Partiosta palasia onnellisempaan elämään

Takanamme on nyt yli puolentoista vuoden poikkeava ajanjakso ja syksyn aikana on vihdoin edennyt paluu vapaampaan arkeen ja normaaliin partiotoimintaan. Yli 22-vuotiaita jäseniä on Suomen Partiolaisista 27 % järjestön jäsenistä, ja tämä tärkeä joukko mahdollistaa lasten ja nuorten laadukkaan harrastustoiminnan. Poikkeusaika on saanut monet aikuiset tarkastelemaan suhdettaan partiotoimintaan. Miksi partio vapaaehtoistyönä välillä antaa todella paljon, kun taas toisessa hetkessä se tuntuu vaan vievän aikaa ja energiaa?

Kysymykseen on helpompi löytää vastaus, jos ymmärrämme, mitä ovat onnellisuuden ja hyvinvoivan elämän elementit. Lähdin tutkimaan tätä teemaa yhdessä positiivisen psykologian asiantuntija Paulina Piipon ja onnellisuustutkija llona Suojasen kanssa.

Ilona ja Paulina toteavat, että useiden tutkimusten mukaan vapaaehtoistyön tekemisen on yleisellä tasolla todettu lisäävän onnellisuutta. Yhteyttä voi tarkastella vielä lähemmin onnellisuuden eri elementtien kautta. Tärkeimmäksi Ilona ja Paulina nostavat kaksi asiaa: ihmissuhteet ja merkityksellisyyden. Ihmissuhteiden osa-alueeseen liittyy myös avun antaminen ja saaminen, hauskanpito ja yhdessä kokeminen. ”Korona-aika on varmasti saanut meidät ymmärtämään, kuinka tärkeitä toiset ihmiset meille ovat”, toteaa Ilona. Poikkeusaikana tekeminen oli yksinäisempää, mutta nyt yhdessä tekemiseen ja yhteishengen kohottamiseen voi taas helpommin panostaa. Oletko muistanut kysyä, mitä johtajakavereille kuuluu?

Ihmissuhteisiin liittyy tiiviisti myös merkityksellisyyden tunne. Meille on tärkeää kokea, että tekemisellämme on myönteinen vaikutus muihin ihmisiin ja ympäristöömme. ”Partiotoiminta on vahvasti arvopohjaista, ja välillä siitä voi itseään tietoisesti muistuttaa”, toteaa Paulina. Pysähdyn tämän ajatuksen ääreen itsekin: olenko keksimässä lapsille tunniksi ajanvietettä, vai kasvattamassa heistä tasapainoisia ja vastuuntuntoisia kansalaisia? Elämäntilanteet ovat erilaisia, ja joissakin kohdissa juuri partio voi olla kanava syvemmän merkityksellisyyden kokemiseen.

Kolmantena tekijänä esiin nousee tekemisen sujuvuus ja siihen uppoutuminen. Tällainen tunne pääsee syntymään silloin, kun tekeminen on sopivan haastavaa, ei liian helppoa eikä vaikeaa. Tunnetta ruokkii, kun tekemiselle on selkeä tavoite ja siitä saa palautetta. –Jokaisen olisi hyvä tunnistaa, missä on hyvä ja minkä tekemisestä nauttii, kannustaa Paulina. Jos haasteet tuntuvat liian suurilta, on taito osata pyytää apua. Parhaimmillaan partioprojekteissa tai -kisoissa saadaan aikaan ryhmäflow:n tunne, kun syvennytään haasteeseen yhdessä. Ilonan tutkimuksessa esille nousi myös kontrollin tunne omassa tehtävässä. Onnellisuutta lisää, jos voit valita, milloin, kenen kanssa ja miten tehtävääsi hoidat. Toinen voi hakea partiosta vastapainoa työlle, kun taas toinen voi etsiä uusia taitoja, jotka tukevat uraa. Pestikeskustelut ja välipestikeskustelut ovat tärkeitä, jotta jokaiselle löytyy sopiva paikka. Myös aikaansaamisen ja onnistumisen tunne on luo onnellisuutta. On hyvä pysähtyä säännöllisesti yhdessäkin toteamaan, mitä on saatu aikaan. ”Tavoitteellisuuteen ja aikaansaamiseen liittyy myös itsemyötätunto”, muistuttaa Paulina. Välillä muu elämä saattaa kuormittaa, ja tällöin rimaa partiotekemisen suhteen on hyvä osata laskea. Jos huomaat soimaavasi itseäsi huonosti suunnitellusta kokouksesta, voit pohtia, miten puhuisit ystävällesi samassa tilanteessa.

Viimeisimpänä onnellisuuden osa-alueena keskustelemme myönteisyydestä. ”Meillä ihmisillä on tutkitusti negatiivinen vinouma, eli kiinnitämme helpommin huomiota niihin asioihin, jotka eivät ole hyvin”, kertoo Paulina. Tämän vuoksi olisi tärkeää suunnata tietoisesti ajatuksia niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Hyviä asioita voi listata ylös niin yksin kuin vaikkapa yhdessä johtajiston kokouksessa. Huomion kiinnittäminen hyvään on kuitenkin eri asia kuin pakkopositiivisuus. Ilona törmäsi tutkimuksissaan siihen, että ihmiset kokevat painetta tehdä itsestään onnellisia. ”Me emme kuitenkaan ole oman onnemme seppiä, vaan meidän tulisi ennemminkin ajatella, että meillä on jaettu onnellisuusvastuu”, toteaa Ilona. Partiolaisille hyvin tuttu retkeily on hyvä vertauskuva, jota tutkijat ovat käyttäneet kuvaamaan sitä, että vastoinkäymiset ja epämukavuudet ovat osa matkaa – niin myös elämässä. ”Parasta olisi, että ympärillä olisi hyväksyvä, salliva ja rohkaiseva yhteisö. Vaatii rohkeutta puhua elämän haasteista ja vaikeista tunteista”, Ilona jatkaa. Retkeily ja leirit sateineen ja auringon paisteineen auttavat meitä ymmärtämään tätä teemaa, mutta niihin liittyy myös konkreettisia vaikutuksia. Sopiva fyysinen aktiivisuus tukee hyvinvointia ja luonnossa olemisella on tutkitusti myönteinen vaikutus onnellisuuden tunteisiin.

Partio voi parhaimmillaan tarjota palasia kaikkiin näihin onnellisuuden osa-alueisiin. Mitä tekijöitä sinä tunnistat parhaimmista hetkistäsi partiossa? Mitä tekijöitä on läsnä juuri nyt pestissäsi? Miten hyvää tekeviä elementtejä saisi vahvistettua tai lisättyä? Näiden kysymysten ääreen kannattaa pysähtyä, ja vastauksia voi pohtia myös ääneen toisten johtajien kanssa.

Paulina Piippo on soveltavan positiivisen psykologian maisteri, ja positiiviseen psykologiaan liittyviä palveluita tarjoavan Joyllan toinen perustaja. Partio on Paulinalle tuttu nuoruuden harrastuksena.

Ilona Suojanen on onnellisuustutkija ja tietokirjailija. Hän on tehnyt väitöskirjansa siitä, miten nuoret asiantuntijat kokevat ja näkevät onnellisuuden työssä. Alkuvuodesta ilmestyi Ilonan tuorein kirja ”Onnellisuuspaineen alla — Kun onnesta tuli pakko”.