Gold Jazz 07/21

Taas on oltu ja ihmetelty talvi ja kevät. On ihmetelty myös tämän Corsopolitan‐lehden tiimoilta erinäisiä juttuja ja kovasti olen peukkuja pitänyt pystyssä, jos joku olisi tätä lehteä halukas jatkamaan.

Halukkaita otetaan vastaan.

Jos onnistuu kirjoittaminen, oikolukeminen ja lain mukaisesti netistä etsiminen (eli emme plagioi ja/tai ainakin luvat kysytään) sekä taitto‐ ohjelman käyttäminen (miksei pelkkä pdf myös kävisi), niin toimitukseen vaan innokkaita viestejä. Autan alussa ja myöhemminkin, niin paljon kuin oma aika antaa periksi.

Lehteä on tullut muokattua näitten vuosien aikana ja uudet saavat siitä ihan oman näköiset tehdä. Toki saattaa yhdistyksellä olla muutamia vaateita ja mielipiteitä mutta niistä aina selviää.

Lehti on nyt kuitenkin tässä.

Ihanaa ja kiitos Mirja Ovitz, kun halusit auttaa ja opiskella lehden taittoa, ettei lehti loppuisi. Suuri kiitos vaikka näppini siihen työnsinkin. Usein ajatellaan, että se taittaminen on tosi helppoa mutta siinä tulee paljon asioita eteen, joita tulee ottaa huomioon. Hieno suoritus, varsinkin, kun vasta tätä kokeilit. Jospa seuraavaan lehteen tulisi joku taas kokeilemaan ja innostuisi ‐ aikaa tämä vie koska on deadlinet.

Tähän lehteen oli lukijalta tulossa omakohtaista kokemusta koiran luustoon liittyen. Kuitenkin aika kulkee nopeaa tahtia eteenpäin ja niin se aika meni ohi mutta kuulemma saataisiin se juttu seuraavaan lehteen.

Mahtavaa. Jonkinlaista terveyspalstaa on lukijoille kuitenkin tässä lehdessä sekä tietty joka kesäiset käärmejutut aurinkoineen.

Luonnetestit on kevät‐kesällä pidetty ja puheenjohtajamme on siellä kuulemma aikalailla huhkinut, jotta meidän yhdistyksemme osuus tuli tehtyä. Mahtavaa Titta.

Ai niin ja koronan vuoksi jäänyt viime vuoden Syyskokous on nyt vihdoista viimein pidetty. Valittiin puheenjohtaja sekä hallitukseen uusia jäseniä.

Niitä pääsette lukemaan toisaalta tästä lehdestä. Jäsenmaksu vuodelle 2021 on edelleen sen 10€.

Tämän vuoden Kevätkokous on pidetty toukokuussa. Siellä käyty läpi edellisen vuoden tulos ja tase sekä toimintakertomus ja muut kokouksen ajankohtaan kuuluvat asiat.

Jotta ei kokonaan unohtuisi mainita, niin ‐ Hei jäsenet ‐ ootte mahtavia.

Kiitos, että olette mukana, meitä on jo paljon. Itse olen yhdistyksessä ollut jo aika kauan, eikä minun aikanani ole ollut kertaakaan näin paljn jäseniä. Siis upeaa.

Mietittiin myös seuraavaan kokoukseen tulijoita siis syksyllä. Niitä paikalla olijoita, kun ei kovin paljoa tunnu olevan. En tiedä kiinnostaako ihmisiä kokoukset vai onko ymmärrettävästi kyse vain välimatkoista. Joka tapauksessa harjoittelemme kovasti Teamsia ja Formsia. Katsotaan kuinka käy.

Vuoden CCCF RY:n leiri on pidetty ihan mahtavissa olosuhteissa jälleen Yläneellä. Ilma oli yyber‐lämmin ja jos ei ihmisillä ollut luppoaikaa, niin ei ollut koirillakaan. Ohjelmana viikonlopulle meillä oli peltojälki ja kouluttajana vanha tuttavuus viime vuoden leiriltä eli Inkiläisen Jenni. Oli Ihan mahtavia koiria taas mukana, ihanien taluttajien kanssa.

Tulethan sinäkin ensi vuonna mukaan leireilemään – kannattaa. Uutta leiriä jo kovasti suunnitellaan ja sitä on suunniteltu ihan pohjanmaalle asti, mikäli saavat vain leiripaikan meille sieltä. Itse kovasti odotan jo leireilyä. Se on vaan niin huippujuttu.

Lukijoille kesäisiä terveisiä ja koittakaa jaksaa tästä koronasta huolimatta. Pidetään niitä maskeja edelleen, jotta eivät nuo tartuntaluvut paljolti enää nousisi.

Terkuin Marja

Heippa kaikille Vuosi 2021 on alkanut hiljaiselolla, kaikki on junnannut paikoillaan koronan takia.

Onneksi nyt on maailma taas hiukan auennut mutta kuinka kauaksi aikaa, se jää nähtäväksi.

Jokavuotinen luonnetesti saatiin kevät-kesällä pidettyä snapikerhon kanssa. Ensi vuodelle on suunnitteilla vaan yksipäiväinen luonnetesti, josta päivämäärä ja aika tulee myöhemmin.

Leiri pidettiin Kuralan Kartanolla Yläneellä, jonne saapui joukko corsoihmisiä. Muutama uusi ihminenkin saatiin Yläneelle viettämään mukavaa viikonloppua. Itse en valitettavasti päässyt ja se harmittaa.

Ensi vuodelle on jo suunnitteilla leiriä.

Nyt siis hyvä jäsenistö ehdotuksia, missä leireiltäisi ja mitä toivoisitte siellä leirillä olevan? Olisiko torstaista sunnuntaihin parempi?

Ideoita siis otetaan vastaan. Yhdistyksen jäsenryhmässä, facebookissa on jo aloitettu pientä keskustelua asiasta.

Syksyllä kokeilemme pitää kokouksen nettikokouksena, osallistujamäärä jos inan nousisi.

Katsotaan kuinka käy, sillä tätä myös jäsenistöstä muutama vuosi sitten haluttiin. Tuolloin se ei onnistunut mutta nyt on siis työn alla livekokous ja äänestys.

Yhdistyksen jäsenmäärä on noussut reippaasti jo yli 100. Ihan mahtavaa. Lisääkin mukaan mahtuu.

Tervetuloa.

Lämpöä on nyt riittänyt, joten muistakaa koirienne nesteytys ja liikutus sekä tietty oma nestetasapaino myös.

Mukavaa loppukesää kaikille Terveisin Titta

Cane Corso Club Finland Ry:n corsoleiri pidetty 18.‐20.6.2021 Teemana peltojälki

CCCF ry järjesti vuoden 2021 corsoleirin viime vuoden tapaan Yläneellä, Kuralan kartanolla 18.–20.06.2021. Upeissa puitteissa ja kauniissa säässä leiri startattiin iloisella mielellä!

Joen rannassa olevat kauniit mökit sekä tämän Etelä­Pohjanmaalla asuvan silmiä hivelevät pitkät pellot, olivat mahtava yhtälö leirille taas tänäkin vuonna. Leirin teemana oli tänä vuonna peltojälki, joka sopii mitä parhaiten näille nenäkkäille koirille.

Leiri alkoi perjantai­iltana tutustumisella toisiimme nuotion äärellä ja hyvin rennoissa merkeissä, illan saunomista ja uimista unohtamatta. Paikalla oli edellisvuodelta tuttuja ystäviä sekä uusia tuttavuuksia!

Corsoja oli leirillä yhdeksän (9), mahtavia tapauksia myös jokainen.

Corsojen lisäksi olimme saaneet ”vääränrotuisia” vahvistuksia joukkoomme, kuten kääpiösnautseria, saksanpaimenkoiraa sekä malinoisia. Vaikka upeita koiria näistäkin jokainen, taisivat silti leirin päätähdet saada vähän enemmän huomiota viikonlopun aikana.

Lauantaina aamusta asti tehtiinkin töitä. Kouluttamaan leirille saapui monelle jo edellisvuodelta tuttu tokon, suojelun ja metsä­ sekä erikoisjäljen osaaja Jenni Inkiläinen. Opettelimme tekemään peltojälkeä. Koirat opettelivat etsimään lihapullia heinän seasta – hieman pelkistettynä ajatellen.

Osa koirista ja omistajista olivat jo alan asiantuntijoita, osa kokeilemassa ensimmäistä kertaa.

Jokainen corso ajoi upeasti jälkensä, oli hieno nähdä kuinka koira hoksaa mitä ollaan tekemässä ja sen jälkeen seurata hienoa nenätyöskentelyä alusta loppuun. Allekirjoittanut itse laittoi merkille että liinan kärjessä menevä koira tarvitsee vain toistoa, kun homma on kivaa ja jäljessä tuleva kaksijalkainen harjoitusta ja paljon opettelua.

Jälkeä vedettiin hienossa säässä, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ihanasta säästä ei pidä valittaa, mutta myönnettäköön, että keskellä peltoa polttavassa auringossa oli aika lämmin, saattoi palaa yhden jos toisenkin nahka siinä ohimennen. Koirat onneksi pärjäsivät hyvin, ainakin vähemmän valittivat, kuin allekirjoittanut.

Iltaa kohden vedettiin vielä lisää jälkiä, joissa huippuhienot jäljestäjäkoirat loistivat vielä entistä paremmin pienen levon jälkeen. Leirielämää ennenkin nähneet corsot Manta, Lara ja Enzo näyttivät mallia, kuinka oikea jälkikoira työskentelee. Ei paljon aloittelijaluokkaa näkynyt näiden kavereiden työskentelyssä, mutta taisipa ainakin osalla olla jo harjoiteltuna hommaa omasta takaa.

Vielä junioriluokassa kulkeva Quma oli hieman eri mieltä siitä mihin suuntaan nenän tulisi osoittaa jälkeä haistellessa, mutta jostain on aloitettava, vaikka sitten lintujen katselusta.

Kyllä corso vaan on taitava rotu nenän kanssa.

Illan mittaan auringon lisäksi meitä lämmitti kuuma grilli ja kuuma sauna. Pähee­corson kanssa keskustelimme siitä, kuka syö kenen makkarat ja kenen kanssa. Lähes vaikuttavalla haukulla Pähee totesi, että hän on ainakin ansainnut palkintoherkkuja ja niitähän Pähee saikin.

Corsoista isoin ja ehkä lempein, Toivo, huolehti rakkauden antamisesta isoille ja pienille, pusuilta ei vältytty, kun tämä pieni jätti jyräsi kaikki suurella rakkaudellaan.

Kun rauhalliset koirat nauttivat ihanasta säästä, vain corsoista Riku, oli sitä mieltä, että hän ei yksin häkissä pötköttele.

Se onkin jo toinen tarina, lähes elokuvaa muistuttava tapaus, jossa Riku pakenee häkistä ja piiloutuu makuupussiin – siitä kerron ehkä ensi leirillä.

Illan saapuessa pidettiin myös jokavuotinen sprintti.

Matkaa suoralla tiellä oli 60 metriä, joka pitää juosta niin lujaa, kuin tossuista lähtee.

Koiran siis, itsellä ei kunto kestäisi.

Tyyli vapaa mutta pakollinen.

Huippusuorituksia nähtiin.

Nopein corso oli tänä vuonna Wanda, joka juoksi voittoon huimalla ajalla.

Alku oli hieman takkuinen, kun Wanda päätti, että hän juoksee vain käskystä.

Häntä ei innosteta millään ja omistaja ei uskonut Wandan juoksevan ollenkaan.

Lopulta lähes luovuttaen, omistaja huutaa aikaa alkavaksi ja koirahan juoksee kuin tuuli.

Omistaja on tämän kirjoituksen kirjoittaja, joten lienee turvallista sanoa, että omistaja oli hölmö.

Onneksi muut uskoivat ja onneksi koira tosiaan näytti kaapin paikan epäluuloiselle palvelijalleen.

Toiseksi puolikkaan sekunnin mitalla jäi Carla, tuo tuulen nopea luppakorva, joka viime vuonna jäi jumbosijalle. Doping­testiä ei tehty, päädyimme olettamaan, että Carla on treenannut koko vuoden tätä hetkeä varten ja oli se sen arvoista. Ehkä ensi vuonna Carla voittaa pokaalin, jäämme odottamaan ja ehkä toivomme seuraavaan Corsopolitaniin Carlan jumppavinkit mestareille.

Sunnuntaina käytiin hallissa vielä vähän kokeilemassa miltä näyttelykehässä juokseminen voisi tuntua ja kivaltahan se voisi.

Sillä välin, kun osa treenasi helteessä, oli mökillä taitava koirahieroja Kirsi Järvinen hieromassa koiria.

Koirat nauttivat helteestä huolimatta aivan vetelänä Kirsin osaavissa käsissä.

Lopulta oli aika lähteä kotimatkalle, vaikka olisi vielä ehkä ainakin viikon voinut viihtyä. Ensi kerralta odotan jo vähintään yhtä hyvää meininkiä, uuden oppimista ja toivon, että nähdään taas lisää uusia corsoja ja heidän ihania omistajiaan vuoden 2022 leirillä!

Ensi kesää jo innolla odotellen Maiju Tuomola Ps. uutta leiriä jo suunnitellaan. Olisiko sinulla vinkkejä.

V AK U U T U K SE T Somessa pyörii parhaillaan corsosivulla keskustelu vakuutuksista.

Nyt puhutaan yksityishenkilön ottamasta koiravakuutuksesta ‐ ei kasvattajan vakuutuksesta.

Missä teillä on koiravakuutus?

Onko vakuutusta ollenkaan?

Mitä odotat vakuutukselta eli mitä sen pitäisi korvata?

Eläinlääkärin hoitokuluvakuutus?

Henkivakuutus?

Muuta, mitä?

Missä euromäärässä teillä pyörii vakuutusten hinnat vuositasolla?

Entä vakuutuksen omavastuu?

Toinen suosii toista yhtiötä ja toinen toista.

Laittakaa pientä tarinaa noista Corsopolitaniin, niin kyselen eri vakuutusyhtiöistä hintoja, korvattavuutta yms seuraavaan lehteen.

Jos haluat, niin kirjoita vaikka pieni tilanne siitä, missä vakuutukselle on ollut käyttöä. Näitä tarinoita voin julkaista seuraavassa lehdessä ja palkita yhden tarinan jollain corso‐aiheisella tuotteella. terkuin Marja Corsopolitanista