OhtaKontti 2017/2

Laita lehti talteen

OhtaKontti No 2 -

2017

Koillis-Tuusniemen kyläyhdistys ry

Seinävuoren rotkolaakso s. 7 ja 8

www.koillistuusniemi.blogspot.

Koillis-Tuusniemen kyläyhdistys ry www.koillistuusniemi.blogspot.

Kuva: Matti Rahunen.

Säitä on piisannut

Seinävuoren kehittämiseen vauhtia

Jos kylän toiminnat eivät ole irrotelleet kielen kantoja kuluneen kesän aikana, niin ainakin sää puhuttaa.

Todellisia pouta- ja hellekelejä saimme odottaa turhaan. Eikä syksykään tarjonnut kuulakkaita päiviä iloksemme. Sade ja nihkeät pilvipoudat vuorottelevat tiuhaan tahtiin.

Kylämme ainutlaatuisin ja merkittävin luontokohde, Seinävuoren rotkolaakso ympäristöineen, saa uuden kehittämissysäyksen. Tuusniemen kunnan omistama elinkeinoyhtiö Tuusniemen Teollisuus Oy käynnistää reitistöjen suunnitteluhankkeen kuluvan syksyn aikana. Suunnittelun pääpaino on Seinävuoren alueessa.

Kylätoimintaa sadesäät eivät estä, mutta maanviljelijöiden tilanne on piinallinen. Pitkään venyneet toukotyöt olisivat vaatineet vastineeksi pitkää, kuivaa ja lämmintä syksyä. Ikävä kyllä näin ei käynyt. Viljojen kypsyminen jäi puolitiehen ja sateiden väliset puintikelit olivat lyhyitä. Sateinen syksy pehmitti pellot ja vaikeutti korjuuta sekä aiheutti kuivauskustannusten kohoamisen.

Historian saatossa kyläyhdistyksellä on ollut tärkeä rooli Rotkolaakson kehittämisessä. 2000-luvun taitteessa kyläyhdistys osallistui aktiivisesti suunnitelmien laatimiseen, joiden seurauksena kunta sitoutui hakemaan rahoituksen investoinneille ja rakentamaan nykyisen palveluvarustuksen.

Investointi onnistui erittäin hyvin. Seinävuorella käy vuosittain arviolta jopa 15000 vierailijaa ja asiakaspalaute on kiittävää.

Perinteinen talonpoikainen ajattelu perustuu yrittäjyyteen, joka peltoviljelyssä kulminoituu sadonkorjuuseen. Työ ja vaiva palkitaan sadon määrällä ja laadulla. Talonpoika sen enempää kuin kukaan muukaan ei elä pelkällä hengenravinnolla.

Viisitoista vuotta on pitkä aika kehittämistoiminnassa.

Kunnan tekemät välttämättömät korjaukset rakenteisiin ja info-tauluihin ovat olleet tärkeitä ja niiden seurauksena paikka on säilyttänyt toimivuutensa.

Mitään uusia toimintoja tai parannuksia ilmiasuun ei ole tehty. Täytyy muistaa, että hyväkin palvelukokonaisuus tarvitsee jatkuvaa uudistumista pysyäkseen kiinnostavana ja vetovoimaisena. Voidaan perustellusti sanoa, että suunnittelun käynnistäminen ei tule yhtään liian aikaisin. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.

Sato on korjattava ja siitä pitää saada korvaus myyntituloina markkinoilla. Tänä vuonna näyttää ikävä kyllä siltä, että monilla viljatiloilla on killin ajatukset.

Tuotantopanokset on käytetty ja maksettu, mutta palkka jää saamatta, ainakin osittain.

Sanonta, "kortti tuo, kortti vie, mutta maanviljely on onnenkauppaa", on näyttänyt tällä kertaa nurjan puolensa. Toivoa sopii, että viljelijöiden henkinen kantti pitää ja katseet pystytään kääntämään myönteisessä hengessä kohti seuraavaa vuotta.

Kyläyhdistyksen puolesta esitän hartaan toiveen, että kaikki ketä Rotkolaakson kehittäminen koskee ja kiinnostaa, niin tulisitte mukaan järjestettäviin työpajoihin kertomaan omat ideanne suunnitelman sisällöksi. Seinävuori on tärkeä virkistäytymisen paikka meille kaikille.

Yhteistyöterveisin Matti Rahunen 2

OhtaKontti

100 kuvaa OhtaKontti sata kuvaa -projektin loppusuora käsillä Koottua kuva-aineistoa aletaan hyödyntämään välittömästi. Tämän kylälehden sivuilla on kuvia projektistamme. Toivottavasti ainainen tuska löytää sopivia kuvia elävöittämään juttuja hellittäisi edes hiukan.

Parhaista kuvista järjestämme valokuvanäyttelyn vuodenvaihteessa. Näyttelyn paikka on vielä hakusessa. Kirjaston tilat ovat saatavissa käyttöömme vasta helmikuussa. Lisäksi valmistamme multimediaesityksen, jota voi käydä katselemassa nettisivuiltamme.

Kevään OhtaKontissa esittelimme valokuvaprojektin sisältöä ja tavoitteita. Tarkoituksena on osoittaa kunnioitusta satavuotiaalle Suomelle sadan valokuvan kattauksella kylämme maisemista ja toiminnoista.

Kuvien hyödyntämistä varten perustetaan kuvapankki, josta kuvat ovat käytettävissä.

Hanke käynnistyi keväällä ripeästi ja valokuvia alkoi virrata puheenjohtajan sähköpostiin. Huhtikuussa napsittiin talvisia kuvia, toukokuussa keväisiä ja siitä eteenpäin elokuun loppuun kesäkuvia. Nyt on meneillään neljäs ja viimeinen vuodenaika ja toiveissa on saada mukavia syksyisiä kuvia.

Kuvapankki on keskeisessä roolissa, kun mietimme kuvahankkeen jatkoa. Toivottavaa on, että kuvapankki saisi täydennystä koko ajan. Nyt aloitettu työ on esimerkkinä ja pohjana jatkuvalle toiminnalle, jossa valokuvia kootaan jatkokäyttöä varten.

Kyläyhdistyksen nimeämä raati (Matti Rahunen, Timo Tirkkonen, Anne Tukiainen ja Raimo Kekäläinen) on valikoinut kuvia sadan parhaan joukkoon. Johtokunta on vahvistanut raadin ehdotukset. Valinnan tulokset ovat nähtävissä valokuvapankissa osoitteessa kylakuvat.blogspot.fi.

Elokuun loppuun mennessä projektille kertyi yhteensä noin 220 kuvaa arvioitavaksi. Valokuvaajina oli yksitoista henkilöä.

Projektin päättäjäiset ke 13.12.2017 klo 18.00 pikkujoulusaunan yhteydessä. Tervetuloa!

Vielä ehdit mukaan. Käy kurkkaamassa ohjeet kylän nettisivuilta koillistuusniemi.blogspot.fi ja pistä kamera käyntiin. Aikaa on marraskuun loppuun.

Neljän kylän tarina on ladattavissa kylän nettisivuilta Kyläyhdistyksen vanhojen valokuvien digitointi poiki sivutuotteena kyläkirjalle sähköisen tallennus- ja lukumuodon.

Kirja on mahdollista ladata omalle tietokoneelle kylän internet-sivuilta ja perehtyä sitä kautta sisältöön.

Sähköisen kirjan käyttö ei maksa mitään.

Kirjapainotyönä toteutettu paperinen painos on lopuillaan. Jäljellä olevat kappaleet on tarkoitus säilyttää arkistossa. Tällä hetkellä kyläyhdistys ei aio ottaa uutta painosta kirjasta. Jos kuitenkin tarvetta riittävästi ilmenee, harkitsemme asiaa uudelleen.

3

Oodi - ylistyslaulu metsälle ja metsästykselle Metsä lääkkeenä

Hyvät riistamaat ja kalaisat vedet houkuttelivat jääkauden jälkeen tuhansia vuosia sitten erämiehiä Suomenniemelle. Rohkeimmat jäivät asumaan perheensä kanssa tummien salojen maahan. Osa Uralin takaa lähteneestä suomalaiskansasta kääntyi matkalla kohti Välimeren lämpimämpiä maita. Meidän esi-isämme kiirehtivät riistan perässä pohjoiseen sinne jäädäkseen. Vähitellen riistamaiden tuntumaan alkoi muodostua kyläyhteisöja, joista käsin riistaa voitiin pyytää yhteistoimin.

Sanotaan, että metsä on maailman vanhin lääke. Mieli ja kroppa kiittää jo vartin metsässä olon jälkeen.

Metsän terveysvaikutuksia on tutkittu 2000-luvulla paljon. Metsässä oleskelu elvyttää, auttaa stressistä toipumisessa, parantaa keskittymiskykyä ja vähentää mielenterveysongelmia. On vahvoja viitteitä siitä, että luonnosta saatavat mikrobit suojaavat terveyttämme asettuessaan asumaan suolistoomme. Metsässä kannattaa hengittää syvään, sillä metsäilma sisältää orgaanisia, haihtuvia yhdisteitä, joilla arvellaan olevan hyvinvointivaikutuksia.

Metsästys oli silloin elinehto ja ravinnon lähde.

Nykyään metsästys on muuttunut enemmän harrastuksenomaiseen suuntaan. Riista on nykyisin korkealle arvostettua villiruokaan. Sen hiilijalanjälki on erittäin alhainen. 300 000 metsästäjää saalistaa vuosittain 10 miljoonaa kiloa lähes rasvatonta, puhdasta riistalihaa – trendikästä superfoodia - jos mikä !

Suomalainen on erityisasemassa metsän suhteen.

Maassamme on 4500 puuta henkilöä kohti. Se on kymmenkertainen "puupääoma" verrattuna maailman asukkaihin keskimäärin.

Kestävä kehitys ja luonnon tasapaino

Toiveena olisi, että metsiin mahtuisi kaikki luonnossa liikkujat, niin marjastajat, sienestäjät (kuva), kameralla metsästäjat (kuva) ja retkeilijät kuin myös metsästäjät nauttimaan aistit avoimina luonnon henkisistä ja ruumiillisista kuntoa kohottavista vaikutuksista.

Koulujen opetussuunnitelmiin pitäisi lisätä oppitunteja metsässä-luonnon keskellä. Muuten vaarana on, että kaupunkilaislapset jäävät metsäkokemuksia paitsi.

Metsästys pohjautuu luonnon kunnioittamiseen ja luonnon tasapainon säilyttämiseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Metsästys on yksi osa riistanhoitoa, jonka tarkoituksena on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja vahvistaminen.

Metsästys on myös keskeinen väline riistakantojen tasapainon ylläpitäjänä.

Kanttarellit ja mustat torvisienet (kunniakkaat Savon keltamustat värit kotiseutumme metsästä).

Toisenlaista metsänanninta - marjoista puhumattakaan.

Kyläyhdistyksen alueen hirvipeijaiset Mäkijärven Metsämiehet ry: Hirvipaisti Mäkimajalla la 4.11.2017 klo 14.

Susimäen Eränkävijät: Erärinne pe 10.11. klo 19.

Tuusniemen Metsästysyhdistys ry: Eräpiha su 19.11.2017 klo 12-14.

Kamerallakin voi metsästää. Aina ei kaipaa saalista. Komea teeritokka juuri äsken Mäkijärventien koivussa.

4

Mäkijärven Metsämiehet

Naisilla on iso rooli metsästyksessä. Aino Nykänen oli aikoinaan maineikas hirvenkaataja. Tänä päivänä naisten rooli on enemmän riistan jatkokäsittelyssä, lihan paloittelussa ja saaliin jakamisessa tasapuolisesti gramman tarkkuudella jahtiin osallistuneille. Jos näitä hommia ei ole, naiset toimivat tehokkaina ajonaisina.

Naisten läsnäolo rauhoittaa selvästi muuten kiihkeää jahtitapahtumaa!

Riistan kunnioittaminen tulee esille siinä, että koko ruho hyödynnetään. Nahka myydään parkittavaksi, luut annetaan koirille ja huonommista lihanosista tehdään jauhelihaa kotien lemmikeille. Merkille pantavaa on myös se, että tosi metsämies osaa valmistaa saalistamastaan riistasta tarjoiluvalmiin aterian nautittavaksi muiden perheenjäsenten kanssa.

Koillis-Tuusniemen kylät heräävät henkiin, kun hirvenmetsästys alkaa alueella. Autoralli positiivisessa mielessä ei jää keneltäkään huomaamatta. Tänä vuonna aloituspäivä oli 14.10. Viikonlopun tulos oli kolme kaatoa. Sama toistui seuraavanakin viikonloppuna. Miehet, naiset ja metsästyskoirat osasivat hommansa. Mentiin metsästysturvallisuus edellä.

Lupia on tälle kaudelle 6 aikuista ja 7 vasaa. Lupien suhteen ennätysvuonna 1980 aikuislupia oli 12 ja vasalupia 11.

Metsästystä monessa sukupolvessa Mäkijärven Metsämiesten taival alkoi Pekka Forsmanin ja Martti ja Veli Nykäsen toimesta syyskuussa 1961.

Seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli Veli Nykänen.

Tällä hetkellä nohevana puheenjohtajana toimii Pekka Forsmanin poika Aimo Forsman.

Hirvijahtiin seuran jäsenet pääsivät ensi kertaa vuonna 1970. Ensimmäisen hirven - 14-piikkisen uroksen ampui seuraavana vuonna Oiva Keinänen. Perustajajäsenistä hän, Tauno Tuovinen ja Seppo Tukiainen ovat edelleen aktiivisia hirvestäjiä. Oiva on ampunut sittemmin toistakymmentä hirveä. Seuran ennätys lienee Martti Miettisellä – tuttavallisesti "MöykkyMasalla" - kolmekymmentä kaatoa. Tauno Tuovisella saattaa olla kaatoja ainakin saman verran. Laskemisen hän lopetti vuosia sitten!

Konttimäen koulu Konttimäen entinen koulu, Mäkimaja, on erinomainen seuran, Koillis-Tuusniemen kyläyhdistyksen ja kyläläisten kokoontumispaikka. Mäkijärven Metsämiehet ostivat sen Tuusniemen kunnalta vuonna 1978.

Samalla saatiin navetta/liiteri/ulkorakennukseen sijoitettua lihanleikkutilat. Kylmätilat riistan kylmäsäilytystä ja riiputtamista varten valmistuivat pari vuotta sitten.

Vuosittain, pyhäinpäivän aikoina, Mäkimajalla järjestetään perinteiset hirvipeijaiset maanomistajien, kyläläisten ja metsästäjien kunniaksi. Tämän syksyn peijaispäivä on 4.11. kello 14. Tarjolla on Mäkijärven Metsämiesten naisjäsenten ja miesten tekemää mehevää hirvipaistia lisukkeineen. Ruokailun ja kahvin jälkeen lauletaan yhteislauluja hanurin säestyksellä Mäkijärven Metsämiesten lähes uunituoreesta laulukirjasta.

Hirviryhmää johtaa tällä kaudella Veikko Nissinen – metsästäjä Jumalan armosta! Hänen aluetuntemuksensa ja metsästäjänvaistonsa on ihan omaa luokkaansa. Rasikon perällä "näreen alle syntyneenä" hän tietää hirvien kulkureitit ja metsästäjien passipaikat alueen joka niemen notkossa ja saarelmassa.

Tule siis tyhjällä vatsalla ja ääni avattuna !

Tapio Nurmi

Aukeaman kuvat: Tapio Nurmi, kuvankäsittely Timo Tirkkonen.

Mäkijärven Metsämiesten kahden sukupolven hirvenvetoa. Nuoret ovat voimavaramme ja Katso myös: www.makijarvenmetsamiehet.fi tulevaisuutemme.

5

Kuva: Hannu Reinikainen.

Kasvava polvi nostalgisissa maitolavafiiliksissä.

Kylänraitin varrelta Heinäkuinen lämmin kesäpäivä on jo kallistumassa iltaan, kun kaksivaihteinen pappatunturi kurvaa kahta kaveria kyyditen kylän kohtaamispaikalle, jossa odottelee jo muitakin kylän nuoria. Kuulumisia vaihdetaan, vitsejä kerrotaan, nauretaan ja vietetään huoletonta leppoisaa kesäiltaa paikallisessa "nuorisotilassa" - maitolaiturilla. Eletään 70-80luvun vaihdetta Pieksämäen maalaiskunnassa - oman nuoruuteni mielenmaisemassa.

Vuodet ovat vierineet siitä hetkestä ja surukseni kyseiset maitolaiturit ovat kadonneet miltei kokonaan kylien raiteilta ympäri Suomen.

Maitolaiturit ilmestyivät suomalaiseen maalaismaisemaan 1920-luvulla maitoautojen ajoreittien varsille. Varsinaista maitolaitureiden "kulta-aikaa" elettiin 50-60-luvuilla yhdessä rillumarei-kulttuurin kanssa. Alkuperäisen tarkoituksen eli maitokuskien työn helpottamiseksi "tonkka-aikana" rakennetut maitolaiturit ovat toimineet myös lukuisissa muissa tarkoituksissa.

Maitolaituri on ollut kokoontumispaikka, kyläjuorujen vaihtopaikka, postilaatikko, linja- ja myymäläautopysäkki, maamerkki ja monen rakkaustarinan kohtaamispaikkana.

Sittemmin 70-luvulta alkaen, kun siirryttiin tonkkien keruusta maidon imu-ja säiliökeruuseen, maitolaiturit katosivat lähes tulkoon kokonaan pikkuhiljaa maaseudultamme. Toki edelleenkin sieltä täältä löytyy muutamia yksilöitä joko katto kallellaan ränsistyneitä entisen loiston menettäneitä tai uusia koristeeksi pystytettyjä.

Nyt Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi voisi herättää Tuusniemellä myös lähes saman ikäisen maitolavakulttuurin henkiin ainakin osittain.

Omat vähän maitotonkkaa isommat koululaiset suuntaavat aamuisin kylän raitille odottelemaan maaseudulla kiertävää koulubussia. Mikä olisikaan hienompaa, jos Tuusniemellä ryhdyttäisiin maisemoimaan kyläteidemme varsia maitolaitureilla, jotka toimisivat myös bussipysäkkeinä, osoitteina, kylän maamerkkeinä tai vaikkapa mielikuviimme palautetun "maalaisromantiikan" alkulähteinä.

Tämän haasteen heitän Tuusniemen Kylät ry:lle sekä Tuusniemen kunnalle.

Hannu Reinikainen Petäjämäki 6

Velholaakso - mikä kumma se on?

Velhot ovat johdattaneet lapset mielenkiintoisiin seikkailuihin ja yhteistyöllä he ovat saaneet vapautettua jäässä olleen kesän haltian sekä löytäneet muinaisen aarteen metsän siimeksestä. Jotta seikkailut on saatu etenemään päätökseen, on tarvittu kaikkien velhojen taika-aineksia ja voimia - ilmaa, vettä, maata ja tulta. Kolme ensin mainittua taika-ainetta on ensin pitänyt löytää ja saattaa ne yhteen, jonka jälkeen on tarvittu vielä taikatuli viimeistelemään taika.

Tulenvelhon tulipuhalluksilla taika on saatu murrettu ja seikkailu onnelliseen päätökseen.

Kettu-Mooses, "pienpanimot", kylätanssit, mäenlaskut, Venla-lammas - jääkautena muovautunut Seinävuoren Rotkolaakso on monien tarinoiden paikka. Rotkolaakson tarinat elävät kyläläisten puheissa ja muistoissa, mutta varmasti se kätkee myös lukemattomia muita tarinoita sekä salaisuuksia ja mystiikkaa, joita ei edes tiedetä.

Kahden viime kevään aikana Rotkolaakson mystisyyttä on lisännyt siellä tehdyt velhohavainnot. Aikaisempina kesinä alueella on kyllä tavattu maahisia, peikkoja sekä haltioita, jotka ovat tulleet kyläläisillekin osittain tutuiksi.

Sen sijaan velhot ovat tähän asti jääneet erityisen vihreän havuverhon taakse, jota nyt on päästy raottamaan.

Parhaimmillaan alueen lapsia on Rotkolaaksossa seikkaillut useita kymmeniä vanhempineen avustamassa maahisia heidän pulmissaan. Pienet seikkailijat ovat tarvinneet puolestaan kyläläisten apua, sillä seikkailut ovat saaneet vatsat kurnimaan. Kyläläiset ovat pistäneet muun muassa lettupannun kuumaksi ja tarjonneet kurnimiseen helpotusta maittavien lettujen muodossa.

Näiden havaintojen myötä on Rotkolaaksoa alettu kutsua jossain piireissä myös Velholaaksoksi.

Rotkolaakson maahiset ovat olleet pulassa parin viime kevään aikana ja silloin he ovat pyytäneet paikallisia sekä lähiseudun lapsia avuksi saadakseen yhteyden velhoihin. Vain lapsilla on ollut mahdollisuus saada yhteys näihin mystisiin hahmoihin.

Velho- ja maahisseikkailut ovat lähteneet elämään omaa tarinaa pienten päissä ja puheissa myöhemmin omassa kodissa - näin Rotkolaakson kiehtovuus ja mystisyys saa uusia piirteitä.

Rotkolaaksossa asustaa tietojemme mukaan neljä eri velhoa: tulenvelho, maanvelho, ilmanvelho sekä vedenvelho.

Sen verran vielä, että alkukesän jälkeen velhohavainnot ovat loppuneet kuin seinään. Tosin yksittäisiä havaintoja on kyllä tehty loppukesinä myös sataman alueella sekä jopa Puijolla saakka. Erityisen piirteen piirtää myös se seikka, että velhojen ilmestyessä on myös nähty harvinaisia ja mystisiä aarnitulia samoilla seuduilla.

Mielenkiinnolla jäädään odottamaan ensi kevättä ja uusia tarinoita!

Veikko Tuli Velholaakso

Vuoden 2017 kesätuusniemeläinen Tapio Nurmi OhtaKontti onnittelee vuoden kesätuusniemeläistä. Valinta osui erikoisen hyvin paikalleen. Tapsa on osoittanut puheillaan ja teoillaan kiinnostuksen kylän kehittämiseen sekä tuonut monipuolisen osaamisensa yhdistysten käyttöön.

Kuva: Laura Reinikainen.

Vedenvelho kuvattuna Velholaaksossa kesällä 2016.

7

Tuusniemen retkeilyreitistöjen suunnitteluhanke Tuusniemen retkeilyreitistöjen suunnitteluhanke on käynnistynyt. Hanke toteutetaan ajalla 1.6.2017-31.3.2018.

Hankkeen hallinnoijana toimii Tuusniemen Teollisuus Oy. Hanke on saanut rahoituksen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta Kehittämisyhdistys Kalakukko ry:ltä. Suunnittelun toteuttajaksi valittiin FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy. Projektipäällikkönä FCG:n puolelta toimii johtava asiantuntija Jan Tvrdy. Tuusniemen Teollisuus Oy:n yhteyshenkilönä toimii toimitusjohtaja Tuija Valta.

Suunnittelun kohteiksi valikoituivat alustavasti Seinävuoren rotkolaakso, Tuusniemen puistosatama ja Luostaritien vaellusreitti.

Seinävuoren rotkolaaksossa käy vuosittain arviolta 5000-15000 henkeä. Tämä kävijämäärä tulisi saada viipymään alueella pidempään ja käyttämään enemmän alueen palveluja. Reitistöjen käyttö painottuu kesäaikaan, mikä on matkailuyritysten sesonkia muutenkin. On ollut vaikeaa irrottaa yrittäjien työpanosta erityisesti opastuksiin. Palvelujen tuotteistaminen reitistöjen varrelle on ollut haasteellista, koska palvelujen tarve on kausiluontoista ja niiden käyttö satunnaista.

Tarvitaan uusia toimintatapoja esimerkiksi opastusten ja tapahtumien järjestämisessä. Kyläyhdistykset hoitavat ja pitävät kunnossa reitistöjä kunnan myöntämien pienten avustusten turvin. Olisi perusteltua kokeilla opastusten hoitamista vaikka yhdistysten tai palkattujen sesonkityöntekijöiden toimesta. Samassa yhteydessä selvitetään myös mahdollisuudet uuteen yritystoimintaan. Seinävuoren rotkolaakson paikoitusalue on osoittautunut ahtaaksi erilaisten tapahtumien aikana. Tarvittavat investoinnit tarkentuvat suunnittelun aikana. Tarkoituksena on aktivoida sekä paikalliset matkailuyritykset että kyläläiset mukaan suunnitteluun, minkä tavoitteena on vahvistaa kylien yhteisöllisyyttä ja ihmisten osallistumista.

Hankkeen toimenpiteet toteutetaan vaiheissa. Aloituskokouksessa määriteltiin lähtötiedot ja hankkeen eteneminen, minkä jälkeen suunnittelija tutustuu aineistoon ja kerää tietoja muun muassa haastattelemalla. Työpajoissa ideoidaan, tarinallistetaan kohteita ja suunnitellaan konsepteja. Työpajoihin kutsutaan paikallisia matkailuyrittäjiä, kyläyhdistysten edustajia, kunnan edustajia sekä asukkaita. Työpajat ovat avoimia tilaisuuksia, joihin voi tulla kertomaan omia ideoitaan.

Teksti: Tuija Valta

Ennakkoilmoittautumiset työpajoihin: Sirkku Kumpulainen, sirkku.kumpulainen@tuusniemi.fi tai puh. 040 845 726.

Kyläyhdistyksen johtokunta 2017 Matti Rahunen, pj.

0400 340 684 mattirahunen@gmail.com

Tauno Tuovinen 040-587 2759

Pirjo Smolander, vpj.

040 733 5715 pirjo.smolander@gmail.com

Seppo Hallikainen 040 513 8271 seppot.hallikainen@gmail.com

Jorma Janhunen 0400 571 444 jorma.janhunen@kuopiontaksi.fi

Hannu Reinikainen 044 203 1273 hannu.reinikainen@gmail.com

Pirkko Kuronen, rahastonhoitaja 040 7451 414

Kaarina Vepsäläinen 045 310 4595 katikaarina@hotmail.fi

Kuva: Tapio Nurmi.

Kansikuva: Raimo Kekäläinen. Taitto: Matti Rahunen ja Feelwood Oy. Paino: Feelwood Oy, Tuusniemi, 2017.

Työpajat pidetään seuraavasti: - Seinävuoren rotkolaakson työpaja Mäkimajalla tiistaina 14.11.2017 klo 16.00–20.00 - Luostaritien vaellusreitin työpaja Etelä-Tuusniemellä torstaina 16.11.2017 klo 12.00–16.00 (paikka varmistuu myöhemmin) - Tuusniemen puistosataman työpaja Satamapaviljongissa perjantaina 17.11.2017 klo 15.00–19.00

Koillis-Tuusniemen kyläyhdistys ry www.koillistuusniemi.blogspot.