantôme (FR 1908), Le Théâtre électrique de Bob (FR 1909), Le Petit Poucet (FR 1909), Voyage sur Jupiter (FR 1909), Superstition andalouse (FR 1912). 46

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

METROPOLIS

SEITSEMÄN MAHDOLLISUUTTA

haaksi saksalaiseksi elokuvaksi kautta aikojen. Tulos on yhä edelleen sähköis­ tävä suurkaupungin ja persoonallisuuden hajoamisen kuvaus. Ohjaaja Jean Renoirin ihmeellisen 1930-luvun huipennus oli Pelin säännöt (1939), ”fantaisie dramatique”, jossa vietetään viikonloppua markiisin linnassa. Se on tarina ihmissuhteiden väärinkäsityksistä, ilmaus ohjaajan elämänkatsomuksen jalomielisyydestä ja näky maan henkisestä ilmapiiristä sodan aattona. Genret vakiintuivat 1930-luvun Hollywoodissa, myös swashbuckler eli miekkamieselokuva. Huippusaavutus oli Warner Bros.‘n Robin Hoodin seikkailut (1939). Oikeuden puolesta sortovaltaa vastaan taistelivat Errol Flynn ja Olivia de Havilland (joka täytti heinäkuussa 100 vuotta). Alkukuvana on toinen Technicolor-klassikko, Walt Disneyn H. C. Andersen -tulkinta Ruma ankanpoikanen (1939).

29.10.–13.11.

Musiikin ja elokuvan taikaa Orionin kinokonserteissa mykkäelokuvan perinne elää ja voi hyvin. Syyskaudella koetaan kaksi 1920-lukulaista helmeä. Tieteiselokuvan kantateos Metropolis (1926) saa uuden soinnin räppäri Khidin käsittelyssä. Fritz Langin ohjasi painajaismaisen tarkan tulevaisuudennäkymän pilvenpiirtäjien hallitsemasta maailmasta ja jakautuneesta yhteiskunnasta. Teoksen art deco -lavasteet, erikoistehosteet ja dynaaminen kuvallisuus ovat elokuvan yhteistä muistia olennaisimmillaan. Kinokonsertti toteutetaan yhteistyössä Loud Silents Festivalin kanssa. Kauhukomediaa tarjoilee Kinokonsertti Kissa ja kanarialintu (1927). Saksalaisekspressionisti Paul Leni ohjasi kummituksen riivaamaan kartanoon sijoittuvan tarinan, joka Suomessa tunnetaan myös nimellä Keskiyöllä. Elokuvaa säestää Kari Mäkirannan orkesteri ja kinokonsertti toteutetaan yhteistyössä Forssan Mykkäelokuvafestivaalin kanssa.

Kinokonsertti Metropolis: Khid la 29.10. klo 20.30. Liput 12 / 10 / 5 €. Kinokonsertti Kissa ja kanarialintu su 13.11. klo 18. Liput 15 / 13 / 5 €.

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

47

Sing-along: Kaunotar ja hirviö su 4.9. klo 14 ja klo 16. Sing-along: Blues Brothers pe 14.10. klo 20.15. Sing-along: Leijonakuningas (suomenkielinen) su 23.10. klo 16 ja su 4.12. klo 16. Sing-along: The Lion King (englanninkielinen) la 19.11. klo 17 ja la 26.11. klo 17. Sing-along: Kaunotar ja hirviö -liput ovat tulleet myyntiin 26.5. Liput näytöksiin Sing-along: Blues Brothers, Sing-along: Leijonakuningas ja Sing-along: The Lion King tulevat myyntiin ti 16.8., jolloin lipunmyynti alkaa KAVIn verkkokaupassa klo 9 ja Orionin kassalla klo 16. Liput 8 €/KAVIn klubikortilla 6 €/alle 12-vuotiaat 3 €. Max 5 lippua/­ asiakas/näytös.

4.9.–4.12. BLUES BROTHERS

Lupa laulaa! Syyskauden yhteislaulunäytöksissä nähdään paljon toivottuja Disney-animaatioita sekä musiikkikomedian helmi. Sing-alongnäytöksissä laulujen sanat heijastetaan valkokankaalle, jotta mukana laulaminen on helppoa ja hauskaa. Vanha taru herää henkiin Disney-studion mestariteoksessa Kaunotar ja hirviö (1991). Satuanimaatiossa nuori Belle löytää seikkailuja, ystäviä ja ehkä rakkaudenkin lumotusta linnasta. Elokuva voitti ylivoimaisesti Helsingin juhlaviikkojen kanssa keväällä järjestetyn yleisöäänestyksen koko perheen sing-along-elokuvasta ja esitetään suomeksi puhuttuna ja laulettuna. Kaunottaren ja hirviön tavoin Disneyn 1990-luvun renessanssikauden huippuihin kuuluu värikäs ja vauhdikas Leijonakuningas (1994). Shakespearen Hamletista ammentava tarina kertoo Simba-leijonan kasvusta pennusta vaikeuksien kautta savannin kuninkaaksi. Elton Johnin säveltämät laulut rytmittävät komeaa kerrontaa. Elokuvasta esitetään sekä suomenkielinen, Pekka Lehtosaaren ohjaama ja mm. Pirkka-Pekka Peteliuksen tähdittämä versio, että alkuperäinen englanninkielinen versio, jonka ääninä kuullaan mm. Jeremy Ironsia ja James Earl Jonesia. Kun vankilasta vapautunut Jake (John Belushi) ja Elwood (Dan Aykroyd) päättävät kerätä bändinsä kokoon Jumalan asialla, ei menosta svengiä tai vaarallisia tilanteita puutu. John Landisin kulttisuosioon noussut Blues Brothers (1980) vilisee one-linereita ja vierailevia tähtiä James Brownista Aretha Frankliniin ja Ray Charlesiin. Musiikillisiin kohokohtiin kuuluvat mm. kappaleet Think, Shake a Tailfeather ja Gimme Some Lovin. Hit it!

KAUNOTAR JA HIRVIÖ

LEIJONAKUNINGAS

Anna Möttölä

48

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

49

HYMYILEVÄ MIES

Cannes-voittaja Hymyilevä mies ERIKOISNÄYTÖKSESSÄ PE 26.8. Ensimmäisenä suomalaisena nyrkkeilyn maailmanmestaruudesta otelleen Olli Mäen suuresta kesästä 1962 kertova Hymyilevä mies (2016) voitti toukokuussa Cannesin elokuvajuhlilla arvostetun Un Certain Regard -kilpasarjan palkinnon. Lämmin, liikuttava ja hellän humoristinen mustavalkoelokuva on oivallinen ajankuva puolen vuosisadan takaisesta Suomesta. Kokkolalainen Mäki valmistautuu kohtaamaan mestari Davey Mooren, samalla kun hiljaisen miehen sisällä myllertää orastava rakkaus. Ohjaaja Juho Kuosmanen tekijäkaarteineen vierailee Orionissa elokuvan ennakkonäytöksessä pe 26.8. Näytöksessä esitetään myös kooste Suomen Filmiteollisuuden vuoden 1962 dokumenttielokuvasta Mäki Moore maailmanmestaruus, jonka tekeminen on osa myös Hymyilevän miehen tarinaa. Teatterilevitykseen Hymyilevä mies tulee 2.9.

TINTTI

Animaation kansainvälinen päivä 28.10. KAVIn kokoelmista priimakunnossa löytynyt dokumenttiharvinaisuus Tintti (1976) on sarjakuvaruutujen ja uutiskuvien kollaasin avulla luotu tutkielma viime vuosisadan unelmista ja kipupisteistä. Erityisen painokkaaksi elokuvan tekee Tintin luojan, Georges Remin alias Hergén (1907–83) oma läsnä­olo kameroiden edessä. Elokuva esitetään kansainvälisen animaation päivän kunniaksi. Petteri Kalliomäki Tintti (1976) pe 28.10. klo 18, esittelee Petteri Kalliomäki.

Hymyilevä mies (2016) ja Mäki Moore maailmanmestaruus (1962) pe 26.8 klo 17, vieraana tekijöitä. Näytöksen yhteiskesto on noin 160 min. Liput 9 / 7 € myynnissä ke 29.6. alkaen.

50

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

51

MYYRÄ

Tarinoita koko perheelle Lastenleikkiä-nimikkeen alta löytyy seikkailuja katsojille kouluiästä ylöspäin. Hollywoodin kultaiselta vuodelta 1939 nähdään kaksi väreissä hehkuvaa Technicolor-tarinaa. Musikaalifantasia Ihmemaa Oz vie Dorothy-tytön (Judy Garland), Toto-koiran, Tinamiehen, Variksenpelättimen ja Leijonan keltatiilistä tietä pitkin Velhon luokse. Ks. 11. Robin Hood on seikkaillut valkokankaalla useaan otteeseen. Komeimpia tulkintoja on Robin Hoodin seikkailut (1939), pääosissa Errol Flynn ja Olivia de Havilland. Alkukuvana nähdään Walt Disneyn H. C. Andersen -tulkinta Ruma ankanpoikanen (1939). Ks. 46. Hellyttävä säheltäjä monsieur Hulot tavataan ranskalaisnero Jacques Tatin klassikossa Riemuloma Rivieralla (1953). Tarina sijoittuu pieneen normandialaiskylään, jonne Hulot tupsahtaa keskelle keskiluokan säntillistä lomanviettoa. Mykkähuumorin perinne ylittää kielimuurit, esitämme englanniksi tekstitetyn restauroidun version. Ks. 6. Animaatioita nähdään neljä. Kuningas ja satakieli (1980) kertoo tyrannivaltiosta, jossa vain rohkea satakieli uskaltaa uhmata hirmuista kuningasta. Loisteliaasti toteutettu ja hienon musiikin siivittämä ranskalaisanimaatio pohjautuu Andersenin satuun. Elokuvassa on suomenkielinen tekstitys. Huippusuosituissa

21.8.–8.1.

Lastenleikkiä Syksyn koko perheen ohjelmistosta löytyy tarinoita perheen pienimmille, vähän isommille ja kaikille lapsenmielisille. Koko perheen elokuvia katsellaan Orionissa perinteisesti sunnuntaiiltapäivisin.

Pikkukino Syksyllä esitämme neljä mainiota pikkulasten elokuvaa, jotka sopivat vaikka ensimmäiseksi elokuvateatterikokemukseksi. Näytöksissä salin valoja ei himmennetä kokonaan ja äänenvoimakkuus pidetään herkille korville sopivalla tasolla. Tšekkiläisen mestarianimaattorin ja kuvittajan Zdeněk Milerin mainio Myyrä (eli kontiainen) täyttää 60 vuotta. Rakastettua hahmoa juhlitaan seitsemän lyhytelokuvan koosteella, jonka tarinoissa Myyrä puuhailee niin erilaisten kulkupelien, television kuin purukumin kanssa. Elokuvat ovat vuosilta 1963–1970. Mariko Härkösen ja Ismo Virtasen hyönteiskamut Turilas & Jäärä seikkailevat nimikkoelokuvassaan vuodelta 2001. Tarina koostuu nukkeanimaatiosarjan 13 jaksosta. Pääosin käsityönä toteutetun elokuvan tuotanto kesti lähes neljä vuotta. Luontokuvausta ja tietokoneanimaatiota nautinnollisesti yhdistelevä Minisankarit – Ruohonjuuritasolla (2013) kertoo pienen leppäkertun ja muurahaisjoukkion suuresta seikkailusta. Aarteena on sokeripalalaatikko. Puheen sijaan hyönteiset pörisevät ja surisevat ilmeikkäästi. Animaatio Hokkus Pokkus Mikko Mallikas (2014) perustuu ruotsalaiskirjailija- ja kuvittaja Gunilla Bergströmin suosittuun lastenkirjasarjaan. Mikko haluaisi olla jo iso poika. Kaikkein eniten hän haluaisi oman koiran, mutta isän mielestä Mikko on vielä liian pieni ottamaan lemmikistä vastuuta. Auttaisiko taikuus? Esitämme suomeksi puhutun version. 52

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

SEIKKAILU JÄÄMERELLE

sing-along-näytöksissä esitetään kaksi uudempaa Disney-klassikkoa: Kaunotar ja hirviö (1991) ja Leijonakuningas (1994). Palkitussa uutuusanimaa­ tiossa Seikkailu Jäämerelle (Tout en haut du monde/Long Way North, 2015) matkataan Sasha-tytön kanssa tsaarin ajan Pietarista Pohjoisnavalle. Näytöksen yhteydessä lapset pääsevät kokeilemaan animaation tekemistä kokeilupajassa. Ks. 11. Steven Spielbergin koskettavassa tieteiselokuvassa E.T. (1982) poika ja avaruusolento ystävystyvät. Ihmisten maailma on kuitenkin E.T:ksi nimetylle olennolle liian vaarallinen. Sympaattinen E.T. vie katsojankin sydämen. Ks. 15. Syksyn suurtapauksena esitämme kaikki kahdeksan J.K. Rowlingin kirjoihin perustuvaa Harry Potter -elokuvaa (2001–2011), joista pääsee valkokankaalla nauttimaan nyt uusi sukupolvi. Ks. 54. Anna Möttölä elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

53

POIKA JOKA ELÄÄ –

Harry Potter ”Olet velho Harry.” Näistä sanoista alkoi nuoren Harryn ja miljoonien lasten seikkailu lähes kaksikymmentä vuotta sitten, kun J.K. Rowlingin kirjasarjan ensimmäinen osa ilmestyi. Syyskaudella esitämme Rowlingin kirjoihin perustuvan kahdeksanosaisen elokuvasarjan koko komeudessaan. Velhopoika Harry Potterin tarina on riemastuttava fantasiakertomus, koskettava kasvutarina ja klassinen taistelu hyvän ja pahan välillä. Sarjan seitsemän romaania ilmestyivät vuosina 1997–2007, valkokankaalle ne sovitettiin tiiviiseen tahtiin 2001–2011. Mainio pääosakolmikko Daniel Radcliffe (Harry), Rupert Grint (Ron) ja Emma Watson (Hermione) varttui hahmojensa mukana. Aikuisrooleissa nähtiin brittiläisen näyttelijäkunnan aatelia Maggie Smithista Emma Thompsoniin, Jason Isaacsista Jim Broadbentiin. Elokuvien myötä muistammekin tammikuussa kuollutta Alan Rickmania, jolle sarjan päähahmoihin kuuluvan professori Kalkaroksen rooli oli monipuolisen uran tärkeimpiä. Lapsekkaan vauhdikas avauselokuva Harry Potter ja viisasten kivi (2001) loihti todeksi lukijoiden kuvitteleman taikamaailman. Sukulaisperheen kaltoin kohteleman Harryn elämä muuttuu, kun hän saa 11-vuotispäivänään tietää olevansa velho. Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa hän löytää ystäviä ja vihollisia ja alkaa päästä selville syntymäänsä liittyvästä salaisuudesta, joka tulee lopulta ratkaisemaan koko taikamaailman kohtalon. 54

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

HARRY POTTER JA VIISASTEN KIVI

30.10.–3.12.

HARRY POTTER JA VIISASTEN KIVI

SALAISUUKSIEN KAMMIO

Salaisuuksien kammio (2002) vie Tylypahkan menneisyyteen Tiedät-kaikenen jäljille. Sarjan keskeiset rohkeuden, valintojen, oikeudenmukaisuuden ja rasismin vastustamisen teemat nousevat yhä selvemmin esiin. Kenneth Branagh irrottelee itseään täynnä olevan julkkisprofessori Gilderoy Lockhartin roolissa. Azkabanin vanki (2004) merkitsi sävyn syvenemistä kypsemmäksi fantasiasaagaksi. Amerikkalaisen Chris Columbuksen jälkeen ohjaajanpuikkoon tarttunut meksikolainen Alfonso Cuarón toi mukaan tenhoavan goottilaisia sävyjä. Kolmas oppivuosi tuo uudet vaarat ja lisää vastauksia. Murhaaja Sirius Musta (Gary Oldman) pakenee vankilasta. Mitä tekemistä hänellä on Harryn kanssa? Tukea ja suklaata tarjoaa uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Remus Lupin (David Thewlis). Opettajakuntaan nousee myös koulun uskollinen riistanvartija Hagrid (Robbie Coltrane). Richard Harrisin kuoltua Tylypahkan rehtori Albus Dumbledoren keskeiseen rooliin astui Michael Gambon. Tylypahkassa järjestetään suuri taikakoulujen välinen turnaus, johon Harry yllättäen nimetään koulunsa edustajaksi. Traagisilta käänteiltä ei vältytä. Liekehtivä pikari (2005) tuo Harryn lopulta kasvotusten julman lordi Voldemortin (Ralph Fiennes) kanssa. Elokuvan ohjasi varmalla otteella britti Mike Newell. Rowlingin valtaapitäviin kohdistama kritiikki voimistuu kirja- ja elokuvasarjan viidennessä osassa Feeniksin kilta (2007). Taikaministeriö kiistää Volde­ mortin paluun, joten Harry ystävineen liittyy maanalaiseen vastarintaliikkee-

seen. Tylypahkassa heitä jahtaa virkaintoinen Dolores Pimento, josta loistava Imelda Staunton tekee herkullisen halveksuttavan hahmon. Ohjaajaksi tuli toinen britti David Yates, joka luotsasi sarjan ilmeikkäästi loppuun saakka. Puoliverinen prinssi (2009) käynnistää viimeisen näytöksen. Harry ja ylpeä Draco Malfoy (Tom Felton) ovat inhonneet toisiaan ensimmäisestä kouluvuodestaan alkaen. Nyt Voldemort on valinnut Dracon salaiseen tehtävään. Tragedia kiristää otettaan Tylypahkasta ja avoin sota alkaa. Helena Bonham Carter säväyttää verenhimoisena Bellatrix Lestrangena. Viimeinen kirja Kuoleman varjelukset jaettiin kahdeksi elokuvaksi, jotka saivat ensi-iltansa 2010 ja 2011. Taistelu taikamaailmasta raivoaa Harryn ja Voldemortin kohtaloiden kietoutuessa yhä erottamattomammin yhteen. Ensimmäinen osa vie seikkailun Tylypahkan muurien ulkopuolelle, kun Harry, Ron ja Hermione jäljittävät salaperäisiä hirnyrkkejä tuhotakseen Voldemortin. Tehtävä koettelee kolmikon ystävyyttä. Päätösosassa saagan juonenkäänteet huipentuvat tavalla, joka on yhtä aikaa koskettava, näyttävä ja tyydyttävä. Anna Möttölä Omistamme Harry Potterille koko pyhäinpäivän viikonlopun 4.–6.11. Menetyksen ja rakkauden teemoja korostavan sarjan voi tuolloin katsella aikajärjestyksessä alusta loppuun. Esitysajat ks. 78–79. elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

55

E.T.

Leffaan!

PIKKU ILONA JA HÄNEN KARITSANSA

NÄYTÖKSIÄ KOULUILLE KAVIn elokuvakasvatustyö tutustuttaa nuoria katsojia taiteen­ lajin historiaan ja tekijöihin, kerronnan keinoihin ja suomalaiseen elokuvaperinteeseen. Se tarjoaa tilaisuuden nähdä valkokankaalta elokuvia, jotka muuten voisivat jäädä monelta kokematta. Orionin maksuttomissa päiväkoti- ja koululaisnäytöksissä käy vuosittain yli 7000 lasta ja nuorta. Syyskauden 2016 teemoja ovat kasvutarinat, ystävyys ja erilaisuus sekä ihmisen ja luonnon suhde. Näytöksiin liittyy alustuksia, oppimateriaaleja sekä purku- ja työpajoja. Alakoulujen ohjelmistossa sukelletaan tunteisiin, ohjelmistossa on mm. koskettava klassikko Chaplinin poika (1921) ja ohjaaja Klaus Härön lapsuuden suosikki E.T. (1982) (ks. lisää Härösta s.15–17). Yläkoulun ja toisen asteen näytöksissä keskeisiä aiheita ovat erilaisuus sekä vastuu kanssaihmisistä ja maailmasta. Ohjelmistossa nähdään mm. uusi restaurointi karun kauniista nuorisodraamasta Täältä tullaan, elämä! 1980), jossa Kati Outinen teki ensimmäisen elokuvaroolinsa. Japanilaista huippuanimaatiota edustaa Hayao Miyazakin Prinsessa Mononoke (1997), jonka suuria teemoja ovat ihmisen toiminnan vaikutus luontoon ja sodan mielettömyys. Hamy Ramezanin tuore dokumentti Tuntematon pakolainen (2016) pureutuu niin ikään sodan seurauksiin. 56

Ohjelmisto | elokuu-tammikuu

KOMISARIO PALMUN EREHDYS

Kansallisella Elokuvaviikolla 3.–7.10. pääosassa ovat jatkosodassa orpoutuneen pikkutytön evakkomatkaa kuvaava Pikku Ilona ja hänen karitsansa (1957) sekä Mika Waltarin romaaniin perustuva Matti Kassilan tyylikäs jännityskomedia Komisario Palmun erehdys (1960). Lue lisää Elokuvaviikosta osoitteesta www.elokuvaviikko.fi. Opettaja: koko ohjelmiston esitysaikatauluineen, ilmoittautumisohjeet ja tietoa pajoista löydät osoitteesta kavi.fi/koulut. Voit myös ottaa meihin yhteyttä sähköpostilla osoitteella koulut@kavi.fi.

ELOKUVAPOLULLE KATSOMAAN ELOKUVIA KAVIn palkittu ja alati täydentyvä Elokuvapolku-sivusto tarjoaa ilmaisia työkaluja koulujen elokuvakasvatukseen. Sivuston runsaat elokuvanäytteet ja tehtävät havainnollistavat kerrontatekniikoita ja elokuvailmaisua. Pitkän fiktioelokuvan lisäksi tutustutaan lyhyt- ja mainoselokuvaan sekä kokeelliseen elokuvaan. Samalla suomalaisen elokuvan historia tulee tutuksi. Polulla pohditaan myös elokuvakulttuurin eri ulottuvuuksia kuten tähteyttä ja elokuvateoksen mukanaan kantamia arvoja. Näytteiden lisäksi Elokuvapolulla voi suoratoistona katsella kokonaisia kotimaisia pitkiä elokuvia. Syksyllä ajankohtaisia ovat esimerkiksi Nummisuutarit (1957, Aleksis Kiven päivä 10.10.) sekä Tuntematon sotilas (1955) ja Pojat (1962) (itsenäisyyspäivä 6.12.). Käy Elokuvapolulle osoitteessa elokuvapolku.kavi.fi. elokuu-tammikuu | Ohjelmisto

57