Issuu on Google+

Täplä

e

Ikimuistoinen Kilke sivut 4–5

Täplä Täplä

Partiotoimiston uudet tilat sivut 12–13

hämeen partiopiiri ry:n jäsenlehti

Täplä

4/2010

joulukampanja sivut 8–9


Täplä

2

TÄPLÄ on Hämeen Partiopiiri ry:n jäsenlehti, joka lähetetään kaikille 1-jäsenmaksun maksaneille jäsenille. Lehden levikki on noin 8000 kpl. TÄPLÄ ilmestyy viisi kertaa vuodessa – viimeinen lehdistä on joulun erikoisnumero. Meneillään on 1. vuosikerta. tiedotus@hp.partio.fi TOIMITUS: päätoimittaja: Katariina Kemppi, katariina.kemppi@hp.partio.fi toimitussihteeri: Sanna Talsta, sanna.talsta@partio.fi taitto: Sanna Talsta, sanna.talsta@partio.fi toimituskunta: Kaisu Lämsä, Katariina Kemppi, Hilja Mäkinen, Jaakko Pirttikoski, Sanna Talsta, Minna Veiranto, Hanna Virtanen ja Virpi Väyrynen kannen kuvat: Jonna Monola, Jukka Tallgren ja Sanna Talsta JUTTUJEN TOIMITTAMINEN: Juttuvinkkejä ja toiveita voi lähettää osoitteeseen tiedotus@hp.partio.fi Seuraavien lehtien aineisto- ja ilmestymispäivät: Täplä 5 aineistopäivä 1.11. ilm. 3.12. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien julkaisemisesta, säilyttämisestä eikä palauttamisesta. JULKAISIJA: Hämeen Partiopiiri ry Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere Puhelinvaihde (03) 3123 4900, Fax (03) 3123 4955 Sähköposti: partiotoimisto.tampere@partio.fi www.hp.partio.fi puheenjohtaja: Mikko Jylhä p. 040 772 2963 varapuheenjohtaja: Heini Salo, p. 040 775 8755 toiminnanjohtaja: Tommi Nyman, tommi.nyman@partio.fi p. 050 3110 919 TILAUKSET JA OSOITEASIAT: Partiotoimisto, puh. (03) 3123 4900 tai partiotoimisto.tampere@partio.fi

Lokakuu 2010

pääkirjoitus

Kuuraketilla partiokokoukseen vuonna 2110? Näin suomalaisen partion 100-vuotisjuhlavuonna käy väkisinkin mielessä ajatus siitä, millaista partio oli aivan alkuaikoina, tai vaikkapa 50-vuotisjuhlavuonnaan. Näistä ajoista onneksi löytyy dokumentaatiota, joka valottaa asiaa. Toinen herkullinen ajatusleikki on miettiä, millaista partio mahtaa olla vaikkapa viidenkymmenen – tai jopa sadan – vuoden kuluttua. …On vuosi 2110 ja lippukunta Ratkiriemukkaat Retkeilijät on aloittelemassa perinteistä kesäleiriään ponttoonilla keskellä Näsijärveä. Paikan päälle alkaa saapua leiriläisiä minikuuraketeillaan. Leirin ensimmäisenä ohjelmanumerona on rakentaa päästötön, kierrätysmateriaaleista koottava leiriasumus, jossa leiriläiset majoittuvat. Leirin kielet ovat suomi ja englanti, sillä mukana on ihmisiä jokaisesta maailman

kolkasta, vaikkei kyseessä olekaan maailmanjamboree. Touhutessa tulee nälkä, ja kohta leiriläisten minimaalisiin kynsilähettimiin kilahtaakin merkkiääni siitä, että lounas on valmista. Leiriläiset teleporttaavat itsensä leirikatokseen kuumailmapalloon, joka kelluu ilmassa leirialueen yllä… ••• No, jätetään kuvittelu sikseen. Ken tietää, mitä partiotulevaisuus tuo tullessaan. Sen ainakin tiedämme, että juuri me muokkaamme harrastustamme haluamaamme suuntaan. Haluammeko sen etenevän yhä modernimpaan suuntaan, vai vaalia perinteitä ja vanhoja tapoja – vai jotain tältä väliltä? Partioretki voi parhaimmillaan olla oiva vaihtoehto modernille arjelle lämpimien suihkuvesien,

pehmeiden joustinpatjojen, alati piippailevien puhelimien ja pinnallisten tosi-tv-ohjelmien maailmalle. Partio tarjoaa ainakin omasta mielestäni jotakin aitoa ja oikeaa vastaiskuna nykyarjen ajoittaiselle muovisuudelle. Olisi kiintoisaa kuulla ja lukea Täplästä, miten juhlavuosi on näkynyt piirin eri lippukuntien viikottaisessa partiotoiminnassa. Vai onko se näkynyt? Haastankin nyt teitä ottamaan yhteyttä allekirjoittaneeseen aiheen tiimoilta. Joitain esimerkkejä olemme jo vuoden mittaan esitelleetkin mutta olemme varmasti kattaneet vain murto-osan murto-osan. Jotakin tuttua ja turvallista tässäkin juhlavuodessa silti on, nimittäin pian käynnistyvä Joulukampanja. Myynnissä on aina yhtä ihana adventtikalenteri sekä perinteisiä joulukortteja. Kampanja on monien

Itsenäisyyspäivän gaala 5.12.2010 Kohta on aika kaivaa juhla-asut kaapin perältä ja kiillottaa tanssikengät… Tamperelaisten partionjohtajien vuoden kohokohta siintää jo edessä.

Lupaamme maittavaa ruokaa, iloisen mielen takaavaa ohjelmaa ja paljon partioystäviä.

Seuraa ilmoittelua – illalliskortit myynnissä pian!

puheenjohtajalta

Syksyn tullen suunnitellaan tulevaa Syksyyn kuuluvat viilenevä sää, luonnon värien muutos ja vesisateet. Samalla kun luonto muuttuu, on aika miettiä muutoksia myös partiossa. Syksy on usein uusien suunnitelmien tekemisen aikaa. Lippukunnissa aloitetaan uuden toimintakauden suunnittelu, toiminta alkaa ja eteen tulee myös seuraavan vuoden toimintasuunnitelman tekeminen. Tulevaisuuteen katsominen luo monissa uutta innostusta. Myös piirissä toimintasuunnitelmaa on valmisteltu seuraavalle kahdelle vuodelle. Suunnitelmat on aloitettu jo alkuvuonna piirihallituksessa ja niitä on jatkettu yhdessä luottamushenkilöiden kanssa luottisseminaarissa Lammilla elokuussa. Kaikilla halukkailla on ollut näin mahdollisuus vaikuttaa piirin tuleviin vuosiin. Sinäkin pääset vaikuttamaan osaltasi syyskokouksessa, jossa suunnitelmat esitellään. Lippukunnan suunnitelmien avuksi on kehitetty muun muassa

Kehittyvä lippukunta -työkalu, jonka avulla teidänkin lippukuntanne voi yhdessä alueohjaajan kanssa laatia kehityssuunnitelman. Tätä kehityssuunnitelmaa voi hyödyntää samalla toiminnansuunnittelussa seuraaville vuosille. Toivottavasti lähdette alueohjaajanne kanssa tekemään tätä suunnitelmaa ja hyödyntämään sitä lippukunnissanne. Monesti suunnitelmia tehdään vain seuraavalla vuodelle. Joskus on hyvä myös pysähtyä ja katsoa kauemman tulevaisuuteen ja miettiä, missä haluaisitte lippukuntanne olevan esimerkiksi viiden vuoden päästä. Tässä teitä toivottavasti auttaa tämä Kehittyvä lippukunta -työkalu. ••• Entä mitä sinä haluaisit tehdä partiossa kahden vuoden kuluttua? Harvoin teemme itsellemme henkilökohtaisia suunnitelmia vuosien

päähän, harvoin mietimme omaa kehitystämme ja partiopolkua tulevaisuuteen. Partio on mielestäni vastapaino muulle elämällä ja itsensä kehittäminen partion avulla antaa eväitä elämään. Ja kuten sanottu: partio tekee hyvää minulle, muille ja ympäristölle. ••• Syksy alkaa, kun partiotoiminta taas alkaa lippukunnissa. Johtajien suunnittelukokouksen tuoma innostus, aloituskokouksen letunpaisto, syyskisojen tuoma huuma ja kaikki muu innostuneisuus luo positiivista tunnelmaa syksyn pimeneviin iltoihin. Partio tarjoaa taas uusia kokemuksia ja haasteita niin nuorille kuin meille vähän vanhemmillekin. Heini Salo Hämeen Partiopiiri ry, piirin varajohtaja

lippukuntien tärkein varainkeruumenetelmä ja adventtikalenterin osto ystäville ja läheisille helppo tapa tukea meidän harrastustamme.

Katariina Kemppi Täplän päätoimittaja

irkku tuli taloon Hämeen Partiopiirin järjestösihteeriksi Heidi Koiviston äitiyslomansijaiseksi on valittu 32-vuotias Irene Paajanen Urjalasta. Irene on koulutukseltaan DI ja kotilippukunta on Myyrpartio Vantaalla. Irene toimii tällä hetkellä Vantaan aluejärjestön Partiokannuksen puheenjohtajana ja on ennen sitä toiminut muun muassa alueohjaajana Vantaalla. Mitä odotat juuri alkaneelta työltäsi HP:n järjestösihteerinä? Ennen kaikkea uusiin ihmisiin tutustumista, upeita tapahtumia ja iloista tekemisen meininkiä. Olen harrastanut partiota 20 vuotta ja tuntuu hienolta kun nyt pystyy tukemaan partiotoimintaa myös työkseen. Millainen ihminen olet? Ulospäin suuntautunut, uusille asioille avoin ja energinen. Ystävät saattaisivat lisätä, että olen puhelias ja tarvittaessa hyvinkin äänekäs. Nautin luonnossa liikkumisesta ja minut löytääkin usein lenkkipolulta, sienimetsästä tai hiihtoladulta. Ajat paljon autolla – mitä mietiskelet matkojen aikana ja mitä kuuntelet ajaessasi? Auto on mainio paikka keskeneräisten asioiden työstämiseen. Monet partioleirit, projektit ja raportit on suunniteltu nimenomaan ratin takana. Välillä on ihana huudattaa musiikkia, katsella ohi viliseviä maisemia ja unohtaa kaikki muu. Autossani pauhaa aina radio, jonka kanava vaihtuu mielialan mukaan. Vanha suomipop on lähinnä sydäntäni mutten ole kovinkaan valikoiva musiikin suhteen. •••


Täplä

Lokakuu 2010

3

eRoversleague

Vaeltajien FB-treffit lokakuussa • Teksti: Katariina Kemppi • Kuva: Ville-Pekka Reponen

Hämeen Partiopiirin vaeltajajaosto järjestää vaeltajatapahtuma eRoversleaguen Facebookissa 23.10.2010. Päivän aikana Facebookissa annetaan

vartioille tehtäviä, joiden raportointitapa on täysin vapaa: vartiot voivat tehdä videoita, ottaa kuvia, nauhoittaa ääntä, kirjoittaa, piirtää tai vaikka koodata pelin, jos siltä tuntuu. – Tarjoamme vaihtoehtoista tekemistä perinteiselle retkeilylle

Facebookin ja erilaisten virtuaalisten tehtävien muodossa.Tässä tapahtumassa vaeltajavartion sijainti ei ole este, sillä tehtäviä voi suorittaa niin Helsingissä kuin Utsjoella, tai miksei vaikkapa partiokämpällä, kertoo tapahtumaa koordinoiva Elina Jylhä. Vaeltajavartio tarvitsee osallistuakseen tietokoneen, digikameran ja nettiyhteyden. Kaikkien tehtävien tuotokset toimitetaan Facebookiin ryhmään, joka on rajattu vain tapahtumaan ilmoittautuneille. Ohjeistus annetaan myös sähköisesti – samoin itse tehtävät, jotka vartiot saavat tapahtumapäivänä.

”Sä laitoit meidät nettiin” Tapahtuman tehtävistä osa on pakollisia ja osa vapaaehtoisia. Pääidea on esitellä muille vartioille, mitä meillä

tehdään. Koska osa tehtävistä vaatii ryhmän, kehottaa Elina kyselemään porukkaa omaan vartioon lähilippukunnasta, jos ei ryhmää muuten meinaa syntyä. – Vartion ei tarvitse olla luonnollinen vartio, kaverivaeltajaporukkakin käy oikein hyvin, Elina tiivistää.

boostia vaeltajuuteen Tehtävät ovat kaikille vartioille samat, mutta – kuten kuvitella saattaa – toteutustapoja on yhtä monta kuin vartioitakin. Tehtävien suoritusaika on 12 tuntia. – Yksi tehtävä on esimerkiksi esitellä omaa paikkakuntaansa muiden Suomi-projekteja varten, esitystapana voi käyttää niin valokuvia kuin vaikkapa piirroksia tai videotakin, Elina kuvailee.

Tapahtuman järjestäjät toivovat tehtävien tuotosten antavan vaeltajille uusia ideoita ja ”boostia” omaan vaeltajuuteen. Aktiivisimmalle vartiolle on luvassa palkinto, ja tuotoksia esitellään laajemmallekin yleisölle tapahtuman jälkeen. Tapahtumaan voi ilmoittaua Polussa vielä tapahtumaviikollakin. Kiintiötä tapahtumaan ei ole, joten mukaan pääsevät varmasti kaikki halukkaat. •••

Uusi kaupunginosa

Tervaksentekijät valloittivat Vuoreksen • Teksti: Emilia Paronen • Kuva: Tampereen kaupunki

Elokuun alkuviikoilla Tampereen uusi kaupunginosa, Vuores, heräsi henkiin ensimmäistä kertaa asukkaidensa kera. Vuorekseen oli kutsuttu kaikki tulevat vuoreslaiset ja lähialueiden asukkaat tutustumaan uuteen asuinalueeseen ja sen mahdolliseen harraste- ja vapaaajan tarjontaa. Paikalla oli myös Partiolippukunta Tervaksentekijät. Tervaksentekijät esittelivät toimintaansa pystyttämällä Särkijärvensillan kupeeseen oman partioleirin. Partioleirillä paistettiin

makkaraa nuotiolla ja maisteltiin aidon pannukahvin makuja. Innokkaimmat pääsivät tutustumaan puolijoukkuetelttaan ja siihen, miten partioleireillä oikeasti majoitutaan. Kiinnostus partiota kohtaan oli kiitettävää ja useampi lapsi tahtoi mukaan toimintaan. Heitä opastettiin oman nykyisen asuin alueensa mukaisiin lippukuntiin ahkerasti.

uusi haaste Tervaksentekijöille Vuores on uusi haaste. – Ensimmäinen peruskoulu on suunniteltu avattavaksi vasta

vuonna 2013. Meillä on aikaa vielä suunnitella ja reagoida uuden alueen tarpeisiin partion osalta ja markkinoida omaa toimintaamme uusille asukkaille, lippukunnan johtaja Emilia ”Wiltsu” Paronen kertoo. – Vaikka toiminta jakautuisikin kahden eri kaupunginosan välille, aiomme silti pitää kiinni Hervannan kokoustiloistamme ja jatkaa siellä toimintaamme entiseen malliin. •••

tervaksentekijät • Toimii koko Hervannan alueella, kokoustilat EteläHervannassa. • Perustettu 12.8.2008 • Jäseniä noin 65 henkeä • Lippukunnassa on tällä hetkellä 6 viikoittain toimivaa ryhmää • Matkaa Tervaksentekijöiden nykyiseltä kololta Vuoreksen tulevaan keskustaan noin 3 km

Pj-valtakirjoja Hämeen Partiopiirin pj-valtakirjat ovat saaneet Tomi Blåfield, Härmälän Haukat, Heini Aromaa, Viinikan Sinitytöt, Katariina Hankamäki, Vesilahden Valkohännät, Emilia Henttinen, Roineen Tytöt, Anni Heikkilä, Sahalahden Sinisudet, Mirva Koivisto, Roineen Tytöt, Arttu Hannula, Härmälän Haukat, Riku Pohjola, Härmälän Haukat, Hannu Strömberg, Härmälän Haukat, Roope Pohjola, Härmälän Haukat, Anna Temonen, Jaakon Samoojat, Riikka Kumpula, Kulhan Kulkijat, Matti Hård, Härmälän Haukat, Johanna Paloposki, Nummen Eränkävijät, Katja Järvinen, Kuoreveden Kotkat, Hanna Setälä, Erä-Pirkot, Johanna Lehto, Viinikan Sinitytöt, Sanna-Mari Latvio, Roineen Tytöt, Margit Pasanen, Sahalahden Sinitytöt, Mari Seppälä, Toijalan Eräveikot ja Saku Rautiainen, Niihaman Saukot, Elina Mannonen, Mouhijärven Metsot ja Helmiina Peltonen, Eräpirkot. •••

Positiivisuuspalkinto partiolle 100-vuotisjuhlia viettävä Suomen Partiolaiset palkittiin Tampereella Positiivisuutta Rotvallin Reunalta -seminaarissa. Valinnan tehnyt raati halusi kiittää partiolaisia erityisesti siitä, että Suomen Partiolaiset on toiminnallaan mahdollistanut monille suomalaisille turvallisen harrastusympäristön, jossa huomioidaan heidän yksilölliset ominaispiirteensä. Raati halusi myös antaa tunnustuksen hyvästä ja pitkäjänteisestä työstä suomalaisten nuorten positiivisen, kannustavan ja turvallisen harrastuksen puolesta. •••

Koulutusryhmään!

Vuores • Vuores on Tampereen ja Lempäälän yhteinen kaupunginosa, joka nousee Tampereen ja Lempäälän rajalle. • Vuoteen 2015 mennessä alueelle rakennetaan asunnot yli 13 000 asukkaalle ja toimitilat 3000 - 5 000 työpaikalle. • Vuorekseen rakennetaan viihtyisiä, nykyaikaisella huipputekniikalla varustettuja asuntoja: pienkerrostaloja, rivi-, pari- ja omakotitaloja. • Yleisilme on luonnonläheinen, sillä rakentaminen sopeutetaan vaihteleviin maastonmuotoihin ja maisemaan sekä arvokkaiden luontoalueiden suojeluun. Lähde: http://vuores.fi

Vuoreksen kaupunginosa nousee parhaillaan Tampereen ja Lempäälän rajalle.

Onko sulla ideoita siihen, miten koulutus kohtaisi oikeasti lippukuntien tarpeet? esittää asiat mukaansa tempaavasti ja innostavasti? Näetkö asiat kuvina ja väreinä, ja palatko halusta saada kurssiesitteistämme selkeät ja hauskat? Tai haluatko kehittää itseäsi ja oppia lisää kouluttamisesta ja esiintymisestä? Koulutusryhmä etsii uusia kouluttajia ja ryhmän jäseniä. Ota yhteyttä Riikkaan, p. 050 530 1992 / riikka.tammivuori@ hp.partio.fi tai Petriin petri.pakarinen@partio.fi. Tarjolla on kaiken kokoisia pestejä yhdestä kurssista pestiin ryhmässä.


Täplä

4

Lokakuu 2010

laaksojen lumoissa

Tuli, vesi, ilma ja maa Kilkkeen ohjelma rakentui neljän kiehtovan laakson - tuli, vesi, ilma ja maa - ympärille. Ohjelmalaaksot tarjosivat jokaisena leiripäivänä kiinnostavaa ja haasteellista tekemistä niin tarpojille, samoajille kuin vaeltajille. Kaikille ikäkausille yhteisten ohjelmalaaksojen tarkoituksena oli synnyttää Kilkkeestä yhteinen elämys, joka tarjoaisi jokaiselle uusia kokemuksia. Kilkkeellä varmasti jokainen pääsi oppimaan uutta ja ylittämään itsensä.

Kovaa ja korkealta Ilmalaaksossa Kuuminta hot tia vuonna 2006. Kilkkeellä Teemu kävi ohjelmakartan mukaisesti kaikissa laaksoissa. Ilmalaakso vaikutti ensi näkemältä kivalta, ja hän kävikin heti eri pilvilajeja käsittelevän tietopalapelin kimppuun. – Muita kivoja juttuja laaksosssa olivat planetaario, tuulimittarit ja frisbeegolf, Teemu kertoo. Listaa kuunnellessa on helppo uskoa, että tehtäviin annettu aika kului helposti Ilmalaakson alueella. Teemu uskoo, että Ilmalaaksossa opituilla uusilla taidoilla on jatkossa käyttöä sekä partiossa että muuallakin. Siitäkin hän piti, että Ilmalaaksossa toimittiin vartiossa eikä yksilöin��, ja laakson väeltä sai apua muun muassa tuulimittarin kokoamiseen – se kun ei meinannut aluksi pysyä kasassa. – Vartiossa on hauskempaa tehdä eri tehtäviä, Teemu kiteyttää.

• Teksti: Katariina Kemppi • Kuva: Jenni Kinnunen

Valkeakosken Korvenkävijöiden ensimmäisen vuoden tarpojan Teemu Karrin mielestä Ilmalaakson huippujuttu oli ehdottomasti paineilmaraketin tekeminen. – Raketti ei ollut kovin vaikea tehdä ja oli hienoa nähdä sen toimivan ja lentävän, Teemu hehkuttaa. Hieman häntä harmitti, että oman raketin lento tyssäsi puuhun, mutta paikan päällä sai ihastella toistenkin rakettien komeita ja korkeita ilmalentoja – raketit kun ammuttiin kaikki samasta paikasta.

uusia taitoja Teemu näki viestin Kilke-leiristä kololla ja sai kipinän lähteä leirille. Vaikka tämä oli hänelle itselleen ensimmäinen suurleiri, oli hänellä jo aiempaakin kosketusta isompiin leireihin, sillä hän kävi katsomassa isoveljeään piirileiri Ilveksellä

•••

Pääsimme Maalaaksoon ensimmäisen kerran maanantaina, jolloin suunnistimme muiden samoajien kanssa Vipusen markkinoille. Ilma säkenöi niin innostuksesta kuin kuumuudesta, mutta päästyämme markkina-alueelle, asia unohtui. Markkinat olivat vähän keskiaikaiset, kaikilla rastimiehillä oli hauskan vanhahtavat asut, mikä

sointui Kalevala-teemaan. Teema näkyi myös tehtävien nimistä, esimerkiksi ”Sammon ryöstö”. Pelasimme maastopeliä, jossa piti osallistua mahdollisimman moneen tehtävään ja kerätä loitsuja. Tehtävät olivat hauskoja, haastaviakin, joskus hieman korkealentoisia, mutta iloisella mielellä otimme haasteet vastaan. Tehtäviä ratkoessa jouduimme muistelemaan niin solmuja kuin kasveja, käyttämään aivojamme ja puhaltamaan yhteen hiileen. Pelin lopuksi muutettiin loitsut pisteiksi ja vartiomme sai 33, kun voittajat puolestaan tienasivat 326 pistettä. Se oli loistavaa.

luovuutta ja vauhtia Tiistaina osallistuimme Peuhulaan, jossa yhdistyivät sirkuksen

maailma, taitoradat sekä action park. Taitoradoissa hyödynnettiin niin parityötä kuin taipumiskykyä, luovuutta ja vauhtia. Erityisesti nesteen päällä kävelyssä, mikä tarkoitti suuria määriä perunajauhoja vesialtaissa, joihin upposi herkästi. Omituinen aine keräsi hilpeyttä, kun suurin osa juoksijoista upposi nilkkojaan myöten inhaan nesteeseen. Suuressa sirkusteltassa opittiin jongleeraus, devil stickin pyörittely ja taikatemppuja. Tietenkään pallot ja kepit eivät aina siististi pysyneet omistajillaan, mutta ei se menoa haitannut. Kiireellisen aikataulun vuoksi action park jäi melkein väliin, mutta tosi hieno Bag Jump ehdittiin käydä testaamassa. Se oli suosittu laite, jono oli valtava! Kokemus oli loistava, hyppy

Kolmannen vuoden vaeltaja, Hollolan Hirvenhiihtäjien Joonas Tuominen ei edes miettinyt Kilkkeelle lähtöä. – Se oli itsestäänselvyys, että lähdettävä on. Taruksesta jäi niin hyvät muistot, että suurleirille oli päästävä uudestaan, Joonas vakuuttaa. Maalaaksossa leiripestissä ollut Joonas ehti sirkushommiensa lomassa nauttia myös leirin vaeltajaohjelmasta. Hän piti huolta siitä, että ehti käydä kaikissa ohjelmalaaksoissa tutustumassa. Tulilaakso jäi erityisesti Joonaksen mieleen ja sen vaeltajaohjelma olikin hänen mielestään leirin parhaimmiston joukossa. – Kävellessäni Tulilaaksoa kohti kuulin kilkettä ja odotin jo kovasti,

että pääsen takomaan metallitöitä, Joonas kertoo ja nimeää kuumatakomisen sepän pajassa lempipuuhakseen laaksossa. Joonas askarteli itselleen hienon huivikoristeen, josta jää leirimuisto pidemmäksikin aikaa. Yksi asia häntä kuitenkin harmitti; se, että aika mukavan ohjelman parissa loppui kesken. Hän ei ehtinyt Eräosuuteen ollenkaan, kun takomiseen kului suunniteltua enemmän aikaa. Ennakkotehtäväkin hänellä oli sinne taskussa odottamassa. – Parasta Tulilaaksossa oli se, että pääsi tekemään asioita, joita ei pääse tekemään juuri missään. Toivottavasti pääsen joskus uudelleenkin käyttämään oppimiani kuumataontataitoja, Joonas hehkuttaa. •••

veden varassa

Samoajat loistavassa Maalaaksossa • Teksti: Iida Heinonen • Kuvat: Katariina Kemppi

• Teksti ja kuva: Katariina Kemppi

patjaan oli hauskaa. Jalat edellä tosin, hups...

• Kuvat: Sanna Jykylä ja Alina Perälä

•••

Vesilaaksossa tarpojaikäiset leiriläiset pääsivät harjoittelemaan kanoottimelontaa, vesipelastautumista ja käsitöitä. Samoajille oli tarjolla vedenpuhdistusta, vesipelejä, mikroskopointia ja vetten päällä kävelyä. Vaeltajat taas saivat kokeilla muun muassa ponttonisuksia, pelastautumista ja mutapainia. •••


Täplä

Lokakuu 2010

5

jokaiselle jotakin

Leiri täynnä toimintaa Kilkkeelle osallistui yli 10 000 partiolaista, partiolaisen perheenjäsentä ja ystävää. Jokaisessa alaleirissä oli 2000–3000 asukasta ja perheleiri Pöpössä noin 1000 pienempää ja suurempaa eläjää. Leirillä oli myös yksi sisusavu, jonne sisupartiolaiset majoittuivat johtajiensa kanssa. Sisusavu oli tehty esteettömäksi ja savun läheisyydessä olivat muun muassa inva-wc:t ja erilliset pesutilat. Kotimaisten leiriläisten lisäksi Kilkkeelle osallistui peräti 600 kansainvälistä vierasta ympäri maailman.

Perheen k anssa par tioleirillä • Teksti ja kuvat: Jaakko Pirttikoski

Suurleiri Kilkkeellä järjestettiin ohjelmaa tarpojille, samoajille ja vaeltajille. Leirialueella vilisti sankoin joukoin myös paljon pienempiä partiolaisia, nuorimmat tarkkailivat leirielämää vielä lastenvaunujen suojista. Perhekylä Pöpö oli noin tuhannen partiolaisen koti Kilkkeellä. Pöpössä majoittuivat perheet, joiden vanhemmista toinen oli leirillä palvelutehtävässä ja toinen lastenhoitajana. Monelle aikuisellekin Pöpö

oli ensimmäinen omakohtainen kokemus partioon. Perhekylässä elettiin suurelta osin samaan tapaan kuin muissakin alaleireissä. Edellisistä suur- ja piirileireistä poiketen Pöpössäkin majoituttiin teltoissa: asuntoautot ja -vaunut sekä muut pyörillä kulkevat kesämökit vesivessoineen ja suihkuineen olivat saaneet alueelle porttikiellon. Pientä ylellisyyttä nuorimmaisten leiriläisten arkeen toi Taruskujan varteen rakennettu Pöpön oma pallomeri.

• Teksti: Sanna Talsta • Kuvat: Aila Kaski

“Mottomme on tää, pöpöt leviää. Pöpö, pöpö, pöpö, pöpö. pöpö!” kaikui perheleirin oma huuto pitkin Evon metsiä. Vaikka perhekylä oli muita alaleirejä pienempi, huudon voimassa ei ei annettu tasoitusta.

•••

Koko Kilkkeen yhteisessä iltaohjelmassa esitettiin Laura Peltoniemen ohjaama Maailma ei ole mikään hupsuttelupaikka. Vähän erilainen partiomusikaali oli samoaja- ja vaeltajaikäisten leiriläisten taidonnäyte. Perhekyläläiset seurasivat esitystä eturivistä.

Sisuna Kilkkeellä Sisupartiolaiset Erika, Jonna, Tanja ja Sari kertovat, että heille Kilke-leirin kohokohta oli käynti kahvilassa. Hienoja elämyksiä olivat myös leirin avajaiset Kilkelauluineen ja vierailupäivä, jolloin vanhemmat ja kaverit tulivat leirille tervehtimään. – Menimme yhdessä Tulilaaksoon tekemään leirimerkin ja omassa sisusavussamme teimme retkisaippuan, tytöt kertovat.

yhdessä selvittiin Jonnalle tuli välillä koti-ikävä, Sarilla oli hieman vaikeuksia päästä ylös matalasta sängystä ja suihkussa olisi voinut käydä useamminkin, mutta yhdessä sisujohtajien kanssa selvittiin kiperistäkin paikoistaan. Neljän leiripäivän jälkeen oli mukavaa matkata kotiin tuttujen kavereiden kanssa. •••

Perhekylässä majoittui niin partiokonkareita kuin leirielämän ensikertalaisiakin. Pöpöläisiä parveili Kilkkeellä noin tuhat.

Vasemmalla: Yhteiset ohjelmat ovat suurleirien suola ja sokeri. Tunnelma tiivistyy käsin kosketeltavaksi, kun yli 10 000 partiolaista kokoontuvat yhteen: huudot kaikuvat ja laulu raikaa.

Oikealla: Pispalan poika Mikko Alatalo pyörähti keikalla Cafe Kivessä. Täpötäyden kahvilan tunnelma tempaisi yleisön mukaansa nuorimpia myöten. Myös Alatalo antoi kiitosta aktiiviselle yleisölle.

Pottukisa 2010 ”Pirates of the Lempäälä” Yarr! Partiolippukunta Kyynärön Kiertäjät toivottaa kaikki tervetulleeksi vuoden 2010 Pottukisaan, joka käydään kammottavien merirosvoalusten kesken. Nostakaa merirosvolippu salkoon, lastatkaa pyörällinen alus neljällä rohkealla merirosvolla ja saapukaa keskiviikkona 6.10.2010 klo. 17.30 Sääksjärven seurakuntakeskukselle (Pitkäahteentie 12). Kilpailuvartio koostuu neljästä (4) pelottomasta merirosvosta, joiden sukupuolella ei ole merkitystä. Kilpailu on tarkoitettu ensisijaisesti vaeltajille, mutta emme tuomitse nuorempia tai vanhempia osallistujia hirsipuuhun. Vartiolla tulee olla mukanaan nelipyöräinen merirosvoalus (auto), jolla edetään kisan aikana. Ilmoittautuminen tähän vuosisadan merirosvoseikkailuun tapahtuu partiotoimiston kautta (partiotoimisto.tampere@partio.fi, p. 31234950) 26.9.2010 mennessä. Ilmoittautumisen yhteydessä on kerrottava vartion nimi, lippukunta, mahdolliset erikoisruokavaliot sekä vartionjohtajan nimi ja hänen yhteystiedot (puhelinnumero ja sähköpostiosoite). Kilpailu maksaa 15 € / vartio. Summa laskutetaan lippukunnalta. Varusteluettelo ja lisätiedot kilpailusta lähetetään joukkueille 30.9. mennessä vartionjohtajan sähköpostiin. Lisätietoja kilpailusta antaa kilpailun kapteeni Leena Leppänen (040-8335165, leena.lepp@gmail.com)


Täplä

6 perinne

Villi länsi jalkautui Kilkkeelle

Lokakuu 2010

Koulutuskolumni Miten tämän kouluttaisi? • Tiina leinonen

• Teksti: Satu Kyllönen • Kuvat: Minna Veiranto

Pirkkalan Pirkoilla ja Sotkapojilla on ollut jo 80-luvun lopusta saakka lyömätön tapa suurleireillä erottaa oman lippukunnan lapset suuresta massasta. Poikkeusta ei tehty myöskään Kilkkeellä – tällä kertaa Pirkot ja Sotkapojat korvamerkittiin stetsoneilla villin lännen teemaan. Pelkkään stetsoniin ei tänä vuonna enää tyydytty, vaan koko savu oli teeman mukaisesti rakennettu. Kalevan alaleirin Kurki-kylässä oli mahdollista astua sisään Cranevillesaluunan ovista, tosin hevosilla ei sisään asiaa ollut, vaan niille oli varattu oma paikka savun ulkopuolella. Valitettavasti leiriä varten tehdyt keppihevoset olivat mystisesti karanneet jo ennen viimeistä leiripäivää. Tärkeää savussa kulkiessa oli varoa kaktuksia sillä niitä kasvoi siellä täällä. Rosvoista sen sijaan ei tarvinnut huolehtia, heille oli varattuna paikka putkasta.

Ideasta toteutukseen Teemaa ei tempaistu stetsonista päivää ennen Kilkettä, vaan savun johtajalla Dora Autiolla Pirkkalan Pirkoista ajatus raksutti jo muutama kuukausi ennen leirin alkua. Kimmokkeena oli edellisillä leireillä toteutetut joukosta erottautumiset. Suunnittelu tehtiin Pirkkojen ja Sotkapoikien samoaja- ja vaeltajaporukan kesken. – Toteutus vaatii kuitenkin aina yhden ihmisen, joka lähtee

Tässä pari vinkkiä toiminnallisista koulutusmenetelmistä, joita voi käyttää lippukunnassa, ryhmänjohtajakurssilla tai miksei johtajiston kokouksissakin. Lisää toimivia koulutusmenetelmiä voi koulutukseensa saada muistelemalla omia hyviä kokemuksia erilaisista koulutuksista, myös partion ulkopuolisista. Myös johtajankansiosta ja muusta partiokirjallisuudesta löytyy vinkkejä.

Tuplatiimi Tämä sopii keskustelun herättäjäksi esimerkiksi ryhmänjohtajan tehtävistä tai toimintasuunnitelmaan sopivista tapahtumista. Jokainen osallistuja kirjoittaa muutaman minuutin aikana lapuille mahdollisimman monta ehdotusta itse keksien, hiljaisuudessa. Tämän jälkeen laput käydään läpi pareittain tai pienissä ryhmissä ja etsitään ryhmän mielestä 3–5 tärkeintä ehdotusta. Nämä esitellään koko ryhmälle ja kerätään seinälle kaikkien nähtäväksi. Mahdolliset päällekkäisyydet poistetaan.

ajamaan asiaa, Autio muistuttaa. Kaikki kyltit, joita savussa olikin kiitettävästi, askarreltiin jo ennen Kilkettä. On vaatinut vaivannäköä tehdä savun portiksi saluunan ovet, koristaa savu kaktuksilla, nimetä jokainen savussa oleva paikka teeman mukaisesti ja vieläpä tehdä niille nimikyltit. – Aluksi vanhemmat olivat varautuneita, kun esittelimme ideaa, mutta sitten kaikki innostuivat, etenkin pirkkalaiset, Autio muistelee teeman esittelyä leirikokouksissa. Pirkkojen ja Sotkapoikien kanssa Cranevillessä asuivat myös Kihniön Katajaiset ja Ikaalisten Korpi-Kotkat. Huomiota stetsonpäiset partiolaiset Kilkkeellä ainakin saivat. Tarpojat Hanna Syväoja, Henna Mustola ja Aino Matikainen kertovat kuin yhdestä suusta kokemuksiaan leirin ajalta. – Kaikki rastimiehet ihmettelivät stetsoneita,

Henna toteaa. – Myös hulluksi stetsonkyläksi on sanottu, Aino jatkaa. Tyttöjen ei tarvitse kauaa miettiä mikä teemassa on parasta – Tietenkin stetsonit! Tosin ne hikoavat kauheasti, Hanna paljastaa. Dora Autio toivoo teeman kantavan vielä tulevaisuudessakin leireillä. – Halusimme vahvan teeman, jolla erottua. Olemme päällisin puolin rauhallinen lippukunta, mutta jotenkin täytyy aina tempaista, Autio kiteyttää.

Perinteellä tilausta Massasta erottautuminen on Pirkoissa tuttua. Pitkän linjan lippukuntalainen Minna Veiranto muistelee, että yhteneväisyyttä on viljelty jo 1980-luvulla. Tarve siihen tuli käytännön syistä: Haluttiin sekä luoda yhteenkuuluvaisuuden tunnetta että erottaa suuresta joukosta oman lippukunnan sudenpennut. Yleensä tämä toteutettiin paidoilla tai päähineillä.

Erityisesti Veirannon mieleen on jäänyt päristinväristinpäähine, joka oli hitti kymmenisen vuotta sitten piirin sudenpentuleirillä. Päristinväristin oli trikookankaasta tehty puffin sukulainen. Nimikkohattu Pirkko oli puolestaan virkattu leppäkerttu, jota sudenpennut käyttivät väiskien sijasta. – Lapset erottuivat punaisilla päähineillä todella hyvin. Veirannon mukaan teemat ovat voimavara myös johtajille, ne tuovat leirin pyöritykseen lisämaustetta. – Esimerkiksi kerran johtajat olivat smurffeja. Siinä oli itselläkin hauska miettiä kuinka olla mahdollisimman smurffin näköinen, hän nauraa. Teemojen kantavana salaisuutena Veiranto pitää sitä, että niihin suhtaudutaan löysin rantein. – Yleensä joku on aina jostain teemasta niin innostunut, että ottaa sen hoitaakseen. •••

Kun kaikki ehdotukset on saatu seinälle, alkaa äänestys. Jokaisella on käytettävissään samat äänet. Tähti tärkeimmälle ehdotukselle, kaksi palloa seuraavaksi tärkeimmille ja vielä kolme plussaa muille hyville ehdotuksille. Kaikki käyvät merkitsemässä äänensä seinällä oleville papereille. Lopuksi käydään läpi, mitkä ehdotukset saivat ääniä ja kuinka paljon. Näin saadaan ehdotuksista esiin tärkeimmät ja niiden lisäksi ne toiseksi parhaat. Ja mikä tärkeintä – jokainen sai kerrottua oman mielipiteensä.

ABCD-vartiot Tämä sopii erityisesti käytännön taitojen ja johtamisen opetteluun isolla porukalla, mutta soveltuu myös muuhun. Koulutettavat jaetaan vartioihin. Vartion jäsenet nimetään kirjaimella A, B, C, D. Jokaisesta vartiosta A osallistuu pisteeseen, jossa opetellaan taito, vaikkapa myrskylyhdyn huolto ja B osallistuu kamiinan puhdistukseen jne. Kun taidot on opeteltu, kokoonnutaan uudestaan vartioihin ja jokainen opettaa omalle vartiolleen juuri oppimansa taidon. Näin opitaan taitoja ja saadaan kokemusta ryhmän johtamisesta. Lippukuntien koulutusvastuulla olevista ROK:sta eli ryhmänohjaajakurssista löytyy lisätietoa netistä: http://www.partio. fi/Suomeksi/Aikuiset/Koulutus/Johtajaksi_lippukunnassa/ Ryhmanohjaajakoulutus Olethan sinä se loistava kouluttaja, jonka koulutus muistetaan vielä vuosien päästä? •••

JÄSENE K SI I K Ä K A U SIJAOSTOON !

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä joko Partiotoimistoon tai suoraan jaoston puheenjohtajaan ja kysy lisää!

• sudenpentujaosto: Petra-Sofia Korpela, petra-sofia.korpela@hp.partio.fi • seikkailijajaosto: Niko Karhunen, niko.karhunen@hp.partio.fi • tarpojajaosto: Mari Uotila, mari.uotila@hp.partio.fi • samoajajaosto: Mikko Launiainen, mikko.launiainen@hp.partio.fi • vaeltajajaosto: Elina Jylhä, elina.jylha@hp.partio.fi

Kuva: Maarit Kauppinen

Ikäkausijaostot hakevat toimintaansa mukaan uusia jäseniä. Jaoston jäsenenä pääset auttamaan jaostolle kuuluvien tapahtumien järjestämisessä joko toimimalla tukena tai osallistumalla itse toteutukseen. Pääset myös halutessasi jakamaan omaa osaamistasi lippukunnissa toimiville johtajille vihjareiden ja muiden koulutusten kautta. Pestisi muokataan yhdessä jaoston puheenjohtajan kanssa kokemuksesi ja kiinnostuksen kohteidesi mukaan! Pestissä toimiaksesi sinulla tulisi olla kokemusta tai kiinnostusta ottaa selvää kyseisen ikäkauden ohjelmasta ja ikäkaudessa toimivien partiolaisten erityispiirteitä. Tarjoamme sinulle lisäkoulutusta ja mahdollisuuden auttaa lippukunnissa toimivia ikäkausijohtajia sekä mukavan pestin rennossa jaostoporukassa.


Täplä

Lokakuu 2010

7

• Kuvat: Harri Halmejärvi

Suomalaisen partiotoiminnan 100-vuotisjuhlan kunniaksi sudenpennut ja seikkailijat ympäri Suomea osallistuivat viime kesänä lippukuntien, piirien ja alueiden järjestämille Välke-leireille. Leireillä kurkistettiin entisajan partiointiin, saatiin uusia ystäviä ja vietettiin ikimuistoinen viikon-

Välkehtien saaressa • Teksti: Sanna Piispa • Kuva: Mikko Kivirinta

Valkeakosken Korvenkävijät ja Viialan Metsänkävijät järjestivät kesäkuussa Välke-leirin yhdessä. Nämä kaksi sekalippukuntaa suuntasivat Akaan kaupungin omistamaan Kekän leirisaareen perjantaina 11.6. Matka alkoi jännittävästi, sillä saareen piti siirtyä veneillä ja sateen yllätettyä kesken kuljetusten saimme aloittaa leirin märissä tunnelmissa. Osalle maapartiolaisista taisi tulla yllätyksenä, että tuulella saattaa veneessä kastua. Suurimmalla osalla kun matkaan pakatut sadevaatteet olivat nätisti pinossa rinkan pohjalla, eivätkä suosituksista huolimatta päällä. – Päätimme hieman löysentää valmiin Välke-paketin ohjelmaa ja valitsimme leirin ohjelmaan kaikkein kiinnostavimmat aktiviteetit, sanoo leirin johtaja Timo Saarelainen VaKo:sta. Kolkkakokeeseen kuulunut Noidan kiven etsintä, jossa tutustuttiin kivi- ja kalliomuodostelmien syntyyn, sai leiriläiset innostumaan saaren rantakallioista. Tarinat siivittivät leiriä mukavasti eteenpäin ja salkopallo, pajupilli, jousi ja kaarnaveneet valmistuivat leiriläisiltä sujuvasti. Lauantaisaunasta pulahti hyiseen veteen laumoittain sudenpentuja ja seikkailijoita uhmaamaan aaltoja, uimavalvojien jäädessä kylmissään rannalle ruikuttamaan.

kilkettä pohjustaen Tarpojat ja samoajat suorittivat leirillä leiritarpon aktiviteetteja, joten leirin kokonaisvahvuus oli 50 henkeä. Yhteistyö Välkkeellä pohjusti Untamola-savun yhteishenkeä Kilkettä ajatellen. – Tarpoja- ja samoajaikäiset tutustuivat jo alkukesästä tuleviin leirinaapureihinsa ja Kilkkeelle lähtöä odotettiinkin entistä hartaammin, nauraa Tuija ”Tuikku” Haavisto ViMe:stä. ViMen ja VaKon yhteinen Välke onnistui hyvin ja leiriläisille jäi mukava muisto vähän suuremmasta leiristä. •••

loppu yhdessä partiokavereiden kanssa. Moni sudenpentu nukkui ensimmäisen telttayönsä Välkkeellä. Oriveden Eräsudet leireili Längelmäen päivölässä 9.-12.7. •••

Tinanvalanta ja Roskapeikko leirin vetonauloina • Teksti: Elina Eskola • Kuvat: Elina Eskola ja Ninna Tuhkio

Pälkäneen Kukkolassa vietettiin neljän lippukunnan yhteistä Välkeleiriä. Kolmen päivän leirillä sudenpennut ja seikkailijat pääsivät veistelemään, valamaan tinaa ja nukkumaan teltassa – jotkut jopa ensimmäistä kertaa elämässään! Sadepilvet kerääntyivät taivaalle samaa tahtia kun leiriläisten bussit lähenivät Kukkolan leirikeskusta. Sadepisaroita alkoi tipahdella juuri sopivasti, kun leiriläiset hakkasivat viimeisiä telttakiiloja maahan. 8-vuotiaalle Iida Sunellille tämä oli ensimmäinen teltassa nukkumiskokemus partiossa. – Telttojen pystytyskin oli kyllä tosi kivaa, ehkä yksi leirin parhaista jutuista, Iida tuumaa.

Iltapäivällä jokainen leiriläinen sai tehdä itselleen nimirintamerkin ja painaa Välke-huivin. Illansuussa leiriväki ehti vielä Mowglin koulutukseen, jossa salapoliisitaidoilla oli käyttöä.

Menninkäisen jäljillä Lauantaiaamu starttasi yön rankasta sateesta huolimatta mainiosti. Makuupussit eivät olleet kastuneet ja hymy oli herkässä. Aamuaskareiden jälkeen päästiin varsinaiseen toimintaan. Menninkäinen ja kanto -aiheisilla rasteilla tutkittiin luonnon ihmeitä, muotoiltiin taikataikinaa, vuoltiin lautaveneitä sekä rakennettiin menninkäinen luonnon materiaaleista. Iltapäivällä taikataikinamuotteihin valettiin tinaa. Sudenpennut saivat muistoksi valamansa tassun

ja seikkailijat kompassiruusun. Tinanvalanta tuntui olevan leiriläisistä erityisen jännää. – Parhaiten leiriltä jäi mieleen se tinajuttu, toteavat Miina Koivisto, Saara Huttunen ja Olli Huhtanen lähes yhdestä suusta. Lauantai huipentui leiriläisten valmistelemaan iltaohjelmaan, jossa seikkailijat esittivät Kalevala-aiheisia näytelmiä. – Meidän sudenpentujen tehtävänä oli harjoitella liikkeet erilaisiin partiohuutoihin ja se oli aikas hauskaa, Iida muistelee.

Roskapeikko villitsi Sunnuntaina oli aika laittaa teltat kasaan ja kerätä tavarat reppuihin. Aamupäivällä leiri kokoontui yhteiseen partiomessuun. Ennen kotiinlähtöä vielä itse Roskapeikko

vieraili paikalla. Sudenpennut ja seikkailijat tekivät päivän hyvän työn ja siivosivat läheisestä maastosta löytämänsä roskat, jotka sitten kiinnitettiin Roskapeikkoon. Sudenpennut ja seikkailijat tapaavat toisensa partion merkeissä taas syksyllä. Vaikka oli leirillä muutama onnekas, joilla leirikesä jatkuu vielä. – Mä pääsen myös Kilkkeelle, joka on ensimmäinen iso leiri, Miina kertoo innoissaan. Kesäkuun puolivälissä järjestetty leiri kokosi yhteen 70 partiolaista. Kyseessä oli Härmälän Ilvestyttöjen, Härmälän Haukkojen, Viinikan Sinityttöjen ja Teiskapartion yhteinen leiri. •••


Joulukampanja 2010 –

2 0 10

Hämeen Partiopiirin Joulukampanja on lippukuntien tärkein keino kerätä varoja omaan toimintaansa. Varainkeruu on osa partio-ohjelman suorittamista ja jokaiselle ikäkaudelle on kampanjassa omat suorituksensa. Tehomyyjät saavat palkkioksi ahkeruudestaan vuoden 2010 hienon tonttumerkin partiopaitansa hihaan. Supertehokkaille myyjille on luvassa lisäksi upea PartioScout-fanikaulaliina. Hämeen kampanjatuotteita ovat tänä vuonna aito ja tunnelmallinen, Timo Kästämän piirtämä adventtikalenteri sekä Mauri Kunnaksen ja Timo Kästämän iloiset joulukortit. Myynti alkaa perjantaina 15.10. Lippukunnat ohjeistavat myyjiä kampanjan kestosta. Adventtikalenterit ja korttipaketit tulevat myyjille lippukunnan kampanja-asiamiehen tai oman johtajan kautta. Kaikki asiamiehet osallistuvat koulutukseen ennen kampanjan alkua. Joulukampanja on lippukuntien iloinen tapa ansaita rahaa omaan toimintaan! Fanita partiota – ole tehomyyjä ja pukeudu tulevana talvena sesongin siisteimpään fanikaulaliinaan!

rtit

o k lu

Jou

Joulukortit on pakattu 5 kpl:n sellofaanipusseihin. Pusseissa on etiketit, joissa korttien kuvat ovat nähtävissä ilman että pussia tarvitsee avata.

Timo Kästämän taitekortit 5 kpl:n paketeissa,

Myyntihinta 5 €

Mauri Kunnaksen joulukortit 5 kpl:n paketeissa

i r e nt

Myyntihinta 3 €

e l a tik

t n e v d A

Adventtikalenteri on suomalaisten partiolaisten merkittävin varainhankintamuoto. Kalentereita myyvät paikalliset lippukunnat, joille suurin osa myyntituotoista menee. Erityisen adventtikalenterista tekee se, että ensimmäinen kalenterinluukku avataan aina ensimmäisenä adventtina, vuonna 2010 siis 28. marraskuuta. Kalenterin kääntöpuolelta löytyy joka joulu uusi joulutarina ja tietoa partiotoiminnasta. Adventtikalenteri on siivittänyt suomalaista joulunodotusta jo yli kuuden vuosikymmenen ajan. Ensimmäinen partiolaisten adventtikalenteri tuotiin markkinoille syksyllä 1947. Vuosikymmenten saatossa se on voittanut pysyvän sijan suomalaisten jouluperinteessä – ja sydämissä.

2 0 10

Kalenterin hinta vuonna 2010 on 6 euroa ja kalenterin on kuvittanut Timo Kästämä.


iloista varainkeruuta

2 0 10

Joulukampajasta potkua lippukunnan toimintaan • Teksti: Virpi Väyrynen

Moni hämäläinen partiolainen muistaa Iloitse Suomesta ja PartioScout -joulukampanjat. Osalla on muistissa vielä Markkojen Metsästys -kampanjakin. Viime vuodesta alkaen Hämeen Partiopiirillä on ollut uusi Joulukampanja, joka on tuonut raikkaan tuulahduksen myös lippukuntien varainhankintaan. Joulukampanjatuotteita on nyt Hämeen aikaisempien vuosien kampanjoista poiketen kolme. Partiolaisten adventtikalenteri on perinteinen ja ”se ainoa oikea”. Lisäksi tarjolla on kahdenlaisia joulukortteja. Adventtikalenterin kuuden euron myyntihinta tulee kokonaisuudessaan partiotoiminnan hyväksi. Myyntihinnan tuotto jakaantuu siten, että lippukunta saa 2,4 euroa, piiri 1,7 euroa ja keskusjärjestö 1,9 euroa. Piiri maksaa osuudestaan kannustepalkintojärjestelmän kulut, lippukuntien asiamiesten kouluttamisen ja muut kampanjakulut. Suomen Partiolaiset on puolestaan tuottanut ja painattanut adventtikalenterin. SP vastaa kalenterin kattomarkkinoinnista sekä muista kampan-

jaan liittyvistä työkaluista, kuten kampanjanhallintajärjestelmästä.

tilattu reilusti enemmän kuin viime vuonna, joten ne eivät lopu kesken.

kalenterista hittituote

upea fanihuivi

Adventtikalenterin piirtänyt Timo Kästämä on piirtänyt myös Hämeen taitekortit, joissa on viisi tunnelmallista kuva-aihetta ja kirjekuoret mukana. Nämä kortit myydään viiden paketeissa, luontoystävälliseen sellofaaniin pakattuina sisältää myös lisälehden, jossa on kuvat kaikista korttiaiheista. Ei siis tarvitse avata pakettia nähdäkseen, millaisia kuvia korteissa on. Joulupostikortit on tänä vuonna piirtänyt suomalaisten rakastama Mauri Kunnas. Kunnaksen kortteja myydään viiden erilaisen joulukortin paketeissa samalla tavoin pakattuina kuin Kästämän taitekortitkin. Joulukorttien tuotto tulee niin ikään suoraan partiotoimintaan, piirille ja lippukunnille. – Uskon, että adventtikalenterista tulee kampanjan hittituote, sanoo Hämeen Joulukampanjasta vastaava järjestöpäällikkö Petri Louko. – Kalenteri on perinteinen, turvallinen ja odotettu tuote. Samoin joulukortit jatkavat ihan varmasti menestystarinaansa. Kortteja on

Joulun jälkeisen talven hitiksi nousee Loukon mukaan takuuvarmasti PartioScout -fanikaulaliina. Pienellä vaivannäöllä piirin jokaisen partiolaisen on mahdollista saada lämmin ja tyylikäs huivi kaulaansa. – Ja kun koko ryhmällä tai lippukunnalla on fanitus päällä, niin sehän näyttää jo komealta Louko toteaa. Fanikaulaliina on siis kannustepalkinto, jonka saa jokainen partiolainen, joka on myynyt Joulukampanjan aikana vähintään 15 tuotetta. Lisäksi kaikki vähintään kahdeksan tuotetta myyneet saavat partiopaidan oikeaan hihaan ommeltavaksi tutun myyjämerkin, jossa on vuoden 2010 värit ja vuosiluku.

asiamies on tärkeä Lippukunnille Joulukampanja varainhankinnassa paras palkinto on raha. Omalla rahalla lippukunta voi tehdä omaa perustoimintaansa vapaammin, riippumatta partiolaisten vanhempien tuesta ja julkisista

avustuksista. Lippukunnille on lisäksi tarjolla retkeilyyn ja leireilyyn sopivia kannustepalkintoja. – Olisiko joidenkin lippukuntien tavoite rahan lisäksi saada lippukunnalle vaikka uusi puolijoukkueteltta tai kamina telttaan, Louko pohtii. Järjestöpäällikkö antaa Joulukampanjan kynnyksellä pari kuumaa vinkkiä. – Asettakaa lippukuntanne kampanjalle myyntitavoite ja siitä saatavalle rahalle selkeä, kaikkia motivoiva kohde. Hyviä kohteita ovat esimerkiksi Jamboree-matka, kesän lippukuntaleiri, lippukunnan kevätretki Hämeen Partiopiirin paraatiin Lahteen tai partiotaitokisat. Lippukunnan tapahtumakalenteri on täynnä hyviä partiotoiminnallisia kohteita. Toinen tärkeä vinkki on, että lippukunnan kampanja-asiamies on ihan ykkönen. Motivoitunut ja kouluttautunut asiamies tekee ihmeitä lippukunnan tulevan vuoden budjetille.

kohtelias ja muistaa aina kiittää. –Joulukampanjan paras myyjä on partioasuun pukeutunut, reipas ja aktiivinen partiolainen, joka menee kotiovilla tai kauppakeskuksessa rohkeasti ostajan puheille. Hymyä huuleen! Myyjille on pöytä katettu hyvillä ja myyvillä tuotteilla. Partiolaisten joulutuotteen paras myyjä on partio-asuun pukeutunut hymyilevä, reipas ja aktiivinen myyjä, joka menee rohkeasti koti-ovilla tai kauppakeskuksessa ostajan puheille.

2 0 10

•••

hymyä huuleen! Louko lisää vielä, että myyjillä on mukava tehtävä kaupata hyviä tuotteita. Hän muistuttaa, että partiolainen on myyntitilanteessa

k ampanjan mallia me tsät y töiltä • Teksti: Sanna Talsta • Kuva: Ulla Marttila

Tamperelainen Messukylän Metsätytöt -lippukunta onnistui viime vuoden joulukampanjassa erinomaisesti. Suuri rooli oli kampanjaasiamiehenä toimineella Lotta Kylmälahdella. – Metsätytöissä asiamiehen pesti on yleensä yksivuotinen, eli se kiertää jatkuvasti henkilöltä toiselle. Oleellisinta asiamiehen valinnassa on, että henkilöllä on käytössään auto, sillä tavaraa haetaan Partiotoimistolta laatikkokaupalla ja sitä toimitetaan kahdelle eri kololle, yli kymmenelle ryhmälle, Lotta kertoo.

aikatauluissa pysyttävä Tavaralogistiikan lisäksi Lotan tehtäviin asiamiehenä kuului ohjeistaa johtajia ja tehdä erilaisia materiaaleja, kuten lupalappuja sudenpentujen koteihin, vanhempainkirjeitä seikkailijoille ja tarpojille, juttu ja myyjäohjeet lippukuntalehteen sekä koontilomakkeet ryhmänjohtajille.

–Raha-asiat hoidimme yhdessä rahastonhoitajan kanssa siten, että kokosin ryhmien lopulliset myyntitiedot rahastonhoitajalle ja ryhmänjohtajat tilittivät rahat suoraan lippukunnan tilille. Kauttani ei siis kiertänyt yhtään käteistä, mikä helpotti työtä huomattavasti. Suurin työ tilityksissä ja palautuksissa oli pitää huolta siitä, että sovituissa päivämäärissä pysytään ja tiedot ovat piiriä varten ajoissa.

palkinnot innostavat Lotta oli viime vuonna joulukampanja-asiamiehenä ja koulutuksessa ensimmäistä kertaa, joten hän piti koulutusta erittäin hyödyllisenä. –Suosittelen tämän syksyn koulutusta aiemminkin asiamiehinä toimineille, sillä koulutuksessa painotetaan erityisesti uudistuneen kampanjanhallintajärjestelmän käyttöä. Lisäksi voi tietysti jakaa ja saada vinkkejä muista lippukunnista. Metsätytöissä on perinteisesti jaettu myyntituotto niin, että ryhmät saavat suoraan puolet myymiensä tuotteiden lippukunnalle jäävästä osuudesta. Tämä motivoi Lotan

mukaan vuodesta toiseen sekä johtajia että lapsia, sillä tuotolla saa hankittua esimerkiksi kokouksiin kaikenlaista ekstraa. Monilla johtajilla on myös tapana järjestää yksi syksyn kokouskerroista niin, että ryhmä jakautuu kolon lähialueille myymään. Tämä on samalla hyvä tapa opetella myymistä muillekin kuin omille sukulaisille ja kavereille. –Koska aiemmassa kampanjamallissa emme laskeskelleet henkilökohtaisia pisteitä ja tilanneet myyntipalkintoja, olivat henkilökohtaiset kannustepalkinnot viime vuonna uusi ja kiva juttu. 62 myyjää sai myyjämerkin ja 39 buffin, ja tänä syksynä into toivottavasti vielä kasvaa kun palkinnot ovat tutumpi juttu. Lippukunnan huimimman myyntisaaliin teki Karhut-lauma, joka myi 136 kalenteria ja 134 postikorttipakettia. Yhteensä ryhmien kassoihin kilahti hieman yli tuhat euroa. Lippukunnalle jäävä tuotto kohdistettiin Kilkkeeseen ja palkintopisteillä tilattiin muun muassa Kilkkeelle tarvittavia varusteita. •••

Messukylän Metsätyttöjen Karhut-lauma teki viime vuoden joulukampanjassa huiman tuloksen.

2 0 10


Täplä

10 erätaitokurssit

Kolme kettua – kerää koko sarja! • Teksti: Pilvi Paarlahti • Kuvat: Harri Halmejärvi

Syksy on erätaitokurssien sesonkikausi. Peruskurssi Sinikettu ja jatkokurssi Tulikettu järjestetään syksyisin, peruskurssin toinen osa Hopeakettu talvella. Mikä vie kouluttajan ja kurssilaisen luontoon? Miksi kurssit kannattaa kahlata läpi? – Parasta on oman tietämyksen ja kokemusten jakaminen kurssilaisille, sanoo kettukursseilla kouluttajana toimiva Heikki Kylmälä (Napapiirin Pojat). Mies on viihtynyt kettukurssien parissa vuodesta 2006 ja mukaan on tarttunut monta hauskaa muistoa. – Yhdellä Tuliketulla kurssilaiset eivät meinanneet löytää leiripaikkaansa yösuunnistuksen jälkeen, kun heijastimet olivat unohtuneet, Heikki naurahtaa.

Tämän vuoden Siniketun kurssinjohtaja Harri Halmejärvi (Lähteen Vartijat) on myös pitkän erätaito-oppimäärän käynyt. – Olen järjestänyt piirissä erätaitokursseja vuodesta 2002. Ajauduin kouluttajaksi sattumalta ja tällä tiellä olen vieläkin. Harrin mielestä parasta kursseissa ovat kokonaisuus ja oman tiedon jakaminen. – Lisäksi pääsee irti normaaleista arkirutiineista, hän sanoo.

hyödyllinen kokemus Pian 18 vuotta täyttävä Antti Helske (Kuoreveden Kotkat) kävi peruskurssit 16-vuotiaana ja osallistuu tänä syksynä Tuliketulle. Hän pitää kurssien käymistä hyödyllisenä kokemuksena, vaikka oli itse hieman vanha peruskursseille.

– Parhaiten mieleen jäivät rakotulet laavumajoituksessa Hopeaketulla. Se oli uusi juttu, jonka voisi tehdä uudestaan. Tuliketulta Antti odottaa retkeilyä mukavassa seurassa sekä vanhojen tuttujen tapaamista. – Ensiapua olisi hyvä kerrata. Jos siitä aiheesta on jotain käytännöllistä ja uutta, niin hyvä.

partioura nousuun Kaikki kolme ovat samoilla linjoilla siitä, miksi erätaitokursseille kannattaa osallistua. – Kursseilla opitaan retkeilyn perustietoja ja taitoja sekä päästään kokeilemaan taitoja myös käytännössä, pohtii Heikki. – Tarpojille peruskurssit ovat kyllä hyvä juttu. Jos nuorta partiolaista on kotona ohjattu väärään suuntaan

tai ei ole saanut tarpeeksi tietoa ja harjoitusta, niin näillä kursseilla saattaa partioura kääntyä nousuun. Retkeilykokemuksena kurssit olivat myös hienoja, sanoo Antti. Harri muistuttaa, ettei perustaitojen kertaus mene hukkaan. – Kursseilta saa eväitä retkeilyyn, vaikka olisi jo kokemusta. Silti voi oppia uusia asioita, sillä joku toinen voi katsoa samaa asiaa eri näkökulmasta. Hän lisää vielä, että retkeily on osa partiota. – Jos retkeilytaidot ovat huonosti hallussa, riskitekijät kasvavat ja saadaan lisäksi huonoa partioohjelmaa. Ja kuka nyt huonoa laatua haluaisi? •••

Lokakuu 2010

woomal

Lisää ympäristötietoa • Teksti: Riikka Suhonen

Suomen ja Senegalin partiojärjestöjen kumppanuushanke Woomal käynnistyi viime vuonna. Ohjelmaan kuului Senegalissa järjestetyn Woomal-leirin lisäksi metsitystä, ympäristövalistusta ja koulutusta.

Puitteet kuntoon Hankkeen kautta on vahvistettu Senegalin partioliikkeen ympäristöosaamista kouluttamalla vertaiskouluttajia, jotka vievät viestiä eteenpäin paikallisille lippukunnille. Lisäksi pienluottojen kassanhoitajat ja paikalliset naisryhmät saivat koulutusta muun muassa kirjanpidossa ja hedelmien säilönnässä. Yhteensä Woomal-hanke koulutti viime vuonna yli 400 ihmistä hankehallinnossa, ympäristönsuojelussa ja ekologisissa kysymyksissä. Ensimmäisen vuoden aikana satsattiin erityisesti partiokeskusten kunnostamiseen ja varusteluun.

suomalaiset tempaisivat Tietotaitoa kestävästä kehityksestä ja ympäristöstä levitetään hankkeessa eri tavoin. Kylissä ja kortteleissa järjestetään ohjattuja ryhmäkeskusteluja esimerkiksi aavikoitumisesta tai jätteiden lajittelusta, ja niissä opittuja teemoja syvennetään

kotikäynneillä. Ympäristöaiheisten elokuvailtojen ja tiedotusvälineiden kuten radion kautta tavoitetaan suurempia yleisöjoukkoja. Vuonna 2009 ympäristökasvatustilaisuudet tavoittivat viidellä hankepaikkakunnalla kaikkiaan lähes 30 000 ihmistä. Woomal-leirin 35 suomalaista osallistujaa edistivät hanketta konkreettisesti viime kesänä Senegalissa istuttamalla puuntaimia Mboroon, mangrove-metsää Fimelaan ja marssimalla ympäristötempauksessa Diourbelissa. Woomal-hanke tukee paikallisten omaa aktiivisuutta ympäristönsuojelussa. Tänä vuonna perustetaan kompostiyksiköitä, jotka samanaikaisesti vähentävät orgaanisia jätteitä ja keinotekoisia lannoitteita pelloilla ja puutarhoissa. Vuoden 2009 ponnistelut ovat nostaneet hankkeen peruspilarit pystyyn. Toisena hankevuotena on tarkoitus luoda entistä vahvempia yhteyksiä kumppaneihin: naisyhdistyksiin, kansalaisjärjestöihin, paikallisiin viranomaisiin ja kouluihin. ••• Kirjoittaja on toiminut vuoden 2010 ETVO-vapaaehtoisena Woomalhankkeessa

tummat lasit

Seikkailija oppii kisailemalla • Teksti: Anna Hankela • Kuva: Petri Louko

Seikkailijaikäkauden päätavoitteena on, että seikkailija oppii retkeily- ja erätaitoja. Näitä taitoja harjoitellaan kokouksissa ja opitaan käytännössä retkillä, leireillä ja tietysti kisoissa. Kisoissa seikkailija pääsee mittaamaan jo opittuja taitoja, oppimaan uutta ja toimimaan yhteistyössä seikkailijatoveriensa kanssa. Kisat ovat aina olleet partion perustoimintaa ja yksi partiomenetelmän tärkeä osa-alue. Kisat kuuluvat myös olennaisena osana seikkailijaikäkauden ohjelmaan. Jokaisen ilmansuunnan suorittamiseen kuuluu vähintään yhdet kisat. Kolmannen vuoden yksi väliilmansuunnista on isojen kisat eli osallistuminen tarpojien kisoihin. Jo seikkailijaohjelma sinänsä tukee kisoihin osallistumista. Ikäkauden aktiviteetteihin kuuluu paljon perinteisiä, käytännön partio- ja

erätaitoja, joita on helppo testata kisamuodossa. Kisoihin osallistuminen myös motivoi seikkailijoita harjoittelemaan jo opittuja taitoja. Kisainnostuksen kehittymisen kannalta seikkailijaikäkausi on juuri sopiva ajankohta aloittaa kisailu.

monet kisat vuodessa Seikkalijaikäkaudelle on tarjolla monenlaisia kisoja. Hämeen Partiopiiri järjestää vuodessa yhdet varsinaiset kisat, jotka ajoittuvat kevääseen tai syksyyn. Lisäksi toisen ja kolmannen vuoden seikkailijat voivat osallistua piirin tarpojaikäkauden kilpailuihin (oranssi ja vihreä sarja) talvella ja keväällä. Alueilla voidaan järjestää omia kilpailuja, joihin myös seikkailijat voivat osallistua. Esimerkiksi Tampereen Partiolaiset järjestävät vuosittain leikkimieliset Yrjönviestin ja Harhahetken. Myös seikkalijaohjelmaan kuuluva Sepeli

eli Seikkailijapeli voidaan järjestää kisamuotoisena lippukunnan tai muutaman lippukunnan kesken. Lippukunnissa voidaan järjestää lippukunnan omiakin kisoja. Pienet kisat sopivat hyvin esimerkiksi samoaja- tai vaeltajaryhmän projektiksi tai pj-työn aiheeksi.

kokeneemmilta tukea Piirin järjestämissä seikkailijakisoissa noudatetaan omaa seikkailijakisojen järjestelyohjetta. Seikkailijajoukkueeseen voi kuulua 4–6 jäsentä, jotka ovat iältään 10–13-vuotiaita. Seikkailijajoukkueen mukana kulkee saattaja, joka ei saa osallistua kilpailutehtävien tekemiseen. Saattajan rooli on koettu sekä hyvänä että hankalana. Toisaalta seikkailijat oppivat itse tekemällä virheistään ja kaikki vartion jäsenet pääsevät osallistumaan tehtäviin. Toisaalta taas kisavartiosta puuttuu perinteinen johtajamalli, jonka esimerkkiä

seuraten seikkailijat oppisivat, miten kisoissa kuuluu toimia. Saattaja ei voi vaikuttaa itse kilpailusuoritukseen, mutta voi tehtävän jälkeen edistää oppimista kertaamalla, mitä tehtävässä olisi voinut tehdä paremmin. Tarpojien kisoissa seikkailijat pääsevät mukaan oikeisiin partiotaitokilpailuihin. Oranssin ja vihreän sarjan kisoissa 12 vuotta täyttänyt seikkailija pääsee kisailemaan isompien tarpojien kanssa. Uusien partiotaitokilpailujen sääntöjen myötä kilpailuvartion ei tarvitse olla luonnollinen vartio, vaan samaan vartioon voidaan sekoittaa eri ikäkausien ja ryhmien jäseniä. Tämä onkin suositeltavaa, jotta seikkailijat voivat ainakin ensimmäisissä kisoissaan oppia kokeneemmilta partiolaisilta kisataitoja.

onnistumisen elämyksiä Miten kannustetaan seikkailijat kisailemaan? Kisailun aloittamisessa

tärkeässä asemassa ovat sammon ja ikäkausivastaavan kannustus ja tuki sekä lippukunnan kisakulttuuri. Kisoihin lähtemisen kynnys tulee asettaa matalalle ja tavoitteeksi ennen kaikkea uuden oppiminen ja mukava yhdessäolo. Onnistumisen elämyksiä syntyy kun seikkailija huomaa opituista taidoista olevan hyötyä myös kisoissa.

Kisoissa tarvittavista taidoista saa helposti koottua useammankin kokouksen sisällön ennen kisoja. Monia kisoissa hyödyllisiä tietoja ja taitoja, kuten ajanottoa, yhteistyötä, tehtäväkäskyjen lukemista tai tehtävä- ja pisteluettelossa annettuja vinkkejä, voi harjoitella jo etukäteen. •••


Täplä

Lokakuu 2010

11

aluetapaamiset

Mistä on Akaan aluetapaamiset tehty? • Teksti: Kirsi-Maria Lamppu, Mari Ahola, Tuija Haavisto, Katariina Kemppi • Kuva: Kirsi-Maria Lamppu

Piirin alueella järjestettiin syyskuun aikana aluetapaamisia. Näissä tapaamissa kunkin alueen lippukunnat käyvät läpi ajankohtaisia asioita läpi alueohjaajan vetämänä. Mitä tapahtui Akaan alueen aluetapaamisessa ja mitä näissä tapaamisissa yleensä tehdään?

lupa verkostoitua Lippukunnanjohtajan pesti voi hetkittäin tuntua yksinäiseltä ja

aluetapaamiset tuovatkin tähän oivaa lääkettä. Tapaamisissa voi tavata ”kollegoja”, verkostoitua ja saada uusia ideoita oman lippukunnan toimintaan. Jos lippukunnassa on vähän johtajia tai lapsia, niin yhteistyöllä saadaan järjestettyä laadukasta toimintaa nuorille helpommin. – Olemme järjestäneet Akaan alueella yhteisen vartionjohtajakurssin jo monta vuotta ja tänä syksynä järjestetään vielä samoajien ROKryhmänohjaajakoulutusviikonloppu. Lisäksi meillä on ollut yksi yhteinen tarpojien päätösmajakka, Akaan alueohjaaja Kirsi-Maria Lamppu listaa. Akaan aluetapaamisissa on lupa

myös itse saada jotain. Alueella on perinteisesti pidetty vähintään yksi johtajahuollollinen tapaaminen vuodessa. – Aluetapaamiset ovat hyvä väylä viedä myös lippukuntien huolia ja murheita sekä tietysti niitä ilonaiheita ja onnistumisia piirin tietoisuuten, jotta niistä voitaisi oppia laajemmin ja mahdollisesti kehittää epäkohtia parempaan suuntaan, Kirsi-Maria vinkkaa.

Tukea johtamiseen Jokaisessa Akaan aluekokouksessa pyritään tekemään jotakin mukavaa, jota voi sitten viedä omiin

lippukuntiin. Esimerkiksi kevään kokouksen aluksi tehtiin Partion synttärikakku yhdessä. Ohjelma voi olla myös esimerkiksi kädentaitoja. – Suurin osa aluetapaamisten ajasta menee kuulumisten vaihtoon ja terveisten viemiseen. Jutellaan siitä, mitä Hämeen Partiopiirin aluella tapahtuu ja mitä on tiedossa – puolin ja toisin. Tapaamisissa voidaan tehdä ehdotuksia myös lippukuntien yhteistyöstä, jos huomataan, että siitä voisi olla jokaiselle hyötyä, Kirsi-Maria kuvailee. Aluetapaamisissa käydään läpi piirin tähtikartta, eli suunnitelma tulevien piirikisojen pitopaikoista, ja kysellään kiinnostuneita kisojen

järjestäjiä. Ketään ei pakoteta järjestämään isoja piirin tapahtumia tai alueen yhteisiä pienempiä juttuja, mutta ilmiantoja otetaan vastaan ja välitetään eteenpäin, koska verkostot laajenevat, kun saadaan ihmisiä kasaan eri puolilta aluetta. Aluetapaamisten tärkein tarkoitus on kuitenkin tukea lippukuntien johtajia omissa pesteissään, lippukunnan johtamisessa. •••

Mari Ahola, Kyynärön Kiertäjät ”Aluetapaamiseen kannattaa ehdottomasti osallistua! Sieltä saa uusia partiokavereita ja uusia ideoita ja toisenlaisia näkökulmia johtamiseen ja toimintaan yleisesti.” •••

Tuija Haavisto, Viialan Metsänkävijät ”Aluetapaaminen on mahtava juttu! Siellä tutustutaan uusiin ystäviin ja yhdistelemme erilaisia leirikokoonpanoja. Esimerkkeinä tältä kesältä Välke, jonka Viiala ja Valkeakoski järjestivät yhdessä sekä tietysti Kilke, missä olivat mukana Toijala, Valkeakoski ja Viiala. Akaan muut lippukunnat eli Erä-Pirkot, Kanavan Vartijat, Kyynärön Kiertäjät, Vesilahden Vasamat ja Urjan Varstat muodostivat naapurisavumme Kilkkeellä. Kun ohjaajat ovat jo tutustuneet, niin leiri toimii todella mukavasti. Olihan meillä tarpojien majakkakin viime vuoden kesän alussa ja siinä olivat mukana Lempäälä, Valkeakoski ja Viiala. Aluetapaamisissa on koettu yhteenkuuluvuutta, vaikkakin olemme erilaisista lippukunnista ja ikähaitarikin on aika laaja. Joskus ollaan oltu nuotiolla ja paistettu makkaraa. Syötävää tapaamisissa on ollut aina tarpeeksi.” •••

U l kon a . Per i l lä . Juuremme ovat syvällä suomalaisessa ulkoilussa. Olemme perillä parhaasta valikoimasta, sekä siitä mitä ulkona harrastetaan. Arjen polttavan kiireen keskellä avaamme ikkunan ulos luontoon, voimme nauttia – olemme perillä.

Kuva: Fjällräven

Akaan alueen partiolaiset viihtyivät yhteisissä ja vierekkäisissä savuissa myös Kilkkeellä. ”Kun ohjaajat olivat jo tutustuneet, leiri toimi todella mukavasti”, kertoo Tuija Haavisto ViMe:stä.

HELSINKI | ESPOO | VANTAA HÄMEENLINNA | IDEAPARK | TAMPERE JYVÄSKYLÄ | OULU | SAARISELKÄ www.partioaitta.fi


Täplä

12

Lokakuu 2010

uudet tilat

Partiotoimiston tilat monipuolistuivat • Teksti: Sanna Talsta • Kuvat: Galina Berezina ja mika Parkkola

Partiotoimisto sijaitsee Tampereen Pienteollisuustalon viidennessä kerroksessa.

Partiotoimisto sijaitsee osoitteessa Yliopistonkatu 60 A, 5 krs., 33100 Tampere, kulmassa jossa vastapäätä sijaitsevat Tampereen Yliopiston päärakennus ja Tampere-talo. Sisäänkäynti A-portaaseen tapahtuu Tampere-taloa vastapäätä olevasta sisääntulosta. Partiotoimisto sijaitsee noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Rautatieasemalta ja Linjaautoasemalta.Rautatieasemalta tullessa voi hyödyntää matkakeskustunnelia, jota pitkin pääsee Pakkahuoneenaukiolle ja Tullintorin kauppakeskukseen. Tampereen kaupungin liikennelaitoksen linjat 8, 10, 13 ja 22 ajavat Partiotoimiston ohitse. Pysäkit sijaitsevat Kalevantiellä ja Yliopistonkadulla.

Viisi kokoustilaa Partiotoimistossa on viisi varattavaa kokoustilaa. Lisäksi suurempien tapahtumien käyttöön voidaan ottaa aulatilat ja toimiston tilat. Suurin sallittu henkilömäärä tiloissa kerrallaan on 225 henkeä. Kokoustilat 1- 4, voidaan yhdistää tai jakaa siirtoseinillä tilatarpeen

mukaan. Lisäksi toimistolla on erillinen kokoustila nimeltään Hallituksen huone. Käytössä ovat myös aulatilat sohvaryhmineen sekä toimiston aukioloaikoina kirjaston kokoontumispöytä. Kokoustilojen kalusteita voidaan tarpeen mukaan sijoitella eri muotoihin. Kokouksen lopuksi kalusteet tulee siirtää alkuperäiseen muotoonsa.

tilat varattava aina Tilavaraukset tehdään puhelimitse tai sähköpostilla toimistosihteeri Sari Huurros-Aaltoselta, puh. (03) 3123 4900, sari.huurros@partio.fi. Varauksen voi tehdä myös kunkin ryhmän oman toimihenkilön kautta. Vaikka ryhmän puheenjohtajalla olisi avain tiloihin, on tilat aina varattava etukäteen päällekkäisyyksien välttämiseksi. Varatessa tulee ilmoittaa osallistujien määrä, vastaavan henkilön yhteystiedot sekä tarpeet muun muassa av-tekniikkaan ja kokoustarjoiluihin liittyen. Kokoustiloihin kuljetaan toimiston aukioloaikoina, arkisin klo 9–17, Partiotoimiston ovesta ja muina aikoina kokoutilojen omasta ovesta. •••

Kylässä Partiotoimistolla • Teksti: Eeva Kahilaniemi-Parkkola

Pienteollisuustalo Tampereen sydämessä, Tampere-talon ja Yliopiston kupeessa on täynnä uudenlaista elämää. Vanhat Tampereen yliopiston käytössä olleet tilat on remontoitu lattiasta kattoon vastaamaan nykyajan tarpeita erilaisiksi toimisto-, tuotanto- ja opetustiloiksi. Partiotoimisto muutti uusiin tiloihin, lähemmäs keskustaa, kesäkauden aikana ja toimintakausi starttasi varsinaisesti elokuun alussa. Jos aiemmin moni jätti lampsimatta Partiotoimistolle, koska se oli keskustasta nähden syrjässä, nyt uusi toimisto on aivan Tampereen sydämessä. Rautatieasemalta toimistolle kävelee kymmenessä minuutissa Tullintorin halki, eikä yliopistoltakaan tarvitse kuin luoda katsaus tien toiselle puolelle, niin Partiotoimisto siintelee edessä. Parkkipaikat ovat keskusta-alueella kortilla, ellei halua pelata rahalla, joten julkiset kulkuneuvot ovat ehdoton ykkösvaihtoehto Partiotoimistolle

suunnatessa. Tampereen kaupungin liikennelaitoksen linjat 8, 10, 13 ja 22 ajavat Partiotoimiston ohitse. Pysäkit sijaitsevat Kalevantiellä ja Yliopistonkadulla.

mainiot kokoustilat Työntekijät tuntuvat viihtyvän

uusissa nykyaikaisissa ja siisteissä tiloissa hyvin, mutta tilat ottavat avosylin vastaan myös muut käyttäjät. Aukeista kokoustiloista saadaan isompaan tarpeeseen tulevia piirin toimitiloja, mutta tarpeen vaatiessa ne palvelevat hyvin myös useita pienempiä porukoita. Tila on jaettavissa äänieristetyillä väliseinillä neljään

osaan ja kokoustilojen yhteydestä löytyy moderni ja nykyaikainen teollisuuskeittiö muonittamaan isommankin kokousväen. •••

Kommentti: ”Papukaijamerkkejä!” Partioperhe Parkkola testasi Partiotoimiston uudet tilat eräänä kauniina syysmaanantaina. Vaunujen kanssa ylös pääseminen tuotti ongelmia ahtaine ovensuineen ja rappusineen. Riuska isäntä joutui tarttumaan lastenvaunujen toisesta päästä kaksin käsin saadakseen lapsen mukaan viidenteen kerrokseen. Onneksi takaisintulomatkalle selvisi, että Partiotoimiston oven edestä pääsee suoraan tilavalla tavarahissillä Pienteollisuustalon sisäpihalle, josta kulku pois sujui jouhevasti. Partiotoi-

miston pisteet singahtivat silmissäni pilviin ja papukaijamerkkejä kertyi rintapieluksiin heti tuplasti. Modernit ja siistit tilat ovat ilo silmälle, mutta sama tunnelma leijaili aivosolukoihini, kuin olisin mihin tahansa muuhun toimistoon astunut. Jäin kaipaamaan niitä aitoja partiokokemuksia, sitä hajua ja tunnelmaa kun astuu sisään partiotoimintaa ylläpitävään toimistoon. Lattioilla ei maannut ainuttakaan pahvilaatikollista retkeilytarvikkeita, missään ei ollut

kuivumassa olevaa telttaa tai yksikään kokousmappi ei seilannut pöytätasoilla odottamassa parempia aikoja. Onneksi pian selvisi, että toimiston partioesineistö, viirit, leirijulisteet, partiokirjallisuus ja maailmalta saadut muistoesineet odottaa vielä varastossa esille laittamista. Samoin ilmoitustaulut ovat vasta tulossa. Niistä se kotoisa tunnelma lopulta syntyy. •••

Kokoustilat ja Partiotoimiston suurtalouskeittiö ovat ryhmien ja erilaisten projektien käytössä. Tilat varataan toimistolta tai ryhmän oman työntekijän kautta.


Täplä

Lokakuu 2010

13

uudet tilat

K allentalolla päivystää Lote • Teksti: Hanna Virtanen

Istun junassa ja katson sateista päijäthämäläistä maisemaa. Olen matkalla toiselle Hämeen Partiopiirin toimistoista eli Lahden Kallentalolle. Helsingistä matka junalla taittuu tunnissa ja Tampereelta vajaassa parissa. Jään junasta pois Lahden asemalla ja lähden kulkemaan radan viertä kohti Kallentaloa. Jos aikaa olisi enemmän, voisin käydä vilkaisemassa myös Lahden keskustan, joka on asemalta muutaman korttelin päässä. Nyt jatkan kuitenkin matkaa, sillä piirin jär-

jestöpäällikkö Petri ”Lote” Louko odottaa jo minua.

dominokeksejä tarjolla Toimisto on käytännössä auki aina, kun Lote on paikalla ja toimistolle voi ilmestyä milloin vain. Lote kertoo olevansa paikalla yleensä neljänä päivänä viikossa. Tällä hetkellä Kallentalo pyörii yhden miehen voimin, mutta suunnitelmissa on saada toimistolle myös harjoittelijoita. Lote kertoo, että päivisin kävijöitä on harvakseltaan, mutta iltaisin ja viikonloppuisin

talo täyttyy jaostojen ja ryhmien kokouksista sekä piirin päiväkursseista. Viikonloppua kohden myös kurssimateriaalin hakijoiden määrä lisääntyy. Vaikka Kallentalo on jo reilusti yli 100-vuotias, on kokouksia ja kursseja varten olemassa täysin modernit laitteet. Lote kehottaakin poikkeamaan Kallentalolle jo pelkästään historiallisen rakennuksen takia ja nauttimaan kahvit Dominokeksien kera, sillä niitä kuulemma talosta löytyy varmuudella aina. •••

Historiallisen talon monet vaiheet Kallentalolla on pitkä historia, joka alkaa jo vuodesta 1879. Hirteen merkitty vuosiluku viittaa rakennukseen, joka oli silloin pystytetty Kärkölään ja palveli siellä meijerinä. Myöhemmin meijeri purettiin ja siirrettiin Lahteen asuinrakennukseksi. Tila, jolla Kallentalo sijaitsi, vaihtoi omistajaa vuonna 1932. Uusien omistajien, Yrjö ja Kalle Widgrenin, myötä Kallentalo sai

myös ensi kosketuksensa partiolaisiin, ja Kallentalosta muodostui jonkinlainen Eräveikkojen ja Salpausselän Tyttöjen tukipiste. Moni partiolainen suoritti Kallen opastuksella puutarhurin merkin Kallentalon pihapuutarhassa. Talossa näkyy myös muistoja sodasta, sillä vuosien 1917-18 aikana talon ikkunasta tuli sisään kiväärin luoteja ja talvisodan aikana sirpaleita. Jäljet näkyvät ison

huoneen kaakeliuunissa vieläkin. Kallentalo myytiin Eräveikkojen Kannatusyhdistys ry:lle vuonna 1969. Kannatusyhdistys kunnosti talon partiokämpäksi ottaen lainan pankista ja myyden jokaisen seinälaudan jopa useampaan kertaan lahjoittajille, joiden nimet merkittiin lautojen alareunaan. Ne ovat tosin jo haalistuen häipyneet. 1980-luvulla Kallentalossa toteutettiin suuri remontti, jolloin

taloon saatiin esimerkiksi sisävessa. Talon yleisilme pyrittiin säilyttämään mahdollisimman samanlaisena. Viimeisimmäksi talo on remontoitu vuonna 2004, kun Kallentalosta oli tullut Salpausselän Partiolaiset ry:n piiritoimisto. •••

Viihtyisä soppi Hämeenlinnassa • Teksti: Iija Filen

Hämeenlinnan kokoustila sijaitsee Hämeenlinnan keskustassa, Arvi Kariston kadun ja Palokunnankadun kulmassa. Linja-autoasemalle on matkaa noin 300 metriä ja rautatieasemalle noin 900 metriä. Myös autolla paikalle on helppo tulla: Moottoritieltä on kokoustilaan matkaa noin 900 metriä ja parkkipaikkoja löytyy vierestä Palokunnankadulta sekä Arvi Kariston kadun päästä. Itse tila on kerrostalon alakerrassa sijaitseva asunto. Eteisen ja WC:n

lisäksi tilassa on kaksi huonetta, joista pienempi ja ikkunaton on Hämeenlinnan alueen partiolaisten varastotila. Varsinaisessa kokoushuoneessa on iso pöytä ja tuoleja, sekä pieni keittiötaso kahvinkeittimineen ja altaineen. Iso tussitaulu mahdollistaa lennokkaiden suunnitelmien esittämisen kokousväelle. Myös jääkaappi ja mikro tilasta löytyvät, joten nälkäinenkin saa ruokansa lämpimäksi.

sopii pienille ryhmille Piirihallituksen jäsen, Henna

Heikkilä, kuvaa tilaa viihtyisäksi kokoussopeksi. Heikkilän mukaan tilat sopivat hyvin pienten ryhmien ja jaostojen kokouksiin, joissa osallistujia ei ole kymmentä enempää. Verratessa tilaa Tampereen uusiin tiloihin Heikkilä tyytyy toteamaan: – Vaikeahan tilaa on verrata Tampereen upouusiin tiloihin, tosin Hämeenlinnan kokoustilan isosta ikkunasta voi seurata tylsemmän kokouksen aikana Hämeenlinnan vilkasta kaupunkiliikennettä. Onneksi ikkunoissa on rullaverhot, joten osallistujien kaikki

mielenkiinto ei mene ohikulkevia autoja katsellessa. Kokoustilaa voi varata piiritoimistolta Tampereelta puhelinnumerosta (03) 3123 4900.

Kokoustilan avaimen voi Hämeenlinnassa hakea Partioaitalta osoitteesta Palokunnankatu 15 aukioloaikojen (ark. 10–19, la 10–15) puitteissa. Tampereelta tulevat voivat hakea avaimen

K I S A K U N TO O N ! -projekti etsii yhteensä kuutta aktiivista tarpoja- ja samoajavartiota, jotka eivät ole viime aikoina käyneet partiotaitokisoissa. Tarjoamme opastusta sekä vartiolle että luotsille ja annamme käyttöönne ohjaajan, joka auttaa vartiota kisapäivään valmistautumisessa. Kaikki ohjaus tähtää oikeilla varusteilla tapahtuvaan nautittavaan päiväretkeen piirin partiotaitokisoihin.

Seuraa ilmoittelua. Haku käynnistyy pian!

Vastineeksi vaadimme sitoutumista projektiin kahdeksi vuodeksi sekä vartiolta että heidän luotsiltaan, valmistautumisesta ja kisakokemuksista kertomista piirin julkaisuissa sekä osallistumista vähintään kahteen oman sarjan kisaan projektin aikana.


Täplä

14

Lokakuu 2010

LIPPUKUNNANJOHTAJATAPAAMINEN

Nämä päivät ovat sinun, lippukunnanjohtaja! • Teksti: Katariina Kemppi • Kuvat: Marjo Majlund

Tanssia, retkiä, vaaleja, nuotiota, rokkia…

Suomen Partiolaisten jäsenkokous pidetään 20.–21.11. Tampereella ja sen yhteyteen järjestetään myös lippukunnanjohtajatapaaminen. Tapahtumilla on osittain yhteistä ohjelmaa, mutta lippukunnanjohtajille on tarjolla myös omaa, erityisesti heitä varten suunniteltua ohjelmaa. Ja ohjelma se vasta onkin mielenkiintoista tässä tapahtumassa. – Kerrankin on tarjolla tapahtuma, johon lippukunnanjohtaja saa tulla valmiiseen pöytään, tapahtuman johtaja Katja Jäntti tiivistää.

Lauantaina Tampere-talolla aloitetaan avajaisilla ja lounaalla. Sen jälkeen päivä jatkuu erilaisilla workshopeilla, joiden aiheet liittyvät muun muassa mediaan, käsitöihin, tanssiin ja vaikuttamiseen. Luvassa on siis paljon vinkkejä, ideoita ja sparrausta. Lauantai-iltapäivällä kuullaan tutkimusmatkailija Patrick ”Pata” Degermanin innostava puhe unelmiin tähtäämisestä ja yhteisten tavoitteiden saavuttamisesta. Pata vie yleisön tutkimusmatkalle retkikuvien

ja eri teemojen siivittämänä. Iltapäivän ohjelma jatkuu vielä vaalitentillä, iltanuotiolla läheisessä Sorsapuistossa, rokkaavalla iltaohjelmalla sekä iltabuffetilla Sorsapuistosalissa.

mukavien tehtävien muodossa. Tehtävät on tietysti kirjoitettu tampereen kielellä, mutta tulkkausapua varmasti saa kadulla kulkevilta paikallisilta. Suunnistuksen jälkeen osallistujat pääsevät nauttimaan vielä lounaasta.

”Pipa päässä rotvallin reunalla”

Miksi lippukunnanjohtajan kannattaa osallistua tapaamiseen ja mitä hyötyä siitä on hänelle?

Sunnuntaina LPKJ-tapaamisen osallistujille on tarjolla Tampereaiheinen kaupunkisuunnistus heti Hetkipalveluksen jälkeen. Kaupunkisuunnistus vie osallistujat mitä tamperemaisempiin paikkoihin erilaisten kimuranttien, mutta silti

– Nämä päivät on tehty ja suunniteltu juuri lippukunnanjohtajalle. Juhlavuoden päätöstapahtumassa nostetaan yksi partion tärkeimmistä pesteistä – ellei peräti tärkein – lippukunnanjohtaja, sille kuuluvaan

arvoonsa, Katja Jäntti kertoo. – Paikalle kannattaa ehdottomasti tulla, sillä silloin pääsee vaikuttamaan, kuulemaan ajankohtaisista asioista, saamaan koulutusta, rentoutumaan ja ennenkaikkea tapaamaan toisia lippukunnanjohtajia ja nauttimaan ohjelmasta, joka on suunniteltu juuri lippukunnanjohtajille. Ilmoittautumisaikaa tapahtumaan on 18.10.2010 asti. Lisätietoja tapahtumasta osoitteessa: http://www.partio.fi/Projektit/Suomi/ Juhlavuosi/LPKJ-tapaaminen.iw3

Lippukunnanjohtajia edellisessa LPKJtapaamisessa Tampereella vuonna 2007.

•••

JÄSENKOKOUS

Mikä ihmeen jäsenkokous? • Teksti: Jaakko Pirttikoski • kuva: marjo majlund

Puskaradio laulaa suuren ja mahtavan jäsenkokouksen saapuvan Tampereelle. Kuka on kokoamassa jäseniään ja onko tilanteesta syytä huolestua? Mistä ylipäätään jäsenkokouksessa on kysymys? Lippukunnassa kaikki merkittävimmät päätökset tekee vuosikokous. Samoin partiopiirillä on syys- ja kevätkokoukset, joissa valitaan puheenjohtajat ja hallituksen jäsenet ja lyödään lukkoon tulevaisuuden päämäärät. Suomen Partiolaisissa

viimeisen sanan sanoo joka toinen vuosi kokoontuva jäsenkokous, joka pidetään tällä kerralla Tampereella.

Vuosikokouksen suola ovat henkilövalinnat, niin myös jäsenkokouksessa. Syntyykö tiukkoja äänestyksiä, kun useampi erinomainen ehdokas pyrkii samaan pestiin vai päädytäänkö valitsemaan paras yhdestä ehdokkaasta? Puheenjohtajien lisäksi valitaan hallituksen jäsenet vastaamaan aluetyöstä, ohjelmasta, koulutuksesta, taloudesta, viestinnästä sekä kansainvälisistä yhteyksistä.

äänestämään? Tampereen jäsenkokous järjestetään yhdessä lippukunnanjohtajatapaamisen kanssa. Muutoin muodolliseen kokoukseen onkin luvassa tavallista enemmän vilinää, kun sadat partiojohtajat pääsevät mukaan juhlistamaan suomalaisen partioliikkeen satavuotista taivalta. Osallistujia on luvassa yli 500 enemmän kuin jäsenkokouksessa yleensä.

edustajat edustavat Nimestään huolimatta aivan kaikki Suomen kymmenet tuhannet

partiolaiset eivät pääse kokouksessa ääneen: äänioikeus on piirijärjestöjen valitsemilla partiokonkareilla, jotka edustavat omia piirejään. Suuremmilla piireillä edustajia on enemmän, pienillä vähemmän. Hämeellä on kokouksessa käytössä 19 ääntä, yhtä monta kuin Pääkaupunkiseudun Partiolaisilla. Suurin äänimäärä on LounaisSuomen piirillä 21 äänen voimin. Pienin piiri on Pohjois-Savo, jolla on kokouksessa kaksi ääntä. Yhteensä äänivaltaisia edustajia on 110. Tampereen kokouksen asialista on edellistä, Rovaniemellä pidettyä,

kokousta kevyempi. Lapissa kokousväki sai käsiteltäväkseen muun muassa liikkeen uuden peruskirjan ja strategian. Nyt satavuotiaan partioliikkeen on aika juhlia yhdessä lippukunnanjohtajien kanssa. •••

JOTA ja JOTI kokoavat partiolaiset ympäri maailman yhteen • Teksti: Elina Hiltunen • Kuva: Ville-Pekka Reponen

Jamboree on the Air (JOTA) ja Jamboree on the Internet (JOTI) järjestetään vuosittain lokakuun kolmantena viikonloppuna, tänä vuonna siis 16.–17.10.2010. JOTAJOTI-viikonloppuna partiolaiset ympäri maailmaa kerääntyvät amatööriradioiden ja tietokoneiden ääreen tapaamaan partioystäviään ja solmimaan uusia tuttavuuksia suomalaisten ja ulkomaalaisten partiolaisten kanssa. Tapahtumilla on pitkät perinteet, tänä vuonna JOTA järjestetään 53. kerran ja JOTI neljännentoista kerran.

perusluonne liittyy kuulumisten vaihtamiseen ja tuttavuuksien luomiseen ulkomaailmaan erilaisia tekniikoita hyväksi käyttäen, joten tekniikasta kiinnostuneille JOTA-JOTI tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua erilaisiin viestintävälineisiin, joilla voi kommunikoida radioaalloilla ja internetissä. Osallistuminen ei vaadi

kaikkia opastetaan Kilkkeellä luotiin monia tuttavuuksia ulkomaalaisiin partiolaisiin ja samoajat pääsivät tutustumaan JOTItekniikkaan ilmalaaksossa. JOTI tuo nämä asiat yhteen – mahdollisuuden luoda kontakteja eri puolille maailmaa Suomesta käsin. JOTA-JOTI:n

kuitenkaan mitään erityistä teknistä taitoa, vaan JOTI-tapahtumissa opastetaan kuinka pääsee mukaan juttelemaan. Myös internetistä löytyy

selkeitä ohjeita, kuinka pääset JOTIin mukaan omalta koneeltasi.

”hieno kokemus” Eveliina Peltonen Noormarkun Pääskyparvesta päätti osallistua JOTA-JOTI-tapahtumaan muutama vuosi sitten: – Mulla ei oikeastaan ollut hajuakaan mikä JOTI on, tiesin vaan että meidän tapahtumassa siihen liittyi 18h-valvomisliljan suorittaminen, ja että siihen liittyy jotenkin chattaus partiolaisten kanssa. Eveliinan mukaan JOTIin pääsi hyvin mukaan, vaikka aluksi ei tiennytkään paljon mitä tuleman piti. Mikä sitten jäi parhaiten mieleen JOTI-tapahtumaan osallistumisesta? – Se osoittautui tosi hienoksi kokemukseksi ja mulla on vieläkin semmoisia ulkomaalaisia partiolaiskavereita esim. Kreikasta ja Saksasta, joiden kanssa vaihdetaan sähköpostilla kuulumisia. •••

Kuoreveden Kotkien Hasima-vartion seikkailijat muistelevat kokemuksiaan viime vuoden JOTI:sta, jossa he olivat suorittamassa bittinikkarimerkkiä.

”Menimme seurakuntatalolle, ja siellä olimme koneella ottamassa toisiin partiolaisiin yhteyttä. Tehtävänämme oli saada neljältä partiolaiselta selville heidän lippukukuntansa. Minä sain selville neljä lippukuntaa: Helsingistä, Jyväskylästä ja Hämeenlinnasta. Tilaisuudessa saimme myös herkkuja. Minä en kuitenkaan ollut koko aikaa koneella – en jaksanut. Menin nojatuolille istumaan ja pelaamaan puhelimella. Kun yksi väsyi, toinen meni koneelle jatkamaan yhteydenottoja. Tapahtuma loppui iltaseitsemältä. Samoajat ja tarpojat jäivät paikalle yöksi.” Tiia Rantanen ”JOTI oli hauska koska söin siellä karkkia. Sain yhteyden Maltaan, Italiaan ja Tshekkiin. Puhuimme englantia.” Kalle Vessari


Täplä

Lokakuu 2010

15 hartaus

k i s at u l o k s i a Aikakone 8.5.2010

Leon Lenkki ja Hilkan Kilpa,Keuruu 15.–16.5.2010

Lahti, sudenpennut 1. Leppäkertut, Myllykylän Harjuvuokot 2. Naalit, Lahden Versot 3. Sinitiaiset, Lahden Versot Lahti, seikkailijat 1. Norpat, Myllykylän Harjuvuokot 2. Kauriit, Nastapartio 3. Saukot, Lahden Versot Nokia, sudenpennut 1. Kurret, Pirkkalan Pirkot 2. Porokettu, Messukylän Metsäpojat 3. Haukka,Ylöjärven Viittaveljet Nokia, seikkailijat 1. Peura, Tampereen Kotkat 2. Pöllö, Tampereen Kotkat 3. SuperSopulit,Viinikan Sinitytöt Tammela, sudenpennut 1. Haukat 1, Jokioisten Korvenkävijät 2. Kontionpennut, Kyynärön Kiertäjät 3. Kärpät, Harjun Pojat Tammela, seikkailijat 1. Palokärjet, Kyynärön Kiertäjät 2. Lepakot, Harjun Pojat 3. Lumikot 1, Ryttylän Eräveikot

Sininen 1. EVO, Tampereen Lokit 2. Wiedervereinigung,Vihtavuoren Visaiset (J-SP) 3. Valiokunta, Mäkipartio (J-SP) Punainen 1. JEES, Pitkäjärven Vaeltajat (PäPa) 2. Poro, Harjun Pojat 3. Pa-Ha, Tampereen Kotkat Ruskea 1. 3D, Tesoman Sinisiskot 2. Ka-Ru, Tampereen Lokit 3. Xenon, Roineen Tytöt Harmaa 1. Ilwes, Tampereen Kotkat 2. Tuulihaukka, Tampereen Kotkat 3. Pi-Ha, Tampereen Kotkat

SP:n partiotaitojen SM-kilpailut 22.5.2010 Keuruu Vihreä 1. Stuntmanit, Mellilän Menninkäiset (L-SP) 2. Li-Ha, Tampereen Kotkat 3. Otava, Jurvan Saloveikot (PP) 9. Va-Ha, Tampereen Kotkat Oranssi 1. Kyyhkyt, Tampereen Lokit 2. SiPe, Littoisten Pirtapiiat (L-SP) 3. Kirput, Roineen Tytöt 4. Pandaneiti, Kuoreveden Kotkat 8. Hertta, Tampereen Lokit 11. Karhonen, Näsin Tytöt

Huuto syksyn metsässä Olin sienestämässä metsässä. Maasto oli kallioista, vuoria ja kukkuloita, mäntypuita kasvavaa. Siellä oli rotkoja. Olin yksin. Yhtäkkiä jostakin kaukaa kuului erikoinen huuto. En erottanut, oliko se eläimen mylvinää vai ihmisen karjahdus. - Öäähht! Säpsähdin outoa mölähdystä. Mutta se myös kiinnosti, joten lähdin äänettömästi hiipimään sitä kohti. Se huuto toistui muutaman minuutin välein. Ihminen vai eläin? Ääni oli pelottava. Olin yksin. Mutta se ääni kiinnosti ja siksi samosin sitä kohti. - Öäähht! Yllättäen olin jo aivan lähellä. Lymysin pensaikkojen takana ja tuijotin sammalta kasvavalle rinteelle. Vanha mies pärekoppa kädessään asteli kalliolla sata metriä suuntaansa ja palasi takaisin – uudestaan ja uudestaan. Välillä hän mylvi outoa, pelottavaa huutoaan. Arasti astelin vanhuksen luo ja kysyin:

Levottomat Jalat syyskisa, 4.-5.9. Riihimäki Sininen 1. Kirput, Roineen Tytöt 2. Kultanorsut, Aurinkovuoren Vartijat 3. Kärppätytöt, Kärkölän Kärpät Punainen 1. Pa-Ha, Tampereen Kotkat 2. Ensikertalaiset, Kalevan Karhut 3. Kanto, Kuoreveden Kotkat Ruskea 1. Ka-Ru, Tampereen lokit 2. Tirppa, Jokioisten Korvenkävijät Harmaa 1. Tuulihaukka, Tampereen Kotkat 2. Ankka, Pirkkalan Sotkapojat 3. Dakota, Kuoreveden Kotkat

- Onko teillä joku hätä? Miksi te huudatte? - Vaimo eksyi jonnekin tuonne metsään! - Mikä hänen nimensä on, onhan hänellä nimi? - Lyyli se on! - Kokeilkaapa huutaa vaimoanne nimeltä! Mies vetäisi ilmaa keuhkoihinsa ja kajautti kaverinsa nimen: - Lyylii! Metsän kaiku vastasi: - Lii-lii-lii. Mutta metsästä kuului myös naisen ujo huuto: - Mitä? Täällä! Lyylin vastaus kuului kaukaa, mutta vanha mies ja Lyyli löysivät toisensa.

•••

Palaillessani sienimetsästä mieleeni muistui vanha, kirkossa kuulemani Jumalan sana: - Älä pelkää. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Vuoret järkkykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty!

muistokirjoitus

• Mauno Nivala, Harjunalustan Siniveljet

Oili ja Risto Valtosen muistolle. Varsinainen onnenpotku Raikun koulun pojille oli vuonna 1954, kun koulun johtokunta valitsi Oilin ja Riston koulun opettajaksi. Risto havaitsi 10–15-vuotiaisia poikia, jotka kerääntyivät koulun ”urheilukentälle” pelaamaan. Risto oli nuoruudessaan ollut partiossa ja hänellä heräsi ajatus saada nämä pojat partion piiriin. Niinpä jo samana vuonna Raikun Eräpojat perustettiin. Poikien keskuudessa innostus oli valtaisa. Miltei jokainen poika liittyi partioon. Riston tapa kohdata nuoria poikia oli uutta. Se oli toverillista, mutta myös isällistä. Pojille opetettiin itsenäisyyttä, mutta myös rajoja. Partion ihanteet olivat Riston tavoitteet yhdistettynä kristillisten arvojen kunnioitukseen. Samalla hän yhdisti niin mökin pojan

kuin ”talollisen” pojan harrastuksen ja etenkin toveruuden läpi elämän kestäväksi. Jos jonkun pojan kotoa ei löytynyt partiopukuun tarvittavaa rahaa, niin jostakin hänelle puku kuitenkin ilmestyi. Ilmeisesti Riston rahoista. Pohjoisen poikana erätaidot olivat Ristolla hallinnassa. Ulkoilman ja luonnon osuus toiminnassa oli

etusijalla. Tästä saikin alkunsa Raikun Eräpoikien pitkään jatkunut menestys partiotaitokisoissa. Lukuisat Suomen mestaruudet olivat partiopiireissä tunnettuja. Vielä 2000-luvullakin Haukat osallistuivat näihin kisoihin. Kesäiset todelliset ”eräleirit” olivat pojille kohokohta. Linnajärven jylhissä maisemissa pidetyt leirit opettivat pojille erätaitoja ja yhteenkuuluvuutta. Ikimuistoiset iltanuotiot ohjelmineen ja Riston nuotiotarinoineen eivät unohdu koskaan. Veljespiirissä laulettu Maa on niin kaunis saatteli pojat hiljaisesti teltoille nukkumaan. Riston puolisona Oili osallistui myös mukaan partioon. Kaikkein nuorimmat pojat muodostivat joukon, jonka vetäjänä hän toimi. Leireihin Oili myös osallistui. Raikussa oloaikanaan he yhdessä saivat aikaan aikakauden, joka säilyy

jälkipolville. Puhuttaessa partiosta ei voida sivuuttaa Valtosten osuutta. Entiset Eräpojat ovat jo melkein kaikki eläkeiässä, mutta Oilin ja Riston perintönä luomaa todellista partiohenkeä vaalitaan vuosittain kokoontuvassa Tervaskannot-killassa. Vasemmalla kiittäen, Heikki Sulander

KI S A - AKTII V IN UNELMAPE S TI ! Kilpailujaosto hakee toimintaansa mukaan uusia jäseniä; sekä kisoista kiinnostuneita aloittelijoita että kokeneita kisa-aktiiveja. Voit toimia joko kisajaoston säännöllisessä toiminnassa aktiivisena jäsenenä kehittämässä piirin kilpailukäytäntöjä tai ilmoittautua käytettäväksi valvojaksi yksittäiseen kisaprojektiin, tuomarineuvostoon kisaviikonlopuksi tai kouluttajaksi kisakursseille. Pestisi voidaan muokata kokemuksesi ja kiinnostuksen kohteidesi mukaan! Pestissä toimiaksesi sinulla olisi hyvä olla kokemusta PTkisoista joko kisailijana tai järjestelytehtävistä, aitoa kiinnostusta hämäläisen kisaperinteen kehittämiseen sekä halua oppia lisää kilpailujen järjestämisestä. Tarjoamme sinulle mielenkiintoisen näköalapaikan hämäläisen kilpailukulttuurin ytimessä, mahdollisuuden kehittää itseäsi kisanjärjestäjänä, kouluttajana ja kisakonsulttina, sekä mukavan pestin rennossa jaostoporukassa.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä joko Partiotoimistoon tai kilpailujaoston puheenjohtajaan Liisa Sadinkankaaseen, liisa.sadinkangas@hp.partio.fi ja kysy lisää!


Täplä

16

Toukokuu 2010

Gallup

Osallistutko lippukunnanjohtajatapaamiseen marraskuussa?

antti lappalainen, hollolan hirvenhiihtäjät

Emilia Paronen, Tervaksentekijät

– Mahdollisesti osallistun. Toivoisin saavani vastauksia ja ratkaisuja johtajapulaan, millaisia ratkaisuja muut lpkj ovat tehneet ja kuinka saada pidettyä oma motivaatio korkealla.

– Kyllä osallistun ja odotan saavani uusia ideoita ja energiaa lippukuntatoiminannan kehittämiseen.

Kimmo Nieminen, Forssan Tornitulet ja Tornihaukat – Luultavasti osallistun jos vain työt antavat siihen mahdollisuuden. Odotan tapaamiselta sitä, että se on muutakin kuin vain puhetta ja keskustelua. Eritoten odotan konkreettisia neuvoja lippukunnan pyörittämiseen.

pysy kärryillä

Toimintakalenteri 2010 Lokakuu 4.10. Joulukampanja-asiamieskoulutus, Lahti 5.10. Joulukampanja-asiamieskoulutus, Tampere 6.10. Joulukampanja-asiamieskoulutus, Riihimäki 7.10. Joulukampanja-asiamieskoulutus, Jämsä 8.–10.10. Pj-peruskurssi VI/10, osa 2, Hyvinkää koul. 8.–10.10. Sampokurssi, akelakurssi, luotsikurssi, Hyvinkää koul. 9.10. Tarpojien taitopäivä, Tampere ja Lahti ohj. 9.–10.10. Syys-SM-kisat, Uusimaa SP 11.10. Joulukampanja-asiamieskoulutus, Hämeenlinna 12.10. Joulukampanja-asiamieskoulutus, Nokia 15.–17.10. Lpk-toimijakurssi (YTP), Uusikaupunki koul. 16.10. Koulutuksen superlauantai koul. 16.–17.10. JOTA, JOTI SP 22.–24.10. Vaeltajavisio SP 23.10. eRoversLeague-vaeltajakisa, Facebook ohj. 23.–24.10. Ensiapukurssi 1, Kuorevesi taito 23.–24.10. Laajennetut valiokunnat SP 29._31.10. Pj-peruskurssi VII/10, osa 1, Lempäälä koul. 30.–31.10. Leikkikurssi ohj. 30.10. Piirin syyskokous, Tampere piha Marraskuu 5.–7.11. Ensiapukurssi 2, Asikkala 6.–7.11. Tarpojajohtajavihjarit, Lempäälä 5.-7.11. Sudenpentu- ja seikkailijajohtajakurssi, Ylöjärvi 6.11. Ohjelma käytännössä (sudenpentu, seikkailija), Ylöjärvi 6.–7.11. Partiokouluttajakurssi, Ylöjärvi 11.11. Yösuunnistus, Tampere 12.–14.11. Pj-peruskurssi VII/10, osa 2, Ylöjärvi 17.11. Polku-jäsenrekisterikoulutus, Tampere 20.–21.11. Jäsenkokous ja lippukunnanjohtajien tapaaminen, Tampere 27.–28.11. Ensiapukurssi 2, yli 17.v., Ylöjärvi Joulukuu 16.12. Piirin joulukahvit, Lahti

taito ohj. koul. koul. koul. taito koul. koul. SP taito

sisko björk, myllykylän harjuvuokot

tanja kauppinen, kurun kontiot

– Osallistuminen riippuu pitkälti työvuoroista mutta toivottavasti pääsen osallistumaan. Toivoisin, että asioita käsiteltäisiin lippukuntien näkökulmasta, johon partiotoiminta perustuu, eikä vedettäisi vain suuria linjoja piirien tai SP:n näkökulmasta.

– Osallistuminen on vielä epävarmaa, mutta jos pääsen paikanpäälle niin toivoisin, että pääsisimme myös käytönnössä tekemään jotain emmekä vain istuisi ja keskustelisi.

kouluttaudu! Vielä ehtii Partiojohtajakurssille Partiojohtajien peruskoulutus VII 29.–31.10. Pajaniemi, Lempäälä ja 12.–14.11. Antaverkka, Ylöjärvi. Opit perusteita partiosta ja partio-ohjelmasta sekä lasten ja nuorten kanssa toimimisesta, retkeilet mukavien kurssikavereiden kera ja harjoittelet johtamista. Ilmoittautuminen viimeistään 11.10. Johdatko sudenpentuja tai seikkailijoita? 5.–7.11. Sudenpentu- ja seikkailijajohtajakurssi, Antaverkka, Ylöjärvi. Perustietoa sudenpentu- tai seikkailijaikäkauden lasten kanssa toimimisesta, kyseisen ikäkaudenohjelmasta, turvallisen retken järjestämisestä ja ryhmän johtamisesta. Ilmoittautuminen viimeistään 14.10. Muista ilmoittaa, kumman ikäkauden koulutukseen osallistut. Ilmainen kouluttajakurssi, josta on hyötyä työelämässäkin 6.–7.11. Partiokouluttajakurssi, Antaverkka, Ylöjärvi. Opit soveltamaan partio-ohjelmaa lippukuntien tarpeisiin partioliikkeestä ja tutustut kouluttamisen välineisiin. Ilmoittautuminen viimeistään 14.10. Tarjolla uusi leikkipaketti 30.–31.10. Leikkikurssi. Tarjolla on uusia leikkejä ja uusi leikkipaketti sisä- ja ulkoleikkeihin. Ilmoittautuminen viimeistään 14.10. Vinkkejä tarpojavartion vetämiseen 6.–7.11. Tarpojajohtajavihjarit, Pajaniemi. Käytännön vinkkejä tarpojien toimintaan ja majakan suorittamiseen. Ilmoittautuminen viimeistään 15.10. Vaeltajatapahtuma Facebookissa 23.10. eRoversLeague, Facebook. Päivän aikana Facebookissa annetaan vartioille tehtäviä, joiden raportointitapa on täysin vapaa. Maksuton. Löydät sen kyllä päivänvalolla, entä yön pimeydessä? Tule etsimään rasteja Kaupin maastoon torstaina 11.11. Aloitamme Kaupin vesitornilta kello 19 ja viimeisetkin ovat metsästä pois noin kello 21:n aikoihin. Pyydämme vartionjohtajia tai lippukunnan muita johtajia ilmoittamaan arvioita osallistujamäärästä lähempänä tapahtumaa osoitteeseen: partiotoimisto.tampere@partio.fi. Kartoista perimme 4 € maksun, maalissa on tarjolla kylmää mehua. Superlauantaissa perustietoa ikäkausista Koulutuksen superlauantai 16.10., Partiotoimisto, Tampere. Sudenpentuohjelman sähäkät seikat, Seikkailijaohjelman salaisuudet, Tarpojaohjelman temput. Ilmoittaudu 8.10. mennessä. Haluatko tukea kisajärjestäjiä, tule valvojakurssille! Koulutus järjestetään lauantaina 16.10. Partiotoimistolla Tampereella. Kurssilla keskitytään valvojan tehtäviin kuten järjestelytoimikuntatyöskentelyyn, järjestäjien tukemiseen ja auttamiseen sekä kilpailujen sääntöjen ja partiohengen mukaisuuden varmistamiseen. Lisäksi kurssilla käydään läpi ongelmatilanteita ja niiden erilaisia ratkaisumalleja. Kurssi sisältää paljon ryhmätyöskentelyä, yhteisiä keskusteluja ja esimerkkejä elävästä elämästä. Ilmoittaudu 8.10. mennessä.

Lisätietoja kursseista: www.hp.partio.fi/toiminta


Täplä 4/2010