Jälleen on pidetty yksi perinteinen Corsoleiri. Leiriä varten oli suhteellisen paljon järjestelyjä mm. ilmoittautumiset, maksujen hoitamiset, ruokapuoli ja se ohjelma. Nämä kaikki, kun sai pakettiin, niin enää oli ajaminen leiripaikalle. Hulppeaa oli, kun sai mökkikylän kaikki avaimet käteen ja porukkaa alkoi valumaan pikkuhiljaa paikan päälle. Ihana oli nähdä tuttuja kasvoja mutta myös uusiakin. Toki ne koiratkin kiinnosti meitä kaikkia mutta ensin tutustuttiin ihmisten kesken.
Illalla grillinuotion äärellä mietittiin jo valmiiksi kirjoitettua ohjelmaa ja sen kulkua. Muokattiin se kaikille sopivaksi. Kerrattiin vuosien mittaan hyväksi koetteuja yhteispelin sääntöjä. Eli niitä oli vain yksi ‐ muistetaan aina kysyä voiko oman koiran ottaa pihalle eli toisin sanoen mökkien ovilta kuului hihkumiset, että "Onks koiria pihalla, voinko ottaa senjasen pihalle." Tämä toimi tälläkin leirillä vallan mainiosti eli ei minkäänlaista hankaluutta tullut. Toki yhdessä aina sovittiin, jos ajateltiin kokeilla vaikka kahta eri talouksien koiraa pihalle keskenään. Tämäkin sujui hienosti monen monta kertaa.
Koiria oli ihan 13‐viikkoisesta aikuiseen ja väriskaala oli mittavaa. Hienoa oli, kun oli eri kasvattajilta, eikä kaikki ihan suomalaisiakaan syntyperältään. Väitän, että monet meistä saivat itselleen paljon vinkkejä kotiin, enkä usko, että kukaan tyrkyttämällä niitä jakoi. Jokainen osasi hoitaa sen oman tonttinsa mielettömän hienosti. Aurinko lämmitti (lue; porotti) suurimman osan leiristä mutta onneksi oli välillä pilvistäkin, sillä jos koirat ei lauantain treenauksien jälkeen olleet väsyneitä, niin ne ihmiset taisivat olla sitä. Allekirjoittaneen olkapäät paloivat ainakin ihan varkain eli en huomannut ollenkaan. Lauantai aloitettiin aamupalalla ja odoteltiin kouluttaja Jenni Inkiläistä paikan päälle. Koulutuspäivään odotettiin myös porukkaa. Jenni saapui ja koulutuspäivään osallistujatkin saapuivat. Jenni kertoi meille itsestään sekä Teemaksi valitun peltojäljen infoa. Siellä pelloilla me sitten tallailtiin suoraa ja kulmaa, kuka mitenkin. Ihan pienimmätkin eli 13‐ ja 16‐viikkoset corsot olivat hommissansa aivan pro‐corsoja jäljellä. Huomasi, että paljon on jo alkeita harjoiteltu.
Mauri Mukana oli myös corsoja, jotka eivät koskaan olleet peltojälkeä kokeilleet ja heilläkin ensiaskeleet tämän lajin saloihin meni todella hyvin. Mukana oli toisien rotujenkin edustajia eli käppänöitä sekä saksanpaimenkoira. Yhtälailla tasavertaisesti hekin osallistuivat kaikkeen toimintaan ‐ näin sen kuuluu ollakin. Illalla, kun peltojälki lopeteltiin ja siinä välissä oli ruokailut pidetty, niin saatiin Jenniltä pieni loppupalaute yhteisesti ja erikseen. Toki Jenni antoi jokaiselle, jokaisen peltojälkityöskentelyn jälkeen erilliset palautteet. Jenni on tässäkin siis todellinen pro‐kouluttaja. Palautteet tulivat aina
positiivisen ja onnistumisten kautta. Jos omistaja ei huomannut kiittää koiraansa, niin Jenni kiitti ja teki sen niin, ettei omistaja kantanut yhtään huonoa omaatuntoa. Taisi useimmalle tuo peltojälki tulla ihan kotitreenaamiseen mukaan.
Muistettiin me taukojakin pitää. Muuten ei olisi tullut mitään. Jokainen oli aikalailla jo helteenkin johdosta "puhki" mutta silti vain jatkettiin.
Laji vaihtui Hilpi‐hallilla pidettävään näyttelytreenaamiseen. Ihan jokainen osallistui omalla tavallaan ‐ kuka halusi hioa seisottamista, kuka juoksemista ja raviaskeleen pituutta. Nina Weman oli tässä meillä kouluttajana ja Nina opasti koirakkoja, kuten myös joutui itsekin toisten koirien kanssa hihnan pitäjäksi.
Vielä pidettiin illalla se perinteeksi muodostunut Corsosprintti. Tämä oli aivan hauskaa menoa. Koirat oli niin väsyneitä ja lämpö teki entisestään koirista väsyneempiä. Varovasti kuitenkin mentiin, eikä tämä olekaan tosikkojen hommaa ‐ ei vai, hahaaa. Aloitettiin kuitenkin sprintti virallisesti mittaamalla 60 metrin matka. Joskus tämä matka on ollut 50 metriä ja joskus ilmeisesti askelluksilla mitattuna sinne päin 60 metriä. Koirien lähettäjänä toimi Tuukka ‐ taisi se Tuukkakin juosta omalla tavallaan tuon sprintin. Virallisena ajanottajana toimi Juha, joka meinasi joutua sprinttaaja Carlan alle aikaa ottaessaan.
Toiset koirista hyväksyivät lähettäjän, kun taas toisille ei kelvannut kuin tuttu ihminen. Sopu sijaa antaa, joten näin tehtiin. Kaikki juoksivat todella upeasti mutta Darth Vader otti tuplajohdon eli ykkös ja kakkos‐ sijat ja kolmannen sijan vei herra Synti.
Kiertopalkinto lähti siis vuodeksi asustelemaan Tampereen seudulle. Sieltä matkaa ensi vuonna taas Corsoleirille, jossa sen voittaa jälleen uusi juoksija. Oli tuo sprintti myös meille ihmisille aikamoinen rutistus, sillä me juostiin se sama matka houkutellen koiria maaliviivalle. Ehkä muistoihin jää jokaiselle neiti‐Mantan HUUTO, kun se niin olisi halunnut olla emäntänsä vieressä koko ajan, eikä ymmärtänyt miksi se jätettiin sprintissä jollekin miehelle. Tuosta on videota ja se on, öö se on, ehkä äänet päällä todella kovaääninen, nih. Meillä oli myynnissä corsoaiheisia tuotteita satakuntalaiselta tekijältä. Teepparit menivät hienosti kaupaksi ‐ toki ne myytiin hieman vielä allekin omakustannushintaan leiriläisille ‐ sponsori maksoi loput. Huutokauppakin sitten pidettiin. Ei meillä tainnut olla siihen, kuin ihan vaan muutama tuote. Mutta siis pidettiin ison mökin pihalla. Se pienen pieni summa mikä siitä tuli lähtee Cane Corso Club Finlandin tilille. Jospa ensi vuonna saataisiin leirille enemmän sponssilahjoituksia ja jospa tästä
saataisiin perinteinen juttu ‐ tiedä sitten vaikka jo viiden vuoden päästä huutokauppa saisi jo isot puitteet eli sinne voisi ajaa muitakin huutelemaan. Haasteen olen nyt sitten tässä heittänyt eteenpäin seuraaville vuoden 2023 corsoleirin järjestäjille. Illalla tai iltayöstä grillailtiin, höpistiin ja saunottiin ja koiriakin suihkussa käytettiin sekä lenkkeiltiin. Yksi ja ainut uskalsi uimaan. Tuukka ja Juha löysivät mieleisen ajanviettotavan ‐ kalastamisen.
Sunnuntaina osa kävi tekemässä aamusta peltojäljet koirillensa. Koirahieroja eli koirahieronta Kirsi Järvinen ajeli aamulla sovitusti Luvialta hieromaan koiria. Jokainen oli varannut itselleen ajan valmiiksi koirahierontaan. Kirsi hoiti hommat ja tämän jälkeen me yhteistuumin ja pikkuhiljaa siivosimme mökkikylää. Ruokailtiin vielä ja sitten loppusiivoukset.
Näin päättyi tämä corsoleiri tältä vuodelta. Oli mahtavaa olla samanhenkisten ihmisten joukossa, sillä jokaisella oli aiheena koira. Toki leiriltä syntyi Corsopolitaniin muutakin tekstiä, kuin tämä. Valokuvia olisi aivan valtavasti, mutta rajallisuuden vuoksi niistä pitää hieman valita, mitä tähän lehteen laitetaan.
Ensivuonna 2023, uudet kujeet, uusi paikka ja uusi leiriemäntä.
Tämä leiriemäntä kiittää ja kumartaa vuodelta 2022. Olette upeita.
Terkuin Marja.
Oikein mah tavat onnitt elut Mimille ja P aulalle sekä Tittalle
Mahtavat onn ittelut Oslolle ja Henn alle, sekä hiukan ka svattajallekin
Super Play's Doña Charlotta valioitui 24.10.2021 Lahdessa Tuomarina Maija Mäkinen kuvassa Nina Weman ja "Carla"
Lara Croft Dalla Citta Imperiale valioitui Suomen muotovalioksi FI MVA 14.6.2022 Hämeenlinnassa Tuomarina Dakic Rade Helsinki Voittaja, Voittaja-21, V-21 19.12.2021 Tuomarina Pocas Joao Vasc kuvassa "Lara"