Laita lehti talteen
OhtaKontti No 2 -
2016
Koillis-Tuusniemen kyläyhdistys ry
Pommijuttu s. 4
www.koillistuusniemi.blogspot.
Koillis-Tuusniemen kyläyhdistys ry www.koillistuusniemi.blogspot.
Kuvakinkereitä ja luontoretkeä Kirjasto on erittäin kiinnostunut valokuvanäyttelyn järjestämisestä kerätyistä kuvista. Voi olla, että pystytämme näyttelyn parhaista otoksista.
Kevään OhtaKontissa kerroimme valokuvien digitoinnista ja mitä se tarkoittaa. Kyläyhdistyksen tavoitteena oli aktivoida kyläläisiä säilyttämään ja entisöimään mielenkiintoisia valokuvia. Lisäksi mahdollisimman paljon valokuvia oli tarkoitus saada julkaistavaksi eri muodoissa.
Sattumoisin perinteen teemavuonna kylämme alueella liikkui kesän aikana omista juuristaan kiinnostunut amerikkalainen Laura Bennet. Hänen vierailustaan on luettavissa mielenkiintoinen artikkeli sivulla 6.
Huhti-toukokuussa pidettiin kahdet kuvakinkerit. Kinkereiden tuloksena skannattiin yli sata valokuvaa ja asiantuntijamme Timo Tirkkonen kunnosti kuvat alkuperäisen tasoisiksi. Timo on tehnyt työtä antaumuksella ja saamme olla ylpeitä ja kiitollisia hänen panoksestaan.
Toinen laajempi kehittämisen kohde tälle vuodelle on alueemme luontokohteiden esiinnostaminen. Erityisesti ajatuksissa ovat olleet Kaavinjärven metsä ja Silmäsuon alue. Molemmissa on mielkenkiintoista nähtävää ja koettavaa.
Syksyn ensimmäisessä kokouksessaan kyläyhdistyksen johtokunta linjasi jatkotoimenpiteitä. Timo on edelleen käytettävissä kuvien käsittelyssä, mutta kinkereitä ei syksyn 2016 aikana pidetä. Oleellista on saada koottu aineisto kuntoon ja järkevällä tavalla jakeluun sekä kaikkien katseltavaksi. Lehtemme sivuilla on muutama kuva maistiaisiksi.
Kyläyhdistys järjestää vaelluspäivän su 9.10., jolloin tarkastellaan yllä mainittuja kohteita tarkemmin. Päivän aikana reippaillaan raikkaassa syyssäässä Karangasta Ahvenlammelle ja samalla pohdiskellaan mitä olisi tehtävissä. Olisiko kohdeopasteiden laatiminen tarpeen, tarvitaanko lisää paikoitustilaa, onko tarvetta toteuttaa uutta reittiä ja pitkospuita? Vai ollaanko tekemättä yhtään mitään? Silmäsuosta ja Kaavinjärven metsästä on tutkittua tietoa. Lehden sivulla 5 on muistin virkistämiseksi koottu viranomaistiedoista yhteenvedot.
Konkreettisena tuotoksena on tekeillä kuva-albumi. Kuvakoosteen on tarkoitus olla valmiina jouluun mennessä. Sen jälkeen päätetään seuraavista askeleista. Työ jokatapauksessa jatkuu ensi vuonna. Albumi on nähtävillä ainakin savusaunalla ja kyläyhdistyksen tilaisuuksissa.
Yhteistyöterveisin Matti Rahunen
2
Kultarannan tarina Lapsuuteni rakas leikkipaikka oli Myllyjoki ja siellä vanha vesimylly – vanha hirsirakenteinen, tuohikattoinen ja malkapuiden peittämä myllyaitta. Myllynkaha, siipirattaat ja kivet olivat paikoillaan. Isä kertoi, että tulva-aikana mylly oli jauhanut säkillisen viljaa päivässä. Aikaisemmin se oli ollut myös kyläläisten kokoontumispaikkana, mutta minun aikanani muistan vain yhdet vappujuhlat.
Tulvan hellittäessä suon puturoihin jäi ahvenia, joita siskoni Anjan kanssa keräilimme.Hänelle tuli aina uskomattomat variksensaappaat, joita äiti voiteli sianihralla. Myllyjoella oli äidin pyykinpesupaikka ja samalla me lapset leikimme myllyaitassa. Siskoni Helmi jossakin vaiheessa oli ristinyt myllyaitan Kultarannaksi ja sitä nimeä me kaikki, isääni lukuun ottamatta, käytimme.
Joki virtasi myllyn alitse. Joen uoman varrella kasvoi tuomia ja humalat kiertelivät puiden runkoja. Joen kohina kuului keväällä kotiini asti. Joen varsi ja suo lähellä Rasilampea oli keväällä keltaisenaan rentukoita, joita keräilimme.
Käyn vielä keväisin tulva-aikaan joen uoman varrella kuunnellen joen ääntä ja haistan vielä tutun tuoksun. Kyynel tulee silmään mennyttä aikaa ja lapsuutta muistellen. Onneksi hyvät kauniit muistot lämmittävät. Anneli Tukiainen
Konttimäkiläisiä Pauretin vanhan myllyaitan edustalla vuonna 1945. Kuva on kuvakinkereiden satoa ja Timo Tirkkosen digitoima. Alkuperäinen kuva on Helvi Juutilaisen albumista. Aidalla istuvat Möykkymäen Armas ja Koivun Simo. Aitaan nojaa Lyydia Mustonen. Takarivissä, aivan myllyaitan etuseinän edessä ovat Anna Juutilainen, Olga Tirkkonen, Linda Juutilainen – sylissään Eila-tytär, Koivun mummo Helena, Lepistön Olga, Ellen Bruun – sylissään Tuula-tytär. Myllyaitan kulmaan nojaa Sivaskin Matti Tirkkonen. Keskimmäisessä rivissä vasemmalta Martti Räsänen vierellään Hilkka Lepistö. Eturivissä Väinö Räsänen ja Veikko Juutilainen. Veikon takana kurkistaa Saimi Räsänen. Hänestä oikealle Liisa Mustonen, Sylvi Juutilainen, Anja Lepistö, Helvi Juutilainen ja Terttu Lepistö. Pauretin myllystä on jäljellä vielä yksi hirsi. Kevättulvan aikaan vesi juoksi padotusta Lumpeisesta keskimmäiseen Rasilampeen pyörittäen myllyä. 3
Kuva: Feelwood Oy.
Konttimäen pommitus Kertomus siitä, miten Tiina Kinnunen teki pommikuopasta perunakuopan Konttimäen pommituksesta jatkosodan aikaan heinäkuulla 1941 on kirjoitettu aiemminkin. Sylvi Koistinen kirjoitti aiheesta kirjassa Neljän kylän tarina ja Hannu Smolander valaisi asiaa Tuuniemen Joulu -lehdessä vuonna 2009. Kirjoitukset on tehty useiden pommituksen nähneiden henkilöiden haastatteluiden pohjalta. Hannu Smolander kertoo elävästi: ”Jatkosota alkoi kesäkuussa 1941. Oli kulunut muutamia viikkoja sodan alkamisesta kunnes alkoi tapahtua. Heinäkuun eräänä aurinkoisena sunnuntaipäivänä Ohtaanniemelle oli ilmestynyt neuvostoliittolainen lentokone (pommikone). Se oli lentänyt Ohtaanniemeltä Petäjämäen kautta Konttimäkeen päin, pudottaen kaksi pommia Konttimäen kylälle ja lentäen edelleen Kaavinjärven yli itään päin. Heti tämän jälkeen Ohtaanniemelle oli ilmestynyt suomalainen lentokone (hävittäjä) lentäen Konttimäkeen päin.” ”Pommeista ei ole aiheutunut vahinkoa. Eräs Konttimäen kyläläinen oli ollut noin 50 metrin päässä, kun pommit olivat pudonneet maahan. Lähimpään taloon oli matkaa 300 metriä, johon hän oli menossa.”
Kinnulan asukkaat. Juho, Mikko ja Tiina Kinnunen. Kuva on kuvakinkereiden satoa Helvi Juutilaisen albumista ja Timo Tirkkosen digitoima.
Kertomuksiin tulee nyt täydennystä. Pommituksen aikaan 6-vuotias Sylvi Turunen (omaa sukua Juutilainen) muistaa Kinnulassa asuneen Tiina- mummonsa kertoneen näin: ”Olin lypsämässä maitoa nykyisen Karangantien viereisessä lehmihaassa. Lentokone lähestyi Petäjämäen suunnasta ja pudotti osan pommeistaan Kinnulan tontille. Minulta menivät korvat lukkoon pommien räjähtäessa.”
Kuva: Tapio Nurmi.
Vielä tänä päivänä pommien tekemät kuopat ovat näkyvissä aivan Karangantien tuntumassa noin 20 metriä Kinnulan vanhan navetta-talli-liiterirakennuksen päästä. Tiina Kinnunen rakensi toisesta pommikuopasta perunakuopan ja myöhemmin kellarin. Tapio Nurmi Kuva: Tapio Nurmi.
Pommikuoppa aivan nykyisen Karangantien tuntumassa. Takana toinen kuoppa, josta tuli perunakuoppa ja kellari.
Ekopiste poistuu keskuudestamme Ohtaanniemellä oleva Ekopiste poistuu osittain käytöstä. Kyläläisten arkeen se vaikuttaa siten, että metallin ja lasin keräys siirtyvät kirkonkylälle entiselle kiekkokaukalolle S-kaupan viereen, jossa on metallin, lasin, kartongin ja paperin keräys. Palvelun tuottajana ei ole enää Jätekukko vaan Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy. Sekajätteiden osalta Ohtaanniemellä ei tapahdu muutoksia. Kuva: Matti Rahunen.
4
Syysvaellus su 9.10. klo 13 Tervetuloa! Vaelluspäivän lähtöpaikka on Konttimäen Karanka. Autot voi parkkeerata Karvosen Ullan ja Räsäsen Jaakon riihen eteen.Lähtö on vaellusreitin ja Karangantien risteys. Ahvenlammella keitetään nuotiokahvit. Paluumatkan voi kävellä vaellusreittiä pitkin tai autokuljetuksena takaisin Karankaan. Paikan päällä voimme sopia tarkemmin siirtokuljetuksista.
Kaavinjärven metsä Kaavinjärven Karankalahden jyrkähköllä ranta-alueella sijaitseva metsä on puulajeiltaan ja rehevyydeltään vaihtelevaa sekametsää, jonka merkittävä piirre on runsas lehtipuusto. Saarilampea ympäröivillä rinteillä sekä Karankalahteen viettävällä rinteellä on enimmäkseen kuusivaltaista, osin myös mänty- ja koivuvaltaista vanhaa metsää. Metsätyyppi on pääosin tuoretta kangasta, paikoin on lehtomaista kangasta ja järven rannassa pienialaisesti OMaT -lehtoa. Maasto on kumpuilevaa ja paikoin on jyrkkiäkin rinteitä. Puuston rakenne on suhteellisen luonnontilainen, puusto on erilatvuksista ja sen järeys ja tiheys vaihtelee. Erityisesti koivu ja kuusi ovat alueella monin paikoin hyvin järeitä. Puustossa on merkittävää lehtipuuston erityisen suuri osuus, useita kymmeniä prosentteja. Lehtipuista eniten on koivua (halk. 10-50 cm), lisäksi on haapaa, harmaaleppää ja rannassa tervaleppää, sekä paikoin järeitäkin raitoja sekä nuorta pihlajaa. Saarijoen pohjoispuolella lähellä järven rantaa kasvaa metsälehmusta. Lahopuun määrä vaihtelee 50-400 kpl:een välillä hehtaarilla ollen keskimäärin noin 150 runkoa hehtaarilla. Lahopuu on lahoaste-, järeys- ja lajijakaumaltaan edustavaa. Saarijoen varsi on kapeana vyöhykkeenä lehtokorpea. Puuston pääosan muodostaa järeä kuusi, lisäksi on jykeviäkin koivuja sekä nuorta haapaa, harmaaleppää, pihlajaa ja tuomea. Kenttäkerroksessa vallitsevat saniaiset, kuten kotkansiipi, hiirenporras, kivikko- ja metsäalvejuuri, korpi- ja metsäimarre.
Ahvenlampi, Silmäsuo, Otravuori Ahvenlampi on tummavetinen pikkulampi. Sen koillispuolelle jää vuonna 1984 rauhoitettu Silmäsuo, joka on harjusuppaan muodostunut 8.65 ha:n laajuinen vetinen neva (Kuopion lääninhallitus 1984). Suota ympäröivä ja lammelle asti ulottuva Silmäsuonharju on osoitettu seutukaavassa MY-alueeksi (Pohjois-Savon liitto 1990). Suon ja lammen kaakkoispuolelle jää Otramäen kallioalue, joka on arvioitu Pohjois-Savon kallioinventoinnissa arvokkaaksi kohteeksi (PohjoisSavon ympäristökeskus 1997). Korkea kalliomäki on osa muinaista mannerjäätikön sulamisvesiuomaa ja merkittävä etenkin geologisesti ja maisemallisesti. Ahvenlammen eteläpäähän ulottuu pieni avosuo, jonka keskiosat ovat ojittamatonta sara- ja lyhytkorsinevaa ja reunat osittain ojitettua rämettä. Suohon rajoittuu eteläpuolella Otramäen alarinteen vanha sekametsä, jonka kasvillisuus on rehevää ja jossa havaittiin vuonna 1998 liitooravareviiri. 5
Isoäidin lapsuutta etsimässä Heinäkuun kolmannella viikolla Tuusniemellä oli vierailulla oman sukunsa juurilla amerikkalainen valokuvaaja ja valokuvauksen opettaja Laura Bennet, Ohtaanniemellä vuonna 1907 syntyneen Elsa Johanna Koskisen pojantytär. Lauran päätyminen Tuusniemelle oli monien hämmästyttävien tapahtumien seurausta. Elsa Johannan isä oli suutari Salamo Koskinen (ent. Duus), joka suutarinammattinsa ohessa toimi ajoittain myös torpparina tai lampuotina, ja avusti joitain vuosia lukkariakin kirkossa. Salamon vaimo Anna Maria synnytti 11 lasta, joista Elsa oli nuorin. Perheen vanhemmat ja aikuinen tytär kuolivat tuberkuloosiin kolmen päivän aikana vuonna 1916. Vanhimmat lapset olivat jo aikuisia, ja tytär Maria ja poika Simo olivat siirtolaisina USA:ssa. Elsa pääsi lopulta asumaan vanhimman veljensä perheeseen oltuaan jonkun aikaa vieraiden hoivissa. Elsa lähti siirtolaiseksi USA:han jo nuorena ja jäi sinne lopullisesti vuonna 1929, samoihin aikoihin kun Simo-veli palasi pysyvästi Suomeen. USA:sta käsin Elsa ja Maria pitivät vuosikymmenien ajan yhteyttä sisaruksiinsa ja näiden perheisiin. Kumpikaan ei kuitenkaan paljastanut, että Elsa oli synnyttänyt pojan vuonna 1930. Kun sisarussarjan jäsenet aikanaan menehtyivät, jäi Suomen suvulle se käsitys, että Elsa ja Maria olivat eläneet ja kuolleet naimattomina ja lapsettomina Amerikassa. Elsan pojantyttärelle Lauralle jäi isoäidin kuoleman jälkeen muutamia tämän tavaroita ja suomenkielinen päiväkirja jota isoäiti oli pitänyt ollessaan viiden vuoden ajan tuberkuloosiparantolassa 1930-1940-lukujen taitteessa.
Oikealla Laura Bennet ja tyttärensä Mana Nilsiässä Elsan vanhimman veljen Juho Koskisen haudalla.
Laura oli kiinnostunut etsimään mahdollista Suomen sukua. Lopulta kontakti Suomen sukuun löytyi Simo Kosken (nimi lyheni USA:n vuosina) tyttärenpojan vaimon MyHeritage-sivuston kautta. Laura oli jo vuosia pohtinut taideprojektia isoäitinsä elämästä, ja ryhtyi työstämään asiaa. Hän sai lopulta apurahan projektiin Luminous Endowment for Photographerssäätiöltä. Lauran näkemyksen mukaan Elsa Koskisen elämäntarina on myös yleismaailmallisesti merkityksellinen kertomus siirtolaisnaisen kohtalosta. Elsa työskenteli koko ikänsä taloudenhoitajana huonolla palkalla varakkaampien ihmisten kodeissa. Hän ei koskaan mennyt naimisiin, eikä koskaan kertonut edes pojalleen ja tämän lapsille kuka pojan isä oli. Hän selviytyi yksinäisyydestä, köyhyydestä, au-äitiydestä ja vakavasta sairaudesta, ja kykeni antamaan pojalleen paremman elämän kuin hänellä itsellään oli. Tuusniemen maisemissa Laura Bennet kävi muun muassa kirkossa missä Salamo Duus aikoinaan avusti lukkaria. Vuoden 1916 vainajat siunattiin todennäköisesti yhteishautaan, joten kävimme myös yhteishautaan siunattujen muistomerkillä. Tuusniemen kunnan arkistoista löytyi Lauralle valokuvattavaksi Elsan ensimmäisen kouluvuoden merkinnät. Laura pääsi myös kuvaamaan Ohtaanniemen vanhalla kansakoululla, missä Elsa Koskinen kerran oppi lukemaan. Salamo ja Anna Maria perheineen elivät aikanaan ”loisina” Anttilan tilalla, jonka nykyiset omistajat avasivat sydämellisesti Lauralle kotinsa ovet.
Elsa Koskisen passi 1920-luvun lopulta.
6
Kävimme myös Nilsiässä katsomassa kirkkoa, missä Elsa Johanna pääsi ripille, ja missä Juho-veli työskenteli lukkarina yli 20 vuotta. Lauran taideprojektin kuvaukset päättyivät Joensuun maakuntaarkistoon, missä kaikki Elsa Johannaa koskevat merkinnät saatiin kuvattavaksi alkuperäisistä asiakirjoista. Lauran mukana Tuusniemen retkellä oli Salamon ja Anna Marian jälkeläisiä kolmesta eri sukuhaarasta. Lauran taideprojekti aiheutti sen, että jo katkenneet yhteydet eri sukuhaarojen välillä on solmittu uudelleen, ja olemme saaneet paljon uutta tietoa suvun historiasta. Laura jatkaa parhaillaan projektinsa työstämistä USA.ssa. Ohtaaniemellä vuonna 1907 syntyneen Elsa Johanna Koskisen elämästä on näillä näkymin syntymässä valokuvanäyttely ja mahdollisesti myös kirja. Sari Savikko (Simo Kosken lapsenlapsi) Mikäli jollain lukijoista on jotain tietoa Duus/ Koskisen perheestä (esim. vanhat asiakirjat, valokuvat tai suullinen muistitieto) niin pyydämme häntä olemaan yhteydessä Sari Savikkoon, sähköposti: sari_savikko@hotmail.com
Elsa Koskinen ja hänen poikansa Kauko Michael Koskinen.
Onko meidän kylällä turvallista asua? Turvallisuus, varautuminen, alkusammutus, hätäensiapu, selviytyminen sähköttä ja niin edelleen. Entä mitä on kotivara? Kaikki jokaisen kotiin kuuluvia sanoja, mutta joilla ei ole merkitystä ilman toimintaa ja valmistautumista. Maaseudulla, haja-asutusalueella tai syrjäisemmällä asuinalueella turvallisuustaidot ja valmistautuminen on osa arjen hyvinvointia, avun paikalletulo kun saattaa hätätilanteessa kestää.
Harvaanasutun alueen turvallisuutta on myös huolehtia naapurista. Jos naapurissa ei ole näkynyt pitkään aikaan liikettä tai jos liikettä on omituiseen aikaan ja vierailla autoilla, olisiko jotain voinut sattua ja tarvitseeko naapuri apua, mutta ei kykene sitä hälyttämään. Voisitko sinä käydä tarkastamassa, että onko kaikki kunnossa? Tai toivoisitko että joku tulee tarkastamaan sinun vointiasi tai kotiasi vastaavassa tilanteessa?
Arjen turvallisuuden järjestäminen ei ole vaikeaa. Vaikka kodin alkusammutusvälineet ovat tärkeitä, on tärkeämpää osata ja uskaltaa niitä tarvittaessa käyttää. Kaikkea kannattaa harjoitella, myös turvallisuustoimia.
Itsensä ja muiden ihmisten auttaminen vaatii tietoja vaaroista ja vaaratilanteiden välttämisestä. On hyvä osata toimia oikein onnettomuustilanteissa.
Kyläturvallisuussuunnittelua jatketaan Tuusniemen kylien osalta 17.11.2016, klo 18 Tuusniemen paloasemalla. Tule vaikuttamaan oman kyläsi turvallisuuteen. Kyläkoordinaattori Heli Haverinen Kehittyvät kylät - palveluita tuottamassa -hanke www.kehittyvatkylat.fi
Toivottavaa olisi, että Koillis-Tuusniemeltä saapuisi innostunut joukko ideoimaan turvallisuutta lisääviä toimia. 7
Ajankohtaista Syysvaellus, Lähtö Karangasta
Su 9.10 2016 klo 13.00
Tulevaisuuskahvila, Valtuustosali
Ti 25.10.2016 klo 18.00
Kyläturvallisuusilta, Paloasema
To 17.11.2016 klo 18.30
Pikkujoulusauna, Saunapirtillä
Ke 14.12.2016 klo 18.00
Hirvipeijaiset Susimäen Eränkävijät ry
Pe 28.10.2016 klo 19.00, Erärinne
Mäkijärven Metsämiehet ry
La 5.11. 2016
Tuusniemen Metsästysyhdistys ry
Su 20.11.2016 klo 12.00, Eräpiha
klo 12.00, Mäkimaja
Saunapirtin vuokraushinnat Kyläläiset ja kesäasukkaat 125 € / vrk Kylän ulkopuoliset 175 € / vrk Saunapirtti vuokrataan sauna lämmitettynä. Pelkän pirtin vuokra 20 € / kerta
Muut Äänentoistolaitteet 35 € / kerta / vrk Pop up -telttakatos 20 € / kerta / vrk Lisätietoa ja varaukset: Matti Rahunen 0400 340 684 ja Pirkko Kuronen 040 7451 414.
Matti Rahunen, pj. 0400 340 684 mattirahunen@gmail.com
Tauno Tuovinen 040-587 2759
Pirjo Smolander, vpj. 040 733 5715 pirjo.smolander@gmail.com
Helka Koistinen 040 728 7933
Timo Säisä, sihteeri 044 711 3645 timo.saisa@kuh.fi
Tapio Nurmi 050 554 7049 tapio.nurmi@outlook.com
Pirkko Kuronen, rahastonhoitaja 040 7451 414
Kaarina Vesterinen 045 310 4595 katikaarina@hotmail.fi
Kuva: Tapio Nurmi.
Taitto: Matti Rahunen ja Feelwood Oy. Paino: Feelwood Oy, Tuusniemi, 2016.
Kyläyhdistyksen johtokunta 2016
Koillis-Tuusniemen kyläyhdistys ry www.koillistuusniemi.blogspot.